Kuljetusyrittäjät kuntoon

Transkriptio

1 Saarni Kuljetusyrittäjät kuntoon Liikennealan työterveyshuollon toimintamallin kehittäminen ammattiliikenteen mikroyritysten työhyvinvoinnin edistämiseksi Varsinais-Suomessa Suvinen Susanna Visuri, tutkija Leena Niemi, erityisasiantuntija Heikki Saarni, ylilääkäri Jouko Jokinen, erikoislääkäri Päivi Miilunpalo, erikoislääkäri Työterveyslaitos, Turku

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. YHTEENVETO Liikenneyrittäjän työ 1.2. Liikenneyrittäjän terveys Liikenteen työhyvinvoinnin edistäminen Liikenteen työterveyshuolto 3 2. JOHDANTO Taustaa Lääkärintarkastukset ajokorttia varten Liikennealalla toimivat Suomessa Ammattiliikenteessä toimivien koulutus 8 3. HANKKEEN TAVOITTEET 9 4. HANKKEEN TOTEUTTAMINEN JA TULOKSET Varsinais-Suomen kuljetus- ja taksiyrittäjien kysely Kuljetusyrittäjien suoritealat Ikä, työvuodet ja -ajat Terveyden kokeminen Haitallisessa määrin esiintyvät työn fyysiset kuormitustekijät ja fyysinen oireilu Työn haitallisessa määrin esiintyvät psyykkiset kuormitustekijät ja psyykkinen oireilu Toiveet ja tarpeet työn tukitoiminnoista KULJETUSYRITTÄJIEN HAASTATTELUT Kuljetusyrittäjän arki Kuljetusyrittäjän terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaminen Käytännön työterveyshuolto Hyvin toimivan kuljetusalan työterveyshuollon toiminta Yhteenveto haastatteluista TAKSIYRITTÄJIEN HAASTATTELUT Taksiyrittäjän arki Taksiyrittäjän terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttaminen Käytännön työterveyshuolto Hyvin toimivan taksialan työterveyshuollon toiminta TYÖTERVEYSHUOLTOJEN HAASTATTELUT Työterveyshuolto ja työterveyshuollon sopimukset Työterveyshuollon toiminnoista liikennealalla AJATUKSIA LIIKENNETERVEYDEN JA LIIKENTEEN TYÖTERVEYSHUOLLON EDISTÄMISEKSI Liikennetyö ja sen aiheuttama kuormitus Työkykyä ylläpitävä toiminta Työterveyshuolto ja kuljetusala MITÄ JATKOSSA LIIKENNEALOJEN TYÖTERVEYSHUOLTOON Mikroyritysten aktivointi Työterveyshuollon uudet toimintamallit ja rahoitus Ajokorttitarkastukset VIITTEET 41

3 Kuljetusyrittäjät kuntoon - Liikennealan työterveyshuollon toimintamallin kehittäminen ammattiliikenteen mikroyritysten työhyvinvoinnin edistämiseksi Varsinais-Suomessa Susanna Visuri, Leena Niemi, Heikki Saarni, Jouko Jokinen ja Päivi Miilunpalo Työterveyslaitos, Lemminkäisenkatu B Turku 1. YHTEENVETO Liikenneonnettomuuksista :ssa myötävaikuttajana on ollut sairaus. Kuljettajan vointiin liittyvistä tekijöistä tärkein on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen. Väsymys ja/tai rattiin nukahtaminen saattaa selittää jopa kolmasosan kaikista kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista. Osana Sosiaali- ja terveysministeriön Työterveyshuolto hanketta selvitettiin liikennealoilla toimivien (taksi- ja kuorma-autoyrittäjät) työolosuhteita ja terveydentilaa. Tavoitteena oli koota aineistoa, jonka avulla liikenteen työterveyshuoltoa voidaan kehittää ja työterveydenhuollon toimenpiteet pystytään kohdistamaan alan tarpeiden mukaisesti. Perimmäisenä tavoitteena on parantaa kuljettajien hyvinvoinnin kautta yleistä liikenneturvallisuutta ja -terveyttä. Hanke toteutettiin kysely- ja haastattelututkimuksena. Kyselylomake lähetettiin 518 satunnaisesti valitulle kuljetusyrittäjälle ja 446 taksiyrittäjälle. Haastateltavina oli 20 kuljetus- ja 21 taksiyrittäjää sekä 29 liikenneyrittäjiä hoitavaa työterveyshuoltoyksikköä Liikenneyrittäjän työ Taksiyrittäjistä 83 oli miehiä ja 17 naisia. Suurin osa oli iältään vuotta. Yli puolet vastaajista oli ajanut taksia vuotta, mutta yrittäjinä he olivat nuorempia kuin raskaan kaluston kuljetusyrittäjät. Ajovuorolistan mukaan toimivilla taksiyrittäjillä kokonaisajoaika ja yöllä tapahtuva ajaminen olivat suurempia kuin niillä, jotka eivät kuuluneet ajovuorojärjestelmän piiriin. Viimemainituille kertyi sen sijaan päivystys-/ varallaolotunteja enemmän. Kuljetusyrittäjistä runsas puolet ajoi viikossa yli 40 tuntia, yli 60 tuntia ajavia kohdejoukossa oli joka kymmenes. Noin 40 yrittäjistä teki yötyötä yli 10 tuntia viikossa. Kun ajoaikaan lisätään muut työtehtävät, lähes 85 kaikista vastaajista teki viikossa yli 40 tunnin työpäiviä. Kuljetusyrittäjien työn yleisimmät haittatekijät olivat sääolosuhteet, kuumuus, kylmyys, veto ja kosteus, pölyt, melu, kaasut ja käryt, valaistusolot sekä tärinä. Kantaminen ja nostaminen mainittiin myös usein. Taksiyrittäjistä ¾:lla suurin haittaa aiheuttava tekijä oli istuminen paikallaan. Seuraavina tulivat ilmasto-olot, valaistus, pölyt ja samanlaisina toistuvat työliikkeet. Joka kolmas koki selvää haittaa tärinästä ja vajaa 20 huonosta istuimesta. Vajaa 1

4 puolet molemmista yrittäjäryhmistä ilmoitti myös häikäisyn ja pimeyden kuormittavaksi tekijäksi Kuljetusyrittäjät kokivat taksiyrittäjiä useammin haitallisiksi työssä esiintyvän kiireen, epävarman yritystoiminnan jatkumisen ja liikenneonnettomuusuhkan. Huono työyhteisön ilmapiiri oli taksiyrittäjillä yleisempää. Väkivallan ja muun rikollisuuden uhkaa koki noin 1/4 taksiyrittäjistä, kuljetusyrittäjistä alle Liikenneyrittäjän terveys Yrittäjät arvioivat omaa työkykyään työkykyjanalla asteikolla Noin 70 :lla liikenneyrittäjistä työkyky oli 8 tai sitä parempi. Kuljetus- ja taksiyrittäjien oireilu erosi jonkin verran toisistaan. Kuljetusyrittäjillä huonokuuloisuutta oli taksiyrittäjiä useammin, silmäoireiden ja päänsäryn kohdalla tilanne oli päinvastainen. Molemmilla ryhmillä oli runsaasti (60 64 ) tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Psyykkisiä oireita esiintyi molemmilla yrittäjäryhmillä oli yhtä paljon. Unihäiriöitä ja jatkuvaa väsymyksen tunnetta esiintyi noin joka kolmannella. Haittaavia muistihäiriöitä, aloitekyvyttömyyttä ja masentuneisuutta esiintyi noin joka kymmenennellä vastaajalla. Kummassakin yrittäjäryhmässä kaksi kolmasosaa katsoi, että taloudellisen tilanteen parantaminen olisi heidän työolojensa kehittämiseksi tarpeellista. Taksiyrittäjät pitivät yrittäjäyhdistyksensä tukea työolojensa kehittämisessä hieman tärkeämpänä kuin kuljetusyrittäjät omaa järjestöään. He näkivät myös työturvallisuusasiat, työterveyshuollon tuen ja työsuojelupiirin neuvonnan hieman tarpeellisempana kuin kuljetusyrittäjät. Lähes 60 yrittäjistä katsoi tarvitsevansa työkykyä ylläpitävää toimintaa ja kuntoutusta Liikenteen työhyvinvoinin edistäminen Taksiyrittäjien työaika ja työ on pätkittäistä ja ajovuorot voivat osua mihin vuorokauden aikaan tahansa. Raskaan liikenteen työaika on tiukasti säännelty ja kuljettajan on pidettävä taukoja tiettyjen ajojaksojen jälkeen. Tauot ovat sinänsä tarpeellisia ja hyödyllisiä, mutta on ilmeistä, että niitä ei pystytä hyödyntämään tehokkaasti elpymisen näkökulmasta katsoen. Asiaan tulisi kiinnittää huomiota ja kehittää tapoja, joilla pakolliset ajovuoron väliset tauot voitaisiin paremmin hyödyntää. Yötyön osuus sekä kuorma-autoilijoilla että taksiyrittäjillä on suuri, taksinkuljettajista yli puolet ajoi vähintään 10 tuntia viikossa öiseen aikaan, kuorma-autoyrittäjistä vajaa 40. Yötyön vähentäminen ei käytännössä ole mahdollista, paineita yötyön lisääntymiseen on mm. ravintoloiden ja kauppojen aukioloaikojen muutosten takia. Yötyön haittoja voidaan kuitenkin vähentää työjärjestelyillä, elintapojen korjaamisella (liikunnan lisäys, terveellisempi ravinto jne.) sekä sairauksien varhaisen tunnistamisen ja hoitamisen avulla (esim. uniapnea). Työterveyshuolto voi olla liikenneyrittäjänkin oma tukitaho. Noin 30 :lla vastanneista taksiyrittäjistä ja 50 :lla kuljetusyrittäjistä oli kirjallinen sopimus työterveyshuollon kanssa. Varsinkin aloittavat yritykset jättävät usein työterveyshuollon järjestämättä. Toimialakohtainen, useamman liikenneyrityksen yhteinen työterveyshuolto lisäisi työterveyshuoltopalvelujen toimialakohtaista osaamista ja työterveyshuoltopalvelujen houkuttelevuutta. 2

5 Tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja erityisesti niska- ja hartiaoireita oli usealla kuljetusyrittäjällä. Autoissa saattoi olla yllättävän huonot istuimet. Yrittäjät kertoivat, että on olemassa autoja, joissa on hyvin säädettävät istuimet, mutta usein autojen myyjät kustannussyistä tarjoavat halvempia istuimia. Tuki- ja liikuntaelinvaivojen, erityisesti niskavaivojen, ehkäisyssä ja vähentämisessä omaehtoisella toiminnalla on keskeinen merkitys. Kuljetusyrittäjät kokivat ongelminaan ylipainon ja liikunnan vähäisyyden. Useimmat yrittäjät toivoivat tietoa siitä, mitä itse pystyisi tekemään oman terveytensä edistämiseksi. Toivomuksena esitettiin, että yhdistyksessä olisi ns. liikuntavastaava, joka innostaisi muita. Liikuntavastaavan "homman" tulisi olla kiertävä, jotta se ei rasittaisi ketään liiaksi. Ilmaiset liikuntapaikat tukisivat myös taksiyrittäjien jaksamista. Muutamat totesivat, että "autosta tulee kyllä paremmin huolehdittua kuin itsestä". Liikennealojen yrittäjäyhdistykset voisivat aktivoida jäsenistöään huolehtimaan aiempaa paremmin omasta voinnistaan esim. järjestämällä erilaisia ryhmätempauksia. Ryhmäytyminen turvaisi liikunta-aktiviteettien jatkumisen tempauksien väliaikoina ja niiden jälkeen. Lähes 60 yrittäjistä koki tarvitsevansa kuntoutusta. Muutama yrittäjä oli ollut Kelan järjestämässä kuntoutuksessa Kerimäellä Herttuassa ja Naantalin kylpylässä ja he pitivät sieltä saatua antia erinomaisena. Tosin kuntoutukseen on hankala irrottautua töistä. Kuntoutukseen hakeutuminen on kuitenkin monelle yrittäjälle mahdotonta, koska kuntoutuksen aikana työtehtävät jäävät tekemättä ja tulot saamatta. Vähemmän läsnäoloa vaativien kuntoutuskurssien kehittämistä tulee jatkaa. Kuntoutustoiminta tulisi saada osaksi työterveyshuollon toimintaa Kelan työterveyshuoltokorvauksineen Liikenteen työterveyshuolto Yrittäjät eivät tienneet yleensä mitä palveluja ja hyötyä he voivat saada työterveyshuollosta. Työsuojelupiiristä oli saatu tieto, että työterveyshuolto on järjestettävä, jos on palkattuja työntekijöitä. Työterveyshuolto olikin hankittu kuljettajille, mutta yrittäjät itse olivat yleensä sen ulkopuolella. Suurimmalla osalla yrittäjistä oli itselleen sairaskuluvakuutus ja joku yrittäjä oli ottanut sellaisen myös työntekijöilleen. Yrittäjät, joilla itsellään oli työterveyshuolto, olivat yleensä siihen tyytyväisiä. Osa yrittäjistä suhtautui kuitenkin kriittisesti työterveyshuollon toimintaan. Yrittäjät kritisoivat työterveyshuoltoyksiköiden aukioloaikoja. Kuljettajat saattoivat asua eri paikkakunnalla kuin missä heidän työterveyshuoltoyksikkönsä sijaitsi ja käynti työterveyshuollossa oli vaivalloista. Työterveyshuollon perusmaksulle yrittäjät eivät kokeneet saavansa mitään vastinetta, kaikesta palvelusta piti kuitenkin maksaa erikseen. Terveydenhuoltohenkilökunnan vaihtuvuus oli ollut suurta, jolloin työterveyshuollon toiminnan jatkuvuus ei toiminut kunnolla. Tiedon saantia ja aktiivista yhteydenottoa työterveyshuolloista yrittäjät pitivät hyvin toimivan työterveyshuollon tärkeänä tehtävänä. Nopea palvelun saanti ja selkeämpi hinnoittelu olivat myös asioita, joita taksiyrittäjät kaipasivat. Työterveyshuoltoyksiköistä 18 toimi kunnallisella sektorilla ja yksitoista yksityisellä lääkäriasemalla. Vaikka kunnallisella työterveyshuollolla oli lähes nelinkertainen sopimusten määrä yksityisiin verrattuna, yksityisellä sektorilla oli enemmän henkilöasiakkaita ja vähemmän alle 10 hengen yrityksiä kuin kunnallisella puolella. Yksityiset työterveyshuoltoyksiköt myivät lähes kaikki ainoastaan kokonaisvaltaista työterveyshuoltoa. 3

6 Työterveyshuollon yhteydenpito asiakkaisiin oli verrattain vähäistä. Vain yhdessä yrityksessä oli säännöllisiä kolmen kuukauden välein tapahtuvia työterveyshuollon ja yritysjohdon tapaamisia. Muutoin yhteydenpito oli lähinnä terveystarkastuksista ja työpaikkakäynneistä sopimista sekä työterveyshuollon toimintasuunnitelman tarkistusta. Terveystarkastuksien ja työpaikkaselvityksien toteutuksessa oli myös suuria eroja. Yleensä työpaikkaselvitykset tehtiin haastattelemalla, joskus työtä oli myös videokuvattu, oltu mukana matkalla tai käyty korjaamolla/varikolla. Terveystarkastuksia tehtiin varsin monella eri tavalla, väliaika vaihteli kolmen ja viiden vuoden välillä. Jotkut työterveyshuoltoyksiköt tekivät yötyötarkastuksia. Joihinkin tarkastuksiin lähetettiin etukäteen täytettäväksi lomakkeita. Terveystarkastuksiin saattoi kuulua erilaisia verikokeita ja lihaskuntotestejä. Tietojen antaminen ja ohjaus tapahtui lähinnä kaikissa tapaamistilanteissa koskien elintapaneuvontaa. Muutamat työterveyshuoltoyksiköt tarjosivat myös ns. joustavaa palvelua, jolloin työterveyshoitajan terveystarkastus voitiin suorittaa joko aikaisin aamulla tai normaalin työajan jälkeen. Varsinkin aloittavat yritykset jättivät usein työterveyshuollon järjestämättä kustannussäästöjen takia. Ns. hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisen toiminnan saaminen kaikkiin mikroyrityksiin ei ole realistista sen enempää mikroyrityksien kuin työterveyshuoltojenkaan resurssien osalta. Ongelmaa ei saada korjatuksi edes sillä, vaikka mikroyrityksien hyvän työterveyshuoltokäytännön mukainen toiminta olisi yhteiskunnan kokonaan rahoittamaa, resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä kaikille mikroyrityksille. Ilman uusia innovatiivisia toimintatapoja tilannetta ei saada nykymenetelmillä kuntoon. Eräs mahdollisuus parantaa mikroyrityksien työterveyttä konkreettisesti olisi se, että mikroyritykset saisivat SYTY2000 -toimintamallin mukaiset työterveyshuollon seulontapalvelut/seurannan vuosittain Kelan kokonaan rahoittamana. Mikäli seulonnan jälkeen käynnistettäisiin työterveyshuollon jatkotoimenpiteitä, niiden korvaukset noudattaisivat Kelan normaaleja työterveyshuollon korvausperusteita. Tutkimuksessa tuli esiin selkeä työterveyshuollon tuen ja neuvonnan tarve. Tiedotuskanavina tulisi käyttää alan ammattilehtiä kanavaa, joka todella tavoittaa kohderyhmän. Henkilökohtaiset, kahdenkeskiset neuvontatapahtumat eivät ole kustannustehokkaita. Informaatio-tietoiskut tulisi saattaa osaksi normaalia yritystoimintaa ja liittää osaksi työhön ja yrittämiseen liittyviin tilaisuuksiin. Sairauspoissaolojen seuranta ja varhaisen tuen mallit olisi otettava käyttöön ja kuljetusyrittäjille pitäisi järjestää koulutusta varhaisen tuen malleista. Kehitetyt omaarviointilomakkeet vuosittain täytettyinä ja työterveyshuollon asiantuntijoiden kommentoimina voisivat toimia yksinyrittäjien ja mikroyrityksien kohdalla menetelminä, joilla realistisella tavalla arvioidaan ja seurataan mikroyrityksien työoloja ja henkilöstön hyvinvointia ja tunnistetaan kohdat, joihin sitten voidaan kohdistaa enemmän huomiota. Kuljetusyrityksissä työ on liikkuvaa, työtä tehdään kaukana työterveyshuollosta. Irrottautuminen työstä terveystarkastuksen takia saattaa aiheuttaa huomattavan suuria kuluja menetetyn työpanoksen muodossa. Työterveyshuollon toimintatavat ovat usein jäykkiä: tarkastettava tulee ensin työterveyshoitajalle ja mahdollisesti varaa ajan labo- 4

7 ratoriokokeisiin ja työterveyslääkärille sen jälkeen, eli tarkastettava saattaa joutua käymään useita kertoja työterveysasemalla terveystarkastuksen takia. Työterveyshuolto voi ohjata yrittäjän Kelan tai muiden organisaatioiden toteuttamaan kuntoutukseen (mm. Pyri-kuntoutusmalli, Jyri-kuntoutus, kuntoremontit) tai se voi itse järjestää yrittäjälle tämän terveyttä ja hyvinvointia tukevaa toimintaa. Laitoskuntoutukseen hakeutuminen oli useimmille yrittäjille mahdotonta työsidonnaisuuden, kustannusmenetyksen ja pätevän sijaisen puuttumisen takia. Vähemmän läsnäoloa vaativien kuntoutuskurssien rahoitusta tulisi kehittää osin omarahoitteiseksi siten, että kurssilaiset maksaisivat kurssimaksun työterveyshuollon kuluina ja vastaavasti saisivat esim kuluista takaisin Kelalta samaan tapaan kuin miten työterveyshuollon kulukorvauksissa menetellään. Liikenneyrittäjät joutuvat ammattinsa vuoksi käymään tietyin väliajoin terveystarkastuksissa, joilla selvitetään heidän terveytensä riittävyys ajotehtäviin. Ajokorttitarkastuksen perinteinen tavoite ei ole kuljettajan terveysriskien kansanterveydellinen arviointi, ellei ko. vamma tai vika suoraan vaikuta ajokykyyn. Ajokorttitarkastuksiin tulisi liittyä yleisterveydellinen osio, vaikuttaahan moni terveyden riskitekijä vuosien saatossa myös ajokykyyn ja liikenneturvallisuuteen. Yleisterveyden huomioiminen ajokorttitarkastuksien yhteydessä on mikroyritysvaltaisilla liikennealoilla tärkeää siksi, että suurin osa taksi- ja kuljetusyrittäjistä on kokonaan työterveyshuollon ulkopuolella. Eräs mahdollisuus olisi kehittää oma "liikennelääkärijärjestelmä", jonka avulla työterveyslääkärit ja ammattikuljettajille ajokorttilääkärintarkastuksia tekevät lääkärit koulutettaisiin liikenteen työolosuhteisiin ja kokonaisvaltaisiin ajokorttilääkärintarkastuksiin. Nämä ns. liikennelääkärit olisivat niitä, jotka olisivat valtuutetut tekemään ammattiliikenteen ajokorttitarkastukset. Yksityisajokortteja voisit tehdä kaikki laillistetut lääkärit. Terveystarkastusten järjestäminen usealle työntekijälle ja työpaikkaselvitykset saman tilikauden aikana aiheuttavat helposti Kelan korvauskaton ylittymisen, toisaalta taas työterveyshuollon olisi hyvä tutustua pieneen työpaikkaan ja sen työoloihin samaan aikaan kuin terveystarkastuksetkin tehdään. SYTY2000 työterveyshuolto -malli voisi tarjota menetelmän, jolla ongelmalliset työpaikat ja vajaakuntoiset kuljettajayrittäjät voidaan tunnistaa ja tunnistamisen jälkeen kohdistaa näihin riittävän panostuksen. Työterveyshuollon tulisi myös kehittää terveystarkastusten logistiikkaa niin, että työja vapaa-ajan menetykset olisivat mahdollisimman vähäiset. 5

8 2. JOHDANTO Liikennealan työhyvinvoinnin kehittämishanke oli osa Sosiaali- ja terveysministeriön suurempaa hankekokonaisuutta, Työterveyshuolto hanketta. Tavoitteena oli kehittää liikennealoilla toimiville (taksi- ja kuorma-autoyrittäjille) toimintamalli, jonka avulla työterveyshuollon palvelut tavoittavat myös tämän henkilöryhmän ja vastaavasti palvelujen käyttäjät pystyvät hyödyntämään omassa arjessaan työterveyshuollon palveluja. Perimmäisenä tavoitteena oli parantaa kuljettajien hyvinvoinnin kautta yleistä liikenneturvallisuutta ja -terveyttä Taustaa Tiehallinnon ja Tilastokeskuksen lukujen perusteella suomalainen maantieliikenne on vuosi vuodelta tullut turvallisemmaksi. Vuonna 1975 tieliikenteessä maassamme kuoli 3,7 henkilöä 100 miljoonaa ajokilometriä kohden. 15 vuotta myöhemmin, vuonna 1990 luku oli 1,6 kuollutta ja vuonna 2005 luku 0,6 kuolemantapausta 100 miljoonaa ajokilometriä kohden. Vuonna 2010 tieliikenteessä kuoli yhteensä 270 henkilöä, joka on 11 vähemmän kuin edeltävänä vuonna (Tilastokeskus 2011). Jos verrataan eri maiden kesken liikenteessä kuolleiden määriä asukasta kohden, niin vuonna 2007 Suomessa menehtyi asukasta kohden liikenteessä noin 7,5 henkilöä. Suomea vähemmän kuolemantapauksia oli mm. Alankomaissa, Britanniassa, Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa. Suomen kuolemien lukumäärä vastasi Turkin ja Ranskan lukuja. Baltian maissa ja Venäjällä luvut Suomeen nähden olivat moninkertaisia. Tutkimusten mukaan sairaus on tärkein vaikuttava tekijä tutkimuksesta riippuen 0,1 3,4 :ssa liikenneonnettomuustapauksista. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa sairaus on ollut 14 :ssa tapauksista suoranainen aiheuttaja (Rainio ym. 2007, Tervo ym. 2008). Myötävaikuttajana sairaus on ollut :ssa kaikista liikenneonnettomuuksista (Karkola 2009). Liikenneonnettomuuksien taustalla olleista todetuista sairauksista voidaan mainita tarkemmin määrittämättömät mielenterveyden häiriöt, aivohalvauksen tai -vamman jälkitila, alkoholi- tai huumeriippuvuus, diabetes, sepelvaltimotauti, depressio, skitsofrenia ja verenpainetautiin liittyvä sydänvika. "Ei-sairauksista" tärkein oli alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen. Vuosina liikennevahinkojen tutkijalautakuntien tutkimista kuolonkolareista :ssa yksi onnettomuuteen vaikuttaneista tekijöistä oli kuljettajan väsymys (Liikennevakuutuskeskus 1998, 1999). On väitetty, että väsymys ja/tai rattiin nukahtaminen saattaisi selittää jopa kolmasosan kaikista kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista (Partinen 2004). Uniapneatauti on selvä liikenneturvallisuusriski, joka voi lisätä liikenneonnettomuusriskin terveeseen verrattuna jopa viisinkertaiseksi (Tregear ym. 2009). Suomalaisten tutkimusten perusteella uniapnea -sairautta esiintyisi jopa viidenneksellä ammattikuljettajista. Liikenneturvallisuutta vaarantavaa väsymystä aiheuttavaa uniapneaa olisi noin 8 :lla, mikä on kaksinkertainen verrattuna miesten keskimääräiseen uniapnean esiintyvyyteen (Partinen & Hirvonen 2006, Häkkänen & Summala 2000). 6

9 On myös mielenkiintoista todeta, että uniapneatautia sairastavan onnettomuusriski on suurentunut riippumatta siitä, nukahteleeko henkilö ajaessaan vai ei. Syynä on hoitamattomaan uniapneaan liittyvä alentunut tarkkaavaisuustaso, jota väsynyt kuljettaja ei välttämättä edes itse tunnista (Risser ym. 2000) Lääkärintarkastukset ajokorttia varten Ajokortin hakutilanteessa henkilön on käytävä lääkärintarkastuksessa. Ajokorttilääkärintarkastuksella pyritään turvaamaan se, että henkilöllä ei ole vikaa, sairautta tai vammaa, joka olennaisesti heikentää hänen kykyään toimia aiotussa kuljettajaryhmässä mainittuun luokkaan kuuluvan ajoneuvon kuljettajana. Ajokorttilääkärintodistus on liikennekyvyn poikkileikkaustarkastus, sen tavoitteena on turvata henkilön liikennekykyisyys seuraavaan tarkastukseen saakka. Ajokorttilainsäädäntö on parhaillaan muuttumassa ja tässä uudistuksessa toteutetaan EU:n ajokorttidirektiivistä johtuvat muutokset ja uudistetaan ajokieltosäädöksiä. Uudistuksien tavoitteena on parantaa liikenneturvallisuutta ja saada EU:n alueelle yhtenäinen toimintatapa. Ajokorttilainsäädännön uudistuksella tulee olemaan vaikutuksia muun muassa ajokorttien voimassaoloaikaan, luokitukseen ja laatuvaatimuksiin. Uuden ajokorttilain on tarkoitus tulla kokonaisuudessaan voimaan tammikuussa Lääkärintarkastuksien väliaika riippuu siitä, mihin kuljettajaryhmään henkilö kuuluu. Mikäli henkilöllä on henkilöauton ajokorttitodistus (ryhmä 1), tulee hänen nykyisen lainsäädännön mukaan toimittaa 45 vuoden iässä optikon tai lääkärin lausunto näöntarkkuudesta. Hallituksen 10/2010 antamassa esityksessä uudeksi ajokorttilaiksi tämä 45-vuotiailta vaadittu todistus näöntarkkuudesta on poistettu. Seuraava lääkärintarkastus henkilöauton ajokortin omaavalle tehdään 70 vuoden iässä, jonka jälkeen tarkastukset seuraavat 5 vuoden välein. Ryhmän 1 ajokorttia uusittaessa 75 vuoden iästä lukien vaaditaan laajennettu lääkärinlausunto. Mikäli henkilö toimii ammattiliikenteessä kuljettaa kuorma-autoa tai taksia tulee hänen toimittaa lääkärintodistus ajoterveydestään 45 ikävuoden iässä ajokortin uusimisen yhteydessä. Tämä korvaa aiemmin vaaditun erillisen näkökykytarkastuksen. Säännölliset lääkärintarkastukset ajoterveydestä edellytetään ryhmän 2 kuljettajilta 50 vuoden iästä alkaen 5 vuoden välein 65 ikävuoteen saakka. Aiempi raskaan ajoneuvoyhdistelmän ja linja-auton kuljettajan 70 vuoden yläikäraja on poistettu alkuvuodesta Ryhmän 2 ajokorttia uusivan on heti 70 ikävuoden yhteydessä tapahtuvasta ajokortin uusimisesta lukien liitettävä hakemukseensa laajennettu lääkärinlausunto. Laajennetussa lääkärintarkastuksessa huomiota kiinnitetään erityisesti ikääntymisen mahdollisesti mukanaan tuomiin muutoksiin ja erilaisten sairauksien ja lääkkeiden käytön yhteisvaikutuksiin ajokyvyn kannalta. Laajennetun terveystarkastuksen sisällöstä sosiaali- ja terveysministeriö tulee antamaan tarkemmat kansalliset ohjeistukset Liikennealalla toimivat Suomessa Suomessa rahtiliikenteessä toimii tällä hetkellä noin yritystä, joissa työskentelee noin työntekijää. Bussiliikenteen 400 yritystä työllistävät noin työntekijää. Taksiliikenteessä toimii noin 9000 taksiyrittäjää ja noin kuljettajaa. Liikennealalla yritykset ovat pieniä ja miesvaltaisia. Rahtiliikenteessä toimivista yrityksistä yli 90 on alle 10 hengen yrityksiä. Vuonna 2004 rahtiliikenteessä toimi vain 42 yritystä, jotka työllistivät yli 50 työntekijää. Yrityskoko luvanvaraisessa tavaraliikenteessä vuonna 2009 on esitetty kuviossa 1. 7

10 Kuvio 1 Yrityskoko luvanvaraisessa tavaraliikenteessä vuonna 2009 (SKAL jäsenrekisteri ) 2.4. Ammattiliikenteessä toimivien koulutus Ammattiliikenteessä toimivat joutuvat ammattia hankkiessaan läpikäymään perusautokoulun lisäksi jatkokoulutusta. Mikäli henkilö aikoo kuljettaa säiliöautoa tai vaarallisia lasteja, vaaditaan siihen erityinen pätevyys, koulutus ja ajolupa. Mikäli henkilö aikoo tavaraliikenneyrittäjäksi, taksiyrittäjäksi tai linja-autoyrittäjäksi, tulee hänen suorittaa hyväksytysti liikenneyrittäjäkoulutus. EU-direktiivin mukaan autoilijoille on tullut myös pakollinen jatkokoulutusvelvoite, kuljettajan tulee osallistua vuosittain 5 vuorokauden mittaiseen jatkokoulutukseen (EU-direktiivi jatkokoulutuksesta) Aikaisemmin kuljettajakoulutus oli hyvin ammattikeskeistä, koulutus kohdistui ammatin harjoittamiseen liittyviin käytännön seikkoihin. Viimeisten vuosien aikana koulutukseen on otettu myös osioita, jotka kohdistuvat ammatinharjoittajan terveydentilan säilyttämiskeinoihin, elintapoihin ja terveyden edistämiseen. Liikenteessä toimivien järjestöt huomioivat nykyisin jäsenistönsä hyvinvoinnin tukemisen; hyvinvointi on esillä yrityksien toiminnassa ja mm. kuorma-autoyrittäjät ovat järjestäneet jäsenilleen esim. debriefing-palveluita onnettomuustilanteiden jälkihoidoksi ja työkyvyn ylläpitämiseksi työkykyä ylläpitävää kuntoutustoimintaa. 8

11 3. HANKKEEN TAVOITTEET Liikennealan työhyvinvoinnin kehittämishankkeen tavoitteet olivat seuraavat: Selvittää liikenteessä toimivien työoloja ja terveydentilaa Selvittää heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan työterveyshuollosta Koota aineistoa, jonka avulla liikenteen työterveyshuoltoa voidaan kehittää ja työterveydenhuollon toimenpiteet pystytään kohdistamaan alan tarpeiden mukaisesti Selvittää työterveyshuollon toimintaa ja kokemuksia liikenneyrityksissä Työterveyshuollon toiminnan parantaminen liikenteen mikroyritysten työhyvinvoinnin toteuttamisessa (ns. SYTY-mallin sovittaminen liikenteen työterveyshuoltoon) Taksi- ja kuorma-auto-mikroyritysten työhyvinvoinnin parantaminen Liikenneturvallisuuden edistäminen 4. HANKKEEN TOTEUTTAMINEN JA TULOKSET Hanke toteutettiin kolmessa vaiheessa. Vaihe 1 Kumipyöräliikenteen yksin- ja mikroyrittäjien työolojen ja hyvinvoinnin tila ja niiden kehittämistarpeet. Tämä toteutettiin ammattiliikenteessä toimiville lähetetyllä lomakekyselyllä sekä heidän teemahaastatteluillaan. Koottavia tietoja olivat mm. yrittäjien kokemukset työstään, työoloistaan, terveydestään ja elintavoistaan sekä yrittäjien näkemykset työterveyshuollon toiminnasta ja kehittämistarpeista. Vaihe 2 Työterveyshuoltojen nykytilanne maantieliikenteessä ja sen kehittämistarpeet. Työterveyshuolloille tehtiin puhelin- ja teemahaastattelut koskien työterveyshuollon toiminnan kattavuutta liikennealalla, nykyisiä toiminta- ja palvelukäytäntöjä sekä työterveyshuollon kokemia kehittämistarpeita. Vaihe 3 Syty2000-malliin perustuvan työterveyshuollon soveltaminen ammattiliikenteen yksityis- ja mikroyrityksien työterveyshuoltoon. Toiminta alkoi yhteisellä kehittämistapaamisella, johon osallistui liikenteen parissa työskenteleviä työterveyshuoltoja, liikenneyrittäjä-asiakkaitten edustajia sekä Työterveyslaitoksen edustajat. Syty2000 toimintamallia muokattiin yhdessä liikenneyrittäjille soveltuvaksi. Luodun toimintamallin kokeilu käynnistyi Varsinais-Suomessa kuudessa työterveyshuollossa. Kokeilun päätyttyä mallin toimivuus arvioidaan, ja tämän jälkeen sitä tarkennetaan tarvittaessa. Toimiva malli markkinoidaan käytettäväksi koko maan laajuisesti. 9

12 Oheinen raportti kuvaa kahden ensimmäisen osion tulokset. Työterveyshuoltomallin kehittäminen, testaus ja viimeistely tullaan kuvaamaan erillisessä raportissa. Kuvio 2. Hankkeen kulku ja osa-tavoitteet 4.1. Varsinais-Suomen kuljetus- ja taksiyrittäjien kysely Kyselylomake lähetettiin 518 satunnaisesti valituille Länsi-Suomen Kuljetusyrittäjät ry:n kuljetusyrittäjälle. Kyselyyn vastasi 153 kuljetusyrittäjää vastausprosentin ollessa 30. Kyselylomakkeella kysyttiin henkilön kokemuksia työstä, työoloista, terveydestä, elintavoista ja työterveyshuollon toiminnasta ja siitä, millaisia kehittämistarpeita kuljetusalalla toimiva näkee työterveyshuollon suhteen. Lounais-Suomen Taksiyrittäjät ry:n satunnaisesti valituille 313 taksiyrittäjälle ja Kymenläänin Taksiyhdistyksen satunnaisesti valitsemille 133 taksiyrittäjälle toimitettiin vastaava kyselylomake kuin kuljetusyrittäjille. Yhteensä 170 taksiyrittäjää palautti lomakkeen palautusprosentin ollessa Kuljetusyrittäjien suoritealat Vastanneista kuljetusyrittäjistä 99 oli miehiä ja 1 naisia. Yritykset toimivat monelle eri suoritealalla (Kuvio 3). Kappaletavara- ja jakelukuljetukset olivat yleisimpiä, säiliöauto- ja tukki-/kuitupuutavarakuljetukset olivat harvemmin kuljetuksen kohteena. On huomattava, että 80 yrityksistä toimii yhdellä tai kahdella suoritealalla, loput useammalla. 10

13 Kuvio 3. Kuljetusyrittäjien yritysrakenne ja suoritealat Ikä, työvuodet ja -ajat Kuljetusyrittäjien keski-ikä vastasi muun työssäkäyvän väestön keski-ikää, suurin osa vastaajista oli vuotta. Liikennekokemusta oli kertynyt runsaasti, noin 4/5 yrittäjistä oli toiminut liikenneammatissa yli 10 vuoden ajan. (Kuvio 4) Kuvio 4. Kuljetusyrittäjien ikäjakauma ja kuljetusyrittäjänä toimimisaika, -osuudet vastanneista vastanneista < Ikä (v) Toiminut kuljetusyrittäjänä (v) Suurin osa vastanneista taksiyrittäjistä oli niin ikään välillä vuotta. Runsas puolet vastaajista oli ajanut taksia vuotta, mutta yrittäjinä taksiyrittäjät olivat 11

14 nuorempia kuin raskaan kaluston kuljetusyrittäjät; noin 43 oli toiminut taksiyrittäjänä alle 10 vuotta. (Kuvio 5) Kuvio 5. Taksiyrittäjien ikäjakaumat, taksin ajamisvuodet sekä toimiminen taksiyrittäjänä vuosina, -osuudet vastanneista vastaajista < Ikä (v) Ajanut taksia (v) Toiminut taksiyrittäjänä (v) Kuljetusyrittäjistä hieman yli 40 ajoi viikossa 40 tuntia tai vähemmän, yli 60 tuntia ajavia kohdejoukossa oli joka kymmenes (Kuvio 6). Noin 40 kuljetusyrittäjistä teki yötyötä yli 10 tuntia viikossa. Kun ajoaikaan lisätään muut työtehtävät, lähes 85 vastanneista teki viikossa yli 40 tunnin työpäiviä. Kuvio 6. Kuljetusyrittäjien ajo-, yö- ja muu työaika, -osuudet vastanneista vastanneista Ajotyö (h/vko) Muut työt (h/vko) Yötyö klo (h/vko) Kokonaistyöaika (h/vko) 12

15 Taksiyrittäjät jaettiin ajovuorolistan mukaan ja ilman ajovuorolistaa toimiviin. Ajovuorolistan mukaan ajaminen tarkoittaa sitä, että taksikeskus määrittää kullekin taksiautolle ajat, jolloin auton tulee olla liikenteessä asiakkaiden saatavilla. Määritellyn ajoajan lisäksi taksi voi olla liikenteessä myös muulloin, mutta kutsujen välittäminen taksikeskuksesta taksiin menee aina ensin ajovuorolistan autoihin ja vasta niiden ollessa täysimääräisinä ajossa myös muille autoille. Ajovuorolistan ulkopuolella toimivat maaseudun ja pienten paikkakuntien taksiyrittäjät, jotka ajavat kukin asiakkaiden tilauksien mukaan mutta sopivat keskenään, kuka on varalla hiljaisina hetkinä, esim. öisin. Ajovuorolistan mukaan toimivilla yöajojen määrä oli ajovuorottomiin verrattuna selvästi suurempi (Kuvio 7). Ajovuorottomien ajotyö oli ajovuorollisia vähäisempää, mutta ensin mainituille kertyi enemmän päivystystunteja. Kuvio 7. Taksiyrittäjien ajo-, yötyön ja kotipäivystyksen tuntimäärät viikossa, ajovuorolistan mukaan ja sen ulkopuolella ajavat taksiyrittäjät erikseen, -osuudet vastanneista vastaajista Ajotyö (h/vko) Yötyö klo (h/vko) Ajovuorolistan mukaan ajavat taksiyrittäjät Ajotyö (h/vko) Yötyö klo (h/vko) Ajovuorolistan ulkopuolella ajavat taksiyrittäjät Kotipäivystys ajotyön lisäksi (h/vko) Terveyden kokeminen Yrittäjät arvioivat omaa työkykyään työkykyjanalla asteikolla 0 10, täydestä työkyvyttömyydestä parhaaseen työkykyyn. Janalla arvioituna noin 70 :lla liikenneyrittäjistä työkyky oli 8 tai sitä parempi. Kuljetus- ja taksiyrittäjien työkyvyn välillä ei ollut merkittävää eroa (kuvio 8). Liikenneyrittäjien ja muissa tutkimuksissa todettujen muiden yrittäjien työkyvyssä ei ollut myöskään eroja (Saarni, H ym. 2007). On kuitenkin huomattava, että liikenneyrittäjillä joka kymmenennellä fyysinen terveys oli luokkaa 6 tai alle. Tämä tarkoittaa sitä, että osalla vastaajista oli selvästi tuen tarvetta. Toisaalta jo pelkkä keski-iän tarkastelu riittää samaan lopputulokseen pääsemiseksi. 13

16 Kuvio 8. Taksi- ja kuljetusyrittäjien sekä muiden yrittäjien oma arvio työkyvystään asteikolla 0-10, -osuudet vastanneista Työkyky asteikolla 0-10 Yrittäjät 2007 Taksiyrittäjät 2008 Kuljetusyrittäjät Haitallisessa määrin esiintyvät työn fyysiset kuormitustekijät ja fyysinen oireilu Liikenneyrittäjät arvioivat työolojensa haitallisten fyysisten piirteiden esiintyvyyttä asteikolla "kyllä, haitta esiintyy", "en osaa sanoa esiintyykö tekijä haittaavassa määrin" ja " ei esiinny haitallisessa määrin". Taulukkoon 1 on koottu liikenneyrittäjien työn haitallisten tekijöiden esiintyminen (Taulukko 1). 14

17 Taulukko 1. Liikenneyrittäjien haitallisessa määrin kokemat työn fyysiset kuormitustekijät yrittäjäryhmittäin, kyllä-, ei osaa sanoa- ja ei-vastausten prosentit (). Fyysiset kuormitustekijät Taksiyrittäjät Kuljetusyrittäjät kyllä eos ei kyllä eos ei istuminen paikallaan kuumuus, kylmyys, veto, kosteus, kuivuus häikäisy, pimeys pölyt samanlaisina toistuvat työliikkeet kaasut, käryt (mm. pakokaasut) kumarat, kiertyneet tai hankalat työasennot tärinä käsin kantaminen, nostaminen, kannattelu melu liuottimet, polttoaineet, öljyt, maalit, muut kemialliset aineet istuimen ominaisuuksien tai säätöjen puutteet koneiden ja laitteiden hankala muoto ja sijoittelu (esim. ajoneuvopäätelaite) Taksiyrittäjien kohdalla suurin haittaa aiheuttava tekijä oli istuminen paikallaan, jonka koki 63 yrittäjistä. Seuraavina haittatekijälistalla tulivat ilmasto-olot, valaistus, pölyt ja samanlaisina toistuvat työliikkeet. Joka kolmas koki selvää haittaa tärinästä ja vajaa 20 huonosta istuimesta. Kuljetusyrittäjien haittatekijälista erosi jonkin verran taksiyrittäjien vastaavasta. Sääolosuhteet, kuumuus, kylmyys, veto ja kosteus olivat yleisimmät haitat, joita seurasivat pölyt, melu, kaasut ja käryt, valaistusolot sekä tärinä. Paikallaan istuminen aiheutti kuljetusyrittäjille harvemmin haittaa kuin taksiyrittäjille, sen sijaan tärinä, kantaminen ja nostaminen aiheuttivat enemmän haittaa ensin mainituille. Vajaa puolet molemmista yrittäjäryhmistä ilmoitti myös häikäisyn ja pimeyden kuormittavaksi tekijäksi. Näin ollen ajoneuvojen tuulilasin kunnon, puhtauden ja ajoneuvon valojen lisäksi huomiota tulisi aiempaa enemmän kiinnittää henkilöiden näöntarkkuusarvoihin ja mahdolliseen alkavaan viher- ja harmaakaihiin. 15

18 Fyysisten oireiden esiintyminen Yrittäjät arvioivat itsellään toistuvasti esiintyviä fyysisiä oireita asteikolla "kyllä, oire esiintyy", " en osaa sanoa" ja "oiretta ei esiinny" (Taulukko 2). Kaiken kaikkiaan yrittäjien haitallisessa määrin kokemien fyysisten oireiden suhteen näiden kahden liikenteessä toimivan ryhmän välillä erot olivat vähäisiä. Suurimmat erot olivat huonokuuloisuuden kohdalla, joka olivat yleisempi kuljetus- kuin taksiyrittäjillä, ja silmäoireiden ja päänsäryn kohdalla, jotka olivat yleisempiä taksiyrittäjillä. Molemmilla ryhmillä oli runsaasti (60 64 ) tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Ergonomisella tukitoiminnalla, neuvonnalla ja fyysisen suorituskyvyn parantamisella saattaisi olla myönteisiä vaikutuksia kyseisiin oireisiin. Vatsaoireiden hoitamiseksi huomiota tulisi kiinnittää aiempaa enemmän ruokatottumuksiin, esim. Vireänä ratissa -hankeen avulla. Näköoireet olivat myös yleisiä ja häikäisy samoin, joten silmälääkärin tarkastus, silmänpaineen mittaus ja harmaakaihitarkastus olisivat varmasti paikallaan. Luonnollisesti tuulilasin puhtaudesta ja naarmuttomuudesta tulee huolehtia. Virtsavaivojen yleisyys oli 10, joka heijastaa ilmeisemmin vastaajajoukon ikää, mutta myös mahdollisesti istumatyötä. Taulukko 2. Yrittäjien kokemat toistuvasti esiintyvät fyysiset oireet yrittäjäryhmittäin, kyllä-, ei osaa sanoa- ja ei-vastausten prosentit (). Taksiyrittäjät Kuljetusyrittäjät Fyysiset oireet kyllä eos ei kyllä eos ei lihas- tai niveloireet ylä- tai alaraajoissa, selässä, niska- tai hartia-alueella vatsaoireet silmäoireet, näköhäiriöt päänsärky kuulon alentuma, huonokuuloisuus hengitystieoireet virtsateiden vaivat, virtsaamisvaivat huimaus sydänoireet

19 Työssä haitallisessa määrin esiintyvät psyykkiset kuormitustekijät ja psyykkinen oireilu Liikenneyrittäjät arvioivat työolojensa psyykkisten tekijöiden haitalliseksi koettua esiintyvyyttä asteikolla "kyllä, haitta esiintyy", "en osaa sanoa esiintyykö tekijä haittaavassa määrin" ja " ei esiinny haitallisessa määrin" (Taulukko 3). Taulukko 3. Yrittäjien työn haitallisessa määrin kokemat psyykkiset kuormitustekijät yrittäjäryhmittäin, kyllä-, ei osaa sanoa- ja ei-vastausten prosentit (). Psyykkiset kuormitustekijät Taksiyrittäjät Kuljetusyrittäjät kyllä eos ei kyllä eos ei kiire ja kireä aikataulu työsuoritukseen vaikuttava väsymys väkivallan tai muun rikollisuuden uhka huono työyhteisön ilmapiiri työn pakkotahtisuus pelko liikenneonnettomuudesta hankalia asiakkaita epävarmuus yritystoiminnan jatkuvuudesta yksintyöskentely, eristäytyneisyys Lähes puolet taksiyrittäjistä mainitsi kiireen ja työsuoritukseen vaikuttavan väsymyksen psyykkisesti rasittaviksi tekijöiksi. Joka neljäs lisäsi kuormitustekijöiden joukkoon myös väkivallan uhan sekä huonon työyhteisön ilmapiirin, joka viides pakkotahtisuuden ja liikenneonnettomuuspelon. Kuljetusyrittäjät kokivat haitallisena taksiyrittäjiä useammin työssä esiintyvän kiireen, epävarman yritystoiminnan jatkumisen ja liikenneonnettomuuspelon. Toisaalta kuljetusyrittäjillä oli harvemmin huono työyhteisön ilmapiiri ja väkivallan uhkaa. Työsuoritukseen vaikuttava väsymys oli taksiyrittäjillä huomattavasti yleisempää kuin liikenneyrittäjillä. Väkivallan ja muun rikollisuuden uhkaa koki työssään noin neljäsosa taksiyrittäjistä, kuljetusyrittäjistä alle 10 :lla. Kuljetusyrittäjät kokivat yksintyöskentelyn ja eristyneisyyden kuormittavampana kuin taksiyrittäjät. Vajaa kolmannes liikenneyrittäjistä ilmoitti pelkäävänsä liikenneonnettomuutta, pelko oli hieman suurempi kuorma-autoyrittäjien kohdalla. Tämä saattaa johtua siitä, että kuorma-auton jouduttua onnettomuuteen sen aiheuttamat vahingot vastapuolelle ovat 17

20 yleensä suuria. Kuorma-auton kuljettajaa syyllistetään henkilöautokuljettajaa herkemmin tapaturman aiheuttajaksi. Psyykkisten oireiden esiintyminen Yrittäjät arvioivat toistuvasti esiintyviä psyykkisiä oireitaan vastaavalla asteikolla, mitä käytettiin fyysisten oireiden tarkastelussa (Taulukko 4). Taulukko 4. Yrittäjien kokemat toistuvasti esiintyvät psyykkiset oireet yrittäjäryhmittäin, kyllä-, ei osaa sanoa- ja ei-vastausten prosentit (). Taksiyrittäjät Kuljetusyrittäjät Psyykkiset oireet kyllä eos ei kyllä eos ei unihäiriöt (esim. nukahtamisvaikeus, heräily aamuöisin) jatkuva väsymyksen tunne jatkuva ärsyyntyneisyys ja kireyden ja jännittyneisyyden tuntemukset keskittymiskyvyn häiriöt haittaavat muistihäiriöt aloitekyvyttömyys masentuneisuus Kummassakin yrittäjäryhmässä oli psyykkisiä oireita yhtä paljon. Unihäiriöitä ja jatkuvaa väsymyksen tunnetta esiintyi noin joka kolmannella. Ärsyyntyneisyys, kireyden ja jännittyneisyyden tuntemukset olivat yhtä yleisiä. Haittaavia muistihäiriöitä, aloitekyvyttömyyttä ja masentuneisuutta esiintyi noin joka kymmenennellä vastaajalla. Taksiyrittäjien työaika ja työ on pätkittäistä ja ajovuorot voivat osua mihin vuorokauden aikaan tahansa. Raskaan liikenteen työaika on tiukasti säännelty ja kuljettaja pakotetaan pitämään ajotaukoja tiettyjen työjaksojen jälkeen. Tauot ovat sinänsä tarpeellisia ja hyödyllisiä, mutta on ilmeistä, että niitä ei pystytä hyödyntämään tehokkaasti elpymisen näkökulmasta katsoen. Asiaan tulisi kiinnittää huomiota ja kehittää tapoja, joilla pakolliset ajovuoron väliset tauot voitaisiin paremmin hyödyntää. 18