Ritva Prinz Renkaan toimittaja/rengas-redakteurin

Transkriptio

1 saatesanat Huippua Rippikoulu on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon valttikortteja. Kansainvälinen rippikoulututkimus osoittaa, ettei missään muussa Pohjois- ja Keski-Euroopan maassa rippikoulu innosta niin monia nuoria mukaan kirkon nuorisotyöhön kuin Suomessa, todetaan Kirkon tiedotuskeskuksen viime lokakuussa julkaistussa tiedotteessa. Rippikoulun päättyessä puolet suomalaisnuorista ilmoitti haluavansa mukaan kirkon nuorisotyöhön. Suomen mallin mukaan ripareita on toteutettu Saksan suomalaisessa kirkollisessa työssä jo 30 vuoden ajan erinomaisella menestyksellä. Myös meillä isoskoulutus on tärkein nuorisotyön muoto. Tänä vuonna isoskoulutukseen osallistuu 23 nuorta, joista 14 on viime kesän rippikoululaisia. Lue lisää Sasu-riparien menestystarinasta sivulta 4 alkaen. Konficamps sind die erfolgreichste Form kirchlicher Jugendarbeit in Finnland. Sie erreichen über 90 % des Jahrgangs. Seit 30 Jahren sind die unvergleichlichen und unvergesslichen Sommerevents auch ein Teil der finnischen kirchlichen Arbeit. Sie bieten unseren Jugendlichen Lieder und Gebete; Lachanfälle und Tränen, mehr oder wenige geistreiche Spiele; Lachssuppe, finnische Grillwürstchen und muurinpohjalettu; Sauna, Schwimmen und Kanufahren und die Möglichkeit, über ihre Identität zwischen zwei Kulturen nachzudenken und Freundschaften mit finnischen und finnisch-deutschen Jugendlichen aufzubauen. Lesen Sie mehr über die 30-jährige Erfolgsgeschichte ab Seite 4. Viel Spaß beim Lesen! Antoisia lukuhetkiä, Ritva Prinz Renkaan toimittaja/rengas-redakteurin kuva: Martti Lammi Rengas haluaa olla kaikkia Saksan suomalaisia yhdistävä side. Pyrimme kehittämään niin lehden ulkoasua kuin sisältöäkin koko ajan palvelemaan entistä paremmin eri-ikäisiä lukijoita. Rengas on suomalaisten seurakuntien jäsenille ilmainen, mutta sen tuottaminen ei ole ilmaista. Tämän lehden mukana on tilisiirtolomake, jolla voit tukea Rengasta omien taloudellisten mahdollisuuksiesi mukaan. Kiitos avustasi! Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden kostenlos, weil die Zeitschrift jeden mit in die Gemeinschaft nehmen will. Aber eine Zeitschrift zu produzieren kostet natürlich Geld. Wir versuchen, optisch und inhaltlich für alle Leser anregend zu bleiben. Mit dem beigefügten Überweisungsträger können Sie unsere Arbeit nach Ihren Möglichkeiten unterstützen. Herzlichen Dank!

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Avoimuutta tarvitaan On hankala tarjoutua tehtäviin, joita ei ymmärrä tai - pahimmassa tapauksessa - joiden olemassaolosta ei edes tiedä, toteaa Piia Rossi pohtiessaan, millaista on tulla uutena jo vakiintuneeseen yhteisöön. Hänen kokemuksensa mukaan sekä uusi tulokas että vastaanottava ryhmä ovat usein turhankin arkoja. Mikä auttaa? Lue Piian mietteitä sivuilta Schlag den Raab mit Mölkky Am Abend des hatte das finnische Wurfholzspiel Mölkky seine Premiere in dem bundesweiten deutschen Fernsehen. In der Sendung Schlag den Raab wurde eine Runde Mölkky gespielt. Michael und Horst von Nürnbergin Pölkkyveikot (NPV) waren als Schiedsrichter dabei und erzählten Kaisa Laiho anschließend von ihren Erfahrungen. Lesen Sie das Interview auf S Linnanrouvia Ei, älkää tehkö tätä minulle! En kestä, jos Kertun ja Helmutin 40-vuotinen avioliitto kaatuu näihin kirjeisiin! Naisten seminaarissa Ebernburgin linnassa eläydyttiin luomaan Kerttu-Marketta Aaltonen-Müllerin elämänkertaa. Kertun elämän käänteiden kautta osanottajat tutkivat naiseutta ja naisena olemista. Jokainen sai tuoda kudokseen mukaan oman säikeensä ja omat tuntonsa. Lue lisää sivuilta Mutter Siepe 25-vuotiaana suomalaisesta Tuula Siepestä tuli kokonaisen kylän äiti ravintola Mutter Siepen emäntä. Kylän olohuone on nähnyt monta tarinaa ja niistä kertovat vanhat esineet sen seinillä. Myös Münsterin suomalainen seurakunta on ottanut Tuulan tuvan omakseen ja vuolaana hersyivät tarinat taas jokatalvisessa takkaillassa. Lue lisää sivuilta Pyhispannaria Eteinen on täynnä isoja kenkiä, pieniä kenkiä, vaaleanpunaisia kenkiä, saappaita ja vilkkuvia vauhtikenkiä. Iloinen tungos täyttää düsseldorfilaisen Rissasen perheen kodin, kun pyhis on alkamassa. Pyhis on Raamatun kertomuksia lapsen tasolla, lauluja ja leikkejä ja lopuksi pyhispannaria mukavassa seurassa. Eikä haittaa, vaikkei aina jaksaisi istua hiljaa paikallaan. Erika Nyman kertoo pyhiksestä tarkemmin sivuilla

3 kuukauden sana Ylösnoussut ei jätä kertomuksien varaan Asiasta kertoi ensimmäisenä joukko naisia. Ylösnousseen puolestapuhujilla olisi antiikin aikaan ollut perusteet vaihtaa ensimmäisiksi todistajiksi naisten tilalle muutama mahtava mies. Mutta kristinuskon keskeinen uutinen syntyi aamuvarhaisella haudalle menneiden naisten kokemuksesta ja kertomasta. Naisten jälkeen tyhjälle haudalle tulleet miehetkin hämmästelivät. Hautapaikalla ja sen läheisyydessä tutkittiin jälkiä pitkään. Kun Jeesuksen ruumista ei löydetty, spekuloitiin sen varastamisella. Jeesuksen seuraajat saattoivat ajatella ruumiin ryöstön olevan keino häpäistä ne, jotka vielä kannattaisivat uskonnollisena kiihottajana kuolemaantuomitun ajatuksia. Ruumiin löytämisestä ei ole kertomuksia, joten Nasaretilaisen vastustajat selittivät tyhjän haudan syyksi ruumiin varastamisen. Jeesuksen oppilaita epäiltiin pian ruumiin kätkijöiksi, sillä kertomukset kuolleistaheränneen Jeesuksen kohtaamisesta yleistyivät. Tyhjä hauta ei myöskään antiikin aikana ollut ylösnousemususkon ainoa perusta. Median haasteeksi tuli eritellä kuvauksia Jeesuksen näyttäytymisestä ylösnousseena Vapahtajana. Ylösnousseen kohdanneet ihmiset nimittäin vakuuttuivat, että kyseessä ei ollut harhanäky eikä kuolleen virkoaminen henkiin. Koska ylösnoussut tunnistettiin Nasaretin Jeesukseksi, joka oli kuollut ristillä, ihmiset tulkitsivat Jeesukselle tapahtuneen sen, mitä juutalaisuudessa yleisesti odotettiin tapahtuvan vasta maailmanajan päätteeksi. Yleinen kuolleistaherättäminen oli tapahtunut etukäteen tämän opettajan kohdalla. Asiasta vakuuttuivat yllättäen myös jotkut Jeesuksen ja hänen kannattajiensa vastustajat. Tunnetuin lienee Paavali, joka ennen hänelle tapahtunutta Ylösnousseen kohtaamista jahtasi Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta puhuvia ihmisiä. Ylösnousseen asia elää edelleen, sillä kirkko, Kristuksen seuraajien joukko, julistaa ylösnousemuksen todellisuutta ja pyrkii elämään Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalaa kunnioittaen ja kaikkia ihmisiä rakastaen. Mutta kirkko yksin ei voi vakuuttaa kaikkia, vaikka sillä olisi hallussaan kaikki media. Siksi kirkko viittaa ylösnousseeseen Kristukseen. Asiasta kertookin viimeisenä Hän, joka tulee oikeudenmukaisena tuomarina seisomaan kaikkien hautojen päällä. Yleisen kuolleistaherättämisen hetkellä jokainen näkee, kokee ja tiedostaa välittömästi, mistä on kysymys. Silloin pääsemme täydelliseen mediaaliseen vapauteen, jota Jeesus eli suhteessa Luojaan. Koska hän pystyi elämään aitona Jumalan ihmisenä, hänestä tuli kaiken pahan ja kuoleman voittaja. Hänen ylösnousemuksensa ja taivaaseen astumisensa ovat vain merkkejä siitä syvemmästä voimasta, joka teki hänestä ja hänen opetuksestaan universaalin totuuden edustajan. Jeesuksen ylösnousemus on edelleen kiistanalainen asia, mutta sen merkitystä ihmiskunnalle ei saa unohtaa. Ylösnouseen seurassa ei nimittäin jäädä kuulopuheiden tai uutisviestien huteraan välikäteen, vaan ojennetaan Kristuksen tavoin vahva käsivarsi edistämään oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja rakkautta oman ajan ja yhteiskunnan keskellä. Anssi Elenius

4 ulkosuomalainen menestystarina Sasu-rippikoulut Riparien, rippileirien historia kertoo suomalaisen nuorisotyön menestystarinaa. Tarina ei ole uusi: ensimmäiset leirimuotoiset rippikoulut järjestettiin Nurmijärvellä vuonna yksi tytöille ja toinen pojille. Innostus levisi ja 1949 Helsingissä järjestettiin ensimmäinen yhteinen leiri tytöille ja pojille jo 35 % suomalaisista rippikoululaisista valitsi leirin. Rippileirit olivat tulleet Suomeen jäädäkseen. Nykyään leirin käy yli 90 % nuorista. 70-luvun loppua lähestyttäessä Saksan suomalaisten joukossa alkoi liikkua yhä sitkeämpiä huhuja Suomen ripari-innostuksesta. Omia nuoria ei voitu lähettää Suomeen riparille, koska monenkaan nuoren kielitaito ei ollut riittävä. Idea omasta Sasu-riparista syntyi. Viisasten kiveä etsimässä Idea sai siivet silloisen Pohjois-Saksan papin, Reijo Virolaisen toimesta. Yhdessä Hampurissa asuvan lehtori Maija Jalassin kanssa hän järjesti maalis-huhtikuun vaihteessa 1982 Cellessä, Hannoverin kupeessa, viikon mittaisen leirin, jolle osallistui 11 nuorta Pohjois-Saksan alueelta aina Berliiniä ja Kölniä myöten. Kokeilu oli varovainen tunnustelu: onko kiinnostus Saksassa asuvien parissa todellista löytyykö osallistujia, jos lähdemme järjestämään leiriä Suomen malliin? Kokemus oli rohkaiseva. Samana vuonna aloitti työuransa Saksan suomalaisten parissa Suomessa aiemmin nuorisopappina toiminut Kai Henttonen. Hänen työnkuvansa Hessenin maakirkossa oli poikkeuksellinen: hän toimi puolipäiväisesti Hessenin ensimmäisenä suomalaispappina hoi

5 taen samalla puolipäiväisesti paikallisen saksalaisen seurakunnan papin töitä. Kai muistelee: Kun saavuin Saksaan, selveni varsin pian, että sekä suomalaisilla seurakunnilla että saksalaisella seurakunnallani oli yksi selkeä yhteinen intressi ja puute nuorisotyö. Molemmilla tahoilla sen niukkuus koettiin kipeäksi ongelmaksi. Pian myös kävi selväksi, että molemmilla tahoilla toivottiin, että minulla olisi edes jonkinlainen viisasten kivi takataskussani tilanteen korjaamiseksi. Toimiiko Suomen malli ulkosuomalaistyössä? Jo seuraavana vuonna, 1983 järjestettiin ensimmäinen suomalais-saksalainen rippileiri Lahden Heinäsaaressa. Saksasta mukana oli 13 rippikoululaista. Isoset olivat Rüsselsheim-Königstädtenin seurakunnan umpisaksalaisia nuoria, joille Kai Henttonen oli pitänyt vuoden mittaisen isoskoulutuksen suomalaisen mallin mukaan. Saksassa asuvien innostus kasvoi vuosi vuodelta ja 1988 rippikoululaisia oli jo 38. Yhden leirin järjestäminen ei enää riittänyt ja uusi yhteistyöseurakunta löytyi Helsingistä. Leirit järjestettiin ensimmäisestä alkaen tiiviissä yhteistyössä suomalaisten seurakuntien kanssa siten, että puolet leiriläisistä, isosista ja opettajista oli Saksasta, toinen puoli suomalaisia yhteistyöseurakunnan nuoria ja työntekijöitä. Työ kasvoi tasaisesti ja vuosina leirejä järjestettiin vuosittain kolme. Parhaimmillaan rippikoululaisia oli liki 80. Uudella vuosituhannella Saksasta tulevien rippikoululaisten määrä on kääntynyt laskuun ja tuntuu nyt vakiintuneen noin rippikoululaiseen. kuva/foto: SKTK:n arkisto

6 Das Best e auf d e m Konfica m p wa r die Ge m e inschaft unt e r d e n Jugendlichen. Timo, 15 Ja h re, Tu rku 2012 Resurssikysymyksiä Toiminnan kasvaessa kävi selväksi, etteivät pappien resurssit riittäneet näin laajamittaisen rippikoulu- ja nuorisotyön toteuttamiseen oman seurakuntatyön ohella. Maija Jalass aloitti työnsä SKTK:n kasvatusasiain sihteerinä tehtävänään hoitaa mm. rippileirien järjestelyjä. Vuonna 1998 nimitys muutettiin nuorisosihteeriksi ja työnkuvaa tarkistettiin. Nuorisosihteerin puolipäiväistä tointa hoiti vuoteen 2008 Päivi Lukkari. Hanna Dallmeier toimi äitiysloman sijaisena Tämän jälkeen rippikouluja nuorisotyö liitettiin osaksi Saksan suomalaispappien työtä työstä vastasi Sanna Kiviluoto, sen jälkeen siitä ovat vastanneet Anssi Elenius, Reettakaisa Sofia Salo, Päivi Vähäkangas ja Päivi Lukkari. Syksyllä 2013 rippikoulutyön ottaa hoitaakseen Anna-Maari Ruotanen. Yhteistyöseurakunnat ovat vaihdelleet vuosien saatossa ja leirejä onkin järjestetty Lahden ja Helsingin lisäksi mm. Paltamossa, Järvenpäässä, Virroilla ja Seinäjoella. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään Espoon Olarin (vuodesta 2001) ja Turun Martin (vuodesta 2009) seurakuntien kanssa. Jumikset leirin selkärankana Jo 80-luvulla Sasu-rippikoululle vakiintui vielä nykyäänkin toimiva konsepti: rippikouluun kuului keväinen tutustumisviikonloppu Oberurselissa, oman saksalaisen kotiseurakunnan toimintaan tutustumista, kesän leirijakso Suomessa sekä jatkoripari syksyllä Oberurselissa. Lisäksi heti ensimmäisen Suomessa pidetyn leirin jälkeen alettiin järjestää isoskoulutusta, joka vakiintui pian kahden viikonlopun mittaiseksi. Koko työ perustuu toisaalta Suomen kirkon rippikoulusuunnitelmaan Elämä usko rukous ja toisaalta kaksikielisyyteen ja kulttuurisuuteen. Kieliryhmittäin pidettäviä ohjaajajohtoisia oppitunteja ei ole kuin muutama päivässä. Oppimista tapahtuu erilaisissa ryhmätöissä, rastiradoilla ja koko leirin kans

7 sa toteutettavissa spektaakkeleissa. Helmirukoushetket, isosten toteuttamat hartaudet ja yhdessä valmistellut jumalanpalvelukset rytmittävät päiviä, johdattavat tutustumaan hengellisen elämän monimuotoisuuteen ja rohkaisevat etsimään omia tapoja Jumalan kohtaamiseen. Tischtennis und Theologie Parasta Sas u-ripa rissa on, ett ä ol e n löytä nyt tos i ra kkaita ystäviä, joitt e n kanssa jaa n s ekä va hoja ripa ri m uistoja ett ä u u- sia elä m yksiä, nyt ja t u- levaisuudessakin. Anna liisa, 19., Espoo Jahre deutsch-finnische Konficamps: beinah tausend Lebensgeschichten; Freundschaften und Erfahrungen, die das Leben der Menschen geprägt haben; tausende und abertausende Lieder und Gebete; Lachanfälle und Tränen, mehr oder wenige geistreiche Spiele; Lachssuppe, finnische Grillwürstchen und muurinpohjalettu; Sauna, Schwimmen und Kanufahren; Meinungsverschiedenheiten und Streitgespräche unter anderem über das Rauchen, die Nachtruhe und sonstige freiheitbeschränkende Regeln; theologische Diskussionen; Fußball-, Volleyball- und Tischtennismeisterschaften; Überzeugungsarbeit bei den Gremien der finnischen Partnergemeinden sowie beim Vorstand und Geschäftsführer vom ZfkA; tausende Briefe und s; Busfahrten kreuz und quer durch Finnland; Übersetzungsfehler; Lach- und Sachgeschichten und vieles mehr. Die Erfolgsgeschichte geht weiter. PÄivi lukkari kuvat/fotos: Ari Geil, Katri Haapalinna, SKTK:n arkisto Paras koke m uks e n i Sas u-ripa rilla oli t u- tustua suomalaisii n rippikou l ulaisii n ja olla osana tätä kahd e n maa n nuorison tapaamista. Ma risa, 15., Tu rku

8 Näin Sasu nähdään Suomessa 12 vuotta Sasua Olarissa Sanoilla Sasu on elävä legenda ovat suomalais-saksalaisen rippikoulun käyneet jo vuosien ajan yhteistä kokemustaan toisilleen kuvailleet. Suomalaisessa kulttuurissa rippikoulu on säilyttänyt vahvan asemansa, vaikka viime vuosina kirkon asema yhteiskunnassa on monilta osin ollut suuren muutoksen kourissa. Ilolla me rippikoulua työksemme tekevät saamme huomata vuosi vuodelta, että ripari on lähestulkoon kaikille nuorille antoisa ja mieleen jäävä kokemus, joka parhaimmillaan tuo elämään pysyvästi jotain uutta ja hyvää. Ne nuoret, jotka jatkavat rippikoulusta isoskoulutukseen, pitävät omaa rippikouluaan usein vertailukohtana kaikelle tulevalle. Oma rippikoulu on paras. Erityisellä tavalla tämä lämmin kunnioitus näkyy juuri Sasu-riparien kohdalla. Juuri tämä kokemus tahdotaan nähdä myös isosen näkökulmasta. Mikä tätä selittää? Nykyisten rippikoulujen joukossa Sasu-riparin leirijakso on muutamia päiviä tavanomaista pidempi. Yhdessä vietetty aika korreloi vaikuttavuuteen. Leirin kuluessa nähdään usein itsensä ylittämistä. Kaksikielinen toiminta on monesta nuoresta etukäteen asia, joka tuo rippikouluun alkuun lisäjännitystä. Tämä tosiasia tuo todennäköisesti Sasuille valikoituneen joukon nuoria. Leirillä saamme usein nähdä, kuinka saksaa koulussa lukeneet rohkaistuvat käyttämään tätä kieltä käytännössä ja ummikotkin oppivat kuin huomaamattaan muutamia sanoja uutta kieltä. Tällainen havainto itsestä on varmasti nuorelle voimaannuttava ja avartava kokemus. Kansainvälistyvässä maailmassa Sasu-ripari on jotain ajan hengen mukaista. Leirillä solmitut ystävyyssuhteet johtavat monesti myös käytännön tasolla kansainvälisyyteen. Kavereihin pidetään yh- Paras koke m uks e n i Sas u- ripa rilla oli yht ein e n ripa ri-la u l u kon rmaati ilais uudessa s ekä saa ressa pid etty lett u- kes t i-iltaoh e lma. St e lla, 18., Espoo

9 teyttä ja heitä käydään tapaamassa. Maailma avartuu. Työntekijä pääsee itsekin olemaan osallinen tästä kaikesta edellä mainitusta. Tämän lisäksi työntekijänä olen saanut kokea, että Sasun erityispiirteistä johtuen tätä rippikoulua myös suunnitellaan aivan erityisellä tavalla. Toivottavasti tämä on näkynyt laadussa. Lisäksi on ollut mielenkiintoista päästä sukeltamaan saksalaisen sisarkirkon ja ulkosuomalaisseurakuntien työn todellisuuteen. Eroja on paljon mutta yhtäläisyyksiä enemmän. Niin Suomen ja Saksan kansojen kuin myös näiden maiden kirkollisen elämän välillä on vahva vuosisatainen side. Sasu-ripari on osa tätä kulttuurista jatkumoa. Me olarilaiset olemme kiitollisia siitä, että saamme olla lujittamassa tätä siltaa ja oppimassa uutta. antti MalinEn Ja MaRKus silvola, olari JuureS-reissuja odotetaan Turussa innolla Ensi kesänä täällä Turussa järjestetään järjestyksessään neljäs Sasu-rippikoululeiri. Vaikka Sasu-leirien historia onkin turkulaisittain kohtuullisen lyhyt, on niille kuitenkin muotoutunut oma paikkansa hieman toisenlaisina rippikouluina, joihin hakeudutaan yli seurakuntarajojen. Olemme kokeneet Sasu-ryhmien edustavan eräänlaista matalan profiilin kansainvälistä kohtaamista, joka on mahdollista hyvin erilaisille nuorille. Yhteinen mutta samalla myös erilainen kulttuuritausta muodostaa tavallaan avaramman tilan, jossa erilaisista lähtökohdista tulevat nuoret voivat rohkeammin olla oma itsensä. Lisäksi rippikoululeirien kaksikielisyys mahdollistaa toisenlaiseen kulttuuriin tutustumisen ilman, että kielitaito sinänsä muodostaisi korkean kynnyksen. Syksyiset JuureS-viikonloput ovat koonneet Turusta matkalle sekä kesän rippikoululaisista että isosista koostuvan joukon. Osa nuorista on osallistunut jo useamman kerran tapahtumaan. Nuoret ovat kokeneet viikonlopun palkitsevana ja sitouttavana, tapahtumana, jota jo odotetaan. Tapahtumalla on toki merkityksensä ystävyyssuhteiden vaalimisessa, mutta tällaisella kansainvälisyydellä on myös tärkeä merkitys nuorten seurakuntakäsityksen laajenemiselle sisäpiiristä kohti rikkaampaa, universaalia kirkkoa. hannele lund Ja seppo RiihiMÄKi, turku kuvat/fotos: Ari Geil, Tuuli Krappitz, Anna Prusila/Markus Silvola, Turun Martinseurakunta, SKTK:n arkisto

10 Kutsu Einladung Kerran usko lapsuuden... Sasu-juhlavuosi 2013 Ensimmäinen saksalais-suomalainen ripari järjestettiin Lahden Heinäsaaressa vuonna Nyt 30 vuotta myöhemmin Sasu-ripareita järjestetään Espoon Hvittorpissa ja Turun Harvan saarella. Juhlavuoden kunniaksi järjestämme Saksan suomalaisissa seurakunnissa riparimessuja, joihin kutsumme kaikkia Sasu-ripareilla kautta vuosikymmenten konfirmoituja. Tervetuloa riparimessuun laulamaan vanhoja tuttuja veisuja, kertomaan ja kuulemaan mieleenpainuvimpia riparimuistoja, siunattavaksi alttarille! Jos haluat osallistua riparimessun toteutukseen, ota yhteyttä alueesi pappiin. Juhlavuoden riparimessut Festgottesdienste Su/So 1.9. Hamburg Su/So :00 Bielefeld La/Sa :30 Hannover Su/So :00 Berlin Su/So :00 Düsseldorf La/Sa :00 Münster Su/So :00 Köln La/Sa :00 Karlsruhe Su/So :00 Frankfurt Su/So :00 München Su/So :00 Stuttgart Su/So :00 Nürnberg Herzlich willkommen zum Konfi-Fest-Gottesdienst! Wir singen alte NSV-Schlager, erzählen und hören Erinnerungen von den Konficamps, feiern das Abendmahl und es gibt die Möglichkeit, am Altar gesegnet zu werden. Das erste finnisch-deutsche Konficamp wurde 1983 in Lahti organisiert. Heute gibt es zwei Konficamps in Espoo und in Turku. Zur Feier des 30-jährigen Jubiläums laden wir alle, die auf den finnisch-deutschen Konficamps konfirmiert wurden, zu einem Konfi-Fest-Gottesdienst ein. Wenn du den Konfi-Fest-Gottesdienst mitgestalten möchtest, melde dich bei der finnischen Pfarrerin / dem Pfarrer auf deinem Gebiet! kuva/foto: Ari Geil

11 Suomalaisten monikulttuurinen sukupolvi kuva/foto: Siiirtolaisuusinstituutti Siirtolaisinstituutin julkaisema kirja Mun Stadi kertoo maahanmuuttajien kokemuksista Suomessa, tarkemmin sanottuna Helsingissä eli Stadissa. Kirja on suunnattu sellaisille ihmisille, jotka eivät ole perehtyneet maahanmuuttaja-aiheeseen, mutta ovat halukkaita tietämään asiasta lisää. Seitsemän maahanmuuttajataustaista somalinuorta kertoo omin sanoin ja avoimesti taustastaan, elämästään ja kokemuksistaan. He ottavat myös kantaa siihen, miten maahanmuuttajiin suhtaudutaan Suomessa. Kirja koostuu kaiken kaikkiaan 15 eri aihepiiristä, joita ovat mm. lapsuus, kasvatus, koulu, uskonto, rasismi ja armeija. Kirjoittajat kuvaavat mielestäni hyvin, millaista on elämä maahanmuuttajana maassa, jossa maahanmuutto on uusi ilmiö ja jossa vieläkin ennakkoluulo ja rasistiset ajatukset tulevat esille jokapäiväisessä elämässä. Osa kirjoittajista on syntynyt Suomessa, kasvanut Suomessa, käynyt suomalaista koulua ja puhuu sujuvasti suomea. Kuitenkin he joutuvat kohtaamaan rasismia joka paikassa. Heitä kohdellaan erilaisina, vaikka he eivät oikeastaan ole sitä. He ovat ehkä uusi sukupolvi suomalaisia, jotka elävät kahden maan ja kulttuurin välistä elämää, mutta joiden kotimaa on kuitenkin Suomi. Yksi kirjoittajista kertoo, että hänellä ei ehkä ole samanlaista isänmaantunnetta kuin muilla suomalaisilla. Kuitenkin hänelle on selvää, että hänen tulee tarvittaessa puolustaa kotimaataan Suomea, missä hänen perheensä ja ystävänsä elävät. Tämän takia hän kävi armeijan ja oli joukossa ainoa tummaihoinen. Hän kuitenkin kertoo, että sai armeija-aikana osakseen enemmän arvostusta muilta suomalaisilta kuin ikinä ennen elämässään. Tietenkin on myös niitä, jotka eivät tunne oloaan suomalaiseksi, mutta he kunnioittavat suomalaisten tapoja ja noudattavat Suomen lainsäädäntöä. Kirjassa nostetaan esille kysymys, miksi suomalaiset eivät arvosta, vaan joskus jopa halveksuvat maahanmuuttajia. Kirjoittajien mielestä medialla on tähän suuri vaikutus. Usein esim. rikoksen yhteydessä kerrotaan, että henkilö oli maahanmuuttajataustainen. Aika harvoin puhutaan maahanmuuttajista positiivisten asioiden yhteydessä. Ennakkoluulot ja tietämättömyys vielä vahvistavat näin syntynyttä negatiivista asennetta. Minun mielestäni seikat, jotka kirja tuo esille, pitävät suurelta osin paikkansa. Suomessa kohtaa valitettavasti edelleen paljon rasismia. Suosittelen kirjaa niille, jotka asennoituvat kriittisesti maahanmuuttajia kohtaan. Olen itsekin ollut tavallaan maahanmuuttaja, kun muutin Saksasta Suomeen, vaikka minulla onkin Suomen kansalaisuus. Jos on kotoisin jostain muusta maasta, on Suomessa vaikeaa päästä sisälle yhteiskuntaan ja saada suomalaisia ystäviä. Minun tilannettani helpotti, että puhuin suomea ja tulin samasta kulttuuripiiristä. Tämä kirja auttoi minua ymmärtämään maahanmuuttajia laajemmin. Huomasin, että he ovat varsin samanlaisia kuin minä itse ja kokevat asiat samalla tavalla. Koska kirja on kirjoitettu kokonaan puhekielellä, tarkemmin sanottuna Helsingin slangilla, tämä kuva vahvistuu entisestään. Max Friedrich Max Friedrich on suomalais-saksalainen opiskelija, joka on suorittanut lukion Suomessa. Mun stadi. toim. Helena Oikarinen-Jabai. Siirtolaisuusinstituutti, Turku ISBN Kirjaa voi tilata siirtolaisuusinstituutin nettikaupasta hintaan 20,- + toimituskulut, Siirtolaisuusinstituutissa on esillä myös kirjan aihetta esittelevä näyttely Mun silmin

12 Ovet auki osallistumiselle Moni meistä aikuisiällä ulkomaille muuttaneista tietää, miltä tuntuu uuden tuttava- ja ystäväpiirin tai harrastusten etsiminen ja millaista on mennä uutena mukaan jo vakiintuneeseen yhteisöön. Useille juuri suomalaisyhteisö onkin se, jota ensimmäisenä etsitään ja jonka toimintaan osallistutaan esimerkiksi lasten kielikoulun tai kirkon kautta. Arkuutta molemmin puolin Ehkä kuitenkin vielä suurempi yllätys minulle on ollut, kuinka arkoja jo vakiintuneet jäsenet saattavat olla pyytämään uutta ihmistä mukaan. Pelätäänkö, että se koettaisiin tyrkyttämisenä? Tai ajatellaanko, ettei uudella varmaankaan ole aikaa tai hän ei ole kiinnostunut juuri tästä meidän toiminnasta? Olen myös huomannut, että ikärajojen yli on melko vähän liikkumaa: oletetaan, että nuoret menevät nuorten juttuihin ja iäkkäämmät puuhaavat omiaan - näin osa toimintaa jää esittelemättä tulokkaalle. Itse olen kokenut uuteen yhteisöön asettumisen muutamaan kertaan sekä tavannut paljon muita uusia. Mielenkiinnolla havaitsin itsestäni, kuinka arka aluksi olin osallistumaan toimintaan. Samaa olen kuullut myös muilta. Tätä artikkelia kirjoittaessani sain sähköpostin ystävältä, jossa hän kertoi halustaan liittyä erään yhteisön toimintaan. Häntä kuitenkin mietitytti, uskaltaako hän sittenkään lähteä mukaan. Arkuuden aiheita olivat muun muassa osaako siellä sitten mitään sanoa? ja haluaisiko ne edes minua listoille?. Vaikuttaa siltä, että monissa meistä piilee pieni arkajalka. Miten uusi tulija löytää paikkansa helpommin? Nämä havainnot ovat saaneet minut miettimään mahdollisia keinoja, joilla helpottaa mukaan tulemista ja mukaan pyytämistä. Syitä arkuuteen on tietystikin monia luonteesta ja itsetunnosta lähtien. Tässä kirjoituksessa kuitenkin mietin käytännön syitä, miksi toimintaan voi olla joskus vaikeaa päästä kiinni. Yritän myös löytää mahdollisia toimintamalleja, joilla helpottaa ensisijaisesti uuden tulokkaan kotiutumista. kuva: Piia Rossi

13 Keskusteluissa uusien kanssa on ilmennyt, kuinka monien mielestä kokonaiskuvan puute toiminnasta vaikeuttaa osallistumista. Uusi jäsen ei uskalla tarjota ideoita, apua tai mielipiteitä, kun ei oikein tiedä, mistä on kysymys. Saattaa olla, että hänelle on unohdettu kertoa, mitä tehdään, miksi tehdään ja missä tarvittaisiin tekijöitä. Todennäköisesti taustalla on se, että tutuille asioille helposti sokeutuu ja ne vaikuttavat itsestäänselvyyksiltä. Tästä syystä voisikin olla hyvä ajatus, että valittaisiin henkilö, jonka tehtävänä olisi esitellä ryhmän toimintaa. Tällainen laajempi esittely helpottaa huomattavasti mukaan tulemista ja saa uuden kokemaan, että hänen panostaan tarvitaan ja arvostetaan. Tiedon puute toiminnasta, rakenteista ja toimijoista johtaa siihen, että on hankala tarjoutua tehtäviin, joita ei ymmärrä tai - pahimmassa tapauksessa - joiden olemassaolosta ei edes tiedä. Johtavana ajatuksena uusien jäsenten mukaan houkuttelemisessa ja toimintaan perehdyttämisessä tulisi olla avoimuuden, rehellisyyden sekä kuuntelevan asenteen. Parhaiten asia toimii, kun ihmiset kohtaavat toisensa kasvokkain ja avoimesti. Mielestäni jokainen jäsen toimii mainoksena toiminnalle ja kaikkien panosta tarvitaan kohtaamaan uusia. Helposti lähestyttävät ihmiset ja avoimuus madaltavat mukaan tulemisen kynnystä. Vaatii rohkeutta ja energiaa tyrkyttää itseään joukkoon - on helpompi lähteä, kun joku kutsuu ja avaa ovea! Itse olen perustanut The Trailing Spouses taidekollektiivin. Kierrän esittelemässä toimintaamme eri tilaisuuksissa. Ryhmäämme liittyvälle uudelle jäsenelle esitellään kollektiivin toimintaa aina myös kahden kesken. Kollektiivimme pyrkii demokraattiseen toimijuuteen. Sen takia pidämme tärkeänä, että kaikki jäsenet ovat alusta alkaen perillä näkemyksistämme ja toimintatavoistamme. Pyrimme luomaan ilmapiirin, jossa uusi tulokas tuntee itsensä tervetulleeksi ja voi osallistua omien halujensa ja kykyjensä mukaan. Avoimuutta kuppikuntamentaliteetin sijaan Olisikin tärkeää, että toiminnassa jo pitkään mukana olleet jäsenet jakaisivat heille kertynyttä tietoa ja taitoa, kertoisivat rohkeasti kuka tekee ja mitä, mitä perinteitä on, mitkä ovat toiminnan kulmakivet, mitä on suunnitteilla ja miten toimintaan voi tulla mukaan. Ennen kaikkea eri oheisryhmiä olisi hyvä esitellä, sillä esittelemättä jääneet kuppikunnat automaattisesti viestittävät, ettei uusia jäseniä toivota mukaan. Koska uudella jäsenellä voi olla korkea kynnys tulla uuteen yhteisöön, häntä autetaan parhaiten, jos tehdään aloite ja pyydetään mukaan toimintaan - vaikkapa karjalanpiirakkatalkoisiin, kuten minua pyydettiin heti tänne Bielefeldiin tultuani. On hankala tarjoutua tehtäviin, joiden olemassaolosta ei edes tiedä. Muuten, aiemmin mainitsemani ystävä ilmoittautui rohkeasti haluamaansa yhteisöön, kiirehtimättä ja harkiten, mutta erittäin positiivisessa hengessä. Toivotan hänelle menestystä ja rohkeutta uusiin seikkailuihin! Piia Rossi Piia Rossi on taiteen ammattilainen, joka on erikoistunut yhteisöllisiin sekä osallistaviin taiteisiin. Hän on The Trailing Spouses -taidekollektiivin perustaja ja tekee parhaillaan Bielefeldin yliopistossa väitöskirjaa osallistavan taiteen mahdollisuuksista identiteetin uudistamisprosessissa

14 toripaikka / Marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä. H. Laurila Lempäälä p , fax , Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, Berlin, alk. 30 /yö, booking@finnlandzentrum.de PEPESOUND Äänentoistopalvelu/Beschallungstechnik Digitalisoin levyt, kasetit sekä nauhat / Heilende Hände Finnische Massagetherapeutin 10 v. kokemusta, tyytyväisyystakuu zu Hause, Büro, Hotels Wellness-Stress-Burnout Tilaukset: (AB) Ks. myös Finnisch-Schwedisch-Englisch Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/ valantehnyt kielenkääntäjä Spittweg 3, Bad Zwischenahn Tel Fax Mobiltel service@wm-uebersetzungsbuero.de GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Hanauer Landstrasse Frankfurt Puh Fax info@fennobed.de Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich Ilmaista iloa Turvallisuus on hyvinvoinnin perusrakennusaine. Älä aina tee tärkeämpää, vaan vaali suhteita niihin, jotka elävät lähelläsi. Rakenna lähiympäristöösi vakaa, turvallinen ilmapiiri. Osoita itse, että elämä ja ihmiset ovat toisilleen lahjoja. Onni on tässä ja nyt. Voimme sanoa toiselle, että hän on tärkeä. Anna, Helsinki Lähde: Sivulle on koottu ehdotuksia pienistä teoista, jotka saattavat helpottaa arkea. Mukana on ollut nuorten parissa toimivia arjen asiantuntijoita, jotka edustavat muun muassa etsivää ja erityisnuorisotyötä, sosiaalitointa, koulua, poliisia, vammaisia, urheiluseuroja, päihdetyötä ja maahanmuuttajia

15 Palveluhakemisto / Dienstleistungen Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin Taina Palokangas-Büsing Steinbruchstr. 15, Hannover, Hebamme.Taina@web.de, Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, Hannover Telefon: Suomalainen toimintaterapeutti / Ergotherapeutin Sari Heipp München, puh./tel , sari@heipp.de Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel Fax Güntherstr. 4, Frankfurt a.m. elinao@aol.com Finnisch-DEutsch-Finnisch Vereid. Übersetzerin u. Dolmetscherin Dr. Angela Plöger Vogt-Groth-Weg 22, Hamburg Tel Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, Frankfurt a.m. Tel Fax jakoila@t-online.de Valant. kielenkääntäjä beeidigte Dolmetscherin Ritva Kaarina Schröder FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH Ebelingstr. 4, Hannover Tel , Fax ritvaschroeder@gmx.de Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht Kai Schröder Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch Tel , Fax Psychologische Einzel- & Paarberatung auf Deutsch, Finnisch und Englisch Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie Köln Guldenbachstraße 1 Mobil suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, Hamburg Puh , Fax avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Friedensallee 62a, Hamburg Puh./Tel.: Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Lento-ja laivaliput, seuramatkat Eija Kassner, TravelNet Tel , , eija.kassner@t-online.de Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin! Verot/Steuern Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel , Fax: -51, info@tifcon.de Ks. myös

16 Nur noch die Welt erobern! Mölkky-Spielen bei Schlag den Raab Am Abend des hatte das finnische Wurfholzspiel Mölkky seine Premiere in dem bundesweiten deutschen Fernsehen. In der Sendung Schlag den Raab (ProSieben), in dem es darum geht, den Fernsehstar Stefan Raab in 15 Spiel- und Sportarten zu besiegen, wurde eine Runde Mölkky gespielt. Die Sendung stellt öfter exotische Sportarten vor, die den Leuten Spaß machen. Zum ersten Mal wurde in Deutschland Mölkky vor großem Publikum bekannt gemacht. Tatsächlich haben mehr als 2,9 Millionen Zuschauer die Sendung bis spät in die Nacht verfolgt. Dabei waren auch Michael und Horst von Nürnbergin Pölkkyveikot (NPV) als Schiedsrichter. In diesem Interview fragen wir, wie sie dazu gekommen sind. Warum wurde npv als schiedsrichter zu der sendung eingeladen? M: Für die Sendung werden immer Schiedsrichter von einem offiziellen Verband gesucht. Weil wir die Deutsche Mölkky Meisterschaft (DMM) ausrichten, sind wir sozusagen die Offiziellen und geben somit der Sportart den seriösen Touch. Wer hat im vorfeld über Euren auftritt Bescheid gewusst? M: Wir hatten eine Geheimhaltungserklärung. Dadurch hat eigentlich nur der engste Bekannten- und Familienkreis Bescheid gewusst. Das war sehr schwierig, weil ich es natürlich am liebsten allen erzählt hätte. Die Sache wäre ja sonst noch abgeblasen worden, wenn die Presse davon Wind bekommen hätte. Wie lief der drehtag im studio ab? H: Eine absolut perfekte Struktur im Ablauf, der um 14 Uhr gestarteten Generalprobe nach der vorher einstündigen Schiedsrichterbesprechung, hat für einen sehr stressfreien und unterhaltsamen Nachmittag gesorgt. Von der Begrüßung gegen Mittag bis zur Verabschiedung zur späteren Nacht wurden uns alle Wünsche regelrecht von den Augen abgelesen. Wie waren Eure Gedanken kurz vor dem auftritt? H: Die Zeit während der Sendung haben wir ziemlich gelassen im Schiedsrichterraum bzw. in der Lounge vor einem riesigen Fernseher zusammen mit den Schiedsrichtern der anderen Spiele und einer ganzen Reihe anderer an der Produktion beteiligter Leute verbracht. Kurz vor unserem Auftritt standen wir dann hinter der Bühne, und da sollten wir dann tatsächlich Gedanken gehabt haben? Wohl kaum, außer vielleicht: Wie kommen wir einigermaßen fehlerfrei und lebend wieder heraus aus dieser Nummer? Foto: NPV

17 Foto: Marjukka Cassaro Wie lief das eigentliche spiel ab? habt ihr besondere Wurftechniken oder strategien beobachten können? M: Wir durften ja dazu keine Vorschläge machen, also waren wir speziell von der unorthodoxen Wurfweise vom Stefan Raab überrascht. Es gilt halt wirklich nur: Ein guter Wurf ist, wenn du das triffst, was du treffen willst. H: Letztlich war der Spielverlauf trotz der speziell für die Sendung geänderten Regeln ausgesprochen erfolgreich. Mit dieser Mölkky-Präsentation können wir sehr zufrieden sein. Das Spiel hat ordentlich lange gedauert und es war sowohl für die Spieler als auch für die Zuschauer vom Anwurf bis zum Siegwurf durchgehend richtig spannend. Was war für Euch das Beste an dem tag? H: Die Begeisterung, die Professionalität und die Freundlichkeit aller der - und das sind ca. 150 Leute - an der Produktion der Sendung Beteiligten war auf so außergewöhnlich hohem Niveau, dass mich das wirklich sehr beeindruckt hat. Was hat Euer Fernsehauftritt für eine Bedeutung für npv? H: Dieser Fernsehauftritt bei einer der prominentesten Samstagabend-Shows im deutschen Fernsehen war ein riesiger Beitrag zur Verbesserung des Bekanntheitsgrads von Mölkky in unserem Land. Für Michael und mich war es eine ganz tolle Belohnung für nun schon insgesamt 7 Jahre Organisationsarbeit für unseren Verein und die DMM. Welche sind die nächsten herausforderungen für Mölkky-spieler in deutschland? M: Jedes Jahr ist sicherlich die DMM für viele das Ziel. Bei ausländischen Turnieren waren wir die letzten Jahre auch schon sehr erfolgreich hat das erste Mal eine französische Mannschaft anstatt den Finnen die Weltmeisterschaften gewonnen und das wollen wir natürlich auch mal erreichen. H: Eine wirklich herausfordernde Aufgabe ist aus meiner Sicht die Etablierung einer echten Mölkky-Bundesliga mit Teams aus möglichst allen Bundesländern. Dass unsere NPVler in allernächster Zeit mit absoluter Topbesetzung in Lahti bei der Weltmeisterschaft antreten und dort einen Platz auf dem Siegerpodest anstreben, das ist für mich heute schon ziemlich deutlich erkennbar. Wird die Mölkkygesellschaft noch weiter anwachsen und Mölkky eines tages als Profisport im Fernseher übertragen? M: Mölkky wird hoffentlich weiterwachsen. Ein großes Vorbild in jüngster Vergangenheit ist natürlich Curling, die jetzt sogar olympisch ist. H: Dies ist vermutlich eine interessante Frage für eine Pro- und Contra-Diskussion. Meine Zielsetzung ist es jedenfalls, dass Mölkky ein reiner Freizeitsport für alle bleibt. Spiel, Spaß und Strategie stehen für mich im Mittelpunkt, und solange Mölkky als Sport für Unsportliche weiter verbreitet wird, werden Profis hoffentlich noch lange fern bleiben! interview Kaisa laiho deutsche Mölkky-Meisterschaft 2013 Die offene Deutsche Mölkky-Meisterschaft am Juni in Erlangen bietet allen Mölkky-Begeisterten eine zweitägige, internationale Turnier an, mit Vorrunden am Samstag und Finalspielen am Sonntag. Mehr Infos über Teilnahme, Spielmodus und z. B. Nachtquartiere finden Sie unter oder per unter anmeldung@dmm-info.de. Für Zuschauer ist der Eintritt frei. Vorbereitungen für den Fernsehauftritt

18 Team Finland Saksassa Team Finland -verkoston päätehtävä on edistää Suomen taloudellisia etuja ja maakuvaa maailmalla, ja sen toiminnassa keskeisessä roolissa on 72 paikallisesta tiimistä koostuva ulkomaanverkosto. Saksassa yhteistyötä eri toimijoiden välillä on tehty jo pitkään, mutta tulevaisuudessa yhteistyötä tehostetaan entisestään. Team Finland -verkoston toiminta käynnistyi virallisesti Sen ytimen Suomessa muodostavat työ- ja elinkeinoministeriö, ulkoministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä näiden tulosohjauksessa olevat julkisrahoitteiset organisaatiot ja ulkomaiset verkostot. Käytännössä tiimit rakentuvat Suomen suurlähetystöjen ympärille. Team Finland -verkostolla on yhteinen, valtioneuvoston toteuttama ohjaus. Verkosto edistää Suomea maailmalla neljän toisiinsa läheisesti liittyvän asiakokonaisuuden Suomen taloudellisten ulkosuhteiden, suomalaisten yritysten kansainvälistymisen, Suomeen suuntautuvien ulkomaisten investointien sekä Suomen maakuvan parissa. Saksa on tärkeä kansainvälistymisväylä Saksa on yksi Suomen keskeisimmistä yhteistyökumppaneista, mikä näkyy sekä politiikassa, kaupassa, tieteessä että kulttuurissa. Saksan markkinat tarjoavat suomalaisille yrityksille ja kulttuuritoimijoille merkittävää kasvupotentiaalia. Suuren markkinavolyymin lisäksi Saksa on myös tärkeä kansainvälistymisväylä yrityksille samoin kuin kulttuurihankkeille ja luovan talouden toimijoille. Team Finlandin keskeinen tavoite Saksassa on kaupan, kulttuuri- ja tiedeyhteistyön sekä positiivisen Suomi-tietoisuuden lisääminen. Näihin tavoitteisiin päästään hyödyntämällä voimavaroja optimaalisesti, ottamalla yhteiset kontaktit tehokkaasti käyttöön sekä kehittämällä tiedonvälitystä organisaatioiden välillä. Kukin paikallinen tiimi kokoaa yhteen kyseisessä maassa toimivat Suomen viranomaiset, julkisrahoitteiset organisaatiot sekä muut keskeiset Suomi-toimijat. Saksassa yhteistyötä eri toimijoiden välillä on tehty jo pitkään, mutta tulevaisuudessa toimintaa tehostetaan entisestään. Tervetuloa mukaan rakentamaan positiivista Suomi-kuvaa kanssamme! Lisätietoja: Saksan Team Finland -koordinaattori, Christian Heikkinen, Suomen suurlähetystö, Berliini Puh , AJANKOHTAISTA KULTTUURIKALENTERISTA Kerjäläinen ja jänis Bettler und Hase: Suomen suosituimpiin nykykirjailijoihin kuuluva Tuomas Kyrö Saksan-kiertueella. Lukutilaisuudet Hampurissa (Vattenfall Lesetage), Berliinissä (Finnland-Institut) sekä Münchenissä (Gasteig Black Box, Nordic Talking-Festival). Salon Dahlmannissa (Marburger Str. 3, Berliini) on asti esillä suomalais-berliiniläisen kuvataiteilijan, professori Robert lucanderin näyttely die Waende 5.0 Säveltäjä Kaija Saariaho on on kuratoinut vuoden 2013 ohren auf Europa festivaalin. Düsseldorfin Tonhallessa 30.4., 7.5. sekä järjestettävissä konserteissa kuullaan Saariahon omien teosten lisäksi mm. Magnus Lindbergin, Jukka Tiensuun, Lotta Wennäkosken musiikkia. Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin verkkosivuilta

19 Siltoja eri maailmojen välille Das zeitgenössische Musiktheaterstück La Figure de la Terre von Komponist Miika Hyytiäinen und Regisseur Jaakko Nousiainen schildert die Reise des französischen Mathematikers Pierre Louis de Maupertuis nach Lappland. Musikalische Zitate des Barock und traditioneller lappländischer Musik begleiten seine geografischen Untersuchungen, so wie auch die Begegnung mit einer nordischen Frau, Christine, die ihm in die Pariser Salons folgt. Die beiden Reisen in die jeweils neue, fremde, auch feindliche Umwelt werden von einer echtzeitgenerierten Videoperformance von Mia Mäkelä illustriert. Ohjaaja Jaakko Nousiainen kertoo, että idea tarttua Maupertuis n tarinaan löytyi kirjaimellisesti omalta takapihalta: Kotitaloni on Pellossa Kittisvaaran juurella. Vaaran huipulla oli Maupertuis n pohjoisin mittauspiste. Retkikunnan tarina tunnetaan muutenkin Tornionlaaksossa hyvin. Nousiainen mietti uusia yhteisiä teosideoita säveltäjä Miika Hyytiäisen kanssa ja La Figure de la Terren libretto lähti kehittymään suoraan musiikillisten ja rakenteellisten ideoiden ympärille. Audiovisuaalisia performansseja ja videotaidetta tekevän Mia Mäkelän kanssa yhteistyö käynnistyi libreton ensimmäisen version valmistuttua. Nousiainen ja Mäkelä loivat yhdessä alustavan visuaalisen käsikirjoituksen, joka toimi myös sävellystyön tukena. Nousiainen kertoo kansainvälisen työryhmän olleen ennakkosuunnitteluvaiheessa parhaimmillaan levällään Saksassa, Ranskassa, Suomessa, Intiassa, Japanissa ja Kanadassa ja vaihtaneen ajatuksia Skypen ja Dropboxin avulla. Keskeinen tekijätiimi on toki suomalainen, mutta olemme kaikki asuneet jo pitkään Berliinissä sekä muualla Euroopassa, joten ehkä se tuo mukanaan omat tyylilliset sävynsä. Itse harjoitukset ja tuotanto tapahtuvat tiiviisti Berliinissä, ja työkieli on saksan, englannin, suomen ja välillä ranskankin sekamelska. Itse teoksessa kansainvälisyys ehkä välittyy siihen valikoituneiden teemojen ja niiden käsittelytapojen kautta. La Figure de la Terre luo siltoja hyvin erilaisten ainesten välille: se yhdistää pohjoista kansanlaulua ranskalaiseen barokkimusiikkiin, historiallista moderniin sekä eri maat ja sosiaaliset ympäristöt toisiinsa. Nousiainen mainitsee yhteensovittamisen sujuneen varsin luontevasti: Yhtenä teoksen alkuperäisenä ideana oli yhdistää eri aikakausien tyylejä ja ilmaisukeinoja sekä musiikillisesti että näyttämöllisesti, joten ehkä siksi mukaan on valikoitunut joukko tekijöitä, joille tämä on luonteenomaista. Vaikka Berliinin ensi-ilta on huhtikuussa, La Figure de la Terren tiimi suuntaa katseensa jo tulevaisuuteen. Tottakai olisi hienoa päästä esittämään teosta myös muualla kuin Berliinissä. Aihe on sen verran kiinnostava, että olemme ydintyöryhmässä pohtineet myös mittakaavaltaan laajempaa versiota, jossa kuvata näitä kiinnostavia historiallisia tapahtumia vielä suuremmalla paletilla, kertoo Nousiainen. Hanna Laajalahti Volontärin Kunst, Finnland-Institut in Deutschland La Figure de la Terre Premiere: , weitere Aufführungen: 14., 18., 19. und 20.4., jeweils 20:00 Uhr Ort: Sophiensaele, Sophienstr. 18, Berlin Tickets: Tel Jaakko Nousiainen, Regisseur von La Figure de la Terre

20 Ilmoitus/Anzeige Maitohappobakteerit hyvinvoinnin edistäjinä Der menschliche Darm mit seiner natürlichen Flora und einer Oberfläche von 400 bis 500 m² leistet einen wesentlichen Beitrag zu einem intakten Immunsystem. Durch ungesunde Lebensweise, aber auch durch Antibiotika, kann das natürliche Gleichgewicht der Darmflora empfindlich gestört werden und schädliche Mikroorganismen nehmen Überhand. Durch die Einnahme von Probiotika (z. B. natürliche Milchsäurebakterien) kann die Wiederherstellung und Aufrechterhaltung der natürlichen Schutzfunktion der Darmflora positiv unterstützt werden. Suolistobakteereista maitohappobakteereilla on merkittävä osa terveyden ja vastustuskyvyn ylläpitäjänä. Monimuotoisessa bakteerifloorassa vallitsee hyvien ja haitallisten bakteerien jatkuva kamppailu elintilasta ja ravinteista. Suoliston hyviin bakteereihin lukeutuvat maitohappobakteerit estävät haitallisten bakteereiden lisääntymistä suolessa. Tasapaino bakteerien välillä kuitenkin herkästi häiriytyy, mikä ilmenee vatsavaivoina ja ripulina. Antibiootit, ruokavaliomuutokset ja lomamatkoilla saadut vieraat bakteerit ovat tavallisimpia syitä haitallisten bakteereiden kasvuun ja tasapainon järkkymiseen. Monelle antibioottikuuri aiheuttaa suolisto-ongelmia, jotka voivat jatkua vielä kuurin loputtuakin. Antibioottihoidon aikana ja sen jälkeen maitohappobakteereiden nauttiminen palauttaa hyvät bakteerit ja tasapainon suoleen. Suolistossa on suurin osa vastustuskykyämme. Maitohappobakteerit kehittävät ja muokkaavat suoliston puolustusjärjestelmää jo vauvaiästä alkaen. Kun suolisto voi hyvin, koko elimistö voi yleensä hyvin. Vatsalle parhaat bakteerit Maitohappobakteereita voi käyttää päivittäin vahvistamaan vastustuskykyä ja suoliston bakteeritasapainoa. Maitohappobakteereita kannattaa nauttia myös erityistilanteissa kuten ulkomaanmatkoilla, antibioottihoidon aikana ja ruokavaliomuutoksissa. Suoliston toiminnan häiriöissä maitohappobakteereissa voi myös olla hyötyä. Maitohappobakteerit ovat turvallisia käyttää, sillä ne ovat luonnollisia ja kuuluvat normaaliin suoliston bakteeristoon ja sopivat kaikenikäisille. Seitsemän maitohappobakteerikantaa sisältävä Lacto Seven on monipuolinen valmiste. Sen luonnolliset laktobasilli- ja bifidobakteerit (probiootit) on suojattu kaksoispäällystyksellä, mikä säilyttää bakteerit elävinä happamassa mahalaukussa. Seitsemän bakteerikantaa ovat vaikutukseltaan tehokkaita suoliston eri osissa. Tabletissa on lisäksi bakteereiden ravintoa inuliinikasvikuitua, mikä auttaa bakteereiden lisääntymistä suolessa Liisa Kansanen Vitabalans Oy, Hämeenlinna, Suomi Myynti Saksassa: Blanco-Pharma GmbH Oasenweg 3, Ellerbek kuva/foto: Deklofenak/Fotolia.com

21 Eine Hommage an die gute Laune Die gebürtige und mittlerweile in München ansässige Finnin Tuija Komi präsentiert auf dem Label GLM ihr zweites Soloalbum Something. Nach ihrer ersten CD Rempallaan hat sie sich mit ihrem neuen Album ein ganz eigenes, neues Motto ausgesucht. Wobei die Auswahl der Stücke nicht irgendwie zufällig ist, sondern getreu dem Leitspruch: Something Old (z. B. der klassische Jazzstandard Poinciana ), Something New (wie die eigene Komposition Every Tear ), Something Borrowed (Stevie Wonders Don t you worry bout a thing als Opener in einer ganz eigenen Interpretation) und Something Blue (was passt da besser als ein Titel wie Five O clock In The Morning ). Ihre musikalischen Mitstreiter sind ein regelrechtes who is who der lokalen Jazzszene: Am Klavier mit von der Partie der einfühlsame Walter Lang, den Bass zupft Peter Cudek und das rhythmische Fundament der Band legt der Schlagzeuger Martin Kolb. Weiter als musikalische Gäste dabei sind der wunderbare Akkordeoninstrumentalist Vlad Cojocaru und - last but not least - Altmeister Dusko Goykovich an der Trompete. Ob Jazzstandard, Soul oder Latin-Style, beeindruckend auf dieser CD sind die Stücke aus Komis Heimat Finnland. Mit der Ballade Tulenliekki oder z. B. dem tief inspirierten Laulu Unelmista Ja Kuusta stellt sie die Magie dieser Songs mit gefühlvollem Ausdruck, aber ohne die typisch nordische Melancholie eindrucksvoll unter Beweis. Something ist nicht irgendein Vokalalbum, sondern eine abwechslungsreiche Hommage an die gute Laune. Es macht einfach Freude Tuija Komi zuzuhören. Thomas J. KREBs Tuija Komi: Something, GLM Music GmbH EC Release-Konzerte, u. a. in Deutschland und in Finnland, siehe: CD erhältlich im Handel & Online ab dem Auch direkt bei der Künstlerin (auf Wunsch mit Autogramm), Bestellungen per info@tuijakomi.de oder Telefon Das Tuija Komi Quartett tritt anlässlich der Tagung des Auslandsfinnenparlaments Europa West am in Köln auf und präsentiert ihr neues Konzertprogramm und ihre neue CD (s. S. 50). Am Konzert in der Fabrik, Frankfurt und am in der Unterfahrt, München. Foto: Tuija Komi Tuija führt auch in Zusammenarbeit mit den finnischen Gemeinden Gesangs-Workshops für jedermann und frau durch. Weitere Informationen direkt bei Tuija Komi, Kontaktdaten s.o