KYMIJOEN ALAOSAN TILA VUOSINA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KYMIJOEN ALAOSAN TILA VUOSINA 1985-2002"

Transkriptio

1 KYMIJOEN ALAOSAN TILA VUOSINA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 Anne Åkerberg ISSN

2 JOHDANTO Kymijoen alaosan tilaa ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesialueella seurataan Itä- Suomen vesioikeuden määräämässä (Isveo 76/96/1, , Vyo ) velvoitetarkkailussa. Vesistötarkkailu on hoidettu yhteistarkkailuna, joka on aloitettu Kymijoen alaosalla vuonna Vesistötarkkailua on hoitanut Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry eli nykyinen Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Tällä hetkellä voimassa oleva velvoitetarkkailun tutkimusohjelma perustuu Kymen vesi- ja ympäristöpiirin (nykyisin Kaakkois-Suomen ympäristökeskus) hyväksymään tarkkailuohjelmaan (kirje no. Kyvy 492A265/111, ), jota on noudatettu vuodesta Velvoitetarkkailun tuloksista on laadittu vuosittain yhteenveto, joista viimeisin käsittelee vuoden 22 tuloksia 1. Tarkkailuohjelmassa edellytetään, että tarkkailututkimuksen tuloksista tulee laatia sopivin aikavälein myös ns. laaja yhteenvetoraportti. Myös vesistötarkkailujen yleisohjeissa 2 edellytetään, että sopivin aikavälein tarkkailututkimuksen tuloksista tulisi laatia perusteellinen yhteenvetoraportti. Laajassa yhteenvedossa pyritään esittämään mahdolliset vesistön tilan kehityssuunnat ja käytetään hyväksi kaikki käytettävissä oleva vesistön tilaa kuvaava aineisto. Velvoitetarkkailutulosten lisäksi tässä yhteenvedossa on käytetty HERTASTA (ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä) löytyviä viranomaisten vesistötarkkailutuloksia. Tässä laajassa yhteenvedossa tarkastellaan Kymijoen tilan kehitystä ja jätevesikuormituksen vesistövaikutuksia aikavälillä Kymijoen yhteistarkkailuun osallistuvat nykyisin seuraavat kuormittajat (yläjuoksulta lukien) (kartta liite 1.1): UPM Kymmene Oyj, Voikkaa UPM Kymmene Oyj, Kymi Kuusankosken kaupunki Kouvolan kaupunki Myllykoski Paper Oy Anjalankosken kaupunki Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Stora Enso Ingerois Oy Ruotsinpyhtään kunta Pyhtään kunta Ahlström Cores Oy Voikkaan paperitehdas Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Akanojan puhdistamo Mäkikylän puhdistamo Myllykosken paperitehdas Halkoniemen puhdistamo Huhdanniemen puhdistamo Anjalan paperitehdas Inkeroisten kartonkitehdas Vastilan puhdistamo Kirkonkylän puhdistamo Karhulan kartonkitehdas Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

3 Suoraan merialueelle jätevetensä purkavien kuormittajien yhteistarkkailu ja Kymijoen vaikutukset merialueella käsitellään erillisessä raportissa 3. Myös merialueesta on valmisteilla pitkäaikaisraportti. 2 VESIALUEEN YLEISKUVAUS Kymijoen vesistön keskusjärvenä on Päijänne. Päijänteen luusuasta Kalkkisista alkaa Kymijoki. Kalkkisista Kuusankoskelle joki kulkee useiden järvialtaiden läpi (Ruotsalainen, Konnivesi, Kirkkojärvi, Pyhäjärvi). Kymijoen alaosa alkaa Iitin Pyhäjärven luusuasta. Pyhäjärven jälkeen järvilaajentumia on vähän. Joki saa Kuusankosken kohdalla lisävettä Valkealan reitiltä ja etelämpänä Tammijärven alueelle laskevista Tallus- ja Teutjoesta. Pernoon kohdalla Kymijoki jakaantuu kahteen virtaamaltaan lähes yhtä suureen haaraan. Läntinen haara laskee mereen Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalla, itäinen päähaara Kotkan kaupungin kohdalla. Kymijoen alaosan valuma-alueen pinta-ala (12 km 2 ) on vain 2,7 % koko Kymijoen vesistöalueen pinta-alasta. Kymijoen alaosan valuma-alueella metsät ja pellot hallitsevat maankäyttöä. Soiden osuus on vähäinen verrattuna koko maan keskiarvoon, minkä takia Kymijoen vesi on melko kirkasta. Kymijoki on melko matala. Joen keskisyvyys on 9,5 m. Joen pituus Pyhäjärvestä mereen on noin 85 km. Vesi virtaa Kymijoen keskivirtaamalla Pyhäjärvestä mereen noin kolmessa vuorokaudessa. 3 SÄÄ JA VIRTAAMAT välisenä aikana kylmiä pakkastalvia (tammi-maaliskuu) oli vuosina (liite 2). Kylmintä oli tammikuussa 1987 keskilämpötilan ollessa 2 C. Talvikuukaudet olivat erityisen leutoja vuosina Leudot talvet ovat olleet yleensä myös sateisia; erityisen märkiä talvia olivat 199, 1995, 1999 ja 22. Kesät 1988, 1997, 1999 ja 22 olivat normaalia lämpimämpiä. Yli +2 C keskilämpötilaan on päästy heinäkuussa 1988 ja 21. Kesät 1987 ja 1993 olivat poikkeuksellisen viileitä. Kesän sademäärä oli normaalia suurempi vuonna Kesät 1992 ja 1995 olivat vähäsateisia. Syksy 1988 oli runsassateinen. 22 loppuvuonna satoi poikkeuksellisen vähän. Kesäaikainen (touko-syyskuu) globaalisäteily oli normaalia suurempaa kesinä 1999 ja 22. Kesinä 1993 ja 1998 säteilyä oli tavallista vähemmän (liite 2). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

4 Kymijoessa (Kuusankoskella) virtasi ajanjaksolla koko vuoden keskivirtaaman perusteella eniten vettä vuosina (MQ 414 ja 433 m 3 /s) ja vähiten vuosina (MQ 229 ja 247 m 3 /s) (kuva 1). Pienin vuorokausivirtaama mitattiin lokakuussa 22 (12 m 3 /s) ja suurin kesäkuussa 1988 (587 m 3 /s). Päijänteen säännöstelyllä on vuodesta 1964 tasattu Kymijoen virtaamia siten, että kevät- ja kesävirtaamat ovat pienentyneet ja talviaikaiset virtaamat kasvaneet. Kymijoelle on nykyisen juoksutuskäytännön vallitessa tyypillistä virtaamahuippujen ajoittuminen kevään lumensulamiskauteen ja alkukesään. Tavanomaisina vuosina alivirtaamat ajoittuvat loppukesään ja syksyyn. 4 AINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAATUTUTKIMUKSET Tarkkailussa on kolme päätasoa: 1. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan seuranta, 2. Rehevöitymisen seuranta ja 3. Haitallisten aineiden kertymisseuranta. Voimassa olevien ohjelmien mukaan vesistötarkkailuun kuuluu: - kuukausittainen vedenlaatuseuranta viidellä tutkimusasemalla: Rapakoski, Huruksela, Ahvenkoski, Kokonkoski ja Karhula (liite 1.1). Näistä Hurukselan näyteasema kuuluu mukaan kansainväliseen GEMS ohjelmaan (Global Environmental Monitoring System), minkä vuoksi ko. asemalla on normaalia laajempi analyysivalikoima. - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifytontutkimus vuosittain 5 intensiiviasemalla ja joka kolmas kesä laaja tutkimus 19 asemalla (liite 1.2). - rehevöitymisseurantaan kuuluva pohjaeläintutkimus vuosittain 5 intensiiviasemalla ja joka viides vuosi laaja tutkimus 23 asemalla (liite 1.3). - haitallisten aineiden kertymän seuranta kaloista ja simpukoista kolmen vuoden välein. Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehdään pääosin voimassaolevien SFS-standardien mukaan. Vesinäytteet on analysoitu vuoden 1998 loppuun asti yhdistyksen omassa laboratoriossa. Vuodesta 1999 eteenpäin analyysit on teetetty Kymen Ympäristölaboratorio Oy:ssä lukuun ottamatta orgaanisen hiilen kokonaismääritystä (TOC), joka on tehty Lahden tutkimuslaboratoriossa. Tehtyjen mittausten ja määritystulosten vertailukelpoisuus eri vuosien ja eri tutkimuslaitosten välillä lienee pääosin melko hyvä, vaikka jotkut menetelmät ovat vaihtuneet tarkastelujakson aikana. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 3

5 Kuva 1. Kymijoen virtaama (m³/s) Kuusankoskella vuosina ja pitkällä ajanjaksolla Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

6 Vuonna 1989 rehevyystutkimuksessa siirryttiin perustuotantomittauksista perifytonmenetelmään ja 1991 kasvualustoina käytettiin lasikuitusuotimia. Perifytontutkimuksen päämenetelmänä on vuodesta 1993 (paitsi 2) ollut muovilevymenetelmä 4,5. Tässä menetelmässä on kasvualustoina kussakin telineessä kolme kertakäyttöistä polykarbonaattilevyä kooltaan 1 x 15 cm. Kahden viikon mittaisia tutkimusjaksoja on ollut kesän aikana yleensä kolme. Erityisesti virtaavilla alueilla perifytonlevästön kasvu kuvaa vesialueen rehevyyttä huomattavasti herkemmin kuin planktonlevästön määrää kuvaavat veden klorofyllipitoisuudet. Virtaavissa vesissä planktoneliöstö on yleensä pääosin peräisin yläpuolisista järvialtaista, kun taas paikalleen kiinnittynyt eliöstö kuvaa juuri kyseisen kasvupaikan olosuhteita. Ensimmäiset pohjaeläintutkimukset Kymijoen alaosalla on tehty jo vuonna Vuosien mittaan näytteenotossa, seulontatekniikassa ja seulan silmäkoossa on tapahtunut muutoksia, jotka vaikeuttavat vertailua. Vuodesta 1993 lähtien näytteet on otettu vuosittain viideltä intensiiviasemalta. Nykyisen ohjelman mukainen laaja tutkimus on tehty vuosina 1996 ja 22. Näytteet otetaan syksyllä Ekman-noutimella. Kultakin asemalta otetaan kolme nostoa. Näytteet seulotaan,5 mm:n seulalla. Pohjaeläimet poimitaan suurennuslasilamppua avuksi käyttäen ja säilötään etanoliin määritystä varten. 198-luvun lopulta lähtien on Kymijoen simpukoista tutkittu haitallisia aineita ja kaloista 199-luvun alusta lähtien 6. Kalojen elohopeapitoisuuksia on tutkittu jo 196-luvulta lähtien. Vuonna 1994 tehtiin ensimmäinen uuden ohjelman mukainen haitallisten aineiden kertymisseuranta. Haitallisten aineiden pitoisuuksia tutkittiin luonnon simpukkapopulaatioista vuonna 1994 kolmella asemalla ja 1999 kuudella. Kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksia tutkittiin hauista ja särjistä sekä 1994 että 1998 kahdella asemalla. 4.2 KALATALOUDELLISET TUTKIMUKSET Itä-Suomen vesioikeuden (Isveo 76/96/1) määräämään velvoitetarkkailuun kuuluu Kymijoen alaosan ja sen merialueen kalataloudellinen yhteistarkkailu. Kymijoen alaosan kalataloudellinen tarkkailu alkoi vuonna Nykyisen, vuodelta 1999 olevan kalataloustarkkailuohjelman mukaan kalakantojen tarkkailuun kuuluu vuosittainen poikasmäärien selvitys koekalastuksin. Kalastusta ja sitä haittaavia tekijöitä selvitetään joka kolmas vuosi tehtävillä kalastustiedusteluilla. Kalojen käyttökelpoisuutta arvioidaan vuorovuosin aistinvaraisesti ja elohopeapitoisuusanalyysein. 5 VESISTÖKUORMITUS 5.1 PISTEKUORMITUS Kymijoen alaosan teollisuudesta suurin kuormitus on UPM-Kymmene Kymillä, joten sen kuormitusmuutokset vaikuttavat eniten kokonaispistekuormitukseen. Verrattaessa nykyistä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 5

7 kokonaispistekuormitusta vuoden 1985 tilanteeseen, eniten on vähentynyt biologinen hapenkulutus (kuva 2). 198-luvulla laitosten siirtyminen kuormitustarkkailussaan COD Mn - menetelmästä jätevesien kemiallista hapenkulutusta paremmin kuvaavaan COD Cr - menetelmään vaikutti COD-kuormitustulosten kasvuun. Vuodesta 1988 kaikkien laitosten kuormitus perustuu COD Cr -menetelmään. Aktiivilietelaitosten käyttöönotto lukujen vaihteessa vähensi BOD ja COD Cr -kuormitusta huomattavasti (kuva 2). Myös kiintoainekuormitus on vähentynyt selvästi aktiivilietelaitosten käyttöönoton seurauksena (kuva 2). Fosforikuormituksen väheneminen johtuu pääasiassa teollisuuden kuormituksen vähenemisestä (kuva 2). Typpikuormitus on vuodesta 1985 pysynyt lähes samalla tasolla teollisuuden kuormituksen pienentyessä ja yhdyskuntien kuormituksen kasvaessa (kuva 2). Enson Pyhtään hiomo lopetti toimintansa loppuvuodesta 1988 ja Cultor Oy:n Korelan tehdas Suomen Kuitulevy Oy:n Karhulan tehdas lopetti toimintansa keväällä Loppuvuodesta 1992 lähtien Voikkaan tehtaan jätevedet on johdettu Kuusanniemen puhdistamoon. Kuva 2. Kymijoen alaosan jätevesikuormituksen happea kuluttavan aineksen (BOD 7 ja COD Cr ) ja BOD-KUORMITUS KG/VRK TEOLLISUUDEN COD-KUORMITUS KG/VRK Teollisuus Yhdyskunnat FOSFORIKUORMITUS KG/VRK TEOLLISUUDEN KIINTOAINEKUORMITUS KG/VRK Teollisuus Yhdyskunnat TYPPIKUORMITUS KG/VRK Teollisuus Yhdyskunnat kiintoainekuormituksen (kg/vrk) kehitys sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja typpi, kg/vrk) kehitys vuosina Lähde: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (KAS). Nykyisten lupaehtojen aikana (Isveo 76/96/1, , Vyo ) UPM-Kymmene Oyj:lla (Kymi & Voikkaa) on ollut joitakin kuukausikeskiarvon mukaisen kiintoainekuormituksen luparajan ylityksiä, mutta ei enää vuoden 1999 jälkeen. Stora Enson Anjalankosken tehtailla oli parina kuukautena ylityksiä fosforin luparajassa. Myllykoski Paper Oy:llä oli biologisen puhdistamon toimintahäiriöstä johtuva kaikkien 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

8 kuukausikeskiarvon mukaisten luparajojen ylitys tammikuussa 2. Lisäksi pienempiä ylityksiä on ollut fosforin ja kiintoaineen osalta keväällä 2 ja tammikuussa 21. Ahlström Cores Oy:llä on luparaja vain COD Cr kuormitukselle. Kuukausikeskiarvon mukainen luparaja on ylittynyt joitakin kertoja. Kymijoen alaosan yhdyskuntajätevesienpuhdistamoista Mäkikylä ja Akanoja ovat selvästi suurimmat. Pieniä puhdistamoita on lakkautettu, ja niiden jätevedet johdettu suuremmille puhdistamoille. 198-luvun lopulla Kouvolan Ravikylän ja Valkealan Utin puhdistamot suljettiin. Vuonna 1995 Elimäen Korian sekä Anjalankosken Keltakankaan puhdistamot lopettivat toimintansa. Yhdyskuntajätevesien kuormitukseen vaikutti oleellisesti Kouvolan Mäkikylän puhdistamon saneeraus Muutostöiden aikana puhdistamo toimi vain yksinkertaisena kemiallisena laitoksena, jolloin kuormituksessa tapahtui useita ylityksiä. Saneerauksen valmistuttua Mäkikylän BOD-kuormitus pieneni selvästi vuodesta 1996 lähtien (kuva 3). Vuonna 22 happea kuluttava kuormitus kasvoi Huhdan- ja erityisesti Halkoniemen kuormituksen johdosta. Akanojan, Mäkikylän, Halkoniemen ja Huhdanniemen puhdistamoiden osalta lupaehdot perustuvat Isveo päätökseen 76/96/1, Näiden puhdistamoiden osalta luparajoissa on ollut joitakin ylityksiä lähes joka vuosi näiden lupaehtojen aikana, eli vuodesta Pienistä puhdistamoista Vastilalla on ollut ylityksiä joka vuosi, kun taas Pyhtään kirkonkylän puhdistamolla ei kertaakaan. Petjärven puhdistamolla ei ole ollut ylityksiä vuoden 1999 jälkeen. Vuoden 2 alkuun asti käytössä olleella Jaalan puhdistamolla oli pieniä ylityksiä. BOD ja N kg/vrk P kg/vrk BOD7 N P Kuva 3. Kymijokeen laskettavien yhdyskuntajätevesien happea kuluttavan aineksen (BOD 7 ) ja ravinnekuormituksen (kokonaisfosfori ja typpi) kehitys vuosina Huom. fosfori luetaan Y2-akselilta. Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 7

9 5.2 KOKONAISKUORMITUS Ajanjaksolla ainevirtaamat ovat olleet laskusuunnassa (kuva 4). Tänä aikana Kymijoki on kuljettanut Suomenlahteen noin 51 tonnia kiintoainetta, 6 2 tonnia typpeä ja 25 tonnia fosforia vuodessa, tosin vuosittaiset vaihtelut ovat melko suuria. Viimeisen viiden vuoden aikana vastaavat ainevirtaamat ovat olleet noin 44 tonnia kiintoainetta, 5 8 tonnia typpeä ja 19 tonnia fosforia vuodessa. Erityisen suuria ainevirtaamat olivat vuonna Tavallista pienempiä ainevirtaamat ovat olleet 1997, 1999 ja 22 (kuva 4). Pyhtään haarasta ei oteta yhteistarkkailuohjelman yhteydessä näytteitä, joten sen osuutena kokonaisainevirtaamasta on käytetty vuoden 1992 arvoa 2 %. COD kok.p t/v t/v Kiintoaine kok.n t/v t/v Kuva 4. Kymijoen ainevirtaamat Suomenlahteen vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Ainevirtaamat ovat usein suurimmillaan keväällä sulamisvesien vaikutuksesta. Pienimmillään ainevirtaamat ovat usein alku- ja loppuvuodesta, mutta erot eri vuosien välillä voivat olla suuria. Hajakuormituksen osuus voidaan karkeasti arvioida vähentämällä mereen joutuvista ainemääristä tunnetut tekijät eli yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus ja Kymijoen alaosalle johdettu pistekuormitus. Yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus on arvioitu Kuusankosken keskivirtaaman ja Rapakosken analyysitulosten avulla. Tässä hajakuormituksen laskentatavassa oletetaan, että Kymijoen suuren virtaaman takia sedimentaatio, ravinteiden sitoutuminen ja häviöt ilmakehään ovat vähäisiä. Koska näitä prosesseja jossain määrin tapahtuu, saatu tulos saattaa hieman aliarvioida hajakuormituksen osuutta. Laskelmien mukaan Kymijoen mereen kuljettamasta fosforista yli 3 % oli 8-luvun lopulla peräisin Kymijoen alaosan pistekuormituksesta, nykyisin noin 15 % (kuva 5). Kiintoaineesta oli 8-luvun lopulla noin 14 % pistekuormituksesta peräisin, 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

10 nykyisin noin 5 %. Pistekuormituksen osuus typestä sen sijaan on pysynyt samalla tasolla eli ollut noin 9 % (kuva 5). Kiintoaine ,5 % yhdysk 4 % teoll 52 % yläosa 44 % hajak. Kokonaisfosfori % yhdysk 12 % teoll 57 % yläosa 28 % hajak Kokonaistyppi % yhdysk 4 % teoll 7 % hajak 84 % yläosa Kuva 5. Eri kuormittajien %-osuuksien keskiarvot Kymijoen Suomenlahteen kuljettamasta kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja typpikuormituksesta vuosilta Hajakuormitus sekä teollisuus- ja yhdyskuntakuormitus on esitetty Kymijoen alaosan osalta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 9

11 6 TULOKSET 6.1 HAPPITILANNE Kymijoen veden happitilanne on hyvä. Hapenkyllästysprosentin vuosimediaanit kullakin näytepisteellä vaihtelevat 9 %:n molemmin puolin. Alueelliset erot ovat vähäisiä. Korkeimmat happipitoisuudet mitattiin pääsääntöisesti Kokonkoskella, jonka yläpuolella on vettä hyvin hapettava koskijakso. Rapakoskella oli Kokonkoskea lukuun ottamatta hieman korkeammat happipitoisuudet kuin alapuolisilla näytepisteillä. 6.2 SAMEUS JA KIINTOAINE Sameuden ja kiintoainepitoisuuden vaihtelu on sidoksissa eroosion voimakkuuteen. Näin ollen maksimiarvot esiintyvät yleensä kevätylivaluman aikana ja sadekausien jälkeen. Valumatilanne määrää pitkälle erityisesti vallitsevan sameustason. Kiintoainepitoisuuteen vaikuttaa myös perustuotanto itse joessa ja sen yläpuolisessa järvivesistössä. Kymijoen vesi on yleensä sameimmillaan ylivaluma-aikaan keväällä. Muulloin vesi on kirkasta lievästi sameaa. Sameuden pitkäaikaistarkastelussa ei ole havaittavissa mitään kehityssuuntaa. Sameinta vesi on Ahvenkoskenhaarassa, jossa näkyy etenkin kevään ylivirtaama-aikana ja kesällä hajakuormituksen vaikutukset, koska sinne laskevat peltovaltaisten alueiden läpi virtaavat Tallus- ja Teutjoki (kuva 6). Rapakoskella sameutta on hieman vähemmän kuin kuormituksen alapuolisilla pisteillä. FTU Sameus Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 6. Veden sameusarvojen vuosimediaanit (FTU) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

12 Kiintoainepitoisuus on pysynyt vuodesta toiseen samalla tasolla. Pitoisuus on vuosimediaaneina kuormituksen alapuolella noin 4-5 mg/l ja Rapakoskella noin 2 mg/l (kuva 7). mg/l Kiintoaine Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 7. Veden kiintoainepitoisuuden vuosimediaanit (mg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.3 SÄHKÖNJOHTAVUUS, HAPPAMUUS JA PUSKURIKYKY Jätevesien sisältämät ionit nostavat Kymijoen sähkönjohtavuutta. Tämä näkyy sähkönjohtavuuden selvänä nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä (kuva 8). Vuosimediaanien mukaan sähkönjohtavuus nousee tällä välillä 1-2 ms/m. Mitä vähemmän joessa virtaa vettä, sitä voimakkaammin näkyy jätevesien sähkönjohtavuutta kohottava vaikutus. Sähkönjohtavuusarvot ovat hieman kohonneet 8-luvun lopulta lähtien sekä Rapakoskella että kuormituksen alapuolella. Veden ph-arvot ovat kaikilla näyteasemilla kohonneet 8-luvun lopun arvosta 6,5 nykyiseen arvoon 7,1 happamoittavan kuormituksen vähennyttyä (kuva 9). Asemien välillä ei ole eroja ph-arvoissa. Yleisesti ottaen Kymijoen veden ph on alhaisimmillaan maalishuhtikuussa, jolloin vesistöihin valuu lumensulamisvesiä. Perustuotanto puolestaan kohottaa ph-arvoja tuotantokauden aikana. Kymijoen veden puskurikyky eli alkaliniteetti on noussut tyydyttävästä (,1-,2 mmol/l) hyvään (>,2 mmol/l) (kuva 1). Kuormitetulla alueella jätevesikuormitus nostaa puskurikykyä. Alkaliniteetin kohoaminen Rapakosken ja Hurukselan välisellä alueella vastaa hyvin sähkönjohtavuuden nousua. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 11

13 ms/m Sähkönjohtavuus Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 8. Veden sähkönjohtavuuden vuosimediaanit (ms/m) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Kuva 9. Veden ph:n vuosimediaanit Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina Aineisto: ph 7,4 7,2 7 6,8 6,6 6,4 6,2 6 5,8 5, Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.4 ORGAANINEN AINES Orgaanisen l. eloperäisen aineksen pitoisuutta arvioidaan kolmen eri parametrin, väriluvun, kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja orgaanisen kokonaishiilen (TOC) avulla. Orgaanisen aineksen määrät ovat yleensä suurimmat keväällä ylivirtaama-aikaan. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

14 mmol/l Alkaliniteetti,35,3,25,2,15,1, Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 1. Veden alkaliniteetin vuosimediaanit (mmol/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Väriluku on selvästi laskenut Kymijoen alaosalla 8- ja 9-luvuilla. Aiemmin Rapakosken vesi oli värittömämpää kuin alapuolisten asemien vesi, mutta nykyisin ero on tasoittunut (kuva 11). Kemiallisen hapenkulutuksen lasku vastaa väriluvun alentumista. Aiemmin kemiallinen hapenkulutus oli Rapakoskella selvästi pienempää kuin kuormitetulla osuudella, mutta nykyisin eroa on enää vähän (kuva 12). COD:n pieneneminen johtuu ennen kaikkea jätevesikuormituksen pienenemisestä. Kuva 11. Veden väriarvojen vuosimediaanit (mg/pt/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina mgpt/l Väri Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 13

15 mg/l CODMn Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 12. Veden kemiallisen hapenkulutuksen vuosimediaanit (mg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Orgaanisen kokonaishiilen määrä on pysynyt samalla tasolla lukuun ottamatta vuosien korkeampia tuloksia (kuva 13). Rapakoskella määrä on ollut hieman pienempi kuin muilla näyteasemilla. Hurukselasta jokisuihin arvot pysyivät jokseenkin samoina. Kuva 13. Veden orgaanisen kokonaishiilen vuosimediaanit (mg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla mg/l TOC Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.5 FOSFORI K ymijoen kokonaisfosforipitoisuus on laskenut kuormitetulla osalla lähes puoleen v errattuna 8-luvun puoliväliin, kun taas Rapakoskella pitoisuus on pysynyt lähes samana (k uva 14). Kymijoen kokonaisfosforipitoisuus nousi Rapakosken ja Hurukselan asemien 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

16 välillä 8-luvun lopulla ja 9-luvun alussa vielä noin 13 µg/l, nykyisin noin 7 µ g/l. Pistekuormituksen alkupitoisuus (kuormitus/virtaama) on laskenut vuosien 1985 ja 1986 tasosta 1-14 µg/l nykyiseen tasoon 2-3 µg/l. Kuva 14. Veden kokonaisfosforin vuosimediaanit (µg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina ug/l Fosfori Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Liukoisen kokonaisfosforin osuus kokonaisfosforista on noin kolmannes-neljännes. Liukoisen kokonaisfosforin määriä on tutkittu vasta 199-luvun alkupuolelta lähtien. Tänä aikana pitoisuudet ovat kullakin asemalla pysyneet samalla tasolla. Pitoisuus nousee mediaanien mukaan Rapakosken ja Hurukselan välillä 1-2 µg/l. 6.6 TYPPI Kymijoen kokonaistyppipitoisuus on pysynyt samalla tasolla koko tarkastelujakson ajan (kuva 15). Myöskään typpikuormitus ei ole tällä ajanjaksolla vähentynyt (kuva 2). Kymijoen kokonaistyppipitoisuus nousee Rapakosken ja Hurukselan välillä lähes 1 µg/l. Kokonaistypen pistekuormituksen alkupitoisuus on noin 6 µg/l, joten pistekuormitus aiheutti laskennallisesti kaksi kolmasosaa typpipitoisuuden noususta Rapakosken ja Hurukselan välillä. Nitraatti + nitriitti-typen määriä on yhteistarkkailussa tutkittu vasta 199-luvun alkupuolelta lähtien. Nitraatti-nitriittitypen pitoisuuksissa ei näy mitään kehityssuuntaa (kuva 16). Suurimmat pitoisuudet on yleensä saatu Ahvenkoskella, jonne laskevat peltovaltaisten alueiden läpi virtaavat Tallus- ja Teutjoki. Nitraattitypen pitoisuutta näyttää säätelevän vuodenajat ja niiden mukaan vaihtelevat biokemialliset prosessit sekä valumat enemmän kuin pistekuormitus. Yleisesti pitoisuudet ovat talvella korkeampia ja kesällä matalia perustuotannon ottaessa nitraatin käyttöönsä. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä on keskimäärin 35 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 15

17 Kuva 15. Veden kokonaistypen vuosimediaanit (µg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla vuosina ug/l Typpi Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Kuva 16. Veden nitraatti-nitriittitypen vuosimediaanit (NO 23 N µg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla ug/l Nitraatti-nitriittityppi Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyy Rapakosken ja Hurukselan välillä selvimmin ammoniumtypen pitoisuuden nousuna (kuva 17). Pitoisuusnousu on vuosimediaanien mukaan ollut 1-25 µg/l eli ammoniumtypen määrä kaksin-nelinkertaistui. Kymijoen suurimpien kunnallisten jätevedenpuhdistamojen kuormitusten perusteella yhdyskuntajätevesien kokonaistypestä on keskimäärin 85 % ammoniumtyppeä. Tällä perusteella pelkästään yhdyskuntien ammoniumtypen alkupitoisuus on keskimäärin 26 µg/l. Ammoniumtypen osuudesta puunjalostusteollisuuden jätevesien kokonaistypessä ei ole juurikaan tietoja, mutta osuus on kuitenkin pienempi kuin yhdyskuntajätevesissä. Em. lukujen perusteella pistekuormituksen osuus ammoniumtypen pitoisuusnoususta on merkittävä. Osa ammoniumtypestä kuluu jokiuomassa. Ammoniumtypen pitoisuus oli eri 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

18 jokihaaroissa samalla tasolla kuin Hurukselassa, joten tämän perusteella Kymijoen alimman osan hajakuormitus ei nostanut ammoniumtyppipitoisuuksia. Kuva 17. Veden ammoniumtypen vuosimediaanit (NH 4 -N µg/l) Kymijoen viidellä näyteasemalla ug/l Ammoniumtyppi Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.7 TYPPI-FOSFORI SUHDE Mikäli kokonaisravinteiden painosuhde (kok.n/kok.p) on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, typpi on kasvun minimitekijä 7. Rapakoskella fosfori on ainakin nykyisen tarkkailuohjelman aikana, eli vuodesta 1993, ollut rajoittavana. Kymijoen alaosan jätevesikuormituksen vuoksi kuormituksen alapuolella fosforin määrä kasvaa suhteessa typen määrään. Vielä 9-luvulla on ajoittain ollut tilanteita, jolloin kumpikaan ravinne ei ole rajoittavana, mutta useimmiten fosfori on Kymijoen minimiravinne myös kuormitetulla jokialueella. Mikäli mineraaliravinteiden painosuhde (NO3+NO2+NH4/liuk. fosfori) on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä. Mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava tekijä. Lähes aina arvo 12 on ylittynyt, joten myös mineraaliravinnesuhteiden perusteella fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne. Pistekuormituksen vaikutus liukoisen fosforin pitoisuuteen on pieni, minkä takia mineraaliravinteiden painosuhteissa ei ole selvää eroa Rapakosken ja Hurukselan välillä. Mineraaliravinteiden suhdelukua vääristää hieman se, että liukoisen fosforin arvona käytettiin liukoista kokonaisfosforia eikä leville käyttökelpoisinta liukoista fosfaattifosforia, jonka pitoisuus kuvaa parhaiten reaktiivisinta fosforia. 6.8 MUUT KEMIALLISET YHDISTEET Kymijoen Hurukselan asemalla mitattujen muiden alkuaineiden ja yhdisteiden pitoisuudet ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla (taulukot 1 & 2). Esimerkiksi raskasmetallipitoisuudet ovat samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten, sen sijaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 17

19 AOX-pitoisuus (adsorboituvat orgaaniset halogeeniyhdisteet) on laskenut. Suuret erot alumiinituloksissa johtuvat siitä, että analysoinnissa on käytetty kahta eri menetelmää: spektrofotometristä ja grafiittiuunimenetelmää. Grafiittiuunitulokset ovat tasoltaan korkeampia kuin spektrofotometriset. Vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokittelussa vesi kuuluu luokkaan huono, mikäli arseeni-, kromi- tai lyijypitoisuus ylittää 5 µg/l. Hurukselassa mitatut pitoisuudet ovat,3,,6 ja,14 µg/l. Huonossa vedessä elohopeaa on yli 2 µg/l ja kadmiumia yli 5 µg/l. Hurukselassa elohopeaa on,3 µg/l ja kadmiumia alle määritysrajan,3 µg/l. Taulukko 1. Hurukselan aseman ainepitoisuuksien mediaaneja vuosina Alumiinianalyysejä tehty kahdella eri menetelmällä g=grafiittiuuni, s=spektrofotometrinen. Tulokset: Kymijoen vesi ja ympäristö ja KAS. vuosi Cl mg/l SO 4 mg/l SiO 2 mg/l Cl 2 µg/l 22 5, ,4 9,7 2, ,9 11 1, , ,1 11,5 2, ,8 1,3 2, ,4 9,8 2, ,8 9,7 2, ,2 9,7 2,2 med 5,9 1 2,2 6 Al Ca Mg Na µg/l mg/l mg/l mg/l g 5,7 1,5 6, g, s 5,1 1,5 6,2 2 1 g, s 5,3 1,5 6, s 5,3 1,4 6, <2 s 5,6 1,5 6, <2 s 5,6 1,5 6, s 5,5 1,4 7, g 5,3 1,3 6, g 5,2 1,5 6,2 med 5,3 1,5 6,8 Fe Mn µg/l µg/l K mg/l 1,6 1,6 1,6 1,5 1,5 1,8 1,8 1,5 1,6 1,6 Taulukko 2. Hurukselan aseman raskasmetalli-, seleeni- ja AOX pitoisuuksien mediaanit (µg/l) vuosina Tulokset: KAS. ug/l Zn Se Ni Pb Cu Cr Cd As Hg AOX 22 2,8 <,4,8,15 1,14,69 <,3,33, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

20 21 2 2,1 2,7 <,4 <,4,7,8,12, ,5 <,4,7, ,6 <,4,9, <,4,8, ,8 <,4,9, ,8 <,4,8, ,2 <,4,7,1 med 3, <,4,8,14 1,1 1,2,9 1,2 1,1 1,2 1 1,1 1,1,55,53,53,6,9,5,4,7,6 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3 <,3,33,33,34,34,33,3,3,3,33,3 <,5 <,5 <,5 <,1 <,1 <,1, VEDEN HYGIEENINEN LAATU Voimassa olevien EU-normien (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös yleisten uimarantojen vedenlaatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, nro 41/1999) mukaan vesi on hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa, mikäli fekaalisia enterokokkeja on alle 2 kpl / 1 ml ja fekaalisia koleja alle 5 kpl / 1ml. Kymijoen veden hygieenistä laatua arvioidaan fekaalisten enterokokkien, lämpökestoisten kolien ja alustavan Escherichia coli -määrityksen avulla. Fekaalisten enterokokkien määrien perusteella Kymijoen vesi on hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi soveltuvaa. Enterokokkien määrä oli vuosimediaaneja tarkasteltaessa suurimmillaan 133 kpl/1ml Hurukselassa vuonna Yksittäisissä mittaustuloksissa on kuitenkin uimaveden raja-arvon 2 kpl/1 ml ylittäneitä tuloksia varsinkin Karhulassa ja Hurukselassa, mutta ei enää vuoden 1997 jälkeen. Vähiten fekaalisia enterokokkeja on ollut Rapa- ja Ahvenkosken vedessä (kuva 18). Fekaalisten kolien määrän vuosimediaani ylitti vielä 8-luvun lopulla vuosittain Karhulassa ja Hurukselassa uimaveden raja-arvon 5 kpl/1 ml. Myöhemminkin yksittäisillä tutkimuskerroilla fekaalisten kolien määrä on ylittänyt 5 kpl joitakin kertoja vuodessa kuormituksen alapuolisilla asemilla. Fekaalisten kolien kokonaismäärissä tulee Kymijoessa esiin myös puunjalostusteollisuuden biologisten puhdistamoiden bakte erikantojen vaikutus; tämän vuoksi alustava Escheric hia coli määritys soveltuu Kymijoessa paremmin kuvaamaan veden hygieenistä laatua. Alustavien E. colien määrät ovat olleet suurimpia Karhulassa ja Hurukselassa (kuva 19). Vähiten E. coleja on ollut Rap a- ja Ahvenkoskella. Suurimmat yksittäiset tulokset saatiin joulukuus sa 1997, jolloin Hurukselassa oli 18 5 E.colia/1 ml, ja muillakin kuormituksen alapuolisilla näyteasemilla 3-85 kpl. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 19

21 kpl/1ml Fekaaliset enterokokit Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula Kuva 18. Fekaalisten enterokokkien määrä (kpl/1 ml) vuosimediaaneina Kymijoen näyteasemilla v uosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. Kuva 19. Alustavien Escherichia colien määrä (kpl/1 ml) vuosimediaaneina Kymijoen kpl/1ml E. coli Rapak Huruk Ahvenk Kokonk Karhula näyteasemilla vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö, KAS. 6.1 PÄÄLLYSLEVÄSTÖ Nykyisen tarkkailuohjelman mukaiseen rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus on tehty vuodesta 1993 vuosittain 5 intensiiviasemalla ja joka kolmas kesä (1994, -97, 2) laaja tutkimus 18 asemalla. Perifytontutkimuksen päämenetelmänä on tänä aikana (paitsi vuonna 2) ollut muovilevymenetelmä. Aiemmin (1989 ja 1991) ja vuonna 2 päämenetelmänä oli lasikuitusuodin. Eri menete lmillä s aadut perifytonmäärät eivät ole vertailukelpoisia. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

22 Levämäärien muutoksia pitkällä aikavälillä voi vertailla vuoden 1991 ja 2 laajojen tutkimusten lasikuitusuodintulosten perusteella. Myllykoskelle (as 8) asti levämäärät ovat molempina vuosina pysyneet samalla tasolla kuin kuormituksen yläpuolella (kuva 2). Vuonna 2 Myllykosken alapuolisilla asemilla levämäärät olivat 3-1-kertaisia suhteessa vertailualueeseen, vuonna 1991 vain kaksinkertaisia. Vuonna 2 suurimmat levämäärät saatiin Kymijoen itäisessä haarassa Langinkoskella (as 16) ja Karhulassa (as 15). Suhteellisten levämäärien tarkasteluun voidaan ottaa myös vuoden 1994 & -97 muovilevytulokset (kuva 21) levämäärät eivät kohonneet vertailualueen (as 1&3) tasosta kuin hieman Akanojan ja Mäkikylän puhdistamoiden jälkeen (as 6 & 8), Langinkoskella (as 16) ja läntisessä haarassa (as 17-21). Suurin tulos saatiin Pyhtäällä (as 2), jossa vesi oli lähes seisovaa vasta Anjalankosken Enson alapuolella (as 1) levämäärät kasvoivat ja olivat 2-7 kertaisia suhteessa vertailualueeseen muualla paitsi Inkeroisissa (as 11) ja Langinkoskella (as 16) (kuva 21). Suurin tulos oli jälleen Pyhtäällä, jossa virtausnopeus oli selvästi alle suositusten. Kuva 2. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä (mg/m 2 ) Kymijoen 18 näyteasemalla 25 klorofylli a mg/m vuosina 1991 & 2. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. Intensiiviasemien muovilevymenetelmän tuloksia on vuosilta Myllykosken yläpuolella olevan näyteaseman levämäärät eivät yleensä ole poikenneet Rapakosken vertailuaseman tuloksista (kuvat 22 & 23). Heposaarella, Anjalankosken alapuolella, on joinakin vuosina ollut kaksinkertaiset levämäärät suhteessa vertailualueeseen, mutta aina eroa ei ole ollut. Hirvivuolteella ja Ahvenkoskella on vuotta 1996 lukuun ottamatta ollut enemmän levää kuin vertailualueella, yleensä 2-3-kertaisesti. Suurimmat absoluuttiset levämäärät on saatu Ahvenkoskelta vuosina (kuva 22). Sekä vertailualueella että kuormitetulla jokiosuudella levämäärät olivat vuosina 21-2 alhaisempia kuin aiempina vuosina. Levämäärien pieneneminen johtunee ainakin osittain Kymijoen veden alentuneesta fosforipitoisuudesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 21

23 Kuva 21. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä Kymijoen 18 näyteasemalla suhteessa asemaan 1 vuosina 1991 & 2 (lasikuitusuodinmenetelmä) ja 1994 & 1997 (muovilevymenetelmä). Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. chl a mg/m Rapakoski Erottelu Heposaari Hirvivuolle Ahvenkoski Kuva 22. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä (mg/m 2 ) Kymijoen 5 intensiivinäyteasemalla vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

24 Tammijärvessä olleesta perifytonasemasta luovuttiin vuoden 1994 jälkeen, koska paikka on virtausolosuhteiltaan erilainen kuin muut Kymijoen perifytonasemat. Sen sijaan Perifytonintensiiviasemat Rapakoski Erottelu Heposaari Hirvivuolle Ahvenkoski Tammijärvestä on viime vuosina otettu perifytontutkimuksen yhteydessä tavallinen vesiklorofyllinäyte. Vuosista vuosiin 2-2 veden fosforipitoisuus on laskenut lähes puoleen (38 -> 2 µg/l). Myös klorofyllipitoisuudet ovat hiukan laskeneet: keskiarvo vuosilta oli 12, µg/l. Myös rehevyysluokitus on muuttunut rehevästä lievästi reheväksi. Kuitenkin näkösyvyys on hieman vähentynyt (1,8 -> 1,4 m). Kuva 23. Päällyslevästön (perifyton) klorofylli a:n määrä Kymijoen 5 intensiivinäyteasemalla suhteessa asemaan 1 vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö POHJAELÄIMET Kymijoen pohjan likaantumisen luokittelu perustui aiemmin koko pohjaeläinlajistoon, - tiheyksiin ja pohjaeläinbiomassoihin 8. Pohjan tila on muuttunut Rapakosken- Kuusankosken alueella ja Myllykosken alapuolella likaantuneesta lievästi likaantuneeksi vuosien aikana. Viimeisimmissä tutkimuksissa on luokiteltu jokien pohjan tilaa ROC- 9 ja siitä edelleen kehitetyllä R-indeksillä 1, jotka kuvaavat pohjan rehevyystasoa harvasukamatojen ja surviaissääskentoukkien esiintymiseen perustuen. Vuoden 1996 laajassa tutkimuksessa pohja oli ROC-indeksin mukaan Myllykoskelle asti mesotrofinen. ROC-indeksin mukaan merkittävin pohjan tilan parantuminen vuosina tapahtui Voikkaan alapuolella (as 4) ja Rapakoskella (as 5). Jätevesien purku Voikkaan alapuolelle loppui vuonna ROC-indeksin mukaan pohjan ravinteisuus lisääntyi Myllykosken jälkeen ja pohja oli mesoeutrofinen Inkeroisten alapuolelle asti ja länsihaarassa. Itähaarassa ravinteisuus laski mesotrofiseksi. Uusimmat raportoidut tulokset ovat vuosilta 1998 ja 99. Intensiiviasemien hyväkuntoisin, lievästi karu, pohja oli Erottelussa (as 9A). Huonokuntoisin pohja, hyvin rehevä, oli alimmalla näyteasemalla eli Tammijärvellä (as 23). Muut asemat kuuluivat luokkaan rehevä. Vuosina Pilkanmaan asema (as 1) on luokiteltu useimmiten lievästi karuksi, mitään tiettyä kehityssuuntaa ei ole havaittavissa (kuva 24). Rapakosken (as 5) tuloksissa on selvästi havaittavissa pohjan laadun paraneminen kuormituksen loputtua Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 23

25 4, RI 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, 1 5 9A 11A 23 Voikkaalla. Nykyisin pohja kuuluu luokkaan rehevä. Erottelun (as 9A) pohjan tila on kohentunut 199-luvulla rehevästä lievästi karuksi. Sen sijaan Heposaaren aseman (as 11A) pohjan tilassa ei ole tiettyä kehityssuuntaa, pohja on ollut eri vuosina joko lievästi karua tai rehevää. Tammijärven pohja on ollut koko tarkkailujakson ajan hyvin rehevä ja pohjaeläimistö köyhää. Kuva 24. River Indexin arvo Kymijoen intensiiviasemilla. Tutkimusvuodet ovat järjestyksessä 1984, 1987 ja (vuonna 1997 ei lainkaan näytteitä, vuonna 1984 ei asemalta 9A ja vuonna 1993 ei asemalta 1). Vuoden 1994 osalta asemalle 23 ei voitu laskea indeksiä, koska aineistossa ei ollut lainkaan indeksilajeja. Aseman 11A vuoden 1999 aineisto perustuu vain yhteen toukkaan. Indeksi voi saada arvoja välillä 1-4 (hyvin rehevä - karu). Kuvassa punainen = hyvin rehevä, keltainen = rehevä, vihreä = lievästi karu ja sininen = karu HAITALLISET AINEET Vuonna 1994 särkien kloorifenolipitoisuudet (S2PCP) eivät eronneet Pyhäjärven vertailualueen ja Tammijärven välillä 6. Sen sijaan Tammijärven hauissa oli korkeammat pitoisuudet kuin Pyhäjärven hauissa. Simpukoiden S2PCP-pitoisuudet eivät eronneet vertailualueen (Pilkanmaa) ja kuormitetun alueen (Koria, Tammijärvi) välillä. Kloorihiilivedyistä PCB:tä esiintyi kaloissa ja simpukoissa eniten. Tammijärven kaloissa PCB:tä oli hieman enemmän kuin Pyhäjärvessä. Särjissä määrät olivat hieman pienempiä kuin hauissa. Muiden kloorihiilivetyjen, esim. DDT:n, määrät olivat pieniä. Tammijärven simpukoissa oli PCB:tä kaksinkertainen määrä Pilkanmaahan ja Koriaan verrattuna. Elohopeaa lukuun ottamatta kalojen haitallisten raskasmetallien pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Korialla ja Tammijärvellä simpukoiden elohopeapitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin Pilkanmaalla. Tämän tutkimuksen kalanäytteissä kaikki havaitut vierasaineiden pitoisuudet jäivät alle kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen /1996 mukaisten elintarvikkeiden enimmäismäärien. Simpukan osalta ylittyi kadmiumin enimmäispitoisuusraja niukasti Pyhä- ja Tammijärvellä. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

26 Vuoden tutkimuksissa haukien ja simpukoiden kloorifenolipitoisuudet olivat samaa alhaista tasoa kaikilla tutkimusalueilla 11. Tammijärvellä haukien PCB-pitoisuus oli korkeampi kuin Pyhäjärvellä, mutta pitoisuudet eivät olleet suuria. Särkien osalta kummallakaan alueella ei saatu juuri määritysrajaa suurempia pitoisuuksia. Simpukoiden PCB- ja elohopeapitoisuudet jäivät alle määritysrajan. Sen sijaan Kymijoen kaloissa esiintyy edelleenkin taustatasoa korkeampia elohopeapitoisuuksia 12, KALATALOUDELLINEN TARKKAILU Uuden ohjelman mukaisia tarkkailuja on tehty vuodesta Viimeisin raportoitu tarkkailu käsittelee vuoden 2 tuloksia 14. Vuonna 1999 ja 2 selvitettiin siian ja mateen poikastuotantoa, tehtiin koeverkko- ja nuottakalastuksia sekä pyydettiin nahkiaistoukkia. Vuonna 1999 tutkittiin lisäksi kalojen elohopeapitoisuuksia. Vuonna 2 kalojen käyttökelpoisuutta arvioitiin puolestaan aistinvaraisesti ja toteutettiin kalastuskysely. Koekalastuksista on aineistoa vasta parilta vuodelta, eikä mitään suuntauksia tai muutoksia voi vielä havaita. Jo pelkkä tieto, että alle vuoden ikäisiä poikasia joessa esiintyy, kertoo, että lisääntyminen on ainakin jossain määrin onnistunut. Hurukselassa ja Tammijärvellä haukien elohopeapitoisuudet alittavat vain niukasti ravinnoksi käytettävän kalan enimmäispitoisuusrajan 1 mg/kg (KTM päätös 169/93). Joen kaikilla tutkituilla alueilla haukien elohopeapitoisuudet ovat tasolla,5-1 mg/kg, joka edellyttää käytön rajoittamista puoleen kiloon viikossa (vierasaineasetus 756/9). Vielä 197-luvulla elohopea-arvot olivat nykyiseen verrattuna moninkertaiset. Kalojen aistinvaraisen arvioinnin mukaan hauet ja siiat ovat ihmisravinnoksi kelpaavia. Näytekaloista 2/3 sai arvosanan hyvä ja loput arvosanan melko hyvä. Vielä 199-luvun alkupuolella näytekalat määritettiin selvästi huonommiksi, mutta suurin osa kaloista oli kuitenkin jo ravinnoksi kelpaavia 15. Kalastustiedustelun mukaan 7 % kalastuskerroista tapahtui uistimella/perholla tai pilkillä/ongella. Myös katiskapyynti oli yleistä, sen sijaan verkkokalastus oli vähäistä. Runsaimmat saalislajit olivat hauki, ahven, särki ja lahna. Voikkaan ja Inkeroisten välillä kalastusta haittaavimpina tekijöinä kalastajat pitivät vähäarvoisten kalalajien runsautta, huonoa saalista, vedenkorkeuden vaihtelua ja jätevesiä. Kymijoen länsihaarassa edellisten lisäksi myös pyydysten likaantuminen kuului kalastusta eniten haittaaviin tekijöihin. Inkeroisten ja Kotkan välillä eniten haittasivat jätevedet, liian voimakas kalastus, vedenkorkeuden vaihtelu ja ilkivalta. 8 JAALAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 25

27 Jaalan jätevedenpuhdistamon vesistötarkkailun näytteet otettiin Pyhäjärven Tiirinsyvänteestä ja Kotolahdesta kaksi kertaa vuodessa vuosina maalis- ja kesä-syyskuussa. Jaalan jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi huhtikuussa helmikuussa 2, ja jätevedet alettiin johtaa siirtoviemärissä Kuusankosken Akanojan puhdistamolle. Kotalahden veden laatu ei juuri poikkea syvännealueen veden laadusta (kuva 25). Ammoniumtyppeä on ajoittain enemmän Kotalahdessa kuin syvännealueella, myös puhdistamon toiminnan loppumisen jälkeen. Hajakuormituksen vaikutus on aina suurempi ranta- ja lahtialueilla kuin selkävesillä. ug/l Klorofylli mgo2/l COD syvänne lahti /96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 ug/l Typpi ug/l Fosfori /96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 ug/l NO23 4/96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 NH4 ug/l /96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 liuk. P ug/l /96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 väri mgpt/l /96 9/96 3/97 9/97 4/98 7/98 3/99 8/99 7/ 3/1 6/1 Kuva 25. Pyhäjärven vedenlaatu vuosina Tiirinsyvänteessä ja Kotalahdella. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. Pyhäjärven päällysvesi on melko kirkasta. Veden hygieeninen laatu on erittäin hyvä. Alusvedessä on yleensä ollut vähiten happea maaliskuussa, jolloin hapen kyllästysprosentti on ajoittain laskenut alle 2. Elokuussa 22 happea oli selvästi 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

28 normaalia vähemmän, 7 %. Järven rehevyystasosta kertovat erityisesti tuotantokauden päällysveden fosforipitoisuus ja klorofylli a pitoisuus. Pyhäjärvi kuuluu luokkaan lievästi rehevä. Viimeisen viiden vuoden aikana fosforipitoisuus on laskenut, sen sijaan klorofyllipitoisuus on pysynyt samalla tasolla jo kymmenen vuotta (kuva 26). Päällysveden typpipitoisuus on nykyisin noin 45 µg/l, mikä on vähemmän kuin luvun vaihteessa (kuva 26). Myös kemiallinen hapenkulutus on laskenut 9-luvun loppupuolelle saakka ja on nykyisin tasoa 5,5 mgo2/l (kuva 26). ug/l Kokonaisfosfori 1 m kesä ug/l Kokonaistyppi 1 m kesä mgo2/l COD 1 m kesä ug/l Klorofylli kesä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 27

29 Kuva 26. Pyhäjärven Tiirinsyvänteen päällysveden fosfori-, typpi- ja klorofyllipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus (COD) kesinä Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 9 RUOTSINPYHTÄÄN KUNNAN VASTILAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Vastilan jätevedenpuhdistamon yläpuolinen näytepiste on Hirvivuolle ja alapuolinen Hirvikoski (liite 1.1). Hirvikosken näytepiste sijaitsee vain noin 15 metriä puhdistamopurkuputkesta alavirtaan. Vesistönäytteet on otettu neljä kertaa vuodessa. Vastilan puhdistamon vähäinen kuormitus (keskimääräinen jätevesimäärä 3 m³/vrk) ei näy normaalitilanteessa Kymijoen veden laadussa (kuva 27). Puhdistamon ylä- ja alapuolen vedenlaadussa havaitut erot jäävät yleensä aina analyysimenetelmän mittausepätarkkuudesta aiheutuvan vaihtelun sisälle. Veden laatu Vastilan puhdistamon ylä- ja alapuolella määräytyy ennen kaikkea Kymijoen yleisen vedenlaadun perusteella. Esimerkiksi kiintoainepitoisuus on pienimmillään talvella ja suurimmillaan kesällä, mutta puhdistamon ylä- ja alapuolen tulokset eivät eroa toisistaan (kuva 27). Myöskään ravinnepitoisuuksissa ei ole eroa ylä- ja alapuolella. Fekaalisten enterokokkien määrä on vain kerran niukasti ylittänyt uimaveden raja-arvon 2 kpl/1 ml. Muulloin enterokokkeja on yleensä ollut alle 1-5 kpl molemmilla näytepisteillä. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23

30 Kuva 27. Kymijoen vedenlaatu Ruotsinpyhtään Vastilan jätevedenpuhdistamon yläpuolella (Hirvivuolle) ja alapuolella (Hirvikoski) vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. 1 PYHTÄÄN KIRKONKYLÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VESISTÖTARKKAILU Pyhtään kirkonkylän puhdistamon yläpuolinen näytepiste on Kymijoen piste 7 ja alapuolinen 4 (liite 1.1). Näytepisteiden välinen etäisyys on yli 2 kilometriä. Vesistönäytteet on otettu kaksi kertaa vuodessa. Pääsääntöisesti veden laadussa ei ole ollut oleellista eroa Pyhtään puhdistamon ylä- ja alapuolella (kuva 28). Ainoastaan ammoniumtyppipitoisuus on yleensä ollut puhdistamon alapuolisella näyteasemalla korkeampi kuin puhdistamon yläpuolella tai Kymijoen pääuomassa. Hapen kyllästysaste on ollut Pyhtään haarassa hieman pienempi kuin pääuomassa. Mitään tiettyä kehityssuuntaa Pyhtään haaran vedenlaadussa ei ole havaittavissa. Fekaalisten enterokokkien osalta Pyhtään haaran vesi täyttää uimaveden kriteerit; mg/l Kiintoaine ug/l kok. fosfori /94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 Hirvik Hirviv /94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 mgo2/l 9 8,5 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 COD 12/94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 ug/l NH4 12/94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 kpl/1ml Fek. streptokokit /94 2/95 5/95 8/95 11/95 2/96 5/96 8/96 11/96 2/97 5/97 7/97 11/97 3/98 5/98 8/98 11/98 2/99 6/99 8/99 11/99 2/ 6/ 8/ 11/ 1/1 6/1 8/1 11/1 2/2 6/2 8/2 11/2 enterokokkeja on alle 2 kpl/1 ml. Ainoa poikkeus on runsaiden sateiden jälkeen otettu näyte heinäkuussa 1996, jolloin puhdistamon alapuoliselle pisteellä oli 26 fekaalista enterokokkia/1 ml. Myös lämpökestoisten kolibakteerien lukumäärän perusteella Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 11/23 29

KYMIJOEN ALAOSAN JA MERIALUEEN PYHTÄÄ KOTKA HAMINA TILA VUOSINA 2000-2009

KYMIJOEN ALAOSAN JA MERIALUEEN PYHTÄÄ KOTKA HAMINA TILA VUOSINA 2000-2009 KYMIJOEN ALAOSAN JA MERIALUEEN PYHTÄÄ KOTKA HAMINA TILA VUOSINA 2-29 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 28/211 Kymijoen vesi ja ympäristö ry ISSN 1458-864 Kirjoittajat Marja Anttila Huhtinen (toim.)

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2014 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 248/2015 Anne Åkerberg ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2008

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2008 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 19/29 Anne Åkerberg ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2007

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2007 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 27 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 173/28 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2013

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2013 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 240/2014 Anne Åkerberg ja Janne Raunio ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2006

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2006 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 153/27 Anne Åkerberg ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2011

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2011 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2011 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 220/2012 Anne Åkerberg ja Janne Raunio ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2009

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2009 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 29 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 2/21 Anne Åkerberg, Janne Raunio ja Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2004

KYMIJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2004 KYMIJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 131/25 Anne Åkerberg ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2010

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2010 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 21 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 21/211 Anne Åkerberg ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormitustiedot

Lisätiedot

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2014

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2014 VUOSIYHTEENVETO..1 VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 1 1 YLEISTÄ Asikkalan kunnan Vääksyn taajaman puhdistetut jätevedet johdetaan Päijänteen Asikkalanselän kaakkoisosaan

Lisätiedot

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu Alajärven ja Takajärven vedenlaatu 1966-16 Alajärvi Alajärven vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvänä. Veden ph on keskimäärin 7,3 (Jutila 1). Yleisellä tasolla alusvesi on lievästi rehevää

Lisätiedot

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä Liite 1 Saimaa Immalanjärvi Vuoksi Mellonlahti Joutseno Venäjä Liite 2 1 5 4 3 2 Liite 3 puron patorakennelma Onnelan lehto Onnelan lehto Mellonlahden ranta Liite 4 1/7 MELLONLAHDEN TILAN KEHITYS VUOSINA

Lisätiedot

TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU

TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 14/211 Anne Åkerberg SISÄLLYSLUETTELO sivu 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILU

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2005

KYMIJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2005 KYMIJOEN ALAOSAN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 25 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26 Anne Åkerberg ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Tässä yhteenvedossa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien

Lisätiedot

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 Vesistöosasto/MM 25.9.2013 Kirjenumero 766/13 Renkajärven suojeluyhdistys ry RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 1. YLEISTÄ Renkajärvi on Tammelan ylänköalueella, Hattulan ja Hämeenlinnan kunnissa sijaitseva,

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2015

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2015 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2015 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 258/2016 Anne Åkerberg ja Janne Raunio ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on

Lisätiedot

Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus

Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus Aurajoen virtaa seminaari Aurajoen nykyisyydestä ja tulevasta Lieto 28.11.213 Sari Koivunen biologi www.lsvsy.fi Sisältö: Aurajoen ja Aurajoen vesistöalueen yleiskuvaus

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2012

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2012 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 230/2013 Anne Åkerberg ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormitusta

Lisätiedot

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2016

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2016 VUOSIYHTEENVETO 8.4.27 SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 26 YLEISTÄ Sysmän kunnan viemäröinnin toiminta-alueen puhdistetut jätevedet johdetaan avo-ojaa pitkin Majutveden pohjoisosan

Lisätiedot

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien

Lisätiedot

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2015

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2015 VUOSIYHTEENVETO 1..1 VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 1 1 YLEISTÄ Asikkalan kunnan Vääksyn taajaman puhdistetut jätevedet johdetaan Päijänteen Asikkalanselän kaakkoisosaan

Lisätiedot

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio 1.12.211 Janne Suomela Varsinais-Suomen päävesistöalueet Kiskonjoki Perniönjoki 147 km 2 Uskelanjoki 566 km 2 Halikonjoki

Lisätiedot

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2007

HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 2007 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖJEN VEDENLAADUN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUKSET VUONNA 27 vedenlaatu perifyton Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 169/28 ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Annukka Puro-Tahvanainen Saariselkä 18.9.2014 25.9.2014 1 2 Inarijärveen tuleva ravinnekuorma Kokonaisfosfori 55 t/v Kokonaistyppi Piste- ja hajakuormitus

Lisätiedot

Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys

Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 213 Sisällys 1. Vedenlaatu... 2 1.1. Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste... 3 1.2. Ravinteet ja klorofylli-a... 4 1.3. Alkaliniteetti ja ph...

Lisätiedot

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992 LUVY/149 4.8.215 Minna Sulander Ympäristönsuojelu, Vihti ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 198 ja 1992 Vihdin pohjoisosassa sijaitsevasta Iso-Kairista otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007

PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007 PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 27 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset 2 3.1 Lämpötila

Lisätiedot

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA 1993-23 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 Erkki Jaala ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Hamina-Kotka-Pyhtää merialueella veden laatua tarkkaillaan

Lisätiedot

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin LUVY/121 18.8.215 Lohjan kaupunki Ympäristönsuojelu ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin Sammatin Iso Heilammen länsiosan 6 metrin syvänteeltä otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013

Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013 Kari Kainua/4.12.2013 Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013 1 1. Taustatiedot Vuonna 2011 perustettu Kiimingin Jäälin vesienhoitoyhdistys pyrkii parantamaan entisen Kiimingin

Lisätiedot

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015 1 / 3 Stora Enso Oyj LAUSUNTO A 1741.6 Varkauden tehdas 14.10.2013 Varkauden kaupunki Tekninen virasto Carelian Caviar Oy Tiedoksi: Pohjois-Savon ely-keskus Keski-Savon ympäristölautakunta Rantasalmen

Lisätiedot

HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015

HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015 Kymijoen vesi ja ympäristö ry Janne Raunio SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUSALUE 1 3 AINEISTO JA METELMÄT 1 4 TULOKSET 4

Lisätiedot

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016

KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017 Liisa Muuri ja Marja Anttila-Huhtinen ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa käsitellään

Lisätiedot

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014. Väliraportti nro 116-14-7630

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014. Väliraportti nro 116-14-7630 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014 Väliraportti nro 116-14-7630 Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy lähettää oheisena tulokset 13. 14.10.2014 tehdystä Rauman merialueen tarkkailututkimuksesta

Lisätiedot

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016 .3.16 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Outamonjärven veden laatu Helmikuu 16 Outamonjärven näytteet otettiin 4..16 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Tarkoituksena oli selvittää

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2013

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2013 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 213 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton Marja Anttila-Huhtinen Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 239/214 ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

Näytteenottokerran tulokset

Näytteenottokerran tulokset Ensiäiset vedenlaaturekisteristäe löytyvät tulokset ovat taikuulta 1984. Näytteenottopaikan kokonaissyvyydeksi on tuolloin itattu 7,9, ja näytteet on otettu 1, 3 ja 7 etrin syvyyksiltä. Jäätä on ollut

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN PITKÄAIKAINEN TILA VUOSINA 2003-2013

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN PITKÄAIKAINEN TILA VUOSINA 2003-2013 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN PITKÄAIKAINEN TILA VUOSINA 23-213 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 243/214 Marja Anttila-Huhtinen & Janne Raunio ISSN 1458-864 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 VESIALUEEN

Lisätiedot

Kuva Rautuojan (FS27), Kylmäojan (FS03) ja Laurinojan (FS04) tarkkailupisteet.

Kuva Rautuojan (FS27), Kylmäojan (FS03) ja Laurinojan (FS04) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-18. Rautuojan (), Kylmäojan (FS3) ja Laurinojan (FS4) tarkkailupisteet. 2 1.8.4.6 Äkäsjokeen laskevat purot Hannukaisen alueella Äkäsjokeen laskevien purojen vedenlaatua on tutkittu Hannukaisen

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2009

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2009 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 29 fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg JanneRaunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 195/21

Lisätiedot

RUSKON JÄTEKESKUKSEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2009

RUSKON JÄTEKESKUKSEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2009 9M6998 Ruskon jätekeskuksen tarkkailu v. 29, tiivistelmä 1 RUSKON JÄTEKESKUKSEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 29 Vuonna 29 Ruskon jätekeskuksen ympäristövaikutuksia tarkkailtiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen

Lisätiedot

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012 JOHANNA MEHTÄLÄ 2014 TARKKAILUN PERUSTA Lokan ja Porttipahdan tekojärvien kalaston elohopeapitoisuuksien tarkkailu perustuu

Lisätiedot

Endomines Oy:n Rämepuron alueen tarkkailutuloksia kesä elokuulta

Endomines Oy:n Rämepuron alueen tarkkailutuloksia kesä elokuulta 1 / 3 Endomines Oy LAUSUNTO E 5127 Pampalontie 11 82967 HATTU 16.10.2015 Tiedoksi: Ilomatsin kunta Pohjois-Karjalan ELY-keskus Endomines Oy:n Rämepuron alueen tarkkailutuloksia kesä elokuulta 2015 Toiminnanharjoittajan

Lisätiedot

HEINOLAN KONNIVEDEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU PYYDYSTEN LIMOITTUMISTUTKIMUS

HEINOLAN KONNIVEDEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU PYYDYSTEN LIMOITTUMISTUTKIMUS HEINOLAN KONNIVEDEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU PYYDYSTEN LIMOITTUMISTUTKIMUS Janne Raunio ISSN 1458-8064 TIIVISTELMÄ Heinolan Konniveden kalataloudellista tarkkailuohjelmaa uudistettiin vuonna 2005. Uusi

Lisätiedot

VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY

VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY TIINA TULONEN, SARI UUSHEIMO, LAURI ARVOLA, EEVA EINOLA Lammin biologinen asema, Helsingin yliopisto Ravinneresurssi päivä 11.4.2017 Mustiala HANKKEEN TAVOITE:

Lisätiedot

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 5.9.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan Vuotinaisissa sijaitsevalta Paskolammilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016 Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 3135/16 23.11.2016 IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016 Imatran Immalanjärven tarkkailu perustuu Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus

Lisätiedot

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Lausunto 8.5.2014 Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Tausta: Kalastajat olivat 6.4.2014 tehneet havainnon, että jäällä oli tummaa lietettä lähellä Viitasaaren

Lisätiedot

HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja

HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja 1 LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU Hyvinkää HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja Heidi Rantala Syyskuu 2008 2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 SÄHKÖNJOHTOKYKY... 3 3 VEDEN HAPPAMUUS... 4 4 VÄRILUKU...

Lisätiedot

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2004

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2004 HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2004 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 134/2005 Erkki Jaala & Jukka Mankki ISSN 1458-8064 SISÄLLYS Tiivistelmä 1 Johdanto 1

Lisätiedot

Jätevesiohitusten vaikutukset jokivesien laatuun Kirsti Lahti Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Kirsti Lahti, VHVSY 1.2.

Jätevesiohitusten vaikutukset jokivesien laatuun Kirsti Lahti Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Kirsti Lahti, VHVSY 1.2. Jätevesiohitusten vaikutukset jokivesien laatuun Kirsti Lahti Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry Vantaanjoen vesistön yhteistarkkailut Vantaanjoen vesistön yhteistarkkailuohjelma

Lisätiedot

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 26.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Otalammella sijaitsevasta Tuohilammesta otettiin 20.7.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Mustijoen vesistön ainevirtaama ja kuormitus

Mustijoen vesistön ainevirtaama ja kuormitus MÄNTSÄLÄN VESI Mustijoen vesistön ainevirtaama ja kuormitus Selvitys FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 5.11.2013 P21707P001 Selvitys 1 (29) Kamppi Kari 5.11.2013 Sisällysluettelo Liitteet... 2 1 Selvityksen

Lisätiedot

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut Hollolan pienjärvien tila ja seuranta Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Pienjärvien seuranta Pienjärvien vedenlaadun seuranta Hollolassa

Lisätiedot

Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät

Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät Varsinais-Suomen suurten jokien nykyinen tila ja siihen vaikuttavat tekijät Veera-hankkeen loppuseminaari 2.11.216 Janne Suomela Varsinais-Suomen ELY-keskus 1 Esityksen sisältö Yleistä alueen joista Jokien

Lisätiedot

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA Näytteenotto ja näytteiden analysointi Vesinäytteet on otettu lopputalvella 2006 ja 2007 sekä loppukesällä 2006, 2007 ja 2010

Lisätiedot

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017 4.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017 Karkkilan Hajakassa Kaupinojan valuma-alueella (23.087) sijaitsevan Kaitalammin vesinäytteet otettiin 3.8.2017

Lisätiedot

Teollisuuden ja yhdyskuntien ravinnekuormitus vesiin: FOSFORI (Kymenlaakso)

Teollisuuden ja yhdyskuntien ravinnekuormitus vesiin: FOSFORI (Kymenlaakso) VUOSI 2010 TEOLLISUUS Teollisuuden ja yhdyskuntien ravinnekuormitus vesiin: FOSFORI (Kymenlaakso) Klikkaamalla graafin palkkeja näet ko. vuoden päästöt oikealla, jossa myös linkit puhdistamokohtaisiin

Lisätiedot

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2014

RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2014 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2014 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 249/2015

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1 Ympäristölautakunta 13.03.2014 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 32 Espoon vesistötutkimus vuonna 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Ilppo Kajaste, puh. 043 826 5220 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Va.

Lisätiedot

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2016 Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 Niina Hätinen tutkija SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun

Lisätiedot

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaakkoisosassa sijaitsevalta Kärjenlamilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014 LUVY/17 28.8.214 Urpo Nurmisto Rahikkalan-Pipolan-Nummijärven vsy Pappilankuja 4 912 Karjalohja KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 214 Karjalohjan läntisten järvien, Haapjärven,

Lisätiedot

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 29.8.2016 Iso Ruokjärven suojeluyhdistys ry Tarja Peromaa ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 2009-2015 Sammatin Iso Ruokjärvestä otettiin uusimmat vesinäytteet 15.8.2016

Lisätiedot

HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA

HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 14 2014 1 Yleistä Hiitolanjoki, josta käytetään myös nimeä Kokkolanjoki, on Etelä-Karjalassa sijaitseva

Lisätiedot

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU 22.8.2017 Ympäristönsuojelu, Vihti VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU 17.7.2017 Vihdin puolelta Vanjokeen laskevasta kahdesta sivu-uomasta Kyrönojasta ja Päivölänojasta otettiin

Lisätiedot

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS 2014-2015 15.2.2017 ESITYKSEN SISÄLTÖ 1. Selvityksen tausta ja lähtöainesto 2. Ylivirtaamatilanteet ja niiden määritys 3. Virtaaman vaikutus vedenlaatuun

Lisätiedot

ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA

ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA Tmi Kairatuuli/ 2015 1 JOHDANTO Isojoen Urakointi Oy:llä on tuotannossa Isojoen Sulkonkeitaalla noin 36 ha:n suuruinen turvetuotantoalue. Sulkonkeitaan

Lisätiedot

Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016

Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan pohjoisosassa Ali-Paastonjärven itäpuolella sijaitsevalta Kaitalammilta otettiin Karkkilan kaupungin

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 13.12.2016 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin Helsingin yliopiston Lammin

Lisätiedot

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 29.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Ojakkalassa sijaitsevasta Kaitlammesta otettiin 16.8.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus

Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus 24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 ja 2.8.2016.

Lisätiedot

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY)

Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) Järkivihreä Forssa 19.11.2013 Taina Korpiharju Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) Perustettu 1961 Toimialue Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöalueet Toimipaikat Tampereella ja Hämeenlinnassa

Lisätiedot

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 29.2.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.

Lisätiedot

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro

AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro AURAJOEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA 2016 Väliraportti nro 15-16-5740 Oheisena lähetetään Aurajoesta ja Vähäjoesta 18.7.2016 otettujen vesinäytteiden tutkimustulokset. Aurajoen varrella olevien jätevedenpuhdistamoiden

Lisätiedot

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014 LUVY/121 6.7.215 Anne Linnonmaa Valkjärven suojeluyhdistys ry anne.linnonmaa@anne.fi VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu kesiin 21-214 Sammatin Valkjärvestä otettiin vesinäytteet 25.6.215

Lisätiedot

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014 VUOSIYHTEENVETO 2.4.2015 SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014 1 YLEISTÄ Sysmän kunnan viemäröinnin toiminta-alueen puhdistetut jätevedet johdetaan avo-ojaa pitkin Majutveden

Lisätiedot

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 8.9.2016 Lahna- ja Suomusjärven hoitoyhdistys Mauri Mäntylä Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet otettiin Lahna- ja Suomusjärven suojeluyhdistyksen toimesta 28.8.2016

Lisätiedot

PAIMIONJOEN, TARVASJOEN JA VÄHÄJOEN TARKKAILUTUTKIMUKSET HELMIKUUSSA Väliraportti nro

PAIMIONJOEN, TARVASJOEN JA VÄHÄJOEN TARKKAILUTUTKIMUKSET HELMIKUUSSA Väliraportti nro PAIMIONJOEN, TARVASJOEN JA VÄHÄJOEN TARKKAILUTUTKIMUKSET HELMIKUUSSA 2016 Väliraportti nro 21-16-1591 Oheisena lähetetään Paimionjoesta, Tarvasjoesta ja Paimion Vähäjoesta 22.2.2016 otettujen vesinäytteiden

Lisätiedot

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi LUVY/109 27.7.2012 Risto Murto Lohjan kaupunki ympäristönsuojelu LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi Näytteenotto liittyy Lohjan kaupungin lakisääteiseen velvoitteeseen seurata ympäristön

Lisätiedot

Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n

Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n toimitusjohtaja ja limnologi Pena Saukkonen Ympäristön,

Lisätiedot

Orimattilan Vesi Oy:n Vääräkosken jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailu, tuloslausunto tammikuu 2016

Orimattilan Vesi Oy:n Vääräkosken jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailu, tuloslausunto tammikuu 2016 Orimattilan kaupunki / vesilaitos Tokkolantie 3 16300 ORIMATTILA Orimattilan Vesi Oy:n Vääräkosken jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailu, tuloslausunto tammikuu 2016 Vääräkosken jätevedenpuhdistamon tarkkailunäytteet

Lisätiedot

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 Lohjan Saukkolassa sijaitsevan pienen Valkialammen vesinäytteet otettiin 2.8.2016 kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y

S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y S A V O K A R J A L A N Y M P Ä R I S T Ö T U T K I M U S O Y Tervon kunta (email) A 776 4..2 Tiedoksi: Tervon ympäristönsuojelulautakunta (email) Pohjois-Savon ELY-keskus (email) Lähetämme oheisena Tervon

Lisätiedot

HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1995 2015

HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1995 2015 SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 421/16 HIITOLANJOEN FYSIKAALIS-KEMIALLISEN TARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2015 JA PITKÄAIKAISTARKASTELU

Lisätiedot

Vihdin pintavesiseurantaohjelma vuosille 2016-2025

Vihdin pintavesiseurantaohjelma vuosille 2016-2025 9.12.2015 Vihdin pintavesiseurantaohjelma vuosille 2016-2025 Pintavesiseurantaohjelma on tehty Vihdin ympäristönsuojelu- ja valvontayksikön toimeksiannosta. Kunnan toimeksiannosta tehtävä vesistöjen vedenlaatututkimus

Lisätiedot

Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu heinäelokuu

Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu heinäelokuu 1(3) 12.10.2016 :n Rämepuron kaivoksen tarkkailu heinäelokuu 2016 Rämepuron kaivoksen louhinta on lopetettu 9.2.2016. Samoin louhoksen tyhjennyspumppaus on lopetettu eikä selkeytysaltaalle pumpata enää

Lisätiedot

JAALAN KIMOLANLAHDEN RAVINNEKUORMITUS- TUTKIMUS VUONNA 2007

JAALAN KIMOLANLAHDEN RAVINNEKUORMITUS- TUTKIMUS VUONNA 2007 JAALAN KIMOLANLAHDEN RAVINNEKUORMITUS- TUTKIMUS VUONNA 2007 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 93/2007 Johanna Ritari & Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu Sisällys 1 Johdanto 1 2 Sääolosuhteet

Lisätiedot

HARTOLAN KUNNAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2012

HARTOLAN KUNNAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2012 HARTOLAN KUNNAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2012 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 181/2013 Janne Raunio TIIVISTELMÄ Tämä raportti käsittelee Hartolan

Lisätiedot

HARTOLAN KUNNAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2013

HARTOLAN KUNNAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2013 HARTOLAN KUNNAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 223/2014 Janne Raunio TIIVISTELMÄ Tämä raportti käsittelee Hartolan

Lisätiedot

KOKKOLAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON JA BIOKAASULAITOKSEN LIETEPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU POHJAVESINÄYTTEET SYYS LOKAKUUSSA 2012

KOKKOLAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON JA BIOKAASULAITOKSEN LIETEPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU POHJAVESINÄYTTEET SYYS LOKAKUUSSA 2012 Tiia Sillanpää ja Eeva Kaarina Aaltonen / 26.11.2012 KOKKOLAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON JA BIOKAASULAITOKSEN LIETEPÄÄSTÖJEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU POHJAVESINÄYTTEET SYYS LOKAKUUSSA 2012 1. TAUSTA Kokkolan jätevedenpuhdistamolla

Lisätiedot

Vihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu

Vihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 27.10.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Huhmarissa sijaitsevasta Haukilammesta otettiin 20.7. ja 10.10.2016

Lisätiedot

Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017

Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017 11.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017 Hiidenveden Retlahden pohjoispuolella sijaitsevan pienen Viidanjärven vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin

Lisätiedot

Osapuolten yhteinen ilmoitus rajavesistöihin kohdistuneesta jätevesikuormituksesta ja toimenpiteet niiden suojelemiseksi v 2013

Osapuolten yhteinen ilmoitus rajavesistöihin kohdistuneesta jätevesikuormituksesta ja toimenpiteet niiden suojelemiseksi v 2013 Liite 4 Yhteisen suomalais-venäläisen rajavesistöjen käyttökomission 52. kokouksen pöytäkirjaan Osapuolten yhteinen ilmoitus rajavesistöihin kohdistuneesta jätevesikuormituksesta ja toimenpiteet niiden

Lisätiedot

Lähetämme ohessa päivitetyn Kallaveden yhteistarkkailuohjelman.

Lähetämme ohessa päivitetyn Kallaveden yhteistarkkailuohjelman. 1 / 1 Pohjois-Savon ely-keskus A 1345 31.3.2015 Tiedoksi: Kuopion Vesi Savon Sellu Oy Neuron Kuopion Energia Oy Kuopion kaupunki/ympäristökeskus Vesi-Eko Oy Pohjois-Savon kalatalouskeskus Lähetämme ohessa

Lisätiedot

Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016

Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 28.10.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Komista otettiin 20.7. ja 10.10.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.

Lisätiedot

Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen tarkkailu helmikuu 2015

Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen tarkkailu helmikuu 2015 1 / 4 Endomines Oy LAUSUNTO E 5127 Pampalontie 11 82967 HATTU 25.3.2015 Tiedoksi: Ilomantsin kunta Pohjois-Karjalan ELY-keskus Endomines Oy:n Pampalon kaivoksen tarkkailu helmikuu 2015 Kaivoksesta pumpattava

Lisätiedot

Kaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta. TASO-hanke

Kaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta. TASO-hanke Kaihlalammen kosteikon vedenlaadun seuranta TASO-hanke 212 213 Sisältö 1 Johdanto... 1 2 Kosteikon perustaminen... 1 3 Kosteikon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa... 2 4 Vedenlaadun seurannan tulokset...

Lisätiedot