KAIKKEA SITÄ, MITÄ ON TYÖLLISYYDEN JA TYÖTTÖMYYDEN VÄLISSÄ

Transkriptio

1 KAIKKEA SITÄ, MITÄ ON TYÖLLISYYDEN JA TYÖTTÖMYYDEN VÄLISSÄ Selvitys pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijoista Net Effect Oy Timo Aro ja Marjukka Laiho Huhtikuu 2008

2

3 KAIKKEA SITÄ, MITÄ ON TYÖLLISYYDEN JA TYÖTTÖMYYDEN VÄLISSÄ Selvitys pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijoista Net Effect Oy Timo Aro ja Marjukka Laiho Huhtikuu 2008

4 TIIVISTELMÄ Tämä Uudenmaan TE-keskuksen tilaama selvitys keskittyy pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten työvoimatoimistoalueen välityömarkkinoihin. Selvityksen aluksi perehdytään välityömarkkinoiden taustaan ja tematiikkaan. Välityömarkkinatkäsitettä pyritään avaamaan erilaisista näkökulmista, mm. sisarkäsitteiden sekä välityömarkkinoiden toimenpiteiden ja tarkoituksen kautta. Tässä selvityksessä välityömarkkinoilla tarkoitetaan avoimien työmarkkinoiden ja työttömyyden välissä olevia tuettuja palveluita, aktiiviohjelmia ja työtilaisuuksia, joiden avulla tarjotaan yksilöllisiä tarvelähtöisiä ratkaisuja heikossa työmarkkinaasemassa oleville henkilöille. Selvityksessä kartoitettiin pääkaupunkiseudun aktiiviset välityömarkkinatoimijat, joille suunnattujen haastattelujen ja dialogipajojen avulla kerättiin tietoa välityömarkkinoista. Selvityksen tulokset kattavat seuraavat osa-alueet: pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijoiden tarjoamat palvelut, työllistämisen lisäämiseen liittyvät mahdollisuudet, työllistämisen lisäämiseen liittyvät rajoitteet, toimijoiden välinen yhteistyö, yritysyhteistyö, yhteistyömuodot, pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden keskeisimmät toimijat, sekä työhallintoon kohdistuvat odotukset ja tarpeet. Keskeisinä johtopäätöksinä voidaan nostaa esiin muun muassa välityömarkkinoiden hajanaisuus sekä käsitteellisesti että toiminnallisesti. Eri rahoitusmuotoja käyttävien toimijoiden näkemykset ja kokemukset välityömarkkinoista poikkesivat usein merkittävästi. Kokonaisuudessaan välityömarkkinoilla tarjotaan tämän selvityksen mukaan eniten koulutusta ja valmennusta sekä työllistämiseen liittyviä palveluita. Välityömarkkinatoimijat kokivat itsensä usein välittäjäorganisaationa viranomaisen ja työttömän välillä. Tarve entistä koordinoidummalle, keskitetymmälle ja pitkäjänteisemmälle toiminnalle korostui. Koordinointivastuu välityömarkkinoista annettiin selkeästi TE-keskukselle. Yhteisenä haasteena koettiin yritysyhteistyön parantaminen. Johtopäätösten pohjalta selvityksessä muotoiltiin seuraavat kehittämissuositukset: 1. Tukirakenne koordinoimaan pääkaupunkiseudun välityömarkkinoita: 2. Työhallinnon hallinnointi- ja kehittämisroolin selkiyttäminen: 3. Työhallinnon sisäiseen työnjakoon liittyvät prosessikuvaukset: 4. Verkosto- ja kumppanuussuhteiden edistäminen: 5. Siirtymätyöpaikkojen järjestelmällinen etsiminen ja rekrytointikynnyksen alentaminen: 6. Yritysyhteistyön lisääminen: 7. Työvoiman palvelukeskusten tunnettuuden lisääminen ja tehokkaampi hyödyntäminen: 8. Palvelutuottajien ryhmittely ja palvelutuottajarekisterin luominen. Selvityksen tekijöinä ovat toimineet Net Effect Oy:stä VTT Timo Aro ja YTM Marjukka Laiho. Haastateltavien puhelinhaastattelut ostettiin alihankintana Taloustutkimus Oy:ltä, jossa yhdyshenkilönä toimi Pauliina Aho.

5 Sisällysluettelo 1. Johdanto Välityömarkkinat työvoimapoliittisena välineenä Selvityksen kohde Potentiaalisten välityömarkkinatoimijoiden tunnistaminen Selvityksessä käytettävät tutkimusmenetelmät Sisällönanalyysi Haastattelujen analysointi ja tilastollinen käsittely Dialogi-istunnot Yhteenveto tutkimusaineistoista ja -menetelmistä Aktiivisen toimijaverkoston haastattelut Haastateltavat välityömarkkinatoimijat Pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijoiden tarjoamat palvelut Työllistämisen lisäämiseen liittyvät mahdollisuudet Työllistämisen lisäämiseen liittyvät rajoitteet Toimijoiden välinen yhteistyö Yritysyhteistyö Yhteistyömuotoja Pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden keskeisimmät toimijat Työhallintoon kohdistuvat odotukset ja tarpeet... 38

6 5. Dialogipajat Yritysyhteistyön hyvät toimintamallit ja rajoitteet pääkaupunkiseudun välityömarkkinoilla? Pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden verkostoitumisen ja kumppanuuden tukeminen Työhallinnon rooli kehittämiskumppanina Johtopäätökset Kehittämissuositukset Net Effect Oy:n kehittämissuositukset Välityömarkkinaseminaarin osallistujien palaute esitetyistä kehittämissuosituksista Liite 1: Haastattelujen kohteet Liite 2: Kutsu dialogipajaan... 57

7 1. Johdanto «««««««««««««««««««««««««««««Välityömarkkinat tarjoavat työskentelymahdollisuuksia henkilöille, joilla on vaikeuksia sijoittua työhön avoimille työmarkkinoille. Välityömarkkinoilla toteutetaan aktiivisen työvoima- ja sosiaalipolitiikan mahdollistamia keinoja. Tavoitteena on tarjota työhön sijoittumista ja työssä selviytymistä tukevia palveluja, jotka parantavat osallistuneiden henkilöiden ammattitaitoa, osaamista ja työmarkkina-asemaa. Aktiivisten toimenpiteiden avulla pyritään varmistumaan, että vaikeasti työllistyvistä mahdollisimman suuri osa saadaan yksilöllisten palvelujen ja aktiiviohjelmien avulla työhön avoimille työmarkkinoille. Välityömarkkinoiden toimenpiteet tähtäävät pääsyyn avoimille työmarkkinoille eli työmarkkinoille, joiden palkkauskustannuksiin ei käytetä yhteiskunnan taloudellisia subventioita. Välityömarkkinat on käsitteenä eräänlainen yläkäsite. Välityömarkkinat sijoittuvat avointen työmarkkinoiden ja työttömyyden väliselle harmaalle alueelle. Kolmannesta sektorista välityömarkkinat poikkeavat ennen muuta siinä, että työttömälle henkilölle maksetaan rahallista korvausta. Välityömarkkinat on toisin sanoen aktiivinen vaihtoehto pitkäaikaistyöttömyydelle. Välityömarkkinoilla toteutettavat toimenpiteet liittyvät esimerkiksi tuettuihin työllisyyspolkuihin, edelleen sijoittamiseen, sosiaaliseen työllistämiseen, työmarkkinoille siirtymistä tukeviin tukipalveluihin, kuntoutukseen, työelämävalmiuksien kehittämiseen, työhön sijoittamisen tukemiseen, työvalmennukseen, työnetsintään, palkkatukiseteleihin jne. Toimenpiteiden yhteisenä piirteenä on se, että ne sijoittuvat työttömyyden ja avointen työmarkkinoiden väliin, sisältävät työskentelymahdollisuuksia sekä korvauksen työttömälle. Välityömarkkinoiden kehittämisen lähtökohdat perustuvat muun muassa Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelman ja työn ja yrittäjyyden politiikkaohjelman, ESR:n valtakunnallisen kehittämisohjelman, TUPO 2 -työryhmän ja työvoimapolitiikan yleisiin strategisiin linjauksiin. Välityömarkkinoiden kehittämisen tavoitteena on kohottaa työllisyysastetta ja pyrkiä saamaan potentiaalinen työvoimareservi täyskäyttöön. Keskeiset strategiset linjaukset kytkeytyvät työvoimapolitiikan toimeenpanoon aluetasolla (TE-keskus) ja paikallistasolla (työvoimatoimistot, työvoiman palvelukeskukset). Välityömarkkinoiden toimintaa ohjaavat keskeiset periaatteet kytkeytyvät rakenteellisen työttömyyden alentamiseen, työvoimapolitiikan painopisteen muutoksiin passiivisesta aktiiviseen, aktivointiasteen nostamiseen ja työvoiman palvelukeskusten kasvavaan koordinoivaan rooliin niin yhteistyörakenteena kuin välityömarkkinoiden yleisessä kehittämisessä. Käsillä oleva selvitys keskittyy pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten työvoimatoimistoalueen välityömarkkinoihin. Selvityksessä kartoitettiin pääkaupunkiseudun aktiiviset ja passiiviset välityömarkkinatoimijat. Aktiiviselle välityömarkkinaverkostolle tehtiin organisaatiokohtaiset haastattelut, joiden avulla päästiin pureutumaan keskeisiin välityömarkkinoiden 7

8 toimintaan liittyviin mahdollisuuksiin ja rajoitteisiin. Selvityksessä esitetään pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijoiden haastatteluiden ja dialogi-istuntojen keskeiset tulokset. Lopuksi esitetään pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden kehittämisen kannalta yleiset johtopäätökset ja kehittämissuositukset. Kehittämissuosituksia on testattu erikseen pidetyssä välityömarkkinaseminaarissa. Selvityksen tekijöinä ovat toimineet Net Effect Oy:stä VTT Timo Aro ja YTM Marjukka Laiho. Haastateltavien puhelinhaastattelut ostettiin alihankintana Taloustutkimus Oy:ltä, missä selvityksen yhdyshenkilönä toimi Pauliina Aho. 8

9 2. Välityömarkkinat työvoimapoliittisena välineenä «««««««««««««««««««««««««««««Työllisyyspolitiikan painopistealueet ( ) liittyvät osaavan työvoiman saannin turvaamiseen, rakenteellisen työttömyyden alentamiseen ja työperäisen maahanmuuton edistämiseen. Vanhasen toisen hallituksen (2007 ) työllisyyspolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena on parantaa työvoimapoliittisten tavoitteiden vaikuttavuutta. Työllisyysmäärärahoja kohdennetaan erityisesti yrityksissä tapahtuvaan tukityöllistämiseen, pienten yritysten palveluiden parantamiseen ja välityömarkkinoiden toimivuuden parantamiseen luomalla edellytyksiä matalan kynnyksen työllistämiselle. Työhallinnon uudistumisstrategian kulmakivenä on tehostaa työvoimavarojen tehokasta käyttöä, mikä edellyttää työpolitiikan painopisteen muuttamista passiivisesta aktiiviseen. Työministeriö käynnisti välityömarkkinoiden kehittämistyön osana työvoiman palvelukeskusten ja työvoimatoimiston palvelurakenteen ja verkostoyhteistyön kehittämistä vuonna Kyseisen vuoden lopulla oli rakenteelliseen työttömyyteen luettavia henkilöitä koko maassa keskimäärin noin Rakennetyöttömyyden alentamisessa välityömarkkinat on nostettu keskeiseen rooliin. Toisin sanoen mahdollisimman suuri osa niin sanotusta rakennetyöttömyyden työvoimareservistä yritetään saada työllistetyksi takaisin avoimille työmarkkinoille. Uudenmaan TE-keskuksen alueella oli työtöntä työnhakijaa helmikuun lopussa Työttömyysaste oli 5,2 %. Joka neljäs työttömästä työnhakijasta oli pitkäaikaistyötön eli työttömyys oli jatkunut yhtäjaksoisesti yli 12 kuukautta. Työttömyyden keskimääräinen kestoaika oli 47 viikkoa, joka oli neljä viikkoa korkeampi kuin keskimäärin koko maassa. Aktiivisen työvoimapolitiikan kohteena oli noin työnhakijaa. Kunnittain tarkasteltuna Uudenmaan matalin työttömyysaste oli Kauniaisissa (2,8 %). Espoossa (4,4 %), Helsingissä (6,0 %) ja Vantaalla (6,4 %) päästiin myös lähelle ns. täystyöllisyyttä. Neljässä pääkaupunkiseudun kunnassa oli yhteensä noin työtöntä työnhakijaa. Pääkaupunkiseudun rakennetyöttömyyttä kuvaa se, että samanaikaisesti oli avoimia työpaikkoja noin ja pitkäaikaistyöttömiä henkilöä. Lisäksi työttömistä työnhakijoista henkilöä oli yli 50-vuotiaita. 1 Tässä selvityksessä välityömarkkinoilla tarkoitetaan avoimien työmarkkinoiden ja työttömyyden välissä olevia tuettuja palveluita, aktiiviohjelmia ja työtilaisuuksia, joiden avulla tarjotaan yksilöllisiä tarvelähtöisiä ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille. Välityömarkkinoiden täsmällinen määrittely on, kuten todettua, varsin haastavaa. Olemme keränneet tämän vuoksi seuraavaan asetelmaan välityömarkkinoihin liittyvää keskeistä sisarkäsitteistöä : 1 Uudenmaan TE-keskuksen työllisyyskatsaus. Helmikuu

10 Työllistämispalvelut = Tarkoitetaan laajaa palvelu- ja toimenpidekokonaisuutta, jonka tavoitteena on edistää heikossa työmarkkina-asemassa olevien yksilöiden työllistymistä. Palvelukokonaisuus voi pitää sisällään keskeisiä työllistämiseen liittyviä toimenpiteitä, kuten tuettua työtä, työkokeilua, työharjoittelua, työvalmennusta, työtoimintaa, työpajatoimintaa, valmentavaa työvoimakoulutusta, palveluohjausta ja kuntouttavaa työllistämistä. Sosiaalinen työllistäminen = Sosiaalisella työllistämisellä tarkoitetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien toimintakyvyn ylläpitämistä ja työllistämisen edistämistä tarjoamalla aktiiviohjelmia ja -palveluita. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat = Vaikeasti työllistettävissä olevat henkilöt tai ryhmät, joilla on heikentyneen toimintakyvyn tms. syiden vuoksi poikkeuksellisen suuria vaikeuksia päästä avoimille työmarkkinoille. Työllistämiseen tarvitaan eri viranomaisten ja palveluntuottajien moniammatillista yhteistyötä. Heikossa työmarkkina-asemassa olevia ryhmiä ovat muun muassa pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömät, perus- tai toisen asteen koulutuksen keskeyttäneet nuoret, päihdeongelmaiset, etniset vähemmistöt, osin maahanmuuttajat ja vajaakuntoiset. Rakennetyöttömyys = Työvoiman tarjonnasta ja kysynnästä aiheutuvat tarpeet eivät eri tekijöiden vuoksi vastaa toisiaan. Voidaan määritellä myös työvoiman kohtaantoongelmaksi. Samanaikaisesti voi esiintyä niin työttömyyttä kuin työvoimapulaa. Työvoiman ammattitaito- ja osaamisvaatimukset eivät vastaa kysyntää. Rakennetyöttömyys voi liittyä työn kannustavuudesta, työn tuottavuudesta, alueellisista ja toimialakohtaisista eroista liittyviin tekijöihin. Kuntouttava työtoiminta = Kuntien järjestämää toimintaa, jonka tarkoituksena on parantaa henkilöiden elämänhallintaa ja luoda edellytyksiä työllistämiselle. Kunta voi järjestää itse kuntouttavia työtoimintapalveluita tai ostaa palvelut kolmannen sektorin muilta toimijoilta. Välityömarkkinoiden toimenpiteet liittyvät mm. työvoimakoulutukseen, palkkatukeen, kuntouttavaan työtoimintaan, työllistämisvalmiuksien kehittämiseen, työvalmentaja- ja työnetsijäpalveluihin, palkkatukiseteliin, projektien järjestämiin toimenpiteisiin, sosiaaliseen työtoimintaan, kartoituksiin jne. Yhteisenä piirteenä kaikille toimenpiteille on se, että ne kohdistuvat heikossa työmarkkina-asemassa oleviin ryhmiin eli vaikeasti työllistettäville henkilöille. Näiden ryhmien työllistämiseen tarvitaan työvoima- ja sosiaalipolitiikan palvelujärjestelmien syvempää integraatiota ja työmarkkinoilla vaikuttavien toimijoiden syvällisempää yhteistyötä. Välityömarkkinoilla tarkoitetaan avoimien työmarkkinoiden ja työttömyyden välissä olevia tuettuja palveluita, aktiiviohjelmia ja työtilaisuuksia. Välityömarkkinat toimivat eräänlaisina pehmeinä työmarkkinoina : väli- tai siirtymäpaikkoina tai ponnahduslautana avoimille työmarkkinoille. 10

11 Avoimet työmarkkinat tarkoittavat työmarkkinoita, joissa palkkauskustannuksiin ei käytetä yhteiskunnan taloudellista tukea. Välityömarkkinoilla tarjotaan aktiivisen työvoima- ja sosiaalipolitiikan työmahdollisuuksien lisäksi työhön sijoittumista ja työssä selviytymistä tukevia palveluita. Välityömarkkinoiden tavoitteena on tarjota yksilöllisiä ratkaisuja henkilöille, joiden ammatillinen tai sosiaalinen selviytyminen on heikentynyt pitkäaikaisen työttömyyden tai muun syyn vuoksi. Välityömarkkinoiden keskeisimmät toimijat kuuluvat usein niin sanotun kolmannen sektorin toimijoihin, kuten järjestöihin, yhdistyksiin tai säätiöihin, mutta ne voivat usein olla myös välittäviä tahoja, kuten projekteja, työpajoja, osuuskuntia, sosiaalisia yrityksiä jne. Välityömarkkinat voidaan edelleen jakaa niin sanottuihin siirtymätyömarkkinoihin ja välittäviin työmarkkinoihin. Siirtymätyömarkkinoilla työttömät työnhakijat ovat joko työmarkkinatoimenpiteessä tai palkkatuetussa työssä. Työnhakijoille järjestettävät toimenpiteet tukevat työhön sijoittumista. Siirtymätyömarkkinoiden kehittäminen edellyttää työllistämisvalmiuksien kehittämistä varsinkin yrityssektorilla. Tavoitteena on parantaa työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuutta etsimällä ja kehittämällä uusia toimintatapoja, kuten työhön- ja työvalmentajapalveluita, työnetsijäpalveluita, edelleen sijoittamista ja edistämällä palkkatukisetelin käyttöä. Välittävillä työmarkkinoilla työttömille työnhakijoille pyritään muodostamaan sosiaalista toimintakykyä ja osallisuutta lisääviä työllistämispolkuja. Järjestettävät toimenpiteet luovat valmiuksia tulevaan työssä selviytymiseen. Siirtymätyömarkkinoilla korostuvat aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja välittävillä työmarkkinoilla aktiiviseen sosiaalipolitiikkaan liittyvät toimenpiteet. Kuviossa 1 on esitetty tiivistettynä siirtymä- ja välittävien työmarkkinoiden keskeiset eroavaisuudet. Kuvio 1. Välityömarkkinoiden jakautuminen siirtymä- ja välittäviin työmarkkinoihin 11

12 3. Selvityksen kohde «««««««««««««««««««««««««««««Selvityksen kohteena olivat pääkaupunkiseudun välityömarkkinat. Aluerajaus perustui Helsingin, Espoon ja Vantaan työvoimatoimistojen alueella olevien välityömarkkinatoimijoiden kartoittamiseen. Lisäksi selvityksen kohteeksi otettiin alueen ulkopuolelta tulevia toimijoita, jos toiminnan todelliset vaikutukset ulottuivat pääkaupunkiseudulle tai toiminnalla oli muuta yleistä merkitystä pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden kehittämisen kannalta. Pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden toimijaverkoston määrittelyssä noudatettiin niin kutsutun lumipallo-otannan mukaista informanttiverkoston kokoamistapaa. Lumipallo-otannassa informantit eli haastateltavat valitaan erikseen määriteltyjen avainhenkilöiden avulla, joita pyydetään ehdottamaan sellaisia henkilöitä, jotka voisivat parhaiten soveltua haastattelun kohteeksi tai tarjota merkittävää lisä- tai täydentävää informaatiota tutkimuskohteesta. Tässä tutkimuksessa avainhenkilöitä olivat Uudenmaan TE-keskuksen Välityömarkkinat -työryhmän jäsenet sekä selvityshankkeen ohjausryhmän jäsenet. Näiden avainhenkilöiden ja heidän käytettävissään olevien asiakasrekisterien perusteella kerättiin aktiivisten välityömarkkinatoimijoiden tietokanta Potentiaalisten välityömarkkinatoimijoiden tunnistaminen Avainhenkilöiltä kerätyn tiedon jälkeen aloitettiin potentiaalisten välityömarkkinatoimijoiden kartoitus, joka perustui Uudenmaan TE-keskuksen ja pääkaupunkiseudun työvoimatoimistojen sekä työvoiman palvelukeskusten asiakasrekisterien läpikäymiseen. Asiakasrekisterien läpikäymisen johtolankana oli tunnistaa määrättyjen tukimuotojen ja rahoitusvälineiden käyttäjät tiettynä ajanjaksona. Potentiaalisia haastateltavia luokiteltiin ja jäsenneltiin kolmeen eri toimijatyyppiin liittyen lähinnä tuki-instrumenttiin: työvoimakoulutuksen järjestäjät, työllisyyspoliittisen projektiavustuksen (kansallinen projektituki) hyödyntäjät ja EU-projektien (ESR ja EQUAL) toteuttajat. Toimijarekisteri rajattiin alueelliselta kattavuudeltaan pääsääntöisesti Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten alueella toimiviin tahoihin. Asiakasrekisterien rajauksena käytettiin tukimuotojen ja rahoitusvälineiden lisäksi aikajännettä ja aluetta. Projektituen ja valmentavan työvoimakoulutuksen kohdalla aikarajauksena käytettiin vuosina toteutettuja toimenpiteitä ja EU-projektien kohdalla ohjelmakautta Rajausten perusteella kartoitettiin potentiaalinen pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijoiden joukko työhallinnon näkökulmasta. Tämän lisäksi tehtiin täydentävä sähköinen kysely ja erillinen soittokierros pääkaupunkiseudun työvoimatoimistoihin ja työvoiman palvelukeskuksiin, jonka avulla täydennettiin asiakasrekistereistä mahdollisesti puuttuvia tietoja. Kyselyn avulla haluttiin erityisesti tunnistaa yksittäisten työvoimatoimistojen ja palvelukeskusten omat välityömarkkina-asiakkaat, jotka eivät tulleet näkyviin eri tukimuotojen ja rahoitusvälineiden kohdalla. 12

13 Lähtötilannekartoituksen tavoitteena oli erottaa toisistaan pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden kannalta niin sanottu aktiivinen ja passiivinen välityömarkkinaverkosto. Aktiivisen pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijan oli täytettävä neljä ennakkoehtoa: I. II. III. IV. tukimuodon/rahoitusvälineen käyttö, yhteys TE-keskukseen tai työhallintoon, toimiminen pääkaupunkiseudulla ja potentiaalinen mahdollisuus lisätä työllistämistä tulevaisuudessa. Näin kyettiin erottamaan pääkaupunkiseudun aktiivinen välityömarkkinaverkosto passiivisesta. Aktiivista toimijaverkostoa luokiteltiin tämän jälkeen palvelutarpeen ja kohderyhmien mukaan palvelutyyppeihin. Välityömarkkinatoimijoiden segmentoinnin tarkoituksena oli jäsentää toimijoiden omaan osaamiseen, toiminnan kehittämiseen, verkosto- ja kumppanuusyhteistyöhön, työllistämisen mahdollisuuksiin ja esteisiin ja työhallintoyhteyksiin liittyviä tekijöitä. Palvelutyypittelyllä päästiin samalla kiinni mahdollisiin palveluaukkoihin ja katvealueisiin. Asiakasrekisterien läpikäymisen jälkeen päätettiin yksilöllisten haastatteluiden kohteet. Lähtökohdaksi otettiin tavoittaa kaikki potentiaaliset toimijat. Taloustutkimus Oy toteutti pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden erikseen valittujen toimijoiden (identifiointi syyskuussa 2007) puhelinhaastattelut marraskuussa Yli 100 toimijan rekisteristä haastattelut toteutettiin erikseen valitulle 80 toimijalle. Haastateltaville tehtiin yhteinen teemahaastattelurunko, joka työstettiin yhteistyössä selvityksen tilaajan ja ohjausryhmän kanssa. Teemahaastattelurungon tärkeimmät pääulottuvuudet liittyivät taustamuuttujien lisäksi oman toiminnan laajuuteen ja kehittämiseen, tuen ja ohjauksen tarpeeseen, yhteistyöhön, toiminnallisiin ja lainsäädännöllisiin esteisiin, toiminnan rahoitukseen ja työhallintoa koskeviin odotuksiin ja tarpeisiin. Tutkimuksessa haastattelujen kohteeksi valikoituneet tahot on eritelty liitteessä 1 (Liite 1: Haastattelujen kohteet). Toteutuneet haastattelut jakautuivat toimijatyypeittäin seuraavasti: Toimijatyyppi Haastateltujen lukumäärä Haastateltujen % -osuus kaikista haastatelluista Projektit/työllisyyspoliittinen avustus 42 52,5 Projektit/ESR 14 17,5 Kouluttajat/työvoimakoulutus 24 30,0 YHTEENSÄ ,00 Taulukko 1. Selvityksessä toteutuneet haastattelut toimijatyypeittäin Aktiivisen välityömarkkinoiden toimijaverkoston lisäksi haastatteluja toteutettiin pääkaupunkiseudun muille potentiaalisille välityömarkkinatoimijoille. Tavoitteena oli luoda yleistettävissä oleva vertailuaineisto. Potentiaalisen toimijaverkoston kohteet valittiin Fonecta Oy:n tietokannasta. Identifioinnissa hyödynnettiin Fonectan ProFinder B2B -työkalua. Tämän kohdistamistyökalun avulla rajattiin ja kohdennettiin pääkaupunkiseudun järjestötoimijoista sellaiset tahot, joiden toimenkuva nähtiin samankaltaisena aktiivisen välityömarkkinoiden toimijaverkoston kanssa, 13

14 mutta jotka eivät kuuluneet aktiiviseen toimijaverkostoon. Näiden toimijoiden kiinnostusta ja mahdollisuuksia toimia välityömarkkinoilla kartoitettiin erillisen kyselyn avulla. Haastatteluja toteutettiin 20. Vertailuaineistoa koski vain osa haastattelujen kysymyksistä. Selvityksen toteuttaminen jaettiin kolmeen erilliseen vaiheeseen seuraavan kuvion osoittamalla tavalla. Kuvio 2. Selvityksen toteuttamisvaiheet 3.2. Selvityksessä käytettävät tutkimusmenetelmät Selvityksen tutkimusmenetelminä käytettiin olemassa olevaan dokumentaatioon perustuvaa sisällönanalyysiä, haastattelujen analysointia, haastatteluaineiston tilastollista käsittelyä (SPSS) ja vuorovaikutteista dialogimenetelmää. Lisäksi selvitysraportin alustavia kehittämissuosituksia testattiin lähinnä työhallinnon toimijoille järjestetyssä vuorovaikutteisessa välityömarkkinaseminaarissa Sisällönanalyysi Selvityksen aikana kerättiin monipuolinen ja laaja välityömarkkinoihin liittyvä tutkimusaineisto, joka piti sisällään ohjauksellista, strategista ja toiminnallista aineistoa. Ohjauksellinen aineisto liittyi työministeriön välityömarkkinoita koskeviin ohjeisiin, tausta-aineistoihin, ohjauskirjeisiin, työsuunnitelmiin, työryhmien muistioihin yms. Strateginen aineisto sisälsi muun muassa hallitusohjelmaan, hallitusohjelman politiikkaohjelmaan, TUPO II -työryhmän, ESR:n kehittämisohjelman, työhallinnon strategioiden jne. liittyvää aineistoa. Toiminnallinen aineisto sisälsi muun muassa eri TE-keskusten tekemiä alueellisia toimintasuunnitelmia välityömarkkinoiden kehittämisestä, yksittäisten projektien aineistoa ja erilaisten tuki- ja välittäjärakenteiden dokumentaatiota. Käytettävissä oleva dokumentaatio analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. 14

15 Haastattelujen analysointi ja tilastollinen käsittely Haastattelut analysoitiin sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Laadullisia menetelmiä käytettiin erityisesti avoimien kysymysten analyysissä. Tätä aineistoa käsiteltiin sekä sisällönanalyysin että teemoittelun ja tyypittelyn keinoin. Lisäksi haastattelujen analysoinnissa käytettiin tilastollisia menetelmiä, erityisesti tilastollista kuvausta ja ristiintaulukointia. Apuna käytettiin SPSS-ohjelmaa. Jokainen esikoodattu tutkimuskysymys purettiin aluksi suoriksi jakaumiksi. Tämän jälkeen valittiin selvityksen tavoitteiden kannalta keskeisimmät kysymykset ristiintaulukoitavaksi. SPSS-tilastoajoissa toimijoita käsiteltiin sekä kokonaisjoukkona että toimijatyypeittäin luokiteltuna. Ristiintaulukoinnin taustamuuttujat olivat: I. II. III. IV. Mitä työllistymistä tukevia palveluja edustamanne organisaatio pääasiassa tarjoaa? (tulossa) Minä vuonna organisaationne toiminta on alkanut? Kuinka monta palkattua henkilöä organisaatiossa työskentelee? Kuinka monta vaikeasti työllistettävää henkilöä organisaatio keskimäärin työllistää? Taustamuuttujat ristiintaulukoitiin muiden haastattelun esikoodattujen kysymysten kanssa (luokittelut, vaihtoehdot jne.). Tilastollisesti merkittäviä tuloksia tuli vaihtelevassa määrin. Näihin merkittävyyksiin kiinnitettiin analyysissä huomiota ja tilastollisen merkittävyyden lisäksi tuloksia arvioitiin niiden tilastollisen kuvaavuuden arviointia Dialogi-istunnot Haastattelujen tulosten keskeisiä tuloksia syvennettiin erillisissä työpajoissa. Dialogityöpajojen osallistujat valittiin jälleen aktiivisen toimijaverkoston tavoin lumipallo-otannan tuella. Keskeisiä avaintoimijoita olivat pääasiassa samat henkilöt kuin haastattelujen toimijaverkoston kartoituksessa. Ehdotuksia dialogipajojen osallistujiksi pyydettiin sekä hankkeen ohjausryhmältä että Uudenmaan TE-keskuksen Välityömarkkinat -työryhmältä. Dialogipajoihin pyrittiin kutsumaan mahdollisimman monipuolisesti osallistuja pääkaupunkiseudun eri alueilta ja erilaisista organisaatioista. Sähköinen kutsu dialogipajoihin lähetettiin yhteensä yli 40 henkilölle. Myös ennakkomateriaali ja taustatietoa työpajoista lähetettiin kutsun yhteydessä (Liite 2: Kutsu dialogipajaan). Työpajojen luomisessa päädyttiin teemaperustaiseen työotteeseen. Jokaiseen pajaan haluttiin kerätä sellaisia toimijoita, joiden taustaorganisaatiot, toiminnan tavoitteet, sisältö ja kohderyhmät ovat mahdollisimman samankaltaisia. Samankaltaisuudella pyrittiin löytämään yhteinen kieli mahdollisimman nopeasti haastateltavien pariin. Työpajat kohdennettiin erikseen erilaisille teemoille, joita olivat järjestöt, oppilaitokset ja työhallinto. 15

16 Dialogi-istuntoihin osallistuvat henkilöt saivat 1 2 viikkoa ennen tapaamista nähtäväkseen keskeiset teemakysymykset, jotka toimivat istuntojen jäsenneltynä perustana. Menetelmä takasi sen, että arvioinnin kehittämisotteeksi nousi ulkopuolisen arviointiotteen lisäksi ns. interaktioon ja vertailukehittämiseen perustuva eteneminen, mikä korostaa arvioinnin suorittajien ja kohteiden yhteistoimintaa havaintojen ja arviointitulosten tuottamisprosessissa. Työpajat olivat toisin sanoen samalla luonteeltaan vuorovaikutteisia vertailukehittämiseen perustuvia kokemustenvaihtofoorumeja. Dialogin keskeinen vahvuus selvityksen tavoitteiden kannalta oli siinä, että sen avulla päästiin käsittelemään haastatteluissa esiin nousseita merkittäviä kysymyksenasetteluja ja saatiin samalla kertaa kaikkien osallistujien mielipiteet käsiteltävästä asiasta Yhteenveto tutkimusaineistoista ja -menetelmistä Seuraavaan kuvioon on kerätty yhteenvetona selvityksessä käytettävät tutkimusaineistot: Kuvio 3. Selvityksessä käytetyt tutkimusaineistot ja -menetelmät 16

17 4. Aktiivisen toimijaverkoston haastattelut «««««««««««««««««««««««««««««4.1. Haastateltavat välityömarkkinatoimijat Pääkaupunkiseudun aktiivinen välityömarkkinaverkosto valittiin luvussa 3.1 esitetyllä tavalla. Haastateltu joukko voidaan luonnehtia tarkkaan valikoiduksi välityömarkkinoiden valiojoukoksi. Haastateltavat täyttivät erikseen määritellyt ennakkoehdot, mikä on otettava huomioon haastateltavien vastausten tulkinnoissa. Suurin osa haastatelluista edusti pienehköjä, alle 20 henkilön organisaatioita. Työllisyyspoliittisen avustuksen tuella toteutettujen projektin taustalla oli useimmiten pieni taustaorganisaatio. Sen sijaan ESR-projektien ja työvoimakouluttajien taustaorganisaatioissa oli merkittävä määrä suuria, yli 100 hengen organisaatioita. Vastaajat olivat pääasiassa melko tai erittäin tyytyväisiä työhallinnon palveluihin Palkallisten työntekijöiden määrä luokiteltuna toimijatyypeittäin (%). > Kouluttajat/työvoimakoulutus Projektit/ESR Projektit/työllisyyspoliittinen avustus <20 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 4. Palkallisten työntekijöiden määrä luokiteltuna toimijatyypeittäin (%) Toimijatyyppien välillä ei ollut havaittavissa suuria eroja siinä, miten monta vaikeasti työllistettävää henkilöä organisaatio työllistää vuodessa. Kaikissa toimijatyypeissä noin puolet organisaatioista työllistää yli 20 vaikeasti työllistettävää henkilöä vuodessa, ja puolet alle 20 vaikeasti työllistettävää henkilöä vuodessa. 17

18 Suurin osa haastatteluiden kohteena olevista organisaatioista oli aloittanut toimintansa ennen vuotta Työllisyyspoliittisen avustuksen tuella toteutetuista projekteista 2/5 oli aloittanut toimintansa vasta vuoden 2000 jälkeen Pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijoiden tarjoamat palvelut Vastaajat yhdistivät lähes poikkeuksetta välityömarkkinat tuettuun työhön, palkkatukeen, sosiaalisiin yrityksiin, työpajoihin, kuntoutukseen, harjoitteluun, työssäoppimiseen, työvalmennukseen yms. vastaajille tutuiksi koettuihin työvoima- ja sosiaalipolitiikan toimenpiteisiin. Useat vastaajat toivat korostetusti esiin kolmannen sektorin roolin ja/tai keskeisen merkityksen välityömarkkinoilla. Välityömarkkinoiden tunnettuus oli varsin polarisoitunut: osa vastaajista pystyi kuvaamaan välityömarkkinoiden tarkoituksen varsin hyvin ja osa taas kuuli koko käsitteen ensimmäistä kertaa. Käsitteelle annettu sisältö ja painotukset riippuivat vastaajan taustasta, joita kuvaavat seuraavat esimerkit: Ne markkinat, joilla pyritään siirtämään ihmisiä matalin askelin kohden täystyöllisyyttä. Kun henkilölle ei ole pysyvää työpaikkaa, niin silloin hänelle etsitään väliaikainen työpaikka, jonka aikana voi hankkia pysyvämpää työtä. Kaikkea sitä, mitä on työllisyyden ja työttömyyden välissä. Matalan kynnyksen työpaikat, jossa työn tuottavuuden vaatimus ei ole yhtä suuri kuin avoimilla markkinoilla esim. järjestöjen työpaikat tai työpajat. Neljä viidestä haastatellusta toimijasta tarjosi asiakkailleen ensisijaisesti koulutukseen ja valmennukseen liittyviä palveluita. Joka toinen vastaaja ilmoitti asiakkaiden työllistämisessä palkkatuen olevan keskeisin väline. Tulokset olivat ymmärrettäviä toiminnan luonteen ja rahoituksen lähteiden näkökulmasta. Oleellista vastauksen tulkinnoissa on se, että toimijat tarjoavat samanaikaisesti monenlaisia palveluja. Yksi kolmesta haastatellusta näki merkittävimpinä yksilö- ja ryhmäohjauspalvelut ja työssäoppimisen. Kuntouttavan työtoiminnan merkitys työllistymispalveluna oli muita vähäisempi. Arviointien, kartoitusten muiden kehittämistoimenpiteiden rooli koettiin marginaaliseksi tai korkeintaan muiden palveluiden tukipalveluiksi. Seuraavaan kuvioon on kerätty kaikki työllistymistä tukevat palvelut, joita välityömarkkinatoimijat ensi- ja toissijaisesti tarjoavat asiakkailleen. 18

19 Kuvio 5. Työllistymistä tukevat ensi- ja toissijaiset palvelut Työllistymistä tukevia koulutus- ja neuvontapalveluita voidaan edelleen eritellä sisällön mukaan. Koulutukseen liittyvät toimenpiteet tähtäävät asiakkaiden valmiuksien parantamiseen siirtymävaiheessa avoimille työmarkkinoille. Koulutustoimenpiteet voidaan jakaa yleisten valmiuksien kehittämiseen (tietotekniikka, kielikoulutus, täydentävä koulutus, kurssitoiminta jne.), työvoimapoliittiseen (ammatillinen ja valmentava) ja muuhun työvoimapoliittiseen (työnhakukoulutus, osaamiskartoitukset, työpajat jne.). Yleisesti isojen ja pienten organisaatioiden erot voidaan tiivistää siten, että mitä pienempi toimija oli taustalla, sitä enemmän tarjottiin työttömän työllistämistä palkkatuella. Toisaalta, mitä suurempi toimija oli kyseessä, sitä enemmän tarjottiin yksilö- ja ryhmäohjauspalveluja. Haastatellut kokivat palkkatuen olevan keskeisin toiminnallinen vipuvarsi, jonka avulla kyettiin työntämään asiakkaita eteenpäin työmarkkinoiden siirtymävaiheissa. Pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijoilla oli käytettävissään useita erilaisia toimintamalleja ja -tapoja työllistämisen suhteen, mutta ratkaisevana koettiin käytettävissä olevien palkkatukiresurssien ja muiden kehittämisresurssien määrä. Resurssit vaikuttivat suoraan poluttamisen nopeuteen ja siihen liittyvien siirtymävaiheiden joustavuuteen. Useat työllistymistä tukevat palvelut olivat luonteeltaan välillisiä ja välittäviä, sillä ne liittyivät erilaisten asiakastarpeisiin perustuvien neuvonta- ja tukipalveluihin järjestämiseen. Tyypillisiä välittäviä palveluita olivat osaamis- ja ammattitaitokartoitusten tekeminen, työkyvyn arvioinnit, uraja koulutussuunnittelun tukeminen, sähköiset palvelut, määräaikainen projektityöskentely jne. 19

20 Useat toimijat kokivat keskeiseksi roolikseen toimia eräänlaisina välittäjäorganisaatioina asiakkaan ja viranomaisen välillä. Olennainen haaste liittyy välittävien palveluiden jatkopolkujen luomisen turvaamiseen toimenpiteiden päättymisen jälkeen. Kun tarkasteltiin ensisijaisten palveluiden tarjoamista toimijatyypeittäin, niin vastaajien osalta oli havaittavissa pientä hajontaa. Projektitukea hallinnoivista kolmannen sektorin toimijoista noin kaksi kolmesta käytti palkkatukea ensisijaisena välineenä, työvoimapoliittisen koulutuksen järjestäjät ja EU-projektit tarjoavat tätä palvelua vain marginaalisesti. Työvoimakouluttajat (66,6 %) ja EU-projektit (50 %) panostavat toimenpiteissään koulutukseen ja valmennukseen. Toissijaisten palvelujen tarjoamisessa poikkeamat eri toimijatyyppien välillä olivat vähäisemmät. Ensisijaisten palvelujen tarjonnan % osuus kaikista toimijan tarjoamista palveluista toimijatyypeittäin. Työttömän työllistäminen palkkatuella Kuntouttavat työtoiminta Työssäoppimisjaksot Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Yksilö- ja ryhmäohjauspalvelut Projektit/ESR Koulutus ja valmennus Kouluttajat/työvoimakoulutus Arviointi ja kartoitus Muut palvelut 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 6. Ensisijaisten palvelujen tarjonnan % osuus eri palvelumuodoissa toimijatyypeittäin Kaikissa toimijatyypeissä keskityttiin eniten pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen. Tämä on ymmärrettävää ottaen huomioon käytettävissä olevat tuki- ja rahoitusvälineet. Lisäksi pitkäaikaistyöttömiä voidaan pitää eräänlaisena yleisryhmänä, joka pitää sisällään monenlaisen taustan omaavia henkilöitä. Useat yksittäiset sosiaaliset ongelmat, kuten ylivelkaantuminen ja päihdeongelmat, ovat usein läheisessä yhteydessä pitkäaikaistyöttömyyteen. Nuorten osuus korostui keskimääräistä enemmän valmentavaa työvoimakoulutusta järjestävässä ryhmässä. Ylivelkaantuneiden työllistämiseen keskityttiin kokonaisuudessaan vähiten. 20

21 Minkä ryhmien työllistämiseen toimijat pääasiassa keskittyvät toimijatyypeittäin (%). Iäkkäät Ylivelkaantuneet Kouluttajat/työvoimakoulutus Päihdeongelmaiset Pitkäaikaistyöttömät Projektit/ESR Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Nuoret 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 7. Minkä ryhmien työllistämiseen toimijat pääasiassa keskittyvät toimijatyypeittäin (%) 4.3. Työllistämisen lisäämiseen liittyvät mahdollisuudet Selvityksen keskeisenä tavoitteena oli tunnistaa sellaiset toimijat, joilla oli lisäpotentiaalia työllistämisen lisäämisen kannalta. Aktiiviseen toimijaverkostoon valikoitui haastateltavien valikointiprosessin vuoksi kehittämis- ja työllistämisorientoituneita toimijoita, mikä ilmeni varsin hyvin haastateltavien vastauksissa. Jokaisen toimijatyypin kohdalla lähes tai yli 90 % toimijoista näki omat mahdollisuutensa työllistämisen lisäämiseen melko tai erittäin hyvänä. Eri tuki- ja rahoitusmuotoja käyttäneiden toimijatyyppien välillä ei ollut havaittavissa suuria eroja siinä, millaisena oman organisaation mahdollisuudet nähtiin työllistämisen lisäämisessä. Kaikki toimijatyypit pitivät omia mahdollisuuksiaan työllistämisen lisäämiseen varsin hyvinä ja pitivät omaa toimintaansa tärkeänä välityömarkkinoiden kehittämisen kannalta. Hieman muita heikompi näkemys oman toiminnan tärkeydestä oli työvoimakouluttajilla, joista 2/5 näki oman toiminnan melko tai ei kovin tärkeänä. 21

22 Haastateltujen näkemys oman organisaation mahdollisuuksista työllistämisen lisäämiseksi toimijatyypeittäin (%). Erittäin hyvä Kouluttajat/työvoimakoulutus Melko hyvä Ei hyvä eikä huono Projektit/ESR Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Melko huono 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 8. Haastateltujen näkemys oman organisaation mahdollisuuksista työllistämisen lisäämiseksi toimijatyypeittäin (%) Toimijat kokivat työllistämispotentiaalinsa hyväksi, mikä luo hyvän lähtökohdan erilaisten tuki-, ohjaus- ja neuvontatoimenpiteiden suuntaamiselle aktiiviselle ja valikoituneelle joukolle. Toimijoita pyydettiin edelleen täsmentämään ja erittelemään, millaista tukea he tarvitsevat oman organisaationsa ulkopuolelta työllistämisen edelleen tehostamiseen. Tuen tarpeen suhteen oli havaittavissa jonkinlaista hajontaa. Toimijatyypeittäin tarkasteltuna eniten tuen tarvetta ilmoittavat kokevansa projektitukea hyödyntävät ja vähiten EU-projektit. Tulos selittyy käytettävissä olevien kehittämisresurssien ja volyymien perusteella. Projektituen hyödyntäjät ovat keskimääräistä useammin niin sanottuja pieniä ruohonjuuritason toimijoita, kun EU-projektien taustaorganisaatiot ovat varsin usein isoja ja vakiintuneita koulutus- ja kehittäjäorganisaatioita. Projektituen hankkeissa on selkeästi rajattu kohdejoukko ja vähäiset resurssit verrattuna varsin massiivisiin EU-projekteihin. Kaikkien toimijoiden osalta korostui tuen tarve erityisesti verkosto- ja kumppanuusyhteistyön osalla. Työllistämisen lisääminen edellyttää verkostoyhteistyöhön lisää ammattimaisuutta kaikilla tasoilla. Tuen tarve vahvistui entisestään erityisesti teemakohtaisissa dialogityöpajoissa (ks. luku 5) Kuten aikaisemmin todettiin, useat organisaatiot kokivat toimivansa suhteessa asiakkaisiin ja viranomaisiin välittäjäorganisaation roolissa. Haastateltujen kokema rooli edellyttää heiltä systemaattista ja jatkuvaa oman toiminnan kehittämistä niin organisaatio-, kohderyhmä- kuin yksilötasolla. Oman toiminnan kehittämisen nähtiin tukevan keskeisesti työllistymispalvelujen välittämistä asiakkaalle. Kehittämistyö toi siihen jatkuvuutta ja ammattimaisuutta. Sisäinen koulutus koettiin keskeisimmäksi menestystekijäksi. Muut kehittämistavat olivat riippuvaisia taustalla 22

23 olevan organisaation koosta ja rakenteesta, käytettävistä olevista resursseista ja kumppanuusverkoston laajuudesta. Luokittelimme toiminnan kehittämiseen liittyvät keskeiset tavoitteet kolmeen pääluokkaan seuraavan kuvion osoittamalla tavalla. Kuvio 9. Välityömarkkinatoimijoiden oman kehittämisen tavoitteet Oman toiminnan kehittämistarpeet liittyivät verkostoyhteistyön syventämiseen ja projektiosaamiseen laajasti ymmärrettynä. Asiakkaisiin liittyvä kohderyhmäosaaminen ja liiketoimintaosaaminen koettiin tärkeäksi. Taloushallintoon liittyviä kehittämistarpeita oli oletettua vähemmän. Organisaation koon mukaan tarkasteltuna on huomattavaa, että 17 % keskikokoisista toimijoista (10 40 henkilön organisaatiossa) ilmoittaa taloushallinnon tuen tarpeen, kun taas pienet ja suuret toimijat (alle 10 ja yli 40 henkilöä) tarvitsevat vain harvoin tätä tukea. Pienet toimijat tarvitsivat enemmän tukea ja tiedotusta projektihallinnon ja rahoitusvälineiden osalta kuin isot toimijat. 23

24 Kuvio 10. Välityömarkkinoiden kokemat kehittämistarpeet eri osa-alueilla Tukityypeittäin tarkasteltuna tuen tarpeet vaihtelivat jonkin verran. Työllisyyspoliittista avustusta ensisijaisesti käyttävät toimijat kokivat tuen tarpeen kohdistuvan erityisesti verkostoyhteistyöhön, projektiosaamiseen ja asiakastyöhön. EU-projekteja hyödyntävät toimijat kokivat muita vähemmän ylipäätään tarvitsevansa mitään tukea. Tuen tarpeet kohdistuivat lähinnä asiakas- ja kohderyhmätyöhön ja verkostoyhteistyöhön. Työvoimapoliittista koulutusta hyödyntävien suurin tuen tarve kohdistui verkostoyhteistyöhön ja liiketoimintaosaamiseen. 24

25 Tuen tarpeet toimijatyypeittäin (%). Taloushallinto Projektihallinto Projektiosaaminen Verkostoyhteistyö Rahoitusvälineet Liiketoimintaosaaminen Rahoituksen riittävyys Työnohjaus Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Projektit/ESR Kouluttajat/työvoimakoulutus Asiakassuhde ja kohderyhmä Lainsäädäntö- ja lupa-asiat Muut Ei tuen tarvetta 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 11. Tuen tarpeet toimijatyypeittäin 4.4. Työllistämisen lisäämiseen liittyvät rajoitteet Toiminnan laajentamisen ja tehostamisen kannalta keskeiset esteet liittyivät muun muassa resursseihin, lainsäädännöllisiin esteisiin ja työmarkkinoiden arvoihin ja asenteisiin. Resurssien osalta kritisoitiin eniten työvoimapoliittisten tukien lyhytkestoisuutta, määräaikaisuutta ja alhaista tukitasoa. Työvoimapolitiikan painopisteissä (so. passiivisesta aktiiviseen) tapahtuvat muutokset ymmärrettiin periaatteellisella tasolla, mutta muutosten sovittaminen oman toiminnan painopisteisiin oli vaikeammin hyväksyttävissä. Haastateltavat ilmoittivat käyttävänsä toistuvasti samankaltaisia tutuiksi ja turvallisiksi osoittautuneita, rahoitusvälineitä. Poisoppiminen pitkään käytetystä tukivälineestä koettiin hankalaksi. Osa vastaajista piti lähtökohtaisesti työvoimapoliittisten resurssien määrää riittämättömänä. Niukkuuden nähtiin suoraan rajoittavan toiminnan kehittämismahdollisuuksia. Rahallisten resurssien lisäksi nähtiin joko mahdollisuutena tai rajoitteena työhallinnon henkilöstön ohjaus- ja neuvontaresurssien riittävyys. 25

26 Työllistämispalvelujen kehittämisen esteenä koettiin varsinkin byrokratiasta ja lainsäädännöstä kumpuavat esteet. Lainsäädännölliset esteet olivat muun aineiston perusteella tutun oloisia. Lainsäädännön määrä koettiin varsin mittavaksi ja enemmän rajoittavaksi kuin mahdollistavaksi. Keskeisin kritiikki liittyi tukitason määrään ja aikaan liittyviin rajoitteisiin sekä kilpailuttamiseen. Lainsäädännön muutoksista toivottiin saatavan nopeammin tietoa. Työttömyys- ja sosiaaliturvan tulkintoihin liittyvät erityispiirteet koettiin hankalaksi yksilötasolla. Viranomaisten vaihtelevat tulkinnat herättivät paljon kysymyksiä. Useat vastaajat toivat esiin työvoimatoimistojen vaihtelevat käytännöt toimintamallien ja päätösten osalta. Työnhakijan statuksen määrittelyyn liittyvät kysymykset herättivät jonkin verran epätietoisuutta. Ylipäätään rakennetta pidetään liian tiukkana, joustamattomana ja byrokraattisena välityömarkkinoiden kehittämiseen liittyvän toiminnan kannalta. Yhtäältä osa vastaajista hyväksyi sen, että julkiseen tukirahoitukseen liittyy erottamattomasti runsaasti asiaan liittyviä sääntöjä, sanktioita ja ohjeistusta ja kokevat sen luonnollisena osana toimintaa ja toisaalta toiset taas korostivat joustamattomuuteen ja jäykkyyteen liittyviä näkökulmia. Työllistämisen esteenä mainittiin keskimääräistä useammin arvot ja asenteet. Ennakkoluuloja koettiin olevan niin työnhakijoilla kuin työnantajilla. Yhteisenä nimittäjänä oli tiedon puute. Hyvien ja osaavien työntekijöiden kohtaanto-ongelmat olivat suora toimintaa rajoittava este. Välityömarkkinatoimijoiden oman toiminnan kehittämisponnistelut tähtäsivät työllistämiseen liittyvien esteiden ratkaisemiseen käyttämällä monenlaisia keinoja, välineitä ja toimenpiteitä. Käytettävät keinot liittyivät varsin usein koulutukseen, oman erityisosaamisen tai -alan osaamisen kasvattamiseen, uusien palvelu- tai yhteistyömallien kehittämiseen ja kehittämisprojektien käynnistämiseen. Yhdeksän kymmenestä (92 %) vastaajasta näki erittäin tai melko hyvinä oman organisaationsa mahdollisuudet vaikuttaa työllistämisen lisäämiseen. Kuvio 12. Työllistymisen tehostamiseen liittyviä esteitä 26

27 4.5. Toimijoiden välinen yhteistyö Lähes kaikki haastatellut toimivat aktiivisesti tai jonkin verran yhteistyössä muiden välityömarkkinoilla toimivien organisaatioiden kanssa. Kaikista 80 haastatellusta ainoastaan yksi ESR-projekti ilmoitti, ettei ole lainkaan tehnyt yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Voidaan siis todeta, että pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijat tekivät varsin runsaasti yhteistyötä keskenään. Kaksi kolmesta toimijasta (61 %) koki yhteistyön olevan aktiivista ja yksi kolmesta (38 %) jonkin verran. Neljä viidestä (78 %) vastaajasta piti yhteistyötä erittäin tai melko hyvin toimivana. Kiinnostavaa on, että dialogipajojen yhteydessä yhteistyön haasteet nousivat keskiöön (ks. luku 5). Ennen vuotta 2000 perustetut organisaatiot tekivät merkittävästi enemmän yhteistyötä muiden välityömarkkinatoimijoiden kanssa kuin tätä uudemmat organisaatiot. Uudehkot organisaatiot (perustettu vuoden 2000 jälkeen) halusivat tehdä merkittävästi enemmän yhteistyötä työvoimatoimistojen ja kuntien kanssa kuin vanhemmat toimijat. Yhteistyö muiden välityömarkkinoilla toimivien organisaatioiden kanssa toimijatyypeittäin (%). Aktiivista Jonkin verran Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Projektit/ESR Kouluttajat/työvoimakoulutus Ei lainkaan 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 13. Yhteistyö muiden välityömarkkinoilla toimivien organisaatioiden kanssa toimijatyypeittäin (%). Eri toimijatyyppien tekemä yhteistyö muiden välityömarkkinoilla toimivien organisaatioiden kanssa erosi varsin paljon toisistaan. Esimerkiksi EU-projektit olivat tehneet kokonaisuudessaan huomattavasti vähemmän yhteistyötä työhallinnon organisaatioiden (TE-keskus, työvoimatoimistot, TYP:t) kanssa kuin muut toimijat, mikä on jossain määrin ristiriidassa seuraavan alaluvun vastausten perusteella. 27

28 Tärkeänä havaintona voidaan nostaa esiin yritysyhteistyön vähäisyys ja suhteellisen alhainen osuus esimerkiksi verrattaessa yhteistyön määrään yhdistysten, järjestöjen ja säätiöiden kanssa. Haastattelujen perusteella vain työvoimakouluttajat ovat tehneet jonkin verran yhteistyötä yritysten kanssa. Kenen kanssa tehty yhteistyötä? Vastaukset toimijatyypeittäin (%). TE-keskus Työvoimatoimistot Työvoiman palvelukeskukset Kunnat Koulutusorganisaatiot Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Projektit/ESR Yhdistykset, järjestöt, säätiöt Kouluttajat/työvoimakoulutus Muut kolmannen sektorin toimijat Yritykset Muut 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 14. Yhteistyö eri toimijoiden välillä Eri toimijatyypeistä sekä ESR-projektit että työllisyyspoliittisen avustuksen tuella toteutetut projektit haluaisivat lisätä eniten yhteistyötä yhdistysten, järjestöjen ja säätiöiden kanssa. Työllisyyspoliittisen avustuksen tuella toteutetut projektit näkevät keskeisenä myös yhteistyön lisäämisen työvoimatoimistojen kanssa, kun taas ESR-projektit painottavat enemmän yritysyhteistyötä. Tämän kysymysten vastauksissa korostuu muut -luokka, mikä osaltaan on hieman harhaanjohtavaa. Tämän luokan alla haastatellut ovat pääasiassa yksilöineet joitain järjestötoimijoita tai tiettyä yritysalaa, jonka kanssa haluaisivat tehdä yhteistyötä. Toisaalta vastauksissa kerrotaan, että yhteistyötä TE-keskusten kanssa halutaan syventää. Monet ilmoittavat tässä kohtaa myös haluavansa tehdä yhteistyötä kaikkien mainittujen tahojen kanssa. 28

29 Kenen kanssa halutaan lisätä yhteistyötä? Vastaukset toimijatyypeittäin (%). TE-keskus Työvoimatoimistot Työvoiman palvelukeskukset Kunnat Koulutusorganisaatiot Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Projektit/ESR Yhdistykset, järjestöt, säätiöt Kouluttajat/työvoimakoulutus Muut kolmannen sektorin toimijat Yritykset Muut 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 15. Yhteistyön lisääminen eri toimijoiden välillä 4.6. Yritysyhteistyö Yritysyhteistyön toimivuus jakoi keskimääräistä enemmän vastaajien näkemyksiä. Joka viides (20 %) välityömarkkinatoimija piti erittäin toimivana tai ei kovin hyvin toimivana (17 %) yritysyhteistyötä vaikeasti työllistettävien työllistämisessä. Kaksi kolmesta (58 %) koki toimivuuden melko hyväksi. Yritysten kanssa tehtävä yhteistyö oli monipuolista. Yhteistyön näkyvin osa liittyy työllistettävien, koulutettavien ja harjoittelijoiden välittämiseen. Välittäminen liittyi sopivien työntekijöiden hakemiseen ja rekrytointiin, työssäoppimis- tai oppisopimuspaikkojen hakuun, työkokeiluihin, palkkatuettuun työhön, edelleen sijoittamiseen jne. Osa toimijoista myi palveluitaan ja tuotteitaan suoraan yrityksille. Jotkut toimijat olivat erikoistuneet jonkin määrätyn toimialan tai ammattiryhmän työnantajien kanssa tehtävään syvään yhteistyöhön. Varsin monet toimijat taas hyödynsivät projekteja yritysyhteistyön välineenä. Näkyvä osa yrityskontakteista liittyy yhteistyön 29

30 syventämisen tarpeeseen. Tämä piti sisällään yhteistä ideointia, suunnittelua, vierailukäyntejä, yhteisiä rekrytointikampanjoita, markkinointiyhteistyötä jne. Yritysyhteistyön esteet liittyivät keskimääräistä useammin ennakkoluuloihin. Ihmiset eivät meinaa saada edes mahdollisuutta siihen, että pääsisivät näyttämään osaamistaan töissä, kuten eräs haastateltava totesi. Kielteisten ennakkoasenteiden taustalta löytyi usein tiedonpuute. Työnantajat olivat keskimäärin varsin tietämättömiä työllistämiseen liittyvistä mahdollisuuksista ja tukijärjestelmistä. Tämä korostui varsinkin pienten yritysten kohdalla, joissa vähäiset ohjausresurssit ja kiire haittasivat perehtymistä työllistämisen mahdollisuuksiin. Tarpeet ja odotukset työllistettävien välittömästä panoksesta ja tuottavuudesta olivat usein epärealistisia. Työllistämisen kannustimien koettiin kautta linjan olevan riittämättömiä. Meidän asiakkaamme ei kiinnosta yrityksiä. Yritykset hakevat työkykyä ja -taitoa jota asiakkaillamme ei ole (kuntoutus/toimenpideaika pitäisi olla pidempi). Välittäjäfirmat ongelmana, sillä he eivät ota asiakkaita joilla ongelmia, epävarmuutta tai vaikea välittää heitä eteenpäin Yrityksissä ei nähdä asiaa tarpeeksi pitkälle. Vastuullinen työllistäminen on tulevaisuudessa entistä enemmän myös yrityksen omaksi hyödyksi Pienet yritykset pelkäävät, että joutuvat aina valvomaan tuleeko työllistetyn työ tehtyä kunnolla Yritysyhteistyötä ilmoitettiin tehtävän pääasiassa vähintään jonkin verran, mutta toimijatyypeittäin tarkasteltuna tuli esiin selvemmin eroja. Työvoimakouluttajat kokivat yritysyhteistyön olevan pääasiassa aktiivista. Vähiten yritysyhteistyötä oli työllisyyspoliittisella avustuksella toteutetuilla projekteilla. Yritysyhteistyön suhteelliset osuudet olivat yhdenmukaisia haastateltujen antamien muiden vastausten kanssa. Esimerkiksi kysyttäessä kenen muiden välityömarkkinoilla toimivien organisaatioiden kanssa teette yhteistyötä, eniten yhteistyötä yritysten kanssa oli työvoimakouluttajille ja vähiten työllisyyspoliittisen avustuksen tuella toteutetuilla projekteilla. Toisaalta, kysyttäessä halukkuutta yhteistyön lisäämiseen, EU-projektit ilmoittivat suurimman halun lisätä yhteistyötä yritysten kanssa. Yritysyhteistyössä aktiivisimpia ovat toimijat, jotka työllistävät vaikeasti työllistettävää henkilöä vuodessa. Vähän työllistävät olivat myös aktiivisia yritysyhteistyössä, kun taas paljon työllistävillä toimijoilla oli yritysyhteistyötä keskimäärin vain jonkin verran. 30

31 Missä määrin toimitaan yhteistyössä yritysten kanssa? Vastaukset toimijatyypeittäin (%). Aktiivisesti Jonkin verran Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Projektit/ESR Kouluttajat/työvoimakoulutus Ei lainkaan 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 16. Yritysyhteistyön laajuus eri toimijatyypeissä Yritysyhteistyön toimivuus oli selkeästi sidoksissa yritysyhteistyön määrään. Erityisesti haasteita yritysyhteistyössä kokivat työllisyyspoliittisen avustuksen tuella toteutetut projektit, joilla yritysyhteistyötä on myös määrällisesti vähiten. Kuitenkin kaikkien toimijoiden mielestä yritysyhteistyö on pääasiassa melko tai erittäin toimivaa. Yritysyhteistyön haasteisiin pureuduttiin erikseen myös dialogipajojen yhteydessä (ks. luku 5). 31

32 Yritysyhteistyön toimivuus toimijatyypeittäin (%). Ei osaa sanoa Erittäin toimivaa Kouluttajat/työvoimakoulutus Melko toimivaa Projektit/ESR Ei kovin toimivaa Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Ei lainkaan toimivaa 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 17. Yritysyhteistyön toimivuus toimijatyypeittäin (%). Yritysyhteistyön kehittämiseen liittyvät kehittämisehdotukset liittyivät muun muassa:»» Työvoimatoimiston roolin vahvistamiseen»» Informaation ja yleisen tietoisuuden järjestelmälliseen lisäämiseen ja keskusteluyhteyksien tiivistämiseen»» Tuen saamiseen liittyvien ehtojen keventämiseen»» Resurssien lisäämiseen (raha, henkilöstön lisääminen)»» Onnistuneiden toimintamallien ja käytänteiden levittämiseen 4.7. Yhteistyömuotoja Työhallinnon organisaatiot toimivat keskeisenä yhteistyö- ja kehittämiskumppanina. Eri toimijoiden yhteistyön syvyys suhteessa työhallintoon vaihteli toiminnan luonteen ja tavoitteiden mukaan. Yhteistyömuodot voidaan jakaa syvään ja luottamukselliseen yhteistyökulttuuriin sekä muodolliseen yhteistyökulttuuriin. Syvälliseen yhteistyökulttuuriin liittyivät säännölliset kehittämiskokoukset ja -palaverit yhteistyössä työhallinnon edustajien kanssa, yhteiset koulutus- ja kehittämispäivät, säännölliset palautetai laatukäynnit, yhteinen ideointi ja suunnittelutyö jonkin määritellyn tarpeen ratkaisemiseksi tai jopa yhteiset työllistämisprojektit. Muodolliseen yhteistyökulttuuriin liittyivät virallisluonteinen 32

33 yhteydenpito, pakollinen raportointi, sopivien työnhakijoiden etsimiseen liittyvät yhteistyö yms. käytännön toteutukseen liittyvät toimintatavat. Yhteistyömuodot vaihtelivat aina kiinteästä ja jatkuvasta tapauskohtaiseen yhteistyöhön. Tyypillisiä yhteistyömuotoja olivat:»» Koulutusyhteistyö»» Työharjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen etsimiseen liittyvät tietojenvaihto ja yhteistyö»» Säännöllinen kokemustenvaihto»» Säännöllinen keskusteluyhteys ja tapaamiset»» Työkokoukset»» Vierailut ja tutustumiskäynnit»» Yhteiset seminaarit»» Yhteisten ideoiden kehittely»» Yhteisten projektien suunnittelu ja toteuttaminen»» Projektiyhteistyö»» Yhteistä alihankintaa»» Yhteistä markkinointia»» Työntekijöiden välittämistä Työhallinnolla koettiin olevan keskeinen rooli yhteistyökulttuurin ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Toimijat odottivat TE-keskukselta, työvoimatoimistoilta ja palvelukeskuksilta aloitteellisuutta, mikä käytännössä tarkoitti aktiivista tiedottamista ajankohtaisista asioista, koulutusta, alue- ja teematapaamisia, koordinoivaa otetta ja oma-aloitteista perehtymistä välityömarkkinoiden tarpeisiin ja odotuksiin. Välityömarkkinatoimijoiden keskinäisen yhteistyön suurimat esteet liittyivät tiedottamiseen, käytettävissä oleviin resursseihin (henkilöstö ja raha) ja julkista tukea ohjaaviin yleisiin periaatteisiin. Haasteellisena koettiin varsinkin tiedonkulku eri toimijoiden välillä. Kyse ei ollut sinänsä informaation määrästä, vaan tiedon sisäistämisestä ja ymmärtämisessä toisistaan runsaastikin poikkeavien toimintatapojen, -mallien ja -kulttuurien vuoksi. Osa vastaajista ilmoitti tuntevansa osaamattomuutta viestintään, markkinointiin ja tiedottamiseen liittyvissä asioissa. Yhteistyötä rajoittivat lisäksi kiire ja ajanpuute. Verkosto- ja kumppanuusperustaisen kehittämisen kannalta keskeinen pullonkaula liittyi toimijoiden kokemaan keskinäiseen kilpailuun samoista resursseista. Kilpailun koettiin vähentävän suoraan yhteistyöhalukkuutta ja johtavan välillä täysin avoimeen tai peiteltyyn reviirinvarjeluun. Varsin moni vastaajista toikin yhteistyön esteenä lisäksi esiin hankintalainsäädännön ja kilpailuttamiseen liittyvät asiat. Toisaalta on tunnettua, että viranomaistoimintaan, työhallinnon jäykkyyteen ja joustamattomuuteen ja yleisesti byrokratiaan liittyy yleisesti epäilyksiä, jotka eivät välttämättä liity millään tavoin toimijoiden väliseen yhteistyöhön, mutta ne koetaan siitä huolimatta rajoitteena yhteistyölle. Yhteistyön esteenä nousi esiin päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys: ne herättivät kysymyksiä varsinkin niiden kohdalla, jotka eivät olleet saaneet hakemaansa tukea tai olivat saaneet 33

34 tukirahoitusta vähemmän kuin olivat hakeneet. Työvoimapolitiikan toimenpanoon liittyi useita erilaisia tukimuotoja ja rahoitusvälineitä, joiden osaamisen ja haltuunoton kohdalla koettiin olevan puutteita. Osa vastaajista kritisoi työvoimapolitiikan välineistön pirstaleisuutta. Yhteistyön esteiden poistamiseen liittyvät kehittämis- ja korjausehdotukset olivat varsin konkreettisia. Osa ehdotuksista vaikuttaisi olevan helposti toteutettavissa ja toiset taas ovat luonteeltaan alue- ja paikallishallinnon päätöksenteon ulottumattomissa. Parannusehdotukset voidaan luokitella seuraaviin pääluokkiin: I. II. III. IV. V. Systemaattinen työnjako eri toimijoiden välillä»» eri toimijoiden roolien ja yhteistyötarpeen selkiyttäminen,»» palaverit,»» toimijoiden tunnettuuden määrätietoinen lisääminen,»» kehittäjäorganisaatiot/toimialaveturit vastuutahoiksi TE-keskuksen tai jokin viranomaistahon koordinointija kehittämisvastuun lisääminen»» Keskitetyn ohjaus- ja neuvontapalvelun luominen»» Systemaattisen tiedottamis-, suunnittelu-, kokoontumisja koulutusyhteistyön koordinointi»» Verkostoitumisen tukeminen,»» Säännölliset tiedotus- ja suunnittelutilaisuudet,»» Laajemmat sateenvarjohankkeet Koulutus»» Yhteiset kehittämis- ja koulutuspäivät»» Yleinen ja eriytetty koulutus»» Koulutusmateriaalien luominen ja välittäminen Resurssien, tiedon ja näkyvyyden lisääminen»» Lisää resursseja työvoimatoimistoille,»» Jalkautuminen kentälle,»» Pitkäkestoiset rahoitusmallit»» Toimijoiden face to face -tapaamiset,»» Yhteiset kokoontumiset ja foorumit,»» Messutapahtumien järjestäminen Byrokratian vähentäminen»» Tukimuotojen vaatimusten alentaminen,»» Työttömyysturvan joustavammat sovellukset,»» Pidemmät työllisyyspolut,»» Hallinnollisten esteiden purkaminen,»» Toiminnan aito valvonta. 34

35 4.8. Pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden keskeisimmät toimijat Haastateltujen näkökulmasta välityömarkkinoiden koordinointi- ja kehittämisvastuu on ensisijaisesti työhallinnolla. Joka toisen vastaajan mielestä TE-keskuksen pitäisi olla keskeisin koordinointi- ja kehittäjätaho ja joka neljäs taas toivoi työvoimatoimiston tai palvelukeskuksen ottavan aikaisempaa vastuullisemman roolin. Vain yksi kymmenestä antaisi kehittämisvastuun kunnille tai kolmannelle sektorille itselleen. Toisaalta on otettava huomioon, että kunnat ovat keskeisessä roolissa esimerkiksi työvoiman palvelukeskuksissa. Merkille pantavaa on se ja useita jatkokysymyksiä herättävä pohdinnan aihe on se, ettei yksikään vastaajista antaisi koordinointiroolia koulutusorganisaatioille tai yrityksille. Kuvio 18. Vastaajien näkökulmasta pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden keskeisin koordinoija- ja kehittäjätaho Näkemykset välityömarkkinoiden keskeisistä toimijoista pääkaupunkiseudulla poikkesivat merkittävästi toisistaan eri toimijatyyppien välillä. EU-projekteista ainoastaan kolmasosa näki TEkeskuksen ja työvoimatoimistot keskeisenä toimijana välityömarkkinoilla, kun muiden toimijatyyppien kohdalla noin kaksi kolmesta näki nämä tahot keskeisessä asemassa. Työvoiman palvelukeskusten (TYP) osalta kaikki toimijatyypit olivat yksimielisiä: ainoastaan alle puolet vastaajista näkee TYP:ien roolin keskeisenä. Tämä saattaa kertoa myös TYP:ien toiminnan vieraudesta 35

36 osalle toimijoista tai toiminnan erilaisesta profiloitumisesta. Kaikki toimijatyypit olivat myös yksimielisiä siitä, että yhdistyksillä, järjestöillä ja säätiöillä on keskeinen rooli välityömarkkinoilla. Kenties hieman negatiivisessa mielessä merkittävää on myös, että 4/5 haastatelluista ei pitänyt yritysten roolia keskeisenä. Keskeiset toimijat välityömarkkinoilla toimijatyypeittäin (%). TE-keskus Työvoimatoimistot Työvoiman palvelukeskukset Kunnat Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Koulutusorganisaatiot Projektit/ESR Yhdistykset, järjestöt, säätiöt Muut kolmannen sektorin toimijat Kouluttajat/työvoimakoulutus Yritykset Muut 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 19. Keskeiset toimijat välityömarkkinoilla toimijatyypeittäin (%). Jos tarkastellaan yhteenvetona kaikkien vastauksia, niin koordinointi- ja kehittämisvastuu pääkaupunkiseudun välityömarkkinoista nähdään kuuluvan TE-keskukselle. Tässä on kuitenkin huomioitava mahdollinen vastausten vinouma sen vuoksi, että tarkasteltavassa selvityksessä TE-keskus oli toteuttajatahona ja tämä oli mainittu haastateltaville. Tämä on osaltaan saattanut vaikuttaa TE-keskuksen roolin korostumiseen. TE-keskusten ohella EU-projektit antaisivat koordinointiroolia myös TYP:ille, kun taas työllisyyspoliittisella avustuksessa toteutetut projektit ja työvoimakouluttajat näkevät työvoimatoimistot TYP:a merkittävämpinä. Vastauksia selittää osittain valikoituminen haastateltaviksi. EU-projekteista potentiaalisiksi haastateltaviksi määriteltiin TE-keskuksen työvoimaosaston hankkeet ja vielä erikseen määriteltyjen toimintalinjojen hankkeet, jotka toiminnan luonteen mukaisesti olivat välittömästi tai välillisesti tekemissä työvoiman palvelukeskusten kanssa. Työvoimakouluttajat olivat puolestaan varsin usein vakiintuneita koulutuksen järjestäjiä, jotka ovat 36

37 tottuneet toimimaan työvoimakoulutuksen hankintaprosessien yhteydessä TE-keskuksen ja yhteistyövoimatoimistojen kanssa. Keskisuurten ( henkilöä) toimijoiden mukaan TE-keskus ja kunnat ovat huomattavasti merkittävämpi toimija kuin pienten ja isojen toimijoiden mukaan. Mitä pienempi toimija sitä merkittävimmiksi koettiin muut kolmannen sektorin toimijat. Ne toimijat, jotka työllistävät paljon (eli yli 40 vaikeasti työllistettävää henkilöä vuodessa), näkivät muut kolmannen sektorin toimijat merkittäviksi kumppaneiksi välityömarkkinoilla (65 % mielestä muut kolmannen sektorin toimijat merkittäviä). Vastausten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että ehdoton enemmistö aktiivisista pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden toimijoista odottaa TE-keskuksen ottavan koordinointi- ja kehittämisvastuun pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden kehittämisestä. Kenen pitäisi pääasiassa koordinoida ja vastata pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden kehittämisestä? Vastaukset toimijatyypeittäin (%). TE-keskus Työvoimatoimistot Työvoiman palvelukeskukset Kunnat Koulutusorganisaatiot Yhdistykset, järjestöt, säätiöt Muut kolmannen sektorin toimijat Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Projektit/ESR Kouluttajat/työvoimakoulutus Yritykset Muut Ei osaa sanoa 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 20. Pääkaupunkiseudun välityömarkkinoiden koordinointi- ja kehittäjätaho haastateltavien mukaan (%). 37

38 4.9. Työhallintoon kohdistuvat odotukset ja tarpeet Pääkaupunkiseudun välityömarkkinatoimijat olivat erittäin (39 %) tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä (35 %) työhallinnolta saamaansa tietoon vaikeasti työllistettävien työllistämisestä. Vastausten keskiarvo oli 3,95 (asteikolla 1 5). Vähän alle viidennes vastaajista koki saaneensa huonosti tai erittäin huonosti tietoa. Kaikki toimijatyypit kokevat saavansa pääasiassa melko tai erittäin hyvin tietoa työhallinnolta vaikeasti työllistettävien henkilöiden työllistämisen ja/tai kouluttamisen tuen saannista. Eniten kritiikkiä tiedonsaantia kohtaan esittävät työvoimakouluttajat. Miten hyvin saadaan tietoa työhallinnolta vaikeasti työllistettävien henkilöiden työllistämisen ja/tai kouluttamisen tuen saannista? (%). Erittäin hyvin Melko hyvin Kouluttajat/työvoimakoulutus Projektit/ESR Ei hyvin eikä huonosti Melko huonosti Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Erittäin huonosti 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 21. Tiedon saanti työhallinnolta toimijatyypeittäin (%). 38

39 Vastaajilta kysyttiin erikseen, millaisia tukipalveluita, ohjausta, neuvontaa tai koulutusta he toivoisivat saavansa työhallinnolta. Olemme jäsentäneet vastaukset seuraavaan luetteloon:»» Selkokieliset ohjeet eri tukimuodoista»» Ajan tasalla pitäminen eri tukimuodoista ja niihin liittyvistä tulkinnoista»» Henkilökohtaista palvelua ja panostusta ohjauksen tukemiseen»» Koulutustilaisuuksia, teemapäiviä»» Räätälöityjä ja kohdennettuja asiakastilaisuuksia»» Tiiviimpää yhteydenpitoa»» Ajankohtaista informaatiota, infotilaisuuksia, tietoiskuja»» Selkeitä pelisääntöjä ( enemmän tietoa ja vähemmän lomakkeiden täyttämistä )»» Valtakunnallisia linjauksia ja tulkintoja yleisiin ongelmakohtiin, kipupisteisiin»» Nettitiedottamisen lisäämistä»» Oppaita, käsikirjoja»» Yhteistyöseminaareja ja kehittämispalavereita»» Seminaareja kouluttajille Toimijat olivat tyytyväisiä saamaansa palveluun työhallinnolta. Lähes neljä viidestä vastaajasta (74 %) oli erittäin (33 %) tai melko tyytyväisiä (41 %) saamaansa palveluun. Kaikkien vastaajien keskiarvo oli 3,95 (asteikolla 1 5). Samoin kaikki toimijatyypit ovat pääasiassa melko tai erittäin tyytyväisiä työhallinnon palveluun vaikeasti työllistettävien työllistämiseen liittyvissä asioissa. Ainoastaan yksittäiset toimijat ovat melko tai erittäin tyytymättömiä. Toimijatyyppien tyytyväisyys työhallinnon palveluun vaikeasti työllistettävien työllistämiseen liittyvissä asioissa (%). Erittäin tyytyväinen Melko tyytyväinen Kouluttajat/työvoimakoulutus Projektit/ESR Ei tyytyväinen eikä tyytymätön Melko tyytymätön Projektit/työllisyyspoliittinen avustus Erittäin tyytymätön 0,0 20,0 40,0 60,0 80,0 100,0 Kuvio 22. Tyytyväisyys työhallinnon palveluun vaikeasti työllistettävien työllistämiseen liittyvissä asioissa (%). 39