ESR-ennakoinnin koordinaatioprojekti / Ennakoinnin parhaat käytännöt - työelämän muutos ja koulutustarpeet

Transkriptio

1 0 ESR-ennakoinnin koordinaatioprojekti / Keijo Mäkelä LOPPURAPORTTI Ennakoinnin parhaat käytännöt - työelämän muutos ja koulutustarpeet

2 1 Saatteeksi ESR-ennakoinnin koordinaatiohankeen toimialueeseen on kuulunut 174 toteutettua ESRennakointihanketta, jotka sisältyivät ESR Tavoite 4 ohjelmaan Ohjelman tavoitteisiin sisältyi toimivan työelämän muutosten ja koulutustarpeiden ennakointijärjestelmän luominen. Aikaan saatiin hajautunut projektiperustainen ennakointijärjestelmä. Yhtenäisemmän ja eri toimijoille yhteiselle alustalle rakentuvaa ennakointijärjestelmän kehittämismahdollisuuksia olen tarkastellut toukokuussa 2001 valmistuneessa muistiossani. Tässä muistiossa ennakointijärjestelmän kehittämisen tiellä tunnistettiin monia esteitä, joskin ennakointijärjestelmän perusaineksien todettiin olevan jo valmiina. Ennakointijärjestelmän kehittämismuistiossa ongelmaksi tunnistettiin toisaalta ennakoinnin tehtävän ja tarpeen epämääräisyys ja toisaalta yhteisen tai kaikkia merkittäviä tahoja palvelevan ennakointikonseptin puutteen. Ennakointikäytäntöjä ja sovelluksia on lukuisia, jotka ovat todennäköisesti vastanneet asianomaisissa tilanteissa esiintyneisiin ennakointitarpeisiin, mutta pysyvien eli toistettavien, siirrettävien tai kopioitavien käytäntöjen määrä on jäänyt vähäiseksi. Elämään ovat jääneet lähinnä jo ennen ESR-ennakointiohjelmaa edeltäneet käytännöt eli toimialaperustainen ennakointi (talousennusteet ja ammattirakenneanalyysit) sekä yrityskyselyt (työhallinnossa sovellettu työvoima- ja koulutustarvetutkimukset). Käsillä olevassa loppuraportissa paneudun ennakoinnin parhaiden käytäntöjen kuvaamiseen. Kehittämismuistiossa tunnistettiin ennakointikonseptin päänäkökulmiksi 1) toimialaennakointi, 2) klusterianalyysit sekä 3) yrityskartoitukset. Käsillä olevan raportin tavoitteena on avata ja ohjeistaa näitä lähestymistapoja niin, että menettelyt ovat laajasti ymmärrettävissä ja sovellettavissa. Lähestymistavat ymmärretään nimenomaan toisiaan täydentävinä, ei vaihtoehtoisina. Kuvaustapa on erittäin tiivis. Ennakoinnista on eri toimijatahoilla monia eri käsityksiä ja koulukuntia. Monet korostavat päätöksenteon ja ennakoinnin prosessiluonnetta, jolloin yleensä puhutaan hyvin lyhyestä aikajänteestä ja jolloin ei erityisen yhtenäistä ennakointikonseptia puhumattakaan ennakointijärjestelmästä voi ollakaan. Tämä ajattelutapa johtaa eittämättä hajautettuun ennakointiin. Yhtäältä vallitsee näkemys, että tulevaisuutta voidaan ennakoida ja tulevaisuuden hallinnassa voidaan soveltaa samantapaisia toistettavissa olevia käytäntöjä. Käsillä olevassa raportissa uskotaan tähän lähestymistapaan. Ennakointikonsepti on pyritty kuvamaan siten, että esitettävät parhaat käytännöt palvelisivat sekä hajautetumpaa ennakointi että mahdollisesti myös yhdentyvämpää ennakointia. Raportti on tarkoitettu hyödynnettäväksi niin valtakunnallisen ennakoinnissa politiikan eri lohkoilla kuin alueellisella ja paikallisella tasolla ennakoinnissa elinkeinojen kehittämisen, työvoimatarpeiden kuin koulutustarpeiden ennakoimiseksi. Helsingissä 31. lokakuuta 2001 Keijo Mäkelä

3 2 Sisällys 1 Johdanto 3 2 Toimialaperustainen ennakointi 7 3 Klusterianalyysit 16 4 Yritysanalyysit 26 5 Koulutus- ja osaamistarpeet 28 6 Perustietämys ennakoinnista 29 7 Lopuksi 31

4 3 1 Johdanto Periaatteessa jokaiseen ennakointikäytäntöön ja prosessiin liittyvät seuraavat näkökulmat: 1) Ennakoinnin ongelma; päätöksenteosta johdettu ennakoinnin tarve. Tarve voi olla hyvin määritelty kuten uusien työpaikkojen luomistavoite tai avoin mahdollisuuksien ja uhkien kartoitus 2) Ennakoitavan kohteen jäsentämistapa eli malli, teoria tai muu rajaus ja haltuunottotapa 3) Ennakointimenetelmä tai ylipäätään menettely, jolla tarkasteluun saadaan tulevaisuutta luotaava aikajänne 4) Määrällinen data eli ennen muuta tilastotieto ja laadullinen data eli ennen muuta aihepiiriin liittyvät aiemmat raportit ja kyselytutkimukset. 5) Asiantuntijaprosessointi, josta saadaan paitsi datankaltaista tietämystä niin näkemyksiä, arvoperustaisia painotuksia, innovaatioita ja heikkoja signaaleja. Asiantuntijatietämys voidaan hankkia delfitekniikalla, syvähaastatteluin tai asiantuntiryhmissä. 6) Sitouttamisverkosto eli ennakointiprosessin tai vähintäänkin sen tulosten saattaminen perustellusti päätöksentekijöiden tietoon. Käytännön ennakointiprosesseissa eri vaiheet voivat painottua eri tavoin ja ne voivat myös yhdentyä. Dataa ei välttämättä koota erikseen vaan se tarvittava tieto saadaan asiantuntujoilta. Usein myös asiantuntijat ja päätöksentekijät ovat samoja henkilöitä. Eräs tapa jakaa ennakointimenettelyt on aikajänne: 1) pitkän aikajänne ( 5-30 vuotta), johon päästään visio-, skenaario- ja muilla tulevaisuuskuva-analyyseillä sekä aikasarja-analyyseillä; 2) keskipitkä aikajänne (2-8 vuotta), johon päästään teema-, klusteri ja aikasarja-analyyseillä: sekä 3) lyhyt aikajänne (0-3 vuotta), jonka menetelmiä ovat yritysanalyysit ja kyselyt. Toinen tapa ryhmitellä ennakointimenetelmät on jakaa ne ennakointitiedon luonteen mukaan: 1) toteaviin eli tietämiseen perustuviin menetelmiin (kyselyt mukaan luettuna barometrit, delfi, lyhyt aikajänne), 2) analyyttisiin eli ymmärtäviin menetelmiin (mallit kuten toimiala-, klusteri- ja yritysanalyysimallit, keskipitkä aikajänne) ja 3) innovatiivisiin eli tulevaisuutta tekeviin menetelmiin (megatrendi- ja heikkojen signaalien analyysit, pitkä aikajänne). Lähestymistapoja voidaan soveltaa rinnakkain, jolloin ne täydentävät toisiaan.

5 4 Oma asenteemme ennakointiin vaikuttaa oleellisesti ennakointitavan valintaan. 1) "Optimistit" uskovat, että tulevaisuutta voidaan luodata ja tehdä; 2) "Pessimistit" kartoittavat ja torjuvat uhkakuvia; 3) "Onnen sepät" elävät päivä kerrallaan ja uskovat sattumaan. Epäilemättä nämäkin kolme näkökulmaa ovat aina läsnä ja elävät rinnakkain. Vaikka sattumilla ja yllätyksillä on aina joskus suurikin rooli, niiden varaan ennakointia ei voi kuitenkaan rakentaa eivätkä ne vie pohjaa pois suunnitelmalliselta ennakoinnilta. Ennakointikonseptin ytimeksi on valittu seuraavat neljä näkökulmaa: 1) toimiala-analyysit, 2) klusteri- ja verkostoanalyysit, 3) yritysanalyysit sekä 4) osaamistarvekyselyt. Ennakointijärjestelmän kehittämisraporttiin verrattuna tässä on haluttu korostaa yritysanalyysejä mikrotason ennakointimenetelmänä. Taulukossa 1 on kuvattu kuhunkin neljään näkökulmaan liittyviä piirteitä. Taulukko 1 Ennakoinnin parhaiden käytäntöjen etuja (+) ja ongelmia (-) 1. Toimiala-analyysit + Pitkät perinteet. Vakiintuneet mallit. Pitkäkin aikajänne mahdollinen. Laaja tietoperusta. - Trendipainotteisuus ja lukusokeus. 2. Klusteri- ja verkostoanalyysit (ml. teknologiaennakointi) + Uusien liiketoiminta-alueiden tunnistaminen. Nopeasti muuttuvien alojen ja uusien osaamistarpeiden ennakointi. Innovatiivisuus. - Klusterien ainutkertaisuus. Analyysimallien kehittymättömyys ja vakiintumattomuus. 3. Organisaatio- ja yritysanalyysit + Organisaatiotasolla ennakointiin pisin mahdollinen aikajänne. - Menetelmien kehittymättömyys ja vähäinen tunnettuus. 4. Osaamistarvekyselyt ja -barometrit + Välittömien tarpeiden tunnistamisessa selkeä menettely. Helppo ja tunnettu. - Aikajänne lyhyt. Ei analyyttinen. Neljän päälähestymistavan käyttötarkoitusta on kuvattu taulukossa 2, jotka voidaan konkretisoida ennakointikysymyksinä taulukon 3 tapaan.

6 5 Taulukko 2 Ennakoinnin parhaiden käytäntöjen käyttötarkoituksia 1. Toimiala-analyysit Elinkeino-, työvoima- ja koulutuspolitiikka: - Elinkeinostrategian mitoitus (talous- ja työllisyysvaikutukset) - Määrälliset työvoimatarpeet (työllisyysstrategia) - Määrälliset koulutustarpeet (koulutusstrategia) 2. Klusteri- ja verkostoanalyysit (ml. teknologiaennakointi) Elinkeino-, työvoima- ja koulutuspolitiikka: - Klusteristrategiat, teknologiastrategiat - Potentiaaliset liiketoimialueet - Uudet osaamistarvealueet - Supistuvat osaamisalueet - Katoavat liiketoiminnot 3. Organisaatio- ja yritysanalyysit Kehittämis- ja koulutushankkeiden toteutus: - Liiketoimintastrategiat - Klusterianalyysien todentaminen 4. Osaamistarvekyselyt ja -barometrit Työvoiman rekrytointi, työvoimakoulutus ja Muu henkilöstökoulutus: - Akuutisti koettujen työvoima-, koulutus- ja kehittämistarpeiden tunnistaminen Taulukko 3 Ennakointiongelmat 1. Toimiala-analyysit - Mikä on elinkeino- ja ammattirakenteen muutoksista sekä poistumista johtuva uuden työvoiman ja koulutettujen tarve? 2. Klusteri- ja verkostoanalyysit (ml. teknologiaennakointi) - Mitkä ovat nopeimmin kasvavat ja supistuvat liiketoiminta-alueet? - Mitkä ovat uudet liiketoiminta-alueet ja mitkä katoavat? - Mitkä ovat tuotannon isot rakenteelliset ja muut laadulliset muutokset? - Mitkä ovat teknologian vaikutukset? 3. Organisaatio- ja yritysanalyysit - Mitkä ovat yrityksen kriittiset kehittämistarpeet ja kriittiset osaamistarpeet? 4. Osaamistarvekyselyt ja -barometrit - Mitkä yritysten/henkilöiden välittömät kehittämis- ja osaamistarpeet? Seuraavassa tarkastellaan kutakin neljää osa-aluetta ongelmalähtöisesti. Toisin sanottuna huomio on kiinnitetty erityisesti lähestymistapojen käyttötarkoitukseen ja käyttöön. Liitteissä on pyritty antamaan teknistä ohjeistusta etenkin toimiala- ja klusterianalyysien käytännön toteuttamiseen.

7 6 Mallinnettu tai muutoin systemaattinen ennakointi edellyttää tuekseen myös teema- ja tapauskohtaista ennakointia. Teemojen kytkeminen megatrendien tai heikkojen signaalien kautta toimiala-, klusteri- ja yritysanalyyseihin ovat tapoja ottaa teemat haltuun. Yhteiskunnassa on kuitenkin runsaasti kulttuuriin sisältyviä ilmiöitä, joissa teema käy läpi ja yli kaikkien klustereittein tai joiden tarkastelun ydin toimialojen ja klustereiden ulkopuolella. Tarkastelun painopiste on jäljempänä edelleenkin työelämän muutosten ja koulutustarpeiden selvittämisessä niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkälläkin aikajänteellä. Ennakoinnin peruskysymyksiksi asetetaan tässä niin valtakunnallisella, alueellisella kuin paikallisellakin tasolla seuraavat kysymykset, joihin ennakointikonseptilla pyritään vastaamaan: - Mitkä ovat (valitun alueen) elinkeinostrategian työllisyysvaikutukset? - Miten alueelle saadaan haluttu määrä kuten 1000 tai pysyvää uutta työpaikkaa? - Miten teknologinen kehitys vaikuttaa alueen tulevaisuuteen? - Millaisia liiketoimintapotentiaaleja sisältyy teknologiseen kehitykseen? - Mitkä uudet ja nopeimmin kasvavat osaamistarpeet? - Mitkä ovat uudet ammatit ja tehtävät? - Mitkä ovat yritysten strategiset tai kriittiset osaamistarpeet? - Mitkä tehtävät ja osaamistarpeet vastaavasti katoavat? - Mitkä ovat koulutuksen määrälliset tarpeet? Ovatko nämä kysymykset oikeita kysymyksiä? Ennakointikeskusteluissa esitetään myös näkemyksiä, että eri hallinnonalojen tai toimijoiden ennakointitarpeet ovat niin eriytyneet, että yhteisiä kysymyksiä ei ole. Samoin väitetään että olosuhteet muuttuvat niin nopeasti, että ennakointi ei ole mahdollista. Ennakoinnin piiriin luetaan usein myös yritysten välittömien kehittämis-, työvoima- ja koulutustarpeiden tunnistaminen, mikä on suhteellisen helposti tehtävissä yksinkertaisin kyselyin ja haastatteluin. Samoin pelkkää viranomais- ja oppilaitosten verkottumista yritysten kanssa pidetään usein ennakointina. Jopa koulutuksen markkinointia yrityksille voi joku pitää ennakointina. Kaikkiaan näkemykset siitä, mikä on ennakointia ja mikä ei ole ennakointia, vaihtelevat huomattavasti.

8 7 2 Toimialaperustainen ennakointi Toimialaperustaisella ennakoinnilla tarkoitetaan tässä ennakointia, jossa perinteinen toimialarakenne muodostaa tarkastelukehikon. Tarkastelun vahvuus ennen muuta siinä, että voidaan käyttää vakiintuneita määrällisiä ennustemalleja (talousennusteet, työvoiman kokonaiskysyntä-, tarjonta- ja työttömyysennusteet, ammattirakenne-ennusteet) ja muutoinkin toimialakohtaista tietoa on runsaasti saatavilla. Myös viranomaiset luokittelevat yritykset toimialoittain. Siirryttäessä sektoroituneesta (toimialat) ja hierarkkisesta (organisaatiot) tuotannosta verkottuneeseen tuotantoon on ryhdytty soveltamaan klusterityyppistä ajattelutapaa toimialaanalyyseihin. Toimiala- ja klusteriajattelua ei tulekaan nähdä vastakkaisina. Toimiala-ajattelun vahvuus on edelleenkin mitoituksessa: elinkeinostrategiat voidaan mitoittaa talous- ja työllisyysluvuin. Toimialojen osaaminen voidaan kuvata ammattirakenteella, mitä kautta päästään määrällisiin koulutustarpeisiin. Mitkä tekijät muuttavat työelämää? Ennakoinnin työkaluja suurten pitkän aikavälin tulevaisuuskuvien tunnistamiseksi ovat visioiden, skenaarioiden tai tulevaisuustaulukoiden laatiminen. Tukena voidaan käyttää asiantuntijaraateja, joihin erityisesti delfitekniikka tukeutuu. Nämä menetelmät ovat suhteellisen raskaita ja vaativia. Megatrendien ja heikkojen signaalien tarkastelu on osoittautunut helpoksi mutta tehokkaaksi menetelmäksi ottaa suuret muutokset haltuun. Megatrendit ovat yleensä tunnettuja (Taulukko 4). Niiden vaikutukset ovat tosin usein ristiriitaisia ja johtopäätösten tekeminen edellyttää oivallusta. Megatrendit tulee myös 'virittää' oikeaan tason tarkastelun kohteena olevan ilmiön kannalta, jotta megatrendit eivät olisi liian yleisiä tai sitten liian pieniä detaljiasioita. Taulukossa 5 on kuvattu arviointiasetelma rakennusalan näkökulmasta.

9 8 Megatrenditarkastelun keskeinen tavoite on tunnistaa toimialoilta innovatiiviset kehittämisalueet. Nämä alueet sisältävät mahdollisuuksia, mutta jos niiden realisoimisessa ei onnistusta megatrendit kääntyvät uhkiksi muiden onnistuessa. Taulukko 4 Työelämään vaikuttavia suuria kehitysaaltoja eli megatrendejä 1. Toimintojen verkottuminen. Meneillään on laaja verkottumisprosessi niin yrityssektorilla kuin julkisellakin, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Prosessi on alussa. 2. Toimintojen reaaliaikaistuminen. Tietoteknologinen kehitys on tehnyt mahdolliseksi verkostojen reaaliaikaisen ohjauksen ja ohjautumisen. Reaaliaikaisuus aiheuttaa kiireen ja elämän hallintaongelmia. 3. Tuotannon ja työn logistiikan keskeinen rooli. Tuotanto pirstoutuu ja työ ohjautuu sinne missä saavutetaan kokonaisuutena paras hinta-laatu -suhde. Työ liikkuu myös verkkojen kautta. 4. Teknologinen kehitys. Tietoteknologisen kehityksen ohella myös materiaali-, bio- ja muut teknologiat kehittyvät nopeasti. Lähiajan kehitys on ennakoitavissa tehtävän T&Ktyön perustella. 5. Globalisoituminen on alkeellisimmillaan kansainvälisen yhteistyön sekä tuonnin ja viennin lisääntymistä. Kansainvälisistä tuotantoketjuista tulee merkittäviä talouden toimijoita. 6. Ekokilpailukyky. Ostokykyisen asiakkaiden vaatimuksiin sisältyy pyrkimys niin sosiaalisesti, taloudellisesti kuin ekologisesti kestävään kehitykseen. 7. Työn murros. Työmarkkinat pirstoutuvat. Työ pirstoutuu ja työn muotojen väliset rajat hämärtyvät. 8. Verkkopalvelujen kasvu. Sähköinen kauppa, rahoitus-, opetus-, sosiaali- ja terveys sekä hallinto- ja asiantuntijapalvelujen hoitaminen verkkojen kautta lisääntyvät merkittävästi. 9. EU:n laajeneminen itään. Suomen yritystoiminnan kannalta EU on keskeinen markkina-alue ja toimintojen ohjaaja. EU:n luonne ja markkinat muuttuvat laajenemisen myötä. 10. Väestön ja työvoiman ikääntyminen. Väestö ikääntyy koko Euroopassa. Kulutuskysynnässä painottuvat varttuneiden muuttuvat tarpeet. Seniorit voivat olla merkittävä työvoimapotentiaali. 11. Syrjäytymisen lisääntyminen. Muutokset yhteiskunnassa ja tuotannossa ovat huomattavia ja nopeita, syrjäytymisen riski kasvaa oleellisesti. Kolmannen sektorin merkitys korostuu. 12. Julkisen sektorin keveneminen, etenkin rooli palvelujen tuottajana vähenee. Kansalaisten oikeudet korostuvat.

10 9 Taulukko 5 Rakentamisen toimialaan vaikuttavat megatrendit ja heikot signaalit VAIKUTUS TUOTANTOON Megatrendit Kysyntään Tapaan 1 Puurakentaminen Venäjän markkinat EU:n markkinat Korjausrakentaminen Julkinen tuki vähenee Logistiikka Muuttoliike Projektiosaaminen ++ 9 Asuntojen osaomistus + 10 Väestön ikääntyminen Heikot signaalit 1 Asiakaslähtöisyys Verkostoituminen ++ 3 Älykkäät rakennukset Tilojen monikäyttö Arkkitehtooniset arvot Korruption väheneminen 7 EU:n direktiiviohjaus + 8 Asuntojen periminen Vuokra-asuminen Ekotalot Miten mitoittaa työllisyysstrategia? Talousennusteet osoittavat että pitkällä aikavälillä työttömyys jatkuu, ohessa esimerkkinä Pohjamaan (Vaasa ympäristöseutukuntineen) ennuste. Pohjanmaalle tarvittaisiin vähintään 5000 täysin uutta pysyvää työpaikkaa (Taulukko 6). "Täysin" viittaa tässä siihen, että perusuran sisällä sekä katoa että syntyy työpaikkoja. Pyrkimys työttömyyden nollaamiseen edellyttää nettomääräisesti perusura päälle noin 5000 työpaikkaa. Tällöin ei pyritä edes kasvuun. Taulukossa 7 on esitetty taulukon 6 työmarkkinaennustetta vastaava elinkeinorakenneennuste. Ennusteeseen on lisätty toimialoittain esimerkinomaisesti kyseiset 5000 täysin uutta työpaikkaa eli työllisyysstrategia on mitoitettu elinkeinotasolla. Tällöin on asetettu työllisyystavoite siten, että tavoitteen toteutumista voidaan seurata.

11 10 Taulukko 6 Pohjanmaan maakunnan työllisyysennuste POHJANMAA (perusura) Väestö 173,2 171,0 169,2 166,4 Työikäiset v. 126,4 125,5 125,6 121,9 Työvoima 84,5 82,0 80,3 73,7 Työvoimaosuus v. % 66,8 65,3 64,0 60,5 Työllisyysaste v., % 67,8 69,2 69,2 70,6 Työlliset yht. 77,8 76,5 75,5 70,6 Työttömät 6,7 5,4 4,8 3,1 Työttömyysaste, % 8,0 6,6 6,0 4,3 Lähde: Sisäasianministeriön maakunnittainen työllisyysennuste, tammikuu Taulukko 7 Pohjanmaan maakunnan elinkeinorakenne-ennuste ja työpaikkojen lisäysehdotus (esimerkki) POHJANMAA (perusura) Lisäys- Työll./työv henk. ehdotus Maatalous 8,0 6,2 5,9 Metsätalous 0,6 0,2 0,2 Teollisuus 20,4 19,4 19,1 2,0 Rakennustoiminta 4,5 5,2 4,9 Kauppa 9,5 9,8 9,7 0,5 Liikenne 5,1 4,6 4,3 0,5 Rahoitus 1,3 1,4 1,1 Liike-elämän palvelut 5,0 5,4 5,7 1,0 Julkiset palvelut 23,4 24,3 24,5 1,0 Tuntematon 0,0 0,1 0,1 Yhteensä 77,8 76,5 75,5 5,0

12 11 Millä elinkeinostrategialla uudet työpaikat luodaan? Uusien työpaikkojen kokonaistarve. Uusien työpaikkojen luominen ei luonnollisestikaan ole riippumatonta olemassa olevista työmarkkinoista. Työvoiman kysynnän näinkin merkittävä nettolisäys lisää vastaavasti työvoiman tarjontaa sekä omassa maakunnassa vähentämällä perusuraan sisältyvää lähtömuuttoa maakunnasta lisäämällä tulomuuttoa muista maakunnista. Toisin sanottuna täystyöllisyystavoite on luonteeltaan kumulatiivinen, uusien työpaikkojen tarve olisikin ehkä noin Vastakkaiseen suuntaan vaikuttaa taas se, että vaikka uusia työpaikkoja luotaisiin vaikkapa 10000, kaikki eivät suinkaan työllisty. Käytännössä laskennallinen 'nollatyöttömyys' tarkoittaa työvoimapulaa. Tämäntapaiset kysymykset ovat lisähaasteita ennakoinnille, eivät perusteita luopua (määrällisestä) ennakoinnista. Innovatiiviset kehittämisalueet. Kultakin valitulta toimialalta (esimerkissä teollisuus, liikenne, liike-elämän palvelut ja yhteiskunnalliset palvelut) on tarpeen tunnistaa sellaiset uudet tai kasvavat liiketoiminta-alueet, joille uudet työpaikat voidaan luoda. Eräissä MAREennakointihankkeissa on käytetty näiden innovatiivisten alueiden tunnistamisessa Taulukossa 8 esitettyä kehittämisalueluetteloa. Kukin kehittämisalue pitää mahdollisuuksien mukaan pyrkiä konkretisoimaan yritys- ja tuoteideoiksi, vähintäänkin kärki- tai menestystuotteiden osalta.. Porrasnostostrategia. Todennäköisesti huomattava osa uuden liiketoiminnan yrittäjistä ja työntekijöistä on jo alueella toimivia. Uudella liiteominnalla on kuitenkin porrasnostovaikutus. Toisin sanottuna vaikka työttömistä merkittävää osaa ei sijoittuisi näille uusille ja korkeahkoa osaamista vaativiin tehtäviin, näihin tehtäviin työllisistä sijoittuvat jättävät jälkeensä avoimia työpaikkoja työttömille. Prosessistrategiat (noste-ohjelmat). Edellä kuvattua elinkeinostrategiaa voisi luonnehtia myös konkreettisesti. Meillä harjoitetaan runsaasti myös strategiaa, jota voisi nimittää

13 12 prosessuaaliseksi. Tällöin kehittämistavoitteet asetetaan suhteellisen epäkonkreettisina ideoina kuten kansainvälistymisenä, verkottumisena, laatuajattelun lisäämisenä, ITvalmiuksien kehittämisenä tai ympäristöosaamisena. Näiden megatrendiomaisten tekijöiden vaikutukset tulisi kyetä konkretisoimaan kullakin toimialalla. Nämä tekijät voidaan ottaa huomioon myös koulutuksessa. Mikäli toimialakonkretisointi on tehty, myös koulutuksessa päästään astetta konkreettisempaan oppimiseen kuin lähdettäessä vain abstrakteista periaatteista tai tavoitteista. Mitä osaamista elinkeinostrategia edellyttää? Kasvualojen osaamistarpeet. Kysyttäessä mitkä ovat työelämän uudet osaamistarpeet, juuri edellä tarkoitetut valinnat (Taulukko 8) konkretisoivat osaamisalueet. Mikäli tunnistettujen innovaatioalueiden kehittämiseen ei maakunnassa sitouduta so. ne eivät aidosti sisälly elinkeinostrategiaan, ei innovaatioalueista saada uskottavaa ohjetta koulutuksen suuntaamiseen sen enempää sisällöllisesti kuin määrällisestikään. Elinkeinojen osaamistarpeet. Koulutustarve ei koske ainoastaan kasvualoja, vaan on 'laajempi' kysymys. Kun arvioidaan kunkin toimialan ammattirakenteen muutos ja poistuma työvoimasta, saadaan selville uuden työvoiman tarpeen kohdentuminen ammatteihin. Ammateittain arvioitu koulutettujen tarve kohdennetaan koulutuksiin käyttäen ammattikoulutus-avainta. Erikseen laaditussa Aluebarometrissa on kuvattu koko maan, läänien ja maakuntien ammattirakenne, poistumat, uuden työvoiman tarve ja sen kohdistuminen koulutuksiin koulutusaloittain- ja asteittain (MARE-sovellus). Laadulliset osaamistarpeet. Vaikka toimialaperustainen ennakointi on painotetusti määrällistä, laadullinen näkökulma on tarkastelussa aina läsnä. Laadullisten arvioiden rooli korostuu etenkin ammatti-koulutus -avaimen laatimisessa, jossa vastaan kysymykseen 'mistä koulutuksista ao. ammattiin on tarkoituksenmukaista rekrytoida.

14 13 Taulukko 8 Toimialojen kehittämispotentiaaleja Teollisuus (TOL 3) 1. IT-infrateknologia 2. 3G-sovellukset (mobiiliteknologia) 3. Lääkkeet (bioteknologian sovellukset) 4. Elintarvikkeet (bioteknologian sovellukset) 5. Kalliit desing-tuotteet (vaatteet, huonekalut) 6. Erikoismateriaalit (metallit, biomateriaalit, keraamiset) 7. Automaatiojärjestelmät 8. Kulkuneuvot (muut kuin bensiini/dieselkäyttöiset) Kauppa- ja matkailu (TOL 6) 1. ekauppa (verkko, mobiili) 2. Yksilölliset tuotteet (räätälöinti) 3. Brandit (bulkkituotebrandit esimerkiksi vaatteissa) 4. Eko-tekijät keskeinen laatukriteeri 5. Vero-ohjaus (alv:n määrä ja kohdentaminen) 6. Helppokäyttöiset tuotteet (vanhusten tarpeisiin) 7. EU:n yhteismarkkina-alue ( ) 8. Vuokraus (leasing) ja kierrätys Liikenne, logistiikka (TOL 7) 1. Kuljetusautomaatio (kontit, pakkaukset) 2. ekaupan kuljetukset (jakelukeskukset, lähijakelu) 3. Logistiikkaintegraattorit (kuljetusprosessien hallinta, optimointi) 4. Yksityinen raideliikenne 5. Energiaa- ja ympäristöä säästävät kuljetusratkaisut 6. Kuljetusten tietoteknologia (paikannus, 3G) 7. Aluekeskuslogistiikka ('kasvukeskus'-etätyö) 8. Pohjoinen ulottuvuus (strategiset väylät) Liike-elämän palvelut, rahoitus (TOL 8) 1. Rahoitus (riskirahoitus, pelaajien lisäys, e-toiminnot) 2. Vakuutus (riskispektrin laajeneminen, nopeutuminen) 3. Osaava raha (kasvottomasta rahasta osaavaan rahaan) 4. Sukupolvenvaihdokset (omistajuuden muutosongelmat) 5. Kiinteistöjen hoito (rakennusten elinkaariajattelu) 6. Brandien kehitystyö 7. Kv-oikeus (patentit, tekijänoikeudet, kiistat) 8. Liiketoiminnan verkkopalvelut (kirjanpito) Yhteiskunnalliset palvelut (TOL 9) 1. Sosiaali- ja terveydenhuollon verkkopalvelut 2. Opetuksen verkkopalvelut (virtuaalikoulut) 3. Verkkovirastot (etäpalvelukeskukset) 4. Turvapalvelujen laajeneminen ja rakennemuutos 5. Syrjäytymisen ehkäisy- ja hallintapalvelut 6. Oikeuspalvelujen laajeneminen (kv- ja verkostopalvelut) 7. Kansalaisten oikeuksien korostuminen

15 14 8. Kolmannen sektorin tukipalvelut Miten suurten ikäluokkien eläköityminen vaikuttaa? Suurten ikäluokkien eläköityminen on megatrendi muiden joukossa. Eläköitymistä voidaan kuitenkin tarkastella siinä mielessä tarkemmin, että sen ajoittuminen ja määrällinen vaikutus tunnetaan melko tarkasti jo nyt. Aluebarometrissä on kuvattu ammattiryhmittäin kunkin maakunnan osalta poistuman volyymi kuluvalla vuosikymmenellä. Poistumilla on välitön vaikutus uuden työvoiman tarpeeseen ja sitä kautta koulutettujen tarpeeseen, minkä aluebarometri osoittaa. Yhtäältä mittava poistuma voidaan tulkita mahdollisuudeksi lisätä tuottavuutta niin että poistumaa ei ole tarpeen täydessä mitassa korvatakaan. Toistaiseksi ei ole herätty tällaisiin tuottavuuden kehittämisohjelmiin, joilla voitaisiin toiminnan kilpailukykyä lisätä oleellisesti. Perusskenaarion (Taulukko 7) mukaan teollisuus on laskeva toimiala. Tällöin uuden työvoiman ja koulutettujen tarve selittyy poistumilla (Taulukko 9). Poistumien määrä eri ammattiryhmissä eli käytännössä teollisuuden alatoimialoilla ei määrältään ei ole sinänsä huolestuttavan suuri. Vasta kun perusskenaarioon lisätään kasvuodotukset tarpeet nousevat merkittäviksi. Teollisuutta on vaivannut nuorten haluttomuus hakeutua alalle, mikä muodostuu mahdollisen kasvun esteeksi. Tuotantoa hajauttamalla eli lisäämällä alihankintaa ja samalla nuorten yrittäjien määrää ongelma olisi todennäköisesti ratkaistavissa. Asiantuntijakeskusteluissa ratkaisuksi esitetään usein vierastyövoimaa. Elinkeinostrategiaa muotoiltaessa tähänkin kysymykseen tulee antaa selkeä vastaus odottamisen ja ajautumisen sijaan.

16 15 Taulukko 9 Rakennemuutosten (elinkeino- ja ammattirakenne) sekä poistuman vaikutus uuden työvoiman tarpeeseen (yhteensä), Teollinen työ, Pohjanmaa Ammattir. Poistuma Yhteensä 2 Teollinen työ Elintarviketyö Tevatyö Metallityö Asennustyö Koneenkäyttötyö Puutyö Prosessityö Sähköasennustyö Graafinen työ Varastotyö Muu teollinen työ Miten rakennemuutos vaikuttaa koulutustarpeisiin? Ammattirakenneanalyyseillä (MARE, MITENNA) voidaan helposti ennakoida tarkastellun alueen elinkeinorakenteen, ammattirakenteen ja eläkepoistumien vaikutus uuden työvoiman tarpeeseen (Taulukko 10). Koulutustarvelaskelma tulostuu MARE-mallilla myös koulutusaloittain ja MITENNA-mallilla opintoaloittain. Taulukko 10 Pohjanmaan koulutustarve koulutusasteittain (henkeä vuodessa). Laskelma sisältää maakunnan oman tarpeen. Pohjanmaa % Toinen aste % Ammattikorkeakoulu % Yliopisto %

17 16 3 Klusterianalyysit Verkottuminen on tietoyhteiskuntakehityksen ydin. Siinä missä toimialat kuvaavat (suhteellisen pysyviä) rakenteita, muutos voidaan tunnistaa ja ymmärtää ennakoimalla verkostoja. Pidempään verkostologiikka on ymmärretty alihankintatoimintana. Vaatetusteollisuus on hyvä esimerkki uudesta klusterirakenteesta, valmistus on siirtynyt halvan työvoiman maihin mutta brandeihin perustuvat jakelu elää. Etenkin ruotsalaiset ovat ymmärtäneet tämän klusterilogiikan. Perinteisiä vahvoja kaupan omia kotimarkkinoita ovat tulleet valloittamaan myös saksalaiset. Klusterianalyysissä työelämää ja tuotantoa tarkastellaan verkostona, jonka yritykset mutta myös julkisen sektorin toimija muodostavat. Keskeistä klusteriin kuulumiselle on, että kukin toimija kuten yritys tuottaa lisäarvoa verkostoon ja saa myös verkostolta sitä. Toimijoiden tulisikin selkiyttää itselleen ja myös verkostolle, mitä nämä lisäarvot ovat. Klusterit kuvataan usein arvoketjuina. Esimerkiksi metsäklusteri voidaan kuvata ketjuna, joka metsänhoidosta eli puuntuotannosta, etenee sellun ja paperin tuotannon kautta kirjapainoihin, josta fyysinen tuote päätyy jakelukanavien kautta loppuasiakkaalle eli esimerkiksi sanomalehden lukijalle. Koko ketjuun sisältyy lukemattomia prosesseja energian tuotannosta ja kulutuksesta logistiikkaan ja aina toimittajien ja mainostajien tekemään sisältötuotantoon asti. Mitään erityistä sääntö ei klusterin rajaamisen suhteen ole. Koko ketjun hallinta samalla kertaa voi muodostua ylivoimaiseksi. Yhtäältä klusterin ymmärtäminen vain paikallisten toimijoiden kautta voi rajoittaa näkemästä klusterin tarjoamia mahdollisuuksia. Joka tapauksessa klusteria tulisi tarkastella sellaisessa laajuudessa, että voidaan ymmärtää ja loogisesti päätellä klusterin tulevaisuus vähintään keskipitkällä aikajänteellä. Tätä ymmärrystä ei välttämättä ole klusterissa toimivilla yksittäisillä yrityksillä. Klusterin keskeinen ominaisuus on keskittyminen ydinosaamiseen. Toisin sanottuna yritys keskittyy omimpaan ja ulkoistaa tukitoiminnot kuten tyypillisesti siivouksen tai vartioinnin. Koska tuotanto voidaan hajauttaa ja tuotannon ohjaus hallita perustuen infomaatioteknologiaan, myös ydintuotanto voidaan usein hajauttaa alihankintaan esimerkiksi metalliteollisuudessa. Yhtäältä mikäli tuotanto edellyttää yhtä kokonaista tuotantolaitosta

18 17 kuten prosessiteollisuudessa on usein välttämätöntä, periaatteessa fyysisesti saman laitoksen sisällä voi toimia siivousyritysten tapaan lukuisia yrityksiä, joista kukin olisi erikoistunut ydinosaamiseensa. Klusteritarkasteluille tyypillistä on myös avain- eli kärkiajattelu. Puhutaan avaintuotteista, avainyrityksistä tai avaintuotannosta. Toimialatarkasteluissa ovat periaatteessa kaikki yritykset mukana, joskin kärkiajattelu on tullut myös toimialatarkasteluihin eli lähemmäs klusteritarkasteluja. Klusteritarkastelun rajaamisessa ja klusterin hallinnassa kärkiajattelusta on suurta hyötyä. Jäljempänä kuvattu topten-klusterianalyysimenettely perustuu juuri priorisointiin. Klusterityppisen tarkastelun vahvuus on siinä, että kullakin alueella voidaan melko helposti tunnistaa klusterissa toimivat yritykset ja näiden tuotteet. Toisin sanottuna klusteriperustainen ennakointi on konkreettista etenkin verrattuna pelkillä talousmuuttujilla (bkt, tuottavuus) laadittuihin toimialaennusteisiin. Tässä konkreettisuudessa piilee myös vaaransa: kyetäänkö sittenkään näkemään klusterissa olevia mahdollisuuksia yli sen mitä on jo olemassa. Kukin toimija näkee luonnollisesti tärkeäksi oman liiketoiminnan vahvistamisen ja kehittämisen, mielenkiinto uusia liiketoiminta-alueita tai klusterin osia kohtaan voi jäädä vähäiseksi. Näin lienee käynyt mekaanisen puun kohdalla, jossa jalostusastetta ei ole kyetty oleellisesti nostamaan lukuisista yrityksistä huolimatta. Ilmeisesti suurimmat puutteet ovat muotoilu- ja markkinointiosaamisessa. Mitkä ovat uudet ja kasvavat työvoima- ja osaamistarpeet? Klusterianalyysien ensisijainen tarkoitus on tunnistaa klusterien uudet ja nopeasti kasvavat liiketoiminnot sekä näihin liittyvät työvoima- ja osaamistarpeet. Edellä toimialatarkasteluissa (Taulukko 8) viitattiin jo tällaisten innovatiivisten kehittämisalueiden löytämiseen. Kun kehittämisalueet on tunnistettu, voidaan näitä vastaavat työvoima- ja osaamistarpeet suhteellisen helposti päätellä.

19 18 Kasvavien klustereiden ohella on myös niitä klustereita, jotka ovat suhteellisen vakaassa tilassa. Näidenkään ei ole pysähdyksissä, vaan keskeisenä haasteena on tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen. Esimerkiksi rakentaminen on ainakin toistaiseksi kotimarkkinapanotteista. Rakentamisessa on kuitenkin trendi, jonka mukaan yhä valmiimpia kokonaisuuksia tehdään teollisesti ja paikallarakentaminen vähenee myös korjausrakentamisessa. Mikä tähän trendiin uskotaan, asennustyön rooli kasvaa perinteisen rakennustyön menettäessä osuuttaan. Periaatteessa vakiintuneiden ja kotimarkkinapainotteisten klusterien muutokset on helposti tunnistettavissa. Klusteritarkastelua voidaan soveltaa myös alasajoklustereihin, joissa tyypillisesti suomalaisen työn suhteellisen korkea kustannus on siirtänyt tuotantoa halvemman työn maihin kuten on käynyt tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa. Nimenomaan TEVA-toimialla on tapahtunut romahdus. Kun taas tarkastellaan vaatetusta klusterina, nähdään että liiketoiminnassa on lukuisia hyvin menestyneitä eurooppalaisiakin yrityksiä kuten ruotsalainen H&M. Yrityksen osaaminen markkinoinnissa eli brandien rakentamisessa ja koko klusterin logistiikassa. Klusterihahmotuksen kautta tulisi kyetä näkemään vastaavantyyppiset muutokset myös muissa supistuvissa toiminnoissa. Rakennemuutoksen kohteena ovat jatkossa palvelualat ja etenkin ne, joissa tuottavuutta voidaan lisätä sähköisten palvelujen ja -ohjausjärjestelmien avulla. Näitä aloja ovat lähivuosina kauppa- ja matkailu sekä pidemmällä aikavälillä sosiaalija terveydenhuolto sekä opetus. Tuleeko näistä alasajo- vai kasvuklustereita riippuu siitä, kykenevätkö suomalaiset toimijat palveluvientiin vai käykö niin että ulkomaiset toimijat ottavat hoitaakseen meidän perinteiset kotimarkkinammekin kuten on kaupan joillain sektoreilla käymässä. Klusterianalyyseissä on toistaiseksi päästy lähinnä nykytilan kuvauksiin. Näköpiirissä olevat muutokset näyttäytyvät kuitenkin niin suurina, että kansalliset klusteristrategiat tulisi luoda pikaisesti myös palvelualoille. Osana strategioita ratkaistaisiin myös työvoima- ja koulutustarvekysymykset. Ellei klusteristrategioita laadita, vaatimus koulutuksen kohdentamisesta kasvualoille jää epäkonkreettiseksi toiveeksi.

20 19 Mitkä ovat Suomen avainklusterit? Mielenkiintoisimmat klusterit löytyvät tällöin informaatioteknologista ja sisältötuotannosta eli informaatioteknologiaa soveltavista palveluista. Yrjö Myllylän tekemän kaupunkiseutuihin kohdistuneen delfitutkimuksen mukaan mielenkiintoisimmat kehitettävät klusterit ovat: 1) informaatioteknologia (18), hyvinvointi (12), ympäristö (7), logistiikka (5), matkailu (4), mekaaninen puu (4) ja muut (2) eli mainintoja yhteensä 52. Etlatiedon, LTT:n ja TKK:n avainklusterihankkeessa tarkasteltiin 68 toimialan keskinäisiä suhteita eli yli 4000 kahden toimialan välistä suhdetta. Lähtökohtana olivat näiden toimialojen väliset ostot ja myynnit. Lisäksi tarkastelussa käytettiin hyväksi kansainvälisiä siteitä kuvaavia vientisuhteita sekä teknologisia suhteita kuvaavia investointeja. Näin päädyttiin formaalisen analyysin kautta yhdeksään klusteriin: 1) informaatio- ja kommunikaatioklusteri 2) metsäklusteri 3) metallinjalostusklusteri 4) koneenrakennusklusteri 5) elintarvikeklusteri 6) liike-elämän palvelujen klusteri 7) rakennusklusteri 8) energiaklusteri 9) hyvinvointiklusteri. Näissä klustereissa ilmenevät suomalaisen tuotannon vahvuudet. Kunkin maakunnan tulisi käydä nämä klusterit läpi ja arvioida mahdollisuutensa niissä. Avainklustereita ei kuitenkaan alue- ja paikallistasolla tule ymmärtää siten, että ne realisoituisivat kaikkialla kokonaisina ja samanlaisina. Toisin sanottuna kunkin alueen tulisi kyetä tunnistamaan ydin- ja erityisroolinsa kussakin klusterissa. Tällainen erityisrooli voi liittyä esimerkiksi tiettyyn erityiseen teknologiaan, (sähköiseen) kauppaan, logistiikkaan, matkailuun tai elämyksiin. Tällöin klusterit tullevat myös nimetyiksi aina tapauskohtaisesti.

21 20 Miten laatia klusteristrategia? Klusteristrategian voi määritellä työelämän laadullisten muutosten strategiaksi, vaikka tavoitteena olisivat vastaavat kunnianhimoiset määrälliset (työllisyys)tavoitteet kuin aiemmin kuvatuissa toimialastrategioissa. Tunnistamalla klusteriin liittyvät suuret muutokset ja ennen muuta muutospotentiaalit, voidaan päästä merkittäviin määrällisiinkin tavoitteisiin. Sinänsä klustereiden kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää klusteristrategioita, vaikka työllisyyskysymykset eivät haasteina olisikaan. Esimerkiksi jo arkipäiväksi muodostunut laatujärjestelmien kehittämisen välttämättömyys perustuu klusteroitumiseen eli verkottumiseen, jossa niin tuotteilta ja palveluilta kuin toimijoilta edellytetään mitattavissa olevaa luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä. Klusteristrategian laatiminen voidaan jakaa pelkistetysti kahteen osaan: 1) klusterin nykytilan analyysiin ja ennakointiin sekä 2) innovatiivisten kehittämisalueiden tunnistamiseen. Näitä tarkastellaan lyhyesti seuraavissa kohdissa. Tässä ei puututa strategian viitekehykseen eli esimeriksi tarkoitukseen ja käytettävissä oleviin toimenpiteisiin ja niihin liittyviin resursseihin, jotka ovat tapauskohtaisia. Miten ennakoida klusterin kehitys? Klusterihahmotukseen ei ole syntynyt vakiintuneita käytäntöjä, mikä johtunee ennen muuta klustereiden eli verkostojen aika-, paikka-, henkilö ja tilannesidonnaisuudesta eli ainutkertaisuudesta. Usein klustereiksi nimitetään samantapaista toimintaa harjoittavien yritysten paikallista kokonaisuutta, vaikka yritykset eivät verkostoa aidosti muodostaisikaan. Michel Porterin klusterihahmotusten pohjalta on muodostunut melko vakiintuneita käytäntöjä klusterien kuvaamiseen:

22 21 - Klusteriin kuuluvia toimijoita eli verkostoa yhdistää yhteinen kilpailuetu, joskin kotimarkkinaklustereissa ja etenkin julkisvetoisissa klustereissa on syytä puhua yhteisestä intressistä ja tehtävästä; - Ydintuotanto koostuu yritysten ja tuotantolaitosten ketjuista, joita tuki- ja liitännäisyritykset palvelevat; Klusterin kuvaus pelkistetään olennaisimpaan eli pyritään kuvamaan avaintuotanto, avainasiakkaat, avainpanokset kuten avainosaaminen. Näiden kuvaaminen on klusterikuvaukissa tyypillistä. - Verkostossa liikkuu hyödykkeitä, rahaa, tietoa ja työvoimaa. Nämä virrat ovat usein tuotantoketjuissa helposti tunnistettavia ja jopa itsestäänselviä. Käytännössä verkostosuhteet (kommunikaatio, sosiaalinen pääoma, osaaminen) ovat monimutkaisia prosesseja. Verkostoituminen ja verkostoanalyysit eivät ole kuitenkaan vielä kehittyneet niin pitkälle, että virtoihin ja verkostosuhteiden monimutkaisuuteen kiinnitettäisiin erityistä huomiota. - Klusterit voivat olla alueellisia, kansallisia tai kansainvälisiä. Periaatteessa jokaiseen klusteriin sisältyy optiona kansainvälisyys. Tuottavuuden lisääntyessä niin teollisessa tuotannossa kuin etenkin palveluissa, uusien työpaikkojen perusta on yhä useammin kansainvälisissä klustereissa. Topten-klusterianalyysimenettely on yritys (Taulukko 11) yksinkertaisen ennakointimallin rakentamiseksi. Mallin käyttöä on kuvattu PK-ennakoinnin käsikirjassa (ESR-julkaisu 77/200). Lähestymistapa ja käsitteet ovat kuitenkin vielä niin vakiintumattomia eli ristiriitaisesti ymmärrettyjä, että tarvittaisiin erityinen kehittämishanke yhteisen kielen luomiseksi. Periaatteessa tiedolliset ainekset tällaisen mallin luomiseen ovat olemassa.

23 22 Taulukko 11 Osaamistarpeiden tunnistamiseen tähtäävän Topten-klusterianalyysin tarkastelukehikko. Kehikon kukin osa (1-18) kuvataan käyttäen tarvittavan määrän kymmenen kärjessä listauksia, jotka laaditaan asiantuntijaryhmissä. I Toimintaympäristö 1. Megatrendit 2. Heikot signaalit 3. Teknologia - suuret muutokset - innovaatiot - tietotekniikka - poliittiset valinnat - ideat - erityisteknologiat II Klusterin rakenne 4. Avainasiakkaat 5. Avaintuotteet (palvelut) 6. Avaintoimijat - markkinat/tarpeet - menestys- ja kärkituotteet - veturiyritykset - ostokyky/maksajat - perus- ja massatuotteet - avainhenkilöt 7. Lähialat 8. Tukialat 9. Liitännäisalat - muut asiakkaat - tukitoiminnot kuten kuljetus - infrastruktuurituki - sivutuotteet - ulkoistetut palvelut - julkinen hallinto III Klusterin muutos 10. Avainteknologiat 11. Tuotantoverkostot 12. Kilpailukyky - tuoteteknologiat - tuotannon liikkuminen - kansainvälinen - tuotantoteknologiat - työn/osaamisen liikkuminen - kansallinen IV Klusterin osaaminen 13. Avainammatit 14. Peruskvalifikaatiot 15. Ammattitaito - ydintehtävät - yleissivistys ja viestintä - ydinosaaminen - moniosaaminen - arvot ja asenteet - erityisosaaminen V Osaamisstrategia 16. Rekrytointi 17. Teknologian siirto 18. Oppiminen - koulutuksesta - kopiointi - koulutus - muista yrityksistä - patentit - oma T&K

24 23 Miten tunnistaa klusterin innovatiiviset kehittämisalueet? Klusterianalyysissä on nykytilan so. olemassa olevan verkostonkuvaus tehtävissä suhteellisen helposti. Ennakoinnin tavoitteena on kuitenkin innovatiivisten kehittämisalueiden tai muutoin merkittävästi kasvavien alueiden löytäminen. Miten sitten kyetään nämä alueet tunnistamaan. Perinteisellä toimialalogiikalla toimivat yritykset puolustavat mielellään omia alueitaan ja torjuvat uusien liiketoimintojen kehittämisen. Klusterianalyysin eräs osatavoite onkin tunnistaa, onko alueella tai olemassa olevassa yrityskannassa valmiutta klusterityyppiseen toimintaan eli yhteisen edun tavoitteluun ja myös uusien liiketoimintojen etsimiseen. Uudet liiketoiminnot ovat mahdollisuus sekä olemassa oleville yrityksille että kokonaan uusille yrityksille. Innovatiivisia kehittämisalueita voidaan tunnistaa: 1) Analysoimalla megatrendejä. Usein megatrendit sisältävät merkittäviä kehittämispotentiaaleja. Jos näitä kuten automaatiota ei kyetä ajoissa hyödyntämään, megatrendit kääntyvät uhkiksi. Sähköinen kauppa on ajankohtainen esimerkki. 2) Analysoimalla heikkoja signaaleja varaudutaan tulevaisuuteen ja voidaan sattumalta löytää liiketoimintaideoita. 3) Seuraamalla tutkimus- ja kehitystyötä, sekä tuloksia että käynnistyviä hankkeita. 4) Seuraamalla muita klustereita ja toimialoja. 5) Seuraamalla klusterin kansainvälistä kehitystä, etenkin arvoketjujen ja niissä kriittisten kilpailutekijöiden muodostumista. Pääosa käyttökelpoista innovaatioista on jo olemassa ja ehkä käytössäkin jossain muodossa. Klusterianalyysin eräs idea on luoda sellainen liiketoimintojen ja tuotannon ymmärrys, että irralliset innovaatiot ja ideat kyetään sijoittamaan oikeisiin viitekehyksiin ja paikkoihin. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että innovaatioita syntyy myös sattumalta ja ilman laajaa ja syvällistä klusteriymmärrystä.

25 24 Miten ennakoida teknologian vaikutukset? Työelämää ja tuotanto muuttavasti suurista tekijöistä (megatrendeistä) teknologia eräs keskeisimpiä. Koska meneillään oleva perustutkimus, soveltava tutkimus ja kehitystyö on pääpiirteissään tiedossa, voidaan teknologinen kehitys ennakoida kohtuullisen pitkälle. Toki kehittämistyö sisältää runsaasti riskejä ja epäonnistumisia. Teknologiaennakointi ja klusterianalyysit palvelevat samaa tavoitetta. Teknologiaennakointi tulisikin pääsääntöisesti ymmärtää klusterianalyysinä. Uusille teknologioille voidaan etsiä sovelluksia eri klustereista kysymällä, syntyykö jostain tietystä teknologista uutta tai uudentyyppistä tuotantoa klustereihin. Tällaisen pohdintaan soveltuu skenaariotyyppinen tarkastelu, jolloin laaditaan tulevaisuuspolkuja eli päättelyketjuja arvioiden niin mahdollisuudet onnistua ja epäonnistua. Tällöin voidaan saada selville, millä aikataululla mikin teknologia realisoituu liiketoiminnaksi ja konkreettisiksi tuotteiksi. Kysymys aikataulusta eli oikeasta ajoituksesta on yrityksille erittäin tärkeä, soveltamisessa ei saisi olla myöhässä eikä liian aikaisessa. Esimerkiksi kolmannen sukupolven moobiliteknologian (3G) ajoituskysymykset ovat muodostuneet erittäin vaikeiksi. Suomalaiselle pienen maan teknologiaennakoinnille saattaisi olla riittävää, jos kyettäisiin esittämään uskottavia 'aikatauluja' eri teknologioiden soveltamisessa. Klusterikartat muodostaisivat luonnollisesti näiden aikataulujen pohjat. Nyt tämäntapainen aikataulutus on yhtä hyvin informaatioteknologiassa kuin bioteknologiassakin lähinnä sijoittajien vastuulla, joiden valintojen taustalta tuskin löytyy kovinkaan perusteellisia klusterianalyysejä. Rahoitussektori saattaisikin olla mielenkiintoinen yhteistyökumppani klusterianalyysien toteuttamisessa. Teknologiaennakoinnin kehittämisessä on KTM:n johdolla käynnistynyt uusi vaihe, jonka tuloksiin tässä ei luonnollisestikaan voi ottaa kantaa. Teknologiaennakoinnin tulisi tuottaa paitsi edellä tarkoitettuja 'aikatauluja' niin myös uusien teknologioiden kartastoja ja kriteeristöjä, joilla niin klusterianalyysien tekijät kuin yritykset ja jopa opettajat voisivat arvioida uuden teknologian mahdollisuuksia ja realisoitumista. Tämäntapaiset työkalut voisivat palvella melko välittömästi juuri opetussuunnitelmien kehittämistä, tarkasteltiinpa teknologiaa

26 25 kapeassa mielessä tai sitten laajemmin teknologian vaikutuksia. Vaikutusten ymmärtäminen edellyttää klusteritarkasteluja, jotka avaavat teknologian riippuvuudet muiden tekijöiden kanssa. Soveltuuko klusterianalyysi monisyisten ongelmien hallintaan? Edellä pyritty kuvaamaan klusterianalyysin idea pelkistetysti; mitä työhön ja tuotantoon tulee uutta ja mikä sieltä katoaa. Jos tarkastelun aikajänne saadaan riittäväksi, tämä sinällään saattaa riittää elinkeinostrategioiden ja koulutustarpeiden tunnistamiseksi. Klusterianalyysiä voidaan kuitenkin jalostaa vielä haasteellisemmaksi. Klusterianalyyseissä on helposti riskinä, että huomio kiinnittyy työelämän ja tuotannon huippuyksiköihin, vaikka työmarkkinoiden räikeimmät ongelmat näkyvät työttömyytenä ja syrjäytymisenä. Tavoitteen kun lienee kuitenkin sosiaalisesti kestävä kehitys. Porrasnostoajattelun perusidea on, että työelämä voidaan jäsentää kerroksina ja kultakin kerrokselta pyritään samaan nostoja omaa tasoa seuraavalle tasolle. Kannattavista yrityksistä pyritään kehittämään huippuyrityksiä ja heikosti kannattavista hyvin menestyviä ja edelleen tappiollisista yrityksistä kannattavia. Samaa nostoajattelua voidaan soveltaa klustereihin eli huonoista kehitetään keskinkertaisia ja keskinkertaisista hyviä. Samoin väestön osaamistasoa voidaan kohottaa kerroksittain. Keskeinen oletus ajattelussa on, että tällä tavoin kyetään samalla minimoimaan työttömyys ja syrjäytyminen eli kaikkein alimmalta tasolta kyetään tekemään sitä enemmän nostoja työelämään, mitä paremmin ylimpien tasojen kehittämisessä onnistutaan. Tämäntapaista strategista ajattelutapaa on etenkin Timo Sneck kehittänyt. Alueen kerroskuvaus paljastaa myös kehittyneisyyden ja osaamisen. Luonnollisestikaan matalan osaamisen paikkakunnille ei ole realistista luoda ainakaan nopeasti korkean osaamisen tuotantoa. Tosin sanottuna klustereista on haettava sopivan tai oikea osaamistason uusia tuotantomahdollisuuksia. Aikuiskoulutuksen välittömät tarpeet voidaan selvittää kysymällä niin yrityksiltä kuin koulutukseen aikoviltakin. Mikäli aikuiskoulutukseen halutaan pitkäjänteisempää strategia,

27 26 porrasnostomalli tarjoaa tähän tarkastelukehikon. Tilastoista saadaan selville helposti väestön koulutusaste. Periaatteessa porrasnostomalli toimii siten, että kultakin asteelta pyritään nostamaan vuosittain haluttu määrä seuraavalle asteelle. Tämä tie on kuitenkin suhteellisen hidas ja raskas, joten se kelpaa ainoastaan osaratkaisuksi. Kun edellytykset kokonaisten tutkintojen suorittamiseen ovat vähäiset, tulee etsiä työelämäosaamisen kannalta strategisia tai kriittisiä osaamisalueita. Mitkä nämä kriittiset osaamisalueet sitten ovat, saadaan selville klusterianalyyseistä. Porrasnostomalli soveltuu täten hyvin myös elinikäisen oppimisen mallintamiseen. Tällainen osaamistarpeiden analysointi on kuitenkin meillä vaatimatonta, johtuen ennen muuta klusterianalyysien vähäisyydestä ja kehittymättömyydestä. Kerrosajatellun ohella toinen klustereihin kytkeytyvä ajattelu liittyy erilaisiin virtoihin. Kun verkostot ovat saavuttaneet tietyn kypsyysasteen so. verkoston toimijat (solmut) ovat omaksuneet toiminnan verkostoissa, huomio kiinnittyy toimijoiden välisiin informaatio- ja tavaravirtoihin ja näiden virtojen tehokkuuteen. Alihankintaverkoissa logistiikan merkitys on jo pitkään ymmärretty. Kommunikaation toimivuudesta tullee yhä kriittisempi tekijä ja myös osaamistekijä. Työministeriön Työskenaariohankkeessa otettiin käyttöön käsitteet tuotannon, työn ja osaamisen logistiikka, jolloin logistista ajattelua sovellettiin tuotantoprosessien ymmärtämiseen laajemmin kuin tavarakuljetuksia koskien. Kysymys on siis esimerkiksi teknologian ja osaamisen siirrosta. Tässä yhteydessä virtatarkastelua ei tehdä syvemmin. Lähestymistapa on kuitenkin syytä pitää mielessä klusterikehittelyjen kannalta. 4 Yritysanalyysit Työelämän muutosten analysoinnissa ja osaamistarpeiden selvittämisessä yrityskyselyt ja haastattelut ovat saavuttaneet huomattava suosion. Myös toistetut kyselyt eli barometrit ja raskaammat asiantuntijakuulemiset delfi-menettely ovat kohtalaisen suosittuja. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet yritysanalyysit, joissa pyritään liiketoiminnan ja muutoksen ennakoivaan ymmärtämiseen. Myös jokainen klusterianalyysi edellyttää tuekseen muutaman avainyrityksen analysointia. Idealtaan yritysanalyysi on lähellä klusterianalyysiä.

28 27 Yritysanalyysin perusmalliksi soveltuu Seppo Tuomisen käyttämä ja kehittämä PK-yritysten osaamistarpeiden kartoitusmenetelmä ( Analyysissä valittiin kustakin klusterista (elintarvike-, metalli-, puu-, energia) avainyritykset, joiden kanssa valittiin edelleen tärkeimmät alihankkija- ja liitännäisyritykset, joille tehtiin ydinosaamisen inventointi ja avainteknologioiden arviointi. Yrityksissä selvitettiin läpi koko toimintaketjun eli toiminnoittain (kuten johtaminen, markkinointi, tuotesuunnittelu, valmistus, varastointi) avainammatit (kuten toimitusjohtaja, tuotepäällikkö, metallityöntekijä) ja niiden tärkeimmät suoritusvaatimukset (kuten innovatiivisuus, monitaitoisuus, hitsaustaidot). Eri yrityksistä kootun tiedon perusteella voitiin laatia sekä klusterikohtaisesti (vertikaalinen näkökulma) että osaamiskohtaisesti (horisontaalinen näkökulma) teknologian ja osaamisen kehittämissuunnitelma. Analysoitavat yritykset oli valittu klusterianalyysiin perustuen. Yritysanalyysit hyödyttävät välittömästi asianomaisia yrityksiä. Mikäli analyysin tekijällä on taustanaan klusterianalyysi ja tähän kytketty tietämys teknologian kehityksestä (teknologiaennakointi), analyysin tekijä osaa esittää yrityksessä myös ne kysymykset, jotka eivät nouse esiin akuuteista asetelmista kuten sukupolvenvaihdosongelmista. Toisin sanottuna myös yritysanalyysien kehittämishaaste palautuu klusterianalyyseihin. Erääksi haasteeksi analyysissä nähtiin, että osaamistarpeiden tarkempaan raportointiin tarvitaan osaamista ja kvalifikaatioita kuvaava yhtenäinen järjestelmä, jonka yritykset, työhallinto ja koulumaailma tuntisivat omakseen. Verkostobarometrissä (osaamistarve-) on ollut pyrkimys tällaisen luokituksen kehittämiseen. Koska yksittäisiä osaamisalueita ja niiden tasoja (kvalifikaatioita) on tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia, niiden hallinta muodostuu vaikeaksi. Yksittäisen yrityksen tai organisaation tasolla kysymykseen tulevien kvalifikaatioiden määrä rajautuu huomattavasti, kun huomio kiinnitetään vain yrityksessä ja sen toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin, ei kaikkeen toimintaan ja osaamiseen. Useimmista muutoksista seuraan todennäköisesti myös muutos osaamistarpeissa. Kun muutokset vielä priorisoidaan esimerkiksi topten-