Onko kansantaloutemme tilinpito ajan tasalla?

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja 103. vsk. 1/2007 Onko kansantaloutemme tilinpito ajan tasalla? Matti Pohjola Professori helsingin kauppakorkeakoulu k ansantalouden tilinpidon järjestelmä on taloustieteen suurin saavutus. sen kehittäminen alkoi jo 1600 luvulla, mutta nykyisen järjestelmän juuret löytyvät makrotaloustieteen luojan, Jo nmaynardkeynesin ajatuksista, jotka hänen oppilaansa, taloustieteen nobelilla vuonna 1984 palkittu Ric ardstone sovelsi tilinpitojärjestelmän perustaksi. suhteeni tilinpitoon on siinä mielessä henkilökohtainen, että stone ohjasi väitöskirjani. Minun on kuitenkin tunnustettava, etten vielä tuolloin osannut arvostaa tilinpitoa, vaikka sainkin läheltä seurata stonen tutkimustyötä kolmen vuoden ajan (ks. Pohjola 1985). tilinpito on tilastojärjestelmä, jota vastaavaa ei muissa yhteiskuntatieteissä ole. sen perustana oleva sna standardi onkäytössä lähes kaikissa maissa. kansainvälisten järjestöjen esimerkiksi Maailmanpankin, undp:n ja Yk:n tilastotoimiston verkkosivuilla olevista tietokannoista saa keskenään vertailukelpoista tietoa kansantalouden kokonaissuureista noin kahdesta sadasta maasta. Perustellessaan stonen palkitsemista nobel komitea arvioi kansantalouden tilinpidon saavutuksia seuraavasti: T rou t e national accounts, asystematic database as t us been created for anumber of different types of economic analysis comprisin t e analysis of t e level of economic activity,inflation analysis, t e analysis of economic structures, rowt analysis and, particularly,for international comparisons between countries in t ese respects. ( economics/laureates/1984/press.html) tilinpidon tiedot ovatkin tutkimuksen, talouspoliittisen keskustelun ja päätöksenteon peruskauraa. hakusanalla GdP löytää Googlesta 51,4 miljoonaa osumaa. Vertailukohdaksi voi ottaa sanan God, jolla saa 401 miljoonaa osumaa. tilipidon merkitys ei rajoitu vain talouspolitiikan harjoittamiseen ja empiiriseen tutkimukseen. Vuonna 2004 taloustieteen nobelilla palkittu Edward Prescott (2006) tunnustaa avoimesti nobel luennossaan tilinpidon merkityksen nykyaikaisen makrotaloustieteen synnylle. samalla hän kuitenkin toteaa, ettei makroteoriaa enää tehdä keynesiläisen teorian tapaan selittämään tilinpidon havaintoja vaan tilinpitoa muokataan teorian tarpeisiin. nykyaikainen makrotalousteoria perustuu

2 KAK 1/2007 silti vanhan keynesiläisen teorian tavoin kokonaissuureiden analyysiin. Mikroteoria ei ole korvannut makroteoriaa. taloustieteen uusimmat saavutukset ovatkin syntyneet makron puolella mikä, kuten Ju a Tarkka (2006) huomauttaa, on jäänyt vähälle huomiolle suomalaisessa tutkimuksessa ja opetuksessa. talouskasvun ja suhdannevaihtelujen syyt pystytään nykyään selittämään saman teoriakehikon avulla. koska mikroteoria ei korvaa makroteoriaa, niin mikroaineistoilla ei myöskään voi korvata makroaineistoja taloudellisten ilmiöiden mittaamisessa. Yksilöä koskevista havainnoista ei nimittäin voi suoraan päätellä, miten yksilöistä muodostuva yhteisö käyttäytyy. syy on hyvin yksinkertainen: makrotason relaatiolla on ominaisuuksia, joita ei vastaavalla mikrotason relaatiolla välttämättä ole. Vaikka esimerkiksi tuotannon mittakaavaedut ovat vakiot yritystasolla, niin makrotasolla ne voivat ulkoisvaikutusten vuoksi olla kasvavat, mikä yksinkertainen havainto johti ns. uuden kasvuteorian syntyyn. kansantalouden tilinpidon tarve ei tutkimuksessa ja päätöksenteossa mihinkään katoa, mutta tarjoaako tilinpito enää tutkimuksen ja päätöksenteon perustaksi relevanttia tietoa? onko se ajan tasalla? erityisen voimakkaasti tilinpidon tietojen käyttämistä tuottavuuden ja talouskasvun analyysiin on arvostellut etlan tutkimuspäällikkö Mika Maliranta (2006, 2007). koska tuottavuus lasketaan yksinkertaisella tavalla kokonaistuotoksenjapanosten suhteena, kohdistuu Malirannan kritiikki itse asiassa kansantalouden tilinpidon keskeisten suureiden mittaukseen. Käytännön tilastotyössä joudutaan aina tekemään kompromisseja ja erilaisia käytännöllisiä ratkaisuja. Te dyt ratkaisut eivät ole aina par aita tuottavuuden mittauksen kannalta, vaikka ne olisivat tilinpidon kokonaisuuden kannalta perusteltuja. (Maliranta 2006) Jos näin todella on, niin silloinhan tilinpito on olemassa vain sen itsensä vuoksi, eikä enää sen alkuperäistä tarkoitusta eli kokonaistuotannon, tulojen ja tulojen käytön mittausta varten. onko sellaisella viranomaistoiminnalla enää yhteiskunnallista tarvetta, joka on olemassa vain itseään varten? Jos esimerkiksi bruttokansantuotteen ja tehtyjen työtuntien suhde ei kuvaa työn tuottavuutta oikein, niin vika on silloin joko bruttokansantuotteen, työpanoksen tai molempien mittauksessa. Jos niiden laskenta ei ole luotettavalla pohjalla, niin miten silloin voidaan harjoittaa järkiperäistä talouspolitiikkaa tai tehdä mielekästä makrotaloustieteellistä tutkimusta? Malirannan esiin ottama konkreettinen esimerkki koskee havaintoa, jonka mukaan työn tuottavuuden (tuottajahintainen Bkt/tehdyt työtunnit) kasvutrendi on kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan hidastumassa kuvion 1esittämällä tavalla. trendikasvu on pudonnut kymmenessä vuodessa kolmesta kahteen prosenttiin, eikä suunta näytä hyvältä. tässä trendi on laskettu puhdistamalla havaitusta aikasarjasta suhdannevaihtelu ns. hodrick Prescott suotimen avulla, mistä on tullut makrotaloustieteilijöiden käyttämä standardimenettely (Prescott 2006). Mutta onko mitattu kehitys todellista vai kansantalouden tilinpidon luoma harhakuva? Malirannan mielestä kyse on harhasta, joka johtuu julkisen sektorin ja ylipäänsä palvelualojen tuotoksen mittaamisen ongelmista sekä kansantalouden tilinpitoon näiden mittausten osalta hiljattain tehdyistä uudistuksista. kuvio 2näyttää kuitenkin, että työn tuottavuuden kasvun trendi on aleneva myös vain markkinatuottajista eli yrityksistä sekä rahoi

3 Matti Po jola Kuvio 1. Työn tuottavuuden kasvuvau ti (prosenttia vuodessa) tus ja vakuutuslaitoksista koostuvassa sektorissa. tuottavuuden kasvuvauhti on tosin suurempi kuin koko kansantaloudessa. kasvun hidastuminen ei siten selity pelkästään markkinattoman tuotannon mittausongelmilla. Yalen yliopiston professori illiam Nord aus (2002) on myös arvostellut kansantalouden tilinpidon käyttämistä tuottavuuden mittaukseen sillä perusteella, että arvonlisäyksen volyymin mittaukseen käytetyt hintadeflaattorit ovat eräillä toimialoilla huonoja. hän ehdottaa keskittymistä vain siihen osaan taloutta, jossa tuotos on hyvin mitattavissa. tähän sektoriin hän lukee alkutuotannon, jalostuksen rakentamista lukuun ottamatta ja palvelualoista kaupan sekä kuljetuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen. tarkastelun ulkopuolelle jäävät näin ollen rakentamisen lisäksi majoitus ja ravitsemistoiminta, rahoitus ja vakuutustoiminta, kiinteistö ja liike elämän palvelut sekä hallinto, koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut sekä muut palvelut. kuvion 2mukaan työn tuottavuuden kasvutrendi on ollut selvästi voimakkaampi tässä hyvin mitattavissa olevassa sektorissa kuin koko kansantaloudessatai pelkästään markkinatuottajat sisältävässä sektorissa. tosin tämäkin trendi näyttää taittuneen 2000 luvun alussa. kuvio 3tuo asiaan lisävaloa huonosti mitattavissa olevien toimialojen osalta. se osoittaa työn tuottavuuden kasvun hidastuneen voimakkaasti rahoitus ja vakuutustoiminnassa, rakentamisessa, majoitus ja ravitsemistoiminnassa sekä kiinteistö ja liike elämän palveluissa. trendit ovat yllättäviä, sillä ainakin rahoitus ja vakuutustoiminnan sekä kiinteistö ja liike elämän palvelujen osalta ne ovat arkielämän havaintojen vastaisia.

4 KAK 1/2007 Kuvio 2. Työn tuottavuuden kasvutrendit kansantalouden eri sektoreissa (prosenttia vuodessa) Kuvio 3. Työn tuottavuuden kasvutrendit eräillä toimialoilla (prosenttia vuodessa)

5 Matti Po jola tilinpidon mukaan rahoitus ja vakuutustoiminnan arvonlisäyksen volyymi on laskenut viidenneksellä vuodesta 1999 vuoteen Alan pitäisi siksi ollanyt lähesyhtäsyvässäkriisissä kuin se oli 1990 luvun alussa. Jokapäiväiset talousuutiset eivät kuitenkaan tätä käsitystä vahvista vaan kertovat päinvastoin siitä, että tällä alalla menee hyvin. tilinpidon tietojen suurkuluttajana olen ymmälläni. Mitä toimialan arvonlisäyksen volyymi mittaa jos ei tuotoksen ja välituotekäytön eroa? Jos tilinpitoon tehdään uudistuksia, jotka aiheuttavat sen, etteivät eri vuosia koskevat tiedot ole enää keskenään vertailukelpoisia, niin silloin pitäisi aikasarjat katkaista tai ainakin varoittaa sarjojen käyttäjiä asiasta. olisi myös hyvä, jos jostakin löytyisi selvitys siitä, miten arvonlisäyksen volyymit milläkin toimialalla lasketaan sellaisessa muodossa, että laskentamenetelmiin vihkiytymätönkin sen ymmärtäisi. kansantalouden tilinpito tieteenalamme suurimpana saavutuksena ansaitsisi myös meillä sille kuuluvan arvostuksen. tilastokeskus täyttää tilastoviranomaisen tehtävänsä epäilemättä hyvin. tilinpitoon on tehty lukuisia suuria uudistuksia viime vuosina. kiinteähintaisten lukujen laskennassa on siirrytty kaksoisdeflatointiin ja vaihtuvan perusvuoden käyttöön. Julkisyhteisöjen terveys, koulutus ja sosiaalipalvelujen volyymin laskennassa on siirrytty suoriteindikaattoreiden käyttöön. Pelkät menetelmäuudistukset eivät kuitenkaan riitä. on myös analysoitava sitä, mitä tilinpito kertoo talouskehityksestä ja verrattava tilinpidon antamaa kuvaa muuhun tietoon. tätä tilastokeskus ei enää tee. sitä eivät tee myöskään ministeriöt eivätkä tutkimuslaitokset, jotka kyllä käyttävät surutta runsaasti voimavaroja tilinpidon tiedoilla ennustamiseen. Makrotaloustiede on kehittynyt viime vuosikymmeninä aimo harppauksin. se näkyy myös makroilmiöitä koskevien aineistojen, erityisesti kansantalouden tilipidon, kasvaneena kysyntänä. Ainakin minulle on epäselvää, kenen pitäisi huolehtia siitä, että tilinpitoa kehitettäisiin vastaamaan nykyistä paremmin ajankohtaisiin kysymyksiin kansantaloutemme tilasta. kuuluuko tehtävä tilastokeskukselle itselleen, tilastokeskuksen rahoituksella helsingin yliopistoon perustetun professuurin haltijalle vai kenties jollekin muulle taholle? Jonkun olisi otettava asiassa aloite, sillä itsestään ongelma ei ratkea. Voimavarojen puute ei myöskään voi olla esteenä, sillä sen verran tärkeästä asiasta on kysymys. tilastokeskuksen tänä keväänä käynnistyvä taloustilastostrategian kehittämistyö on sopiva tilaisuus näiden asioiden pohtimiseen. Kirjallisuus Maliranta, M. (2006), Yritysaineistoilla tuottavuuden juurille, Tieto&trendit 10/2006 (luettavissa: yritysaineistot.html, viitattu ). Maliranta. M. (2007), suomen tuottavuuskasvu on usa:n luokkaa, Helsin in Sanomat nordhaus, W. (2002), Productivity growth and the new economy, Brookin s Papers on Economic Activity 2002: Pohjola, M. (1985), sir Richard stone ekonometrikko ja yhteiskuntatieteilijä, Kansantaloudellinen aikakauskirja 81: Prescott, e.c. (2006), nobel Lecture: the transformation of macroeconomic policy and research, Journal of Political Economy 114: tarkka, J. (2006), onko suomalainen makrotaloustiede kriisissä?, Kansantaloudellinen aikakauskirja 102: