Puhekielisyys verkkokeskustelussa

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Puhekielisyys verkkokeskustelussa"

Transkriptio

1 Puhekielisyys verkkokeskustelussa Suomen kieli ja viestintä Maisterin tutkinnon tutkielma Jouni Karppinen 2011 Viestinnän laitos Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu

2 AALTO-YLIOPISTON KAUPPAKORKEAKOULU TIIVISTELMÄ Talouselämän viestinnän pro gradu -tutkielma 2011 Jouni Karppinen PUHEKIELISYYS VERKKOKESKUSTELUSSA Tutkimuksen tavoitteet Tässä tutkielmassa luotiin katsaus kahteen hyvin erilaiseen aihepiiriin, suomalaiseen sosiolingvistiseen variaationtutkimukseen sekä ulkomaiseen verkkokeskustelun tutkimukseen. Perinteistä sosiolingvististä puhekielen variaationtutkimusta sovellettiin uudelle alueelle, kirjoitettuun suomenkieliseen verkkokeskusteluun. Kyse oli siis eräänlaisesta soveltavasta pilottitutkimuksesta. Verkkokeskustelusta tutkittiin sen puhekielisyyttä sekä keskustelijoiden kielenkäyttötapoja, ja eri keskustelutyyppejä verrattiin toisiinsa. Tutkimusaineisto ja -menetelmät Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen ja perustui siihen, että pääkaupunkiseudun puhekielessä tyypillisesti esiintyvien kielenpiirteiden suhteellisia määriä selvitettiin arkisista verkkokeskusteluista. Internetissä yleisistä keskustelutyypeistä valittiin kolme oletettavasti puhekielisyyttä vahvasti ilmentävää: reaaliaikainen IRCkeskustelu, Facebookin tilapäivitykset sekä City.fi-portaalin keskustelupalsta. Tulokset Verkkokeskustelun puhekielisyysaste jäi odotusten mukaisesti puhetta matalammaksi. Keskustelijat voitiin jakaa melko selvärajaisiin ryhmiin sen mukaan, ovatko heidän viestinsä vahvasti puhekielisen vaikutelman antavia, pääosin yleiskielisiä vai siltä väliltä. Aivan samat puhekielisyyttä ilmentävät piirrevariantit eivät olleet yleisiä verkkokeskustelussa kuin puheessa, vaan useimmin käytettyjä olivat koko Suomen alueelle levinneet yleissuomalaiset piirteet. Näiden piirteiden yleiskieliset variantit antaisivat mahdollisesti liian kirjakielisen leiman, jota keskustelijat vaikuttivat välttelevän. Kolmesta tutkitusta keskustelutyypistä keskustelupalsta oli selvästi vähiten puhekielinen. IRC-keskustelu ei näyttäytynyt merkittävästi Facebookia puhekielisempänä, vaikka sen reaaliaikainen luonne olisi antanut näin olettaa. Tämä voi johtua Facebookin käyttäjien suuresta keskinäisestä hajonnasta. Variaationtutkimus menetelmänä näytti soveltuvan suhteellisen hyvin myös verkkokeskustelun tutkimukseen, mutta sen rajallisuus erityisesti mahdollisten kysymyksenasettelujen suhteen tuli selvästi esiin. Sillä on samat tunnetut heikkoudet kuin puheen tutkimuksessa, kuten kapea-alaisuus ilman muiden tutkimusmenetelmien tukea. Myös aineiston riittävään kokoon on kiinnitettävä huomiota. Avainsanat Puhekieli, sosiolingvistiikka, variaationtutkimus, verkkokeskustelu

3 Sisällysluettelo 1 Johdanto Tutkimuksen tavoite Tutkielman rakenne Puhekieli Käsitteitä Puhekielen elementit Pääkaupunkiseudun puhekieli Kehitysvaiheet Kielellisiä piirteitä Sosiolingvistinen puhekielentutkimus Suomessa Verkkokeskustelu Teknisiä ominaisuuksia Kielenkäyttö Sosiaalisia ominaisuuksia Keskustelutyypit Verkkokeskustelun variaationtutkimus Analyysi Aineisto Tutkimusmenetelmä Tulokset Päätelmät...73 Lähteet...78 Liite 1: Keskustelutyyppien puhekielisyysfrekvenssit ja -asteet piirteittäin...85 Liite 2: Informanttien puhekielisyysfrekvenssit ja -asteet piirteittäin...86

4 1 Johdanto Verkkokeskustelua on tutkittu koko sen reilun parinkymmenen vuoden ajan, jonka se on ollut tavallisten ihmisten ulottuvilla. Tutkimustahti on ollut kiihtyvää, ja verkkoviestinnän tutkimusta on tehty toisaalta muun muassa pedagogisista sekä psykologisista lähtökohdista (Cho 2010) ja toisaalta kielitieteellisesti esimerkiksi diskurssianalyysin, sosiolingvistiikan, semiotiikan sekä etnografian näkökulmista (Herring 2010a). Kiinnostus on ymmärrettävää, koska yhä suurempi osa kaikesta ihmisten välisestä viestinnästä tapahtuu internetin ja muiden viestintäverkkojen välityksellä. Tunnetusti tärkeä sanaton viestintä jää verkkoviestinnässä pitkälti pois, jolloin kielen merkitys korostuu, ja monet käyttävät tietomassoista erottautumiseen juuri kielellisiä tehokeinoja. Internetissä kieli voi olla ilmiasultaan kirjoitetun lisäksi puhuttua. Monilta osin puheen voi olettaa verkossa jäljittelevän tilanteita verkon ulkopuolella (vertaa esimerkiksi Skype-puheluita matkapuhelimeen). Kirjoitetussa kielessä eroja on sen sijaan enemmän (vertaa esimerkiksi sähköpostia kirjeeseen). Siinä on enemmän vaihtelua erilaisten käyttötapojen määrän vuoksi, ja se on säilynyt paljon puhetta ja videota yleisempänä kanavana käyttää kieltä verkossa (Herring 2010a). Myös vahvojen kielellisten normien puuttuminen internetissä johtaa suurempaan vaihteluun (Cho 2010). Näistä syistä juuri kirjoitettu verkkokeskustelu on kiinnostava tutkimusaihe. Monenlaisten kirjoittamalla tapahtuvien verkkokeskustelujen tiedetään ilmiasustaan huolimatta jäljittelevän puhekieltä (ks. esim. Mann & Stewart 2000, ). Tämä tulee esiin erityisesti arkisessa ja vapaamuotoisessa keskustelussa, kuten chateissä. Toisaalta verkkokeskustelun väitetään olevan aivan oma tapansa käyttää kieltä, erillään sekä yleis- että puhekielestä (Crystal 2002, 47 48; Mann & Stewart 2000, ; Herring 2001a). Kieli on jatkuvassa muutoksessa muutenkin, mutta internetin, matkapuhelinten ja muun uuden viestintäteknologian tuleminen on saattanut vauhdittaa muutosta ja luonut kenties uudenlaisia tapoja käyttää kieltä. Valtaosa verkkokeskustelujen kielenkäyttöä käsittelevästä tutkimuksesta kohdistuu englannin kieleen (Herring 2010a), joka verkkoviestinnän kokonaisuutta ajatellen hallitsee verkkokeskusteluja. Viestintää tapahtuu kuitenkin hyvin monilla kansallisilla 1

5 kielillä. Onkin esitetty, että tutkimuksia tarvitaan jatkossa enemmän muista kulttuureista ja kielistä kuin vain englannista (ma.). Esimerkiksi kiina on lähes yhtä käytetty kieli kuin englanti (ks. esim. Gerrard 2007), vaikka länsimaissa emme siihen juuri törmää. Myös suomi on ahkerassa käytössä suomalaisten keskinäisessä verkkoviestinnässä. Suomen kielen käytöstä verkossa ei tiedetä yhtä paljon kuin englannista, koska verkkoviestinnän kielen tutkimus on ollut pääasiassa ulkomaista. Suomen kieltä on silti tutkittu muuten ahkerasti, esimerkiksi puheen osalta. Yksi suosittu alue on ollut sosiolingvistinen puhekielen ja murteiden tutkimus. Tässä tutkimuksessa yhdistetäänkin perinteisen sosiolingvistisen tutkimuksen näkökulmia verkkokeskustelun tutkimukseen, sillä suomen puhekielen piirteiden tutkimuksesta saadut tulokset muodostavat kiintoisan lähtökohdan myös verkkokeskustelun piirteiden tarkasteluun. Perinteisen sosiolingvistiikan tutkimuskohteena on ollut erityisesti puhuttu kieli, tarkemmin ottaen puhutun kielen tilanteinen tai sosiodemografinen vaihtelu (ks. esim. Downes 1988). Verkkoviestinnässä esiintyvä kielenkäyttö kuitenkin luontevasti rikkoo perinteisen puheen ja kirjoituksen välisen rajan, sillä verkossa puhe ja kirjoitus limittyvät monin tavoin toisiinsa (Crystal 2002, 24 48). Monet ihmiset kokevat kirjoittavansa sähköposteja mutta juttelevansa chateissä ja virtuaalimaailmoissa. Useissa verkon keskustelumuodoissa on esimerkiksi samanlaisia aikarajoitteita kuin puhuessa kasvotusten, sillä toisen reaktiota saatetaan odottaa välittömästi. Toisaalta viestintä käytännössä tapahtuu näppäimistöllä kirjoittamalla, jolloin joudutaan huomioimaan oikeinkirjoituksen kaltaisia asioita. Tieteellisen tiedon lisäämisen lisäksi verkkokeskustelun kielentutkimuksella voidaan nähdä käytännön sovelluksia. Markkinointiviestinnän kannalta on arvokasta oppia tuntemaan ihmisten viestintätapoja ja kielenkäyttöä verkossa paremmin. Sitä voidaan tällöin kohdistaa tehokkaammin puhuttelemalla vastaanottajia heidän omalla kielellään. Nykymaailmassa mainontaa on pystyttävä kohdentamaan entistä tarkemmin (ks. esim. Malmelin 2003, , 163), ja kielenkäyttö voidaan nähdä yhtenä keinona siihen. Samalla mainostaminen on siirtymässä yhä enemmän internetiin, mikä luo uudenlaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Facebookissa käyttäjät 2

6 antavat palvelulle itsestään valtavasti tietoa. Markkinoijilla on varsin rajattu pääsy tällaiseen tietoon, mutta muuten sen avulla mainontaa voisi kohdentaa ennennäkemättömän tarkasti (ks. Salmenkivi & Nyman 2008, 122). Kun tähän yhdistetään osallistaminen, asiakkaat voidaan saada jopa mukaan markkinointiponnisteluihin (mts ). Keskeistä on sujuva vuoropuhelu asiakkaiden ja yrityksen välillä, missä kielenkäyttö nousee tärkeään asemaan. Toinen mahdollinen sovellusalue on vaalikampanjointi, jossa yhtä lailla on herätty sosiaalisen median hyödyntämiseen henkilökohtaisemman lähestymistavan avulla (ks. esim. Utz 2009). Tätä kirjoitettaessa käytävät eduskuntavaalit osoittavat myös, että ehdokkaat käyttävät valtavasti Facebookia vaalikampanjoissaan, sekä erillisten mainosten että omien profiilisivujensa kautta. Voidaan esimerkiksi pohtia, antaako ehdokas itsestään vaikeasti lähestyttävän kuvan, jos hän käyttää vain kirjakieltä omassa profiilissaan, tai otetaanko häntä vakavasti poliitikkona, jos hän käyttää siellä puhekieltä. 1.1 Tutkimuksen tavoite Tieteellinen tutkimus suomen kielen käytöstä verkkokeskusteluissa on vielä lapsenkengissään, joten siihen liittyvän tiedon lisääminen on tavoite itsessään. Tässä tutkielmassa työnnytään tuolle alueelle soveltamalla perinteistä puhekielen tutkimusta verkkokeskusteluihin hyödyntäen samalla englanninkielisestä verkkoviestinnän tutkimuksesta saatua tietoa. Sosiolingvistinen kysymyksenasettelu voi nimittäin olla verkossa hyvin samanlainen, vaikka ympäristö kasvotusten ja internetissä keskustelemisen välillä on täysin erilainen (Nuolijärvi 2000). Näiden erojen selvittäminen onkin yksi tuoreista tutkimushaasteista. Tutkimuksen kohdeilmiönä on tapa käyttää puhekieltä jäljittelevää kieltä kirjoitetussa suomenkielisessä arkisessa verkkoviestinnässä. Tutkimusmenetelmä perustuu kvantitatiiviseen suomen puhekielen tutkimusperinteeseen. Tavoitteena on ensisijaisesti selvittää 3

7 kuinka paljon ja millä tavoin arkinen verkkokeskustelu on puhekielistä. Tämä käsittää ensinnäkin sen, mitkä puhekielen ilmiöt siirtyvät verkkokeskusteluun ja missä määrin. Lisäksi pyritään selvittämään, onko verkkokeskustelussa jotain säännönmukaisia kielenkäyttötapoja, joiden mukaan keskustelijoita voisi luokitella. Päätavoitteeseen liittyvinä alatavoitteina selvitetään, kuinka läheisesti verkkokeskustelu pyrkii jäljittelemään puhe- tai yleiskieltä, vai onko se aivan erillinen tapa käyttää kieltä, ryhmitellään keskustelijoita heidän kielenkäyttötapansa mukaan, vertaillaan erityyppisiä verkkokeskusteluja sen selvittämiseksi, millaisia keskinäisiä eroja niillä on, ja arvioidaan metodologista soveltuvuutta, eli empiirisessä puhutun kielen tutkimuksessa käytetyn variaationanalyysimenetelmän sopivuutta verkkokeskustelun tutkimukseen. Kielen käyttötapaan vaikuttavia tekijöitä voivat olla muun muassa puhujan tausta, viestintäkanava ja keskustelun tyyppi sekä oletettu yleisö tai vastaanottava yhteisö. Esimerkiksi Nuolijärvi (2006, 326) on osoittanut, että murteellisuus vaihtelee samalla puhujalla sen mukaan, missä päin Suomea hän puhuu, eli keskustelukumppani tai yleisö vaikuttaa siihen (ks. myös Hurtta 1999, 59). Niinpä helsinkiläisen voi arkisesti internetissä keskustellessaan otaksua käyttävän omaa helsinkiläistä keskustelutyyliään, kun vastaanottajatkin ovat pääkaupunkiseutulaisia. Vastaavasti hän saattaa käyttää yleiskieltä tai mahdollisimman yleisluontoista puhekieltä silloin, kun hän olettaa yleisökseen keitä tahansa suomalaisia. Tutkimus tapahtuu vertaamalla verkosta kerättyä aineistoa aiempaan puhekielen tutkimustietoon. Vertailukohtana on pääkaupunkiseudun puhekieli, jota voidaan ajatella Suomessa hallitsevana puhekielen tyyppinä. Lähtökohtana on osoittaa, että kansainvälisessä kirjallisuudessa esitetty väite (Crystal 2002, 25 47) siitä, että verkkokeskustelun puhekielisyys jää yleiskielen ja puhekielen väliin, pätee myös 4

8 suomen kieleen. Vertailukohtana käytetään kotimaisia Helsingin puhekielen tutkimuksia. Koska aineistot eivät ole suoraan vertailukelpoisia, valitaan aikaisemmista tutkimuksista minimiarvo, joka kuvaa helsinkiläisten puhekielisyyden vähimmäistasoa, ja vastaavasti tässä tutkimuksessa verkkokeskusteluista valitaan sellaisia, joissa puhekielisyys ilmenisi maksimaalisesti. Jos tämä maksimi jää selvästi annetun minimin alle, voidaan päätellä, että puhekielisyyden asteissa on todennäköisesti merkittävä ero. H1. Verkkokeskustelu sisältää keskustelun tyypistä riippumatta puhekielisyyttä mutta toisaalta myös yleiskielen variantteja silloin, kun puhekielinen muoto olisi sekä mahdollinen että yleensä puheessa käytetty, jääden keskimäärin selvästi perinteisen kirjoitetun ja puhutun kielen väliin. Yleisen puhekielisyyden asteen selvittämistä ei voida pitää riittävänä, sillä puhekieli koostuu suuresta joukosta erilaisia piirteitä, joiden yleisyys puhutussakin kielessä vaihtelee runsaasti (ks. esim. Paunonen 2006, 71 90; Nuolijärvi 1986). Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on, että verkkokeskustelu pyrkii pitkälti jäljittelemään puhekieltä, eikä ole perusteita olettaa, että yksittäisten piirteiden yleisyydet vaihtelisivat näiden välillä, sillä aikaisempaa tutkimustietoa juuri tästä ei ole. Jos eroja kuitenkin löytyisi, se tukisi väitettä verkkokeskustelun ainutlaatuisesta kielenkäytön luonteesta. H2. Puhekielen piirteistä samat ovat yleisiä verkkokeskustelussa kuin puheessakin. Tiedetään, että jo nuoret hallitsevat yleensä yleiskielen normit, vaikka he eivät niitä puheessa käyttäisikään (ks. esim. Hurtta 1999, 89 90). Niinpä he tekevät tiedostettuja tai tiedostamattomia valintoja kirjoittaessaan suomen kieltä. Nämä valinnat poikkeavat yksilöiden välillä, ja ihmisillä on hyvin vaihtelevia tapoja käyttää kieltä jopa pienten alueiden sisällä. Esimerkiksi Helsingin puhetapojen tiedetään vaihdelleen paljon kaupunginosien välillä läpi 1900-luvun (Paunonen 2006, 71 73). Oletuksena on siis suuri yksilöiden välinen vaihtelu, joten ei voitane löytää yhtä 5

9 yksittäistä tapaa käyttää puhekieltä verkossa siten, että se yhdistäisi kaikkia keskustelijoita edes yhdenlaisen keskustelumuodon sisällä. Puhekielen tutkimuksesta tiedetään kuitenkin, että on olemassa muutamia erilaisia kielenkäyttötapoja, joihin puhujat voidaan luokitella. Eräs tunnettu tapa on jakaa pääkaupunkiseudun kielenkäyttäjät neljään ryhmään: (1) yleiskieliset, (2) jonkin verran puhekielisiä variantteja käyttävät, (3) monipuolisesti pääkaupunkiseudun puhekielisyyttä ilmentävät sekä (4) osittain alueellisia puhekielisyyksiä käyttävät (Nuolijärvi & Tiittula 2000, , 277). Tässä tutkimuksessa ei pystytä yhtä monipuoliseen jakoon, erityisesti koska alueellisia puhekieliä tai murteita ei tarkastella. Puhujia voidaan kuitenkin pyrkiä ryhmittelemään akselilla yleiskielinen puhekielinen kolmen ensimmäisen kohdan mukaisesti. H3. Keskustelijat voidaan jakaa keskustelutyypistä riippumatta luokkiin heidän puhekielisyytensä asteen mukaan. Verkossa on lukuisia erilaisia kanavia ja tapoja keskustella. Esimerkkejä näistä ovat reaaliaikaiset chatit, Facebookin seinäkirjoitukset, Twitterin viestisyötteet, keskustelupalstat ja blogit. Näiden sisälläkin skaala voi olla laaja, ja muun muassa verkkoportaaleissa sekä uutisartikkelien ja blogien yhteydessä on merkittävästi toisistaan poikkeavia keskustelupalstoja. Keskustelutapojen kielenkäyttö poikkeaa toisistaan useiden eri tekijöiden mukaan (Crystal 2002, 6 10). Se, mitkä tekijät saavat aikaan variaatiota verkkokeskustelun kielessä, selviää vain empiirisen tutkimuksen kautta (Herring 2007). Hakulinen (1989) jakaa suullisen ja kirjoitetun kielen skaalalle, jossa toisessa ääripäässä ovat hyvin vakiintuneet tekstit, kuten uskonnolliset kirjoitukset, ja toisessa nopeasti katoavat, spontaanit arkikeskustelut. Toisena ulottuvuutena hän pitää institutionaalisuutta, jonka vastakohtana ovat jälleen arkiset keskustelut. Jos verkkoviestinnässä halutaan tutkia puhekielisyyttä, sitä varmasti ilmenee parhaiten epäinstitutionaalisissa, spontaaneissa, arkipäiväisissä verkkokeskusteluissa. Erilaisista keskustelutyypeistä valittiin tähän tutkimukseen kolme: reaaliaikaiset (eli synkroniset) chatit, ei-reaaliaikaiset keskustelupalstat sekä jollakin tapaa näiden 6

10 väliin jäävät Facebookin seinäkirjoitukset. Perusteena on niiden edustavuus sekä erityisesti oletettu läheisyys puhekieleen, minkä voidaan olettaa syntyvän toisaalta teknisten tekijöiden kuten reaaliaikaisuuden kautta ja toisaalta keskusteluyhteisön luonteen ja teeman kautta (ks. Herring 2007). Sosiaaliset ja temaattiset tekijät on pyritty valitsemaan mahdollisimman samankaltaisiksi, jotta teknisten tekijöiden vaikutus tulisi esiin, erityisesti tärkeänä pidetyn synkronisuuden (ks. esim. Herring 2001a). Siksi kaikista keskustelutyypeistä on pyritty löytämään samanlaista arkipäiväisiä aiheita käsittelevää epämuodollista keskustelua. H4. Verkkokeskustelun tyyppi vaikuttaa puhekielisyyteen siten, että lähimpänä reaaliaikaista olevat viestit ovat myös lähempänä puhekieltä: reaaliaikaiset keskustelut ovat lähempänä kuin Facebook-tilapäivitykset, jotka puolestaan ovat lähempänä kuin keskustelupalstojen viestit. 1.2 Tutkielman rakenne Tutkielma rakentuu seuraavasti. Teoriaosan ensimmäinen ja suurempi kokonaisuus käsittelee suomalaista puhekieltä (luku 2). Liikkeelle lähdetään määritelmistä ja puhekielen elementeistä. Tässä tutkielmassa keskitytään pääkaupunkiseudulla puhuttavaan puhekieleen, jonka erityispiirteitä ja historiaa kuvataan seuraavaksi. Luvun lopussa on yleisempi katsaus olennaiseen kotimaiseen sosiolingvistiseen puhekielentutkimukseen. Luku 3 kuvailee teorian toista osuutta eli verkkoviestintää. Luku keskittyy verkkoviestinnän ominaisuuksien kuvaamiseen, sillä niillä on merkittävä vaikutus kielenkäyttöön verkossa (ks. esim. Crystal 2002). Yllä esitettyihin hypoteeseihin vastataan analyysin yhteydessä luvussa 3.5. Viimeisenä on yhteenveto (luku 5), jossa analyysissä saatuja tuloksia pohditaan peilaten niitä tutkimuksen tavoitteisiin. Lisäksi arvioidaan tutkimusmenetelmää sekä esitetään jatkotutkimusehdotuksia. 7

11 2 Puhekieli Tämän tutkielman keskeisimpiä käsitteitä on puhekieli. Sananmukaisesti kyse on puhutusta kielestä, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, kuten tämän tutkielman aihekin antaa ymmärtää. Tässä luvussa esitelläänkin ensin puhekieleen liittyviä oleellisia termejä. Toisena asiana kuvataan, millaisista asioista puhekieli muodostuu ja miten se eroaa yleiskielestä. Tässä tutkimuksessa tarkastelussa on pääkaupunkiseudun puhekieli, joka on Suomessa myös hallitseva puhekielen tyyppi. Siksi siihen paneudutaan seuraavaksi tarkemmin ensin sen syntyhistorian kautta ja kuvaamalla sitten tärkeimpiä sille ominaisia piirteitä. Luvun lopuksi luodaan katsaus Suomessa tehtyyn aikaisempaan puhekielen ja sosiolingvistiikan tutkimukseen. 2.1 Käsitteitä Puhekielellä tarkoitetaan yleensä puhuttua kieltä. Jaottelun voi tehdä joko tuottotavan tai ilmiasun mukaan. Tuottotavan mukaan jaoteltuna vain puhuttu kieli on puhekieltä, ja kaikki muu on kirjoitettua tai kirjakieltä, jota kutsutaan myös yleiskieleksi. Ilmiasun mukaan sen sijaan puhekieltä voi myös kirjoittaa, ja vastaavasti kirjakieltä voi puhua. Puhekieli ja puhuttu kieli eivät siis tarkoita samaa. Muutenkin jaottelu on siinä mielessä ongelmallinen, että yleiskieli perustuu normeihin. Puhekieliä taas on erilaisia, minkä takia juuri tuottotapa on ollut luontevampi lähtökohta. Toisaalta puhekieli voidaan määritellä standardista eli yleiskielestä poikkeamiseksi. (Hurtta 1999, ) Tämän tutkimuksen lähtökohta on, että puhekieltä voi myös kirjoittaa, joten ilmiasun mukainen jakotapa on ainoa mahdollinen. Termiä puhekieli siis käytetään ilmaisemaan sitä, että kielen ilmiasu muistuttaa puhuttua kieltä. Hurtta erottelee yleiskielen ja sitä vastaavan puhekielen ääripään eli murteen väliin myös kaksi muuta aputermiä, joiden kanssa saadaan jatkumo yleiskieli yleispuhekieli aluepuhekieli murre. Tässä yleispuhekieli tarkoittaa puhekieltä, joka sisältää koko Suomessa puheessa yleisiä poikkeamia yleiskielestä, mutta perustuu 8

12 silti laajalti yleiskielen normeihin. Siihen eivät siis kuulu selvästi paikallistettavat murteelliset ilmaisut ollenkaan. Aluepuhekieli puolestaan on tasoittunut murre, josta tunnistaa alueen, jossa sitä puhutaan, mutta josta tarkan lähtöalueen paljastavat ilmaukset ovat hioutuneet pois. Esimerkiksi Tampereen puhetta voi kutsua aluepuhekieleksi. Tällaista jakoa Hurtta kutsuu rakenteellis-alueelliseksi kontrastina edellä esiteltyyn ilmiasuun perustuvaan jaotteluun. (Hurtta 1999, 59 60; ks. myös Lehikoinen 2005, ) Monissa tutkimuksissa on käytetty hieman poikkeavia termejä likimain samasta asiasta. Sen mitä Hurtta edellä kutsuu yleispuhekieleksi tai aluepuhekieleksi, on Nuolijärvi väitöskirjassaan (1986) nimennyt helsinkiläispuhekieleksi. Termi ei toki ole täysin synonyyminen, sillä helsinkiläispuhekielellä viitataan helsinkiläislähtöiseen tapaan puhua, vaikka se onkin jossain määrin levinnyt kaikkialle Suomeen. Myöhemmin Nuolijärvi ja Tiittula (2000) kutsuvat samaa kieltä eteläsuomalaiseksi kaupunkipuhekieleksi ja Lappalainen (2004) pääkaupunkiseudun (johon hän lukee Helsingin lisäksi Espoon, Vantaan ja Kauniaisen) puhekieleksi, jotka viittaavat jo sanoinakin yleisempään kieleen kuin vain Helsingissä puhuttuun. Jokseenkin eriävä näkemys on Mantilalla (1997), jonka mukaan yleispuhekieltä ei ole olemassa. Tämä näyttäisi kuitenkin olevan määrittelykysymys, sillä Mantila ei ilmeisesti hyväksy termiä siksi, että koko Suomelle yhteisistä piirteistä huolimatta kaikkialla on ainakin jonkin verran alueellista vaihtelua. Hän esittää (ma.), että samaan aikaan, kun puhekielen alueelliset erot tasoittuvat, syntyy tilalle uusia variantteja, jotka poikkeavat yhtä paljon kuin aikaisemmat ennen (ks. kielen muutosmekanismeista tarkemmin Paunonen 2003). Hurttakin (1999, 67 68, 96) huomauttaa, että yleispuhekielen käsite on mahdollisesti vain tutkijoiden haave ideaalitilanteesta. Lisäksi tiedetään, että kielellistä variaatiota esiintyy myös Helsingin sisällä (Paunonen 2006; Lappalainen 2004, 59). Kaiken kaikkiaan luontevinta on tulkita pääkaupunkiseudun puhekieli aluepuhekieleksi, joka on kuitenkin levinnyt niin paljon, että se on puhutuista kielimuodoista lähimpänä yleispuhekieltä. Katso terminologiasta myös Mielikäinen Toinen tärkeä huomio liittyy siihen, että tutkimuksissa kielimuodot oletetaan usein selvärajaisiksi: jokin piirre joko kuuluu kielimuotoon tai ei, ja tietty kielimuoto sisältää 9

13 juuri tietyt piirteet (Hurtta 1999, 96). Jotta asioita voidaan käsitellä, joitakin tämäntapaisia yleistyksiä joudutaan luonnollisesti tekemään. Käytännössä ihmisten puheessa piirteet sekoittuvat ainutlaatuisiksi kokonaisuuksiksi, joten on pidettävä mielessä, että tutkimustulokset ovat vain suuntaa antavia yleistyksiä. Tutkimuksellisesta näkökulmasta puhekielet voidaan jakaa murteiden ja kaupunkikielen tutkimukseen, joista tämä tutkielma keskittyy jälkimmäiseen. Murteentutkimuksessa tavoitellaan kokonaiskuvaa murteesta, mutta kaupunkikielen tutkimuksessa pyritään selvittämään vain muutamia sosiaaliselta kannalta erottelevia kielenpiirteitä. Tämä perustuu siihen, että maalaisyhteisöissä tilanteissa ja keskustelukumppaneissa ei ole paljon vaihtelua, jolloin erilaisia kielenkäyttötapoja ei välttämättä tarvita. Kaupungeissa sen sijaan erilaisia kielellisiä vaatimuksia ja tilanteita on paljon enemmän, jolloin vaihtelua on enemmän yksilöidenkin puheessa. (Paunonen 2006, ) Tässä tutkielmassa käytetään termiä pääkaupunkiseudun puhekieli tarkoittamaan koko Suomessa laajalle levinnyttä helsinkiläislähtöistä puhekielen muotoa, jonka voidaan katsoa olevan hallitseva puhekielen muoto. Koska puhekielissä on Suomessa paljon vaihtelua, on perusteltua valita sellainen, joka on mahdollisimman laajalle levinnyt, koska tutkimuskohteena on puhekielisyys yleisesti. Vaikka pääkaupunkiseudun puhekieltä haluaisi tulkita kapea-alaisesti aluepuhekielenä, sitä voidaan silti pitää yleisimpänä puhekielen muotona puhujien määrässä mitattuna. Niinpä se on melko varmasti internetissä käytetyistä puhekielen muodoista käytetyin. 2.2 Puhekielen elementit Yleensä kirjakieltä on pidetty oikeampana ja arvostetumpana tapana käyttää kieltä. Kirjoitettu kieli (yleiskieli) on kuitenkin muodostettu alun perin puheesta laatimalla säännöt (Hakulinen 1989; Karlsson 1995). Puhuminen on siis paljon vanhempi kielenkäyttötapa. Tutkimuksen lähtökohdat ovat perinteisesti silti olleet kirjoitetussa kielessä, vaikka edellä mainitulla perusteella puhe ei ole köyhempi tapa käyttää kieltä. Kieli muuttuu koko ajan, ja muutos näkyy nimenomaan puheessa. 10

14 Kirjoitukseen eli normeihin muutokset tulevat suurella viiveellä, vasta kun ne näkyvät jo kaikkien puheessa (Kuiri 1989; Paunonen 1995b). Lähtökohtana puheen ja kirjoituksen yhteneväisyyksissä on se, että ne voivat olla samankaltaisia vain kielen muodon osalta (Tiittula 2001). Sen sijaan esimerkiksi puheen ääni ja kirjoituksen visuaalinen ulkoasu eivät ole vertailukelpoisia. Seuraavassa on eritelty kielen muotoja, joissa kirjakieli ja puhekieli ovat vertailtavissa ja eroavat toisistaan. Vaikka puhe noudattaisi täysin yleiskielen normeja, siinä on seuraavat neljä eroavaisuutta kirjoitukseen nähden (Lehikoinen 2005, 92 94). Äng-äänteelle ei ole omaa kirjoitusasua (kenkä keŋkä). N assimiloituu usein toisen konsonantin edellä (tulenpas tulempas). Sanojen lopussa voi esiintyä ääntämyksessä kahdennusta, jota ei kirjoiteta (tulepa tuleppa). Kahden vokaalin väliseen tavurajaan saattaa puheessa tulla ääntämistä helpottava konsonantti (kauan kauvan). Nämä erot tulevat esiin lähinnä puheen litteroinnissa. Joskus niitä näkee myös kirjoituksessa, mutta tällöin ne luultavammin kielivät väärin opituista oikeinkirjoitussäännöistä kuin puhekielisyydestä. Lappalainen (2004) pitää olennaisina puhekielestä analysoitavina tekijöinä ensinnäkin fonologisia, morfologisia ja morfosyntaktisia piirteitä. Lähinnä tämänkaltaisiin piirteisiin (ks. luku 2.3.2) perustuu tämänkin tutkielman empiirinen analyysi, ja niitä tutkitaan tyypillisessä variaationanalyysissä. Toisena kokonaisuutena on sanasto, jota pidetään kuitenkin tutkimuksen kannalta vaikeampana kohteena (Lappalainen 2004, 15 16). Helpoimmin sanastollisesti erottuu slangi. Sanaluokista jossain määrin substantiivit, adjektiivit, sti-päätteiset adverbit ja konjunktiot, mutta erityisesti pronominit ovat puheessa yleisempiä kuin kirjoituksessa. Diskurssipartikkeleilla, kuten no, joo ja niin, voidaan muun muassa osoittaa puheenvuoron alkua tai antaa palautetta keskustelukumppanille. Tämä osoittaa, että keskustelussa on käyttöä funktioille, joita kirjoituksessa ei tarvita, mikä osaltaan selittää eroja. Enemmän tarvetta on myös epäröintiä ilmaiseville, lieventäville ja vahvistaville ilmauksille, kuten ehkä, melko, kamalan ja hirveän. Muita sanoihin liittyviä eroja ovat vielä lyhempien sanojen ja suppeamman sanaston 11

15 suosiminen puheessa. (Lappalainen 2004, 92; Lehikoinen 2005, ; Tiittula 1992, ) Muut eroavaisuudet liittyvät etupäässä lauserakenteeseen. Puheessa käytetään lyhempiä lauseita (tai vuoroja) kuin tekstin virkkeet. Lauseiden rajatkaan eivät erotu puheessa niin selvästi, vaan niitä voidaan esimerkiksi yhdistää toisiinsa pitkiksi ketjuiksi konjunktioiden ja partikkelien avulla. Puhuttujen lauseiden lyhyydestä huolimatta kirjoitettu ilmaisu on tiiviimpää, mikä tekee siitä monimutkaisempien lauserakenteiden ohella raskaampaa. Puheessa on toisaalta paljon toistoa mutta toisaalta myös ellipsejä. Lopuksi puheen luonteesta johtuen siinä esiintyy keskeytyksiä, korjauksia, uudelleenaloituksia ja taukoja. (Lehikoinen 2005, ; Tiittula 1992, ) Eri elementit eivät välttämättä anna yhteneväistä kuvaa puhujan puhekielisyydestä. Nuolijärvi ja Tiittula (2000, ) esittävät esimerkkinä omasta tutkimuksestaan Esko Ahon puhumisen, jonka morfologia tekee puhekielisemmäksi mutta samaan aikaan syntaksi yleiskielisemmäksi. Tiittula (2001) pohtii vielä puheen esittämisestä kirjoitettuna seuraavaa. Puhekielistä vaikutelmaa ei voi luoda kirjoittamalla äänteitä täysin tarkasti. Litteraatiot, joihin niihinkin on vaikea tallentaa puheen kaikkia ominaisuuksia (kuten äänensävyjä), ovat selvästi vaikealukuisempia kuin puhekieliseltä vaikuttava tavallisempi teksti. Puhekielisyyttä luodaan mielellään varsinkin kirjallisuudessa käyttämällä leimautumattomia (siis yleispuhekielisiä) piirteitä. Eri kielissä puheenomaisuuden tuottaminen toimii eri lailla, mikä tekee muun muassa kääntämisestä hankalaa. On selvää, että samasta syystä puhekielisyyttä on tutkittava eri kielissä erikseen. 2.3 Pääkaupunkiseudun puhekieli Helsingissä ja sen ympäristössä käytetty ja sieltä muuallekin Suomeen levinnyt puhekieli on erityinen suomalaisessa kielihistoriassa. Useimmilla alueilla on ollut paljon pidempään omat murteensa, mutta suomen kieli on Helsingissä yleistynyt vasta huomattavan myöhäisessä vaiheessa. Niinpä se on ensin ottanut vaikutteita eri 12

16 murteista kaupunkiin muuttaneiden mukana. Myöhemmin asetelma on kääntynyt päinvastaiseksi siinä mielessä, että Helsingin puhekieli on alkanut vaikuttaa muualla Suomessa puhuttuun kieleen. Nuolijärven ja Tiittulan (2000, ) mukaan tämä vaikutus toimii siten, että erityisesti pääkaupunkiseudun puhekielen leimautumattomat variantit, jotka siis eivät vahvasti luo vaikutelmaa puhujan helsinkiläisyydestä tai murteellisuudesta, ovat yleistyneet laajasti koko Suomessa (vrt. luvun 2.1 yleispuhekieli). Teoreettisesti pääkaupunkiseudun puhekielen yleistymistä voisi luonnehtia sosiolingvistiikassa tunnetulla aaltoteorialla (teoriasta ks. esim. Hudson 1996, 39 41). Siinä kielenpiirteiden leviäminen rinnastetaan veden pinnalla etenevään aaltoon, joka syntyy heittäessä kiven veteen. Joutuessaan kauemmas lähtöpisteestä aalto heikkenee, ja variantin leviäminen loppuu jossain vaiheessa, mikä riippuu sen vaikutuksen vahvuudesta. Aaltoteoria on historiallisesti ymmärretty maantieteellisenä ilmiönä, mutta nykypäivänä olisi luontevampaa ajatella sosiaalisia verkostoja. Erityisesti internet yhdistää ihmisiä sijainnista riippumatta ja paljon vahvemmin sosiaalisten tekijöiden mukaan, jolloin aallot etenevät verkostoja eivätkä maan pintaa pitkin. Tämän voi ajatella edistäneen eri puhekielten leviämistä koko Suomen alueelle. Levinneisyytensä ansiosta pääkaupunkiseudun puhekieltä voidaan siis pitää nykyään hallitsevimpana puhekielenä, ja siksi sitä voi lähtökohtaisesti pitää myös internetissä yleisenä keskusteluissa. Niinpä se on tärkeässä asemassa myös tämän tutkielman kannalta, joten on syytä esitellä sen historiaa syntyvaiheista lähtien. Lisäksi kuvaillaan itse kieltä siinä esiintyvien piirteiden kautta, keskittyen erityisesti yleisiin ja laajalle levinneisiin variantteihin Kehitysvaiheet Helsinki oli ollut perustamisestaan, vuodesta 1550, lähtien alun perin pitkälti ruotsinkielistä aluetta luvulle tultaessa suomenkielisiä tosin oli Helsingissä huomattavasti, mutta seuraavan sadan vuoden aikana ruotsi muuttui selvästi vallitsevaksi, mikä johtui muun muassa ruotsin arvostuksesta. Niinpä noilla 13

17 aikaisilla suomenkielisillä helsinkiläisillä ei ollut juurikaan vaikutusta siihen, millaiseksi suomen kieli kaupungissa myöhemmin muotoutui. Suomi alkoi lopullisesti yleistyä vasta 1850-luvulta alkaen. (Paunonen 1995a, 2 3; 2006, ) Ensimmäiset suomen puhujat Helsingissä olivat toisaalta muualta muuttaneita murteiden puhujia ja toisaalta sivistyneistöä, joka puhui kirjakieltä, joka ei suoraan pohjautunut mihinkään murteeseen. Sivistyneistö tosin suosi ruotsin käyttöä hyvin pitkään. Helsingin sivistyneistö alkoi myös ajamaan kirjakieltä ainoaksi oikeaksi tavaksi puhua suomea. Kirjakieli valikoitui käyttöön siksi, että Helsingissä ei ollut vanhastaan selkeää puhekielen tapaa, ja toisaalta suomalaisuusaate halusi tehdä selvän eron vieraisiin kieliin. Murteellisuuksien lisäksi puheesta haluttiin karsia vieraiden kielten vaikutus, erityisesti ruotsin. Tämä levisi suomen kielen opetuksessa kaikkialle Suomeen. Nämä fennomaanit ajoivat intohimoisesti suomen asemaa ja saivat vastaansa yhtä kiihkomielisiä ruotsin kielen kannattajia, mikä johti suuriin kieliriitoihin. Samalla kuitenkin alkoi kehittyä työläisten keskuudessa stadin slangi, joka otti sekä sanastoa että ääntämistä erityisesti ruotsista mutta myös venäjästä. Myöhemmin slangista ovat harventuneet vierasperäiset ääntämykset, esimerkiksi gimma kimma nainen. Näin eri yhteiskuntaluokilla oli varsin erilainen suhtautuminen ja tapa käyttää kieltä. Työväki näet pyrki myös enemmän ymmärtämään toisiaan ja oli valmis käyttämään taitonsa mukaan molempia kieliä, eikä itsepäisesti pitänyt toista kieltä parempana. (Paunonen 1995a, 12 13, 16 23; 2006, 33 36, 44; ks. myös Paunonen 1989.) Työväestön eli murteita puhuvien helsinkiläisten kieli on aluksi, 1800-luvun loppupuolella, sisältänyt lähinnä läntisten murteiden piirteitä, erityisesti länsiuusmaalaisia ja etelähämäläisiä. Näistä osa on sittemmin kadonnut helsinkiläisten puheesta. Itämurteilla ei siis alussa ollut sijaa, vaan niitä alkoi kuulua vasta 1920-luvulta lähtien. Vasta sotien jälkeen 40-luvulla idästä muutti paljon väkeä Helsinkiin, erityisesti siirtokarjalaisia. (Paunonen 1995a, 13 16; 2006, 41.) Helsingin puhekieli on kaiken kaikkiaan saanut Paunosen (2006, 36 48) mukaan vaikutteita viidestä eri murreryhmästä. Ensimmäinen ovat etelähämäläiset ja länsiuusmaalaiset piirteet, joiden yleisyyttä selittää ennen kaikkea maantieteellinen 14

18 läheisyys. Tähän kuuluvat muun muassa Nurmijärvi ja Lohja. Esimerkkejä näistä piirteistä ovat joidenkin vokaaliyhtymien muuttuminen pitkiksi vokaaleiksi (istuu pro istua), A:n loppuheitto partitiivissa ja paikallissijoissa (isoi pro isoja, siel pro siellä) ja kysyvänä pronominina ketä pro kuka. Toinen ryhmä ovat yleishämäläiset piirteet, joihin lukeutuvat ts:n korvaaminen tt:llä (itte pro itse) sekä pronominien tuo ja nuo vastineet toi ja noi. Kolmanneksi yleislänsimurteiset piirteet ovat vaikuttaneet Helsingin puhekieleen, esimerkiksi hiano pro hieno. Itämurteista puolestaan on tullut sellaisia piirteitä kuin d:n kato (yhen pro yhden) ja ts:n korvaaminen t:llä (kato pro katso). Näistä jälkimmäinen on esiintynyt myös joissakin länsimurteissa. Tästä päästään viidenteen ryhmään, joka sisältää yleissuomalaisia piirteitä, joita on siis jo vanhastaan esiintynyt sekä läntisissä että itäisissä murteissa. Näihin kuuluu tiettyjen vokaaliyhtymien korvautuminen pitkällä vokaalilla (eri vokaaliyhtymät kuin edellä, esimerkiksi korkee pro korkea), i: loppuheitto (yks pro yksi), persoonapronominien pikamuodot mä pro minä ja sä pro sinä, vastaavasti tää pro tämä ja nää pro nämä, mon. 1. persoonan inkongruenssi (me mennään) sekä vastaavasti mon. 3. persoonassa (lapset leikkii). Kuiri (1989) mainitsee 3. persoonan se pro hän esiintyvän myös useimmissa murteissa. Lisäksi hän väittää edellä mainitun mon. 1. persoonan passiivin olevan peräisin Savosta, joten joidenkin piirteiden kohdalla niiden yleisyydestä ja alkuperästä saattaa olla eriäviäkin näkemyksiä. On hyvä huomata, että on piirteitä, jotka esiintyvät suunnilleen kaikkialla Suomessa vanhastaan, joten ei ole oikein väittää, että pääkaupunkiseudun puhekieli olisi levittänyt ne kaikki muualle. Ne vain sattuvat kuulumaan myös siihen ja ovat siis oikeammin sanottuna yleispuhekieltä eli eroavat yleiskielestä mutta eivät alueellisesti. Tällaisia ovat muun muassa monikon 1. ja 3. persoonan subjektin ja predikaatin inkongruenssi (esim. me menemme me mennään) sekä pronominien se ja ne käyttö ihmisistä kolmannessa persoonassa (Mantila 1997). Toisaalta on paljon piirteitä, jotka ovat ensin tulleet helsinkiläisten puheeseen ja sieltä sitten levinneet muualle Suomeen. Tässä välissä piirteet ovat saattaneet myös muuttua, eli niillä on murteista poikkeava helsinkiläinen leima (ks. Paunonen 1995a, 14 15). Murreryhmien lisäksi on kuudeskin ryhmä, ja se sisältää puheessa esiintyneet kirjakieliset piirteet (Paunonen 2006, 47 48). Nämä ovat luonnollisesti 15

19 murrepiirteiden vastakohtia eli yleiskielisinä säilyneitä variantteja. Esimerkkejä ovat A:n ja i:n säilyminen sanan lopussa, persoonapronomini minä ja mon. 1. ja 3. persoonan kongruentit muodot. Paunonen toteaa näiden enimmäkseen vastaavan yleissuomalaisten piirteiden joukkoa. Siksi ne ovat saaneet vertailussa kirjakielisen leiman, mikä on luultavasti vaikuttanut niiden harvinaistumiseen puheessa. Myös ruotsilla on ollut vaikutuksensa Helsingin puhekieleen, mutta vaikutus rajoittuu lähinnä slangiin. Paunosen (2006, 48) mukaan ruotsi ei ole vaikuttanut nykyiseen helsinkiläispuheeseen näkyvästi eli esimerkiksi puhevarianttien kautta kuten murteet, vaan kyse on eräänlaisesta piilovaikutuksesta. Voidaan siis todeta, että Helsingissä ovat sulautuneet yhteen yleiskieli, eri murteet (joista vahvimmin länsiuusmaalaiset ja hämäläiset murteet) sekä ruotsin kielen vaikutus muun muassa stadin slangin kautta. Vaikka Helsingin sisäistä vaihtelua puhujissa korostetaan tutkimuksissa, voitaneen kieltä pitää sulautumisten kautta nykyään yhtenäisempänä kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Tällä perusteella voidaan siis puhua pääkaupunkiseudun puhekielestä, jolla tarkoitetaan joukkoa kielellisiä piirteitä, jotka ilmenevät erityisesti helsinkiläisten ja ympäryskuntalaisten puheessa luvulla yleiskielestä ja murteista lähteneen kielen suunta on ollut yhtenäisempään puhekieleen päin (esim. Paunonen 2006, 91 92). Suunta on pysynyt samana tai ei ainakaan ole kääntynyt takaisinpäin. Tämä on peruste sille, miksi puhekielisyyttä on hyödyllistä tutkia nimenomaan helsinkiläisten puheesta ja miksi satunnaisestikin heistä valitun otoksen voi olettaa antavan yhteneviä tuloksia. Samalla on muistettava, että vaikka puhekielisyys yleistyy yleiskieleen verrattuna, puhekieli itsessään muuttuu jatkuvasti eikä siis ole kiinteä maali, jota kohti oltaisi matkalla. Koska pääkaupunkiseudun puhekieli sisältää piirteitä hyvin monesta Suomen murteesta, siitä voinee missä tahansa päin maata asuva löytää oman mahdollisen murteensa kanssa jotain yhteistä, joka kuitenkin poikkeaa kirjakielestä. Tämä saattaisi edesauttaa myös muiden helsinkiläisten kielenpiirteiden leviämistä näiden tuttujen siivellä. Voi edelleen pohtia, että tällainen vaikutus näkyisi erityisen hyvin internetissä, jossa kielivariantit pääsevät tänä päivänä kaikkein tehokkaimmin 16

20 kosketuksiin toistensa kanssa ja sekoittumaan. Tämä saattaisi selittää pääkaupunkiseudun puhekielen oletettua yleisyyttä verkossa. Toisaalta syy voi olla niinkin yksinkertainen, että kyseisen variantin puhujia on eniten Kielellisiä piirteitä Kuten aikaisemmin todettiin, kaupunkikielen tutkimuksessa pyritään selvittämään lähinnä tärkeimpiä sosiaalisesti erottelevia kielenpiirteitä. Perinteisesti näitä piirteitä on selvitetty ryhmistä, joita yhdistää muun muassa ikä, sukupuoli, koulutus ja asuinseutu. Tässä tutkimuksessa näistä lähinnä vain sukupuoli on tiedossa, mutta ajatuksena on, että internet mediana saattaisi olla uusi yhdistävä taustatekijä. Pääkaupunkiseudun puhekieltä käsitteleviä tunnettuja tutkimuksia ovat tehneet muun muassa Nuolijärvi, Paunonen ja Lappalainen. Tässä tutkimuksessa käytettävät piirteet perustuvat mainittujen tutkijoiden kolmeen tutkimukseen (Nuolijärvi 1986, ; Paunonen 2006, 67 69, ks. myös 1995a, ; Lappalainen 2004, 60 63). Piirteet ovat luonteeltaan fonologisia, morfologisia ja morfosyntaktisia, ja ne esitellään seuraavaksi sellaisessa järjestyksessä, että yleisimmin puhekielistä varianttia ilmentävät piirteet tulevat ensin. Samaa listaa ja järjestystä käytetään myöhemmin analyysissa (luku 3.5). Nuolijärven, Paunosen ja Lappalaisen käyttämät piirreluettelot ovat pitkälti yhteneviä, mutta Paunonen on jakanut piirteet pienempiin osiin, yhteensä 25 kategoriaan. Lappalaisella niitä on 15 ja Nuolijärvellä vain yhdeksän. Tässä esitellään piirteet Paunosen jaon mukaan, jotta tuloksia voitaisiin verrata hänen tutkimukseensa. Myös siinä on joitakin eroja, mitkä kaikki tapaukset lasketaan kuhunkin piirteeseen. Vaikka tässä tutkielmassa pääasiassa sovelletaan Paunosen jaottelua, myös joitakin eroja muihin jaotteluihin esitellään lyhyesti. 1) i:n loppuheitto supistumaverbien imperfektissä Sanan lopussa oleva i voi puheessa kadota monissa erilaisissa tapauksissa. Paunonen tarkasteli kuutta tällaista tapausta, ja ensimmäisessä i katoaa supistumaverbeissä yks. 3. persoonan imperfektimuodossa (hyppäsi hyppäs) (Paunonen 2006, 68). Paunosen aineistossa tämä piirre esiintyi ainoana 100 % 17

21 puhekielisenä. Myös muut tapaukset ovat piirteiden puhekielisimmästä päästä. 2) i:n loppuheitto konditionaalissa Toinen i:n katotapaus koskee konditionaalia, jossa voi kadota joko vain lopussa oleva i tai molemmat s:n ympäriltä (antaisi antais, antas) (Paunonen 2006, 68). 3) NUT-partisiipit NUT-partisiipilla tarkoitetaan aktiivin 2. partisiipin muotoa verbistä. Puhekielisessä muodossa sanan lopusta katoaa t (oli tullut oli tullu, on tehnyt on tehny) (Paunonen 2006, 69). 4) i:n loppuheitto diftongiin päättyvässä imperfektissä Kolmantena i:n katotapauksena ovat yks. 3. persoonan imperfektimuodot, jotka päättyvät diftongiin (antoi anto) (Paunonen 2006, 68). 5) minä ja sinä puhemuodot Paunonen (2006, 69) on valinnut tarkasteltavaksi persoonapronominiksi yks. 1. persoonan taivutusmuotoineen (minä mä, minulla mulla). Lappalainenkin (2006, 295) toteaa, että mä- ja mu-muodot ilmenevät helsinkiläisten puheessa lähes aina. Yks. 2. persoonan esiintymät Paunonen on ilmeisesti yhdistänyt 1. persoonaan (ks. Paunonen 1995a, ), koska niitä esiintyy niin vähän hänen aineistossaan. 2. persoonaa ei siis ole syytä jättää pois tarkastelusta. 6) i:n loppuheitto translatiivissa Translatiivimuotoisista eli ksi-päätteisistä nomineista i voi jäädä puheessa pois (aluksi aluks) (Paunonen 2006, 68). 7) inen-adjektiivit Inen-loppuisista adjektiiveista i katoaa luonnollisesti päätteen alusta eikä sanan lopusta (punainen punanen) (Paunonen 2006, 68). Kyse on kuitenkin vastaavalla tavalla i:n kadosta. Tällaisista tapauksista pronomini jokainen on jätetty pois, koska 18

22 Paunosen mukaan se esiintyy vain i:n kanssa, sekä pronominaalit, kuten tällainen tai sellainen, jotka puolestaan esiintyvät lähes ainoastaan ilman i:tä. 8) i:n loppuheitto nominatiivissa Viimeinen i:n loppuheittotapauksista on usein esiintyvän sanan perusmuoto, kuten yksi (yks), uusi (uus), ensi (ens), vuosi (vuos) tai täysi (täys) (Paunonen 2006, 68). Nuolijärvi (1986, 163) huomauttaa, että juuri s:n perässä i katoaa usein helsinkiläisten puheessa (kuten piirteissä 1, 2 ja 6 edellä). Kuuden mainitun i:n katotapauksen lisäksi Lappalainen (2004, 61) mainitsee vielä yks. 2. persoonan omistusliitteen (autosi autos), oin-adverbit (milloin millon), isinadverbit (takaisin takasin) sekä seuraavat i-loppuiset diftongin jälkikomponentin kadot: -isa (valoisa valosa), -oittaa (sekoittaa sekottaa) ja -Aise (läpäise läpäse). Tämän ja muiden piirteiden kohdalla on tärkeää huomata, että kaikkia (esimerkiksi) i- loppuisia sanoja ei voida analysoida, koska niistä ei puheessa esiinny erilaista muotoa. Esimerkiksi sanasta oli ei esiinny Helsingissä lyhyttä muotoa ol. Tulee siis tietää, minkä sanojen kohdalla variantit ovat mahdollisia. 9) tämä ja nämä puhemuodot Demonstratiivipronomineilla tämä ja nämä on puhemuodot tää ja nää (Paunonen 2006, 69) sekä sanoilla tuo ja nuo muodot toi ja noi (Nuolijärvi 1986, 188, 193). Sanojen tämä ja nämä taivutusmuodot eivät puhekielessä eroa yleiskielestä, joten niistä vain perusmuotojen analysointi tulee kyseeseen. 10) mon. 3. persoonan kongruenssi Ensimmäinen kahdesta tilanteesta, joissa subjekti ja predikaatti eivät ole samassa sijamuodossa, esiintyy mon. 3. persoonassa (Paunonen 2006, 69). Tällöin predikaatti vaihtuu yksikkömuotoon (lapset leikkivät lapset leikkii). Perusteena 3. persoonan inkongruenssille Nuolijärvi (1986, ) arvelee, että subjekti ilmaisee jo monikollisuuden, joten predikaatissa sitä ei enää tarvita. 3. persoonan 19

23 kongruenssista katso lisää myös Paunonen 1995b. 11) he puhemuoto 3. persoonan monikossa henkilöistä on usein tapana käyttää sanaa ne sanan he sijaan (Paunonen 2006, 69). 12) olla-verbin puhemuodot Olla-verbistä käytetään puheessa lyhyempiä (pikapuhe)muotoja (olen oon, en ole en oo tai en o). Paunonen (2006, 69) ei jostain syystä kuitenkaan huomioi konditionaalimuotoja (olisin oisin). Lappalainen (2004, 62) tutki myös verbejä mennä, panna ja tulla, joista tavataan vastaavasti pikapuhemuotoja. 13) mon. 1. persoonan kongruenssi Inkongruenssia voi esiintyä toisena tapauksena mon. 1. persoonassa (me menemme me mennään) (Paunonen 2006, 69). Tässä verbi siis vaihtuu passiivimuotoon. Paunonen lisää myös, että ellipsitapaukset (eli subjekti jää pois) voidaan lukea mukaan, jos käyttöyhteydestä ilmenee selvästi, että on tarkoitettu kyseisiä persoonamuotoja (menemme mennään). 14) yks. 1. persoonan omistusmuodot Paunonen (2006, 67, 69) on huomioinut tutkimuksessaan omistusmuodoista vain yks. 1. persoonan, jossa esimerkiksi minun kirjani tai kirjani muuttuu muotoon mun kirjani, mun kirja tai harvoin minun kirja. Näistä omistusmuodoista katso lisää myös Paunonen 1995b. 15) ea ja oa-nominit ja niiden johdokset Seuraavat neljä tapausta liittyvät vokaaliyhtymien assimiloitumiseen (eli monoftongiutumiseen). Niissä kyse on kahden peräkkäisen eri vokaalin muuttumisesta pitkäksi ensimmäiseksi vokaaliksi. Ensimmäisenä tapauksena ovat ea- (eli ea- tai eä-) ja oa-loppuiset nominit ja niiden johdokset, kuten oikeastaan oikeestaan (Paunonen 2006, 68). Lappalainen (2004, 61) lukee tähän ryhmään 20

24 nominien lisäksi myös vastaavanlaiset verbit, esimerkiksi lukea lukee. Yhtä lailla hänen mukaansa muihinkin jäljempänä esiteltäviin assimilaatiotapauksiin voidaan liittää soveltuvat verbit. 16) hän puhemuoto Vastaavasti kuin monikossa (piirre 11) 3. persoonan yksikössä hän muuttuu muotoon se (Paunonen 2006, 69). 17) ea ja OA-partitiivit Samoin kuin perusmuotoisten sanojen kohdalla edellä, myös ea ja OA-loppuiset partitiivimuodot voivat assimiloitua, esimerkiksi ovea ovee (Paunonen 2006, 68). 18) yleiskielen ts:n vastineet Sekä Paunonen (2006, 68), Nuolijärvi (1986, 115, 119) että Lappalainen (2004, 62) käsittävät ts:n vastineet yksittäiseksi piirteeksi. Siinä ts voi korvautua t:llä tai tt:llä (itse ite tai itte), mutta lähinnä vain usein esiintyvissä sanoissa, joiksi mainitaan itse, seitsemän, katsoa, katsella, viitsiä, etsiä, metsä ja Ruotsi. Lappalaisen mukaan muista poiketen myös tarvita voidaan lukea listalle. 19) yleiskielen hd:n vastineet Yleiskielen d:n vastineet jakautuvat kahdeksi piirteeksi, joista ensimmäisestä voidaan puhua tarkemmin hd:n vastineina (Paunonen 2006, 68). Näitä ilmenee lähinnä d:n katona usein esiintyvissä sanoissa, kuten yhden yhen tai lähdetään lähetään. 20) MA-infinitiivin illatiivi MA-infinitiivillä tarkoitetaan 3. infinitiiviä. Tämän illatiivimuoto (eli MAAN-muoto) ilmenee puheessa usein lyhennettynä, esimerkiksi tekemään tekee tai tekeen (Paunonen 2006, 69). 21) A:n loppuheitto adessiivissa A:n loppuheitolla tarkoitetaan sanan lopusta pois jäävää a:ta tai ä:tä. A:n loppuheitto- 21

25 eli katotapauksista Paunonen (2006, 68) käsittelee vain nomineja ja niistäkin vain kahta sijamuotoa. Ensimmäinen näistä on adessiivi (paikalla paikal). 22) A:n loppuheitto inessiivissä Toinen sijamuodoista on inessiivi (talossa talos). Nuolijärvi (1986, ) ja Lappalainen (2004, 61) ottavat mukaan laajemman valikoiman tapauksia lisäten edellisiin essiivin (päivänä päivän), elatiivin (joukosta joukost), ablatiivin (kaupungilta kaupungilt), ta-muotoisen partitiivin (kahta kaht), paikallissijaiset adverbit (edessä edes) sekä partikkelit että, jotta, mutta ja kanssa. 23) yleiskielen d:n vastineet Toisena d:n vastinetapauksena ovat me, te ja he -pronominien genetiivit ja akkusatiivit sekä tietää-verbi, eli niin sanotut VVdV-tapaukset, joissa d:tä edeltää kaksi vokaalia ja sen perässä on yksi: meidän meiän tai meijän, en tiedä en tiä tai en tiiä (Paunonen 2006, 67). Selvästi vierasperäisissä sanoissa (esimerkiksi video) vastineet eivät ole mahdollisia. Myös yhden vokaalin perässä d voi kadota, mutta Helsingissä vain sanojen edes, edessä ja odottaa kohdalla (Nuolijärvi 1986, 107; Lappalainen 2004, 61 62). Kadon lisäksi d voi joskus korvautua r:llä, kuten meirän, mutta se on Helsingissä hyvin harvinaista. Nuolijärvi (1986, ) lisää vielä, että varsinkin tämän piirteen kohdalla puhekielessä d:n säilyminen on myös hyvin yleistä. On siis muistettava, että puhekielisyys ei aina tarkoita poikkeamista yleiskielestä, vaikka se olisikin mahdollista. 24) UA-partitiivit Viimeiset kaksi piirrettä liittyvät partitiivimuotoisten sanojen lopussa olevien vokaaliyhtymien assimiloitumiseen. Ensimmäiset ovat UA-päätteisiä, esimerkiksi lyhtyä lyhtyy (Paunonen 2006, 68). 25) ia-partitiivit Viimeiseen assimilaatioryhmään kuuluvat ia-loppuiset partitiivimuodot, kuten kahvia kahvii (Paunonen 2006, 68). Näiden lisäksi Lappalainen (2004, 61) lukee mukaan sanat takia ja äkkiä. Neljä edellä esiteltyä assimilaatiopiirrettä (15, 17, 24 ja 25) 22

26 voidaan kaiken kaikkiaan tiivistää seuraaviin vokaalimuunnoksiin: ia ii, UA UU, ea ee ja OA OO (Nuolijärvi 1986, 128, 137). Jostakin syystä Paunonen (2006) on jättänyt diftongien avartumisen pois, vaikka se hänellä aikaisemmassa tutkimuksessa (1995a) oli mukana, samoin kuin Nuolijärvellä (1986). Piirre poikkeaa muista jonkin verran siinä mielessä, että avartumisella on paljon mahdollisia asteita, eli kysymyksessä ei ole joko täysin suppea tai täysin avartunut muoto (syödä syädä). Kirjoituksessa kuitenkin vain ääripäät ovat mahdollisia. Voidaan kenties olettaa, ettei henkilö käytä kirjoittaessaan avartunutta muotoa, ellei hänen puheensakin ole juuri siitä ääripäästä, ja siksi kyseinen piirre ei tässä tutkimuksessa olisi muutenkaan riittävän informatiivinen. Toinen listalta puuttuva piirre on pronominisubjektin ilmipano 1. ja 2. persoonassa (istun mä istun) (ks. Lappalainen 2004, 63). Kaikki edellä esitellyt piirteet eivät ole samanluonteisia keskenään, vaan ne ovat erilaajuisesti yleisiä Suomessa. Erityisesti osa esiintyy kaikkialla maassa ja osa lähinnä pääkaupunkiseudulla tai ovat vasta leviämässä sieltä muualle. Mantila (1997) jakaa kaikki suomen kielessä esiintyvät puhekieliset piirteet seuraaviin viiteen luokkaan. Ensimmäisessä ovat yleiset ja neutraalit piirteet, jotka esiintyvät niin laajalti ja ovat niin vanhoja puhekielessä, että ne olisivat voineet tulla valituiksi kirjakielen normeiksi. Näitä ovat mon. 1. ja 3. persoonan kongruenssit, se ja ne käyttäminen henkilöistä 3. persoonassa sekä i:n kato -inen-päätteisissä adjektiiveissa, -sipäätteisissä sanoissa sekä i-loppuiseen diftongiin päättyvissä sanoissa. Kaikki nämä lukeutuvat myös 25 edellä esiteltyyn piirteeseen. Toisena ovat myös hyvin laajaalaiset puhekielisyydet, joissa ei ole itä- ja länsimurteiden välistä eroa. Niiden leviäminen on kuitenkin pysähtynyt, ja tavallisin käyttöympäristö on maaseutu, sillä niitä pidetään leimaavina kaupungeissa. Tähän ryhmään kuuluu yleisgeminaatio (tulee tullee) sekä svaa-vokaali (kolme kolome). Myöskään kolmannen ryhmän piirteissä ei ole eroa idän ja lännen välillä, mutta ne ovat vauhdilla leviäviä. Niissä on selvä sosiaalinen variaatio, ne ovat tunnettuja erityisesti pääkaupunkiseudulla. Esimerkkinä tästä ryhmästä mainittakoon -ea ja -OA-päätteisten sanojen assimilaatio. Tämä on toinen merkittävä ryhmä, johon tämän tutkimuksen piirteet kuuluvat. Neljänteen ryhmään lukeutuvat piirteet ovat selvästi leimautuneita ja 23

Suomen kielen variaatio 1. Puhuttu ja kirjoitettu kieli Suomen puhekielen vaihtelu

Suomen kielen variaatio 1. Puhuttu ja kirjoitettu kieli Suomen puhekielen vaihtelu Suomen kielen variaatio 1 Puhuttu ja kirjoitettu kieli Suomen puhekielen vaihtelu Puhuttu ja kirjoitettu kieli Puhuttu kieli on ensisijaista. Lapsi oppii (omaksuu) puhutun kielen luonnollisesti siinä ympäristössä,

Lisätiedot

Suomen kielen variaatio 4. Murteista nykypuhekieleen Alueellinen variaatio ja sen taustamuuttujat

Suomen kielen variaatio 4. Murteista nykypuhekieleen Alueellinen variaatio ja sen taustamuuttujat Suomen kielen variaatio 4 Murteista nykypuhekieleen Alueellinen variaatio ja sen taustamuuttujat Murteiden perintö Murteita sellaisina, kun ne on edellä kuvattu, ei enää puhuta. Murteet ovat toisaalta

Lisätiedot

Oulun murteessa on käytössä myös nää-pronomini, joka tarkoittaa sinä. Sää on kuitenkin enemmän käytetty.

Oulun murteessa on käytössä myös nää-pronomini, joka tarkoittaa sinä. Sää on kuitenkin enemmän käytetty. Puhekieli Kirjoitettu kieli ja puhuttu kieli eroavat aika paljon suomen kielessä. Katsomme, miten puhekieli toimii. Keskitymme Oulun alueen puhekieleen, mutta osa puhekielen piirteistä on sellaisia, että

Lisätiedot

Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista. Aakkoset ja äänteet

Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista. Aakkoset ja äänteet Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista Sivu 1 / 13 Suomen kielioppi: Harjoitukset - Harjoituslista Kolmannen sarakkeen merkit ilmaisevat harjoituksen vaikeustasoa seuraavasti: A = alkeet, K =

Lisätiedot

ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA. Muutama havainto

ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA. Muutama havainto ISO SUOMEN KIELIOPPI S2- OPETUKSESSA Muutama havainto Maisa Martin Alumnipäivä 26.9.2009 KOLME ASIAA Uusia termejä S2-alan näkökulmasta ja muutenkin Hyödyllisiä erotteluja Ope, mitä eroa on Mikä on tavallista?

Lisätiedot

Kielioppi Harjoituskirja - suomi 3 - harjoituslista

Kielioppi Harjoituskirja - suomi 3 - harjoituslista Kielioppi Harjoituskirja - suomi 3 - harjoituslista Päätaso Alataso Harjoituksen nimi Tyyppi Taso 1 Aakkoset ja äänteet Aakkoset 1 Aakkosjärjestys 1 Aukko A 2 Aakkosjärjestys 2 Aukko A 3 Aakkosjärjestys

Lisätiedot

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Teidän talonne on upouusi. MINKÄ? KENEN? MILLAISEN? = talon, teidän, sinisen huoneen= GENETIIVI Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Genetiivi ilmaisee omistusta Laurin koira, minun

Lisätiedot

Vieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6

Vieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6 B1- RUOTSI VL.6-9 6.LUOKKA T1 auttaa oppilasta jäsentämään käsitystään kaikkien osaamiensa kielten keskinäisestä suhteesta T2 auttaa oppilasta hahmottamaan opiskeltavan kielen asemaa maailmassa ja sen

Lisätiedot

1 Kannat ja kannanvaihto

1 Kannat ja kannanvaihto 1 Kannat ja kannanvaihto 1.1 Koordinaattivektori Oletetaan, että V on K-vektoriavaruus, jolla on kanta S = (v 1, v 2,..., v n ). Avaruuden V vektori v voidaan kirjoittaa kannan vektorien lineaarikombinaationa:

Lisätiedot

- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset.

- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset. MAI FRICK KOMPARAATIO ELI VERTAILU 1. Komparatiivi -mpi -mpa, -mma monikko: -mpi, -mmi - Kumpi on vanhempi, Joni vai Ville? - Joni on vanhempi kuin Ville. - Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on

Lisätiedot

7.LUOKKA. Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet. Laaja-alainen osaaminen. Opetuksen tavoitteet

7.LUOKKA. Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet. Laaja-alainen osaaminen. Opetuksen tavoitteet 7.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 edistää oppilaan taitoa pohtia englannin asemaan ja variantteihin liittyviä ilmiöitä ja arvoja antaa oppilaalle

Lisätiedot

Kielten oppiminen ja muuttuva maailma

Kielten oppiminen ja muuttuva maailma Kielten oppiminen ja muuttuva maailma Tarja Nikula (Soveltavan kielentutkimuksen keskus) Anne Pitkänen-Huhta (Kielten laitos) Peppi Taalas (Kielikeskus) Esityksen rakenne Muuttuvan maailman seuraamuksia

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

SUOMEN KIELEN VALINTAKOE 20.5.2013 klo 9-12 salissa L4 Oulun yliopisto. Suomen kielen valintakoe jakaantuu kahteen osioon:

SUOMEN KIELEN VALINTAKOE 20.5.2013 klo 9-12 salissa L4 Oulun yliopisto. Suomen kielen valintakoe jakaantuu kahteen osioon: SUOMEN KIELEN VALINTAKOE 20.5.2013 klo 9-12 salissa L4 Oulun yliopisto Suomen kielen valintakoe jakaantuu kahteen osioon: 1. Essee, jonka pohjana on teos Kielemme kohtalo. 2. Tehtävät, joiden pohjana on

Lisätiedot

Helsinkiläisiä puhujaprofiileja

Helsinkiläisiä puhujaprofiileja HEIKKI PAUNONEN Helsinkiläisiä puhujaprofiileja elsinkiä voi luonnehtia suomalaisen puhekielen sulatusuuniksi tai sosiolingvistiseksi laboratorioksi. Helsingin suomalaisen puhekielen historia on suhteellisen

Lisätiedot

Suullinen asiointi osana viranomaisviestintää. Liisa Raevaara Helsingin yliopisto / Kotimaisten kielten keskus

Suullinen asiointi osana viranomaisviestintää. Liisa Raevaara Helsingin yliopisto / Kotimaisten kielten keskus Suullinen asiointi osana viranomaisviestintää Liisa Raevaara Helsingin yliopisto / Kotimaisten kielten keskus Asioinnin kielen kehittäminen 1) Suullisen asioinnin rooli viranomaisviestinnässä 2) Asiakaspalvelun

Lisätiedot

Kulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä

Kulttuuritaidot Oppilas oppii tuntemaan Ranskaa ja ranskankielisiä alueita ranskankielisille kulttuureille ominaisia tapoja ja kohteliaisuussääntöjä Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 B2 RANSKA VUOSILUOKKA: 8 VUOSIVIIKKOTUNTEJA: 2 Tavoitteet ymmärtämään erittäin selkeästi puhuttuja tai kirjoitettuja lyhyitä viestejä viestintää tavallisimmissa arkielämän

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

Oppilas keskustelee ryhmässä ja tuo esille mielipiteitään. Oppilas osallistuu luokan ja koulun ilmaisuesityksiin. Oppilas harjoittelee

Oppilas keskustelee ryhmässä ja tuo esille mielipiteitään. Oppilas osallistuu luokan ja koulun ilmaisuesityksiin. Oppilas harjoittelee AI 6. lk Arvioitavat tavoitteet Vuorovaikutustilanteissa toimiminen (T1, T2, T3, T4) Tekstien tulkitseminen (T5, T6, T7, T8) Hyväksytty (5) Välttävä (6-7) Oppilas saa arvosanan 6, Oppilas saa arvosanan

Lisätiedot

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä A2-VENÄJÄ vl.4-6 4.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 ohjata oppilasta havaitsemaan lähiympäristön ja maailman kielellinen ja kulttuurinen runsaus sekä

Lisätiedot

Onko empiirinen käänne vain empirian kääntötakki?

Onko empiirinen käänne vain empirian kääntötakki? Onko empiirinen käänne vain empirian kääntötakki? Tommi Nieminen 40. Kielitieteen päivät, Tampere 2. 4.5.2013 Empiria (kielitieteessä)? lähtökohtaisesti hankala sana niin käsitteellisesti kuin käytöltään

Lisätiedot

Sijoista ja kieliopillisista funktioista

Sijoista ja kieliopillisista funktioista Sijoista ja kieliopillisista funktioista Sijajärjestelmästä Suomessa 15 sijaa kieliopilliset ja muut, semanttiset, obliikvisijat tjs. kieliopilliset sijat : nominatiivi (pallo, hattu) genetiivi (pallon,

Lisätiedot

Puhutun ja kirjoitetun rajalla

Puhutun ja kirjoitetun rajalla Puhutun ja kirjoitetun rajalla Tommi Nieminen Jyväskylän yliopisto Laura Karttunen Tampereen yliopisto AFinLAn syyssymposiumi Helsingissä 14. 15.11.2008 Lähtökohtia 1: Anekdotaaliset Daniel Hirst Nordic

Lisätiedot

9.2.3. Englanti. 3. luokan keskeiset tavoitteet

9.2.3. Englanti. 3. luokan keskeiset tavoitteet 9.2.3. Englanti Koulussamme aloitetaan A1 kielen (englanti) opiskelu kolmannelta luokalta. Jos oppilas on valinnut omassa koulussaan jonkin toisen kielen, opiskelu tapahtuu oman koulun opetussuunnitelman

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka. 4: Luovuus, assosiationismi. Luovuus ja assosiationismi. Kielen luovuus. Descartes ja dualismi

Kieli merkitys ja logiikka. 4: Luovuus, assosiationismi. Luovuus ja assosiationismi. Kielen luovuus. Descartes ja dualismi Luovuus ja assosiationismi Kieli merkitys ja logiikka 4: Luovuus, assosiationismi Käsittelemme ensin assosiationismin kokonaan, sen jälkeen siirrymme kombinatoriseen luovuuteen ja konstituenttimalleihin

Lisätiedot

Objekti. Objekti on lauseen toinen perustava nominaalijäsen (transitiiviverbin toinen täydennys), toinen perusfunktio, joka NP:lla voi olla:

Objekti. Objekti on lauseen toinen perustava nominaalijäsen (transitiiviverbin toinen täydennys), toinen perusfunktio, joka NP:lla voi olla: Objekti Objekti on lauseen toinen perustava nominaalijäsen (transitiiviverbin toinen täydennys), toinen perusfunktio, joka NP:lla voi olla: Minä näen sinut. Verbiin liittyvistä nominaalilausekkeista (NP)

Lisätiedot

Selkokeskus 2014. Selkoa selkokielestä Kuka sitä tarvitsee? Mitä se on?

Selkokeskus 2014. Selkoa selkokielestä Kuka sitä tarvitsee? Mitä se on? Selkoa selkokielestä Kuka sitä tarvitsee? Mitä se on? Copyright: Selkokeskus 2014 Onko tämä selkokieltä? Kuntayhtymän kotihoitokeskuksen hoitohenkilökunta tukee monella tavalla kotiaskareissa sekä antaa

Lisätiedot

Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu

Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Suomen kielen Osaamispyörä -työkalu Tavoitteet Kohderyhmät Käyttö Suomen kielen Osaamispyörän tavoitteena on tehdä näkyväksi maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden suomen kielen osaamista. Osaamispyörä

Lisätiedot

Kulttuuritaidot Oppilas tutustuu ruotsinkieliseen ja pohjoismaiseen elämänmuotoon ja oppii arvostamaan omaa ja muiden kulttuuria

Kulttuuritaidot Oppilas tutustuu ruotsinkieliseen ja pohjoismaiseen elämänmuotoon ja oppii arvostamaan omaa ja muiden kulttuuria 9.2.2. Toinen kotimainen kieli: ruotsi B1 Ruotsin kielen opetuksessa oppilas saa valmiuksia vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön ruotsinkielisten kanssa. Opetuksen tavoitteena on kannustaa ja rohkaista oppilasta

Lisätiedot

Yleistä tarinointia gradusta

Yleistä tarinointia gradusta Yleistä tarinointia gradusta Juha Taina Pro gradu seminaariesitelmä 21.1.2008 Yleistä tarinointia gradusta 1 1. Johdanto Pro gradu tutkielma (tästä eteenpäin vain tutkielma ) on ennen kaikkea opinnäyte.

Lisätiedot

Tiedote maalausaikaneuvotteluista

Tiedote maalausaikaneuvotteluista Tiedote maalausaikaneuvotteluista Cab on lähettänyt 17.1.2017 tiedotteen jossa he kertovat että maalausaika tulee muuttumaan 27.4.2017 Tämä 17.1.2017 lähetetty tiedote uusista ajoista on yksin ja ainoastaan

Lisätiedot

Kieli merkitys ja logiikka

Kieli merkitys ja logiikka Kielentutkimuksen eri osa-alueet Kieli merkitys ja logiikka Luento 3 Fonetiikka äänteiden (fysikaalinen) tutkimus Fonologia kielen äännejärjestelmän tutkimus Morfologia sananmuodostus, sanojen rakenne,

Lisätiedot

Lausuminen kertoo sanojen määrän

Lausuminen kertoo sanojen määrän Sivu 1/5 Lausuminen kertoo sanojen määrän Monta osaa Miten selvä ero Rinnasteiset ilmaisut Yhdyssana on ilmaisu, jossa yksi sana sisältää osinaan kaksi sanaa tai enemmän. Puhutussa kielessä tätä vastaa

Lisätiedot

osassa III max-pist pistem pistemäärä osan III maksimista III:N MAX 30 Z Y X (X/Y)xZ=Å Åx0,3 TEHTÄVÄ

osassa III max-pist pistem pistemäärä osan III maksimista III:N MAX 30 Z Y X (X/Y)xZ=Å Åx0,3 TEHTÄVÄ Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta/valintakoe 19.5.2017 Kotimaisten kielten ja kirjallisuuksien kandiohjelma/suomen kieli ja kulttuuri MALLIKAAVAKE KOKELAAN NIMI Meikäläinen, Maija KOKELAAN TUNNISTE

Lisätiedot

28.4.2015 Pia Hägglund, Pohjanmaan tulkkikeskus. Monikulttuurisuus ja perehdyttäminen

28.4.2015 Pia Hägglund, Pohjanmaan tulkkikeskus. Monikulttuurisuus ja perehdyttäminen 28.4.2015 Pia Hägglund, Pohjanmaan tulkkikeskus Monikulttuurisuus ja perehdyttäminen Monikulttuurinen työpaikka? Mitä se merkitsee? Onko työyhteisömme valmis siihen? Olenko minä esimiehenä valmis siihen?

Lisätiedot

Lausekkeiden rakenteesta (osa 2) & omistusliitteistä

Lausekkeiden rakenteesta (osa 2) & omistusliitteistä Lausekkeiden rakenteesta (osa 2) & omistusliitteistä Adjektiivi- ja adverbilausekkeet AP ja AdvP: paljon yhteistä monet AP:t voi jopa suoraan muuttaa AdvP:ksi -sti-johtimella: Ihan mahdottoman kaunis Ihan

Lisätiedot

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tutkimussuunnitelma. Miten se tehdään?

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tutkimussuunnitelma. Miten se tehdään? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Tutkimussuunnitelma Miten se tehdään? 2016 Tutkimussuunnitelma Tutkimussuunnitelma on käsikirjoitus, joka kuvaa tutkimuksen olennaisimmat asiat. Sitä seuraamalla tutkija

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2)

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2) Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 Valinnainen kieli (B2) B 2 -SAKSA Valinnaisen kielen opiskelun tulee painottua puheviestintään kaikkein tavanomaisimmissa arkipäivän tilanteissa ja toimia samalla johdantona

Lisätiedot

KORKEAKOULUJEN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET MAAHANMUUTTAJIEN VALMENTAVASSA KOULUTUKSESSA

KORKEAKOULUJEN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET MAAHANMUUTTAJIEN VALMENTAVASSA KOULUTUKSESSA KORKEAKOULUJEN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET MAAHANMUUTTAJIEN VALMENTAVASSA KOULUTUKSESSA FT Pirjo Raunio Koulutuspäällikkö Satakunnan koulutuskuntayhtymä 1 TAUSTAA: Millä osaamisella sinä näitä opetat? 2

Lisätiedot

Oppilas pystyy nimeämään englannin kielen lisäksi myös muita vieraita kieliä niitä kohdatessaan.

Oppilas pystyy nimeämään englannin kielen lisäksi myös muita vieraita kieliä niitä kohdatessaan. Englanninkielisen aineiston löytäminen Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen Kielellinen päättely Kielellisen ympäristön hahmottaminen Arvioinnin kohde Englannin kielen arviointikriteerit

Lisätiedot

Mitä suomen intonaatiosta tiedetään

Mitä suomen intonaatiosta tiedetään Mitä suomen intonaatiosta tiedetään ja mitä ehkä tulisi tietää? Tommi Nieminen Itä-Suomen yliopisto AFinLAn syyssymposium Helsinki 13. 14. 11. 2015 Johdanto Jäsennys 1 Johdanto 2 Mitä intonaatiosta tiedetään?

Lisätiedot

PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN. lääddas suomeksi

PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN. lääddas suomeksi PARTISIIPP PREESEEʹNS RAAJJÂM PARTISIIPIN PREESENSIN MUODOSTAMINEN A) Veeʹrb, koin lij tääʹssmuuttâs Verbit, joissa on astevaihtelu -ad infinitiiv -ad sâjja ǩieʹčč -ai infinitiivin -ad:n tilalle pääte

Lisätiedot

Oppilas esittää ajatuksiaan ja ilmaisee mielipiteensä parille tai ryhmälle. Oppilas osaa kuunnella toisia.

Oppilas esittää ajatuksiaan ja ilmaisee mielipiteensä parille tai ryhmälle. Oppilas osaa kuunnella toisia. Tekstien tulkitseminen Tekstinymmärtämisen perus-strategioiden hallinta Toiminta vuorovaikutustilanteissa Vuorovaikutustaitojen kehittyminen Vuorovaikutustilanteissa toimiminen Ilmaisukeinojen käyttö Puheviestintäti

Lisätiedot

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaamisen arviointi Osaamisen arvioinnin tavoitteena oli LEVEL5:n avulla tunnistaa osaamisen taso, oppiminen

Lisätiedot

9.6. Saksa A-kielenä. Espoon kaupungin opetussuunnitelmalinjaukset. Vuosiluokat 7-9. 7. lk (AK1, AK2, AK3, AK4, AK5, AK6) 2 tuntia TAVOITTEET

9.6. Saksa A-kielenä. Espoon kaupungin opetussuunnitelmalinjaukset. Vuosiluokat 7-9. 7. lk (AK1, AK2, AK3, AK4, AK5, AK6) 2 tuntia TAVOITTEET 9.6. Saksa A-kielenä Oppiaineen opetussuunnitelmaan on merkitty oppiaineen opiskelun yhteydessä toteutuva aihekokonaisuuksien ( = AK) käsittely seuraavin lyhentein: AK 1 = Ihmisenä kasvaminen AK 2 = Kulttuuri-identiteetti

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

ARVO - verkkomateriaalien arviointiin

ARVO - verkkomateriaalien arviointiin ARVO - verkkomateriaalien arviointiin Arvioitava kohde: Jenni Rikala: Aloittavan yrityksen suunnittelu, Arvioija: Heli Viinikainen, Arviointipäivämäärä: 12.3.2010 Osa-alue 1/8: Informaation esitystapa

Lisätiedot

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI ARABIAN KIELEN OPETUSSUUNNITELMA

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI ARABIAN KIELEN OPETUSSUUNNITELMA MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI ARABIAN KIELEN OPETUSSUUNNITELMA Kopla 16.6.2005 Opetuksen lähtökohdat Maahanmuuttajien äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan ajattelun ja kielenkäyttötaitojen, itseilmaisun

Lisätiedot

KREIKAN OPISKELUSSA TARVITTAVAA SUOMEN KIELIOPIN TERMINOLOGIAA Kamu syyskuu 2009 / Jarmo Kiilunen

KREIKAN OPISKELUSSA TARVITTAVAA SUOMEN KIELIOPIN TERMINOLOGIAA Kamu syyskuu 2009 / Jarmo Kiilunen KREIKAN OPISKELUSSA TARVITTAVAA SUOMEN KIELIOPIN TERMINOLOGIAA Kamu syyskuu 2009 / Jarmo Kiilunen adjektiivi laatusana, ominaisuutta ilmaiseva sana: rohkea, iloinen, kuulas jne. adjektiiviattribuutti attribuutti

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 8-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas asettaa itselleen tavoitteita sekä työskentelee pitkäjänteisesti. Oppilas kuvaamaan omaa osaamistaan. T3 Oppilas ymmärtää alkuaineiden ja niistä muodostuvien

Lisätiedot

Sosiaalinen media Facebook, Twitter, Nimenhuuto

Sosiaalinen media Facebook, Twitter, Nimenhuuto Sosiaalinen media Facebook, Twitter, Nimenhuuto Jani Koivula, 21.11.2010 Kuka on se oikea? 23.11.2010 TULe urheiluseuraan liikkumaan 2 Ovatko sidosryhmänne sosiaalisessa mediassa? Oletteko te? Sosiaalisen

Lisätiedot

VOIKO KIELENMUUTOKSIA ENNUSTAA?

VOIKO KIELENMUUTOKSIA ENNUSTAA? VOIKO KIELENMUUTOKSIA ENNUSTAA? Kari Nahkola & Marja Saanilahti 10 vuotta myöhemmin. Seuruututkimus kielenmuutosten etenemisestä yksilön kielessä ja puheyhteisössä. Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen

Lisätiedot

Espoon kaksikielisen opetuksen opetussuunnitelma. Jalavapuiston koulu

Espoon kaksikielisen opetuksen opetussuunnitelma. Jalavapuiston koulu Espoon kaksikielisen opetuksen opetussuunnitelma Jalavapuiston koulu Espoon kaksikielisen opetuksen opetussuunnitelma Jalavapuisto, Kilonpuisto, Tähtiniitty (Kuitinmäki) 24.11.04 1. Kielijako ja politiikka

Lisätiedot

luonnonilmiölauseessa paikan tai ajan ilmaus täyttää subjektin paikan: tunnekausatiivilauseissa subjektin paikan perii partitiivimuotoinen kokija:

luonnonilmiölauseessa paikan tai ajan ilmaus täyttää subjektin paikan: tunnekausatiivilauseissa subjektin paikan perii partitiivimuotoinen kokija: Sanajärjestys ja subjektin paikka subjektittomat lauseet jättävät subjektin normaalin, finiittiverbiä edeltävän paikan tyhjäksi ellipsi- ja pronominin poisjättötapauksissa paikka jää tyhjäksi: Ø Lähdemme

Lisätiedot

Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina

Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina Ensimmäisen infinitiivin perusmuoto subjektina, objektina, attribuuttina Ensimmäisellä infinitiivillä on kaksi muotoa, perusmuoto ja translatiivi. Perusmuodossa on pelkkä ensimmäisen infinitiivin tunnus,

Lisätiedot

KERHOPAKETIN OHJELMA JA TAVOITTEET ( ARABIAN KIELI )

KERHOPAKETIN OHJELMA JA TAVOITTEET ( ARABIAN KIELI ) KERHOPAKETIN OHJELMA JA TAVOITTEET ( ARABIAN KIELI ) OPETTAJA : FARID BEZZI OULU 2013 1/5 Ohjelman lähtökohdat Arabian kieli kuuluu seemiläisiin kieliin, joita ovat myös heprea ja amhara. Äidinkielenä

Lisätiedot

PUHUMINEN Harjoit- Osaa KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Harjoit-Osaa. pvm pvm pvm pvm TAITOTASO A1 Suppea viestintä kaikkien tutuimmissa tilanteissa

PUHUMINEN Harjoit- Osaa KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Harjoit-Osaa. pvm pvm pvm pvm TAITOTASO A1 Suppea viestintä kaikkien tutuimmissa tilanteissa PIENTEN KIELIREPPU SUOMEN KIELEN OPPIMISEN SEURANTA VARHAISKASVATUKSESSA JA ALKUOPETUKSESSA (sovellus eurooppalaisesta viitekehyksestä) Lapsen nimi : Päiväkoti/koulu: Lomakkeen täyttäjä: PUHUMINEN Harjoit-

Lisätiedot

Aasian kieliä ja kulttuureita tutkimassa. Paja

Aasian kieliä ja kulttuureita tutkimassa. Paja Esittäytyminen Helpottaa tulevan päivän kulkua. Oppilaat saavat lyhyesti tietoa päivästä. Ohjaajat ja oppilaat näkevät jatkossa toistensa nimet nimilapuista, ja voivat kutsua toisiaan nimillä. Maalarinteippi,

Lisätiedot

9.2. Ruotsi B1 kielenä

9.2. Ruotsi B1 kielenä 9.2. Ruotsi B1 kielenä Oppiaineen opetussuunnitelmaan on merkitty oppiaineen opiskelun yhteydessä toteutuva aihekokonaisuuksien ( = AK) käsittely seuraavin lyhentein: AK 1 = Ihmisenä kasvaminen AK 2 =

Lisätiedot

Sosiaalisen median käyttö autokaupassa. Autoalan Keskusliitto ry 3/2012 Yhdessä Aalto Yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu opiskelijatiimi

Sosiaalisen median käyttö autokaupassa. Autoalan Keskusliitto ry 3/2012 Yhdessä Aalto Yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu opiskelijatiimi Sosiaalisen median käyttö autokaupassa Autoalan Keskusliitto ry 3/1 Yhdessä Aalto Yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu opiskelijatiimi Sosiaalinen media suomessa Kaikista suomalaisista yli % on rekisteröitynyt

Lisätiedot

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto

Lisätiedot

Kielelliset. linjaukset

Kielelliset. linjaukset Kielelliset linjaukset 1 1 Aaltoyliopiston kielelliset linjaukset Aalto-yliopiston kielelliset periaatteet Aallossa käytetään kolmea työkieltä: suomea, ruotsia ja englantia Kaikki voivat osallistua keskusteluun

Lisätiedot

Suomen kielen sijamuodot ja sanatyypit Nominit Sijamuodot Tyyppi 1 Yhteen vokaaliin päättyvät sanat a, ä, o, ö, u, y, i Yksikkö Monikko Muita

Suomen kielen sijamuodot ja sanatyypit Nominit Sijamuodot Tyyppi 1 Yhteen vokaaliin päättyvät sanat a, ä, o, ö, u, y, i Yksikkö Monikko Muita 1 Suomen kielen sijamuodot ja sanatyypit Nominit Sijamuodot nominatiivi kännykkä keitin partitiivi kännykkää keitintä genetiivi kännykän keittimen akkusatiivi kännykän/kännykkä keittimien/keitin illatiivi

Lisätiedot

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI ARABIAN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006

MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI ARABIAN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006 MAAHANMUUTTAJIEN ÄIDINKIELI ARABIAN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA 2006 ARABIAN KIELEN OPETUKSEN SUUNNITELMA Opetuksen lähtökohdat Maahanmuuttajien äidinkielen opetuksella tuetaan oppilaan ajattelun ja kielenkäyttötaitojen,

Lisätiedot

Puheenomaisten piirteiden ilmeneminen erityyppisissä suomalaisissa kirjoitetuissa teksteissä

Puheenomaisten piirteiden ilmeneminen erityyppisissä suomalaisissa kirjoitetuissa teksteissä Puheenomaisten piirteiden ilmeneminen erityyppisissä suomalaisissa kirjoitetuissa teksteissä Rijksuniversiteit Groningen Finoegrische talen en culturen Scriptie Finse taal augustus 2007 L. M. Määttänen

Lisätiedot

Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä

Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä Tutkielman arvostelussa on käytössä viisiportainen asteikko (1-5): o Ykkönen (1) merkitsee, että työ on hyväksyttävissä, mutta siinä on huomattavia puutteita.

Lisätiedot

Korpuspohjainen tutkimus ruotsinkielisten suomenoppijoiden paikallissijojen käytöstä kirjallisessa tuotannossa

Korpuspohjainen tutkimus ruotsinkielisten suomenoppijoiden paikallissijojen käytöstä kirjallisessa tuotannossa The 5th autumn seminar of Tallinn University 27.10.2010 Korpuspohjainen tutkimus ruotsinkielisten suomenoppijoiden paikallissijojen käytöstä kirjallisessa tuotannossa Tuija Määttä Umeå universitet Institutionen

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Kielellinen variaatio ja moniäänisyyden välittyminen Robert Galbraithin dekkarin The Cuckoo s Calling suomennoksessa

Kielellinen variaatio ja moniäänisyyden välittyminen Robert Galbraithin dekkarin The Cuckoo s Calling suomennoksessa Kielellinen variaatio ja moniäänisyyden välittyminen Robert Galbraithin dekkarin The Cuckoo s Calling suomennoksessa Anne Soininen Tampereen yliopisto Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö

Lisätiedot

Eiran aikuislukiossa voi toisena kotimaisena kielenä opiskella ruotsia. Opiskelija valitsee joko pitkän tai keskipitkän oppimäärän.

Eiran aikuislukiossa voi toisena kotimaisena kielenä opiskella ruotsia. Opiskelija valitsee joko pitkän tai keskipitkän oppimäärän. Toinen kotimainen kieli TOINEN KOTIMAINEN KIELI Eiran aikuislukiossa voi toisena kotimaisena kielenä opiskella ruotsia. Opiskelija valitsee joko pitkän tai keskipitkän oppimäärän. RUOTSI (RUA) RUA1 ARKIELÄMÄÄ

Lisätiedot

PUHEKIELEN PRONOMINIT

PUHEKIELEN PRONOMINIT PUHEKIELEN PRONOMINIT Mä: mua, mut, mussa, musta, muhun, mulla, multa, mulle Sä: sua, sut, sussa, susta, suhun, sulla, sulta, sulle Pk. Mä luulen, et huomenna mul on aikaa. Kk. Luulen, että huomenna minulla

Lisätiedot

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista?

Eväspussi. Onko lähipiirissä esiintynyt hitautta tai vaikeutta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa? Millaista? Liite Pienten Kielireppuun. Eväspussi Oman äidinkielen vahva hallinta tukee kaikkea oppimista. Tämän vuoksi keskustelemme kielten kehityksestä aina varhaiskasvatuskeskustelun yhteydessä. Kopio Kielirepusta

Lisätiedot

Kuka on arvokas? Liite: EE2015_kuka on arvokas_tulosteet.pdf tulosta oppilaiden lomakkeet tehtäviin 1 ja 2.

Kuka on arvokas? Liite: EE2015_kuka on arvokas_tulosteet.pdf tulosta oppilaiden lomakkeet tehtäviin 1 ja 2. Kuka on arvokas? Jotta voisimme ymmärtää muiden arvon, on meidän ymmärrettävä myös oma arvomme. Jos ei pidä itseään arvokkaana on vaikea myös oppia arvostamaan muita ihmisiä, lähellä tai kaukana olevia.

Lisätiedot

7.3.3. RANSKA VALINNAISAINE

7.3.3. RANSKA VALINNAISAINE 7.3.3. RANSKA VALINNAISAINE 283 Ranskan kielen opetus tutustuttaa oppilaan ranskan kieleen ja ranskankieliseen kulttuuriin. Opetus painottuu jokapäiväisen elämän yksinkertaisiin kielenkäyttötilanteisiin

Lisätiedot

KOTOUTUMISKOULUTUS VERKOSSA. Tavoitteet

KOTOUTUMISKOULUTUS VERKOSSA. Tavoitteet KOTOUTUMISKOULUTUS VERKOSSA Tavoitteet MODUULI 1 (A1.3+) Tavoitteena on, että oppija saavuttaa vahvan taitotason A1.3 kaikilla kielen osaalueilla ja joillakin mahdollisesti tason A2.1: A1.3: Ymmärtää joitakin

Lisätiedot

HALLITUKSEN ESITYS LIITON KIELISTRATEGIAKSI 2014-2016

HALLITUKSEN ESITYS LIITON KIELISTRATEGIAKSI 2014-2016 HALLITUKSEN ESITYS LIITON KIELISTRATEGIAKSI 2014-2016 1. Johdanto Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto - SAMOK ry edustaa lähes 140 000 ammattikorkeakouluopiskelijaa. Vuonna 2013 SAMOKilla

Lisätiedot

ALAN ASIANTUNTI- JATEHTÄVISSÄ TOIMIMINEN, KE- HITTÄMINEN JA ONGELMANRAT- KAISU - perustella asiantuntijatehtävissä. toimiessaan tekemiään

ALAN ASIANTUNTI- JATEHTÄVISSÄ TOIMIMINEN, KE- HITTÄMINEN JA ONGELMANRAT- KAISU - perustella asiantuntijatehtävissä. toimiessaan tekemiään ALKUVAIHEEN MINEN MISALUEET Tasot ALAN TEORIOIDEN, KÄSITTEIDEN, ME- NETELMIEN JA PE- RIAATTEIDEN MINEN 5 - käyttää keskeisiä teorioita, käsitteitä ja menetelmiä johdonmukaisesti erilaisissa - kirjoittaa

Lisätiedot

Varhainen leikki ja sen arviointi

Varhainen leikki ja sen arviointi Varhainen leikki ja sen arviointi Paula Lyytinen Jyväskylän yliopisto Psykologian laitos Hyvä Alku messut 2.9.2004 Leikin sisällöt eri ikävaiheissa Esine- ja toimintaleikit (0-3 v) Eksploratiiviset Funktionaalis-relationaaliset

Lisätiedot

Keravan kaupungin lukiokoulutuksen kieliesite

Keravan kaupungin lukiokoulutuksen kieliesite Keravan kaupungin lukiokoulutuksen kieliesite Saksa Euroopan sydämessä on yli sata miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat saksaa äidinkielenään, ja yhä useampi opiskelee sitä. Saksa on helppoa: ääntäminen on

Lisätiedot

LUKUSANOJEN TAIVUTUS. Heljä Uusitalo

LUKUSANOJEN TAIVUTUS. Heljä Uusitalo LUKUSANOJEN TAIVUTUS Heljä Uusitalo PERUSLUVUT JA JÄRJESTYSLUVUT Lukusanat ovat numeroita Lukusanat voivat olla peruslukuja tai järjestyslukuja. Perusluvut ja järjestysluvut taipuvat kaikissa sijamuodoissa.

Lisätiedot

MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET. Selkokielen käyttö opetuksessa. Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus

MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET. Selkokielen käyttö opetuksessa. Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus MONIKULTTUURISEN OPETUKSEN JA OHJAUKSEN HAASTEET Selkokielen käyttö opetuksessa Suvi Lehto-Lavikainen, Koulutuskeskus Salpaus Ihmisten viestinnän epätarkkuus johtaa usein virheellisiin tulkintoihin keskusteluissa!

Lisätiedot

Sisällönanalyysi. Sisältö

Sisällönanalyysi. Sisältö Sisällönanalyysi Kirsi Silius 14.4.2005 Sisältö Sisällönanalyysin kohde Aineistolähtöinen sisällönanalyysi Teoriaohjaava ja teorialähtöinen sisällönanalyysi Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa 1

Lisätiedot

PUHUTUN KIELEN VARIAATIO TELEVISIOKESKUSTELUSSA

PUHUTUN KIELEN VARIAATIO TELEVISIOKESKUSTELUSSA Katsaukset PUHUTUN KIELEN VARIAATIO TELEVISIOKESKUSTELUSSA PIRKKO NUOLIJÄRVI adio on ollut Suomessa 1920-luvulta lähtien, televisio 1950-luvulta lähtien. Varmaan yhtä kauan on keskusteltu radio- ja televisiolähetysten

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen KEMIA Kemian päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja

Lisätiedot

Pelin sisältö: Pelilauta, tiimalasi, 6 pelinappulaa ja 400 korttia.

Pelin sisältö: Pelilauta, tiimalasi, 6 pelinappulaa ja 400 korttia. 7+ 4+ 60+ FI Pelin sisältö: Pelilauta, tiimalasi, 6 pelinappulaa ja 400 korttia. Selitä sanoja käyttäen eri sanoja, synonyymejä tai vastakohtia! Tarkoituksena on saada oma pelikumppani tai joukkue arvaamaan

Lisätiedot

OPS OPPIMISTAVOITTEET JA OPETUKSEN KESKEISET SISÄLLÖT TOINEN KOTIMAINEN KIELI

OPS OPPIMISTAVOITTEET JA OPETUKSEN KESKEISET SISÄLLÖT TOINEN KOTIMAINEN KIELI OPS OPPIMISTAVOITTEET JA OPETUKSEN KESKEISET SISÄLLÖT TOINEN KOTIMAINEN KIELI 2013 2014 TOINEN KOTIMAINEN KIELI B-KIELI Ruotsi B-kielenä Tavoitteet Kieli Oppilas osaa kommunikoida ruotsiksi tavallisissa

Lisätiedot

HENKISTÄ TASAPAINOILUA

HENKISTÄ TASAPAINOILUA HENKISTÄ TASAPAINOILUA www.tasapainoa.fi TASAPAINOA! Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti, itse asiassa kaikki ei koskaan ole täydellisesti. Tässä diasarjassa käydään läpi asioita, jotka vaikuttavat siihen,

Lisätiedot

Perussurffaajat: Tiia Tirkkonen, Teppo Porkka, Janne Tuomisto. Verkkopalvelun arviointisuunnitelma Spotify

Perussurffaajat: Tiia Tirkkonen, Teppo Porkka, Janne Tuomisto. Verkkopalvelun arviointisuunnitelma Spotify Perussurffaajat: Tiia Tirkkonen, Teppo Porkka, Janne Tuomisto Verkkopalvelun arviointisuunnitelma Spotify Tampereen teknillinen yliopisto Hypermedia MATHM- 00000 Hypermedian opintojakso 30.9.2011 Sisällysluettelo

Lisätiedot

Suomen kieli Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit

Suomen kieli Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit Sukunimi Kaikki etunimet Henkilötunnus Puhelinnumero Valintatoimiston merkintöjä SZU A (D) Sähköpostiosoite Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Suomen kieli Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit

Lisätiedot

Aivovammaliitto ry Sosiaalinen media Pia Warvas ja Asta Hietanen Lokakuu 2015

Aivovammaliitto ry Sosiaalinen media Pia Warvas ja Asta Hietanen Lokakuu 2015 Aivovammaliitto ry Sosiaalinen media Pia Warvas ja Asta Hietanen Lokakuu 2015 Sisältö Sosiaalinen media järjestöissä Twitter Blogit Instagram Lähteet: Sosiaalinen media koulutus Oulussa 2.9.2015 sekä oma

Lisätiedot

Verkkokirjoittaminen. Anna Perttilä Tarja Chydenius

Verkkokirjoittaminen. Anna Perttilä Tarja Chydenius Verkkokirjoittaminen Anna Perttilä Tarja Chydenius 1 Suosi lyhyttä tekstiä 2 Kenelle kirjoitat 3 Helpota lukijan työtä; lajittele tekstisi 3.1 Otsikot 3.2 Johdanto 3.3 Väliotsikot 3.4 Pääteksti 4 Linkit:

Lisätiedot

Kielenhuolto ja sen tarvitsema tutkimus muuttuvassa yhteiskunnassa. Salli Kankaanpää AFinLAn syyssymposiumi

Kielenhuolto ja sen tarvitsema tutkimus muuttuvassa yhteiskunnassa. Salli Kankaanpää AFinLAn syyssymposiumi Kielenhuolto ja sen tarvitsema tutkimus muuttuvassa yhteiskunnassa Salli Kankaanpää AFinLAn syyssymposiumi 14.11.2015 Sisällys 1) Suomen kielen huolto Kotuksen tehtävänä 2) Kielenhuollon toimintaympäristö

Lisätiedot

MATKAILUPALVELUJEN SÄHKÖINEN MYYNTI JA MARKKINOINTI. Pia Behm, CEO/Owner

MATKAILUPALVELUJEN SÄHKÖINEN MYYNTI JA MARKKINOINTI. Pia Behm, CEO/Owner MATKAILUPALVELUJEN SÄHKÖINEN MYYNTI JA MARKKINOINTI Pia Behm, CEO/Owner Kuka puhuu? - erusway Oy 10/13: Auttaa yrityksiä saamaan lisää asiakkaita Venäjältä - Google Partner - Tärkeimmät asiakkaat matkailun

Lisätiedot

9.2. Oppiaineiden ja aineryhmien / kurssien tavoitteet, sisällöt, työtavat ja arviointi

9.2. Oppiaineiden ja aineryhmien / kurssien tavoitteet, sisällöt, työtavat ja arviointi 9.2. Oppiaineiden ja aineryhmien / kurssien tavoitteet, sisällöt, työtavat ja arviointi Kaiken opetuksen perustana on oppilaiden sosiaalisten taitojen ja ryhmäkykyisyyden rakentaminen ja kehittäminen.

Lisätiedot

Opinnäytetyön ulkoasu

Opinnäytetyön ulkoasu Opinnäytetyön ulkoasu Antti Leino Tampereen yliopisto Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö Suomen kielen tutkinto-ohjelma Tutkielmaohje Syyskuu 2012 Tampereen yliopisto Suomen kielen tutkinto-ohjelma

Lisätiedot

VIESTINTÄSUUNNITELMA CITIZEN MINDSCAPES TUTKIMUSRYHMÄLLE

VIESTINTÄSUUNNITELMA CITIZEN MINDSCAPES TUTKIMUSRYHMÄLLE VIESTINTÄSUUNNITELMA CITIZEN MINDSCAPES TUTKIMUSRYHMÄLLE Joulukuu 2015 Mira Matilainen LÄHTÖKOHDAT Kohderyhmät: Rahoittajat, tutkijakollegat, muut sosiaalisen median tutkimuksesta ja hankkeesta kiinnostuneet

Lisätiedot

Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen syventävien opintojen vastaavuustaulukko

Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen syventävien opintojen vastaavuustaulukko Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen syventävien intojen vastaavuustaulukko Syksystä 2012 alkaen Tampereen yliistossa otetaan käyttöön uusi etussuunnitelma. Siitä eteenpäin yliistossa järjestetään

Lisätiedot

MIKSI TUKIVIITTOMAT?

MIKSI TUKIVIITTOMAT? MITKÄ TUKIVIITTOMAT? Tukiviittomilla tarkoitetaan viittomamerkkien käyttämistä puhutun kielen rinnalla, siten että lauseen avainsanat viitotaan. Tukiviittomien tarkoituksena on tukea ja edistää puhutun

Lisätiedot