OUTOMUMPU OY 040/ /~~~/1983

Transkriptio

1 OUTOMUMPU OY 040/ /~~~/ K MALMINETSINTX ENLKI IPU GEOFYSIIKAN TESTIPROFIILI JOKIOISTEN KIIPUSSA TARKOITUS TIIVISTELMA Ta11a raportilla kootaan yhteen eri menetelmin saadut testinittaukset profiililta L = 15,OO (ja osin L = 15,20) yli polaroituvan, kapean muodostuman. Mittauksia on tehty tavanomaisilla menetelmillii: magneettinen (Askania), Slingram (mm. Max Min I1 ), painovoima, VLF ja IP seka erikoisernmilla'~~~~ ja S irotem vuosina 1969, 1975, 1976, 1978, 1979, 1980 ja IP-anomalia on varsin voimakas aiheutuen kiisuista (max. 8 8 rikkia) ja osin magnetiitista. Magneettinen anomalia on sivussa korreloiden magnetiitin kanssa. Painovoima- ja Sirotem-tulos korreloivat IP-anoinalian kanssa. Muut EM-menetelmat eivat muodostumaa pysty paikantamaan. Sijaintikartta 1 : on liitteens 1 j a prof ii1i.n paikka tarkemmin esitettyna linjoituskartalla 1 : liitteessa 2. Kohde ei ole liian kaukana OKMEn Olarin toimistosta, n. 110 km ja linjan paan lahelle pzasee autolla, pelkn reunaa pitkin jopa aivan vicreen. OKME on tehnyt alueella tutkimuksia jo v lahtien, jplloin Hakalan santakuopasta loytyi pal jastuma serisiittikvartsia, jossa oli muutaman sentin vahvuinen sinkkivalke- ja gahniittijuoni, Korkeakoskelta v loytyi toinen pal jastuma kvartsimaasalpaliusketta, joka on karsipitoinen sisaltaen sinkkia (1,9 8 eras nayte), kupari- ja rikkikiisua. Tsma kaynnisti geofysikaaliset mittaukset seuraavana vuonna: 2,5 km2 magneettista ja Slingram-mittausta, painovoimaha japrofiile ja ja IP: ta. Uudelleen ja viela aktiivisemmin alueella tehtiin toita vuosina , jolloin myos kairattiin 7 reikaa, 1160 m. Geokemiaa, iskuporanaytteenottoa ja humuksen keruuta on myos tehty. Geofysiikkaa laa jennettiin: magneettista mitattiin Askanialla 9,6 km2 lisaa.50 x 20. m verkossa, painovoimaa 200 x 20 m ja 1P:tS (mm. vaihe-ip) 300 x 20 m verkossa 11,8 km2, IP-anomaliaan kairatussa reiassa, JK/KI-3 oli rautakiisupirotetta ja sen taakse kairattu reika -4 tapasi 10 cm paksun sinkkivalkeraidan n. 80 m syvyydella. IP-mittaus tihennettiin 150 m linjavaliin ja osin aluetta laajennettiin ja , yhteensa 75 km linjaa n. 15 km2 mitattiin 20 m pistevalilla. K ~akela on raportoinut tutkimukse t vuoteen 1977 ( 001/2113/KHM/1977 ). Han kuvaa alueen kallioperaa seuraavasti: "Suprakrustinen kalliopera koostuu

2 ENLXIIPU etup2assa intermediaarisista vulkaniiteista (laavoja, agglomeraatte ja, tuf fe ja ja vulkaanisia sed imenttej;), mutta myos happamia vulkaniitteja ja kordieriitti- seks antofylliittipitoisia gneisseja tavataan. Jalkimmaiset liittyvat metasomaattiseen muuttumisvyohykkeeseen, joka on kaakkoislaidaltaan malmiutunut sisaltaen magneetti-, rikki- ja kuparikiisua, gahniittia ja sinkkivalketta seka magnetiittia." Kalkkikivihorisonttia ei ole loydetty! U Makelan laatima geologinen kartta on liitteessa 3. Malmiutunut muuttumisvyohyke tulee esiin magneettisesti ja 1P:lla. M Ketola toteaa muistiossaan vuodelta 1969, etta Korkeakosken lohkarees ta teh ty ominaisvakiomaaritys antoi tiheydeksi vain kg/m3 ja suskeptiivisuudeksi 143 x SI, mutta alueen koillis- ja lsnsilaidoilla si jaitsevat amf iboliittiset kivet tulevat magneettisesti hyvin esille, silla niiden suskeptiivisuus on keskimzarin ja tiheyskin Suurin tavattu suskeptiivisuusarvo on (n. 15 % magnetiittia) ja tiheys Rei'ista 2-4 on tehty suskeptiivisuus- ja tiheysmaaritykset, os in myos vastus- ja IP-naaritykset (liitteet 4 ja 5 seka taulukko 1). Reign 4 ZnS-raitaa ei paasty mittaamaan. ~a~neettinen, painovoima- ja IP-kartat rajoitetulta alueelta ovat liitteina 6-9. Tulokset profiilin L = 15,OO osalta ovat liitekuvissa ja profiili L = 15,20 liitteessa 13. Linja L = 15,00, K = 60,OO-60,40, jolla sijaitsevat reiat 3 ja 4, on ollut useaan kertaan uusien IPlaitteiden testipaikkana: Vaihe-IP, 1975, pulssi-ip ja , jolloin pulssi-1p:n lisaksi mitattiin VLF (2 asemaa FUO ja JXZ), korkeajakso-slingram (kelavali 60 m) ja Max Min I1 (3 taajuutta ja kaksi kelavalia 40 ja 100 m). J Lehtimaki valitsi diplomityossaan (1980) linjan valtakun-. nalliseksi IP-testiprof iiliksi, jolloin se paalutettiin 10 m valein. Vuosien 1978 ja 1979 pulssi-ip-mittausten erona on eri lahetin, ensin 25 W, sitten 250 W lahctin. Tehokkaampi lahetin ei vaikuttanut mittaustuloksiin merkittavasti! Mittausjarjestelmana on ollut paaasiassa dipoli-dipoli, mutta koemielessa on tehty myds poolidipoli- ja gradienttimittauksia. Vuosina mitattiin kolmella n:n arvolla 2, 3 ja 4, samoin testiprof iili v Vuoden 1980 tihennys ja laajennus tapahtui vain yhdella n:n arvolla 3. Elektrodivali a = 20 m jz pistevali samoin 20 m, taajuus-1p:n taajuudet ovat olleet 0,05 ja 3 Hz, vaihe-1p:n taajuus 1 Hz ja pulssi-1p:n pulssinpituus 2 sek. Tuloksista on piirretty pulssi-ip ja taajuus-ip (TV-IP) arvolla n =

3 ENLICI IPU.TULOSTEN TARKASTELUA 3. Taydellinen tulostus vuoden 1979 pulssi-ipmittauksista on taulukossa 2 (lainattu J Lehtimzen diplomityosta, 1980 ). Linjalle L = 15,OO saadaan kaksi (3) voimakasta IPanomaliaa, toinen kohtaan K = 60,lO ja toinen valille K = 60,20-60,30. TV-IP jakaa jalkimmaisen kahtia, jyrkka minimi pisteessa K = 60,23. Myos pulssi-ip n = 2 antaa kaksi huippua, mutta minimi on pisteessa K = 60,28! Maksimiarvo pulssi-1p:lla on 77 mv/v (n = 3) pisteessa K = 60,25 (n = 2 antaa 91 mv/v pisteeseen K = 60,24), TV-1P:llS max. 40 % on pisteessa K = 60,21. Gradienttimittauksella TV-IP antoi maksimin 18 % pisteeseen K = 60,24 ja vaihe-ip 41 mrad. Vaikka linja kulkee yli kuivan ja kivikkoisen Gent ei pulssi-1p:lla ollut ongelmia riittavan virran ja sit: kautta mitattavan jannitteen aikaansaamiseksi. M Liimataisen toimesta on tehty eri laitteiden lukemien valisista yhteyksista muunnossuorat (liite 14 ). Nama on saatu todellisista mittausarvoista samoja pisteita kayttaen ja samanaikaisesti mitaten! Likimaarin pulssi-1p:n ja vaihe-ip: n lukemat ovat kaksinkertaisia TV-1P:n prosentteihin nahden. Reika 3 on kairattu juuri maksimi-ip-anomaliaan. Irtomaan paksuus on 4 m kohdassa K = 60,205. Sen alkuosalla on paaasiassa kiilleliusketta, mutta serisiitti- ja kordieriittipitoista, paikoin rikki- ja magneett iki isua pirotteena ja raitoina, maksimi rikkipitoisuus on 8 %. Tata jatkuu lahes 50 m asti. Sitten seuraa 5 m paksu kerros intermediaarista vulkaniittia ja jalleen ki illeliusketta em. kommentein, nyt kuitenkin lisaksi magnetiittia. Vali m on kordieriittigneissia, jossa paikoin kiisuja ja todetaan magnetiitin miiaran vahenevan loppua kohden. Suskeptiivisuusarvot alkuosalta osoittavat, etta magneettikiisu ei ole juuri magnetoitunut. N. 40 m syvyydella oleva huippuarvo x 10-5 SI on ilmeisesti magnetiittipesakkeen aiheuttama! Syvemmalta magnetiittia oli todettu raportoinninkin yhteydessa, mika selittaa esiintyvat, lahes suskeptiivisuusarvot. Tiheydeltaan reian kivet ovat paikoin lievasti anomaalisia, mutta alle kg/m3. Reika 4 on melko tyhja kiisuista ja magnetiitista (max. tiheys on 2,80, suskeptiivisuus 150, tuloksia ei ole piirretty), vain 10 cm sinkkivalkeraita 80 m syvyydella on merkittava, Zn-pitoisuus 8,2 8. Suurin TV-arvo

4 OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX 040/ /ENL/1983 ENIXT IPU on saatu 24 m syvyydelta kiilleliuskeesta (15 %), 73,s m:ssa on 11,s % ja 109 m:ssa 12 8 (ainoa, jossa mininta kiisuista). Johtavin kohta (13ORm) on 78,75 m: ssa; valilla m on todettu sydanhukkaa. Jos IPanomaaliset kohdat rei'issa 3 ja 4 pyrkii yhdistarnaan (47,2 m ja 109 m reikasyvyydet), saadaan kaateeksi n. SO0 kaakkoon. Reian kohdalla ei ole IP-anomaliaa. Pienempi IP-anomalia, kohdassa K = 60,lO jaa selitysta vaille. Irtomaan paksuus kohdassa K = 60,129 on 7 m. Todetuilla magneettisella ja IP-anomalialla on jatkuvuutta mlempiin suuntiin, ks. tasokarttoja ja prof iilia L = 15,20 (liite 13). Johtuen suuresta linjavalista ei IP-anomalioiden yhtenaisyydesta ja homogeenisuudesta voida varmuudella puhua. Paaanomalia reian 3 kohdalla johtuu seka kiisuista etta osin magnetiitista. Yhteytta sinkkivalkeraitaan ei voi varmuudella maari ttaa, eika kaadetta IP-anomaliasta arvioida! Muut menetelmat Magneettinen maksimi, lahes nt, saadaan IPanomalian viereen K = 60,32. Tama johtuu mita ilmeisimmin magnetiitista. Pienempi huippu, nt, on kohdassa K = 60,50. Anomalian perusteella kaade olisi luoteeseen! Pienemman IP-anomalian kohdalla ei ole magneettista indikaatiota. Painovoima noudattelee IP-anomalioita varsin selvasti profiililla L = 15,00, mutta epamaaraisemmin profiililla L = 15,20. Alamaki ja paksut irtomaat todennakoisesti aiheuttavat huomattavan kuopan profiilien loppuun. Anomaliat ovat heikkoja! Slingramilla ei saada hairioista erottuvia anomalioita! VLF: n tuloksis ta asema FUO on edullisemmassa suunnassa kulkuun nahden ja niinpa se antaakin enemman va ihtelua. Tulos korreloi korkea jakso-slingramin imaginaarin kanssa. KO. vaaranmerkkiset anomaliat lienevat irtomaasta tai topograf iasta johtuvia. Lieva 5-lo0 anomalia kylls paikantuu oikeaan kohtaan K = 60,22-60,23. Profiililla L = 15,20 on suurempia anomalioita, jotka saattavat liittya samoihin tekijoihin kuin Ip. Korkeajakso-Slingram sen sijaan ei toimi nytkaan. VLFR-optio ja Bolidenin omega-vlf (ks. raport tia 040/ , , ja /ENL/1983) antavat hyvin yhtapitavan tuloksen. Kaakossa peltosavi antaa matalan ominaisvastuksen, luoteessa vielakin paikoin yli Jonkinlaiset lievat minimit saadaan kohtiin. vahemman. Viililla arvot ovat paalle 1 OOOR~,

5 ENLKI IPU K = 60,19 ja 60,215. Edellinen on IP-anomalioiden valissa, jalkimmainen korreloi IP: n kanssa, mutta ei sita sen perusteella osaisi paikantaa! Vaihearvot hiukan nousevat keskikohdalla, mutta eivat sisall; selvia anomaalisia piirteita. Sirotem on resoluutioltaan huono Gin pienialaisen kohteen paikantamiseen, mutta pienella silmukkakoolla sekin kay. Kaksi ensimmaista kanavaa korreloivat havaittavasti suuremman IP-anomalian kanssa. Pienin silmukka antaa teravan huipun kohtaan K = 60,225 eli keskelle IP-anomaliaa. 50 x 50 m silmukalla anomalia on laajempi, samalla epamaaraisempi. 100 x 100 m silmukalla piste anomalian keskella antaa viela 4. kanavalla kohonneen arvon verrattuna pisteeseen anomalian s ivussa. E Lakanen JAKELU Arkisto E tela-suomi E Lakanen 2 kpl

6 8 OUTOKUMPU OY 040/ /ENL/ # MALMINETSINTX ENLKI IPU TAULUKKO 1 ~MINAI~VAKI~MAARITYKSIA, KIIPU , OMINAISVASTUS JA TAAJUUSVAIKUTUS (TV) JK/KI-3 Syvyys Kivilaji L 9 TV m mm Qm % kiilleliuske I1 (kiisua) pegmatiitti kiillel. + kord. 11 intermed. II kiilleliuske kord. gn. II leptiitti 11 intermed. I1 hapan tuffi I1 intermed. 11 emzks. tuffi I1 hapan tuffi (ser. KVT) kiilleliuske 11 Lusta - 63,5 35,5 - amf ib. 73,5 pegmatiitti. 95,6 leptiitti + FEK 59,5H kiilleliuske 49,8H II 67,3 n 58,3 tt 72,O II 50,9 I1 44,o to 58,6 II 43, ,6 st 56,7 It 48,s leptiitti+sk+fek 62,6 kiilleliuske 70,2 H merkitsee, ett2 tulos on saatu halkaistusta sydzmest2.

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21