Ehdotus ELY-keskusten yhteiseksi riskinarviointimenetelmäksi. Työryhmän raportti

Transkriptio

1 Ehdotus ELY-keskusten yhteiseksi riskinarviointimenetelmäksi ympäristölupien valvonnassa Työryhmän raportti

2 Sisältö Sisältö Johdanto Työryhmän tavoitteet, tehtävät ja toiminta Nykytilanne Lainsäädäntö ja ohjeet Riskinarviointi ja valvontaluokat Työryhmän ehdotus ELY-keskusten riskinarviointimenetelmäksi Toimialakohtainen riskinarviointi Laitoskohtainen riskinarviointi Laitoksen valvontaluokan määräytyminen Ehdotuksen vaikutuksia Johtopäätökset Viitteet Liitteet Liite 1. Työryhmän esitys luvanvaraisten toimintojen valvontaluokiksi Liite 2. Valvontaluokkiin sijoittuvat toiminnot Liite 3. Toimialakohtainen riskinarviointi: Muuttujien arvioinnit Liite 4. Mallipohja toimialakohtaista riskinarviointia varten Liite 5. Mallipohja laitoskohtaista riskinarviointia varten Liite 6. Direktiivilaitosten valvontaluokat toimialoittain verrattuna työryhmän valvontaluokkaehdotuksiin Liite 7. Muiden laitosten valvontaluokat toimialoittain verrattuna työryhmän valvontaluokkaehdotuksiin 2

3 1. Johdanto Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) valvoivat joulukuussa 2016 noin 5400 ympäristölupavelvollisen laitoksen toimintaa. Kukin ELY-keskus on jakanut valvomansa kohteet neljään valvontaluokkaan määräaikaistarkastusten arvioidun tarpeen perusteella. Valvontaluokka on merkitty ympäristönsuojelun tietojärjestelmään (VAHTI). Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hankkeessa Ympäristölupien valvonnan kehittäminen (2/2015-2/2017, aluehallinnon ohjaus- ja kehittämismääräraha) on tuotettu aineistoa ELY-keskuksissa käytetyistä valvonnan riskinarviointimenetelmistä ja kohteiden sijoittamisesta valvontaluokkiin. Riskien arviointiin ja valvontaluokkajakoon on ollut yleisiä suosituksia (esim. Ehdotus valvontaluokkien tarkistamisesta 2008, Ympäristönsuojelun valvonnan kehittämistyöryhmä VALSU ). Aineiston perusteella toimialakohtaiset valvontaluokat tai laitoskohtaisen riskinarvioinnin kriteerit eivät kuitenkaan käytännössä ole olleet valtakunnallisesti yhtenäisiä. Valtakunnallisen yhtenäisen riskinarviointimenetelmän laatiminen on tärkeää, koska sen avulla voidaan maan eri osissa arvioida toimintojen riskit ja sijoittaa toiminnot valvontaluokkiin samojen periaatteiden mukaisesti. Asialla on periaatteellista merkitystä, koska valvontaluokka määrää vähimmäistiheyden määräaikaistarkastuksille, jotka ovat viranomaiselle tärkeä keino hankkia tietoa valvontakohteen toiminnan lain- ja luvanmukaisuudesta ja ympäristönsuojelun tasosta. Suunnitelmallinen määräaikaistarkastus on maksullinen suorite. Täten yhteinen menettelytapa riskinarvioinnille on välttämätön myös toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun takaamiseksi. 2. Työryhmän tavoitteet, tehtävät ja toiminta Ympäristöministeriö asetti työryhmän ELY-keskusten yhteisen riskinarviointimenetelmän kehittämiseen ja sähköisen valvontaohjelman kehittämisen tukemiseen. Asettamiskirjeen mukaisesti ryhmän työn tavoitteena oli tuottaa ELY-keskusten käyttöön riskinarviointiperiaatteet, joita käytetään ympäristövalvonnassa valvontakohteiden ympäristöriskien määrittelyssä. Periaatteiden mukaan toimittaessa ELY-keskukset arvioivat laitosten ympäristöriskit samalla tavalla, jolloin valvontakohteiden sijoittuminen valvontaluokkiin 1-4 on yhdenmukaista koko maassa. Ympäristönsuojelun tietojärjestelmän osana olevaan valvonnan tietojärjestelmään kehitetään valvontaohjelmaosiota, jolla toteutetaan ympäristönsuojelulain 168 :n mukainen valvontaohjelma. Osion tietosisällön valmistelemiseen sovelletaan työryhmän työn tuloksia. Ryhmän tehtävänä oli: Valmistella Varsinais-Suomen ELY-keskuksen tuottaman ja muun olemassa olevan materiaalin pohjalta riskinarviointiperiaatteet ELY-keskusten ja tulevan valtakunnallisen viraston ympäristövalvonnan käyttöön. Arvioida VAHTI-kehitystyössä tuotettavaa sähköistä valvontaohjelmaa ja varmistaa sen käyttöönotto kussakin ELY-keskuksessa. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin neuvotteleva virkamies Juha Lahtela ympäristöministeriöstä ja sihteeriksi erikoissuunnittelija Anu Lillunen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Jäseniksi nimettiin yksikön päällikkö Heli Antson Uudenmaan ELY-keskuksesta, yksikön päällikkö Päivi Kentala Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta, yksikön päällikkö Janne Kärkkäinen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta ja valvontapäällikkö Kaisa Vähänen Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Työryhmän toimikausi oli Lisäksi yksi kokous pidettiin Ryhmä kokoontui yhteensä 7 kertaa videoneuvotteluun. Kokousmuistiot ovat ryhmän työtilassa. Lisäksi aihetta käsiteltiin valvontapäällikköpäivillä Kokkolassa pidetyssä työpajassa. Työryhmä hyödynsi Ympäristölupien valvonnan kehittäminen hankkeen tuottamaa ja keräämää aineistoa sekä SYKE:n (28/2013) EU IMPEL työryhmän integroitua riskinarviointimenetelmää käsittelevää raporttia. Lisäksi 3

4 hyödynnettiin raportteja kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten tekemistä riskinarvioinneista kuten Vantaan ympäristönsuojelua koskevaa Salla Finnilän opinnäytetyötä Ympäristöriskien arviointi ympäristövalvonnassa (2015). Siinä riskinarviointi pohjautui englantilaiseen työterveys- ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän standardiin BS Nykytilanne 3.1. Lainsäädäntö ja ohjeet Ympäristönsuojelulain (527/2014, ) mukaan valvontaviranomaisen on järjestettävä ympäristönsuojelulain valvonta niin, että se on laadukasta, säännöllistä ja tehokasta ja perustuu ympäristöriskien arviointiin. Säännöllistä valvontaa varten laadittavassa valvontasuunnitelmassa on kuvattava muun muassa valvonnan järjestämisen ja riskinarvioinnin perusteet. Valvontaviranomaisen on myös laadittava valvontaohjelma luvanvaraisten ja rekisteröitävien toimintojen määräaikaistarkistuksista ja niiden muusta säännöllisestä valvonnasta. YSL 205 mukaan valtion valvontaviranomainen voi periä maksun valvontaohjelmaan perustuvista luvanvaraisen ja rekisteröitävän toiminnan määräaikaistarkistuksista ja niiden muusta ohjelmaan perustuvasta säännöllisestä valvonnasta. Ympäristönsuojeluasetuksen (713/2014, ) mukaan valvontasuunnitelmassa on oltava muun muassa tieto siitä, miten ympäristöriskien arviointi tehdään, mitä perusteita siinä käytetään ja miten se ohjaa valvontaohjelman laatimista ja valvontaa. Määräaikaistarkastusten kohteet ja tiheys on määritettävä ympäristöriskien järjestelmällisen arvioinnin perusteella. Valtion valvontaviranomaisen on käytettävä arvioinnissaan ainakin seuraavia perusteita: 1) toiminnan mahdolliset ja tosiasialliset vaikutukset ihmisen terveyteen ja ympäristöön ottaen huomioon päästötasot ja -tyypit, onnettomuusriski sekä paikallisen ympäristön herkkyys; 2) ympäristönsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten, etenkin lupamääräysten, noudattaminen toiminnassa; 3) toiminnanharjoittajan osallistuminen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään; 4) muu laitosta koskeva valvonta, jos se vastaa osittain tai kokonaan tämän lain mukaista valvontaa. Riskinarviointia on ohjeistettu tarkemmin Ympäristövalvonnan ohjeessa (Ympäristöhallinnon ohje 2/2016, ympäristöministeriö). Sen mukaan edellä mainittujen seikkojen lisäksi on huomioitava laitoksen tai toiminnan laajuus ja monitahoisuus, jatkuva päästöjen seuranta ja raportointi, ympäristönsuojelun taso, tarkkailu- ja vuositiedot, yleisöja häiriöilmoitukset, aikaisempien tarkastusten tulokset sekä ympäristön tilaa koskevat tiedot. Mitä suuremman riskin toiminta aiheuttaa ympäristölle, sitä useammin laitokselle on tehtävä määräaikaistarkastus. Riskinarvioinnin ensimmäinen vaihe on toimialakohtaisten riskien tunnistaminen. Toisessa vaiheessa tunnistetaan kunkin laitoksen yksilölliset riskit. Valvontaluokista ohjeessa todetaan, että direktiivilaitoksen (YSL liite 1 taulukko 1) määräaikaistarkastus on tehtävä toiminnan riskitason mukaisesti vähintään 1-3 vuoden välein (YSL 168 ) ja samaa suositellaan direktiivilaitoksiin rinnastettaville muille laitoksille kuten kaivostoiminnalle ja suurille yhdyskunnan jätevedenpuhdistamoille. Uusi laitos sijoitetaan lähtökohtaisesti valvontaluokkaan 3 tai erityisiä riskejä sisältävän toimialan laitokset luokkaan 1 tai 2. Muut laitokset (YSL liite 1 taulukko 2) voidaan sijoittaa myös luokkaan 4, jos niistä ei arvioida aiheutuvan haitallisia ympäristövaikutuksia tai vaikutukset voidaan arvioida selvitysten perusteella. Luokassa 4 valvontaa voidaan kohdentaa vuosittain kampanjatyyppisesti tiettyyn laitostyyppiin, otantaan tai niiden yhdistelmiin. Ohjeen mukaan laitosten luokittelussa voidaan käyttää SYKE:n raportissa (28/2013) kuvattuja menetelmiä. Ne perustuvat integroituun riskinarviointimenetelmään (IRAM), joka soveltuu ensisijaisesti direktiivi- ja Seveso-laitosten ympäristöriskien arviointiin. 4

5 3.2. Riskinarviointi ja valvontaluokat Ympäristöministeriö on aikoinaan esittänyt toimialakohtaisia valvontaluokkasuosituksia, joihin ympäristökeskuksissa on ehdotettu tarkistuksia (Ehdotus valvontaluokkien tarkistamisesta 2008). ELY-keskuksissa on osin sovellettu näitä toimialoittaisia valvontaluokkia. Esimerkiksi eläinsuojat, turvetuotanto ja kalankasvatuslaitokset on sijoitettu usein luokkaan 3 tai 4. Direktiivilaitokset on sijoitettu osassa ELY-keskuksista lähtökohtaisesti valvontaluokkaan 1 ja osassa luokkaan 3. ELY-keskuksissa on huomioitu valvontaluokkien määrittelyssä suositusten lisäksi laitoskohtainen riskinarviointi ja valvonnan resurssit. Riskinarvioinnissa on käytetty yleisesti ympäristönsuojeluasetuksen mukaisia arviointiperusteita. Monessa ELY-keskuksessa on ollut käytössä jokin laitoskohtainen riskinarviointipohja, jossa on ollut usein neljä kriteeriä ja neliportainen arviointiasteikko ja valvontaluokka on määräytynyt keskiarvon perusteella ilman painoarvoja. Tarkempaa tietoa ELY-keskusten riskinarviointimenetelmistä ja valvontaluokista on Ympäristölupien valvonnan kehittäminen hankkeen osaraportissa 3. Alla olevassa taulukossa on tiedot ELY-keskusten valvomien laitosten valvontaluokista. Yli puolet direktiivilaitoksista sijoittui valvontaluokkaan 3. Muista laitoksista 50 % sijoittui valvontaluokkaan 4 ja 42 % valvontaluokkaan 3. Taulukko 1. ELY-keskusten valvomien laitosten valvontaluokat joulukuussa (Lähde: Laitostaulukko ) Valvontaluokka Määräaikaistarkastukset Direktiivilaitokset, Direktiivilaitokset, Muut laitokset, määrä* Muut laitokset, osuus määrä osuus Ei tiedossa 46 1 % VL 1 Vähintään kerran vuodessa % 61 1 % VL 2 Vähintään kerran kahdessa vuodessa % % VL 3 Vähintään kerran kolmessa vuodessa % % VL 4 Valvontaohjelman mukaisesti tai % otantaperusteisesti vähintään kerran 5 10 vuodessa Yhteensä % % Toimialakohtaisia tietoja valvontaluokista on liitteissä 6 ja 7. Kun tarkastellaan direktiivilaitosten sijoittumista valvontaluokkiin toiminnoissa, joilla laitoksia on vähintään 50, valvontaluokkaan 3 sijoittuu suurin osa laitoksista näissä toiminnoissa: polttoaineiden polttaminen laitoksessa, eläinsuojat ja muiden kuin vaarallisten jätteiden hyödyntäminen / hyödyntäminen ja loppukäsittely. Luokkaan 1 sijoittuvat erityisesti kaatopaikat. Kun vastaavasti tarkastellaan muiden laitosten sijoittumista valvontaluokkiin, luokkaan 3 sijoittuu suurin osa laitoksista näissä toiminnoissa: polttoaineiden polttaminen laitoksessa, turvetuotanto, turkistarhat, kalankasvatus sekä satama, lastaus- tai purkulaituri. Luokkaan 4 sijoittuvat erityisesti polttoneste- ja kemikaalivarastot, koneellinen kullankaivuu, eläinsuojat, kalankasvatus, yhdyskuntajätevesien käsittely ja johtaminen, muu jätteen käsittely ja ampumaradat. 1 Lähde: Laitostaulukko viittaa Ympäristölupien valvonnan kehittäminen -hankkeessa laadittuun excel-taulukkoon, jonka tiedot haettiin VAHTIsta , mutta johon valvontapäälliköt ja valvojat ovat tehneet korjauksia vuoden 2016 aikana. Huomioitu on mennessä taulukkoon päivitetyt tiedot. Uutta VAHTI-hakua ei kuitenkaan tehty jälkeen, joten pelkästään VAHTiin tehtyjä muutoksia ei ole huomioitu. Laitostaulukon kokoaminen todettiin tarpeelliseksi, koska VAHTIssa ei ole tietoja YSL:n mukaisista toimialoista eikä siitä, mitkä ELY-keskusten valvontakohteista luetaan direktiivilaitoksiksi. Lisätietoja hankkeen osaraportissa 2. 5

6 4. Työryhmän ehdotus ELY-keskusten riskinarviointimenetelmäksi Työryhmä ehdottaa, että ELY-keskuksissa otetaan ympäristölupien valvonnassa käyttöön yhtenäinen kaksivaiheinen riskinarviointi: Ensimmäisessä vaiheessa luvanvaraisten toimintojen toimialakohtaiset riskit on tunnistettu ja arvioitu työryhmän ja ELY-keskusten asiantuntijoiden yhteistyönä ja ehdotettu valvontaluokkaa kullekin toiminnolle. Toisessa vaiheessa vastuuvalvojat tekevät valvontakohteilleen laitoskohtaiset riskinarvioinnit työryhmän esittämän arviointipohjan avulla. Tämän jälkeen valvontaviranomainen määrittelee kullekin valvontakohteelle riskiperusteisen valvontaluokan. (Kuva 1) Työryhmän tavoitteena oli, että valvontaluokat perustuisivat jatkossa lainsäädännön mukaisesti puhtaasti riskinarviointiin, eivät valvonnan resurssitilanteeseen, joka vaihtelee ELY-keskuksittain. Lisäksi pyrkimyksenä oli tuottaa mahdollisimman yksinkertainen ja nopeasti opittava ja toteutettava menettelytapa. Esimerkiksi EU IMPEL integroidun riskinarviointimenetelmän ei katsottu vastaavan tähän tarpeeseen ja tietojen syöttö internet (easytools)-, Excel tai Access-pohjaiseen työkaluun vaatisi myös uutta rinnakkaista järjestelmää ympäristönsuojelun tietojärjestelmälle. Kuva 1. Työryhmän esitys ELY-keskusten yhteiseksi riskinarviointimenetelmäksi Toimialakohtainen riskinarviointi Arvioidut toiminnat Ympäristönsuojelulain liitteen 1 mukaan ELY-keskukset valvovat 113 luvanvaraista toimintaa, jotka jakaantuvat 14 päätoimialaan. Esimerkiksi päätoimialalla 1. Metsäteollisuus on yhtenä luvanvaraisena toimintana 1b Paperi- tai kartonkitehdas. Toiminnoista yhdessätoista valvontaviranomaisena on toiminnan laajuudesta riippuen joko valtion tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Toimialakohtainen riskinarviointi tehtiin 96 luvanvaraiselle toiminnalle. Näistä neljä toimintaa (kaivostoiminta, eläinsuojat, kalankasvatus ja kaatopaikat) jaettiin 2-3 alaluokkaan, koska niiden ympäristövaikutusten katsottiin olevan erilaisia. Muitakin toimintoja on mahdollista jatkossa jaotella alaluokkiin, jos se koetaan ympäristöriskien tai valvontatarpeen erilaisuuden kannalta tarpeelliseksi. Arviointia ei tehty niille 17 toiminnalle, joihin lukeutuvia laitoksia Suomessa oli vain muutamia tai ei lainkaan. 6

7 Riskinarvioinnin työnjaossa huomioitiin ELY-keskusten erikoistumistehtävät ja toimialakohtaiset laitosmäärät työryhmän jäsenten edustamilla alueilla. Ajatuksena oli, että toimialakohtainen riskinarviointi tehdään työryhmässä kertaluonteisesti. Toimintojen valvontaluokkaehdotuksia voidaan kuitenkin muuttaa, jos vallitsevat käytännöt muuttuvat esimerkiksi BAT-/BREF-vaatimusten ja lupamääräysten tiukentuessa. Muuttujat ja arviointiasteikko Toimialakohtaisen riskinarvioinnin muuttujiksi valittiin ympäristövaikutuksia tai -riskejä, jotka liittyvät toimialaan yleensä eivätkä siten ole sidonnaisia yksittäisen laitoksen sijaintiin tai toimintatapoihin. Arvioitavia muuttujia oli kymmenen: 1. Melu ja tärinä 2. Pöly 3. Haju 4. Roskaantuminen ja epäsiisteys 5. Päästöt viemäriin 6. Päästöt ilmaan * 7. Päästöt maaperään ja pohjavesiin * 8. Päästöt vesistöihin * 9. Onnettomuusriski 10. Toimialan riski pilata ympäristö Painokertoimet: Listassa tähdellä (*) merkityille kolmelle muuttujalle annettiin painokertoimeksi kaksi. Nämä ympäristövaikutukset katsottiin keskeisimmiksi ELY-keskusten valvomissa laitoksissa. Myös onnettomuusriskiä ja toimialan riskiä pilata ympäristö pidettiin tärkeinä, mutta koska niidenkin vaikutukset kohdistuvat ilmaan, maaperään, pohjavesiin ja vesistöihin, olisi samat vaikutukset huomioitu moninkertaisesti. Työryhmä arvioi kunkin muuttujan osalta erikseen kolmiportaisella asteikolla riskin suuruutta eli sen toteutumisen todennäköisyyttä ja aiheutuvan pilaantumisen tai muun haitallisen vaikutuksen merkittävyyttä (Taulukko 2). Apuna käytettiin toimialakohtaista mallipohjaa (liite 4). On huomioitava, että ympäristöluvan myöntämisen edellytysten täyttymisen tulisi estää todennäköisesti aiheutuvat vakavat pilaantumiset. Riskin arvioiminen sietämättömäksi edellyttää siten aina valvontatoimia tai luvan myöntämisen edellytysten uudelleen arvioimista. Taulukko 2. Arviointiasteikko ja riskipisteiden määräytyminen (1-5) toimialakohtaisessa riskinarvioinnissa (Lähde: Ympäristövalvonnan ohje 2/2016, s.123. Riskitaulukko pohjautuu alun perin englantilaiseen työterveys- ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän standardiin BS 8800.) TODENNÄKÖISYYS Riskin toteutuminen: VAIKUTUS Pilaantumisen merkittävyys: Vähäinen Haitallinen Vakava Epätodennäköinen 1 Merkityksetön riski 2 Vähäinen riski 3 Kohtalainen riski Mahdollinen 2 Vähäinen riski 3 Kohtalainen riski 4 Merkittävä riski Todennäköinen 3 Kohtalainen riski 4 Merkittävä riski 5 Sietämätön riski Muuttujien 1-8 osalta lähtökohtana oli arvioida toimialan normaalia tilannetta ja yleisiä käytäntöjä. Näin ollen arvioitiin tilannetta, jossa laitos noudattaa toimialalla yleisesti annettavia lupamääräyksiä esimerkiksi melun, pölyämisen, hajun ja päästöjen ilmaan, viemäriin, maaperään, pohjavesiin ja vesistöihin ehkäisemiseksi. Esimerkiksi mikä on hajun syntymisen todennäköisyys ja millaisia vaikutuksia hajusta aiheutuu toimialalla toimivan laitoksen normaalitoiminnassa (Finnilä 2015)? Muuttujien 9-10 kohdalla arviointi oli hieman toisenlainen. Onnettomuusriskin osalta pohdittiin toimialalla tapahtuvien onnettomuuksien todennäköisyyttä ja vaikutuksia. Toimialan riski pilata ympäristö muuttujan osalta arvioitiin tilannetta, jossa toimialalla toimiva laitos (esim. teollisuushalli, kaivos) lopettaa toimintansa (Finnilä 2015). Mikä on laitoksen todennäköisyys pilata ympäristö normaalitoiminnassa kun pahempia onnettomuuksia, häiriö- tai poikkeustilanteita ei ole sattunut? Miten suuria vaikutukset ympäristöön ovat ja ovatko ne lyhyt- vai pitkäaikaisia? 7

8 Alustavan arvioinnin jälkeen lopputulos ja muuttamistarpeet tarkistettiin vielä riskiprofiilin avulla (Kuva 2). Tavoitteena oli, että tärkein ympäristövaikutus erottuisi korkeampana pylväänä. Toiminnan riskiprofiili: 1_11a II) Sikalat Kuva 2. Esimerkki toimialakohtaisesta riskinarvioinnista ja luvanvaraisen toiminnan riskiprofiilista. Toimialakohtaisen valvontaluokan määräytyminen Riskien pisteyttämisen (ks. Taulukko 2) jälkeen muuttujille päästöt ilmaan, päästöt maaperään ja pohjavesiin ja päästöt vesistöön annetut pisteet kerrottiin kahdella, jos riski oli arvioitu vähintään vähäiseksi (pisteitä vähintään kaksi). Näin saatu riskipisteiden summa määräsi toiminnan valvontaluokan työryhmässä sovittujen pisterajojen perusteella (Taulukko 3). Luokitus ottaa huomioon sen, onko laitos direktiivi- vai muu laitos. Tehdyt arvioinnit koottiin työtilaan koostetaulukkoon. Koostetaulukon lisäksi jokaisesta toiminnasta saa myös oman erillisen toiminnan riskinarviointitulos -taulukon toimitettavaksi esimerkiksi toiminnanharjoittajalle. Taulukko 3. Valvontaluokkaehdotusten pisterajat ja valvontaluokkaan sijoittuvien luvanvaraisten toimintojen määrä. Työryhmän valvontaluokkaehdotus Pisterajat YSL:n mukaisia luvanvaraisia toimintoja (toimialoja) Direktiivilaitokset VL VL VL Yhteensä 50 Muut laitokset VL VL VL VL Arviointia ei tehty / Toimintokoodi ei tiedossa 9 Yhteensä 68 Direktiivi- ja muut laitokset yhteensä 118 8

9 Toimialakohtaiseen arviointiin liittyviä epävarmuustekijöitä Arviointia tekivät työryhmän viisi jäsentä osittain yksin, osittain yhdessä oman tai muiden ELY-keskusten asiantuntijoiden kanssa. Koska arvioijia oli useita, todennäköisyyttä ja vaikutuksia on voitu arvioida erilaisella skaalalla, olihan asteikko laadullinen eikä määrällinen. Eri toimialojen ja erikokoisten laitosten vertaaminen on hankalaa. Valvoja voi arvioida valvomansa toimialan riskit ja tarkastustarpeen joko liian korkeiksi tai liian mataliksi. Yhden valvojan valvomat laitokset eivät välttämättä edusta toimialaa keskimäärin. Isojen teollisuusintegraattien osalta yhden toiminnan irrottaminen erilleen riskien arvioimiseksi on haastavaa. Samoin vaikutusalueen rajaus koettiin hankalaksi: Onko vaikutusalue esimerkiksi kalankasvatuksen osalta koko Itämeri vai vaikkapa Saaristomeri? Sisältyykö eläinsuojien vaikutuksiin lannan peltolevitys? Otetaanko huomioon toimintaan liittyvät kuljetukset, entä polttoainesäiliöt? Jälkeenpäin todettiin, että neliportaisella asteikolla arviointi olisi voinut olla helpompaa: kun mukana olisi ollut myös ei-vaikutuksia vaihtoehto, valvontaluokat olisivat osin voineet jäädä matalammiksi. Jotkut arvioijat olisivat kokeneet paremmaksi skaalan hyvin pieni-pieni-kohtalainen-suuri-hyvin suuri riski, koska sietämätöntä riskiä ei pitäisi syntyäkään ympäristöluvan saaneen laitoksen normaalitoiminnassa. Normaalitoiminnan määrittäminen koettiin muutenkin hankalaksi: Arvioidaanko sitä, mitä päästöjä toiminnasta voi ylipäänsä aiheutua vai sitä, mitä voi aiheutua vaikka ympäristövelvoitteet toteutetaan? Esimerkiksi jätevedenpuhdistamoilla äkillinen riski voi olla suuri toimintahäiriöiden aikana, mutta sitä ei voida valvontakäynneillä ennakoida, toisin kuin vaikkapa kaatopaikoilla, joilla riskipaikat ovat usein valvojan havaittavissa. Arviointiin käytetyssä lomakkeessa esitettiin riskipisteiden perusteella toiminnalle alustava valvontaluokka. Osa arvioijista on saattanut muokata arviointeja sopivaan (esimerkiksi nykyiseen tai resurssien kannalta toteuttamiskelpoiseen) valvontaluokkaan pääsemiseksi. Vastaavaa totuttuun tarkastustiheyteen pyrkimistä huomattiin myös Vantaan ympäristökeskuksessa tehdyissä arvioinneissa (Finnilä 2015). Attila (2016) on arvioinut YSL:n liitteen 1 taulukon 2 toimintojen ympäristövaikutuksia yksittäisten ympäristölupapäätösten perusteella suurelta osin samantyyppisiin muuttujiin perustuen. Koska arvioinnit on tehty eri näkökulmasta, tulokset poikkesivat työryhmän tekemistä, valvojien käytännön kokemuksiin perustuvista arvioinneista. Edellä mainituista epävarmuustekijöistä huolimatta lopputulos on työryhmän yhteinen näkemys. Arvioinneista keskusteltiin työryhmän lisäksi valvontapäällikköpäivillä. Palautteen perusteella osalle muuttujista lisättiin painoarvot, pistetaulukkoa muutettiin ja joidenkin toimintojen riskinarviointeja tarkennettiin Laitoskohtainen riskinarviointi Laitoskohtaisen riskinarvioinnin tarkoituksena on, että valvontaviranomainen arvioi jokaisen valvomansa kohteen yksilölliset ympäristöriskit työryhmän työstämän laitoskohtaisen mallipohjan avulla (liite 5). Jokaisella toiminnanharjoittajalla on oikeus saada tietoonsa laitoskohtaisen riskinarvioinnin tulokset perusteluineen. Tämän vuoksi laitoskohtainen riskinarviointi tehdään kaikille ELY-keskuksen valvontakohteille. Erityisesti toimialakohtaista valvontaluokkaa korkeampi luokka tulee pystyä perustelemaan toiminnanharjoittajalle hyvin, koska se vaikuttaa tarkastustiheyden kautta laitoksen maksutaakkaan. Muuttujat ja arviointiasteikko Laitoskohtaisen riskinarvioinnin muuttujiksi valittiin laitoksen sijaintiin, päästöihin ja toimintaan sekä valvontahistoriaan liittyviä riskitekijöitä, jotka eivät liity toimialaan yleensä. Arvioitavia muuttujia on kymmenen: Sijaintiriski: I Pohjavesialueet II Vesistöt III Häiriintyvät kohteet * (huomioiden ympäristön tila ja herkkyys, muut päästölähteet ja yleisöilmoitukset) Päästö-/toimintariski: IV Toiminnan luonne ja laajuus * (huomioiden vaaralliset kemikaalit ja jätehuolto) V Ympäristönsuojelutekniikan taso 9

10 Valvontahistoria: VI Tarkastuskäyntien tulokset * VII Tarkkailun tulokset * VIII Lain ja lupamääräysten noudattaminen * IX Häiriö- ja poikkeustilanteet * X Ympäristöjärjestelmät ja tietoisuus Painokertoimet: Listassa tähdellä (*) merkityille kuudelle muuttujalle annettiin painokertoimeksi kaksi. Niiden vaikutukset ympäristöön katsottiin keskeisimmiksi ELY-keskusten valvomien laitosten kannalta. Valvontapäälliköiden palautteen perusteella muuttujia on jo vähennetty alkuperäisestä. Jos muuttujien lukumäärää halutaan vielä vähentää, niitä voisi yksinkertaisimmillaan olla vain kolme: 1) Lain ja lupamääräysten noudattaminen (mukaan lukien tarkastuskäyntien lopputulos), 2) Sijaintiriski ja 3) Toiminnan luonne ja laajuus. Työryhmässä todettiin kuitenkin, että tällöin yksi muuttuja sisältäisi niin moniulotteisen kokonaisuuden että arviointi voi olla vaikeaa. Valvojakohtaiset erot arvioinnissa olisivat suuria ja lopputulos siten epäyhtenäinen. Koska ELY-keskusten valvomat toimialat ja niiden ympäristövaikutukset ja vaikutusalueet ovat hyvin erilaisia (vertaa esim. melu, haju, vesistöpäästöt), työryhmä päätyi määrällisen sijasta laadulliseen arviointiasteikkoon ja perusteltuun asiantuntija-arvioon. Arvioinnissa ei siis sovelleta päästösummiin, etäisyyksiin metreinä ja tonnimääriin perustuvia viisiportaisia arviointiasteikoita toisin kuin esimerkiksi IMPELin ehdotuksessa (Pennanen 2013). Jokaisella kymmenellä muuttujalla on oma kolmiportainen arviointiasteikkonsa, jonka perusteella valvontaviranomainen antaa laitokselle riskipisteitä (1-3). Asteikossa yksi merkitsee vähäisiä ja kolme merkittäviä riskejä tai vaikutuksia. Arvioinnissa otetaan huomioon myös muuttujan kuvaus sarakkeessa mainitut tarkentavat kysymykset. Arviointi on syytä myös perustella, varsinkin jos pistemäärä on korkea. Arvioinnissa voi hyödyntää esimerkiksi seuraavia tietolähteitä: tarkastuskäynnit, paikkatieto, ympäristön tilaa koskevat alueelliset tiedot, vesien- ja merenhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat, ympäristöluvan tiedot, ympäristönsuojelun tietojärjestelmät ja toiminnanharjoittajan antamat tiedot (raportoinnit, ympäristöjärjestelmät). Tarvittaessa apua pyydetään ELY-keskuksen muilta asiantuntijoilta Laitoksen valvontaluokan määräytyminen Laitoksen lopullinen valvontaluokka määräytyy toimialakohtaisen valvontaluokkaehdotuksen ja laitoskohtaisen riskinarvioinnin perusteella. Laitoskohtainen arviointi voi laskea tai nostaa valvontaluokkaa yhdellä. Riskinarviointityöryhmän työtilassa testattavana olevassa laitoskohtaisessa mallipohjassa yhteenveto arvioinnin tuloksista muodostuu automaattisesti (Taulukko 4). Valvontaluokka ei kuitenkaan määräydy suoraan riskipisteytyksen perusteella, vaan lopullinen päätösvalta on valvontaviranomaisella. Päätöksentekoon osallistuu siis laitoksen vastuuvalvojan lisäksi valvontapäällikkö tai muu ratkaisija, ehkä myös mahdollinen valvontatiimi. Valvontaviranomainen ratkaisee riskipisteiden summan sekä muuttujakohtaisten riskipisteiden perusteella, jääkö laitoksella voimaan toimialakohtainen valvontaluokkaehdotus vai muutetaanko sitä: 1) Laitoskohtaisessa arvioinnissa saadut riskipisteet lasketaan yhteen. Painokertoimellisille muuttujille annetut riskipisteet (2-3) kerrotaan tässä kahdella. Riskipisteet on jaettu kolmeen luokkaan: alhainen, keskiverto ja korkea (Taulukko 4). 2) Lisäksi huomioidaan erikseen painokertoimellisten ja muiden muuttujien saamat arvioinnit. Painokertoimellisten muuttujien osalta suositus on nostaa valvontaluokkaa, jos yksikin niistä on saanut kolme riskipistettä. Muiden muuttujien osalta valvontaluokkaa voidaan nostaa, mutta suositus ei ole niin ehdoton. Jos kaikki tai lähes kaikki muuttujat ovat saaneet vain yhden riskipisteen, suositus on laskea valvontaluokkaa. Kaksi riskipistettä merkitsee toimialakohtaisen valvontaluokan käyttöä. 10

11 Jos samalla laitoksella on useampi kuin yksi toiminta, sen valvontaluokka määräytyy korkeimman ehdotetun toimialakohtaisen valvontaluokan ja laitoskohtaisen arvioinnin perusteella. Niiden laitosten, joiden toimintaluokalle ei tehty toimialakohtaista arviointia laitosmäärän vähäisyyden vuoksi, valvontaluokka määräytyy laitoskohtaisen riskinarvioinnin perusteella. Siinä voidaan kuitenkin ottaa huomioon vastaavanlaisten toimialojen valvontaluokkaehdotukset. Taulukko 4. Riskipisteiden summan ja muuttujakohtaisten riskipisteiden vaikutukset laitoksen valvontaluokkaan. Laitoskohtaisen arvioinnin vaikutus valvontaluokkaan (katso liite 5): 1) Riskipisteet yhteensä (alhainen) (keskiverto) (korkea) Toimialakohtaista VL voidaan laskea yhdellä daan nostaa Toimialakohtaista VL voi- Toimialakohtainen VL yhdellä 2) Riskipisteet eri muuttujille Painokertoimelliset muuttujat (*, 6 kpl) Muut muuttujat 1 riskipiste 2 riskipistettä 3 riskipistettä Toimialakohtaista VL voidaan laskea yhdellä taan yhdellä Toimialakohtaista VL noste- Toimialakohtainen VL Toimialakohtaista VL voidaan laskea yhdellä daan nostaa Toimialakohtaista VL voi- Toimialakohtainen VL yhdellä Valvontaluokkaa pohdittaessa on syytä huomata, että lupamääräysten hyvä noudattaminen ei yksinään ole peruste valvontaluokan laskemiselle, koska noudattaminen on perusoletus jo toimialakohtaisessa arvioinnissa. Lupamääräysten noudattamatta jättäminen sen sijaan on yksinäänkin peruste nostaa valvontaluokkaa. Valvontahistorialla tulisi olla luokkaan suurempi vaikutus kuin sijaintitekijöillä: esimerkiksi laitoksen sijainti pohjavesialueella ei ole peruste nostaa valvontaluokkaa jos valvontahistoria on hyvä, koska vaikutusten syntyminen edellyttää sijainnin lisäksi lain tai lupamääräysten rikkomista. Valvontaluokan määräytymisessä tulee ottaa huomioon myös toimialalla keskeiset arviointikriteerit. Tällaisia ovat esimerkiksi turvetuotannon osalta alueen koko, vesienkäsittelymenetelmä ja happamat sulfaattimaat ja asumisjätevedenpuhdistamojen osalta asukasvastineluku ja puhdistustehokkuus. Näitä kriteerejä on syytä jatkossa täydentää ja toimialan valvojat voisivat sopia niiden soveltamisesta. Työryhmässä keskusteltiin myös siitä, tulisiko laitoskohtaiseen arviointiin sisältyä myös arvio toiminnanharjoittajan taloudellisesta tilanteesta. Tieto taloudellisista ongelmista saadaan kuitenkin usein vasta kun laitos on menossa konkurssiin. Jos ongelmatilanteeseen liittyy merkittäviä ympäristöriskejä, laitos voidaan nostaa korkeimpaan valvontaluokkaan kunnes asiat ovat kunnossa. Työryhmä totesi, että mahdollisia yhdistelmiä valvontaluokan määräytymiseen automaattisesti on monia ja niitä on hankala pohtia teoreettisella tasolla. Kun mallipohjaa kokeillaan ensin käytännössä oikeilla laitoksilla, sen toimivuuden ja muutostarpeiden arvioiminen on helpompaa. Testausvaiheen jälkeen voidaan sopia tarkemmin valvontaluokan määräytymisperiaatteista yhtenäisen lopputuloksen turvaamiseksi. 5. Ehdotuksen vaikutuksia Koska laitoskohtaisia riskinarviointeja ei ole vielä tehty työryhmän ehdottaman arviointipohjan avulla, ehdotuksen vaikutuksia voidaan tarkastella tässä vasta toimialakohtaisten valvontaluokkaehdotusten näkökulmasta. Todellisuudessa laitoksen yksilölliset ominaisuudet ja riskit voivat laitoskohtaisessa arvioinnissa laskea tai nostaa lopullista luokkaa. Ehdotetun kaksivaiheisen uuden riskinarviointimenetelmän vaikutuksia kokonaisuudessaan ei siten pystytä arvioimaan etukäteen. Niiden arviointi edellyttäisi menetelmään testaukseen pohjautuvien uusien valvontaluokkatietojen toimittamista ELY-keskuksista ympäristöministeriön käyttöön. 11

12 Toimialakohtainen riskinarviointi Kun verrataan ELY-keskusten valvontakohteiden nykyistä sijoittumista valvontaluokkiin ja työryhmän toimialakohtaisia valvontaluokkaehdotuksia, huomataan, että ehdotusta noudatettaessa valvontaluokkaan 1 sijoittuisi vähemmän direktiivilaitoksia ja muita laitoksia kuin nykyisin. Luokkaan 2 taas sijoittuisi nykyistä enemmän laitoksia. Luokkaan 3 sijoittuisi nykyistä vähemmän direktiivilaitoksia, mutta enemmän muita laitoksia. Luokkaan 4 sijoittuisi puolet vähemmän muita laitoksia kuin nykyisin. (Kuva 3) Kun verrataan niiden prosenttiosuuksia, direktiivilaitoksista suurin osa sijoittuu nykyisin valvontaluokkaan 3 ja työryhmän ehdotuksen toteutuessa suurin osa sijoittuisi luokkaan 2. Muista laitoksista suurin osa sijoittuu nykyisin valvontaluokkaan 4 ja ehdotuksessa suurin osa sijoittuisi luokkaan 3. (Kuva 4) Ehdotuksen vaikutuksia toimialoittain on verrattu liitteissä 6 ja 7. Direktiivilaitosten osalta ehdotetut valvontaluokat ovat korkeampia seitsemän ja alhaisempia neljän luvanvaraisen toiminnan osalta. Muiden laitosten osalta ehdotetut valvontaluokat ovat korkeampia seitsemän toiminnan osalta mutta alhaisempia ei ole. Yleisen tarkastelun lisäksi laadittiin ELY-keskuskohtaiset koosteet toimialakohtaisten valvontaluokkaehdotusten vaikutuksesta valvontaluokkajakaumaan. Kaiken kaikkiaan toimialakohtaiset valvontaluokkaehdotukset näyttävät siis nostavan valvontaluokkia nykyisestä ja lisäävän määräaikaistarkastusten tarvetta. Korkeammalla valvontaluokalla on merkittävä vaikutus erityisesti silloin, kun kyse on valvontakohteista, joita on valtakunnallisesti runsaasti. Jos niiden määräaikaistarkastustiheystarve nousee, valvontaresursseja ei aina pystytä lisäämään tarkastustarvetta vastaamaan. Toimintatapoja kehittämällä ja tehtäviä priorisoimalla valvontaresursseja voidaan kuitenkin pyrkiä kohdentamaan riskialtteimmiksi todettuihin toimintoihin. Myös muuttuvalla lainsäädännöllä voi olla vaikutuksia. Työryhmän toimikauden aikana ympäristöministeriö pyysi lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta (YM13/400/2016). Siinä ehdotetaan ympäristölupamenettelyä kevennettäväksi poistamalla luvanvaraisuus kokonaan tietyiltä ympäristövaikutuksiltaan vähäisiltä toiminnoilta sekä joidenkin toimintojen luvanvaraisuuskynnyksen nostamista ja siirtämistä rekisteröintimenettelyyn. Lisäksi ympäristönsuojelulain uudistushankkeessa on selvitetty eläinsuojien osalta edellytyksiä säätää lupamääräyksissä ratkaistavista asioista toimialakohtaisessa valtioneuvoston asetuksessa sekä siirtää eläinsuojia (muut kuin direktiivilaitokset) lupamenettelystä rekisteröintimenettelyyn. Näille muille eläinsuojille (noin 855 kpl) on työryhmässä ehdotettu tarkastustiheydeltään alhaisinta luokkaa 4. Edellä mainittujen esitysten ja selvitysten vaikutuksia ei ole huomioitu työryhmän ehdotuksessa, mutta toteutuessaan ne vähentäisivät ainakin joissakin ELY-keskuksissa merkittävästi luvanvaraisten valvottavien laitosten määrää ja tarkastustarvetta. Kuva 3. Laitosten nykyiset valvontaluokat ja arvio siitä, kuinka monta laitosta sijoittuisi toimialan perusteella ehdotettuun valvontaluokkaan, kun laitoskohtaista riskinarviointia ei ole vielä tehty. (Lähde: Laitostaulukko ) 12

13 Kuva 4. Direktiivi- ja muiden laitosten nykyiset valvontaluokat ja arvio siitä kuinka suuri osuus sijoittuisi toimialan perusteella ehdotettuun valvontaluokkaan, kun laitoskohtaista riskinarviointia ei ole vielä tehty. (Lähde: Laitostaulukko ) Laitoskohtainen riskinarviointi Kaikille valvontakohteille tehtävä laitoskohtainen riskinarviointi vaatii aluksi perehtymistä ja voi viedä valvontaviranomaiselta paljon aikaa, jos valvontakohteita on runsaasti. Riskinarviointia ei kuitenkaan tarvitse tehdä joka vuosi alusta asti kokonaan uudestaan, vaan vasta laitoksen olosuhteiden, toimintatapojen tai sen aiheuttamien riskien muuttuessa. Jatkossa voidaan arvioida vain muuttuneet tekijät ja niiden vaikutus valvontaluokkaan. Osalla valvontakohteista valvontaluokat tulevat nousemaan ja osalla laskemaan. Vaikutukset määräaikaistarkastustiheyteen ja siten toiminnanharjoittajien maksamiin valvontamaksuihin siis vaihtelevat. Toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun kannalta on kuitenkin hyvä, että riskinarviointi tehdään kaikille ELY-keskusten valvomille kohteille systemaattisesti ja samanlaisilla kriteereillä. Kun toiminnanharjoittaja saa tietoonsa valvontaviranomaisen perustellun arvion laitoksen riskeistä ja valvontaluokasta, hän voi pyrkiä muuttamaan toimintatapojaan riskien pienentämiseksi. 6. Johtopäätökset Työryhmän tehtävänä oli valmistella riskinarviointiperiaatteet ELY-keskusten ja tulevan valtakunnallisen viraston ympäristövalvonnan käyttöön sekä arvioida VAHTI-kehitystyössä tuotettavaa sähköistä valvontaohjelmaa ja varmistaa sen käyttöönotto kussakin ELY-keskuksessa. Työryhmä esittää, että ELY-keskuksissa otetaan käyttöön edellä kuvattu kaksivaiheinen riskinarviointi, jossa arvioidaan riskien todennäköisyyttä ja vaikutuksia toimialoittain ja laitoksittain. Arvioitaviksi valitut muuttujat kattavat kaikki ympäristönsuojeluasetuksen ja ympäristövalvonnan ohjeen mukaiset riskinarviointiperusteet. Toimialakohtaiset valvontaluokkaehdotukset täydentävät Ympäristövalvonnan ohjetta ja auttavat sijoittamaan varsinkin uudet laitokset toimialan mukaisiin yhtenäisiin valvontaluokkiin. Toimialakohtaiset riskinarvioinnit tehtiin työryhmässä lähes kaikille YSL:n mukaisille toiminnoille. Tarkoituksena oli, että ehdotetut valvontaluokat olisivat melko pitkäaikaisia. Ehdotuksia voidaan kuitenkin päivittää toimialakohtaisten käytäntöjen ja lupamääräysten kehittyessä. Tehtyjen arviointien harmonisoinnille on edelleen tarvetta ja onkin tärkeää, että niistä saadaan lausuntokierroksella palautetta. Laitoskohtaiseen riskinarviointiin laadittiin valvojien käyttöön yhteiset kriteerit ja arviointiasteikko. Tavoitteena oli saada mallipohjasta mahdollisimman yksinkertainen, helppokäyttöinen ja systemaattinen. Tarkoitus on, että arviointi tehtäisiin mallipohjaa käyttäen kaikille valvontakohteille. Arviointimenetelmää ja sen toimivuutta on syytä 13

14 testata ELY-keskuksissa mahdollisimman monilla erityyppisillä kohteilla muutostarpeiden kartoittamiseksi. Tämä edellyttää valvontapäälliköiden panostusta menetelmän jalkauttamiseen. Valvontakohteiden valvontaluokat määräytyvät siten toimialan ja laitoskohtaisten ominaisuuksien perusteella. Valvontaluokat otetaan huomioon valvontasuunnitelmissa ja ohjelmissa. Viranomaistoiminnan avoimuuden kannalta toimialakohtaisen riskinarvioinnin periaatteet ja toimintojen valvontaluokat on hyvä esittää ELY-keskusten nettisivuilla julkaistavissa valvontasuunnitelmissa. Toiminnanharjoittajilla on oikeus saada tietoonsa oman laitoksensa laitoskohtaisen riskinarvioinnin tulokset perusteluineen. Valvontaluokkien ja riskinarvioinnin yhtenäistäminen turvaa nykyistä paremmin toiminnanharjoittajien tasapuolisen kohtelun valtakunnallisesti. Lisäksi se voi tehostaa valvontaa ja parantaa ympäristönsuojelua. Se myös auttaa mitoittamaan ja kohdentamaan valvontaresursseja riskinarviointiin perustuen, mikä voi helpottaa aluehallintouudistuksessa valvonnan siirtymävaihetta ELY-keskuksista uuteen valtion lupa- ja valvontavirastoon. Työryhmän toista tehtävää liittyen sähköiseen valvontaohjelman arviointiin ja käyttöönottoon ei pystytty VAHTIkehitystyön aikataulujen viivästymisen takia toteuttamaan. Valvontaohjelman kehitystyössä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon myös riskinarvioinnin näkökulma: valvontaviranomaisen työn kannalta lienee helpointa, jos toimialakohtaiset valvontaluokkaehdotukset sisällytetään uuteen valvontatietojärjestelmään ja myös laitoskohtainen riskinarviointi tehdään samassa järjestelmässä. Näin järjestelmän sisältämät tiedot (esimerkiksi häiriö- ja yleisöilmoitukset ja tarkastuskäyntien ja tarkkailujen tulokset) olisivat suoraan käytössä laitoksen riskejä arvioitaessa. Valvontaohjelma määräytyy laitosten valvontaluokan ja edellisen tarkastusajankohdan perusteella. Valvontaluokkien tarkistamistarve voitaisiin arvioida ohjelmaa laadittaessa laitoskohtaisella riskinarviointimenetelmällä. 7. Viitteet Attila, Mikko SYKE Ympäristöluvanvaraisuuden keventäminen. Ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen 3. vaihe. Projekti 7:n muistio. Liite 2 YSL:n liitteen 1 taulukon 2 toimintojen merkittävimmät ympäristövaikutukset lupapäätöstietojen perusteella (alustavia tuloksia). Ehdotus valvontaluokkien tarkistamisesta Valmisteluun osallistuneet Marja-Terttu Parsama, Pirjo Mäkinen, Päivi Kentala, Hannele Kärkinen, Heli Antson, Eija Lehtonen. -> VALSU-työryhmän väliraportti, liite 8 valvontaluokat. Eteläisten ELYjen (HAM, KAS, UUD, VAR) valvonnan kehittämissuunnitelma Finnilä, Salla Ympäristöriskien arviointi ympäristövalvonnassa. Vantaan ympäristönsuojelu. Tekniikan yksikkö. Hietamäki, Markku; Siili-Hakkarainen, Laura; Lahtela, Juha; Järvinen, Kaija; Vanala, Terhi; Serenius, Katariina & Leinonen, Kari Ympäristövalvonnan ohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/ IED Inspections. Guidance for the implementation of the IED in planning and execution of inspections. European Union Network for the Implementation and Enforcement of Environmental Law (IMPEL). Final version, June Laitostaulukko Taimin suljettu työtila. Pennanen, Jaana Ympäristöriskien arviointi valvontaohjelman laadinnassa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/ Risk Assessment by the British Standards Organization BS Sosiaali- ja terveysministeriö, Työsuojeluosasto, Työturvallisuuskeskus Riskien arviointi työpaikalla työkirja. Päivitykset Työtila ELY YM Riskinarviointityöryhmä. Kokousmuistiot, taustamateriaalit, mallipohjat ja koosteet tehdyistä riskinarvioinneista. Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta ( /713) Ympäristönsuojelulaki ( /527) 14

15 8. Liitteet 15