Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti

Transkriptio

1 Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Helsinki Region Environmental Services Authority Päästöjen kehitys 211

2 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Opastinsilta 6 A 52 Helsinki puhelin faksi Lisätietoja Johannes Lounasheimo, puhelin johannes.lounasheimo@hsy.fi Copyright Graafit: HSY Kansikuva: HSY / Kai Widell Edita Prima Oy Helsinki 212

3 Esipuhe Viime vuosina seuraukset ilmaston lämpenemisestä ovat alkaneet näkyä yhä selvemmin. Maailmalla on koettu ennennäkemättömiä lämpöaaltoja, tulvia ja kuivuuksia. Säätilat ovat vaihdelleet voimakkaasti, ja paikoin on ollut myös tavallista kylmempää. Selvin merkki ilmastonmuutoksen voimakkaasta etenemisestä on arktisen merijään jatkuva, romahdusmainen väheneminen. Poikkeukselliset sääilmiöt ja niiden aiheuttamat katastrofit toistuvat entistä useammin, mikäli fossiilisten polttoaineiden käyttöä ei aleta jyrkästi rajoittaa. Maapallon resursseja ei voi enää kertakäyttää, jos haluamme kestävän tulevaisuuden. Ilmastonmuutoksen hillintätoimien tueksi on keskeistä laskea ja raportoida toteutuneet kasvihuonekaasupäästöt. Tämä Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 211 sisältää tuoreimmat tiedot Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöistä ja energiankulutuksesta. Päästöjä on laskettu samalla laskutavalla takautuvasti 2-luvun alusta sekä vertailuvuodelle 199. Raportissa esitetään pääkaupunkiseudun ja erikseen kunkin kaupungin päästöt kokonaisuudessaan ja asukasta kohti laskettuna sekä sektoreittain eriteltyinä. Lisäksi tarkastellaan päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Ilmastonmuutoksen hillinnästä kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä vallitsee maailmanlaajuinen yhteisymmärrys. Useat valtiot, osavaltiot, kaupunkiseudut ja kunnat ovat laatineet kunnianhimoisia ilmasto-ohjelmia. Monet ovat myös onnistuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään, mutta ilmaston lämpenemisen turvarajana pidetty kahden asteen lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna, ylittyy nykyisen kehityksen jatkuessa selvästi. Ilmastotavoitteita on kiristettävä ja hillintätoimia on edistettävä joka tasolla. Kaupunkiseudut ovat avainasemassa päästöjen vähentämisessä, ja myös pääkaupunkiseudun kaupungit kantavat osansa yhteisestä vastuusta. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23 valmistui vuonna 27 ja hyväksyttiin kaupungeissa vuonna 28. Strategian päästövähennystavoitetta tarkistetaan vuoden 212 loppuun mennessä. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän visiona on ympäristövastuullinen metropoli, johon ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen kuuluvat keskeisesti. HSY laskee vuosittain pääkaupunkiseudun kaupunkien kasvihuonekaasupäästöt ja seuraa ilmastonmuutoksen hillintää kuvaavien indikaattorien kehitystä. Parhaita käytäntöjä kootaan säännöllisesti ilmestyvään ilmastokatsaukseen ja kerran vuodessa järjestetään Helsingin seudun ilmastoseminaari. Lisäksi HSY osallistuu erilaisten yhteisten seudullisten projektien kautta konkreettisiin hillintätoimiin, ja pyrkii vähentämään myös oman toimintansa energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 212 valmistui HSY:n koordinoima Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia. Helsingissä Raimo Inkinen toimitusjohtaja HSY Irma Karjalainen tulosaluejohtaja HSY

4 Tiivistelmä Pääkaupunkiseudun yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat hiilidioksidiksi laskettuna 5,9 miljoonaa tonnia (CO 2 -ekv.) vuonna 211. Päästöt vähenivät edellisvuodesta kaksi prosenttia ja palasivat lähelle 199-luvun tasoa. Noin puolet pääkaupunkiseudun päästöistä aiheutuu rakennusten lämmityksestä, neljännes sähkönkulutuksesta ja neljännes liikenteestä. Tarkastelussa ei ole mukana lentoliikennettä, laivaliikennettä sataman ja lähialueiden ulkopuolella eikä ruoantuotannon ja kulutushyödykkeiden valmistamisen aiheuttamia välillisiä päästöjä. Vuonna 211 sähkönkulutuksen kasvu pääkaupunkiseudulla pysähtyi, ja päästöt pienenivät sähkölämmitys pois lukien yli 1 % edellisvuodesta. Liikenteen osalta henkilöautojen liikennesuorite kasvoi edelleen, mutta polttoaineiden bio-osuuden ja ajoneuvojen parantuneen energiatehokkuuden ansiota päästöt vähenivät. Kuorma-autoliikenteen määrä pysyi pääkaupunkiseudulla edellisvuoden tasolla, ja liikenteen päästöt vähenivät kokonaisuudessaan 4 %. Kaukolämmön tuotannossa käytettiin vuonna 211 aiempaa enemmän kivihiiltä, minkä vuoksi kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 5 %. Lämmöntuotannon veromuutokset ovat heikentäneet maakaasun kilpailukykyä muihin polttoaineisiin nähden, ja maakaasua korvattiin kivihiilellä Espoossa ja Vantaalla. Helsingissä sen sijaan kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet säilyivät lähes ennallaan ja päästöt laskivat. Vuoteen 21 verrattuna kokonaispäästöt laskivat Helsingissä 5 prosenttia, mutta nousivat Espoossa 4 prosenttia ja Kauniaisissa 1 prosenttia. Vantaan kasvihuonekaasupäästöt pysyivät vuoden 21 tasolla. Vuoteen 199 verrattuna kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet Helsingissä 15 prosenttia, mutta muulla pääkaupunkiseudulla päästöt ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet. Pääkaupunkiseudun päästöseurannassa vuosien välistä vaihtelua tasoitetaan lämmitystarvekorjauksella ja käyttämällä sähkön valtakunnallisen päästökertoimen viiden vuoden keskiarvoa. Laskettuna ilman trenditasoituksia kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 211 kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Kokonaisuudessaan vuosimuutos oli seudulla -13 %, lähinnä koska lämmitystarve oli keskimääräistä pienempi ja Suomessa kulutettu sähkö selvästi vähäpäästöisempää kuin vuonna luvulla päästöt ovat vähentyneet Helsingissä keskimäärin,6 % ja Kauniaisissa,4 % vuodessa. Espoossa päästöt ovat kasvaneet vuosittain,2 % ja Vantaalla vastaavasti 1,1 %. Eroja selittää se, että Helsingissä ja Kauniaisissa väkiluku, rakennettu pinta-ala ja liikennemäärät eivät ole kasvaneet yhtä voimakkaasti kuin muualla pääkaupunkiseudulla, ja toisaalta Vantaalla kaukolämmön ominaispäästöt eivät ole pienentyneet samalla tavalla kuin Espoossa, ja erityisesti Helsingissä. Asukasta kohti laskettuna kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 211 Helsingissä 5,2 t CO 2 -ekv., Espoossa 5,5 t CO 2 -ekv., Vantaalla 6,7 t CO 2 -ekv. ja Kauniaisissa 6, t CO 2 -ekv. Vantaalla liikenteen päästöt ja teollisuuden sähkönkulutus ovat suuremmat kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Yhteensä pääkaupunkiseudulla päästöt olivat 5,5 tonnia per asukas, joka on 21 % vähemmän kuin vuonna 199. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n tavoitteena on vähentää asukasta kohti laskettuja kasvihuonekaasupäästöjä 39 % vuoden 199 tasosta, eli 4,3 tonniin vuoteen 23 mennessä. 2-luvun keskimääräisellä päästökehityksellä tavoitteeseen voidaan päästä. Ilmastostrategian hyväksymisestä, vuodesta 27 alkaen päästöt ovat kuitenkin vähentyneet kaikissa kaupungeissa entistä nopeammin, ja tämän viime vuosien trendin jatkuessa myös tiukemmat tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Julkaisija Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Tekijät Johannes Lounasheimo Julkaisun nimi Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti - Päästöjen kehitys 211 Avainsanat Kasvihuonekaasupäästöt, ilmastonmuutos, pääkaupunkiseutu Päivämäärä Sarjan nimi ja numero: HSY:n julkaisuja 14/212 issn l isbn (pdf) issn (pdf) Kieli: suomi Sivuja: 96 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 1, 66 HSY puhelin , faksi

5 Sammandrag År 211 var huvudstadsregionens sammanlagda växthusgasutsläpp omräknat i koldioxid 5,9 ton (CO 2 -ekv.). Utsläppen minskade med två procent från det föregående året och låg på ungefär samma nivå som på 199-talet. Cirka hälften av utsläppen i huvudstadsregionen orsakas av uppvärmning av byggnader, en fjärdedel kommer från elförbrukningen och en fjärdedel från trafiken. Studien omfattar inte flygtrafik, fartygstrafik utanför hamnen och närområdena och inte heller indirekta utsläpp från matproduktion och tillverkning av konsumtionsartiklar. År 211 avstannade ökningen av elförbrukningen i huvudstadsregionen och utsläppen minskade med över 1 procent från det föregående året, med undantag av eluppvärmningen. Vad gäller trafiken ökade personbilarnas trafikarbete fortsättningsvis, men tack vare den större andelen biobränslen och fordonens förbättrade energieffektivitet minskade utsläppen. Lastbilstrafikens volym höll sig i huvudstadsregionen på fjolårets nivå och i sin helhet minskade utsläppen från trafiken med 4 procent. I fjärrvärmeproduktionen användes år 211 mer stenkol än förut, vilket gjorde att växthusgasutsläppen ökade med 5 procent. Ändringarna i beskattningen av värmeproduktionen har försämrat naturgasens konkurrenskraft jämfört med andra bränslen och i Esbo och Vanda ersattes naturgas med stenkol. I Helsingfors däremot skedde ingen ändring i användningen av bränslen i fjärrvärmeproduktionen och utsläppen minskade. Jämfört med år 21 minskade de totala utsläppen i Helsingfors med 5 procent, medan de ökade i Esbo med 4 procent och i Grankulla med 1 procent. I Vanda var växthusgasutsläppen på samma nivå som år 21. Jämfört med år 199 har växthusgasutsläppen minskat med 15 procent i Helsingfors, men i huvudstadsregionen i övrigt har de ökat under en längre tidsperiod. I uppföljningen av utsläppen i huvudstadsregionen utjämnas variationen mellan åren med en uppvärmningsbehovsjustering, samt genom att använda femårsmedeltalet för den riksomfattande utsläppskoefficienten för el. År 211 minskade växthusgasutsläppen i alla städerna i huvudstadsregionen beräknat utan trendkorrigeringar. Den totala årsförändringen i regionen var -13 procent, främst eftersom uppvärmningsbehovet var mindre än genomsnittet och den el som förbrukades i Finland orsakade klart mindre utsläpp än år 21. På 2-talet har utsläppen minskat med i genomsnitt,6 procent i Helsingfors per år och med,4 procent i Grankulla per år. I Esbo har utsläppen ökat med,2 procent årligen och i Vanda med 1,1 procent årligen. Skillnaderna förklaras av att befolkningsmängden, den bebyggda arealen och trafikvolymerna inte har ökat lika kraftigt i Helsingfors och Grankulla som i den övriga huvudstadsregionen. Å andra sidan har de specifika utsläppen från fjärrvärme inte minskat på samma sätt i Vanda som i Esbo och speciellt i Helsingfors. Räknat per invånare var växthusgasutsläppen år 211 i Helsingfors 5,2 ton CO 2 -ekv., i Esbo 5,5 ton CO 2 -ekv., i Vanda 6,7 ton CO 2 -ekv. och i Grankulla 6, ton CO 2 -ekv. I Vanda är utsläppen från trafiken och industrins elförbrukning högre än i de andra städerna i huvudstadsregionen. De sammanlagda utsläppen i huvudstadsregionen var 5,5 ton per invånare, vilket är 21 procent mindre än år 199. Huvudstadsregionens klimatstrategi 23 har som mål att minska växthusgasutsläppen per invånare med 39 procent från 199 års nivå, d.v.s. till 4,3 ton år 23. Med den genomsnittliga utvecklingen under 2-talet är det Utgivare Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Författare Johannes Lounasheimo Publikationens namn Huvudstadsregionens klimatrapport - utsläppens utveckling år 211 Nyckelord Växthusgasutsläpp, klimatförändring, huvudstadsregionen Publikationsseriens titel och nummer: HRM:s publikationer 14/212 issn l isbn (pdf) issn (pdf) Språk: finska Sidor: 96 Datum Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster PB 1, 66 HSY telefon , fax möjligt att nå målet. Sedan klimatstrategin godkändes år 27 har utsläppen dock minskat allt snabbare i alla städer och om denna trend från de senaste åren fortsätter, kan även strängare mål nås. 5

6 Abstract The aggregate greenhouse gas emissions in the Helsinki Metropolitan Area amounted to 5.9 million tonnes of carbon dioxide equivalent (CO 2 -eq.) in 211. The emissions decreased by 2% compared to the previous year, and returned close to the levels of the 199s. Approximately one half of the emissions in the Helsinki Metropolitan Area are caused by the heating of the buildings, one quarter result from electricity consumption, and one quarter comes from transport. This review excludes aviation, ship traffic outside the port and the nearby areas and indirect emissions caused by food production and manufacturing of consumer goods. In 211, the increase in electricity consumption in the Helsinki Metropolitan Area stopped, and emissions excluding electric heating decreased by over 1% from the previous year. With regard to transport, passenger motor vehicle mileages continued to increase, but emissions decreased thanks to the use of biofuel and the improved energy efficiency of vehicles. The amount of lorry traffic in the Helsinki Metropolitan Area remained at the same level as during the previous year, and the total transport emissions decreased by 4%. In 211, more coal was used than previously in producing district heating, with the result that greenhouse gas emissions increased by 5%. Changes in taxation of heat generation have made natural gas a less competitive option compared to other fuels, and natural gas was replaced by coal in Espoo and Vantaa. In contrast, the fuel mix for district heating in Helsinki remained almost the same and the emissions decreased. Compared to 21, total emissions decreased by 5% in Helsinki, but increased by 4% in Espoo and by 1% in Kauniainen. In Vantaa, greenhouse gas emissions remained at the same level as in 21. Compared to 199, greenhouse gas emissions have decreased by 15% in Helsinki, but emissions have increased elsewhere in the Helsinki Metropolitan Area in the long term. Fluctuations in Helsinki Metropolitan Area greenhouse gas emissions from year to year are adjusted by applying the annual heating requirement and a five-year average of the national emission factor for electric power. Calculated without trend adjustments, greenhouse gas emissions decreased in 211 in all the cities in the Helsinki Metropolitan Area. The overall annual change in the area was -13%, mainly because the heating requirement was lower than average and the electricity consumed in Finland produced clearly less emissions than in 21. During the 2s, emissions have decreased on average in Helsinki by.6% and in Kauniainen by.4% per year. In Espoo, the emissions have increased by.2% per year, and in Vantaa similarly by 1.1%. The differences are explained by the fact that in Helsinki and Kauniainen the population, constructed area and amounts of traffic have not increased as rapidly as elsewhere in the Helsinki Metropolitan Area, and also because in Vantaa, the specific emissions of district heating have not decreased in the same way as in Espoo and particularly in Helsinki. The per capita greenhouse gas emissions in 211 in Helsinki were 5.2 t CO 2 -eq., in Espoo 5.5 t CO 2 -eq., in Vantaa 6.7 t CO 2 -eq. and in Kauniainen 6. t CO 2 -eq. In Vantaa, the transport emissions and the industrial electric power consumption are higher than elsewhere in the Helsinki Metropolitan Area. The emissions in the Helsinki Metropolitan Area totalled 5.5 tonnes per capita, which is 21% less than in 199. The goal of the Helsinki Metropolitan Area Climate Strategy 23 is to reduce the greenhouse gas emissions per capita by 39% compared to the level of 199, i.e. to 4.3 Published by Helsinki Region Environmental Services Authority Author Johannes Lounasheimo Title of publication Helsinki Metropolitan Area climate report emission trends in 211 Date of publication Keywords Greenhouse gas emissions, climate change, Helsinki Metropolitan Area Publication series title and number: HSY publications 14/212 issn l isbn (pdf) issn (pdf) Language: Finnish Pages: 96 Helsinki Region Environmental Services Authority PO Box 1, 66 HSY Tel , Fax tonnes by 23. If the average development of emissions during the 2s continues, this goal can be reached. However, emissions have decreased faster than before in all cities after 27 when the climate strategy was approved, and if the trend of the last few years continues, it will also be possible to reach stricter goals. 6

7 Sisällys 1 Kasvihuonekaasupäästöt globaalisti, Euroopassa ja Suomessa Maailman hiilidioksidipäästöt Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt Suomen kasvihuonekaasupäästöt 12 2 Pääkaupunkiseutu Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna 25 3 Helsinki Helsingin kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna 39 4 Espoo Espoon kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna 53 5 Vantaa 5.1 Vantaan kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna 67 6 Kauniainen 6.1 Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna 8 7 Yhteenveto 81 8 Lähdeluettelo 83 9 Liitteet 85 Liite 1. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja Liite 2. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti vuosina 199 ja Liite 3. Kasvihuonekaasupäästöt ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen kulutussähkön päästökertoimen 5-v. keskiarvoa 9 Liite 4. Lämmitystarveluvut 92 Liite 5. Kulutussähkön valtakunnallinen päästökerroin 93 Liite 6. Laskentamenetelmä ja tietolähteet 94

8 8

9 1 Kasvihuonekaasupäästöt globaalisti, Euroopassa ja Suomessa

10 1.1 Maailman hiilidioksidipäästöt Fossiilisten polttoaineiden polttamisesta ja sementin valmistuksesta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 21 maailmanlaajuisesti noin 33 miljardia tonnia (hiileksi laskettuna noin 9,1 Gt). IEA:n arvion mukaan päästöt kasvoivat vuonna 211 edelleen 3,2 %. Nykyinen kehitys ylittää selvästi IPPC:n pessimistisimmän, 4-6 asteen maailmanlaajuiseen lämpenemiseen johtavan A1FIskenaarion päästöt. Eniten hiilidioksidipäästöjä syntyy Kiinassa (29 %), Yhdysvalloissa (16 %), EU:ssa (11 %), Intiassa (6 %), Venäjällä (5 %) ja Japanissa (4 %). Vuonna 211 päästöt kasvoivat erityisesti Kiinassa ja Intiassa, mutta näissä maissa asukasta kohti lasketut päästöt ovat edelleen verraten pienet. Hiilipäästöt (Gt/a) A1FI A2 B2 B1 A1T Toteutuneet päästöt Kuva 1. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementin valmistuksesta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt (laskettu tonneina hiiltä) verrattuna IPCC:n skenaarioihin (IEA 212; Boden ym. 211; Nakicenovic ym. 2). 1

11 1.2 Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt EU-27:n KHK-päästöt (Mt CO 2 -ekv.) Ennakkotieto 211 Jätteet Maatalous Liikenne Asuminen ja palvelut Teollisuus Energiasektori Tavoite 22 Euroopan unionin 27 jäsenmaan yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 211 ennakkotiedon mukaan noin 3 % edellisvuodesta ja olivat 18 % pienemmät kuin vuonna 199. Maakaasun käyttö väheni merkittävästi, ja päästökauppasektorilla päästövähennys oli 2 %. EU:n tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 2 % vuoteen 22 mennessä. Tämä voidaan saavuttaa päästökauppasektorin 21 % vähennyksellä vuoteen 25 verrattuna sekä jäsenvaltioiden vuoden 25 päästötasoon ja bruttokansantuotteeseen perustuvalla ei-päästökauppasektorin taakanjaolla. Pitkällä aikavälillä vähennystä on tapahtunut erityisesti raskaassa teollisuudessa, energiantuotannossa ja maataloudessa. Vuoteen 199 verrattuna päästöt ovat vähentyneet eniten Saksassa, Iso-Britanniassa ja Itä-Euroopan uusissa jäsenmaissa (EEA 212). Kuva 2. Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt ja ennakkotieto vuoden 211 päästöistä (EEA 212; Olivier ym. 212). Tavoite 22 on 2 % päästövähennys vuoteen 199 verrattuna. 11

12 1.3 Suomen kasvihuonekaasupäästöt Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 211 ennakkotietojen mukaan hiilidioksidiksi laskettuna 67,3 miljoonaa tonnia, noin 1 % vähemmän kuin vuonna 21. Laskua syntyi pääasiallisesti päästökauppasektorilla hiilen ja maakaasun kulutuksen vähenemisestä ja sähkön nettotuonnin kasvusta (Tilastokeskus 212a). Kioton sopimuksen tavoitteen eli vuosina keskimäärin vuoden 199 päästötason 7,4 MtCO 2 -ekv. Suomi todennäköisesti saavuttaa. Tämän lisäksi Suomea velvoittaa päästökauppasektorin yhteinen tavoite -21 ja muiden sektorien -16 % vuoden 25 tasosta, jolloin päästöt olisivat vuonna 22 noin 56 MtCO 2 -ekv. Pidemmän aikavälin tavoitteina Valtioneuvoston vuoden 29 tulevaisuusselonteossa on linjattu vähintään 8 % päästövähennykset vuoteen 25 mennessä (VNK 29), ja vuoden 211 hallitusohjelman yksi tavoitteista on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta (VNK 211). KHK-päästöt (Mt CO 2 -ekv.) Ennakkotieto 211 Jätteiden käsittely Maatalous Teollisuusprosessit Energiasektori Tulevaisuusselonteko 25 EU:n tavoite 22 Kioton sopimus 212 Kuva 3. Suomen kasvihuonekaasupäästöt (Tilastokeskus 212a). EU:n tavoite 22 on tässä -2 % ja Tulevaisuusselonteko 25-8 % Suomen vuoden 199 kokonaispäästöistä. Kioton sopimuksen Suomen velvoitteena on saavuttaa vuoden 199 päästötaso jaksolla Energiasektorin päästöistä noin 6 % ja teollisuuden prosessipäästöistä noin 7 % syntyy päästökauppasektorilla. 12

13 2 Pääkaupunki- Kuva: HSY / Jenni-Justiina Niemi seutu

14 2.1 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 211 hiilidioksidiksi laskettuna 5,9 miljoonaa tonnia eli samansuuruiset kuin vertailuvuonna 199. Edellisvuoteen 21 verrattuna päästöt laskivat noin 2 %. Suurin osa pääkaupunkiseudun päästöistä aiheutui rakennusten lämmittämisestä (5 %), kulutussähköstä (23 %) ja liikenteestä (23 %). Vuonna 211 sähkönkulutuksen kasvu pysähtyi ja päästöt vähenivät. Myös liikenteen kasvihuonekaasupäästöt pienenivät. Seudun kaukolämmöntuotannossa käytettiin sen sijaan edellisvuotta enemmän kivihiiltä, ja päästöt kasvoivat. Lämmitystarpeella mitattuna vuosi 211 oli toistaiseksi 2-luvun kolmanneksi lämpimin (liite 4). Laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen sähkön päästöjen vuosivaihtelujen tasoitusta pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt laskivat 13 % vuonna 211 (liite 3). Pitkällä aikavälillä sähkölämmityksen, kulutussähkön ja liikenteen päästöt ovat nousseet voimakkaasti ja jätteiden käsittelyn, teollisuuden ja työkoneiden ja kaukolämmön päästöt vähentyneet. Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja KHK-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätehuolto Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Kaukolämpö ei trenditasoitusta Kuva 4. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja Kuvassa on esitetty myös kokonaispäästöjen todellinen vuosivaihtelu, eli päästöt laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja sähkön päästökertoimen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. 14

15 KHK-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 3,5 3 2,5 2 1,5 1, Kaukolämpö Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Kuva 5. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain asukasta kohti laskettuna pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat pääkaupunkiseudulla 5,5 t CO 2 -ekv. vuonna 211, lähes 3,5 % edellisvuotta pienemmät. Vuonna 199 päästöt olivat noin 7 tonnia per asukas. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 211 samansuuruiset kuin vertailuvuonna 199 (kuva 4), mutta väkiluvun kasvun myötä päästöt asukasta kohti ovat laskeneet. Pääkaupunkiseudulla asui vuoden 211 lopussa 23 ihmistä enemmän kuin vuonna 199; väestömäärä on kasvanut 28 %. Sektoreittain tarkasteltuna ainoastaan sähkölämmityksen ja kulutussähkön asukaskohtaiset päästöt ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet, mutta jälkimmäisen osalta kääntyminen laskusuuntaan näyttäisi jo tapahtuneen. Vuodesta 27 alkaen myös liikenteen päästöt ovat vähentyneet. Liitteessä 2 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä asukasta kohti laskettuna kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käsitellään erikseen luvussa 2.3. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n tavoitteena on vähentää päästöjä 4,3 tonniin asukasta kohti, eli vuoden 199 tasosta 39 % vuoteen 23 mennessä. 15

16 2.2 Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Suurin osa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 211 pääkaupunkiseudun rakennuksista kerrosneliöinä laskien noin 8 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 11 % sähköllä ja 7 % öljyllä. Vuoden 211 loppuun mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 46 % vuodesta 199 ja 2 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 212b). Rakennusten lämmityksen osuus pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä on pysynyt kuitenkin noin 5 prosentissa, eivätkä päästöt ole kasvaneet rakennuskannan mukaan. Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 4 m 2 vuonna 199 ja 45 m 2 vuonna 211. Muiden kun asuinrakennusten asukaskohtainen pinta-ala on myös kasvanut 26 neliömetristä 29 neliömetriin. rakennusten kerrosala (milj. m 2 ) lämmityksen khk-pääsöt (1 t CO 2 -ekv.) Muu Puu Maalämpö Öljy Sähkö Kaukolämpö khk-päästöt Kuva 6. Pääkaupunkiseudun rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 212b) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja

17 Kaukolämpö khk-päästöt (1t CO 2 -ekv.) Lämpökeskukset Voimalaitokset (CHP) Lämmitystarvekorjatut päästöt Valtaosa pääkaupunkiseudulla kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitoksista (CHP eli Combined Heat and Power). Viiden CHPvoimalaitoksen tuotantoa tukevat 25 lämpökeskusta, joita käytetään tarpeen mukaan. Kaukolämmön päästöt olivat vuonna 211 yhteensä 2 26 kt CO 2 -ekv., 39 % pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä. Huippulämpökeskusten osuus pieneni edellisvuotta lämpimämmän talven takia, ja kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt vähentyivät kokonaisuudessaan 9 %. Ominaispäästökerroin kuitenkin kasvoi, ja päästöt olivat lämmitystarve huomioon otettuna 5 % suuremmat kuin vuonna 21. Pitkällä aikavälillä kaukolämmön tuotanto on kuitenkin kehittynyt vähäpäästöisempään suuntaan: vuonna 211 päästöt olivat 24 tco 2 -ekv. kulutettua gigawattituntia kohti, kun vuonna 199 vastaava kerroin oli 29 tco 2 -ekv./gwh. Kuva 7. Pääkaupunkiseudun kaukolämmönkulutuksen kasvihuonekaasupäästöt tuotantomuodoittain 199 ja Päästöjen laskennassa otetaan huomioon kaukolämmön tuotannon päästöt hyödynjakomenetelmällä laskettuna, energiayhtiöiden välinen lämpökauppa ja vuotuinen lämmitystarve. 17

18 Vuonna 211 Helsingin Energian, Vantaan Energian ja Fortum Power and Heatin tuottamaa kaukolämpöä kulutettiin pääkaupunkiseudulla yhteensä 1 13 gigawattituntia. Vuosi 211 oli edellisvuotta lämpimämpi, ja kulutus väheni edellisvuodesta 11 %. Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 58 %, palvelu- ja julkisen sektorin 35 % ja teollisuuskiinteistöjen 7 %. Lämmitystarvekorjattu kaukolämmön kulutus jatkoi vuonna 211 trendin mukaista kasvuaan. Vuodesta 199 kulutus on kasvanut 3 %, eli vain hieman nopeammin kuin seudun väkiluku. Asukasta kohti laskettu vuosikulutus on näin ollen pysynyt suurin piirtein samalla, hieman yli 1 megawattitunnin tasolla. 2-luvulla kaukolämmön kulutus on kasvanut 11 %. Kaukolämmitteinen kerrosala on lisääntynyt vastaavasti 22 % (kuva 6), mikä kertoo parantuneesta energiatehokkuudesta. kulutus (GWh) Teollisuus Palvelut ja julkinen sektori Kotitaloudet Lämmitystarvekorjattu kulutus Kuva 8. Kaukolämmön kulutus sektoreittain pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja

19 polttoaineet (GWh) Jätevesilämpö Biokaasu Kuva 9. Kaukolämmön tuotannossa pääkaupunkiseudulla käytetyt polttoaineet hyödynjakomenetelmällä laskettuna vuosina 199 ja Öljy Maakaasu Kivihiili Maakaasun osuus oli pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotannossa käytetyistä polttoaineista 59 % vuonna 211. Sen osuus laski hieman ja kivihiilen osuus nousi vuodesta 21. Pitkällä aikavälillä muutos polttoainejakaumassa on päinvastainen: vuonna 199 kivihiiltä käytettiin 8-prosenttisesti ja maakaasun osuus oli vain 16 %. Pääkaupunkiseudun lämmöntuotannossa on biopolttoaineena toistaiseksi hyödynnetty ainoastaan talteen otettua kaatopaikkakaasua. Toinen ei-fossiilisperäinen lämmönlähde on jätevesilämpöä hyödyntävä Katri Valan lämpöpumppulaitos Helsingissä, jonka kaukolämmön tuotannon osuus koko pääkaupunkiseudun kulutuksesta oli 1,7 % vuonna 211. Ämmässuon kaatopaikalla talteen otetusta biokaasusta tuotettiin vuoteen 21 asti kaukolämpöä Fortumin Kivenlahden lämpökeskuksessa, mutta nykyisin kaasu hyödynnetään entistä tehokkaammin Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän sähköä tuottavassa kaasuvoimalassa. Lisäksi voimalan tuottamaa lämpöä syötetään jätteenkäsittelykeskuksen alueverkkoon. 19

20 2.2.3 Sähkö 25 Sähkön kokonaiskulutus on jaettu tässä raportissa kahteen sektoriin: sähkölämmitykseen ja muuhun sähkön käyttöön eli kulutussähköön. Vajaa neljännes pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kulutussähköstä ja noin 7 % sähkölämmityksestä. Kulutussähkön aiheuttamat päästöt olivat 1 34 kt CO 2 -ekv. ja sähkölämmityksen 43 kt CO 2 -ekv. vuonna 211. Kulutussähkön päästöjen laskennassa sovelletaan valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasoitetaan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa, lukuun ottamatta perusvuotta 199 (liite 5). Viiden vuoden keskiarvolla laskettuna kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt vähentyivät noin 11 % pääkaupunkiseudulla vuonna 211. Ilman trendikorjausta muutos oli -29 %. Vuodesta 199 päästöt ovat nousseet kulutuksen kasvun myötä. khk-päästöt (1t CO 2 -ekv.) Kulutussähkön päästöt Päästöt 5 v. keskiarvolla Kuva 1. Kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja

21 sähkön kokonaiskulutus (GWh) sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Kotitaloudet Sähkönkulutus asukasta kohti Kuva 11. Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain pääkaupunkiseudulla ja kulutus asukasta kohti vuosina 199 ja Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 34 % vuonna 211. Vuonna 211 sähkön kokonaiskulutus oli pääkaupunkiseudulla 8 26 gigawattituntia eli vajaa 1 % koko Suomen 84 terawattitunnin sähkönkulutuksesta. Kulutus väheni edellisvuodesta 3 %, ja oli 47 % suurempi kuin vuonna 199. Pitkällä aikavälillä kotitalouksien ja palvelu- ja julkisen sektorin sähkönkäyttö on kasvanut voimakkaasti, mutta teollisuuden sähkönkulutus on hieman vähentynyt. Sähkölämmityksen arvioidun kulutuksen ja kulutussähkön osuudet olivat pääkaupunkiseudun kokonaiskulutuksesta noin 12 % ja 88 % vuonna 211. Sähkölämmityksen kulutus ja päästöt ovat kasvaneet muuta sähkön käyttöä voimakkaammin vuodesta 199, mutta niiden vaikutus kokonaispäästöjen kasvuun on ollut huomattavasti pienempi kuin kulutussähköllä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on, että asukaskohtainen sähkön kokonaiskulutus kääntyy laskuun, ja vuonna 211 kulutus väheni selvästi. Lämmin vuosi vähensi erityisesti kotitalouksien kulutusta, mutta tämä ei riitä selittämään koko muutosta. Vuonna 211 kulutus asukasta kohden oli 7,8 MWh, joka on edelleen noin 15 % enemmän kuin vuonna

22 2.2.4 Liikenne Vuonna 211 pääkaupunkiseudun liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat 1 35 kt CO 2 -ekv., joka on vajaa neljännes seudun kokonaispäästöistä. Kaikkien liikennemuotojen päästöt vähenivät. Yhteenlaskettuna muutos edellisvuoteen oli -4 %. Henkilöautojen osuus päästöistä oli 54 %, muun tieliikenteen 35 %, laivaliikenteen 8 % ja raideliikenteen 2 %. Vuoteen 199 verrattuna erityisesti raskaan liikenteen päästöt ovat kasvaneet. Laivapäästöt ovat vähentyneet selvästi viime vuosina, mutta pitkällä aikavälillä nekin ovat kasvaneet huomattavasti. Toistaiseksi lentoliikenne ei ole kuulunut päästöseurantaan. Helsinki-Vantaan ja Malmin lentokenttien nousujen ja laskujen polttoaineen kulutuksen perusteella lasketut kasvihuonekaasupäästöt toisivat liikenteen päästöihin runsaan 1 % ja seudun kokonaispäästöihin noin 3 % lisän. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:ssä liikennesektorille asetetun tavoitteen mukaan liikenteen päästöt asukasta kohden vähenevät vuoteen 23 mennessä 2 %. Vuonna 211 päästöt olivat ilman lentoliikennettä 1,3 t CO 2 -ekv., joka oli 15 % vähemmän kuin vuonna 199. Vuodesta 27 alkaen erityisesti henkilöautojen päästöt ovat vähentyneet. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) ,8 1,6 1,4 1,2 1,,8,6,4,2, Raideliikenne Laivat ja veneet Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot Päästöt asukasta kohti Kuva 12. Liikenteen päästöt pääkaupunkiseudulla (autoliikenne kaupunkien rajojen sisäpuolella, lähijunat, raitiovaunut ja metrot sekä laivat ja veneet satamissa ja lähialueilla) sektoreittain ja asukasta kohti vuosina 199 ja khk-päästöt (t CO 2 -ekv. / as.) 22

23 liikennesuorite (milj. km/vuosi) Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot (diesel) Henkilöautot (bensiini) 199 kaikki Kuva 13. Tieliikenteen suoritteen kehittyminen pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja 2 21 (Mäkelä 212a). Pääkaupunkiseudun tieliikenteen liikennesuorite on kasvanut 4 % vuodesta 199, mutta ajoneuvojen polttoaineen kulutus ajettua kilometriä kohti on laskenut. Vuoden 28 autoverouudistus on laskenut tehokkaasti ominaispäästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27, 145 g/km vuonna 211 ja 136 g/km vuoden 212 elokuussa (TraFi 212). Myös liikennepolttoaineisiin lisätty biopolttoaineen osuus on laskenut viime vuosina tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskennoissa päästöttömäksi oletettavat bioetanolin ja biodieselin osuudet polttoaineiden lämpöarvoista olivat keskimäärin 2 % vuonna 28, 4 % vuosina 29 ja 21 ja 6 % vuonna 211 (Mäkelä 212b). Vuonna 211 pääkaupunkiseudun tieliikenteen suoritteesta henkilöautojen osuus oli 84 %, pakettiautojen 9 %, linja-autojen 2 % ja kuorma-autojen 5 %. Asukasta kohti laskettu henkilöautosuorite oli 4 48 kilometriä, mikä on 7 % enemmän kuin 2-luvun alussa, mutta voimakkain kasvu ajoittuu vuosikymmenen alkuun. Tämän jälkeen muutos on ollut vähäinen. 23

24 2.3 Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on asukasta kohti laskettuna 4,3 CO 2 -ekv.tonnin kasvihuonekaasupäästöt vuonna 23. Väestöennusteet huomioon ottaen tämä tarkoittaisi noin 9 prosenttia pienempiä päästöjä vuoteen 199 verrattuna. Tavoitteen saavuttamiseksi päästöjen tulisi vähentyä vuosittain,5 %, tai absoluuttisina päästöinä noin 29 tonnia vuodessa. 2-luvulla vuosimuutos on ollut keskimäärin -,2 %, ja trendin jatkuessa päästöt olisivat vuonna 23 hieman alle 3 % vuoden 199 tasoa pienemmät. Ilmastostrategian tavoitetta ei näin ollen saavutettaisi. Toisaalta viime vuosina päästöt ovat vähentyneet huomattavasti jyrkemmin: ilmastostrategian hyväksymisestä, vuodesta 27 alkaen päästövähennys on ollut keskimäärin 2,6 % vuodessa. Tällä kehityksellä pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olisivat vuonna 23 lähes puolet pienemmät kuin vertailuvuonna 199. muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2-luvun kehitys Ennuste Kuva 14. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n tavoitteeseen johtava kehitysura. 24

25 Päästöt asukasta kohti laskettuna muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2-luvun kehitys Ennuste Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite, 4,3 t CO 2 - ekv. asukasta kohti on 39 % vähemmän kuin 7, tonnin päästöt vuonna 199. Vuonna 211 pääkaupunkiseudun asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat 5,5 t CO 2 -ekv., joka on 21 prosenttia vähemmän kuin vuonna luvulla päästöt ovat vähentyneet keskimäärin,9 % vuodessa, ja jatkuessaan tämä trendi johtaisi lähes täsmälleen ilmastostrategian tavoitteeseen. Väestöennusteiden mukaan pääkaupunkiseudun väkiluku ei kuitenkaan kasva tulevina vuosina yhtä voimakkaasti kuin 2-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mikä vaikeuttaa asukaskohtaisen tavoitteen saavuttamisesta (vrt. kuva 14). Toisaalta vuodesta 27 päästöt ovat vähentyneet entistä voimakkaammin, yli 3 % vuodessa. Kuva 15. Pääkaupunkiseudun asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n tavoitteeseen johtava kehitysura. 25

26 26

27 3 Helsinki Kuva: HSY / Kai Widell

28 3.1 Helsingin kasvihuonekaasupäästöt Vuonna 211 Helsingin kasvihuonekaasupäästöt olivat hiilidioksidiksi laskettuna 3,1 miljoonaa tonnia eli 5 % pienemmät kuin vuonna 21 ja noin 15 % pienemmät kuin vuonna 199. Suurin osa Helsingin päästöistä aiheutui rakennusten lämmittämisestä (51 %), kulutussähköstä (25 %) ja liikenteestä (21 %). Sähkönkulutuksen kasvu pysähtyi ja päästöt vähenivät vuonna 211. Myös liikenteen kasvihuonekaasupäästöt pienenivät. Helsingin kaukolämmöntuotannossa käytettiin muusta pääkaupunkiseudusta poiketen edellisvuotta vähemmän kivihiiltä, ja päästöt laskivat. Lämmitystarpeella mitattuna vuosi 211 oli toistaiseksi 2-luvun kolmanneksi lämpimin (liite 4). Laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen sähkön päästöjen vuosivaihtelujen tasoitusta Helsingin kokonaispäästöt laskivat 17 % vuonna 211 (liite 3). Pitkällä aikavälillä kulutussähkön ja sähkölämmityksen päästöt ovat nousseet voimakkaasti ja jätteiden käsittelyn, teollisuuden ja työkoneiden ja kaukolämmön päästöt vähentyneet. Liikenteen päästöt olivat vuonna 211 vain hieman suuremmat kuin vuonna 199. Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätehuolto Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Kaukolämpö ei trenditasoitusta Kuva 16. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain Helsingissä vuosina 199 ja Kuvassa on esitetty myös kokonaispäästöjen todellinen vuosivaihtelu, eli päästöt laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja sähkön päästökertoimen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. 28

29 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1, Kaukolämpö Kulutussähkö Liikenne Sähkölämmitys Öljylämmitys Jätehuolto Teollisuus ja työkoneet Kuva 17. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain asukasta kohti laskettuna Helsingissä vuosina 199 ja Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat Helsingissä 5,2 t CO 2 -ekv. vuonna 211, yli 6 % edellisvuotta pienemmät. Vuonna 199 päästöt olivat 7,3 tonnia per asukas. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 211 noin 15 % pienemmät kuin vertailuvuonna 199 (kuva 16), mutta väkiluvun kasvun myötä päästöt asukasta kohti ovat laskeneet jo lähes 3 %. Helsingissä asui vuoden 211 lopussa yli 1 ihmistä enemmän kuin vuonna 199; väestömäärä on kasvanut 21 %. Sektoreittain tarkasteltuna ainoastaan sähkölämmityksen ja kulutussähkön asukaskohtaiset päästöt ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet, mutta jälkimmäisen osalta kääntyminen laskusuuntaan näyttäisi jo tapahtuneen. Vuodesta 27 lähtien myös liikenteen ja kaukolämmön päästöt ovat laskeneet. Liitteessä 2 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä asukasta kohti laskettuna kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käsitellään erikseen luvussa 3.3. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on vähentää päästöjä asukasta kohti 39 % vuoden 199 tasosta vuoteen 23 mennessä. Helsingin oma tavoite on kokonaispäästöjen 2 prosentin vähennys vuoteen 22 mennessä. 29

30 3.2 Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Suurin osa Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 211 Helsingin rakennuksista kerrosneliöinä laskien lähes 9 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 6 % sähköllä ja 5 % öljyllä. Vuoden 211 loppuun mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 3 % vuodesta 199 ja 12 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 212b). Rakennusten lämmityksen osuus Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä on 2-luvulla pysynyt kuitenkin noin 5 prosentissa, eivätkä päästöt ole kasvaneet rakennuskannan mukaan. Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 42 m 2 vuonna 199 ja 46 m 2 vuonna 211. Muiden kun asuinrakennusten pinta-ala on kasvanut vain runsaalla neliömetrillä 31 neliömetriin asukasta kohti laskettuna. rakennusten kerrosala (milj. m 2 ) lämmityksen khk-pääsöt (1 t CO 2 -ekv.) Muu Puu Maalämpö Öljy Sähkö Kaukolämpö khk-päästöt Kuva 18. Helsingin rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 212b) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja

31 khk-päästöt (1t CO 2 -ekv.) Lämpökeskukset Voimalaitokset (CHP) Lämmitystarvekorjatut päästöt Kaukolämpö Valtaosa Helsingissä kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitoksista (CHP eli Combined Heat and Power). Kolmen CHP-voimalaitoksen tuotantoa tukevat 11 lämpökeskusta, joita käytetään tarpeen mukaan pakkasilla. Kaukolämmön päästöt olivat vuonna 211 yhteensä 1 33 kt CO 2 -ekv., 43 % Helsingin kokonaispäästöistä. Huippulämpökeskusten osuus pieneni edellisvuotta lämpimämmän talven takia, ja kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät kokonaisuudessaan 15 %. Myös ominaispäästökerroin pieneni, ja lämmitystarvekorjatut päästöt laskivat edellisvuodesta noin 2 %. Pitkällä aikavälillä kaukolämmön tuotanto on kehittynyt merkittävästi vähäpäästöisempään suuntaan: vuonna 211 päästöt olivat hyödynjakomenetelmällä laskettuna 189 tco 2 -ekv. kulutettua gigawattituntia kohti, kun vuonna 199 vastaava kerroin oli 36 tco 2 -ekv./gwh. Kuva 19. Helsingin kaukolämmönkulutuksen kasvihuonekaasupäästöt tuotantomuodoittain 199 ja Päästöjen laskennassa otetaan huomioon kaukolämmön tuotannon päästöt hyödynjakomenetelmällä laskettuna, energiayhtiöiden välinen lämpökauppa ja vuotuinen lämmitystarve. 31

32 Vuonna 211 kaukolämpöä kulutettiin Helsingissä yhteensä 6 44 gigawattituntia. Vuosi 211 oli edellisvuotta lämpimämpi, ja kulutus väheni edellisvuodesta 12 %. Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 61 %, palvelu- ja julkisen sektorin 34 % ja teollisuuskiinteistöjen 5 %. Lämmitystarvekorjattu kaukolämmön kulutus jatkoi vuonna 211 trendin mukaista kasvuaan. Vuodesta 199 kulutus on kasvanut lähes 2 %, eli yhtä nopeasti kuin kaupungin väkiluku. Asukasta kohti laskettu vuosikulutus on näin ollen pysynyt suurin piirtein samalla, noin 12 megawattitunnin tasolla. 2-luvulla kaukolämmön kulutus on kasvanut 5 %. Kaukolämmitteinen kerrosala on lisääntynyt vastaavasti 13 % (kuva 18), mikä kertoo parantuneesta energiatehokkuudesta. kulutus (GWh) Teollisuus Palvelut ja julkinen sektori Kotitaloudet Lämmitystarvekorjattu kulutus Kuva 2. Kaukolämmön kulutus sektoreittain Helsingissä vuosina 199 ja

33 polttoaineet (GWh) Jätevesilämpö Biokaasu Öljy Maakaasu Kivihiili Maakaasun osuus oli vuonna 211 Helsingin kaukolämmön tuotannossa käytetyistä polttoaineista hyödynjakomenetelmällä laskettuna 58 % ja kivihiilen 35 %. Osuuksissa ei tapahtunut merkitsevää muutosta vuodesta 21. Öljyn osuus sen sijaan hieman laski ja jätevesilämmön nousi. Pitkällä aikavälillä muutos polttoainejakaumassa on ollut huomattava: vuonna 199 kivihiiltä käytettiin 87-prosenttisesti ja maakaasun osuus oli vain 9 %. Tämä on vähentänyt selvästi Helsingin lämmöntuotannon kasvihuonekaasupäästöjä. Biopolttoaineita ei toistaiseksi ole juurikaan hyödynnetty, mutta ei-fossiilisperäisenä lämmönlähteenä käyttöön otettiin vuonna 26 jätevesilämpöä hyödyntävä Katri Valan lämpöpumppulaitos. Sen osuus Helsingin kaukolämmön kulutuksesta oli noin 3 % vuonna 211. Jäteveden lisäksi myös konesalien hukkaenergiaa on alettu hyödyntää kaukolämmön tuotannossa Kuva 21. Kaukolämmön tuotannossa Helsingissä käytetyt polttoaineet hyödynjakomenetelmällä laskettuna vuosina 199 ja

34 3.2.3 Sähkö Sähkön kokonaiskulutus on jaettu tässä raportissa kahteen sektoriin: sähkölämmitykseen ja muuhun sähkön käyttöön eli kulutussähköön. Neljännes Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kulutussähköstä ja noin 4 % sähkölämmityksestä. Kulutussähkön aiheuttamat päästöt olivat 76 kt CO 2 -ekv. ja sähkölämmityksen 13 kt CO 2 -ekv. vuonna 211. Kulutussähkön päästöjen laskennassa sovelletaan valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasoitetaan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa, lukuun ottamatta perusvuotta 199 (liite 5). Viiden vuoden keskiarvolla laskettuna kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Helsingissä noin 12 % vuonna 211. Ilman trendikorjausta muutos oli -3 %. Vuodesta 199 päästöt ovat nousseet kulutuksen kasvun myötä. khk-päästöt (1t CO 2 -ekv.) Kulutussähkön päästöt Päästöt 5 v. keskiarvolla Kuva 22. Kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt Helsingissä vuosina 199 ja

35 sähkön kokonaiskulutus (GWh) Kuva 23. Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain Helsingissä ja kulutus asukasta kohti vuosina 199 ja Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 29 % vuonna sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Kotitaloudet Sähkönkulutus asukasta kohti Vuonna 211 sähkön kokonaiskulutus oli Helsingissä 4 46 gigawattituntia eli runsaat 5 % koko Suomen 84 terawattitunnin sähkönkulutuksesta. Kulutus väheni edellisvuodesta 3 %, ja oli 34 % suurempi kuin vuonna 199. Pitkällä aikavälillä kotitalouksien ja palvelu- ja julkisen sektorin sähkönkäyttö on kasvanut voimakkaasti, ja teollisuuden vastaavasti vähentynyt. Sähkölämmityksen arvioidun kulutuksen ja kulutussähkön osuudet olivat Helsingin kokonaiskulutuksesta noin 7 % ja 93 % vuonna 211. Kasvu on ollut vuoteen 211 asti melko tasaista, ja sähkölämmityksen osuus kokonaiskulutuksesta on pysynyt tarkastelujaksolla muusta seudusta poiketen Helsingissä jokseenkin ennallaan. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on, että asukaskohtainen sähkön kokonaiskulutus kääntyy laskuun, ja vuonna 211 kulutus väheni selvästi. Lämmin vuosi vähensi erityisesti kotitalouksien kulutusta, mutta tämä ei riitä selittämään koko muutosta. Vuonna 211 kulutus asukasta kohden oli 7,5 MWh, joka on edelleen yli 1 % enemmän kuin vuonna

36 3.2.4 Liikenne Vuonna 211 Helsingin liikenteen kasvihuonekaasupäästöt laskivat vuoden 199 tasolle ja olivat yhteensä 654 kt CO 2 -ekv. Tämä on runsas viidennes kaupungin kokonaispäästöistä. Kaikkien liikennemuotojen päästöt vähenivät vuonna 211. Yhteenlaskettuna muutos edellisvuoteen oli -6 %. Henkilöautojen osuus päästöistä oli 49 %, muun tieliikenteen 31 %, laivaliikenteen 16 % ja raideliikenteen 4 %. Vuoteen 199 verrattuna erityisesti henkilöautojen päästöt ovat vähentyneet. 2-luvulla myös raskaan liikenteen päästöt ovat vähentyneet. Laivapäästöt ovat vähentyneet selvästi viime vuosina, mutta pitkällä aikavälillä ne ovat kasvaneet. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa liikennesektorille asetetun tavoitteen mukaan liikenteen päästöt asukasta kohden vähenevät vuoteen 23 mennessä 2 %. Vuonna 211 päästöt olivat ilman lentoliikennettä 1,1 t CO 2 -ekv., joka oli 17 % vähemmän kuin vuonna 199. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kuva 24. Liikenteen päästöt Helsingissä (autoliikenne kaupungin rajojen sisäpuolella, lähijunat, raitiovaunut ja metrot sekä laivat ja veneet satamissa ja lähialueilla) sektoreittain ja asukasta kohti vuosina 199 ja ,8 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4,2 khk-päästöt (t CO 2 -ekv. / as.) Raideliikenne Laivat ja veneet Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot Päästöt asukasta kohti 36

37 liikennesuorite (milj. km/vuosi) Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot (diesel) Henkilöautot (bensiini) 199 kaikki Helsingin tieliikenteen liikennesuorite on kasvanut 24 % vuodesta 199, mutta ajoneuvojen polttoaineen kulutus ajettua kilometriä kohti on laskenut. Vuoden 28 autoverouudistus on laskenut tehokkaasti ominaispäästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27, 145 g/km vuonna 211 ja 136 g/km vuoden 212 elokuussa (TraFi 212). Myös liikennepolttoaineisiin lisätty biopolttoaineen osuus on laskenut viime vuosina tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskennoissa päästöttömäksi oletettavat bioetanolin ja biodieselin osuudet polttoaineiden lämpöarvoista olivat keskimäärin 2 % vuonna 28, 4 % vuosina 29 ja 21 ja 6 % vuonna 211 (Mäkelä 212b). Vuonna 211 Helsingin tieliikenteen suoritteesta henkilöautojen osuus oli 84 %, pakettiautojen 9 %, linja-autojen 2 % ja kuorma-autojen 4 %. Asukasta kohti laskettu henkilöautosuorite oli 3 29 kilometriä, mikä on 4 % enemmän kuin 2-luvun alussa. Kuva 25. Tieliikenteen suoritteen kehittyminen Helsingissä vuosina 199 ja 2 21 (Mäkelä 212a). 37