Mehiläisillä loisivista tuhoisista punkeista meillä esiintyy 2 lajia: Varroa destructor, n 1 mm mittainen ulkoloinen, alkuaan intianmehiläisellä

Transkriptio

1 Mehiläisillä loisivista tuhoisista punkeista meillä esiintyy 2 lajia: Varroa destructor, n 1 mm mittainen ulkoloinen, alkuaan intianmehiläisellä loisiva laji, joka on onnistunut siirtymään arviolta 1900-luvun puolivälissä meikäläiselle mehiläiselle ja saapui Suomeen 1970-luvun lopulla Acarapis woodi, sisuspunkki, loisii mehiläisen hengitysputkessa ja on siis paljon varroaa pienempi, Suomessa ensi havainnot 90-luvulta, todennäköisesti saapui amerikantuontien mukana Lämpimämmissä maissa on myös muita loispunkkeja, pahin näistä on Tropilaelaps clareae, myös intianmehiläiseltä siirtynyt punkki

2 Varroa destructor Punkki Varroa destructor vaivaa sekä aikuisia että toukkia: munimaan valmistautuva naaras hakeutuu pian suljettavaan kennoon, munii munat, joista n 8 vuorokaudessa kehittyy aikuinen punkki. Jälkeläisistä yksi on uros (yleensä toinen), joka hedelmöittää naaraat ennenkuin ne tulevat kennosta Työläiskennosta ehtii yleensä kehittyä pari tytärtä, kuhnurikennosta 3-4, jotka yleensä siirtyvät joksikin aikaa aikuisille mehiläisille ennenkuin menevät vuorostaan kennoihin Punkki imee mehiläisen ja kotelon hemolymfaa> sen elinikä lyhenee, tartuntojen vastainen puolustus heikkenee, kuoriutuu surkastuneita, siivettömiä mehiläisiä Lisäksi punkki myös kuljettaa varsinkin viruksia Kun punkkeja on tarpeeksi, mehiläiskunta kuolee, tähän menee tartunnasta muutama vuosi, riippuu mahdollisista muista tartunnoista ja mehiläiskannasta

3 Kehityksen vuosirytmi: loppukesällä punkkeja paljon suhteessa sikiöintiin Punkin kehitys munasta nymfiksi ja aikuiseksi n 8 vrk

4 Usein pesä kuolee loppukesällä tai syksyllä: loppukesään sikiöinti vähenee, punkkikanta kasvaa> loisittujen kennojen osuus kasvaa> pesään ei synny tarpeeksi terveitä talvimehiläisiä Vähenevät mehiläiset eivät pysty huoltamaan sikiöitä> niitä jää kuoriutumatta

5 Yksi merkki vahvasta punkkikannasta ovat siivettömät mehiläiset, tosin siivettömyys yleensä ei johdu suoraan punkista vaan sen välittämästä viruksesta. Punkki vaikuttaa myös mehiläisen viruksen vastaisen puolustuksen tehoon

6 Punkkien lisääntymiseen vaikuttavia tekijöitä punkillisten kennojen tunnistaminen ja tyhjentäminen (neulatesti t pakastustesti) toisten mehiläisten puhdistaminen punkeista (vaurioituneet punkit) peittosikiökauden pituus (=kuinka monta jälkeläistä punkki ehtii tuottamaan) sikiökauden pituus (montako sukupolvea punkki ehtii saamaan, pitempi talvi aiheuttaa isomman talvikuolleisuuden) punkin hedelmällisyys, riippuu ainakin kakkujen iästä (mustuudesta) ja mehiläisten erittämistä feromoneista Näitten tekijöiden periytyvyys antaa mahdollisuuksia jalostukselle, tosin yksittäisille ominaisuuksille monessa tapauksessa on vaikea löytää mittareita ja joudutaan tyytymään punkkikannan seuraamiseen

7 Jalostusarvostelussa tavallinen on yhdistelmä neulatesti+ pohjalle putoilevat punkit+loppukesän mehiläisnäytteen punkit Neulatestissä pistellään 50 peittosikiötä ja katsotaan 8-12 tunnin päästä, kuinka suuri osa kennoista on puhdistettu Tulokseen vaikuttaa perimän ohella mm kunnan vahvuus, satotilanne ja pisteltyjen kennojen sijainti sikiöalalla Loppukesän mehiläisnäytteeseen tarvitaan 30 g (1,5 dl) mehiläisiä, joista punkit pestään bensalla tai myös pesuaineella Spivakin muunnelmassa mehiläisiä ei tarvitse tappaa, ne pannaan purkkiin, päälle sirotellaan pölysokeria, joka irrottaa punkit ja mehiläiset voidaan palauttaa pesään muutaman minuutin päästä Mehiläisnäyte katsotaan 2 kertaa muutaman viikon välein, merkittävä on muutos Jos pesän punkkikanta on pieni, mehiläisnäytteisiin osumismahdollisuus on myös pieni ja tulos epävarma

8

9 Punkkien lisääntymiseen vaikuttaa isäntätoukkien perimä, tässä on verrattu punkkien jälkeläistuottoa erirotuisissa kunnissa Siihen vaikuttaa se, miten paljon mehiläiset tunnistavat ja tyhjentävät loisittuja kennoja ja miten hedelmällisiä kennoissa olevat punkit ovat, eri emojen kunnissa jälkeläisettömien punkkien osuus vaihtelee paljon

10 Lisääntymättömyyden syy voi olla: hedelmättömyys uroksen puuttuminen viivästynyt kehitys Myös näiden osuudet tuntuvat vaihtelevan eri kunnissa

11 Varroan torjunta Hoitotekniikka: kuhnurikakkujen leikkaaminen, sikiökatkos Käsittelyt: useita aineita kehitetty,antomuotoina savutus, höyrytys, sumutus, syöttö jne moniin aineisiin liittyy ongelmia, kuten jäämät vahassa tai hunajassa, pitkä säilyvyys varsinkin vahassa ja resistenssiä, ts tehottomuutta punkkia vastaan Näistä syistä ns synteettiset valmisteet ovat suurelta osalta jääneet käytöstä

12 Tällä hetkellä hyväksyttyjä ja suositeltavia aineita ovat: muurahaishappo (haihdutus) tymoli (haihdutus) oksaalihappo (tiputus tai kärytys) Vaikka näitä aineita esiintyy luontaisestikin hunajassa, ei käsittelystä saa aiheutua pitoisuuksien muutoksia, punkkitorjunta on mahdollinen sadonkorjuun jälkeen

13 Torjuntojen suorituksista Muurahaishappo: iskukäsittelyt 4 vrk välein (esim vaahtomuoviin imeytetty 60 % happo ml tai pitkäaikaiskäsittely pussiin tai rasiaan suljetulla imeytysalustalla tai geelillä pari viikkoa Tymoli pitkäaikaiskäsittely: tymolityyny, Apiguard, Apilife var Oksaalihappo tiputtelu sikiöinnin jälkeen 3-3,5 % liuos 4ml kakkukäytävä Kärytys 2 g samoin sikiöttömälle pesälle Käsittely voidaan uusia keväällä puhdistuslennon jälkeen Suhteellisen tarkkoja annosteltavia, myös mehiläisille haitallisia yliannoksina, esim muurahaishappo voi tehdä emotappioita Lämpötila vaikuttaa hapon ja tymolin haihtumiseen, toivottava n C

14

15 Punkkien vahinkokynnys on laskenut ja torjunnan tarve on vuosien varrella lisääntynyt

16 Tässä näkyy vahinkokynnyksen muutos

17 Punkki ja DWV vaikuttavat yhdessä, virus estää immuunireaktioita ja punkki saa enemmän jälkeläisiä, mutta loisinta suosii myös virusta

18 Jos ympäristössä on punkkisia pesiä, voi loppukesällä tulla suurta uudelleentartuntaa, mikä voi raunioittaa muuten hyvin menneen torjunnan Vaikuttavia tekijöitä: mehiläistiheys, kausi, sadottomuus, lämpötila

19 Uudelleentartuntaa voisi vähentää: samanaikainen torjunta naapuritarhoilla kaikki ryöstöä vähentävät toimenpiteet, pesien pitäminen vahvana, lentoaukon pitäminen puolustustettavana Kehitteillä: varroaportti estää punkkien tulon pesään

20 Yhteenvetona voi todeta, että varroa on muuttanut koko mehiläishoidon

21 Sisuspunkki, Acarapis woodi Loisii keskiruumiin ns päätrakeassa, ilmaputkessa Todetaan keskiruumiista tehdyssä leikkeessä Löytyi 90 luvulla useista tarhoista, joilla useimmiten yhteyksiä Amerikan tuonteihin, joissakin tapauksissa merkittäviä tappioita Nykyisin varsin harvinainen, mikä voi johtua pääosin muurahapon ja tymolin käytön yleisyydestä varroatorjunnassa 2007/2008 ilmeisesti aiheutti joitakin talvitappioita Herkkyydessä sisuspunkille myös perinnöllisiä eroja, Euroopassa ei ole pidetty ongelmana vuosikausiin, toisaalta acarapiksen ilmestyminen amerikkalaisiin mehiläisiin aiheutti alkuun suuria tappioita 80-luvulla

22

23

24 Muita punkkeja: Tropilaelaps clareae aasialainen punkki, hyvin tuhoisa meikäläiselle mehiläiselle Vaatii kuitenkin jatkuvaa sikiöintiä, ei tulle ongelmaksi meillä pitkän sikiöttömän kauden ansiosta Ilmitusvelvollisuus!

25 Braula coeca, mehiläistäi, siivetön kärpänen, kerjää ruokansa, mielellään emon niskassa Varroan torjunnat hävittäneet Suomesta, Ahvenanmaalla vielä tavattavissa

26 Muista loisista voi mainita lennossa mehiläisiin munivan Välimerellä esiintyvän Senotainia tricuspis kärpäsen Kärpäsen toukka syö mehiläisen sitten sisältä Havaintoja on myös Keski-Euroopasta Vähän vastaavanlainen loinen on amerikkalainen Apocephalus borealis, joka voi loisia kimalaisissa ja jonka siirtyminen mehiläisiin taitaa olla aika uusi ilmiö Senotainia tricuspis Apocephalus borealis