IKÄIHMISTEN TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI OSANA PALVELUTARPEEN ARVIOINTIA SOSIAALIHUOLLOSSA

Transkriptio

1 SOSIAALI- JA TIEDOTE TERVEYSMINISTERIÖ Perhe- ja sosiaaliosasto LIITE IKÄIHMISTEN TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI OSANA PALVELUTARPEEN ARVIOINTIA SOSIAALIHUOLLOSSA Toimintakyvyn arviointi tukee palvelutarpeen arviointia Ikäihmisten toimintakyvyn arviointi tuottaa tietoa useisiin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Arviointituloksia voidaan hyödyntää - työvälineenä palveluja hakevan asiakkaan palvelutarpeen selvittämisessä - osana asiakkaan hoidon ja palvelun suunnittelua, toteutusta ja arviointia (hoito- ja palvelusuunnitelma) - arvioitaessa ja seurattaessa kuntoutuksen tai muiden toimintakyvyn parantamiseksi tehtyjen toimenpiteiden ja/tai annettujen palvelujen vaikutuksia asiakkaan toimintakykyyn - palveluiden ja voimavarojen kohdentamisen tukena - asiakkaan lakisääteisen (sosiaalihuoltolaki 710/ a ) palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Ikäihmisten toimintakyvyn arviointi tuottaa paitsi yksilökohtaista myös kunnan tasolla hyödynnettävää tietoa. Tätä tietoa voidaan käyttää vanhuspoliittisia strategioita ja palvelurakenteen kehittämisohjelmia laadittaessa. Tieto ikäihmisten toimintakyvystä yhdistettynä väestörakennetta ja sen muutoksia ja elinympäristöä koskevaan tietoon auttaa kehittämään palveluita ikääntyneiden kuntalaisten palvelutarpeita vastaavasti. Taulukko 1. Palvelutarpeeseen vaikuttavia tekijöitä Väestörakenne ja sen muutokset Ikärakenne Perherakenne (esim. yksin asumisen yleisyys) Elin-/toimintaympäristö Palveluiden läheisyys Asuntojen varustelutaso (esim. puutteellisesti varustetuissa asunnoissa asuvien määrä) Eläkejärjestelmät Varallisuus Ikäihmisten terveydentila ja toimintakyky Ikääntymiseen liittyvät muutokset Sairauksien ilmaantuvuus ja kasautuminen Palvelujärjestelmän toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus Ikäihmisten asenteet ja odotukset Hoitomuotojen kehittyminen ja muuttuminen Palvelurakenteen tasapaino suhteessa asukkaiden tarpeisiin ehkäisevistä palveluista aina pitkäaikaiseen laitoshoitoon asti

2 2 Huomion kiinnittäminen toimintakyvyn arviointiin on ajankohtainen siitä syystä, että sosiaalihuoltolakiin lisättiin säännökset kuntien velvollisuudesta järjestää palvelutarpeen arviointi. Kiireellisissä tilanteissa palvelujen tarve on arvioitava viipymättä. Ei-kiireellisissä tilanteissa kunnan on järjestettävä pääsy palvelutarpeen arviointiin 80 vuotta täyttäneille ja kansaneläkelain mukaista erityishoitotukea saaville viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta kuntaan. Lainmuutos ei muuta kunnan velvollisuutta järjestää sosiaalihuollon palveluja, mutta se täsmentää niitä menettelytapoja, joiden avulla palvelujen piiriin tullaan. Sosiaalihuoltolain muutos koskee kiireettömissä tilanteissa vain erikseen määriteltyjä ryhmiä. Palvelutarpeiden arviointi on kuitenkin tärkeää myös muiden ikäihmisten kohdalla ja erilaisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi hoito- ja palvelusuunnitelmia tarkistettaessa. Ottamalla käyttöön toimintakykyä monipuolisesti arvioivat palvelutarpeen arviointikäytännöt mahdollistetaan nopea puuttuminen ikääntyneiden toimintakyvyn heikkenemiseen, tuetaan toimintakyvyn säilyttämistä ja paranemista, ehkäistään palvelutarpeiden kasvua sekä kohdistetaan palvelut oikein. Palvelutarpeen arviointi Ikäihmisen palvelutarpeiden arviointi on haasteellinen tehtävä, joka voidaan toteuttaa monin eri tavoin. Hyvä arviointi syntyy usein yhteistyössä tiimissä, johon kuuluu ikäihmisen itsensä lisäksi tarvittaessa hänen omaisensa tai muu läheisensä sekä hoito- ja sosiaalityön, lääketieteen ja kuntoutuksen ammattilaisia. Ikäihmisen tarpeet ratkaisevat, millainen on kunkin ammattihenkilön panos hänen hyvän hoitonsa ja palvelunsa kannalta. Tästä näkökulmasta on myös sovitettava, kuka ottaa päävastuun palvelutarpeen arvioinnista ja sen jälkeen tarvittavista toimenpiteistä: hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisesta ja sovitun suunnitelman toteuttamisesta ja arvioinnista. Päävastuun ottaneella taholla on koordinointivastuu. Hyvällä tiimillä on osaamista, jota yhdistäen saadaan riittävä tieto asiakkaan tarpeista palvelujen myöntämiseen liittyvän päätöksenteon perustaksi. Hyvässä arviointitilanteessa tasapainotetaan ikäihmisen oma subjektiivinen arvio avun tarpeestaan sekä yhden tai useamman asiantuntijan eri keinoja käyttäen tekemä arvio. Näiden yhdistämisestä syntyy arvio palvelutarpeesta. Taulukossa 2 luetellaan palvelutarpeen arvioinnissa huomioon otettavia tekijöitä. Palveluja hakevien henkilöiden yksilöllinen tilanne määrittää sitä, mitkä tekijät ovat kulloinkin arvioinnin keskiössä. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös riskitekijöihin, jotka ennakoivat toimintakyvyn heikkenemistä ja vaikuttavat sitä kautta palvelutarpeeseen eli on otettava huomioon myös kehittymässä olevat palvelutarpeet. Tärkeää on hahmottaa arvioinnissa myös se, että taulukossa luetellut eri tekijät muodostavat toiminnallisia kokonaisuuksia; vaikka ihminen selviytyisi joistakin yksittäisistä toiminnoista, hänen arkensa sujumisen näkökulmasta olennaista on se, miten hän selviytyy näistä toiminnoista peräkkäisinä, yhtäjaksoisina suorituksina. Erityisesti ikääntyneiden henkilöiden palvelutarpeita arvioitaessa arvioinnin ajankohdalla ja kestolla on merkitystä palvelukokonaisuutta suunniteltaessa.

3 3 Taulukko 2. Palvelutarpeen arvioinnissa huomioon otettavia tekijöitä Fyysiset tekijät - Kyky selviytyä arjen askareista: ruoan laitto, asiointi kaupassa/pankissa/postissa, pyykinpesu, siivoaminen - Kyky selviytyä päivittäisistä perustoiminnoista: ruokailu, peseytyminen, pukeutuminen, wckäynnit - Liikuntakyky, ml. liikkuminen kotona ja kodin ulkopuolella - Sairaudet ja eri sairauksien vaatima hoito - Kyky huolehtia lääkityksestä - Aistitoiminnot - Apuvälineiden tarve - Ihon kunto - Kipu - Ravitsemustila - Suun terveysongelmat Kognitiiviset tekijät - Muisti ja muu kognitio - Dementoivat sairaudet Emotionaaliset ja psyykkiset tekijät - Persoonallisuus - Selviytymisstrategiat - Tunteiden ilmaisu ja käsittely - Voimavarat - Mieliala - Mielenterveyden häiriöt, sairaudet - Käytösoireet - Tuvallisuus/turvattomuus Sosiaaliset tekijät - Kyky ilmaista itseään - Kyky käyttää puhelinta / kommunikoida muita välineitä käyttäen - Asumismuoto (yksin vai yhdessä muiden kanssa) - Sosiaaliset verkostot - Osallistumismahdollisuudet toimintaan kodin ulkopuolella Riskitekijät (jotka ennakoivat toimintakyvyn heikkenemistä) - Aistitoimintojen heikkeneminen - Alttius kaatumisille ym. tapaturmille - Ulkona liikkumisen väheneminen - Laihtuminen - Lihasvoimien väheneminen - Luunmurtumat - Päihteiden käyttö - Tasapaino-ongelmat - Yksinäisyys Taloudelliset tekijät - Kyky huolehtia raha-asioista - Käytössä olevat taloudelliset voimavarat ja mahdolliset lisätuen tarpeet Ympäristötekijät - Asunnon varustetaso, ml. kodinmuutostöiden tarve - Lähiympäristön esteettömyys ja toimivuus (liikkumista vaikeuttavat tekijät ympäristössä, kuten hissittömyys) - Asuinympäristön esteettömyys (lähipalveluiden saatavuus kuten kauppa-, pankki-, postipalvelut) Omaishoidon tukea myönnettäessä lisäksi - Omaishoitajan voimavarat - Omaishoitajan hoitotaidot - Omaishoitajan sosiaalinen tuki - Hoidon ja huolenpidon sitovuus Tavoitteena on saavuttaa yhteinen näkemys siitä, mitkä ovat ne keskeisimmät tekijät, joiden huomioon ottamisella on merkitystä palvelutarvetta arvioitaessa. Tämän jälkeen voidaan valita

4 4 mittari/mittaripatteristo tai arviointijärjestelmä, jonka avulla arvioidaan näitä keskeisiä huomioon otettavia tekijöitä. Toimintakyvyn ulottuvuudet Toimintakyvyn arviointi on palvelutarpeen arvioinnin keskeinen osa. Toimintakyvyn käsite liittyy laajasti ihmisen hyvinvointiin ja se voidaan määrittää joko voimavaralähtöisesti, jäljellä olevan toimintakyvyn tasona, tai todettuina toiminnan vajeina. Ikäihmisen arvio omasta toimintakyvystään on yhteydessä hänen terveyteensä ja sairauksiinsa, toiveisiinsa ja asenteisiinsa sekä tekijöihin, jotka haittaavat suoriutumista päivittäisissä perustoimissa ja arjen askareissa. Laajasti määritellen toimintakyvyllä voidaan tarkoittaa sitä, että ihminen selviytyy itseään tyydyttävällä tavalla itselleen merkityksellisistä jokapäiväisen elämän toiminnoista siinä ympäristössä, jossa hän arkeaan elää. Jotta ikäihmisen toimintakyvystä saataisiin riittävän laaja kuva palvelutarpeen arvioinnin perustaksi, tulisi käytettävien arviointimenetelmien ottaa huomioon ikäihmisen toimintakyvyn eri ulottuvuudet, niin fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin. Tämän lisäksi myös asuin- ja elinympäristöön liittyvät, toimintakykyyn vaikuttavat tekijät tulisi määrittää arvioitaessa palvelutarvetta kattavasti. Fyysinen toimintakyky käsittää ihmisen kyvyn suoriutua päivittäisistä perustoiminnoista, kuten syömisestä, juomisesta, nukkumisesta, pukeutumisesta, peseytymisestä, wc-käynneistä ja liikkumisesta (ADL) sekä asioiden hoitamisesta, kuten kotiaskareista ja asioinnista kodin ulkopuolella (IADL). Lisäksi terveydentila ja erilaisten toiminnan vajavuuksien esiintyminen voidaan määritellä kuuluviksi fyysisen toimintakyvyn käsitteeseen. Kognitiivinen (älyllinen) toimintakyky käsittää muistin, oppimisen, tiedon käsittelyn, toiminnan ohjauksen ja kielellisen toiminnan. Psyykkisen toimintakyvyn käsite liittyy ihmisen elämänhallintaan ja - tyytyväisyyteen, mielenterveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Itsearvostus, mieliala, omat voimavarat ja erilaisista haasteista selviytyminen kuuluvat psyykkisen toimintakyvyn kokonaisuuteen. Sosiaalinen toimintakyky käsittää kyvyn toimia ja olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Suhteet omaisiin ja ystäviin, sosiaalisten suhteiden sujuvuus ja osallistuminen, mutta myös vastuu läheisistä ja elämän mielekkyys määrittävät sosiaalista toimintakykyä. Lisäksi harrastukset, yksin tai toisten kanssa, kotona tai kodin ulkopuolella tapahtuvat, kuuluvat sosiaalisen toimintakyvyn alueelle. Edellä kuvatun laajan toimintakyvyn käsitteen hahmottamiseksi ja sen riittävän monipuolisen ja kattavan arvioinnin tueksi on Maailman terveysjärjestö WHO kehittänyt ICF -luokituksen 1. ICF -luokitus tarjoaa yhteisen kielen sovellettavaksi käytännön työhön, palveluiden kehittämiseen ja tutkimukseen. ICF -luokituksessa on kaksi osaa, joista kumpikin koostuu kahdesta osaalueesta: 1 International Classification of Functioning, Disability and Health

5 5 Osa I: Toimintakyky ja toimintarajoitteet a) ruumiin/kehon toiminnot ja ruumiin rakenteet b) suoritukset ja osallistuminen Osa II: Kontekstuaaliset eli ihmisen elämänpiiriin kuuluvat tilannetekijät c) ympäristötekijät d) yksilötekijät. Ruumiin/kehon toiminnoilla tarkoitetaan elinjärjestelmien fysiologisia ja psykologisia toimintoja, kuten esimerkiksi aistitoimintoja ja tuki- ja liikuntaelimistöön liittyviä toimintoja. Rakenteilla tarkoitetaan ruumiin anatomisia osia, kuten esimerkiksi silmää, korvaa ja niihin liittyviä rakenteita. Suoritukset ovat tehtäviä tai toimia, joita ihminen toteuttaa, esimerkiksi liikkuminen ja itsestä huolehtiminen. Osallistuminen on osallisuutta elämän eri tilanteisiin. Kontekstuaaliset eli ihmisen elämänpiiriin kuuluvat tekijät käsittävät ihmisen elämän ja elämisen koko taustan. Näistä ympäristötekijät ovat se fyysinen, sosiaalinen ja asenneympäristö, jossa ihmiset elävät ja asuvat. Nämä tekijät voivat vaikuttaa myönteisesti tai kielteisesti ihmisen suoriutumiseen yhteiskunnan jäsenenä, ihmisen kykyyn toimia ja ihmisen kehon toimintoihin tai rakenteeseen. Yksilötekijät muodostava sen osan ihmisen elämän taustasta, joka ei kuulu ihmisen lääketieteelliseen tai toiminnalliseen terveydentilaan. Näitä tekijöitä ovat mm. sukupuoli ja ikä. Toimintakyvyn arviointi ja arviointimenetelmät Toimintakyky ja avun tarve eivät ole pysyvä tila, vaan ne muuttuvat eri tekijöiden vaikutuksesta. Toimintakyky voi heikentyä tilapäisesti akuutin sairauden tai kriisin, kuten puolison menettämisen, takia. Toimintakyky voi myös olla heikentynyt paitsi fyysisen sairauden myös psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden vuoksi. Toimintakyky voi myös parantua tavoitteellisen hoito-, kuntoutus- ja palvelukokonaisuuden ansiosta. Toimintakykyä ja siten myös palvelujen tarvetta arvioitaessa on tärkeää ymmärtää tämä dynaamisuus: palvelun tulee vaihdella ja muuttua ikäihmisen tarpeiden muuttumisen myötä. Toimintakyvyn arviointi on palvelutarpeen arvioinnin tärkeä osa, mutta ei yksin riittävä. Toimintakyvyn arvioinnin lisäksi tarvitaan keskusteluja apua tarvitsevan ihmisen ja hänen läheisensä kanssa, päivittäisistä toiminnoista selviytymisen havainnointia sekä ympäristötekijöiden selvittämistä. Toimintakyvyn arviointi edellyttää laajaa osaamista ja moniammatillista yhteistyötä, jossa hyödynnetään hoito- ja sosiaalityön, lääketieteen ja kuntoutuksen ammattilaisten asiantuntemusta. Asiakkaan ja tarvittaessa hänen läheisensä arvio toimintakyvystä on keskeinen, sillä toimintakyvyn ylläpitämistä ja edistämistä varten suunnitellut toimenpiteet ja palvelut edellyttävät asiakkaan halua ja motivaatiota aikaansaada muutos toimintakyvyssään. Tärkeää on myös selvittää ne tekijät, jotka vahvistavat ja estävät toimintakyvyn myönteistä muutosta. Toimintakyvyn arvioinnin tukena tulisi hyödyntää olemassa olevia toimintakyvyn arviointiin kehitettyjä joko yhtä toimintakyvyn osa-aluetta mittaavia mittareita tai useampia toimintakyvyn osa-alueita mittaavia arviointijärjestelmiä. Myös mittareiden tai arviointijärjestelmän valintaan tarvitaan moniammatillista asiantuntemusta.

6 Suomenkielisinä on käytettävissä mm. taulukossa 3 lueteltuja mittareita tai useamman mittarin sisältäviä arviointijärjestelmiä, jotka mittaavat toimintakyvyn ja palvelutarpeen eri ulottuvuuksia sekä ympäristöä hyvin erilaisin ja erisuuruisin painotuksin. Mittareiden ja arviointijärjestelmien sisältöalueet on esitelty ICF -luokituksen sisältöalueita karkeasti mukaillen. Osa taulukon 3 esittelemistä mittareista on kehitetty vain yhden toimintakyvyn osa-alueen mittaamista varten, kuten esimerkiksi MMSE kognitiivisen toimintakyvyn arviointiin, ja osassa mittareista tätä ulottuvuutta mitataan yhtenä osana kokonaisuutta (RAVA). Tämän vuoksi on aina hyödyllistä tutustua mittaria tai arviointijärjestelmää käsittelevään kirjallisuuteen, jotta mittarin tai arviointijärjestelmän kokonaisuudesta muodostuu kattava kuva. Taulukossa 3 esitellyt mittarit ja arviointijärjestelmät ovat sellaisia, joiden osalta on saatavissa lisätietoa suomen kielellä "Lisätiedon lähteille" -osiossa. 6

7 Taulukko 3. Toimintakykyä kuvaavat mittarit ja arviointijärjestelmät 7 ADCS- ADL ADLasteikot Barthelin indeksi CDR CERAD Cornell FIM GDS IADL - asteikot MMSE NPI RAI RAVA I: Toimintakyky & toimintarajoitteet Kehon toiminnot Aistitoiminnot x x x Ihon kunto x Kaatumiset, tapaturma-alttius x x x Kipu x Käytösoireet x x x x x Mieliala x x x x Mielenterveyden häiriöt x x Muisti ja muu kognitio x x x x x x x Ravitsemustila x Sairaudet ja eri sairauksien vaatima x hoito Suun terveysongelmat x Päihteiden käyttö x Suoritukset ja osallistuminen Apuvälineiden tarve x x x Kyky ilmaista itsensä x x x x x Kyky selviytyä päivittäisistä perustoimista: peseytyminen, pukeutuminen, syöminen, vuoteesta nousu, sisällä & ulkona liikkuminen, wctoiminnot x x x x x x x Kyky selviytyä arjen askareista: kaupassa käynti, lääkkeiden annostelu ja ottaminen, puhelimen käyttö, ruoan valmistus, kevyet/raskaat taloustyöt, raha-asioiden hoito x x x x

8 8 jatkuu ADCS- ADLasteikot indeksi asteikot Barthelin CDR CERAD Cornell FIM GDS IADL- MMSE NPI RAI RAVA ADL Kyky huolehtia ulkonäöstä x x x Osallistuminen toimintaan kodin x ulkopuolella x x x Voimavarat (selviytymisstrategiat) x x x Yksinäisyys (sosiaalisten kontaktien x puute) II: Kontekstuaaliset tekijät Ympäristötekijät Asumismuoto x Asunnon varustetaso x Asuinympäristön esteettömyys x Lähiympäristön esteettömyys x Epävirallisen avun saatavuus x Sosiaaliset verkostot x x Käytössä olevat taloudelliset voimavarat x x Turvallisuus / turvattomuus x x Taulukossa käytetyt lyhenteet: - ADCS-ADL (Alzheimer's disease co-operative study - Activities of daily living inventory): päivittäisistä perus- ja välineellisistä toiminnoista selviytymistä sekä toiminnanohjausta mittaava asteikko - ADL (Activities of daily living): päivittäisistä perustoimista selviytymistä mittaava asteikko - Barthelin indeksi: päivittäisistä perustoimista selviytymistä mittaava mittari - CDR (Clinical dementia rating): muistihäiriön ja dementian vaikeusasteen arviointiin soveltuva, toiminnan yleistä tasoa arvioiva mittari - CERAD (The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease): kognitiivista toimintakykyä laajasti mittaava tehtäväsarja - Cornell: dementoituneiden henkilöiden masennusta mittaava asteikko - FIM (Functional independence measure): kuntoutuksen arviointi- ja seurantajärjestelmä - GDS (Geriatric depression scale): ikääntyneiden henkilöiden masennusta mittaava asteikko - IADL (Instrumental activities of daily living): päivittäisiä välineellisista toiminnoista selviytymistä mittaava asteikko - MMSE (MiniMental state examination): muistihäiriön ja dementian vaikeusasteen arvioinnin mittari, arvioi kognition eri osa-alueiden toimintoja - NPI (Neuropsykiatrinen haastattelu): dementiaoireisten henkilöiden käytösoireita mittaava mittari - RAI (Resident assessment instrument): laaja asiakaspohjainen seuranta- ja arviointijärjestelmä (koti- ja laitoshoidon järjestelmät) - RAVA: ikääntyneen ihmisen toimintakykyä sekä päivittäisen avun ja palvelun tarvetta mittaava mittari

9 9 Kunnissa päätetään niistä käytänteistä ja menetelmistä, joilla ikäihmisten toimintakykyä arvioidaan. Seuraavia näkökulmia on kuitenkin hyödyllistä pohtia, sillä olemassa olevien mittareiden ja arviointijärjestelmien läpikäyminen on haasteellinen tehtävä. Tälle tehtävälle on varattava riittävästi aikaa huolellisen perehtymisen ja vertailujen teon mahdollistamiseksi. Valitun arviointimenetelmän tulisi olla käyttökelpoinen juuri siinä ympäristössä, jossa sitä on tarkoitus käyttää. Mittareiden käyttökelpoisuutta tulisi arvioida selvittämällä: 1. Mittarin tai arviointijärjestelmän tarkoitus - jokainen mittari ja laajemmat arviointijärjestelmät on aikanaan laadittu jotakin tiettyä tarkoitusta varten ja tietyistä arvo- ja teoreettisista lähtökohdista käsin. Näiden lähtökohtien tulisi olla yhtäläisiä oman käyttötarkoituksen kanssa. 2. Mittarin tai arviointijärjestelmän käyttöalue - useat mittarit on kehitetty jotakin tiettyä ikä- tai asiakasryhmää varten, jolloin mittaria ei voi sellaisenaan käyttää toisten ryhmien kohdalla. Mittareita on myös laadittu erilaisiin toimintaympäristöihin, kuten koti- tai laitoshoitoon, jolloin niitä voidaan luotettavasti käyttää vain näissä nimenomaisissa toimintaympäristöissä. 3. Mittarin mittaukselliset ominaisuudet - käytettävän mittarin tulisi olla luotettava (reliaabeli) ja validi. Perehtyminen mittarista tai arviointijärjestelmistä kirjoitettuihin julkaisuihin antaa hyödyllistä tietoa näistä mittarin ominaisuuksista. Seuraavat kysymykset 2 ovat hyödyllisiä arviointimenetelmää valittaessa: 1. Mittaako mittari tai useampia mittareita sisältävä arviointijärjestelmä juuri sitä, mitä on tarkoitus mitata? 2. Onko mittaria tai arviointijärjestelmää käytetty aikaisemmin ikääntyneiden toimintakyvyn arviointiin? 3. Onko mittarin tai arviointijärjestelmän käytön ja tulosten tulkinnan tueksi käytettävissä ohjeita, ohjekirjaa tai kouluttautumismahdollisuuksia? 4. Ovatko mittarin tai arviointijärjestelmän osiot ymmärrettäviä, yksiselitteisiä ja täsmällisiä, vain yhden asiakokonaisuuden sisältäviä? 5. Kuinka paljon aikaa kuluu toimintakyvyn arviointiin mittaria tai arviointijärjestelmää käyttäen? 6. Mitä taitoja mittarin tai arviointijärjestelmän käyttö edellyttää? Missä käyttöön voi perehtyä? 7. Onko mittari tai arviointijärjestelmä saatavilla (esim. mittarin käyttöön tarvittavat luvat helposti saatavilla)? 8. Mitä tiedetään mittarin tai arviointijärjestelmän luotettavuudesta (reliabiliteetti), validiteetista ja herkkyydestä havaita muutoksia? 9. Voiko mittarin tai arviointijärjestelmän avulla kerättyä tietoa hyödyntää laajemmin kuin yksittäisen asiakkaan hoidon ja palvelun suunnittelun ja arvioinnin välineenä? 2 Vastauksia näihin kysymyksiin on löydettävissä "Lisätiedon lähteille" -osiossa esitetyistä kirjallisuus- ja verkkolähteistä.

10 10 Palvelutarpeen arviointiprosessi Palvelutarpeen arviointi on yksilöllinen prosessi. Arvioinnin käynnistää ikäihmisen tai hänen läheisensä yhteydenotto palveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen joko yleisarvion tai tietyn palvelun saamiseksi. Yhteydenotto voi tulla myös esimerkiksi terveydenhuollosta ikäihmisen kotiutuessa sairaalasta. Pyynnön vastaanottaja tekee palvelutarpeen arvioinnin kiireellisyyttä koskevan tilannearvion ja päättää jatkotoimista yhdessä yhteydenottajan kanssa. Jatkotoimet vaihtelevat tilanteen mukaan. Joissakin selkeissä tapauksissa ei tarvita palvelutarpeen arviointia vaan asiakasta voidaan auttaa jo puhelimessa tai muulla tavoin annetulla neuvonnalla. Yhteydenottajalle voidaan esimerkiksi lähettää palvelun tai tuen hakemuslomakkeita. Palvelutarpeen arviointia tehtäessä ikäihmisen luo tehtävä kotikäynti tai kutsu vastaanotolle sosiaalitoimistoon ovat useimmiten tarpeen, jotta asiakkaan tilanteesta saadaan kattava kokonaiskuva. Tässä yhteydessä hyvä käytäntö on arvioida ikäihmisen toimintakyky standardoidulla arviointimenetelmällä kattavasti, keskustella hänen ja tarvittaessa hänen omaisensa tai muun läheisensä kanssa sekä havainnoida selviytymistä. Kotikäynti on ensisijainen, sillä se antaa vastaanotolla tehtävää arviointia enemmän tietoa ikäihmisen selviytymisestä arjessa. Mikäli palvelutarpeen arviointi todetaan yhteydenoton perusteella kiireelliseksi toimenpiteet on käynnistettävä heti. Ei-kiireellisissä tapauksissa 80 vuotta täyttäneillä ja Kelan eläkkeensaajien ns. erityishoitotukea saavilla henkilöillä on oikeus palvelutarpeen arviointiin seitsemän (7) arkipäivän kuluessa yhteydenotosta. Kunnassa sovitaan ketkä viranomaiset tekevät arvion palvelun tarpeesta. Heidän yhteystietonsa tulee olla helposti kuntalaisten saatavilla. Arviointi perustuu asiakkaan ja tarvittaessa hänen läheisensä (tai laillisen edustajansa taikka edunvalvojansa) haastatteluun, havainnointiin ja apua tarvitsevan henkilön toimintakyvyn arviointiin toimintakykymittareiden avulla. Palvelujen myöntäminen perustuu asiakkaan hakemukseen ja kunnan viranomaisen tekemään päätökseen. Joissakin kiireellisissä tapauksissa, kuten esimerkiksi asiakkaan kotiutuessa sairaalasta, palvelut voidaan käynnistää välittömästi ennen kuin asiakasta on tavattu tai päätöksiä palvelujen antamisesta on tehty. Päätökset palvelujen myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä annetaan kirjallisina. Jos päätös on kokonaan tai osittainen kielteinen, tulee päätöksessä kuvata ne perustelut, joihin päätös perustuu. Asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelman laadinta alkaa usein jo ensimmäisen arviointikäynnin yhteydessä, minkä jälkeen suunnitelmaa tarkistetaan säännöllisesti vastaamaan asiakkaan muuttuvaa toimintakykyä. Päätökset palveluista ja niistä perittävistä maksuista tehdään yleensä hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen jälkeen. Ikäihmisen luo tehty arviointikäynti kirjataan asiakastietojärjestelmään silloin, kun kyseessä on 80 vuotta täyttänyt tai Kelan maksamaa eläkkeensaajan erityishoitotukea saava henkilö. Näin menetellen palvelujen tarpeen arvioinnin toteutumista määräajassa voidaan seurata. Vaikka palvelutarpeen arviointia ei voida pitää erillisenä sosiaalipalveluna, palvelutarpeen arviointia hakeva henkilö voidaan rinnastaa sosiaalipalveluja hakevaan henkilöön, vaikkei hän nimenomaan vielä hae tiettyä sosiaalipalvelua. Sosiaalihuoltolain 40 a :n mukainen palvelutarpeen arviointi edellyttää asianomaisen henkilön suostumusta. Palvelutarpeen arvioinnissa käytettäviä asiakirjoja ovat lähinnä toimintakykymittareiden käyttöön liittyvät lomakkeet sekä hoito- ja palvelusuunnitelmalomake.

11 11 Palvelutarpeen arviointi pähkinänkuoressa 1. Ikäihmisen itsensä kokema subjektiivinen tarve. Ihminen arvioi omaa tilannettaan suhteessa omaan aikaisempaan tilanteeseensa tai ikätovereihinsa. Arvioon vaikuttaa ihmisen oma identiteetti ja sen kulttuurin arvot, jossa ihminen elää. Ihminen ei välttämättä ilmaise omaa arviotaan sosiaali- ja/tai terveyspalveluiden tarpeena, vaan esimerkiksi tarpeena parempaan hyvinvointiin, arjessa selviytymiseen, terveyteen. 2. Ihmisen omat voimavarat. Ihmisen omien voimavarojen määrittäminen ja vahvistaminen vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen, sillä ihminen voi kompensoida toimintakyvyn vajauksiaan omaa toimintaansa tietoisesti muuttaen sekä läheistensä avulla ja tuella. 3. Ikäihmisen käyttämät palvelut. Ihmisen toimintakyky on muuttuva kokonaisuus ja näin ollen myös käytössä olevia palveluita tulee lisätä, vähentää tai yhdistellä suhteessa toimintakyvyn muutoksiin. 4. Asiantuntijan havaitsema tarve. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve tulee arvioida, jotta todettuun tarpeeseen voidaan vastata parasta mahdollista käytettävissä olevaa tietoa hyödyntäen ja näin saavuttaa parhaat tulokset: optimaalinen, ikäihmisen omat voimavarat käyttöön ottava toimintakyky ja terveys, hyvä elämänlaatu. Tarve tulee arvioida määrävälein tai aina, kun toimintakyvyssä tapahtuu palvelujen tarpeeseen vaikuttavia muutoksia. 5. Apua tarvitsevan ikäihmisen omaiset ja muut sosiaaliset verkostot selvitetään. 6. Oikeudenmukaisuus. Ikäihmisten tarpeet tulisi arvioida mahdollisimman yhdenmukaisesti niin, että kansalaiset olisivat yhdenvertaisessa asemassa riippumatta siitä, missä kunnassa, organisaatiossa tai yksikössä heidän palvelutarpeensa arvioidaan. 7. Päätöksenteon läpinäkyvyys. Palvelujen myöntämiseen liittyvien päätösten tulisi perustua todettuun palvelujen tarpeeseen. Osittain tai kokonaan kielteiset päätökset on perusteltava.

12 12 Palvelutarpeen arvioinnin hyvät käytännöt 1. ARVIOI KATTAVASTI Ikäihmisen toimintakyky arvioidaan kattavasti toimintakyvyn fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus huomioon ottaen. Myös asunnon ja lähiympäristön esteettömyys arvioidaan. 2. ARVIOI YHTEISTYÖSSÄ Arviointi tehdään hoito- ja sosiaalityön, lääketieteen ja kuntoutuksen ammattilaisten asiantuntijuutta hyödyntäen sekä asiakkaan ja hänen läheistensä yhteistyönä. 3. VALITSE ARVIOINNIN TYÖVÄLINEET HUOLELLA Toimintakyvyn arvioinnissa käytettävät työvälineet valitaan niihin huolellisesti perehtyen ja niiden käyttötarkoitus tarkoin huomioon ottaen. Valinta perustuu riittävään näyttöön välineiden validiteetista, luotettavuudesta (reliabiliteetista) sekä käytettävyydestä (välineen saatavuus, hinta, käytön helppous, käyttöön kuluva aika). Koska mittareiden ja arviointijärjestelmien kehittäminen on pitkä, runsaasti aikaa ja asiantuntemusta vaativa prosessi, on suositeltavaa hyödyntää olemassa olevia työvälineitä, joiden luotettavuudesta ja validiteetista on saatavilla tietoa. 4. PEREHDY TOIMINTAKYVYN ARVIOINTIIN, MENETELMIEN KÄYTTÖÖN, KERÄTTYJEN TIETOJEN ANALYSOINTIIN JA TULOSTEN TULKINTAAN Työntekijät perehdytetään ja koulutetaan mittareiden käyttöön ja niillä saatavien tulosten analysointiin asianmukaisesti. Tästä syystä on tärkeää, että arviointimenetelmä sisältää käyttöohjeen (manuaalin). 5. HYÖDYNNÄ ARVIOINNIN TULOKSET MONIPUOLISESTI Toimintakykyarviointien tuloksia voidaan hyödyntää paitsi yksilötasolla myös laajemmin kunnan palvelujärjestelmää kehitettäessä. Palveluiden tarpeeseen vaikuttavat monet tekijät, jotka on otettava huomioon ikäihmisten palvelujärjestelmää kehitettäessä.

13 13 Lisätiedon lähteille Palvelutarpeen & toimintakyvyn arviointia sekä arvioinnissa käytettäviä mittareita tai arviointijärjestelmiä käsitellään mm. seuraavissa julkaisuissa: Erkinjuntti T., Rinne J.; Alhainen K. & Soininen H. (toim.) Muistihäiriöt ja dementia.. Kustannus Oy Duodecim. esittelee mm. ADCS-ADL-, CDR-, MMSE- & Cornell -mittarit Finne-Soveri H., Björkgren M., Vähäkangas P. & Noro A Kotihoidon asiakasrakenne ja hoidon laatu. Stakes. esittelee ikääntyneiden kotihoidon vertailukehittämishankkeen keskeisiä menetelmiä sekä RAI (Resident Assessment Instrument) -järjestelmän mittareineen ja niiden hyödyntämisen hoidon suunnittelussa ja johtamisessa Heikkinen E. & Rantanen T. (toim.) Gerontologia. Kustannus Oy Duodecim. esittelee mm. ADL ja IADL -asteikkoja, Barthelin indeksin Matilainen E., Aro T., Huunaan-Seppälä A. ym Toimintakyky. Arviointi ja kliininen käyttö. Kustannus Oy Duodecim. Mäntyranta T., Elonheimo O., Mattila J. & Viitala J. (toim.) Terveyspalveluiden suunnittelu. Kustannus Oy Duodecim. Noro A., Finne-Soveri H., Björkgren M. & Vähäkangas P. (toim.) Ikääntyneiden laitoshoidon laatu ja tuottavuus. RAI -järjestelmä vertailukehittämisessä. Stakes. esittelee ikääntyneiden pitkäaikaisen laitoshoidon vertailukehittämishankkeen keskeisiä menetelmiä sekä RAI (Resident Assessment Instrument) -järjestelmän mittareineen ja niiden hyödyntämisen hoidon suunnittelussa ja johtamisessa. Rajala T., Lahtinen Y. & Paunio P Suurten kaupunkien 2. RAVA -tutkimus. Vanhuksien toimintakyky ja avun tarve. Suomen Kuntaliitto. esittelee RAVA indeksin Tilvis R., Hervonen A., Jäntti P. ym Geriatria. Kustannus Oy Duodecim. Valvanne-Tommila H Opas kuntoutuksen yhtenäiseen seuranta- ja arviointijärjestelmään. Qualisan Oy. Sisältää FIM -toimintakykymittarin. Versio 5. (= suomenkielinen käännös ja kulttuurisovellukset alkuperäisteoksesta Guide for the Uniform data Set for Medical Rehabilitation including the FIM instrument. Version 5. FIM -lisensoiduille organisaatioille Troupp V., Valvanne-Tommila H., Mustelin M. & Heng E Handbok för ett enhetligt uppföljnings- och bedönmingssystem inom rehabiliteringen. Inkluderar FIM -mätinstrument för funktionell självständighet. Version 5. (= ruotsinkielinen käännös ja kulttuurisovellukset alkuperäisteoksesta Guide for the Uniform data Set for Medical Rehabilitation including the FIM instrument. Version 5. FIM -lisensoiduille organisaatioille.

14 14 WHO & Stakes ICF. Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus. Stakes. Lisätietoa verkossa CERAD - kognitiivisesta tehtäväsarjasta löytyy lisätietoa osoitteesta: FIM kuntoutuksen arviointi- ja seurantajärjestelmästä löytyy lisätietoa Qualisan Oy:n kotisivuilta: GERNET - geriatrian kotisivulla on tietoa seuraavista muistin ja toimintakyvyn arviointilomakkeista: CDR, GDS-FAST, MMSE ja ADCS-ADL osoitteessa: RAVA -mittarista löytyy lisätietoa Suomen Kuntaliiton www-sivuilta: Sosiaali- ja terveys Tietojärjestelmät. Mittarin käytön tueksi järjestetään myös koulutusta; på svenska: Stakesin RAI -vertailukehittäminen hankkeessa RAI -tietojärjestelmää käytetään vanhusten hoidon tarpeen ja laadun arviointiin sekä pitkäaikaishoidon kehittämiseen Suomessa sekä laitos- että kotihoidossa. Tietojärjestelmän soveltuvuutta kokeillaan myös vanhusten akuuttihoidossa ja mielenterveyshoidossa. Järjestelmään sisältyvää porrastettua arviointia ja siihen liittyvää päätöksentekomenettelyä testataan tällä hetkellä useassa kunnassa. Porrastettu arviointi aloitetaan muutamilla palveluntarvetta arvioivilla peruskysymyksillä. Mikäli palveluntarvetta ilmenee, siirrytään tarkempaan selvittelyyn ja lopulta tarvittaessa laajaan kotihoidon arviointiin, jonka pohjalta määritellään tarvittavat palvelut. Porrastettu arviointi syvenee asiakkaan palvelutarpeen kasvaessa. Yhteystiedot: på svenska: Suomen dementiahoitoyhdistys järjestää koulutusta toimintakyvyn arvioinnista ja seuraavien mittareiden käytöstä: MMSE, CERAD, CDR, GDS-FAST, ADCS-ADL & NPI. Em. mittareita voi myös tilata yhdistyksen www-sivuilta. Yhdistys julkaisee Dementiauutiset -lehteä, jonka erikoisnumerossa (3/1997) Dementiapotilaiden testaus ja toimintakyvyn arviointi on lisätietoa MMSE - mittarista, Barthelin indeksistä sekä Cornell- ja NOSGER -mittareista. Yhteystiedot: Lisäksi: Alzheimer-keskusliiton edunvalvonta- ja koulutuspalvelut antavat tietoa dementiaoireisen henkilön oikeudellisesta toimintakyvystä Yhteystiedot: Lait ja asetukset saatavilla osoitteessa: