2. SILLAN PERUSKÄSITTEET JA SILTATYYPIT

Transkriptio

1 RIL Sillat 1 2. SILLAN PERUSKÄSITTEET JA SILTATYYPIT 2.1 YLEISTÄ Silta on taitorakenne, joka johtaa ajoneuvo-, juna-, henkilö- tai muun liikenteen esteen yli. Sillaksi kutsutaan rakennetta, jonka vapaa-aukko on vähintään 2,00 m. Rinnakkaiset rakenteet katsotaan yhdeksi sillaksi, jos niillä ei ole ajoratojen keskellä omia reunapalkkeja. Kahdella eri sillalla voi olla yhteiset maa- ja välituet. Taitorakenteita ovat kaikki sellaiset rakenteet, joiden rakentamiseksi on laadittava lujuuslaskelmiin perustuvat suunnitelmat ja joiden rakenteellinen vaurioituminen suunnittelu- tai rakennusvirheen seurauksena saattaa aiheuttaa vaaraa ihmisille tai liikennejärjestelmälle ja/ tai merkittäviä korjauskustannuksia rakenteelle tai sen välittömälle ympäristölle. Siltojen lisäksi tyypillisiä taitorakenteita ovat rautatierummut, laiturit, tunnelit, paalulaatat ja tukimuurit. Vesiväylien taitorakenteita ovat mm. sulut, johteet ja kiinteät merimerkit. Tässä pääluvussa on esitetty siltojen peruskäsitteet ja siltatyypit. 2.2 SILTOJEN NIMITYKSET Sillan nimi Sillan nimi koostuu paikan erisnimestä ja sillan toimintaa kuvaavasta nimestä. Sillalla voi olla myös erikseen annettu nimi, kuten Saamen silta tai Jätkänkynttilä silta. Alla on esitetty siltojen toimintaan perustuvat nimimääritteet. Huomattavaa on, että tie- ja rautatiesiltojen osalta käytetään eri nimityksiä. Alikulkukäytävä Alikulkusilta Alikäytävä (asematunneli) Apusilta Avattava silta Huoltotiesilta Kevyen liikenteen silta Pehmeikkösilta Raittisilta Ramppisilta Silta, joka johtaa kevyen-, traktori- yms. lähiliikenteen tai karjan tien alitse. Rautatiesilta, joka johtaa tien yli. Rautatiesilta, joka johtaa kevyen-, traktori- yms. lähiliikenteen rautatien ali. Väliaikainen junaliikenteelle tarkoitettu silta. Silta, jonka jokin päällysrakenteen osa on siirrettävissä siten, että sillan alikulkukorkeus kasvaa. Avattava silta voi olla tyypiltään kääntösilta, läppäsilta tai nostosilta Radanpidon tarkoituksiin käytettävä huoltotien silta Sillan ensisijainen käyttötarkoitus on ylikulkukäytävä (tien yli), ylikäytävä (rautatien yli) (maasilta) tai raittisilta (vesistösilta). Maapohjan heikon kantavuuden vuoksi rakennettu silta Silta, joka johtaa kevyen-, traktori-, yms. liikenteen tai karjan vesistön yli Kahta tietä eritasoristeyksessä yhdistävällä rampilla sijaitseva silta.

2 RIL Sillat 2 Ratasilta Rautatieristeyssilta Rautatiesilta Risteyssilta Rumpu Tiesilta Työsilta Varasilta Vesistösilta (Silta) Vihersilta Ylikulkukäytävä Ylikulkusilta Ylikäytäväsilta Vesistön tai maastoesteen ylittämiseksi rakennettu rautatiesilta. Kahden rautatien eritasoristeyksen ylijohtavalla radalla sijaitseva silta. Rautatieliikennettä esteen yli välittävä silta. Kahden tien eritasoristeykseen rakennettu, ylijohtavalla tiellä sijaitseva silta. Rumpu (RU) on siltamainen tai putkimainen rakenne, joka on vapaa-aukoltaan alle 2,00 metriä. Yleisnimi sillalle, jota kuormittaa tieliikenne Väliaikainen työmaaliikenteelle tarkoitettu silta vesistösillan rakentamisen yhteydessä. Väliaikainen ajoneuvoliikenteelle tarkoitettu silta. Vesistön ylittämiseksi rakennettu tiesilta. Eläimille rakennettu esteen ylittävä silta (riistasilta). Silta, joka johtaa kevyen-, traktori- yms. lähiliikenteen tai karjan tien ylitse. Rautatien tai raitiotien yli rakennetulla tiellä sijaitseva silta. Silta, joka johtaa kevyen-, traktori- yms. lähiliikenteen rautatien yli Sillan tyyppinimike Sillan nimen lisäksi sillalla on myös tyyppinimike, jolla kuvataan pääsääntöisesti sillan pääkannattimen rakennusainetta, staattista toimintaa, pääkannattimen tyyppiä tai muuta siltaa kuvaavaa määritettä. Tyyppinimikkeet on jaettu rakennusaineiden mukaan teräsbetoniin, jännitettyyn betoniin, kiveen, puuhun ja teräkseen. Tyyppinimikkeille on annettu lyhenteet, jotka ovat kirjainlyhenteitä. Esimerkiksi Teräsbetonisen ulokelaattasillan lyhenne on Bul ja Jännitetyn betonisen jatkuvan palkkisillan lyhenne on jbjp. Siltojen tyyppinimikkeet on esitetty liitteessä 2.1.

3 RIL Sillat SILLAN PÄÄMITAT Sillan mittamaailma sisältää runsaasti vakioituja mittakäsitteitä, joilla määritetään muun muassa sillan kokonaismittoja, liikenneteknisiä mittoja ja korkeuksia sekä rakenteiden kulmia ja etäisyyksiä. Yhteisesti näitä mittoja ja kulmia voidaan kutsua sillan päämitoiksi. Hyödyllinen leveys (Hl) on sillan kaiteiden välinen pienin etäisyys. Tiesillan hyödyllinen leveys määräytyy tien leveydestä ja on pääsääntöisesti tien leveys + 0,5 m. Jännemitta (Jm) on sillan keskilinjaa pitkin mitattu kahden peräkkäisen tukilinjan välinen etäisyys Vapaa-aukko (Va) on sillan keskilinjan suuntainen, kahden peräkkäisen tuen välinen pienin vapaa, vaakasuora etäisyys. Holvisilloissa vapaa-aukko mitataan holvin kannan korkeudelta ja putkisillan vapaaaukko on putken vaakahalkaisija. Viranomainen määrittää vesistösillalle vesiliikenteen vaatiman vapaan aukon (L x H), ks. kuva 2.3. Kohtisuora vapaa-aukko on alittavaa väylää vastaan kohtisuora, kahden peräkkäisen tuen välinen pienin vapaa, vaakasuora etäisyys. Pääkannattajan rakennekorkeus on kantavan rakenteen ylä- ja alapinnan välinen korkeusero Päällysrakenteen kokonaiskorkeus on radan korkeusviivan tai tien tasausviivan ja sillan päällysrakenteen alimman alapinnan välinen korkeusero Sillan kokonaispituus (L) on siipimuurien tai niitä vastaavien rakenteiden äärimmäisten päiden välinen suurin etäisyys mitattuna sillan reunalinjaa pitkin Sillan kokonaisleveys (B) on sillan päällysrakenteen kantavan rakenteen ulkoreunojen etäisyys mitattuna sillan keskilinjaa vastaan kohtisuorassa suunnassa Sillan vinous on päällysrakenteen tukilinjan ja sillan keskilinjan normaalin välinen kulma Sillan risteyskulma on alittavan ja ylittävän väylän keskilinjojen välinen terävä kulma < 100 gon (90) Sallittu alikulkukorkeus on sillan alittavalla väylällä liikkuvan kulkuneuvon suurin sallittu korkeus. Isojen vesistösiltojen sallittu alikulkukorkeus on vapaa alikulkukorkeus vähennettynä aaltoilun ja aluksen keinumisen johdosta tarvittavalla turvallisuusvaralla, joka on sisävesitöissä 0,5 m ja meriväylien kohdilla 0,5-1,0 m. Alle 5 m:n korkuisilla silloilla turvavälin minimiarvo on 10% vapaasta korkeudesta. Vesikulkuväyliä ylittävien siltojen sallittu alikulkukorkeus on merkitty sillan yleispiirustukseen ja se ilmoitetaan siltaan kiinnitettävällä liikennemerkillä. Risteys- ja alikulkusilloissa alikulkukorkeudesta vähennetään lisäpäällystevara 0,1 m. Sallittu alikulkukorkeus ilmoitetaan liikennemerkillä, jos se on ajoneuvoasetuksen sallimaa ajoneuvon suurinta korkeutta pienempi. Vapaa alikulkukorkeus on päällysrakenteen alapinnan ja alittavan väylän mitoitusvesipinnan, tienpinnan tai kiskon selän välinen pienin korkeusero kulkuaukon kohdalta mitattuna. Mitoitusvesipinta on meriväylillä keskivesi MW ja sisävesistöissä purjehduskauden aikainen ylivesi HWnav, jos se on tiedossa tai muuten keskiylivesi MHW. Viranomainen määrittää suurten vesistöjen ja maisemallisesti merkittävien siltojen aukkovaatimuksen. Se sisältää myös mahdollisten uitto- ja laivajohteiden vaatimukset.

4 RIL Sillat 4 Jatkuvan sillan jännemitat Laakerittoman yksiaukkoisen laattasillan jännemitat Holvisillan jännemitat

5 RIL Sillat 5 Kaarevan sillan jännemitat Kuva 2.1. Sillan päämittoja, kuvat ei lopullisia Kuva 2.2. Sillan mittakäsitteitä, kuvat ei lopullisia

6 RIL Sillat 6 Kuva 2.3. Vesistösillan mittakäsitteitä ja aukkosuosituksia

7 RIL Sillat 7 Lisäksi rautatiesiltoihin liittyviä mittakäsitteitä ovat: Aukean tilan ulottuma (ATU) on raiteen suuntainen tila, jonka sisäpuolella ei saa olla kiinteitä rakenteita. Ulottumassa on huomioitava raiteen kallistus ja kaarresäde sekä pituuskaltevuuden muutoskohdan pyöristyssäde. Ulottuman kaaviot on määritetty eri nopeuksille sähköistetylle ja sähköistämättömälle radalle. Kiskon selän korkeus (Ksk-korkeus) on rautatien kiskon yläpinnan korkeus, josta aukean tilan ulottuman (ATU) korkeusmitat määritetään Raiteen korkeusviiva (Kv) määrittelee raiteen korkeusaseman. Raiteen korkeusviiva sijaitsee raiteen aluslevyn tai välilevyn alapinnan tasossa kiskon kulkureunan kohdalla. Kaarteessa korkeusviiva määritetään alemman kiskon mukaan. Rautatiesillan reunapalkin yläpinnan korkeustaso on Kv 200 mm. Radan mittalinja on 1. raiteen keskilinja tai muu raiteen linjaan sidottu mittajono. 1. raide on yleensä kasvavan kilometrilukeman suuntaan katsottuna vasemmanpuoleisin raide. Sillan kilometrilukema on sillan sijainnin rataosalla osoittava lukema, joka määritellään radan mittalinjan ja risteävän pääväylän mittalinjan leikkauspisteessä. Vesistön tai maaesteen ylittävän ratasillan, epäsymmetrisen tai muutoin epämääräisesti määriteltävän sillan kilometrilukema on sillan pääjänteen keskellä tai sillan keskikohta. Kilometrilukema ilmoitetaan täysin metrein, eli ylittävät desimaalit jätetään pois. Kaide-etäisyys on kaiteen sisäpinnan etäisyys lähimmän raiteen keskilinjasta. Etäisyyden tulee olla vähintään 3600 mm, kun tavoitenopeus on yli 80 km/h ja alhaisimmilla nopeuksilla 3100 mm. Tukikerroksen (raidesepeli kannella) paksuus on 550 mm mitattuna Kv:stä kannen pintarakenteiden yläpintaan. Kuva 2.4. Rautatiesillan mittakäsitteitä, kuvat eivät ole lopullisia

8 RIL Sillat 8 Sillan sijainti määritellään niin sanottujen pääpisteiden avulla. Niitä ovat: Pääpisteet (P) ovat tukilinjan ja reunapalkin sisäreunan leikkauspisteitä Pääpisteet (S) ovat päätytukien siipimuurien ulkonurkkien koordinaattipisteet Pääpisteet mallinnetaan jokaisen tukilinjan ja reunapalkin sisäreunan leikkauspisteeseen reunapalkin yläreunan korkoon sekä siipimuurien ulkonurkkiin. 2.4 SILLAN PÄÄRAKENNEOSAT Sillan päärakenneosat on määritelty niiden toiminnan perusteella. Päällysrakenne Päällysrakenne on sillan tärkein rakenneosa, joka kantaa sillalla kulkevan liikenteen kuorman alittavan väylän tai esteen yli Rakenne siirtää liikennekuomat ja rakenteen omanpainon alusrakenteelle Päällysrakenteeseen kuuluvat: Pääkannatin, joka on päällysrakenteen kantava osa Tiesiltojen pintarakenteet, joita ovat vesieristys ja päällyste. Rautatiesilloissa kiskot, ratapölkyt ja tukikerros Alusrakenne Alusrakenne siirtää päällysrakenteelta tulevat kuormat kantavaan maakerroksiin tai kallioon Sillan alusrakenteeseen lasketaan myös perustukseen kuuluvat paalut, tukiseinät ja muurit Sillan päätytuet tukimuureineen ja siirtymälaattoineen kuuluvat alusrakenteeseen Varusteet ja laitteet Sillan varusteet ja laitteet koostuvat rakenteista, joita tarvitaan sillan toiminnan, turvallisuuden ja käyttöiän takia Näitä rakenteita ovat esimerkiksi laakerit, liikuntasaumalaitteet, kaiteet, kosketussuojaseinät, valaisimet pylväineen ja hoitosillat yms. Siltapaikan rakenteet Siltapaikan rakenteet koostuvat rakenteista, jotka ovat pääosin sillan ulkopuolella, mutta ovat tarpeen siltapaikan kuivatuksen, turvallisuuden ja pitkäaikaiskestävyyden takia Näitä rakenteita ovat esimerkiksi luiskat verhoiluineen, sadevesikourut ja kaivot, pengerkaiteet ja portaat

9 RIL Sillat 9 Kuva 2.5. Sillan päärakenneosat 2.5 SILTATYYPIT Yleistä Siltatyyppi kuvaa sillan kantavaa rakennetta. Siltatyypistä ilmenee sillan pääkannattimen staattinen toimintatapa. Pääkannattimen rakennusaineita ovat teräsbetoni, jännitetty betoni, teräs, kivi tai puu. Tässä kappaleessa esitellään nykyisin Suomessa suunniteltavia ja rakennettavia siltatyyppejä. Siltatyyppien yksityiskohtaista suunnittelua, rakennusmateriaaleja ja suunnittelun erityiskysymyksiä käsitellään kappaleissa 4.7 ja 4.8. Aikaisemmin rakennetuista ja vielä nykyisin tie- ja rataverkossa käytössä olevista silloista on runsaasti tietoa lähteissä /x/ ja /xx/.

10 RIL Sillat 10 Siltatyypit jaotellaan seuraavasti: Putki ja kehäsillat Taivutetut siltatyypit Laattasillat Palkkisillat Ristikkopalkkisillat Extradosed sillat Puristetut siltatyypit Kaari- ja holvisillat Langer-palkkisillat Vedetyt siltatyypit Vinoköysisillat Riippusillat Erikoissillat Avattavat sillat Varasillat Ponttoonisillat Kuva 2.6. Siltatyyppien jaottelu staattisen toiminnan perusteella, kuvat ei lopullisia

11 RIL Sillat Siltatyypin valintakriteerit Siltatyypin valintakriteerit Siltatyypin valinta siltapaikalle perustuu pääsääntöisesti sillan ja väylän kokonaisrakennuskustannusten optimointiin. Kustannukset optimoidaan vertailemalla erilaisten siltaratkaisujen kantavien rakenteiden rakenteellista tehokkuutta ja niiden vaikutusta väylien rakennuskustannuksiin. Lisäksi vertailussa huomioidaan sillan ulkonäkö, turvallisuus ja ylläpitokustannukset. Rakennuskustannuksiin vaikuttaa myös perustamisolosuhteet, poikkeuksellinen tiegeometria, rakennustyön aikaisen liikenteen tuomat haasteet ja sillan päällysrakenteen rakennekorkeudelle asetetut hoikkuusvaatimukset. Ylläpitokustannusten osalla merkittävin kriteeri on rakenteiden huoltovapaus, joka saavutetaan yleensä liikuntasaumattomilla ja laakerittomilla rakenneratkaisuilla. Siltatyypin valintakriteerinä voi olla myös sillan ulkonäkö, ympäristöön sopeutuminen tai sillan kaupunkikuvallinen merkitys. Näissä tapauksissa järjestetään usein siltakilpailu, jolla haetaan uusia ideoita ja ratkaisuja tavoitteiden saavuttamiseksi. Sillan rakennusmateriaalin valinnassa on huomattava, että betonin osuus Suomalaisten siltojen rakennusmateriaalina on hallitseva. Noin 60 % rakennetuista silloista on betonisiltoja, ks. kuva Kuva 2.7 Siltatyyppien tyypilliset jännemitta-alueet tiesilloille Suomessa

12 RIL Sillat Putki ja kehäsillat Putkisillat Putkisilta on rakennuskustannuksiltaan edullisin siltatyyppi. Se on tehdasvalmisteinen, puristettu rengasmainen rakenne, jonka materiaali on terästä tai jossakin tapauksessa myös betonia. Putkisiltojen siltakohteet ovat pienten vesistöjen ylityspaikat ja pienehköt kevyen liikenteen alikulkukäytävät. Putkisillan ulkonäkö on vaatimaton ja sen ulkonäön soveltuvuus tulee arvioida siltapaikkakohtaisesti tilaajan asettaman siltapaikkaluokan mukaisesti. Rautatiesiltana toimivan teräsputkisillan jännemitta voi olla enintään 8 metriä. Kuva 2.8. Teräksisiä putkisiltoja (Rumtek) Putkisillasta on kehitetty useita muotoja, joiden avulla sen soveltuvuutta erilaisille siltapaikoille on monipuolistettu ja parannettu. Aallotetusta teräsprofiilista valmistetut putket jaetaan muodon mukaan seuraavasti: pyöreä matalarakenteinen alikulkukäytävätyyppi elliptinen ja vaakaelliptinen teräsholvi

13 RIL Sillat 13 Kuva 2.9. Teräsputkisillat jaoteltuina muodon mukaan, kuvat ei lopullisia

14 RIL Sillat Luku 2/ Pekka Pulkkinen, Juha Noeskoski vain lausuntokäyttöön Kehäsillat Kevyen liikenteen alikulkukäytävän yleisin siltatyyppi on betoninen, paikalla valettu laattakehäsilta. Siltatyypistä on käytössä suorajalkainen kehäsilta Blk I ja niin sanottu vinojalkainen siltatyyppi Blk II. Vinojalkainen tyyppi on avarampi ja se valitaan yleensä, ellei samalla siltapaikalla ole aikaisemmin rakennettuja suorajalkaisia kehäsiltoja. Kehäsilta on nimensä mukaisesti jäykkä sivuseinien ja kannen muodostama kehä, joka on seinien osalta jäykästi kiinnitetty peruslaattaansa. Silta toimii pääsääntöisesti taivutettuna kehärakenteena. Silta voidaan suunnitella myös rengaskehänä, jos siltapaikan perustamisolosuhteet ovat heikot. Kehäsilta on huoltovapaa silta, jossa ei ole laakereita eikä liikuntasaumalaitteita. Siltatyyppiä käytettään myös ratasiltana, jolloin rakenteet ovat massiivisempia. Pintarakenteiden osalta kehäsilta poikkeaa muista betonikantisista silloista, koska siinä on murskekerros kansilaatan päällä. Tämä mahdollistaa tien asfalttikerrosten tekemisen yhtenäisenä sillan kohdalla. Kehäsilta on mahdollista rakentaa myös vinona siltana. Suorajalkaisen kehäsillan siipimuurit voidaan toteuttaa ylittävän tien suuntaisina tai vaihtoehtoisesti asteen kulmaan rakennettuina. Vinojalkaisessa siltatyypissä siipimuurit ovat alittavan tien suuntaiset, mutta siipimuurit voivat olla myös ylittävän tien suunaisia. 10 Kuva Tyypillisiä laattakehäsiltoja Vapaa-aukkovaatimus on kevyen liikenteen väylillä tyypillisesti 6 metriä. Laattakehäsillasta on laadittu tyyppisuunnitelmat, jotka kattavat suorajalkaisella tyypillä 6 ja 8 metrin vapaa-aukot ja vinojalkaisella tyypillä 4,5 ja 6 metrin vapaa-aukot. Tyyppisarjoissa on esitetty perustamisen periaatteet maanvaraisen perustamisen lisäksi myös yhtenäiselle laatalle ja paalutetulle perustamiselle. Kuva Vinojalkainen laattakehäsilta Blk II

15 RIL Sillat Luku 2/ Pekka Pulkkinen, Juha Noeskoski vain lausuntokäyttöön Taivutetut sillat Taivutetut sillat kantavat sillan hyötykuorman rakenteen taivutuskapasiteetin avulla. Rasitukset siirtyvät pääkannattimelta alusrakenteille, jotka tukeutuvat kantavaan maapohjaan. Taivutettuja siltojen päärakennusmateriaalina on teräsbetoni, jännitetty betoni, teräs tai puu. Laattasillat Yli kolmannes Suomen tiesilloista on tyypiltään teräsbetonisia laattasiltoja. Laattasiltaa käytetään tyypillisesti tieliikenteen silloissa alikulkukäytävänä ja risteyssiltana. Laattasilta on yleinen siltatyyppi myös rautatiesiltana. Siltatyypin optimaalinen jännevälialue on 8-20 metriä, jännitettynä sillan jännemitta voi olla tätäkin pitempi. Sillan yleisyys perustuu yksinkertaiseen rakennekokonaisuuteen, jossa hyödynnetään tehokkaasti tasakorkean kahteen suuntaan kantavan laatan rakenneominaisuudet ja rakentamisen helppous. Teräsbetonilaatta yhdistettynä jäykästi kanteen kiinnitetyillä pilareilla ja ulokepäädyillä tekee sillasta edullisen rakentaa ja ylläpitää. Sillassa ei käytetä laakereita eikä liikuntasaumalaitteita. Laakereita käytetään silloin, kun sillan pilarit ovat lyhyitä < 5 meriä tai sillan kokonaispituus on suurempi kuin 70 metriä. Laattoja ovat rakenteet, joiden leveys on vähintään 3 kertaa sen korkeus. Aukkovaatimuksesta riippuen laattasillat ovat joko yksi- tai useampiaukkoisia. Kolmiaukkoinen silta valitaan siltapaikalle yleensä silloin, kun alittavan tien sivuluiskat ovat kaltevuudessa 1:2 ja sillalla ylitetään ajoneuvoliikenteen väylä normaalilla alikulkukorkeudella. Reunajänteet suunnitellaan lyhyemmiksi kuin keskijänne. Ulokepäiden käyttö laattasilloissa avartaa alittavalla väylällä kulkevan näkyväisyyttä ja lisää turvallisuutta. Päätyulokkeiden maksimipituutena käytetään 2,5 metriä. Kuva Tyypillinen laattasilta alikulkukäytävänä. Laattasillan päällysrakenteen poikkileikkaus on reunojen osalta viisteellinen. Tämä tekee sillan yleisilmeestä linjakkaan ja ilmavan. Laattasillan poikkileikkausta on helppo leventää silloin, kun ylittävän tien leveys muuttuu sillan matkalla. Reunan viisteet pidetään saman levyisinä ja vain kannen keskiosa levenee. Sillan pilareiden lukumäärä ja sijoitus määräytyy lähinnä laatan läpileikkautumisesta. Pilareiden halkaisijan mitta vaihtelee välillä mm ja niiden keskinäinen etäisyys vaihtelee poikkisuunnassa välillä 4-6 metriä. Ylittävän tien poikittainen kaltevuus määrittelee kantavan laatan muodon. Mikäli tien poikkikaltevuus sillan

16 RIL Sillat Luku 2/ Pekka Pulkkinen, Juha Noeskoski vain lausuntokäyttöön kohdalla on kahteen suuntaan kalteva, suunnitellaan laatan alapinta vaakasuoraksi ja mikäli kaltevuus on yksisuuntainen, suunnitellaan laatan alapinta kallistuksen mukaiseksi. Kuva Teräsbetoninen ulokelaattasilta Bul Laattasillasta on laadittu tyyppisuunnitelmat, jotka kattavat yksiaukkoisen sillan jännevälialueen metriä ja hyötyleveydet väliltä 7, metriä. Suunnitelmat kattavat päällysrakenteen suunnitelmat mitta- ja raudoituspiirustuksineen. Vinous voi olla tyyppisarjan raudoitussuunnitelmissa enintään 11 goonia. Palkkisillat Betoninen palkkisilta on yleisin siltatyyppi keskimittaisille jännemitoille tiesilloissa. Palkkisillan käyttöalue alkaa alle 20 metrin jännemitoista ja jatkuu moniaukkoisissa viisteellisissä palkkisilloissa jopa 100 metrin jännemittoihin asti. Pitkissä jännemitoissa tukialueilla pääpalkit yhdistetään yhtenäisellä laatalla. Käytännössä palkkisillan käyttöalue alkaa siitä, mihin laattasillan käyttöalue päättyy. Betoniset palkkisillat jännitetään lähes poikkeuksetta, koska jännittämisellä saatu hyöty poikkileikkauksen oman painon vähenemisessä ja rakenteen paremmassa kantokyvyssä on huomattava. Kuva Jännitetty betoninen jatkuva palkkisilta

17 RIL Sillat 17 Palkkeja ovat rakenteet, joiden palkkiosan leveys on korkeintaan 4 kertaa tehollinen korkeus d. Poikkileikkaukset, joiden hyödyllinen leveys on metriä, suunnitellaan tiesilloissa yleensä kahdella pääpalkilla. Ramppi- ja kevyen liikenteen silloissa on tyypillisesti yhden pääpalkin poikkileikkaus. Poikkipalkkeja voidaan käyttää välitukien kohdilla, jos tukialueilla pääpalkin uumissa on vaakaviisteet tai silta on vino. Korkeussuunnassa pääpalkki kannattaa suunnitella viisteelliseksi silloin kun pääaukon jännemitta ylittää 50 metriä. Kuva 2.15 Tyypillisen betonisen jännitetyn palkkisillan poikkileikkaus Rautatiesilloissa betonisten palkkisiltojen poikkileikkaukset poikkeavat merkittävästi tiesiltojen poikkileikkauksista. Yhden raiteen rautatiesillan hyödyllinen leveys on yleensä 7,2 metriä. Mikäli siltapaikalla on käytettävissä rakennekorkeutta, käytetään poikkileikkausta, jossa radan tukikerros on pääkannattimen päällä. Mikäli sillan kokonaisrakennekorkeus on kriittinen, valitaan kannattimeksi niin sanottu kaukalopalkkipoikkileikkaus. Siinä tukikerros jää pääpalkkien väliin, eikä kasvata sillan kokonaiskorkeutta. Kuva 2.16 Betonisen kaukalopalkkisillan poikkileikkaus rautatiesillassa

18 RIL Sillat Luku 2/ Pekka Pulkkinen, Juha Noeskoski vain lausuntokäyttöön Teräspalkkisilloista tunnetuin ja käytetyin on liittopalkkisilta, jossa teräspalkit toimivat yhdessä teräsbetonisen kansilaatan kanssa. Liittopalkkisilta valitaan usein vesistösillan siltatyypiksi, kun sillan jännevälit ovat huomattavan pitkät, eli käytännössä yleensä pääjänteen osalla yli 70 metriä. Liittopalkkisillan jännemitan taloudellinen yläraja on 150 metrin luokkaa. Liittopalkkisilloissa kansilaatta valetaan yleensä teräspalkkien varaan ja näin liittopoikkileikkaus toimii vain muuttuville kuormille. Jatkuvissa liittopalkkisilloissa teräspalkisto asennetaan paikoilleen työntämällä asennuslaakereiden avulla välitukien päällä. Tämä rakennustapa on liittopalkkisillan suurin vahvuus, koska päällysrakenteen rakennustyön aikaisia tukitelineitä ei tarvitse rakentaa veteen tai huonosti kantavaan maapohjaan. Toinen merkittävä liittopalkkisillan käyttöalue on pieniluokkaisten teiden yksiaukkoiset vesistösillat, missä rakentamisaika joudutaan usein minimoimaan pitkien kiertotieyhteyksien vuoksi. Tehdasvalmistetut teräspalkit tuodaan siltapaikalle ja asennetaan nostoasennuksena paikoilleen. Kansilaatta rakennetaan paikanpäällä betonielementeistä teräspalkkien varaan. Kuva 2.17 Tyypillinen liittopalkkisilta Liittopalkkisillan poikkileikkaus on tyypillisesti kahden hitsatun levypalkin ja teräsbetonilaatan kokonaisuus. Betonilaatta kiinnittyy teräspalkkiin palkin ylälaippaan hitsattujen teräsvaarnapulttien avulla. Teräspalkit on yhdistetty toisiinsa joko poikkipalkeilla tai pystyristikoilla. Kun sillan jännemitat ylittävät metriä, kannattaa käyttää poikkileikkauksessa vaakaristikkoa palkkien alatasossa. Kuva 2.18 Liittopalkkisillan poikkileikkaus

19 RIL Sillat 19 Kevyen liikenteen silloissa teräspalkkeja käytetään monipuolisemmin kuin tiesilloissa. Liittopalkkipoikkileikkauksen lisäksi käytetään teräspalkkeja myös puukannen kanssa. Kansilankutus kiinnitetään teräspalkkien ylälaippoihin pulttaamalla. Lankutus on helppo vaihtaa sillan elinkaaren aikana. Kuva 2.19 Teräspalkit ja puukansi kevyen liikenteen sillassa Rautatiesilloissa teräspalkkisilta oli yleinen aina 1960-luvulla asti. Ratapölkyt kiinnitettiin suoraan palkkien ylälaippoihin. Kun rautatiesilloissa siirryttiin tukikerroksen käyttöön, siirryttiin samalla betonisiltoihin. Rautatiesilta on mahdollista suunnitella myös liittopoikkileikkauksella. Rautatiesilloissa on käytössä myös niin kutsuttu teräspalkit betonissa poikkileikkaus, jossa matalalla rakennekorkeudella saadaan hyvä kantokyky. Kuva 2.20 Liittopalkki poikkileikkaus rautatiesillassa

20 RIL Sillat 20 Palkkisiltoja rakennetaan myös liimapuusta. Puusiltojen käyttökohteena ovat lähinnä kevyen liikenteen sillat ja yksityisteiden ja pienempiluokkaisten teiden sillat. Päällysrakenne muodostuu rinnakkain asennetuista liimapuupalkeista ja puulankku- tai betonikannesta. Kuva 2.21 Puinen palkkisilta (Versowood), ei lopullinen kuva Kotelopalkkisillat Betoninen jännitetty kotelopalkkipoikkileikkaus soveltuu parhaiten pitkäjänteiseen palkkisiltaan, kun sillan pääjänteen pituus on yli 70 metriä. Maantiesilloissa, alle 14,0 metrin hyödyllisillä leveyksillä, poikkileikkaus voidaan toteuttaa yhdellä kotelolla ilman kansilaatan poikittaista jännittämistä. Pääsuunnan taivutusjännitykset ja vääntöjännitykset jakautuvat koko kotelon poikkileikkaukselle. Poikkipalkkeja käytetään vain kotelon tukialueilla. Kotelon muodon vääristymisestä syntyvät jännitykset otetaan lopullisissa laskelmissa huomioon, joiden merkitys kasvaa kotelon leveyden kasvaessa. Betonikotelon rakennusmassa on hyödynnetty optimaalisesti. Betonisen kotelopalkkisillan haasteena on sen rakennettavuus. Kotelopalkkisilta voidaan rakentaa työntämällä jaksoissa maatuen takaa pilareiden varassa, kuten esim. Norssalmen silta Kotkassa tai ulokemenetelmällä lyhyissä valujaksoissa välituen molemmilta puolilta ulokkeena, kuten esim. Norrstömmenin silta Nauvossa tai valamalla telineiden varaan, kuten esim. Luhdanmäen ratasilta. Kotelopalkki rakennetaan usein kahdessa osassa, eli alalaatta ja seinät ensin ja sitten kansilaatta toisessa vaiheessa. Kotelon sisämuotti ja rakennustyön vaiheistamisen tuovat lisäkustannuksia. Kuva 2.22 KALKKISTEN silta

21 RIL Sillat 21 Kotelopalkkisiltatyyppiä on käytetty myös kahden raiteen ratasilloissa, jossa sen suuri taivutus- ja vääntöjäykkyys ovat merkittävä etu. Kotelopoikkileikkaus soveltuu hyvin myös kaarteessa olevalle siltapaikalle. Erikoisuutena ovat sillat, joissa tulojänteet ovat avopalkkeja ja pitkä pääjänne kotelopalkki. Kotelopalkkisilta voi olla myös liittorakenteinen teräskotelon ja betonisen kansilaatan muodostama poikkileikkaus. Kuva 2.23 Kotelopalkkisillan poikkileikkaus, puuttuu Ristikkopalkkisillat Ristikkopalkkisilta on perinteinen teräsrakenteinen ratasiltatyyppi. Kaideansasristikossa voidaan oivallisesti hyödyntää pitkillä jänneväleillä ristikkokannattajan suuri rakennekorkeus. Kun pääkannattajat ovat radan molemmin puolin ja kiskot ristikoiden välissä poikkirakenteiden varassa, jää sillan liikenteellinen rakennekorkeus pieneksi. Ristikkorakenteisiin ratasiltoihin suunnitellaan nykyisin myös sepelitukikerros. Sillan kansi on ortotrooppinen teräskansilevy, joka on mukana myös ristikon kokonaistoiminnassa. Teräsristikot valmistetaan hitsaamalla. Kuva 2.24 HAAPAKOSKEN ratasilta Jyväskylässä Myös kevyen liikenteen silloissa käytetään teräsrakenteisia ristikkokannattajia. Samoin kuin rautatiesilloissa on kevyen liikenteen silloissa ristikkokannattajat usein kannen molemmin puolin. Ne muodostavat luonteisen kaiteen. Kansirakenne on yleensä puuta, joka on helppo uusia sillan elinkaaren aikana.

22 RIL Sillat 22 Kuva 2.25 Ristikkorakenteinen jalankulkusilta Extradosed sillat Extradosed siltatyypissä on yhdistetty piirteitä palkkisillasta ja vinoköysisillasta. Periaatteessa Extradosed - silta on palkkisilta, jossa pääkannatin on jännitetty kannen yläpuolisilla teräsköysillä. Pääkannattimen lisäksi köydet yhdessä matalan pylonin kanssa kantavat osan palkille tulevasta kuormasta. Pylonin korkeus on Extradosed - sillassa merkittävästi matalampi kuin vinoköysissillassa. Kaksipylonisessa sillassa pylonin korkeus on yleensä 1/10-osa pääjänteen pituudesta. Sillan taloudellinen jännevälialue on metrin luokkaa. Erään määritelmän mukaan / / mukaan Extradosed-sillan ja vinoköysisillan raja määritellään indeksin B avulla, joka on vinoköysien kantaman kuorman suhde kokonaispystykuormaan. Vinoköysisilloilla indeksi on yli 30 %, muutoin silta lasketaan Extradosed-sillaksi. Extradosed - sillalle ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Extradosed-sillan pääkannattimien taivutusjäykkyys voidaan valita suureksi, jolloin sitä kutsutaan jäykkäpäällysrakenteiseksi sillaksi tai toisaalta valitsemalla hoikka pääkannatin ja jäykkä pyloni kutsutaan siltaa jäykkäpyloniseksi sillaksi. Usein sillan pääkannatin on jäykästi kiinni sillan pyloneissa. Kuva 2.26 Havainnekuva Extradosed-sillasta

23 RIL Sillat Puristetut sillat Kaari ja holvisillat Kaari- ja holvisilloissa pääkannattimena toimii pääosin puristusjännitysten alainen kaarirakenne. Kaari on tuettu alapäistään joko nivelellisesti tai jäykästi. Kaaren perustuksiin kohdistuu suuri vaakavoima, joka on huomioitava siltatyypin soveltuvuudessa siltapaikalle. Kaaren geometrisen muodon suunnittelu perustuu muotoon, jossa kaari on puristettu rakenne. Kun kaari on sillan alapuolella, tukeutuu päällysrakenne kaareen pilareiden avulla. Jos taas kaari on kannen yläpuolella, ripustetaan päällysrakenne terästankojen avulla kaaresta. Kaarisilta voi olla myös näiden kahden vaihtoehdon yhdistelmä. Päällysrakenteen alapuoliset kaaret ovat yleensä teräsbetonia, joka sopii hyvin puristusrakenteeksi. Holvisillaksi kutsutaan siltaa, jossa on massiivinen tai kotelomainen, leveä holvikaari. Mikäli kaarisillan kaari koostuu kahdesta tai useammasta kaaresta, yhdistetään kaaret toisiinsa poikkirakenteilla. Päällysrakenteen poikkileikkaus on betonisissa kaarisilloissa yleensä betoninen laattapalkki tai laatta. Suomen kaarisillat ovat pääosin vesistösiltoja ja niiden jännemitat olivat metrin luokkaa. Poikkeuksena on Färjsundin silta, jossa betonisen holvikaaren pääjänteen pituus on 130 metriä ja sen nuolikorkeus on 17,85 m. Kuva 2.27 FÄRJSUNDIN silta Ahvenanmaalla Langer-palkkisillat Langer palkkisilta on vetotangollinen kaari, joka on ulkoisesti staattisesti määrätty rakenne. Vaakavetovoiman ottaa yleensä sillan pääkannatin. Langer-kannattaja toimii perustuksiinsa nähden kuten vapaasti tuettu yksiaukkoinen palkki. Perustuksiin ei kohdistu vaakavoimia, kuten perinteisessä kaarisillassa. Siltatyyppi soveltuu hyvin myös siltapaikalle, jossa on paalutettavat perustamisolosuhteet. Lager-palkkisillan kaaret ovat yleensä teräsrakenteisia hitsattuja koteloita, joiden nuolikorkeus on välillä l/6 l/9. Kaari voi olla myös levykannattaja tai ristikko. Kaaret sijoitetaan sillan ajoradan molemmille puolille ja ne sidotaan toisiinsa kaaren yläosassa stabiliteetin takia. Päällysrakenne on nykyisissä Langerpalkkisilloissa teräspalkkien ja betonilaatan muodostama poikkileikkaus, joka kannatetaan kaaresta vetotangoilla tai köysillä. Langer palkkisilta voi koostua myös useasta jänteestä, jolloin siihen sijoitetaan useita erillisiä Langer - kannattajia. Langer-palkkisiltojen jännemitat ovat Suomessa alle 100 metriä, poikkeuksena on Pörrin silta, jonka venäläiset rakensivat Keitele-Päijänne-kanavan yhteydessä. Sillan jännemitta on 120 metriä.

24 RIL Sillat 24 Kuva 2.28 RIUTTASALMEN silta, kuva ei ole lopullinen Vedetyt sillat Vinoköysisillat Vinoköysisilta on suosittu siltatyyppi isoissa vesistösilloissa ja kevyen liikenteen kaupunkisilloissa. Siltatyypin kustannustehokkuus alkaa kaksipylonisessa sillassa noin 200 metrin pääjänteellä. Kevyen liikenteen silloissa köysillä kannatettu pääjänne voi olla merkittävästi lyhyempi. Vinoköysisiltaa ei suunnitella korkeiden rakennuskustannusten ja taipumaominaisuuksiensa vuoksi rautatiesillaksi. Vinoköysisilta valitaan usein siltatyypiksi, kun tarvitaan pitkä pääjänne leveän laivaväylän takia. Myös vaikeat perustamisolosuhteet voivat suosia vinoköysisillan valintaa. Näyttävistä yläpuolisista rakenteista johtuen siltatyyppi on tullut usein valituksi siltakilpailuissa siltapaikalle, jossa sillan ulkonäkö on merkittävässä roolissa. Näistä silloista on syntynyt maamerkkejä, jotka näkyvät siltaa ylittäville ja niiden ympäristössä liikkuville. Vinoköysisiltojen ulkonäkövalaistus korostaa sillan visuaalista vaikutelmaa. Vinoköysisillan suunnittelun merkittävimpiä valintoja ovat sillan pääjänteen pituus, pylonien määrä ja sijainti, köysijärjestelmän valinta ja köysien kiinnitys pääkannattimeen. Köysillä kannatetun siltaosuuden rakennuskustannus on kansineliölle laskettuna merkittävästi kalliimpaa kuin tavanomaisen palkkisillan rakentaminen. Siksi pitkissä silloissa vain pääaukot kannatetaan köysillä ja sillan tulojänteet suunnitellaan palkkisiltajänteillä. Vinoköysisilta on periaatteessa kannen yläpuoliseen pyloniin ja pääkannattajaan kiinnitetyillä köysillä jäykistetty palkki. Pääkannatin toimii yhdessä köysisysteemin kanssa ja saa merkittävän aksiaalisen puristusvoiman. Staattinen systeemi on erilainen verrattuna riippusiltaan, johon vinoköysisiltaa usein verrataan ja sekoitetaan. Pylonin korkeudella ja köysien kulmalla suhteessa pääkannattimeen on suuri merkitys köysien tehokkuuteen kannattajina. Pylonin korkeus on kaksipylonisessa vinoköysisillassa noin 0,2 x kertaa pääjänteen pituus. Köysikulman miniminä on pidetty 25 astetta.

25 RIL Sillat 25 Kuva 2.29 Helsinkiin suunniteltu KRUUNUSILTA (kuvasovitus) Riippusillat Riippusilta on pitkien jännemittojen siltatyyppi. Käytännössä sen kustannustehokkuus alkaa nykyisin 500 metrin jännemitta-alueella. Nykyiset Suomessa käytössä olevat pääteiden riippusillat on rakennettu luvulla, jolloin rakennettiin kuusi riippusiltaa, eli Kirjalansalmen, Karisalmen, Virran, Kirkonvarkauden, Sääksmäen ja Hännilänsalmen sillat. Hännilänsalmen silta purettiin vuonna Pisin pääjänne 220 metriä on Kirjalansalmen sillassa. Riippusillan päällysrakenne kannatetaan vetotangoilla riippuköysistä, jotka kulkevat pylonien yläpäiden kautta päätyankkureille. Sillan päällysrakenteen omapaino pyritään minimoimaan köysillä kannatetuissa silloissa. Suomalaisissa riippusilloissa pääkannatin koostuu kahdesta teräspalkista, poikkipalkeista, niiden päällä olevista sekundääripalkeista ja betonisesta kansilaatasta. Modernissa riippusillassa käytetään aerodynaamisesti muotoiltuja teräskotelopoikkileikkauksia. Päällysrakenne voi olla jatkuva sillan päästä päähän tai pylonien kohdilla on liikuntasaumat. Köysikannattajasta johtuen sillan staattinen toiminta on epälineaarinen. Köydet ovat joko teräslangoista punottuja köysiä tai suljettuja köysiä, joissa ulompien kerrosten z-muotoiset teräslangat aikaansaavat suljetun rakenteen. Pylonin korkeus suhteessa pääjänteeseen on kustannustehokkaimmillaan 0,15 x L. Kuva KIRJALANSALMEN sila Paraisilla,

26 RIL Sillat Erikoissillat Avattavat sillat Avattavia siltatyyppejä ovat kääntösilta, läppäsilta ja nostosilta. Avattavat sillat liittyvät vesiväylien ja kanavien ylityksiin. Avattavalla siltatypillä ratkaistaan laivan vaatiman alikulkukorkeuden vaatimukset. Silta voidaan suunnitella ja rakentaa ympäristöönsä nähden alemmas kuin kiinteä silta. Avattavan sillan ominaisuudet ja tehokkuus korostuvat ympäristössä, missä tie- ja katuverkko ovat olemassa. Sillan heikkoutena on avaaminen, joka katkaisee sillan ylittävän liikenteen. Avausten nopeutta, turvallisuutta ja toimintavarmuutta hallitaan kauko-ohjauksella ja monitoroinnilla. Avattavan sillan valinta tulee kysymykseen vain alempiluokkaisilla teillä ja kevyen liikenteen väylillä. Rataverkossa Suomen suurin avattava silta on Kuopion Tikkalansaaren ratasilta. Sillansuunnittelussa on huomioitava koneistojen vaatimat tilat ja itse koneistot ohjauslaitteistoineen, jotka muodostavat suuren kustannuserän sillan kokonaisrakennuskustannuksista. Lisäksi sillan käyttäjälle tulevat ylläpitokustannukset. Kuva Avattavat siltatyypit Kuva TIKKALANSAAREN ratasilta

27 RIL Sillat 27 Väliaikaiset sillat Väliaikaiset sillat muodostavat oman siltatyyppinsä. Tieliikennettä varten rakennetusta väliaikaisesta sillasta käytetään yleisesti nimitystä varasilta. Junaliikennettä varten rakennetusta väliaikaisesta sillasta puolestaan käytetään nimitystä apusilta. Varasiltoja ja apusiltoja käytetään pääasiassa sillanrakentamis- tai korjauskohteissa uusittaessa tai korjattaessa vanhaa siltaa siltapaikoilla, joissa kiertotie siltapaikan ohi muodostuisi hankalaksi järjestää ja kohtuuttoman pitkäksi tienkäyttäjien kannalta. Varasilta rakennetaan varsinaisen sillan viereen tai joissakin tapauksissa sen yläpuolelle, jolloin kiertotie muodostuu varsin lyhyeksi. Myös ponttoneista voidaan rakentaa silta kiertotielle. Joissakin tapauksissa varasilta saatetaan rakentaa ponttoneista rakennettujen uivien tukien varaan. Seuraavaksi on esitelty lyhyesti Liikenneviraston varasilta, apusilta ja ponttonikalustoa ja esimerkkejä niiden käytöstä. Varasillat Liikennevirastolla on kriisiajan häiriöiden varautumiseen varasiltakalustoa, jota vuokrataan myös työmaakäyttöön. Kalusto koostuu Bailey, Acrow, Universal ja VS- palkkisilloista ja ponttoneista. Bailey, Acrow ja Universal varasiltakalustojen pääkannattajat kootaan teräsristikkoelementeistä, jotka kytketään toisiinsa niin sanotuilla paarretapeilla. Ristikkokannattajien alapaarteen päälle asennetaan poikittaiset teräsniskat ja niiden päälle kansilankut tai teräskansi. Käyttökelpoisiin näistä kalustoista on Universal kalusto, josta voidaan rakentaa yksikaistaisena noin metrin jännemittainen silta. Kalustoa on myös kaksikaistaiseen siltaa ja siinä järkevä jännemitta-alue on noin m. Vanhempaa Bailey ja Acrow kalustoa on käytetty metsäautoteillä ja kevyenliikenteen siltoina. VS-kalusto on Suomessa kehitetty teräspalkkisilta, jossa on teräskansi ja valmiit puupelkkaperustukset. Kalusto on varsin nopea kuljettaa ja asentaa paikalleen. Heikkoutena tällä varasiltatyypillä on melko lyhyt jännemitta, noin 24 m. Kuva 2.33 Vasemmalla Universal kalustovarasilta kiertotiesiltana sillan uusimiskohteessa Orivedellä ja oikealla Bailey varasiltakalustosta rakennettu kevyenliikenteen silta. Varasiltakalusto on varastoituna Liikenneviraston kalustovarastoihin ja osa siltakalustosta on varastoituna niin sanottuina pysyvinä varasiltoina. Näistä pysyvistä varasilloista suurin osa sijaitsee Pohjois-Suomessa erittäin vähäliikenteisillä teillä. Merkittävin tällaisista varasilloista on Kutturan silta, joka on rakennettu alunperin liittopalkkisillaksi suunnitellun sillan kansirakenteeksi.

28 RIL Sillat 28 Kuva 2.34, KUTTURAN silta Inarissa ylittää Ivalojoen. Apusillat Apusiltojen käyttö rautatiesiltoja rakennettaessa on vähentynyt kun sillan siirtotunkkausmenetelmät ovat kehittyneet. Tässä menetelmässä silta rakennetaan radan vieressä ja työnnetään siirtorataa pitkin paikalleen liikennekatkon aikana. Apusiltoja käytetään nykyään pääasiassa pelkästään rautatiesiltoja korjattaessa. Apusiltojen pääkannattajina toimivat järeät teräspalkit joihin kiinnitettyihin poikkipalkkeihin on kiinnitetty ratakiskot. Apusillan normaali pituus on 14 ja 20 m ja niitä voidaan rakentaa peräkkäin rakentamalla niiden väliin erillinen välituki. Apusilloissa käytetään valmiita teräksisiä tai puisia perustuksia. Kuva 2.35 Apusillan ratakiskot on kiinnitetty poikkipalkkeihin, jotka välittävät kuormat sillansuuntaisille järeille pääkannattajina toimiville teräspalkeille. Apusiltoja on myös käytössä kokonaispituudeltaan 7 ja 10,5 m ja näitä kutsutaan pienapusilloiksi.

29 RIL Sillat 29 Kuva 2.36 Kalkun alikulkusillan korjaustyö Tampereella. Korjaustyöhön kuului sillan vahventaminen ja jatkaminen noin 25 metrillä. Käytössä oli kolme apusiltakalustoa, joista kaksi peräkkäin asennettua muodostivat noin 40 metrin apusillan sillan jatkettavan osan yli. Ponttonisillat Ponttonisiltoja voidaan rakentaa esimerkiksi Liikenneviraston ponttonikalustosta ja ponttoneja voidaan käyttää myös varasiltakaluston työnaikaisina tukina. Ponttonikalustosta riippuen ne kytketään toisiinsa erillisillä kytkinpulteilla tai ponttoneissa kiinteästi olevilla kiinnityskorvakkeilla. Ponttonikalustoihin kuuluu myös noin 6 metriä pitkät rampit, joilla ponttonisilta saadaan yhdistettyä lähtö- ja tulorantojen rakenteisiin. Kuva 2.37 Uiva varasilta, jossa useammasta ponttonista on rakennettu toisiinsa liittämällä varasillan uivat tuet. Kuva 2.38 Ponttonisilta rakennettuna Liikenneviraston ponttonikalustosta. Ponttonit on kytketty toisiinsa kuvan vasemman yläkulman mukaisesti erillisillä kytkinpulteilla, joiden määrä mitoitetaan ponttonisillan suunnittelun yhteydessä.

30 RIL Sillat 30 Ponttonisillan suunnittelussa on erityisesti kiinnitettävä stabiliteettitarkasteluun ja riittävän kantavuuden varmistamiseen. Ponttoneista voidaan rakentaa myös työlauttoja esimerkiksi pohjatutkimus ja paalutustöitä varten. Työsillat Työsillaksi kutsutaan väliaikaista työmaaliikenteelle tarkoitettu siltaa vesistösillan rakentamisen yhteydessä. Työsillat rakennetaan yleensä teräsputkipaaluista rakennettujen noin 4 m:n välein olevien tukien varaan teräspalkeista. Teräspalkkien päälle asennetaan puukansi noin 200 mm paksuista pelkoista. Työsillan suunnittelussa ja rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota betonipumppujen, betoniautojen väistöpaikkojen ja ajoneuvonostureiden kuormitusten aiheuttamista rasituksista. Kuva 2.39 Vasemmalla rakennettavan sillan viereen rakennettu työsilta. Oikealla työsillan rakennetta ilman kansilankutusta.