Palovammat ja mielenterveys

Transkriptio

1 Raimo Palmu ja Jyrki Vuola Palovammat ja mielenterveys Yhä vaikeammin vammautuneet palovammapotilaat jäävät eloon, mutta tällöin kuntoutuminen sekä fyysisesti että psyykkisesti on vaikeaa. Yli puolella palovammapotilaista esiintyy mielenterveyden häiriöitä jo ennen palovammaa, mutta niitä on ilmaantunut myös palovamman jälkeen. Osa palo vammoista on aiheutunut itsemurhayrityksen seurauksena. Vain pieni osa palovammapotilaista saa asianmukaista psykiatrista hoitoa, vaikka erityisesti palovammapotilaille kehitettyjä ja heille sopivia uusia psykososiaalisia hoitomuotoja on kehitetty. Olisi tärkeää kiinnittää enemmän huomiota potilaiden psyykkiseen vointiin myös kuntoutusvaiheen aikana, jotta asianmukaiseen hoitoon ohjaaminen olisi mahdollista. L aajat palovammat aiheuttavat paljon paitsi ruumiillista myös henkistä kärsimystä. Suomessa kaksi kolmasosaa kaikista tehohoitoa vaativista palovammoista on hoidettu HYKS:n Töölön sairaalassa (1, 2, 3). Yksikköön on keskitetty vaikeahoitoisimmat (yli % kehon pinta-alasta käsittävät) palovammat, ja siellä hoidetaan noin palovammapotilasta vuodessa, mukaan lukien jälkikorjauspotilaat (2, 3). KYS:ssä on ollut myös valmius vaikeiden palovammojen hoitoon (4, 5), mutta vuoden 2016 alusta lähtien kaikki Suomen vaikeat palovammat hoidetaan HYKS:n uudessa Palovammakeskuksessa Jorvin sairaalassa. Pohjois-Amerikassa sairaalassa hoidettavien palovammojen yleisyydeksi 2000-luvun alussa arvioitiin noin tapausta asukasta kohden vuodessa (6). Suomessa vastaava ilmaantuvuus oli vuosina (7). Ruotsissa tämä luku oli vieläkin pienempi (8). Parin kolmen viime vuosikymmenen aikana sairaalahoitoa vaativien palovammojen määrä Suomessa on vähentynyt merkittävästi noin potilaasta noin 900 potilaaseen (1, 2, 7). Palovammojen hoito länsimaissa on kehittynyt viime vuosikymmenien kuluessa huomattavasti. Vielä 1970-luvulla puolet potilaista menehtyi vammoihinsa hoidosta huolimatta, jos palovammat kattoivat 40 % ihon pinta-alasta luvun alussa puolella menehtyneistä vastaava palovammaprosentti oli 80 (9). Kuolleisuuden vähentyminen on korostanut entistä vaikeimmista vammoista selviytyneiden henkisen jaksamisen tuen ja mielenterveyden häiriöiden asianmukaisen hoidon merkitystä (10). Suomalaisia julkaisuja palovammapotilaiden mielenterveyden ongelmista ja mielenterveyden häiriöistä ei juuri ole kirjoitettu. Poikkeuksena on kuitenkin tässä lehdessä noin 25 vuotta sitten julkaistu dosentti Antero Leppävuoren katsausartikkeli Palovammapotilaan psyyke (11). Mielenterveyden häiriöt ennen palovammaa Useimmat palovammapotilaiden psyykkisiä oireita tai mielenterveyden häiriöitä koskevat tutkimukset perustuvat kyselylomakkein kerättyyn tietoon näkemättä potilasta. Diagnostisen haastattelun menetelmällä saatu tieto on huomattavasti luotettavampaa määritettäessä, onko potilaalla mielenterveyden häiriö vai ei. Omien tutkimustemme lisäksi löytyy joitakin strukturoidun psykiatrisen diagnostisen haastattelun menetelmällä tehtyjä tutkimuksia muun muassa yhdysvaltalaisista ja ruotsalaisista palovammakeskuksista (12, 13, 14, 15). Niissä on todettu, että yli puolella potilaista on jo ennen palovammaa esiintynyt mielenterveyden häiriöitä (12, 13, 14). Uppsalalaiskollegoiden tutkimuksessa korostuivat nimenomaan masennuksen (41 %) sekä alkoholin haitallisen käytön ja 433 Duodecim 2016;132:433 8

2 TAULUKKO. Mielenterveyden ja toimintakyvyn luokituksia ja mittareita. SCID DSM BDI BAI HS SSI AUDIT RAND-36 EQ-5 15D SOFAS SDS JES IES-R Structured Clinical Interview for DSM-IV, puoli strukturoitu kliininen psykiatrinen diagnostinen haastattelu Diagnostic Statistical Manual for mental disorders, yhdysvaltalainen psykiatrinen tautiluokitusjärjestelmä Beck Depression Inventory, masennuksen Beck Anxiety Inventory, ahdistuneisuuden Beck Hopelessness Scale, toivottomuuden Scale for Suicidal Ideation, itsetuhoisten ajatusten Alcohol Use Disorders Identification Test, alkoholinkäytön Elämänlaadun, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn Eurooppalainen elämänlaatu Suomalainen elämänlaatu (Social and Occupational Functioning Assessing Scale) sosiaalisen ja ammatillisen toimintakyvyn (Sheehan Disability Scale) toimintakyvyttömyyden (3 akselia) Jokapäiväisestä elämästä selviytymisen Impact of Event Scale, PTSD-oireiden kartoitukseen riippuvuuden (32 %) yleisyys (13). Seurannassa 12 kuukautta palovamman jälkeen vaikean masennustilan kriteerit täyttyivät 16 %:lla ja PTSD:n (traumaperäinen stressihäiriö) diagnostiset kriteerit 9 %:lla (TAULUKKO). Johns Hopkinsin yliopistosairaalan palovammakeskuksessa Baltimoressa tutkittiin palovammapotilaiden mielenterveyden häiriöiden yleisyyttä ennen ja jälkeen palovamman käyttäen samankaltaista tutkimusasetelmaa kuin ruotsalainen tutkimusryhmä (12). Menetelmä on tunnettu muun muassa National Comorbidity Study (NCS) -väestötutkimuksesta, jossa pyrittiin kartoittamaan eri mielenterveyden häiriöiden yleisyyttä yhdysvaltalaisessa väestössä (16, 17). Diagnoosit määritettiin paitsi elämänaikaisina ennen palovammaa, myös viimeisen palovammaa edeltävän vuoden ajalta (12). Tutkimuksessa tuli esiin psykiatristen häiriöiden suurempi yleisyys palovammapopulaatiossa verrattuna muuhun väestöön. Tässä tutkimuksessa ainakin yksi mielenterveyden häiriö esiintyi useammin kuin mainitussa ruotsalaistutkimuksessa (64 % vs 48 %) (12). Affektiivisten häiriöiden määrä oli sen sijaan pienempi (30,5 % vs 42 %) mutta alkoholin käyttöön liittyvien (41,1 % vs 32 %) ja etenkin muiden päihteiden käyttöhäiriöiden suurempi (24,2 % vs 6 %) kuin Uppsalan palovammakeskuksen tutkimuksessa (12, 13). Omassa etenevässä tutkimuksessamme 107 potilaan otos oli kerätty kaikista peräkkäisistä Töölön sairaalan palovammaosastolla hoidetuista akuuttipalovammapotilaista, jotka yksi ja sama psykiatrian erikoislääkäri haastatteli psykiatrisen puolistrukturoidun diagnostisen haastattelun (SCID I ja II) menetelmällä. Tämän lisäksi potilaat täyttivät muun muassa psykologisia oireita kartoittavia lomakkeita (BDI, BAI, HS, SSI ja AUDIT) (14) (TAULUKKO). Mielenterveydenhäiriöt tutkittiin kolmen aikavaiheen suhteen (palovammaa edeltävä aika ja sitä edeltävä kuukausi sekä palovamman jälkeinen akuuttihoitovaihe). Ennen palovammaa suurimmalla osalla (61 %) potilaista oli ollut vähintään yksi DSM IV tautiluokituksen (TAULUKKO) mukainen mielenterveyden häiriö (14). Tutkimuksessamme päihdehäiriöiden (47 %), persoonallisuushäiriöiden (23 %) ja psykoottisten häi riöiden (10 %) esiintyvyydet olivat suuria yleisväestöön verrattuna (14). KUVASSA on esitetty tavallisimpia palovammapotilailla esiintyviä mielenterveyden häiriöitä ennen ja jälkeen palovamman. Palovammapotilaiden itsemurhayritykset Aiempana tutkimuskohteenamme olivat itsemurhayritykset, joiden seurauksena on syntynyt palovamma. Vuosina Helsingin palovammakeskuksessa hoidettiin 811 palovammapotilaista. Tutkimusaikana hoidetut uudet palovammapotilaat etsittiin ensin Palovammarekisteristä, ja sen jälkeen psykiatrian erikoislääkäri seuloi esiin itsemurhaa yrittäneet palovammapotilaat sairauskertomustietojen R. Palmu ja J. Vuola 434

3 Ennen palovammaa Masennustila Alkoholiriippuvuus Psykoosisairaus Persoonallisuushäiriö Palovammahetki 6 12 kk Palovamman jälkeen Akuutti hoitovaihe Hoito- ja kuntoutusvaihe Delirium Ahdistuneisuus Masennustila Ahdistuneisuushäiriö (mm. PTSD) KUVA. Mielenterveyden häiriöiden ajallinen esiintyvyys palovammahetkeen verrattuna. perusteella. Tässä takautuvassa kohortissa 46:n itsemurhaa yrittäneen osuus oli 5,7 %, mikä vastaa länsimaissa esitettyjen lukujen keskiarvoa itsemurhaa yrittäneiden potilaiden osuudesta palovammapotilaiden joukossa. Julkaisumme sisälsi lisäksi kansainvälisen katsauksen kaikista 28:sta siihen mennessä julkaistuista palovammapotilaiden itsemurhayrityksiä käsittelevästä tutkimuksesta. Kirjallisuuden mukaan itsemurhaa yrittäneiden palovammat ovat vakavampia, laajempia ja syvempiä kuin muiden palovammapotilaiden vammat (18). Omassa otoksessamme itsemurhaa yrittäneet erosivat muista palovammapotilaista useal la tavalla. Itsemurhaa yrittäneillä oli merkittävästi vaikeampia palovammoja kuin muilla palovammapotilailla. Liekkipalovamma oli yleisin vammatyyppi koko potilasotoksessa ja paljon yleisempi itsemurhaa yrittäneiden kuin muiden palovammapotilaiden joukossa. Itsemurhaa yrittäneet olivat muita palovammapotilaita useammin työttömiä tai työkyvyttömyyseläkkeellä juuri ennen vammautumista (18). Vaikka potilailta ei ollut systemaattisesti kyselty tai heille ei ollut tehty diagnostista haastattelua, sairauskertomusmerkintöjen perusteella voitiin 87 %:lla itsemurhaa yrittäneistä todeta jonkinasteista psykiatrista sairastavuutta. Viimeisen palovammaa edeltävän kuukauden aikana yli kolmannes (35 %) kärsi psykoottisesta oireilusta ja kahdeksalla (17 % itsemurhaa yrittäneistä) oli skitsofrenia. Vähintään 22 %:lla oli selvää näyttöä masennuksesta ja 39 %:lla jonkinasteisia masennuksen merkkejä, oireita tai hoitoa. Puolet itsemurhaa yrittäneistä palovammapotilaista oli yrittänyt itsemurhaa jollain tavalla joskus aiemminkin. Yli neljäsosa itsemurhaa yrittäneistä oli parhaillaan ja lähes puolet oli jossain vaiheessa elämässään ollut psykiatrisessa hoidossa. Viidesosa itsemurhayrityksistä tapahtui psykiatrisessa sairaalahoidossa. Kolmasosa näistä itsemurhaa yrittäneistä palovammapotilaista siirtyi palovammaosastolta jatkohoitoon suoraan psykiatriseen sairaalaan. Mielenterveyden häiriöt palovammapotilailla palovamman jälkeen Ruotsalaistutkimuksessa todettiin, että niillä potilailla, joilla oli jokin mielenterveyden häiriö ennen palovammaa, oli suurempi palovamman jälkeisten psykiatristen ongelmien riski (13). Fauerbachin ryhmän ( Johns Hopkins) tutkimuksen rajoituksena oli muun muassa se, että seurantahaastatteluun saatiin ainoastaan hieman yli puolet otoksesta (12, 13). Molemmissa tutkimuksissa tuli esiin mielenterveyden häiriöiden suuri esiintyvyys potilailla myös palovamman jälkeen (KUVA). Omassa tutkimuksessamme sama psykiatrian erikoislääkäri teki diagnostisen haastattelun (SCID I) uudelleen 92 potilaalle kuuden kuukauden kuluttua palovamman jälkeen (15). Siinä arvioitiin palovamman jälkeistä kuutta kuukautta ja viimeistä kuukautta ennen toista haastattelua. Seurantaan osallistuneet potilaat täyttivät samojen oirekyselyjen (BDI, BAI, HS, SSI ja AUDIT) lisäksi elämänlaatua (RAND- 36, EQ-5 ja 15D) ja toimintakykyä (SOFAS, SDQ ja JES) mittaavia lomakkeita (15) (TAU- LUKKO). 435 Palovammat ja mielenterveys

4 Mielenterveyden häiriöiden kokonaisesiintyvyys suureni merkitsevästi palovammaa edeltävän kuukauden aikaisesta akuuttihoidonaikaiseen mutta pieneni merkitsevästi akuuttihoidonaikaisesta seurannan viimeisen, kuudennen kuukauden aikaiseen (14). Kuitenkin yli puolella (55 %) kohortin potilaista todettiin jokin mielenterveyshäiriö puolen vuoden seurannan aikana (15). Erityisesti ahdistuneisuushäiriöiden esiintyvyys oli suuri. Mielenterveyden häiriöiden ajallista esiintyvyyttä suhteessa palovammatapahtumaan ja hoitoprosessiin on jäsennetty KUVASSA. Aiemmissa tutkimuksissa oli saatu ristiriitaisia tuloksia siitä, ennustaako palovamman vaikeusaste (%TBSA, Total Body Surface Area, palaneen ihoalueen osuus koko ihosta) mielenterveyden häiriön riskiä seurannan aikana. Tutkimuksessamme saatiin vahva näyttö tästä (15). Ero esimerkiksi edellä mainittuihin yhdysvaltalais- ja ruotsalaistutkimuksiin saattaa johtua siitä, että niissä lievät palovammat oli jätetty systemaattisesti pois otoksesta (poissulkukriteerinä %TBSA <5) (12, 13). Omassa tutkimuksessamme otimme kaikki akuutit palovammapotilaat mukaan tutkimukseen. Näistä lievien palovammojen (%TBSA <5) osuus oli merkitsevä (46 %) (12, 13, 14, 15). Ydinasiat Sairaalahoitoa vaativat palovammat ovat vähentyneet vuosien kuluessa. Yhä vaikeammin vammautuneet jäävät eloon, mikä korostaa henkisen selviytymisen merkitystä. Suurella osalla palovammapotilaita esiintyy vaikeitakin mielenterveyden häiriöitä ennen palovammaa ja sen jälkeen, mutta vain pieni osa saa asianmukaista psykiatrista hoitoa. Huomion kiinnittäminen potilaiden psyykkiseen vointiin, ei vain akuuttihoidon, vaan myös kuntoutusvaiheen aikana on asianmukaisen psykiatrisen hoitoon ohjaamisen edellytys. Hoidon ongelmat seurannan aikana Palovammapotilaiden psykososiaalisia hoitomuotoja ja lääkehoitoa käsittelevä kirjallisuus on vähäistä. Tuore saksalainen monikeskustutkimus kuvaa selvää posttraumaattisten stressioireiden vähenemistä palovammapotilailla, joilla käytettiin uudehkoa palovammaspesifistä ryhmämuotoista kognitiivista käyttäytymisterapiaa verrattuna verrokkeihin (19). Vaikutus oli havaittavissa vielä puolen vuoden kuluttua. Toisaalta psykologinen jälkipuinti ei liene menetelmänä rutiinimaisesti käytettävissä, koska se on tuottanut myös negatiivisia tuloksia potilailla, joilla on hyvin vaikeita palovammoja (20). Uppsalan palovammayksikön tutkimuksessa raportoitiin, että masennuslääkkeiden käyttö on yleistä (42 %) ennen palovammaa (13). Omassa tutkimuksessamme 22,8 % potilaista oli käyttänyt palovammaa seuranneen kuuden kuukauden aikana masennuslääkkeitä useammin ahdistuneisuushäiriöön kuin masennukseen. Muiden psyykenlääkkeiden (esimerkiksi uudemmat psykoosilääkkeet ja hypnootit) käyttö varsinkin palovamman akuuttihoidon vaiheessa oli epäspesifisempää (21). Etenevässä tutkimuksessamme psykiatrisen konsultoinnin ja hoidon saaminen oli hyvin vähäistä riippumatta siitä, oliko potilaalla palovamman jälkeen sellaista psyykkistä sairautta, jonka hoidon tarve on ilmeinen (21). Yksiselitteinen psykiatrisen hoidon tarve katsottiin olevan esimerkiksi psykoosisairautta ja vakavaa masennusta sairastavilla sekä itsetuhoisilla palovammapotilailla. Alle puolet niistä palovammapotilaista, joilla tutkimuksen perusteella arvioitiin olevan psykiatrisen hoidon tarve, ja 20 % kaikista palovammapotilaista sai psykiatrista hoitoa (21). Aiempi psykiatrinen hoito, vaikeat palovammat (%TBSA >20) ja tutkimuksessa arvioitu psykiatrisen hoidon tarve ennustivat saatua psykiatrista hoitoa (21). Lisätutkimuksia Uusimmissa tutkimuksissamme mielenterveyden häiriöiden vaikutus mm. elämänlaatuun ja toimintakykyyn todettiin suuremmaksi kuin R. Palmu ja J. Vuola 436

5 itse palovamman vakavuusasteen vaikutus (%TBSA). Näissä etenkin palovamman jälkeinen masennus seurantavaiheessa ennusti elämänlaadun ja toimintakyvyn merkittävää heikkenemistä (22, 23). Seurasimme myös niitä työkyisiä palovammapotilaita, jotka eivät olleet työttömiä palovamman tapahtuessa. Kaksi kolmasosaa heistä palasi työhön puolen vuoden kuluessa vammautumisesta. Työhön paluun ennustajina sekä palovamman vakavuus että mielenterveydenhäiriöt osoittautuivat merkittäviksi (24). Jatkosuosituksia Burn team on moniammatillinen työryhmä, jossa on sekä palovammaosaston että psykiatrian edustus. Suosittelemme palovammapotilaan kokonaisvoinnin ottamista huomioon niin ensimmäisen sairaalahoidon kuin myöhempien polikliinisten vastaanottojenkin yhteydessä. Olisi tärkeää huomioida, onko potilaalla havaittavissa esimerkiksi masennusoireita tai traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) oireita sairaalaosastolla tai avohoidollisessa kontaktissa, kun potilas tulee esimerkiksi uusinta- tai korjausleikkaukseen, lääkärin jälkitarkastukseen poliklinikkaan, siteidenvaihtoon hoitajalle tai kuntouttavaan toimenpiteeseen fysio- tai toimintaterapeutin luokse. Oireita voidaan kartoittaa myös kyselylomakkein. Esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireilua kartoittavia lomakkeita käytetään paljon nykypäivänä myös somaattisesti sairaiden tai oireilevien potilaiden tutkimisessa perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa. Kynnys erikoissairaanhoidon erityisyksikössä näiden hyödyntämiseen ei pitäisi olla suuri. Niiden merkitys on seulova, ei diagnostinen. Esimerkiksi masennusoirekysely BDI (Beck Depression Inventory) on seulontainstrumentti masennusoireita epäiltäessä, mutta myös silloin kun potilas lähetetään perusterveydenhuollosta psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Tämän instrumentin käyttöön liittyy tutkimustiedon perusteella raja-arvot lievän, keskivaikean ja vaikean masennustilan arvioimiseksi. Myös ahdistusoireita voidaan arvioida kyselylomakkeilla (esimerkiksi BAI) (TAULUKKO). Tutkimuksessamme käytettiin PTSD-oireiden kartoitukseen paitsi diagnostista haastattelua myös oirekyselyä IES-R (TAU LUK KO), joka soveltunee myös kliiniseen käyttöön. Erityisessä riskiryhmässä ovat jo ennen palovammaa psykiatrista sairautta poteneet henkilöt, mutta edellä kuvattujen tutkimusten perusteella psyykkistä oireilua ja mielenterveyden häiriöitä ilmaantuu palovamman jälkeen myös sellaisille potilaille, joilla ei ole ollut minkäänlaista mielenterveyden häiriötä elämänsä aikana ennen palovammaa. Tutkimuksessamme kahdella kolmasosalla niistä potilaista, joilla voitiin diagnosoida PTSD puolen vuoden seurannan aikana, ei ollut ennen palovammaa mitään mielenterveyden häiriötä (15). Tämän vuoksi pelkän akuutin sairaalahoidon aikana tehty oireiden kartoitus tai psykiatrinen konsultointi ei riitä, vaan näiden inter ventioiden pitäisi jatkua myös uusintaleikkausten yhteydessä ja kuntouttavan hoidon aikana. Psyykkisten oireiden ja sairauksien kunnollisen arvioinnin ja asianmukaisen hoidon järjestäminen edistävät kirurgisen akuuttihoidon ja kuntoutuksen päämääriä. Hoitamattomana esimerkiksi masennus vaikuttaa huomattavasti paitsi itse palovammahoidon ja kuntoutuksen toteutumiseen ja sen onnistumiseen myös palovammapotilaan subjektiiviseen elämänlaatuun, toimintakykyyn ja työhön paluuseen. TIETOLAATIKKO Palovammakeskuksessa toimivan moniammatillisen Burn teamin viikoittaisessa kokouksessa perehdytään potilaan ongelmiin monella eri tasolla. Ryhmän huomio kohdistuu osastolla hoidettaviin potilaisiin, mutta toiminnan laajentaminen myös akuutin sairaalahoidon jälkeiseen aikaan olisi merkittävää, jotta muun muassa psykiatrinen konsultointi, asianmukainen tutkiminen ja ajankohtaiset suositukset sekä tarvittavaan psykiatriseen hoitoon ohjaaminen olisivat mahdollisia. Uuden kansallisen Palovammakeskuksen tuomat lisäresurssit mahdollistanevat tällaisen toiminnan laajentamisen. 437 Palovammat ja mielenterveys

6 Lopuksi Aiempien tutkimusten ja omien löydöstemme perusteella sairaalahoitoa tarvitsevien palovammapotilaiden joukossa mielenterveyden häiriöiden esiintyvyys on suuri ennen ja jälkeen palovamman. Lähes kaikilla palovammaitsemurhaa yrittäneillä esiintyy jonkin asteista psykiatrista sairastavuutta. Mielenterveyden häiriöiden vaikutus palovammahoitojen etenemiseen ja onnistumiseen suunnitellusti on merkittävä. Toisaalta palovamman seurauksena voi syntyä mielenterveyden häiriöitä, joiden tunnistaminen ja asianmukainen hoito on edelleen vaikeaa. RAIMO PALMU, LT, psykiatrian, oikeuspsykiatrian ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri HYKS Psykiatrian klinikka JYRKI VUOLA, dosentti, osastonylilääkäri, HYKS Palovammakeskuksen vastaava lääkäri HYKS Plastiikkakirurgian klinikka SIDONNAISUUDET Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia KIRJALLISUUTTA 1. Hytönen M, Honkanen R, Asko-Seljavaara S. Incidence of burns requiring hospitalization in Finland in Ann Chir Gynaecol 1987;76: Haikonen K, Lillsunde PM, Lunetta P, Lounamaa A, Vuola J. Fire-related injuries with inpatient care in Finland: a 10-year nationwide study. Burns 2013;39: Papp A, Koljonen V, Vuola J. Vaikeiden palovammojen hoito. Duodecim 2007;123: Papp A, Härmä M, Ruokonen E, Alhava E. Palovammat KYS:n palovammakeskuksessa Duodecim 2001;117: Papp A. The first 1000 patients treated in Kuopio University Hospital Burn Unit in Finland. Burns 2009;35: Pruitt BA Jr, Goodwin CW, Mason AD Jr. Epidemiological, demographic, and outcome characteristics of burn injury. Kirjassa: Herndon DN, toim. Total burn care. Lontoo: W.B. Saunders 2002, s Hoitoilmoitusrekisteri [HILMO]. Helsinki: Terveyden ja hvyinvoinnin laitos Åkerlund E, Huss FR, Sjöberg F. Burns in Sweden: an analysis of 24,538 cases during the period Burns 2007;33: Warden GD, Warner PM. Functional sequelae and disability assessment. Kirjassa: Herndon DN, toim. Total burn care. Lontoo: Saunders Elsevier 2012, s Falder S, Browne A, Edgar D, ym. Core outcomes for adult burn survivors: a clinical overview. Burns 2009;35: Leppävuori A. Palovammapotilaan psyyke. Duodecim 1990;106: Fauerbach JA, Lawrence J, Haythornthwaite J, ym. Preburn psychiatric history affects posttrauma morbidity. Psychosomatics 1997;38: Dyster-Aas J, Willebrand M, Wikehult B, Gerdin B, Ekselius L. Major depression and posttraumatic stress disorder symptoms following severe burn injury in relation to lifetime psychiatric morbidity. J Trauma 2008;64: Palmu R, Suominen K, Vuola J, Isometsä E. Mental disorders among acute burn patients. Burns 2010;36: Palmu R, Suominen K, Vuola J, Isometsä E. Mental disorders after burn injury: a prospective study. Burns 2011;37: Kessler RC, Berglund P, Demler O, Jin R, Merikangas KR, Walters EE. Lifetime prevalence and age-of-onset distributions of DSM-IV disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Arch Gen Psychiatry 2005;62: Kessler RC, Chiu W, Demler O, Merikangas KR, Walters EE. Prevalence, severity, and comorbidity of 12-month DSM-IV disorders in the National Comorbidity Survey Replication. Arch Gen Psychiatry 2005;62: Palmu R, Isometsä E, Suominen K, Vuola J, Leppävuori A, Lönnqvist J. Self-inflicted burns: an eight year retrospective study in Finland. Burns 2004;30: Seehausen A, Ripper S, Germann G, Hartmann B, Wind G, Renneberg B. Efficacy of a burn-specific cognitive-behavioral group training. Burns 2015;41: Bisson JI, Jenkins PL, Alexander J, Bannister C. Randomised controlled trial of psychological debriefing for victims of acute burn trauma. Br J Psychiatry 1997;171: Palmu R, Suominen K, Vuola J, Isometsä E. Psychiatric consultation and care after acute burn injury: a 6-month naturalistic prospective study. Gen Hosp Psychiatry 2011;33: Palmu R, Partonen T, Suominen K, Saarni SI, Vuola J, Isometsä E. Health-related quality of life 6 months after burns among hospitalized patients: predictive importance of mental disorders and burn severity. Burns 2015;41: Palmu R, Partonen T, Suominen K, Vuola J, Isometsä E. Functioning, disability, and social adaptation 6 months after burn injury. J Burn Care Res 2015 May 28 [Epub ahead of print]. 24. Palmu R, Partonen T, Suominen K, Vuola J, Isometsä E. Return to work six months after burn: a prospective study at the Helsinki Burn Center. Burns 2015;41: SUMMARY Burn injuries and mental health Currently a large proportion of patients with severe burn injuries survive. This gives increasing challenges also for psychological recovery after the trauma. More than half of burn patients have mental disorders already before the burn injury but also patients who previously had no mental disorders may suffer from them. Some of the hospitalize burn patients have injuries due to suicidal attempts. Only a small proportion of burn patients receive appropriate psychiatric care although psychosocial interventions specifically planned for burn victims exist. More frequent screening of symtoms of mental disorders and psychiatric consultation, also after acute care in hospital, could lead to better management of postburn psychiatric care as well as better management of the burn treatment and rehabilitation itself. R. Palmu ja J. Vuola 438