EU:n komission Mehiläisten terveys -pilottihanke MMM 1042/311/2012

Transkriptio

1 EU:n komission Mehiläisten terveys -pilottihanke MMM 1042/311/2012 Vastuuorganisaatio Elintarviketurvallisuusvirasto, Evira, eläintautibakteriologian tutkimusyksikkö, Neulaniementie 4, Kuopio, Sirpa Heinikainen (päätutkija), Nella Vähänikkilä, Rauna Riva, Sinikka Pelkonen (vastuullinen tutkija) Muut tutkimusosapuolet Evira, kemian ja toksikologian tutkimusyksikkö, Kati Hakala Luonnonvarakeskus, Lauri Jauhiainen, Jaakko Ojala Kesto Rahoitus Kokonaiskustannukset MMM Eviran oma rahoitus Avainsanat mehiläistaudit, varroa, virustaudit, esikotelomätä, Epilobee TIIVISTELMÄ Tavoitteet Kehittää kansallista valmiutta mehiläistautien ja -kuolemien diagnostiikkaan ottamalla käyttöön laboratoriomenetelmät tärkeimmille taudinaiheuttajille Tukea Suomen osallistumista yleiseurooppalaiseen mehiläisten pesäkuolleisuutta ja tautien esiintyvyyttä tutkivaan Epilobee-hankkeeseen (EU:n osarahoitus) Selvittää mehiläistautien levinneisyyttä ja epidemiologiaa Suomessa EU:n Epilobee-hanketta laajemmin Selvittää neonikotinoidien ja niiden jäämien esiintyvyyttä Suomen mehiläishoidossa ja jäämien vaikutusta mehiläisten terveyteen (liittyminen MMM:n rahoittamaan NEOMEHI-hankkeeseen) Tulokset Hankkeessa otettiin käyttöön menetelmät tai testattiin ja parannettiin entisiä menetelmiä yhteensä 15 mehiläistaudille, jotka ovat Suomen ja EU:n kannalta tärkeimpiä. Mukana oli 7 virustautia, 2 bakteeritautia, 1 itiöeläintauti sekä 5 mehiläistuholaista. Yhteensä erilaisia menetelmiä oli 19. Tautien esiintyvyyttä tutkittiin epidemiologisesti kattavasta Epilobee-hankkeen aineistosta, joka kerättiin erilaisilla mehiläishoitoalueilla sijaitsevilta ja satunnaisesti valituilta 322 tarhalta, yhteensä 1468 pesästä: Ahvenanmaa (75), Jokioinen (39), Harjavalta (39), Kajaani (17 tarhaa), Kitee (27), Kuopio (27), Oulu (20), Salo (39) ja Seinäjoki (39). Kaiken kaikkiaan Suomessa todettiin kymmentä eri mehiläistautia. Viruksista todettiin yleisenä siivensurkastajavirusta (24 % tarhoista) ja mustaemokennovirusta (62 % tarhoista) ja satunnaisena kroonista paralyysivirusta ja pussisikiövirusta. Esikotelomätäbakteerin itiöitä todettiin 33 %:lla tarhoista, mutta kliinistä esikotelomätää vain 3,4 %:lla samoista tarhoista. Toukkamätäbakteeria oli 7,5 %:lla ja nosemaa lähes puolella tarhoista. Varroa löytyi Manner-Suomessa 66 %:lla tarhoista Ahvenanmaan olleessa varroavapaa vyöhyke. Sisuspunkkia todettiin 0,6 %:lla tarhoista. Tartuntojen esiintyminen vaihteli suuresti agroekologisten alueiden välillä ollen pääsääntöisesti suurinta tiheillä mehiläishoitoalueilla Lounais- ja Länsi-Suomessa ja vähäisintä Itäja Pohjois-Suomessa. Tilastolliset analyysit tautien liittymisestä toisiinsa, pesän kuntoisuuteen ja neonikotinoideihin tai öljykasvipellon läheisyyteen ovat kesken. Tulosten arviointi Hankkeen avulla on nostettu Suomen valmiutta osoittaa mehiläistauteja sekä selvittää taudeista johtuvia mehiläiskuolemia. Vertailulaboratoriolla on käytössään ajanmukaiset ja luotettavat menetelmät. Hanke paransi ja syvensi kansallista yhteistyötä alan toimijoiden välillä. Tutkimuksessa saatiin ensi kerran luotettavaa ja epidemiologisesti kattavaa tietoa erilaisten mehiläisvirusten ja muiden taudinaiheuttajien esiintyvyydestä Suomessa. Tulosten julkaiseminen ja viestintä Tuloksista ja hankkeesta on viestitty yhteensä kymmenessä sidosryhmien tai Eviran järjestämässä tapahtumassa vuosina sekä Eviran viestinnässä tiedottein ja Eviran verkkosivuilla. Tieteelliset tulokset on suunniteltu raportoitaviksi kolmessa julkaisussa kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa. Epilobeehankkeen raportti on julkaistu EU:n verkossa ja hankkeesta on valmistunut yksi julkaisu ja yksi käsikirjoitus. 1

2 1. Hankkeen tavoitteet Tavoitteena oli kehittää mehiläistautien vertailulaboratoriotoimintaa Evirassa sekä mahdollistaa Eviran osallistuminen EU:n komission osaksi rahoittamaan mehiläisten pesäkuolleisuutta selvittävään tutkimukseen EU:n alueella: A pan-european epidemiological study on honeybee colony losses (Epilobee). EU perusti mehiläisten terveyden EU-vertailulaboratorion (EURL) Ranskaan (ANSES) sekä jäsenmaiden kansallisten vertailulaboratorioiden verkoston vuonna Suomessa toiminnasta on vastannut Eviran eläintautibakteriologian tutkimusyksikön laboratorio Kuopiossa, vastuuhenkilönä tutkija Sirpa Heinikainen. MMM:n hankkeen tavoitteena oli pystyttää vertailulaboratorioon tutkimusmenetelmät kaikille merkittäville mehiläistautien aiheuttajille, ml. virukset, bakteerit, sienet ja tuholaishyönteiset. Tavoitteena oli hyödyntää Epilobeehankkeen epidemiologisesti arvokasta näyteaineistoa niin, että saadaan perustietoa kaikkien tärkeimpien mehiläistautien esiintyvyydestä Suomessa. Epilobee-hanke sitä vastoin kohdistui vain muutamiin taudinaiheuttajiin tai joissakin taudeissa vain kliinisen esiintymiseen havainnointiin ja laboratoriovarmistukseen. Vertailulaboratoriotoiminnan kehittämisen, Epilobee-hankkeen sekä tätä laajemman, kansallisen tautien esiintyvyystutkimuksen tavoitteena on luoda pohjatietoa ja edellytyksiä mehiläisten terveyden seurantaan. Tämän hankkeen aikana nousivat otsikoihin öljykasvinsiementen peittausaineena käytetyt neonikotinoidit ja niiden haitat pölyttäjiin. MMM:n rahoittamassa NEOMEHI-hankkeessa tutkittiin peittausaineiden vaikutusta mehiläisten terveyteen (The Impact of the Use of Neonicotinoid Insecticides on Honey Bees in the Cultivation of Spring Oilseed Crops in Finland in ). Vertailulaboratorio osallistui NEOMEHI-hankkeeseen tautimääritysten osalta. NEOMEHI-hankkeeseen lisättiin myös osio, jossa selvitettiin neonikotinoidien ja niiden metaboliittien jäämiä ympäri Suomea ottamalla näytteitä Epilobee-hankkeeseen osallistuvista mehiläistarhojen pesistä. Tässä hankkeessa yhtenä tavoitteena on saada tietoa jäämätasoista yleensä sekä suhteessa pesien kuntoisuuteen ja tauteihin, joista on saatu havaintoja ja laboratoriotuloksia Epilobee-hankkeessa. 2. Hankkeen eri osapuolet ja yhteistyö Eviran vertailulaboratoriossa hankkeen päätutkijana toimi tutkija Sirpa Heinikainen sekä hankkeen rahoituksella tutkijat Nella Vähänikkilä ja Rauna Riva, tutkimusyksikön johtaja Sinikka Pelkosen toimiessa vastuullisena tutkijana. Hankkeen neonikotinoidiosuuden jäämäanalyyseistä vastasi erikoistutkija Kati Hakala Eviran kemian ja toksikologian tutkimusyksikössä. Luonnonvarakeskuksesta (LUKE) hankkeeseen osallistuivat Jaakko Ojala ja Lauri Jauhiainen, joilta saatiin tarhojen läheisyydessä sijaitsevat peltorekisteritiedot öljykasvien osalta sekä ostetaan palveluna tilastolliset analyysit. Eviran vertailulaboratorio on luonut tiiviit yhteistyösuhteet kansallisiin toimijoihin, joista tärkein on Suomen Mehiläishoitajain Liitto ry (SML). Epilobee-hanke toteutettiin yhteistyössä SML:n kanssa. Tärkeimmät yhteistyökumppanit SML:ssä ovat olleet Maritta Martikkala ja Ari Seppälä. Hankkeella ei ole varsinaista määrättyä ohjausryhmää vaan myöntökirjeen mukaan hanketta seuraa MMM:n virkamies. Hankkeen aikana v perustettiin kansallinen mehiläisterveyden seurantaryhmä, joka on toiminut myös hankkeen ohjausryhmänä. Koska neonikotinoidit olivat ajankohtaisia ryhmän perustamishetkellä, on ryhmässä myös kattava edustus kasvinsuojeluaineista. Seurantaryhmässä ovat edustettuina MMM (eläinten terveys ja kasvinsuojelu), TUKES (kasvinsuojelu), LUKE (kasvinsuojelu), HY (ELTDK), SML sekä Evirasta valvonta (mehiläistaudit) ja tutkimuspuolen vertailulaboratoriot (kemiallinen turvallisuus ja mehiläistaudit). Seurantaryhmän lisäksi hankkeen aikana on vuosina keskusteltu SML-MMM-Evira-akselilla esikotelomädän vastustamisesta, vastustuslainsäädännön uudistamisesta ja elinkeinon omavalvonnan kehittämisestä. 2

3 3. Hankkeen tulokset 3.1 Menetelmät ja aineisto Hankkeessa pystytettiin tutkimusmenetelmät seitsemälle tärkeimmälle virustautia aiheuttavalle RNA-virukselle. Lisäksi testattiin, laajennettiin ja parannettiin jo käytössä olleita menetelmiä eri taudeille, yhteensä käytettiin 19 erilaista menetelmää 15 eri taudin tutkimukseen (Taulukko 1). Taulukko 1. Hankkeessa käytetyt tutkimusmenetelmät Tauti/aiheuttaja Menetelmä Viite Käyttöönotto/muu käyttötarkoitus hankkeessa Esikotelomätä, Paenibacillus larvae Viljely Evira6001/OIE Näytemateriaalin vertailu: hunaja ja aikuinen mehiläinen ERIC-tyypitys Genersch et al., 2006 Uusi menetelmä Toukkamätä, Melissococcus Viljely OIE Uusi menetelmä plutonius PCR 1 Govan et al., 1999 Menetelmän laajempi testaus Nosema apis ja N. ceranae qpcr 2, lajimääritys ja Bourgeois et al., 2010 Uusi menetelmä kvantitointi Varroa destructor Laskenta aikuisista OIE/Epilobee Uusi menetelmä mehiläisistä* Sisuspunkki, Acarapis woodi Mikroskopointi OIE Uudelleen käyttöönotto PCR Garrido-Bailon et al., 2012 Uusi menetelmä Mehiläistäi, Braula coeca Tunnistus OIE Uudelleen käyttöönotto Tropilaelaps spp. Tunnistus* OIE/EURL method Tarkennettu ohjeistus Pieni pesäkuoriainen, Aethina Tunnistus* OIE/ EURL method Tarkennettu ohjeistus tumida Siivensurkastajavirus, Deformed PCR* EURL method Uusi menetelmä wing virus DWV Akuutti paralyysivirus, PCR* EURL method Uusi menetelmä Acute bee paralysis virus ABPV Krooninen paralyysivirus, PCR EURL method Uusi menetelmä Chronic bee paralysis virus qpcr EURL method Uusi menetelmä CBPV Mustaemokennovirus, PCR EURL method Uusi menetelmä Black queen cell virus BQCV Pussisikiövirus, Sacbrood PCR EURL method Uusi menetelmä virus SBV Kashmirvirus, PCR EURL method Uusi menetelmä Kashmir bee virus KBV Israelin akuutti paralyysivirus, Israeli acute paralysis virus IAPV PCR Francis and Kryger, 2012 Uusi menetelmä 1 PCR, polymeraasiketjureaktio; 2 qpcr, reaaliaikainen kvantitatiivinen PCR; akkreditoitu menetelmä; *Epilobee-hankkeessa käytetty menetelmä Bourgeois AL et al J. Invert. Pathol. 103: DOI: /j.jip [doi]. Francis RM, Kryger P J. Apicult. Sci. 56: DOI: /v x. Garrido-Bailon E et al Exp. Parasitol. 132: DOI: /j.exppara [doi]. Genersch E et al Int. J. Syst. Evolut. Microbiol. 56: DOI: /ijs Govan VA et al Appl. Environm. Microbiol. 65: EURL ryhtyi heti perustamisensa jälkeen järjestämään menetelmien luotettavuuden testaamiseksi vertailumittauskierroksia, joiden avulla menetelmiä voidaan validoida, ja jotka ovat edellytyksenä menetelmän akkreditoinnille. Evira osallistui hankeaikana seuraaviin vertailumittauksiin hyvällä menestyksellä: Paenibacillus larvae -bakteerin osoitus hunajasta ja kakustosta (2013), Paenibacillus larvae -bakteerin tunnistus DNA- 3

4 näytteistä (2014), kroonisen paralyysiviruksen (CBPV) osoitus ja kvantitointi reaaliaikaisella RT-PCR:llä (2015) sekä Nosema spp. -itiöeläimen tunnistus murskatuista mehiläisistä (2015). Tutkimusaineistona käytettiin arkistoitua näytemateriaalia, EURL:sta saatavaa luotettavaa vertailumateriaalia sekä ajantasaisia diagnostiikan ja Epilobee-hankkeen näytteitä. Epidemiologista tautien esiintyvyystietoa saatiin Epilobee-hankkeen näytteistä. Siinä tutkittiin hunajantuotantokaudella yhteensä 161 tarhaa (Ahvenanmaa 39, Jokioinen 39, Kajaani 17, Kitee 27, Seinäjoki 39). Kultakin tarhalta valittiin satunnaisesti otannan mukainen määrä pesiä, yhteensä 787. Vastaavasti kaudella tutkittiin yhteensä 161 tarhalta (Ahvenanmaa 36, Harjavalta 39, Kuopio 27, Oulu 20, Salo 39) 681 pesää. Mikään tarha ei osallistunut tutkimukseen kuin yhtenä tuotantokautena. Näytteet olivat mehiläisiä (varroa, virus, nosema, sisuspunkki, esikotelomätä), hunajaa (esikotelomätä, toukkamätä) sekä tautiepäilyissä muuttuneet kakustot sikiötaudeissa tai kuolleet mehiläiset. 3.2 Tulokset MMM:n rahoituksella otettiin käyttöön tutkimusmenetelmät kaikkien tärkeimpien mehiläistautien diagnostiikkaan ja niiden tarkempaan tyypitykseen (Taulukko 1). Käyttämällä hyväksi Epilobee-hankkeen ainutkertaista aineistoa selvitettiin tärkeimpien taudinaiheuttajien esiintyvyys Suomessa, kun Epilobee-hanke lähinnä keskittyi pesien varroapunkkitartunnan tasoon ja kliinisiin tautiesiintyvyyksiin (Taulukko 2). Taulukko 2. Tärkeimpien mehiläistautien tai niiden aiheuttajien toteaminen mehiläistarhoilla Suomessa Epilobee-hankkeen aineistossa Mehiläistauti/aiheuttaja *Ahvenanmaan tarhoja ei mukana Tarhoista positiivisia % Positiivisten tarhojen vaihtelu alueittain % Tautiluokitus; OIE ja Suomen lainsäädäntö Paenibacillus larvae, itiöitä todettu OIE listalla, valvottava Kliininen esikotelomätä 3, OIE listalla, valvottava Melissococcus plutonius 7, OIE listalla Nosema apis & N. ceranae OIE listalla Siivensurkastajavirus DWV ei Mustaemokennovirus BQCV ei Krooninen paralyysivirus CBPV 0,3 0-8 ei Pussisikiövirus SBV 3, ei Akuutti paralyysivirus ABPV 0 0 ei Kashmir-virus KBV 0 0 ei Israelin akuutti paralyysivirus IAPV 0 0 ei Varroa destructor 66 * * OIE listalla, Manner-Suomessa Ahvenanmaalla valvottava Acarapis woodi 0,6 0-3 OIE listalla Tropilaelaps spp. 0 0 OIE listalla, valvottava Aethina tumida 0 0 OIE listalla, valvottava Taudinaiheuttajien esiintyvyyttä ei ole vielä analysoitu tilastollisesti, vaan se on työn alla yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Tarkoituksena on tutkia tilastollisesti liittyvätkö taudinaiheuttajat toisiinsa, kuten tiedetään joidenkin tutkituista viruksista liittyvän varroapunkkeihin. Pesistä otettiin myös NEOMEHI-hankkeessa mettä ja pergaa neonikotinoidien jäämäanalyysiin, ja jäämien tilastollista yhteyttä pesien kuntoisuuteen ja taudinaiheuttajiin testataan. Pesien lähistöllä sijaitsevat öljykasviviljelmät on saatu peltoviljelyrekisteristä LUKEsta, ja myös pesän sijainnin yhteyttä pesän kuntoisuuteen ja tauteihin tutkitaan tilastollisessa analyysissä. 4

5 3.3 Toteutusvaiheen arviointi Tutkimus onnistui suunnitellusti lukuun ottamatta loppuvaiheen viivettä tilastollisessa analyysissä. Hankkeen aikana EURL aloitti aktiivisen toimintansa ja tuki kiitettävästi menetelmien pystytystä ja niiden luotettavuuden testausta. 3.4 Julkaisut ja tutkimusviestintä Hankkeesta ja tutkimustuloksista on tiedotettu mehiläishoitajille ja kansallisille sidosryhmille lukuisissa tilaisuuksissa: Kansallinen mehiläistautifoorumi, Loimaa 2012 Mehiläishoitajain talvipäivät, SML, Hämeenlinna 2013 Eläintautibakteriologian sisäinen koulutus, Evira, Kuopio-Helsinki-Oulu-Seinäjoki 2013 Eviran tiedepäivä, Helsinki 2013 Koulutuspäivä mehiläistaudeista, ELTE, Savonia AMK, Iisalmi 2013 Mehiläishoitajain talvipäivät, SML, Lahti 2014 Ajankohtaista eläinten terveydestä ja lääkitsemisestä, Evira, Helsinki 2014 Mehiläishoitajain talvipäivät, SML, Jyväskylä 2015 SML:n tautiseminaari, Mustiala 2015 Eviran valtuutettujen tarkastajien koulutus, Loimaa 2015 Kansallisen mehiläisten terveyden seurantaryhmän kokoukset Tuloksia on julkaistu Eviran verkkosivuilla mehiläistaudeissa ja Eläintaudit Suomessa -vuosikatsauksissa. Tuloksista on suunnitteilla seuraavat tieteelliset julkaisut: 1. Heinikainen S, Riva R, Vähänikkilä N, Jauhiainen L, Pelkonen S. Mehiläistautien esiintyvyys Suomessa. 2. Hakala K, Heinikainen S, Ojala H, Pelkonen S. Neonikotinoidijäämien esiintyminen mehiläispesissä Suomessa ja jäämien yhteys öljykasviviljelmien läheisyyteen. 3. Heinikainen, S, Riva R, Vähänikkilä N, Hakala K, Jauhiainen L, Ojala H, Pelkonen S. Mehiläispesien kuntoisuus Suomessa ja sen liittyminen neonikotinoidijäämiin ja öljykasviviljelmien läheisyyteen. Epilobee-hankkeen raportti on julkaistu verkossa: Laurent M, Hendrikx P, Ribiere-Chabert M, Chauzat M-P A pan-european epidemiological study on honeybee colony losses Epilobee-hankkeesta jo valmistuneita tieteellisiä julkaisuja tai käsikirjoituksia: Chauzat MP, Cauquil L, Roy L, Franco S, Hendrikx P, Ribière-Chabert M, Demographics of the European beekeeping industry, PLoS One 8:1-12, 2013 Chauzat MP, Jacques A, EPILOBEE consortium, Laurent M, Bougeard S, Hendrikx P, Ribière-Chabert M, Risk indicators affecting honeybee colony survival in Europe: one year of surveillance, Apidologie, submitted

6 4. Tulosten arviointi 4.1 Tulosten käytännön sovellutuskelpoisuus Hankkeen avulla on nostettu Suomen valmiutta osoittaa mehiläistauteja sekä selvittää taudeista johtuvia mehiläiskuolemia. Vertailulaboratoriolla on käytössään ajanmukaiset ja luotettavat menetelmät. Hanke paransi ja syvensi kansallista yhteistyötä alan toimijoiden välillä. Se on jo helpottanut tiedonkulkua keskusteltaessa toimista ehkäistä pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) saapumista Italiasta Suomeen mehiläistuontien mukana. Hankkeessa tuotettua tietoa esikotelomädän levinneisyydestä käytettiin jo hyväksi muutettaessa taudin vastustuksen lainsäädäntöä. 4.2 Tulosten tieteellinen merkitys Hankkeessa tuotettiin ensimmäistä kertaa epidemiologisesti luotettavaa tietoa tärkeimpien mehiläistautien esiintyvyydestä Suomessa agroekologisesti erilaisilla mehiläishoidon alueilla. Tulokset tullaan julkaisemaan kansainvälisissä tieteellisissä julkaisusarjoissa ja tavoitteena on koota erillisjulkaisuista väitöskirjatyöksi esitettävä tutkimuskokonaisuus. 6