Joustavuutta vai kontrollia? Tutkielma työn järjestämisen käytännöistä media- ja viestintäalan tietotyöläisten työssä Marja Vesanen

Transkriptio

1 Työryhmäkoordinaattorit Tuula Heiskanen, Tampereen yliopisto, YKY, Työelämän tutkimuskeskus Arja Haapakorpi, Helsingin yliopisto Ohjelma Perjantai klo , Pinni B LS B Avaus Rajoja rikkova työ toimivan esimiestyön ja yhteisöllisyyden edellytykset lohkoutuneilla ja verkostoituneilla työpaikoilla Minna Janhonen, Minna Toivonen, Anu Järvensivu & Suvi Vesa Joustavuutta vai kontrollia? Tutkielma työn järjestämisen käytännöistä media- ja viestintäalan tietotyöläisten työssä Marja Vesanen Kahvitauko (20 min) Valtionhallinnon henkilöstöpolitiikka yliopistojen virka- ja työsuhteiden henkilöstöpoliittinen ohjaus Taru Lehtinen, Kari Kuoppala & Elias Pekkola Akateemisten yliopistojohtajien asenteet tutkimuksen profiloinnista laadullinen tapaustutkimus Maria Pietilä Yhteenveto

2 Minna Janhonen Minna Toivanen Anu Järvensivu Suvi Vesa Työterveyslaitos Rajoja rikkova työ toimivan esimiestyön ja yhteisöllisyyden edellytykset lohkoutuneilla ja verkostoituneilla työpaikoilla Työn tekeminen edellyttää nykypäivänä yhä useammin erilaisten hallinnollisten ja toiminnallisten rajojen rikkomista ja ylittämistä. On verkostotyötä, ulkoistettua työtä, alihankintaa ja vuokratyötä. Vuoden 2008 Työolotutkimuksen mukaan vuokratyötä käytetään noin joka neljännen työntekijän työpaikalla ja ulkoistaminen oli saman tutkimuksen mukaan tuttua 29 prosentille palkansaajista. Vaikka työn ja organisaatioiden muutoksia on viime vuosina tutkittu paljon, on aikaisemmassa tutkimuksessa jäänyt vähemmälle huomiolle organisaatiomuotojen muutoksen ja rajojen rikkoutumisen vaikutus työntekijöiden välisiin suhteisiin, työyhteisön toimintaan, esimiestyöhön ja sosiaaliseen todellisuuteen ylipäätään. Työntekijöiden tasavertaiset osallistumisen mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu luovat pohjan sosiaalisesti kestävälle organisaatiolle. Kun rajat rikkoutuvat, työpaikan sosiaaliset suhteet saattavat eriytyä ja joidenkin ryhmien osallistumisen ja osallisuuden mahdollisuudet kaventua. Yksilön toimintaan organisaation rakenteellisilla ja toiminnallisilla rajapinnoilla liittyy vallankäytön mahdollisuus: rajapinnoilla toimiva voi joko välittää tai olla välittämättä tietoa yli rajan. Tällä voi puolestaan olla suurikin vaikutus osallistumismahdollisuuksiin, yhteisöllisyyden rakentamiseen ja hyvinvointikokemuksiin. Viime vuosina on puhuttu yhteisöllisyyden ohenemisesta, ja monet tutkijat ovat peräänkuuluttaneet uusia yhteisöllisiä rakenteita työelämään. Yhteisöllisyysvaje on aikaisemmissa keskusteluissa sidottu yleiseen yksilöllistymiskehitykseen ja työpaikkatasolla yksilöiden väliseen kilpailuun ja epävarmuuteen, ei niinkään rakenteellisiin muutoksiin ja rajojen rikkoutumiseen. Rajoja rikkova työ -tutkimushanke asettaa osallisuuden ja yhteisöllisyyden uudenlaiseen valoon. Tässä hankkeessa tutkitaan sitä, millaisena työyhteisö näyttäytyy, kun rajat rikkoutuvat, sekä selvitetään millaisia mahdollisuuksia ja edellytyksiä erilaisilla ala-ryhmillä on osallisuudelle ja yhteisöllisyydelle uudelleen muotoutuvissa työyhteisöissä. Tässä esityksessä on tarkoitus kertoa tutkimushankkeen lähtökohdista ja tavoitteista. Hanke alkoi kesäkuussa 2012 ja sen tulokset ovat käytettävissä alkuvuodesta 2015.

3 Maria Vesanen Helsingin yliopisto/valtiotieteellinen (valmistunut), Joustavuutta vai kontrollia? Tutkielma työn järjestämisen käytännöistä media- ja viestintäalan tietotyöläisten työssä Työn järjestämisessä tapahtuneet muutokset ovat puhuttaneet työelämätutkijoita länsimaissa jo vuosikymmeniä. Uudessa jälkifordistisessa työssä sosiaalisten ja viestinnällisten taitojen on nähty korostuvan ja työn on väitetty muuttuneen subjektivoituneeksi, työntekijän persoonasta riippuvaisiksi suorituksiksi. Joustavuuden ja kontrollin ulottuvuuksien on nähty olevan uuden työn ytimessä: samalla kun joustavilla työn järjestämisen tavoilla on pyritty työntekijän autonomian ja vastuun kasvattamiseen, perinteinen taylorismin opeille pohjautuva kontrolli on muuttunut kohti normatiivista, itsen johtamista tavoittelevaa kontrollia. Muutosten seurauksena työn on arveltu muuttuneen vapaammaksi ja mielekkäämmäksi. Toisaalta kriittinen tutkimus on tuonut esille työntekijöiden mielten kulttuurisen kolonisoinnin ja työn tehostumisen kehityskulut. Tutkielmassa uutta työtä tarkastellaan joustavuuden ja kontrollin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia joustavuuden ja kontrollin käytäntöjä media- ja viestintäalan tietotyössä sovelletaan. Näitä käytäntöjä lähestytään Alasuutarin (1999) faktanäkökulmasta, jonka lisäksi joustavuuteen ja kontrolliin liitettyjä merkityksiä tarkastellaan kulttuurisesta näkökulmasta. Tutkielman aineisto on kerätty teemahaastatteluin ja analyysimenetelmänä on käytetty temaattista sisällönanalyysiä. Tuloksista havaitaan, että tietotyöläisten työ on hyvin joustavaa. Joustavuus näkyy tiimityössä, työn jaossa sekä työajoissa ja paikoissa, ja joustavat käytännöt nähdään tärkeinä sekä työn luonteen että oman kulttuurisesti rakentuneen asiantuntija-aseman takia. Myös kontrollin käytännöt tulevat esille; yhtäältä käytännöllisenä työn valvontana, toisaalta normatiivisena työntekijän itsensä sisäistämänä tapana toimia ja ottaa vastuuta työyhteisössä. Itsen johtaminen muodostuukin keskeiseksi tavaksi toimia työpaikalla. Vallitsevat käytännöt näyttäytyvät työntekijöille kuitenkin monisyisinä. Vapautta arvostetaan ja itsen johtamisen taitoja tuodaan esille. Samalla sekä omaa että muiden itsen johtamisen kykyä kuitenkin myös epäillään. Kyky johtaa itseä muodostuu kuitenkin keskeiseksi joustavuuden ja kontrollin suhteen kannalta. Se mahdollistaa joustavuuden ja löyhän kontrollin, mutta se on samalla ehto työyhteisössä toimimiselle. Itsen johtaminen on myös osa tietotyöläisen omaa toimijuutta. Siihen pyritään aktiivisesti ja se näyttäytyy ihanteellisena tapana toimia. Tästä huolimatta esille tulee, että tietotyöläiset kaipaisivat selkeämpiä raameja vapaiden työkäytäntöjensä tueksi.

4 Taru Lehtinen, tutkija Kari Kuoppala, tutkija Elias Pekkola, yliopisto-opettaja Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu Valtionhallinnon henkilöstöpolitiikka yliopistojen virka- ja työsuhteiden henkilöstöpoliittinen ohjaus Yliopistojen henkilöstö muodosti neljänneksen valtion työntekijöistä vuonna Yliopistojen oikeudellinen asema muuttui merkittävästi vuoden 2009 yliopistolain myötä ja siten myös työantajan vastuut ja vapaudet henkilöpoliittisissa kysymyksissä siirtyivät yliopistoille. Ennen lakimuutosta yliopistoihin kohdistui monia valtion henkilöstöpoliittisia toimenpiteitä, joiden vaikutukset ovat edelleen nähtävissä muuttuneesta oikeusmuodosta huolimatta. Valtionhallinnon henkilöstöpolitiikan linjauksien suhdetta yliopistojen henkilöstöpolitiikkaan ei ole kuitenkaan tutkittu systemaattisesti. Tämä on jossain määrin yllättävää, kun ottaa huomioon, että henkilöstö on hyvin keskeisessä asemassa yliopistotyössä. Systemaattista pohjatietoa henkilöstöpoliittisesta ohjauksesta tarvitaan, jotta uuden työantajaaseman vaikutuksia yliopiston henkilöstökehitykseen voidaan kriittisesti arvioida. Yliopistolakiuudistuksen valmisteluvaiheessa useasti mainittiin, että uudistuksen myötä yliopistot voivat toteuttaa vapaammin omaa henkilöstöpolitiikkaansa. Esityksessä luomme katsauksen tilanteeseen, johon suhteutettuna yliopistot voivat nyt muuttaa toimintaansa. Esityksessä etsimme vastausta kysymykseen: Minkälaisia henkilöstöpoliittisia ohjaustoimenpiteitä valtio on kohdistanut yliopistoihin tulosohjauksen aikana ( ) ja kuinka ne on perusteltu? Kysymykseen vastattuamme pohdimme, kuinka henkilöstöpolitiikka on vaikuttanut akateemisen työn tekemisen edellytyksiin sekä miten tulosohjauksen ajan henkilöstöpoliittiset linjaukset vaikuttavat uusien yliopistojen henkilöstöpolitiikkaan. Yliopistojen henkilöstö aiheuttaa valtiolle vuosittain n. miljardin menot, ja muodostaa keskeisen strategisen resurssin tietotalouden näkökulmasta. Todennäköistä onkin, ettei yliopistojen henkilöstöpoliittisesta ohjauksesta haluta täysin luopua. Hallitusohjelmissa määräaikaisiin palvelussuhteisiin on kiinnitetty huomiota vuodesta 2003, Matti Vanhasen I:n hallituksen hallitusohjelmasta, lähtien. Tämän jälkeen jokainen hallitusohjelma on sisältänyt tavoitteita koskien määräaikaisia palvelussuhteita. Tarkasteltaessa valtiotyönantajan henkilöstöpolitiikan ohjausvaikutusta yliopistojen määräaikaiseen akateemiseen henkilöstöön, on tulosohjauksen aikana löydettävissä henkilöstöpoliittisia uudistuksia, joiden vaikutukset yliopistojen omaan henkilöstöpolitiikkaan ovat tuntuvia. Esimerkkinä tällaisesta voidaan mainita vuonna 2007 julkaistu malli neliportaiselle tutkijanuralle, jolla on edelleen keskeinen rooli yliopistojen henkilöstösuunnittelussa. Tiedonkeruu tapahtuu valtiohallinnon asiakirjadokumenteista, raporteista ja suunnitelmista sekä lainsäädännöstä. Aineiston avulla kuvataan valtiotyönantajan henkilöstöpolitiikan kehitys tulosohjauksen aikana. Tutkimuksen toteutus aloitetaan syyskuun alussa osana Työsuojelurahaston rahoittamaa Yliopistojen määräaikaisten tutkijoiden asema tietotaloudessa - tutkimushanketta. Esityksessä kuvaamme tutkimuksen senhetkistä vaihetta ja tuloksia.

5 Maria Pietilä Higher Education Governance and Management (HEGOM) Korkeakoulu- ja innovaatiotutkimuksen verkosto (HEINE) Akateemisten yliopistojohtajien asenteet tutkimuksen profiloinnista laadullinen tapaustutkimus Paperini käsittelee akateemisten yliopistojohtajien asenteita tutkimuksen profiloinnista. Tutkimus perustuu kahden suomalaisen yliopiston kvalitatiiviseen tapaustutkimukseen. Monien maiden tiedepolitiikat kannustavat keskittämään resursseja vahvoille tutkimusaloille. Myös Suomessa hallituksen politiikka tavoittelee yliopistojen profiloitumista ja niiden strategisten tutkimusalojen tunnistamista. Profiloinnilla pyritään helpottamaan tutkimusresurssien kohdentamista. Yliopistojohtajien asenteilla on merkitystä, koska johtajat voivat omalta osaltaan edistää tai estää tutkimusprofiloinnin idean omaksumista ja sen levittämistä. Tutkimuksen profilointi voi olla heille kiistanalainen aihe, koska vaatimukset turvata tutkimuksen vapaus ja vaatimukset ohjata tutkimusta ovat ainakin käsitteellisesti vastakkaisia. Analysoin paperissani aineistoa, joka koostuu 15 johtajahaastattelusta eri organisaatiotasoilla. Johtajat edustavat rehtoreita, dekaaneja ja laitosten johtajia. Viitekehyksenä käytän institutionaalista teoriaa. Tulosten mukaan eri johtajien välillä on suuria eroja riippuen heidän edustamastaan yliopistosta ja tieteenalasta. Suuressa monitieteisessä yliopistossa profilointi on tähän mennessä ollut suurimmaksi osaksi symbolista ilman merkittäviä konkreettisia seurauksia. Keskikokoisessa fuusioyliopistossa profilointi on ollut strategista ja siitä on seurannut myös resurssien uusjakoa. Tutkimuksen profilointi on hyväksytympää luonnon- ja lääketieteissä kuin humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä. Aineiston perusteella institutionaalinen oletus, että valikoivan erinomaisuuden politiikka johtaisi homogeenisuuteen, on liian yksinkertaistettu, eikä se ota yliopistojen eri kulttuureja ja tieteenaloittaisia konteksteja riittävästi huomioon.