PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI. Päästöjen kehitys HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut

Transkriptio

1 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI Päästöjen kehitys 29 HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut

2

3 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti Päästöjen kehitys 29

4 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 1 66 HSY puhelin: faksi: Copyright kansikuva: HSY / Karoliina Bärlund Edita Prima Oy Helsinki 21

5 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 Esipuhe Huoli ilmaston muuttumisesta näkyi valtion päämiesten Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 29, mutta tulokset jäivät odotettua laihemmiksi. 2-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin ja myös vuonna 21 maailmanlaajuinen keskilämpötila on ollut poikkeuksellisen korkea. Vuonna 29 ilmakehän hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipitoisuudet nousivat ennätyslukemiin. Kaupunkiseudut ovat päästöjen vähentämisessä avainasemassa. Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteinen ilmastotyö alkoi 199-luvun alussa kansainvälisen kuntien ympäristöjärjestön ICLEI:n Urban CO2 -projektilla. Vuonna 1995 julkaistiin pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisohjelma, jossa tavoitteeksi määriteltiin 17 prosenttia pienemmät päästöt vuonna 21 vuoteen 1991 verrattuna. Ensimmäisen päästöjen vähentämisohjelman toteuttaminen ei edennyt, mutta 2-luvulla toimeen tartuttiin toistamiseen pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien yhteisellä päätöksellä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23 valmistui vuonna 27 ja hyväksyttiin kaupungeissa vuonna 28. Ilmastostrategian hyväksymisen jälkeen pääkaupunkiseudun kaupungit ovat tehneet erilaisia uusia sitoumuksia päästöjen vähentämiseksi. Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat kukin allekirjoittaneet Covenant of Mayorsin eli kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen, joka velvoittaa vuoteen 22 mennessä vähintään 2 prosentin päästövähennyksiin vuoden 199 tasosta. Vantaa-sopimuksessa puolestaan kaupungin tavoitteeksi on kirjattu 5 % vuotuinen päästöjen vähenemä kaudella Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 29 sisältää tuoreimmat tiedot Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöistä, energiankulutuksesta ja -tuotannosta. Päästöjä on laskettu samalla laskutavalla takautuvasti kattaen koko 2-luvun sekä vertailuvuoden 199. Raportointia hyödynnetään Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian seurannassa. HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut vastaa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen seurannasta ja osallistuu myös Euroopan kaupunkiseutujen päästöjen vertailuun. Tämä raportti sisältää uusimmat saatavissa olevat, vuoden 25 vertailutiedot 18 kaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Helsingissä Raimo Inkinen toimitusjohtaja HSY Irma Karjalainen tulosaluejohtaja HSY

6 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29

7 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 Tiivistelmä Julkaisija: HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Tekijät: Lounasheimo J., Niemi J. Päivämäärä: Julkaisun nimi: Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti - päästöjen kehitys 29 Tiivistelmä: HSY edistää pääkaupunkiseudun ilmastotyötä ja seuraa kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä. Pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) kasvihuonekaasupäästöt vuonna 29 olivat 5,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuna (CO 2 -ekv.), eli samalla tasolla kuin vuonna 199. Edellisvuoteen verrattuna päästöt laskivat noin 1,5 %. Noin puolet pääkaupunkiseudun päästöistä aiheutuu lämmityksestä, neljännes sähkönkulutuksesta ja neljännes liikenteestä. Tarkastelussa ei ole mukana lentoliikennettä, laivaliikennettä sataman ja lähialueiden ulkopuolella eikä ruoantuotannon ja kulutushyödykkeiden valmistamisen aiheuttamia välillisiä päästöjä. Asukaskohtaiset päästöt olivat vuonna 29 Helsingissä 5,5, Espoossa ja Kauniaisissa 5,6 ja Vantaalla 6,4 t CO 2 -ekv. Laskua vuodesta 28 kertyi vastaavasti 1 %, 5 % ja 5 %. Kaupunkien yhteinen asukasta kohti laskettu päästölukema oli 5,7 t CO 2 -ekv., joka on selvästi vähemmän kuin vuonna 199 (7,1 t CO 2 -ekv.). Väkiluku on kasvanut samassa ajassa merkittävästi, mikä näkyy pienentyneinä asukaskohtaisina päästöinä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on vähentää asukasta kohti laskettuja päästöjä 39 % vuoden 199 tasosta eli 4,3 tonniin CO 2 -ekv. vuoteen 23 mennessä. Vuoteen 29 mennessä päästöt ovat laskeneet 2 %, mutta vuosien välinen vaihtelu on melko voimakasta. Vuonna 29 kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat ja liikenteen sekä sähkönkulutuksen vastaavasti pienenivät, joten pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt säilyivät jokseenkin samalla tasolla kuin edellisvuonna. Pienehköt päästöt selittyvät pitkälti sillä, että Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kulutettu sähkö oli edelleen melko vähäpäästöistä vähäisestä lauhdesähkön tuotannosta johtuen. Taloudellisen taantuman vuosina 28 ja 29 päästöt ovat olleet selvästi pienemmät kuin edeltäneellä viiden vuoden jaksolla. Kaukolämmön kulutus kasvoi edellisvuodesta ja kivihiilen osuus vuonna 29 käytetyistä polttoaineista nousi. Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt olivat pääkaupunkiseudulla 7 % suuremmat kuin vuonna 28, vaikka Espoossa päästöt laskivat uuden maakaasuvoimalaitoksen ansiosta. Vuosi 29 oli edellisvuotta viileämpi. Pääkaupunkiseudun liikenteen kasvihuonekaasupäästöt laskivat toista vuotta peräkkäin, nyt 4 % edellisvuoteen verrattuna. Henkilöautojen liikennesuorite ja polttoaineenkulutus nousivat hieman, mutta raskaassa liikenteessä vähennys oli taantuman vuoksi poikkeuksellisen suuri. Raskaan kaluston kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 14 %. Vertailuvuoteen 199 nähden kaukolämmön, jätteiden käsittelyn ja teollisuuden polttoainekäytön kasvihuonekaasupäästöt ovat alentuneet merkittävästi. Vuonna 29 myös liikenteen ja sähkönkulutuksen päästöt laskivat edellisvuoteen verrattuna, mutta etenkään sähkön kohdalla ei voida puhua trendimuutoksesta. Pohjoismainen sähköntuotantorakenne ja sitä kautta myös kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat voimakkaasti vuosittain riippuen etenkin vesivoiman saatavuudesta ja taloudellisesta tilanteesta. Vuonna 29 sähkönkulutus jatkoi kasvuaan pääkaupunkiseudulla. HSY on partnerina METREX:in EUCO2 8/5 -projektissa, jossa luodaan merkittäviin päästövähennyksiin tähtääviä skenaarioita yhteistyössä 15 eurooppalaisen metropolialueen kanssa. Projektin ensimmäisessä vaiheessa kaupunkiseutujen päästöt inventoitiin ensimmäistä kertaa yhtenevin kriteerein. Pääkaupunkiseudun asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt vuonna 25 olivat 7, t CO 2 -ekv., eli jonkin verran projektiin osallistuneiden keskiarvon (9,6 t CO 2 -ekv.) alapuolella. Tukholman ja Oslon seutujen päästöt olivat vertailun pienimmät: 3,6 ja 3,5 t CO 2 -ekv. Avainsanat: kasvihuonekaasupäästöt, ilmastonmuutos, pääkaupunkiseutu Sarjan nimi ja numero: HSY:n julkaisuja 4/21 ISSN (nid.) ISBN (nid.) Kieli: suomi Sivuja: 4 ISSN (pdf) ISBN (pdf) ISSN-L HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, PL 1, 66 HSY, puhelin , faksi

8 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 Abstract Published by: HSY Helsinki Region Environmental Services Authority Authors: Lounasheimo J., Niemi J. Date of publication: Title of publication: Helsinki Metropolitan Area Climate Report - Emission Trends in 29 Abstract: HSY promotes work to combat climate change in the Helsinki Metropolitan Area and monitors greenhouse gas emission trends. The greenhouse gas emissions of the Helsinki Metropolitan Area (Helsinki, Espoo, Vantaa and Kauniainen) in 29 amounted to 5.9 million tonnes of carbon dioxide equivalent (t CO 2 e), which was the same level as in 199. This signified a fall in emissions of about 1,5 percent compared to the preceding year. About half of the emissions of the Helsinki Metropolitan Area are due to heating, one quarter result from electricity consumption and the remaining quarter from transport. This inventory excludes aviation, shipping outside ports and neighbouring areas as well as indirect emissions due to food production and consumer goods manufacturing. Per capita emissions in 29 amounted to 5.5 t CO 2 e in Helsinki, 5.6 tco 2 e in Espoo and Kauniainen and 6.4 t CO 2 e in Vantaa. This corresponds to a reduction from 28 emission levels of 1 percent, 5 percent and 5 percent respectively. The combined per capita emission figure for these cities was 5.7 t CO 2 e, which is clearly lower than the figure of 7.1 t CO 2 e reached in 199. The decrease in per capita emissions reflects a significant rise in population over the same period. The Helsinki Metropolitan Area climate strategy seeks to cut per capita emissions by 39 percent from the 199 level, reaching 4.3 t CO 2 e by 23. In 28 the greenhouse gas emissions from district heating increased and emissions from transport and electricity decreased so that the total emissions of the Helsinki Metropolitan area remained at approximately same level as in 28. The relatively low emissions for 29 are largely explained by rather small emissions from electricity generating for consumption in Finland and the Helsinki Metropolitan Area thanks to low output from combustion-based power sources. In 28 and 29, the years of economic recession, the emissions have been significantly lower than in the preceding five-year period. The consumption of district heating increased in 29 and the share of coal in the fuel mix was larger than in 28. The emissions from district heating rose by 7 percent, notwithstanding the lower emissions in Espoo owing to a new gas power plant. The year 29 was cooler than the year before. The greenhouse gas emissions from transport in the Helsinki Metropolitan Area fell for the second consecutive year, now by 4 percent compared to 28. The mileage and the fuel consumption of private cars increased, while the fall in the volume of heavy goods vehicle haulage was exceptional due to the recession. The greenhouse gas emissions of heavy traffic were reduced by 14 percent. Greenhouse gas emissions from district heating, waste management and fuel use in industry have fallen substantially compared to the reference year of 199. Emissions from transport and electricity consumption were also lower than in 27, but particularly with respect to electric power it is still too early to speak of any changing trend. The electricity generating structure of the Nordic countries and its greenhouse gas emissions vary considerably from year to year, particularly in relation to the availability of hydroelectric power. The growing trend in the consumption of electric power in the Helsinki Metropolitan Area continued in 29. HSY is a partner in the METREX EUCO2 8/5 project that in collaboration with 15 European metropolitan areas seeks to produce ambitious emission reduction scenarios. In the first phase of the project the emissions of the metropolitan areas were reviewed for the first time using common criteria. The per capita greenhouse gas emissions of the Helsinki Metropolitan Area in 25 were 7. t CO 2 e, which was some way below the average of 9.6 t CO 2 e for the cities involved in the project. The lowest emission levels were recorded in the Stockholm and Oslo regions (3.6 and 3.5 tco 2 e respectively). Key words: greenhouse gas emissions, climate change, Helsinki Metropolitan Area Publication series title and number: HSY publications 4/21 ISSN (print) ISBN (print) Language: Finnish Pages: 4 ISSN (pdf) ISBN (pdf) ISSN-L HSY Helsinki Region Environmental Services Authority, P.O. Box 1, 66 HSY, phone: , fax:

9 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 Sammandrag Utgivare: HRM Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Författare: Lounasheimo J., Niemi J. Datum: Publikationens titel: Huvudstadsregionens klimatrapport - utsläppens utveckling år 29 Sammandrag: HRM främjar klimatarbetet i huvudstadsregionen och följer växthusgasutsläppens utveckling. Huvudstadsregionens (Helsingfors, Esbo, Vanda och Grankulla) växthusgasutsläpp år 29 var 5,9 miljoner ton, räknat som koldioxid (CO 2 -ekv.), det vill säga på samma nivå som år 199. Jämfört med föregående år minskade utsläppen med cirka 1,5 %. Ungefär hälften av huvudstadsregionens utsläpp förorsakas av uppvärmning, en fjärdedel av elförbrukning och en fjärdedel av trafik. Studien omfattar inte flygtrafik, fartygstrafik utanför hamnen och närområdena och inte indirekta utsläpp från matproduktion och tillverkning av konsumtionsförnödenheter. Utsläppen per invånare var år 29 i Helsingfors 5,5, i Esbo och Grankulla 5,6 och i Vanda 6,4 t CO 2 -ekv. En minskning från år 28 uppgick motsvarande 1 %, 5 %, och 5 %. Städernas sammanräknade utsläppsmängd per invånare var 5,7 t CO 2 -ekv., vilket är betydligt mindre än år 199 (7,1 t CO 2 -ekv.). Folkmängden har under samma tid ökat märkbart, vilket syns som minskade utsläpp per invånare. Målsättningen för huvudstadsregionens klimatstrategi är, att sänka utsläppen per invånare med 39 % från 199 års nivå, det vill säga till 4,3 ton CO 2 -ekv. fram till år 23. Fram till år 29 har utsläppen minskat med 2 %, men variationen från år till år är rätt kraftigt. År 29 ökade fjärrvärmens växthusgasutsläpp och trafikens och elförbrukningens minskade motsvarande, så huvudstadsregionens utsläpp bibehölls ungefär på samma nivå som föregående år. De låga utsläppen förklaras i stor utsträckning av, att elektriciteten som förbrukats i Finland och i huvudstadsregionen fortfarande hade rätt små utsläpp på grund av den ringa produktionen av kondenselektricitet. Under åren för den ekonomiska recessionen 28 och 29, har utsläppen varit klart lägre än under den föregående femårsperioden. Förbrukningen av fjärrvärme ökade från föregående år och stenkolets andel av förbrukat bränsle år 29 ökade. Fjärrvärmens växthusgasutsläpp var i huvudstadsregionen 7 % större än år 28, fastän utsläppen i Esbo minskade tack vare det nya naturgaskraftverket. År 29 var svalare än föregående år. Utsläppen från huvudstadsregionens trafik minskade för andra året i rad, nu 4 % jämfört med föregående år. Personbilarnas trafikprestation och bränsleförbrukning ökade en aning, men i den tunga trafiken var minskningen exceptionellt stor på grund av recessionen. Den tunga materielens växthusgasutsläpp minskade med 14 %. Sett till referensåret 199 har växthusgasutsläppen från fjärrvärme, avfallsbehandling och industrins bränsleanvändning avsevärt minskat. År 29 minskade även trafikens och elförbrukningens utsläpp jämfört med föregående år, men framför allt i fråga om el kan man inte tala om något trendbrott. Den nordiska elproduktionsstrukturen och därigenom även växthusgasutsläppen varierar årligen kraftigt, framför allt beroende på vattenkraftsituationen. År 29 fortsatte elförbrukningen att öka i huvudstadsregionen. HRM ingår som partner i METREX -projekt EUCO2 8/5, i vilket man skapar scenarier som inriktar sig på märkbara utsläppsminskningar, i samarbete med 15 europeiska metropolområden. I projektets första skede inventerades stadsregionernas utsläpp för första gången med överensstämmande kriterier. Huvudstadsregionens växthusgasutsläpp per invånare år 25 var 7, t CO 2 -ekv., det vill säga något under medeltalet (9,6 t CO 2 -ekv.) för deltagarna i projektet. Utsläppen i Stockholm och Oslo regioner var jämförelsens lägsta, 3,6 och 3,5 t CO 2 -ekv. Nyckelord: växthusgasutsläpp, klimatförändring. huvudstadsregionen Publikationsseriens titel och nummer: HRM publikationer 4/21 ISSN (hft.) ISBN (hft.) Språk: finska Sidantal: 4 ISSN (pdf) ISBN (pdf) ISSN-L HRM Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster, PB 1, 66 HRM, tfn: , fax:

10 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29

11 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 Sisällys 1. Johdanto Laskentamenetelmä Kasvihuonekaasujen päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna Päästöt asukasta kohti laskettuna Päästöjen kaupunkikohtainen tarkastelu Päästöjen sektorikohtainen tarkastelu Rakennusten lämmitys Kaukolämpö Erillis- ja sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Muut sektorit Pääkaupunkiseudun päästöt verrattuna muihin Euroopan kaupunkiseutuihin Lopuksi Lähdeluettelo 29 Liitteet 31 Liite 1. Kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja Liite 2. Lämmitystarveluvut 33 Liite 3. Kaukolämmön päästöt ja polttoaineet 34 Liite 4. Sähkönkulutuksen valtakunnallinen päästökerroin 36 Liite 5. Sähkönkulutus 37 Liite 6. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt 38

12 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29

13 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS Johdanto Sadat valtionpäämiehet kokoontuivat joulukuussa 29 Kööpenhaminaan YK:n viidenteentoista ilmastokokoukseen (COP15) ratkaisemaan ilmastonmuutoskysymystä, mutta tulokset jäivät odotettua vaatimattomammiksi. Maailmanlaajuista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissopimusta ei syntynyt. Samaan aikaan YK:n alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ja koko nykyaikaisen ilmastotieteen uskottavuutta on yritetty ravistella poikkeuksellisen rajusti ja kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet maailmanlaajuisen taantuman vuoksi maltillisemmin kuin aikaisempina vuosina. Lisäksi Kööpenhaminan kokouksen jälkeen Euroopassa alkoi runsasluminen ja kylmä talvi. Tästä huolimatta ilmastonmuutos ei ole pysähtynyt. Vuosi 29 oli maailmanlaajuisesti 188-luvulta alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin vuosi (NASA 21) ja kasvihuonekaasupitoisuudet ilmakehässä saavuttivat uudet ennätyslukemat (NOAA 21). Kööpenhaminan COP15-kokouksessa päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että ilmaston lämpeneminen tulisi rajoittaa kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. IPCC:n neljännen arviointiraportin mukaan maailman keskilämpötilan nousu voisi jäädä 2, 2,4 asteeseen, mikäli päästöt kääntyisivät globaalisti laskuun viiden vuoden kuluessa ja olisivat vuoteen 25 mennessä 5 85 prosenttia vuoden 2 tasoa pienemmät (IPCC 27). Kahden asteen tavoite todennäköisesti saavutettaisiin, mikäli ihmiskunnan kumulatiiviset hiilipäästöt jäävät alle 1 gigatonnin (Allen ym. 29). Tuosta hiilibudjetista on käytetty jo yli puolet ja nykyisellä kehityksellä tuhannes gigatonni pääsee ilmakehään vuonna 245. Maailman kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 27 noin 4 Gt (n. 1 Gt hiileksi laskettuna), EU:n suorat päästöt noin 5 Gt, Suomen,8 Gt ja pääkaupunkiseudun,64 Gt. YK:n ilmastosopimuksen Kioton lisäpöytäkirja edellyttää siihen sitoutuneilta mailta keskimäärin 5,2 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 199 verrattuna vuosien aikana, mutta tämän ns. Kioto-kauden jälkeisistä sitoumuksista ei ole sovittu. Kioton sopimusta eivät ole myöskään allekirjoittaneet kaikki valtiot, kuten esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina. Kansainvälisen ilmastosopimuksen puutteesta huolimatta lupauksia päästöjen vähentämiseksi on annettu monella taholla. Euroopan Unionin sitoumus velvoittaa kaikkia EU:n jäsenmaita 2 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 22 mennessä. Useat yksittäiset maat ovat ilmoittaneet aikomuksistaan vähentää päästöjä merkittävästi, ja monet pyrkivät jopa täydelliseen hiilineutraaliuteen. Suomessa valtioneuvoston kanslia julkaisi lokakuussa 29 tulevaisuusselonteon, jonka neljä erilaista skenaariota johtavat 8 9 prosenttia vuoden 199 tasoa pienempiin päästöihin vuoteen 25 mennessä. YK:n väestöennusteen mukaan 7 prosenttia maapallon väestöstä asuu kaupungeissa vuonna 25, mikä korostaa kaupunkien, kaupunkiseutujen, kuntien ja kuntayhtymien keskeistä asemaa ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Konkreettiset toimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tehdään valtiotasoa pienemmissä yksiköissä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on vähentää päästöjä 39 % asukasta kohti vuoden 199 tasosta vuoteen 23 mennessä (YTV 27). Lisäksi strategian tavoitteena on alentaa energiankulutusta.

14 12 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS Laskentamenetelmä Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen päästölaskenta perustuu Suomen Kuntaliiton ja Suomen ympäristökeskuksen kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli Kasveneriin, joka noudattaa IPCC:n metodiikkaa ja käyttää Suomen päästöinventaarien laskentaparametrejä. Laskennassa otetaan huomioon kolme tärkeintä kasvihuonekaasua: hiilidioksidi (CO 2 ), metaani (CH 4 ) ja typpioksiduuli (N 2 O). Tulokset esitetään hiilidioksidiekvivalentteina, jolloin metaani- ja typpioksiduulipäästöt muutetaan ilmastonlämmityspotentiaaliltaan vastaavaksi määräksi hiilidioksidia ja lisätään hiilidioksidipäästöihin. Tuloksia on Kasvener-laskennan jälkeen muokattu sähkönkulutuksen ja lämmityksen päästöjen osalta. HSY (ent. YTV) Seutu- ja ympäristötieto kehitti laskentamenetelmää Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n päästölaskentaa varten (YTV 27). Strategian ilmestymisen jälkeen laskentaa muutettiin vielä sähkölämmityksen ja sähkönkulutuksen valtakunnallisen päästökertoimen laskennan suhteen (Lounasheimo 29). Ilmastostrategian johtoryhmän nimen mukaan menetelmää on kutsuttu Hilma-metodiksi. Tärkein uudistus Kasveneriin verrattuna on sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöjen jyvittäminen Motivan ja Ympäristöministeriön suosittelemalla ja Tilastokeskuksen käyttämällä hyödynjakomenetelmällä, jossa yhteistuotannosta syntyvä hyöty jakautuu kummallekin energiatuotteelle. Yhteistuotannon polttoaineet ja päästöt jaetaan sähkölle ja lämmölle niiden vaihtoehtoisten hankintamuotojen polttoaineiden kulutuksen suhteessa. Vaihtoehtoina käytetään sähkölle lauhdetuotantoa (hyötysuhde 39 %) ja lämmölle vesikattilalämpöä (hyötysuhde 9 %). Hyödynjakomenetelmä suosii perinteistä energiamenetelmää enemmän kaukolämmön yhteistuotantoa. Energiamenetelmässä polttoaineet ja päästöt jaetaan sähkölle ja lämmölle niiden tuotantomäärien suhteessa. Toinen keskeinen uudistus, josta sovittiin ilmastostrategiatyön yhteydessä, on sähkönkulutuksen päästöjen laskeminen käyttämällä valtakunnallista päästökerrointa. Kerroin lasketaan jakamalla Suomen sähköntuotannon päästöt kokonaiskulutuksella, pois lukien sähkölämmityksen päästöt ja kulutus. Sähköntuotannon päästöjen vuosivaihteluiden tasaamiseksi kertoimelle lasketaan vielä viiden vuoden liukuva keskiarvo, jota käytetään päästölaskennassa. Esimerkiksi vuoden 29 päästöjen laskennassa käytetty kerroin on vuosien keskiarvo. Vuosivaihtelut johtuvat muun muassa säätilasta, pohjoismaisesta vesivoimatilanteesta, sähkön tuonnista ja viennistä sekä sähkön ja päästöoikeuksien hinnoista. Valtakunnallisen kertoimen käyttö on perusteltua tulosten vertailtavuuden takia. Toisaalta kunnissa tai kaupungeissa tuotettu sähkö ei rajaudu tietylle alueelle, vaan se myydään pohjoismaiseen sähköpörssiin, josta vastaavasti sähköyhtiöt ostavat sähköä ja myyvät edelleen asiakkailleen. Kaupunkien alueella toimivat voimalaitokset eivät välttämättä ole kaupunkien omassa omistuksessa tai eivät tuota kaupungin kulutukseen nähden tarpeeksi sähköä. Lämmityssähkön käyttö poikkeaa voimakkaasti muusta sähkönkäytöstä. Sähkön ja sähkölämmityksen tarve on suurimmillaan kylminä talvipäivinä, jolloin sähköntuotantorakenne siirtyy runsaspäästöisen marginaalituotantomuodon eli hiililauhteen suuntaan. Tämän takia sähkölämmityksen päästöjen laskennassa käytetään muuta sähkönkulutusta korkeampaa päästökerrointa. Suomen ilmasto- ja energiastrategian ympäristöministeriön sektoriselvityksessä käytettiin lämmityssähkölle kerrointa 4 g CO 2 -ekv./kwh (Ympäristöministeriö 26), joka on HSY:n ilmastostrategiatyön jälkeen otettu myös Hilma-menetelmään. Sähkölämmityksen, erillislämmityksen ja kaukolämmön päästöjen laskennassa säästä johtuvien vuotuisten lämpötilaerojen vaikutusta tasataan lämmitystarvekorjauksella. Ilmatieteen laitos laskee vuotuiset ns. astepäiväluvut usealle paikkakunnalle. Vertailuarvona pääkaupunkiseudun lämmitystarpeelle käytetään Helsingin vuosien astepäivälukujen keskiarvoa Vuonna 29 luku oli 3737 eli lämmitystarve oli keskimääräistä vähäisempi. Lisätietoja Hilma-laskentamenetelmästä saa YTV:n julkaisusta Kasvihuonekaasupäästöjen alueellisten laskentamenetelmien vertailua (Lounasheimo 29). Päästölaskennassa painopiste on energiankulutuksen aiheuttamissa kasvihuonekaasupäästöissä. Inventaari sisältää seuraavien toimintojen aiheuttamat päästöt pääkaupunkiseudun alueelta: rakennusten lämmitys, sähkönkulutus (pääkaupunkiseudulla kulutetun sähkön tuottamisen aiheuttamat päästöt Suomessa), liikenne (autoliikenne, satamat, paikallisjunat, raitiovaunut ja metrot), jätteen ja jäteveden käsittely, maatalous, sekä teollisuuden ja työkoneiden käyttämät polttoaineet. Lentoliikenteen päästöjä tarkastellaan muusta laskennasta erillisenä osiona. Taulukossa 1 esitetään kunkin sektorin päästöjen laskemisessa käytetyt tietolähteet. Päästöinventaarin tuottama hiilijalanjälki, esim. vuonna 28 noin 6 tonnia yhtä pääkaupunkiseudun asukasta kohti, ei kuvaa kaupunkilaisen ilmastovaikutusta kokonaisuudessaan. Systeemirajaus on asetettu siten, että kaupunkeihin suuntautuvan materiaalivirran tuottamisesta aiheutuneet päästöt eivät näy päästöinventaarissa. Epäsuorat, eli niin sanotut välilliset päästöt voivat jopa kaksinkertaistaa hiilijalanjäljen, jolloin yhden pääkaupunkilaisen kokonaisilmastovaikutus olisi todellisuudessa noin 12 tonnia. Tärkeimpiä välillisiä päästölähteitä ovat ruoka, muut kulutushyödykkeet ja seudun ulkopuolelle suuntautuvat matkat.

15 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS Taulukko 1. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa käytetyt tietolähteet. Kaukolämpö Tuotanto- ja polttoainetiedot Kulutus sektoreittain Erillislämmitys Rakennusten kerrosneliöt käyttötarkoituksen ja lämmitysaineen mukaan Sähkölämmitys Rakennusten kerrosneliöt käyttötarkoituksen ja lämmitysaineen mukaan Kulutussähkö Suomen sähkönkulutus ja tuotannon päästöt Lähde Energialaitosten ympäristönsuojeluraportit Energiayhtiöiden kaukolämpötilastot Lähde Tilastokeskus Lähde Tilastokeskus Lähde Tilastokeskus, energiatilasto. Tuoreimmat tiedot Energiateollisuus ry:ltä. Kaupunkien sähkönkulutus Tieliikenne Päästöt, energiankulutus ja liikennesuoritteet Raideliikenne Lähijunien sähkönkulutus ja ratapihojen päästöt Metrojen ja raitiovaunujen sähkönkulutus Laivaliikenne Satamien päästöt ja energiankulutus Huviveneiden lukumäärä, käyttökunta ja polttoaine Kalastusalusten lukumäärä, käyttökunta ja moottorin teho Lentoliikenne Lentokoneiden nousut, laskut ja polttoaineen kulutus Teollisuus ja työkoneet Teollisuuden käyttämät polttoaineet Prosessihöyryn tuotanto Kevyen polttoöljyn myynti kunnittain Työkoneiden päästöt Jätehuolto Kaatopaikoilla vastaanotettu jäte jätejakeittain Metaanin talteenottoprosentti Jätevesien kuormitukset ja puhdistamoliete Maatalous Kotieläimet ja maatalousmaa Energiayhtiöt/sähköverkkoyhtiöt Lähde VTT/Lipasto Lähde VTT/Lipasto HKL Lähde VTT/Lipasto Hyvinkään Maistraatti Maa- ja metsätalousministeriö Lähde Finavia Lähde Valvonta ja kuormitustietojärjestelmä VAHTI Energialaitosten ympäristönsuojeluraportit Öljyalan palvelukeskus VTT/Lipasto Lähde Valvonta ja kuormitustietojärjestelmä VAHTI HSY Jätehuolto HSY Jätehuolto ja Uudenmaan ELY-keskus Lähde Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike/ Matilda maataloustilastot

16 14 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS Kasvihuonekaasujen päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 29 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuonna 29 olivat 5,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuna (CO 2 - ekv., kuva 1 ja taulukko 2). Tämä luku on ennakkotieto, joka sisältää joidenkin sektorien osalta vuoden 28 lähtö- tai päästötietoja. Näitä ovat juna- ja laivaliikenne, erillis- ja sähkölämmitys, teollisuuden polttoainekäyttö, jätehuolto ja maatalous. Lopulliset tiedot eivät muuta merkittävästi tuloksia, sillä mainittujen sektorien osuus kokonaispäästöistä on vain noin 15 % ja niiden muutos vuodesta 28 on todennäköisesti pieni. Suurin osa pääkaupunkiseudun päästöistä vuonna 29 aiheutui rakennusten lämmittämisestä (5 %), kulutussähköstä (23 %) ja liikenteestä (24 %). Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt säilyivät lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna (taulukko 2 ja kuva 1). Päästöt kaukolämmön tuotannosta nousivat, mutta liikenteen ja sähkönkulutuksen päästöt laskivat siten, että vuonna 29 seudun kokonaispäästöt olivat 1,5 % pienemmät kuin vuonna 28 ja samalla tasolla kuin vuonna 199. Vuosina 28 ja 29 kasvihuonekaasupäästöt olivat selvästi alemmat kuin edeltäneellä viiden vuoden jaksolla. Merkittävin laskua selittävä tekijä on sähköntuotannon ominaispäästöjen pienentyminen Suomessa: taloudellinen taantuma laski sähkön kysyntää, minkä vuoksi suuripäästöistä lauhdetuotantoa tarvittiin tavallista vähemmän. Taantuma laski myös raskaan liikenteen määrää ja päästöjä. Lisäksi kaukolämmön päästöt olivat vuosina 28 ja 29 matalampia kuin keskimäärin edeltävällä viiden vuoden jaksolla, koska kivihiilen käyttöä korvattiin maakaasulla. Edellisvuoteen 28 verrattuna kaukolämmityksen aiheuttamat päästöt nousivat 7 % pääkaupunkiseudulla, koska kivihiilen ja raskaan polttoöljyn osuus käytetyistä polttoaineista kasvoi ja maakaasun vähentyi. Erityisesti huippulämpökeskusten päästöt kasvoivat, sillä viileän sään vuoksi lämmitystarve oli Helsingissä korkein viiteen vuoteen (liite 2). Kaukolämmön kulutus nousi pääkaupunkiseudulla 1 % edellisvuoteen verrattuna. Bioperäisten polttoaineiden ja lämpöpumppujen osuus pääkaupunkiseudun kaukolämmöntuotannosta oli noin 3 % vuonna 29. Sähkön kokonaiskulutus (sähkölämmitys + kulutussähkö) jatkoi kasvuaan. Vuonna 29 sähköä kulutettiin pääkaupunkiseudulla 3 % edellisvuotta enemmän, mutta päästöt laskivat kulutuksen kasvusta huolimatta 9 %. Vuonna 29 Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kulutettu sähkö oli vähäpäästöistä, koska sähköä tuotettiin erillisenä lauhdetuotantona tavallista vähemmän. Lauhdetuotannon tarve säilyi vuoden 28 tapaan pienehkönä erityisesti metsäteollisuuden vähentyneen energiankulutuksen vuoksi. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt laskivat 4 % edellisvuodesta ja palasivat lähelle 2-luvun alun tasoa. Lähes 9 % liikenteen päästöistä on peräisin tieliikenteestä. Tässä tarkastelussa ei ole mukana lentoliikenteen päästöjä (ks. luku 5.3). Tieliikenteen päästövähennys aiheutui lähinnä raskaan liikenteen merkittävästi vähentyneestä liikennesuoritteesta ja polttoaineen kulutuksesta taantuman vuoksi. Rekkojen, kuorma-autojen ja linja-autojen yhteenlaskettu liikennesuorite pääkaupunkiseudulla putosi 5 % ja kasvihuonekaasupäästöt 14 % vuodesta 28 (Mäkelä 21a). Tieliikenteen kokonaissuorite kääntyi vuonna 29 jälleen lievään kasvuun edellisvuoden laskun jälkeen, sillä henkilöja pakettiautoilla ajettiin 2 % edellisvuotta enemmän. Henkilö- ja pakettiautojen päästöt pysyivät suoritteen kasvusta huolimatta lähes entisellään, mikä johtui entistä energiatehokkaammasta autokannasta ja kasvaneesta biopoltto- 7 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätehuolto Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Erillislämmitys Kaukolämpö Kuva 1. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja 2 29.

17 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS Taulukko 2. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain pääkaupunkisedulla vuonna 29 ja muutos verrattuna vuosiin 28 ja 199. Osa lähtötiedoista on vuodelta 28. Päästöt 29 1 t CO 2 -ekv. Sektorin osuus päästöistä % muutos-% muutos-% Kaukolämpö Erillislämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous 1-17 Yhteensä aineiden osuudesta. Vuoden 28 autoverouudistus laski edelleen autojen päästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27 ja 157 g/km vuonna 29 (TraFi 21). Liikennepolttoaineiden sisältämä biopolttoaineen osuus oli 2 % vuonna 28 ja 4 % vuonna 29, ja se oletetaan laskennoissa päästöttömäksi (Mäkelä 21b). Lisäksi polttoaineiden hinnat pysyttelivät vuonna 29 melko korkeina. Teollisuuden ja työkoneiden polttoainekäytön, jätehuollon, maatalouden sekä erillis- ja sähkölämmityksen päästöt ovat tässä laskelmassa samat vuosina 28 ja 29, koska tuoreempia lähtötietoja ei ollut inventaaria tehtäessä vielä saatavilla. Näiden sektorien lopulliset tulokset saadaan loppuvuodesta 29, mutta ne eivät muuta tilannetta merkittävästi. Vuonna 28 sähkölämmityksen osuus kokonaispäästöistä oli 7 %, erillislämmityksen 5 %, teollisuuden ja työkoneiden 3 %, jätehuollon 1,5 % ja maatalouden,2 %. Pitkällä aikavälillä vuoteen 199 verrattuna sähkölämmityksen, kulutussähkön ja liikenteen päästöt ovat nousseet voimakkaasti pääkaupunkiseudulla. Jätehuollon, teollisuuden ja työkoneiden, maatalouden ja erillislämmityksen päästöt ovat puolestaan laskeneet. Kaukolämmön päästöt ovat olleet 2-luvulla keskimäärin hieman vuoden 199 päästöjä pienemmät, kun energiantuotanto on tehostunut ja maakaasun käyttöä on lisätty kivihiilen sijasta. Jätehuollon päästöjen pienentyminen johtuu erityisesti tehostuneesta kaatopaikkojen metaanin keräyksestä. Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytöstä syntyvät päästöt ovat vähentyneet selvästi, kun teollisuutta on siirtynyt muille alueille ja lisäksi sähköllä ja kaukolämmöllä on korvattu teollisuuspolttoaineiden käyttöä. Erillislämmityksen päästöt ovat laskeneet, koska öljylämmityksen suosio on vähentynyt. Luvussa 5 on laajempi päästösektorikohtainen tarkastelu. khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) Päästöt asukasta kohti laskettuna Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 29 samalla tasolla kuin vertailuvuonna 199 (ks. kuva 1), mutta väkiluvun kasvun myötä päästöt asukasta kohti ovat laskeneet 2 % (kuva 2 ja liite 1). Pääkaupunkiseudulla asui vuoden 29 lopussa yli 2 ihmistä enemmän kuin vuonna 199, eli väestömäärä on kasvanut 25 %. Edellisvuoteen 28 verrattuna asukaskohtaiset päästöt pienenivät noin 3 % vuonna Uhkakuva Perusura (BAU-trendi) Ilmastostrategia 23 tavoite Toteutuneet päästöt Kuva 2. Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja 2 29 sekä pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite ja strategian kaksi laskelmaa (perusura ja uhkakuva) arvioidusta päästökehityksestä vuoteen 23. Poikkeama vuoden 24 päästöissä toteutuneiden päästöjen ja trendilaskelmien lähtötilanteen välillä johtuu pienestä erosta sähkön päästökertoimen laskutavassa. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23 hyväksyttiin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa alkuvuodesta 28. Strategian tavoitteena on vähentää pääkaupunkiseudun asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä 39 prosenttia asukasta kohti vuoden 199 tasosta vuoteen 23 mennessä (YTV 27). Vuoteen 29 mennessä päästöt ovat laskeneet 2 %, mutta vuosien välinen vaihtelu on melko voimakasta. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian 39 prosentin tavoite tarkoittaa sitä, että asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasujen päästöt voivat olla korkein-

18 16 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 taan 4,3 t CO 2 -ekv. vuonna 23. Asukaskohtaiset päästöt pääkaupunkiseudulla ovat olleet laskussa vuodesta 26 ja olivat 5,7 t CO 2 -ekv. vuonna 29. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa varten laadittiin kaksi laskelmaa arvioidusta päästökehityksestä. Perusuran mukaan asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vähenevät 5,2 tonniin ilman erityisiä toimenpiteitä (BAU = Business As Usual) ja uhkakuva-skenaariossa nousevat 6,6 tonniin. Uhkakuvassa oletetaan mm. sähkönkulutuksen voimakas kasvu, yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja päästökaupan romahtaminen (YTV 27). Vuosina 28 ja 29 asukaskohtaiset päästöt olivat pienemmät kuin kos- kaan 2-luvulla ja alittivat jopa ilmastostrategian tavoiteuran päästötason. Asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä sektoreittain tarkasteltaessa havaitaan, että erityisesti kaukolämmön päästöt ovat laskeneet huomattavasti vuodesta 199 (kuva 3). Laskeva trendi voidaan nähdä myös jätteiden käsittelyn, teollisuuden ja työkoneiden sekä erillislämmityksen päästöissä. Liikenteen asukaskohtaisissa päästöissä ei ole havaittavissa selvää trendiä kahden viime vuosikymmenen aikana. Kulutussähkön ja sähkölämmityksen päästöt ovat puolestaan nousseet. Sektorikohtaisia päästöjä käydään tarkemmin läpi luvussa 5. 3,5 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, Kaukolämpö Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Erillislämmitys Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous Kuva 3. Sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla asukasta kohti laskettuna vuosina 199 ja Vuosi 29 on ennakkotieto.

19 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS Päästöjen kaupunkikohtainen tarkastelu Vuonna 29 Helsingin osuus pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä oli 54 %, Espoon ja Kauniaisten yhteensä 24 % ja Vantaan 22 % (kuva 4). Helsingissä päästöt nousivat vajaan prosentin ja Vantaalla ja Espoossa laskivat noin 4 % edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 199 tasoon verrattuna Helsingin päästöt olivat 13 % matalammat, Espoon 26 % korkeammat ja Vantaan 17 % korkeammat. Asukaskohtaisesti laskettuna päästöt olivat kaikissa kaupungeissa vuoden 199 tason alapuolella (kuva 5). Liitteessä 1 on taulukot kunkin kaupungin kasvihuonekaasujen päästöistä vuosina 199 ja Helsingin kasvihuonekaasupäästöt pysyivät vuonna 29 jokseenkin ennallaan edellisvuoteen nähden, kun kaukolämmön päästöt kasvoivat ja kulutussähkön ja liikenteen vähenivät (taulukko 3). Helsingissä kaukolämmön osuus rakennusten lämmityksestä ja kaupungin päästöistä on suurempi kuin Espoossa ja Vantaalla, joten Helsingin Energian tuotantorakenteen muuttuminen vähäpäästöisempään suuntaan näkyy selvästi päästökehityksessä. Energiantuotannon ominaispäästöt laskivat voimakkaimmin 199-luvulla, mutta suotuisa kehitys on jatkunut hitaampana myös 2-luvulla. Asukaskohtaiset päästöt Helsingissä olivat 5,5 t CO 2 -ekv. vuonna 29, eli ne säilyivät lähes edellisvuoden tasolla. Vuonna 199 päästöt olivat 7,4 t asukasta kohti, joten päästöt ovat näin laskettuna pienentyneet tuntuvasti (kuva 5 ja liite 1). Suurin osa muutoksesta johtuu kaukolämmön tuotannon tehostumisesta, mutta samaan aikaan kaukolämmitettävien talojen energiatehokkuus on jonkin verran parantunut (Helen 21). Myös kaupungissa myydyn polttoöljyn 4 8 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) ilmastostrategia 23 tavoite Helsinki Espoo ja Kauniainen Vantaa Helsinki Espoo ja Kauniainen Vantaa PKS Kuva 4. Kasvihuonekaasujen päästöt kaupungeittain vuosina 199 ja Kuva 5. Kasvihuonekaasujen päästöt asukasta kohti laskettuna pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite vuodelle 23 on 4,3 t CO 2 -ekv. Taulukko 3. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt vuonna 29. Osa lähtötiedoista on vuodelta 28. Helsinki Päästöt 29 1 t CO 2 -ekv. Sektorin osuus päästöistä % muutos-% muutos-% Kaukolämpö Erillislämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous 2-27 Yhteensä

20 18 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 29 Taulukko 4. Espoon ja Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt vuonna 29. Osa lähtötiedoista on vuodelta 28. Espoo ja Kauniainen Päästöt 29 1 t CO 2 -ekv. Sektorin osuus päästöistä % muutos-% muutos-% Kaukolämpö Erillislämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous 3-2 Yhteensä Taulukko 5. Vantaan kasvihuonekaasupäästöt vuonna 29. Osa lähtötiedoista on vuodelta 28. Vantaa Päästöt 29 1 t CO 2 -ekv. Sektorin osuus päästöistä % muutos-% muutos-% Kaukolämpö Erillislämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous 5-19 Yhteensä määrä (Öljyalan palvelukeskus 21) ja jätehuollon päästöt ovat vähentyneet tasaisesti. Espoon ja Kauniaisten kasvihuonekaasujen päästöt laskivat 4 % edellisvuodesta (taulukko 4), vaikka kaukolämmön kulutus kasvoi muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien tapaan 1 %. Syksyllä 29 käyttöön otetun uuden maakaasukombivoimalan ansiosta kivihiilen käyttö kaukolämmön tuotannossa väheni lähes 3 %. Kasvaneesta tuotannosta huolimatta päästöt pienenivät, toisin kuin Helsingissä ja Vantaalla. Kokonaispäästöt Espoossa ja Kauniaisissa olivat vuonna 29 neljänneksen suuremmat kuin vuonna 199. Kahdessakymmenessä vuodessa Espoo on kasvanut pääkaupunkiseudun kaupungeista voimakkaimmin. Väkiluku on lisääntynyt 4 prosentilla, minkä vuoksi asukasta kohti lasketut päästöt eivät ole nousseet. Vuonna 29 asukaskohtaiset päästöt Espoossa ja Kauniaisissa olivat 5,6 t CO 2 -ekv., noin 5 prosenttia edellisvuotta pienemmät (kuva 5 ja liite 1). Vantaan kasvihuonekaasupäästöt laskivat Espoon tavoin 4 % vuonna 29 (taulukko 5). Vantaalla liikenteen osuus päästöistä on muuta pääkaupunkiseutua merkittävämpi. Taantumasta johtuen raskaan liikenteen päästöt vähenivät Vantaalla peräti 18 % edellisvuodesta. Kaukolämmön, erityisesti huippulämpökeskusten, päästöt vastaavasti kasvoivat raskaan polttoöljyn käytön lisääntymisestä johtuen. Vuodesta 199 Vantaan kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet likimain väkilukua vastaavasti, 2-luvun alkua ja taantumavuosia 28 ja 29 lukuun ottamatta (kuva 5 ja liite 1). Asukasta kohti lasketut päästöt Vantaalla olivat 6,4 t CO 2 -ekv. vuonna 29. Edellisvuodesta päästöt pienenivät näin laskettuna 5 %. Muuta pääkaupunkiseutua korkeammat asukaskohtaiset päästöt selittyvät kaupungin läpi kulkevien pääväylien ja kehätien suurilla liikennemäärillä.

21 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS Päästöjen sektorikohtainen tarkastelu Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt syntyvät lähes kokonaan energiankulutuksesta. 2-luvulla rakennusten lämmitys on aiheuttanut noin puolet kokonaispäästöistä, kulutussähkö neljänneksen ja liikenne niin ikään neljänneksen. Kulutussähkön ja liikenteen päästöt ovat kasvaneet voimakkaasti vuoteen 27 asti (kuva 6). Myös sähkölämmityksen päästötrendi on lievästi nouseva. Kaukolämmön päästöt vaihtelevat voimakkaasti vuosittain, joten selvää trendiä ei ole havaittavissa. Teollisuuden ja työkoneiden sekä jätteiden käsittelyn päästöt ovat sitä vastoin laskeneet tasaisesti. Seuraavissa luvuissa käsitellään pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjä tarkemmin sektorikohtaisesti. 5.1 Rakennusten lämmitys Suurin osa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 28 pääkaupunkiseudun rakennuksis- ta kerrosneliöinä laskien 78 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 1 % sähköllä ja 8 % öljyllä (kuva 7). Vuoteen 28 mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 39 % vuodesta 199 ja 14 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 29). Rakennusten lämmityksen osuus pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä on pysynyt kuitenkin noin 5 prosentissa, eivätkä päästöt ole kasvaneet rakennuskannan mukaan. Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 4 m 2 vuonna 199 ja 46 m 2 vuonna 28. Muiden kun asuinrakennusten asukaskohtainen pinta-ala on myös kasvanut 26 neliömetristä 29 neliömetriin. Lämmityksen ominaispäästöjen pienentyminen johtuu pääosin tehokkaammasta kaukolämmön tuotannosta ja kivihiiltä vähäpäästöisemmän maakaasun käytön lisääntymisestä. Pääkaupunkiseudun rakennusten energiatehokkuus on myös jonkin verran parantunut. Kaukolämmitettyjen rakennusten ominaislämmönkulutus oli vuonna 28 noin 18 kwh/m 2, joka on 1 % vähemmän kuin vuonna 199 (kuva 8). Rakennukset kuluttavat edelleen runsaas- 3 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kaukolämpö Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Erillislämmitys Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous Kuva 6. Sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja Vuosi 29 on ennakkotieto. 8 4 rakennusten kerrosala (milj. m 2 ) lämmityksen khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Muu - Tuntematon Maalämpö Puu - Turve Öljy - Kaasu Sähkö Kaukolämpö khk-päästöt Kuva 7. Pääkaupunkiseudun rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 29) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja 2 29.

22 2 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS kaukolämmön ominaiskulutus (kwh/m 2 ) Kuva 8. Pääkaupunkiseudun kaukolämmitettyjen rakennusten ominaislämmöntarve vuosina 199 ja Lämmönkulutukseen on tehty lämmitystarvekorjaus, joka poistaa sääolojen aiheuttaman vaihtelun lämmitystarpeeseen. Kuva 9. Voimalaitosten (neliöt) ja lämpökeskusten sijainti (ympyrät) pääkaupunkiseudulla khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) kaukolämmön kulutus (GWh) Lämpökeskukset Voimalaitokset (CHP) Lämmitystarvekorjatut päästöt Kuva 1. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön kulutuksen päästöt tuotantomuodoittain lämmitystarvekorjauksella ja ilman korjausta vuosina 199 ja Liitteessä 3a on vastaavat kuvat kaupungeittain Teollisuus Palvelut ja julkinen sektori Kotitaloudet Kuva 11. Kaukolämmön kulutus ilman lämmitystarvekorjausta sektoreittain pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja ti energiaa, mutta tilanne on muuttumassa muun muassa matalaenergiarakentamisen suuntaan vievien uusien rakennusmääräysten myötä. Matalaenergiatalon määritelmän mukainen pientalo kuluttaa lämmitysenergiaa Etelä- Suomessa noin 6 kwh/m 2 ja passiivienergiatalo noin 2 kwh/m 2 (Motiva 21) Kaukolämpö Valtaosa pääkaupunkiseudulla kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitoksista (CHP eli Combined Heat and Power). Viiden CHPvoimalaitoksen tuotantoa tukevat 25 lämpökeskusta, joita käytetään tarpeen mukaan (kuva 9). Pääkaupunkiseudulla kaukolämpöä tuottavia energiayhtiöitä ovat Helsingin Energia, Vantaan Energia Oy ja Fortum Power and Heat Oy Espoossa. Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 29 olivat 2238 kt CO 2 -ekv., eli 38 % seudun kokonaispäästöistä (ks. taulukko 2 ja liite 1). Päästöt lasketaan kulutusperusteisesti, ja kulutukseen tehdään lämmitystarvekorjaus sääolosuhteiltaan erilaisten vuosien erojen tasaamiseksi. Kuvassa 1 esitetään kaukolämmön päästöt lämmitystarvekorjattuna ja ilman korjausta. Huippulämpökeskusten osuus kasvoi edellisvuotta kylmemmän talven takia, ja kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt kokonaisuudessaan 7 %. Päästöt olivat kuitenkin pienemmät kuin vuonna 199. Kaukolämmönkulutuksen ominaispäästökerroin oli 291 t CO 2 -ekv./gwh vuonna 199 ja 25 t CO 2 -ekv./gwh vuonna 29. Vuonna 29 kaukolämpöä kulutettiin 1 5 gigawattituntia eli yhtä paljon kuin ennätysvuonna 23. Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 59 %, palvelu- ja julkisen sektorin 36 % ja teollisuuskiinteistöjen 6 % (kuva 11). Vuodesta 199 kaukolämmön kulutus on kasvanut 35 %.

23 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS Taulukko 6. Polttoaineiden CO 2 -päästökertoimia (Tilastokeskus 21). g/mj g/kwh Kivihiili Maakaasu Raskas polttoöljy Kevyt polttoöljy Dieselöljy Bensiini Turve Nestekaasu Koksi Kaukolämmöntuotannon pääpolttoaine pääkaupunkiseudulla on 2-luvulla ollut maakaasu (kuva 12). Vuonna 29 sen osuus kaikista käytetyistä polttoaineista oli 54 %. Vuonna 199 kivihiiltä käytettiin 8-prosenttisesti ja maakaasun osuus oli vain 16 %. Kivihiilen päästökerroin on 4 % suurempi kuin maakaasun (taulukko 6). Lämpökeskukset toimivat joko maakaasulla tai raskaalla polttoöljyllä. Öljyn käytöllä vastataan kasvaneeseen lämmitystarpeeseen erityisen kylminä ajanjaksoina. Vuonna 29 kivihiiltä kului 14 % edellisvuotta enemmän ja raskaan polttoöljyn kulutus yli kolminkertaistui. Pääkaupunkiseudun lämmöntuotannossa biopolttoaineena on toistaiseksi hyödynnetty ainoastaan Espoon Ämmässuolla ja Vantaan Seutulassa talteen otettua kaatopaikkakaasua. Toinen ei-fossiilisperäinen lämmönlähde on jätevesilämpöä hyödyntävä Katri Valan lämpöpumppulaitos Helsingissä. Vuonna 29 koko pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotannosta oli peräisin 1,6 % kaatopaikkakaasusta ja 1,6 % lämpöpumppulaitoksesta eli uusiutuvan energian osuus oli yhteensä 3,2 %. Fortumin Kivenlahden lämpökeskuksessa 91 % vuonna 29 käytetyistä polttoaineista oli Ämmässuon kaatopaikalla talteen otettua biokaasua. Tällä tuotettiin noin 7 % Espoon kaukolämmöstä. Katri Valan lämpöpumppulaitos puolestaan tuotti noin 3 % Helsingissä kulutetusta kaukolämmöstä. Kaukolämmöntuotannon polttoaineet kaupungeittain on esitetty liitteessä 3b. Lähes 8 % pääkaupunkiseudun rakennusten kerrosalasta kuuluu kaukolämpöverkkoon, johon pääosa lämmöstä tuotetaan tehokkaasti sähkön kanssa yhteistuotantona. Vuodesta 199 kivihiiltä on korvattu runsaasti maakaasulla, mutta tuotanto perustuu edelleen lähes täysin fossiilisiin polttoaineisiin. Fortumin Suomenojan uusi maakaasuvoimalaitos ja vuonna 214 käynnistyvä Vantaan Energian jätevoimala vähentävät pääkaupunkiseudun kivihiilen kulutusta ja kaukolämmöntuotannon päästöjä, mutta näiden ratkaisujen jälkeenkin kaukolämpö säilyy seudun suurimpana kasvihuonekaasupäästöjen tuottajana. polttoaineen energiasisältö (GWh) Lämpöpumput Biokaasu Öljy Maakaasu Kivihiili Kuva 12. Pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotannossa käytetyt polttoaineet hyödynjakomenetelmällä laskettuna vuosina 199 ja Joukko suuria eurooppalaisia energiayhtiöitä, mukaan lukien Helsingin Energia ja Fortum Oyj, tavoittelevat hiilineutraalia energiantuotantoa vuoteen 25 mennessä. Julkilausuman allekirjoitti 61 energia-alan toimitusjohtajaa maaliskuussa 29 (Eurelectric 29). Helsingin Energia julkisti oman kehitysohjelmassa tammikuussa 21. Ohjelmassa kootaan toimenpiteitä, joilla energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöt saadaan lähellä nollaa vuoteen 23 mennessä. Tärkeimmät ehdotetut muutokset ovat biopolttoaineiden laajamittainen käyttöönotto, hiilen talteenottotekniikat kahdessa voimalaitoksessa ja tuulivoima. Biopolttoaineina käytettäisiin hiilletettyä biomassaa kivihiilen tilalla ja kaasutettua biomassaa maakaasun tilalla sekä metsäpohjaisia bioöljyjä huippulämpökeskuksissa (Helen 21b) Erillis- ja sähkölämmitys Erillislämmityksen, eli nykyisin käytännössä öljylämmityksen, osuus pääkaupunkiseudun vuoden 29 kasvihuonekaasupäästöistä oli 5 % ja sähkölämmityksen 7 %. Öljylämmityksen lisäksi erillislämmityksessä käytetään myös puuta, mutta se lasketaan hiilineutraaliksi metaanipäästöä lukuun ottamatta. Erillis- ja sähkölämmityksen kasvihuonekaasupäästöt arvioidaan melko karkeasti rakennusten päälämmitysmuodon, ominaislämmöntarpeen ja pinta-alan perusteella (ks. luku 2 ja Lounasheimo 29). Vuoden 29 rakennuskantatilastoa ei tätä raporttia kirjoitettaessa ollut saatavissa, joten erillis- ja sähkölämmityksen päästöt ovat tässä inventaarissa vuodelta 28. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyi kevyen polttoöljyn lämmityskäytöstä vajaa 3 kt CO 2 -ekv. ja suorasta sähkölämmityksestä noin 4 kt CO 2 - ekv., eli yhteensä noin neljännes kaikista rakennusten lämmityksen päästöistä (ks. taulukko 2 ja liite 1). Käytännössä päästöt voivat olla tässä esitettyä pienemmät, kun ilmalämpöpumput ja puun käyttö lisälämmitykseen ovat yleistyneet. Mahdollisesti syntynyt säästö näkyy kulutussähkön ja teollisuuden ja työkoneiden päästöissä. Erillislämmityksen osuus lämmitysmuodoista on jonkin verran pienentynyt ja sähkölämmityksen kasvanut vuodesta 199 (ks. kuva 7).