Jeder braucht ein Zuhause

Transkriptio

1 saatesanat Jeder braucht ein Zuhause Jumalanpalveluksessa kuulijoilta kysyttiin, mikä heille antaa kodin tunnun. Vastaukset kuvailivat niin auton nahkaistuinten tuoksua kuin lempinojatuolia lämpöisen takan edessä, teekupposen makua ystävän seurassa ja kaukaisten rakkaiden lähettämän sähköpostin kilahdusta. Mikä saa sinut tuntemaan olosi kotoisaksi, turvalliseksi? Im Herbst erwacht in mir der Nestbautrieb: Die Wohnung muss gemütlich gestaltet werden. Kerzen und Kastanien kommen auf den Tisch und Tee in die Tasse dann kann es von mir aus draußen stürmen! Jeder braucht ein Zuhause. Innerlich: einen Platz zum Wohlfühlen, die Gewissheit, geborgen zu sein. Aber auch ganz konkret: ein Dach über dem Kopf. Darum hilft unsere Gemeinde in Berlin Obdachlosen schon seit fast 10 Jahren durch das Mückenhäuschen-Projekt. Ihre Motivation beschreiben sie so: Wir Finnen und Finninnen haben in dieser Stadt und in dieser Gesellschaft ein neues Zuhause gefunden. Aus Dankbarkeit möchten wir denen helfen, denen dieses bis jetzt nicht gelungen ist. (weitere Informationen: > Pfarrer und Gemeinden > Berlin > Aktion Mückenhäuschen) Auch eine Gemeinde braucht ein Zuhause. Während ich dieses schreibe, werden in Köln die letzten Kisten im neuen Berris ausgepackt. Die Gemeinde in Hannover hat bei der Athanasiuskirche ein neues Dach über den Kopf gefunden. Die Arbeit im Rhein-Main-Gebiet wäre ohne die einladenden Räume in Frankfurt-Dornbusch gar nicht mehr denkbar. Und das Finnland-Zentrum in Berlin hat als Anlaufstelle für alle Finnen und Finnland-Freunde fast schon Kultstatus. Wir sind dankbar für die guten Beziehungen zur EKD, zu den Landeskirchen, Kirchenkreisen, Kirchenverbänden und deutschen Gemeinden vor Ort, die dies alles mit ermöglichen. Seurakuntamme pyrkivät järjestämään toimintaa myös suurten keskusten ulkopuolella. Mutta aina tulee olemaan niitä, jotka asuvat liian pitkien matkojen takana. Erityisesti heille Rengas haluaa tarjota kodin tuntua: ajatuksia omalla äidinkielellä, toisten sellaisten kynästä, jotka etsivät ja löytävät uuden kodin tässä maassa ja yhteiskunnassa. Toivottavasti tämän Renkaan kolahtaminen postiluukustasi antoi sinulle kodin tunnun! Wohlig warme Momente mitten im Herbst wünscht Ihnen für die Rengas-Redaktion Ritva Prinz, kuva: Andreas Dort

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe TEEMA: Seurakuntien tilat Papin aamen Mitä aamen tarkoittaa ja missä sitä käytetään? Kuinka paljon aikaisemmin kannattaa kirjauttaa suunniteltu hääjuhla papin kalenteriin? Pastori Miika Rosendahl aloittaa ABC-kiriallaan artikkelisarjan, jossa paneudutaan kirkolliseen erityissanastoon ja ihmisen elämänkaareen liittyvien toimitusten valmisteluun. Sarjan ensimmäisen osan löydät sivulta 4. 4 Diakonisse gesucht Die deutsche Kirche in Helsinki kennt jeder. Aber was für eine Gemeinde gehört zu dieser Kirche und wer gehört zu dieser Gemeinde? Hauptpastor Erik Panzig schreibt über die Gemeinde, die sich über ganz Finnland erstreckt auf S. 11. Und er hat ein ganz konkretes Angebot: die Gemeinde sucht eine Gemeindeschwester, die Finnisch, Schwedisch und Deutsch kann. 11 Aussteuer und Volkskunst Wo hat die Tradition der finnischen Ryen ihren Ursprung? Wo waren die Schwerpunkte der Ryenweberei? Wie wurde die Wolle gefärbt? Wann wurde der Gebrauchsgegenstand als Kunstwerk entdeckt? Die eigene Rye zählte neben Pferd und Kuh zum kostbarsten Besitz im Haus, schreibt Volker Dallmeier. Er erläutert die Geschichte dieser besonderen Textilien auf S Kerrankin suomalaisseurassa! Oli mukava vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia Saksassa elämisestä ihan omalla äidinkielellä, oli Joona Paulannon kokemus vaelluksesta muiden suomalaisten kanssa Keski-Hessenissä. Itä-Holsteinissa asuvat suomalaiset puolestaan vaelsivat Dieksee-järven maisemissa. Molempia retkiä yhdisti ajatus tarjota kaukana suomalaiskeskuksista asuville mahdollisuus kokoontua. (s ) 21 Joulu on taas Ja varma joulun lähestymisen merkki on kiihtyvä myyjäistouhu suomalaisissa seurakunnissa. Tule mukaan talkoolaiseksi! Näin autat suomalaista seurakuntaasi keräämään taloudellisia resursseja ensi vuoden toimintaa varten ja rakennat itsellesi ja muille joulumieltä. Tai merkitse myyjäisten päivämäärä kalenteriisi jo nyt ja tule nauttimaan tunnelmasta. Lähimmän myyjäispaikan löydät seurakuntasivuilta

3 NAISTEN SEMINAARI 50+ Naisen elämä on monenlaisten roolien kantamista yhdessä persoonassa. Meillä on tuhat rautaa tulessa ja mietimme jo seuraavaa tehtävää, kun suoritamme ensimmäistä. Näin on ollut kautta aikojen. Historian käänteissä on usein naisen käsi ollut mukana vaikuttamassa, vaikka onkin eletty miesten ehdoilla. Elämä muuttuu - muuttuuko äitiys? Lapset aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa - mihin äitiä enää tarvitaan? Oma äiti Suomessa käy yhä huonokuntoisemmaksi - mitä voin täältä käsin tehdä? Miniä kasvattaa lapsia ihan kummallisesti - voinko puuttua asiaan? Meillä jokaisella on kokemuksia äitiydestä, joko omakohtaisesti tai tyttären näkökulmasta. Tervetuloa pohtimaan muuttuvan äitiyden haasteita yhteiseen seminaariin. Alustajana toimii teologian tohtori Outi Lehtipuu, entinen Hampurin pappilan emäntä. Häneltä on ilmestynyt kirja Raamatun äidit - sivustakatsojista päähenkilöiksi. Kirjansa pohjalta hän johdattelee yhteiseen pohdintaan siitä, miten äitiys on muuttunut niin historian saatossa kuin jokaisen meidän elämänkaaressa. Tervetuloa mukaan jakamaan kokemuksia äitiydestä niin äidin, tyttären, miniän kuin anopin näkökulmasta! Paikka: Kardinal-Döpfner-Haus, Domberg 27, Freising - Aika: Osallistumismaksu: EUR 165,- (sisältää majoituksen, ohjelman ja ruokailut, mutta ei kokousja ruokajuomia). Mukana seminaarissa TT Outi Lehtipuu ja pastori Helena Eckhoff. Ilmoittautumiset mennessä netissä > yleinen tapahtumakalenteri kuva: Yuri Arcurs - Fotolian Papille koti? Uusi Pohjois-Saksan pappi etsii itselleen ja miehelleen asuntoa Hampurista (tai ) alkaen. Asunnossa saisi olla kolme huonetta, keittiö valmiina, lisäksi parveke olisi plussaa. Lämmin vuokra maksimissaan noin 850 euroa. Sijainti mieluiten akselilta Altona Schanze Eimsbüttel Grindel Ottensen Neustadt, mutta myös muut alueet käyvät, jos liikenneyhteydet merimieskirkolle ovat kätevät. Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan! Yhteydenotot sähköpostitse: paivi.vahakangas@helsinki.fi tai puhelimitse: Suchen 3-Zimmer-Wohnung Wir (Pfarrerin und Forscher, beide 33) ziehen von Finnland nach Hamburg und suchen eine 3-Zimmer-Wohnung mit EBK (mit Balkon wäre super) ab (oder ab ). Wir suchen vorrangig in den Stadtteilen Altona Schanze Eimsbüttel Grindel Ottensen Neustadt, aber auch andere Lagen mit guten Verkehrsverbindungen kommen in Frage. Die Warmmiete sollte 850 inkl. Heizung nicht übersteigen. Wir freuen uns auf alle Vorschläge! Bitte kontaktieren Sie uns per paivi.vahakangas@helsinki.fi Rengas 12/2011 ilmestyy KV 47 joulukuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 1-2/2012 ilmestyy KV 1 tammi- ja helmikuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 Kirkollinen ABC-kiria eli pieni sanasto kristityn arjen ja juhlan järjestelyihin Tässä nyt alkavassa artikkelisarjassa paneudutaan kirkollisen Mikä on dimissoriale? elämänpiirin erityissanastoon. Samal- Mitä teen kun toivoisin lapselleni saksalais- la tarkoituksena on suomalaista kastejuhlaa? hieman selostaa kirkollisia käytäntöjä. Mistä saan virkatodistuksen? Sanojen paljoudesta poimitaan esiin käsitteitä, joihin jokainen meistä saattaa tavalla tai toisella törmätä muuten tutussa saksalais-suomalaisessa ympäristössä. Varsinkin ihmisen elämänkaareen liittyvien kirkollisten toimitusten valmisteluun liittyvä sanasto on tarkastelun kohteena. Tässä yhteydessä myös valotetaan hieman saksalaisten ja suomalaisten käytäntöjen eroja. Vaikka tiettyä ykseyttä ja yhtäläisyyttä on olemassa kaikkien kristillisten ja varsinkin evankelisluterilaisten kirkkojen välillä, on niiden jokaisen elämä rakentunut historian saatossa ympäristön ja kulttuuripiirin vaikuttamana toisiinsa verrattuna hyvinkin eri tavoin ja erilaiseksi. Artikkelisarjan nimessä ei muuten ole painovirhettä. Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola kirjoitti ABC-kirian ja sai suomalaiset oppimaan jalon lukemisen taidon. Postmodernin palveluyhteiskunnan kielellä voitaisiin siis sanoa kirkon tällä tavoin tarjonneen suomalaisille lukutaitoopetuspalveluita. Itse näen kirkon ensisijaisesti kristittyjen yhteisönä eikä palveluntarjoajaorganisaationa. Joku muu ehkä laittaisi artikkelisarjan nimeksi selvyyden vuoksi: Mitä palveluita kirkko saksalais-suomalaisessa ympäristössä tarjoaa? Tästähän on toki tässä sanastossa kysymys. Ja kirkollinen lukutaito tämän ABC-kirian myötä senkun lisääntyy. Oppe nyt, wanha ia noori! Arkkienkeli Mikaelin päivänä 2011 Miika Rosendahl Amen. Totisesti, tapahtukoon niin, tosi on. Kirkko on kristittyjen yhteisö, mikä näkyy varsinkin jumalanpalveluksissa. Niissä muun muassa tällä pienellä, tutulla sanalla syntyy yhteishenki ja yhteenkuuluvuus. Koko seurakunnan vastatessa hyväksyvästi Aamen. yhden ihmisen lukemasta rukouksesta tulee kaikkien läsnäolijoiden yhteinen pyyntö Jumalalle. Niinpä esimerkiksi häissä ei ole vain papin aamenta vaan koko hääväki rukoilee vihkiparin puolesta. Aika. Vaikka papit puhuvat mielellään ikuisuudesta ja rauhasta, näyttävät heidän kalenterinsa valitettavan usein toisenlaisilta. Varsinkin viikonloppuisin. Siksi kaikkien kasteitten, kirkkohäitten ja muitten kirkollisten toimitusten valmistelu on syytä aloittaa ottamalla aivan ensin yhteyttä oman alueen suomalaispappiin päivästä, kellonajasta sekä muista yksityiskohdista sopimiseksi. Yhteydenotto paria, kolmea kuukautta ennen riittää aivan hyvin. Sarja jatkuu Renkaan seuraavassa numerossa

5 kuukauden sana Sanoinkuvaamattoman äärellä Äärettömän ja käsittämättömän edessä ihmiseltä loppuvat sanat. Sanattomuuden ei tarvitse johtua järisyttävistä kokemuksista, vaan kyse voi olla vain siitä, ettei kuvailun kohdetta pysty sitomaan meidän käyttämiimme määreisiin. Meidän tavallamme myös Raamatun kirjoittajilla oli ongelmia löytää sopivia sanoja Jumalan kuvaamiseen. Miten kuvailisi Häntä, jolla ei ole alkua tai loppua, joka oli jo ennen aikaa ja jonka suuruutta ei kukaan pysty käsittämään? Mistä löytyisivät sanat armon, rakkauden ja rauhan selittämiseen? Sanat, jotka tekisivät oikeutta tälle kaikelle, mutta kuvaisivat Jumalaamme silti persoonana, joka haluaa olla ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa. Vertauksiin turvautuminen on Raamatun ehkä yleisin keino kuvata kuvaamatonta. Kauniita esimerkkejä ovat Jesajan kirjan kohdat, jotka kuvaavat Jumalaa ihmissuhteiden kautta. Kyse ei ole siitä, että meidän tulisi ymmärtää Hänet vertauksessa esiintyvän ihmisen tilalle, vaan siitä, että erilaiset suhteet ja niihin liittyvät tunteet, vastuut sekä velvollisuudet kertovat jotakin Jumalan olemuksesta. Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. (Jes. 49: 15) Jakeessa kuvataan ensin äidin ja lapsen läheistä suhdetta ja kirjoittajan mielestä mahdotonta tilannetta, jossa äiti unohtaa hoitaa lastaan, antaa sille ruokaa ja pitää se lämpimänä. Tästä hän ottaa vielä askeleen eteenpäin: Vaikka sellainen äiti jostakin löytyisikin, Jumala rakastaa vielä enemmän kuin äiti lastaan. Hän ei unohda, vaan kantaa ja huolehtii, että meillä on kaikki, mitä elääksemme tarvitsemme. Jumalan rakkaus ei ole pelkästään huolehtivaa, vaan myös täynnä iloa. Se näkee meissä kauneutta ja haluaa kulkea kanssamme kohti tulevaa: Niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta. (Jes. 62: 5) tai hän kietoo minut vanhurskauden viittaan, niin että olen kuin sulhanen, joka laskee hiuksilleen juhlapäähineen, tai kuin morsian, joka koristautuu kauneimpiinsa. (Jes. 61: 10) Lähimmät ja syvimmät ihmissuhteet tarjoavat hyviä lähtökohtia Jumalasta puhumiseen, mutta ne kykenevät kukin kuvaamaan vain osaa totuudesta. Osoitus Jumalan käsittämättömästä armosta ja rakkaudesta on nähtävissä siinäkin, että Hän ei jäänyt vain perheen pään tai patriarkan rooliin vaan tuli Jeesuksessa veljeksemme, kaltaiseksemme. Wenn die Worte fehlen, aber der unbeschreibliche Gott trotzdem als eine Person dargestellt werden sollte, ist es gut, ein Gleichnis zu erzählen. Das Buch des Propheten Jesaja benutzt schöne Bilder aus dem familiären Bereich, um Gott für seine Hörer und Leser verständlich zu machen. Auch wenn unglaubliches passiert und eine Mutter ihr Kind vergessen sollte, vergisst Gott uns nicht. Wie sich der Bräutigam über seine Braut am Hochzeitstag freut, so freut sich unser Gott über uns. Durch diese menschlichen Beziehungen wird die Größe der Liebe Gottes nicht begreifbar, aber wenigstens begreiflich. Reettakaisa Sofia Salo

6 Uusi uljas Berris Die finnische Gemeinde Köln bezieht neue Räume Kölnin suomalainen seurakunta on muuttanut uusiin tiloihin. Kulman takana Klettenbergin seurakunnan uudessa rakennuksessa käytettävissä on noin 140 m² kokoontumistiloja sekä tietysti sauna. Hiukan ennen muuttoa kolme seurakunnan voimanaista - Iina Fischer, Leena Haubold ja Tiina Lehto-Steenblock - kertoili tunnelmiaan. Mikä sai Kölnin seurakunnan päättämään, että muutetaan pois legendaariselta Berrikseltä? Leena: Se on pitkä juttu ja alkoi siitä, että Kölnin kaupunki luokitteli Berriksen julkisiksi kokoontumistiloiksi. Säännösten mukaan tällaisten tilojen on maksettava parkkipaikoista. Siitä selvittiin monien neuvottelujen jälkeen säikähdyksellä. Mutta jo silloin oli suunnitelmissa, että muutamme Tersteegenhausin uudisrakennukseen. Ensimmäinen suunnitelma raukesi rahoituksen puutteeseen. Joten nyt olemme sen vanhan jutun jatkumossa. Iina: Berristä oli juuri kolmannen tai neljännen kerran remontoitu, kun saimme muuttotarjouksen. Paikallisen saksalaisen seurakunnan kanssa oli tosiaan jo vuosia sitten haaveiltu yhteisestä projektista senioriasuntoineen. Nyt arvokas testamentti mahdollisti uudisrakennuksen, jonne suomalainen seurakunta toivottiin kumppaniksi. Vaikka Berris onkin Kölnin suomalaisten sydämissä, saivat läheinen yhteistyö isäntäseurakunnan kanssa, mahdollisuus tarjota ikääntyville suomalaisille asuntoja ja erityisesti toive ajanmukaisista, siisteistä tiloista seurakuntakokouksen päättämään muutosta. Mitä omat tilat merkitsevät seurakunnallenne? Leena: Oma tupa, oma lupa. Omat tilat ovat kiintopiste, tuttu ja turvallinen paikka. Ne tarjoavat ihanteelliset olosuhteet kaikenlaiseen toimintaan, kun käytöstä, ajoista jne. voi sopia oman väen kanssa. Omat tilat merkitsevät myös vastuun kantamista siitä, että tietty summa rahaa ansaitaan vuosittain kattamaan juoksevat kulut, sekä koko vuoden kestävää huolenpitoa tilojen kunnosta, puhtaanapidosta jne. Mikä oli rakennusprojektin kauhein vaihe/kokemus? Iina: Vaikeinta on tietysti rahoitus: Vaikka saammekin Kölnin seurakuntayhtymältä (Stadtkirchenverband Köln und Region) tukea vuokranmaksuun, on seurakunnan oma osuus silti merkittävä ja edellyttää osittain liikeyrityksen tapaista toimintaa. Tässä toki SKTK tukee seurakunnan vapaaehtoisia ilahduttavasti. Leena: Kyllä, kiitos SKTK:lle kaikesta tuesta tämän projektin aikana! Piano muuttaa

7 Entä mikä oli parasta? Iina: Paras kokemus on toki vielä edessä: muutto ja ensimmäinen Kölsch uusien seinien sisällä! Mitä tekisitte toisin, jos aloittaisitte uudestaan? Leena: Tähän asti kaikki on sujunut niin hyvin, että kysymykseen ei voi vastata. Ehkä sitten kun asutamme Berris kakkosta. Mutta eihän mikään projekti ole täydellinen. Mistä iloitsette uusissa tiloissa erityisesti? Leena: Tilat ovat uudet; tilavat ja valoisat. Energiakustannukset laskevat. Saamme ihan uuden, isomman keittiön. Saniteettitilat ovat luksusta nykyisiin verrattuna. Isoa huonetta voi jakaa, jolloin useampi ryhmä pystyy kokoontumaan tiloissa samanaikaisesti. Kellariin tulee uusi upea sauna. Eli aihetta on monenlaiseen iloon. Tiina: Ja yhtenä isona tilana huone toimii mainiosti juhlasalina, esitelmien pitopaikkana ja vaikkapa jumppasalina tai tanhulattiana. Vanhaan Berrikseen verrattuna uudet tilat ovat vaalean valoisat ja raikkaat, keittiö uutuuttaan hohtava. Muutossa seuranneet vanhat mööpelitkin ovat saaneet uuden maalipinnan. Käytännössä saatamme törmätä tilanteisiin, jolloin tulee mieleen ajatus siitä, että tämä ja tuo kohta uusissa tiloissa olisi kuitenkin pitänyt suunnitella toisin. Päätökset oli kuitenkin tehtävä ajallaan parhaimman käsityksen mukaisesti. Uskon, että lopputulos on muidenkin kuin minun silmääni hivelevä. Mitä toivotte uusien tilojen edesauttavan? Leena: Toivomme tietenkin, että seurakunta kotiutuu sinne hyvin ja tiloille löytyy paljon innokkaita uusia käyttäjiä. Ehkäpä siellä syntyy ihan uudenlaistakin toimintaa. Tiina: Uutuuttaan hohtava, luokseen kutsuva seurakuntatila puhuttelee toivottavasti monia kävijöitä pysyvästi. Olisi hienoa, jos kaunis ympäristö houkuttelisi mahdollisimman monen aktiiviseen toimintaan erilaisissa ryhmissä. Haluamme olla virkeä, elinvoimainen keskus suomalaiselle yhteisölle. Nyt voimme tarjota todella ihanteelliset puitteet niin seurakuntaelämälle kuin toimintaryhmillekin. Mainiota on, että pääsemme järjestämään joulumyyjäiset heti uusiin tiloihimme. Myyjäisissä käyvät monet, jotka muutoin eivät ehdi tai ole kenties ajatelleet osallistua säännöllisesti suomalaiseen toimintaamme. Ehkäpä siitä joukosta löytyy yksi jos toinenkin aktiivinen uuden Berriksen käyttäjä. Raikkaat tilat poikivat seurakuntalaisissa toivottavasti myös tuoreita ajatuksia aivan uudenlaisista toimintamahdollisuuksista. Meillä on mitä parhaimmat puitteet järjestää erilaisia tapahtumia. Toivottavasti niihin osallistumisen kynnys on jatkossa oikein matala. Kauniit, toimivat tilat kutsuvat kokoontumaan ja viihtymään. Uutta keittiötä sisustamassa

8 Berris, die Zweite Die finnische Gemeinde Köln ist umgezogen. Die neuen Räumlichkeiten gleich um die Ecke in dem neuen Gebäude der evangelischen Kirchengemeinde Klettenberg bieten für die Gemeinde ca. 140 m² Raum und natürlich auch eine Sauna! Die neuen Räume sind hell und einladend und bieten multifunktional Raum für Gruppen aller Größen sogar für mehrere gleichzeitig, berichten drei starke Frauen der Gemeinde - Iina Fischer, Leena Haubold ja Tiina Lehto-Steenblock. Besondere Freude kommt beim Anblick der neuen Küche und der zeitgemäßen sanitären Anlagen auf. Ganz zu schweigen von der neuen, schönen Sauna! Iina, Leena und Tiina hoffen, dass die neuen Räume ein lebendiges Zentrum für alle Finninnen und Finnen in der Region bieten und die Schwelle, herein zu kommen, sich wohl zu fühlen und vielleicht auch mitzutun, noch niedriger als bisher ist. Was wäre aber die finnische Gemeinde ohne die deutsche Gastgebergemeinde! Zu den Hintergründen des Enger-Zusammenrückens und Perspektiven der zukünftigen Zusammenarbeit fragten wir Jost Mazuch, Pfarrer der evangelischen Kirchengemeinde Köln-Klettenberg. Was hat Ihre Gemeinde dazu bewogen, der finnischen Gemeinde Räumlichkeiten anzubieten? Seit vielen Jahren arbeiten unsere beiden Gemeinden zusammen. Die Gottesdienste der finnischen Gemeinde finden schon in unserem Tersteegenhaus statt. Da lag es nahe, auch an die finnische Gemeinde zu denken, als wir an die Planung unseres Neubaus gingen. Dass es geklappt hat und die finnische Gemeinde nun sehr schöne neue Gemeinderäume bekommt, freut mich sehr. Haben die Gemeinden im Alltag Berührungspunkte? Die meisten Berührungspunkte gibt es bei besonderen Anlässen: An manchen Feiertagen wie Ostern oder Erntedank feiern wir gemeinsam Gottesdienst, und bei Gemeindefesten der deutschen Gemeinde tritt die Tanzgruppe der finnischen Gemeinde auf oder ein Stand mit finnischen Spezialitäten wird angeboten. Was erhoffen Sie sich von der Zusammenarbeit? Es ist schön, mit anderen Menschen die verschiedenen Erfahrungen auszutauschen und gemeinsam Neues zu erleben. Die christliche Kirche ist ja von Anfang an international gewesen; da sollte man sich nicht auf die eigene nationale Identität beschränken. Oft sind die Deutschen sehr überrascht: Was, so viele Finnen leben hier in Köln? Und die haben eine eigene Kirchengemeinde? Ich hoffe, mit der räumlichen Nähe werden wir uns gegenseitig noch besser wahrnehmen und noch mehr miteinander anfangen. Fotos: Architekturbüro 3paß, Zoran Uroic, Jürgen Dietrich und Iina Fischer Haastattelut / Interview Ritva Prinz Richtfest i Sind Sie neugierig geworden? Sie sind herzlich willkommen, z.b. zum Basar am 26. und !

9 Mitä omat tilat merkitsevät seurakunnallemme? Berliini On hienoa, että meillä on Suomi-keskus, joka on meidän kaikkien (seurakunta, Suomi-koulu, DFG, Suomi-keskus ry) yhteinen kokoontumispaikka. Seurakunnan toimintaryhmille se on ensiarvoisen tärkeä ja sinne on aina kiva tulla myös talkoisiin, myyjäisiin tai muuten vaan. Lisäksi Suomi-keskuksen vieressä on kaunis ja kodikas Passionkirkko, jossa pidämme jumalanpalveluksemme ja jossa saamme usein myös nauttia suomalaisten kuorojen konserteista. Kaisa Tiainen Berliinin suomalaisen seurakunnan pj. Myyjäisvalmisteluja Berliinissä. Hannover Olimme ikionnellisia, kun Hannoverin seurakunta vuotta perustamisensa jälkeen sai oman n. 23 m² huoneen, Tuomaan tuvan, isäntäseurakuntamme yhteydessä. Siellä oli kirjastomme ja sinne keskittyi kaikki eri piirien toiminta. Oma tupa oma lupa, tila oli aina käytössämme ilman eri neuvotteluja muiden aikataulujen suhteen. Sitä tyrmistyneempiä olimme, kun vain 18 kuukautta tekemämme remontin jälkeen seurakunta sanoi irti vuokrasopimuksen omaan tilantarpeeseensa vedoten. Suureksi onneksemme löytyi käyttöömme Vinttikamari Hannoverin Südstadt-seurakunnan Athanasius-kirkolta: urkulehterin takana meillä on siellä valoisa, n. 29 m² huone, jonne toimintamme nyt keskittyy entiseen tapaan. Tässä yhteydessä kiittäisimme erityisesti Südstadt-seurakunnan pastori Dieter Henkel-Niebuhria, jonka välittämänä saimme tilan käyttöömme. Hän oli 9 vuotta Helsingissä saksalaisen seurakunnan pappina ja saapui Hannoveriin vasta vuosi sitten siitä varmaan erityinen suomalaisystävällisyys. Maija Dallmeier Hannoverin suomalaisen seurakunnan pj. Was hat eine deutsche Gemeinde dazu bewogen, der finnischen Gemeinde Räumlichkeiten anzubieten? Was erhofft sie sich von der Zusammenarbeit? Wir bekamen eine Anfrage von Seiten des Kirchenvorstands der finnischen Gemeinde, namentlich durch Frau Dallmeier, ob es bei uns räumliche Möglichkeiten für die finnische Gemeinde gäbe. Hintergrund dieser Anfrage gerade an unsere Gemeinde war wohl nicht zuletzt, dass wir, nach der Fusion dreier Gemeinden, nun eine große Gemeinde mit gegenwärtig drei Gemeindehäusern und einem entsprechend großen Raumangebot sind. In unserem Kirchenvorstand wurde die Anfrage von Beginn an positiv aufgenommen. Man war bemüht, eine für beide Seiten praktikable und gute Lösung zu finden, um so der finnischen Gemeinde zu helfen, wieder einen festen Ort zu bekommen, an dem die kontinuierliche Gemeindearbeit fortgesetzt werden kann. Seit Mai ist die finnische Gemeinde nun in den Räumlichkeiten der Athanasiuskirche unserer Gemeinde anzutreffen. Ein erster gemeinsamer Gottesdienst wurde im September gefeiert und für die Zukunft wäre es schön, wenn sich immer wieder einmal Gelegenheiten finden ließen, um mit gemeinsamen Gottesdiensten und Veranstaltungen, die Begegnung und das Gemeindeleben beider Gemeinden gegenseitig zu bereichern. Dieter Henkel-Niebuhr Pastor der Südstadtgemeinde, Hannover

10 Seurakuntien tiedottajat koolla Frankfurtissa. Frankfurt Das Zusammenleben und -arbeiten mit der finnischen Gemeinde ergab sich, nachdem die schwedische Gemeinde, die über viele Jahre lang unser Gemeindezentrum mitgenutzt hatte, in Frankfurt ein eigenes baute. Es lag nahe, in skandinavischer Nachbarschaft zu bleiben, als wir erfuhren, dass die finnische Gemeinde neue Räumlichkeiten suchte. Es war zudem eine Freude zu hören, dass den finnischen Gemeindemitgliedern unser Kirchenraum sehr gut gefiel und ihrem Gottesdienstraumempfinden entsprach. Die finnische Gemeinde feiert regelmäßig ihre Gottesdienste in der Kirche und am 1. Advent feiern wir den Gottesdienst gemeinsam. Dieses mittlerweile zur Tradition gewordene Zusammenwirken erfreut und erfüllt beide Seiten. Ansonsten unterstützen wir uns, indem wir bei Bedarf gegenseitig einander unsere Räume zur Verfügung stellen. Das Miteinander im Haus ist kooperativ. Das 1. Adventswochenende steht ganz im Zeichen finnischer Adventsund Weihnachtsfreude, die Atmosphäre und alle Angebote finden großen Zulauf. Doris Müller-Fisher, Pfarrerin, Evangelische Dornbuschgemeinde, Frankfurt am Main kuvat/fotos: Anna Kauppi, Mari Mansikka Die Deutsche Ev.-Luth. Gemeinde in Finnland sucht eine Gemeindeschwester (Diakonisse) Die/der Bewerber/in muss gemäß Beschluss der Bischofskonferenz das finnische Diakonissenexamen absolviert haben. Auch Bewerber/innen, die bis zum 1. Januar 2012 ihr Examen absolvieren, können berücksichtigt werden. Es wird eine Probezeit von 6 Monaten eingehalten. Die Stelle wird nach Tarifgruppe 502 bezahlt. Die Deutsche Gemeinde hat Mitglieder in Finnland. Grundvoraussetzung für die Ausübung des Amtes sind gute Sprachkenntnisse der Arbeitssprachen der Gemeinde Deutsch, Finnisch und Schwedisch. Die Bewerbungsunterlagen sollen bis zum 1. November 2011 um 13 Uhr in der Gemeindekanzlei, Bernhardinkatu 4, Helsinki eintreffen. Mehr Informationen zu der Stelle: Hauptpastor Erik Panzig, Tel (0) , dg.hauptpastor@evl.fi oder Gemeindesekretärin Anne Breiling, Tel (0) , dg.sekretariat@evl.fi. Suomen saksalaisessa ev.-lut. seurakunnassa on haettavana Diakonian virka Virka kuuluu vaativuusryhmään 502 ja sen pätevyysvaatimuksena on piispainkokouksen diakonian viran kelpoisuusvaatimukseksi hyväksymä tutkinto. Virkaa täytettäessä otetaan huomioon hakijat, jotka pätevöityvät virkaan ennen Virassa on 6 kuukauden koeaika. Virka pyritään täyttämään mahdollisimman nopeasti. Suomen saksalaisessa ev.-lut. seurakunnassa on 2600 jäsentä. Työkielet ovat saksa, suomi ja ruotsi. Kaikkien kielien hyvä hallinta on viran hoidon kannalta olennaista. Hakemukset ansioluetteloineen tulee lähettää klo 13 mennessä osoitteella Suomen saksalainen ev.-lut. seurakunta, Bernhardinkatu 4, Helsinki. Tiedustelut: kirkkoherra Erik Panzig, puh (0) , dg.hauptpastor@evl.fi tai seurakuntasihteeri Anne Breiling, puh (0) , dg.sekretariat@evl.fi

11 Diakonisse gesucht Aktuelles von der Deutschen Gemeinde in Finnland Die deutsche evangelischlutherische Gemeinde erreicht Menschen deutscher Sprache in ganz Finnland. Sie ist Teil der finnischen Kirche und gehört zum schwedischsprachigen Bistum Borgå. Sie ist seit 1959 mit der Evangelischen Kirche in Deutschland verbunden. Das Zentrum der Gemeinde ist Helsinki (Helsingfors). Daneben gibt es die Kapellengemeinde in Turku (Åbo) und rund zwanzig Gemeindegruppen im ganzen Land. Foto: Deutsche Gemeinde Zurzeit arbeiten drei Pastoren aus Deutschland in der Gemeinde: Hauptpastor Dr. Erik A. Panzig und die beiden Reisepastoren Katja und Hans-Martin Röker, die sich die zweite Pfarrstelle teilen. Außerdem hat die Gemeinde 18 weitere Mitarbeiter: 1 Kantorin, 1 Diakonisse (Die Stelle ist zurzeit vakant, siehe die Stellenausschreibung auf Seite 10.), 1 Küster und Immobilienverwalter, 2 Verwaltungsmitarbeiterinnen (Gemeindebüro und Kanzlei), 2 Mitarbeiterinnen im Deutschen Seniorenwohnheim, 2 Zivildienstleistende und 9 Mitarbeiter/innen in Kindergarten, Vorschule und Nachmittagsbetreuung (Helsinki und Turku). Zum Jahresende 2010 zählte die Gemeinde anwesende Mitglieder (läsnäoleva/närvarande) und 529 in Ausland lebende Mitglieder (poissaoleva/frånvarande) = Mitglieder (insgesamt). Von den anwesenden Mitgliedern sind 303 Ausländer und haben Finnisch oder Schwedisch als Muttersprache (statistische Abweichung = 18). In Finnland wurde im Laufe des letzten Jahres sehr viel über die Stellung Die Deutsche Kirche in Helsinki der Kirche zu gleichgeschlechtlichen Partnerschaften diskutiert. Dies hat dazu geführt, dass die Zahl der Kirchenaustritte in finnischen Gemeinden sehr hoch war. In unserer Gemeinde hat sich dies aber kaum bemerkbar gemacht (Differenz zu 2009: 21 Mitglieder = minus 0,7 %). Neben der regulären Gemeindearbeit hat die Deutsche Gemeinde aktuell drei weitere Arbeitsschwerpunkte: 1. die Zusammenarbeit mit den deutschsprachigen Nachbargemeinden in Stockholm, St. Petersburg und Tallin sowie der Domgemeinde Ratzeburg in Deutschland; 2. das Deutsche Seniorenwohnheim in Helsinki, welches zurzeit 12 deutschsprachigen Seniorinnen und Senioren Platz bietet; 3. den Kindergarten und die Vorschule in Helsinki mit 35 Kindern sowie die deutschsprachige Nachmittagsbetreuung in Turku mit 28 Kindern. Erik A. Panzig

12 toripaikka / Marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä H. Laurila Lempäälä p , fax , Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24a, Berlin, alk. 25 /yö, booking@finnlandzentrum.de, Huoneistohotelli StadiHome, Helsinki vuokraa kalustettuja, siistejä huoneistoja (1-3h+kk/k) Helsingin kantakaupungista. Hinnat alk. 300 / vko + alv. 9 %. StadiHome, Ilkka Lehtonen , Viulutunteja Hannoverissa. Tarjoan viuluopetusta suomen tai englannin kielellä kaikenikäisille. Tervetuloa niin aloittelijat kuin ennenkin soittaneet! Linnea Hurttia , linnea.hurttia@siba.fi Vuokra-asunto Freiburgista. Olen muuttamassa Helsingistä Freiburgiin ja etsin itselleni kivaa kotia! Yht. otot , tytti.rekimies@yahoo.com PEPESOUND Äänentoistopalvelu/Beschallungstechnik / GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Hanauer Landstrasse Frankfurt Puh Fax info@fennobed.de Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich Nanso Group Oy ist der zweitgrößte Textilproduzent Skandinaviens mit Hauptsitz in Nokia, Finnland. Unsere bekanntesten Handelsmarken sind Nanso, Finnwear, Black Horse, Hyvon und Vogue. Unser skandinavisches Design ist europaweit beliebt und wird seit über 30 Jahren mit Erfolg in Deutschland verkauft. NANSO PROMOTERINNEN GESUCHT Sind Sie * * * kundenorientiert offen und kontaktfreudig modisch interessiert Nanso GmbH ist eine Tochtergesellschaft von Nanso Group Oy das größte finnische Textilunternehmen. Wir suchen ab sofort für alle Bundesländer Damen, die mit unserer Unterstützung selbständig bei Kunden Nanso Promotions durchführen. Wenn wir Ihr Interesse geweckt haben und Sie in einem modernen Unternehmen mit Tradition arbeiten möchten, dann freuen wir uns darauf, Sie persönlich kennen zu lernen! Bitte schicken Sie Ihre Kurzbewerbung mit dem frühestmöglichen Eintrittstermin an Nanso GmbH, Teija Danes Euromoda / Raum 4111 Anton-Kux-Straße 2, Neuss oder gern auch per nansogmbh@nansogroup.com. Für eine erste Kontaktaufnahme stehen wir Ihnen gerne zur Verfügung unter der Telefonnummer:

13 toripaikka / Marktplatz Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Hannoverissa ja sen ympäristössä Taina Palokangas-Büsing (Systemische Therapeutin) Tel Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Rosenweg 6, Ortsteil Wettbergen, Hannover Telefon: Suomalainen toimintaterapeutti Ergotherapeutin Sari Heipp München, puh./tel , sari@heipp.de Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel Fax Güntherstr. 4, Frankfurt a.m. ElinaO@aol.com FINNISCH-DEUTSCH-FINNISCH Vereid. Übersetzerin u. Dolmetscherin Dr. Angela Plöger Vogt-Groth-Weg 22, Hamburg Tel Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, Frankfurt a.m. Tel Fax jakoila@t-online.de Valant. kielenkääntäjä beeidigte Dolmetscherin Ritva Kaarina Schröder FINNISCH-SCHWEDISCH-DEUTSCH Ebelingstr. 4, Hannover Tel , Fax ritvaschroeder@gmx.de Rechtsanwalt, Fachanwalt für Steuerrecht Kai Schröder Beeidigter Dolmetscher, Englisch-Deutsch Tel , Fax Beratung & therapeutische Begleitung mielellään suomeksi, neuvoa myös puhelimitse Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie, Gesprächs- & Systemische Therapie Köln-Sülz, Guldenbachstr.1, Tel suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, Hamburg Puh , Fax avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Friedensallee 62a, Hamburg Puh./Tel.: Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Lento- ja laivaliput, seuramatkat Eija Kassner, TravelNet (Thomas Cook Group) Tel , Mobil eija.kassner@t-online.de Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin! Verot/Steuern Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel , Fax: -51, info@tifcon.de Ilmoitukset - Anzeigenannahme: info@zfka.de, puh./tel

14 Ihanat naiset Saksanmaalla Kuka olet? Olen Arja Pique, kotoisin Mikkelistä. Kävin Jyväskylässä sairaanhoitajakoulun ja olin 1,5 vuotta töissä psykiatrisessa sairaalassa Mikkelin Moisiossa. Täällä Saksassa olivat vuosien varrella työpaikkoinani leikkaussali ja myöhemmin evankelisen seurakunnan kotisairaanhoito. Milloin tulit ensimmäisen kerran Saksaan? 1960 vaihto-oppilaana, oppikouluaikaan lähdin vuodeksi Saksaan, Ludwigshafeniin kaupunginsairaalaan leikkaussaliin töihin. Jäin tänne sitten rakkauden tähden. Miten tulit lähteneeksi Saksaan? Miksi juuri tänne? Pidin saksan kielestä. Minulla oli (on vieläkin) kouluaikainen kirjeenvaihtoystävä, Ingrid. Hänen kauttaan opin tuntemaan Saksan kauniita seutuja ja vanhoja kaupunkeja, mielenkiinto Saksaan kasvoi. Mitkä olivat ensivaikutelmasi Saksasta tänne muuttaessasi? Tapasin ystävällisiä ihmisiä ja Saksa oli mielestäni maana mielenkiintoinen ja kaunis, tietenkin eri lailla kaunis kuin Suomi. Kerro jokin alkuaikojen kommellus? Kun tulin Saksaan ja menin leikkaussaliin töihin, minulla oli ensimmäiset kolme viikkoa joka päivä pääsärky. Jännitys työpaikalla oli niin suuri. Uusi työympäristö, uudet työtoverit ja aluksi kankea saksan kielen taitoni. Millainen oli Suomi, josta lähdit? Turvallinen kotimaa, oli hyvä tietää, että voi palata, jos tulee vaikeuksia. Turvapaikka. Näiden 40 vuoden aikana Suomi on kehittynyt joka suhteessa paljon, kauniiksi hyvinvoivaksi maaksi. Mitä sinuun on saksalaisuudesta tarttunut? Täsmällisyys, asiat pitää olla hyvissä ajoin suunniteltu, reipas työtahti. Miten suomalaisuus näkyy sinussa? Rehellisyys ja sisukkuus, yrittämisenhalu ja myötätunto toisia ihmisiä kohtaan, nehän lienevät meidän tavoitteita ja hyveitä. Niiden mukaan yrittelen elää ja toimia. Nimeä jokin suomalainen lempilaulusi? Miksi juuri se? Mä oksalla ylimmällä, Topeliuksen runon mukaan tehty laulu. Siinä runoilija kuvailee Suomen kaunista luontoa: Oi Taivahan Pyhä Herra, sä Isämme armias, oi kuink on sun maasi kaunis... Mikä on parasta Suomessa? Kaunis luonto. Hyvät muistot onnellisesta lapsuudesta. Mikä on parasta Saksassa? Tytär ja vävy ja koko joukko hyviä ystäviä. Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit? Varmaan Suomessa. En kyllä tiedä, pystyisinkö sopeutumaan enää Suomeen näin pitkän ajan jälkeen. Suomeen on aina ihana mennä, mutta tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että kotini on täällä Saksassa. Olen kuitenkin aina suomalainen. Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla on sinulle? Olen osallistunut seurakunnan toimintaan jäätyäni eläkkeelle. Aikaisemmin se ei ollut mahdollista, koska meiltä on 50 km Kölniin. Viime vuosina olen vetänyt ikivihreiden ryhmää. Silloin tällöin käyn jumalanpalveluksissa. Kaikkiin piireihin en voi osallistua matkan takia. Ikivihreiden kanssa on mukava tavata. Keskustelua kahvin ja pullien ääressä riittää aina, ja teemme pieniä tempauksia 2-3 kertaa vuodessa. Muutamana syksynä olemme tehneet päivän matkoja, nyt syyskuussa olimme Antwerpenissa. Haastattelu Ritva Prinz

15 Musiikkitalo sai kiitosta Berliinin arkkitehtuuriseminaareissa Pohjoismaissa eletään uusien kulttuurirakennusten aikakautta. Berliinin pohjoismaisten suurlähetystöjen yhteistalossa Felleshusissa syyskuussa järjestetyt seminarit toivat yhteen rakennusten arkkitehteja, akustiikkoja ja johtajia sekä kaupunkisuunnittelijoita Helsingistä, Oslosta, Kööpenhaminasta, Malmöstä ja Reykjavikista. Seminaarien aiheena olivat uudet pohjoismaiset kulttuurirakennukset, niiden arkkitehtuuri ja suunnittelun lähtökohdat, sekä rakennusten merkitys kaupunkien kehityksen, kaupunkikuvan ja kaupunkikulttuurin kannalta. Suomesta paikalla olivat Marko Kivistö Musiikkitalon suunnitelleista LPRarkkitehdeista, Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta sekä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavapäällikkö Olavi Veltheim. Elbphilharmonie nousee Hampurin satamaan Kulttuurirakentamiseen liittyvä keskustelu on ajankohtaista myös saksalaisittain: Hampurin sataman läheisyyteen nouseva näyttävä Elbphilharmonie on paikallinen ylpeyden aihe. Toisaalta rakennus on kirvoittanut myös kriittisiä puheenvuoroja jatkuvasti kohoavien rakennuskustannustensa takia. Monet uusista kulttuurirakennuksista on kustannettu pääasiassa verovaroin. Odotukset rakennuksia kohtaan ovatkin suuret: rakennusten on palveltava kaikkia kansalaisia, ei pelkästään eliittiä. Seminaareissa keskusteltiin siitä, miten ihmiset voidaan saada tuntemaan rakennus omakseen. Erityisen tärkeänä pidettiin monipuolista ja aikaansa seuraavaa ohjelmistoa, josta jokainen voi löytää jotain kiinnostavaa. Rakennusten tulisi olla avoinna kansalle myös päivisin, eikä pelkästään konserttien aikaan iltaisin. Kaupungeissa on kuitenkin oltava valmiiksi olemassa aktiivinen kulttuurielämä; huomiota herättävien rakennusten avulla sellaista ei hetkessä luoda. Musiikki on rakennuksen sielu Helsingin Musiikkitalo sai seminaareissa poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton. Rakennuksen avoimuutta, pääsalin akustiikkaa sekä talon toiminnallisuutta kehuttiin vuolaasti. Vaatimus akustiikan onnistumisesta on ollut kaiken Musiikkitalon suunnittelun lähtökohtana. Musiikkitalo on suunniteltu kokonaan itse musiikin ja rakennuksen sisällä tapahtuvan toiminnan ehdoilla. Kuten arkkitehti Marko Kivistö totesi, musiikki on rakennuksen sielu, joka tuo elämän taloon. Seminaarien jälkeen Kivistö ja Hiilivirta korostivat, että Musiikkitalo on ollut pitkä, 12 vuotta kestänyt projekti. Arkkitehtikilpailun voittaneiden LPR-arkkitehtien lähtökohdat ja perusajatukset pysyivät kuitenkin samanlaisina koko pitkän prosessin ajan. Hiilivirran mielestä se on osoitus suunnittelun lähtökohtien kestävyydestä. Sekä Kivistö että Hiilivirta peräänkuuluttivat yleistä kärsivällisyyttä kulttuurirakennusten käyttöönottoon; uudet rakennukset löytävät paikkansa osana kaupunkien kulttuurielämää vasta ajan myötä. Musiikkitalosta on tähän asti käytetty kansainvälisissä yhteyksissä englanninkielistä käännöstä Helsinki Music Centre. Hiilivirta kuitenkin paljasti, että englanninkielisestä nimestä tullaan jatkossa luopumaan ja Musiikkitaloa aletaan brändätä myös kansainvälisesti suomenkielisellä nimellä

16 Presidentinvaali lähestyy ovatko henkilötietosi ajan tasalla Suomessa? Tasavallan presidentin vaali (presidentinvaali) järjestetään Suomessa sunnuntaina klo Ennakkoäänestys on Suomessa ja ulkomailla Äänioikeutettu on asuinpaikasta riippumatta jokainen Suomen kansalainen, joka viimeistään ensimmäisen vaalin vaalipäivänä täyttää 18 vuotta. Äänestyslipukkeet postitetaan väestötietojärjestelmään merkittyjen osoitteiden mukaisesti. Tämän vuoksi on tärkeää, että tiedot ovat ajantasaisia. Väestötietolain mukaan ulkomailla oleskeleva Suomen kansalainen on velvoitettu ilmoittamaan välittömästi ulkomailla oleskelunsa aikana tapahtuneista henkilötietojen muutoksista. Ilmoituksen muuttuneista tiedoista voi tehdä joko viimeisen kotikuntansa maistraattiin tai lähimpään Suomen edustustoon. Maistraattien yhteystiedot: - Lisätietoa vaaleista: Ajankohtaista kulttuurikalenterista Jousikvartetti Postiglionen (Ville Koponen - viulu, Erkki Lasonpajo - viulu, Carmen Moggach - sello, Tomas Nunez-Garces - sello) konserttikiertue Saksassa. Hampuri, Kiel, Düsseldorf, Recklinghausen, Wiesbaden, Aschersleben, Schwäbisch-Hall, Neuenbürg Jazzpianisti Iiro Rantala konsertoi JazzFest Berlin -festivaaleilla. Jazz-Institut Berlin Milla Koistisen tanssiesitys No one escapes the spectacle of happiness. Leverkusen, Berliini Käsitaidetyönäyttely JUUREVA Satakunnasta. Suomi-instituutti, Berliini Kirjailijat Markus Nummi ja Risto Isomäki esiintyvät suomalaisessa lukuillassa. Nordische Literaturtage, Literaturhaus Hamburg Pohjoismaisen esittävän taiteen festivaali NORDWIND. Volksbühne, Radialsystem V, Dock 11 (Berliini), Kampnagel (Hamburg). Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin verkkosivuilta kuva/foto: Kristian Smeds Karamazow-Workshop (ks. teksti viereisellä sivulla)

17 Nordwind-Festival zeigt nordische Theaterkunst Vahva suomalaisedustus Das Theaterfestival Nordwind präsentiert darstellende Kunst aus den nordischen und baltischen Ländern in Deutschland. Das Festival findet dieses Jahr zum vierten Mal statt. Erstmals werden Vorstellungen neben Berlin auch in Hamburg sein. Festivalzentrum in Berlin ist die Volksbühne am Rosa-Luxemburg-Platz; weitere Berliner Veranstaltungsorte sind HBC, Radialsystem V und Dock 11/Eden. In Hamburg dient das Kampnagel- Gelände als einziger Spielort. Nordwind zeigt moderne Theater-, Tanz-, Musik- und Performancekunst aus allen skandinavischen Ländern sowie aus Estland und findet vom bis statt. Suomalaiset taiteentekijät ovat vahvasti edustettuina Nordwindin ohjelmistossa. Yksi tämän hetken tunnetuimmista suomalaisohjaajista Kristian Smeds saapuu Berliiniin teatteriryhmänsä Smeds Ensemblen kanssa. Smeds muistetaan Suomessa erityisesti Tuntemattoman sotilaan sovituksestaan, jonka hän ohjasi Kansallisteatterin suurelle näyttämölle vuonna Smedsin tulkinta Tuntemattomasta herätti suurta kohua ja sitä pidetään vuosikymmenen teatteritapauksena. Kansainvälistä mainetta Smeds on niittänyt muun muassa eurooppalaisena yhteistyönä toteutetulla esityksellä Mental Finland, jonka Smeds käsikirjoitti ja ohjasi. Esitys sai ensi-iltansa Belgian flaaminkielisessä kansallisteatterissa Brysselissä vuonna 2009 ja se kiersi myös muualla Euroopassa. Nordwind-festivaalilla Smeds Ensemble esittää yhteistyössä tallinnalaisen Von Krahl -teatteriryhmän kanssa teoksen 12Karamasows. Näytelmä perustuu Dostojevskin Karamazovin veljekset -teokseen mutta Smedsin tulkintaan on yhdistelty myös muita taiteenlajeja kuten tanssia ja musiikkia, sekä pohdintoja nykypäivän Venäjästä ja venäläisyydestä. Smeds Ensemblen ohella suomalaista näyttämötaidetta festivaaleilla edustaa suomenruotsalainen, kokeellisempaa teatteria tekevä Nya Rampen, joka toimii nykyisin Berliinissä ja on jo ehtinyt herättää kiinnostusta Euroopassa. Nya Rampenin ja ruotsalaisen Institutet-teatteriryhmän yhteistuotanto Conte D Amour voitti menneenä kesänä pääpalkinnon saksalaisilla Impulse-teatterifestivaaleilla ja esitys on jo valittu ensi vuoden ohjelmistoon Berliinin Theatertreffenille sekä Wienin juhlaviikoille. Nordwindissa Nya Rampen esittää näytelmän Worship. Nuorta suomalaista nykyteatteria edustaa myös Saara Turusen näytelmä Puputyttö, joka esitetään Nordwindissa lukudraamana. Suomalaista musiikkia festivaaleilla tarjoilee Kimmo Pohjonen, joka soittaa itse kehittämäänsä sähköistä harmonikkaa yhdistellen musiikin eri tyylisuuntia. Nordwindissa Pohjonen esiintyy yhdessä perkussionisti Juuso Hannukaisen sekä ukrainalaisen DakhaBrakha-yhtyeen kanssa. Pohjonen panostaa musiikin lisäksi koreografiaan ja valaistukseen, joten konsertit ovat myös visuaalisesti näyttäviä. Suomalaista taidetta Nordwindissa edustavat myös tanssija-koreografi Eeva Muilu, saamelainen valokuvaaja Matti Aikio sekä äänitaitelija Juha Valkeapää. Oskari Lampisjärvi, PR-Volontär Finnland-Institut in Deutschland Georgenstraße 24 (1. OG), Berlin Tel , info@finstitut.de Lisätiedot:

18 Die volkstümliche finnische Rye Ein Höhepunkt europäischer Volkskunst Älteste Zeugnisse über den Gebrauch von Ryen - langflorigen Noppengeweben - in Finnland finden wir heute in den Vogtabrechnungen der Burgen und Krongütern aus dem 15. und 16. Jahrhundert, sowie in den Büchern des Birgittinenklosters von Naantali. Besonders in den feuchten Burgen und in der Armee unter Gustav Wasa wurden die Noppendecken als Zudecken immer notwendiger. Als Abgaben wurden sie bis an den schwedischen Königshof nach Stockholm geliefert. Um die Produktion der Wolle zu fördern, wurde eigens eine langhaarige, braune Schafsrasse aus England eingeführt, deren Wolle im Laufe der folgenden Jahrhunderte für die Ryenweberei von immenser Bedeutung war. Wahrscheinlich waren die ersten Ryen Ersatz für Tierhäute und Pelze, die vor allem als Bootsdecken genutzt wurden. So sind die weitgehend einfarbigen Bootsryen des 18. und 19. Jh. aus den Schärengebieten stilistisch den Ryen der Burgen und Krongüter im 15. und 16. Jh. am ähnlichsten. Burgryen sind nicht überliefert; die älteste Rye aus Kuhmoinen trägt die Jahreszahl Hauho, Ende des 18 Jh., 134x201 cm, Sihvo+Sirelius. Ein neues Lebensgefühl Ende des 17. Jh. wurde die Ryenweberei auf den Burgen eingestellt. Anstelle traten die Pfarrhäuser, die bei Bedarf Ryen lieferten und vor allem durch Handarbeitskreise stilbildend in die breite bäuerliche Bevölkerung wirkten. Dort konnte man lesen, dort gab es Vorlagen, Stickmustertücher, Stickmusterbücher, Webanleitungen und Möglichkeiten, verschiedene Färbemethoden zu erlernen. Weitreichende politische und soziale Veränderungen hatten großen Einfluss auf Ausbreitung und Stil der Ryenweberei. In der ersten Hälfte des 18. Jahrhunderts, in der Zeit des Großen Hasses hatten nicht nur marodierende fremde Truppen das Land ausgehöhlt, sondern zusätzlich Pestepidemien und schwere Hungersnöte. Nach 1750 verbesserte sich die wirtschaftliche Lage, ein neues Lebensgefühl machte sich breit, was sich vor allem in leuchtenden, fröhlichen Farben und einem ungeahnten Formenreichtum auf volkskundlichen Gegenständen, vor allem in der Ryenweberei wiederspiegelte. Heute gilt die Zeit von 1750 bis Mitte des 19. Jh. als die glanzvollste Zeit der finnischen Ryenweberei. Wertvollste Aussteuer Bald zählte die eigene Rye, die immer mehr zu einem Braut- und Aussteuertextil wurde, neben Pferd und Kuh zum kostbarsten Besitz im Haus. Die Ryenweberei bildete örtliche Schwerpunkte, vor allem in Häme, Uusimaa und Satakunta. Viele Ryen sind zweibahnig gewebt auf dem 1 m-webstuhl und dann zusammengenäht. Bei den einbahnig gewebten Ryen brauchte man einen bis 180 cm breiten Webstuhl, den die Braut nicht mehr allein bedienen konnte. Weberinnen zogen mit ihrem Webstuhl von Hof zu Hof und halfen der Braut bei der Verwirklichung ihrer Aussteuerwünsche. Diese Weberinnen hatten oft ein ausgeprägtes Form-, Farb- und Stilempfinden, sodass man nach den neuesten Forschungen von

19 Fotos: Harri Hurme Pirkko Sihvo ganze Werkgruppen einer Weberin zuordnen kann, wahre Volkskünstlerinnen mit eigener Handschrift, deren Namen aber immer noch im Dunkeln liegen. Die Kette der Ryen besteht meistens aus Leinen, wobei der Schuss immer aus Wolle ist, gefärbt oder ungefärbt, in die der Flor mit Smyrna- Knoten eingewebt ist. Die Farben der Florgarne sind neben der natürlichen Wolle vor allem durch Pflanzen gefärbt: gelb durch Birkenblätter, rot durch Labkrautwurzel, blau durch Isatisblau. Tuulos Syrjäntaka Lepistö , 142x196 cm, Sihvo Eingeführt wurden später das echte Rot der Koschenillelaus, das Krapprot der Rubia tinctoria Pflanze und das Indigo aus Indien. Verblüffend und von geheimnisvollem Zauber sind die vielfältigen Ryentypen. Da gibt es die Tulpen- und Herzryen aus Satakunta, Elch- und Löwenryen aus Uusimaa, die großzügig gestalteten Lebensbaumryen aus Häme, über das gesamte Ryengebiet verteilt vielfigurige Stickmustertuchryen, Kreuzryen, dann die Stern-und Sporenradryen, geometrische Würfelryen und die auf das Schärengebiet und Ahvenanmaa beschränkten Bootsryen. Von der Bettdecke zur Kunstrye Im Laufe des 18. Jh. entwickelten sich Ryen immer mehr neben ihrem eigentlichen Nutzen als Bettdecke zu einem rituellen Textil, das die Menschen von der Wiege bis zur Bahre begleitete. Man schlief unterhalb der Florseite und genoss seine Wärme. Paare wurden auf der Rye vor dem Altar gesegnet. Ryen bedeckten die Wiege bei der Taufe und begleiteten Menschen als Sargtuch auf ihrem letzten Weg. In ganz Europa, nicht nur in Finnland, verlor mit der beginnenden Industrialisierung im 19. Jahrhundert die Volkskunst ihren kultischen Kern und wurde zunehmend bedeutungslos. Erst Jahre später erkannten Künstler des Landes, welch einmaliger Schatz da im Verborgenen ruhte. Beispielhaft seien hier Axel Gallén-Kallela und Eliel Saarinen genannt, die auf den Spuren der alten Ryen durch die Dörfer zogen, Erhaltenswertes erwarben, in ihre Ateliers aufhängten und so den volkstümlichen Textilien eine völlig neue Wertschätzung gaben. Angeregt von der Kraft des alten Erbes schufen sie bald eigene Entwürfe, nicht mehr als Bettdecke, sondern als Teppiche für Wände und Bänke. Der berühmte Entwurf Die Flamme für die Weltausstellung in Paris 1900 von Axel Gallén- Kallela war die Geburtsstunde für eine völlig neue Sicht der Noppengewebe. Museen begannen, die alten Gewebe zu sammeln und vor allem sorgfältig zu restaurieren auf der anderen Seite war ein neuer Weg geebnet, die Kunstrye war geboren. Viele Künstler fanden in der Rye neue künstlerische Wege, eine Entwicklung, die sich durch das ganze 20. Jh. bis heute fortgesetzt hat. So findet man finnische Kunstryen in vielen Museumssammlungen der Welt, oft mit Formen und Mustern, die den alten volkstümlichen Ryen angelehnt sind Herzen, Stundenglas, Kreuze und Lebensbaum. Volker Dallmeier

20 Raumfüllende Stimmgewalt Pentti Savolainen, der Autor des Buches Martti Talvela Licht und Schatten (erschienen 2007, in deutscher Übersetzung 2011), lernte den damals zwanzigjährigen Martti Talvela 1955 an der Domkirche von Savonlinna kennen. Den musst du hören, hatte der Kantor der Gemeinde ihm gesagt. Und dann beschreibt Savolainen seinen eigenen ersten Eindruck: Als der junge, hochgewachsene Seminarist dann seinen Mund öffnete... schnappte ich an der Orgel nach Luft und wunderte mich, wie dieser zwanzigjährige junge Mann eine solche kraftvolle und raumfüllende Stimme ertönen lassen konnte. (S. 15 im Buch) Damit begann eine lebenslange Freundschaft, die Savolainen befähigt, glaubwürdige Aussagen zu der Person und den Qualitäten Martti Talvelas zu machen, die ihn dessen Arbeit aber auch aus einer Talvela positiv zugewandten Sichtweise darstellen lässt. Volksschullehrer wird das sangesfreudige Kind einer karelischen Familie, das handwerklich begabt ist und auch Boxen lernt. Sein Wunsch ist es aber, nicht nur Noten zu singen, sondern den Menschen die Aussagen der Rollen, die er singt und spielt, verstehen zu lassen. Die von Savolainen verfasste Lebensgeschichte Talvelas wird auch zu einer Abrechnung mit der arroganten Kulturbürokratie des Helsinkis der 60er und 70er Jahre, die keineswegs an einer Förderung des vielversprechenden Talents interessiert war. Die Schweden griffen schließlich zu und engagierten ihn für ein Jahr an der Königlichen Oper in Stockholm. Seinen Durchbruch schaffte Talvela jedoch durch die Förderung des Deutschen Wieland Wagner, der ihn für seine Bayreuther Festspiele systematisch aufbaute, sowie die gleichzeitige Solistentätigkeit an der Deutschen Oper Berlin. Die Mailänder Scala und die Metropolitan Opera in New York waren folgerichtige Stationen seines künstlerischen Wirkens. Savolainen beschreibt einfühlsam die Qualitäten seines Freundes, der nicht nur musikalische und mimische Begabungen mitbrachte, sondern äußerst hart an seiner Stimme und seinen Rollen arbeitete, um die Darstellungs-Tiefe zu erreichen, die sein Publikum immer wieder mitriss. Breiten Raum im Buch nimmt der Aufbau der Savonlinna Opernfestspiele ein, die nur mit dem internationalen Ansehen Talvelas und seiner Beharrlichkeit gegen die ablehnende Haltung der Kulturbürokraten in Helsinki durchgesetzt werden konnten. Dieses jahrelange bürokratische Sich-Aufreiben hat, so Savolainen, Talvelas Lebenszeit verkürzt. Die Wichtigkeit des Savonlinna-Projekts kommt zum Ausdruck, indem Talvela als Architekt der finnischen Kultur-Identität beschrieben wird. Mit den Opernfestspielen in Savonlinna wurde laut Savolainen eine Neubewertung der Oper als Musikform freigesetzt, die - weg vom elitären Image - alle Generationen begeistern sollte und es auch heute tut. Für deutsche Leser ist die Sprache von Savolainen manchmal, bedingt durch die wortgetreue Übersetzung, zu schwülstig. Wer das Buch liest, gewinnt jedoch kulturpolitische Eindrücke über Finnland, die er mit Sicherheit zuvor nicht gekannt hat. Er gewinnt auch Ehrfurcht vor den Anstrengungen von Künstlern, die nicht im Elfenbeinturm der Musik leben, sondern mit beiden Beinen, mit Frau und Kindern, auf dem Boden der Tatsachen stehen, die aus ihrer Heimat Finnland im Ausland Kraft schöpfen und, im Falle Talvelas, sogar noch ihr eigenes Land bestellen. Ulrich Grote Pentti Savolainen, Martti Talvela Licht und Schatten, Heiner Labonde Verlag 2011, ISBN kuva: Labonde Verlag&Medienkontor