KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016

Transkriptio

1 KYMIJOEN ALAOSAN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILU VUONNA 2016 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017 Liisa Muuri ja Marja Anttila-Huhtinen ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä julkaisussa käsitellään Kymijoen alaosan kuormittajien yhteistarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta Velvoitetarkkailutulosten ohella tulkinnassa on käytetty myös Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vedenlaatutuloksia Kymijoen alaosalta. Teollisuuden vuosittainen kiintoainekuormitus ja hapenkulutus ovat säilyneet samalla tasolla jo viiden vuoden ajan. Samaan aikaan ravinnekuormitus on vähentynyt, fosforikuormitus on vain kolmasosa kymmenen vuoden takaisesta kuormituksesta. Kuormitus pysyi vuonna 2016 luparajojen puitteissa. Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus on vähentynyt edellisten kymmenen vuoden aikana. Typpikuormitus on hieman kasvanut, mutta muu kuormitus on säilynyt ennallaan tai vähentynyt vuodesta Mäkikylän jätevedenpuhdistamolla ei päästy typen lupaehtoihin ja toisella vuosineljänneksellä lupaehdot eivät täyttyneet fosforin osalta. Vain tulvatilanteissa nykyisin toiminnassa olevat Halkoniemen ja Huhdanniemen puhdistamot kuormittivat Kymijokea hieman enemmän kuin viime vuonna, mutta niiden puhdistusteho säilyi luparajojen vaatimalla tasolla. Piste- ja hajakuormituksen vaikutus näkyy Kymijoen vedenlaadussa Rapakosken ja Hurukselan välillä. Kuormituksen vaikutus näkyi selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden, sähkönjohtavuuden ja alkaliniteetin nousussa. Jätevesien aiheuttama ammoniumtyppipitoisuuden ja sähkönjohtavuuden nousu on selvempää pienempien virtaamien aikaan. Pistekuormitus selitti Rapakosken ja Hurukselan välisestä fosforipitoisuuden noususta alle kolmasosan ja typpipitoisuudesta noin puolet. Kiintoainekuormitus tulee pääasiassa hajakuormituksena. Fosforipitoisuus on laskenut huomattavasti Rapakosken alapuolisilla näytepisteillä 30 vuoden takaisista lukemista, ja nykyisin erot näytepisteiden välillä ovat kaventuneet. Ahvenkoskella vedenlaatu oli ajoittain heikompi kuin muilla näytepisteillä, sillä siellä havaittiin mm. vuoden suurimmat sameus-, kiintoaine-, typpi- ja fosforipitoisuudet. Kokonaiskuormituksesta suurin osa syntyy Kymijoen yläosalla. Alaosalla huomattava osa kiintoaine- ja fosforikuormituksesta on peräisin hajakuormituksesta. Teollisuuden osuus pistemäisestä fosfori- ja kiintoainekuormituksesta on vähentynyt selvästi viimeisten 25 vuoden aikana. Fosfori on edelleen Kymijoen minimiravinne. Hurukselan jatkuvatoimisen sameusseurannan aineistosta johdetut fosfori- ja kiintoainekuormitukset olivat keskimäärin suuremmat Hurukselassa kuin Kymijoen haarojen mereen kuljettama kuormitus vesinäytetulosten perusteella laskettuna. Jatkuvalla seurannalla voidaan taltioida myös nopeasti muuttuvat ainepitoisuudet, jotka saattaisivat jäädä tavanomaisella näytteenotolla havaitsematta. Kymijoen veden hygieeninen laatu oli indikaattoribakteerien pitoisuuden (E. coli ja suolistoperäiset enterokokit) perusteella pääosin hyvä, mutta Karhulan näytepisteellä uimaveden toimenpiderajat ylittyivät elokuussa ja loppuvuodesta. Rapakoskella ja Ahvenkoskella vesi oli puhtainta. Kertaluonteisessa Kymijoen ja sen edustan merialueen tarkkailuun sisältyvässä haitallisten aineiden vedenlaatutarkkailussa otettiin vesinäytteet Kymijoesta Pyhäjärven alapuolelta, Mäkikylän puhdistamon alapuolelta sekä rannikolla Mussalon puhdistamon lähialueelta. Vesinäytteistä analysoitujen oktyyli- ja nonyylifenolien ja niiden etoksylaattien ja bisfenoli A:n pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan. Tutkittujen lääkeaineiden (50 eri yhdistettä) ja hormonien pitoisuudet jäivät alle määritysrajan tai olivat määritysrajan tasoa.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 MENETELMÄT Vesinäytteet Hurukselan jatkuvatoiminen sameusmittaus Haitallisten aineiden tarkkailun vesinäytteet 3 3 SÄÄ JA VIRTAAMA 3 4 VESISTÖKUORMITUS Pistekuormitus Kokonaiskuormitus 9 5 TULOKSET Happitilanne Sameus ja kiintoaine Sähkönjohtavuus, happamuus ja puskurikyky Orgaaninen aines Fosfori Typpi Typen ja fosforin suhde Muut kemialliset yhdisteet Veden hygieeninen laatu Hurukselan jatkuvatoiminen sameusmittaus Haitallisten aineiden tarkkailu 28 6 YHTEENVETO 31 VIITTEET 35 LIITTEET 1 11 Liite 1 Kartta: Kymijoen vedenlaadun seurantapaikat ja kuormittajat Liite 2 Kymijoen alaosan velvoitetarkkailujen näytepisteet ja koordinaatit sekä analyysien määritysmenetelmät Liite 3 Kymijoen ja sen edustan merialueen haitallisten aineiden tarkkailuun osallistujat Liite 4 Haitallisten aineiden tarkkailun näytepaikat Liite 5 Kymijoen virtaamat 2016 Liite 6 Kymijoen pistekuormitus 2016 Liite 7 Ainevirtaamien laskentamenetelmä ja Kymijoen ainevirtaamat mereen vuonna 2016 Liite 8 Kymijoen jokihaarojen kuukausittaiset ainevirtaamat mereen 2016 Liite 9 Vedenlaatutulokset 2016 Liite 10 Haitallisten aineiden tarkkailun tulokset 2016 Liite 11 Analysoidut lääkeaineet ja hormonit

4 JOHDANTO Kymijoen alaosan (Pyhäjärvi-Suomenlahti) ja sen edustan merialueen kuormittajilla on ympäristöviranomaisen määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen yhteistarkkailuun osallistuivat vuonna 2016 seuraavat kuormittajat (kartta Liite 1): UPM Kymmene Oyj, Kymi Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Kouvolan kaupunki Akanojan puhdistamo, lopettanut 12/14 Mäkikylän puhdistamo UPM, Myllykoski Myllykosken paperitehdas, lopettanut 12/11 Kymen Vesi Oy Halkoniemen puhdistamo, lopettanut 8/10* Huhdanniemen puhdistamo, lopettanut 9/10* Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Anjalan paperitehdas Stora Enso Ingerois Oy Inkeroisten kartonkitehdas Sonoco-Alcore Oy Karhulan kartonkitehdas Kotkan Energia Hyötyvoimalaitos *toiminnassa tulvatilanteissa Suoraan merialueelle jätevetensä purkavien kuormittajien yhteistarkkailu ja Kymijoen vaikutukset merialueella käsitellään erillisessä julkaisussa (Muuri 2017). Tarkkailu perustuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) hyväksymään tarkkailuohjelmaan (Dnro 0498Y ). Ohjelman mukaan vuoden 2016 vesistötarkkailuun kuului: - kuukausittainen vedenlaatuseuranta viidellä tutkimuspisteellä: Rapakoski, Huruksela, Ahvenkoski, Kokonkoski ja Karhula (kartta Liite 1, koordinaatit Liite 2). Näistä Hurukselan näytepiste kuuluu mukaan kansainväliseen GEMS ohjelmaan (Global Environmental Monitoring System), minkä vuoksi ko. paikalla on normaalia laajempi analyysivalikoima. - Tammijärven klorofylli-a tutkimus Lisäksi vuonna 2016 toteutettiin Kymijoen ja edustan merialueen yhteistarkkailuun sisältyvää haitallisten aineiden tarkkailua. Voimassa olevien tarkkailuohjelmien mukaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

5 haitallisten aineiden tarkkailua toteutetaan erikseen laadittavan ohjelman mukaan. Kaakkois-Suomen ELY-keskus hyväksyi (KASELY/545/07.00/2010, ) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:ssä laaditun tarkkailuohjelman. Haitallisten aineiden yhteistarkkailun vedenlaatuosioon osallistuivat Kymijoen alaosalla ja rannikolla toimivat kuormittajat (Liite 3). Tässä vuoden 2016 yhteenvedossa on esitetty haitallisten aineiden tulokset vuoden 2016 osalta koskien sekä Kymijoen että Kotkan edustan vedenlaatututkimuksia. Samaan ohjelmaan sisältyvät kalatutkimukset raportoidaan kalataloustarkkailun puolella (Raunio 2017). Vuonna 2017 ohjelmassa on haitallisten aineiden tarkkailuun liittyvät sedimenttitutkimukset, jotka koskevat vain merialuetta. Kymijoen yhteistarkkailussa mukana olevat osallistuivat myös veden laadun onlineseurantaan Kymijoen Hurukselassa, jotta äkillisiin laadun muutoksiin voitaisiin tarpeen vaatiessa reagoida viipymättä. Tässä raportissa on käsitelty vuonna 2016 ensimmäistä kertaa toimineen jatkuvatoimisen sameusseurannan tulokset. 2 MENETELMÄT 2.1 FYSIKAALIS-KEMIALLISET VESINÄYTTEET Vesinäytteet otettiin kerran kuukaudessa Rapakosken, Hurukselan, Ahvenkosken, Kokonkosken ja Karhulan näytepisteiltä. Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääosin voimassaolevien SFS-standardien mukaan (Liite 2). Analyysit tehtiin KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä ( alkaen Kymen Ympäristölaboratorio Oy). 2.2 HURUKSELAN JATKUVATOIMINEN SAMEUSMITTAUS Hurukselassa mitattiin veden laatua jatkuvatoimisella mittarilla (YSI 6920) välisenä aikana. Sondissa oli online-yhteys, ja se lähetti tunnin välein optisesti mitatun sameuden, sähkönjohtavuuden sekä veden lämpötilan kolmen tunnin välein palvelimelle. Anturi puhdistettiin ja sondi huollettiin vesinäytteenoton yhteydessä noin kerran kuukaudessa. Jatkuvatoimista sameusmittausta tukevia lisänäytteitä otettiin vuonna 2016 yhteensä neljä kertaa. Koska optinen sameusmittari voi reagoida anturiin kiinni jääviin roskiin, kasvillisuuteen tai limoittumiseen ja antaa tuolloin todellisuutta suurempia sameusarvoja, aineistosta poistettiin virheellisiksi tulkitut mittaukset. Tunnin välein mitatuille sameusarvoille laskettiin vuorokausittaiset keskiarvot. Kiintoaine- ja fosforikuormitus laskettiin samasta pisteestä otettujen vesinäytteiden sameuteen suhteutettujen pitoisuuksien ja läheisen Piirteenvirran virtaamamittausten perusteella. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

6 2.3 HAITALLISTEN AINEIDEN TARKKAILUN VESINÄYTTEET Kertaluonteiset haitallisten aineiden tarkkailun vesinäytteet otettiin Kymijoesta Pyhäjärven alapuolelta (Kymijoki Pilkanmaa 074) ja Mäkikylän alapuolelta (Kymijoki Värälä 051) sekä merialueelta Mussalon Ristiniemen edustalta (Suomenl Mussalo 096) (Liite 4 kartat ja koordinaatit). Värälän näytepaikka sijaitsi Mäkikylän jätevedenpuhdistamon alapuolella ja Mussalon näytepaikka Mussalon jätevedenpuhdistamon lähialueella. Kumpikin em. näytepaikka sijaitsi kuitenkin lähellä sijaitsevan jätevedenpuhdistamon sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella. Näytteenotto toteutettiin julkaisussa Ympäristöministeriön raportteja no 15 (Karvonen ym. 2012) ja soveltamisohjeen päivityksessä (Mehtonen ym. 2016) esitetyn ohjeistuksen mukaan. Näytteet otettiin jokipaikoilla 1 metrin syvyydestä ja merialueella sekä pinnasta että pohjan läheisyydestä (pohja 1 m). Näytteet otettiin Limnos-tyyppisellä vesinoutimella laboratorion lähettämiin pulloihin ja näytteenotossa noudatettiin laboratorion ohjeistusta täyttöasteeseen liittyen. Näytteet toimitettiin analysoivaan laboratorioon heti näytteenottopäivänä jäähdytetyssä kylmälaukussa. Näytteet analysoitiin akkreditoidussa MetropoliLab -laboratoriossa (FINAS T 058) tai sen alihankintalaboratoriossa. Näytteistä analysoitiin nonyyli- ja oktyylifenolit ja niiden etoksylaatit, bisfenoli A sekä lääkeaineet ja hormonit. Analyysimenetelmät on esitetty tarkemmin testausselosteissa. 3 SÄÄ JA VIRTAAMA Tammikuu oli tavanomaista kylmempi, mutta helmi- ja maaliskuu taas tavanomaista lämpimämpiä (Ilmatieteen laitos 2016) (Kuva 1). Lunta, routaa ja jäätä oli maan eteläosassa talvella vähän. Alkuvuonna oli hyydetulvia ja sekä pinta- että pohjavedet nousivat talvella ajankohdalle epätyypillisesti, kun taas kevättulvat jäivät vähäisiksi. Toukokuussa pintavesien lämpötila oli ajankohtaan nähden korkea (Suomen ympäristökeskus 2017). Kesällä ja syksyllä lämpötila pysytteli vertailujakson kanssa samoissa lukemissa, mutta joulukuu oli jälleen selvästi lauhempi. Sademäärät vaihtelivat hyvin paljon vertailujakson sademääristä. Helmikuussa sademäärä oli kolminkertainen keskimääräiseen verrattuna, kun taas maaliskuussa sademäärä jäi noin puoleen vertailujaksosta. Heinä- ja elokuussa satoi myös runsaasti, mutta syksy oli tavanomaista kuivempi. Myös joulukuussa satoi selkeästi vähemmän kuin vuosina Koko vuoden sadesumma oli tavanomaista suurempi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017 3

7 Kuva 1. Kuukauden keskilämpötila (ºC) ja kuukauden sadesumma (mm) Kouvolan Anjalan mittausasemalla vuonna 2016 ja ajanjaksolla (Ilmatieteen laitos 2016). Kymijoen virtaama oli alkuvuodesta keskimääräistä pienempi, kevään ja kesän aikaan suurempi ja loppuvuodesta taas pienempi (Kuva 2). Vuoden maksimivirtaama mitattiin Kuusankoskella (480 m 3 /s). Minimivirtaama (153 m 3 /s) mitattiin Vuoden keskivirtaama 325 m 3 /s oli vertailujaksoon nähden tavanomainen (MQ m 3 /s) (Liite 5). Vuonna 2016 Kymijokisuun eri jokihaarojen keskivirtaamien mukaan Kymijoen vettä virtasi Suomenlahteen hieman enemmän länsihaarojen (MQ Ahvenkoski + Ediskoski = 164 m 3 /s) kuin itähaarojen kautta (MQ Koivukoski + Korkeakoski = 147 m 3 /s). Kuva 2. Kymijoen virtaama (m³/s) Kuusankoskella vuonna 2016 ja pitkällä ajanjaksolla (vasen kuva). Kymijoen vuoden 2016 kuukausikeskivirtaaman poikkeama (%) ajanjakson keskiarvoista (oikea kuva). Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. 4 VESISTÖKUORMITUS 4.1 PISTEKUORMITUS Teollisuus ja kunnat laskivat Kymijokeen jätevesiä vuonna 2016 keskimäärin m 3 /vrk, jossa oli biologisesti happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) noin 820 kg/vrk, kemiallisena hapenkulutuksena mitattuna (COD Cr ) kg/vrk, typpeä noin kg/vrk, fosforia 22 kg/vrk ja kiintoainetta kg/vrk (Liite 6). 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

8 Teollisuuden vuosittainen kiintoainekuormitus ja hapenkulutus ovat säilyneet samalla tasolla jo viiden vuoden ajan (Kuva 3). Ravinnekuormitus sen sijaan on vähentynyt tasaisesti lukuun ottamatta vuoden 2011 kuormituspiikkiä. Fosforikuormitus on supistunut vain kolmasosaan kymmenen vuoden takaisesta kuormituksesta. Hapenkulutuksen vuorokausikeskiarvot kohosivat hieman edellisvuodesta UPM-Kymmene Oyj:n Kymin tehtaalla ja Stora Enson Anjalankosken tehtailla. Kiintoaine- ja ravinnekuormitus oli edellisvuotta suurempaa Kymin tehtaalla, mutta Anjalankosken tehtailla ko. kuormitukset olivat vähentyneet. Sonoco-Alcoren jätevesien kemiallinen hapenkulutus oli pienentynyt kolmannekseen ja kiintoainepäästöt olivat vähentyneet alle viidennekseen viime vuodesta. Tehtaat toimivat vesistökuormituksen suhteen luparajojen puitteissa. Lupaehtojen osalta (ISY 77/07/01, , VaHO , KHO ) UPM-Kymmene Oyj:n Kymin kuormitus alitti selvästi sekä kuukausikeskiarvon että vuosikeskiarvon mukaiset luparajat (Kuva 4). Stora Enson Anjalankosken tehtaiden kuormitus oli niin ikään lupaehtojen rajoissa (ISY 61/06/1, ). Typen kuukausitavoitearvo ylittyi kuitenkin kesäkuussa, mutta vuositavoitearvossa pysyttiin (Kuva 5). Kuva 3. Kymijoen alaosan puunjalostusteollisuuden jätevesikuormituksen happea kuluttavan aineksen (BOD7 ja CODCr) ja kiintoainekuormituksen (t/vrk) sekä ravinnekuormituksen (kok.fosfori ja -typpi, kg/vrk) kehitys vuosina Lähde: Kaakkois-Suomen ELY-keskus (KAS). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017 5

9 Sonoco-Alcore Oy:n varsinaiset prosessijätevedet johdetaan Kymen Veden Mussalon puhdistamolle. Sonoco-Alcorella on luparaja vain Kymijokeen johdettavien tiivistevesien COD Cr kuormitukselle. Kuormitus oli vuonna 2016 lupaehtojen mukaista (Kuva 6). Kotkan Energia Oy:n Hyötyvoimalaitokselta Kymijokeen tulee vain lämpökuormaa ja varsinaiset jätevedet johdetaan Mussalon puhdistamolle. Yhdyskuntakuormitus muodostuu jätevedenpuhdistamoille johdetuista asumajätevesistä. Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus on vähentynyt edellisten kymmenen vuoden aikana (Kuva 7). Typpikuormitus on hieman kasvanut, mutta muu kuormitus on säilynyt ennallaan tai vähentynyt vuodesta 2015 (Liite 6). Akanojan jätevedenpuhdistamon vedet on johdettu Mäkikylän puhdistamolle alkaen, jonka jälkeen Mäkikylän kuormitus on ollut aiempaa suurempaa. Vuonna 2016 kuormitus oli kuitenkin pienempää kuin vuonna Mäkikylän puhdistamon lupaehdoissa (ympäristölupapäätös Nro 101/2013/2, Dnro ESAVI/286/04.08/2011) typen pitoisuus vesistöön menevässä vedessä pitäisi olla vähintään 12 C:een käsittelylämpötilassa korkeintaan 20 mg/l ja vuositavoitearvona puhdistustehon > 70 %. Typen poistotehossa ei saavutettu 70 %:n tavoitearvoa ja typen pitoisuus oli ympäristöluvassa määriteltynä aikana keskimäärin 25 mg/l. Fosforipitoisuuden vuosineljännestä kohti laskettu lupa-arvo kiristyi vuoden 2016 alusta 0,5 mg/l:sta 0,3 mg/l:aan. Uusi lupa-arvo ylittyi toisella vuosineljänneksellä, jolloin fosforia oli jätevedessä keskimäärin 0,4 mg/l. Halko- ja Huhdanniemen jätevedet on suurimmaksi osaksi johdettu siirtoviemärillä Kotkaan puhdistettavaksi syksystä 2010 lähtien. Puhdistamot ovat toiminnassa vain lumien sulamisaikaan tai muissa vastaavissa runsasvetisissä tilanteissa. Vuonna 2016 Halkoniemen puhdistamo oli käytössä 52 vrk tammi-kesäkuussa ja 12 vrk lokamarraskuussa. Huhdanniemen puhdistamo oli käytössä 39 vrk helmi-toukokuussa ja 31 vrk syys-marraskuussa. Halkoniemen koko vuodelle jaettu kuormitus oli edellisvuotta hieman suurempaa (Liite 6). Huhdanniemestä kuormitusta tuli kiintoainetta lukuun ottamatta myös enemmän kuin edellisvuotena. Molemmat puhdistamot toimivat ympäristölupaehtojen ja -tavoitteiden puitteissa. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

10 Kuva 4. UPM-Kymmene Kymin BOD7-, CODCr-, fosfori-, typpi- ja AOX-kuormitus (kg/vrk) kuukausija vuosikeskiarvoina vuonna Kuvissa on esitetty myös vesistökuormituksen kuukausi- ja vuosiluparajat. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista. Lähde: KAS/ VAHTI-tietojärjestelmä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017 7

11 Kuva 5. Stora Enso Anjalankosken tehtaiden BOD7-, CODCr-, fosfori- ja typpikuormitus kuukausi- ja vuosikeskiarvoina (kg/vrk) vuonna Lisäksi kuvissa on kuukausi- ja vuosiluparajat. Typen osalta kyseessä on tavoitearvo. Luparajat eivät ylittyneet. Typen kuukausitavoitearvo ylittyi kerran. Lähde: KAS/VAHTI. Kuva 6. Sonoco-Alcore Oy:n Karhulan kartonkitehtaan CODCr -kuormitus (kg/vrk) Kymijokeen kuukausi- ja vuosikeskiarvoina vuonna Lisäksi kuvassa on esitetty kuukausi- ja vuosiluparaja CODCr -vesistökuormitukselle. Kuormitus oli lupaehtojen mukaista. Lähde: KAS/VAHTI. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

12 Kuva 7. Kymijokeen laskettavien yhdyskuntajätevesien happea kuluttavan aineksen (BOD7ATU ja CODCr) kuormitus sekä kiintoaine- (SS) ja ravinnekuormitus (kok.fosfori ja -typpi) (kg/vrk) ovat vähentyneet viimeisten 10 vuoden aikana. Huom. kokonaisfosfori luetaan Y2-akselilta. Lähde: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS/VAHTI. 4.2 KOKONAISKUORMITUS Vuonna 2016 Kymijoen virran mukana kulkeutui Suomenlahteen noin tonnia kiintoainetta, tonnia typpeä ja 170 tonnia fosforia (laskentamenetelmät: Liite 7, ainevirtaamat: Liite 8). Pyhtään haarasta ei oteta yhteistarkkailuohjelman yhteydessä näytteitä, vaan sen osuutena kokonaisainevirtaamasta on käytetty vuoden 1992 arvoa 2 %. Ainevirtaamien laskemisessa analyysituloksina käytettiin sekä Kymijoen yhteistarkkailun että Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen (KAS) vedenlaatuseurannan tuloksia. Kymijoen ainevirtaamat ovat vaihdelleet runsaasti 2000-luvulla (Kuva 8). Vuonna 2016 Kymijoki kuljetti hieman vähemmän kiintoainetta, typpeä sekä fosforia ja sen kemiallinen hapenkulutus oli matalampi kuin edellisvuonna. Virtaama vaikuttaa kuormituksen suuruuteen, sillä suurten virtaamien (Kuva 2) aikaan huhti-toukokuussa ainekuormat ovat olleet suurimmillaan (Kuva 9). Vähiten kuormitusta oli liikkeellä alkuvuodesta ja lokakuussa, jolloin myös virtaamat olivat maltillisemmat. Hajakuormituksen osuus Kymijoen alaosan kuormituksesta voidaan karkeasti arvioida vähentämällä mereen joutuvista ainemääristä tunnetut tekijät eli yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus ja Kymijoen alaosalle johdettu pistekuormitus (Liite 6). Tässä hajakuormituksen laskentatavassa oletetaan, että Kymijoen suuren virtaaman takia sedimentaatio, ravinteiden sitoutuminen ja häviöt ilmakehään ovat vähäisiä. Koska näitä prosesseja jossain määrin tapahtuu, saatu tulos saattaa hieman aliarvioida hajakuormituksen osuutta. Yläpuolisesta vesistöstä tuleva kuormitus on arvioitu Kuusankosken keskivirtaaman ja Rapakosken analyysitulosten avulla. Alapuolinen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017 9

13 kuormitus on jaettu Kymijoen alaosan virtaama- ja analyysitietojen avulla laskettuun hajakuormitukseen ja pistekuormitukseen, joka muodostuu teollisuuden ja yhdyskuntien kuormituksesta. Suurin osa kiintoaine-, typpi- ja fosforikuormituksesta syntyy Kymijoen yläosalla (Kuva 10). Typpikuormituksesta lähes 90 % syntyy Kymijoen yläosalla. Hajakuormituksen osuus joen alaosan typpikuormituksesta on noin puolet pistekuormituksesta, mutta kiintoaine- ja fosforikuormituksesta suurin osa tulee alaosalla hajakuormituksena. Kymijoen alaosan pistekuormituksen osuus Kymijoen mereen kuljettamasta kiintoainekuormituksesta on hieman yli 1 %, typpikuormituksesta 7 % ja fosforikuormituksesta 5 %. Vuonna 2016 yhdyskunnista tuli enemmän typpikuormitusta kuin teollisuudesta, mutta vähemmän fosfori- ja kiintoainekuormitusta. Teollisuuden osuus pistekuormituksesta on fosfori- ja kiintoainekuormituksen osalta vähentynyt viimeisten 25 vuoden aikana, mutta typpipäästöt jakautuvat edelleen noin puoliksi teollisuuden ja yhdyskuntakuormituksen kesken (Kuva 11). Kuva 8. Kymijoen kiintoaine-, COD-, fosfori- ja typpivirtaama (t/a) Suomenlahteen (pois lukien Pyhtään haara) vuosina Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

14 Kuva 9. Kymijoen kiintoaine-, fosfori- ja typpivirtaama (t/vrk) Suomenlahteen (pois lukien Pyhtään haara) eri kuukausina vuonna Huhti-toukokuussa ainevirtaamat ovat olleet suurimmillaan sekä lokakuussa pienimmillään. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

15 Kuva 10. Eri kuormittajien suhteelliset osuudet (%) Kymijoen Suomenlahteen kuljettamasta kiintoaine-, kokonaisfosfori- ja -typpikuormituksesta vuonna Hajakuormitus sekä teollisuus- ja yhdyskuntakuormitus on eritelty Kymijoen alaosan osalta. Kymijoen yläosan osuus kuvaa tutkimusalueen yläpuolelta tulevaa kokonaiskuormitusta. Kuva 11. Teollisuuden osuus (%) Kymijoen alaosan pistekuormituksesta vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

16 5 TULOKSET Vuonna 2016 velvoitetarkkailun (tulokset: Liite 9) näytteenoton ohessa otettiin myös Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle (KAS) näytteitä, joiden tuloksia on hyödynnetty tulosten tarkastelussa (Huruksela 4, Kokonkoski 5 ja Ahvenkoski 6 saatavilla olevaa lisätulosta analyysistä riippuen vuonna 2016). Näytepistekohtaisissa kuvissa on esitetty vuoden minimi- ja maksimiarvot (siniset neliöt), mediaani (punainen neliö) sekä 10 ja 90 %:n desiilit (avoimet ympyrät). Vuosikuvissa on puolestaan esitetty näytepisteiden kuukausikohtainen keskiarvo (punainen neliö) ja kuukauden minimi- ja maksimihavainnot (mustat neliöt). 5.1 HAPPITILANNE Kymijoen veden happitilanne 1 m:n syvyydessä oli vuonna 2016 aiempien vuosien tapaan hyvä, keskimäärin noin 11 mg/l. Näytepisteiden välillä ei ollut suuria eroja happipitoisuudessa eikä hapen kyllästysasteessakaan, mutta vuoden minimiarvot happikyllästyksessä havaittiin Kokonkoskella ja Karhulassa (Kuva 12). Happitilanne vaihteli kuitenkin kuukausien välillä, ja happipitoisuus oli alimmillaan kesällä lämpimän veden aikaan ja kyllästysaste talven aikana (Kuva 13). Happea riitti vedessä ympärivuotisesti yli 8 mg/l ja kyllästysaste pysytteli yli 70 %:ssa. Happikyllästys on yleensä korkeimmillaan Kokonkoskella, jonka yläpuolella on vettä hyvin hapettava koskijakso, mutta nyt myös alimmat lukemat havaittiin samassa paikassa. Kuva 12. Happipitoisuus (mg/l) ja hapen kyllästysaste (%) Kymijoen viidellä näytepisteellä vuonna Happipitoisuus ja -kyllästys eivät eronneet suuresti näytepisteiden välillä. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

17 Kuva 13. Kymijoen happipitoisuuden (mg/l) ja hapen kyllästysasteen (%) kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Kymijoen happitilanne säilyi läpi vuoden hyvänä. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.2 SAMEUS JA KIINTOAINE Eroosion voimakkuus vaikuttaa sameuteen ja kiintoainepitoisuuteen, joiden maksimiarvot esiintyvät yleensä kevätylivalumien aikana ja sadekausien jälkeen. Valumatilanne vaikuttaa etenkin sameustasoon, mutta kiintoainepitoisuuteen vaikuttaa myös perustuotanto itse joessa ja sen yläpuolisessa järvivesistössä. Vuonna 2016 Kymijoen veden kiintoainepitoisuus oli korkeimmillaan (noin 6 mg/l) valumahuippujen aikaan keväällä ja kesällä, jolloin pitoisuuksissa näkyi myös perustuotannon vaikutus (Kuva 14). Vesi oli sameinta niin ikään keväällä, jolloin sameus oli maksimissaan 14 FTU. Loppuvuodesta havaittiin myös paikallisesti korkeita sameusarvoja. Kirkkainta vesi oli helmi-maaliskuussa, jolloin sameus oli alle 2 FTU. Kymijoen vesi on yleisesti ottaen melko kirkasta, mutta Ahvenkoskella vesi on ajoittain sameampaa kuin muilla tarkkailupisteillä (Kuva 15). Kuva 14. Kymijoen veden kiintoainepitoisuuden (mg/l) ja sameuden (FNU/FTU) kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Sameus ja kiintoainepitoisuus olivat korkeimmillaan keväällä suurten virtaamien aikaan. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

18 Kuva 15. Veden kiintoainepitoisuus (mg/l) ja sameus (FNU/FTU) Kymijoen viidellä näytepisteellä vuonna Kymijoen vesi on melko kirkasta, mutta Ahvenkoskella vesi on ollut sameampaa kuin muilla näytepisteillä. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen veden sameus ja kiintoainepitoisuus kohosi hieman Rapakosken ja Hurukselan näytepisteiden välillä (0,9 FTU ja 0,6 mg/l) ja vielä selvemmin Hurukselan ja Ahvenkosken välillä (3,2 FTU ja 1,3 mg/l) (Kuva 15). Kuormitustietojen ja Kymijoen keskivirtaaman avulla laskettuna teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitus selittää Kymijoen kiintoainepitoisuudesta vain noin 0,04 mg/l, joka on alle 2 % keskimääräisestä pitoisuudesta ja noin 7 % Rapakosken ja Hurukselan välisestä erosta. Hajakuormituksella on siis vahva rooli Kymijoen kiintoainepitoisuuden lisääntymisessä. 5.3 SÄHKÖNJOHTAVUUS, HAPPAMUUS JA PUSKURIKYKY Jätevesien sisältämät ionit nostavat Kymijoen sähkönjohtavuutta, mikä on huomattavissa sähkönjohtavuuden selvänä nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä (Kuva 16). Sähkönjohtavuuden keskiarvo nousi tällä välillä 1,3 ms/m. Joessa virtaava vesimäärä vaikuttaa jätevesien sähkönjohtavuuteen. Mitä vähemmän joessa virtaa vettä, sitä voimakkaampi on jätevesien sähkönjohtavuutta kohottava vaikutus Rapakosken ja Hurukselan välillä. Kymijoessa sähkönjohtavuus oli vuonna 2016 alimmillaan kesällä ja korkeimmillaan loppuvuodesta, jolloin virtaama oli vähäisin. Veden ph-arvon mediaani oli kaikilla näyteasemilla lähes neutraali (Kuva 16). Kymijoen veden ph on yleensä alhaisimmillaan keväällä, jolloin lumen happamat sulamisvedet laskevat ph:ta. Talvi oli kuitenkin vähäluminen, joten vaikutus jäi hyvin vähäiseksi. Koko vuoden ajan Kymijoen veden ph oli lähes neutraali ja vaihteli välillä 6,9 7,2. Perustuotannon vaikutus näkyy yleensä ph-arvojen lievänä kohoamisena tuotantokaudella. Kymijoen veden puskurikyky eli alkaliniteetti oli vuonna 2016 hyvä, noin 0,27 mmol/l. Jätevesikuormitus yleensä nostaa puskurikykyä, mikä on havaittavissa Rapakosken ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

19 Hurukselan välisessä alkaliniteetin nousussa (Kuva 16). Alkaliniteetin kohoaminen Rapakosken ja Hurukselan välisellä alueella vastaa hyvin sähkönjohtavuuden nousua. Sähkönjohtavuus ja alkaliniteetti korreloivat voimakkaasti vuoden 2016 aineiston (n=60) perusteella (korrelaatiokerroin 0,74). Alkaliniteetti on niin ikään koholla Kymijoen vesistössä alku- ja loppuvuodesta pienempien virtaamien aikaan. Kuva 16. Kymijoen veden sähkönjohtavuus (ms/m), ph-arvo ja alkaliniteetti (mmol/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Sähkönjohtavuus ja alkaliniteetti kohosivat Rapakosken ja Hurukselan näytepisteiden välillä. Kymijoen veden ph oli lähes neutraali läpi vuoden. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

20 5.4 ORGAANINEN AINES Orgaanisen eli eloperäisen aineksen pitoisuutta arvioitiin kolmen eri parametrin, väriluvun, kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja orgaanisen kokonaishiilen (TOC), avulla. Vuonna 2016 vahvimmin korreloivat kemiallinen hapenkulutus ja väri, r = 0,79 (n = 60). Tarkkailupisteiden väliset erot orgaanisen aineen määrässä olivat hyvin pieniä, eikä Rapakosken ja Hurukselan välillä esiintynyt suurta harppausta orgaanista ainesta kuvaavissa muuttujissa (Kuva 17). Ahvenkoskella vaihtelu kemiallisessa hapenkulutuksessa ja veden värissä oli suurinta vuonna Orgaaniseen aineen pitoisuus kohosi alkuvuonna ja saavutti huippunsa huhtikuussa, laski hieman kesän aikana ja nousi vielä hieman loppuvuodesta, eli pitoisuudet muuttuivat virtaamien mukaan (vrt. Kuva 2). Kuva 17. CODMn -arvo (mgo2/l), veden väriluku (mgpt/l) ja TOC-arvo (mg/l) Kymijoen viidellä näytepisteellä sekä niiden kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Näytepisteiden väliset erot orgaanisen aineksen pitoisuuksissa olivat pieniä. Eniten orgaanista ainesta oli jokivedessä keväällä ja loppuvuodesta. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

21 5.5 FOSFORI Kymijoen fosforipitoisuus oli vuonna 2016 keskimäärin 14 µg/l, matalimmillaan Rapakoskella ja korkeimmillaan Ahvenkoskella ja Karhulassa (Kuva 18). Kokonaisfosforipitoisuuden keskiarvo nousi Rapakosken ja Hurukselan välillä n. 2,8 µg/l. Kuormitus- ja virtaamatietojen perusteella pistekuormitus vastasi alle kolmasosasta pitoisuusnousua (0,8 µg/l). Hurukselan ja Ahvenkosken välille laskevat peltovaltaisten alueiden läpi virtaavat Tallusjoki ja Teutjoki, ja näiden jokien vaikutus näkyi myös fosforipitoisuuden nousussa (4,6 µg/l) tällä alueella. Kymijoen vedessä oli vähiten fosforia alkuvuodesta ja lokakuussa, jolloin virtaamat olivat pienimmillään. Suurimmillaan fosforipitoisuus oli huhtikuussa. Fosforipitoisuudella on yleensä selvä korrelaatio kiintoainepitoisuuden kanssa, ja nytkin niiden välinen riippuvuus oli vahva (r = 0,82, n = 64). Rapakoskella fosforipitoisuus on pysynyt samalla tasolla jo yli 20 vuoden ajan eli ollut noin µg/l (Kuva 19). Rapakosken alapuolisilla tarkkailupisteillä fosforipitoisuus oli vielä 1990-luvulla keskimäärin µg/l, mutta 2000-luvulla pitoisuudet ovat laskeneet alle 20 µg/l. Erot Rapakosken ja alapuolisten näytepisteiden välillä olivat 30 vuotta sitten jopa yli 20 µg/l, mutta nykyisin ero on enää hieman yli 5 µg/l luokkaa. Kuva 18. Kymijoen veden fosforipitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Fosforipitoisuus kohosi hieman Rapakosken ja Hurukselan sekä Hurukselan ja Ahvenkosken välillä. Korkeimmillaan fosforipitoisuus oli huhtikuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

22 Kuva 19. Kymijoen veden keskimääräinen fosforipitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä vuosina Fosforipitoisuus on laskenut etenkin Rapakosken alapuolisilla näytepisteillä. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Vuoden 2015 keskimääräistä korkeammat liukoisen fosforin pitoisuudet Hurukselassa, Ahven- ja Kokonkoskella olivat nyt laskeneet. Pitoisuudet olivat silti hieman korkeampia jokihaarojen näytepisteillä yläosaan verrattuna. Liukoisen fosforin pitoisuus on ollut yleensä pienin Rapakoskella, mutta vuonna 2016 pitoisuus oli Hurukselan kanssa samaa tasoa (Kuva 20). Liukoisen fosforin pitoisuus oli alimmillaan tammikuussa ja korkeimmillaan joulukuussa. Sen osuus kokonaisfosforista oli korkein alku- ja loppuvuodesta, jolloin se oli jopa 80 % (Kuva 21). Kasvukaudella liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista vaihteli % välillä. Liukoisen fosforin osuus kokonaisfosforista oli Ahvenkoskella ja Karhulassa reilu kolmannes koko vuoden keskiarvoista, mutta Hurukselassa, Kokonkoskella ja Rapakoskella lähes puolet. Kuva 20. Kymijoen veden liukoisen fosforin pitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Liukoisen fosforin pitoisuus oli pienin Rapakoskella ja Hurukselassa, ja se oli alimmillaan tammikuussa ja korkeimmillaan joulukuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

23 Kuva 21. Kymijoen veden liukoisen fosforin (DIP) suhde kokonaisfosforiin (P) viidellä eri näytepisteellä vuonna Liukoisen fosforin suhde kokonaisfosforiin oli alimmillaan levien kasvukaudella. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.6 TYPPI Kymijoen typpipitoisuus oli vuonna 2016 keskimäärin 530 µg/l. Kokonaistyppipitoisuus oli Hurukselassa noin 66 µg/l korkeampi kuin Rapakoskella (Kuva 22). Vuonna 2016 pistekuormitus kasvatti typpipitoisuutta noin 35 µg/l, joka selittää noin puolet Rapakosken ja Hurukselan välisestä pitoisuuden noususta. Ahvenkoskella pitoisuus vaihteli voimakkaimmin. Typpipitoisuus on laskenut hieman kahtena edellisenä vuonna Kymijoessa (Åkerberg & Raunio 2016). Vuonna 2016 kokonaistyppipitoisuus oli Kymijoessa pitkän ajan keskiarvoa pienempi. Typpipitoisuus oli korkeimmillaan kaikkien mittauspisteiden keskiarvojen perusteella huhtikuussa runsaiden sateiden ja lumien sulamisen aikaan ja joulukuussa lauhan sään aiheuttaman lumien sulamisen seurauksena (Kuva 1). Kuva 22. Kymijoen veden typpipitoisuus (µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Typpipitoisuus kohosi hieman Rapakosken ja Hurukselan välillä. Typpipitoisuus oli suurimmillaan huhti- ja joulukuussa runsaiden sateiden ja sulamisvesien aikaan. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

24 Nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus oli Kymijoessa vuonna 2016 noin 230 µg/l. Nitriitti- ja nitraattitypen pitoisuus oli Hurukselassa keskimäärin 35 µg/l korkeampi kuin Rapakoskella ja Ahvenkoskella noin 27 µg/l korkeampi kuin Hurukselassa (Kuva 23). Nitriittinitraattityppipitoisuuteen näyttää vaikuttavan vuodenajat ja niiden mukaan vaihtelevat biokemialliset prosessit sekä valumat enemmän kuin pistekuormitus. Yleisesti pitoisuudet olivat talvella korkeampia kuin kesällä, jolloin perustuotanto kulutti nitraattia. Pitoisuudet olivat poikkeuksellisen matalia myös helmikuussa kylmän tammikuun jäljiltä (Kuva 1). Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä oli noin 40 %, joka on viime vuosien keskimääräistä tasoa. Kuva 23. Kymijoen nitriitti- ja nitraattityppipitoisuus (NO23-N µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Nitriitti- ja nitraattitypen eli liukoisen typen pitoisuus oli suurempi Hurukselassa kuin Rapakoskella. Liukoisen typen pitoisuus oli alimmillaan kesällä, jolloin perustuotanto kulutti sitä. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyy Rapakosken ja Hurukselan välillä selvimmin ammoniumtyppipitoisuuden nousuna. Vuosina pitoisuusnousu on kuitenkin ollut keskimääräistä pienempi, 5 7 μg/l. Vuosina myös Mäkikylän jätevedenpuhdistamon ammoniumtyppikuormitus on ollut selvästi aiempaa pienempää. Ammoniumtyppipitoisuuden mediaani oli kaksinkertainen Hurukselassa verrattuna Rapakoskeen (Kuva 24). Jokihaarojen ammoniumtyppipitoisuudet olivat samaa tasoa Hurukselan pitoisuuden kanssa, joten joen alaosan hajakuormitus ei lisännyt ammoniumtypen pitoisuutta. Ammoniumtyppipitoisuudet vaihtelivat voimakkaasti vuoden aikana, mutta alimmillaan ne olivat alkuvuodesta, kun taas korkeimmat pitoisuudet havaittiin toukokuussa ja loppuvuodesta. Loppuvuoden korkeat pitoisuudet johtunevat pienemmistä virtaamista (Kuva 2), jolloin jätevesien vaikutus näkyy selvemmin. Keväällä korkeisiin pitoisuuksiin on vaikuttanut Mäkikylän jätevedet, joiden ammoniumtyppikuorma oli huhti-toukokuussa selvästi koholla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

25 Kuva 24. Kymijoen ammoniumtyppipitoisuus (NH4-N µg/l) viidellä eri näytepisteellä ja kuukausittaiset keskiarvot, minimit ja maksimit vuonna Rapakoskella havaittiin selvästi pienemmät ammoniumtypen maksimipitoisuudet verrattuna sen alapuolisiin näytepisteisiin. Ammoniumtypen pitoisuus vaihteli suuresti vuoden aikana, mikä on voinut johtua jätevesien ja virtaamien vaikutuksesta. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö & KAS. 5.7 TYPEN JA FOSFORIN SUHDE Jätevesikuormituksen sisältämän fosforin takia fosforin määrä suhteessa typen määrään kasvaa Kymijoen alaosalla kuormittajien alapuolisilla näytepisteillä. Mikäli kokonaisravinteiden painosuhde (kok.n:kok.p) on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 10, typpi on kasvun minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Kokonaisravinnesuhteen keskiarvon 45 perusteella fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne myös kuormitetulla jokialueella. Typpeä on enemmän suhteessa fosforiin etenkin lopputalvella (Kuva 25). Vuoden 2016 aikana N:P-suhde oli kuormitetulla osalla vähintään 18. Rapakoskella typpeä oli vähintään 30-kertaisesti fosforiin nähden. Myös mineraaliravinnesuhteiden perusteella fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne (Kuva 25). Fosfori on rajoittava ravinne, jos liukoisten mineraaliravinteiden painosuhde (NO NO 2 + NH 4 N : liuk. fosfori) on yli 12. Mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava tekijä (Forsberg ym. 1978). Mineraaliravinnesuhde oli poikkeuksellisen korkea tammikuussa, jolloin Rapakoskella ja Karhulassa liukoista typpeä oli n. 300-kertaisesti liukoiseen fosforiin nähden. Alimmillaan suhde oli vuoden aikana Ahvenkoskella ja Kokonkoskella (molempien vuoden minimi 26). 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

26 Kuva 25. Kymijoen kokonaistypen ja -fosforin suhdeluku (yllä) sekä liukoisten typpi- (nitriitti-, nitraatti- ja ammoniumtyppi) ja fosforiyhdisteiden (fosfaattifosfori) suhdeluvut (alla) eri kuukausina vuonna Fosfori on Kymijoen minimiravinne. Liukoista typpeä oli tammikuussa moninkertaisesti liukoiseen fosforiin nähden. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry. 5.8 MUUT KEMIALLISET YHDISTEET Yhteenveto Kymijoen Hurukselassa vuonna 2016 mitattujen muiden alkuaineiden ja yhdisteiden pitoisuuksista on taulukoissa 1 ja 2 (Liite 9.2). Pitoisuudet ovat muuten samaa tasoa kuin edellisvuosina, mutta kloridi- ja sulfaattipitoisuudessa on havaittavissa lievä laskeva trendi. Kromi- ja nikkelitulokset hylättiin vuoden 2016 osalta, koska näytteiden kestävöintiaineen todettiin kontaminoituneen kyseisillä aineilla. Muut raskasmetallipitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla aiempiin vuosiin nähden. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

27 Taulukko 1. Kymijoen Hurukselan ainepitoisuuksia (n = 12), minimi, maksimi, mediaani, keskiarvo vuonna Tulokset: Kymijoen vesi ja ympäristö ja KAS. Cl mg/l SO4 mg/l SiO2 mg/l Fe g/l min 3,7 8 2, Mn g/l max 5,3 13 3, med 4,5 9 3, ka 4,5 10 2, Al g/l Ca mg/l Mg mg/l Na mg/l K mg/l min 48 3,2 1,3 4,8 1,2 max 330 5,3 1,5 8,4 1,6 med 130 4,4 1,4 7,4 1,5 ka 143 4,4 1,4 7,1 1,5 Taulukko 2. Kymijoen Hurukselan raskasmetalli- ja seleenipitoisuudet (μg/l) vuonna Tulokset ovat Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen (KAS) aineistosta (n=12). µg/l Zn Se Pb Cu Cd As Hg min 1,4 0,05 0,06 1,0 0,005 0,28 <0,001 max 2,9 0,2 0,17 2,2 0,01 0,35 0,004 med 2,0 0,1 0,13 1,3 0,01 0,33 <0,001 ka 2,0 0,1 0,12 1,4 0,01 0,32 <0, VEDEN HYGIEENINEN LAATU Uimarantavesien mikrobiologista laatua seurataan ulosteperäistä saastumista kuvaavien indikaattoribakteerien avulla (Escherichia coli ja suolistoperäiset eli fekaaliset enterokokit) (Pitkänen 2008). E. coli -bakteerien ja suolistoperäisten enterokokkien runsas esiintymien uimavedessä on yhteydessä taudinaiheuttajamikrobien esiintymiseen. Voimassa olevien EU-normien (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta, nro 177/2008) mukaan vesi on hygieeniseltä laadultaan huonontunutta ja voi aiheuttaa uimareille terveydellistä haittaa, mikäli yksittäisen tuloksen perusteella fekaalisia enterokokkeja havaitaan yli 400 pmy/100 ml (pmy = pesäkettä muodostava yksikkö) tai Escherichia coli -bakteereja yli 1000 pmy/100 ml. Kymijoen veden hygieenistä laatua arvioidaan tutkimalla fekaalisten enterokokkien, E. coli -bakteerien ja koliformisten bakteerien pitoisuuksia. Vuonna 2016 Kymijoen vesi oli hygieeniseltä laadultaan pääosin uimavedeksi soveltuvaa. Karhulassa fekaalisten enterokokkien pitoisuus oli suurin, ja siellä raja-arvo 400 pmy/100 ml ylittyikin elokuussa (Kuva 26). Rapakoskella ja Ahvenkoskella enterokokkipitoisuudet olivat pienimmät (vuoden keskiarvo 6 8 pmy/100 ml). 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

28 E. coli -bakteerien pitoisuudet jäivät alle raja-arvon 1000 pmy/100 ml lukuun ottamatta Karhulaa, jossa niiden määrä oli marras-joulukuussa jopa 2000 pmy/100 ml (Kuva 27). Rapakoskella ja Ahvenkoskella myös E. coli -pitoisuudet olivat pienimmät (vuoden keskiarvot 3 ja 13 pmy/100 ml, vastaavasti). Kuva 26. Fekaalisten enterokokkien pitoisuus (pmy/100 ml) Kymijoen näytepisteillä vuonna Punainen katkoviiva kuvaa STM:n (177/2008) uimaveden hygieenisen laadun rajaa. Veden hygieeninen laatu oli heikentynyt Karhulassa elokuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö. Kuva 27. Escherichia coli -bakteerien määrä (pmy/100 ml) Kymijoen näytepisteillä vuonna Punainen katkoviiva kuvaa STM:n (177/2008) uimaveden hygieenisen laadun rajaa. E. coli - bakteerien pitoisuus ylitti terveysviranomaisen suositukset Karhulassa marras-joulukuussa. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Aikaisemmin käytössä olleissa uimavesiasetuksissa (STM 292/1996 ja 41/1999) uimaveden laadun arvioinnissa otettiin huomioon myös koliformisten eli kolimuotoisten bakteerien kokonaismäärä. Kolimuotoisten bakteerien raja-arvona oli pmy/100 ml. Ne eivät kuvaa välttämättä veden hygieenistä laatua, sillä niitä tavataan paljon myös maaperässä ja orgaanisessa aineksessa. Raja-arvo ylittyi Karhulassa ainakin joulukuussa, jolloin kolimuotoisten bakteerien pitoisuus oli jopa yli pmy/100 ml (Kuva 28). Muilla Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

29 näytepisteillä pitoisuudet olivat joulukuussa yli 2400 pmy/100 ml. Rapakoskella kolimuotoisten bakteerien pitoisuuden keskiarvo oli pienin, n. 380 pmy/100 ml. Kuva 28. Kolimuotoisten bakteerien pitoisuus (pmy/100 ml) Kymijoen näytepisteillä vuonna Punainen katkoviiva kuvaa STM:n vanhentuneiden uimavesiasetusten (292/1996 ja 41/1999) hygieenisen laadun rajaa. Karhulassa veden hygieeninen laatu oli heikentynyt joulukuussa. Hurukselan, Ahvenkosken ja Kokonkosken joulukuun tulos oli > 2400 pmy/100 ml. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö HURUKSELAN JATKUVATOIMINEN SAMEUSMITTAUS Hurukselassa jatkuvatoimisella mittarilla mitattu sameus vaihteli ajoittain suuresti (Kuva 29). Suurimmat sameuspiikit havaittiin kesäkuun alussa ja lopussa, elokuun loppupuolella, lokakuun alussa sekä marraskuun alussa ja lopussa. Vesinäytteistä analysoitu sameus oli samaa tasoa sondilla mitatun sameuden kanssa. Lokakuun lopulla ja marraskuussa sameus oli koholla lyhyiden sadejaksojen jälkeen. Sameuden ja kiintoaine- ja fosforipitoisuuden suhteen sekä läheisen Piirteenvirran virtaaman avulla laskettu vuorokausikohtainen kiintoaine- ja fosforikuormitus mukailivat pääsääntöisesti Kymijoen haaroista mereen päätyvää kokonaiskuormitusta (Kuva 30, vertaa Kuva 9). Täysille kuukausille laskettu keskimääräinen kuormitusarvio oli sekä kiintoaineen että fosforin tapauksessa heinäkuuta lukuun ottamatta suurempi Hurukselassa kuin jokihaaroissa (Kuva 31). Näytteenotto ei tutkimusjakson aikana osunut kertaakaan sameuspiikkien kanssa samaan aikaan, joten on mahdollista, että Kymijoen kuormitus voi olla nopeasti muuttuvien pitoisuuksien takia myös jokihaaroissa arvioitua suurempi. Toisaalta myös sameuden avulla määritetty kiintoaine- ja fosforipitoisuus eivät anna tarkkaa arviota todellisista pitoisuuksista. Liuenneiden suolojen pitoisuudesta kertova sähkönjohtavuus kohosi tasaisesti mittausjakson aikana: keväällä se oli noin 7 ms/m ja marraskuun lopulla hieman alle 9 ms/m (Kuva 32). Mittausjakson aikana joen virtaama väheni, joten joessa virtaavien jätevesien sisältämien suolojen pitoisuus kasvoi. Veden lämpötila kohosi 20 C:seen ensimmäisen kerran kesäkuun viimeisellä viikolla, viileni sitten hieman ja saavutti kesän 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

30 korkeimmat lukemat heinäkuun lopulla. Vesi alkoi viilentyä syyskuun loppupuolella. Marraskuun alussa oli kahden viikon mittainen pakkasjakso, jonka seurauksesta jokivesi viileni nopeasti, mutta lämpeni hiukan jälleen pakkasjakson päätyttyä. Kuva 29. Jatkuvatoimisella mittarilla mitattu sameus ja vesinäytteistä analysoitu sameus Kymijoen Hurukselassa Kuva 30. Jatkuvatoimisella mittarilla mitatun sameuden ja vesinäytteistä määritetyn sameuden ja kiintoaine- sekä fosforipitoisuuden suhteen ja Kymijoen virtaaman avulla laskettu vuorokausikohtainen kiintoaine- (t/d) ja fosforikuormitus (kg/d) Kymijoen Hurukselassa ajalla Taustalla laskennassa käytetty Piirteenvirran virtaama (m 3 /s, Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä) samalla ajanjaksolla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

31 Kuva 31. Hurukselan sameusseurannalla tuotetun aineiston ja näytteenoton avulla arvioitu fosforija kiintoainekuormitus verrattuna Kymijoen haaroista mereen päätyvään kokonaiskuormitukseen. Jatkuvatoimisella seurannalla arvioitu kuormitus on keskimäärin suurempi kuin joen alavirralla tehdyn näytteenoton perusteella arvioitu kuormitus, sillä jatkuvatoimisella mittarilla voidaan taltioida veden laadun ja aineiden pitoisuuksien nopeat muutokset. Kuva 32. Jatkuvatoimisella mittarilla mitattu sähkönjohtavuus (ms/m) ja vesinäytteiden vastaavat analyysitulokset sekä veden lämpötila Kymijoen Hurukselassa HAITALLISTEN AINEIDEN TARKKAILU Vesinäytteet analysoineen laboratorion testausselosteissa on esitetty tulosten lisäksi myös analyysimenetelmät (Liite 10). Tulokset on viety vedenlaaturekisteriin (Hertta). Oktyylifenolit (OP) ja nonyylifenolit (NP) sekä niiden etoksylaatit (OPE ja NPE) Kaikkien tutkittujen yhdisteiden (Taulukko 3) pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle laboratorion määritysrajan, joka oli oktyylifenoliyhdisteillä 0,03 µg/l ja nonyylifenoliyhdisteillä 0,1 µg/l. Nonyylifenoliyhdisteiden osalta laboratoriossa saavutettiin tavoitemääritysraja (30 % ympäristölaatunormista), mutta ei käytetyn menetelmän (ISO :2009) määritysrajaa (0,005 µg/l). 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

32 Taulukko 3. Haitallisten aineiden tarkkailussa näytteistä analysoidut oktyyli- ja nonyylifenolit ja niiden etoksylaatit ja bisfenoli A. Näytteet Analyysi Laatu Pilkanmaa Värälä Mussalo 1m Mussalo 20m Oktyylifenolietoksylaatit yhteensä µg/l <0,03 <0,03 <0,03 <0,03 4 t Oktyylifenoli µg/l <0,03 <0,03 <0,03 <0,03 Oktyylifenolimonoetoksylaatti µg/l <0,03 <0,03 <0,03 <0,03 Oktyylifenolidietoksylaatti µg/l <0,03 <0,03 <0,03 <0,03 Nonyylifenolietoksylaatit yhteensä µg/l <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 4 n Nonyylifenoli µg/l <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Nonyylifenolimonoetoksylaatti µg/l <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Nonyylifenolidietoksylaatti µg/l <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Bisfenoli A µg/l <0,01 <0,01 <0,01 <0,01 Nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien (yksilöity vaaralliseksi aineeksi) kokonaistoksisuuden ympäristölaatunormi (AA-EQS) on sekä sisävesissä että muissa pintavesissä 0,3 µg/l. 4-t-oktyylifenolin ympäristölaatunormi on sisämaan pintavesissä 0,1 µg/l ja muissa pintavesissä 0,01 µg/l. Saadut tulokset alittivat em. ympäristölaatunormit. 4-t-oktyylifenolin osalta tulosten määritystarkkuudessa ei kuitenkaan saavutettu muiden pintavesien EQS-rajaa. Nonyylifenoli ja sen etoksylaatit ja oktyylifenoli ovat mukana Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C -listalla (Karvonen ym. 2012, Valtioneuvosto 2015). Ne ovat myrkyllisiä vesieliöille, säilyvät ympäristössä, voivat kerääntyä kudoksiin ja ovat ravintoverkossa biokertyviä. Kemikaalien samankaltaisuus luonnollisten estrogeenihormonien kanssa voi häiritä joidenkin organismien seksuaalista kehitystä. Tunnetuin vaikutus on kalojen feminisaatio. Yhdisteitä ei valmisteta Suomessa, ja ne on myös poistettu metsäteollisuuden käyttämistä kemikaaleista (Euroopan yhteisön kemikaalilainsäädäntö, REACH-asetus). Yhdisteitä on mm. liima-, side- ja stabilointiaineissa, maaleissa, puhdistus- ja pesuaineissa, tekstiileissä ja kosmetiikassa. Nonyylifenolit ovat tiukasti säädeltyjä Euroopassa; vuodesta 2005 lähtien on ollut käytössä EU:n laajuinen kielto niiden laajoista käytöistä. Käyttökielto kohdistuu vain EU:n alueelle, joten se ei estä esim. näitä kemikaaleja sisältävien tekstiilien ja kosmetiikan tuontia ja myyntiä Suomessa. Bisfenoli A pitoisuudet olivat myös kaikissa näytteissä alle määritysrajan (0,01 µg/l). Bisfenoli A (BPA) ei sisälly asetusmuutokseen (Valtioneuvosto 2015), mutta se on ns. nouseva aine eli aine, joka voidaan tiedon karttuessa tulevaisuudessa mahdollisesti todeta haitalliseksi tai vaaralliseksi aineeksi. Bisfenoli A:ta käytetään laajasti muoviteollisuudessa mm. elintarvikemuovin raaka-aineena ja esim. lämpöpapereissa ja epoksihartsin (viemäri- ja vesijohtojen pinnoitus, säilyke- ja virvoitusjuomapurkkien sisäpinnat) valmistuksessa. Ihminen altistuu pienelle määrälle BPA:ta jatkuvasti elinympäristönsä muovituotteiden kautta. Yhdisteellä on todettu olevan mm. hormonaalisia vaikutuksia. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

33 Ympäristöhallinto on selvittänyt oktyyli- ja nonyylifenoleita ja niiden etoksylaatteja Suomen vesistöissä. Tutkimuksissa on yhtenä näytepaikkana ollut Kymijoki Huruksela Vuonna 2013 tehdyssä seurannassa tutkittujen yhdisteiden (Taulukko 4) pitoisuudet olivat 0,015 µg/l ja dietoksylaatteja ei todettu lainkaan. Bisfenoli A:n pitoisuus oli ,015 µg/l ja sen jälkeen vuosina tasoa 0,001 0,002 µg/l. Taulukko 4. Ympäristöhallinnon seurannoissa Kymijoen Hurukselasta vuonna 2013 (3 näytteenottokertaa) tutkitut nonyyli- ja oktyylifenoliyhdisteet ja niiden etoksylaatit. Yhdiste Pitoisuus µg/l Nonyylifenoli, tekninen seos 0,015 Nonyylifenolidietoksylaatti 0 Nonyylifenolimonoetoksylaatti 0,015 Oktyylifenoli 0,015 Oktyylifenolidietoksylaatti 0 Oktyylifenolimonoetoksylaatti 0,015 Lääkeaineet ja hormonit Näytteistä analysoitiin lääkeaineita yhteensä 50 ja hormoneja 7 eri yhdistettä (Liite 11). Testausselosteessa (Liite 10) on esitetty analyysitulokset vain niiden määritysten osalta, joiden toteamisraja ylittyi yhdessä tai useammassa näytteessä, vaikka tulos olisikin jäänyt alle määritysrajan. Näytteistä analysoitiin esim. ibuprofeiini (tulehduskipu- ja reumalääke), mutta sitä ei todettu esiintyvän missään näytteessä. Toteamisrajan ylittävienkin lääkeaineiden ja hormonien pitoisuudet jäivät näytteissä yleensä alle laboratorion määritysrajan (Taulukko 5). Lääkeaineista ainoastaan kofeiinin pitoisuus ylitti määritysrajan ja hormoneista progesteronin ja testosteronin pitoisuudet; nämäkin pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin ko. määritysraja. Taulukko 5. Haitallisten aineiden tarkkailussa näytteistä analysoitujen lääkeaineiden ja hormonien pitoisuudet niiden yhdisteiden osalta, joiden toteamisraja ylittyi yhdessä tai useammassa näytteessä. Näytteet Määritykset Laatu Pilkanmaa Värälä Mussalo 1m Mussalo 20m Lääkeaineet ja hormonit tod. tod. tod. tod. Diklofenaakki (tulehduskipu ja reumalääke µg/l <0,005 <0,005 Karbamatsepiini (mm. epilepsialääke µg/l <0,005 <0,005 <0,005 Kofeiini µg/l 0,01 0,011 0,016 0,015 Trimetopriimi µg/l <0,001 <0,001 Progesteroni µg/l 0,002 0,001 Testosteroni µg/l 0, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

34 6 YHTEENVETO Tässä julkaisussa on käsitelty Kymijoen alaosan kuormittajien velvoitetarkkailun vedenlaatutulokset vuodelta Tarkkailu toteutettiin kuormittajien yhteistarkkailuna. Kymijoen alaosan vedenlaadun tarkastelussa käytettiin velvoitetarkkailutulosten lisäksi Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tuloksia Kymijoen vesinäytepisteiltä. Kymijoen virtaama oli tammikuussa keskimääräistä niukempi, mutta helmikuusta elokuuhun keskimääräistä suurempi ja loppuvuodesta jälleen pienempi. Vuoden keskivirtaama oli normaalia tasoa. Tammikuu oli tavanomaista kylmempi, mutta helmimaaliskuu oli poikkeuksellisen lauha. Talvi oli vähäluminen ja kevättulvat jäivät vähäisiksi. Toukokuussa pintavesien lämpötila oli ajankohtaan nähden korkea. Kesä ja syksy olivat lämpötilaltaan melko tavanomaisia, mutta syksy oli tavallista kuivempi. Joulukuu oli lauha ja vähäsateinen. Jätevesien mukana Kymijokeen kulkeutui vuonna 2016 noin 1,1 t typpeä, 22 kg fosforia ja 1,2 t kiintoainetta vuorokaudessa. Orgaanisen aineen hapenkulutus oli keskimäärin yli 800 kg vuorokaudessa. Teollisuuden vuosittainen kiintoainekuormitus ja hapenkulutus ovat säilyneet samalla tasolla jo viiden vuoden ajan. Samaan aikaan ravinnekuormitus on vähentynyt. Hapenkulutuksen vuorokausikeskiarvot kohosivat hieman edellisvuodesta UPM-Kymmene Oyj:n Kymin tehtaalla ja Stora Enson Anjalankosken tehtailla. Kiintoaineja ravinnekuormitus oli edellisvuotta suurempaa Kymin tehtaalla, mutta Anjalankosken tehtailla ko. kuormitukset olivat vähentyneet. Sonoco-Alcoren jätevesien kemiallinen hapenkulutus oli pienentynyt kolmannekseen ja kiintoainepäästöt olivat vähentyneet alle viidennekseen viime vuodesta. Teollisuuden kuormituksessa ei tapahtunut luparajojen ylityksiä vuonna Kymijoen alaosan asumajätevesien kuormitus on vähentynyt edellisten kymmenen vuoden aikana. Typpikuormitus on hieman kasvanut, mutta muu kuormitus on säilynyt ennallaan tai vähentynyt vuodesta Akanojan puhdistamon jätevedet on johdettu Mäkikylän puhdistamoon nyt noin kahden vuoden ajan, mikä on näkynyt Mäkikylän aiempaa suurempana kuormituksena. Toisen vuoden aikana kuormitus on kuitenkin typpeä lukuun ottamatta vähentynyt ensimmäiseen yhdistettyyn vuoteen verrattuna. Mäkikylän puhdistamolla fosforin luparaja ylittyi toisella vuosineljänneksellä. Halko- ja Huhdanniemen puhdistamot toimivat vuonna 2016 suurten virtaamien aikaan 64 ja 70 vuorokautta, vastaavasti. Muulloin puhdistamoiden jätevedet ohjattiin Mussalon puhdistamolle. Halko- ja Huhdanniemen puhdistamoilla ei tapahtunut luparajojen ylityksiä vuonna Vuonna 2016 Kymijoen virran mukana kulkeutui Suomenlahteen noin tonnia kiintoainetta, tonnia typpeä ja 170 tonnia fosforia. Kymijoen kuljettama kuormitus on vähentynyt viime vuodesta, mutta pitkällä ajanjaksolla se on keskimääräistä tasoa. Ainevirrat olivat suurimmillaan Kymijoessa keväällä suurten virtaamien aikaan ja pienimmillään talvella, jolloin joessa virtasi vähemmän vettä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

35 Laskennallisesti noin kaksi kolmasosaa kiintoaine- ja fosforikuormituksesta sekä noin 90 % typestä oli peräisin Kuusankosken yläpuolisista vesistöistä. Joen alaosalla fosforin ja kiintoaineen kokonaiskuormituksesta hajakuormituksena syntyy valtaosa, typpikuormituksesta hajakuormituksen osuus on noin kolmannes. Vuonna 2016 yhdyskunnista tuli enemmän typpikuormitusta kuin teollisuudesta, mutta vähemmän fosfori- ja kiintoainekuormitusta. Teollisuuden osuus pistekuormituksesta on fosfori- ja kiintoainekuormituksen osalta vähentynyt viimeisten 25 vuoden aikana, mutta typpipäästöt jakautuvat edelleen noin puoliksi teollisuuden ja yhdyskuntien kesken. Fosfori on selkeästi Kymijoen minimiravinne. Pistekuormituksen ja hajakuormituksen vaikutus näkyi edellisvuosien tapaan useimpien analysoitujen pitoisuuksien lievänä nousuna Rapakosken ja Hurukselan välillä. Jätevesikuormituksen vaikutus näkyi selvimmin ammoniumtyppipitoisuudessa, joka kaksinkertaistui Rapakoski - Huruksela välillä. Vuosina pitoisuusnousu on kuitenkin ollut keskimääräistä pienempi. Sähkönjohtavuus ja alkaliniteetti ovat myös selvästi matalampia Rapakoskella kuin sen alapuolisilla näytepisteillä, mikä kertoo jätevesikuormituksen lisääntymisestä alavirtaan päin mennessä. Pistekuormitus Rapakosken ja Hurukselan välillä selittää noin puolet typpikuormituksesta ja alle kolmasosan fosforikuormituksesta. Ahvenkoskella vedenlaadussa on huomattavissa peltovaltaisten alueiden läpi virtaavien Tallus- ja Teutjoen vaikutus, sillä esim. fosforipitoisuus, kiintoaine ja sameus kasvavat Hurukselan ja Ahvenkosken välillä. Ahvenkoskella havaittiin myös vuoden maksimiarvot mm. sameudesta, väristä sekä typpija fosforipitoisuudesta, jotka kuvaavat hyvin juuri pelloilta tulevaa kuormitusta sulan maan ja suurten virtaamien aikana. Happitilanne säilyi Kymijoessa ympäri vuoden hyvänä. Happipitoisuus oli vuonna 2016 keskimäärin 11 mg/l ja alimmillaankin 1 m:n syvyydessä noin 8 mg/l. Hapen kyllästysaste oli myös vähintään 70 %, ja alimmillaan se on ollut alkutalvesta. Kymijoen vesi oli vuonna 2016 hygieeniseltä laadultaan pääosin uimavedeksi soveltuvaa. Korkeimmat bakteeripitoisuudet havaittiin Karhulassa, jossa suolistoperäisten enterokokkien raja 400 pmy/ml ylittyi elokuussa ja E. coli -bakteerien toimenpideraja pmy/ml ylittyi marras- ja joulukuussa. Joulukuussa Karhulassa ylittyi myös aikaisemmin käytössä olleissa uimavesiasetuksissa (STM 292/96 ja 41/99) ollut kolimuotoisten bakteerien raja ( pmy/ml), kun vedessä havaittiin kolibakteereja yli pmy/ml. Kolimuotoiset bakteerit voivat olla peräisin myös maaperästä tai orgaanisesta aineksesta. Rapakoskella ja Ahvenkoskella vesi oli puhtainta. Hurukselassa jatkuvatoimisella mittarilla mitattu sameus oli korkeimmillaan kesäkuun alussa ja lopussa, elokuun loppupuolella, lokakuun alussa sekä marraskuun alussa ja lopussa. Virtaaman voimakkuus ja sademäärät näyttivät vaikuttavan sameuden suuruuteen etenkin syksyllä. Jatkuvatoimisen mittarin tuottaman datan ja vesinäytteiden analyysitulosten avulla laskettu kiintoaine- ja fosforikuormitus vastasivat äkillisiä 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

36 kuormituspiikkejä lukuun ottamatta hyvin Kymijoen haaroista mereen virtaavien ainekuormien suuruutta. Kymijoen kuljettama kuormitus voi olla arvioitua suurempi, sillä pitoisuudet muuttuvat nopeasti, mikä voi jäädä tavallisella näytteenotolla havaitsematta. Sähkönjohtavuus kohosi tasaisesti mittausjakson aikana: keväällä se oli noin 7 ms/m ja marraskuun lopulla hieman alle 9 ms/m. Mittausjakson aikana joen virtaama väheni ja sähkönjohtavuutta nostavien suolojen vaikutus voimistui. Vesi oli lämpimintä kesäelokuussa ja viilentyminen alkoi syyskuun loppupuolella. Vuonna 2016 toteutettiin myös Kymijoen ja sen edustan merialueen tarkkailuun sisältyvän haitallisten aineiden vedenlaatutarkkailu. Näytepaikkoja oli kolme: Kymijoessa Pyhäjärven alapuoli ja Värälä (Mäkikylän puhdistamon alapuoli) ja rannikkoalueella Mussalon puhdistamon lähialue. Vesinäytteistä analysoitiin oktyyli- ja nonyylifenolit ja niiden etoksylaatit ja bisfenoli A; kaikki pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Suurin osa tutkituista lääkeaineista (50 eri yhdistettä) ja hormoneista jäi alle toteamisrajan, ja loppujenkin osalta pitoisuudet jäivät alle määritysrajan tai olivat samaa tasoa kuin määritysraja. Loppuyhteenvedoksi on tarkasteltu vesialueen rehevyyden muutosta 2000-luvulla siirryttäessä Kymijokea alaspäin. Tarkastelun kohteena olivat ylimpänä Heinolan Konnivesi, keskivaiheilla Jaalan Pyhäjärvi ja alimpana Tammijärvi. Vuosittain kesäelokuussa otettujen näytteiden tulosten (Liite 9.3) perusteella Kymijoen järvialtaat rehevöityvät siirryttäessä Konnivedeltä Tammijärvelle (Kuva 33). Konniveden luokitus on klorofylli- ja fosforipitoisuuden perusteella ollut koko 2000-luvun ajan karu, Pyhäjärven tila on vaihdellut karusta lievästi rehevään ja Tammijärven tila lievästi rehevästä rehevään. Näkösyvyys on ollut huomattavasti parempi Konnivedellä kuin sen alapuolisissa vesistöissä, vaikka siinäkin on huomattavissa lievää laskua 2000-luvun alkuun verrattuna. Pyhäjärvessä näkösyvyys on ollut 2000-luvulla 2 3,5 m, mutta Tammijärvessä näkösyvyys on normaalisti ollut vain noin 1 m. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

37 Kuva 33. Vuosien päällysveden fosforipitoisuus, klorofyllipitoisuus ja näkösyvyys siirryttäessä Kymijokea alaspäin Konnivedeltä Jaalan Pyhäjärvelle ja Kymijoen alaosan Tammijärvelle. Kymijoki rehevöityy siirryttäessä Konnivedeltä Tammijärvelle. Aineisto: Kymijoen vesi ja ympäristö ja KAS. 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/2017

38 VIITTEET Forsberg, C., Ryding, S.-O., Claesson, A. & Forsberg, A Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt.Int.Ver.Limnol. 21: Ilmatieteenlaitos Ilmastokatsaus-lehti nro > Ilmasto > ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti Karvonen, A., Taina, T., Gustafsson, J., Mannio, J., Mehtonen, J., Nysten, T., Ruoppa, M., Sainio, P., Siimes, K., Silvo, K., Tuominen, S., Verta, M., Vuori, K.-M. & Äystö, L Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen. Kuvaus hyvistä menettelytavoista. Ympäristöministeriön raportteja 15. Karvonen, A., Taina, T., Gustafsson, J., Werdi, E., Mannio, J., Mehtonen, J., Nysten, T., Ruoppa, M., Sainio, P., Siimes, K., Silvo, K., Tuominen, S., Verta, M., Vuori, K.-M., Äystö, L., Kauppila, J., Leppänen, M., Näykki, T. & Korhonen, M Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen. Kuvaus hyvistä menettelytavoista. Ympäristöministeriön raportteja, luonnos päivitykseksi. Muuri, L Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen vedenlaadun yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta Kymijoen vesi ja ympäristö ry, käsikirjoitus. Pitkänen, T Uimavesien mikrobiologinen laatu ja analytiikka. Ympäristö- ja Terveys-lehti 2:2008, s Suomen ympäristökeskus Vesitilanne vuoden 2016 lopussa: Etelässä jäät heikkoja ja lumetonta, Pohjois-Pohjanmaalla hyydetulvat mahdollisia. > Etusivu > Ajankohtaista > Vesitilannekatsaukset Valtioneuvosto Valtioneuvoston asetus 1308/2015. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Åkerberg, A. & Raunio, J Kymijoen alaosan vedenlaadun yhteistarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu 258/2016. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 265/

39 LIITTEET 1 Kartta: Kymijoen vedenlaadun seurantapaikat ja kuormittajat 2 Kymijoen alaosan velvoitetarkkailujen näytepisteet ja koordinaatit sekä analyysien määritysmenetelmät 3 Kymijoen ja sen edustan merialueen haitallisten aineiden tarkkailuun osallistujat 4 Haitallisten aineiden tarkkailun näytepaikat 5 Kymijoen virtaamat Kymijoen pistekuormitus Ainevirtaamien laskentamenetelmä ja Kymijoen ainevirtaamat mereen vuonna Kymijoen jokihaarojen kuukausittaiset ainevirtaamat mereen Vedenlaatutulokset Haitallisten aineiden tarkkailun tulokset Analysoidut lääkeaineet ja hormonit

40 LIITE 1

41 LIITE 2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT KLTAMM / 1 = Tammijärvi 1 ( ) KYMI93 / 001 = Ahvenkoski ( ) KYMI93 / 014 = Kymijoki Kokonkoski 014 ( ) KYMI93 / = Kymijoki Karhula 022:5610 ( ) KYMI93 / = Huruksela ( ) KYMI93 / 063 = Rapakoski ( ) MÄÄRITYKSET levä = Kok.syv. = Näk.syv. = Ilm.lt. = Pilv. = Tuulnop. = Tuulsuunt = 1 = levää vähän 8 = täyspilvistä 6 = 6/8 pilvessä W = Länsi S = Etelä lt = Lämpötila Happi = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990 Happi-% = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990 Sameus = SFS-EN ISO 7027:2000 Kiint GF/C = SFS-EN 872:2005 Sähk = SFS-EN 27888:1994 Alkal. = Titrimetrinen, SFS 3005:1981, SFS-EN ISO :1996, mod. Al = Sis.menetelmä, SFS 5074:1990, kumottu SFS 5502:1990 ph = SFS 3021:1979 Al = ICP Väri = SFS-EN ISO 7887:1995 COD Mn = SFS 3036:1981 BOD7 = Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS 3019:1979 kok.n = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 N(NO3+NO2) = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 (AK) N(NH4) = SFS 3032:1976 Kok.P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986 liuk.p = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986 Cl = Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO :1995 SO4 = Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO :1995 SIO2 = Sisäinen menetelmä, perustuu AK menetelmä SIL 001 Fe spek = SFS 3028:1976 Mn = SFS 3033:1976 E.coli = Colilert entero = Enterolert koli36 = Colilert Klorof. = SFS 5772:1993 Ca = SFS 3018:1982, SFS 3044:1980 Mg = SFS 3018:1982, SFS 3044:1980 Na = SFS 3017:1982, SFS 3044:1980 K = SFS 3017:1982, SFS 3044:1980 TOC = EN 1484 MUITA MERKINTÖJÄ P = määritys kesken, E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin. Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

42 LIITE 3 Kymijoen ja sen edustan merialueen vesistötarkkailuun sisältyvään haitallisten aineiden tarkkailun vedenlaatu osioon osallistuvat Kymijoki UPM Kymmene Oyj, Kymi Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Kouvolan kaupunki Akanojan puhdistamo, lopettanut 12/14 Mäkikylän puhdistamo UPM, Myllykoski Myllykosken paperitehdas, lopettanut 12/11 mukana vesistö- ja kalataloustarkkailussa asti Kymen Vesi Oy Halkoniemen puhdistamo, lopettanut 8/10 1) Huhdanniemen puhdistamo, lopettanut 9/10 1) 1) toiminnassa tulvatilanteissa Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Stora Enso Ingerois Oy Sonoco-Alcore Oy Rannikko Kymen vesi Oy Kotkamills Oy Sunilan Puhdistamo Oy Haminan vesi HaminaKotka Satama Oy Anjalan paperitehdas Inkeroisten kartonkitehdas Karhulan kartonkitehdas Mussalon puhdistamo Kotkan tehdas Stora Enso Oyj, Sunilan tehdas Nuutniemen puhdistamo siirtoviemäri Mussaloon 9/2010 jatkaa ohitusvesikäsittelylaitoksena Kotkan satama Haminan satama

43 LIITE 4 Haitallisten aineiden tarkkailu: vedenlaatututkimuksen näytepaikat

44 LIITE 4

45 LIITE 5 Kymijoen virtaaman kuukausikeskiarvot Kuusankoskella ja jokihaaroissa vuonna 2016 Kuusankoski Ahvenkoski Koivukoski Korkeakoski m 3 /s m 3 /s m 3 /s m 3 /s MQ NQ HQ MQ=keskivirtaama, NQ=minimivirtaama, HQ=maksimivirtaama Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä

46 LIITE 6 Kymijoen alaosan pistekuormitus vuonna 2016 Kuormittaja TEOLLISUUS Jätevesi K-aine BOD 7ATU COD Cr Kok.P Kok.N m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk UPM-Kymmene, Kymi, paperit. ja sulfaattisellut. Stora Enso, Anjalan paperi- ja kartonkitehtaat Sonoco-Alcore, Karhulan kartonkit , , Teollisuus yhteensä ,0 492 YHDYSKUNNAT Jätevesi K-aine BOD 7ATU COD Cr Kok.P Kok.N m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Kouvola, Mäkikylä ,7 510 Kymen Vesi, Anjala * Halkoniemi * Huhdanniemi ,2 4,8 5,6 5, ,05 0,15 Yhdyskunnat yhteensä , ,8 11,3 Teollisuus + yhdyskunnat , Huom. * Halkoniemen ja Huhdanniemen puhdistamoita on syksystä 2010 alkaen käytetty vain suurten virtaamien aikaan Lisäksi AOX-kuormitus UPM-Kymmene, Kymiltä: 319 kg/vrk

47 LIITE 7 Ainevirtaamien laskenta Vuotuiset ainevirtaamat laskettiin seuraavalla Ekholm ym. (1995) Kymijoen ainevirtaamien laskemisessa käyttämällä menetelmällä: Menetelmä: Vuosittainen kuormitus lasketaan näytteenottojaksojen (1 kuukausi) kuormitusten summana: N L = c( t ) Q i= 1 i [ T ] L = vuosikuorma c(ti) = ainepitoisuuden keskiarvo kuukaudessa Q[Ti] = kuukauden keskivirtaama N = aikajaksojen lukumäärä eli 12 (kuukautta) i Ekholmin ym. (1995) mukaan em. menetelmä soveltuu hyvin ainevirtaamien laskemiseen Kymijoen kaltaiselle isolle, säännöstellylle joelle. Kymijoen ainevirtaama Suomenlahteen vuonna 2016 laskettuna em. menetelmällä. Kolmen jokihaaran ainevirtaamiin on vielä lisätty Pyhtään haaran osuus (2 % Kymijoen kokonaisainevirtaamista vuoden 1992 tulosten perusteella) Kiintoaine t/a COD Mn t /a Kok.N t/a Kok.P t/a M

48 LIITE 8 Kymijoen jokihaarojen ainevirtaamat mereen vuonna Kuukausittaiset ainevirtaamat on laskettu liitteessä 6 esitetyllä tavalla. Tuloksissa on mukana sekä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n että Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen tulokset. Näytteenotto on tehty yhdistetysti samana päivänä kerran kuussa. Ahvenkosken ainevirtaamat mereen vuonna 2016 Kiintoaine CODMn Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P Liuk.P Virtaama kk t/vrk t/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk m 3 /s 1 14,7 93, ,7 123, ,0 127, ,3 171, ,6 155, ,5 113, ,9 113, ,5 97, ,8 67, ,4 60, ,4 79, ,8 85, keskiarvo 62,9 107, Koivukoskenhaaran ainevirtaamat mereen vuonna 2016 Kiintoaine CODMn Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P Liuk.P Virtaama kk t/vrk t/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk m 3 /s 1 2,3 33, ,3 57, ,5 62, ,1 65, ,6 96, ,3 71, ,2 76, ,2 56, ,7 29, ,9 16, ,6 25, ,1 30, keskiarvo 26,5 51, Korkeakoskenhaaran ainevirtaamat mereen vuonna 2016 Kiintoaine CODMn Kok.N NO23-N NH4-N Kok.P Liuk.P Virtaama kk t/vrk t/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk m 3 /s 1 7,2 52, ,0 56, ,1 58, ,5 71, ,5 46, ,1 36, ,7 36, ,3 34, ,8 34, ,8 29, ,9 33, ,8 35, keskiarvo 18,6 43,

49 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml mg/l KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 09:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -8 C-ast; 1 0,1 12,6 86 0,7 <1 6,8 0,25 7,0 30 6, <5 6 < , KYMI93 / Huruksela Klo 13:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -8 C-ast; 1 0,1 13,0 89 0,9 <1 8,0 0,28 7,0 30 7, < , KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 10:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -8 C-ast; 1 0,0 13,0 89 3,3 1,2 8,4 0,29 7,0 35 7, , KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 12:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -8 C-ast; 1 0,0 10,5 72 1,0 <1 8,1 0,29 7,0 30 7, < , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 12:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -8 C-ast; 1 0,1 13,0 89 1,3 1,0 8,2 0,29 7,0 30 7, < >2400 7, KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 3 C-ast; 1 0,5 12,4 86 0,5 <1 6,5 0,23 7,0 25 6, < , KYMI93 / Huruksela Klo 13:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 3 C-ast; 1 0,5 12,6 87 0,8 <1 7,7 0,26 7,0 30 7, < , KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 10:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 3 C-ast; 1 0,3 12,5 86 1,8 1,4 7,7 0,27 7,0 30 7, < ,5 LIITE 9.1 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

50 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml mg/l KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 3 C-ast; 1 0,2 11,3 78 1,0 1,5 7,6 0,26 7,0 30 7, < , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 11:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 3 C-ast; 1 0,2 10,9 75 1,2 <1 7,7 0,26 7,0 30 7, < , KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:05; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 0,5 12,6 87 0,7 <1 6,4 0,23 7,0 30 6, < , KYMI93 / Huruksela Klo 13:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 0,7 12,7 88 1,1 1 7,3 0,24 7,0 30 7, , KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 09:55; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 0,2 12,8 88 1,5 1 7,4 0,25 7,0 30 7, , KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 0,5 13,2 91 1,0 1 7,3 0,24 7,0 30 7, , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 12:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 0,7 11,5 80 1,2 1 7,3 0,25 7,0 30 7, >2400 8, KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 4,0 12,4 94 3,3 3,0 6,3 0,23 6,9 35 8, ,4 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

51 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml mg/l KYMI93 / Huruksela Klo 12:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 4,6 12,3 95 5,4 5,0 7,5 0,27 7,0 45 8, KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 09:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 4 C-ast; 1 4,8 11, ,0 7,6 0,28 6, KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 4,6 C-ast; 1 4,6 12,3 95 4,7 4,0 7,7 0,28 7,0 45 8, , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 11:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 8 C-ast; 1 5,3 11,8 93 5,1 4,0 7,8 0,28 6,9 45 8, KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:10; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 11,6 10, ,8 3,0 6,1 0,23 7,0 35 7, < , KYMI93 / Huruksela Klo 12:25; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 20 C-ast; 1 12,7 10, ,6 1,3 7,0 0,26 7,0 35 7, KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 09:55; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 18 C-ast; 1 13,0 10, ,7 7,1 0,27 7,0 50 8, KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:10; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 20 C-ast; 1 12,1 10,7 99 4,3 4,8 7,0 0,25 7,0 40 7, LIITE 9.1 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

52 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml mg/l KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 11:35; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 20 C-ast; 1 12,1 10, ,1 6,9 7,1 0,27 6,9 40 8, KYMI93 / Huruksela Klo 11:35; Näytt.ottaja jk mh; 1 12,4 3,0 < KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 07:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 16 C-ast; 1 15,4 9,8 98 3,6 4,9 6,3 0,24 7,2 30 7, KYMI93 / Huruksela Klo 12:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 15 C-ast; 1 15,7 9,4 94 4,4 6,1 7,2 0,26 7,2 30 7, , KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 09:35; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 16 C-ast; 1 16,7 9,2 94 5,0 5,8 7,4 0,27 7,2 35 7, KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 10:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 16,7 9,3 95 5,3 7,2 7,3 0,26 7,2 30 7, KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 11:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 15 C-ast; 1 16,6 9,0 92 4,9 6,9 7,5 0,28 7,1 30 7, , KYMI93 / Huruksela Klo 11:00; Näytt.ottaja MK, JMä; 1 14,8 3,7 5,6 16 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

53 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml mg/l KYMI93 / Huruksela Klo 12:00; Näytt.ottaja jk mk; 1 19,8 3,7 5, KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 18,1 8,5 90 4,4 6,0 6,3 0,24 7,2 35 6, , KYMI93 / Huruksela Klo 12:55; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 19,0 8,3 89 4,5 6,5 7,4 0,28 7,2 35 7, , KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 09:55; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 19,3 8,3 90 6,7 7,3 7,3 0,27 7,1 40 7, , KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 19,0 8,5 91 4,7 6,6 7,2 0,28 7,2 35 7, , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 12:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 19,0 8,3 89 5,0 6,1 7,3 0,27 7,2 40 7, , KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 19,5 8,4 91 2,8 3,6 6,4 0,25 7,2 30 6, , KYMI93 / Huruksela Klo 13:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 19 C-ast; 1 19,9 7,9 87 3,9 5,2 7,3 0,27 7,1 30 7, ,5 LIITE 9.1 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

54 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml mg/l KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 09:55; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 18 C-ast; 1 20,0 8,3 91 5,1 5,7 7,3 0,28 7,1 30 6, , KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 18 C-ast; 1 19,8 8,6 94 3,7 4,7 7,2 0,27 7,2 30 6, , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 12:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 18 C-ast; 1 19,8 8,4 92 3,9 4,8 7,3 0,27 7,1 30 7, , KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:35; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 8 C-ast; 1 16,5 9,4 96 2,7 4,0 6,3 0,25 7,1 30 6, < , KYMI93 / Huruksela Klo 13:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1,1 17,0 9,2 95 4,1 4,2 7,4 0,28 7,1 35 6, , KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 10:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 14 C-ast; 1,1 16,9 9,2 95 4,0 4,5 7,4 0,28 7,1 35 6, , KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1,1 16,9 9,4 97 3,8 4,1 7,3 0,28 7,1 35 6, , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 12:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,7 9,1 93 4,2 4,4 7,4 0,28 7,0 35 7, ,5 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

55 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml mg/l KYMI93 / Huruksela Klo 10:00; Näytt.ottaja jk mk; 1 12,0 1,9 2, KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:45; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 8,7 10,7 92 1,8 2,0 6,3 0,25 7,0 25 6, , KYMI93 / Huruksela Klo 09:50; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1,1 9,4 10,4 91 2,0 2,1 8,0 0,29 7,0 30 6, , KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 12:55; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1,1 8,8 10,6 91 3,2 2,6 8,1 0,29 7,0 30 7, , KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:45; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1,1 9,3 11,1 97 2,3 2,1 8,0 0,29 7,1 30 6, , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 10:55; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 9,4 10,7 93 2,2 2,1 8,0 0,30 7,0 30 6, , KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast; 1 0,8 12,5 87 1,2 1,4 6,8 0,24 7,1 25 6, , KYMI93 / Huruksela Klo 13:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast; 1 2,0 12,3 89 3,1 2,9 9,0 0,29 7,0 35 7, ,7 LIITE 9.1 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

56 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml mg/l KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 10:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast; 1 0,9 12, ,4 9,2 0,31 7,2 60 8, > KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 12:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast; 1 1,6 12,9 92 2,9 1,9 8,8 0,30 7,1 35 7, , KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 12:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast; 1 2,0 12,3 89 2,9 2,2 8,9 0,29 7,0 35 7, >2400 9, KYMI93 / 063 Rapakoski Klo 08:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 0,4 12,8 88 1,4 <1 6,7 0,24 6,9 30 7, >2400 8, KYMI93 / Huruksela Klo 12:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 0,2 13,0 89 2,0 <1 8,7 0,29 6,7 35 7, >2400 9, KYMI93 / 001 Ahvenkoski Klo 10:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 0,3 13,3 92 9,2 3,0 9,0 0,30 7,0 60 8, > KYMI93 / 014 Kymijoki Kokonkoski 014 Klo 11:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 0,3 13,7 94 2,5 1,1 8,7 0,22 7,1 40 8, > KYMI93 / Kymijoki Karhula 022:5610 Klo 11:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 0,3 12,8 88 2,7 1,1 8,8 0,30 6,9 40 8, > ,7 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

57 LIITE 9.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kymijoki (KYMI93) Pvm. Hav.paikka Al Cl SO4 SIO2 Fe spek Mn Ca Mg Na K Näytepaikka µg/l mg/l mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l mg/l mg/l mg/l KYMI93 / Huruksela Klo 13:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -8 C-ast; ,5 9,9 3,0 71 <20 5,0 1,5 7,4 1, KYMI93 / Huruksela Klo 13:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 3 C-ast; ,5 9,4 3,1 76 <20 5,0 1,4 7,4 1, KYMI93 / Huruksela Klo 13:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; ,1 9,0 3,2 86 <20 4,4 1,4 6,5 1, KYMI93 / Huruksela Klo 12:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 10 C-ast; ,3 9,6 3, ,1 1,4 7,5 1, KYMI93 / Huruksela Klo 12:25; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 20 C-ast; ,0 9,1 3, ,7 1,4 6,3 1, KYMI93 / Huruksela Klo 12:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 15 C-ast; ,3 9,4 2, ,7 1,3 6,8 1, KYMI93 / Huruksela Klo 12:55; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 14 C-ast; ,6 9,4 2, ,1 1,5 7,0 1, KYMI93 / Huruksela Klo 13:10; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 19 C-ast; ,5 9,5 2, ,1 1,5 7,3 1, KYMI93 / Huruksela Klo 13:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1, ,7 7,8 2, ,2 1,3 4,8 1, KYMI93 / Huruksela Klo 09:50; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1,1 4,9 11 2, ,3 1,4 7,7 1, KYMI93 / Huruksela Klo 13:15; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -6 C-ast; 1 5,3 13 2, ,3 1,5 8,4 1, KYMI93 / Huruksela Klo 12:40; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 1 C-ast; ,1 12 3,2 140 <20 4,3 1,5 8,1 1,4 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

58 LIITE 9.3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Tammijärven klorofyllitutkimus (KLTAMM) Pvm. Hav.paikka lt Kok.P Klorof. Näytepaikka oc µg/l µg/l KLTAMM / 1 Tammijärvi 1 Kok.syv. 2,8 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja MK,PP; levä 1 /3; Ilm.lt. 13 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt W; 1 18, , KLTAMM / 1 Tammijärvi 1 Kok.syv. 3,3 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:45; Näytt.ottaja al; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 19, Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

59 LIITE 10 TESTAUSSELOSTE (4) Vesi Tilaaja Kymijoen vesi ja ympäristö ry Tapiontie 2 C KOUVOLA Näytetiedot Näyte Vesinäyte Näyte otettu Kellonaika Vastaanotettu Kellonaika Tutkimus alkoi Näytteenoton syy Velvoitetarkkailu Ottopiste Kymijoki, Kymijoen edusta rannikko Näytteen ottaja Tilaajan toimesta Viite Työnro 725 Analyysi Menetelmä Vesinäyte Kymijoki Pilkanmaa 1 m Kymijoki, Kymijoen edusta rannikko Alkyylifenolit ja -etoksylaatit * ISO :200 9 mod Vesinäyte Kymijoki Värälä 1 m Kymijoki, Kymijoen edusta rannikko Vesinäyte Suomenl Mussalo 1 m Kymijoki, Kymijoen edusta rannikko Vesinäyte Suomenl Mussalo pohja Kymijoki, Kymijoen edusta rannikko Yksikkö - Oktyylifenoli * < 0,03 < 0,03 < 0,03 < 0,03 µg/l etoksylaatit yhteensä - 4-t-Oktyylifenoli * < 0,03 < 0,03 < 0,03 < 0,03 µg/l 20 - Oktyylifenolimonoetoksyla atti * < 0,03 < 0,03 < 0,03 < 0,03 µg/l 20 - * < 0,03 < 0,03 < 0,03 < 0,03 µg/l 20 Oktyylifenolidietoksylaatti - Nonyylifenoli * < 0,1 < 0,1 < 0,1 < 0,1 µg/l 40 etoksylaatit yhteensä - 4-n-Nonyylifenoli * < 0,1 < 0,1 < 0,1 < 0,1 µg/l 30 - Nonyylifenolimonoetoksyla atti * < 0,1 < 0,1 < 0,1 < 0,1 µg/l 30 - * < 0,1 < 0,1 < 0,1 < 0,1 µg/l 40 Nonyylifenolidietoksylaatti - Bisfenoli A * < 0,01 < 0,01 < 0,01 < 0,01 µg/l 40 Lääkeaineet (liite) * 1) UPLC-MS-M S Liite Liite Liite Liite * = Akkreditoitu menetelmä 1)=näytteen tutkija Ramboll Finland Oy Epävarm uus-% Akkreditointi ei koske lausuntoa. Analyysitulokset pätevät ainoastaan analysoiduille näytteille. Analyysitodistuksen saa kopioida vain kokonaan. Muussa tapauksessa kopioinnista on saatava lupa. Postiosoite Puhelin Faksi Y-tunnus Viikinkaari Helsinki Alv. Nro metropolilab@metropolilab.fi FI