Linjoituskartta, 1 : Magneettinen kartta, 1 : 4000 Slingram reaali, khz, 1 : II, ~Hz, 1 : , 1.

Transkriptio

1

2 Lapin Malmi -- Posion Kivivaaran malmitutkimukset Johdanto Suoritetut tutkimukset Tulosten esittely Kivilajit Geofysiikan mittaukset Geokemian tulokset Malmitutkimukset Johtopaatökse t - LIITTEET Linjoituskartta, 1 : Magneettinen kartta, 1 : 4000 Slingram reaali, khz, 1 : 4000 II, ~Hz, 1 : , ~Hz, 1 : 4000 Slingram, imaginaari, khz, 1 : 4000 (1, ~Hz, 1 : 4000 II, ~Hz, 1 : 4000 VLF-R, ominaisvastus, 1 : 4000 VLF-R, vaihekulma, 1 : 4000 Geologinen kartta, kivilajit ja tektoniikka, 1 : 4000 Geologinen profiili y = , 1 : 1000 Monttu 1, 1 : 100 Fe-, S- ja Co-pitoisuudet Cu-, Au- ja Ag-pitoisuudet

3 POSION KIVIVAARAN MALMITUTKIMUKSET Johdanto Posion Kivivaara sijaitsee Mourujarven pohjoispuolella karttalehdellä Suoritetut tutkimukset Kohteen malmitutkimukset saivat alkunsa Jani Kämaraisen elokuussa 86 Lapin Malmiin lähettämästä kahdesta kuparikiisurikkaasta näytteestä, joilla hän voitti valtakunnallisen Malmimania-kilpailun. Kämaraisen näytteiden johdosta tehdyllä tarkastuskaynnillä todettiin paikalla olevan viisi malmilohkaretta, jotka kaikki olivat peräisin yhdestä kookkaasta metsäauran rikkomasta kivestä. Lohkareiden läheisyydestä paikannettiin proxanilla vahva johde, joka myöhemmin paljastettiin traktorikaivurilla. Tulos osoitti, että johde aiheutuu kuparikiisuvaltaisesta magneettikiisumalmista albiittikivessa. Cu-keskipitoisuus malminaytteissa oli 2.8 % ja ne vastasivat löydettyjä lohkareita. Edellä mainitun kaivuroinnin ja näytteenoton lisäksi ehdittiin vuoden 86 lopulla tehdä liitteessä 1 esitetty linjoitus n. 1 km2 alueelle. Alue mitattiin 50 x 10 m:n ruudukkoon protonimagnetometril1a (liite 2) ja taltioivalla slingram-laitteella, Gefinex EM303, 50 x 20 m:n ruudukkoon. Käytössä oli 60 m:n kelavali seka taajuus 224 Hz, 523 Hz ja 1623 Hz (liitteet 3-8). Parhaimpien slingram-anomalioiden yli otettiin Cobrakalustolla mr-näytteitä (12 kpl) ankaran talven estäessa muut toimenpiteet. Kesällä 87 geofysiikan mittauksia jatkettiin pienialaisella VLF-R mittauksella, linjavälin ollessa 25 m ja pistevälin 10 m seka asemana JXZ 16.4 khz (liitteet 9-10). Tutkimuskohteesta tehtiin myös geologinen kartta (liite 11) seka tarkastettiin kaivurimontutuksella malmipuhkeaman rajat seka alueen muut sähköiset anomaliat. Paljastumista otettiin sekä vasara-, että geologikairanäytteet. Tutkimusten vastaavana geologina toimi Osmo Inkinen, geofyysikkona Eero Sandgren, geologiset kenttätyöt suoritti työryhmä J Vuokko - T Saloniemi ja geofysiikan mittaukset 0KME:n maastoryhmä.

4 Lapin Malmi Tulosten esittely Kivilajit Kivivaaran tutkimuskohde liittyy Kuusamon liuskealueen luoteisreunaan Keski-Lapin graniittialueen tuntumaan. Kivivaaran pohjoispuolella oleva gneissigraniitti muodostaa stratigrafisen pohjan alueen muille kivilajeille. Liitekartoissa 11 ja 12 tämä kivilaji on merkitty graniitiksi ja voimakas graniittiutuminen ja migmatiittiutuminen onkin sille ja koko alueelle luonteenomaista. Gneissigraniitin päälle tulee raitainen amfiboliitti. Näiden kivilajien kontakti on terävä ja siihen liittyy myös breksiarakenteita. Amfiboliitissa esiintyy paikoin granaattipitoisia kerroksia sekä kvartsi- ja graniittisuonia. Amfiboliitin paalla on kerroksellinen kvartsiitti, johon liittyy sekä serisiitti-, että diopsidipitoisia välikerroksia. Itäosassa kvartsiitti vaihettuu karsikvartsiitin kautta diopsidivaltaiseksi karsikiveksi, jossa on usein runsaasti pegmatiittijuonia. Stratigrafiassa ylimmäisenä on Kivivaaran eteläosassa kiilleliuske, joka voimakkaan graniittiutumisen vaikutuksesta on monin paikoin lähinnä kiillegneissiä. Tutkimuskohteena oleva albiittimalmikivi nayttaa sijoittuvan konformisti karsikiven ja kiilleliuskeen väliin, mutta karsikivissä esiintyvä kvartsiutunut ja kiisuuntunut muuttumisvyöhyke vaikuttaa leikkaavalta. Geologisen kartan paalla olevasta tektonisesta kartasta käy ilmi, että kerroksellisuus ja kivilajiyksiköiden yleinen kulku on itä-läntinen kaateen ollessa etelä - eteläkaakkoon. Kivilajikerrokset ovat paikoin intensiivisesti poimuuntuneet, pienoispoimujen akselit kaatuvat lounaaseen. Tämä suunta nayttaa olevan myös malmilinssin kenttäkaade.

5 Lapin Malmi Geofysikaaliset mittaukset Geokemian tulokset Verrattaessa geofysiikan mittaustuloksia geologisen kartoituksen tuloksiin, voidaan todeta seuraavaa: 1 Magneettiset anomaliat (liite 2) ovat heikkoja ja hajanaisia. Niiden suunta noudattaa kivilajien yleistä kulkua. Anomalioita tavataan seka malmipuhkeamalla, että kiisuuntuneen karsikiven alueella, mutta myös kiilleliuskealueella on samaa kertaluokkaa olevia anomalioita. Slingram-mittaustulos (liitteet 3-8) osoittaa, ettei alueella ole suuria ja voimakkaita sähköisiä johteita. Saadut heikot anomaliat lii t tyvat varsinaiseen malmipuhkeamaan, kiisuuntuneeseen karsikiveen seka sen ja amfiboliitin kontaktiin. VLF-R mittaustuloksissa (liitteet 9 ja 10) malmipuhkeama ja malmiutunut karsikivi yhtyvät samaan johdekenttaan, mikä tukee sitä ajatusta, että malmiutunut karsikivi on lounaaseen kaatuvan malmin jalkapuolen pirotehuntu. Malmipuhkeaman NE-puolella olevasta sahköisesta anomaliasta otetuista Cobra-naytteista kaksi oli selvasti malmiviitteellista. Näyte : 689 ppm Cu, 4.8 % S, 8.2 % Fe ja 400 ppm Co ja näyte : 2244 ppm Cu, 1.4 % S, 22.7 % Fe ja 76 ppm Co. Nämä näytteet vastaavat lähinnä malmitutkimuskohdassa mainittuja kallionaytteitä 93-1B ja -lc.

6 's % 9.0~ er aj % S'ZT 'n3 % 69'~ essor 'eso rdma~~d uaura~a~ urjqam AAqqrr~ *s % 6'PT EC a~ % 6'OZ 'n3 % ~L*O snnsroqrdyysay atpyqem urjqam se urrq~~s (PE'P~- o*p~) ~qs~c~~saqaeu Eqsnqaqo ryyrod urmpn '~uaaqqo~rd ~uoy -yray U ~EA ~raprj~ns AAqurysa EssrsqJEAyrmTEm ESSESO -sroryod 'Eqsasynqnyrm urqrru~~8 uasrayet EuryyJam TqsasyamTr '~rurr~yo~yrm soam uroyr~d UEE~EAE~ eqsap -AaqyA urqrrq~v 'essr~e~ uaptayejrqqrrqte uo sauprm -Tsm essapaasraye~ urqyequoyataq2 *essrmtem EssaspqTEA -nsrryrqqaau8~m E U ~ O ~ ~ EuTmo E J AAqurrsa nsrryr~~dny SEE~ snysor 'EquoqEmnqnEqunns er eqsyayejouary '~qsr~m -EssEm uatto '~qsnsrryr~~dny er -rqqaauzem ueemou's -ya sayet nnqsooy rmpm ~sseso assasraysay ssse-ey~~d *essauuet uasymnddo~ u'mtsm eeqqg -as eyrm ' uaas~~uno~ uo apeeyeqquay urmtsm ETTaaqsnJ -ad uaroqur~~~y uaqsruoqyaq uoqs~~edm~ 'erjqam zz - oz eqqnnqrd EC urrjqam s's - eqqaa~a~ ueaato nqqay se^ a~~smayyndrm~~m uo e~~aaqsn~ad pm& *~qrayq~r attts sedn~ ueeyqasyneqqrm qnqaqyjons EyqeAra 'E~T~A -nqqotn urjnarey rqsey~ar e~oqnd rmtem essauue? *E~S -qnaytmtsm ~qsraqqo~~d ure~ ueeqe~eq eq~rayqer uas EC,,~qsas~~~ouuon~ aatony,, rmpm essaequam ured ueeqr eqqa ' ~uam~r eqserosnmryqnq Eqsasrequnns uyssurtrmpn *esseuunns untny uas ErmTEm ueeqejnas ettasroq EC ryyyod uemnqsoponmrmtem aau -am uauroq ~qsror 'eero eqsyeyyyqsr~ ysy~y eeqqrsey as '(CT aqyrt) ueemayyndrmpm uyrqqaapy nqquon

7 Lapin Malmi Liitteissä 14 ja 15 on esitetty näytteiden Fe-, S-, Co-, Cu-, Au- ja Ag-pitoisuudet. Diagrammeista ilmenee, että Fe:n ja S:n määrä kasvaa kohti malmin pohjoiskontaktia, missä myös on parhaat Co-pitoisuudet. Näytteen 84.0 Fe-pitoisuus johtuu lähinnä hiertovyöhykkeessä esiintyvästä magnetiitista. Parhaat Cu-pitoisuudet esiintyvät malmin eteläosassa minne sijoittuvat myös huiput kullassa (1.62 ppm) ja hopeassa (11.4 ppm). Malmin muista osista otetuista näytteistä saaduista tuloksista mainittakoon vielä paras Cu-pitoisuus 4.68 % (nayte 44) ja Co-pitoisuus 0.62 % (nayte 40). Malmipuhkeaman NE-puolelle sähköisiin ja magneettisiin anomalioihin kaivetuista 28 ja 86 metrin pituisista tutkimusojista (liite 11) tavattiin vain heikosti kiisuuntunutta diopsidivaltaista karsikivea. Magneetti- ja kuparikiisu esiintyvat karressa yleensä tasaisena ja hienorakeisena pirotteena, mutta paikoin tavataan kapeita (420 cm) malmikvartsijuonia, joiden yhteydessä on rikki- ja magneettikiisupesäkkeitä. Parhaissakin näytteissä pitoisuudet jäivät vaatimattomiksi. Esim. nayte 93-1B: 0.19 % Cu, 0.08 % Co, 16.8 % Fe ja 12.9 % S tai nayte 93-1C: 0.35 % Cu, 0.03 % Co, 6.4 % Fe ja 3.7 % S.

8 Lapin Malmi Johtopäätökset Posion Kivivaaran magneettikiisuvaltaiseen malmiin liittyy pitoisuuksiltaan huomionarvoinen kuparikiisurikas osa ja paikoin huomattaviakin Co-pitoisuuksia sekä merkkejä kohonneista Au- ja Ag-pitoisuuksista. Malmi on kuitenkin dimenssioiltaan mitättömän pieni. Kun tutkimustuloksista ilmeni ettei myöskään malmin laajempaan piroteosaan liity malmiluokkaa olevia pitoisuuksia, lopetettiin kohteen tutkimukset. Kuusamon liuskejaksosta tunnetaan useita albiittikivien yhteydessä olevia monimetallimalmeja kuten Posion Haarakumpu, Kuusamon Apajalahti, Lemmonlampi, Kouervaara ja Pohjaslampi sekä Sallan Pattasoja. Kupari- ja rautakiisujen lisäksi aiheisiin liittyy usein huomattavia Co- ja jalometallipitoisuuksia. Kaikki tutkitut kohteet ovat osoittautuneet dimenssioiltaan pieniksi, mutta juuri Au-mahdollisuuksiensa takia tutkimusten arvoisiksi. Kannattaa muistaa, että esim. Pohjaslammella Au:lla on positiivinen korrelaatio U:n kanssa ja Apajalahdella W:n kanssa. Pienuudestaan huolimatta kyseiset malmiaiheet ovat olleet helposti paikannettavissa koska niihin yleensä aina liittyy myös massiivisia sulfidimalmiosueita, jotka ovat hyviä johteita. Tämä malmityyppi näyttää myös liittyvän samaan stratigrafiseen horisonttiin (alemman vulkaniitin päällä oleva karsi-kvartsiitti), vaikka malmeissa tavataankin epigeneettisia piirteitä. Paitsi Kuusamon liuskealueella on vastaavan tyyppisistä malmiaiheista tavattu merkkejä myös Peräpohjan liuskealueella (esim. Tervolan Kivimaa) ja Keski- Lapin liuskealueella (Kittilän Tuongano ja).

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22 POSIO Kivivaara Monttu 1

23 POSIO Kivivaara Monttu 1