Pokerin psykologiaa JOHDANTO. M. L. ja J. P. tasaveroisia tekijöitä.

Transkriptio

1 TIETEELLISET ARTIKKELIT michael LaaKasuo, Jussi palomäki & otto Lappi Pokerin psykologiaa Pokeri on suosittu uhkapeli, joka poikkeaa muista uhkapeleistä erityisesti taitoaspektinsa johdosta: toisin kuin suurimmassa osassa muista uhkapeleistä, pokerissa tarpeeksi taitavan pelaajan on mahdollista jäädä voitolle pitkällä aikavälillä. Pokeritaitoa voidaan mitata luotettavasti, ja sen kehittyminen ennustaa kykyä tehdä rationaalisia rahallisesti tuotollisia päätöksiä pokeripelissä. Pokeritaidon osa-alueet voidaan jakaa teknisiin eli peli strategisiin taitoihin ja niin sanottuihin emotionaalisiin, tunteiden säätelyyn liittyviin taitoihin. Pokeritaitojen kehittymisen kannalta on olennaista, että pelaajalla on kattava ymmärrys keskeisistä pokeripeliin liittyvistä matemaattisista käsitteistä. Hyvä ymmärrys pokeripelin mekaniikasta ja sen taitopeliluonteesta on keskeinen osa myös pokeriin liittyvää tunteiden säätelyä. Näistä pokerin erityispiirteistä johtuen aktiivisten pokerinpelaajien psykopatologisia pelihimon piirteitä on haastavaa arvioida perinteisillä kliinisillä instrumenteilla. Tässä katsaus artikkelissa käsittelemme pokerin pelaamiseen ja pokeritaitojen kehittämiseen liittyviä psykologisia mekanismeja. Lisäksi väitämme, että nykyiset käytössä olevat peliriippuvuuden mittarit eivät yksiselitteisesti sovellu pokerinpelaajien arviointiin, ja esitämme kehitys ehdotuksia kyseisiin mittareihin. Avainsanat: pokeri, pokeritaidot, emootioiden säätely, hyvinvointi, rahapelaaminen, päätöksenteko, riski JOHDANTO Pelit ovat perinteisesti tarjonneet käyttäytymistieteilijöille mielenkiintoisia ja hedelmällisiä tutkimus ympäristöjä, joissa ihmisten käyttäytymistä voidaan arvioida rajatussa, luonnollisessa ja todenmukaisessa tehtäväympäristössä. Tunnetuin ja tutkituin esimerkki lienee shakkipeli (De Groot, 1946/1965). Shakin pelaamisen tutkiminen on johtanut merkittäviin tieteellisiin edistysaskeliin erityisesti kognitiivisessa psykologiassa: esimerkiksi lyhytkestoisen työmuistin mieltämisyksikköteoria (chunking) ja nykykäsitys kognitiivisen asiantuntijuuden eli eksperttiyden luonteesta perustuvat pitkälti 1970-luvulla tehtyihin shakkitutkimuksiin (Chase & Simon, 1973a, 1973b; De Groot, 1946/1965; Gobet & Charness, 2006). Pelejä hyödynnetään tutkimuskäytössä myös muilla tieteen aloilla. Esimerkiksi Vangin dilemma -peli on nykyään sosiaali psykologisen ja peliteoreettisen tutkimuksen vakiovaruste, ja sen hyödyntäminen on johtanut ihmisen yhteistyö- ja rankaisukäyttäytymisen syvällisempään ymmärtämiseen (esim. Sigmund, 2007). Pokeri on kenties korttipeleistä tunnetuin, ja se on ollut pitkään näkyvästi esillä valtavirtaviihteessä. Alun alkaen pokerialakulttuuriin liittyvät termit, kuten bluffi ja pokerinaama, ovat tulleet osaksi yleiskieltä, ja pelin sisältämät mahdollisuudet riskeerata tai voittaa suuriakin summia rahaa erityisesti dramaattisissa kaksintaisteluasetelmissa lisännevät osaltaan pelin mystiikkaa. Myös pokerin suosio tieteellisen tutkimuksen kohteena on 2000-luvulla lisääntynyt merkit- M. L. ja J. P. tasaveroisia tekijöitä. 180

2 tävästi (Bjerg, 2010; Fiedler & Rock, 2009; Linnet, Gebauer, Shaffer, Mouridsen & Møller, 2010; Linnet, Frøslev, Ramsgaard, Gebauer, Mouridsen & Wohlert, 2012; Kallinen, Salminen, Ravaja & Yanev, 2009; Morgan, 2013; Palomäki, Laakasuo & Salmela, 2013a, 2013b, 2014; Siler, 2010; Wolkomir, 2012). Tässä artikkelissa luodaan katsaus pokeriin ja erityisesti nettipokeriin liittyvään empiiriseen tutkimukseen. Suurin osa käsiteltävistä tutkimuksista on tehty 2000-luvulla. Ennen 2000-lukua pokeriaiheisen tutkimuksen määrä oli varsin vähäinen (esim. Browne, 1989; Rosenthal, 1995), mikä todennäköisesti liittyy siihen, ettei nettipokeria ollut varsinaisesti olemassa ennen 2000-luvun vaihdetta (Moneymaker, 2006). Pokerin suosion kasvu on ilmennyt erityisesti internetissä pelatun pokerin eli nettipokerin pelaajien määrän suuressa kasvussa. Nykyään miljoonat ihmiset pelaavat pokeria ja nettipokeria maailmanlaajuisesti, ja tähän liittyy yli kahden miljardin euron vuosittainen liikevaihto (Fiedler, 2012; Meyer, von Meduna, Brosowski & Hayer, 2013). Lisäksi monissa maissa televisioidaan säännöllisesti kymmeniä pokeriaiheisia ohjelmia (Bjerg, 2011), ja esimerkiksi elokuvateollisuudessa pokeripelitilanteiden kuvaaminen osana elokuvan jännitys elementtiä on lisääntynyt (Egerer & Rantala, 2014). Pokeri ja nettipokeri ovat suosiossa myös Suomessa. Tätä kuvastavat muun muassa tuhansista aktiivisista, pokerista kiinnostuneista suomalaisista muodostuvat, pääosin internetissä toimivat pokeriyhteisöt (esimerkiksi pokerisivut. com, pokeritieto.com ja pokerista.net) ja kyseisten yhteisöjen aktiivisesti järjestämä toiminta (ks. myös O Leary & Carroll, 2012). Tehtäväympäristönä pokeri ja nettipokeri tarjoavat mahdollisuuksia tutkia luonnollista päätöksentekoa todennäköisyyksiin perustuvan riskin ja epävarmuuden vallitessa, erityisesti sosiaalisessa ympäristössä. Perinteisesti tämän tyyppistä päätöksentekoa on arvioitu yksinkertaisilla ja keinotekoisilla tehtävillä laboratorioolosuhteissa huomioimatta päätöksenteon sosiaalista viitekehystä (Tversky & Kahneman, 1974, 1986). Näissä tehtävissä koehenkilöä pyydetään valitsemaan kahden tai useamman vaihtoehdon välillä, kun vaihtoehtojen seuraukset ovat epävarmat mutta todennäköisyyksiensä puolesta tunnetut (todennäköisyydet ilmaistaan koehenkilölle yleensä numeerisessa muodossa ja asosiaalisessa viitekehyksessä ilman, että päätös on riippuvainen muiden ihmisten toiminnasta). Luonnollisissa toimintaympäristöissä tapahtuva päättely jossa voitot, tappiot ja todennäköisyydet eivät tavallisesti esiinny eksplisiittisesti ilmoitettuina numeroina, vaan ne pitää oppia arvioimaan näppituntumalla oman kokemuksen perusteella ei kuitenkaan aina toteudu samalla tavalla kuin yksinkertaisissa laboratoriotehtävissä (Todd & Gigerenzer, 2000). Pokeri tarjoaa sosioekologisesti luonnollisen tehtäväympäristön todennäköisyyksiin perustuvan päätöksenteon tutkimiseen ja voi siten muodostaa osan päätöksentekotutkimuksen työkalupakkia. Pokeripeliin liittyvät elementit, kuten päätöksenteon sosiaalinen ympäristö ja pelaajien tunteiden säätely, luovat rajapinnan emootio- ja päätöksentekotutkimuksen välille (Morgan, 2013; Palomäki ym., 2013a, 2013b; Seale & Phelan, 2010; Laakasuo, Palomäki & Salmela, 2014a). Näin ollen pokerissa tapahtuvan päätöksenteon arvioiminen luo lisämahdollisuuksia liittää emootiotutkimus kiinteämmin osaksi päätöksenteon, kognitiivisen psykologian ja sosiaalisen kognition tutkimusta. Tämä on perusteltua, kun otetaan huomioon, miten merkittävässä määrin arkielämän jokapäiväiset päätökset perustuvat tunteisiin ja toisten ihmisten läsnäoloon (ks. myös Laakasuo ym., 2014a; Fiske & Taylor, 2008). Tässä artikkelissa keskitymme kolmeen merkittävään ja toisiinsa sidoksissa olevaan aihekokonaisuuteen, jotka ovat keskeisiä pokeripelin psykologian tieteellisen ymmärtämisen kannalta: 1) taidon ja sattuman keskinäinen suhde pokerissa, 2) pokeritaidon eri osa-alueet ja erityisesti pokeripelikokemuksen (tai pokeriasiantuntijuuden) yhteys emootioiden säätelyyn tai hallintaan ja 3) ongelmallisen rahapelaamisen (tai rahapeliriippuvuuden) käsitteen määrittelyongelma pokerin yhteydessä. Esitämme myös alustavia kehitys ehdotuksia käytössä oleviin ongelmallista pelaamista arvioiviin kyselymittareihin. Väitämme tutkimustietoon vedoten, että pokeri poikkeaa taitoaspektinsa johdosta psykologisesti useimmista uhkapelitutkimuksessa arvioiduista peleistä, kuten esimerkiksi lotosta, ruletista tai kolikkoautomaattipeleistä, ja että se on pelialustana mielenkiintoinen myös 181

3 m ichael LaaK asu o, jussi p a L omäk i & o tto Lappi mikrotaloustieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna. POKERIPELIN LUONNE TAITOA VAI SATTUMAA? Pokeri on luonteeltaan taloudellinen riskinottopeli, jossa pelaajat joutuvat jatkuvasti tekemään rahallisia sijoituspäätöksiä riskin ja epävarmuuden vallitessa 1. Näin pokeri ja nettipokeri tarjoavat tehtäväympäristöjä, joiden kontekstissa taloudellisen päätöksenteon käyttäytymiseen liittyviä kognitiivisia ilmiöitä, esimerkiksi arvon muodostusta tai vaillinaisesta informaatiosta seuraavan epävarmuuden huomioon ottamista, voidaan tutkia ekologisesti luonnollisissa tilanteissa. Ole Bjerg (2010) on esittänyt tavan määritellä eri tyyppisiä uhkapelejä kyseisten pelien taito- ja sattumaelementin (chance) keskinäisen suhteen perusteella. Puhtaan sattuman peleihin kuuluvat esimerkiksi ruletti ja lotto, joissa pelin lopputulokseen ei voi mitenkään vaikuttaa ja pelin matemaattinen odotus arvo on aina negatiivinen. Bjergin (2010) mukaan taidon ja sattuman peleihin kuuluvat muun muassa blackjack, craps ja pokeri. Näistä blackjackissa ja crapsissa peli strategialla voidaan vaikuttaa siihen, että pelissä hävitään vähemmän, mutta niissäkin pelin matemaattinen odotus arvo on aina negatiivinen 2. Esimerkkinä puhtaan taidon pelistä voidaan pitää shakkia. Pokeri on luonteeltaan vuoropohjainen nollasummainen epätäydellisen informaation peli. Nollasummapelissä yhden pelaajan voitto merkitsee samalla toisen pelaajan tai pelaajien vastaavaa tappiota. Pokerissa pelaajien voittojen ja tappioiden summa on nolla, ellei huomioida mahdollista pelintarjoajan veloittamaa pelin järjestämisestä perittävää maksua 3. Epätäydellisen informaation pelissä kaikkea mahdollista informaatiota, josta olisi hyötyä oikean päätöksen valinnassa, ei ole käytettävissä. Pokerissa tämä toteutuu siten, että pelaaja ei näe vastustajiensa eikä pakassa jäljellä olevia kortteja. Näin ollen päätöksiin sisältyy riskiä ja epävarmuutta. Riski ja epävarmuus ilmenevät pokerissa eri suuruisina negatiivisina ja positiivisina seurauksina, joita voidaan arvioida ainoastaan todennäköisyyksillä, tai tilastollisena epäselvyytenä. Tyypillisesti vuoropohjaisessa pelissä pelaajat eivät voi muuttaa pelitilannetta vaihtamalla kortteja tai panosta jonkun toisen pelaajan vuoron aikana. Sekä netti- että livepokerissa 4 päätöksenteolle on käytännössä aina maksimiaika, joka määräytyy usein kasinokohtaisesti. Nettipokerissa yhtä päätöstä saa tyypillisesti harkita enintään minuutin ajan, live-pokerissa pitempään 5. Mitä enemmän informaatiota pelaajalla on käytössään päätöksentekohetkellä, sitä parempia päätöksiä hänen on periaatteessa mahdollista tehdä (Hausman, 2013). Näin ollen peliin sisältyy sattuman ohella taitoelementti. Informaation lähteenä voidaan jaettujen korttien ja potin suuruuden lisäksi käyttää esimerkiksi live-pokerissa vastustajassa havaittuja kehollisia eleitä (niin kutsutut keholliset tellit ; Slepian, Young, Rutchick & Ambady, 2013) tai nettipokerissa vastustajista kerättyä tilastoaineistoa (tallennettua tietoa esimerkiksi siitä, kuinka usein vastustaja on tietyissä tilanteissa panostanut ja kuinka usein hän on luovuttanut; Eil & Lien, 2014). Täten pokeria yhdessä pelaavista taitavin on se, joka kykenee tehokkaimmin tunnistamaan, valikoimaan ja hyödyntämään saatavilla olevan informaation päätöksenteossaan. Pokeriin sisältyy myös selkeä sosiaalinen kilpailuelementti, sillä sitä ei pelata taloa vastaan vaan toisia ihmisiä vastaan. Yksittäisen pelaajan on aina teoreettisesti mahdollista tehdä pokerissa sellaisia päätöksiä, jotka ovat pitkällä aikavälillä (rahallisesti) tuotollisia, mikäli hän on riittävän taitava verrattuna sen hetkisiin vastustajiinsa, toisin kuin esimerkiksi blackjack- ja craps-peleissä. Myös empiirisen todistus aineiston perusteella voidaan vakuuttavasti väittää, että pokerissa pitkällä aikavälillä menestymisessä taidolla on hyvin merkittävä rooli. Kahdessa kokeessa Dedonno ja Detterman (2008) osoittivat, että laboratoriossa pelatussa pokeripelissä peli strategisten ohjeiden tarjoaminen johti pelaajien parempaan menestymiseen kyseisessä pelissä (ks. myös Cabot & Hannum, 2005; Turner & Fritz, 2001). Croson, Fishman ja Pope (2008) tarkastelivat ammattija amatööripelaajien menestymistä vuosittain järjestetyssä World Series of Poker -turnaussarjassa (WSOP) ja pystyivät ennustamaan pokeriammattilaisten turnausmenestystä heidän aikaisemman turnausmenestyksensä perusteella (pokerikokemusta arvioimaan on myös onnistu- 182 PSYKOLOGIA

4 p o K erin psyk o L ogiaa neesti kehitetty kyselymittari, ks. Palomäki ym., 2014). Kyseisen ennustuksen voimakkuus oli yhtä suuri kuin golf ammattilaisten turnausmenestyksen ennustamisen yhteydessä pokeri voitiin rinnastaa golfiin taitoelementtinsä puolesta. Levitt ja Miles (2011) analysoivat niin ikään a priori taitaviksi pelaajiksi luokiteltujen menestymistä WSOP:ssa. Tulosten perusteella taitavien pelaajien keskimääräinen turnauksista voitettu rahamäärä oli kaksinkertainen verrattuna kaikkiin muihin pelaajiin. Lisäksi on havaittu, että kokeneet pokerinpelaajat a) tekevät yksinkertaistetuissa nettipokeripeliin liittyvissä päätöksentekotilanteissa parempia päätöksiä valitsemalla todennäköisemmin kahdesta toimintavaihtoehdosta sen, jonka rahallinen odotus arvo on suurempi (Palomäki ym., 2014; Laakasuo ym., 2014a) ja b) arvioivat pokerin päätöksentekotilanteissa todennäköisyyksiä tarkemmin kokemattomiin pelaajiin verrattuna (Linnet ym., 2010, 2012). Toisin kuin esimerkiksi shakissa, pokerissa sekä taidolla että sattumalla on merkitystä arvioitaessa sitä, mitkä mahdollisuudet pelaajilla on voittaa pelissä. Fiedler ja Rock (2009) pyrkivät tutkimuksessaan ilmaisemaan määrällisesti taidon ja sattuman suhteellisen osuuden nettipokerissa. He analysoivat yli nettipokerinpelaajan voittosuhteen (winrate; keskimääräinen voitettu tai KUVIO 1. Simulaatio 900:n yhtä taitavan pokerinpelaajan pelaamista pokerijaosta. Jokaisen simuloidun pelaajan voittosuhde on 3 euroa 100 pokerijakoa kohden ja voittosuhteen keskihajonta on 80 (tyypillinen keskihajonta NLHE-peleissä on 70 90; Siler, 2010). Kuvassa esitetään simuloiduista pelaajista ainoastaan eniten tienannut (ylempi käyrä), vähiten tienannut (alempi käyrä) ja kaikkien pelaajien osalta tienatun rahan matemaattinen odotusarvo (katkoviiva odotusarvo on sama jokaisella 900 pelaajalla). Simulaatio on suoritettu ohjelmalla ev++ Variance Simulator (evplusplus.com). 183

5 m ichael LaaK asu o, jussi p a L omäk i & o tto Lappi hävitty rahamäärä suhteessa tiettyyn määrään pelattuja pokerijakoja) ja päättelivät voittosuhteen ja sen keskihajonnan suhteen perusteella että noin tuhannen pelatun pokerijaon jälkeen pelin lopputulos riippui pääosin taidosta 6. Myös Meyer ja kollegat (2013) tutkivat pokerikokemuksen yhteyttä menestymiseen tietokonekontrolloidussa kuuden pelaajan pokeripelissä, jossa pelattiin 60 pokerijakoa. Tulosten perusteella kokeneet pokerinpelaajat eivät menestyneet keskivertokokeneita paremmin. Tässäkin tapauksessa erojen syntymättömyyden voitaneen katsoa ainakin osittain palautuvan vähäiseen jakojen määrään. Näin ollen on perusteltua väittää, että pokeri on pääosin tuuripeli niille, jotka ovat pelanneet sitä elin aikanaan melko vähän (esimerkiksi alle tuhat jakoa), mutta pääosin taitopeli pitkään pelanneille. Pitkällä aikavälillä pelaajan voitollisuus tai häviöllisyys perustuu hänen tekemiensä valintojen laatuun. Yksittäisen pelaajan on siis teoriassa mahdollista tehdä pitkällä aikavälillä optimaalisia valintoja edellyttäen, että vastustajat tekevät toisinaan epäoptimaalisia valintoja ja jäädä voitolle (ks. myös Svartsjö, Kinnunen, Paloheimo & Mäyrä, 2008). Voittosuhde ja sattuma kuinka pitkä on pitkä aikaväli? On syytä huomioida, että pitkä aikaväli on jokseenkin hankala määritellä. Monet pokeriammattilaiset pelaavat pokeria useita satoja tuhansia jakoja joka vuosi mutta saattavat joskus jäädä viikko-, kuukausi- tai jopa vuositasolla tappiolle. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että he olisivat pelanneet tappiollisina hetkinä huonosti. Sattuman johdosta taitavakin pelaaja tulee tarpeeksi kauan pelattuaan häviämään ajoittain rahaa, joskus jopa kuukausien ajan yhtäjaksoisesti. Voittosuhteen ja sen keskihajonnan avulla voidaan tarkastella sitä, miten suuri osuus sattumalla on pokeripelien lopputuloksiin (Fiedler & Rock, 2009). Teoreettisesti voidaan määritellä esimerkiksi kaksi täysin yhtä taitavaa pelaajaa siten, että molempien voittosuhde ja voittosuhteen keskihajonta ovat täsmälleen samat. Tällöin voidaan myös simuloida prosessi, jossa N kappaletta teoreettisesti täysin yhtä taitavaa pokerinpelaajaa pelaa X-määrän pokerijakoja. Tällöin jokaisen pelaajan rahallinen odotus arvo X:n pokerijaon jälkeen on sama (pelaajat eivät pelaa toisiaan vastaan vaan teoreettisissa, toisistaan riippumattomissa ympäristöissä), mutta todellinen voitettu rahan määrä vaihtelee riippuen voittosuhteen keskihajonnasta (tai varianssista) ja pelattujen pokerijakojen määrästä. Kuviossa 1 on ev++ Variance Simulator -ohjelmaa (evplusplus.com) käyttämällä simuloitu 900:n yhtä taitavan pelaajan pelaamat pokerijakoa. Kuviossa 1 esitetään simuloitujen pokerijakojen aikana tienatun rahan määrän odotus arvo (katkoviiva) ja sekä eniten (ylempi käyrä) että vähiten (alempi käyrä) tienanneen pelaajan voittama/häviämä rahamäärä. Kuten Kuviosta 1 voi havaita, kaikkien (teoreettisesti täysin yhtä taitavien) pelaajien pokerijaon aikana tienaaman rahamäärän odotusarvo on euroa ( / 100 * 3 = ). Jos 900 yhtä taitavaa pelaajaa pelaa kyseisen määrän pokerijakoja, joku heistä (tässä simulaatiossa) häviää euroa, kun taas joku toinen voittaa yli euroa. Kyseessä on kuitenkin vain matemaattinen simulaatio todellisuudessa jokaisen pelaajan voittosuhde on aina dynaaminen ja määräytyy pelitilanteen ja sen hetkisten vastustajien tason perusteella. Täsmällinen voittosuhde ei ole koskaan pelaajien tiedossa (pelaaja näkee vain toteutuneet voitot tai häviöt). Näin ollen Kuviota 1 tulee tulkita ainoastaan havainnollistavana esimerkkinä siitä, miten suuri merkitys tilastollisella vaihtelulla on pelin lopputulokseen: vaikka pelaaja olisi pelannut pokerijakoa tappiollista pokeria (alempi käyrä), hänen voittosuhteensa saattaa todellisuudessa olla positiivinen (katkoviiva). Toisaalta vastaavasti joidenkin jopa pelatun pokerijaon jälkeen rahallisesti voitolla olevien pokerinpelaajien voittosuhde saattaa todellisuudessa olla negatiivinen. Kyseisten pelaajien voidaan tällöin väittää olevan voitolla sattuman johdosta. POKERITAIDON OSA-ALUEET Mitä pitkällä aikavälillä voitolle jääminen pokerissa sitten edellyttää, ketkä ovat taitavia pelaajia ja miten taito opitaan? Pokerissa taito -käsitteen sisällön tarkka määrittely ei ole yksiselitteistä. Pokeri strategiaa opettavan kirjallisuuden perus- 184 PSYKOLOGIA

6 p o K erin psyk o L ogiaa teella ainakin seuraavat aihealueet ja niiden hallinta ovat yhteydessä pokeripelitaitoon (esim. Angelo, 2007; Sklansky & Miller, 2006; Tendler, 2011): a) panostusstrategian hallinta (milloin yksittäisessä pokerijaossa kannattaa panostaa ja miten paljon, ja milloin kannattaa luovuttaa), b) kassanhallinta (panosten koon ja pelaamiseen käytettävissä olevan rahan tasapainottaminen matemaattisesti perustellussa suhteessa toisiinsa), c) pelin valinta (niiden pelaajien tunnistaminen, joita vastaan on tuotollisinta pelata) ja d) emootioiden hallinta (pelaaminen vain silloin, kun emootiot eivät heikennä päätöksentekoa; suotuisa kyky säädellä pelitapahtumien aiheuttamia negatiivisia emootioita). Viimeaikaisen tutkimustiedon valossa on myös perusteltua jakaa pokeritaidon käsite teknisiin (kohdat a c) ja emotionaalisiin (kohta d) osa-alueisiin (Palomäki ym., 2013b; ks. myös Browne, 1989). Pokerikokemus, irrationaaliset uskomukset ja emootioiden säätely Kaikki eivät voi jäädä pokeria pelaamalla voitolle. Pokeria on markkinoitu Suomessakin pelinä, jossa kuka tahansa voi voittaa (jopa miljoonia euroja), ja suuria turnausvoittoja saavuttaneita pokeritähtiä on esiintynyt mediassa (Linden, 2010). Näin ollen on mahdollista, että monet pelaajat kokevat pokerin olevan ennen kaikkea taitopeli. Satunnainen pelaaja voi kuitenkin helposti ymmärtää väärin, mitä taito merkitsee pokerin yhteydessä varsinkin kun otetaan huomioon se, miten helposti ihmiset muodostavat ajatusharhoja ja virhekäsityksiä (irrationaalisia, vääristyneitä uskomuksia) yrittäessään eksplisiittisesti järkeillä todennäköisyyksiin perustuvan tiedon varassa (esim. Fiske & Taylor, 2008). Pokerin taitopeliluonne luultavasti palvelee lähinnä pelaajia, joilla on taipumusta suhtautua pokeriin rationaalisesti ja rauhallisesti ( Laakasuo, Palomäki & Salmela, 2014a, 2014b, 2015; Palomäki ym., 2013a, 2013b, 2014). On eri asia uskoa yleiseen käsitykseen siitä, että pokeria pelaamalla voi teoriassa jäädä voitolle, kuin tietää käytännön tasolla, mitä voitolle jääminen pelaajalta edellyttää. Bjergin (2010) mukaan pokerinpelaajalle voi näin ollen muodostua perusteltu (rationaalinen) uskomus pokerista taitopelinä (esimerkiksi ruletin kohdallahan vastaava uskomus olisi irrationaalinen), mutta samalla kyseisen pelaajan uskomus omista edellytyksistään voittaa pokerissa voi olla irrationaalinen. Pelaaja saattaa uskoa, että koska pokeri on taitopeli, juuri hän voi jäädä siitä voitolle (pitkällä aikavälillä), vaikka käytännössä ilman riittävää taitoa voitolle jääminen pitkällä aikavälillä olisi hänelle äärimmäisen epätodennäköistä. On esitetty, että kokemattomilla pokerinpelaajilla on kokeneita pelaajia todennäköisemmin vääristyneitä (irrationaalisia) uskomuksia juuri taidon ja tuurin käsitteisiin liittyen. Tähän viittaa muun muassa Palomäen ja kollegoiden (2013b) tutkimuksessa tehty havainto, jossa kokemattomat pokerinpelaajat raportoivat uskovansa kokeneita pelaajia todennäköisemmin voivansa vaikuttaa tuuriin. Vääristyneet uskomukset taidosta ja tuurista liittyvät myös usein häviöiden jahtaamiseen (chasing; Dickerson & O Connor, 2006; Mitrovic & Brown, 2009; Toneatto, 2002). Jahtaaminen ei aina lopu edes jatkuvasta häviämisestä huolimatta. On mahdollista, että pokerikokemuksen ja -taidon kartuttamisen myötä päästään ainakin osittain eroon uhkapelaamiseen erityisesti taidon ja tuurin käsitteisiin liittyvistä vääristyneistä uskomuksista (esim. Radburn & Horsley, 2011). Tämän lisäksi on ehdotettu, että pokeria pelaamalla ja sen peli strategiaan perehtymällä voidaan kehittää sellaisia taitoja (esimerkiksi kriittinen tiedon arviointi, ongelmanratkaisu ja oppimistaito), joista on hyötyä myös muilla elämän osaalueilla (ks. esim. Parke, Griffiths & Parke, 2005). Näille näkemyksille ei kuitenkaan toistaiseksi ole esitetty empiiristä näyttöä. Browne (1989) haastatteli kasinolla sekä kokeneita pokerinpelaajia että ongelmapelaajia. Hän raportoi, että kokeneet pelaajat erosivat ongelmapelaajista erityisesti emootioiden hallintaan liittyvien taitojen suhteen: kokeneet pelaajat pystyivät paremmin säätelemään negatiivisia emootioitaan, jotka olivat aiheutuneet peliin liittyvistä epämiellyttävistä tapahtumista, kuten esimerkiksi bad beateista 7, pitkään jatkuneista tappioputkista tai kanssapelaajien piikittelystä. Negatiivisten emootioiden säätely on vahvasti sidoksissa myös tilttaamiseen. Tilttaamisella viitataan (yleensä uhkapelaamiseen liittyvään) vahvaan negatiiviseen pelin elementtien aiheuttamaan emotionaaliseen tilaan, johon liittyy 185

7 m ichael LaaK asu o, jussi p a L omäk i & o tto Lappi kontrollin menettäminen, päätöksenteon heikentyminen ja usein (mutta ei aina) häviöiden jahtaamista. Tilttaamiseen yhdistyvät erityisesti häviötilanteessa useimmiten bad beatien tai pitkien tappioputkien johdosta koettu suuttumus, viha, turhautuminen ja epäoikeudenmukaisuuden tunne (ja joissakin tapauksissa jopa tilttaamishetken muistikatkokset). Erityisesti tilttaamisen yhteydessä jahtaamiskäyttäytymistä ylläpitää vääristyneiden uskomusten lisäksi tarve päästä negatiivisesta tunnetilasta eroon ja takaisin positiiviseen tunnetilaan voittamalla moraalisen oikeudenmukaisuuden nimissä nopeasti hävityt rahat takaisin (niin kutsuttu quick fix; ks. Palomäki ym., 2013a; Rosenthal, 1995). Tilttaamisen katsotaan olevan erittäin merkittävä syy sille, miksi moni pokerinpelaaja (myös osa kokeneista ja teknisesti taitavista pelaajista) häviää rahaa (Angelo, 2007; Palomäki ym., 2013a; Tendler, 2011). Palomäki ja kollegat (2013b) arvioivat kokeneiden ja kokemattomien pokerinpelaajien välisiä eroja sekä näiden teknisissä että emotionaalisissa taidoissa. Kokeneet pelaajat tekivät kokemattomiin pelaajiin verrattuna matemaattisesti parempia ratkaisuja yksinkertaistetuissa nettipokeriin liittyvissä päätöksentekotilanteissa. Tutkimuksen tärkein löydös liittyi kuitenkin emootioiden säätelyyn: kokeneilla pokerinpelaajilla havaittiin kokemattomia pelaajia vähemmän taipumusta niin kutsuttuun märehtimiseen (self-rumination). Märehtimisellä viitataan tässä taipumukseen pyöritellä mielessään negatiivisia ajatuksia, jotka liittyvät usein jo tehtyjen päätösten negatiivisiin seurauksiin. Tyypillistä märehtimistä on esimerkiksi useita päiviä jatkuva harmittelu huonosti menneen työhaastattelun johdosta (ks. myös hindsight bias; Fiske & Taylor, 2008). Vahva taipumus märehtimiseen on mahdollisesti yhteydessä vahingolliseen emootioiden säätelyyn (Elliott & Coker, 2008; Trapnell & Campbell, 1999; ks. myös Wood, Griffiths & Parke, 2007). Tähän viittaavat myös Laakasuo ja kollegat (2014b) raportoidessaan, että pokerikokemus kehittyy erityisesti niille, jotka ovat persoonallisuudeltaan emotionaalisesti vakaita ja kykenevät sietämään korkeampien panosten pelejä. Palomäki ja kollegat (2013a) analysoivat laadullisesti 60 pokerinpelaajien kirjoittamaa tarinaa, joissa pelaajat kertoivat nettipokerissa itselleen merkittävän summan häviämiseen liittyvistä tunteistaan. Analyysin perusteella havaittiin, että monien pelaajien mielestä nimen omaan pokerikokemuksen kartuttaminen on ollut syynä heidän emootioiden hallintansa kehittymiselle ja tilttaamisen vähentymiselle. Palomäki ja kollegat (2013a; Laakasuo ym., 2015) puolestaan havaitsivat pokerikokemuksen puskuroivan negatiivisia tunnekokemuksia vastaan. Kokeneet pelaajat raportoivat vähemmän negatiivisia tunnekokemuksia (esimerkiksi suuttumusta, vihaa ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta) erityisesti silloin, jos he olivat raportoineet myös uskovansa pokerikokemuksen kartuttamisesta olleen hyötyä emootioiden säätelyn suhteen. Tämä havainto on yhdenmukainen pokeriyhteisöissä esiintyvien arkisten uskomusten kanssa: moni aktiivipelaaja uskoo, että pokerin pelaaminen on hyvä tapa kehittää omia emootioidensäätelytaitoja (esim. Angelo, 2007; Tendler, 2011). Tälle uskomukselle ei kuitenkaan ole vielä vankkaa empiiristä todistus aineistoa. HAASTEET ARVIOITAESSA KOKENEIDEN POKERINPELAAJIEN RAHAPELIONGELMIA Suuri osa olemassa olevasta rahapelitutkimuksesta käsittelee ongelmallista pelaamista ja rahapeliriippuvuutta 8. Toisin sanoen rahapelitutkimuksessa on usein kliininen motivaatio. Pokeri on kuitenkin taitoaspektinsa johdosta poikkeuksellinen uhkapelaamisen muoto, jota tutkimalla päätöksenteon ilmiöitä, kuten esimerkiksi pelitaidon kehittymistä, voidaan ymmärtää paremmin. Pokerin poikkeuksellista luonnetta rahapelinä ei kuitenkaan usein huomioida pelialan tutkimuksissa, vaikka monessa tutkimuksessa ongelmallista pelaamista ja rahapeliriippuvuutta pokeripelissä on sinänsä arvioitu (Griffiths, Parke, Wood & Rigbye, 2010; McCormack, Shorter & Griffiths, 2013; Wood ym., 2007). Vääristyneitä uskomuksia ilmenee kokemattomien pokerinpelaajien lisäksi tyypillisesti myös ongelmallisilla pelaajilla. Erityisesti patologisesti ongelmalliseksi määritellyillä (esimerkiksi DSM- 5:n kriteereihin perustuvan kliinisen diagnoosin saaneilla) pelaajilla on usein monien rahapelien sääntöihin ja rakenteisiin liittyviä vääristyneitä 186 PSYKOLOGIA

8 p o K erin psyk o L ogiaa uskomuksia ( Barrault & Varescon, 2013; MacKay & Hodgins, 2012; Mitrovic & Brown, 2009). Pelaaja saattaa esimerkiksi luulla, että kolikkopelissä neljän tuplauksessa saadun kruunan jälkeen klaava tulee todennäköisemmin seuraavaksi (ks. esim. Dickerson & O Connor, 2006). Pelaaja saattaa myös uskoa, että kolikkopelejä pelaamalla on mahdollista jäädä voitolle, tai että ruletissa omilla valinnoillaan voi vaikuttaa pelin odotusarvoon. Kyseisiä vääristyneitä uskomuksia mittaamaan on suunniteltu esimerkiksi Gamblers Beliefs Questionnaire (GBQ; Steenbergh ym., 2002). GBQ:n käyttö pokerinpelaajien arvioimisessa johtaa kuitenkin helposti virheellisiin johtopäätöksiin patologisesta pelaamisesta tai pelihimosta. Näin ollen esimerkiksi GBQ:n väitteet Jos jatkan uhkapelaamista, se kannattaa lopulta, ja jään voitolle ja Uhkapelivoittoni ovat todiste siitä, että minulla on uhkapelaamiseen liittyvää taitoa ja tietoa eivät ole pokerin pelaamisen arvioinnin yhteydessä yksiselitteisiä. Jos pokerinpelaaja vastaa näihin kysymyksiin myöntävästi ja näin ollen ilmaisee uskomuksensa voida jäädä pokerissa voitolle, kyseisen uskomuksen todenmukaisuus riippuu pelaajan todellisesta voittosuhteesta. Myöntävästi kysymyksiin vastannut pelaaja, jonka (pitkän aikavälin) voittosuhde on positiivinen (ks. Kuvion 1 katkoviiva), on oikeassa, ja hänen uskomuksensa on rationaalinen. Vastaavasti myöntävästi kysymyksiin vastannut pelaaja, jonka (pitkän aikavälin) voittosuhde on negatiivinen, on väärässä, ja hänen uskomuksensa on irrationaalinen. Myös nykyisten yleisessä käytössä olevien patologisen ongelmapelaamisen arviointiin suunniteltujen mittareiden soveltuvuutta pokerinpelaajiin on kritisoitu useassa empiirisessä tutkimusraportissa. Hopleyn ja Nickin (2010) tutkimuksessa esimerkiksi pelaamiseen käytetty aika, impulsiivisuus ja negatiiviset affektiiviset tilat, kuten masennus, ahdistus ja stressi, ennustivat positiivisesti ongelmapelaamista (Canadian Problem Gambling Index, CPGI; Ferris & Wynne, 2001). Yhteensä 9 prosenttia otoksesta luokiteltiin ongelmapelaajiksi. Hopley ja Nicki (2010) kuitenkin huomauttivat, että tutkimuksessa käytetyn ongelmapelaamisen mittarin tietyt kysymykset (esimerkiksi jahtaamiskäyttäytymistä arvioiva kysymys Palaatko usein pöytään voittaaksesi takaisin häviämäsi rahat? ) eivät todennäköisesti soveltuneet hyvin erityisesti taitavien ja voitolle (pitkällä aikavälillä) jäävien pokerinpelaajien arvioimiseen. On myös olemassa viitteellistä todistus aineistoa sille, että negatiiviset tunnekokemukset ja märehtiminen saattavat edes auttaa kokemattomien pelaajien kehittymistä pokerinpelaajina; mahdollisesti pieleen menneiden päätösten pyörittely mielessä edes auttaa huonojen päätösten välttämistä tulevaisuudessa (Palomäki ym., 2013a, 2013b). Bjerg (2010) väittää myös, että ongelmapelaamisen käsitteen määritteleminen ja hyödyntäminen empiirisessä tutkimuksessa ei sovellu yhtenäisellä tavalla kaikkiin mahdollisiin uhkapelimuotoihin. Laajassa käytössä olevan ongelmapelimittari South Oaks Gambling Screenin (SOGS; Lesieur & Blume, 1987) kysymys Jos häviätte rahapeleissä, teettekö usein niin, että palaatte jonain toisena päivänä pelaamaan yrittääksenne voittaa häviämänne rahat takaisin? on suunniteltu mittaamaan niin ikään jahtaamiskäyttäytymistä. Kun pokeriammattilainen palaa takaisin työpaikalleen, voidaanko hänen käyttäytymisensä määritellä jahtaamiseksi, jos hänen periaatteellinen tarkoituksensa on voittaa aiemmin hävityt rahat takaisin? Pokeriammattilainen (tai kuka tahansa taitava ja kokenut pokerinpelaaja) voi vastata yllä esitettyyn kysymykseen myöntävästi, vaikka ei kovinkaan usein patologisesti jahtaisi häviöitään. Hopleyn ja kollegoiden (2012) jatkotutkimuksessa nettipokerinpelaajien ongelmapelaamista ennustivat parhaiten pelaamiseen käytetty aika, stressin määrä pelatessa ja hallintakäsitys eli yksilön käsitys omasta kyvystä hallita häneen vaikuttavia tapahtumia. Yhteensä 11.5 prosenttia vastanneista luokiteltiin ongelmapelaajiksi (CPGI). Toisaalta kyseisessä tutkimuksessa pelaajien raportoima voitetun rahan määrä ei ollut yhteydessä ongelmapelaamiseen, ja osa ongelmapelaajiksi luokitelluista pelaajista oli myös (itseraportoinnin perusteella) jäänyt pokerin pelaamisesta voitolle. Kahdesta eri otoksesta saamiensa tutkimustulosten perusteella Hopley ja kollegat (2010, 2012) totesivat, että rahan häviäminen määrittelevänä tekijänä ongelmapelaamiselle ei näin ollen sovellu hyvin kuvaamaan ainakaan niitä ongelmapelaajiksi luokiteltuja nettipokerinpelaajia, jotka saattavat voittaa pelaamalla rahaa. 187

9 m ichael LaaK asu o, jussi p a L omäk i & o tto Lappi Griffiths ja kollegat (2010) raportoivat, että korrelatiivisen kyselytutkimuksen tulosten perusteella aika (vuosissa) pokerinpelaajana ennusti positiivisesti yhdessä vuodessa pelaamiseen käytettyjen päivien kokonaismäärää, yksittäisten pelisessioiden kestoa ja taloudellista menestystä pokerissa. Tutkimuksen otoksessa 18 prosenttia luokiteltiin todennäköisiksi ongelmapelaajiksi. Toisaalta aika pokerinpelaajana ei ennustanut ongelmapelaamista (DSM-IV-kriteerit), mutta yksittäisten pelisessioiden kesto ennusti ongelmapelaamista positiivisesti. Griffiths ja kollegat (2010) ehdottivat, että pokerinpelaajien joukossa saattaa ilmetä uudenlainen ongelmapelaajien tyyppi, jossa pelaaja ei häviä niinkään rahaa vaan aikaa. Toisin sanoen joidenkin erityisesti nettipokerissa rahaa voittavien pokerinpelaajien pelaamiseen liittyvä ongelma saattaa olla rahan häviämisen sijaan se, että he joutuvat viettämään useita tunteja kotonaan sosiaalisessa eristyksessä. Myös Bjergin (2010) suorittama kokeneiden ja kokemattomien pelaajien haastatteluiden laadullinen analyysi ongelmapelaamisen käsitteen näkökulmasta osittain tukee tätä johtopäätöstä. ONGELMAPELAAMINEN JA HYVINVOINTI Ongelmapelaamista voidaan tulkita myös hyvinvoinnin käsitteen viitekehyksessä. Näin ollen voidaan myös väittää, että keskimäärin ongelmapelaajan hyvinvointi on alentunut. Laakasuo ja kollegat (2015) ovat kritisoineet Griffithsin ja kollegoiden (2010) edellä esitettyjen tulosten tulkintaa vedoten ongelmapelaamisen ja hyvinvoinnin käsitteiden väliseen ristiriitaisuuteen pokerin pelaajia tutkittaessa. Laakasuon ja kollegoiden (2015) tutkimuksessa hyvinvoinnin arviointiin käytettyjä mittareita olivat muun muassa The Satisfaction With Life Scale [Diener, Emmons, Larsen & Griffin, 1985] ja The Hope Scale [Snyder ym., 1991]. Griffithsin ja kollegoiden (2010) tutkimuksessaan käyttämä termi ajan häviäminen on latautunut sillä ennakko-oletuksella, että pokerin pelaamiseen käytetty aika olisi jollakin tavalla hyvinvointia alentava ikävä asia esimerkiksi juuri siksi, että pelaaja saattaa joutua sosiaaliseen eristykseen. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Laakasuon ja kollegoiden (2015) tulosten mukaan kokeneet pokerinpelaajat käyttävät pelaamiseensa paljon aikaa mutta eivät kuitenkaan ilmennä mitään merkkejä sosiaalisesta eristäytymisestä tai yleisestä hyvinvoinnin laskusta. Vastaavasti esimerkiksi postinmerkkien keräilijät tai harrastelijapuutarhurit saattavat kuluttaa merkittävän määrän ajastaan harrastustensa parissa, mutta onko aika tällöin hävittyä sanan negatiivisessa, hyvinvointia alentavassa merkityksessä? Laakasuo ja kollegat (2015) ovat lisäksi osoittaneet, että CPGI- ja SOGS-mittareiden käyttäminen pokeripopulaation arviointiin on erittäin ongelmallista ja saattaa tuottaa hyvin ristiriitaisia tuloksia: tulosten mukaan kokeneet pokerinpelaajat ovat kokemattomia pelaajia todennäköisemmin ongelmapelaajia. Tämä ei ole yllättävää, koska kokeneet pelaajat pelaavat paljon ja usein myös panostavat suuria summia rahaa. Tulosten mukaan kokeneiden pokerinpelaajien sosiaalinen ja emotionaalinen hyvinvointi oli kuitenkin täysin samalla tasolla tai ehkä jopa hieman korkeammalla kuin kokemattomilla pelaajilla. Jos kokenut pelaaja voidaan perinteisillä mittareilla luokitella ongelmapelaajaksi mutta hänen hyvinvointinsa on tästä huolimatta vähintäänkin normaalilla tasolla, ongelmapelaamisen mittarin luotettavuus voidaan kyseen alaistaa. Ei ole perusteltua väittää, että pokerinpelaajalla on pelaamisongelma, jos hän voi hyvin ja ansaitsee pelaamisellaan rahaa. Näyttää siltä, että vääristyneiden uskomusten, jahtaamiskäyttäytymisen, pelaamiseen käytetyn ajan ja panosten koon yhteydessä pokerinpelaajia ei tulisi arvioida perinteisillä ongelmapelaamisen mittareilla. Kyseisten mittareiden sisältämiä kysymyksiä, väittämiä tai molempia on näin ollen syytä muokata, jotta erityisesti kokeneita ja taitavia pokerinpelaajia voidaan arvioida täsmällisemmin psykometrisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Alustavia kehitysehdotuksia ongelmapelaamisen mittareihin Jahtaamiskäyttäytymiseen liittyy normaalisti tarve päästä eroon häviöiden aiheuttamasta negatiivisesta tunnetilasta, ja näin ollen pokeriammattilaiselle soveltuva kysymys jahtaamisen arviointiin voisi olla esimerkiksi Pyritkö usein voittamaan aiemmin häviämäsi rahat takaisin vain 188 PSYKOLOGIA

10 p o K erin psyk o L ogiaa päästäksesi eroon tappioiden aiheuttamasta pahan olon tunteesta?. Negatiiviset tunnetilat usein heikentävät päätöksenteon laatua pokerissa (Angelo, 2007; Palomäki ym., 2013a, 2013b; Tendler, 2011; Laakasuo ym., 2014a). Näin ollen vastatessaan myöntävästi yllä esitettyyn kysymykseen pelaaja todennäköisesti ilmentää taipumusta pyrkiä säädellä negatiivista tunnetilaansa yrittämällä voittaa rahaa siitä huolimatta, että rahan voittamisen todennäköisyys on päätöksenteon heikentymisen johdosta laskenut. Vääristyneitä pokerin pelaamiseen liittyviä uskomuksia voidaan olemassa olevia mittareita täsmällisemmin arvioida esimerkiksi väittämillä Tarpeeksi taitava pelaaja voi aina jäädä voitolle, vaikka hän pelaisi vain harvoin tai Uskon, että pokeritaitoa kehittämällä voin välttyä kokonaan häviämiseltä. Rationaalinen eli perusteltu uskomus taidon osuudesta pokeripelissä edellyttää sattuman (tilastollisen vaihtelun) ja voittosuhteen välisen yhteyden ymmärtämistä ja riskin ja epävarmuuden hahmottamista. Näin ollen pelaajan uskomus pokerissa voittamisen mahdollisuuksista on irrationaalinen, jos hän uskoo voivansa jäädä aina voitolle pelaamalla pokeria vain harvoin tai kuvittelemalla, että tilttaamiselta voi välttyä. Ainoastaan pelaaja, jonka voittosuhde on äärettömän suuri, välttyy varmasti häviämiseltä. Näin ollen myöntävä vastaus myös jälkimmäiseen kysymykseen on irrationaalinen. Moni ongelmapelaaja jatkaa tappiollista pelaamistaan, vaikka ymmärtää pelaavansa peliä, jossa ei voi voittaa pitkällä aikavälillä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa kaikkien pokerinpelaajien kohdalla. Voidaan väittää, että pokerissa ja nettipokerissa erityisesti ne pelaajat, jotka ymmärtävät pelin voittoihin ja tappioihin liittyvän vaihtelun (varianssin) matemaattisen luonteen ja emootioiden roolin päätöksenteon heikentäjinä, menestyvät pelissä paremmin (Laakasuo ym., 2014a, 2014b, 2015). Pelaajien pokeriin liittyviin vääristyneisiin uskomuksiin tulee suhtautua eri tavalla kuin muihin peleihin, esimerkiksi rulettiin ja bingoon, liittyviin vääristyneisiin uskomuksiin. Jos ongelmapelaajaksi arvioitua, rahaa jatkuvasti häviävää pokerinpelaajaa neuvotaan lopettamaan pokerin pelaaminen vetoamalla pelaajan toiminnan irrationaalisuuteen, hän voi kokea neuvon perustelemattomaksi (koska pokeri on taitopeli ) ja jatkaa toimintaansa. Sen sijaan olisi ehkä parempi, jos tämän tyyppisille ongelmapelaajille selitettäisiin perustellusti pokeripelin taitoelementin luonne ja se, että matemaattinen vaihtelu aiheuttaa väistämättä ajoittaisia häviöitä. Jos pelaaja ymmärtää, mitä voittaminen todellisuudessa edellyttää, hänen saattaa olla helpompi havaita, ettei ole riittävän taitava voittaakseen. Edellä esitetyt alustavat kehitys ehdotukset ovat hyödyllisiä sekä kliinisen työn että perustutkimuksen kannalta. Ensinnäkin on ongelmallista, että nykyiset kliinikoiden käytössä olevat psykometriset instrumentit ovat liian herkkiä diagnosoimaan ongelmia siellä, missä niitä ei välttämättä ole (niin kutsuttu väärien positiivisten ongelma). Ongelmapelaamista kartoittavat mittarit olisivat tarkempia diagnostisia työkaluja, jos ne ottaisivat pokeripelin erityisluonteen huomioon. Tämä puolestaan ohjaisi kliinikoiden intuitioita oikeampaan suuntaan niissä erityistapauksissa, joissa arvioitavana oleva on joskus pelannut pokeria. Toiseksi koemme myös, että kehitysehdotuksemme parantaisivat laatua nimen omaan sellaisissa akateemisissa tutkimuksissa, joissa on tarkoitus arvioida ongelmapelaajien ja terveiden ihmisten välisiä eroja. Pokerin taitopeliluonteen ja siitä johtuvat pokerin erityispiirteet huomioimalla voidaan luoda paremmin toimivia luokitteluja, joissa mittausvirheen osuus on pienempi kuin nykyisillä instrumenteilla. Ongelmapelaamista arvioivien mittareiden yliherkkyydestä on käyty aktiivisesti keskustelua viime vuosina (esim. Goodie ym., 2013). JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO Tässä katsauksessa esitetyt väitteet voidaan tiivistää kolmeen pääkohtaan: 1) Pokeripeli perustuu sekä taitoon että sattumaan. Tilastollisen vaihtelun (sattuman) johdosta ero kahden yhtä taitavan pelaajan voittaman tai häviämän rahan määrässä voi olla erittäin suuri. 2) Pokeritaitoon liittyy teknisiä ja emotionaalisia komponentteja. Sekä tekniset että emotionaaliset pokeritaidot ovat yhteydessä pokerikokemuksen määrään. 3) Perinteiset ongelmalliseen pelaamiseen yhdistetyt käsitteet ja käyttäytyminen, kuten jahtaaminen, 189

11 m ichael LaaK asu o, jussi p a L omäk i & o tto Lappi vääristyneet uskomukset, pelaamiseen käytetty aika ja panosten koko, eivät sovellu yksiselitteisesti kuvaamaan tai arvioimaan ongelmapelaamista pokerinpelaajien joukossa. Lisäksi voidaan todeta, ettei pokerikokemuksen karttuminen ole välttämättä yhteydessä laskeneeseen hyvinvointiin. Olemme tässä katsauksessa esitelleet pokeripeliin liittyvää päätöksenteko- ja uhkapelialan tutkimusta kyseisen tutkimuksen määrä on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Olemme lisäksi pyrkineet perustelemaan, miksi pokerin kuuluisi olla erityis asemassa erityisesti kliinisesti painottuneessa uhkapelitutkimuksessa. Pokeri on taitoon ja sattumaan perustuva sosiaalinen peli, jossa menestyminen perustuu sekä peli strategiseen osaamiseen että emootioiden hallintaan. Näiden peli strategisten ja emotionaalisten peliin liittyvien osatekijöiden huomioon ottaminen on välttämätön edellytys pokeripelin luonteen ja psykologian ymmärtämiselle. Taitoaspektinsa johdosta pokeri ei ole verrattavissa muihin uhkapeleihin, joissa pelaaja ei voi edes teoriassa jäädä voitolle. Artikkeli on saatu toimitukseen ja hyväksytty julkaistavaksi Viitteet 1 Emme esittele pokeripelin sääntöjä tai siihen liittyvää terminologiaa. Pokerista on useita muunnoksia, joista tällä hetkellä suosituin on No Limit Texas Hold em (NLHE), jota voidaan pelata turnaustai käteispokerimuodossa. Kiinnostunutta lukijaa kehotetaan tutustumaan seuraaviin teoksiin, jotka esittelevät pokeripelin sääntöjä, terminologiaa ja historiaa: Harrington, 2004; Sklansky & Malmuth, 1999; Sklansky & Miller, Tämä pätee blackjackin kohdalla varmasti ainoastaan siinä tapauksessa, jos korttienlaskenta kielletään. Toisin sanoen mikäli korttienlaskenta sallitaan, blackjackin taitopeliluonne korostuu. Korttienlaskennan kieltäminen on kuitenkin kasinoiden normaalikäytäntö. 3 Tätä maksua kutsutaan termillä rake, ja sen suuruus on tyypillisesti 5 prosenttia yksittäisessä jaossa panostetusta rahamäärästä kuitenkin korkeintaan tietty rahamäärä (esimerkiksi 5 10 euroa). 4 Live-pokerilla tarkoitetaan pokeria, jota pelataan fyysisesti pokeripöydässä, ihmisvastustajia vastaan. 5 Informaatio on pokeripelissä analoginen mikrotaloustieteessä ja peliteoriassa käytettyyn informaation käsitteeseen. Mikrotaloustieteessä ja ekonomisessa päätöksentekotutkimuksessa laajemminkin tarkastellaan informaation (epä)symmetristä jakautumista toimijoiden välillä ja sen yhteyttä erilaisiin ratkaisuihin, joille on laskettavissa matemaattisia odotus arvoja. Sekä markkinoilla että pokeripelin äärellä ollaan kiinnostuneita niin kutsutusta markkinainformaatiosta, joka koostuu kaikista niistä tiedonjyväsistä, jotka ovat keskeisiä kulloisenkin sijoituspäätöksen tekemiselle, sekä niiden luotettavuudesta. Markkinoilla sijoituspäätöksiin vaikuttaa keskeisesti sellainen informaatio, joka kertoo tuotteiden, palveluiden ja yhteistyökumppanien luotettavuudesta ja aikaisemmista toimintatavoista. Pokerissa taas ollaan kiinnostuneita esimerkiksi ilmeistä ja eleistä tai pelitoverien aikaisemmasta panostuskäyttäytymisestä. Ks. Rasmusenin (2006) yleis esitys peleistä ja informaatiosta. 6 Kvantitatiivinen arvio perustuu Fiedlerin ja Rockin (2009) määrittelemään kriittisten toistojen määrään (critical repetition frequency), johonka käsitteeseen emme tässä yhteydessä paneudu syvemmin. 7 Bad beatilla viitataan pokerissa häviämiseen tilanteessa, jossa häviäminen on koettu äärimmäisen epätodennäköiseksi. 8 Pelihimon määrittelevä tekijä on toistuva pelaaminen, joka jatkuu ja lisääntyy, vaikka seurauksena on sellaisia vastoinkäymisiä kuin köyhtyminen, perhesuhteiden huononeminen ja henkilökohtaisen elämän hajaannus (ks. ICD-10). 190 PSYKOLOGIA

12 p o K erin psyk o L ogiaa Lähteet Angelo, T. (2007). Elements of poker. Omakustanne. Barrault, S. & Varescon, I. (2013). Cognitive distortions, anxiety, and depression among regular and pathological gambling online poker players. Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking, 16, Bjerg, O. (2010). Problem gambling in poker: Money, rationality and control in a skill-based social game. International Gambling Studies, 10(3), Bjerg, O. (2011). Poker: The parody of capitalism. Ann Arbor: The University of Michigan Press. Browne, B. R. (1989). Going on tilt: Frequent poker players and control. Journal of Gambling Behavior, 5, Cabot, A. & Hannum, R. (2005). Poker: Public policy, law, mathematics, and the future of an American tradition. Thomas M. Cooley Law Review, 22, Chase, W. G. & Simon, H. A. (1973a). Perception in chess. Cognitive Psychology, 4, Chase, W. G. & Simon, H. A. (1973b). The mind s eye in chess. Teoksessa W. G. Chase (toim.), Visual information processing (s ). New York: Academic Press. Croson, R., Fishman, P. & Pope, D. G. (2008). Poker superstars: Skill or luck? Chance, 21, De Groot, A. D. (1946/1965). Thought and choice in chess. Haag: Mouton Publishers. Dedonno, M. A. & Detterman, D. K. (2008). Poker is a skill. Gaming Law Review, 12(1), Dickerson, M. & O Connor, J. (2006). Gambling as an addictive behavior. Impaired control, harm minimisation, treatment and prevention. Cambridge: Cambridge University Press. Diener, E., Emmons, R. A., Larsen, R. J. & Griffin, S. (1985). The Satisfaction With Life Scale. Journal of Personality Assessment, 49, Egerer, M. & Rantala, V. (2014). What makes gambling cool? Images of agency and self-control in fiction films. Substance Use & Misuse, 50, Eil, D. & Lien, J. W. (2014). Staying ahead and getting even: Risk attitudes of experienced poker players. Games and Economic Behavior, 87, Elliott, I. & Coker, S. (2008). Independent self-construal, self-reflection, and self-rumination: A path model for predicting happiness. Australian Journal of Psychology, 60, Ferris, J. & Wynne, H. (2001). The Canadian Problem Gambling Index: Final report. Ottawa: Canadian Centre on Substance Abuse. Fiedler, I. (2012). Gamblers habits: Empirical evidence on the behavior of regulars, newcomers and dropouts. Journal of Gambling Studies, 29, Fiedler, I. & Rock, J.-P. (2009). Quantifying skill in games Theory and empirical evidence for poker. Gaming Law Review and Economics, 13, Fiske, S. T. & Taylor, S. E. (2008). Social cognition: From brains to culture. New York: McGraw-Hill. Gobet, F. & Charness, N. (2006). Expertise in chess. Teoksessa K. A. Ericsson, N. Charness, P. J. Feltovich & R. R. Hoffman (toim.), The Cambridge handbook of expertise and expert performance (s ). New York: Cambridge University Press. Goodie, A. S., MacKillop, J., Miller, J. D., Fortune, E. E., Maples, J., Lance, C. E. & Campbell, W. K. (2013). Evaluating the South Oaks Gambling Screen with DSM-IV and DSM-5 criteria results from a diverse community sample of gamblers. Assessment, 20(5), Griffiths, M., Parke, J., Wood, R. & Rigbye, J. (2010). Online poker gambling in university students: Further findings from an online survey. International Journal of Mental Health and Addiction, 8, Harrington, D. (2004). Harrington on Hold em (Vol I). Henderson, NV: Two Plus Two Publishing. Hausman, D. (2013). Philosophy of economics. Teoksessa E. N. Zalta (toim.), The Stanford encyclopedia of philosophy (Winter 2013 edition). Hopley, A. A. B., Dempsey, K. & Nicki, R. (2012). Texas Hold em online poker: A further examination. International Journal of Mental Health and Addiction, 10, Hopley, A. A. B. & Nicki, R. M. (2010). Predictive factors of excessive online poker playing. Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking, 13, Kallinen, K., Salminen, M., Ravaja, N. & Yanev, K. (2009). Psychophysiological responses to online poker game. Teoksessa K. Blashki (toim.), IADIS international conference and entertainment technologies (s ). Algarve, Portugal. Laakasuo, M., Palomäki, J. & Salmela, M. (2014a). Emotional and social factors influence poker decision making accuracy. Journal of Gambling Studies. Ennakkojulkaisu verkossa. doi: /s Laakasuo, M., Palomäki, J. & Salmela, M. (2014b). Experienced poker players are emotionally stable. Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking, 17,

13 m ichael LaaK asu o, jussi p a L omäk i & o tto Lappi Laakasuo, M., Palomäki, J. & Salmela, M. (2015). Poker players with experience and skill are not ill Exposing a discrepancy in measures of problem gambling. Journal of Gambling and Commercial Gaming Research, 1, Lesieur, H. R. & Blume, S. B. (1987). The South Oaks Gambling Screen (SOGS): A new instrument for the identification of pathological gamblers. The American Journal of Psychiatry, 144, Levitt, S. D. & Miles, T. J. (2011). The role of skill versus luck in poker: Evidence from the world series of poker. NBER Working Paper no Linden, P. (2010). Pokeridiivat ja Ruutukunkut pokeriammattilaisuus ja sukupuoli suomalaisessa mediassa. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kirjasto. Linnet, J., Frøslev, M., Ramsgaard, S., Gebauer, L., Mouridsen, K. & Wohlert, V. (2012). Impaired probability estimation and decision-making in pathological gambling poker players. Journal of Gambling Studies, 28, Linnet, J., Gebauer, L., Shaffer, H., Mouridsen, K. & Møller, A. (2010). Experienced poker players differ from inexperienced poker players in estimation bias and decision bias. Journal of Gambling Issues, 24, MacKay, T.-L. & Hodgins, D. C. (2012). Cognitive distortions as a problem gambling risk factor in internet gambling. International Gambling Studies, 12, McCormack, A., Shorter, G. W. & Griffiths, M. D. (2013). An examination of participation in online gambling activities and the relationship with problem gambling. Journal of Behavioral Addictions, 2, Meyer, G., von Meduna, M., Brosowski, T. & Hayer, T. (2013). Is poker a game of skill or chance? A quasi-experimental study. Journal of Gambling Studies, 29, Mitrovic, D. V. & Brown, J. (2009). Poker mania and problem gambling: A study of distorted cognitions, motivations and alexithymia. Journal of Gambling Studies, 25, Moneymaker, C. (2006). Moneymaker: How an amateur poker player turned $40 into $2.5 million at the World Series of Poker. New York: William Morrow. Morgan, M. (2013). Playing against the odds: The role of mood, experience and risk in decision-making. Väitöskirja. hdl.handle.net/10393/ O Leary, K. & Carroll, C. (2012). The online poker subculture: Dialogues, interactions and networks. Journal of Gambling Studies. Ennakkojulkaisu verkossa. doi: / s Palomäki, J., Laakasuo, M. & Salmela, M. (2013a). This is just so unfair! : A qualitative analysis of loss-induced emotions and tilting in on-line poker. International Gambling Studies, 13, Palomäki, J., Laakasuo, M. & Salmela, M. (2013b). Don t worry, it s just poker! Experience, self-rumination and self-reflection as determinants of decision-making in on-line poker. Journal of Gambling Studies, 29, Palomäki, J., Laakasuo, M. & Salmela, M. (2014). Losing more by losing it: Poker experience, sensitivity to losses and tilting severity. Journal of Gambling Studies, 30, Parke, A., Griffiths, M. & Parke, J. (2005). Can playing poker be good for you? Poker as a transferable skill. Journal of Gambling Issues, 14, 1 7. Radburn, B. & Horsley, R. (2011). Gamblers, grinders, and mavericks: The use of membership categorisation to manage identity by professional poker players. Journal of Gambling Issues, 26, Rasmusen, E. (2006). Games and information. Oxford: Blackwell. Rosenthal, R. J. (1995). The phenomenology of bad beats : Some clinical observations. Journal of Gambling Studies, 11, Seale, D. A. & Phelan, S. E. (2010). Bluffing and betting behavior in a simplified poker game. Journal of Behavioral Decision Making, 23, Sigmund, K. (2007). Punish or perish? Retaliation and collaboration among humans. Trends in Ecology & Evolution, 22, Siler, K. (2010). Social and psychological challenges of poker. Journal of Gambling Studies, 26, Sklansky, D. & Malmuth, M. (1999). Hold em poker for advanced players, 21st century edition. Henderson, NV: Two Plus Two Publishing. Sklansky, D. & Miller, E. (2006). No-limit Hold em: Theory and practice. Henderson, NV: Two Plus Two Publishing. Slepian, M. L., Young, S. G., Rutchick, A. M. & Ambady, N. (2013). Quality of professional players poker hands is perceived accurately from arm motions. Psychological Science, 24, Snyder, C. R., Harris, C., Anderson, J. R., Holleran, S. A., Irving, L. M., Sigmon, S. T., & Harney, P. (1991). The will and the ways: Development and validation of an individual-differences measure of hope. Journal of Personality and Social Psychology, 60, Steenbergh, T. A., Meyers, A. W., May, R. K. & Whelan, J. P. (2002). Development and validation of the Gamblers Beliefs Questionnaire. Psychology of Addictive Behaviors, 16(2), 143. Svartsjö, M., Kinnunen, J., Paloheimo, E. & Mäyrä, F. (2008). Järjellä vai tunteella? Nettipokerin pelikokemus ja pelaamisen hallinta. Helsinki: Stakes. 192 PSYKOLOGIA