1. Omaishoitolakiin ja sosiaalihuoltolakiin ehdotettavat muutokset

Transkriptio

1 sterveydën JA þ{yv NVT; N f\j Iru LAITO5 THL1470t / (7) Sanna Ahola[Lausunnon valmistelijan nimi] 12.4,2016 Sosiaali- ja terveysministeriö KirsiVarhila Lausuntopyyntönne STM 1 08: ja STM 1 09: 00/ THL:n lausunto omais- ja perhehoidon lainsäädäntömuutoksista 1. Omaishoitolakiin ja sosiaalihuoltolakiin ehdotettavat muutokset Ehdotukset omaishoidon tuesta annetun lain muuttamiseksi THL kannattaa valmennuksen ja täydennyskoulutuksen sekä hyvinvointi- ja terveystarkastusten ja hyvinvointia ja hoitotehtävää tukevien sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen järjeståimistä omaishoitajille. Ne parantanevat omaishoitajien edellytyksiä selviytyä työstään ja sitå kautta omaishoidon laatua. THL painottaa, että hyvinvointi- ja terveystarkastusten painopisteen on oltava omaishoitotilanteen tukemisessa. Kunnalle ehdotettava velvoite järjestää omaishoitajalle hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä hänen hyvinvointiaan ja hoitotehtäväänsä tukevia sosiaalíhuoltolain mukaisia palveluja (3 a g) on kuitenkin oikeusvaikutuksiltaan epäselvä. Muoto "on järjestettävä" viittaisi varsin vahvaan velvoitteeseen. Toisaalta tämän lausunnon pohjana olevassa kyselyssa puhutaan harkinnanvaraisista tuki- ja palvelumuodoista. Jää avoimeksi, onko omaishoitajilla käytännössä mahdollista vaatia hallituksen esityksessä ehdotettuja tukimuotoja ja palveluja ja mikä on kunnan harkintavallan laajuus. Toisin kuin perhehoidon kohdalla, kuntaa ei velvoiteta järjestämäån omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia säännöllisesti. THL ehdottaa, että myös omaishoitajille olisi tarjottava mahdollisuutta tarkastuksiin säännöllisesti. Koska sekä omalshoitajien että omaishoidettavien tilanteet saattavat muuttua nopeastikin esimerkiksitoimintakyvyn muutosten tai uupumisen vuoksi, THL katsoo, että mahdollisuutta tarkastukseen tulisi tarjota vuoden välein. THL pohtii, onko termi "täydennyskoulutus" sopiva tässä tilanteessa vaijohtaako se harhaan, kun kyse on kuitenkin henkilöistä, joilla ei yleensä ole ammattipätevyyttä hoitotehtäviin. Omaishoitajilla on ilman uutta säännöstäkin sosiaalihuoltolain 11 $:n 10 kohdan ja 43 g:n nojalla oikeus tarpeen mukaan sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin. Uudistus lienee tältä osin ainoastaan informatiivinen. Omaishoitajien vapaajärjestelmän laajentamisesta todetaan hallituksen esityksessä (sivu 6), että "koska kuntien omaishoidon tuen myöntämisperusteissa edellytetään käytännössä aina omaishoitajalta varsin sitovaa hoitoa ja huolenpitoa, vapaan laajentaminen kaikkia sopimuksen tehneitä omaishoitajia koskevaksi on perusteltua omaishoitajien jaksamisen kannalta." Omaishoitolain 3 $ ei aseta omaishoidon tuen myöntäm selle tällaisía edellytyksiä. Kuntien käytännöt kuitenkin ilmeisesti ovat esityksessä kuvatun kaltaiset (Rakas mutta raskas työ - Kelan omaishoitohankkeen ensimmäisiä tuloksia, Kelan työpapereita 69t2014 s. 20). THL katsoo, että vapaiden laajentamisen ohella olisi aiheellista pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei omaishoidon tuen saamiselle asetettaisi kunnissa säännönmukaisestitiukempia edellytyksiä kuin lakion tarkoittanut. Lakisääteisen vapaan käytön joustavoittaminen mahdollistaisi omaishoitajille sellaiset järjestelyt, jotka sopivat omaishoitajan ja omaishoidettavan elämäntilanteeseen. Näin ilmenevä asiakaslähtöisyyden periaate ei kuitenkaan ole kovin vahvalla pohjalla ja muutoksen todellisia vaikutuksia on tältä osin vielå vaikea arvioida. Hallituksen Ïerveyden ja hyvinvoinnin la tos. lnst tutet för hälsa och välfård. National institute for Healih and Welfare Mannerheimintíe 166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O. Box 30, Fl-0Ð271 Helsinki, puh/tel õ0oo

2 TËRVËYIJIN.JA HYVINVTiNNIN LAiTT]5 THLt474t4.A0.0CIi2016 2{7) Sanna Ahola[Lausunnon valmistelijan nimi] esityksen perustelujen kirjauksen (s. 11) mukaan nimittëiin "Vapaan jaksottaminen edellyttäisi kunnan ja omaishoitajan sopimusta eikà sitä voisi kumpikaan osapuoli yksipuolisesti vaatia." sopimussuhteessa heikompaa osapuolta tulee suojata, erítoten kun kyse on sosiaalihuollosta. Omaishoitaja ja kunta eivät ole tasavahvoja sopimuskumppaneita. Jotta vapaiden käytön joustavoittaminen todellisuudessa edistäisi omaishoitajien asemaa, omaishoitajalla tulisi olla oikeus vaatia vapaiden jaksottamista ja kunnan olisi hyväksyttävä jaksottaminen, jos se olísi omaishoidettavan edun mukaista. Ehdotukset sosiaalihuoltolain muuttamiseksi llman omaishoitosopimusta läheisiään hoitavien lomaoikeuden täsmentäminen saattaa parantaa sopimuksettomien hoitajien asemaa. Esitys antaa sisältöä sosiaalihuoltolain 1 1 $:n 10 kohdalle ja 43 $:lle. Käytännössä patjon jää kuitenkin sen varaan, missä määrin kunta todellisuudessa näitä vapaita myöntää (vrt. ehdotetun sosiaalihuoltolain 27 a $:n muotoilu "Kunta voi tarvittaessa järjestää... "). Esitys herättää kysymyksen siitä, keitä olisivat ne henkilöt, joiden hoidosta olisi kyse. Heidän avuntarpeensa tulisi ilmeisesti olla niin suurta, että se sitoo läheisen ympärivuorokautisesti, mihin kategoriaan kaikkivaativat omaishoitotilanteet eivät asetu vaikka niiden vaativuus ja kuormittavuus omaisen kannalta olisikin suurta. Kuitenkaan he eivät olisi omaishoidon tai mahdollisesti muunkaan kunnan järjestämän sosiaalihuollon palvelun piirissä. Jos sosiaalitoimeen tulisitieto näin suuressa avuntarpeessa olevasta henkilöstä, ensisijaisen toimenpiteen pitäisi olla sosiaalihuoltolain mukainen palvelutarpeen arviointi - jollei sitä jo ole tehty -, jonka pohjalta henkilölle jåirjestettäisiin tarvlttavat palvelut. Tällainen palvelu voisiolla esimerkiksi omaishoidon tuki, jos läheinen on omaishoitajaksisuostuvainen, tai riittävät kotihoidon palvelut tukipalveluineen. Näin suuressa avuntarpeessa oleva henkilö voitaisiin jättäëi häntå ilman omaishoidon tukea hoitavan läheisen avun varaan vain silloin, jos omainen omasta vapaasta tahdostaan haluaa hoitaa häntä yksin ilman korvausta ja jos asiakas ei itse katso tarvitsevansa muita palveluja. Silloinkin sosiaalitoimen velvollisuus olisiarvioida, onko tilanne asiakkaan edun mukainen. THL pitää tärkeänä, että hallituksen esitykseen kirjattaisiin selkeästi, että kunta ei voi ohittaa velvollisuuttaan järjestää sosiaalipalveluja velvoittamalla läheisiä huolehtimaan avuntarpeen täyttämiseståi. Vapaiden järjestäminen ei korvaa palvelujen järjestämistä. Julkinen valta on perustuslain 2 luvun 19 g:n nojalla velvol I inen järjestämään ri ittävät sosiaal i- ja terveyspa lvelut. Arvioikaa ehdotettujen muutosten vaikutusta kokonaisuutena omaishoitajien määrän kehittymiseen. Sen arvioimiseksi, lisäävätkö ehdotetut muutokset omaishoitajien määrää, olisi tiedettävä, mitkä seikat tällä hetkelléi vaikuttavat omaishoitajaksi ryhtymiseen. THL:n selvityksen mukaan (Omaishoidon tuki - Selvitys omaishoidon tuen palkkioista ja palveluista kunnissa vuonna 2012,Tervevden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti , s. 15) yleisimpiä syitä hoidon ja huolenpidon tarpeelle, jonka perusteella omaishoidon tukea oli myönnetty, olivat vanhuuteen liittyvä fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, muistisairaudet ja muut muistiongelmat, pitkäaikaiset fyysiset sairaudet tai vammat ja kehitysvammaisuus. Syyt sille, miksi palveluksi valikoituijuuri omaishoito, eivät esityksessä nousseet esille. Yksi syy ainakin lasten kohdalla voiolla lasten kotona asumisen mahdollistaminen ja muiden sitä edesauttavien palvelujen puute. Omaishoidon tuella hoidettiin vuoden 2014 aikana vuotiasta lasta. Henkilökohtaista apua sai samanikäisistä lapsista 1203, ja oletettavasti tästä suurin osa oli vapaa-ajalle tarkoitettua henkilökohtaista apua (Sotkanet.fi). Kunnat katsovat, että jos omaishoitajaa ei olisi, omaishoitotilanteiden vaihtoehtoina olisivat kotihoito, palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen tai laitoshoito (Rakas mutta raskas työ, s. 34). Kotihoito ei sovellu jatkuvaa apua ja valvontaa tarvitsevien henkilöiden palveluksi, joten käytännössä kotona asuminen saattaa mahdollistua ainoastaan omaishoidon avulla myös työikäisten, erityisryhmänä mielenterveysongelmaiset, ja erityisesti iäkkäiden kohdalla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos " Jnstitutet för hälsa och väifä.d. National lnstitute for Health and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PB/P O. Box 30, FlA0271 Helsinki, puh/tel

3 TERVËYDEN JA þ{yvi NVÕI N N IN LI\ITÛS THLt470/ /2016 3{7) Sanna Ahola[Lausunnon valmistelijan nimi] Jos tåhänkin mennessä omaishoito on ollut monen kohdalla ainoa varteenotettava vaihtoehto, muutoksia tuskin tulee kovin paljon. On kuitenkin mahdollista, että esimerkiksi kotiin siirtyminen sairaalasta joissakin tilanteissa voisi mahdollistua entistä helpommin. Ehdotetut muutokset saattavat omaishoitajien jaksamista parantamalla myös lykätä taiehkäistä hoidettavan joutumista pois kotoa. Arvioikaa ehdotettujen muutosten vaikutusta kokonaisuutena omaishoitojaksojen kestoon. On mahdollista, että omaishoitojaksot pitenevät, jos hyvinvointi- ja terveystarkastusten seurauksena omaishoitajien oma palvelutarve tunnistetaan ja omaishoitajia tuetaan nykyistä paremmin. Pelkkä lainmuutos ei kuitenkaan automaattisestijohda siihen, vaan suuri merkitys on kuntien halukkuudella ja kyvykkyydellä tukea omaishoitajia järjestämällä tarvittavia palveluja joko omaishoitajalle itselleen tai omaishoidettavalle. Valmennus ja täydennyskoulutus saattavat myös oikein toteutettuina ja kohdennettuina helpottaa omaishoitajan työtä ja näin pidentää omaishoitojaksoja. Omaishoitajien vapaaoikeuden laajentaminen saattaa parantaa omaishoitajien jaksamista. Avainasemassa tässä ovat kuitenkin erilaisiin omaishoitotilanteisiin sopivat hoitajalle ja hoidettavalle mieluisat sijaishoitojärjestelyt, joilta vapaan pitäminen mahdollistuu. Vapaiden jaksottaminen antaa mahdollisuuden räätälöidä vapaat omaishoitajan ja -hoidettavan elämäntilanteeseen sopiviksi, mutta jaksottamisen tulisi olla mahdollista ensisijaisesti omaishoitajan toiveesta. Arvioikaa ehdotettujen muutosten vaikutusta kokonaisuutena omaishoitajien tosiasialliseen mahdollisuuteen pitää vapaita. Sijaisjärjestelyjä kehitetään myös osana kärkihanketta Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa. Omaishoitajien mahdollisuudet pítää vapaita saattavat parantua, jos vapaat voiesityksen mukaisesti pitää entistä joustavammin ja jos kunta huolehtíi hoidettavan hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä. Tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon hoitajan jaksamisen lisäksi sosiaalihuollon asiakaslain mukaisesti hoidettavan mielipide ja etu sekä sosiaalihuoltolain mukainen asiakkaan tarve. Lisäksi on arvioítava hoitajan mahdollisuudet pitää vapaata tilanteissa, joissa sijainen tulee kotiin. Omaishoitajalle voi olla raskasta, kallista tai mahdotonta lähteä kodistaan vapaalle muutamaa tuntia pitemmäksiajaksi. Koska ehdotettujen muutosten toteutuminen jää kuntien harkinnan varaan ja koska kärkihankkeiden tuloksista on vielä mahdoton sanoa m t iän, THL katsoo, ettei omaishoitajien tosiasiallisten mahdollisuuksien pitää vapaita arvioiminen ole tässä vaiheessa mahdollista. Arvioikaa ehdotettujen muutosten vaikutusta ilman omaishoitosopimusta omaistaan tai läheistään hoitavien henkilöiden vapaiden määrään. Sosiaalihuoltolain 27 a $:n mukainen kirjaus vaikuttanee niin, että kunnat järjestävät entistä enemmän vapaita ilman omaishoitosopimusta omaistaan tai läheistäåin hoitaville. llllitä muuta haluatte tuoda esille lakiehdotuksesta? Hallituksen esitys parantanee omaishoitajien asemaa ja saattaa sitä kautta parantaa myös omaishoidettavien tilannetta ja omaishoidon laatua. Esityksen näkökulma lähtee kuitenkin lähes yksinomaan valtiontalouden ja omaishoitajien lähtökohdista. Esityksessä lähdetään palvelu (omaishoito) edellä kiinnittämättä huomiota siihen, miten muutokset vaikuttavat omaishoidettavien henkilöiden oikeuksiin. Sosiaalihuoltoa koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa olisitëirkeää huomioida lainsäädännön tarkoitus, joka on asiakkaiden palvelujen turvaaminen heidän tarpeidensa ja etunsa mukaisesti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. lnstitutet för h lsa och välfärd. National lnst tute for Health and Welfa e Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O. Box 30, Fl Helsinki, puh/tet +358 Zg 524 6A0A

4 TFRVËYDËN JA HYVt l.t r/ü, h N I hi LA{Tû5 THLt470t /2016 4(7) Sanna Ahola[Lausunnon valmistelijan nimi] Omaishoidon lisääntymistä pidetään esityksessä lähtökohtaisesti positiivisena asiana ja lähes aínoana vaihtoehtona kotona asuvalle iäkkäålle tai vammaiselle henkilölle, vaikka se ei aina ole asiakkaalle tai hänen läheiselleen soveltuva palvelu. Tämä ajattelu on ristiriidassa sosiaalihuoltolain palvelujen tarpeenmukaisuutta, asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan etua koskevien säännösten kanssa. Myös omaishoitolain tarkoituspykälässä korostetaan hoidettavan etua. Omaishoidon tulisiolla vain yksiosa palveluvalikkoa. Sen ohella kuntien tulisi järjestää muita kotona asumista mahdollistavia palveluja, kuten henkilökohtaista apua ja muita kotiin järjestettëiviä asumisen tukipalveluja, tukihenkilötoimintaa, asunnon muutostöitä, apuvälinepalveluita ja sopeutumisvalmennusta. Palvelutarpeen arvioinnin kautta selvitetään, mikä palvelu asiakkaalle soveltuu. Esityksen yhteiskunnallisten vaikutusten osalta olisi ollut syytä arvioida perusteellisemmin uudistuksen sukupuolivaikutuksia. Sama koskee yksilö- ja perhevaikutuksia omaishoitotilanteessa oleville, mitä nyt ei ole lainkaan arvioitu. Uusimpien tietojen mukaan (KELA:n rekistereihin perustuva tutkimus, ks. omaishoitotilanteella perheessëi on paitsi sukupuolinäkökulmasta, myös hoitajien iästä ja omaishoidon kestosta riippuen merkittäviä vaikutuksia. Näillä on yhteys osallistumiseen työmarkkinoille ja ne koskevat etenkin omaishoitajien tulorakennetta ja -kehitystä sekä eläkekertymää. Vaikutuksilla on kytkentä sukupuolinäkökutmaan, mutta ne eivät kaikki palaudu yksinomaan siihen. Hallituksen esityksen tarkoituksena on selkiyttåä ja vahvistaa omaishoitajien asemaa. Tässä yhteydessä THL haluaa nostaa esille kysymyksen omaishoitajan roolista sosiaalihuollon asiakkaana. THL:n näkemyksen mukaan omaishoitaja on sosiaalíhuollon asiakas, jos hänelle myönnetään sosiaalihuollon palveluja, ja hänelle on tehtävåi oma sosiaalihuoltolain mukainen asiakassuunnitelma. THL haluaa myös kiinnittää huomiota siihen, että hoitajan ja hoidettavan sosiaalipalvelujen kirjaaminen samaan asiakasasiakirjaan saattaa vaarantaa heidän tietosuojansa. Olisikin arvioitava laajasti, onko tämänhetkinen jako hoito- ja palvelusuunnitelmaan ja toisaalta omaishoitosopimukseen kirjattavista asioista tarkoituksenmukainen, vai pitäisikö esimerkiksi omaishoitosopimukseen kirjata laajemmin omaishoidon toteuttamiseen liittyviä seikkoja ja siihen sitten liittää sekä omaishoidettavan että omaishoitajan omat, erilliset asiakassuunnitelmat. 2. Perhehoitolakiin ehdotettavat muutokset Ehdotukset perhehoitolain muuttamisesta Perhekodissa hoidettavien asiakkaiden määrän nostaminen neljästä jopa seitsemään toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa johtaisi käytännössä siihen, että nykyisin ammatillista perhehoitoa koskevat mitoitukset ja vaatimukset siirtyisivät toimeksiantosuhteiseen perhehoitoon. Toimeksiantosuhteinen perhehoito ei kuitenkaan ole luvanvaraista ammatillisen perhehoidon tavoin. Tällainen sääntely saattaisivaarantaa toimeksiantosuhteisessa perhehoidossa olevien henkil0iden turvallisuuden ja asianmukaisen hoidon ja lisätä perhehoitajien uupumista ja sitä kautta johtaa perhehoidon katkeamistilanteisiin. Kahden ihmisen ei ole käytännössä mahdollista hoitaa seitsemää ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevaa henkilöä laadukkaastija yksilölliset tarpeet huomioon ottaen (muistisairaat, lastensuojelun kautta sijoitettavat lapset, vaikeavammaiset), etenkin kun nämä henkilöt voivat olla samanaikaisesti myös muualla töissä, työskennellä kotona maatilallaan tmv. Vapaaoikeuden kåsitteen muuttaminen arkipäivästä vuorokaudeksivähentänee tulkintaongelmia. Vapaaoikeuden kasvattaminen arkipäivästä kahteen vuorokauteen on merkittävä uudistus perhehoitajien jaksamisen kannalta. Se ei kuitenkaan edelleenkään ole yhtenevä omaishoitajien vapaan kanssa. Ero on vaikeasti puolustettavissa, sillëi perhehoito on luonteeltaan samalla tavoin sitovaa kuin omaishoitokin. Lisäksi perhehoidossa voiyhdellä hoitajalla olla vastuullaan moninkertainen määrä hoidettavia omaishoitajaan verrattuna. THL katsoo, että niillä perhehoitajilla, jotka ovat sidottuja tehtäväänsä yhtäjaksoisestitai vähäisin keskeytyksin ympärivuorokautisesti taijatkuvasti, tulisi olla oikeus kolmeen vapaaseen vuorokauteen kuukaudessa. www"thi.fi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos " lnsiitutet för hälsa och välfärd. National Insiitute for Healih and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PLIPB/P.O. Box 30, Fl-A0271 Helsinki, puh/tel

5 þ TËRVËYDËî{ JA i'lyv i\vtt t\ t{ I ru LAíTüS THL 470t t2a16 5(7) Sanna Ahola[Lausunnon valmistelijan nimi] A16 Säännöllisten hyvinvointi- ja terveystarkastusten järjestäminen perhehoitajille mahdollistaisi heidän toimintakykynsä arvioimisen ja mahdollisen palvelutarpeen arvioinnin käynnistämisen, jos perhehoitaja ei muuten itse aktiivisesti hakeudu palvelujen piiriin. Perhehoitajan toimintakyvyn edistäminen saattaa lisätä perhehoidossa olevien henkilöiden turvallisuutta ja parantaa perhehoidon laatua. THL pitää tärkeänä, että tarkastuksista saatavaa tietoa käytetään perhehoitotilanteen kokonaisuuden tukemiseen. THL katsoo, että perhehoitajille tulisi tarjota mahdollisuutta hyvinvointi- ja terveystarkastukseen kerran kalenterivuodessa, koska erityisesti ympärivuorokautisessa ja vaativassa hoidossa tilanteet saattavat muuttua nopeastikin. Perhehoitajan vähimmäispalkkion nostaminen parantaa jonkin verran mahdollisuuksia toimia perhehoitajana. Ehdotetun lain 16 $:n 2 momenttiin otettu lisäys huoltajuus- taioheishuoltajuusmäärâyksellä lasta hoitavalte henkilölle järjestettävistä palveluista ja tukitoimista ei sinänsä hyvästä päämäärästä huolimatta ehkä selvennä asiaa riittävästi. Tarvittaisiin selkeä ohjeistus kunnille siitä, milloin ylipäätään on kyseessä kodin ulkopuolisen sijoituksen sijasta tehty oheishuoltajajärjestely ja milloin kyseessä taas on yksityinen sijoitus, johon on mahdollisesti liitetty oheishuoltajuus. Arvioikaa ehdotettujen muutosten vaikutusta kokonaisuutena perhehoitajien määrän kehittymiseen. Uudistukset vaikuttanevat parantavasti perhehoitajien asemaan, ainakin, jos ne pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Palkkiot olisivat kuitenkin edelleen pieniä, oikeus vapaaseen heikompi kuin omaishoidossa ja tehtävän sitovuus kasvaisi, jos hoidettavien määrän ylärajaa kasvatettaisiin neljästä seitsemään ja jos perhehoitoa pyrittäisiin lisäämään iäkkäiden, usein paljon hoivaa, hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden kohdalla. Parannusehdotukset eivät ole niin merkittäviä, että niiden voisi arvioida varmasti lisäävän perhehoitoa. Mahdollisuus ottaa perhehoitoon maksimissaan seítsemän henkilöä parantaa perhehoitajien taloudellista tilannetta. Hoidettavien suuri määrä kuitenkin lisåä hoidon kuormittavuutta ja saattaa vaikuttaa negatiivisesti perhehoitajien jaksamiseen ja toimintakykyyn ja sitä kautta perhehoitajien määrän kehittymiseen. Hallituksen esityksen mukaan (s. 7) "kohdentamalla hyvinvointi- ja terveystarkastukset erityisesti päätoimisille perhehoitajille madallettaisiin kynnystä ryhtyä päätoimiseksi perhehoitajaksi." On kuitenkin vaikea nähdä, että kahden vuoden välein järjestettävä hyvinvointi- ja terveystarkastus vaikuttaisi kenenkään päätökseen ryhtyä perhehoitajaksi. Sen arvioiminen, miten perhehoitajien mä irä tulisi kehittymään muutosten myötä eriasiakasryhmillä, eiole mahdollista saatavilla olevan tiedon perusteella. Arvioikaa ehdotettujen muutosten vaikutusta kokonaisuutena perhehoitajien tosiasialtiseen mahdollisuuteen pitää vapaita. Sijaisjärjestelyjä kehitetään myös osana kärkihanketta Kehitetään ikäihm isten kotihoitoa ja vahvistetaan kaiken ikä isten omaishoitoa. Hallituksen esitys ei sisällä ehdotuksia, jotka parantaisivat perhehoitajíen tosiasiatlisia mahdollisuuksia pitää vapaata. Kärkihankkeiden tuloksista eitässä vaiheessa ole tietoa, eikä niiden vaikutuksia siis ole mahdollista tässä arvioida. Arvioikaa ehdotettujen muutosten vaikutusta kokonaisuutena perhehoitajien jaksamiseen ja hyvinvointiin Vapaiden lisääminen, mahdollisuus terveys- ja hyvinvointitarkastuksiin ja palkkioiden vähimmäismäärän nostaminen vaikuttanevat positiivisesti ainakin joidenkin perhehoitajien hyvinvointiin ja jaksamiseen. Toisaalta Terveyden ja hyvinvoinnin la tos " lnstitutet för hälsa och vêilfärd " Nationâl lnstiiute for Health and Welfare Mannerheimintie '166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O, Box 30, Fl Helsinki, puh/tel +3SB õooo

6 TËR,VTYDËN JA HYV I NVü I f'l rr" I T\i LAI Tü5 THLt47U4.00.AAt2A16 6(7) Sanna Ahola[Lausunnon valmisteiijan nimi] 12.4,2016 hoidettavien maksimimäêirän nostam nen taas saattaa heikentää perhehoitajien hyvinvointia ja jaksamista. Se voi heikentää myös perhehoitajien mahdollisuutta tehdä työnsä hyvin: Esimerkiksi perhehoitolain mukainen perhehoidossa olevien henkilojen sosiaalisten suhteiden edistäminen voi olla ylivoimainen tehtävä, jos hoitajia on kaksija hoidettavia seitsemän. Näin erityisesti silloin, jos perhehoidossa olevat henkilöt tarvitsevat runsaasti apua ja tukea jokapäiväisissä toimissaan. Mitä muuta haluatte tuoda esille lakiuudistuksesta? THL pitää tärkeänä ja oikeansuuntaisena hallituksen esityksen pyrkimystä edistää perhehoitajien jaksamista ja hyvinvointia. Hyvinvointi- ja terveystarkastukset, koulutus ja valmennus, vapaiden lisäåiminen ja vähimmäispalkkion nostaminen vahvistavat THL:n nåkemyksen mukaan yllä olevin varauksin perhehoitajien asemaa ja saattavat sitä kautta myös parantaa perhehoidettavien tilannetta. THL:n mielestä hoidettavien määrää koskeva mitoitus perhehoidossa on syytä jättää neljään ja keskittää suuremmat hoitoyksiköt ammatilliseen perhehoitoon, jossa ehdotettu enintään seitsemän hoidettavaa jo on säädöksenä olemassa. Ehdotettu muutos heikentäisi toimeksiantoperusteisessa perhehoidossa olevien henkilöiden saaman hoivan, hoidon, kasvatuksen ja huolenpidon määrää ja laatua. Se olisi myös ristiriidassa pääministerijuha Sipilän hallituksen ohjelman tavoitteen kehittää iäkkäiden perhehoitoa kanssa. läkkäät tarvitsevat perhehoitoa tilanteissa, joissa heidän toimintakykynsä on heikentynyt. Muistisairas jaltai liikuntakyvytön iäkäis henkilö tarvitsee usein hoidon ja huolenpidon ohella jatkuvaa apua, tukea ja valvontaa. Sama koskee vaikeasti kehitysvammaisia ja muita vaikeavammaisia henkilöitä. Yhden perhehoitajan mahdollisuudet laadukkaasti hoitaa neljää tai kahden perhehoitajan jopa seitsemää henkilöä ovat heikot. Perhehoitajien työtaakan kasvattaminen johtaa herkästi perhehoitotilanteen katkeamiseen. Erityisesti lapset ja muistisairaat henkilöt ja toisaalta ne vammaiset henkilöt, joiden hyvinvointi on kiinni tutuista ympyróistä ja rutiineista, kärsisivät perhehoitajien uupumisen seurauksista. THL katsoo, että siltä osin kun ehdotukset liittyvät perhehoidon mitoituksiin, asia on syytä palauttaa asianmukaiseen valmisteluun. Perhehoito on palvelukokonaisuus, ja ehdotetun mukainen mitoitusta koskeva muutos sekoittaisi koko perhehoidon säëidösrakenteen. Perhehoitolakia valmisteltaessa 2015 sosiaali- ja terveysvaliokunta lausui mm., että se pitää tärkeänä, että uuden perhehoitolain vaikutuksia perhehoidon eri muotoihin ja sen saatavuuteen sekä kuntien kustannuskehitykseen seurataan ja seurannan perusteella arvioidaan säännösten toimivuutta sekä esityksen tavoitteiden toteutumista. Valiokunta piti myös tarpeellisena, että lakia toimeenpantaessa sekå sen seurannan ja arvioinnin tueksi kehitettäisiin perhehoitoa entistä paremmin kuvaavia indikaattoreita. Seurantaa ei ole tehty, eikä siihen perustuvaa arviota ei ole esittää. Lisäksijuurijulkaistut lastensuojelun tutkimukset korostavat perhehoidon valvonnan puutteita, ja THL ennakoitilanteen korjaamisen vaikeutuvan entisestään jos toimeksiantopohjaisen perhehoidon mitoitus muutetaan ehdotuksen mukaiseksi. Hallituksen esitykseen kirjatut uudistukset ovat lähes kautta linjan ehdollisia siten, että toimeksiantosopimuksessa niistä voidaan sopia toisin - myös toimeksisaajan vahingoksi. Kunta ja toimeksiantoperusteinen perhehoitaja eivät ole tasavahvoja sopimuskumppaneja, eikä perhehoitajalla ole tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa kunnan kanssa tehtävän sopimuksen ehtoihin. Siksi uudistusten vaikutukset saattavat jäädä vähäisiksi. Vaikutusten arviointion esityksessä toteutettu varsin pintapuolisesti. Hallituksen esityksesså todetaan (s. 7), että koska naisten elinikéi on miesten vastaavaa pidempi, on oletettavaa, että perhehoidon piirissä olevista iäkkäistä enemmistö on naisia. Esityksessä arvellaan myös, että perhehoitajista suurin osa tulisi olemaan naisia. Tämän perusteella katsotaan, että hoitajien hyvinvointia tukevilla toimenpiteillä olisisekä perhehoitajana toimivien että perhehoidossa olevien naisten asemaa parantavia vaikutuksia. Näin voi olla, mutta sukupuoli- ja muiden vaikutusten arviointiin olisi suonut paneuduttavan hieman syvällisemmin. KäsittelemäItiÅ jä t esimerkiksise, saattaisiko naisten mahdollinen enemmístö toimeksiantosuhteessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos " lnstitutet för hälsa och väifärd. National lnstitute for Health and Welfare Mannerheimintie 166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O. Box 30, FçAA271 Helsinki, puh/tel

7 TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOS THL 470t /2016 7(7) Sanna Ahola[Lausunnon valmistelijan nimi] toimivista perhehoitajista johtaa naisten kannalta epätoivottaviin tuloksiin, kuten syrjäytymiseen työelämästä tai taloudellisen tilanteen heikkenemiseen. THL pitää vakavana puutteena sitä, ettå ehdotusten vaikutuksia perhehoidon asiakkaisiin ei ole arvioitu. Esimerkiksi perhehoidettavien määrän kasvattaminen vaikuttaa suoraan asiakkaiden tilanteeseen. Sama koskee vapaiden järjestämistå. Päåministeri Sipilän hallituksen ohjelman mukainen asiakaslähtöisyyden vaatimus jää toteutumatta esityksessä. Asiakaslähtöisyys edellyttää ajattelu- ja toimintatapaa, jossa esimerkiksi palvelujen järjestämistä pohditaan ensisijaisesti palvelujen tarvitsijan tarpeiden näkökulmasta ja vasta toissijaisesti esimerkiksi perhehoitajien työllistymisen tai kansantalouden näkökulmasta. Asiakkaan näkökulman sivuuttaminen olisi ymmärrettävämpåä, jos perhehoitolaki koskisivain perhehoitajia Perhehoitolain 1 $:ssä määritellyn tarkoituksen mukaan sen kuitenkin on määrä nimenomaan turvata hoidettavan oikeuksia. Lakiehdotus on tehty palvelu edellä, tavoitteena perhehoidon lisääminen. Huomiota ei ole kiinnitetty siihen, että sosiaalihuollon asiakkaan palvelut on sosiaalihuoltolain mukaisestijårjestettävä asiakkaan tarpeesta käsin. Perhehoito palveluna ei sovellu kaikille asiakkaille. Perhehoidossa hoidettavien ikähaitari kattaa koko elämänkaaren syntymästä kuolemaan, ja lisäksi hoidettavien tarpeet ovat mitä moninaisimmat. Ehdotettu perhehoitolain muutos johtaisi siihen, ettå olisi tarve avata koko perhehoitolaki, ja tarkastella sen - ja perhehoidon - toimivuutta erityisesti lasten, vammaisten, päihdekuntoutujien ja ikäihmisten näkökulmasta sekä myös erikseen perhehoidon ja ammatillisen perhehoidon toimivuutta arvioiden. Tehty ehdotus eitältä osin perustu seurantaan eikä tutkittuun tietoon. Ylijohtaja tfr--"-+ <-l-.-_; Marina Erhola Erityisasiantuntija Sanna Ahola Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. lnstitutet för hälsa och välfärd. National lnstitute for Health and Welfare Mannerheimintie '166, Helsinki, Finland PL/PB/P.O. Box 30, Fl Helsinki, puh/tel A00