PERSOONALLISUUDEN KEHITYSTÄ SELITTÄVÄT TEORIAT

Transkriptio

1 PERSOONALLISUUDEN KEHITYSTÄ SELITTÄVÄT TEORIAT TÄHKÄ SYKSY 2016 Psyykkinen syntyminen ja mielen rakentuminen alkavat syntymän jälkeen ja kehittyvät yksilölliseksi persoonallisuudeksi varhaislapsuudessa vuorovaikutuksessa kasvuympäristön kanssa. Rinnasteiset käsitteet Mieli ja psyyke Itse, minä ja ego Minän, itsen kokemuksellinen ja elämyksellinen puoli = kaikki se, minkä yksilö liittää itseen. Objekti = elollinen olento, viettipyrkimyksen purkautuminen toiseen, tunnekohde Objektissuhde= suhde toiseen, yleensä hoitaja Suhde= tunnepitoinen mielikuva objektista, joka saa merkityksellisen aseman. Mieli rakentuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa koetun objektimaailman kanssa. PSYKODYNAAMINEN TEORIA Freudin teoria = psykodynaaminen teoria ihmisen persoonallisuuden kehityksestä. Teorian mukaan ihminen kehittyy läpi koko elämänkaarensa, toimien mielensisäisten tarpeiden ja voimien ristipaineessa. Teoria korostaa varhaislapsuuden merkitystä persoonallisuuden perustan muovautumisen ja myöhemmän kehityksen kannalta. Varhaiskehityksen vaiheet ovat kaikille samoja, mutta kehitystehta vien ratkaisu vaikuttaa persoonan kehittymiseen. Erityispiirteena psykodynaamisessa na kemyksessa on ollut tiedostamattoman korostaminen. PSYKODYNAAMINEN TEORIA Psyyken rakenteen perustana kolmijako: Id ( se ) on ihmisen halujen ja viettien varasto, joka toimii mielihyva periaatteella id on psyyken tiedostamaton puoli. Se edustaa synnynna isia biologisia vietteja, kuten seksuaalisuutta ja aggressiivisuutta. Na ita tarpeita ihminen pyrkii luontaisesti tyydytta ma a n va litto ma sti. Ego (mina ) tarkoittaa pa a asiassa tietoisuuden tasolla toimivaa mielen osatekija a, joka pyrkii sovittamaan tiedostamattomasta tulevia erilaisia haluja todellisuuden vaatimuksiin. Superego (ylimina ) on muodostunut kasvatuksen ja sosiaalistumisen perusteella, sen tehta va na on kontrolloida egoa. Superego on osin tietoinen, osin tiedostamaton. Minän tehtävänä on löytää tasapaino kahden jännitteen (ID ja Superego) välillä. 1

2 PSYKODYNAAMISEN TEORIAN HEIKKOUDET Psykodynaamista teoriaa on kritisoitu siita, etta teoriaperusta pohjautuu melko pieneen aineistoon, joka on sidoksissa aikansa kulttuuriin. Yleisesti psykodynaamiset teoriat kehittyivät selitta ma a n mielen ha irio ita, eiva tka siksi va ltta ma tta sopisi yleisiksi mielen toiminnan kuvauksiksi. PSYKOLOGISEN SYNTYMÄN TEORIA Margaret Mahlerin psykologisen syntyma n teoria kuvaa lapsen varhaiskehitysta, lapsen minuuden syntymista. Psykologinen syntymä tapahtuu kolmen elinvuoden aikana, jolloin lapsi tajuaa olevansa oma, itsena inen kokonaisuutensa ja ha nesta kehittyy yksilo = separaatio-individuaatiokehitys koostuen nelja sta toisiaan seuraavasta vaiheesta: 1. Eriytymisen ja kehominuuden muodostumisen vaihe 5-8/kk 2. Harjoitteluvaihe 8-10/ 15 kk 3. Uudelleen laḧentymisvaihe kk 4. Yksilo llisyyden kiinteytymisvaihe 24 kk -> SYNTYMÄ Lapsi on ensimmäisten elinviikkojensa aikana sisäänpäin kääntynyt eli autistinen. Vauva reagoi vain oman elimistönsä aistimuksiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin esim. koviin ääniin. Ensimmäisenä kuukautena vauva reagoi synnynnäisten motoristen refleksien avulla. Fysiologiset toiminnot : nälkä ja jano ovat voimaakkaan mielipahan sävyttämiä-> vauva alkaa kiinnittämään huomiota ihmiseen, joka poistaa epämukavan olon. Fysiologiset tarpeet ovat keskeisiä mielen kehittymisen kannalta - motivoivat psyykkisen syntymän. SYMBIOOTTINEN VAIHE Hermoston kehittyessä toisen elinkuukauden aikana heikko tietoisuus tarpeita tyydyttävästä hoitajasta -> siirtyminen symbioottiseen vaiheeseen Mielihyvä-mielipaha -> psyykkisen suhteen rakentamisen alku (symbioottinen suhde 0-4 kk) Vauvan ja äidin symbioosi on edellytys lapsen itsenäistymiselle erilliseksi yksilöksi. Varhaisen minän/itsen ylläpitäminen motivoi symbioottiseen suhteeseen. Jos ei ole ollut psyykkisesti toisesta riippuvainen, ei voi psyykkisesti erotakaan toisesta. 2

3 SYMBIOOTTINEN VAIHE ERIYTYMISEN VAIHE Muutaman kuukauden kuluttua lapsi alkaa kiinnittää huomiota ympäristön ärsykkeisiin. Näkö-, kuulo- ja hajuaistit. Ennen eriytymistä lapsen kokemusmaailma rakentuu pelkästään mielihyvänsävyisistä mielikuvista. Kielteiset kokemukset lapsi käsittelee fysiologisesti ja somaattisesti. Onnistuneen symbioosivaiheen myötä lapsi alkaa eriytyä äidistä, (4-5kk) 1. Eriytyminen Ruumillisen riippuuvuden väheneminen 5-6 kk, joka kestää n. 5 kk. Vaiheen aikana lapsen silmän, suun ja käden koordinaatio kehittyy. Lapsi osoittaa mielenkiintoa toisia kohtaan hakiessaan mielihyvää ja virikkeitä ympäristöstään. Vanhemman ennakoitavuus ja kyky vastata lapsen tarpeisiin on edellytys itsen säilymiselle - kyseenalaistamaton yhteys toiseen. Eriytyminen on edellytys erillisyyden kokemukselle Ennenaikainen eriytyminen on uhka ydinminuudelle. ERIYTYMISEN VAIHE HARJOITTELUVAIHE Onnistuneen kehityksen eteneminen seuraavaan vaiheeseen edellyttää äidin saatavuutta ja äidin oman toiminnan sopeuttamista lapsen tarpeisiin (dyadinen suhde, emotionaalisesti saatavilla olo ja synkronia). Äiti on säiliö, joka käsittelee lapsen tunteita hän puolestaan Lapsen tunteiden sanottaminen, palauttaminen sopivalla tavalla Kehollinen rauhoittaminen - tunteiden säätelyn opettamista 2. Harjoitteluvaihe Liikkumataidot kehittyvät muuttaen lapsen käsitystä maailmasuhteista Fyysinen irrottautuminen, vahvistaa mielikuvaa minästään erillisenä yksilönä. Etäisyys äidistä ryömimällä, konttaamalla, kävellen, ympäristöä tutkimalla. Erillisyys herättää lapsessa avuttomuuden tunteita Lapsi ka y va lilla tankkaamassa turvallisuutta a idista, tarvitsee siirtymäobjektit esim. nalle. Lähestymisen avulla lapsi säilyttää mielikuvan äidistä ja itsestä. Eroahdistus - autonomiapyrkimys: avuttomuus, mutta samalla halu selvitä kaikesta. Näkyy yliaktiivisuutena ja levottomuutena. Äidin suhteen negatiivisuutta, isään lähestyminen. 3

4 HARJOITTELUVAIHE UUDELLEEN LÄHENTYMINEN Vanhemman tehtävä harjoitteluvaiheessa on tukea lapsen autonomiaa ja sopiva etäisyys lapseen tukee turvallista kasvua kohti erillisyyttä. Vanhemman emotionaalinen saatavilla olo tärkeää Isän rooli tulee tärkeämmäksi Ongelmat: Vanhempi ei kykene antamaan tilaa lapsen itsenäistymispyrkimyksille eikä löydä sopivaa etäisyyttä. 3. Uudelleen lähentyminen kk Lapsi alkaa kognitiivisen ja fyysisen kehityksensä myötä vähitellen ymmärtää, ettei hänen mielikuvansa äidistä ja äiti ole yksi ja sama. Käsitys itsestä erillisenä olentona vahvistuu, samalla lapsi tiedostaa kykenemättömyytensä selvitä ilman äitiä. Erillisyys lisää avuttomuuden ja pienemmyyden tunnetta, mikä aiheuttaa ahdistusta, jolloin lapsi uudestaan lähestyy äitiä Lapsi haluaa jakaa kokemukset äidin kanssa - tuo esineitä seuraa liikkeitä, varjostaa (eroahdistus) Lapsi ratkaisee riippuvuuden ja itsenäisyyden ristiriidan kehittämällä omaa itsenäisyyttään. Kontakti sanojen ja leikin avulla. UUDELLEEN LÄHENTYMINEN UUDELLEEN LÄHENTYMINEN Kokemus voivansa ehdollisesti hallita suolen ja rakon toimintaa lisää autonomian tunnetta. Leikki auttaa lasta ymmärtämään ja hahmottamaan toisten mieltä ja ruumista ja hallitsemaan kokemuksiaan. Lapsen ehdoilla tapahtuvassa leikissä vanhemmalla on mahdollisuus ymmärtää lapsen kokemuksia ja tukea lasta niiden käsittelyssä Kielellinen kyky mahdollistaa uusien kehitystehtävien työstämisen leikin ja puheen avulla. Sisäinen puhe = psyykkisten sisa lto jen sitominen Vanhemman kyky vastata lapsen tarpeisiin uudelleenlähentymisvaiheessa on tärkeää lapsen kehitysvaiheen kriisin ratkaisemiseksi Emotionaalisesti saatavilla oleva vanhempi Vanhemman huomio ja hyväksyntä -peilaus tukee kehitystehtävän onnistumista ja vahvistaa lapsen autonomiaa Lapsella säilyy halu yrittää, jolloin oma tahto ja autonomian tunne vahvistuvat. Liian ankara siisteyskasvatus haittaa luonnollista kehitystä -> lapsi alkaa mekaanisesti kontrolloimaan itseään Vanhempien kyky sietää lapsen uhmaa ja samalla asettaa käyttäytymiselle rajat tärkeää säätelytaitojen kehittymiseksi Lapsi oppii ettei vihasta seuraa hylkääminen Turvallisten rajojen puute: agression hallinnan vaikeudet ja vaikeudet säädellä omaa toimintaa. 4

5 YKSILÖITYMISEN VAIHE YKSILÖITYMISEN VAIHE 4. Yksilöitymisen vaihe n. 2 v -> Lapsi löytää sopivan etäisyyden äitiin. Sosiaalinen vuorovaikutus ympäristön kanssa ja sopiva etäisyys äitiin edistävät yksilöitymistä. Kielellinen kyky kehittyy. Oman sukupuolensa tunnistaminen. Äidin emotionaalinen saatavilla olo mahdollistaa peilaamisen ja samaistumisen. Lapsi hyväksyy vähitellen oman erillisyytensä - tietoisuus minästään. Tunnekohteet muuttuvat pysyväisiksi. Tunnekohteen pysyvyyden myötä lapsi ymmärtää, että samassa ihmisessä, niin muissa kuin hänessä itsessäänkin, on hyvää ja pahaa. Lapsi kestää kieltoja raivostumatta heti ja suostuu kompromisseihin. Lapsi saavuttaa suhteellisen pysyvän yksilöllisyyden 3 ikävuoteen mennessä Edellyttää että lapsi pystyy näkemään, että samassa ihmisessä on sekä hyvää että pahaa IDENTITEETIN RAKENTUMINEN IDENTITEETIN RAKENTUMINEN Identiteetin kehitys jatkuu samaistusten kautta Ympäristön asenteet sisäistetään itsen kontrollin välineeksi, yliminäksi. Tärkeää saada palautetta omista taidoista ja kyvyistä. Nolaaminen ja mitätöiminen erittäin haavoittavaa. Tunteiden tunnistamisen ja sanottaminen - ymmärtämällä lapsen tunteita ja sanottamalla niitä, jolloin pelottava tunne saa mielekkään merkityksen. Vanhemman osoittama arvostus, iloitseminen lapsen taidoista, yrittämisestä ja arvostelun välttäminen tukevat lapsen halua oppia ja kehittyä. Sosiaaliset taidot ja kyvyt kehittyvät leikeissä toisten kanssa Lapsen sosiaalisen ympäristön laajetessa lapsi peilaa (peilisuhde) käsitystä itsestään myös muiden häntä hoitavien palautteesta rakentaen identiteettiään, joten kehitystä tukevat kaikki ne aikuiset henkilöt, jotka vastaavat lapsen hoidosta. Peilisuhteen vaikutus on erittäin suuri lapsuudesta nuoruusvuosiin, mutta vielä aikuisenakin muiden antama palaute on tärkeä minäkäsityksen ylläpitäjä. 5

6 YHTEENVETOA INTEGRATIIVINEN MALLI KEHITYKSESTÄ Lapsen ominaisuuksien temperamentin ja herkkyyden huomioiminen Kokonaisvaltainen hoiva ja huolenpito, tarpeiden tyydytys ennakoitavasti, johdonmukaisesti ja riittävän nopeasti. Reagointi lapsen viesteihin - lapsi oppii liittämään kokemuksiaan itseensä kuuluviksi vanhemman kannatellessa lasta ja peilatessa lapsen tunnetiloja katseen, kosketuksen, hymyn ja äänen välityksellä Vanhempi on säiliö, tunnetilojen kannattelija, joka käsittelee lapsen tunteet ja välittää ne lapselle sopivasti muokattuna ja sulatettuna muuttaen sietämättömän hädän siedettäväksi: tunne saa merkityksen. (mentalisaatio) Lapsi oppii omien rajojen tunnistamista ja kehonsa kokemista hyvänä lämpimän kosketuksen, hoivan ja viestien vuorovaikutuksessa. Itsesäätely mahdollistuu kun itse eriytyy - lapsi oppii hoivan avulla pikkuhiljaa odottamaan tyydytyksen saapumista ja rauhoittamaan itseään. Perimä (Nature) Biologiset tekijät Geenit Hermosto Kulttuuri Kulttuuri Yhteisö Perhe Vanhemmat Lapsi Itse Yksilölliset tekijät Temperamentti Älykkyys Sosiaalinen kompetenssi Mukaellen Samefoff Integratiivisessa mallissa yhdistetään eri teorioiden käsityksiä yksilön kehityksestä ottaen huomioon perimän, biologisten tekijöiden ja hermoston vaikutuksen kehitykseen, yksilöllisten ominaisuuksien (mm. temperamentti, kognitiiviset taidot) lisäksi huomioiden myös ympäristön (perhe, perheenjäsenten vuorovaikutus, läheiset, päiväkoti, koulu, kulttuuri) vaikutuksen kehitykseen. (Sameroff 2010). Ihminen on biopsykososiaalinen kokonaisuus Perimä (geenit) antaa rajat sille kehitykselle, jonka toteumaan ympäristötekijöillä on suuri merkitys Ympäristö (vuorovaikutus, tapahtumat, elinolot, kulttuuri) vaikuttaa geenien aktiivisuuteen ja siihen millainen perimän ilmiasusta tulee; perimä ottaa vastaan ohjeita ympäristöltä (Puustjärvi A. 2014). KEHITYS Kehitys: Edellytyksinä aivokuoren ja sen alemmat rakenteet ja niiden välinen toiminnallinen yhteys. Yksilön kehitys noudattaa samaa kaavaa: kaikki käyvät läpi samat kehitysvaiheet samassa järjestyksessä Herkkyyskaudet ja kriittiset kaudet Toimintojen kehittymisen edellytyksinä ovat oppiminen, suotuisat ympäristöolot ja riittävä kehityksellinen kypsyystaso. Vuorovaikutukseen hakeutuminen ja pääseminen luovat pohjan empatian kehittymiselle ja kyvylle tunnistaa omia ja toisten tunteita sekä ajatuksia. 6

7 PERSOONALLISUUDEN KEHITYS PERSOONALLISUUDEN KEHITYS Alustava ymmärrys itsestä, toisesta ja läsnäolosta ja perusturvallisuuden kehittyminen edellyttävät: Vanhemman täydentäviä vasteita (synkronia vauvan ja äidin välisessä suhteessa) Toimintojen ennakoitavuutta Toimintojen johdonmukaisuutta Pysyvää hoivaajaa Mielen kehittymisen kannalta kielellinen vuorovaikutus avaa lapselle uuden tason sosiaaliseen ymma rta miseen. Kieli sinänsä ei edistä mielen lukemisen taitoja, vaan se, miten kieltä käytetään vuorovaikutuksessa : Laadullisesti merkityksellinen vuorovaikutus on lapsen tarpeita huomioivaa ja sisa lta a mielentiloja kuvaavia verbeja => tunteiden sanoittaminen. Vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen synkronia: kyky kohdentaa ja sopeuttaa puhe kuuntelevan henkilo n mukaan, kyky ottaa huomioon tilannetekija t ja normaalit keskustelun perussa a nno t, kyky vastavuoroiseen keskusteluun seuraamalla herka sti puheenaihetta ja kyky pysya asiassa. Lapsen oman kielellisen kyvykkyyden ja kiinnostuksen kohteiden lisa ksi sosiaalinen konteksti, aikuisen sensitiivisyys ja ta ta kautta toteutuneen vuorovaikutuksen laatu ovat oleellisia tekijöitä psyykkisen kehityksen kannalta EMOTIONAALINEN SAATAVILLA OLO VARHAISESSA VUOROVAIKUTUKSESSA Transaktionaalinen näkökulma: Molempien osapuolten vaikutus toisiinsa. Käytöksen tasolla: Herkkyys vastata lapsen viesteihin oikea-aikaisesti ja tarkasti. Emotionaalisella tasolla: Kyky itse ilmaista tunteita ja virittyä lapsen tunneilmaisuihin. Kyky tukea lapsen autonomiaa. Kyky ohjata toimintaa lapsen kehitykseen ja tilanteeseen nähden sopivilla tavoilla säilyttäen tunnepohjaisen kontaktin lapseen Rajojen asettaminen, samalla kannatellen lapsen pettymistä ja turhautumista. Lapsen toiminnan myönteinen ohjaaminen ja ennakointi vuorovaikutussuhteen sisällä, ei ulkoapäin ohjautuva kontrolli. VANHEMMAN MENTALISAATIOKYKY VARHAISESSA VUOROVAIKUTUKSESSA Kyky tunnistaa lapsen tunne- ja kokemustiloja. Kyky peilata lapselle takaisin oma havainto. Kyky sanallistaa lapsen tunteita ja liittää niitä käytökseen. Kyky nähdä lapsi psyykkisenä toimijana. 7

8 VARHAISEN VUOROVAIKUTUKSEN MERKITYS PSYYKKISEN KEHITYKSEN KANNALTA Vanhempien kyky heijastaa oikealla tavalla, oikea aikaisesti ja johdonmukaisesti lapselle tämän oma tunnetila ja kokemus luovat pohjan kiintymyssuhteelle ja ennustavat itsesäätelyjärjestelmien kehitystä ja tunteiden säätelyä. Lapselle syntyy mielikuva itsestä hyväksyttävänä, rakastettuna olemisesta ja kyky sa a della omia tunteita ja impulsseja, havainnoida itsea ja kokea itsensa hallittavaksi. Itsetunto, minäkuva, empatia- ja itsesäätelykyky kehittyvät. Kielellinen ja kognitiivinen kehitys edistyvät. KIINTYMYSSUHDE Läheisten ihmisten konkreettinen merkitys lapsen kehitykselle. Pitkäkestoinen, merkityksellinen tunneside korvaamattomaan toiseen ihmiseen. Lajinkehityksessä syntynyt taipumus kiinnittyä hoivaavaan aikuiseen. Kiintymyskäyttäytyminen aktivoituu pelottavassa/stressaavassa tilanteessa. Mahdollistaa turvan hakemisen lisäksi myös tunteiden säätelyn, tutkimisen ja oppimisen. Varhaiset toistuvat kokemukset hoivasta ja vuorovaikutuksesta omien vanhempien kanssasynnyttävät mielen sisäisiä työskentelymalleja. LAPSUUSIÄN KIINTYMYSSUHDEMALLIT 1. Turvallinen: Lapsi luottaa vanhemman kykyyn antaa turvaa ja lohdutusta, ilmaisee tunteitaan avoimesti. 2. Turvaton-välttelevä: Lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan (pärjäämistä), ei ilmaise negatiivisia tunteita. 3. Turvaton-ristiriitainen: Lapsi ei voi olla varma vanhemman reaktiosta, pyrkii varmentamaan niitä voimakkailla reaktioilla, rauhoittuu hitaasti. 4. Turvaton-jäsentymätön: Lapsi ei ole voinut muodostaa pysyvää mallia siitä, kuinka toimia kokiessaan hätää. Turvaton-jäsentymätön kiintymyssuhdemalli # psykopatologia KIINTYMYSSUHTEEN PYSYVYYS Pysyvyys 1 v. Iästä aikuisuuteen jopa yli 70% Riskiperheissä alhaisempi. Muutos turvattomaksi: Vaikeat kokemukset. Muutos turvalliseksi: Mielensisäinen työskentely ja todelliset kokemukset ihmissuhteista, jotka eivät vastaa vanhoja turvattomia malleja 8

9 SÄÄTELYTAITOJEN KEHITTYMINEN Tunteiden ja käyttäytyminen säätely Hoivaaja säätelee ensin - asteittainen säätelyn siirtyminen lapselle itselleen. Sameroff A Flykt, M. & Salo, S Lapsen ja vanhemman välisen emotionaalisen saatavillaolon merkitys lapsen kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Psykologialehti 70/358 Mahler, M. S., Pine, F., & Bergman, A. (2008). The psychological birth of the human infant: Symbiosis and individuation. Basic Books. Psykologian keskeiset aihepiirit. Kognitiiviset toiminnot tunteet ja motivaatio. Pajulo, M Vauvan tunnetila ja sen sa a tely A idin reflektiivinen kyky ja sen merkitys turvallisessa kiintymyssuhteessa. La a ketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 120 (21), Pesonen A-K Varhainen vuorovaikutus on suotuisan psyykkisen kehityksen edellytys. Duodecim 126(5): Sinkkonen, J Kiintymyssuhdeteoria - tutkimuslöydöksistä käytännön sovelluksiin. Duodecim 120 (15) Sinkkonen J Isättömän pojan kehityshaasteet. Teoksessa Schulman M & Kalland M & Leiman A & Siltala P. Lastenpsykoterapia ja sen vuorovaikutukselliset ulottuvuudet. Helsinki Tähkä R Erillisyydestä ja vastavuoroisuudesta. Teoksessa Saarinen P & Lehtonen P & Miettinen S & Rajala R. Pintaa syvemmältä. Helsinki. 9