POHJAVESIALUEEN SUOJELU- JA KUNNOSTUSSUUNNITELMA

Transkriptio

1 POHJAVESIALUEEN SUOJELU- JA KUNNOSTUSSUUNNITELMA HAAPALANKANGAS LINTUHARJU JURVA, KURIKKA Hanna Hentilä

2 SISÄLLYS 1 SUUNNITELMAN TAUSTAT POHJAVESIALUEET JA POHJAVEDEN SUOJELU SUOMESSA POHJAVESIALUEIDEN KARTOITUS JA LUOKITUS POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ ALUEELLA TEHDYT TUTKIMUKSET LÄHTÖAINEISTO SUUNNITELMAN YHTEYDESSÄ TEHDYT TUTKIMUKSET JA SELVITYKSET ALUEEN GEOLOGIA JA POHJAVESIOLOSUHTEET GEOLOGIA Arvokkaat harjualueet ja harjujensuojeluohjelma HYDROGEOLOGIA VEDENLAATU VEDENOTTAMOT JA VEDENOTTAMOIDEN POHJAVESITARKKAILU VEDENOTTAMOT VEDENOTTAMOIDEN TARKKAILUOHJELMAT VEDENOTTAMOALUEET JA OHJEELLISET SUOJAVYÖHYKKEET VEDENOTTAMOALUEET OHJEELLISET LÄHI- JA KAUKOSUOJAVYÖHYKKEET POHJAVEDEN RISKITEKIJÄT HAAPALANKANGAS LINTUHARJUN POHJAVESIALUEELLA SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET RISKIEN POISTAMISEKSI ASUTUS Jätevedet Öljysäiliöt TIENPITO JA LIIKENNE MAA-AINESTEN OTTO YRITYSTOIMINTA Huonekaluteollisuus ja alan oppilaitokset Vanha kauppakiinteistö Leirintäalue MUUNTAMOT HAUTAUSMAAT MAATALOUS Peltoviljely Kotieläintalous METSÄTALOUS TURVETUOTANTO PINTAVEDET Säläisjärvi ja Kivi-ja Levalammen täyttökanava Uimaranta AMPUMARADAT Jurvan ampumarata Jurvan urheilijoiden ampumarata MOOTTORIURHEILUALUE RAVIRATA VANHA KAATOPAIKKA-ALUE VANHA MAANKAATOPAIKKA-ALUE ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU

3 8.1 KAAVOITUS Kaavatilanne Haapalankangas-Lintuharjun pohjavesialueella Ehdotuksia kaavamääräyksiksi YLEISIÄ OHJEITA LIITTYEN TOIMINTAAN POHJAVESIALUEILLA Asutus Peltoviljely Kotieläintalous Metsätalous Teollisuus ja yritystoiminta Muuntajat Maa-ainesten otto Tienpito ja liikenne POHJAVEDEN SEURANTA Pohjavedenlaadun seurannan täydentäminen SUOJELUSUUNNITELMAN TOTEUTTAMINEN JA SEURANTA HAAPALANKANGAS LINTUHARJUN ALUSTAVA KUNNOSTUS- JA JÄLKIHOITOSUUNNITELMA JÄLKIHOIDON TAVOITTEET ALUEIDEN NYKYTILA Alue Alueet 2 ja Alueet 4 ja Alue Alue Alueet 8 ja Alue OHJEITA ALUEIDEN JÄLKIHOITOON JA TOIMENPIDETARPEET HAAPALANKANGAS - LINTUHARJULLA ALUSTAVA KUSTANNUSARVIO LÄHTEET LIITTEET KARTAT

4 1 SUUNNITELMAN TAUSTAT Haapalankangas Lintuharju on Jurvan vedenhankinnan kannalta merkittävin pohjavesialue. Jurvan talousvesi otetaan pohjavesialueella sijaitsevista Säläisjärven ja Kuusilehdon pohjavedenottamoista. Pohjavesialueella sijaitsee useita pohjaveden tilaa vaarantavia riskitekijöitä, muun muassa taajamaasutusta, ampumaratoja, moottoriurheilurata ja maa-ainestenottoa. Pohjavesialueella ei ole aikaisempia suojelusuunnitelmia eikä vesilain mukaisia vedenottamoiden suoja-alueita. Tällä, vuosina laaditulla suojelu- ja kunnostussuunnitelmalla on lähtökohtaisesti pyritty lisäämään tietoa alueen pohjavesiolosuhteista ja riskitoiminnoista, selkeyttämään pohjaveden suojelutarvetta sekä antamaan tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden hyvän tilan turvaamiseksi jatkossakin. Lisäksi suunnitelmaan on koottu yleisiä suojeluohjeita esimerkiksi uusien toimintojen sijoittamiseen liittyen. Suojelusuunnitelman yhteydessä pohjavesialueen rajausta muutettiin vastaamaan paremmin alueen hydrogeologiaa. Aikaisemmin kolmeen pohjavesialueeseen (Lintuharju A ja B, Haapalankangas) jaettu harjualue yhdistettiin suunnitelman yhteydessä yhdeksi Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueeksi. Suunnitelmassa vedenottamoille on myös esitetty ohjeelliset suojavyöhykerajaukset. Suojelusuunnitelman on laatinut Hanna Hentilä ja suunnitelma on toteutettu yhdessä Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus), Kurikan kaupungin ja Kurikan vesiliikelaitoksen kanssa. Suunnitelmaa ohjanneen työryhmän kokoonpano on esitetty alla. tekninen johtaja Matti Hiipakka, Kurikan kaupunki ympäristöjohtaja Seppo Kangas, Kurikan kaupunki rakennusmestari Mauri Mäkynen, Kurikan kaupunki ympäristösihteeri Miia Salonen, Kurikan kaupunki vesihuoltopäällikkö Juha Kotiranta, Kurikan Vesiliikelaitos vesilaitoksen asentaja Mauri Rätti, Kurikan Vesiliikelaitos hydrogeologi Merja Antikainen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus suunnittelija Hanna Hentilä, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus hydrogeologi Anu Rautiala, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 4

5 2 POHJAVESIALUEET JA POHJAVEDEN SUOJELU SUOMESSA 2.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus Suomessa pohjavesialueita on kartoitettu järjestelmällisesti noin 30 vuoden ajan. Pohjavesialueiden rajaus perustuu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin. Alueiden rajaamisessa on kiinnitetty huomiota etenkin esiintymän maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen sekä vedenläpäisevyyteen. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, joka vaikuttaa pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Tämän lisäksi on erikseen rajattu pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa eli muodostumisalue, jossa maaperän vedenläpäisevyys on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava. Viimeisin kattavin kartoitus, jonka yhteydessä pohjavesialueet on myös luokiteltu, on tehty vuosina Pohjavesialueet luokitellaan niiden vedenhankintaan soveltuvuuden ja suojelutarpeen mukaan kolmeen luokkaan. Suomen ympäristökeskus on julkaissut pohjavesialueiden kartoituksesta ja luokituksesta päivitetyn oppaan (Britschgi ym. 2009). Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (luokka I) Alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 päivässä. Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue (luokka II) Alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Muu pohjavesialue (luokka III) Alue, jonka hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. 2.2 Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö Pohjaveden kansallista suojelua ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja -asetus (169/2000) sekä vesilaki (264/1961). Suojelun merkittävänä perustana ovat pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskiellot sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Pohjaveden pilaamiskielto sisältyy ympäristönsuojelulakiin (1:8 ). Pilaamiskiellon mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää tai 5

6 toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua. Pohjaveden muuttamiskiellosta säädetään vesilain 1 luvun 18 :ssä. Sen mukaan ilman aluehallintoviraston lupaa ei saa käyttää pohjavettä tai ryhtyä pohjaveden ottamista tarkoittavaan toimeen siten, että siitä pohjaveden laadun tai määrän muuttumisen vuoksi voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen; tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen hyväksikäyttämismahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Vedenottoluvan myöntämisen yhteydessä tai myös eri hakemuksesta voidaan vedenottamolle perustaa vesilain mukainen suoja-alue (VL 9:20 ), jonka perustamisesta päättää aluehallintovirasto. Suojelusuunnitelmahankkeiden yhteydessä rajattavia ohjeellisia suojavyöhykkeitä on käsitelty tarkemmin tämän suunnitelman luvussa 6. Pohjaveden suojeluun liittyvät oleellisesti myös maa-aineslaki sekä ajankohtainen asetus talousjätevesien käsittelystä haja-asutusalueilla. Maa-aineslain (555/1981) tavoitteena on maaainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Lain mukaan maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua esimerkiksi tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole satu vesilain mukaista lupaa (MAL 3 ). Maa-ainesten oton pohjavesiasiat käsitellään maa-ainesten ottoluvassa. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003, ns. hajajätevesiasetus) edellyttää jätevesien käsittelyn tehostamista vuoteen 2014 mennessä. Asetuksen tavoitteena on vähentää haja-asutuksen jätevesien haitallisia vaikutuksia vesistöihin ja pohjaveteen. Asetuksen velvoitteet koskevat pääsääntöisesti kaikkia viemäröintiin liittämättömiä kiinteistöjä. Ympäristöministeriö on julkaissut asetuksen toimeenpanosta ohjeen ( jossa käsitellään myös pohjavesialueita koskevia erityisiä vaatimuksia. Jätevesien käsittelystä ja johtamisesta pohjavesialueilla voidaan antaa tarkempia määräyksiä kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. Euroopan unionin tasolla vesiensuojelua ohjataan vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) avulla. Suomessa direktiivi on toimeenpantu lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004). Yleisenä tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitolain tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet on koottu vesienhoitosuunnitelmiin, jotka on hyväksytty valtioneuvostossa vuonna Toimenpiteet eivät ole vesienhoitolain nojalla suoraan julkishallintoa tai yksittäisiä toiminnanharjoittajia velvoittavia, mutta lupamenettelyissä tulee huomioida, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä sisältyy lisäksi maankäyttö- ja rakennuslakiin, terveydensuojelulakiin, jätelakiin ja kemikaalilakiin sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädäntöön. Näiden ohella pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asettamissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa sekä lainsäädäntöä täydentävissä valtioneuvoston periaatepäätöksissä. Pohjaveden suojelun kannalta keskeiset säädökset on lueteltu liitteessä 1. 6

7 3 ALUEELLA TEHDYT TUTKIMUKSET 3.1 Lähtöaineisto Suojelusuunnitelmaa laadittaessa oli alueelta käytössä pohjavesiselvityksiä 1980-luvulta alkaen. Alueen maaperää ja pohjavettä on tutkittu myös muutamien riskitoimintojen yhteydessä. Alueella tehdyt pohjavesiselvitykset ja muut tutkimukset on esitetty alla olevassa taulukossa. Maaperäkairausten tutkimustulokset on esitetty liitteessä 2 ja tutkimuspisteiden sijainti kartalla liitteessä 9. Alueella tehdyt pohjavesiselvitykset ja muut tutkimukset Pohjavesitutkimus Haapalankankaalla. Maa ja Vesi Oy, Tno 17 Vav 4:1. Lintuharjun pohjavesiselvitys. Vaasan vesipiirin vesitoimisto, TN:o 160 Vav 4:3. Viiden käytöstä poistetun kaatopaikan vaikutus pohjaveden laatuun Vaasan vesi- ja ympäristöpiirissä. Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 639. Vesi- ja ympäristöhallitus, Kahra, A Maaperägeologiset ja geofysikaaliset tutkimukset Jurvan Lintukankaan kaatopaikalla. Länsi-Suomen ympäristökeskus, ympäristönsuojeluosasto Pohjavesitutkimukset Kuusilehdon-Haapalankankaan pohjavesialueella Jurvan kunnassa vuonna Suomen Pohjavesitekniikka Oy, LSU-2003-V-122. Pohjavesitutkimukset Jurvan kunnassa vuonna Kriikkula, J. Vaasan ammattikorkeakoulu. LSU-2006-Y-999. Moottoriurheilurata Botniaring, maaperäkairaukset. Seigeo Oy, Selvitys Kurikan/Teuvan Lintunevan suunnitellun turvetuotantoalueen mahdollisista pohjavesivaikutuksista Lintuharju B-pohjavesialueeseen. Geologian tutkimuskeskus, Auri, J. & S. Valpola, LSU-2009-Y-622. Jurvan ampumarata, tutkimusraportti. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Närhi, I

8 3.2 Suunnitelman yhteydessä tehdyt tutkimukset ja selvitykset Maastotarkastelu ja riskikartoitukset Pohjavesialueella suoritettiin maastotarkasteluja , , , ja Maastokäynneillä tarkennettiin tietoja muun muassa alueiden riskitekijöistä sekä tutkimus- ja toimenpidetarpeista. Tiedot riskitekijöistä koottiin hankkeen yhteydessä. Riskikartoitusta täydennettiin maastotarkastelun lisäksi yritys- ja oppilaitoskatselmuksilla sekä vierailuilla eläintiloille Kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen tarkasti Eteläkankaan maa-ainesten ottamisalueen Maaperäkairaukset sekä pohjavesiputkien asennus Pohjavesialueen maaperätiedon ja pohjaveden riskitekijöiden seurantamahdollisuuksien lisäämiseksi alueella suoritettiin maastotutkimuksia Tutkimukset toteutti Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksen vesistöyksikön Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rakennuttamisryhmä. Alueella tehtiin porakonekairauksia seitsemässä tutkimuspisteessä ja alueelle asennettiin kymmenen pohjaveden havaintoputkea (seitsemän muovi- ja kolme rautaputkea). Pohjaveden pinnankorkeus mitattiin asennetuista putkista 20. ja Kairausten tulokset sekä tutkimuspisteiden ja pohjavesiputkien sijainnit on esitetty liitteissä 2, 9 ja 10. Rantaimeytymisen tutkiminen ja muut näytteenotot Mahdollinen Säläisjärvestä tapahtuva rantaimeytyminen tutkittiin isotooppinäytteenotoin elosyyskuussa Näytteet otettiin tutkimusta varten Säläisjärvestä sekä pohjavesialueelta Säläisjärven vedenottamolta ja havaintoputkesta HP8. Näytteenoton suoritti Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy. Näytteet analysoitiin ja tulkittiin Helsingin yliopiston geologian laitoksella (liite 4). Alueen vedenlaatua tutkittiin vuonna 2010 myös velvoitetarkkailuohjelman mukaisten parametrien osalta, sekä liitteessä 5 esitetyn analyysivalikoiman mukaisesti. 8

9 Kuva 1. Maaperäkairausta moottoriurheilualueella. Kuva: Hanna Hentilä, ALUEEN GEOLOGIA JA POHJAVESIOLOSUHTEET Haapalankangas ja Lintuharju ovat osa lähes pohjois-eteläsuuntaista, Suupohjan alueelle tyypillistä moreenipeitteistä harjujaksoa, joka on kerrostunut ennen viimeisintä jäätiköitymistä. Tällaisissa muodostumissa moreenin alapuolinen karkea ja lajittunut aines on yleensä hyvin tiiviiksi pakkautunutta. Moreenipeite on usein muutaman metrin paksuinen, mutta voi myös puuttua paikoin kokonaan esimerkiksi rantavoimien kulutuksen takia. Moreenipeitteisyys vaikuttaa monin tavoin muodostumien hydrogeologiaan; tiivis, hienoainespitoinen moreenikerros paitsi suojaa pohjavettä, voi myös vähentää pohjaveden muodostumista. Moreeni voi salvata päälleen myös orsivesikerroksia. Moreenipatjan päällä esiintyy usein ohuita lajittuneita kerroksia. 4.1 Geologia Lintuharjun alueella harju esiintyy maisemassa laakeana kankaana, mutta erottuu Haapalankankaalla selvemmin ympäristöstään. Maanpinta laskee Lintuharjun eteläosasta tasolta +120 metriä Haapalankaankaalle, missä maanpinta on korkeimmillaan tasolla +100 metriä. Harjun laki kohoaa Säläisjärvestä (pinta noin tasolla +90 m) kymmenen metriä. Maanpinta laskee edelleen pohjoiseen ja Hahdonmäki kohoaa enää vain + 80 metriin. Harjun pintaosia reunustavat etelässä suot sekä ranta- ja dyynikerrostumat. Pohjoisessa harju rajautuu hienorakeisiin maalajeihin ja paikoin myös peittyy niiden alle. Lintuharjun eteläisimmässä osassa, lähellä Lintunevaa maaperä on ainakin pintaosistaan hienoainespitoista moreenia, johon useimmat kairaukset on jouduttu lopettamaan. Tästä pohjoiseen, kohti Lintukangasta maaperä on pääosin hiekkaa ja soraa, jota peittää paikoin moreenikerros. Kerrospaksuudet alueella ovat pienet, noin 5 10 metriä. Lintukankaalta pohjoiseen maaperän kerrospaksuudet kasvavat kohti Eteläkangasta, missä sijaitsevat myös laajat maa-ainesten ottamisalueet. Karkea ydin jatkuu todennäköisesti kapeassa kallion ruhjeessa Matkanevan 9

10 länsipuolitse pohjoiseen kohti Haapalankangasta. Kerrospaksuudet alueella ovat suuret, kallio on paikoin ainakin yli 27 metrin syvyydessä. Harju on pintaosistaan hienojen maalajien peittämä. Säläisjärven itäpuolella harjuaines on pääosin kivistä hienoa hiekkaa ja hiekkaa, jota peittää kivinen siltti. Harjun ydintä ei tällä alueella ole tavoitettu kairauksin. Sen sijaan Jurvan taajaman alueella soraa on moreenikerroksen alla paikoin jopa 20 metriä. Haapalankankaan pohjoisosassa maaperä on olemassa olevan tiedon mukaan pääosin silttistä hiekkaa, karkeaa ydintä ei ole tavoitettu Arvokkaat harjualueet ja harjujensuojeluohjelma Osa Haapalankankaasta kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan, jolla pyritään monimuotoisen harjuluonnon säilyttämiseen. Tavoitteena on, ettei ohjelmaan kuuluvien alueiden luonteenomaisia geologisia, geomorfologisia ja maisemallisia piirteitä muutettaisi. Valtioneuvosto on hyväksynyt harjujensuojeluohjelman vuonna Ohjelmaan kuuluvan alueen pinta-ala Haapalankankaalla on 37 hehtaaria ja alue sijoittuu kokonaisuudessaan pohjavesialueelle. Haapalankangas ja Lintuharju kuuluvat osin myös luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaisiin harjualueisiin, joita on kartoitettu pohjavesialueiden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävän POSKI-projektin yhteydessä (taulukko 1). Kyseisten alueiden arvottaminen maa-ainesten oton suhteen käsitellään kappaleessa 7.3. Arvokkaat harjualueet sekä suojeluohjelmaan kuuluva alue on esitetty kartalla liitteessä 8. Taulukko 1. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat harjualueet Haapalankankaalla ja Lintuharjulla (mukailtu Britschgi ym. 1999). Alue (numero) Arvoluokitus luonnon- ja maisemansuojelun kannalta Pinta-ala (ha) Haapalankangas (17503) valtakunnallisesti arvokas 37 Lintukangas (17501) paikallisesti arvokas 85 Eteläkangas (17502) paikallisesti arvokas 49 Jurvan kirkkoharju (17504) paikallisesti arvokas Hydrogeologia Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialue kuuluu vedenhankintaa varten tärkeisiin pohjavesialueisiin (I luokka). Pohjavesialue ulottuu etelästä Lintunevalta aina Jurvan taajaman pohjoispuolelle saakka ollen pituudeltaan lähes kymmenen kilometriä. Pohjavesialueen pinta-ala on noin 8,6 neliökilometriä, josta muodostumisalueen osuus on 4,7 neliökilometriä. Alueella on arvioitu muodostuvan pohjavettä yhteensä noin m 3 /d (Lintuharjulla m 3 /d ja Haapalankankaalla m 3 /d). Pohjavesialueen hydrogeologinen kartta on esitetty liitteessä 10. Pohjavesi virtaa muodostumassa etelästä pohjoiseen. Itä-länsisuuntaisia vedenjakajia ei ole, sen sijaan ainakin Lintukankaan ja Eteläkankaan välisellä alueella on vettä patoavia maalajeja, jotka ovat nähtävissä pohjavedenpinnan suurina korkeuseroina (liite 3). Muodostuman eteläosassa pohjavedenpinta on noin tasolla +117 metriä, Eteläkankaalla tasolla metriä, Haapalankankaalla tasolla metriä ja pohjavesialueen pohjoispäässä tasolla metriä. Säläisjärven pinnankorkeutta säännöstellään välillä metriä. Pohjaveden pinnankorkeus rannan läheisyydessä on keskimäärin tasolla +86 metriä. Muodostuma on tyypiltään pohjavettä ympäristöstään keräävä eli ns. synkliininen akviferi ja rantaimeytymistä tapahtuu Säläisjärvestä. Pohjavettä purkautuu Lintukankaalla muodostumisalueen poikki kulkevaan Lintuluomaan, Matkanevan pohjoispuolitse kulkevaan Kivi- ja Levalammen täyttökanavaan (Lintuluomankanavaan) sekä pohjavesialueen pohjoispäässä Kyläjokeen. Kyläjoen 10

11 pohjavesipurkautuma on syntynyt 60-luvulla siltatyön yhteydessä, jolloin tiiviin moreenikerroksen puhkaisu aiheutti Haapalankankaan pohjoispäässä 0,5 1 metrin pohjavedenpinnan laskun. Pohjaveden pinnankorkeuksia on esitetty tarkemmin kartalla liitteessä 10. Pohjavesipinnan pituusleikkaus on esitetty liitteessä Vedenlaatu Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueelta on käytettävissä hajanaisia vedenlaatutietoja luvulta alkaen. Pitkäjaksoista kattavaa vedenlaadun seurantaa ei alueella ole ollut. Lintuharjun pohjavesiselvityksessä (Vaasan vesipiiri, 1986) alueen pohjaveden on todettu olevan hapanta ja pehmeää, liuenneen hapen määrä on vaihdellut 2,4 6,7 mg/l, muutamissa pisteissä vesi on ollut lähes hapetonta. Korkeiden rauta- ja mangaanipitoisuuksien (Fe max 8,4 mg/l, Mn max 0,57 mg/l) on todettu laskevan harjujaksolla kohti pohjoista ja vedenlaadun paranevan. Vuonna 2002 tehdyssä selvityksessä (Suomen Pohjavesitekniikka Oy) pohjaveden laatua on analysoitu Matkanevan pohjoispuolelta, Säläisjärven rannan läheisyydestä sekä Säläisjärven ja Kuusilehdon vedenottamoilta. Tuolloin pohjaveden happipitoisuus vaihteli havaintopaikkojen välillä 6,9 9,1 mg/l. Säläisjärven vedenottamolla mitattu raakaveden mangaanipitoisuus, 78 µg/l ylitti talousveden laatusuosituksen. Muutoin pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet jäivät alle laatusuosituksen enimmäispitoisuuden. Alueen vedenlaatua on analysoitu laajemmin viimeksi vuonna 2006 (Kriikkula 2006). Korkeita raudan ja mangaanin pitoisuuksia sekä veden alhaista ph:ta lukuun ottamatta vesi täytti tutkituilta osin talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset, eikä suoranaisia viitteitä ihmistoiminnan vaikutuksesta pohjaveden laatuun havaittu esimerkiksi kohonneena kloridipitoisuutena tai sähkönjohtavuutena. Säläisjärven vedenottamon raakaveden raskasmetallipitoisuudet on analysoitu keväällä Kaikki pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Riskitoimintoihin liittyviä pohjaveden analyysituloksia on käsitelty kappaleessa 7. 11

12 5 VEDENOTTAMOT JA VEDENOTTAMOIDEN POHJAVESITARKKAILU 5.1 Vedenottamot Haapalankankaalla sijaitsee kolme toiminnassa olevaa vedenottamoa; Kurikan Vesiliikelaitoksen omistamat Säläisjärven ja Kuusilehdon vedenottamot sekä yksi Myötämäen vesi Oy:n ottamo, Kankaanpää. Lisäksi alueella sijaitsee Pappilankankaan vesiyhtymälle kuuluva kaivo. Ottamoilla ei ole vesilain mukaisia suoja-alueita. Lintuharjun alueella ei ole vedenottamoita. Taulukko 2. Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueella sijaitsevat vedenottamot, vedenottoluvat ja vedenotto vuosina Povet 04/2010. Vesilaitos / vesiyhtymä Vedenottamo Lupapäätös Lupa m 3 /d Vedenotto m 3 /d Kurikan Vesiliikelaitos Säläisjärvi LSVEO (1993) Kurikan Vesiliikelaitos Kuusilehto LSY (2001) Myötämäen Vesi Oy Kankaanpää LSVEO (1971) Pappilankankaan vesiyhtymä Pappilankangas II - - Säläisjärven vedenottamo sijaitsee Säläisjärven rannassa (kuva 2). Ottamoon kuuluu kaksi siiviläputkikaivoa. Nykyisin käytössä on vain kaivo 3, joka sijaitsee noin 250 metriä vedenottamoalueelta kaakkoon (kuva 2b). Ottamolla on Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1993 myöntämä vedenottolupa, joka mahdollistaa m 3 /d käsittävän vedenoton vuosikeskiarvona laskettuna (alkuperäinen lupa vuodelta 1981, 600 m 3 /d, LSVEO). Vedenotto vuonna 2008 oli yhteensä m 3 eli noin 656 m 3 /d. Vesi käsitellään kalkkikivialkaloinnilla. a b Kuva 2 a ja b. Säläisjärven vedenottamoalue sekä kaivo 3. Kuvat: Hanna Hentilä, ja

13 Kuusilehdon vedenottamo sijaitsee taajaman pohjoisosassa, Pappilankankaantien läheisyydessä (kuva 3). Ottamolla on yksi kuilukaivo sekä kaksi siiviläputkikaivoa. Ottamolta saa Länsi-Suomen ympäristölupaviraston vuonna 2001 myöntämän luvan mukaisesti ottaa vettä m 3 /d vuosikeskiarvona ja m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna (alkuperäinen lupa vuodelta 1965, 900 m 3 /d, LSVEO). Vuonna 2008 ottamolta otettiin pohjavettä m 3 eli noin 508 m 3 /d. Siiviläputkikaivoista vesi myydään Poronkankaan Vesi Oy:lle käsittelemättömänä. Kuilukaivon vedenkäsittelynä on lipeäalkalointi. Kuva 3. Kuusilehdon vedenottamo. Kuva: Hanna Hentilä, Kankaanpään vedenottamo sijaitsee Haapalankaan pohjoispäässä, lähellä pohjavesialueen rajaa ja Kyläjokea (kuva 4a). Ottamolla on yksi kuilukaivo. Ottamolla on Länsi-Suomen vesioikeuden vuonna 1971 myöntämä lupa 600 m 3 /d käsittävään vedenottoon. Vedenotto vuonna 2008 oli yhteensä m 3 eli 112 m 3 /d. Vettä ei käsitellä ennen sen johtamista verkostoon. Vedenottamolle ollaan rakentamassa ilmastuslaitosta. Pappilankankaan vesiyhtymän betonirengaskaivo sijaitsee Haapalankankaan pohjoisosassa, Hahdonmäellä (kuva 4b). Vesiyhtymään on liittynyt seitsemän taloutta. Vedenottomäärää ei mitata. 13

14 a b Kuva 4 a ja b. Kankaanpään vedenottamo sijaitsee pohjavesialueen pohjoispäässä, missä harju rajautuu Kyläjokeen (vasemmalla). Pappilankankaan vesiyhtymän kaivo Hahdonmäellä. Kuvat: Hanna Hentilä, Pohjavesialueella sijaitsee alustavasti tutkittu vedenottamon paikka noin 600 metriä Säläisjärvestä etelään. Paikka on tutkittu Suomen Pohjavesitekniikka Oy:n alueella vuonna 2002 suorittamien pohjavesitutkimusten yhteydessä. Lisäksi Lintukankaalla, Lintuluoman eteläpuolella sijaitsee mahdollinen vedenottoalue (Lintuharjun pohjavesiselvitys, 1986). 5.2 Vedenottamoiden tarkkailuohjelmat Kuusilehdon ja Säläisjärven vedenottamoilla on yhteinen, Länsi-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2002 hyväksymä tarkkailuohjelma (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, 0801V0017). Ohjelmaa on muutettu vuonna 2007 (LSU-2003-V-112). Tarkkailu käsittää pumpattujen vesimäärien, pohja- ja pintaveden korkeuden sekä raakaveden laadun seurannan. Ohjelman mukaisesti vedenkorkeutta tulee seurata neljä kertaa vuodessa ja raakaveden laatua tarkkailla kattavalla analyysivalikoimalla kaivoista tulevasta vedestä ennen alkalointia kerran vuodessa. Tarkkailuohjelman mukaiset vedenkorkeuden havaintopaikat sekä raakavedestä tutkittavat laatuominaisuudet on esitetty taulukossa 3. Havaintoputket on esitetty kartalla liitteessä 10. Raakaveden tarkkailu sisällytetään osaksi talousveden valvontatutkimusohjelmaa vuodesta 2011 alkaen. Kankaanpään vedenottamolla on Vaasan vesipiirin vesitoimiston vuonna 1972 hyväksymä tarkkailuohjelma, jonka mukaan pohjaveden pinnankorkeutta tulee havainnoida kaksi kertaa kuukaudessa. Tarkkailuun kuuluu kaksi havaintoputkea, vedenottamon kaivo, yksi yksityiskaivo sekä Kyläjoen vesipinnan tarkkailu. Kurikan Vesiliikelaitoksen talousveden valvontatutkimusohjelmaa päivitetään parhaillaan. Myötämäen Vesi Oy:n valvontatutkimusohjelma on päivitetty vuonna

15 Taulukko 3. Kuusilehdon ja Säläisjärven vedenottamoiden tarkkailuohjelman (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy, 2002) mukaiset vedenkorkeuden havaintopaikat sekä raakavedestä tarkkailtavat laatuominaisuudet. Kuusilehdon vedenottamo Säläisjärven vedenottamo Pohjaveden pinnankorkeus (4 x vuosi) Kuusilehdon vedenottamon kuilukaivo nro 1 HP 1 HP 9 Anttilan putki nro 2 (HP 7 jätetty myöhemmin pois ja Pikku-Pappilan kaivo nro 3 lisätty HP 10 ohjelmaan) Lyyskin putki nro 4 Pappilan putki nro 5 Kananojan kaivo K-7 Myötämäki 1 Pintaveden korkeus Kyläjoen sillankaide Säläisjärven asteikko Raakaveden laatuominaisuudet (1 x vuosi) Bakteerit (kolimuotoiset 37 C, 45 C, E.coli alustava, enterokokit) Happi Halogenoidut liuottimet Haihtuvat hiilivedyt Kloridi Kovuus (Ca, Mg) Mangaani Permanganaattiluku ph Rauta Sameus Sähkönjohtavuus Typpi (ammonium-, nitraatti-, nitriitti-) Ulkonäkö Väriluku 15

16 6 VEDENOTTAMOALUEET JA OHJEELLISET SUOJAVYÖHYKKEET Pohjaveden suojelun ja alueen toimintojen ohjeistamisen helpottamiseksi pohjavesialue voidaan jakaa vedenottamoalueeseen sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin. Esitetyt lähisuojavyöhykkeet on pyritty määrittämään alueiden hydrogeologiset olosuhteet ja pohjavettä vaarantavat tekijät huomioiden. Suojavyöhykkeet on esitetty pohjavesialuekartassa (liite 10). 6.1 Vedenottamoalueet Vedenottamoalueet käsittävät lähinnä vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välittömän ympäristön. Nämä alueet varataan ainoastaan vedenhankintakäyttöön. Alueiden aitaaminen ja rakennuksien lukossa pitäminen on suotavaa ilkivallan estämiseksi. Säläisjärven ja Kuusilehdon vedenottamoalueet on aidattu asianmukaisesti. Vedenottamoalueita ei tässä suunnitelmassa ole erikseen rajattu pohjavesialuekarttaan. 6.2 Ohjeelliset lähi- ja kaukosuojavyöhykkeet Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeet on määritetty pohjavesialueen rajat, pohjavedenottamoiden vaikutusalue ja maa- ja kallioperän ominaisuudet huomioon ottaen. Vyöhykerajausta suunniteltaessa on huomioitu myös pohjaveden virtaussuunnat, pohjaveden korkeus ja vedenoton suuruus ottamoilta. Lähisuojavyöhykkeiden määrittelyperusteena on muun maankäytön, esimerkiksi rakentamisen ja soranoton haittavaikutusten estäminen. Erillinen lähisuojavyöhyke rajattiin sekä Säläisjärven että Kuusilehdon vedenottamoiden ympärille. Lähisuojavyöhykkeitä koskevat suositukset on esitetty luvuissa 7 ja 8. Määritettyjen lähisuojavyöhykkeiden pinta-alat: Säläisjärven vedenottamo Kuusilehdon ja Kankaanpään vedenottamo 53 ha 34 ha Kaukosuojavyöhyke käsittää vedenottamon koko valuma-alueen eli käytännössä koko pohjavesialueen. Pohjavesialuekartalla kaukosuojavyöhykkeen raja on sama kuin pohjavesialueen raja. 16

17 7 POHJAVEDEN RISKITEKIJÄT HAAPALANKANGAS LINTUHARJUN POHJAVESIALUEELLA SEKÄ TOIMENPIDESUOSITUKSET RISKIEN POISTAMISEKSI 7.1 Asutus Asutuksen pohjavesiriskit johtuvat pääasiassa haja-asutusalueilla tapahtuvasta jätevesien maahan imeytyksestä, huonokuntoisista viemäriverkostoista, putkivaurioista ja putkien liitosvioista sekä maanalaisten lämmitysöljysäiliöiden vuodoista ja ylitäytöistä. Jätevesien pääsy pohjaveteen ilmenee usein kohonneina nitraatin, kloridin ja fosfaatin pitoisuuksina, kuten myös veden hygieenisen laadun heikentymisenä. Huonokuntoisista öljysäiliöistä tai säiliöiden ylitäytöstä maaperään ja pohjaveteen päässyt öljy vaikuttaa pohjaveden laatuun jo pieninä pitoisuuksina. Usein öljyn esiintyminen pohjavedessä havaitaan haju- ja makuhaittana. Öljy-yhdisteet voivat säilyä muuttumattomina pohjavedessä jopa vuosikymmeniä. Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueella asutus on keskittynyt Haapalankankaan pohjoisosaan Jurvan taajama-alueelle. Alueella sijaitsee arviolta noin 340 asuinkiinteistöä. Lintuharjulla sijaitsee yksi asuttu kiinteistö. Asutuksesta aiheutuvaa pohjavesiriskiä on käsitelty seuraavassa tarkemmin jätevesiin ja öljysäiliöihin liittyen Jätevedet Lähes kaikki pohjavesialueella sijaitsevat asuinkiinteistöt kuuluvat kunnallisen jätevesiviemäröinnin piiriin. Viemäriverkoston toiminta-alue on esitetty kuvassa 5. Jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti arviolta noin 15 taloudessa, joista valtaosa sijaitsee kuitenkin alueilla, joille viemäriverkoston toiminta-alue on laajenemassa vuoteen 2014 mennessä (Luomala ja Kankaanpää). Jurvan viemäriverkosto on rakennettu pääosin luvuilla, merkittäviä saneerauksia ei ole vielä tehty. Viemäriverkostoa sijaitsee pohjavesialueella noin kymmenen kilometrin pituudelta. Viemärit ovat viettoviemäreitä ja pääosin betoniputkea. Betoniosuudet tullaan saneeraamaan muoviputkella mahdollisesti jo vuoden 2011 loppuun mennessä. Vuoden 2010 aikana viemäriä saadaan saneerattua jo 4,5 kilometrin pituudelta. Pohjavesialueella sijaitsee kolme jätevedenpumppaamoa (taulukko 4, kuva 5). Pumppaamot on liitetty kaukovalvontajärjestelmään. Pumppaamoissa ei ole ylivuotosäiliöitä, vaan mahdolliset ylivuodot johdetaan lähimpään ojaan. Pumppaamoiden kunto tarkastetaan vuosittain. Taulukko 4. Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueella sijaitsevat jätevedenpumppaamot. Jätevedenpumppaamo Rakennusvuosi Materiaali Säläsjärvi 1989 muovi Flatinankuja 1991 muovi Vaasantie betoni Pohjavesiriskiä ottamoiden läheisyydessä lisäävät vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeillä sijaitsevat viemäriin kuulumattomat kiinteistöt (Säläisjärven rannan loma-asunnot, Kankaanpään alue). Jätevedenpumppaamoista Säläisjärven vedenottamoa lähinnä sijaitsee Säläsjärven pumppaamo, etäisyys ottamolta pumppaamolle on noin 350 metriä. Pumppaamo sijaitsee pohjaveden virtaussuunnassa ottamon alapuolella, pohjaveden muodostumisalueen rajalla. 17

18 Kuusilehdon ottamoa lähinnä on Vaasantien pumppaamo, joka sijaitsee pohjaveden virtaussuunnassa noin 570 metriä ottamon yläpuolella Öljysäiliöt Tiedot Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueella sijaitsevista öljylämmitteisistä kiinteistöistä ja niiden öljysäiliöistä on saatu Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta. Näiden tietojen mukaan pohjavesialueella tai välittömästi alueen rajalla sijaitsee yhteensä 36 asuinkiinteistöä, joiden lämmitysmuotona on öljy (liite 6). Kiinteistöistä 20 sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella. Käytössä olevista lämmitysöljysäiliöistä 21 on maanalaisia. Valtaosa säiliöistä on materiaaliltaan lasikuitua ja tilavuudeltaan litraa. Suurimmalla osalla säiliöistä ei ole suojarakenteita, pohjaveden muodostumisalueella sijaitsee kaikkiaan 13 suojarakenteetonta säiliötä. Yleinen suuntaus Jurvassa on ollut öljylämmityksen väheneminen yhä useamman kiinteistön liityttyä kaukolämpöverkkoon. Tyhjiä maanalaisia säiliöitä sijaitsee pohjavesialueella noin kymmenen. Lämmitysöljysäiliöistä aiheutuvaa pohjavesiriskiä voidaan pitää merkittävänä taajama-alueella Haapalankankaalla säiliöiden lukumäärä huomioiden. Olemassa olevan tiedon perusteella Kuusilehdon vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsee seitsemän käytössä olevaa lämmitysöljysäiliötä. Muiden vedenottamoiden välittömässä läheisyydessä ei sijaitse öljysäiliöitä. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukainen 10 vuoden tarkastusväli on umpeutunut viiden maanalaisen säiliön osalta ja vuoden 2010 aikana tulisi tarkastaa niin ikään viisi säiliötä. Lämmitysöljysäiliöiden lisäksi pohjavesialueella sijaitsee ainakin neljä farmarisäiliötä sekä polttoainesäiliöt moottoriurheiluradalla ja latukoneen varastossa. Öljysäiliöiden sijainti Haapalankankaalla on esitetty kuvassa 6. Pohjavesialueella ei ole tiedossa olevia maalämpöjärjestelmiä. 18

19 Kuva 5. Viemäröinti ja viemäriverkoston toiminta-alue Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueella. 19

20 Kuva 6. Pohjavesialueella ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat öljysäiliöt (säiliötiedot: Etelä- Pohjanmaan pelastuslaitos). 20

21 Toimenpiteet Asutus Jätevedenpumppaamoiden saneerauksen yhteydessä tulee harkita, onko pumppaamon siirto pohjavesialueen ulkopuolelle mahdollista. Vedenottamoiden lähisuojavyöhykkeellä sijaitsevien viemäriin kuulumattomien kiinteistöjen jätevesien käsittelymenetelmät tulee tarkistaa mahdollisimman pian vastaamaan vaadittua tasoa (hajajätevesiasetus / Kurikan kaupungin ympäristönsuojelumääräykset). Maanalaisten öljysäiliöiden tarkastusten toteutumista määräajassa tulee valvoa ja pelastusviranomaisen tulee olla yhteydessä tarkastusvelvollisuuden laiminlyöneisiin säiliön omistajiin. Maanpäälliset suojaamattomat säiliöt tulee varustaa tilavuudeltaan riittävin suoja-altain ja tarvittaessa katoksin. Tyhjät ja tarpeettomat säiliöt tulee poistaa. Öljysäiliöiden omistajille tulee antaa selkeät ohjeet tarkastusvelvollisuudesta ja heidän vastuustaan mahdollisissa öljyvahingoissa ja pohjaveden pilaantumistapauksissa. 7.2 Tienpito ja liikenne Päätiestön liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Pohjavesien kannalta suolan käyttö teiden talvikunnossapidossa on merkittävä riskitekijä, joka saattaa johtaa haitallisen korkeisiin kloridipitoisuuksiin pohjavedessä. Nykyisellä tekniikalla suolan käyttöä ei voida juurikaan tehostaa liikenneturvallisuutta vaarantamatta, mutta vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita kehitetään. Pohjavesiriskiä aiheuttavat myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset sekä onnettomuustapaukset. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat polttonesteet. Mahdollisia riskejä ovat myös maanteiden varsien rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytettävät torjunta-aineet. Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueen kautta kulkevaa päätiestöä ovat seututiet 685 (Jurva Kainasto) ja 687 (Jurva Teuva) sekä Jurvan taajama-alueen yhdystiet (taulukko 5). Kyseiset tiet kuuluvat taajama-alueella ja sen läheisyydessä talvihoitoluokkaan I b, jolla liukkaudentorjuntaan käytetään suolaa syys- ja kevätliukkailla yhteensä noin 2,2 tonnia/tiekilometri/vuosi. Jurvassa tarvittava suolaus ei kuitenkaan yllä kyseisen hoitoluokan keskimääräisiin suolamääriin. Suolattavaa tiestöä sijaitsee pohjavesialueella yhteensä noin 2,6 kilometriä. Alueen muun tiestön talvihoidossa ei käytetä suolaa. Sorateiden pölynsidontaan käytettävät suolamäärät ovat hyvin vähäisiä. Teiden keskimääräiset vuorokausiliikenteet on kuvattu taulukossa 5. Tietoa vaarallisten aineiden kuljetusmääristä alueen tiestöllä ei ole käytettävissä. 21

22 Taulukko 5. Teiden talvihoito ja liikennemäärät Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueen tiestöllä (tiehallinto 2009). KVL = keskimääräinen vuorokausiliikenne. Tie Tien pituus pvalueella Tienhoito- Suolamäärä KVL KVL raskasliikenne Raskaanliik. noin (m) luokka (t/km/a) (ajon/vrk) (ajon/vrk) osuus (%) st I b 2, st II st I b 2, yt I b 2, yt I b 2, Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueen tiestöllä ei ole pohjavesisuojauksia. Pohjavesiriskiä aiheutuu tiesuolan käytöstä Jurvan taajama-alueella, missä suolattavaa tiestöä sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella noin 1,3 kilometriä. Seututie 685 kulkee Jurvan taajaman pohjoispuolella pohjavesialueen poikki lähimmillään noin 300 metrin etäisyydellä Kuusilehdon vedenottamosta. Pohjaveden virtaussuunta on tieltä kohti ottamoa. Seututien 685 etäisyys Säläisjärven vedenottamolle on noin 200 metriä. Tien talvihoidossa ei kyseisellä osuudella käytetä suolaa, mutta riskiä pohjavedelle voi aiheutua mahdollisista onnettomuustilanteista. Kankaanpään vedenottamon läheisyydessä ei sijaitse yleisiä teitä. Kloridi on yksi Kuusilehdon ja Säläisjärven vedenottamoiden tarkkailuohjelmaan sisältyvistä, vuosittain tarkkailtavista raakaveden laatuominaisuuksista. Kesällä 2010 pohjaveden kloridipitoisuus molemmilla ottamoilla oli pieni (Kuusilehto 3,9 mg/l, Säläisjärvi 2,2 mg/l). Toimenpiteet Tienpito ja liikenne Kuusilehdon ja Säläisjärven vedenottamoiden raakaveden kloridipitoisuutta tulee seurata tarkkailuohjelman mukaisesti. Pohjavesialuemerkkejä tulee asentaa seututien 685 varrelle. 7.3 Maa-ainesten otto Maa-ainesten otto ja jälkihoitamattomat ottamisalueet voivat olla riski pohjavedelle. Pintamaan poistaminen muuttaa pohjaveden muodostumisolosuhteita ja lisää pohjaveden likaantumisherkkyyttä etenkin otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa. Suojaavan kasvillisuuden ja maannoskerroksen puuttuminen nopeuttaa sadeveden suotautumista pohjavedeksi ja lisää muodostuvan pohjaveden määrää sekä pohjaveden ainepitoisuuksia. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan esimerkiksi pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten ottoon liittyvä pohjavesiriski ovat myös koneiden ja polttoaineiden säilyttäminen ottamisalueilla ja niistä mahdollisesti aiheutuvat öljy- ja kemikaalipäästöt. Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueella maa-ainesten ottaminen ja ottamistoiminnan pohjavesiriskit ovat keskittyneet Lintuharjun alueelle, Eteläkankaalle, missä ottaminen on ollut laaja-alaista. Alueella on tällä hetkellä yksi voimassaoleva maa-aineslupa, kiinteistöllä Smeds 22

23 4:103. Lisäksi alueella on neljä vuoden 2010 alussa päättynyttä maa-aineslupaa (taulukko 6, kuva 7). Transcare Oy:n hallinnassa olevat tiloilla Einola 5:31, Sorakangas 5:33, Soramäki 5:37 ja Kaukola 5:38 sijaitsevat maa-ainesten ottamisalueet on yhdistetty yhdeksi lupa-alueeksi vuonna Lupien yhdistämistä on perusteltu valvonnan sekä alueen yhtenäisen maisemoinnin helpottumisella. Uusia ottamislupahakemuksia on alueella vireillä, kuten myös Transcare Oy:n lupahakemus kivenpesulaitokselle. Taulukko 6. Eteläkankaalla voimassa olevat sekä vuonna 2010 päättyneet maa-ainesluvat. Maanomistaja/ tila Sulvan Kaivaus ja Maansiirto Oy / Smeds 4:103 Transcare Oy / M-ala Jokinen 4:111 Henry Kentta / Eteläkankaan sora 4:107 Transcare Oy (yhdistetty yhdeksi lupa-alueeksi v. 2008) Einola 5:31 Soramäki 5:37 Kaukola 5:38 Sorakangas 5:33 Sorakangas 5:33 Lupapäätös pvm ja luvan , , , , , , , , voimassaolo Ottamisalueen pinta-ala ha 1,075 0,35 5,0 6,0 1,0 3,8 1,6 1,6 Kokonaisottomäärä m (49 500) Alin ottotaso m +100,5 +103,0 +98,0 +102,0 +105,0 +105,5 +105,0 +107,0 (suunnitelmassa) +111,5 Suojakerrospaksuus (3) pohjaveteen m Pohjaveden pinnankorkeuden tarkkailu sisältyy lupaan kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä Eteläkankaan ottamisalueet on tarkastettu kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen toimesta Valvontakäynnillä ilmeni, ettei ottamistoiminta ole ollut kaikilta osin lupaehtojen mukaista muun muassa suojaetäisyyksien osalta. Alueella varastoitiin myös muualta tuotua pintamaata. Vuonna 2010 päättyneiden lupien osalta alueiden jälkihoitoa ei oltu tuolloin vielä aloitettu. Lisäksi tuli ilmi, että alueella on kotitarveottoa kiinteistöllä Luhtala 4:61. 23

24 Kuva 7. Maa-ainesten ottamisalue Eteläkankaalla ja vuonna 2010 voimassa olevat sekä päättyneet maaainesluvat. Kuva 8. Maa-ainestenottoa Eteläkankaalla. Kuvat: Hanna Hentilä, ja

25 Ottamisalueen etäisyys lähimmälle vedenottamolle, Säläisjärven ottamon kaivolle 3 on metriä. Maa-ainesten oton mahdollisia vaikutuksia pohjaveden laatuun Lintuharjun ja Haapalankankaan alueilla on selvitetty vuonna Selkeitä muutoksia vedenlaadussa ei tuolloin todettu (Kriikkula 2006). Suojelusuunnitelmahankkeen yhteydessä alueelle on asennettu muovinen pohjaveden havaintoputki syksyllä 2009 (HP7). Kaikki pohjavesialueella sijaitsevat maa-ainesten ottamisalueet on kartoitettu soranottoalueiden tilaa ja kunnostustarvetta käsittelevässä SOKKA-projektissa (Rankonen & Hyvönen 2010). Projektin yhteydessä Lintuharjun alueelta kartoitettiin yhdeksän maa-ainesten ottamisaluetta sekä yksi pieni kotitarveottoalue. Muilla paitsi Eteläkankaalla ottamistoiminta on loppunut ja alueet ovat siistejä, muotoiltuja tai osittain jälkihoidettuja ja metsittymässä, eli kaiken kaikkiaan kunnostustarpeeltaan vähäisiä. Maa-ainesten ottaminen Haapalankankaalla on ollut vähäistä. Alueella sijaitsee kolme vanhaa soranottoaluetta, joista kaksi on nykyisin virkistyskäytössä. Toisella alueista sijaitsee kuntoilurata. Kolmas soranottoalueista on muotoiltu ja alueelle on palautumassa kasvillisuus. Haapalankankaalla ei ole voimassa olevia maa-aineslupia. Tarkemmat tiedot kartoitetuista alueista on esitetty alustavassa kunnostus- ja jälkihoitosuunnitelmassa luvussa 10. Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävässä POSKI-projektissa Haapalankangas on luokiteltu maa-ainesten otolta suojeltavaksi ja Lintuharju rajoitetun maaainesten oton alueeksi (Britschgi ym. 1999). Luokitukseen vaikuttaneet tekijät on esitetty taulukossa 7. Taulukko 7. Haapalankaan ja Lintuharjun luokittelu pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävässä POSKI-projektissa (Britschgi ym. 1999). Maa-ainesten otolta suojeltavat alueet Haapalankangas Rajoitetun maa-ainesten oton alueet Lintuharju Pohjaveden suojelun ohella suojeluehdotukseen vaikuttaneet tekijät kaava-aluetta, harjujen suojeluohjelmaan kuuluva alue, valtakunnallisesti ja paikallisesti arvokas luonnon- ja maisemansuojelun kannalta Pohjaveden suojelun ohella ehdotukseen vaikuttaneet tekijät paikallisesti arvokas luonnon- ja maisemansuojelun kannalta, kiireellisesti suojelusuunnitelmaa tarvitseva alue 25

26 Toimenpiteet Maa-ainesten otto Eteläkankaalla Vuonna 2010 päättyneiden maa-aineslupien osalta tulee tarkistaa, että jälkihoitovelvoitteet hoidetaan maa-aineslupien edellyttämällä tavalla määräaikaan mennessä. Otetut alueet on pyrittävä jälkihoitamaan sitä mukaa kuin ottamistoiminta edistyy. Alueen jälkihoidossa olisi pyrittävä mahdollisimman yhtenäiseen ja luonnollisen kaltaiseen lopputulokseen tilarajoista huolimatta, myös vanhempien ottamisalueiden osalta. Metalliromu, vanhat akut, käyttämättömät säiliöt ym. tulee poistaa alueelta. Alueella varastoitavan pohjavesialueen ulkopuolelta tuodun pintamaakasan poiskuljetuksesta tulee huolehtia, eikä alueen ulkopuolelta tuodun pintamaan varastointia pohjavesialueella tule sallia jatkossa. Kotitarveottajia tulee ohjeistaa maa-ainesten ottamisesta pohjavesialueella ja kertoa velvoitteesta kunnostaa alue ottamisen päätyttyä. Ottajan tulee ilmoittaa kotitarveotosta valvontaviranomaiselle ottamispaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus silloin, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia. Mahdollisissa uusissa ottamislupahakemuksissa tulee ottaa huomioon alueen maisemaarvot (POSKI-projekti). Uusia ottamislupia ei tule myöntää luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaille harjualueille. Kyseiset alueet on esitetty kartalla liitteessä x. Kaupungin tulee varata ottamistoiminnan valvontaan riittävät resurssit, jotta lupaehtojen vastaiselta ottamiselta ja pohjavesiriskeiltä vältytään. Alueella tulee tehdä valvontakäynnit vuosittain. Sama koskee myös kotitarveottoalueita. Ajantasaiset ohjeet ottamistoimintaan liittyvistä suojakerrospaksuuksista, suojaetäisyyksistä, jälkihoidosta ym. löytyvät ympäristöministeriön (2009) ohjeesta Maa-ainesten kestävä käyttö, Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten. 7.4 Yritystoiminta Yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten aineiden kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Riskejä aiheutuu etenkin huoltoasemista, sahoista ja puunkyllästämöistä, pesuloista, sekä taimi- ja kauppapuutarhoista. Pohjaveden pilaantumistapaukset johtuvat tavallisesti säiliöiden ja viemäreiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Haitallisia aineita voi päästä pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, liuottimet, puutavaran käsittelyaineet, polttoöljy sekä torjunta-aineet. 26

27 Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueelle yritystoimintaa ja siihen rinnastettavia toimintoja on sijoittunut vain vähäisessä määrin Huonekaluteollisuus ja alan oppilaitokset Haapalankankaalla pohjavesialueen reunavyöhykkeellä sijaitsee yksi huonekalutehdas, joka on toiminut alueella vuodesta 1959 alkaen. Kemikaaleja (ohenteita, petsiä ja lakkaa) käytetään yrityksessä noin 250 litraa vuosittain. Kemikaalit säilytetään sisällä toimitiloissa betonilattialla, säilytystilassa ei ole lattiakaivoa. Kemikaalisäiliöillä ei ole suoja-altaita. Huonekalutehtaan yhteydessä viemäröidyssä ulkorakennuksessa sijaitsee litran lasikuituinen, suojarakenteeton öljysäiliö. Öljyä käytetään talvisin varalämmönlähteenä. Haapalankankaalla pohjavesialueen muodostumisalueella sijaitsevat Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksikön ja Koulutuskeskus Sedun yhteiset toimitilat, joissa opetetaan muun muassa huonekaluvalmistusta ja puuntyöstöä. Toimintaa on ollut kiinteistöllä luvulta alkaen. Puualalla kemikaaleja (mm. ohenteita, lakkaa, maalia) käytetään vuosittain noin 300 litraa. Aineita ei varastoida suuria määriä. Metallialalla kemikaalien käyttömäärät ovat hyvin pieniä. Valtaosa maalaustöistä tehdään samassa tilassa, jossa ei ole lattiakaivoa. Metallipajan lattiakaivoissa on hälyttimin varustetut öljynerotinkaivot. Tilat on viemäröity kunnalliseen jätevesiviemäriin. Kemikaalijätettä syntyy noin 160 litraa vuosittain, jäte varastoidaan tilapäisesti ennen poiskuljetusta ulkohallissa asfalttialustalla. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen pohjavesiryhmän edustajat tutustuivat huonekalutehtaaseen sekä oppilaitoksiin Pohjanmaan Nikkarikeskuksen toimintaan ei kuulu puutuotteiden valmistamista eikä kiinteistössä varastoida kemikaaleja. Huonekaluteollisuuden ja oppilaitosten toiminnan riskit pohjavedelle liittyvät lähinnä kemikaalien säilytykseen Vanha kauppakiinteistö Haapalankankaalla pohjaveden muodostumisalueella sijaitsee vanha kauppakiinteistö / viljavarasto, jonka toiminta on päättynyt 2000-luvun alkuvuosina. Kiinteistö on nykyisin yksityisen omistuksessa. Kiinteistöllä sijaitsee kaksi metallista suojarakenteetonta polttonestesäiliötä (maanalainen l ja maanpäällinen l). Säiliöt ovat tyhjiä. Etäisyys lähimmälle Kuusilehdon vedenottamolle on metriä. Kiinteistö ei nykyisellään aiheuta pohjavesiriskiä, mutta mahdollinen maaperän pilaantuneisuus säiliöiden ympäristöstä tulee selvittää. Kiinteistö on merkitty maaperän tilan tietojärjestelmään (laji: selvitystarve). 27

28 Kuva 9. Vanhan kauppakiinteistön ympäristö tulisi siistiä ja alueen maaperä tutkia. Kuva: Hanna Hentilä Leirintäalue Haapalankaalla Säläisjärven rannassa on ollut leirintäaluetoimintaa 1980-luvulta alkaen. Nykyinen leirintäalue, Sälli Camping on toiminut alueella vuodesta Alueella on 62 asfaltoitua vaunupaikkaa sekä viisi mökkiä, alue on avoinna toukokuusta syyskuun loppuun. Kaikki leirintäalueen kiinteistöt sekä septitankkien tyhjennyspiste on liitetty kunnalliseen jätevesiviemäriin. Leirintäalueella on oma uimaranta Säläisjärven yleisestä uimarannasta pohjoiseen. Leirintäalue sijaitsee Säläisjärven vedenottamon läheisyydessä, vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä. Aluetta ei ole sadevesiviemäröity, pintavedet imeytyvät maastoon. Alueen sijainnista johtuen toiminta-aika mahdollisissa onnettomuustilanteissa on hyvin vähäinen. Kuva 10. Sälli Camping. Kuvat: Hanna Hentilä, ja

29 Toimenpiteet - Yritystoiminta Kemikaalit tulee säilyttää tilavuudeltaan riittävissä suoja-altaissa myös sisätiloissa. Vanhan kauppakiinteistön maaperä polttonestesäiliöiden ympäristöstä tulee tutkia ja tyhjät polttonestesäiliöt poistaa. Leirintäalueen mahdollisia pohjavesivaikutuksia tulee tarkkailla (mm. öljy-yhdisteet). Tätä tarkoitusta varten alueelle tulisi asentaa muovinen pohjaveden havaintoputki. Putken mahdollinen sijainti on esitetty kartalla liitteessä x. 7.5 Muuntamot Muuntajissa pohjavesiriskiä aikaansaa niiden sisältämä muuntajaöljy, jonka määrä vaihtelee alle sadasta yli kilogrammaan muuntajan tehosta riippuen. Muuntajien äkilliset öljyvuodot ovat mahdollisia esimerkiksi salamaniskun tai muun vioittumisen seurauksena, pitkäaikaisten vuotojen syynä ovat usein rakenneviat tai osien vanheneminen. Kurikassa sähkönjakelua hoitaa Fortum. Haapalankangas Lintuharjun pohjavesialueella sijaitsee 16 pylväsmuuntamoa, joista 13 pohjaveden muodostumisalueella. Lisäksi Haapalankankaalla sijaitsee yksi puistomuuntamo pohjavesialueen reunavyöhykkeellä (Kirkko) ja yksi kiinteistömuuntamo pohjaveden muodostumisalueella (Kotikoulu). Muuntamoiden öljymäärä vaihtelee kilogrammaan. Muuntajissa ei ole suoja-altaita tai muita suoja-rakenteita. Fortumin mukaan yleisesti ottaen puisto- ja kiinteistömuuntamoissa on suoja-altaat, mutta pylväsmuuntamoissa ei. Yhtiö tulee saneeraamaan pohjavesialueiden pylväsmuuntamot puistomuuntamoiksi verkostoinvestointien yhteydessä. Tarkemmat tiedot pohjavesialueella sijaitsevista muuntamoista on esitetty taulukossa 8 ja muuntamoiden sijainti kuvassa 11 sekä liitteessä 11. Säläisjärven vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsee yksi pylväsmuuntamo, etäisyys Klapurin muuntamolta vedenottamolle on noin 270 metriä. Kuusilehdon vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä sijaitsee kolme pylväsmuuntamoa, lähin noin 60 metrin etäisyydellä ottamosta (Pappila). 29