VAASAN YLIOPISTO. Filosofinen tiedekunta. Humanistisen alan kirjoitusohjeet

Transkriptio

1 VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Humanistisen alan kirjoitusohjeet Vaasa 2015

2

3 1 SISÄLLYS TAULUKOT 2 TIIVISTELMÄ 3 1 KIRJOITUSOHJEIDEN KÄYTTÖ Kandidaatintutkielman kirjoittaminen Pro gradu -tutkielman kirjoittaminen 6 2 ULKOISIA VAATIMUKSIA Kansi Sivunumerot ja sisällysluettelo sekä muut luettelot Tiivistelmä Kirjasinlaji, -koko ja -tyyli Tekstin asettelu sivulla, riviväli Lainaukset ja referointi Luvut, otsikointi ja kappaleet Kuviot, taulukot, esimerkit ja kuvat Liitteet 16 3 LÄHTEIDEN MERKINTÄ Yleistä lähdeviitteiden käytöstä Lähdeviitteen kohdistaminen Lähdeviitteen sisältö Muut lähdeviitteet Elektroniset lähteet Haastattelulähteet ja sosiaalisen median lähteet Tilastolähteet ja säädökset 28 4 LÄHDELUETTELON LAADINTA Monografia (painettu kirja) Monografia (elektroninen julkaisu) Sarjajulkaisut ja moniosaiset teokset 33

4 2 4.4 Kokoomateokseen sisältyvä artikkeli Artikkeli painetussa aikakauskirjassa, -lehdessä tai sanomalehdessä Artikkeli elektronisessa julkaisussa Elokuvat, musiikki, tv- ja radio-ohjelmat Julkaisemattomat teokset: Opinnäytetyöt, haastattelut ja sähköpostiviestit Teos, jossa on yhteisötekijä 41 5 PRO GRADU -TUTKIELMAN VIIMEISTELY 43 LÄHTEET 44 LIITTEET Liite 1. Tiivistelmäsivun malli (suomenkielinen) 49 Liite 2. Tiivistelmäsivun malli (ruotsinkielinen) 50 Liite 3. Tiivistelmäsivun malli (englanninkielinen) 51 TAULUKOT Taulukko 1. Lyhenteiden vrt. ja ks. vieraskieliset vastineet 26 Taulukko 2. Ilmaisun toim. vieraskieliset vastineet 33 Taulukko 3. Ilmaisun lainattu vieraskieliset vastineet 34 Taulukko 4. Ilmaisun saatavilla vieraskieliset vastineet 34 Taulukko 5. Merkinnän jne. vieraskieliset vastineet 36 Taulukko 6. Merkinnän Teoksessa vieraskieliset vastineet 37

5 VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Tekijä: Etunimi Sukunimi Pro gradu -tutkielma: Pääotsikko Alaotsikko Tutkinto: Filosofian maisteri Koulutusohjelma:/ Suuntautumisvaihtoehto:/ Oppiaine: Valmistumisvuosi: 20XX Työn ohjaaja: Etunimi Sukunimi TIIVISTELMÄ: Pro gradu -tutkielman tiivistelmässä kerrotaan tutkimuksen lähtökohdat, tutkimusongelma tai tutkimuksen tavoite, teoria, keskeiset käsitteet, menetelmä ja aineisto, keskeiset tulokset sekä päätelmät. Tiivistelmään ei merkitä lähdeviitteitä. Tiivistelmän kirjasinlaji on Times New Roman ja kirjasinkoko 12. Riviväli on 1. Tutkielman avainsanat mainitaan tiivistelmän lopussa. Avainsanat kirjoitetaan samalla kielellä kuin tutkielma, ja niistä voi keskustella ohjaajan kanssa. Jos tutkielma on laadittu englanniksi, tiivistelmä on laadittava joko suomeksi tai ruotsiksi. Jos tutkielman kirjoittajan koulusivistyskieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, voi tiivistelmän laatia englanniksi tai ohjaajan kanssa sovitulla kielellä. Tiivistelmä on kuitenkin laadittava samalla kielellä kuin kypsyysnäyte. Englannin kielen oppiaineessa tiivistelmän viralliset tiedot kirjoitetaan aina englanniksi. Tutkielmaan on liitettävä yksipuolisesti kopioitu tiivistelmäsivu. Tiivistelmä on korkeintaan yhden sivun mittainen. Tiivistelmä nidotaan tutkielman sisällysluettelon ja muiden luetteloiden jälkeiseksi yksipuoliseksi sivuksi ja numeroidaan juoksevasti. Tiivistelmän sivunumero on siis aina pariton. Luku 1 alkaa parittomalta sivulta, jolloin tiivistelmän ja luvun 1 väliin jää tyhjä sivu, jossa ei ole näkyvissä sivunumeroa. Huomioi, että pariton sivunumero on aina aukeaman oikealla puolella ja parillinen vasemmalla AVAINSANAT:

6

7 5 1 KIRJOITUSOHJEIDEN KÄYTTÖ Kirjoitusohjeiden tarkoitus on yhtenäistää Vaasan yliopiston humanistisen alan tieteellisten tutkielmien ulkoasua ja rakennetta. Kirjoitusohjeita sovelletaan humanistisen alan jokaisessa oppiaineessa: poikkeuksista mainitaan ohjeissa erikseen tai niistä ohjeistetaan oppiaineissa. Kirjoitusohjeet on laadittu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Kirjoitusohjeissa neuvotaan tutkielman ulkoasuun, lähteisiin viittaamiseen ja viimeistelyyn liittyvistä seikoista. Kirjoitusohjeita voi kuitenkin soveltaa kaikkiin kirjallisiin töihin opintojen alusta lähtien: näin kirjoitusohjeet tulevat tutuksi ennen tutkielman laadintaa. Kirjoitusohjeet eivät kata kaikkia mahdollisia tapauksia. Epävarmoissa tilanteissa voi neuvoa kysyä ohjaajalta. 1.1 Kandidaatintutkielman kirjoittaminen Kandidaatintutkielman kirjoittaminen tapahtuu Kandidaatintutkielma-kurssilla. Kurssilla tutustutaan tieteelliseen tutkimukseen, argumentaatioon, tiedonhakuun ja tieteelliseen kirjoittamiseen. Kun kandidaatintutkielma on palautettu ja viimeistelty, kirjoitetaan kypsyysnäyte. Kypsyysnäyte on noin 4 sivua, 500 sanaa pitkä pohdiskeleva essee. Kandidaatintutkielman ohjaaja antaa 1 3 aihetta, joista opiskelija vastaa yhteen. Kypsyysnäyte kirjoitetaan joko suomeksi tai ruotsiksi opiskelijan koulusivistyskielen mukaan. Jos opiskelijalla on muu koulusivistyskieli, kypsyysnäytteen kielestä sovitaan ohjaajan kanssa. Kypsyysnäytteen tarkoitus on osoittaa, että opiskelija hallitsee oman tieteenalansa ja äidinkielensä. Käytännön tietoa aiheesta on humanistisen alan opinto-oppaassa.

8 6 1.2 Pro gradu -tutkielman kirjoittaminen Pro gradu -tutkielmaa kirjoitetaan Tutkielma ja tutkielmaseminaari -kurssilla. Kurssilla kehitetään tieteellisen tutkimuksen laadintaa, tieteellistä kirjoittamista ja tiedonhakua siten, että opiskelija osaa suhtautua kriittisesti niin omaan kuin muiden tutkimuksiin. Dekaani hyväksyy pro gradu -tutkielman. Opiskelijan tehtävä on toimittaa vaadittavat tiedot tutkielmasta Tritoniaan, josta ne ovat muiden tutkijoiden ja opiskelijoiden saatavilla. Käytännön tietoa tästä ja kypsyysnäytteestä on opinto-oppaassa.

9 7 2 ULKOISIA VAATIMUKSIA Tässä luvussa käsitellään tutkielman ulkoasua koskevia vaatimuksia. Vaatimukset koskevat tutkielman ulkoasua sekä lukujen, kappaleiden ja otsikoiden rakennetta. Myös kuvioiden, kuvien ja taulukoiden sekä esimerkkien asetuksista annetaan ohjeita. Pro gradu -tutkielmilta vaaditaan ulkoasun yhdenmukaisuutta tutkielman kansilehden värin, tekstin asettelun ja tutkielman sidonnan suhteen. Kandidaatintutkielmissa ulkoasun yhdenmukaisuus koskee ainoastaan tekstin asettelua. 2.1 Kansi Kansilehdelle kirjoitetaan työn nimi. Nimen on oltava ytimekäs ja vastattava työn sisältöä. Työn nimi voi olla kaksiosainen, jolloin se jakaantuu pää- ja alaotsikkoon. Alaotsikko voi olla tarpeellinen tutkimuskohteen rajausta hahmottamaan. Tutkielman kannen väri on valkoinen, kansipaperin on oltava 160-grammaista ja suojamuovin on oltava kirkas. Kannen teksti laaditaan oman pääaineen mallin mukaisesti. Tutkielman takakansi on valkoinen pahvi, joka valkoisella selkämyksellä liitetään kansilehden päälle asetettuun värittömään muovilehteen. Selkämykseen kiinnitetään tarra, jossa on opiskelijan sukunimi ja tutkielman valmistumisvuosi. Kirjallisten töiden kansilehden marginaalit ovat samat kuin muualla työssä (ks. luku 2.5). Kansilehdessä käytetään kirjasinlajia Times New Roman ja kirjasinkokoa 14. Kansilehdessä käytettävä riviväli on 1. Yliopiston nimi kirjoitetaan riville 1, tiedekunnan nimi riville 3. Työn laatijan nimi kirjoitetaan riville 19 ja pääotsikko riville 21. Kansilehden teksti aloitetaan sivun yläreunasta ja keskitetään. Sivun alareunaan kirjoitetaan Vaasa 20XX viimeiselle riville. Muissa töissä kuin tutkielmissa kansisivu tehdään sen mukaisesti, minkä tiedekunnan ja oppiaineen järjestämä kurssi on kyseessä.

10 2.2 Sivunumerot ja sisällysluettelo sekä muut luettelot 8 Kansilehden jälkeen kaikki sivut merkitään juoksevalla sivunumeroinnilla siten, että sisällysluettelo on sivulla 1. Sivunumerointi ulottuu tutkimuksen loppuun asetettujen liitteiden viimeiseen sivuun asti. Sivunumero asetetaan sivun keskelle, 2,5 cm sivun yläreunasta. Sivunumeron kirjasinlaji ja -koko ovat samat kuin muun tekstin. Kaikissa kirjallisissa töissä sisällysluettelo laaditaan ja sijoitetaan samalla tavalla kuin näiden ohjeiden sisällysluettelo (ks. s. 1 2). Suositeltavaa on, että sisällysluettelo laaditaan tekstinkäsittelyohjelman automaattisella toiminnolla. Sisällysluettelon riviväli on 1,5. Alaotsikot sisennetään siten, että kaksiportaiset alaotsikot sijoittuvat 1 cm:n ja kolmiportaiset alaotsikot 2 cm:n päähän vasemmasta marginaalista. Sisällysluettelossa tutkimuksen sisältö eritellään otsikoittain ja sivunumeroittain työn etenemisjärjestyksessä. Tämä merkitsee sitä, että sisällysluetteloa seuraava tiivistelmä mainitaan sisällysluettelossa yleensä ensimmäisenä. Ennen sitä on kuitenkin viittaus mahdollisiin kuvioja taulukkoluetteloihin. Tämän jälkeen eritellään tutkimuksen kaikki pääluvut ja alaluvut. Sisällysluettelon loppuun sijoitetaan lähteet ja sen jälkeen mahdolliset muut luettelot. Sisällysluettelon pääluvut kirjoitetaan isoilla kirjaimilla. Sisällysluettelossa otsikko LÄHTEET ei saa eteensä numeroa. Sisällysluettelon kohta LIITTEET ei myöskään saa eteensä numeroa. Muilla luetteloilla tarkoitetaan kuva-, kuvio-, taulukko- ja lyhenneluetteloja. Ne sijoitetaan sisällysluettelon loppuun. Kuvat, kuviot ja taulukot esitetään luettelossa allekkain otsikoittain ja sivunumeroittain. Jos kuvia, kuvioita ja taulukoita on vähän, niistä ei tehdä omia luetteloita. Lyhenneluettelossa ilmoitetaan tutkimuksessa esiintyvät vakiintuneet lyhenteet, kuten lehtien ja sanakirjojen vakiintuneet lyhenteet. Jos työssä on vain muutama vakiintunut lyhenne, voi ne kertoa pelkästään tekstissä.

11 9 Vakiintuneita lyhenteitä ovat esimerkiksi: DUW = Deutsches Universalwörterbuch HS = Helsingin Sanomat NS = Nykysuomen sanakirja OED = The Oxford English Dictionary PS = Suomen kielen perussanakirja SAOL = Svenska Akademiens ordlista över svenska språket. 2.3 Tiivistelmä Kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmaan on liitettävä yksipuolisesti kopioitu tiivistelmäsivu, joka kirjoitetaan koulusivistyskielellä tai tutkielman ohjaajan kanssa sovittavalla kielellä. Tiivistelmä nidotaan tutkielman sisällysluettelon ja muiden luetteloiden jälkeiseksi yksipuoliseksi sivuksi ja numeroidaan juoksevasti. Tällöin tiivistelmä on sivunumeroltaan aina pariton. Luku 1 alkaa parittomalta sivulta, jolloin tiivistelmän ja luvun 1 väliin jää tyhjä sivu, jossa ei ole näkyvissä sivunumeroa. Huomioi, että pariton sivunumero on aina aukeaman oikealla puolella ja parillinen vasemmalla. Kun tutkielma kirjoitetaan englanniksi, tiivistelmä kirjoitetaan joko suomeksi tai ruotsiksi. Jos äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi, voi tiivistelmän kirjoittaa joko englanniksi tai ohjaajan kanssa sovitulla kielellä. Tiivistelmä sisältää tiedot tutkimuksen taustasta, tutkimustehtävästä tai tutkimusongelmasta, teoriasta, keskeisistä käsitteistä, käytetystä metodista ja aineistosta, keskeisistä havainnoista, tuloksista sekä johtopäätöksistä ja tulkinnoista. Tiivistelmässä ei käytetä lähdeviitteitä. Tiivistelmäteksti kirjoitetaan kirjasinlajilla Times New Roman, kirjasinkoolla 12 ja rivivälillä 1. Tiivistelmälomakkeessa ilmoitetaan myös tutkielman avainsanat. Avainsanat kirjoitetaan samalla kielellä kuin tutkielma. Avainsanoista voi neuvotella tutkielman ohjaajan kanssa. (Ks. liitteet 1 3.)

12 Kirjasinlaji, -koko ja -tyyli Koko tutkielma kirjoitetaan kirjasinlajilla Times New Roman ja kirjasinkoolla 12. Kirjasinkokoa voidaan muuttaa esimerkiksi kuvioissa. Lihavointia ja kursivointia käytetään ohjaajan ohjeiden mukaan. Kielitieteessä kursivoinnilla osoitetaan yleensä kielen ainesta. Tekstin alleviivaamista ei suositella. Tehostuskeinoja on käytettävä johdonmukaisesti. 2.5 Tekstin asettelu sivulla, riviväli Tutkielma jätetään tarkastettavaksi kaksipuolisesti kopioituna. Tästä syystä teksti sijoitetaan paperille siten, että vasen ja oikea marginaali on samansuuruinen (3 cm). Molemmat reunat pitää tasata. Tasaus koskee myös erilaisia luetteloita, liitteitä, esimerkkejä ja pitkiä, suoria lainauksia. Alareunan marginaali on 3 cm ja yläreunan 3,5 cm. Kaikissa kirjallisissa töissä käytetään riviväliä 1,5, jolloin sivulle mahtuu 32 riviä. Riviväliä 1 käytetään yli kolme riviä pitkissä, suorissa lainauksissa. Riviväliä 1 käytetään taulukko- ja kuvioteksteissä, esimerkeissä, mahdollisissa alaviitteissä sekä lähdeluettelossa. 2.6 Lainaukset ja referointi Suorat lainaukset merkitään lainausmerkeillä, mikäli ne ovat vähintään kolme sanaa tai korkeintaan kolme riviä pitkiä. Suora lainaus on sanatarkka kopio alkuperäislähteestä. Tämä tarkoittaa sitä, että myös korostuskeinot merkitään alkuperäislähteen mukaisesti. Kolme riviä pidemmät lainaukset kirjoitetaan rivivälillä 1 sisennettynä (1,5 cm) ja ilman lainausmerkkejä. Pitkiä suoria lainauksia on kuitenkin vältettävä. Lukuisat suorat lainaukset etenkin teoriaosiossa ovat usein merkki siitä, että teksti on vielä työstövaiheessa, eikä kirjoittaja ole täysin sisäistänyt käsillä olevaa asiaa ja sen yhteyksiä omaan tutkimushankkeeseensa.

13 Pääkirjoitus sisältää joskus ajanvietettä ja huvitustakin (Teikari 1990: 57) Luukka (1995: 57 58) kuvaa sosiaalisen konstruktionismin mukaista lähestymistapaa yhteisöllisyyteen: Yhteisön jäsenillä on samansuuntaiset arvot, uskomukset ja toimintatavat, jotka johtavat esimerkiksi yhteisiin puhetapoihin ja normeihin. Näiden tapojen hallinta on edellytyksenä yhteisöön kuulumiselle. Käytänteet elävät ja syntyvät yhteisössä ja samalla myös muokkaavat yhteisöä. Yhteisö nähdään siis ennen kaikkea normatiivisena voimana. Tekstin tulkinta on kanonista ja diskurssi normaalia, jos se noudattaa yhteisön normeja. Yhteisön jäsenten kielellistä käyttäytymistä ohjaa tieto diskurssikäytänteistä, jotka eivät kuitenkaan ole pysyviä normeja vaan neuvoteltavia (Luukka 1995: 60). 2.7 Luvut, otsikointi ja kappaleet Teksti jaetaan lukuihin, luvut otsikoidaan ja ne numeroidaan. Päälukujen otsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla. Pääluvut (1) aloitetaan tutkielmassa uudelta sivulta. Muissa kirjallisissa töissä pääotsikko erotetaan edeltävästä tekstistä kahdella tyhjällä rivillä. Alaluvut jatkuvat samalta sivulta kuin edeltävä teksti. Kaksiportaisten alalukujen (1.1) otsikot erotetaan edeltävästä tekstistä kahdella tyhjällä rivillä. Jos kaksiportainen alaluku seuraa pääluvun otsikkoa, yksi tyhjä rivi otsikkojen välissä riittää. Moniportaisempi alaluku erotetaan edellisestä otsikosta tai tekstistä yhdellä tyhjällä rivillä. Alalukuja on oltava vähintään kaksi: jos työssä on luku 1.1, täytyy siinä olla myös luku 1.2. Lukuja ei ole syytä porrastaa liikaa. Suosituksena pidetään enintään kolmea porrasta (1.1.1). Otsikon jälkeen on aina yksi tyhjä rivi ennen tekstiä. Teksti jaetaan kappaleisiin, jotka erotetaan toisistaan yhdellä tyhjällä rivillä. On suositeltavaa, että kappaleet ovat suhteellisen samansuuruisia. Ääriesimerkkinä voidaan to- 1 Suomessa käytetään kahta ajatusviivaa ilmaisemaan sitä, että lainauksesta on jätetty jotain pois. Muissa kielissä käytetään [...]-merkintää.

14 12 deta, ettei yhden sivun mittaisia jättikappaleita tai yhden virkkeen mittaisia minikappaleita saa olla. Pitkiä listoja, kuten ranskalaisilla viivoilla esitettyjä listoja, on syytä välttää. Ne tekevät tekstin hajanaiseksi ja saavat aikaan vaikutelman, ettei kirjoittaja jäsennä asioiden välisiä suhteita. 2.8 Kuviot, taulukot, esimerkit ja kuvat Kuviot, kuvat ja taulukot täydentävät tekstiä. Niiden sisällön on oltava niin selkeä, että niitä voi tarkastella ja ymmärtää näkemättä varsinaista tekstiä. Varsinaisessa tekstissä on oltava viittaus jokaiseen kuvioon, kuvaan, taulukkoon ja esimerkkiin. Kuvioiden, kuvien ja taulukoiden on oltava ulkoasultaan selkeitä ja kooltaan tarkoituksenmukaisia. Niissä ei esimerkiksi saa olla turhaa tyhjää tilaa, ja niiden on mahduttava asetettuihin marginaaleihin. Kuvioissa ja taulukoissa on syytä välttää värejä, jotka kopioituvat huonosti monistuksessa. Kuvio- ja taulukkosivut voi tarvittaessa tulostaa väreissä. Kuvio- ja kuvateksti sijoitetaan kuvion tai kuvan alle ja taulukkoteksti taulukon ylle. Kuvioille, kuville ja taulukoille merkitään oma juokseva numerointinsa. Tekstit Kuvio 1., Kuva 1. ja Taulukko 1. lihavoidaan, mutta kuvion, kuvan tai taulukon otsikkotekstiä ei lihavoida. Kuvioiden, kuvien ja taulukoiden otsikot kirjoitetaan samalla kirjasinlajilla ja -koolla kuin varsinainen teksti, mutta riviväli on 1. Taulukoissa käytetään myös riviväliä 1. Niin kuin otsikoissa yleensä, kuvioiden, kuvien ja taulukoiden otsikkotekstit eivät pääty pisteeseen. Mahdolliset lähdeviitteet tulevat sulkeisiin otsikkotekstin jälkeen. Kuviot, kuvat ja taulukot erotetaan muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä kuvan tai taulukon ylä- ja alapuolella. Otsikkoteksti ja kuvio, kuva tai taulukko erotetaan yhdellä tyhjällä rivillä. Jos otsikkoteksti jatkuu toiselle riville, se sisennetään alkamaan samasta kohdasta kuin ensimmäisen rivin otsikkoteksti. Kuvista, kuvioista ja taulukoista tehdään omat luettelot, jotka sijoitetaan sisällysluettelon loppuun. Kuvioiden ja kuvien avulla voidaan havainnollistaa ja yksinkertaistaa esitettävää asiaa. Tähän hyvä apuväline on Wordin Smart Art -ohjelma. Kuvioita piirrettäessä on

15 13 muistettava, että pienelläkin symbolilla on suuri sanoma. Esimerkiksi se, mihin suuntaan nuolen kärki osoittaa, muuttaa kuvion asiasisältöä ratkaisevasti. Monesti se, että opiskelija kykenee itse laatimaan kuvion, osoittaa asioiden välisten suhteiden omaksumista. Siinä tapauksessa, että kuvio lainataan toisesta lähteestä, on käytettävä alkuperäistä otsikkoa ja lähdeviitemerkintää. Joissakin tapauksissa voidaan lainata jotakin kuviota/taulukkoa vain osittain, jolloin myös viitataan alkuperäiseen lähteeseen. ideologia tekstilaji ideologia tekstilaji konteksti sävy rekisteri ala interpersoonainen tapa kieli ideationaalinen tekstuaalinen Kuvio 1. Konteksti ja kieli rekisteri- ja tekstilajiteoriassa (Eggins & Martin 1997: 243) [kääntänyt J. K.] 2 Tilastollisen aineiston esittämisessä käytetään usein taulukoita. Taulukko muodostuu riveistä ja sarakkeista, joissa tiedot esitetään pelkistetysti. Tilastollinen aineisto esitetään 2 Alkuperäinen kuvio on englanninkielinen, ja sen on kääntänyt tutkielman tekijä, jonka nimi on Johanna Kalja.

16 14 erillisenä taulukkona joko tekstin seassa tai liitteenä. Jos numerotietoja on vähän, voidaan ne esittää myös otsikoimattomina ja numeroimattomina asetelmina. Kaikkea tilastollista aineistoa ei tarvitse välttämättä esittää erikseen, kun keskitytään tutkimuksen kannalta merkittäviin havaintoihin. Samoja tietoja ei saa esittää sekä taulukkona että kuviona. Tarvittaessa kuvion pohjana olevat tarkat numerotiedot voidaan esittää liitteessä. Laadullisessa tutkimuksessa esitettävä määrällinen kuvailu saattaa perustua hyvin pieniinkin otantoihin. Tällöin on tekstissä syytä keskustella kriittisesti numeerisesti esitetyn tiedon yleistettävyydestä. Prosenttiosuuksia esitettäessä on hyvä merkitä taulukkoon myös lukumäärät, joista prosenttiosuus on laskettu. Taulukko 1. Facebook-sisältöluokkien lukumäärät yhteensä ja prosenttiosuudet (Koiranen 2015: 62) Sisältöluokat Lukumäärä % Suhteet 60 17,7 % Aukioloajat 55 16,2 % Markkinointi 51 15,0 % Tiedonjako 44 13,0 % Tapahtumat 43 12,7 % Tiedonhaku 43 12,7 % Tilahäiriöt 20 5,9 % Koulutukset 13 3,8 % Ohjeet 10 3,0 % Yhteensä ,0 % Kaikissa kuvioissa tai taulukoissa on oltava samanlainen graafinen yleisilme. Kuvioiden ja taulukoiden liiallista tehostamista on vältettävä. Kuvioita ja taulukoita ei välttämättä kerrota tekstissä sana- tai numerotarkasti uudelleen, mutta niitä on tulkittava ja selitettävä riittävästi. Kuvioita ja taulukoita voi esittää myös liitteissä. Kuvioihin ja taulukoihin voidaan viitata tekstissä seuraavasti:

17 Interpersonaalinen metafunktio jakautuu asemointiin ja modaalisuuteen (ks. kuvio 12). 15 Händelser indelas i skeenden och agentrelaterade händelser. Se figur 9. Die folgende Abbildung (Abb. 5) veranschaulicht das Modell des Basis-Morphems [...]. Taulukkoon 7 on koottu modaalisuutta ilmaisevien lauseiden kokonaismäärät. I tabell 3 presenterar jag de olika handlings- och händelsekategorierna. Tabell 4 visar hur definitionerna fördelas i materialet. Die folgende Tabelle (Tab. 2) veranschaulicht die Ergebnisse [...] Kaikki tutkimusaineistosta esitettävät esimerkit on numeroitava juoksevasti. Esimerkit on erotettava muusta tekstistä sisennystä (1,5 cm: esimerkin numero, 2,5 cm: esimerkkiteksti) ja riviväliä 1 käyttäen. Yleensä esimerkki ei ole luvussa viimeisenä, vaan sen jälkeen on tekstiä. Neutraaleilla verbeillä voi kuitenkin olla referointirakenteissa oma erityinen funktionsa viestimisen ilmaisemisen ohella. Tämä näkyy esimerkissä (6). (6) Puolueen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Juha Korkeaoja sanoi: Kannattaisi kysyä asianomaisilta ensin. Se selvittäisi tilannetta huomattavasti. Esimerkissä 6 se, että jotakin sanotaan, ei sinällään muodosta uutisen ydintä, vaan. (Koskela 2003: 231.) Kaikkiin esimerkkeihin on viitattava tekstissä ja niitä on myös selitettävä riittävästi. Esimerkkien tulkintaa ei saa jättää lukijalle.

18 16 Kuvia tulee käyttää opinnäytetyössä vain, jos se on tutkielman tavoitteen ja käytettävän menetelmän vuoksi tarpeen. Mikäli tutkielman menetelmänä on kuva-analyysi, analyysissä on luontevaa käyttää kuvia. Tällöin tulee kuitenkin muistaa kuviin liittyvät tekijänoikeudet. Valokuva voi ylittää ns. teoskynnyksen, jolloin sen käyttöön tulee kysyä lupa tekijältä. Mikäli käytettävät kuvat ovat lehdestä, lupa kysytään kustantajalta tai päätoimittajalta. Luvat kannattaa kysyä jo tutkielman tekemisen alkuvaiheessa, jotta mahdollinen kielto kuvien käyttöön voidaan ottaa huomioon tutkielman tekemisen suunnittelussa. Opinnäytetöissä kuvia voi jonkin verran käyttää ns. sitaattioikeuden sallimana ilman lupaa. Tällaisia kuvia ovat esimerkiksi internetistä otetut snap shot -kuvat ja valokuvat, jotka eivät ole teoksia. Kuvien käytön yhteydessä tulee aina muistaa niihin liittyvät sitaattikäytännöt. Kuvan lähdeviitteeksi merkitään julkaisun tai kuvaajan nimi. 2.9 Liitteet Mahdolliset liitteet sijoitetaan työssä lähdeluettelon jälkeen. Ne otsikoidaan, numeroidaan juoksevasti, sivunumeroidaan ja luetellaan myös sisällysluettelossa. Liitteeksi voidaan sijoittaa esimerkiksi käytetyt kysymys- tai haastattelulomakkeet, aineistonkeruuseen liittyvät muut kirjelmät sekä mahdolliset aineiston esimerkit. Työn liitteitä ovat myös sellaiset työn sisältöä havainnollistavat kuviot ja taulukot, jotka ovat liian suuria sijoitettavaksi tekstiin. Mikäli liitteitä on yksi, merkitään se sisällysluetteloon seuraavasti: LIITE. Liitteen otsikko

19 17 3 LÄHTEIDEN MERKINTÄ Tässä luvussa käsitellään lähdeviitteiden merkitsemistapaa tekstissä. Esimerkeissä käytettyjen lähteiden merkitsemistapaa lähdeluettelossa käsitellään luvussa 4. Kaikki näiden ohjeiden esimerkeissä käytetyt lähteet on koottu lähdeluetteloon (ks. s ). 3.1 Yleistä lähdeviitteiden käytöstä Lähdeviitteiden käyttö on osa hyvää tieteellistä käytäntöä. Lähdeviitteiden avulla lukija voi seurata, mitä ja miten lähdeaineistoa on tutkimuksessa käytetty. Lähdeviitteet mahdollistavat tekstin asiasisällön tarkistamisen. Lähdeviitteestä lukija näkee, milloin tekijä tukeutuu toisen tutkijan tuotantoon, ja kykenee löytämään käytetyn lähteen vaivattomasti lähdeluettelosta samassa muodossa. Jos esimerkiksi käyttää tekstissä lähdeviitteenä sanakirjaa DUW, pitää lähdeluettelossa olla lähde lyhenteen DUW yhteydessä. Muun muassa asianmukaisesti esitetyillä lähdeviitteillä opiskelija osoittaa ymmärtäneensä hyvään tieteelliseen käytäntöön liittyvät kirjoituskäytännöt ja kunnioittavansa tiedeyhteisön konventioita. Lähteiden lainaamisessa erotellaan referointi ja suorat lainaukset. Tekstiä referoitaessa etsitään oman tutkimusasetelman kannalta keskeinen ajatus ja esitetään se omin sanoin. Tämä on pääviittaustapa kaikissa tieteellisissä töissä. Ei riitä, että kirjoittaja omassa tekstissään esimerkiksi muuttaa joka kolmannen sanan tai vaihtaa sanojen järjestystä. Tärkeää on, että kirjoittaja on sisäistänyt lukemansa tekstin, sillä muussa tapauksessa hän ei kykene esittämään sen sanomaa oikein ja oman tekstinsä ehdoilla. Suorissa lainauksissa lähdettä siteerataan sanatarkasti ja käytetään lainausmerkkejä tai sisennystä ilman lainausmerkkejä, kun kyseessä on pitkä lainaus. Siteerattua tekstiä ei muuteta tai korjata, vaan se lainataan mahdollisine virheineen. Mikäli suorassa lainauksessa on esimerkiksi kirjoitusvirhe, se osoitetaan merkitsemällä virheellisen sanan jälkeen [sic]. Sic (lat.) = siten, sillä tavalla; tosiaankin näin.

20 18 Aina kun tekstiä lainataan, on merkittävä lähdeviittaus. Viittaus on aina tehtävä siihen lähteeseen, joka on ollut käytössä. Lähtökohta on, että opiskelija käyttää ensisijaisia lähteitä, joista hän saa selville niiden sisällön vääristymättömänä. Jos toissijaista lähdettä käytetään, lähteen toissijaisuus pitää käydä tekstistä ilmi. Toissijaisia lähteitä ei ilmoiteta lähdeluettelossa. Lähdeviitteet merkitään yleensä varsinaisessa tekstissä sisäviitteillä. Mikäli halutaan käyttää jotain muuta viittaustapaa, on asiasta sovittava erikseen ohjaajan kanssa. Työssä käytetään kuitenkin vain yhtä viittaustapaa. Kun pääasiallisena viittauskeinona käytetään sisäviitteitä, alaviitteitä voidaan hyödyntää erityistarkoituksissa. 3 Kun käytetään sekä sisä- että alaviitteitä, on tärkeää, että molemmilla viittaustavoilla on selkeästi eroteltava käyttö. Plagioinnista eli kirjallisesta varkaudesta on kysymys silloin, kun siteerattu tai referoitu teksti esitetään omissa nimissä ilman lähdeviittausta. Tekstin kirjoittaja on itse vastuussa siitä, ettei tekstissä esiinny sanasta sanaan lainattuja kohtia ilman asianmukaisia lähdeviittauksia ja sitaattimerkintöjä. Jos ohjaaja tai esimerkiksi tekstiä opponoiva opiskelija huomaa seminaariprosessin aikana tekstissä plagioituja kohtia, hänellä on velvollisuus ottaa asia puheeksi kirjoittajan kanssa, ja kirjoittajan on korjattava plagioidut kohdat. Valmiissa tutkielmassa havaittu tahallinen plagiointi johtaa työn hylkäämiseen. 4 Myös idean, tutkimusasetelman tai muun vastaavan kopiointi lähdettä mainitsematta on tutkimuseettisistä syistä kiellettyä. Vaasan yliopistossa laadittavat opinnäytteet tarkastetaan ennen töiden hyväksymistä Turnitin-plagiaatintunnistuspalvelua käyttäen. Opiskelijat lataavat työnsä Moodle-alustalle ohjaajan ohjeiden mukaisesti. Turnitin-tarkastuksesta tulee merkintä myös 3 Alaviitteissä voidaan esittää täsmennyksiä, rajauksia, lähdekritiikkiä ja muuta vastaavaa, jolloin alaviitetekstit eivät hajauta muuta tekstiä. 4 Ks. opinnäytetöissä havaitun vilpin käsittelyä koskeva ohje: ja yliopiston eettiset suositukset:

21 19 opintosuoritusotteelle. 3.2 Lähdeviitteen kohdistaminen Lähdeviittauksessa on ilmettävä, miten suuri osa kyseisestä tekstikohdasta perustuu lähteeseen. Viitteessä pisteen sijoittaminen kertoo, mitä tekstikohtaa viittaus koskee. Jos viittaus koskee vain yhtä virkettä, sisäviite sijoitetaan virkkeen sisään ennen pistettä. En sådan mening kan också kallas grafisk mening till skillnad från syntaktisk mening vilken kan användas t.ex. för en av två samordnade huvudsatser (Andersson 1994: 117). Jos viittaus koskee koko kappaletta tai useampia virkkeitä, sisäviite merkitään kappaleen tai referoitujen virkkeiden loppuun pisteen jälkeen. Tällöin lähdeviitteen perään sulkumerkkien sisään voi laittaa pisteen, mutta työssä on oltava johdonmukainen. Verkkokirjallisuus on hypertekstuaalista. Se käyttää hyväkseen verkkoympäristön linkitysmahdollisuuksia. (Koskimaa 1999: 123) TAI Verkkokirjallisuus on hypertekstuaalista. Se käyttää hyväkseen verkkoympäristön linkitysmahdollisuuksia. (Koskimaa 1999: 123.) Kun kirjoittajan nimi ja sisäviite ovat keskellä virkettä, pisteellä ei voida erottaa sitä, kohdistuuko viittaus yhteen vai useampaan virkkeeseen. Tällöin tekstin sanamuodon on kerrottava lukijalle, milloin lähdeteoksesta lainattu osa päättyy ja kirjoittajan omat ajatukset alkavat.

22 Lähdeviitteen sisältö Tekstissä viitataan lähteeseen merkitsemällä sulkeisiin kirjoittajan sukunimi, välilyönti, julkaisuvuosi, kaksoispiste, välilyönti ja sivu tai sivut, joita on käytetty. Kokoomateoksissa viitataan artikkelin kirjoittajaan eikä teoksen toimittajaan (ks. myös luku 4.4, kokoomateoksen merkintätapa lähdeluettelossa). Sivut erotetaan toisistaan ajatusviivalla ( ), joka on tavallista yhdysmerkkiä vähän pitempi (Ctrl+- tai Insert Symbol -valikosta). (Wiio 2003: ) Viitattaessa kahteen peräkkäiseen sivuun (esimerkiksi 10 11) voi jälkimmäiseen sivunumeroon viitata f-kirjaimella (esimerkiksi 10f). 5 Kahdella f-kirjaimella voidaan merkitä viittaus, joka alkaa tietyltä sivulta ja jatkuu vielä seuraavan sivun jälkeen (esimerkiksi 10ff). Tämä merkintätapa on käytössä ensisijassa saksan- ja ruotsinkielisissä töissä. Viittaaminen koko julkaisuun Pääasiassa käytetään lähdeviittauksia, joissa sivunumerot ilmaistaan täsmällisesti. Kuitenkin aiempaa kirjallisuutta esiteltäessä voi olla tarpeen viitata kokonaiseen teokseen yksittäisten sivujen sijaan. Tämä voi koskea myös toimitettuja kokoomateoksia ja lyhyitä artikkeleita. Tällöin sivunumeroita ei tarvita. Myöskään sanakirjaan viitattaessa ei käytetä sivunumeroita. Tunneverbejä ei ole erityisen paljon fennistiikassa aiemmin tutkittu. Aiempia tunneverbejä(kin) koskettelevia julkaisuja ovat Leinonen (1985) ja Pajunen (1999). Jutulla tarkoitetaan yleensä joko kertomusta, tarinaa tai kaskua ja toisaalta erikoismerkityksessä 5 f = folgende, följande

23 21 lehtikirjoitusta tai artikkelia (PS s.v. juttu) 6. DUW (2001) gibt dafür die Bedeutung schnell, flink u. mit einer gewissen Behändigkeit tätig, sich (auf ein Ziel) bewegend 7 an. Kirjoittajan nimi virkkeen keskellä Lähdeviite voidaan sijoittaa virkkeen tai kappaleen loppuun (ks. luku 3.2). Kirjoittajan nimi voi kuitenkin esiintyä virkkeen keskellä tai alussa, jolloin lähdeviittaus merkitään välittömästi nimen perään. Tässä tapauksessa nimeä ei enää toisteta saman virkkeen jälkeen. Inkinen (1999: 57) on todennut, että digitalisaatio liittyy keskeisesti viimeaikaiseen keskusteluun kulttuurista. Virkkeen keskellä ei käytetä lähdeviitemerkintätapaa, jota noudatetaan sulkeiden sisällä. Esimerkiksi &-merkkiä käytetään tarvittaessa vain sulkeiden sisällä, ei itse tekstissä. Tekstilajia voi lähestyä myös tiedon sosiologian kannalta: Günthner ja Knoblauch (1995: 5) esittävät, että siellä missä on sosiaalisesti relevanttia tietoa siirrettävänä, on myös konventioita. Genret ovat konventionaalistuneita muotoja välittää tuota tietoa eteenpäin (Günthner & Knoblauch 1995: 5). 6 PS = Suomen kielen perussanakirja, s.v. sanaviite ja juttu = hakusana. 7 Huom! Eri kielissä käytetään erilaisia lainausmerkkejä.

24 22 Usean kirjoittajan julkaisu Jos samalla lähteellä on useita kirjoittajia (enemmän kuin kaksi), eri kirjoittajat erotetaan toisistaan pilkulla viimeistä nimeä lukuun ottamatta, joka erotetaan &-merkillä, kun lähdeviite on sulkeissa. Saksankielisissä töissä &-merkkiä ei käytetä vaan &-merkki korvataan vinoviivalla tai und-sanalla. Ensimmäisellä kerralla lähdeviittaukseen merkitään kaikki kirjoittajat. Myöhemmillä kerroilla mainitaan vain ensimmäinen kirjoittaja ja kielestä riippuen ym., et al. tai m.fl. Kirjoittajien nimet merkitään siinä järjestyksessä, kuin ne ovat lähteessä, eli niitä ei saa muuttaa aakkosjärjestykseen. Ensimmäisellä kerralla viitattaessa: Puuronen, Koskela, Laurén och Nordman (1993: 238) har fått meningslängder mellan 20 och 23 i vetenskapliga och populärvetenskapliga texter. Myöhemmin viitattaessa: Puuronen m.fl. (1993: 231) skiljer populärvetenskapen från forskningsjournalistiken eftersom de har delvis olika mottagargrupper. Yhdessä lähdeviitteessä useita lähteitä Samassa virkkeessä tai kappaleessa esitetty asia voi liittyä useaan lähteeseen. 8 Tällöin lähteet merkitään samojen sulkeiden sisään julkaisujen ilmestymisjärjestyksessä (vanhin ensin). Mikäli samana vuonna on ilmestynyt useita julkaisuja, asetetaan ne kirjoittajan nimen mukaan aakkosjärjestykseen. Viitteet erotetaan toisistaan puolipisteillä. Lernersprachen unterliegen ständiger Entwicklung und können sich viel schneller verändern, obwohl auch natürliche Sprachen dynamische Systeme sind, die sich entwickeln (Vogel 1990: 8 Huom! Kaikki viitteessä mainitut eivät välttämättä allekirjoita kaikkea kappaleessa kirjoitettua, joten useiden lähteiden mainitseminen yhdessä lähdeviitteessä voi olla tarpeen purkaa erillisiksi lähdeviitteiksi.

25 13; Bußmann 2002: 399; Düwell 2003: 349). 23 Sama tekijä, eri julkaisut Saman tekijän eri julkaisut erotetaan toisistaan vuosiluvuilla, jotka merkitään ilmestymisjärjestyksessä. Saman tekijän samana vuonna ilmestyneet julkaisut erotetaan lähdeviitteissä ja lähdeluettelossa pienillä kirjaimilla a, b, c (esim. Niemikorpi 1991a; 1991b). Julkaisut aakkostetaan sen mukaan, kuin ne esiintyvät tekstissä: ensin tekstissä mainittu on a, toinen b jne. (ks. myös luku 3.4.1). Viskurilain mukaan lauseen tai virkkeen loppu on joka suhteessa raskaampi kuin alku ja raskaat rakenneosat, kuten pitkät saneet, monisaneiset sanaryhmät ja sivulauseet, todennäköisimmin sijoittuvat lauseen tai virkkeen loppuun (Niemikorpi 1991a: 221; 1991b: 38). Jos lähteissä on kaksi kirjoittajaa, joilla on sama sukunimi, lähdeviitettä tarkennetaan etukirjaimilla. Englanninkielisissä tutkielmissa lähdeviitettä tarkennetaan kertomalla etunimi kokonaan. Lagrum, lagfart och lagsökning kan klassificeras som termer medan lagenlig och laglydig inte på samma sätt är nya begrepp och därför inte heller termer (Ch. Laurén 1993: 98). Enligt U. Lauréns (1994: 129) undersökning är felen inom verbböjningen fler än inom substantivböjningen. Sanomalehteen ja aikakauslehteen viittaaminen Sanoma- tai aikakauslehtikirjoitukseen viitattaessa merkitään artikkelin kirjoittajan nimi, julkaisuvuosi ja sivunumero.

26 24 Useisiin maihin on syntynyt yrityksiä, jotka arvioivat oppilaitoksia (Liiten 2003: A6). Mikäli artikkelin kirjoittajaa ei ole tiedossa, merkitään viitteeseen sanoma- tai aikakauslehden nimi ja vuosiluku. Työministeriön asettamassa komiteassa ovat työnantajien, palkansaajien, yrittäjien ja työministeriön edustajat (HS 2003a). Jyväskylän kaupunkiseurakunta on Suomen suurin seurakunta (HS 2003b). Julkaisulla ei ole varsinaista tekijää Kaikissa julkaisuissa ei ole varsinaista tekijää. Tällaisessa tapauksessa viitataan teoksen julkaisijaan tai nimeen sen mukaan, mikä tuntuu tarkoituksenmukaiselta. Samassa työssä käytetään johdonmukaisesti jompaakumpaa tapaa. Oikeusministeriöstä (1997: 129) neuvotaan, että laeissa virkkeet esitettäisiin siten, että virke on jaettu erillisiin kohtiin. Lakikielen sanasto koostuu Lainlaatijan oppaan (1997: 131) mukaan lähinnä latinalaisista ja suomalaisista oppi- ja uudissanoista. Emt. Lyhennettä emt. (edellä mainittu teos) voidaan käyttää, jos samaan julkaisuun viitataan useita kertoja peräkkäin samassa kappaleessa. Merkinnän jälkeen ilmoitetaan ainoastaan

27 25 sivut, joihin viitataan. Merkintää voidaan käyttää ensimmäisen täydellisen lähdeviittauksen jälkeen. Uuden sivun vaihtuessa sekä otsikon ja väliotsikon jälkeen nimi ja vuosiluku mainitaan kuitenkin uudelleen. Lyhenteen emt. sijasta käytetään ruotsissa ja englannissa lyhennettä ibid. Saksan kielen ja kirjallisuuden töissä ei vastaavaa lyhennettä suositella käytettävän. Lakikielen sanasto koostuu lähinnä latinalaisista ja suomalaisista oppi- ja uudissanoista (emt. 131). Verkkokirjallisuus on hypertekstuaalista. Se käyttää hyväkseen verkkoympäristön linkitysmahdollisuuksia. (Emt. 123.) TAI Verkkokirjallisuus on hypertekstuaalista. Se käyttää hyväkseen verkkoympäristön linkitysmahdollisuuksia. (Emt. 123) Vrt. ja ks. Tarvittaessa viittauksen luonnetta voidaan säädellä lyhenteillä vrt. (vertaa) ja ks. (katso). Lyhenteellä vrt. korostetaan näkökulmaeroa ja lyhenteellä ks. kehotetaan katsomaan käsiteltävää asiaa tarkemmin toisesta lähteestä. Taulukko 1 kokoaa ilmausten vieraskieliset vastineet. Taulukko 1. Lyhenteiden vrt. ja ks. vieraskieliset vastineet suomi ruotsi englanti saksa vrt. jfr cf. vgl. ks. se see s. tai siehe

28 26 Die Literaturkritik war lange eine Männersache, aber der Anteil der Frauen ist gewachsen und zwar besonders im Bereich der Kritik von Kinder- und Jugendliteratur (Albrecht 2001: 18; vgl. auch Jokinen 1988: 14). 3.4 Muut lähdeviitteet Painettujen julkaisujen lisäksi lähteinä voidaan käyttää elektronisia lähteitä, haastatteluja, tilastolähteitä ja säädöksiä. Näiden merkintätavat pohjautuvat painettujen julkaisujen merkintätapoihin siltä osin kuin mahdollista Elektroniset lähteet Elektronisia lähteitä ovat mm. www-sivut ja -sivustot, sosiaalisen median aineistot (esim. sähköposti- ja verkkokeskusteluviestit), CD-levyt ja erilaiset tietokannat. Elektroniset lähteet merkitään sisäviittein, kuten muut lähteet. Viitteessä mainitaan tekijä tai tekijät ja julkaisuvuosi. Sivujen merkitseminen ei ole välttämätöntä, sillä sivunumerointi saattaa puuttua. Käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka hyvin jonkin tuotteen käyttäjät osaavat käyttää kyseistä tuotetta tarkoituksenmukaisesti (Kokkonen & Ahtinen 2000). Lindström och Fremer (2003) har undersökt vad som händer under den första minuten av en föreläsning. Mikäli elektronisesta lähteestä ei voi päätellä tekijää, viitataan tekstin julkaisijaan tai otsikkoon tai verkkolehden ollessa kyseessä lehden nimeen. Julkaisuvuodeksi merkitään

29 27 tekstin ilmestymis- tai päivitysvuosi. Jos edellisiä tietoja ei ole, merkitään vuosi, jolloin tekstiä siteerataan. Mikäli viitataan saman sivuston eri sivuihin, sivujen nimet mainitaan lähdeviitteessä sanakirjojen hakusanojen tapaan. Tämän lisäksi tekstissä on tuotava selvästi esiin, minkälaiseen sivuston osaan viite viittaa, jotta luettavuus ei kärsisi. YLE:n (2014) verkkosivuston mukaan YLE toimii Suomessa sähköisen viestinnän suunnannäyttäjänä. Kanavan toiminta perustuu lainsäädäntöön ja toimintaa rahoitetaan pääasiassa televisiolupamaksuilla (emt. YLE:n arvot). Sivuston mukaan YLE:n tavoitteena on olla Euroopan paras julkisten palvelujen tarjoaja. YLE arvostaa myös suomalaisuutta, mitä todistaa se, että YLE TV1:n ohjelmista yli kaksi kolmasosaa on alkuperältään kotimaisia (emt. Tietoa TV1:stä) Haastattelulähteet ja sosiaalisen median lähteet Asiantuntijahaastattelussa, jossa tieto kerätään yksittäisiltä asiantuntijoilta, voi olla tarpeellista eritellä, kenen mielipiteitä kerrotaan. Tämä edellyttää sitä, että haastattelua ei ole suoritettu luottamuksellisesti. Lähdeviitteessä ilmoitetaan haastatellun nimi ja vuosiluku. Tarkemmat tiedot selviävät lähdeluettelosta. Verkkokeskusteluihin voidaan tarvittaessa tai erikoistapauksissa viitata haastattelulähteen tavoin. Verkkokeskusteluun viitataan tällöin referoitavan osallistujan (puhujan) mukaan, joko aidolla nimellä tai nimimerkillä riippuen keskustelufoorumista. Multimediaviestinnän kollokviossa opiskelijat perehtyvät tieteellisiin artikkeleihin (Koskela 2009).

30 28 Grönros (2015) pohtii kommentissaan sanakirjoille ominaisia piirteitä, kuten sanojen kuvaustapoja rinnakkaisine muotoineen ja järjestyksineen Tilastolähteet ja säädökset Tilastolähteisiin viitattaessa merkitään tilaston tekijä, julkaisuvuosi ja sivunumero. Vuonna 2002 suomalaisista 74 % käytti sähköpostia (Tilastokeskus 2002: 15). Ajantasainen säädöstieto on saatavilla Suomen Säädöskokoelmasta tai Finlex-tietokannasta ( Lakikirjojen osalta on huomioitava, että tiedot saattavat olla vanhentuneita. Säädökset merkitään sisäviittein, kuten muut lähteet. Viitattaessa koko lakiin merkitään lähdeviitteeseen lain täydellinen nimi ja voimaantulovuosi. Lakitekstin diskurssikäytännön konventionaalisuus on määrätty Suomen perustuslaissa (1999). Viitattaessa jonkin lain tiettyyn momenttiin merkitään lähdeviitteeseen lain nimi, pykälä ja momentti. Suomen perustuslain 6 2 mom. mukaan Suomessa ei ketään saa asettaa eri asemaan muun muassa sukupuolen tai kielen perusteella. Suomessa ei ketään saa asettaa eri asemaan muun muassa sukupuolen tai kielen perusteella (Suomen perustuslaki 6 2 mom.).

31 29 4 LÄHDELUETTELON LAADINTA Lähdeluettelo kertoo lähteet, joita työssä on käytetty. Jokainen lähde, johon tekstissä on viitattu, on mainittava lähdeluettelossa. Vastaavasti jokaiseen lähdeluettelossa mainittuun lähteeseen on oltava viittaus tekstissä. Lähdeluettelomerkinnän alku on sama kuin lähdeviitteessä. Lähde on kirjoitettava niin selvästi, että lukija löytää vaivatta työssä käytetyn lähteen. Lähdeluettelo sijoitetaan viimeistä tekstisivua seuraavalle sivulle ennen mahdollisia liitteitä. Lähdeluettelon riviväli on 1. Saksan kielen ja kirjallisuuden töissä lähteet on oma numeroitu lukunsa (esim. 7 LITERATURVERZEICHNIS). Lähteet jaetaan alalukuihin aineistolähteet (esim. 7.1 Primärliteratur) ja kirjallisuuslähteet (esim. 7.2 Sekundärliteratur). Lähteet merkitään lähdeluetteloon tekijän sukunimen mukaan aakkosjärjestyksessä. Saman tekijän nimi kirjoitetaan joka kerta erikseen tai se voidaan toistaa lainausmerkillä ("). Saman tekijän julkaisut sijoitetaan aikajärjestykseen vanhimmasta uusimpaan. Lähdemerkinnässä ensimmäistä riviä seuraavilla riveillä käytetään sisennystä (1,5 cm). Lähdemateriaalin voi tarvittaessa jaotella erilaisiin alaryhmiin, kuten tutkimusaineistoon ja lähdeaineistoon. Tässä luvussa annetaan esimerkkejä erityyppisten lähteiden maininnasta lähdeluettelossa. 4.1 Monografia (painettu kirja) Monografia on yhden kirjoittajan tai kirjoittajaryhmän jostakin tietystä, yhtenäisestä aiheesta kirjoittama tutkimus. Se on yleensä kirjana sidottu yhdeksi niteeksi. Monografia eroaa esimerkiksi artikkelikokoelmasta yhtenäisyytensä perusteella. Monografian tiedot kirjoitetaan lähdeluetteloon seuraavalla tavalla. Sukunimi, Etunimi (julkaisuvuosi). Teoksen pääotsikko. Alaotsikko. Painos. Kustannuspaikka: Kustantaja.

32 Laurén, Christer (1993). Fackspråk. Form, innehåll, funktion. Lund: Studentlitteratur. Liljestrand, Birger & Mats Arwidson (1989). Skrivstrategi. Göteborg: Esselte Studium. 30 Lähdeluetteloon kirjoitetaan siis seuraavat tiedot seuraavassa järjestyksessä: Kirjoittajan sukunimi ja etunimi/etunimet. Kirjoittajan sukunimi ja etunimi tai etunimet erotetaan toisistaan pilkulla. Etunimet esitetään siinä muodossa, jota tekijä itse käyttää. Jos on useampia tekijöitä, kirjoitetaan etunimi ennen sukunimeä toisesta tekijästä eteenpäin. Tekijöiden nimet erotetaan toisistaan pilkulla viimeistä nimeä lukuun ottamatta, joka erotetaan muista nimistä &-merkillä. Tämä merkitsee sitä, että kaksi tekijää erotetaan toisistaan &-merkillä. HUOM! Saksankielisissä töissä &-merkkiä ei käytetä, vaan nimet erotetaan toisistaan vinoviivalla tai und-sanalla. Samassa työssä käytetään johdonmukaisesti yhtä merkintätapaa. Seuraavat esimerkit koskevat VAIN saksankielisiä töitä. Piitulainen, Marja-Leena/Lehmus, Ursula/Sarkola, Irma (1998). Saksan kielioppi. Keuruu: Otava. TAI Piitulainen, Marja-Leena/Ursula Lehmus/Irma Sarkola (1998). Saksan kielioppi. Keuruu: Otava. TAI Piitulainen, Marja-Leena, Ursula Lehmus und Irma Sarkola (1998). Saksan kielioppi. Keuruu: Otava. Teoksen julkaisuvuosi (suluissa) ja piste. Jos kyseessä on erittäin vanhan teoksen uusintapainos ja alkuperäisellä ilmestymisvuodella on tekstin kannalta merkitystä, ensin ilmoitetaan käytetyn painoksen julkaisuvuosi ja sen jälkeen alkuperäinen julkaisuvuosi. Julkaisuvuodet erotetaan vinoviivalla, esim. (1995/1849). Seuraavaksi kirjoitetaan teoksen täydellinen nimi. Pääotsikko ja alaotsikko erotetaan toisistaan pisteellä ja otsikot kursivoidaan. Nimen jälkeen kirjoitetaan teoksen painos,

33 31 jos on käytetty muuta kuin ensimmäistä painosta. Lopuksi kirjoitetaan kustannuspaikka ja kustantaja, jonka jälkeen kirjoitetaan piste. Kustannuspaikka ja kustantaja erotetaan toisistaan kaksoispisteellä. Erityisesti vieraskielisissä kirjoissa voi olla vaikeaa erottaa kustannustietoja painopaikkaan liittyvistä tiedoista. Tavallisesti kustantaja ilmoitetaan kuitenkin kirjan kansilehdellä. Aateliset sukunimet 9 sijoitetaan lähdeluetteloon varsinaisen sukunimen, ei etuliitteen, mukaan aakkosjärjestykseen, jolloin aatelinen etuliite sijoitetaan vasta etunimen jälkeen: Witzleben, Brigitte von (2002). Aus der alten in die neue Heimat. Bedeutende Deutsche und Schweizer im finnischen Wirtschaftsleben. Mit kulturgeschichtlichen Ausblicken. SAXA Sonderband 6. Vaasa/Germersheim. Jos on käytetty käännöstä, ilmoitetaan suluissa teoksen nimen jälkeen alkuperäisen kirjan nimi ja kääntäjä. 10 Derrida, Jacques (1976). Of Grammatology. (De la Grammatologie, kääntänyt Gayatri Chakravorty Spivak). Baltimore: The Johns Hopkins University Press. Tiedot painoksesta, toimittajista yms. kirjoitetaan siinä muodossa ja sillä kielellä, kuin ne ovat lähdeteoksessa. Suomenkielisessä työssä käännetään lähdeteoksen tiedot: esim. 2nd edition on 2. painos. Taulukkoon 2 on koottu toim.-ilmauksen vieraskieliset vastineet. 9 Suomen kielessä aateliset etuliitteet (von, de, af yms.) aloitetaan virkkeen alussa normaaliin tapaan isolla kirjaimella. Ruotsin ja saksan kielessä aateliset etuliitteet kirjoitetaan pienellä myös virkkeen alussa, joskin virkkeen aloittamista aatelisella etuliitteellä on vältettävä. 10 Sanan kääntänyt vieraskieliset vastineet: translated by (en), översättning av (ru), übersetzt von (sa).

34 32 Taulukko 2. Ilmaisun toim. vieraskieliset vastineet ruotsi englanti Saksa red. Ed./Eds. Hrsg./Hg. Andersson, Erik (1994). Grammatik från grunden. 2:a upplagan. Uppsala: Hallgren & Fallgren. DUW (2001) = Deutsches Universalwörterbuch. 4., neu bearb. u. erw. Aufl. Hrsg. von der Dudenredaktion. Mannheim u. a.: Dudenverlag. Mikäli saman tekijän samana vuonna ilmestyneitä julkaisuja on tekstin lähdeviitteissä eroteltu pienin kirjaimin, julkaisut aakkostetaan lähdeluetteloon kirjaimien osoittamassa aakkosjärjestyksessä. 4.2 Monografia (elektroninen julkaisu) Elektronisille lähteille ei luoda omaa alaryhmää lähdeluettelossa. Jos elektronisesta lähteestä on olemassa myös painettu julkaisu, viitataan siihen lähteeseen, jota työssä käytetään. Elektronisista lähteistä kirjoitetaan tarvittavat tiedot painetun lähteen tapaan. Elektronisen lähteen julkaisuvuoden merkintä ohjeistetaan elektronisten lähdeviitteiden kohdassa (ks. luku 3.4.1). Elektronisten lähteiden nimen jälkeen ilmoitetaan viestintätyyppi (esim. CD-ROM, videoluento), kun se katsotaan tarpeelliseksi lisätiedoksi lähteen laadun kuvaamiseksi. Kustannustietojen jälkeen kirjoitetaan ajankohta, jolloin tieto on lainattu. Siteerausajan jälkeen ilmoitetaan saatavuus osoitetietoineen. Mikäli saatavuudessa on rajoitteita, se voidaan ilmaista tässä kohdassa. Elektronisista lähdeviitteistä www-lähteet eivät pääty pisteeseen. Elektronisissa lähteissä hyödynnettävä peruskaava on seuraavanlainen:

35 Sukunimi, Etunimi & 11 Etunimi Sukunimi (julkaisuvuosi). Teoksen pääotsikko. Alaotsikko [viestintätyyppi]. Kustannuspaikka: Kustantaja, [Siteerausaika]. Saatavuus ja osoite Katajamäki, Heli (2009). Tieteellinen teksti ja argumentaatio [videoluento]. [Lainattu ]. Saatavana rajoitetusti Tieteellinen kirjoittaminen suomeksi -kurssin Moodle-alustalta. Kokkonen, Antti & Aino Ahtinen (2000). Käytettävyyden merkitys verkko-oppimisessa. [Lainattu ]. Saatavilla: kaytettavyys.html Taulukkoon 3 on koottu lainattu-ilmauksen vieraskieliset vastineet. 33 Taulukko 3. Ilmaisun lainattu vieraskieliset vastineet ruotsi englanti Saksa citerat cited Stand Taulukkoon 4 on koottu saatavilla-ilmauksen vieraskieliset vastineet. Taulukko 4. Ilmaisun saatavilla vieraskieliset vastineet ruotsi englanti saksa tillgänglig available at Zugang 4.3 Sarjajulkaisut ja moniosaiset teokset Osa tieteellisistä tutkimuksista ilmestyy erilaisissa sarjajulkaisuissa. Vaasan yliopiston 11 Saksankielisessä työssä &-merkkiä ei käytetä, vaan nimet erotetaan vinoviivalla tai und-sanalla.

36 sarjajulkaisuja ovat mm. Acta Wasaensia ja saksan kielen ja kirjallisuuden oppiaineen oma sarjajulkaisu (SAXA). 34 Sarjajulkaisuista ilmoitetaan sarjajulkaisun nimi, osa ja muut vastaavat tiedot siinä muodossa, jossa kyseiset tiedot on esitetty. Julkaisun numeroon viitataan siis siten, kuin se sarjajulkaisussa ilmoitetaan, tai pelkällä numerolla ilman edessä olevaa lyhennettä (No). Jos sarjajulkaisun nimestä ilmenee kustantaja, sitä ei tarvitse enää toistaa. Laurén, Ulla (1994). Tvåspråkiga och enspråkiga skolelevers skriftliga produktion. Performans och kreativitet. Acta Wasaensia No 37. Språkvetenskap 4. Vasa: Universitas Wasaensis. Mäntynen, Anne (2003). Miten kielestä kerrotaan. Kielijuttujen retoriikkaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 926. Helsinki. Kun viitataan moniosaisen teoksen tiettyyn osaan, mainitaan osan nimi tai numero teoksen nimen jälkeen. SAG (1999) = Svenska Akademiens grammatik. Ord. Utgiven av Ulf Teleman, Staffan Hellberg, Erik Andersson under medverkan av Lisa Christensen et al. Bd 2. Stockholm: Norstedts ordbok. 4.4 Kokoomateokseen sisältyvä artikkeli Kokoomateoksissa julkaistuista artikkeleista kirjoitetaan lähdeluetteloon seuraavat tiedot:

37 35 Sukunimi, Etunimi & Etunimi Sukunimi (julkaisuvuosi). Artikkelin pääotsikko. Alaotsikko. Teoksessa: Toimittajan Etunimi Sukunimi & toimittajan Etunimi Sukunimi (toim.). Kokoomateoksen pääotsikko. Alaotsikko. Kustannuspaikka: Kustantaja. Artikkelin sivunumerot. Inkinen, Sam (1999). Globalisaatio, digitalisaatio ja ajan henki. Lähtökohtia vuosituhannen vaihteen aikalaisdiagnoosille. Teoksessa: Aki Järvinen & Ilkka Mäyrä (toim.). Johdatus digitaaliseen kulttuuriin. Tampere: Vastapaino Spillner, Bernd (1995). Zum methodischen und terminologischen Standort der Lexiko-logie. In: Ulrich Hoinkes (Hrsg.). Panorama der lexikalischen Semantik. Thematische Festschrift aus Anlaß des 60. Geburtstags von Horst Geckeler. Tübingen: Narr Jos kustannuspaikkoja on useita, on mahdollista mainita niistä vain ensimmäinen ja käyttää tämän jälkeen merkintää jne. Merkinnän jne. vieraskieliset vastineet on koottu taulukkoon 5 ja Teoksessa-merkinnän vastineet taulukkoon 6. Taulukko 5. Merkinnän jne. vieraskieliset vastineet ruotsi englanti saksa bl.a. etc. u. a. Taulukko 6. Merkinnän Teoksessa vieraskieliset vastineet ruotsi englanti saksa I In In