'fa.pio Karppanen: Yhteenveto kesän -70 töistä ' i_:.' ;.' ~ /~ ~

Transkriptio

1 'fa.pio Karppanen: Yhteenveto kesän -70 töistä ' i_:.' ' ;.' ~ /~ ~ ' 1,_ Tutkimukseen on kuulunut osia karttalehdistä c, 08 A, B, C ja D sekä 09 A. Alueella on suoritettu 1: lkallioperäkar~itusta, minkä ohella on tutkittu kesän kuluessa löydettyä uutta 'Petimäen' kiisuuntumaa, osallistuttu Laukunkankaan malmion pinta- \~) kartoi tukseen ja täydennetty lohkareaineistoa. Alueesta ympäristöineen on tehty alustava fraktuurianalyysi stereoilmakuvien avulla. Kallioperäkartoitus käsittää alueen, joka pohjoisessa rajoittuu Juvola-Simanala -maantiehen, idässä karkeasti Sulkavanjärveen, c etelässä Seppäjärveen länsirajan kulkiessa suunnilleen -~<olvosenjärven WNW-päästä pohjoiseen ja sen etelähaarautuman länsiosasta etelälounaaseen. Alue rajoittuu lännessä Hannu Koskivuoren kartoitusalueeseen. Kivilajit ;NQ.!:ii t_te_ja on tavattu Kalvosenjärven lineamentin alueella useina pahkuina. Pienen paljastumatiheyden vuoksi niiden koko on useasti vaikea määritellä '<artoi tu::.csen avulla.. Osissa aluetta suoritetut geofysikaaliset mi ttauksetl{in antavat vain vihjeitä ja suuren joukon vaihtoehtoja. Samasta syystä ei tiedetä, ovatko jotkut lähekkäiset pahkut yhteydessä keskenään. Suurin tunnettu norii ttia.lue sijaitsee Kalvosenjärven N- ja NW-puolella. ja osittain järvessä. Kivilaji on vaalea norii ttidiorii tti, tyypiltään samaa kuin I.aukunkankaan norii tti.

2 Rajaa noriitin ja dioriitin välillä on maastossa vaikea vetää. Yleensä vaaleammat tyypit ovat suuntautuneita, mutta niissäkin on mineraalikoostumus ohuthieiden perusteella usein pikemmin noriitin kuin dioriitin. Heikkoa Ks-pr on tavattu paikoin, ehkä eniten paljastumassa 7B-KTK. Mineraalikoostumus on '-<:eskimäärin: Pl, Hy, Af ( Rv ja/tai Kum), Bt ja lisäksi,joskus Kv. Joskus on mukana 01 ( ol-no), toisinaan Hy puuttuu, jolloin kyseessä on af-gb. Aksessorisina tavataan Ap melko ruusuasti ja vaihtelevasti Op, Ser ja Klo. O T<olvosenjärven SE-osan keskellä sijaitsevilla saarilla ja luodoilla on tavattu norii ttia ja ol-no. Eräässä paljastumassa (110 A -KTK) on kaksi luonteeltaan toisistaan poikkeavaa kiisuuntumaa. Toinen on breksiamainen vyöhyke palj astuman NT ~-reunalla, runsaasti Grf ja Ks sisältävä (S 7.56~.{,); Ni-pitoisuus on alhainen (395 ppm), samoin Cu (550 ppm). Toinen on paljastuman SE-kärjessä ja jat3uu veden alle. Viisuuntuma on pirotteista tyyppiä ja sisältää hyvin vähän Ni & ou. Myös sulfidifaasin Ni-pi toisl~us on heikko, molemmissa tapauksissa alle 0.3%. Bräs jo ai!{aisemmin tunnettu ja kairattu norii ttipa.hku on Karvilan-Makkolan -tien varressa. ( 156 Ai~:B -WrK). N. 1 km edellisen E-puolelta Hälväläm kylästä löytyi kesän aikana ns. Petimäen noriitti, jossa tavataan lupaavasti Nip ja jonl{in verran Cuk, sekä jälkimmäiseen liittyvänä harvinaista argentopentlandii ttia. r Paljastumat 255 A&B ja montut M1 - M31 -KTK).

3 Kiisuuntumassa käsitetään olevan kahdenlaista malmiainesta: a) primäärinen hienopirotteinen, jota esiintyy pä~lasiassa. paljastumåssa 233 A&B, mutta paikoin myös tutkimusojien ja monttujen alueella. Sen NiSF on n. 3.5%. b) sekundäärinen t.mrkeapirottetnen - kompakti tyyppi, jonka NiSF on keskimäärin 1.6%. Kivilaji on paljastumassa 233 A-KTK karkearakeinen, Hyvaltainen, maasamainen no (tai prd?), josr~a 0 on Hy:n yhteydessä nähty paljain silmin mahdollisia Ol- pseudomorf'eja. 0huthieitä ei valitettavasti ole vielä kivilajista saatu. Petimäen WNW-, N- ja ENE-puolil ta on lisäksi löydetty nopahkuja,.ioir:sa on tavattu hyvin heikkoja kiisupi toisuuk:sia ja joiden koko on toistaiseksi tuntematon. Niissä ei ~yöskään Proxanilla ole tavoitettu mainittavia häiriöitä. Kiillegneissi-suonigneisai on pääasiassa Haukiveden koillisosalle tunnusomaista bt-pl-gn, joka sisältää vähänlaisesti pieniä Gra ja on vaihtelevasti trondhjemiittisen materiaalin suonittamaa. Se on vahvasti deformoitunutta, mitä osoittavat mitä c) erilaisimmat sulkeurnat, kerrostenpätkät t db-fragmenti t ja pirstoutuneet Kv-jounet. Kgn on yleensä käyttäytynyt deformaatiossa pla.stisesti, ja voimakkaat liikunnot ovat tuhonneet miltei kaikki primääripiirteet. Selviä pienoispoimuja havaitaan yleensä vain katkeilleissa :.:arsimaisissa kerroksissa,,jotka on tul1{i ttu sedi mentogeenisiksi. _'\][ui ta. primääriraken tei ta ovat joskus tavattavat laminaatio (1-J. 1) ja konkreetiot. Kyseessä on siis ilmeinen paragneissi, xolvosenjä.rven alueella on kgn: ssä paikoin krdgn-k:z -välikerroksia. ~Jamalla alueella on tavattu boudinoi tunei ta kum-afbvälikerroksia tai - kerrosjuonia.

4 Kgn-sgn:issä esiintyy Grf- ja Ks-pitoisia välikerroksia tai vyöhykkeitä. Niillä näyttää olevan taipumus sijaita erikoisesti ~oriittien lähiympäristössä. Amfiboliit~~ hallitse~a~ alueens-osaa Seppäjärven N-puolella. Se on mitä selvintä Haukiveden tyyppiä (G. Gaal, B. Raltikoff, R. Hauhamäki, J. Parkkinen~ KT\r). Hai taisuus on yleensä silmiinpistävä piirre, mutta yleinen variantti on myös vastarannan 0 Q ( Kilpisaari, I)irttisaari) 1 stengel' -tyyppi Krb- pi toiaine koloineen ja luiroineen. Di-afb tavataan myös satunnaisesti parissa paljastumassa alueen N-osassa (384 B ja 249 -KTK). Afb-horisonttiin tunnetusti liittyviä "i;yj!!le!,_a_v:e.r!i..lcenj;ei ~ (B. Saltikoff, KTK) on tavattu muutamassa paljastumassa (204 c, 191 D, 235 -KTK). Ne osoittavat, että a) afb:t ovat vulkaanisia ja b) että laavat ovat purkautuneet veteen. Di-Krb -luirot on tulkittu ve4ijä~ä kerrostuneiksi alunperin koostumukseltaan karbonaattisiksi saostumiksi. Paikoin tavataan suora.vii vaisia, leveämpiä, siirrosmaisia Di-Krb -vyöhykkeitä, joissa on useasti afb-murskaleita. Ne on käsitetty aikaisessa vaiheessa laavapatjoissa syntyneiksi fraktuureiksi, joihin Krbrikasta materiaalia on saastunut. A.fb-horisontissa esiintyy karkearakeisia, joskus aivan masramaisia osueita (186 B-H -KTK), jotka ovat petrof,raafisesti lähinnä svgb. Se on joko afb:sta uudestikiteytymällä tai ~rimääristi laavasta hitaasti äiteytymällä syntynyttä.

5 Grauva_!t-~911-J:.!!!:_tyypillisiä sedimenttirakentei ta on tavattu afb: ssa olevan suuren poimun (~) S-puolella paljastumissa , 228, 229 ja 169 E -KTK. Tällaisia reliktirakenteita ovat klastisuus ja graded bedding. Graded beddingistä voidaan päätellä pohjansuunta; siinä esiintyy tosin pientä anomalisuutta al.nakin paljastumassa 228 H -KTK. Kivilajia on kutsuttu grauvakkaliuskeeksi. Koska sitä esiintyy vain muutamassa paljastumassa, ei sen tarjoamia primäärirakenteita voida käyttää luotettavan stratigraafisen ja tektonisen kuvan muodostamisessa, mutta vihjeitä niistä voi saada. Lähinnä di-afb:a sijaitsevassa grvl-paljastumassa (169 F) on pohjansuunta määri tetty di-afb: sta poispäin; grvl näyttää siis siinä kohdassa olevan di-afb:~ 'alla'. Sama tilanne esiintyy paljastumissa , mikäli suuri afb-poimu on totta( aeromagneettinen kartta). Di-afb ja grvl näyttävät olevan kogeneettisiä; niissä tavattavat primäärirakenteet edustavat samoja fasiesolosuhtei ta, ja ne lii t tyvät samaan horisonttiin myös Hantasalmen alueella. ~roa~~emiittia tavataan Varparannan maasiivin jatkeena Kalvosenjärven S-puolella sekä satunnaisesti sgn:n yhteydessä alueen N osassa. Hyvin paljon tr:a muistuttavaa kivilajia esiintyy kartoitusalueen W-osassa Sulkavanjärven tienoilla. Sekundääriset Kms-pfbl:t ovat siinä kuitenkin hyvin yleisiä, minkä vuoksi sitä on syytä kokonaisuutena kutsua grdr,;,)rs~ tai ~d!:~s_!. Sen yhteydessä c) esiintyy melko laajalla alueella heterogeeninen kokoelma kgn, tr,af'b, kvdr, svdr ja svgb. Emäksisi~ juonikivilaje~ on tavattu pääasiassa sulkeumina sgn:ssä (94 A -KTK), mutta on myös tavattu yhtenäisiä konformeja ja leikkaavia db-juonia (72 B - KTK, 423-KTK). Paljastumassa 251 B Sulkavanjärven W-rannalla sgn:n liuskeisuutta leikkaa parvi deformoituneita emäksisiä juonia, joilla on sgn:n IJ:sta poikkeava r~. Eri-ikäiset Eg-iuonet ovat alueella hyvin yleisiä. Nilden lisäksi tavataan niukemmin hienorakeisia happamia,juonia.

6 Alueelta on stereoilmakuvapareista tehty alustava fr l.ktuuri. analylsi. Erittäin vahva lineamenttimaksimi on suunnassa WNW. Tämä sattuu olemaan myös mannerjään kulkusuunta, mikä korostaa lineamantin selvyyttä. Selväpiirteisin tämän lineamentin suuntaineo fraktuuri ulottuu Tavanlahdesta Sortavalanjärven ja Kalvosenjärven kautta Sulkavanjärveen, ja sillä on useita hieman heikommin erottuvia paralleleja. Sen S-puolelle jää Varparannan doomi ja N-puolelle lineamentin suuntaineo rivi pieniä doomimaisia muotoja. Alueen tunnetut norii ti t sija~ t~~v~t f!..äi<.l_~n kahden doo~_!!!~min yäliss~ (Juvolan Simanalan -tien N-puolella ei tosin vielä ole kartoitettu). Doomimaisten muotojen ja happamien plutonisten kivien esiintymisen välillä näyttää olevan selvä positiivinen korrelaatio. Toinen, nuorempi kompres~ivisen stressin (?) aiheuttama fraktuurisysteemi on Haukiveden alueella myös tyypillinen, karkeasti N-S - suuntainen. se on aiheuttanut edellisen lineamentin taipumisen monokliiniksi esim. Enonveden - Sulkavanjärven alueella. Kolmas, pääasiassa päälineamenttisuuntaa vastaan kohtisuora suunta on myös yleinen, mu1;ta siihen liittyvä deformaatio näyttää olevan vähäinen. c ) Alueen te~toninen kuva ei ole vielä täysin hahmottunut. Alustavasti katseltuna se näyttäisi muotoutuvan palasista blokki- ja doomitektoniikkaa. Mitatut liuskeisuudet pitävät hämmästyttävän hyvin paikkansa ilmakuvatulkinnasta saatujen suuntien kanssa. Pienoispoimuakselit ja viivaukset ovat yleensä samansuuntaiset. Kalvosenjärven lineamentin alueella ne ovat melko säännönmukaisesti WNW. ~?ull{avan järven alueella maksimi on WSW, Seppäjärven N-puolella suuressa afb-poimussa taas n. 50 tinw. (?) Pienoispuimut ovat miltei poikkeuksetta vasenkätisiä, siis pääliuekeisuussuunta on vasenkätisen deformaa.lion aiheutta.ma. Sama seikka saattaa selittää Laukunkankaan E-W -suuntaisen juonisysteemin olemassaolon. l)-\""t. ~ ~c...e-~ 0 :c..- o.j.~~ ~L """ (~- x.j) 1 ~~o~ ~, ~ -t._v(_~.._;.te'{- &--~N)I:"c...v+-"'-'f. ~IA.J.._c,..._ ~(k:,' '"'--'h.._ ~V,t---tc..: u_i::u~,

7 Petimäe~_kih~uu~~~~ Hälvälän kylässä sijaitsee tuntemattomankokoisessa no-pahkusba. Ympäristöstä on tavattu no WNW-. N- ja RNEsuunnista. Niistä ei ole tavattu mainittavasti kiisuja. Petimäen norij. ttia ympäröi kgn-sgn, jossa on paikoin korkea Grf-pi toisuus. Ympäristöstä mitatut viivasuunnat kiertävät no-pahkua. Haksimin kaade on melko jyr~kä, n. 60, ja alueen yleisestä suunnasta hieman poi keten jokseenkin suoraan länteen(d}.,agram.mi I). 0!il,{.., 6'1) J,iuskeisuuden maksimi on n. 190/80,~ ja se on verraten terävä. Kvartsirypyistä mitatuissa viivauksissa esiintyy runsaasti hajontaa. Petimäellä om. kaivettu kajtai ristikkäistä tutkimusojaa ja lukuisia monttuja. Näytteitä on ar~uttu 32 pisteestä. Kuitenkaan esiintymän laajuus ei ole tiedossa, koska paljast;;.man 233 A -KTK N-puolella ei ole päästy käsiksi kallioon. Mereeniin on kaivettu mm. 6 m syvä monttu. Pliktikairalle moreeni osoittautui liian kovaksi. Petimäestä on tehty 1:500 kartta, jolle on merkitty näytteidenomtopaikat ja pitoisuudet. Alueella tehdyt geofysikaaliset mittaukset antavat vihjeitä kiisuuntuman jatkumisesta koilliseen. Va~taiset tutk;i~kset - Petimäen kiisuuntuman laaju~en ja luonteen selvillesaamiseksi olisi paljastuman 233 A-KrrK NE-puolella kairattava. -Kolvosenjärven NW-päässä olisi kairattava. - Geofysi'-\aaliset mittaukset olisi ulotettava koko Volvosenjärven lineamentin suuntaiselle n. 3 km leveälle vyöhykkef lle Tevanlahdesta Sulkavanjärveen. Geofysikaalisista k:arto1sta on Bouqueranomaliakartta osoittautunut alueella käyttökelpoisimmaksi ja helpoimmin tulkittavaksi. - Kallioperäkartoitus olisiulotettava jonkin matkaa Juvolan Simanalan -tiestä pohjoiseen. Sulkavanjärven E-puolta olisi ehkä käytännöllisintä tutkia profiililuontaisesti ennen varsinaista kallioperäkartoitusta.