7.4 Kankaanpään alapuoli Jätevesien laskennalliset vaikutukset Pitäjänojan veden laatu

Transkriptio

1 Pantone 300

2

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO TARKKAILUN PERUSTE JA SUORITUS VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS JA EKOLOGINEN TILA VESISTÖALUEEN HYDROLOGIA SÄÄ- JA VESIOLOT Yleiskatsaus vuoden 2015 sääoloihin Sadanta ja virtaamat Karvianjoen alueella vuonna VESISTÖKUORMITUS KUNNAT JA TEOLLISUUS MUUT KUORMITTAJAT Vapo Oy:n turvetuotanto Kalanviljelylaitokset Kaatopaikat Sekalaiset kuormittajat Hajakuormitus KOKONAISKUORMITUS KUORMITUKSEN KEHITYS KUORMITTAJAKOHTAISESTI Karvian kunnallinen jätevedenpuhdistamo Honkajoen kunta ja Honkajoki Oy Kankaanpään kaupunki Lavian kunta Pomarkun kunta VESISTÖTARKKAILU Vesistön yläosan järvet Karvian kunnan purkuvesistö Puhdistamon yläpuoli (KAJO/1) Puhdistamon alapuoli (KAJO/2) Veden laadun kehitys Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n purkuvesistö Purkualueen yläpuoli (KAJO/3) Puhdistamon alapuoli (KAJO/4) Veden laadun kehitys...32

4 7.4 Kankaanpään alapuoli Jätevesien laskennalliset vaikutukset Pitäjänojan veden laatu Karvianjoki, yläpuoli Karvianjoki, alapuoli Karvianjoen veden laadun kehitys Kankaanpäässä Kynäsjoki (AS. KAJO/11) Lavian Karhijärvi Jätevesien laskennalliset vaikutukset Veden laatu jätevesien purkualueella Itäpään syvänne Lassilanjoki (as. KAJO/10) Pomarkunjoki Jätevesien laskennalliset vaikutukset Pomarkun puhdistamon yläpuoli Pomarkun puhdistamon alapuoli Pomarkunjoen veden laadun kehitys Sivujokien veden laatu Nummijoki Suomijoki Pikkujoki Kodesjoki Ristiluoma Pukanluoma Hapuanoja Lassilanjoki Leväsjoki Siikaisjoki-Otamonjoki Tuorijoki Jätevesien vaikutukset vesistön eri osissa YHTEENVETO VIITTEET LIITTEET: Liite 1. Tarkkailutulokset Liite 2. Vatajankosken virtaamat 2015

5 Vesiosasto/HA Julkaisunumero 760 KARVIANJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA JOHDANTO Karvianjoen varrella sijaitsee useita kunnallisia jätevedenpuhdistamoita sekä teollisuutta, jotka laskevat puhdistetut jätevetensä jokeen. Vesistökuormituksen määrää ja vesistövaikutuksia on seurattu erillisinä tarkkailuina 1970-luvun puolivälistä alkaen. Kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden osalta velvoitetarkkailua on alusta lähtien suorittanut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Edellä mainittu käytäntö todettiin hankalaksi koko Karvianjoen vesistön tilan yhtenäisen arvioinnin kannalta, minkä takia alueelle laadittiin vuosien aikana yhteistarkkailuohjelma, joka kattaa kaikkien kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuvelvoitteet. Yhteistarkkailun myötä myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2000) vaatimukset vesistöalueen ekologisen tilan selvittämisestä ja seurannasta voidaan ottaa huomioon erillistarkkailuja kattavammin ja taloudellisemmin. Laadittu yhteistarkkailuohjelma sai Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hyväksynnän julkipanon jälkeen (diaarinumero LOS-2006-Y ). Ohjelman teko aloitettiin jo vuoden 2006 puolella, mutta virallisen hyväksynnän ohjelma sai vasta vuoden 2008 lopulla. Yksittäisten kuormittajien tarkkailuohjelmiin nähden yhteistarkkailuohjelmaa on täydennetty vesipuitedirektiiviä silmälläpitäen pohjaeläintarkkailulla sekä kivien pintaan kiinnittyneiden piilevien tarkkailulla. Edellä mainittu ohjelma ja siten tarkkailukin sisältää kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden sekä Honkajoella sijaitsevan Honkajoki Oy:n velvoitteet. Muita Karvianjokea kuormittavia pistemäisiä kuormittajia ovat mm. turvetuotanto, alueella toimivat kalanviljelylaitokset, kunnalliset kaatopaikat, Kankaanpään seurakunnan leirikeskus, Venesjärven puhdistamo ja Siikaisten kalkkilouhos (Nordkalk Oyj Abp). Pääosan turvetuotantoalueista omistaa Vapo Oy, mutta alueella toimii myös pienempiä toiminnanharjoittajia. Vapo Oy:n turvetuotantoalueilla on oma, koko Länsi-Suomen alueen kattava tarkkailunsa, eikä ympäristöviranomainen ole tämä huomioiden edellyttänyt niiden liittämistä tähän ohjelmaan. Kaatopaikoista on käytössä enää Kankaanpään kaatopaikka. Muut on suljettu yleiseltä käytöltä, mutta etenkin typpikuormituksen jatkuessa nekin ovat vielä erillistarkkailujen piirissä. Osalla kaatopaikoista on suoritettu vielä puhdistamolietteiden kompostointia. ( 03 ) PL 265, Tampere

6 2. TARKKAILUN PERUSTE JA SUORITUS 2 Karvianjoen vesistöalueelle jätevesiä johtavilla kaupungeilla, kunnilla ja teollisuudella (Taulukko 2.1, kuva 2.1) on Vesihallituksen, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tai Länsi-Suomen ympäristölupaviraston asettamat vesistön tilan tarkkailuvelvoitteet. Puhdistamoiden toimintaa, lupaehtojen toteutumista ja kuormitustasoa on tarkasteltu erikseen laadituissa kuormitustarkkailuraporteissa. Siikaisten kunnan jätevedet on johdettu Merikarvialle käsiteltäväksi alkaen. Siikaisten kunta oli vuonna 2009 mukana tarkkailussa normaalisti ja vuonna 2010 ns. jälkitarkkailun muodossa, jonka jälkeen tarkkailuvelvoite loppui sen osalta. Näin ollen myös Siikaisten jätevesien tarkkailua varten perustetut tarkkailuasemat poistettiin ohjelmasta. Yhteistarkkailun havaintoasemia oli vuonna 2015 ohjelmassa 14 kpl (Taulukko 2.2, Kuva 2.2), joista 12 oli virta-asemia ja 2 järviasemia Karhijärvessä. Ylin havaintoasema sijaitsee Karvian kunnassa Kirkkojärven luusuassa. Kirkkojärven tilaa ei seurata velvoitetarkkailun yhteydessä. Vesistön latvoilla sijaitsevat Nummijärvi ja Karvianjärvi kuuluvat Vapo Oy:n vesistötarkkailuun, ja näitä järviä ei käsitellä tässä yhteydessä. Vuonna 2013 ohjelmassa olivat mukana kolmen vuoden välein suoritettavat biologiset piilevä- ja pohjaeläintarkkailut. Karvianjoella tehtiin kesällä 2011 kalataloudellisia koskikunnostuksia neljällä koskella Kankaanpään ja Pomarkun välisellä alueella Pirkanmaan ELY-keskuksen toimesta. Suoritettuihin kalataloudellisiin kunnostuksiin liittyneet vesistötutkimukset raportoitiin saman vuoden lopulla (Oravainen 2011). Karvianjoen kalataloudellista yhteistarkkailua suoritetaan 3 vuoden välein. Tutkimusalue alkaa Nummijärvestä ja ulottuu Kankaanpään alapuolelle. Tarkkailu suoritettiin viimeksi vuonna Tulokset on raportoitu erikseen (Holsti & Westermark 2015). Vesinäytteet analysoitiin KVVY:n laboratoriossa, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T064 ja niistä tehtiin ohjelman mukaiset määritykset (Taulukko 2.3). Taulukko 2.1. Karvianjoen yhteistarkkailuun vuosina 2015 osallistuneet kuormittajat. Kuormittaja Purkualue 1. Karvian kunnan jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 2. Honkajoen kunnan jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 3. Honkajoki Oy:n jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 4. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamo Karvianjoki 5. Lavian kunnan jätevedenpuhdistamo Karhijärvi 6. Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamo Pomarkunjoki

7 3 Taulukko 2.2. Karvianjoen havaintoasemat ja niiden näytteenottoajankohdat vuonna Tunnus Nimi koordinaatit (ETRS- TM35FIN) näytteenottoajankohdat talvi kevät kesä syksy näytesyvyydet (m) KAJO/1 Kirkkojärvi Luusua X X X X 1,0 KAJO/2 Karvianjo Patolank 4 mts X X X X 1,0 KAJO/3 Karvianjo Lankoski X X X X 1,0 KAJO/4 KAJO/5 KAJO/6 KAJO/7 Karvianjo 2A Marjakylä Ruoko-oja Jyllinmäki mts Karvianjo Pitäjänojan yp Karvianjo Hapuansilta X X X X 1, X X X X 0, X X X X 1, X X X X 1,0 KAJO/8 Karhij X X 1, 3, 4 + kesällä chl-a 0-2 m KAJO/9 Karhijä X X 1, 2 + kesällä chl-a 0-2 m KAJO/10 Lassilanjoki alav X X X X 1,0 KAJO/11 Kynäsjoki Harjakoski yp X X X X 1,0 KAJO/12 Pomarkunjoki X X X X 0,5 KAJO/13 Pomarkunjoki 2 A X X X X 0,5 KAJO/14 Pomarkunjoki X X 1,0 Taulukko 2.3. Karvianjoen yhteistarkkailun analyysivalikoima. Analyysi jokipisteet järvipisteet Lämpötila o C x x Happi mg/l x x Happikyllästeisyys % x x Sameus FTU x x Kiintoaine mg/l x Sähkönjohtavuus ms/m x x ph x x Väri mg Pt/l x x COD Mn mg/l O 2 x x Kokonaistyppi µg/l x x Ammoniumtyppi µg/l x x Nitraattityppi µg/l x Kokonaisfosfori µg/l x x Fosfaattifosforipitoisuus µg/l x x Lämpökestoiset koliformiset bakteerit kpl/dl x x *) Klorofylli-a:n pitoisuus mg/m 3 x **) *) ainoastaan 1 m näytteistä **) suoritetaan 0-2 m kokoomanäytteestä kesän havaintokerralla

8 4 1. Karvian jätevedenpuhdistamo 2. Honkajoen jvp ja Honkajoki Oy:n jvp 3. Kankaanpään jvp 4. Lavian jvp 5. Pomarkun jvp 6. Siikaisten jvp (poistunut 2009) 7. Karvian kaatopaikka 8. Honkajoen kp 9. Kankaanpään kp 10. Lavian kp 11. Pomarkun kp 12. Siikaisten kp 13. Merikarvian kp 14. Noormarkun kp Karvianjärvi 15. Karvian kalalaitos 16. Pukaralammin kalalaitos 17. Saaristomeren Kala Oy 18. Kankaanpään srk:n leirikeskus 19. Nordkalk Oy kalkkikaivos Kirkkojärvi 1 7 Karvianjoki Karvianjoki 13 Siikaisjärvi 12 Merikarvianjoki 19 Otamonjoki i Pohjajoki Eteläjoki Isojärvi 5 Pomarkunjoki 11 Karvianjoki Kynäsjärvi kilometriä Noormarkunjoki Poosjoki Inhottujärvi Lassilanjoki Kyläjärvi 4 Karhijärvi Kuva 2.1. Karvianjoen vesistöalueen merkittävimmät pistekuormittajat ja niiden sijainti vesistöalueella. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15.

9 5 Kaikkiaan Karvianjoen vesistöalueella sijaitsee lukuisia muitakin veden laadun seuranta-asemia kuin yhteistarkkailuun liittyvät havaintoasemat (Kuva 2.2). Myöskään erikseen suoritettavan kalataloudellisen tarkkailun asemat eivät ole kytköksissä vesistötarkkailuun. Yhteistarkkailun havaintopisteet X= poistettu 2011 Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden velvoitetarkkailupisteet Kunnallisten kaatopaikkojen velvoitetarkkailupisteet Kalanviljelylaitosten velvoitetarkkailupisteet Kankaanpään SRK:n leirikeskuksen velvoitetarkkailupisteet Nordkalk Oyj Abp:n velvoitetarkkailupisteet Karvianjärvi Karvianjoki X XX Karvianjoki kilometriä X Isojärvi Karhijärvi Kuva 2.2. Karvianjoen vesistöalueella sijaitsevat veden laadun tarkkailuasemat (Lähde: tarkkailuohjelma ). Tämän tarkkailun asemat on merkitty karttaan punaisella. Vapo Oy:n osalta kartasta puuttuu ainakin Nummijoessa oleva Nummikosken asema. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. 0

10 3. VESISTÖALUEEN YLEISKUVAUS JA EKOLOGINEN TILA 6 Karvianjoen vesistöalue sijaitsee Pohjois-Satakunnassa. Alueen pinta-ala on 3438 km 2 ja järvisyys 4,55 %. Alueella on lukuisia pieniä järviä ja runsaasti soita. Peltojen osuus on 12 %. Vesistöissä on tehty laajoja vesistöjärjestelyjä ja valtaosa joista ja puroista on perattu. Monet järvistä ovat matalia, mikä on houkutellut viljelysmaan lisäämiseen järvien laskujen avulla. Vesistön alaosan virtaamia ja vedenkorkeuksia säännöstellään useissa kohdissa. Karvianjoki alkaa Karvianjärvestä noin 135 m merenpinnan yläpuolelta. Järveen laskevat Säkkijoki, Mustajoki ja Hormaluoma. Noin kahden kilometrin päässä Karvianjoen alusta reittiin laskee Nummijoki. Runsaat kaksi kilometriä Nummijoen liittymästä alajuoksulle Karvianjoki laskee Kirkkojärveen. Kirkkojärven jälkeen on noin 100 kilometrin pituinen järvetön jokiosuus Honkajoen taajaman läpi ja Kankaanpään kaupungin länsipuolitse Kynäsjärveen. Tälle jokiosuudelle laskevat Suomijoki, Aunesluoma, Pikkujoki, Paholuoma, Kodesjoki, Ristiluoma, Pukanluoma sekä Kyynärjärven-, Pitäjän-, Hapuan-, Kahila- ja Tuunajärvenoja. Noin 10 km Honkajoen taajaman alapuolella sijaitsee Vatajankoski, jossa mitataan virtaamia. Kynäsjärven jälkeen on vajaan 10 kilometrin pituinen jokiosuus Inhottujärveen, joka on reitin keskusjärvi. Idästä Inhottujärveen laskee Karhijärvestä alkava Lassilanjoki. Inhottujärven vedet laskevat kahta reittiä pitkin Selkämereen. Inhottujärven pohjoispäästä alkava Pomarkunjoki virtaa Pomarkun kautta Isojärveen, joka laskee Selkämereen Merikarvianjokea ja Poosjoen-Pohjajoen reittiä pitkin. Isojärven pohjoisosaan laskee Otamonjoki, jonka valuma-alueella sijaitsee Siikaisjärvi. Inhottujärven eteläosasta alkava Noormarkunjoki virtaa Kyläjärveen, joka laskee Eteläjokea pitkin Noormarkun kautta Selkämereen. Vettä juoksutetaan Inhottujärven padoilta Pomarkunjokeen ja Noormarkunjokeen suhteessa 6:7. Karvianjoen vesistöalueen isoimmat järvet kuuluvat järvityypiltään mataliin runsashumuksisiin järviin (Mrh). Karvianjoen reitin keskusjärvi, Inhottujärvi, on järvityypiltään hyvin lyhytviipymäinen järvi (lv). Karvianjoen pääuoma ja mereen laskevat uomat ovat jokityypiltään suuria (St) tai keskisuuria (Kt) turvemaiden jokia. Karvianjoen vesi on runsasravinteista humusvettä. Happiongelmia ei esiinny. Suuresta soiden määrästä aiheutuva runsashumuksisuus näkyy vedessä ruskeana värinä ja lievänä happamuutena. Karvianjoen vesistöalueen pintavesimuodostumien ravinnepitoisuuksia kohottaa varsinkin hajakuormitus, mutta myös pistemäisellä jätevesikuormituksella on vaikutusta. Muita kuormitustekijöitä ovat turvetuotanto, metsätalous ja puutarhatalous. Veden ekologinen tila on välttävä jo Karvianjärvessä (kuva 2.2), joka kärsii rehevöitymisestä. Järven tilan negatiivinen kehitys on jatkunut vielä luvullakin loppukesän fosforipitoisuuden ollessa ylirehevälle vedelle ominainen. Samoin leväkukintoja esiintyy kesäisin. Talvisin pintavedessä esiintyy ajoin voimakasta happivajetta. Karvianjärveen laskevien jokien vesi on heikkolaatuista. Mustajoen fosforipitoisuudet ovat olleet kesäaikana suuria, jopa käsiteltyjen jätevesien tasoa. Yksi merkittävimmistä kuormittajista Mustajoella on puutarhatalous. Veden laatu ei juuri parane pääuoman varrellakaan ja sille on ominaista voimakas vaihtelu vuodenaikojen ja virtaamien mukaan. Pitemmällä aikavälillä typpitaso on kohonnut jonkin verran. Useiden veden laadultaan heikentyneiden sivu-uomien vastapainoksi mm. Pohjankankaalta ja Hämeenkankaalta laskee lähdepitoisia ja vähähumuksisia, luonnontilaisen kaltaisia purovesiä. Nämä Myllyojan kaltaiset luomat tarjoavat hyviä lisääntymisalueita Karvianjoen vesistön tammukkakannoille.

11 7 Pomarkunjoki laskee Isojärven kaakkoiskulmaan, jonka fysikaalis-kemiallinen tila on tyydyttävä kuten reitin keskusjärvenä toimivan Inhottujärvenkin. Kokonaisuutena Isojärven ekologinen tila on kaakkoiskulman tyydyttävästä fysikaalis-kemiallisesta tilasta huolimatta asiantuntija-arvion mukaan hyvä, vaikka täälläkin rehevöityminen on huomattavaa. Matalan ja rehevän Siikaisjärven ekologinen tila on tyydyttävä. Suurikokoisen Lavian Karhijärven ekologinen tila on mm. voimakkaan rehevyyden takia tyydyttävä. Ongelmat aiheutuvat voimakkaasta hajakuormituksesta. Karvianjoen vesistöalueen mereen laskevien uomien ekologinen tila vaihtelee tyydyttävästä hyvään. Noormarkun- ja Merikarvianjoen vesi on peruslaadultaan sameaa ja runsasravinteista humusvettä. Joet kuuluvat jokityypiltään suuriin turvemaiden jokiin. Noormarkunjoen ekologinen tila on tyydyttävä ja Merikarvianjoen hyvä. Merikarvianjoen ja Noormarkunjoen veden laatua seuraa Varsinais- Suomen ELY-keskus. Taulukko 3.1. Karvianjoen vesistön vesimuodostumien tyypittely ja vesienhoidon 2. suunnittelukauden päätökseen perustuva ekologinen tila. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta. Vesimuodostuma, kunta Pintavesityyppi Ekologinen tila Karvianjärvi, Karvia Matalat runsashumuksiset järvet välttävä Kirkkojärvi, Karvia Matalat runsashumuksiset järvet Huono Karvianjoki yläosa, Karvia- Honkajoki Keskisuuret turvemaiden joet tyydyttävä Karvianjoki alaosa, Kankaanpää Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Kynäsjoki, Pomarkku Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Karhijärvi, Lavia Matalat runsashumuksiset järvet tyydyttävä Inhottujärvi, Pomarkku ja Pori Hyvin lyhytviipymäiset järvet tyydyttävä Pomarkunjoki, Pomarkku Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Isojärvi, Pomarkku Matalat runsashumuksiset järvet tyydyttävä Merikarvianjoki, Merikarvia Suuret turvemaiden joet tyydyttävä Pohjajoki, Pori Keskisuuret turvemaiden joet hyvä Eteläjoki, Pori Suuret turvemaiden joet tyydyttävä 4. VESISTÖALUEEN HYDROLOGIA Karvianjoen vesistöalueen virtaamia mitataan jatkuvasti seitsemältä eri havaintopisteeltä. Vesistöalueen eri osille voidaan esittää myös laskennallisia virtaamatietoja valuma-aluetietojen perusteella (Taulukko 4.1). Virtaamavaihtelut pääuomassa ovat yläjuoksun vähäjärvisyyden takia suuria. Tällä on merkitystä myös veden laadun kannalta tulvahuippujen aiheuttaessa veden samenemista ja ravinteiden huuhtoutumista jokivarsien peltoalueilta, joiden osuus Karvianjoen vesistön valuma-alueesta on noin 12 %.

12 8 Taulukko 3.1. Karvianjoen vesistön valuma-alue- ja virtaamatietoja. KARVIANJOEN VESISTÖALUE Val.alue Vesistönkohta km 2 MHQ MQ MNQ Karvianjoen pääuoma: Virtaama, m 3 /s Karvianjoki Kirkkojärvi* ,2 0,53 Kantinkoski* ,5 0,58 Lankoski* ,3 Vatajankoski** ,4 10,7 1,17 Veneskoski yp* ,6 Pomarkunjoki* ,6 1,6 Eteläjoki*** 9,67-21,3 Merikarvianjoki** ,5 14,8 1,39 Pohjajoki** 17,9 4,85 1,0 Karvianjoen kokonaisvirtaama ,9 5,2 * Virtaamatiedot poimittu julkaisusta: Vesihallitus Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöjen vesien käytön kokonaissuunnitelma, I osa. Vesihallituksen tiedotus 142. ** Virtaamatiedot poimittu julkaisusta: Korhonen J. & Haavanlammi E. 2012: Hydrologinen vuosikirja Suomen Ympäristö 8/2012. *** Virtaamatiedot poimittu hydrologisesta vuosikirjasta, esitetty vuosien vaihteluväli. 5. SÄÄ- JA VESIOLOT 5.1 Yleiskatsaus vuoden 2015 sääoloihin Vuoden 2014 loppupuoli oli lauha. Sadanta oli normaalilla tasolla, joten runsaita valumia ei havaittu. Järvien pinnat olivat jäätymisajankohtana normaalia alempana. Vesimassa tuulettui ja viileni hyvin, koska jäätyminen tapahtui vasta joulukuun 20. päivän tienoilla. Talven kannalta tämä tarkoitti hyvää happitilannetta ja normaalia hitaampaa hapen kulumista vesimassan viileyden takia. Tammikuussa oli pakkasia, joten jääpeite vahvistui normaalisti. Helmikuun sää oli kuitenkin lauha ja kuun puolivälissä lämpötila oli selvästi plussalla. Sade tuli samaan aikaan osin vetenä, mikä sulatti lumia ja sai purot virtaamaan voimakkaasti. Valuma-alueen etelälaidalla tilanne vastasi jopa kevään ylivalumaa. Valumien mukana tuli hapekasta vettä järviin, joten lopputalven happitilanne helpottui tätäkin kautta. Maaliskuun puolivälissä alkoivat yöpakkaset ja päivisin oli aurinkoista. Jääpeite jopa vahvistui maaliskuun pakkaskaudella. Valumat pysähtyivät lähes täysin maaliskuun puolivälin jälkeen. Järvien jäät ja pellot olivat lumettomia, joten keväästä oli odotettavissa niukkavalumainen. Maalis-huhtikuun vaihteessa satoi kuitenkin vettä ja räntää, jonka seurauksena valumat lisääntyivät uudelleen. Järvien jääpeite suli huhtikuun puolivälissä eli pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Sen jälkeen säätyyppi oli viileä, joten pintavesi lämpeni hitaasti. Huhtikuun 23. päivä oli voimakastuulinen, mikä sekoitti syvänteet pohjaa myöten. Vesimassa ilmastui siten tehokkaasti. Valumat jäivät huhtikuulla kokonaisuutena vähäisiksi. Säätyyppi jatkui viileänä ja sateisena toukokuulle saakka. Pintavedet lämpenivät siten hitaasti, eikä jyrkkää kerrosteisuutta muodostunut kovin aikaisessa vaiheessa. Sadanta oli keväällä normaalia runsaampaa, mutta valumat pysyivät silti vähäisinä.

13 9 Kesäkuussa sää oli edelleen viileää ja hyvin tuulista. Sateet jäivät vähäisiksi. Voimakkaat tuulet sekoittivat tehokkaasti vesimassaa ja kerrosteisuuden muodostuminen viivästyi. Monet järvet olivat kesäkuun alussa tasalämpöisiä pohjaan saakka, jolloin alusvesi lämpeni normaalia enemmän. Toisaalta happipitoisuus oli alkukesällä pohjallakin korkea. Lämpötilan nousu nopeuttaa kuitenkin hapen kulumista, joten loppukesällä alusveden happipitoisuus voi olla alhainen alkukesän korkeammista happipitoisuuksista huolimatta. Säätyyppi pysyi normaalia viileämpänä koko heinäkuun. Sadanta oli keskimääräistä runsaampaa. Pintavedet pysyivät selvästi normaalia kylmempinä, eikä levien pintakukintoja juurikaan havaittu. Säätyyppi muuttui vasta elokuussa, jolloin koettiin parin viikon hellekausi. Pintavedet lämpenivät tuolloin korkeimmilleen. Kun sää oli lisäksi tuuleton, alkoivat sinilevät lisääntyä ja useilla alueilla esiintyi leväkukintoja elokuun lopulla. Sateet olivat hellejaksolla hyvin vähäisiä, joten valumat tyrehtyivät ja järvien pinnat laskivat. Syyskuun alussa ilma viileni jälleen. Syyskuu oli normaalia sateisempi ja keskimääräistä lämpimämpi. Haihdunta piti valumat kuitenkin vähäisinä. Lokakuun alkupuoli oli lähes sateeton, joten valumat olivat hyvin niukkoja ja järvien pinta laski edelleen. Syyssateet alkoivat vasta lokakuun lopulla. Sateet tulivat marraskuussa edelleen vetenä. Järviveden lämpötila laski alle 6 asteeseen, joten syyskierto oli käynnissä ja syvänteet hapettuivat ennen talven tuloa. Kuun puolivälissä satoi runsaasti lunta, joka suli kuitenkin nopeasti aiheuttaen valumahuipun. Sateet jatkuivat kuun lopullakin runsaina, joten vesitilanne parani nopeasti lisäten selvästi virtaamia puroissa ja jokivesissä. Joulukuun alku oli erittäin tuulinen ja sateinen. Valumat olivat erittäin runsaita ja virtaamat kohosivat tulvalukemiin. Hajakuormitus oli siten voimakasta ennen talven tuloa. mm 180 Kankaanpää, Niinisalo Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 5.1. Sademäärä kuukausittain vuosina 2014 ja 2015 sekä vuosien keskiarvo Kankaanpään Niinisalon sääasemalla.

14 5.2 Sadanta ja virtaamat Karvianjoen alueella vuonna Kankaanpään Niinisalon säähavaintoaseman, joka sijaitsee pohjois-etelä suunnassa melko keskellä Karvianjoen valuma-aluetta, kokonaissadanta vuonna 2015 oli 683 mm, joka vastasi pitkän ajan ( ) keskiarvoa. Kuukausitasolla tarkasteltuna tammikuu ja joulukuu olivat normaalia sateisempia ja elokuu sen sijaan normaalia kuivempi. Vatajankosken vuoden 2015 keskivirtaama oli 12,3 m 3 /s, kun vuosien keskivirtaama on 10,9 m 3 /s. Vuoden 2015 keskivirtaama oli siten selvästi pitkän ajan keskiarvoa suurempi (Kuva 5.2). Vuoden keskivirtaamaa kohotti etenkin maaliskuun ja joulukuun suuret virtaamat. Myös alkuvuonna virtaamat olivat koholla edellisvuoden lopun sateiden jäljiltä. Perinteistä kevään valumahuippua ei ollut, sillä suurin osa lumipeitteestä suli jo maaliskuussa, jolloin virtaamat kohosivat tulvalukemiin. Kesäajan virtaamat vastasivat pitkänajan keskiarvoa elokuuhun saakka, jolloin virtaama oli selvästi tavallista niukempi. Virtaama pysyi tavallista niukempana lokakuun loppuun saakka, jolloin alkaneet syyssateet näkyivät lopulta virtaamien runsastumisena. m 3 /s ka min maks Kuva 5.2. Vatajankosken päivittäiset virtaamat vuonna 2015 sekä pitkän ajan keski- ja ääriarvot vuosilta Lähde: Ympäristöhallinnon HERTTA-tietokanta VESISTÖKUORMITUS 6.1 KUNNAT JA TEOLLISUUS Yhteistarkkailuun osallistuvilta kunnallisilta puhdistamoilta sekä Honkajoki Oy:n puhdistamolta johdettiin vesistöön vuonna 2015 BHK-kuormitusta yhteensä keskimäärin 25,8 kg/d, fosforikuormitusta 2,1 kg/d ja typpikuormitusta 103 kg/d (Taulukko 6.1). BHK-kuormitus oli laskenut edellisvuosiin nähden lähes puoleen ja typpikuormitus yli puoleen edellisvuosiin nähden. Fosforikuormitus oli sen sijaan hieman kasvanut edellisvuodesta.

15 11 Selvästi suurin yksittäinen kuormittaja on viime vuosien aikana ollut Honkajoki Oy, jonka jätevedet on käsitelty omassa puhdistamossa vuodesta 2007 alkaen. Tätä ennen yhtiön jätevedet käsiteltiin Honkajoen kunnan puhdistamolla. Typpi- ja BHK-kuormituksen raju vähentyminen liittyi Honkajoki Oy:n vuonna 2014 uusittuun puhdistamoon, joka otettiin kokonaisuudessaan käyttöön vuonna Puhdistamon uusimisen johdosta suurin kuormittaja oli vuonna 2015 Honkajoki Oy:n sijaan Kankaanpään kaupunki. Puhdistamoiden toimintaa ja lupaehtojen täyttymistä koskevat tulokset on käsitelty kuormitustarkkailuraporteissa. Taulukko 6.1. Karvianjoen vesistön kunnallisten puhdistamoiden ja Honkajoki Oy:n vesistökuormitus vuonna 2015 sekä puhdistamoiden kokonaiskuormituksen kehitys vuosina Q BHK 7 -ATU Kok.P. Kok.N. Vuosi 2015 m 3 /d mg/l kg/d % mg/l kg/d % mg/l kg/d % Karvian kunta 321 2,2 0,7 97 0,1 0, Honkajoen kunta 395 4,1 1,6 97 0,18 0, Honkajoki Oy 258 0,8 2, ,8 0, Kankaanpään ,5 17,0 98 0,4 1, Lavian kunta 225 3,5 0,8 99 0,2 0, Pomarkun kunta 435 6,4 2,8 96 0,3 0, Yhteensä: ,8 2,1 103 Kokonaiskuormitukset ,8 6, ,2 4, ,8 5, ,7 4, ,6 3, ,4 3, ,0 3, ,5 3, ,3 4, ,4 4, ,9 4, ,6 3, ,9 2, ,2 2, ,1 3, ,0 2, ,5 3, ,4 2, ,8 3, ,1 5, ,8 3, ,9 3, ,1 4, ,1 1, ,7 1, ,8 2,05 103

16 12 BHK-kuormituksen taso laski 2000-luvun puolivälin jälkeen (Kuva 6.1) mm. Honkajoella esiintyneiden ongelmien vähenemisen myötä, mutta kääntyi uudelleen nousuun vuonna Viime vuosina BHKkuormitus on vaihdellut voimakkaasti. Honkajoki Oy:n uuden puhdistamon ansiosta BHK-kuormitus pysynee normaalitilanteessa vuoden 2015 tapaan aiempaa selvästi vähäisempänä. Fosforin osalta tarkkailualueen kunnallisten jätevedenpuhdistamoiden yhteiskuormitus on vähentynyt selvästi 1990-luvun alun jälkeen. Yli kolmasosa fosforikuormasta on aiemmin tullut Honkajoki Oy:ltä. Fosforikuormitus on kuitenkin myös Honkajoki Oy:n kohdalla pienentynyt, etenkin vuonna Typpikuormitus on lisääntynyt 2000-luvun alun jälkeen mm. suurimman yksittäisen pistekuormittajan (Honkajoki Oy) suuren typpikuorman takia. Honkajoki Oy:n puhdistamo uusittiin vuoden 2014 aikana typenpoistolaitokseksi, minkä ansiosta typpikuormitus väheni vuoden 2015 aikana murto-osaan aiemmasta. Aiempaan suuruusluokkaan typpikuormituksen ei enää normaalitilanteessa odoteta nousevan.

17 13 kg/d BHK-kuormitus Teollisuus Asutus kg/d Fosforikuormitus Teollisuus Asutus kg/d Jätevesien määrä ja typpikuormitus Teollisuus Asutus Jätevesivirtaama m 3 /s Kuva 6.1. Pistekuormituksen (kunnat + Honkajoki Oy) kehitys Karvianjoen vesistöalueella vuosina Teollisuuden jätevedet muodostuvat Honkajoki Oy:n jätevesistä, jotka käsiteltiin aiemmin kunnan puhdistamolla.

18 MUUT KUORMITTAJAT Vapo Oy:n turvetuotanto Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailua vuoden 2015 osalta ei ole vielä julkaistu. Vuonna 2014 Karvianjoen vesistöalueella oli toiminnassa 26 turvesuota tai niiden osa-aluetta, joiden yhteenlaskettu tuotantoala oli ha (Sillanpää &Vesisenaho ym. 2015). Levossa oli 20 ha ja valmistelussa 5,0 ha. Tuotannossa oleva pinta-ala oli vähentynyt hieman edellisvuodesta. Suurin yksittäinen tuotantoalueen osa oli edelleen Satamakeitaan Pukaran pikkujoen valuma-alueelle (36.037) vetensä purkava 480,5 ha:n lohko. Vapo Oy:n turvetuotannon Karvianjoen vesistöalueen nettokuormitukseksi vuonna 2014 arvioitiin noin 97 tonnia kiintoainetta, 11,8 tonnia typpeä ja 313 kg fosforia (Sillanpää &Vesisenaho ym. 2015). Kiintoaine- ja fosforikuormitus oli edellisvuotta pienempää, typpikuormitus sen sijaan suurempaa. Kunnallisten puhdistamoiden ja Honkajoki Oy:n puhdistamon yhteenlaskettuun kuormitukseen verrattuna Vapo Oy:n kuormitus jäi vuonna 2014 selvästi pienemmäksi Kalanviljelylaitokset Karvianjoen vesistöalueella harjoitettava kalankasvatus oli vuonna 2015 aiempaan tapaan vähäistä. Sisämaassa toimivia laitoksia on kolme: Karvialla sijaitseva Vanhakylän kalanviljely Oy:n Karvian kalalaitos, Honkajoella sijaitseva Pukaran kalankasvatuslaitos ja Kankaanpäässä sijaitseva Polar Fish Oy:n laitos. Mainituista kalalaitoksista Karvian kalalaitoksen tiloissa on harjoitettu viime vuosina Karvianjoen oman taimenkannan viljelyä vuonna 2004 aloitetun uuden emokalapyynnin jälkeen. Toiminta on niin pienimuotoista, ettei erillistä ympäristöseurantaa ole vaadittu tai muuten järjestetty. Pukaralammin kalalaitoksella ei ole ollut kalaa vuosina Laitos on hakenut toiminnalleen uutta ympäristölupaa vuoden 2010 lopulla ja hakemus on Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen 40/2013/2 mukaan hylätty. Laitoksen valvonta on siirtynyt Varsinais-Suomen ELY:ltä Honkajoen kunnalle. Kankaanpäässä sijaitsevan Polar Fish Oy:n kalankasvatuslaitoksen toiminta loppui väliaikaisesti , minkä jälkeen laitokselle otettiin kalaa seuraavan kerran heinäkuun 2010 lopussa. Vuonna 2014 laitoksessa kasvatettiin ankeriasta, harjusta, kirjolohta, kuhaa, ja nieriää (Koponen 2015 a). Vuoden 2015 kuormitustarkkailuraporttia ei ole vielä laadittu. Fosforikuormitus oli vuonna ,8 kg ja typpikuormitus 609 kg. Kokonaiskuormitus oli lupaehtojen mukainen sekä fosforin että typen suhteen. Laitoksella on käytössä vesienkäsittelymenetelmänä kemiallinen saostus ja lähes suljettu kierto. Lietteenpoiston avulla vuonna 2014 saatiin poistettua laskennallisesti 60 % potentiaalisesta fosforikuormituksesta Kaatopaikat Kaatopaikoilta otetaan pääasiassa vain kevät- ja syysylivalumakausien näytteet, eikä vuosikuormitusta voida näiden kahden vuosittaisen näytteen perusteella arvioida kuin hyvin karkeasti. Käytännössä

19 15 kaatopaikkojen vuosikuormitusarviot ovat hyvin karkeita, koska virtaamia ei seurata riittävän säännöllisesti ja luotettavasti toisin kuin turvetuotantoalueilta purkautuvien vesien määrää. Vielä käytössä oleva Kankaanpään kaatopaikka on viemäröity lähtien, mutta vesistöönkin on päässyt edelleen vähäisiä määriä kuormitusta (Mattila 2016) Sekalaiset kuormittajat Kankaanpään Majajärven rannalla sijaitsevan Kankaanpään seurakunnan Hakoniemen leirikeskuksen jätevedet puhdistetaan omassa jätevedenpuhdistamossa ja johdetaan Majajärveen. Majajärvestä jätevedet kulkeutuvat Karhoismajan vesireittiä ja Hapuanojaa pitkin Karvianjoen pääuomaan Kankaanpään kaupungin kohdalla. Kuormitus on vähäistä, ja jätevesillä on lähinnä paikallista vaikutusta Majajärvessä. Karvianjoen pääuomaan saakka vaikutukset eivät ulotu. Puhdistamon toimintaa tulisi tarkkailla kaksi kertaa vuodessa, mutta vuonna 2015 tarkkailu toteutettiin vain kerran ja silloin puhdistamo oli vikatilassa (Alajoki 2016, Koponen 2016 a). Tässä yhteydessä painotetaan vuoden 2014 kuormitustietoja, jolloin näytteenotto toteutettiin kahdesti ja puhdistamo toimi näytteenottohetkellä normaalisti. Koko vuoden 2014 keskimääräiseksi kuormitustasoksi muodostui 0,13 kg N/d (2015: 0,16 kg/d), fosforikuormituksen ollessa viimevuosien tapaan lähes olematonta. Kankaanpään Venesjärven puhdistamon vesistökuorma on myös hyvin vähäistä (2015: BHK 7 0,03 kg/d, fosfori 0,004 kg/d ja typpi 0,39 kg/d). Vesistövaikutuksia ei seurata. Nordkalk Oyj:n Otamon kalkkilouhos sijaitsee Siikaisten kunnassa Isojärven pohjoispään tuntumassa. Vedet pumpataan Isojärven luoteispäähän Kurikanniskan yläpuolelle, josta vedet laskevat eteenpäin Merikarvianjokena. Haitallista vesistökuormitusta ei ole todettu (Perälä 2014). Louhoksen kuivanapitovedet ovat puhtaita, humuksettomia ja vähäravinteisia vesiä, joilla on alapuolista hapahkoa vesistöä kalkitsevaa vaikutusta. Kaivoksen pienpuhdistamon jätevesimäärät ovat vähäisiä, koska kaivoksen henkilökunnan määrä on pieni. Kolmen vuoden välein toteutettava kaivoksen kuivatus- ja jätevesien tarkkailu suoritettiin edellisen kerran vuonna Hajakuormitus Merkittävin ravinnekuormituslähde Karvianjoen vesistöalueella on hajakuormitus, jota aiheutuu peltoviljelystä, karjataloudesta, metsätaloudesta ja haja-asutuksesta. Suurimman ravinnekuormitusjakeen muodostaa peltoviljelyn aiheuttama hajakuormitus, sillä peltoaluetta on valuma-alueella varsin runsaasti (12 %). Myös karjataloutta harjoitetaan valuma-alueella edelleen varsin yleisesti. Karvianjoen vesistön pinta-ala on 3435,25 km 2, josta maa-alaa on 3167 km 2 (Suomen ympäristökeskuksen kehittämä ja ylläpitämä vedenlaadun ja ravinnekuormituksen malli VEMALA, Huttunen ym. 2016). Maa-alasta noin 12,6 % eli 397,57 km 2 on peltoa. Rekolaisen (1989) mukaan pelloilta vesistöön kulkeutuu fosforia kg P/km 2 /a ja typpeä kg N/km 2 /a. Vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallin VEMALA:n version V1 mukaan vesistöalueen pelloilta huuhtoutuu fosforia noin 139 kg/km 2 vuodessa ja typpeä 2000 kg/km 2 vuodessa. Karvianjoen vesistöalueella pelloilta tulevaksi fosforikuormaksi saadaan kuormitusluvulla 139 kg P/km 2 /a noin kg P/a (151 kg P/d) ja typpikuormaksi kuormitusluvulla 2000 kg N/km 2 /a noin kg N/a (2 193 kg N/d). Hajakuormituksen kuormitus on siten vähintään moninkertaista pistemäiseen kokonaiskuormitukseen nähden.

20 KOKONAISKUORMITUS Karvianjoen vesistöalueelle ei voida laatia luotettavaa kokonaiskuormitusarviota, koska mm. metsätalouden, karjatalouden ja haja-asutuksen kuormitusta ei seurata. Peltoviljelylle esitetyt luvut ovat vain suuntaa-antavia, mutta ne osoittavat kuitenkin hajakuormituksen olevan suurin kuormitustekijä Karvianjoen vesistöalueella. Teollisuuden (Honkajoki Oy) aiheuttama kuormitus on nykyisin kunnallisilta puhdistamoilta tulevaa kokonaiskuormitusta pienempää. Vapo Oy:n turvetuotannosta aiheutuva ravinnekuormitus on tavallisesti jäänyt sekä typen, että fosforin osalta kunnallisilta jätevedenpuhdistamoilta tulevaa kokonaiskuormitusta pienemmäksi. Karvianjoen alueella sijaitsee myös pienempiä kuormittajia, jotka eivät ole mukana yhteistarkkailussa. Tällaisia ovat Hakoniemen leirikeskus ja Venesjärven puhdistamo, joista vain ensiksi mainitulla on vesistötarkkailuvelvoite. Hakoniemen kuormitus on jaettu tasaisesti koko vuodelle, mutta todellisuudessa se painottuu kesäkaudelle. Kaatopaikoille on esitetty aiemmin ylivalumakausien keskiarvoja, jotka eivät kuitenkaan kuvaa koko vuotta. Tämän vuoksi ne on jätetty pois nyt esitettävistä kuormitusluvuista maininnalla, että niiden aiheuttama ravinnekuormitus on vähäistä verrattuna yhdyskuntiin (Meriluoto 2005). Kalalaitokset eivät ole mukana taulukossa, koska niiltä ei tullut mainittavaa vesistökuormitusta vuoden 2015 aikana. Kalankasvatuksen osalta huomioitavaa on se, että kuormitus painottuu kesäkuukausille ja alkusyksyyn, jolloin ravinnekuormituksen merkitys purkuvesistön perustuotannon kannalta on suurimmillaan. Taulukko 6.2. Karvianjoen vesistöalueella sijaitseville kuormittajille laskettuja kuormituksia ja kuormitusarvioita. BHK 7 -ATU Kok.P Kok.N Kuormitusosuudet % Vuosi 2015 kg/d kg/d kg/d Typpi Fosfori Kunnalliset puhdistamot 22,9 1,6 92 3,9 1,0 Teollisuus / Honkajoki Oy 2,9 0,5 11 0,5 0,3 Hakoniemen leirikeskus / koko vuoden keskitaso ( ) 0,26 0,007 0,16 0,0 0,0 Kankaanpää, Venesjärven jvp 0,03 0,004 0,4 0,0 0,0 Vapo Oy:n turvetuotantoalueet (2014) 0,9 32,2 1,4 0,6 Maatalous / peltoviljely ,2 98,1 Yhteensä 26,1 153,9 2328,6 100,0 100,0 Ei arviota seuraaville kuormittajille: Kaatopaikat Kalalaitokset Metsätalous Karjatalous Puutarhatalous Haja-asutus

21 6.4 KUORMITUKSEN KEHITYS KUORMITTAJAKOHTAISESTI 17 Kuten jo aiemmin on todettu, voimassa olevat lupapäätökset ja lupaehtojen toteutuminen vuonna 2015 raportoidaan puhdistamokohtaisissa kuormitustarkkailuraporteissa. Tässä yhteydessä käsitellään siis vain vesistöön johdetun kuormituksen määrän kehittymistä Karvian kunnallinen jätevedenpuhdistamo Karvian kunnan jätevedenpuhdistamo sijaitsee Karvianjoen yläosan alueella (36.04) Jouhikylän alueella (36.041). Puhdistamolla käsiteltiin hieman alle 1000 liittyjän jätevedet. Niiden lisäksi puhdistamo vastaanotti sako- ja umpikaivolietteitä noin 1420 m 3. Puhdistamon käsittelytulos saavutti kaikki sille määrätyt lupaehdot puolivuosittain tarkasteltuna. Myös jätevesiasetuksen 888/2006 vaatimustaso saavutettiin. Vesistöön Kirkkojärven alapuolella johdetun orgaanisen aineen kuormituksen määrä oli vuonna 2015 hieman edellisvuotta suurempi ja reduktioprosentti heikompi. Fosforikuormitus oli edellisvuoden tasolla. Typpikuorma oli tehokkaan nitrifioinnin ansiosta lähes täysin happea kuluttamattomassa nitraattimuodossa. Pidemmällä aikavälillä kuormitus on yleisestikin Karvian kunnan puhdistamon osalta vähentynyt, etenkin orgaanisen kuormituksen ja fosforikuormituksen suhteen (Taulukko 6.3). Myös jätevesimäärä on ollut selvästi vähenemässä, sillä se on pudonnut lähes puoleen 1980-lopun tasosta. Alueen suurempiin puhdistamoihin verrattuna kuormitus on nykyään vähäistä. Taulukko 6.3. Karvian puhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % ,0 5,7 93 0,38 0, , ,5 2,9 94 0,19 0, , ,0 4,0 94 0,58 0, , ,4 2,3 95 0,25 0, , ,1 3,2 94 0,27 0, , ,0 6,6 83 0,48 0, , ,8 2,0 95 0,17 0, , ,6 2,3 93 0,23 0, , ,0 1,6 96 0,19 0, , ,6 1,2 97 0,19 0, , ,7 1,1 98 0,21 0, , ,2 1,4 95 0,21 0, , ,2 0,9 98 0,23 0, , ,4 0,4 99 0,10 0, , ,7 0,5 99 0,18 0, , ,2 0,7 97 0,14 0, ,2 5,0 K.arvo ,3 12,4 91 0,97 0, ,4 42 K.arvo ,2 7,5 91 0,35 0, ,0 21 K.arvo ,6 3,2 93 0,29 0, ,4 18 K-arvo ,6 0,8 98 0,18 0, ,1 10

22 Honkajoen kunta ja Honkajoki Oy Honkajoen kunnan jätevesien lisäksi kunnan puhdistamolla käsiteltiin saakka myös Honkajoki Oy:n jätevedet, jotka on sittemmin käsitelty omassa puhdistamossaan. Honkajoen kunnan puhdistamolle johdettiin yli 800 asukkaan jätevesien lisäksi Korpela Oy:n jätevedet vuoteen 2014 saakka. Tämän jälkeen ne on alettu johtaa Honkajoki Oy:n puhdistamolle. Puhdistamoa kuormittavat myös Honkajoen kunnan lietteenkäsittelyalueen suoto- ja pintavedet. Puhdistamolle johdetaan lisäksi jonkin verran sakokaivolietteitä. Kokonaisuudessaan puhdistamon tulokuormituksen asukasvastineluku vastaa keskimäärin noin 2700 ihmisen kokonaiskuormitusta. Puhdistustulos oli kaikilta osin vuonna 2015 lupaehtojen mukainen, lukuun ottamatta ensimmäisen vuosipuoliskon hieman heikoksi jäänyttä nitrifiointiastetta ja kiintoaineen reduktioprosenttia. Kiintoaineen jäännöspitoisuus oli kuitenkin lupaehtojen mukainen. Honkajoki Oy sai luvan renderöintilaitoksen ja jätevedenpuhdistamon toiminnan laajentamiseen ja uuden jätevedenpuhdistamon rakentamiseen , Dnro ESAVI/441/04.08/2010. Uudessa luvassa jätevedenkäsittely määrättiin tehostettavaksi viimeistään mennessä. Honkajoki Oy haki jatkoaikaa jätevedenkäsittelyn tehostamiseen liittyville määräajoille vuoden 2014 loppuun, ja tehostettu puhdistus vaadittiin alkaen. Uusi puhdistamo otettiin käyttöön loppuvuonna Honkajoki Oy:n vanhalla puhdistamolla ei pystytty käsittelemään tehtaan jätevesiä ympäristöluvan ehtojen mukaisesti kuin ajoittain (Koponen 2015 b). Vuonna 2015 uuden puhdistamon käyttöönoton ansiosta lupaehdot täyttyivät lukuun ottamatta kahden ensimmäisen vuosineljänneksen fosforin keskimääräisiä jäännöspitoisuuksia (mg/l) ja tehtaalla käsiteltyä raaka-ainetonnia kohden laskettuja fosforikuormituksia (g/t) (Koponen 2016 b). Orgaanisen aineen ja typen kuormitus vähentyivät kuitenkin murto-osaan aiemmasta. Vesistöön päätyvä typpi oli kokonaan nitraattimuotoista. Puhdistettujen jätevesien purkuputki Karvianjokeen on Honkajoen kunnan kanssa yhteinen. Siten myös kuormitukset esitetään samassa yhteydessä (Taulukko 6.4). Yhteen laskettuna kuormitustaso on edelleen huomattavasti yläjuoksulla sijaitsevaa Karvian kunnan jätevedenpuhdistamoa suurempaa. Honkajoen alueella vesistöön johdettava kokonaiskuormitus on ollut viime vuosina huomattavasti runsaampaa kuin ja 1990-luvuilla. Honkajoki Oy:n uuden puhdistamon käyttöönoton ja toiminnan vakiintumisen ansiosta kokonaiskuormitus laski vuonna lukujen tasolle.

23 19 Taulukko 6.4. Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n puhdistamoilta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % Honkajoen kunta: ,9 0, , ,5 0, , ,2 1, , ,7 1, , ,9 2, ,6 0, ,5 1, ,3 96 0,40 0, , ,0 96 0,32 0, , ,5 97 0,44 0, , ,3 98 0,57 0, , ,0 93 0,70 0, , ,6 97 0,51 0, , ,8 90 0,21 0, , ,3 99 0,25 0, , ,6 97 0,18 0, ,0 33 K.arvo ,9 91 1,8 0, ,7 38 K.arvo ,9 93 1,0 0, ,6 56 K.arvo ,8 91 1,6 0, ,8 38 K.arvo ,9 96 0,4 0, ,3 52 Honkajoki Oy: ,4 1, , ,2 0, , ,2 1, , , , ,3 1, ,4 0, , ,5 0, ,76 2, ,8 0, Kuormitus yhteensä: Yhteensä ,3 1,1 139,3 Yhteensä ,4 0,9 163,0 Yhteensä ,5 3,9 168,7 Yhteensä ,3 1,8 238,3 Yhteensä ,0 2,4 239,3 Yhteensä ,2 1,2 178,6 Yhteensä ,8 0,5 209,5 Yhteensä ,3 0,6 219,0 Yhteensä ,5 0,5 22,0

24 Kankaanpään kaupunki Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolle johdetaan asumajätevesien (liittyjämäärä asukasta) lisäksi Kooninkeitaan jätteenkäsittelyaseman jätevesiä sekä metalli- ja elintarviketeollisuuden vesiä. Lisäksi puhdistamolla käsiteltiin vuonna 2015 noin 2339 m 3 sakokaivo-/umpikaivolietteitä. Kankaanpään kaupunki on suurin kunnallinen pistekuormittaja Karvianjoen vesistöalueella ja kuormitus on nykyisin myös Honkajoki Oy:tä suurempaa. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolla lupaehdoista jäätiin ensimmäisellä ja neljännellä tarkastelujaksolla fosforin jäännöspitoisuuden osalta sekä neljännellä tarkastelujaksolla kiintoainepitoisuuden ja reduktion osalta. Kokonaisuutena puhdistustulos oli kuitenkin melko hyvä (Lammentausta 2016). Typenpoistoteho jäi keskiarvona lupavaatimuksista, vaikka typenpoisto oli laitoksella tehokasta huhtikuusta vuoden loppuun asti. Yhdyskuntajätevesiasetuksen (VNA 888/2006) liitteen 1 mukainen vaatimustaso täyttyi vuonna Helmikuun kokoomanäytteen tulokset jouduttiin kuitenkin hylkäämään (Lammentausta 2016). Happea kuluttava orgaaninen kuormitus sekä fosforikuormitus ovat vähentyneet selvästi pitkällä aikavälillä (Taulukko 6.5). Myös typpikuormitus on vähentynyt tehostuneen nitrifioinnin ansiosta. Taulukko 6.5. Kankaanpään kaupungin jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % ,8 33,0 96 0,85 3, , ,7 28,0 96 0,65 2, , ,0 18,0 98 0,50 1, , ,0 14,0 99 0,34 1, , ,0 19,0 98 0,38 1, , ,1 33,0 95 0,39 1, , ,0 18,0 98 0,34 1, , ,2 15,0 99 0,31 1, , ,9 28,0 96 0,40 1, , ,0 23,0 97 0,52 1, , ,6 13,0 99 0,39 0, , ,4 12,0 99 0,26 0, , ,3 20,0 98 0,57 1, , ,5 20,0 98 0,41 1, , ,8 7,7 99 0,27 0, , ,5 17,0 98 0,42 1, ,0 66 K.arvo , ,39 4, K.arvo , ,70 2, K.arvo , ,47 1, K.arvo , ,39 1,

25 Lavian kunta Lavian kunnan keskustaajaman jätevedenpuhdistamo on saanut Länsi-Suomen vesioikeudelta (päätös 11/2000/2, dnro 99056) luvan laskea puhdistetut jätevedet Lavian Karhijärveen. Vaasan hallinto-oikeus on poistanut mainitusta luvasta vuoden 2006 alusta esitetyn numeerisen nitrifiointivaateen antamalla päätöksellään nro 00/0085/3 (dnro 00914/00/8110). Laskuluvan määräyksessä 9) on edellytetty kuormitustarkkailua, vesistötarkkailua ja kalataloustarkkailua. Uusi Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä lupa astui voimaan (dnro ESA- VI/186/04.08/2010). Käsittelyvaatimukset säilyivät ennallaan. Puhdistamolla käsitellään hieman yli 900 asukkaan jätevedet. Puhdistamolle tulee esikäsiteltyjä jätevesiä myös Rantasen nahkanjalostamolta. Sakokaivolietteitä puhdistamolla ei enää vuoden 2015 aikana otettu vastaan. Vuonna 2015 saavutettu puhdistustulos oli luvan vaateiden mukainen molemmilla vuosipuoliskoilla. Myös yhdyskuntajätevesiasetuksen (VNA 888/2006) liitteen 1 mukainen vaatimustaso täyttyi. Lavian jätevedenpuhdistamon tulokset ovat alueen muihin pieniin jätevedenpuhdistamoihin verrattuna erinomaisia (taulukko 5.5). Pitemmällä aikavälillä orgaaninen kuormitus ja fosforikuormitus ovat vähentyneet, typpikuormituksen määrä on pysynyt varsin vakiona. Karvianjoen yläjuoksun kuormittajiin verrattuna kuormitustaso on alhainen. Taulukko 5.5. Lavian kunnan jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % ,7 1,3 98 0,07 0, , ,0 3,0 94 0,24 0, , ,7 0,4 99 0,12 0, , ,0 0,5 99 0,13 0, , ,4 0,8 99 0,13 0, , ,1 0,6 99 0,11 0, , ,4 0,5 99 0,15 0, , ,3 0,5 99 0,13 0, , ,8 0,8 99 0,14 0, , ,3 0,4 99 0,16 0, , ,1 0,5 99 0,07 0, , ,0 0,5 99 0,10 0, , ,7 0,6 99 0,11 0, , ,4 0,4 90 0,11 0, , ,4 0,5 99 0,09 0, , ,5 0,8 99 0,21 0, ,6 53 K.arvo ,8 5,0 94 0,56 0, ,9 50 K.arvo ,5 4,8 96 0,60 0, ,7 41 K.arvo ,5 0,9 98 0,14 0, ,0 37 K.arvo ,2 0,6 98 0,12 0, ,5 45

26 Pomarkun kunta Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamolle haettiin uutta ympäristölupaa vuonna Etelä- Suomen aluehallintovirasto myönsi luvan päätöksellään (Dnro ESAVI/189/04.08/2010). Lupaehdot kiristyvät vuoden 2015 alussa. Normaalien asumajätevesien (AVL 1000) lisäksi puhdistamolla käsitellään myös sakokaivolietteitä. Pomarkun puhdistamon käsittelytulos vuonna 2015 oli ympäristöluvan ehtojen mukainen lukuun ottamatta kolmannen jakson kiintoaineen ja fosforin jäännöspitoisuutta sekä fosforin reduktioprosenttia, jotka ylittivät lupaehdot lievästi. Yhdyskuntajätevesiasetuksen 888/2006 vähimmäisvaatimukset täytettiin kaikilta osin. Puhdistamon suurimpana ongelmana ovat olleet viemäriverkoston vuotovedet, jotka aiheuttavat virtaamahuippuina ohituksia ja tulevan veden laimenemista. Vuoden 2014 alussa pahimmin vuotavia saneerattiin, mikä näkyi puhdistamolle tulevien virtaamapiikkien pienentymisenä. Jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus oli orgaanisen aineen ja typen osalta edellisvuoden tasoa. Fosforikuormitus sen sijaan oli edellisvuotta vähäisempää (taulukko 5.6). Puhdistamolta vesistöön päätyvä kuormitus on ollut orgaanisen aineksen osalta vuosina 2014 ja 2015 pienintä koko luvulla. Tämä kertoo ennen kaikkea verkoston ulkopuolisten vesien todella merkittävästä vaikutuksesta puhdistamon kokonaistulokseen. Pidemmällä aikavälillä kuormituksen kehityksessä on ollut lievä kasvava trendi. Taulukko 5.6. Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamolta vesistöön johdetun jäteveden määrä, laatu, vesistökuormitus ja käsittelyteho vuosina Jätevettä BHK 7-ATU Kokonaisfosfori P Kokonaistyppi N Vuosi m 3 /d mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % mg/l kg/d red % ,0 7,6 91 0,53 0, , ,0 4,4 95 0,63 0, , ,0 4,1 94 0,46 0, , ,0 4,0 94 0,39 0, , ,0 7,6 89 1,00 0, , ,0 4,4 93 0,63 0, , ,0 7,9 90 1,20 0, , ,0 5,8 90 0,73 0, , ,0 8,9 87 0,73 0, , ,0 3,9 93 0,53 0, , ,0 7,9 91 0,84 0, , ,0 11,0 82 1,00 0, , ,0 12,0 78 1,60 0, , ,0 3,5 94 0,32 0, , ,7 2,7 96 0,87 0, , ,4 2,8 96 0,30 0, ,0 21 K.arvo ,0 4,8 94 0,94 0, ,5 41 K.arvo ,1 4,6 94 0,59 0, ,6 39 K.arvo ,5 5,9 92 0,68 0, ,5 37 K.arvo ,4 6,7 90 0,82 0, ,6 35

27 23 7. VESISTÖTARKKAILU 7.1 Vesistön yläosan järvet Vesistön yläjuoksua kuormittavat Vapo Oy:n useiden eri turvekenttien valumavedet, puutarhatalous sekä hajakuormitus. Karvianjoen vesistö on siten voimakkaasti kuormitettu jo yläosaltaan. Vesistön yläjuoksulla sijaitsevista järvistä ainoastaan Karvianjärvi on kuulunut Vapo Oy tarkkailuohjelmaan (Vesisenaho ym. 2014). Karvianjärvi on suuri (921 ha) ja suhteellisen matala (keskisyvyys 1,4 m, suurin syvyys 8,1 m) viljelysmaiden keskellä sijaitseva järvi. Tämän humuspitoisen ja huomattavan rehevän järven ekologinen tila on vain välttävä. Happivajetta on esiintynyt talvisin usein jopa pintavedessä. Loppukesällä 2011 tehdyssä kasviplanktontutkimuksessa Karvianjärven päällysveden kasviplanktonbiomassa oli suuri (13,4 mg/l), joka indikoi välttävää ekologista tilaa (Keränen ym. 2012). Karvianjärven kasviplanktonyhteisö koostui pääosin viherlevistä, piilevistä ja sinilevistä. Karvianjärven kasviplanktonyhteisö oli reheville vesille tyypillinen, ja erityisesti viherlevien ja sinilevien runsas esiintyminen viittaa järveen kohdistuvan ravinnekuormituksen vaikutukseen. Nummijärven vedet laskevat Nummijoen kautta yhtyen Karvianjärven suunnalta tuleviin vesiin ennen Karvian Kirkkojärveä, jonka luusuassa sijaitsee Karvian kunnan yläpuolinen vertailuasema. 7.2 Karvian kunnan purkuvesistö Tarkkailu on aloitettu vuonna 1972 ja sitä valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskus. Voimassa oleva ympäristölupa Karvian kunnan keskustaajaman jätevedenpuhdistamon toiminnalle on annettu (LOS-2005-Y-184). Käsiteltyjen jätevesien purkupaikka sijaitsee Kirkkojärven alapuolella, noin 0,5 kilometrin etäisyydellä sen luusuasta (Kuva 7.1). Karvianjoen valuma-alueen koko on Kirkkojärven luusuassa 342,44 km 2 ja järvisyys 5,28 % (Ekholm 1993). Vesistöä kuormittavat Karvian kunnan yläpuolella hajakuormituksen ohella mm. Vapo Oy:n Lupikistonnevan, Koihnannevan, Hormanevan ja Säkkinevan turvetuotantoalueiden Nummijokeen ja Karvianjärveen johdettavat kuivatusvedet. Lisäksi osa Karvian käytöstä poistetun kaatopaikan valumavesistä ohjautuu Karvianjärven ja Kirkkojärven väliselle jokiosuudelle. Myös Karvianjärveen laskevan Mustajoen varrella olevalta puutarhalta tulee huomattavaa vesistökuormitusta. Lisäksi Mustajoen kautta Karvianjärveen laskee turvetuotantoalueiden kuivatusvesiä.

28 24 Kuva 7.1. Karvian kunnallisen jätevedenpuhdistamon purkupaikka Karvianjoen pääuomassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/ Puhdistamon yläpuoli (KAJO/1) Kirkkojärven luusuan yläpuolella sijaitsee kunnan uimaranta. Vesi on peruslaadultaan lievästi sameaa tai sameaa ja rehevää humusvettä. Veden sähkönjohtavuus on alhainen ja ph lievästi hapan. Vähävirtaamaisina aikoina talvella vesi on tavallisesti vain lievästi sameaa, mutta hajakuormituspulssien aikana samentuminen voimistuu. Happipitoisuus on ollut viime vuosien aikana korkeahko myös kevät-

29 25 talven happiminimin aikoina eli >6 mg O 2 /l (Kuva 7.2). Tavanomaisille kalalajeille veden happipitoisuus ei siis ole ollut ongelma. Humusvesille tyypillistä lievää happivajetta todetaan kuitenkin edelleen ajoittain, kuten esimerkiksi heinäkuussa 2012 (3,7 mg O 2 /l). Vuonna 2015 happitilanne oli kaikilla havaintokerroilla hyvä ja hapen kyllästysaste vaihteli välillä %. Viime vuosien aikana korkeimmat fosforipitoisuudet on mitattu loppukesällä, jolloin yläpuoliset järvialtaat ovat rehevimmillään. Tyypilliset loppukesän pitoisuudet ovat olleet erittäin reheville vesille ominaisia, kuten myös loppukesällä 2015 (61 µg/l). Ajoittain fosforipitoisuus on vastannut jopa ylirehevälle vedelle ominaista tasoa, kuten esimerkiksi loppukesällä Koko vuoden 2015 fosforipitoisuuden vaihteluväli oli µg/l, eli alimmillaankin Kirkkojärven luusuan fosforitaso oli erittäin rehevien vesien tasolla. Alhaisin pitoisuus ajoittui toukokuulle, jolloin tulvahuippu oli päättymässä. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2015 välillä µg/l, ollen niukkavirtaamaista edellisvuotta hieman korkeampia. Luonnontasoon (<20 µg P/l ja <450 µg N/l, Aroviita ym. 2012) verrattuna ravinnepitoisuudet olivat noin 1,5 3 -kertaisia. Hajakuormituksen ja ylemmäksi vesistöä kohdistuvan kuormituksen tuomien ravinteiden lisäksi Kirkkojärven luusuaan kohdistuu hygieenistä kuormitusta, mikä näkyy suolistobakteerien jatkuvana esiintymisenä. Pääsääntöisesti veden hygieeninen laatu pysyy vähintään tyydyttävänä, mutta ajoittain se voi heiketä välttäväksi kuten esimerkiksi lokakuussa 2012, jolloin lämpökestoisia koliformisia bakteereja esiintyi 440 kpl/dl. Vuonna 2015 veden hygieeninen laatu oli näytteenottoajankohtien aikana moitteeton. Nykyisen pienten uimarantojen uimavesiluokituksen mukaan toimenpideraja kolibakteereille (E. coli) on 1000 kpl/ml, jota ei ole ylitetty yhdelläkään havaintokerralla Puhdistamon alapuoli (KAJO/2) Jätevesien vaikutukset Karvianjoen veden laatuun eivät ole suuria, mutta ajoin niitä on todettavissa. Havaittavia muutoksia ovat mm. sähkönjohtavuuden lievä nousu samoin kuin typen määrän ajoittainen kasvu suhteessa puhdistamon yläpuoliseen tarkkailuasemaan. Vaikka ammoniumtyppeä ei esiinny suuria määriä, pieni ero asemien 1 ja 2 välillä on kuitenkin ollut. Vuonna 2015 ero ammoniumtyppipitoisuudessa suhteessa puhdistamon yläpuoliseen asemaan oli suurimmillaan 39 µg/l. Happiongelmia ei viime vuosina ole todettu lukuun ottamatta heinäkuun 2012 heikkoa tilannetta. Vähäistä happipitoisuuden laskua pisteiden 1 ja 2 välillä on kuitenkin todettavissa erityisesti loppukesällä, kun tarkastellaan pidemmältä aikaväliltä laskettuja keskiarvoja (Kuva 7.2). Happipitoisuuden lasku vaikuttaa jopa voimistuneen 2000-luvun aikana loppukesän havaintoajankohtana. Vuonna 2015 happipitoisuuden lasku oli hyvin lievää tai sitä ei havaittu lainkaan. Suurimmillaan pitoisuuden lasku oli aiempaan tapaan loppukesällä (7,9 mg/l -> 6,7 mg/l) (Kuva 7.3).

30 26 Kuva 7.2. Happipitoisuus Karvian kunnan käsiteltyjen jätevesien purkualueen ylä- ja alapuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina viisivuotiskeskiarvoina esitettynä. mg/l KAJO/1 KAJO/ Kuva 7.3. Karvianjoen veden happipitoisuus Karvian kunnallisten jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella vuosina Vuosina näytteitä otettiin 2 kpl/vuosi ja vuosina kpl/vuosi. Vesistöä rehevöittävässä fosforipitoisuudessa tapahtui Kirkkojärven luusuaan nähden kohoamista ainoastaan loppukesällä, ja silloinkin se oli lievää (61 -> 67 µg/l). Muilla havaintokerroilla pitoisuuksissa ei ollut merkittäviä eroja. Merkittävää rehevöittävää vaikutusta Karvian jätevesistä ei todettu aiheutuvan. Kokonaistyppipitoisuudessa todettiin kohoamista kaikilla havaintokerroilla. Suurimmat erot pitoisuuksissa todettiin loppukesän ja syksyn aikana, jolloin pitoisuus kohosi molemmilla kerroilla 150 µg/l. Vähiten pitoisuus kohosi keväällä, jolloin eroa Kirkkojärven luusuaan nähden oli vain 10 µg/l. Kuten aiemmin jo todettiin, ammoniumtyppipitoisuudessa havaittiin myös kohoamista, mutta se oli lievää ja vain pieni osuus kokonaistyppipitoisuuden kohoamisesta selittyi ammoniumtypellä. Pisteiden 1 ja 2 välille laskee myös hajakuormitusta kuten mm. Vehkaluoman tulokset osoittavat, joten typpipitoisuuden kohoaminen ei selity ainoastaan puhdistamon vaikutuksella (Oravainen 2012).

31 27 Ulosteperäisten bakteerien määrä lisääntyi lievästi asemalla 2 kaikilla havaintokerroilla syksyä lukuun ottamatta (Kuva 7.7), mutta sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen mukaan vesi oli kaikilla havaintokerroilla uimiseen soveltuvaa myös puhdistamon alapuolella. Osa hygieenisen laadun heikkenemisestä johtunee Karvian kunnallisista jätevesistä, mutta suurin syy ajoittaiseen hygieenisen laadun heikkenemiseen lienee jokivarressa harjoitettava karjatalous. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä on viimeksi kesällä 2010 ylittänyt pienten uimarantojen toimenpiderajan Veden laadun kehitys Kunnan jätevesillä ei ole ollut vertailuaikana useinkaan suurta vaikutusta fosforitasoon edes lopputalven tai loppukesän alivirtaamilla (Kuva 7.4). Tasossa ei ole muutoinkaan havaittavissa selvää kehityssuuntaa, mutta pitoisuuksien vaihtelu on selvästi voimakkaampaa loppukesäisin. Typpitaso on kasvanut sekä lopputalven että loppukesän osalta 1980-luvun alkuun verrattuna jo Karvian kunnan puhdistamon yläpuolella (Kuva 7.5). Loppukesän pitoisuuksien nykytaso on jo lähes kaksinkertainen luvun alkuun nähden. Jätevesien paikallinen vaikutus jää eri vuosien välillä tapahtuvaa vaihtelua selvästi pienemmäksi. Kuva 7.4. Karvianjoen veden kokonaisfosforipitoisuus jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella lopputalven ja loppukesän havaintoajankohtina vuosina , viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna. Kuva 7.5. Karvianjoen veden typpipitoisuus jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella lopputalven ja loppukesän havaintoajankohtina vuosina , viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna.

32 28 Myös humuksen määrää on seurattu säännöllisesti, ja se näyttää kulkevan sopusoinnussa typen määrän kanssa (Kuva 7.6). Korrelaatio typpipitoisuuden ja humuspitoisuuden välillä on selkeä (r = 0,53), mistä voidaan päätellä, että osa kokonaistypestä on humukseen sitoutunutta typpeä. Kuva 7.6. Karvianjoen kokonaistyppipitoisuus ja kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) Karvian jätevesien purkupaikan alapuolella (KAJO/2) vuosien havaintoajankohtina. Vuosina näytteitä otettiin 2 kpl/vuosi ja vuosina kpl/vuosi. Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen (STM päätös 177/2008) perusteella uimaveden hygieeninen laatu on erinomainen, jos lämpökestoisia koliformisia bakteereja on alle 500 kpl/dl ja fekaalisia streptokokkeja alle 200 kpl/dl. Hyvän uimavesiluokan rajat ovat vastaavasti 1000 kpl/dl ja 400 kpl/dl. Suuremmat bakteerimäärät tekevät veden uimiseen sopimattomaksi. Aiemmassa Sosiaalija terveysministeriön päätöksessä 292/96 uimavedelle oli esitetty seuraavat raja-arvot: fekaaliset kolibakteerit < 500 kpl/dl ja fekaaliset streptokokit < 200 kpl/dl. Edelliseen viitaten vesi on pysynyt uimakelpoisena puhdistamon alapuolella 2010 elokuun (lämpökestoiset koliformiset bakteerit 1800 kpl/dl) ja yhtä 1980-luvun lopun heinäkuun näytekertaa lukuun ottamatta (kuva 7.7). Veden hygieeninen laatu on keskimäärin ollut puhdistamon yläpuolella jonkin verran parempi kuin puhdistamon alapuolella, mutta syy tähän lienee pikemminkin karjataloudesta aiheutuva hajakuormitus kuin puhdistamon hygieeninen kuormitus. Joen fysikaalis-kemiallinen tila on Karvianjoen ylä- ja keskiosan alueella vuoden 2015 vedenlaatutulosten perusteella tyydyttävä-välttävä, ja sen paraneminen edellyttäisi kuormituksen kokonaisvaltaista vähenemistä. Fysikaalis-kemiallista tilaa heikentää erityisesti korkea fosforipitoisuus. Merkittävin tekijä veden laadun kannalta on selvästikin hajakuormitus.

33 29 kpl/ 100 ml 1500 KAJO/1 KAJO/ Kuva 7.7. Karvianjoen veden suolistobakteerimäärä (lämp. kolif. kpl/100 ml) jätevesien purkupaikan ylä- ja alapuolella vuosina Hyvän laatuluokan raja-arvo 1000 kpl/100 ml on merkitty katkoviivalla (sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokitus). Suuremmat bakteerimäärät tekevät veden uimiseen sopimattomaksi. Vuosina näytteitä otettiin 2/vuosi ja vuosina /vuosi. 7.3 Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n purkuvesistö Honkajoen kunnalle vuonna 2006 myönnetyn ympäristöluvan (dnro LOS-2005-Y ) ja saman purkuputken kautta jätevetensä vesistöön johtavalle Honkajoki Oy:lle vuonna 2011 myönnetyn ympäristöluvan (dnro ESAVI/441/04.08/2010) mukaan tarkkailu on suoritettava yhteistarkkailuna muiden vesialueen kuormittajien kanssa. Honkajoen kunnan velvoitetarkkailu on aloitettu jo vuonna Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedenpuhdistamot sijaitsevat Honkajoen keskustaajaman alapuolella Karvianjoen varressa (Kuva 7.8). Valuma-alueen pinta-ala on Honkajoen kirkonkylän kohdalla 913 km 2 ja keskivirtaama 9,1 m 3 /s (Lankoski). Jätevedet johdetaan saman purkuputken kautta Honkajoen taajaman läpi kulkevalle jokiosuudelle, jolle laskee myös useita sivujokia sekä pienempiä luomia. Noin 10 km Honkajoen taajaman alapuolella sijaitsee Vatajankoski, jossa mitataan virtaamia. Valuma-alueen koko on Vatajankosken kohdalla 998,4 km 2 ja järvisyys 2,6 %. Ala-alue on Marjakylän alue (36.031). Jätevesien purkupaikka sijaitsee kymmenien kilometrien etäisyydellä Karvian kunnan jätevesien purkualueesta. Vesistön yläosaa ennen Honkajokea kuormittavat hajakuormituksen lisäksi Vapo Oy:n turvetuotantoalueet, Karvian kunnan jätevedet sekä pienikokoiset Karvian ja Pukaralammin kalalaitokset, joiden toiminta ja kuormitus on viime vuosina ollut vähäistä tai olematonta. Lisäksi osa Karvian käytöstä poistetun kaatopaikan valumavesistä ohjautuu Karvianjärven ja Kirkkojärven väliselle jokiosuudelle.

34 30 Kuva 7.8. Honkajoen kunnallisen jätevedenpuhdistamon ja Honkajoki Oy:n jätevesien purkupaikka Karvianjoen pääuomassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/ Purkualueen yläpuoli (KAJO/3) Vesi on kirkkaimmillaan vain lievästi sameaa, mutta ajoittain sameus lisääntyy selvästi. Ravinnetaso (etenkin fosforipitoisuus) on selvästi kohonnut luonnontasosta. Happiongelmia ei esiinny. Ekologisen luokittelun mukainen veden fysikaalis-kemiallinen tila on Karvianjoen Lankoskessa välttävä. Voimakkaimpien hajakuormitushuippujen aikana veden kemiallinen tila voi olla fosforipitoisuuden osalta jopa huono samalla kun kiintoainetta ja sen mukana ravinteitakin on erittäin runsaasti liikkeellä. Hygieenisiä päästöjä tulee Honkajoen yläpuolelle haja-asutuksesta sekä karjataloudesta. Vesi on Lankoskessa tästä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella tavallisesti uimakelpoista. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2015 välillä µg/l. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin lopputalvella ja loppukesällä. Kahteen edelliseen vuoteen nähden typpipitoisuus oli keskimäärin lievästi korkeampi. Ammoniumtyppeä esiintyi µg/l, ollen korkeimmillaan lopputalvella. Vuoden 2015 fosforipitoisuudet (vaihteluväli µg/l) olivat 2-3 -kertaiset luonnontasoon (20 µg/l) verrattuna. Edellisvuosiin nähden fosforipitoisuus oli normaalissa vaihteluvälissä (vuosien min-maks: µg/l). Joen yläosaan verrattuna ravinnepitoisuudet pääsääntöisesti laskevat Karvian ja Honkajoen kuntien välisellä jokialueella (Kuva 7.9, Kuva 7.10), jolle laskevat mm. Suomijoki, Pukaran Pikkujoki, Kodesjoki, Leppäluoma ja Kirkkoluoma.

35 31 Kuva 7.9. Karvianjoen fosforipitoisuudet Karvian kunnan alapuolella sekä Honkajoen kunnan yläpuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina Kuva Karvianjoen typpipitoisuudet Karvian kunnan alapuolella sekä Honkajoen kunnan yläpuolella lopputalvella ja loppukesällä vuosina Puhdistamon alapuoli (KAJO/4) Vatajankosken virtaama oli vuoden 2015 näytteenottoajankohtina 7,1 m 3 /s, 9,6 m 3 /s, 5,3 m 3 /s ja 3,1 m 3 /s järjestyksessä lopputalvesta syksyyn. Kevään näytteenottokerralla tulvahuippu oli menossa ohi ja virtaama hiipunut. Edellisvuoteen verrattuna virtaamat olivat kaikkina havaintoajankohtina runsaampia, mutta varsinaiseen tulvahuippuun näytteenotto ei kertaakaan osunut. Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedet eivät vaikuta normaalioloissa oleellisesti Karvianjoen happipitoisuuteen. Vuonna 2015 happipitoisuudessa todettiin laskua korkeimmillaankin vain 0,1 mg/l, eli jätevesillä ei ollut sanottavaa vaikutusta happipitoisuuteen. Jätevesien vaikutuksesta herkästi kohoavassa sähkönjohtavuudessa todettiin vuonna 2015 ainoastaan hyvin lievää nousua. Typpi- ja ammoniumtyppipitoisuudet eivät kuitenkaan osoittaneet selvää jätevesien vaikutusta. Kokonaistyppipitoisuus kohosi enintään 60 µg/l syksyn havaintokerralla ja ammoniumtyppipitoisuus enimmillään 13 µg/l lopputalvella, jolloin pitoisuus oli koholla jo puhdistamon yläpuolella. Fosforipitoisuuden perustaso on korkea jo Honkajoen puhdistamon yläpuolella, eikä Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevesillä todettu olevan siihen vaikutusta vuoden 2015 näytteenottokerroilla. Pitoisuus kohosi korkeimmillaankin vain 1 µg/l.

36 32 Ravinteiden lisäksi jätevedet sisältävät ulosteperäisiä bakteereja, millä myös on vesistövaikutuksia. Vuonna 2015 veden hygieeninen laatu ei merkittävästi heikentynyt puhdistamon alapuolella, vaikka bakteerimäärät selvästi lisääntyivätkin. Vesi oli kaikilla näytteenottokerroilla uimakelpoista Veden laadun kehitys Vaikka vesistössä ei sinänsä esiinny happiongelmia, loppukesällä happipitoisuuden keskimääräinen lasku puhdistamon ylä- ja alapuolen välillä on ollut 2000 ja 2010-luvuilla aavistuksen suurempi kuin 1990 ja 1980-luvuilla (Taulukko 7.1 ja Taulukko 7.2). Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n yhteenlaskettu typpikuormitus on ollut 2000 ja 2010-luvuilla selvästi aikaisempaa runsaampaa. Muutos näkyy keskimääräisten typpi- ja ammoniumtyppipitoisuuksien nousun voimistumisena (Taulukko 7.1, Kuva 7.11). Honkajoki Oy:n puhdistamosaneerauksen myötä typpikuormitus romahti vuonna 2015 ja ainakin osittain sen ansiosta kokonaistyppipitoisuudessa ei todettu merkittäviä eroja puhdistamon ala- ja yläpuolen välillä. Tilanteen pysyvyydestä ei kuitenkaan vielä yhden vuoden tulosten perusteella saada varmuutta. Kokonaistyppipitoisuus on kohonnut koko tarkkailuajan, mutta selvintä pitoisuuksien kohoaminen on ollut 2000-luvulta alkaen (Kuva 7.11). Kohoamista on tapahtunut kevättä lukuun ottamatta myös purkualueen yläpuolisella asemalla, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä voimakkaasti kuin alapuolella. Kokonaisfosforipitoisuudessa ei ole havaittavissa yhtä merkittävää nousua asemien välillä ja erot ovat viimevuosina pienentyneet (Kuva 7.11). Nousun merkitystä vähentää fosforipitoisuuksien korkea perustaso jo puhdistamon yläpuolella. Ekologisen luokitteluun liittyvä veden fysikaalis-kemiallinen tila on koko Karvianjoen ylä- ja keskiosan alueella ollut 2000-luvulta alkaen fosforin osalta välttävää ja jopa huonoa tilaa vastaavalla tasolla. Typpipitoisuuden osalta ekologinen tila on vaihdellut tyydyttävästä huonoon. Fysikaalis-kemiallisen tilan paraneminen edellyttäisi kuormituksen kokonaisvaltaista vähenemistä koko yläpuolisella valuma-alueella.

37 33 Kuva Karvianjoen fosfori- ja typpipitoisuudet Honkajoen puhdistamon ylä- (KAJO 3) ja alapuolella (KAJO 4) vuosina viisivuotiskeskiarvoina havainnollistettuna.

38 34 Taulukko 7.1 Karvianjoen keskimääräinen veden laatu Honkajoen ylä- ja alapuolella eri vuosikymmeninä lopputalvisin ja loppukesäisin. Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit lopputalvi C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/ ,1 10,4 72 4,8 4,6 6,5 6, ,2 11,9 82 5,2 2,5 6,2 6, ,2 11,6 79 5,3 2,9 5,8 6, ,06 11,8 81 7,8 4,4 5,88 6, ,2 12,2 84 5,7 3,8 5,9 6, As. KAJO/ ,2 10,7 74 5,4 4,3 6,8 6, , ,3 3,1 6,4 6, ,2 11,3 78 5,3 3,1 6,2 6, ,06 11,7 80 7,4 4,28 6,4 6, ,2 12,3 85 6,2 3,8 6,1 6, Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) ,3 2 0,6-0,3 0, ,1 0 0,1 0,6 0, ,2-2 0,1 0,1 0, ,0-0,1-1 -0,4-0,1 0, , ,0 0,1 1 0,5 0,0 0,2 0, Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit loppukesä C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/ ,8 8,2 85 5,3 7,1 4,8 6, ,9 8,3 86 4,2 4,8 5,1 6, ,6 7,7 80 8,6 9,6 5 6, ,5 7,5 79 6,8 7,0 5,06 6, ,4 8,1 81 6,1 7,4 4,8 6, As. KAJO/ ,9 8,2 85 4,6 7,5 5,3 6, ,9 8,1 84 4,6 5 5,2 6, ,5 7,4 77 8,4 9,8 5,3 6, ,4 6, ,5 7,54 6,4 6, , ,3 7,2 5 6, Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) , ,7 0,4 0, ,2-2 0,4 0,2 0, ,1-0,3-4 -0,1 0,2 0, ,1-0,6-6 0,7 0,5 1, , ,1-0,1-1 0,2-0,2 0,2-0,

39 35 Taulukko 7.2. Karvianjoen keskimääräinen veden laatu Honkajoen ylä- ja alapuolella eri vuosikymmeninä keväisin ja syksyisin. Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit kevät C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/ ,8 51,2 3, ,2 11, ,7 45,7 4,1 6, ,3 10, ,4 15,2 4,1 6, ,9 9,5 86 6,5 5,4 4,3 6, ,4 10,3 88 5,7 7,8 4,2 6, As. KAJO/ ,1 10, ,1 71,2 3, ,1 11, ,0 44,8 4,2 6, , ,6 15,9 4,2 6, ,1 9,6 87 6,5 5,54 4,8 6, ,3 10,3 88 6,0 6,6 4,3 6, Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) ,1-0,2-1 1, , ,1 0,1 1 1,3-0,9 0, ,1-0,2-2 0,1 0,6 0, ,2 0,1 1 0,0 0,1 0, , , ,3-1,2 0,1 0, Honkajoki/ Lämpöt. Happi Kyll.% Sameus K-aine Sähkonj ph Väri COD(Mn) Kok.N NH4-N Kok.P F.kolit syksy C mg/l % FNU mg/l ms/m mg Pt/l mg/l O2 µg/l µg/l µg/l kpl/dl As. KAJO/ ,9 10,1 81 3,9 5,5 5,2 6, ,3 10,9 84 6,9 8,1 5,8 6, ,7 10,7 82 6,2 6,2 5,8 6, ,4 10, ,1 17,3 5,18 6, ,1 9,8 81 4,8 5,2 5,6 7, As. KAJO/ ,1 10,3 82 4,2 6,5 5,3 6, ,1 10,9 83 7,2 8,8 5,9 6, ,2 10,5 82 6,2 5,6 6 6, ,4 10, ,6 13,64 5,9 6, ,0 9,7 80 4,7 4,8 5,8 6, Muutokset asemien 3 ja 4 välillä (+/-) ,2 2 0,3 1,1 0,1 0, ,1 0 0,3 0,7 0, ,2-0, ,5 0, ,0 0,3 2 0,5-3,7 0, , ,1-0,1-1 -0,1-0,4 0,2-0, Kankaanpään alapuoli Puhdistetut jätevedet johdetaan Pitäjänojan vesistöalueella (36.027) sijaitsevaan Pitäjänojaan. Pitäjänojan valuma-alueen koko on 28,71 km 2. Jätevesien lisäksi Pitäjänojaa kuormittavat peltoviljely, karjatalous ja haja-asutus. Pitäjänojan vesistön latvajärvi on Ruokojärvi, jonka vedet laskevat ojaa pitkin Kankaanjärveen, josta reitti jatkuu Pitäjänojana noin 3 kilometrin matkan peltojen poikki Karvianjokeen. Kankaanpään jätevedet johdetaan Pitäjänojaan Kankaanjärven alapuolella.

40 36 Vesistötarkkailua on suoritettu vuodesta 1975 alkaen. Tarkkailu kohdistuu Pitäjänojaan (KAJO/5) sekä Karvianjokeen sisältäen täällä jätevedenpuhdistamon yläpuolella sijaitsevan aseman KAJO/6 sekä 0,8 km Pitäjänojan liittymästä alavirtaan sijaitsevan aseman KAJO/7 (Kuva 7.12). Tälle välille laskee myös Hapuanoja. Vesistön yläosaa ennen Kankaanpäätä kuormittavat mm. useat Vapo Oy:n turvetuotantoalueet, Karvian kunnan jätevedet, pienikokoiset Karvian ja Pukaralammin kalalaitokset (Pukaralammin laitoksella ei toimintaa vuosina ) sekä Honkajoen kunnan ja Honkajoki Oy:n jätevedet. Kuva Kankaanpään jätevedenpuhdistamon sijainti ja jätevesien purkupaikka Pitäjänojassa sekä kuormituksen vesistötarkkailupisteiden sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15.

41 Jätevesien laskennalliset vaikutukset Kankaanpään kaupunki on yksi suurimmista yksittäisistä jätevesikuormittajista, joten sen vaikutuksia käsitellään myös laskennallisesti suhteuttamalla kuormitus vesistön virtaamiin. Puhdistettujen jätevesien vaikutukset Pitäjänojan veden laatuun ovat suuria ja etenkin pienillä virtaamilla Pitäjänojan vesi on jätevesimäistä (Taulukko 7.3). Kankaanpään jätevesien (2015: 3100 m 3 /d) osuus Karvianjoen keskivirtaamasta oli vuonna ,37 % ja keskialivirtaamasta 2,6 %. Jätevesien vaikutus Karvianjoen puolella jää vielä keskivirtaamalla melko pieneksi, lähinnä typpitaso kohoaa havaittavasti (Taulukko 7.3). Niukkojen virtaamien aikana vaikutukset ovat niin typen kuin fosforinkin osalta selviä. Taulukko 7.3. Kankaanpään kaupungin jätevesien laskennalliset vaikutukset Karvianjoessa eri virtaamavaihtoehdoilla vuoden 2015 kuormitustasolla. Pitäjänojan virtaamissa on huomioitu jätevesien aiheuttama virtaamalisäys 0,036 m 3 /s vuonna Vesistökuormitus Kuormittaja m 3 /d BHK 7 -ATU kg/d Kok.N kg/d Kok.P kg/d Kankaanpään kaupunki - Vuoden 2015 keskikuorma ,3 Vesistövaikutukset eri virtaamilla 2015 Kuormittaja m 3 /s BHK 7 -ATU mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Pitäjänoja Keskiylivirtaama MHQ 2,8 0, Keskivirtaama MQ 0,33 0, Keskialivirtaama MNQ 0,07 3, Karvianjoki (virtaamat Vatajankoskesta) Keskiylivirtaama MHQ 92 0,0 7 0,2 Keskivirtaama MQ 9,8 0,0 65 1,5 Keskialivirtaama MNQ 1,38 0, , Pitäjänojan veden laatu Kankaanpään jätevedet johdetaan Pitäjänojaan Kankaanjärven luusuan alapuolella. Jätevesien purkuojana toimiva Pitäjänoja on määrätty lupapäätöksessä viemäriksi. Vuodesta 2008 Pitäjänojasta on otettu näytteitä vain ojan alajuoksulta ennen vesien laskua Karvianjokeen. Tulvakaudella Pitäjänojan vedet leviävät ojaa ympäröiville pelloille. Typpipitoisuus vaihteli vuonna 2015 välillä µg/l ja fosforipitoisuus µg/l, mutta korkeampiakin pitoisuuksia on mitattu (vrt. kok.p vaihteluväli vuonna µg/l). Ravinteita on siten erittäin runsaasti. Lisäksi happipitoisuus on ollut ajoin tuntuvasti alentunut. Vuonna 2015 happipitoisuus oli alentunut kaikilla näytteenottokerroilla kevättä lukuun ottamatta. Hapen kyllästysaste vaihteli välillä %. Lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrä vaihteli välillä kpl/dl. Sähkönjohtavuus oli korkea (17 42 ms/m). Pitäjänojaa voidaankin luonnehtia veden laadun perusteella avoviemäriksi. Koska ojalla itsellään ei ole käyttöarvoa laimennusolojen ollessa riittämättömät, oleellisimmaksi asiaksi muodostuvat Karvianjoen puolelle ulottuvat vaikutukset.

42 Karvianjoki, yläpuoli Karvianjoen virtaama ja veden laatu vaihtelevat voimakkaasti Kankaanpään kohdalla, Pitäjänojan yläpuolella. Ekologiseen luokitteluun liittyvä fysikaalis-kemiallinen tila vaihteli Karvianjoessa Pitäjänojan yläpuolella ravinnepitoisuuksien perusteella vuonna 2015 tyydyttävästä välttävään. Suuria happiongelmia ei esiintynyt happitilanteen oltua hyvä. Veden laatu heikkenee erityisesti voimakkaimpien hajakuormitushuippujen aikana, jolloin vesi on sameaa ja humuspitoista. Ravinnetaso on parhaimmillaankin voimakkaasti kohonnut luonnontasosta. Kirkkainta vesi on pienten virtaamien aikana, yleensä talvella ja kesällä. Sameinta vesi on sateisina sääjaksoina ja keväällä lumien sulaessa, jolloin vesistöön huuhtoutuu maata ja kiintoainepitoisuus on suuri. Tavallisesti ravinnepitoisuudet ovat suurimpia keväällä, mutta talvivalumien runsastuminen vaikuttaa myös ravinteiden huuhtoutumiseen. Vuonna 2015 ravinnepitoisuudet olivatkin korkeimmillaan lopputalvella. Vuonna 2015 varsinaista sameushuippua ei todettu ja vesi oli kaikilla näytteenottokerroilla lievästi sameaa (5,6 6,3 FNU). Humusta vedessä on vähimmillään kohtalaisesti ja enimmillään hyvin runsaasti. Veden väri vaihtelee ruskeasta hyvin tummaan. Vuonna 2015 humustaso oli vakaa (COD Mn mg O 2 /l, mg Pt/l). Veden hygieenisessä laadussakin voi esiintyä valumahuippuina häiriöitä. Suurimmillaan bakteerimäärä oli vuonna 2015 lopputalvella ja loppukesällä (lämpök. kolif. 66 ja 72 kpl/dl). Typpitaso on yleensä vähintään kaksinkertainen luonnontasoon (450 µg/l, Aroviita ym. 2012) nähden. Vuonna 2015 typpipitoisuus vaihteli välillä µg/l. Ammoniumtyppeä vedessä oli vähän (23 97 µg/l), joskin lopputalvella pitoisuus oli hieman koholla koko yläpuoleisella jokiuomalla. Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli kuitenkin vähäinen. Happitilanteeseen ammoniumtypellä ei ollut vaikutusta. Ammoniumtyppitaso on tavallisestikin jonkin verran kohonnut jo Kankaanpään kohdalla, sillä kuormittamattomissa jokivesissä ammoniumtyppeä on yleensä vähän. Fosforia on säännöllisesti moninkertaisesti luonnontasoon (20 µg/l, Aroviita ym. 2012) nähden. Viimevuosien aikana vesistöä rehevöittävän fosforin määrä on ollut loppukesällä µg/l. Vuonna 2015 pitoisuus vaihteli koko vuosi huomioiden välillä µg/l. Veden hygieeninen laatu asemalla 6 (Pitäjänojan yläpuoli) oli vuoden 2015 aikana sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella erinomainen Karvianjoki, alapuoli Kankaanpään kaupungin jätevedet eivät vaikuta suuresti Karvianjoen happipitoisuuteen. Vuonna 2015 happipitoisuus laski jätevedenpuhdistamon alapuolella korkeimmillaankin vain 0,6 mg/l. Typpipitoisuudessa havaittiin kohoamista vuonna 2015 vain syksyllä ja silloinkin ero yläpuoliseen asemaan oli hyvin pieni (20 µg/l). Tavallisesti myös ammoniumtyppipitoisuus on kohonnut havaittavasti, mutta vuonna 2015 pitoisuus oli kaikilla havaintokerroilla Pitäjänojan alapuolisella asemalla samansuuruinen tai alhaisempi kuin sen yläpuolella. Ainoastaan lopputalven havaintokerralla pitoisuus kohosi lievästi (18 µg/l). Fosforipitoisuuteen kuormituksen vaikutukset eivät ole olleet suuret ja usein niitä ei ole todettu lainkaan. Vuonna 2015 fosforipitoisuudessa ei todettu merkittäviä eroja asemien välillä.

43 39 Ravinteiden lisäksi jätevedet sisältävät ulosteperäisiä bakteereja, mikä voi myös heikentää veden laatua. Vuoden 2015 havaintokerroilla jätevesillä todettiin olevan selvä vaikutus veden hygieeniseen laatuun lopputalvella ja keväällä, jolloin bakteeripitoisuus kohosi 2-7 -kertaiseksi yläpuoliseen asemaan nähden. Vesi oli kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella uimakelpoista Karvianjoen veden laadun kehitys Kankaanpäässä Pitkän ajan vesistötulokset ovat osoittaneet, että jätevedet vaikuttavat veden laatuun ravinnetasoa kohottavasti eniten lopputalvella ja loppukesällä, jolloin virtaamat ovat pienempiä kuin keväällä tai syksyllä (Kuva 7.13). Viime vuosien aikana vaikutukset ovat olleet havaittavissa lähinnä typpitason kohoamisesta erityisesti lopputalvella. Fosforipitoisuuksissa ei enää ole havaittu merkittäviä eroja. Vesistötarkkailutulosten mukaan todetut keskimääräiset vaikutukset eivät ole välttämättä niin suuria kuin ne voisivat laskennallisen tarkastelun perusteella olla, mikä voi liittyä etenkin alivirtaaman osalta teoreettisia arvioita suurempiin virtaamiin. Pitemmällä aikavälillä Kankaanpään puhdistamon alapuolella tapahtuva fosforipitoisuuden nousu on pienentynyt selvästi samalla kun fosforikuormitus on vähentynyt. Vaikka erityisesti lopputalvella ja loppukesällä on ajoittain ollut havaittavissa ravinnepitoisuuksien nousua (Kuva 7.13), muutokset ovat pienempiä kuin eri vuosien välillä tapahtuva vaihtelu on ollut. Muutosten merkitystä pienentää fosfori- ja typpipitoisuuksien korkea perustaso jo puhdistamon yläpuolella. Vuosien tulosten perustella Karvianjoen typpitaso näyttäisi kohonneen 1980-luvun jälkeen kaikkien vuodenaikojen osalta sekä Pitäjänojan ylä- että alapuolella (Kuva 7.13). Tuntuvinta pitoisuustason nousu on loppukesällä. Fosforin suhteen taso näyttäisi sen sijaan olevan jopa aavistuksen laskenut.

44 40 Kuva Karvianjoen fosfori- ja typpipitoisuudet Kankaanpään puhdistamon ylä- ja alapuolella vuosina viisivuotiskeskiarvoina kuvattuna.

45 Kynäsjoki (AS. KAJO/11) Kynäsjoen asema sijaitsee Karvianjoen pääuomassa ennen Inhottujärveä. Mukana on koko yläpuolinen hajakuormitus, Karvian, Honkajoen ja Kankaanpään alueiden pistekuormitus sekä Vapo Oy:n eri turvetuotantoalueiden kuormitus. Veden laadun seuranta tällä, Harjakosken niskalla sijaitsevalla asemalla on aloitettu vuonna Vesi on hapekasta ja tummaa humusvettä, jonka sameus vaihtelee. Ravinnetaso on korkea ja erityisesti talvisin vedessä esiintyy myös ammoniumtyppeä nitrifikaation ollessa olematonta/hidasta. Vuonna 2015 ammoniumtyppipitoisuus vaihteli välillä 7-64 µg/l, eli pitoisuus oli lopputalvellakin alhainen. Kokonaistyppeä vedessä oli µg/l. Fosforitaso on ollut viime vuosina täälläkin tarkkailun puitteissa korkeimmillaan tavallisesti loppukesällä, kuten myös vuonna 2015 (72 µg/l). Muina ajankohtina pitoisuus vaihteli välillä µg/l. Voimakkaat sateet voivat kohottaa fosforipitoisuutta muinakin ajankohtina hajakuormituksen myötä, kuten esimerkiksi syksyllä 2012, jolloin fosforipitoisuus kohosi ennätyskorkeaksi (160 µg/l). Kankaanpään kaupungin alapuoliseen asemaan KAJO/7 verrattuna happitilanne oli Kynäsjoella aiempaan tapaan parempi koko vuoden Toinen selvä muutos oli lämpökestoisten koliformisten bakteerien määrän selvä väheneminen. Bakteerimäärä vaihteli Kynäsjoen näytepisteellä välillä 1-60 kpl/dl. Ylempänä vesistöön johdettavien jätevesien hygieenisellä kuormituksella ei ole ollut täällä saakka oleellisia vaikutuksia. Vesi on ollut sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen perusteella uimakelpoista kaikilla seuranta-ajan havaintokerroilla.

46 Kuva Tarkkailupisteiden KAJO/10 ja KAJO/11 sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15. 42

47 Lavian Karhijärvi Lavian kunnan puhdistetut jätevedet johdetaan Lavian Karhijärven itäosaan. Järven pinta-ala on 33,92 km 2 ja järvi on säännöstelyn piirissä. Karhijärvestä vedet laskevat Lassilanjoen kautta Inhottujärveen, joka on yksi Karvianjoen vesistön keskusjärvistä. Inhottujärvestä vedet virtaavat eri reittejä pitkin Selkämereen. Jätevesien purkualue on matalaa aluetta, eikä alueella ole selvästi erottuvia syvänteitä. Myös järven selkäalue on matala. Karhijärven keskisyvyys on vain 2,1 m ja maksimisyvyys 7,4 m. Järven tilavuus on 72 milj. m 3 ja keskiviipymä 6 kuukautta. Veden vaihtuvuus on hieman nopeampaa kuin Suomen järvissä keskimäärin. Vesistötarkkailu on aloitettu vuonna Vuodesta 2008 alkaen käytössä ovat olleet asemat 8 ja 9 (Kuva 7.15). Peruslaadultaan järven vesi on sameaa humusvettä, jonka ravinnetaso on selvästi luonnontasosta kohonnut. Voimakkain kuormitustekijä on hajakuormitus. Lavian kunnan jätevesillä tai vuoden 1997 alussa käytöstä poistetun kaatopaikan vesillä ei ole ollut suurta vaikutusta veden laatuun. Kuva Lavian kunnan jätevedenpuhdistamon purkuputken ja vesistötarkkailuasemien sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/ Jätevesien laskennalliset vaikutukset Koska suuri järviallas tasaa virtaamia, suuria virtaamavaihteluita ei Karhijärvessä yleensä havaita ja luusuan virtaama pysynee lähellä keskivirtaamaa läpi vuoden. Todenmukaisinta on siten suhteuttaa kuormitus luusuan keskivirtaamaan. Laskenta ei huomioi talvella mahdollisesti tapahtuvaa sedimentaatiota. Kesällä sedimentaation vaikutusta vähentää Karhijärven mataluuden takia tuulten vaikutus.

48 44 Laskennallisen tarkastelun perusteella jätevesikuormituksen aiheuttamat pitoisuusnousut jäävät vähäisiksi (Taulukko 7.4). Vuoden 2015 keskimääräinen jätevesikuormitus nosti typpipitoisuutta keskivirtaamalla 15 µg/l ja fosforipitoisuutta vain 0,13 µg/l. Jätevesien laimenemisolot ovat siten erinomaiset, eikä selviä viitteitä niistä ole saatu vesistötarkkailussakaan. Purkualueen lähellä sekoittuminen ei aina ole täydellistä, joten vesistövaikutukset voivat olla purkuputken suulla paikallisesti laskennallisia vaikutuksia selvempiä. Taulukko 7.4. Jätevesien vaikutukset Karhijärvessä eri virtaamavaihtoehdoilla vuoden 2015 kuormitustasolla. Vesistökuormitus Kuormittaja m 3 /d BHK 7 -ATU kg/d Kok.N kg/d Kok.P kg/d Lavian kunta - Vuoden 2015 keskikuorma ,6 0,048 Vesistövaikutukset eri virtaamilla 2015 m 3 /s BHK 7 -ATU mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Karhijärvi Keskiylivirtaama MHQ 30 0,000 2,2 0,02 Keskivirtaama MQ 4,3 0,002 15,1 0,13 Keskialivirtaama MNQ 1,2 0,008 54,0 0, Veden laatu jätevesien purkualueella Jätevedet laimenevat talvella matalalla purkualueella (asema 9) hyvin, eikä niiden vaikutuksia ole havaittu. Veden hygieeninen laatu on pysynyt viime vuosina erinomaisena, eikä veden sähkönjohtavuus ole poikennut kauempana selällä sijaitsevasta asemasta 8. Karhijärven tyyppiselle matalalle runsashumuksiselle järvelle korkea typpipitoisuus on tyypillistä, mutta typpipitoisuus on ollut säännöllisesti luonnontasoa (580 µg/l, Aroviita, ym. 2012) korkeampi. Merkittävin typpitasoa kohottava tekijä Karhijärvellä on hajakuormitus. Vuonna 2015 aseman 9 typpipitoisuus oli lopputalvella pinnanläheisessä vedessä tasolla 1500 µg/l, mutta laski kesällä tasoon 600 µg/l, eli luonnontasoa vastaavaksi. Levätuotannosta johtuen nitraatteja ei ollut päällysvedessä loppukesällä juuri lainkaan (< 5 µg/l). Fosforipitoisuus oli lopputalvella tasolla 41 µg/l ja loppukesällä 39 µg/l, eli selvästi luonnontasoa (20 µg/l, Aroviita, ym. 2012) korkeampi. Klorofyllipitoisuuden (20 µg/l) perusteella levää esiintyi loppukesällä runsaasti ja vesi oli sameaa (9,2 FNU). Levää on ollut vuosina selvästi vähemmän kuin vuosina , jolloin pitoisuus vaihteli välillä µg/l (Kuva 7.16). Happiolosuhteet säilyvät tavallisesti hyvinä, eikä vuosi 2015 muodostanut poikkeusta. Veden hygieeninen laatu oli sekä lopputalvella että loppukesällä moitteeton, lämpökestoisia koliformisia bakteereja esiintyi 1-2 kpl/dl. Veden sähkönjohtavuuskaan ei antanut viitteitä jätevesien vaikutuksista.

49 45 Kok.P (µg/l) 120 Klorofylli a µg/l klorofylli a Kok. P (talvi) Kok.P (kesä) Kuva Kokonaisfosforipitoisuus asemalla 9 lopputalvisin ja loppukesäisin vuosina sekä loppukesän klorofylli a -pitoisuus vuosina Itäpään syvänne Järven itäosa on hyvin matalaa aluetta syvänteiden ollessa vielä matalampia kuin järven länsiosassa. Kokonaissyvyys on asemalla 8 vain noin 5 metriä. Lopputalvella 2015 alusveden happitilanne oli heikko (pitoisuus 1 mg/l, kyll.% 8). Vesi oli pinnasta pohjaan melko tasaisen sameaa (11 12 FNU), eikä aiempina talvina havaittua voimakkaasti pohjaa kohti lisääntyvää sameutta todettu. Pohjan läheisyydessä sähkönjohtavuus (10,8 ms/m) oli lievästi korkeampi kuin pinnan läheisyydessä, jossa sähkönjohtavuus oli tasolla 6,8 ms/m. Jätevesillä on saattanut olla vaikutusta tilanteeseen, mutta pääsyy alusveden kohonneeseen sähkönjohtavuuteen lienee järven rehevyys sekä heikko happitilanne. Ravinnetaso oli lopputalvella pinnanläheisessä vedessä 1500 µg N/l ja 45 µg P/l. Pohjalla pitoisuus oli samaa tasoa tai hieman matalampi. Eroa jätevesien purkualueeseen ei ollut. Talviset happiongelmat ovat olleet normaali ilmiö ainakin 1990-luvun alusta lähtien (Kuva 7.19). Pääsyinä happivarojen kulumiseen ovat järven rehevyys ja mataluuden myötä alusveden pieni tilavuus.

50 46 mg O 2 /l m 3 m 4 m Kuva Lavian Karhijärven happitilanne havaintopaikalla 8 lopputalvella vuosina Kesällä lämpötilakerrosteisuutta ei yleensä Karhijärvessä pääse muodostumaan, mutta ongelma on tällöin voimakas rehevyys. Karhijärvi kuuluu loppukesän 2015 tulosten (kok.p 39 µg/l ja klorofylli a 20 µg/l) perusteella reheviin vesiin (Taulukko 7.5), mutta selvästi suurempiakin pitoisuuksia on mitattu (Kuva 7.18). Typpipitoisuus oli loppukesällä 2015 tasolla 580 µg/l. Jätevesikuormituksella ei ollut laskennallisen tarkastelun eikä myöskään vesistötulosten mukaan selviä vaikutuksia vesistön rehevyyteen. Pintavesien ekologisen luokittelun mukainen fysikaalis-kemiallinen tila Karhijärvessä on vuoden 2015 tulosten perusteella luonnehdittavissa hyväksi. Fosfori- ja klorofyllipitoisuudet ovat olleet viimevuosina aiempaa matalampia (Kuva 7.18). Kok.P (µg/l) 120 Klorofylli a µg/l klorofylli a Kok. P (talvi) Kok.P (kesä) 10 Kuva Kokonaisfosforipitoisuus asemalla 8 lopputalvisin ja loppukesäisin vuosina sekä loppukesän klorofylli a -pitoisuus vuosina

51 47 Taulukko 7.5. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen sisävesillä käyttämä rehevyysluokitus sekä vesija ympäristöhallituksen jo käytöstä poistuneessa yleisluokituksessa esitetyt raja-arvot. Vesiensuojeluyhdistys/sisävedet Vesi- ja ympäristöhallitus/yleisluokitus Kok.P Klorofylli-a Kok.P Klorofylli-a Luokka µg/l mg/m 3 µg/l mg/m 3 Karu < 10 < 3 < 12 < 4 Lievästi rehevä < 30 < 10 Rehevä < 50 < 20 Erittäin rehevä < 100 < 50 Ylirehevä > 100 > 50 > 100 > 50 Karhijärven rehevyys ja järvellä havaitut sinileväkukinnat ovat seurausta voimakkaasta hajakuormituksesta. Rehevyystasossa ei ole tapahtunut oleellista muutosta, joskin viimevuosina on loppukesän ravinnepitoisuuksissa havaittavissa selvä laskeva suuntaus. Suurimmat fosforipitoisuudet on mitattu 1980-luvulla sekä kesän osalta vuosina Matalimmat pitoisuudet on mitattu kuivina vuosina 2002, 2003 ja 2014 (Kuva 7.19). Vuosi 2015 oli sademäärältään normaali, mutta siitä huolimatta fosforipitoisuus oli ennätysalhainen. µg/l 100 Talvi (9) Kesä (9) Talvi (8) Kesä (8) Kuva Karhijärven asemien 8 ja 9 pintaveden (1 m) fosforipitoisuudet vuosina Lassilanjoki (as. KAJO/10) Lassilanjoki tuli mukaan tarkkailuun vuonna Tätä ennen Lassilanjoesta on otettu näytteitä vuosina 1994 ja keväällä 2007 Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Lassilanjoki saa alkunsa Karhijärvestä ja se laskee vesistöalueen keskusjärvenä toimivaan Inhottujärveen kuten pohjoisesta laskeva Karvianjoen pääuomakin (Kynäsluoma). Lassilanjoen vesi on sameaa ja fosforin määrä on selvästi kohonnut kuten yläpuolisessa Karhijärvessä. Lopputalven taso on ollut seitsemän viime vuoden aikana µg/l ja loppukesän taso µg/l.

52 48 Vuonna 2015 lopputalven fosforipitoisuus (42 µg/l) oli viimevuosien vaihteluvälissä, mutta loppukesällä pitoisuus (43 µg/l) oli selvästi aiempaa alhaisempi, kuten Karhijärvessäkin. Typpitaso on ollut talvisin koholla (v µg/l), mutta se on laskenut loppukesällä jo Karhijärvessä tapahtuneen laskun myötä alle 800 µg/l, kuten myös vuonna 2015 (600 µg/l). Kynäsjokeen verrattuna typpeä on selvästi vähemmän samoin kuin fosforia. Myös humusta on ajoittain hieman vähemmän. Karhijärvestä ei bakteereja juuri tule, joten ne ovat esiintyessään peräisin Karhijärven jälkeen jokeen kohdistuvasta hajakuormituksesta. Vuonna 2015 lämpökestoisia koliformisia bakteereja todettiin Lassilanjoessa lopputalvea lukuun ottamatta kaikilla näytteenottokerroilla, vaihteluvälin oltua 8-85 kpl/dl. Suurimmillaan bakteerimäärä oli loppukesällä. Sosiaali- ja terveysministeriön uimavesiluokituksen (STM päätös 177/2008) perusteella Lassilanjoen veden hygieeninen laatu on ollut pääasiassa erinomaista, mutta vuoden 2009 lokakuussa vesi oli uimiseen soveltumatonta. 7.7 Pomarkunjoki Pomarkun kunnan jätevedet johdetaan käsittelyn jälkeen Inhottujärvestä laskevaan Pomarkunjokeen. Pomarkunjokea seuraava allas on Isojärvi, joka laskee Merikarvianjokeen. Isojärvellä on pääuomana toimivan Merikarvianjoen ohella toinenkin lasku-uoma (Pohjajoki). Pomarkunjoen valuma-alueen pinta-ala on 1060 km 2 ja keskivirtaama noin 9,6 m 3 /s (Vesihallitus 1978). Pomarkunjokea kuormittaa kunnan jätevesiä enemmän voimakas hajakuormitus. Lisäksi valuma-alueella sijaitsee Pomarkun kunnan käytöstä poistettu kaatopaikka. Koska Inhottujärvestä purkautuu vesiä kahta eri reittiä pitkin, kaikki yläjuoksulta tuleva pistekuormitus ei ole mukana enää Pomarkunjoessa. Vesihallitus on antanut Pomarkun kunnalle luvan jätevesien johtamiseen Pomarkunjokeen Luvassa on kuormituksen tarkkailuvelvoitteen ohella vesistötarkkailuvelvoite. Vesistötarkkailu on aloitettu tämän seurauksena vuonna Alussa siinä oli mukana myös Isojärvi, mutta sen tarkkailusta luovuttiin vuoden 1976 jälkeen Tampereen vesipiirin vesitoimiston päivätyn kirjeen no 11/560 Tav 1977 mukaisesti. Puhdistamon lupaehdot tarkistettiin vuonna 2008 ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämä päätös uusista lupaehdoista astui voimaan (dnro ESA- VI/189/04.08/2010). Pomarkun kunnan vesistötarkkailu kohdistuu Pomarkunjoessa kunnan keskustaajaman ja Isojärveen kuuluvan Joensuunlahden väliselle jokiosuudelle, jolla sijaitsee 3 havaintoasemaa. Vesistö on voimakkaasti kuormittunut jo Pomarkun kunnan yläpuolella, sillä vedet ovat sameahkoja, humuspitoisia ja runsasravinteisia. Ekologisen luokittelun mukainen Pomarkunjoen veden fysikaalis-kemiallinen tila vaihtelee Pomarkun kunnan yläpuolella ravinnepitoisuuksien perusteella tyydyttävästä välttävään.

53 49 Kuva Pomarkun kunnan jätevedenpuhdistamon sijainti ja jätevesien purkupaikka Pomarkunjoella sekä tarkkailupisteiden sijainti. Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/ Jätevesien laskennalliset vaikutukset Pomarkunjoen keskivirtaama on jätevesien purkualueella noin 9,6 m 3 /s ja keskialivirtaama 1,6 m 3 /s. Jätevesien (vuonna ,005 m 3 /s) osuus Pomarkunjoen virtaamasta on alivirtaamakausinakin pieni (vuonna ,3 %). Jätevesien aiheuttamia vesistövaikutuksia voidaan tarkastella paitsi vesistöstä otettujen näytteiden perusteella, niin myös teoreettisesti suhteuttamalla kuormitus vesistön virtaamiin. Pomarkun kunnan jätevesien teoreettiset vaikutukset Pomarkunjoen veden laatuun jäävät vuoden 2015 kuormitustasoa mittapuuna käyttäen keskivirtaamakaudella hyvin vähäisiksi, mutta alivirtaamakaudella typpi- ja fosforipitoisuudet nousevat jonkin verran (Taulukko 7.6).