Opioidiriippuvuuden toteaminen, Muuttunut päihdekäytön profiili

Transkriptio

1 LT Kaarlo Simojoki A-klinikkasäätiö, johtava ylilääkäri Gsm: Opioidiriippuvuuden toteaminen, Esityksen vieroitus- nimi tulee ja korvaushoito tähän HY päihdelääketieteenkurssi KS 1 Muuttunut päihdekäytön profiili 2012 hoitoon hakeutuvista kolme neljäsosaa oli opioidien käyttäjiä sekakäyttö entistä yleisempää, sillä huumeasiakkaista % ainakin kolme ongelmapäihdettä opioidien käyttäjistä 52% käyttää ongelmallisesti BZD buprenorfiini edelleen eniten käytetty opiaatti buprenorfiini-naloksonin väärinkäyttö lisääntynyt edelleen kuitenkin vähemmän haluttu = halvempi hoitoon hakeutuvilla 5% v pääasiallinen opioidi ennen buprenorfiinin aloittamista 2v edeltävästi muiden opiaattien iv käyttöä tähän kiinnitettävä huomiota pääosa lääkeopioideja hoito siinä vaiheessa vielä helpompaa vuonna 2010 korvaushoitoon halusi lähes 80% vastanneista noin kolmannes oli yrittänyt hoitoon pääsemättä KS 2 Päihdehuollon huumeasiakkaiden ensisijainen ongelmapäihde vuosina (%, n = 2 527) 100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% Rauhottava t lääkkeet Kannabis Alkoholi (+ huume) Stimulantit Opiaatit KS Lähde: THL Huumehoidon tietojärjestelmä 3 1

2 Opioidikäyttäjän polku Kokeiluvaihe sopeutumisvaihe pakonomainen vaihe väärinkäytön/ riippuvuuden kesto < 1 v 1 4 v > 4 v huumeiden käyttö Väärinkäyttö riippuvuus kaksijakoinen riippuvuus pakonomainen kuolleisuus noin 20 kertainen noin 50 kertainen tutkitusti vaikuttava hoitomuoto Buprenorfiini/ metadoni Buprenorfiini/ metadoni lähde: Johan Kakko esitys KS 4 Korvaushoito pohjoismaissa tiivis hoidon rakenne kevyt hoidon rakenne matala kynnys Tanska: 9000 potilasta met 90%, bup 10% korkea kynnys Ruotsi: 3400 potilasta bup 50%, met 50% Suomi: 2550 potilasta bup 65%, met 35% Norja: 6500 potilasta met 60%, bup 40% Skretting et al 2010, päivitetty KS 5 Potilasmäärät Suomessa KS 6 2

3 Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa (Ollgren et al, yhteiskuntapolitiikka 79 (2014):5) Koko Suomi Opioidien käyttäjät Amfetamiinin käyttäjät Pääkaupunkiseutu Opioidien käyttäjät Amfetamiinin käyttäjät Opioidiriippuvuuden diagnostiikka KS 8 Hoidon tarpeen arviointi ja aloitus 1. hoidon tarpeessa olevan potilaan tunnistaminen 2. diagnostiikka 3. sopivan hoito-ohjelman valinta 4. hoidon aloitus 5. hoidon toteuttaminen KS 9 3

4 Hoidon tarpeessa olevan potilaan tunnistaminen Monet syyt voivat tuoda potilaan vastaanotolle vammat, myrkytykset, infektiot, psyyke jne. psyykkinen tila aggressiivisuus ja vainoharhaisuus ilman aiempaa psykiatrista oireilua merkit päihteiden käytöstä pistosjälkiä ja pistospaikkojen infektio päihtymystila/vieroitusoireet kliiniset löydökset päihteiden käytön vaihtelevat eri päihteiden osalta Potilaan haastatteleminen ota riittävästi aikaa haastattelussa pyritään avoimuuteen ja luottamuksellisuuteen käytä avoimia kysymyksiä suhtaudu aina hieman varauksella saamiisi käyttömääriin, sillä usein potilas ei muista kaikkea painota, että tarvitset tiedot voidaksesi arvioida potilasta asianmukaisesti päihderiippuvuuteen liittyy paljon tunteita sosiaalinen häpeä tuomitseminen oma vika aistivat herkästi hoitohenkilökunnan asenteet ja peilaavat niitä keskittymiskyky heikentynyt ja odottamisen vaikeus KS 11 Miten diagnoosi tehdään? diagnostinen haastattelu tärkein keino anameesi, nykytila etc ajankohtaisen kliinisen tilan arviointi (status) aikaisemman dokumentoidun sairastelu/hoitohistorian analysointi tietojen kerääminen monelta taholta ja tiedon huolellinen kirjaaminen hoidolliset interventiot vieroitusoireiden hoito vieroitushoito tilaa/oheisongelmia selvittävät laboratoriotutkimukset KS 12 4

5 Diagnostiset kriteerit (F11.2) voimakas/pakonomainen opioidihimo/halu heikentynyt hallintakyky toleranssi käyttö elämän keskeisin asia/toiminta käyttö jatkuu haitoista huolimatta vieroitusoireet lopetus/vähennysvaiheessa (nopea retkahdus vieroituksen jälkeen) vähintään kolme kriteeriä viimeisen kuukauden aikana yhtäjaksoisesti tai mikäli yhtäjaksoiset ajanjaksot kuukautta lyhyempiä toistuvasti viimeisen 12 kuukauden aikana KS 13 Diagnostinen haastattelu (1) pakonomaisuus: milloin opioidien käyttö alkoi? koska huomasit, että lopettaminen/taukojen pitäminen on vaikeaa? milloin havaitsit, että jotain opioidia on saatava joka päivä? kuinka pitkiä taukoja pystyt pitämään käytössä? heikentynyt hallintakyky koska huomasit, että aloitit käytön uudestaan, vaikka olit päättänyt olla ilman tai pitää taukoa? koska huomasit, että käyttösi jatkuu, vaikka päätit ottaa vain yhtenä iltana? pystytkö pitämään käyttämäsi opoidiannoksen vakiona, vai joudutko käyttämään enemmän kuin olit suunnitellut? vieroitusoireet koska havaitsit, että lopetusyrityksesi yhteydessä tulee vieroitusoireita milloin ensi kerran hait apua vieroitusoireiden tai oireiden uhkan vuoksi? kuinka monta kertaa olet onnistunut vieroittautumaan? kuvaile sinulla esiintyneitä vieroitusoireita KS 14 Diagnostinen haastattelu (2) sietokyvyn lisääntyminen millaista opioidiannosta käytät aloittaessasi? pysyykö annos vakiona tai haluamasi suuruisena? oletko joutunut siirtymään suonensisäiseen käyttöön? keskimääräiset käyttöannoksesi/vrk millaisia ovat suurimmat annoksesi millaisilla annoksilla tulet toimeen käyttö elämän keskipisteenä milloin luovuit ensimmäisen kerran toiminnastasi/harrastuksestasi turvataksesi opiaatin saannin onko sinun rahoitettava/pakko rahoittaa opioidien saantia sellaisilla keinoilla, joita et pidä hyväksyttävinä miten joudut turvaamaan aineen saannin arkielämässäsi käytön jatkuminen haitoista huolimatta millaisia haittoja opioidien käytöstä on ilmennyt? onko ollut yliannostuksia, koska? sairaalaan joutumisia? infektiokomplikaatioita, todettu B-, tai C-hepatiitti, HIV oletko harkinnut/yrittänyt käytön lopettamista haittojen vuoksi onnistuminen/onnistumiset lopettamisyrityksissäsi KS 15 5

6 Arviointi päihtymystilassa statuksen kuvaaminen tärkeä psykomotoriset päihtymystilaa kuvaavat löydökset F11.0 kriteerit euforia, välinpitämättömyys, keskittymisvaikeudet, uneliaisuus, hengityksen hidastuminen, pistemäiset pupillit, pahoinvointi ja oksentelu (tyypillistä käytön alkuvaiheessa) tajunnan taso anamneesi tai muuten hankitut taustatiedot siitä, mitä on viimeksi käyttänyt huomioitavaa karkea käyttöhistorian/riippuvuuden arviointi ajatellen edessä olevaa ja uhkaavaa vieroitustilaa perusteellisempi riippuvuusdiagnostiikka syytä jättää hoidon seuraavaan tai seuraaviin vaiheisiin KS 16 Arviointi vieroitustilassa statuksen kuvaaminen tärkeä psykomotoriset vieroitusoireita kuvaavat löydökset F11.3 kriteerit craving, ahdistuneisuus, laajentuneet pupillit, unihäiriöt, hikoilun ja palelun vaihtelu, haukottelu, silmien ja nenän vetinen vuoto, lihaskrampit, sydämentykytys, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, säryt ja kivut SOWS tehdään diagnostinen haastattelu huomioitavaa mikäli potilas on vieroitushoidossa, pystytään luotettavampaan riippuvuusdiagnostiikkaan lääkkeellisen stabilisoinnin jälkeen potilas on vähäoireinen tai miltei oireeton lääkevasteesta voidaan arvioida ajankohtaista toleranssia ja vieroitustilan voimakkuutta vieroitusyrityksen aikana mahdollista arvioida myös vieroitushoidon onnistumisennustetta KS 17 Opiaattivieroitustila (F11.3) Oireyhtymä (alkaminen ja kesto) esivaihe (3-4 t viimeisestä annoksesta varhaisoireet (8-10 tuntia viimeisestä annoksesta) täysin puhjenneet oireet (1-3 päivää viimeisestä annoksesta Pitkittyneet vieroitusoireet (kesto tarkemmin määrittelemätön Oireet oireiden pelko; ahdistuneisuus, craving ahdistuneisuus, levottomuus, craving pahoinvointi, laajat pupillit ym voimakas ahdistus, oksentelu, lihaskrampit, impulisiivinen käyttäytyminen, sydämentykytys, vapina, kivut, voimakas craving matala RR, hidas syke, unettomuus, energiattomuus, ruokahaluttomuus, craving KS 18 6

7 SOWS (Short Opiate Withdrawal Scale) Arvioidaan seuraavia asioita: - Huonovointisuutta - vatsan kouristuksia - lihaskramppeja/nykimisiä - palelua - sydämen tykytystä - lihasjännitystä - kipua ja särkyä - haukottelua - silmien vuotamista - unettomuutta - ripulia - muita oireita asteikolla 0-3: 0= ei lainkaan, 1= lievää, 2 = kohtalaista, 3= voimakasta KS 19 Arviointi vieroitustilassa statuksen kuvaaminen tärkeä psykomotoriset vieroitusoireita kuvaavat löydökset F11.3 kriteerit craving, ahdistuneisuus, laajentuneet pupillit, unihäiriöt, hikoilun ja palelun vaihtelu, haukottelu, silmien ja nenän vetinen vuoto, lihaskrampit, sydämentykytys, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, säryt ja kivut SOWS tehdään diagnostinen haastattelu huomioitavaa mikäli potilas on vieroitushoidossa, pystytään luotettavampaan riippuvuusdiagnostiikkaan lääkkeellisen stabilisoinnin jälkeen potilas on vähäoireinen tai miltei oireeton lääkevasteesta voidaan arvioida ajankohtaista toleranssia ja vieroitustilan voimakkuutta vieroitusyrityksen aikana mahdollista arvioida myös vieroitushoidon onnistumisennustetta KS 20 Arviointi stabilisoidussa vaiheessa onko potilas stabilisoinut tilansa katulääkityksellä mitä opioideja käyttää mitä muita lääkkeitä käyttää millaisen annoksen hän tarvitsee tilan ylläpitämiseksi miten käyttää (sl. iv, nasaalisesti) tehdään diagnostinen haastattelu huomioitavaa kehittyneet taidot/valmiudet/olosuhteet hallita stabilisoitunutta tilannetta jatkohoitovalmiuksien/muutosmotivaation arviointi KS 21 7

8 Opioidiriippuvuuden arviointi lääkkeettömässä vaiheessa onko oikeasti lääkkeetön? potilaat mieltävät lääkkeettömyyttä eri tavoilla tehdään diagnostinen haastattelu huomioitava kliiniset merkit myöhäisvieroitustilasta ja niiden aiheuttama haitta ainehimon voimakkuus ja relapsiriskit aikaisempi kokemus pysyä erossa opioideista ilman ulkoista kontrollia? motivaatio/motivaatioristiriidat suhteessa valvottuun lääkehoitoon? KS 22 Diagnostiikan tueksi struktroudut kyselykaavakkeet: liitettävä aina taustatietoihin AUDITin herkkyys 68%- 93% ja spesifisyys noin 90% muita: SADD, ADS, Europass laboratoriokokeet alkometri PVK, CRP, B-Gluk, P-K/Na, Alat, Krea potilaan luvalla U-huumet/lääkkeet, hepatiiti, HIV huume- ja lääkeseulat pikaseulassa yleensä: kannabis, amfetamiini, opiaatit, BZD, Bup Muistettava myös lääkkeet mm. tarmadoli huumeet näkyvät 6 tuntia 28 vrk vähintään 1 varmennus/ erittely antaa kuvan käytetyistä päihteistä/lääkkeistä KS 23 Sekakäytön merkitys diagnostiikan kannalta lähes kaikilla (90%) suomalaisilla opioidiriippuvaisilla esiintyy haittaavaa sekakäyttöä sekakäyttö/riippuvuus muiden ryhmien päihteistä ei este eikä edes merkittävä haitta opioidiriippuvuuden diagnostiikassa saattaa haitata vieroitustilan/päihtymystilan ainespesifiä arviointia otettava huomioon vieroitushoidon ja stabilisaatiovaiheen lääkehoitoratkaisuissa samoin kuin kokonaiskuntoutuksen suunnittelussa KS 24 8

9 Komorbiditeetti muu psyykkinen sairaus alkoholisteista 37% :lla huumeiden käyttäjistä 55%:lla psykiatrisista potilaista noin 30%:lla on alkoholi- tai huumeongelma ahdistuneisuus- ja persoonallisuushäiriö noin 80% psyykkinen häiriö edelsi päihderiippuvuutta mielialahäiriöt pisteprevalenssi n. 15 % noin 50% ilmaantunut päihderiippuvuuden jälkeen Hus/ päihd psyk kh arvioon hakeutuvista noin 70% KS 25 (National Institute of Mental Health, Päihdelääketiede/ Duodecim) Soveltuvuus korvaushoitoon korvaushoidon edellytys on opioidiriippuvuus yhteisteistä näkemystä ei ole siitä kuinka pitkän riippuvuusvaiheen jälkeen korvaushoito on perusteltua aloittaa korvaushoidon ei tule olla ensimmäinen hoito(muoto) on syytä arvioida muiden hoitovaihtoehtojen soveltuvuus psykiatrinen diagnostiikka on tärkeä, ns. kaksoisdiagnoosipotilaat muut psykiatriset sairaudet on hoidettava erikseen, mutta samanaikaisesti yhteistyö yleis- ja päihdepsykiatrian kanssa arvioidaan myös sosiaalinen tilanne; on vaikea käydä onnistuneesti korvaushoidossa, mikäli on asunnoton psykososiaaliset edellytykset kiinnittyä eri tyyppisiin kuntoutusohjelmiin tarvittaessa valmentaminen vaativampaan kuntoutukseen arvion hoidon tarpeesta ja päätöksen hoitoon ottamisesta tekee aina lääkäri hoitopaikasta voi päättää muu taho KS 26 Opioidivieroitus KS 27 9

10 Opioidivieroitushoito OIREET ilmaantuvat yleensä 1 5 vuorokautta käytön loppumisen jälkeen heroiinin käyttäjillä oireet ilmaantuvat muutamassa tunnissa, ovat pahimmillaan tuntia viimeisestä annoksesta ja kestävät 7 10 vuorokautta. kodeiinin käyttäjillä oireet ilmaantuvat hitaammin ja kestävät noin kaksi viikkoa buprenorfiinin käytön lopettamisen jälkeen oireet ilmaantuvat 1 3 vuorokaudessa ja kestävät jopa 3 4 viikkoa ahdistuneisuus, levottomuus, kivut ja säryt, vapina, kouristukset, oksentelu, kuume ja huumehakuinen käyttäytyminen HOITO tehokas tapa estää vieroitusoireet on antaa potilaalle tunnin kuluessa viimeisestä huumeannoksesta yksilöllinen annos buprenorfiinia tai metadonia. Tällä hoidolla voidaan potilaan tila vakiinnuttaa ja sitten siirtyä jatkohoitoon. metadonihoidon aloittamiseen tarvitaan erityishoitopaikka buprenorfiinihoito voidaan aloittaa ympäristössä, jossa lääkitystä voi valvoa vähemmän koulutettu henkilökunta tai potilaan omainen lofeksidiini (Suomessa erityisluvalla) ja klonidiini vähentävät vieroitusoireita mutta aiheuttavat useammin haittavaikutuksia ja potilaat keskeyttävät hoidon nopeammin kuin buprenorfiinilla tai metadonilla hoidettaessa. lofeksidiinilla on vähemmän haittavaikutuksia (verenpaineen lasku, bradykardia) kuin klonidiinilla (A) Laitosvieroitus (1) on soveltuvin potilaille, joilla on monipäihdeongelma psykiatrista liitännäissairastavuutta vaikea sosiaalinen tilanne, esim. asunnottomuus kesto tulee suhteuttaa potilaan kokonaistilanteeseen eikä määrittää vain valitun vähennysohjelman mukaan opioidivieroituksen aikana on huolehdittava myös potilaan käyttämien muiden päihteiden asianmukaisesta vieroitushoidosta Laitosvieroitus (2) Kiinteä ohjelma päivä 10 pv 7pv 3pv 1 8mg 8mg 12mg 2 6mg 6mg 8mg 3 4mg 4mg 8mg 4 4mg 4mg 5 4mg 2mg 6 2mg 2mg 7 2mg 0mg 8 2mg 9 2mg 10 0mg Joustava ohjelma päivä suos. annos kok. annos 1 4mg + 2-4mg tarv 4-8mg 2 4mg + 2-4mg tarv 4-8mg 3 4mg + 2mg tarv 4-6mg 4 2mg + 2mg tarv 0-4mg 5 2mg tarv 0-2mg 6 0mg 0mg 7 0mg 0mg 10

11 Vieroituksen jälkeen jatkohoitovaihtoehdoista on keskusteltava potilaiden kanssa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa heidän hakeuduttua vieroitushoitoon kerrottava heille vieroituksen jälkeenkin jatkuvasta psykososiaalisen tuen ja terapian tarpeesta, vertaistukiryhmistä, laitoskuntoutusohjelmista, antagonistihoidosta sekä korvaushoidosta kun opioidien käyttö on onnistuneesti lopetettu potilasta on vieroitusohjelman loppuvaiheessa uudelleen rohkaistava siihen jatkohoitovaihtoehtoon, joka todennäköisesti auttaa heitä parhaiten pysymään erossa opioideista mikäli avovieroituspotilas ei siirry jatkohoitoon toiseen yksikköön on hänelle järjestettävä joka tapauksessa mahdollisuus riittävän tiiviseen avohoitoon 3-6 kuukauden ajaksi tutkimusten ja kansainvälisten kokemustenkin perusteella osa potilaista hyötyy vieroituksen jälkeen aloitettavasta opioidiantagonisti-lääkehoidosta, esim. naltreksonilla Opioidiriippuvuuden lääkkeellisesti tuettu kuntoutus KS 32 STM 33/2008 asetuksen mukainen hoitojen määritelmä ja edellytykset vieroitushoito: tähtää lääkkeettömyyteen korvaushoito: kuntouttavaa hoitoa, tähtää päihteettömyyteen tai hoidon tavoitteena haittojen vähentyminen ja elämänlaadun parantuminen hoito voidaan aloittaa sellaiselle potilaalle, joka ei ole vieroittautunut opiaateista KS 33 11

12 Soveltuvuus korvaushoitoon korvaushoidon edellytys on opioidiriippuvuus yhteisteistä näkemystä ei ole siitä kuinka pitkän riippuvuusvaiheen jälkeen korvaushoito on perusteltua aloittaa korvaushoidon ei tule olla ensimmäinen hoito(muoto) on syytä arvioida muiden hoitovaihtoehtojen soveltuvuus psykiatrinen diagnostiikka on tärkeä, ns. kaksoisdiagnoosipotilaat muut psykiatriset sairaudet on hoidettava erikseen, mutta samanaikaisesti yhteistyö yleis- ja päihdepsykiatrian kanssa arvioidaan myös sosiaalinen tilanne psykososiaaliset edellytykset kiinnittyä eri tyyppisiin kuntoutusohjelmiin oirekontrolli/vieroitusmotivaatio/hoitomotivaatioarvion hoidon tarpeesta ja päätöksen hoitoon ottamisesta tekee aina lääkäri hoitopaikasta voi päättää muu taho KS 34 Lääkehoidon tavoitteet opiaattiriippuvuuden hoito yliannosteluiden vähentäminen erityisesti kuolemat HIV:n ja C-hepatiitin leviämisen estäminen hoidon mahdollistuminen rikollisuuden pysäyttäminen syrjäytymisen pysäyttäminen päihdekäytön haittojen minimointi potilaan hoitoon kiinnittäminen muiden päihteiden ongelmakäytön hoidon mahdollistaminen psykososiaalisen hoidon mahdollistaminen KS 35 Korvaushoidon tavoitteet psyykkinen ja fyysinen kuntoutuminen kuntoutustarpeen arviointi fyysinen, psyykkinen, ammatillinen, sosiaalinen sitouttaa potilas hoitoon antamalla mahdollisuus vaikuttaa ja vastuuta moniogelmaisuuteen vaikuttaminen päihteettömän identiteetin tukeminen elämänhallinta toiminnallisten valmiuksien kehittäminen, joilla kykenee selviämään arjesta päihteettömänä KS 36 12

13 Hyvän hoidon edellytyksiä varhainen puuttuminen ongelmiin selkeät ja yhtenäiset hoito- ja lääkelinjaukset moniammatillinen yhteistyö ja verkostotyöskentely riittävät toimintaedellytykset mahdollisuus säännölliseen hoitokontaktiin ja riittävän pitkiin vastaanottoaikoihin hoitokäynnit perustuvat potilaan ja työntekijän väliseen luottamukselliseen vuorovaikutus-suhteeseen potilaalla mahdollisuus tulla kuulluksi hoitosuhteen pysyvyys hoitosuhteen rakentaminen edellyttää työntekijältä mm. potilaan kunnioittamista autonomisena yksilönä kykyä yhteistyöhön ja herättää potilaassa luottamusta ammattitaitoonsa ja auttamishaluunsa kykyä olla vuorovaikutussuhteessa aktiivinen ja rakentava KS 37 Motivaatiosta riippuvuusongelmissa aina kyse myös motivaatio-ongelmasta motivaatiojärjestelmä - energisoi ja suuntaa käyttäytymistä, vaikuttaa valintoihin - ilmenee kaikessa toiminnassa, vaikuttaa monissa yhteyksissä ja kaikkina aikoina muuttunut käsitys ennen ajateltiin, että motivaatio on hoidon välttämätön edellytys, ilman sitä potilasta ei voida auttaa motivaation puute syynä miksi potilas ei aloita/jatka hoitoa tai hoito epäonnistuu motivoituminen potilaan vastuulla, puuttuminen potilaan vika motivaatio potilaan ominaisuus jota joko on tai ei ole nykyään katsotaan, että motivaatio on dynaaminen ja vaihteleva ilmiö (ajan/tilanteen mukaan) motivaatiota voidaan muuttaa ja voimistaa (potilas/työntekijä) työntekijän tyyli vaikuttaa ratkaisevasti motivaatioon hoitajan tehtävä herätellä ja voimistaa potilaan motivaatiota (M. Miller) KS 38 Hoidon vaiheet hoidontarpeen arviointi ja aloitus Intensiivivaihe (kesto 3-12kk) riittävän lääkeannoksen saavuttaminen elämäntilanteen rauhoittaminen oheiskäytön loppuminen päivittäiset käynnit lääkkeenjaossa stabiili vaihe (kesto12- xkk) harvennetut käynnit lääkkeenjaossa potilaan tilanteen mukaan kotilääkitys korkeintaan 7 vrk kerrallaan elämäntilanteen vakautuminen kuntoutuksen eteneminen siirtyminen apteekkisopimukselle (kesto xkk) hyvä hoitomyönteisyys elämäntilanne tasapainottunut ja hallinnassa ei ajankohtaisesti tarvetta intensiiviseen psykososiaaliseen työskentelyyn lääkitys apteekkisopimuksen puitteissa korkeintaan 14vrk kerrallaan KS 39 13

14 Lääkehoidon seuranta korvaushoidossa erityisen tärkeätä on seurata määrättyjen lääkkeiden yhteisvaikutukset bentsodiatsepiinit psyykelääkkeet SSRI neuroleptit potilaan sitoutuminen lääkehoitoon sovittujen käyntiaikojen ja ohjeiden noudattaminen oheiskäytön aiheuttamat vaaralliset yhteisvaikutukset alkoholi, bentsodiatsepiinit ja opiaatit lääkehoidon seuranta on osa hoitosuunnitelmaa KS 40 Espoon A-klinikka/ KS Korvaushoidon tuloksellisuus korvaushoito hoitaa tehokkaasti opioidiriippuvuuta ja sen haittoja niin lääketieteellisesti kuin taloudellisesti NIH:n arvio on, että korvaushoito on 18 kertaa halvempaa kuin hoidotta jättäminen: hoito/potilas = 2400$/v ja hoidotta jättäminen = 43000$/v suurin osa potilaista on hyötyy hoidosta hoitoaika saattaa vai pitäisi olla hyvinkin pitkä?! korvaushoitolääkityksestä vieroittautuu noin 10-20% potilaista retkahtamatta sen jälkeen päihderiippuvuus on uusiutuva sairaus hoitotavoitteiden asettaminen potilaskohtaisesti onnistumisen määrittely on siten myös aina potilaskohtaista KS 41 Hoitoajat ja vieroittautuminen Ruotsalainen MMT RTC: 2v seuranta hoidon aloituksesta 12% vieroittautuneet lääkkeestä (Gunne et al 1981, Drug and Alcohol Dependence) 15 vuoden 38 potilaan seuranta Tukholmassa 7/38 (18%) onnistuneesti viroittuneet (Hiltunen et al 2011, nordic Journal of Psychiatry) 18 kk 4183 potilaan seuranta, jotka lopettaneet MMT Kandassa 13% onnistuneesti vieroittautuneet (Nosky et al 2012, Addiction) KS 42 14

15 Haasteena korvaushoito on lukuisissa tutkimuksissa todettu tehokkaimmaksi opioidiriippuvuuden hoitomuodoksi siitä huolimatta suhtautuminen tähän hoitoon on edelleenkin ristiriitaista se on näkynyt Suomen huumausainepolitiikassa sekä hoitojärjestelmän kehittämisessä ja kehityksessä erityisenä huolena on edelleen korvaushoitolääkkeiden buprenorfiinin ja metadonin väärinkäyttö tai niiden päätyminen katukauppaan muista pohjoismaista poiketen buprenorfiini on Suomessa eniten suonensisäisesti väärinkäytetty opiaatti tämä asettaa erityisiä haasteita hoidon kehittämiselle KS 43 Pohdintaa kaiken hoidon tulee olla yksilöllistä ja toteuttaa yhteisymmärryksessä potilaan kanssa myös päihdepotilailla hoidon tarve arvioitava yksilöllisesti ja säännöllisesti hoitotahon toimesta aikarajat toimimattomia riippuvuussairauden pitkäkestoisuus huomioiden kuntoutuminen on pitkäkestoinen prosessi ja tuen tarve vaihtelee nopeastikin eri aikoina lääkkeettömiä ja lääkkeellisiä hoitoja ei tule asettaa vastakkain vaan nähdä toisiaan täydentävinä potilaan hoitojatkumossa keskeistä hoidossa on psykososiaalinen kuntoutus, ei pelkkä lääkehoito KS 44 15