TARKKAILUSUUNNITELMA 16X TALVIVAARA SOTKAMO OY. Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma

Transkriptio

1 TARKKAILUSUUNNITELMA 16X TALVIVAARA SOTKAMO OY Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma

2 Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

3 Sisältö 3 1 JOHDANTO HANKKEEN KUVAUS TARKKAILUALUE KÄYTTÖTARKKAILU Öljykattiloiden käyttötarkkailu Kaivoksen toimesta tehtävä ympäristötarkkailu ja virtaamamittaukset Ympäristöhavaintojen seuranta ja käsittely PÄÄSTÖTARKKAILU Vesipäästöjen tarkkailu Puhtaat hulevedet Rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden tarkkailu Prosessin ylijäämävedet sekä muut likaantuneet vedet Saniteettijätevedet Ilmapäästöjen tarkkailu Pistemäiset lähteet Mittausohjelma ja menetelmät Diffuusit päästölähteet YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU Pintavedet Veden fysikaalis-kemiallinen laatu Biologinen tarkkailu pintavesissä Kalasto ja kalastus Sedimentin laatu Pohjavesi Talousvesikaivot Kallio- ja maapohjavesi Biologinen tarkkailu maa-alueilla Liito-orava Lepakot Kangasrouskun raskasmetallipitoisuudet Havunneulasten raskasmetallipitoisuudet Ilman laatu Pölylaskeuma Leijuma Melu Tärinä Kolmisopen säännöstelyn tarkkailu JÄTEJAKEIDEN KAATOPAIKKAKELPOISUUS Nykyinen jätejakeiden seurantakäytäntö Muu seuranta Uusi jätejakeiden tarkkailuohjelma... 42

4 Näytteenotto Analysoinnit YHTEENVETO TARKKAILUISTA MENETTELY POIKKEUSTILANTEISSA JA SUUNNITELMASTA POIKKEAMINEN RAPORTOINTI SUUNNITELMAN MUUTOKSET VIITTEET Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Pintavesitarkkailun pisteet Pintavesien biologisen tarkkailun pisteet Sedimenttitarkkailun pisteet Talousvesikaivot ja pohjaveden tarkkailuputket Uusien pohjavesiputkien sijaintikartta ja putkikortit Maa-alueiden biologisen tarkkailun pisteet Pölylaskeuman, leijuman ja melun tarkkailukohteet Pöyry Finland Oy Pirkko Virta, FM ympäristöasiantuntija Hanna Kurtti, DI ympäristötekniikka Paula Juuti, FM ympäristöhygienia Jaakko Saukkoriipi, FT kemisti Eero Taskila, FM kalabiologi Eeva-Leena Anttila, FM ympäristöasiantuntija Pekka Majuri, FM biologi Pekka Keränen, FM geologi Tiina Sauvola, FM biologi Carlo di Napoli, DI energiatekniikka Käyttötarkkailu Talvivaara Sotkamo Oy Elina Salmela Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

5 1 JOHDANTO Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 33/07/1 myöntänyt Talvivaara Projekti Oy:lle (nyk. Talvivaara Sotkamo Oy) Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan. Vaasan hallinto-oikeus on antamallaan päätöksellä nro 08/0039/1 muuttanut osittain ympäristölupaviraston päätöstä. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään (nro 2953) hylännyt Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset. Talvivaaran kaivoksen tarkkailua on toteutettu edellä mainittuihin lupapäätöksiin perustuen (Pöyry Environment Oy 2007, täydennetty 2008) nykyisen Kainuun ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla. Tuhkajoen taimenkannan tilaa on seurattu vuosittain sähkökoekalastuksin Kainuun TE-keskuksen päivätyn kirjeen mukaisesti. Päästö- ja vesistötarkkailuun on tullut myöhemmin lisäpisteitä ja analyysivalikoimaa on laajennettu päästö- ja vesistötarkkailun lisäksi myös pölytarkkailussa. Marraskuussa 2012 tapahtuneen kipsisakka-altaan vuodon vuoksi laadittiin lisätöiden tarkkailusuunnitelma (Pöyry Finland Oy 2012), jonka Kainuun ELY-keskus on hyväksynyt muutamin täydennyksin (Drnro KAIELY/5/07.00/2010). Keväällä 2013 tarkkailua täydennettiin Kainuun ja Pohjois-Savon ELY keskusten ympäristö- ja kalatalousviranomaisten hyväksymällä tavalla (KAIELY/1/07.00/2013, ). Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut päätöksen nro 52/2013/1, joka koskee Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvan muuttamista koskien jätevesien varastointia, puhdistamista ja johtamista Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin. Kyseisellä päätöksellä aluehallintovirasto muutti Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan nro 33/07/1 pilaantumisen estämistä koskevaa yleistä määräystä ja jätevesipäästöjä koskevia lupamääräyksiä siten, että jätevesipäästöjä rajoittavat sekä pitoisuus- että enimmäispäästörajat. Johdettavien jätevesien vuosittaista enimmäismäärää koskeva rajoitus poistettiin. Uusien määräysten mukaan metallien talteenottolaitoksen loppuneutralointilaitoksen (LONE) ylitevedet on johdettava kipsisakka-altaan ohi. Lisäksi päätös sisältää uusia lupamääräyksiä koskien päästöjen, riskien ja pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä. Päätös muuttaa myös Tuhkajoen taimenkantaa koskevia lupamääräyksiä ja antaa veden toimittamista koskevan uuden lupamääräyksen. Muilta osin toiminnassa on noudatettava ympäristö- ja vesitalouslupaa nro 33/07/1, sellaisena kuin Vaasan hallinto-oikeus on sitä muuttanut. Päätöksestä 52/2013/1 on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Päätöksen kohdan 96a mukaan yksityiskohtainen jätevesien käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelma on toimitettava Kainuun ELY-keskuksen ympäristönsuojeluviranomaisen (ympäristö ja luonnonvarat vastuualue) hyväksyttäväksi sen määräämänä aikana. Yksityiskohtainen jätevesien vaikutustarkkailu (vesistötarkkailu) on toimitettava Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksyttäväksi niiden määräämänä aikana. Kalastoon ja kalastukseen kohdistuvien vaikutusten tarkkailu on tehtävä Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskusten kalatalousviranomaisten hyväksymällä tavalla. Yksityiskohtainen tarkkailusuunnitelma on toimitettava hyväksyttäväksi näiden viranomaisten määräämänä aikana. Tässä tarkkailusuunnitelmassa esitetään Talvivaaran kaivoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu kokonaisuutena. Tarkkailulla tuotetaan tietoa kaivostoiminnan päästöistä ympäristöön ja päästöjen vaikutuksista ympäristön tilaan ja ihmisten viihtyvyyteen. Tarkkailusuunnitelma pohjautuu suunnitelman laadintahetkellä toteutettavaan tarkkailuun, ja ohjelman laadinnassa on otettu huomioon tarkkailua koskevat lupamääräykset. Tarkkailusuunnitelma esitetään hyväksyttäväksi edellä mainituille tahoille. Erillisten ohjelmien mukaan toteutettu Kolmisopen säännöstelyn tarkkailu (Pöyry Finland Oy 2010) sekä pohjaveden tarkkailu ovat myös mukana tässä ohjelmassa. Kaivok- 5

6 6 sen suunnitelmien mukaan kaivoksen toiminta tulee laajentumaan alkuperäisen suunnitelman mukaan myös Kolmisopen alueelle. Kyseinen laajentuminen on otettu soveltuvin osin huomioon tässä suunnitelmassa. Lupamääräyksen E. mukaan päästöistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi luvan saaja on käynnistänyt selvityksen mahdollisten uusien jätevesien purkupaikkojen selvittämiseksi. Mikäli selvityksen perusteella päädytään uusiin jätevesien purkujärjestelyihin, päivitetään tätä tarkkailuohjelmaa myöhemmin, kun tiedetään tarkemmin uudet purkujärjestelyt. Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa on valmistella uusi lupapäätös koskien kaivoksen muita kuin jätevesiin liittyviä toimintoja. Päätöksen arvioidaan valmistuvan vuoden 2013 lopulla, ja tätä ohjelmaa päivitetään myöhemmin lupapäätöksen edellyttämällä tavalla. Uuden uraanilaitoksen tulevaan toimintaan liittyen tämän ohjelman analyysivalikoimaa on täydennetty uraanianalyysilla. Näytteitä voidaan ottaa tämän tarkkailun näytteenoton yhteydessä soveltuvin osin ja toimittaa Säteilyturvakeskukselle (STUK) jatkotutkimuksia varten. 2 HANKKEEN KUVAUS Talvivaara Sotkamo Oy on monimetallikaivos, jossa tuotetaan päätuotteen nikkelin lisäksi sinkkiä, kobolttia sekä kuparia. Talvivaaran kaivoksen rakentaminen aloitettiin keväällä 2007 ja tuotanto käynnistyi vuonna Kaivoksella on kaksi erillistä malmiesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi, joiden todetut ja todennäköiset mineraalivarannot ovat nykyisen arvion mukaan Mt. Nämä varannot riittävät ylläpitämään tuotantoa kymmeniä vuosia. Nykyinen malmin louhintamäärä on noin 15 miljoonaa tonnia vuodessa. Kolmisopen alueelta louhintaa ei ole vielä aloitettu. Talvivaaran kaivoksen tuotantoprosessi koostuu kuudesta päävaiheesta: louhinta, murskaus, agglomerointi, kasaus, biokasaliuotus ja metallien talteenotto. Tuotanto perustuu biokasaliuotukseen, jossa alueella luonnostaan esiintyvien bakteerien avulla metallit liuotetaan malmista. Murskattu ja agglomeroitu malmi kasataan bioliuotuskasoille. Kasattu malmi saatetaan ilmapuhalluksella sekä vesikierrolla tekemisiin ilman ja veden kanssa, jolloin siinä olevat metallit liukenevat ja sulfidi hapettuu sulfaatiksi alentaen ph:ta. Samalla vapautuu lämpöä. Liuotuksen edistämiseksi käytetään lisänä rikkihappoa. Primääriliuotusvaiheessa malmin nikkelistä liukenee noin 70 %. Noin 1 1,5 vuoden primäärivaiheen jälkeen malmi siirretään sekundäärilohkolle, jossa liukenemisen annetaan edetä edelleen ja joka on louhitun malmin loppusijoituspaikka. Liuoskierrolla ja pumppauksilla säädetään kasojen kosteutta kastelulla ja kerätään liuenneet metallit prosessiliuokseen. Kiertoliuoksesta otetaan metallit talteen metallien talteenottolaitoksella, jossa ne saostetaan vaiheittain sulfideiksi. Lopputuotteet myydään edelleen jatkojalostettavaksi suodatuksen jälkeen kuivana tuotteena. Liuoskierron vedestä siirretään osa jatkuvasti metallitehtaalle metallien talteen ottamiseksi ja saostamiseksi. Metallien talteenoton jälkeen ns. raffinaatti (metallien talteenoton jälkeinen liuos) johdetaan alumiinin ja raudan poistoon (RASA), jonka jälkeen liuoksesta puolet johdetaan takaisin liuotukseen kasoille. Toinen puoli liuoksesta johdetaan loppuneutraloinnin (LONE) kautta ulos prosessivesikierrosta joko kiertoon tehtaalle, syötöksi käänteisosmoosilaitokselle tai luvan mukaisesti luontoon. Käsiteltyjä jätevesiä ja kuivatusvesiä johdetaan Oulujoen ja Vuoksen vesistöjen suuntiin. Oulujoen suuntaan on mahdollista johtaa metallien talteenottolaitokselta LONEvesiä Kärsälammen pohjoisen jälkikäsittely-yksikön kautta. Kaivoksen sekundäärikasan suojapumppausvesiä ja rakennustyömaan vesiä sekä hulevesiä johdetaan Kuusijoen

7 7 kautta Kalliojokeen. Lisäksi Oulujoen suuntaan on johdettu Härkäpuron ja Kuusijoen kautta Kuusilampeen varastoituja valuma- ja ylijäämävesiä vuodesta 2012 lähtien sekä kipsisakka-altaan käsiteltyjä ylijäämävesiä Latosuon altaan kautta Kuusijokeen loppuvuodesta 2013 lähtien. Vuoksen suuntaan on mahdollista johtaa LONE-vesiä eteläiseltä jälkikäsittelyalueelta Kortelammen padon kautta sekä harmaita vesiä (tehdasalueen hulevesiä ja suojapumppausvesiä) Torvelansuon altailta. LONE-vesiä on mahdollista johtaa etelän suuntaan myös suoraan vesistöön altaiden ohi. Vesien saostuksessa muodostuvat lietteet (sakat) välivarastoidaan käsittelyaikana maapohjaisiin altaisiin. Lietteiden loppusijoitus päätetään myöhemmässä vaiheessa. Vaihtoehtoina ovat lietteen loppusijoittaminen kipsisakka-altaalle tai varastoiminen erilliselle loppusijoitusalueelle. Kaivoksella syntyvä sivukivi ja esineutralointisakka käytetään sekundäärikasan pohjarakenteissa, loppusakat menevät kipsisakka-altaaseen ja mineraalijätteet 1. vaiheen liuotuskasaan. Loppuun liuotettua malmia ei ole vielä muodostunut. 3 TARKKAILUALUE Talvivaaran kaivos sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin kuntien alueella, noin 23 km Sotkamon keskustasta lounaaseen. Kaivospiirin pinta-ala on noin 60 km 2. Talvivaaran alue on Kainuun vaaramaisemalle tyypillistä metsien, soiden, lampien ja järvien vuorottelua. Vaaroilla kasvaa sekä kuusi- että mäntymetsää. Vaarajaksojen välissä olevilla alavilla mailla on soita ja lampia. Pieniä lampia on alueella runsaasti. Alueen suot on ojitettu ja muutoinkin alue on ollut metsätalouskäytössä. Talvivaaran kaivosalue kuuluu Kainuun liuskekivijaksona tunnetun geologisen vyöhykkeen eteläosaan, missä vallitsevina kivilajeina ovat kvartsiitit, mustaliuskeet ja kiilleliuskeet. Kaivosalueella maapeite on ohut, keskimäärin 1,8 m. Maapeite on korkeilla maastonkohdilla moreenia ja alavilla alueilla turvetta. Niin kasvillisuus, eläimistö kuin linnustokin ovat Kainuulle tyypillisiä. Huomionarvoiset lajit alueella ovat liito-orava ja lepakot (pohjanlepakko, viiksisiippa ja isoviiksisiippa), joiden esiintymistä alueella on tarkkailtu kaivoksen tarkkailun yhteydessä. Kaivospiirin alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole suojelualueita. Lähimmät Natura 2000 verkoston alueet sijaitsevat yli kahden kilometrin päässä kaivospiirin rajasta. Kaivosalue sijaitsee Oulujoen ja Vuoksen vedenjakajalla. Valtakunnallisen vesistöaluejaon mukaan kaivosalue sijaitsee Tuhkajoen valuma-alueella (59.885) ja Kivijoen valuma-alueella (4.645). Vesiä johdetaan kaivosalueelta molempiin vesistöihin. Oulujoen suuntaan purkureitti kulkee Salmisen, Kalliojärven, Kalliojoen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta Nuasjärveen. Vuoksen vesistöalueen puolella purkureitti on Ylä-Lumijärvi, Lumijoki, Kivijärvi, Kivijoki ja Laakajärvi. Talvivaaran kaivosalueen lähivedet ovat pieniä puroja ja lampia. Vesistöjen vesi on tyypillisesti humuspitoista, hapanta ja väriltään tummaa. Mustaliuskealueella sijaitsevien pienten lampien ja purojen ph on alhainen ja puskurikyky pieni. Tästä johtuen alueen vesistöissä tavataan paikoin luonnostaan kohonneita metallipitoisuuksia. Alueen vesistöt ovat tyypillisesti fosforirajoitteisia. Ympäristöhallinnon pintavesityypittelyn mukaan Oulujoen vesistöalueella sijaitsevat Tuhkajoki-Korentojoki ja Jormasjoki ovat keskisuuria turvemaiden jokia (Kt). Kolmisoppi on runsashumuksinen järvi (Rh) ja Jormasjärvi keskikokoinen humusjärvi (Kh). Nuasjärvi on suuri humusjärvi (Sh). Vuoksen vesistöalueella Kivijärvi, Laakajärvi ja Kiltuanjärvi ovat pintavesityypiltään runsashumuksisia järviä (Rh). Kivijoki ja Laakajoki ovat keskisuuria turvemaiden joki (Kt) (Vesien tila -karttakäyttöliittymä ). Monia pieniä Talvivaaran alueen vesistöjä ei ole tyypitelty lainkaan.

8 8 Pintavesien uuden, vuosien seuranta-aineistoon perustuvan, vesistöjen ekologisen laatuluokituksen mukaan Oulujoen vesistöalueella Korentojoki ja Kalliojoki kuuluvat luokkaan tyydyttävä, Kolmisoppi luokkaan välttävä, Tuhjakoki luokkaan tyydyttävä ja Jormajärvi, Jormasjoki sekä Nuasjärvi luokkaan hyvä. Vuoksen suunnalla Kivijärvi kuuluu luokkaan huono, Kivijoki luokkaan tyydyttävä ja Laakajärvi sekä Kiltuanjärvi ja sen alapuoliset järvet luokkaan hyvä. Laakajärven ja Kiltuanjärven välinen Laakajoki kuuluu luokkaan tyydyttävä, voimakkaasti muutettu (Vesien tila - karttakäyttöliittymä ). Kaivospiirin alueella olevista kiinteistöistä valtaosa on kaivosyhtiön hallinnassa. Muutamaan kiinteistöön kaivoyhtiöllä on kaivos- ja käyttöoikeus. Vakituista ja lomaasutusta kaivospiirin välittömässä läheisyydessä on mm. Hakosen ympäristössä, Sorsalan kiinteistö Kolmisopen suunnitellun louhoksen itäpuolella ja Paavolan tila kaivospiirin itäpuolella. Kolmisopen ranta-alueen kiinteistöt kaivosyhtiö on lunastanut. Kalliojärven rannalla on kaksi loma-asuntoa. Hieman kauempana asutusta on Metsäpirtin alueella Kolmisopen pohjoispuolella, Tuhkakylässä kaivospiirin koillispuolella ja Puhakan alueella kaivospiirin kaakkoispuolella. 4 KÄYTTÖTARKKAILU 4.1 Yleinen toiminnan tarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Käyttötarkkailun havainnot kirjataan käyttöpäiväkirjaan, automaatiojärjestelmään tai muuhun soveltuvaan tietojen tallennusjärjestelmään. Käyttötarkkailu on jatkuvaa ja se on alkanut kaivoksen toiminnan käynnistyessä. Käyttötarkkailutietoja hyödynnetään tarkkailun raportoinnissa, mm. poikkeuksellisten kuormitustilanteiden tarkastelussa. Käyttötarkkailussa kirjataan ainakin: - louhinnan edistyminen - liuotuksen eteneminen ja erityisesti metallien liukenemisen seuranta (tiedot toimitetaan luottamuksellisena valvovalle viranomaiselle) - primääriliuotuksesta 2. vaiheen liuotukseen siirretyn malmin määrä - kaivoksen ja metallitehtaan tuotantomäärät - sivukivialueen täyttömäärä ja täyttöalueen laajuus - kuljetusmäärät - kemikaalien, polttoaineiden, räjähdeaineiden ja energian kulutus - vesistöihin johdettava vesimäärä ja vesitaseen kuvaus - otetun raakaveden määrä - jäteveden puhdistusprosessien toiminta - pölynpoistolaitteiden käyttö ja häiriöt - syntyvät jätteet; määrä, laatu ja sijoitus - pöly-, melu- ja muut ympäristöhavainnot - jälkihoitotoimet; laajuus, toteutustapa, käytettyjen menetelmien toimivuus - alueiden kunnossapito: vesien hallintajärjestelyt ja tieverkko - tiedot merkittävimmistä rakennustöistä - poikkeustilanteet, ympäristövahingot ja -onnettomuudet - näytteenottokäytännöt (ajankohta, näytteenottopaikat) - vesiensuojelurakenteiden ja vastaavien kunnon seuranta sekä havainnot toimivuudesta - kaikki mahdolliset muut tapahtumat, joilla voi olla vaikutusta päästöihin tai niiden vaikutuksiin

9 9 Merkinnät tehdään Kainuun ELY-keskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Käyttötarkkailun tiedot säilytetään kaivoksella ja niistä laaditaan vuosittain yhteenveto, joka esitetään vaadittaessa viranomaisille. Vuosiyhteenveto toimitetaan lisäksi päästö- ja vaikutustarkkailun toteuttajalle vuosiyhteenvedon laadintaa varten. 4.2 Öljykattiloiden käyttötarkkailu Öljykattiloilla käytettävien polttoaineiden osalta pidetään kirjaa mm. kulutuksesta, lämpöarvosta, rikkipitoisuudesta ja viskositeetista. Polttoaineen laatutiedot perustuvat polttoaineen toimittajalta saataviin tietoihin. Palamisolosuhteista seurataan säännöllisesti happipitoisuutta ja lämpötilaa. Päästöjen tarkkailu toteutetaan kohdan ja mukaan. Laitteistojen toimivuutta seurataan säännöllisesti. Tuotannon operaattorit kirjaavat laitteistojen käyntitiedot, ja huoltotoimet toteutetaan määrävälein huolto-ohjelman mukaan. 4.3 Kaivoksen toimesta tehtävä ympäristötarkkailu ja virtaamamittaukset Yhtiö seuraa ympäristön tilaa myös omalla ympäristötarkkailunäytteenotolla. Näytteistä tehdään tarvittavat analyysit tuotannon ohjausta ja ympäristön seurantaa ajatellen, esim. ph, sulfaatti, Ni, Zn, Cu, Mn ja Fe. Metallianalyyseja tehdään sekä liukoisina että kokonaispitoisuuksina. Näytteet analysoidaan yhtiön omassa, akkreditoimattomassa laboratoriossa ja ne ovat siten vain suuntaa antavia. Kaivoksen toimesta tehdään säännöllistä vertailua oman laboratorion ja ulkopuolisen laboratorion tulosten välillä. Luontoon johdettavien purkuvesien määrää seurataan pääosin jatkuvatoimisin virtausmittauksin ja osin käsikäyttöisellä virtausmittarilla. Valtaosissa purkupisteitä on myös jatkuvatoimiset ph:n ja sähkönjohtavuuden mittaukset. Kalliojoen virtaamaa mitataan automaattisella, jatkuvatoimisella mittauksella ja lisäksi tehdään kontrollimittauksia käsikäyttöisellä virtausmittarilla tarvittaessa. Lumijoen virtaamaa seurataan veden korkeuden mukaan, kun joen purkautumiskäyrä on tunnettu. Kolmisopesta Tuhkajokeen laskettavaa virtaamaa mitataan Niskalan padolla jatkuvatoimisella virtausmittauksella. Kaivosyhtiö tarkkailee tärinää jatkuvatoimisilla mittareilla. Mittareita on kolme kappaletta ja ne on sijoitettu tehdasalueelle sekä kahdelle asuinkiinteistölle kaivoksen ympäristössä (Myllyniemi ja Taattola). Melun voimakkuutta ja taajuutta mitataan päästölähteistä tarvittaessa. Yhtiön omaa ympäristötarkkailua raportoidaan viranomaisille Kainuun ELY-keskuksen kanssa sovitulla tavalla. 4.4 Ympäristöhavaintojen seuranta ja käsittely Talvivaarassa on käytössä ympäristöhavaintojen seurantajärjestelmä, johon kirjataan ympäristöstä tulleet pöly- ja haju-, tärinä- ja melu- ja muut ilmoitukset. Järjestelmään kirjataan sekä naapureilta suoraan että viranomaisten kautta tulleet ilmoitukset. Saapuneet ilmoitukset lähetetään edelleen Talvivaaran eri osastojen vastuuhenkilöille toiminnassa tapahtuneiden häiriöiden selvittämiseksi kyseisellä ajanjaksolla. Samalla selvitetään häiriön syyt ja korjaavat toimenpiteet.

10 5 PÄÄSTÖTARKKAILU Vesipäästöjen tarkkailu Kaivosalueen vesitaseen muodostavat alueelle tulevat vedet, haihtuvat vedet, varastoituvat vedet sekä alueelta poistuvat vedet. Alueelle vedet tulevat joko sadantana tai raakavetenä Kolmisopesta sekä avolouhokseen kertyvinä kalliopohjavesinä. Alueelta poistettavan vesimäärän tarpeen säätelee tulevan veden määrän ja alueella tapahtuvan haihdunnan erotus, kun maastoon sitoutumista ei tapahdu. Alueelta poistettavaa vesimäärää sanelee ympäristölupa, jonka mukaan säädetään ulosjohdettavan veden laatu, määrä, virtaus sekä poistosuunta. Jos vesien määrä tai laatu ylittää ympäristöluvan antamat kiintiöt ja virtaamat, ylimäärävedet varastoidaan alueelle niiden johtamiseksi tai käsittelemiseksi seuraavina vuosina joko luontoon tai takaisin liuoskiertoon Puhtaat hulevedet Lupamääräyksen 5 mukaisesti toiminta-alueella muodostuvat puhtaat sade-, sulamis- ja valumavedet ja muut vedet, joista ei aiheudu päästöjä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa, erotetaan likaantuneista vesistä. Puhtaiksi todetut vedet johdetaan maastoon tai vesistöihin. Kyseisten vesien likaantumattomuus osoitetaan tarvittaessa vedenlaatuselvityksin ja -mittauksin Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla Rakentamisvaiheen aikainen kiintoainepitoisuuden tarkkailu Lupamääräyksen 5 mukaisesti uusissa rakentamiskohteissa yli 10 ha:n suuruisten yhtenäisten rakentamisalueiden kiintoainesta sisältävät, mutta muuten likaantumattomat valumavedet, on mahdollisuuksien mukaan johdettava pintavalutuskentän tai vähintään valuma-alueen koon mukaan mitoitetun selkeytysaltaan kautta maastoon tai vesistöön. Johdettavan veden kiintoainepitoisuus on oltava alle 30 mg/l. Seurantaa jatketaan niin kauan kuin rakentamisalueelta johdetaan vesiä vesistöön. Torrakkapuro on ainoa rakentamisenaikainen piste tällä hetkellä, mutta samassa pisteessä tarkkaillaan myös sekundäärialueen suojapumppausvesiä (SEM2), joten analysointi on laajempaa kuin rakentamisvaiheen tarkkailussa on ollut. sekundäärin vielä rakentamaton alue Prosessin ylijäämävedet sekä muut likaantuneet vedet Lupamääräykset Lupamääräyksen 6 mukaisesti prosessivedet, louhitun malmin, rikkipitoisen sivukiven tai läjitetyn jätteen kanssa kosketuksiin joutuvat sade- ja valumavedet, avolouhosten kuivatusvedet, avolouhoksen pintamaan poistoalueilta muodostuvat kuivatusvedet, sulfaatti- ja metallipitoiset tehdasalueen hulevedet sekä primääri- ja sekundääriliuotusalueiden ympäriltä ja muilta alueilta kerättävät suojapumppausvedet sekä muut vastaavat likaantuneet vedet on palautettava kaivoksen liuosvesikiertoon tai puhdistettava ennen vesistöihin tai uusiin varastoaltaisiin johtamista siten, että lupamääräyksessä 8 määrätyt pitoisuusraja-arvot eivät ylity. Lupamääräyksen 8 mukaisesti kaikki vesistöön johdettavat likaantuneet vedet on käsiteltävä niin, että jokaisesta käsittelykohteesta vesistöön johdettavan veden kokonaispitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavat rajaarvot:

11 Nikkeli Kupari Sinkki Rauta Uraani Sulfaatti Kiintoaine 0,3 mg/l 0,3 mg/l 0,5 mg/l 4 mg/l 10 μg/l mg/l 20 mg/l 11 Virtaamapainotteisten kuukausikeskiarvojen lisäksi on annettu seuraavat määräykset: Yksittäisen näytteen nikkeli-, kupari- tai sinkkipitoisuus ei saa olla yli 1,0 mg/l. Vesistöön johdettavan veden mangaanipitoisuuden on oltava tavoitearvona alle 6,0 mg/l virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna. Vesistöihin johdettavan veden ph ei saa ylittää arvoa 10,5. Veden ph-lukujen virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon on oltava alle 10. Vesistöön johdettavan veden elohopea- ja kadmiumpitoisuutta koskevat lisäksi seuraavat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1B määrätyt raja-arvot: liukoinen elohopea < 5,0 μg/l liukoinen kadmium < 10,0 μg/l Tarkkailupisteet Päästötarkkailupisteitä on kahdeksan kappaletta. Pisteet on esitetty kartalla kuvassa 1. Taulukko 1. Päästötarkkailupisteet. Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Lone Kärsälampi Kortelampi Kortelampi Torrakkapuro (SeP9) Torvelansuo lähtevä Kuusilampi Latosuo Tulvakaudella vettä juoksutetaan etelän suuntaan kahden linjan kautta, jolloin näytepisteet ovat Kortelampi 1 ja 2, muuna aikana linjat ovat sarjassa ja juoksutus tapahtuu näytepisteen Kortelampi 2 kautta. Näytteenotto ja määritys Päästötarkkailun näytteet otetaan kerran viikossa niiltä paikoilta, joilta tapahtuu purkua vesistöön. Koska Lone-vesi menee normaalitilanteessa kokonaan kierrätykseen (mennyt kesäkuusta 2013 alkaen), siitä otetaan näyte vain, jos vettä johdetaan jälkikäsittelyalueille tai suoraan ympäristöön. Viikoittaiset purkuvesinäytteet otetaan näytteenottoon pätevöityneen kaivoksen henkilökunnan toimesta ja toimitetaan ulkopuoliseen laboratorioon analysoitavaksi. Kerran kuukaudessa näytteet otetaan ulkopuolisen, näytteenottoon pätevöityneen henkilön toimesta. Näytteiden määritykset tehdään ulkopuolisessa akkreditoidussa laboratoriossa. Määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkredi-

12 12 toinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Metallianalyysiä varten näytteet märkäpoltetaan ennen analysointia ja näytteistä määritetään kokonaispitoisuudet. Kadmium- ja elohopeamäärityksiä varten näytteet suodatetaan ja kestävöidään maastossa ja niistä määritetään liukoiset pitoisuudet. Määritykset tehdään ICP-OES/MS menetelmillä. Alkuaineet, joiden pitoisuudet ovat alhaisia, määritetään ICP-MS tekniikalla. Elohopea määritysmenetelmä on AFS-tekniikkaa eli atomifluoresenssispektrometrinen menetelmä. Kuva 1. Päästötarkkailun näytteenottopaikat.

13 13 Päästönäytteistä määritetään: Taulukko 2. Päästötarkkailunäytteistä tehtävät analyysit. Kerran viikossa lämpötila Cu Al sähkönjohtavuus Ni Sb ph Zn As kiintoaine U Ba SO 4 Mn Cd liuk. Fe Co Na Cr Ca Mg Kerran kuukaudessa Hg liuk. V Pb kok.n kok.p COD Mn (ei LONE) Edellisten lisäksi päästövesistä tehdään laaja alkuaineanalyysi kaksi kertaa vuodessa. Samalla analysoidaan myös fluoridi ja kloridi. Laaja alkuaineanalyysi (ICP-OES/MS) sisältää 26 alkuainetta: Al, As, B, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Se, Sn, Ti, V ja Z. Näytteistä määritetään kokonaispitoisuudet. Ulkopuolisessa laboratoriossa kerran viikossa tehtyjen analyysien perusteella lasketaan päästöt ja tarkastellaan lupamääräysten mukaisten raja-arvojen toteutumista. Jos kaivoksen omassa, päivittäin tehtävässä tarkkailussa havaitaan korkea pitoisuus, tehdään siitä häiriötilanneilmoitus ja selvitetään häiriön syy. Toksisuustestaus Loppuneutraloinnin jätevesien toksisuutta testattiin vuonna Tällöin jätevesi oli toksista vesikirpuille ja jonkin verran toksista leville mutta ei valobakteereille. Jälkikäsittely-yksiköiltä lähtevien vesien toksisuutta tutkittiin vuonna Vedet eivät olleet akuutisti toksisia vesikirppu-, levä- ja valobakteeritestien perustella. Mikäli jäteveden laatu prosessimuutosten seurauksena toiminnan aikana muuttuu tai vaikutustarkkailun perustella voidaan olettaa, että veden toksisuudessa on tapahtunut muutoksia, selvitetään vesien toksisuutta. Jätevesien toksisuuden testaukseen käytetään kolmea erilaista testiä, jotta voidaan todentaa jätevesien toksisuus eritasoisille organismeille. Käytettävät testit ja standardit, joiden perusteella testit tehdään, ovat: vesikirpputesti SFS-EN ISO 6341:2007 viherlevätesti SFS-EN ISO 8692:2007 valobakteeritesti SFS-EN ISO Jätevesien pitkäkestoisia vesistö- ja kalastovaikutuksia seurataan vaikutustarkkailulla Saniteettijätevedet Tehtaalla, pääkonttorilla ja muissa tiloissa muodostuvat saniteettijätevedet käsitellään bioroottorilaitoksella. Puhdistetut jätevedet johdetaan etelän suuntaan. Puhdistamo rakennettiin ja otettiin käyttöön alkuvuodesta Jätevedenpuhdistamon prosessi on

14 14 biologis-kemiallinen jälkisaostus, jossa biologinen osa on toteutettu bioroottorilla. Lupamääräysten mukaisesti puhdistamon tehon on oltava vuosikeskiarvona BOD 7 :n osalta 90 % ja kokonaisfosforin osalta 85 %. Jätevesikuormituksen mitoitusarvot 400 työntekijän mukaan laskettuna ovat: Q kesk. 80 m 3 /d q mit 9 m 3 /h BOD 7 40 kg/d Kok.P 1,6 kg/d Valtioneuvoston asetuksen (888/2006) mukaisesti saniteettijätevedenpuhdistamon toimintaa tarkkaillaan ottamalla näytteet puhdistamolle tulevasta ja sieltä lähtevästä vedestä kaksi kertaa vuodessa kun AVL (asukasvastineluku) on < 500. Puhdistamolla suoritetaan työpäivittäin käyttöhenkilökunnan toimesta käyttötarkkailua puhdistamon toiminnan, jäteveden määrän, mahdollisten ohijuoksutusten, häiriöiden, kemikaalikulutuksen yms. selvittämiseksi. Käyttötarkkailusta pidetään päiväkirjaa. Käyttötarkkailun yhteenvetolomakkeet (viikkovirtaamat, päivittäiset ohitukset sekä käyttötarkkailun yhteenveto) toimitetaan Kainuun ELY-keskukselle ja tarkkailun toteuttajalle seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä. ELY-keskukselle tiedot toimitetaan myös sähköisesti TYVI-palvelun kautta. Näytteet otetaan joko automaattisella näytteenottimella vuorokauden kokoomanäytteenä tai 8 h kokoomana koottuna kerran tunnissa otetuista osanäytteistä. Näytteitä tehdään seuraavat määritykset: tuleva ja lähtevä vesi vain lähtevä vesi lämpötila happi ph NO 2, 3 N alkaliniteetti NH 4 N sähkönjohtavuus PO 4 P kiintoaine fekaaliset koliformiset bakteerit BOD 7ATU saostuskemikaalin jäännöspitoisuus COD Cr kok.p kok.n Kullakin näytteenottokerralla selvitetään lisäksi: Näytteenottovuorokauden virtaama (m 3 /d) Bioroottorialtaan happipitoisuus (mg O 2 /l) ja tilakuorma (kg BOD 7 /m 2 ) Selkeytysaltaiden näkösyvyys (cm) ja pintakuorma, qmax (m/h) Kemikaalikulutus Mahdollisten ohijuoksutusten ja häiriöiden syyt Kuormitukset ja puhdistamon teho lasketaan virtaaman ja veden laadun perusteella vuosikeskiarvona. Liete sakeutetaan puhdistamolla noin 5-prosenttiseksi, minkä jälkeen se viedään kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle. Puhdistamolietettä koskevat uudet säädökset on annettu valtioneuvoston asetuksessa jätteistä 179/2012. Jäteasetuksen mukaisesti yhdyskuntajätevesilietteen tuottajan on määritettävä lietteen sisältämien raskasmetallien (Cd, Cr, Cu, Ni, Pb, Zn), elohopean, kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Lietteen laatu tutkitaan joka toinen vuosi.

15 5.2 Ilmapäästöjen tarkkailu Talvivaaran kaivosalueella päästöjä ilmaan aiheuttavia lähteitä karkeasti jaoteltuna on kahdenlaisia: pistemäisiä sekä diffuusit päästölähteet. Talvivaaran merkittävimmät päästöt ilmaan ovat pöly- ja rikkivetypäästöt. Lisäksi kalkin käyttö, työkoneet, räjäytysaineiden käyttö, energian tuotanto ja vetylaitos aiheuttavat Talvivaarassa hiilidioksidi-, typpi- ja rikkioksidipäästöjä. Epäsuoria kasvihuonekaasupäästöjä syntyy muun muassa energian käytöstä, poltetun kalkin valmistuksesta, työmatkaliikenteestä ja jätteiden käsittelystä. Päästöjen tarkkailuun kuuluu käytön aikainen prosessin tarkkailu päästöjen synnyn minimoimiseksi sekä päästöjen määritys päästökohteista. Seuraavassa on osaprosesseittain esitetty käyttötarkkailu sekä mittauksin toteutettavan päästöjen tarkkailun suunnitelma Pistemäiset lähteet Murskaus- ja agglomerointiasema Hienomurskaimen, seulan ja agglomerointiaseman pölyn leviämistä rajoitetaan rakennelmin. Muodostuva pöly kerätään kohdepoistoon ja johdetaan pölynpoistolaitteiston kautta ulkoilmaan. Pölynpoistolaitteiston toimintaa seurataan laitteiston käyttö- ja huolto-ohjeistuksen mukaisesti. Häiriöt kirjataan käyttötarkkailun käyttöpäiväkirjaan. Poistokaasun hiukkaspitoisuuksia määritetään seuraavista kohteista. Mittauskohteiden kanavan halkaisija, kanavan suunta ja hiukkasmittausstandardin häiriöttömien virtausetäisyyksien täyttymisen toteuma mittausraporttien mukaan on koottu myös taulukkoon. Taulukko 3. Malmin käsittelyn hiukkaspäästökohteet, mittaustasojen olosuhteet. Kohde Kanavan halkaisija (mm) Kanavan suunta Yhteet Häiriöttömät etäisyydet Karkeamurska 880 pysty poistoaukko ei täyty Seulahalli 2500 pysty 4 yhdettä ei täyty Hienomurska pysty 2 yhdettä ei täyty Hienomurska pysty 1 yhde ei täyty Agglomerointi 400 vaaka poistoaukko ei täyty Hiukkaspitoisuudet määritetään kolmen vuoden välein luvun taulukon 6 mukaisesti. Yksikään mittaussarjan kolmesta raja-arvoon verrattavasta mittaustuloksesta ei saa ylittää 10 mg/m 3 (n) pitoisuutta. Öljykattilat Höyryn tuotantoa ja rakennusten lämmitystä varten on rakennettu talteenottolaitoksen yhteyteen lämpölaitos, jonka polttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä. Lämpölaitos koostuu 10 MW:n höyrykattilasta (Vapor TTK-350 tulitorvi-tuliputki -kattila) ja 10 MW:n kuumavesikattilasta (Vapor TTKV tuliputki-tulitorvi -kattila). Molempien kattiloiden savukaasujen hiukkaset erotetaan sykloneilla, minkä jälkeen molempien kattiloiden savukaasut johdetaan 50 m korkean savupiipun sisällä olevissa erillisissä sisäpiipuissa ulkoilmaan. Lisäksi alueella on vara- ja huipputehokapasiteetiksi höyrykontti rakennusten lämmittämisen ja prosessissa tarvittavan lämpöenergian tuottamisen varmistamiseksi. Höyrykontti käyttää polttoaineena raskasta polttoöljyä ja sillä on oma, 50 m korkea 1-horminen piippu. 15

16 16 Kuumavesikattilassa käytetään polttoaineena raskasta polttoöljyä (POR 420). Höyrykattilassa käytetään myös raskasta polttoöljyä. Kaivosvarikon alueelle on rakennettu kuumavesikattila (2 MW) ja sen tuottamalla energialla lämmitetään alueen rakennuksia. Polttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä. Rikkipäästöjen hallitsemiseksi öljykattilassa käytettävän raskaan polttoöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,0 painoprosenttia ja kevyen polttoöljyn enintään 0,1 painoprosenttia. Polttoaineen käyttöä ja laatua seurataan käyttötarkkailusuunnitelman mukaisesti (kohta 4). Öljykattiloiden savukaasujen päästökomponenttien pitoisuusraja-arvot ovat seuraavat. Taulukko 4. Öljykattiloiden päästöjen pitoisuusraja-arvot normitilassa 3 % O 2. Kattila Pitoisuusraja-arvo (101,3 kpa, 273 K) 3 % O 2 Hiukkaset NO x SO 2 (mg/m 3 n) (mg/m 3 n) (mg/m 3 n) Kuumavesi- ja kuumahöyrykattilat (10+10 MW) ) Kaivosvarikon kattilalaitos (2 MW) Huipputeho+varakattilalaitos (5 MW) ) enintään 1700 mg/m 3 (n) 3 % O saakka Kuumavesikattilan ja kuumahöyrykattilan mittauspaikat sijaitsevat kattilahuoneessa syklonien jälkeen. Tasoissa eivät täyty vaatimukset häiriöttömistä virtausetäisyyksistä. Päästömittaukset on tehtävä energiantuotantoyksikön suurimmalla ja pienimmällä käytettävällä tehotasolla, niin että ne edustava mahdollisimman hyvin kattilan normaalia toimintaa. Manuaalisessa hiukkasmittauksessa kussakin ajotilanteessa savukaasusta otetaan kolme lyhytaikaista näytettä (minimikesto 30 minuuttia). Raja-arvon saavuttamiseksi kaikkien mittaustulosten on oltava raja-arvoa pienempiä. Typenoksidit mitataan päästömittauksissa jatkuvatoimisesti. Rikkidioksidipäästö voidaan määrittää laskennallisesti polttoaineen rikkipitoisuuden ja päästökertoimien avulla tai mittaamalla typen oksidien mittausten yhteydessä. Mittaustulosten laskemiseksi referenssitilaan, on savukaasun happipitoisuus mitattava. Päästökertoimien laskemiseksi myös savukaasun virtaus on syytä määrittää. Tulokset sidotaan mittauksen aikana vallinneeseen prosessitilanteeseen. Olemassa olevilla laitoksilla savukaasun typen oksidien ja hiukkasten pitoisuudet mitataan kolmen vuoden välein. Uusilla energiatuotantoyksiköillä mittaukset on tehtävä viimeistään 12 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamisesta esim. takuumittausten yhteydessä. Vara- ja huippukuormakattilan päästöt määritetään tämän jälkeen 2500 h käyttötunnin välein. Mittaukset on tehtävä myös päästöjen kannalta merkittävien muutosten yhteydessä. Metallitehdas Metallien talteenotossa saostuksissa käytetään rikkivetykaasua. Rikkivety päätyy reaktorien, sakeuttimien ja suodattimien hönkiin, koska metallin saostusreaktio vaatii pienen ylimäärän saostuskemikaalia. Kaivoksen rikkivedyn valmistuksesta ja käytöstä aiheutuvia hajuhaittoja on minimoitu erilaisilla toimenpiteillä. Tällä hetkellä laitoksella on käytössä kaasujen pesuun ja hajujen minimoimiseen seuraavat laitteistot: Nauhasuotimella on pystyejektioventuripesuri Rikin ulospuskualtaan hönkäpesurin huuhtelutoimintoja kehitetty pesuriputkien tukkeutumien estämiseksi

17 Rikkivetytehtaan ulospuskun yhteydessä sularikistä vapautuva H 2 S kerätään hönkäimureilla kaskadipesureille, joissa se neutraloidaan lipeän avulla natriumsulfidiksi vesiliuokseen Rikkivetysaostusreaktoreiden höngät neutraloidaan laimealla lipeällä adsorptioreaktoreissa (2 kpl). Adsorptioreaktoreista hönkä johdetaan edelleen täytekappalepesureihin, jossa tapahtuu edelleen neutralointi lipeällä. Tämän jälkeen höngät johdetaan ulkoilmaan Esineutraloinnin poistokaasun neutraloidaan vaakaejektoriventuripesureissa (2 kpl sarjassa). Neutralointikemikaalina pesureissa on laimea lipeä. Rikkivetysaostuspiirien sakeuttimien poistokaasut neutraloidaan pystyejektoriventuripesureissa (2 kpl sarjassa). Neutralointikemikaalina käytetään laimeaa lipeää. Raudansaostuksen poistokaasut neutraloidaan vaakaejektoriventuripesureissa (2 kpl rinnan). Neutralointikemikaalina käytetään laimeaa lipeää. Rakenteilla oleva laitteisto (2 pystyejektioventuripesuria sarjassa). Pesuri otetaan tarkkailuun kun se otetaan käyttöön. Pesurille tullaan johtamaan hönkäkaasut Zn-, NiCo- ja raffinaattivarastosäiliöiltä sekä tulevaisuudessa uraanin talteenottolaitokselta. Hönkien rikkivetypitoisuuksien pienentämiseksi on kehitetty prosessiliuosten peroksidikäsittely, jossa prosessiliuoksesta hapetetaan liuennut rikkivety vetyperoksidilla sulfaatiksi. Tämä vähentää seuraavan vaiheen hönkien rikkivetypitoisuutta. Hajukaasujen käsittelyn laitteistojen toimintaa seurataan laitteistojen käyttö- ja huoltoohjeistuksen mukaisesti. Häiriöt kirjataan käyttötarkkailun käyttöpäiväkirjaan. Poistokaasujen päästömittauksia on toteutettu seuraavan taulukon mittauskohteista, joiden mittaustasojen standardin vaatimusten mukaiset häiriöttömien etäisyyksien olosuhteet on myös koottu taulukkoon. Taulukko 5. Metallien talteenoton mittauskohteet, kanavan halkaisija, suunta ja vaatimusten täyttyminen mittaustasossa. Kohde Halkaisija Suunta Vaatimukset (mm) Saostuslinjan poistohöngät pesurin jälkeen (absorptio) 240 pysty ei täyty Neutralointireaktorin poistohöngät pesurin jälkeen 530 pysty OK Rautasaostuksen poistohöngät pesurin jälkeen 400 pysty OK Nauhasuodin poistohöngät pesurin jälkeen 570 pysty ei täyty Sakeuttimen poistohöngät pesurin jälkeen 570 pysty OK Esineutraloinnin nauhasuotimien poistohöngät pesurin jälkeen 570 pysty ei täyty Varastosäiliöiden hönkäpesuri (rakenteilla 2013) Mittausohjelma ja menetelmät Taulukossa 6 on esitetty mittauskohteittain määritettävät päästö- sekä apusuureet mittaussykleittäin sekä kohteelle ympäristöluvassa esitetty raja-arvo. Mikäli asetettu rajaarvo ylitetään, suoritetaan tarvittavat korjaustoimenpiteet ja niiden jälkeen tehdään tarkistusmittaus. Mittauksien toteuttajalla on oltava hyväksyttävä pätevyys, kalusto ja ammattitaito toteuttaa ko. mittauksia taulukossa 7 esitettyjen standardien tai menetelmien mukaisesti. Suoritettavista mittauksista toimitetaan mittaussuunnitelma hyväksyttäväksi kuukautta ennen toteutettavia mittauksia kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle sekä Kainuun ELY-keskukselle. Mittaukset tehdään toiminnan normaalitilanteessa.

18 18 Taulukko 6. Päästötarkkailun kohteittaiset mittaukset sykleineen ja raja-arvopitoisuudet. (Kertaa per sykli). Kohde Mitattavat Raja-arvo Karkeamurska Hiukkaset* mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Seulahalli Hiukkaset* mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Hienomurska 1 Hiukkaset* mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Hienomurska 2 Hiukkaset* mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Agglomerointi Hiukkaset* mg/m 3 (n) Virtaus 1 1 Kuumavesikattila Hiukkaset* mg/m 3 (n) 3 % O 2 10 MW NO x NO 2:na 1 1 1) SO mgno 2/m 3 n 3 % O mgso 2/m 3 n 3 % O 2 O Virtaus 1 1 Kuumahöyrykattila Hiukkaset* mg/m 3 (n) 3 % O 2 10 MW NO x NO 2:na 1 1 1) SO mgno 2/m 3 n 3 % O mgso 2/m 3 n 3 % O 2 O Virtaus 1 1 Höyrykontti Hiukkaset* 1 3) 1 3) 100 mg/m 3 (n) 3 % O 2 5 MW NO x NO 2:na 1 3) 1 3) 800 mgno 2/m 3 n 3 % O 2 1) SO 2 1 3) 1 3) 850 mgso 2/m 3 n 3 % O 2 O 2 1 3) 1 3) Virtaus 1 3) 1 3) Kaivosvarikon Hiukkaset* mg/m 3 (n) 3 % O 2 kattilalaitos NO x NO 2:na 1 1 1) 2 MW SO mgno 2/m 3 n 3 % O mgso 2/m 3 n 3 % O 2 O Virtaus 1 1 Saostuslinjan poisto- Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) höngät pesurien jälkeen H 2S* mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus Neutralointi reaktoreiden Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) pesurin jälkeen H 2S* mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus Varastosäiliöiden Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 hönkäpesuri H 2S U* 2) Virtaus Rautasaostuksen Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) hönkäpesurin jälkeen H 2S* mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus Nauhasuotimien Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) höngät pesurin jälkeen H 2S* mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus Sakeuttimen poisto- Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) höngät pesurin jälkeen H 2S* mgh 2S/m 3 (n) U* 1 1 Virtaus Esineutraloinnin Ni,Zn,Cu,Co,As* 1 1 Summa 1 mg/m 3 (n) nauhasuotimien poisto- H 2S* mgh 2S/m 3 (n) höngät pesurin jälkeen U* 1 1 Virtaus * Manuaalimenetelmien mittaussarjassa on vähintään kolme mittausta 1) jatkuva mittaus mahdollinen NO x mittauksen yhteydessä 2) uraanilaitoksen käynnistymisen jälkeen 3) vuoden sisällä käyttöönotosta ja tämän jälkeen 2500 h käyttötunnin välein

19 Taulukko 7. Vaihtoehtoiset ilmapäästöjen määritysmenetelmät. Mitattava Hiukkaset Menetelmä SFS-EN Stationary source emissions. Determination of low range mass concentration of dust. Part 1: Manual gravimetric method 19 Ni, Zn, Cu, Co, As* H 2 S SFS-EN Stationary source emissions. Determination of the total emission of As, Cd, Cr, Co, Cu, Mn, Ni, Pb, Sb, Tl and V, (Sn), (U) EPA 11 Determination of hydrogen sulphide content of gas streams in petroleum refineries manual method EPA 15 Determination of hydrogen sulphide, carbonyl sulphide, and carbon disulphide emissions from stationary sources (GC) kaasukromatografinen menetelmä Metsäteollisuudessa käytetty ISO 7935 sovellus Kaasun H 2 S konvertointi SO 2 :ksi ja mittaus IR tai UV fluoresenssiin perustuvalla analysaattorilla NO x SFS-EN Stationary source emissions. Determination of mass concenttration of nitroden oxides (NOx). Reference method: Chemiluminescence Yleisesti käytetty menetelmä Kaasun NO x mittaus kemiluminesenssiin tai NDIR menetelmään perustuvalla analysaattorilla O 2 SFS-EN Stationary source emissions Determination of volume concentration of oxygen (O 2 ) Reference method Paramagnetism ISO Stationary source emissions Determination of carbon monoxide, carbon dioxide and oxygen Performance characteristics and calibration of automated measuring systems SO 2 SFS-EN Stationary source emissions Determination of mass concentration of sulphur dioxide Reference method ISO 7935 Stationary source emissions - Determination of the mass concentration of sulfur dioxide - Performance characteristics of automated measuring methods Virtaus ISO EN Stationary source emissions Manual and automatic determination of velocity and volume flow rate in ducts Part 1 Manual reference method ISO Stationary source emissions Measurement of velocity and volume flowrate of gas streams in ducts Diffuusit päästölähteet Louhosalueen hiukkaspäästöt Louhinnan räjäytyspölyn määrää ja leviämistä hallitaan panostustekniikan ja panostustyön laadunvalvonnan avulla. Louhosalueen hiukkaspäästöjen hallitsemiseksi esimurskain on varustettu verhoin ja poravaunuissa on syklonit. Esimurskauksen syötöstä ja tehdasalueella murskatun malmin hihnakuljetuksesta aiheutuvaa pölyämistä on rajoitettu koteloimalla maan pinnalla olevat kuljettimet agglomerointiin asti. Kaivostoiminnan käyttötarkkailun suunnitelman

20 20 mukaisesti pölynerotuslaitteiden käyttöajat ja häiriöt sekä pölyhavainnot kirjataan käyttöpäiväkirjaan. Pölyn leviämistä ympäristöön seurataan kohdan mukaisesti pölylaskeumamittauksin 14 kohteessa. Tiestö-, lastaus-, varasto- ja läjitysalueet Liikenne on merkittävä hajapölyn lähde kaivoksella. Malmin pääasiallisille kuljetusreiteille on asennettu kiinteä kastelulinja pölyämisen hallitsemiseksi. Louhosalueen tiestön ja lastauksen sekä varasto- ja läjitysalueiden aiheuttamaa pölyämistä seurataan kaivoksen oman valvonnan yhteydessä. Tarvittavat huoltotoimet tehdään tarvittaessa. 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN TARKKAILU 6.1 Pintavedet Veden fysikaalis-kemiallinen laatu Talvivaaran kaivoshankkeen vaikutusalueen pintavesien laatua on tutkittu perustilaselvityksessä ja YVA-selvityksissä sekä vuodesta 2008 lähtien jatkuvaan säännölliseen velvoitetarkkailuun liittyen. Pintavesien tarkkailu perustuu vuonna 2013 tarkkailussa olleisiin seurantapaikkoihin. Vesistövaikutukset kohdistuvat Oulujoen ja Vuoksen vesistöjen suuntaan, ja myös tarkkailua painotetaan kyseisille alueille tavoitteena selvittää kaivosvesien vaikutusalueen laajuus ja voimakkuus. Kaivospiirin sisällä sijaitsevien pienten lampien ja purojen tarkkailusta esitetään luovuttavaksi, mutta kaivospiirin läheisyydessä sijaitsevat yksittäisten järvien (Iso Savonjärvi, Hakonen ja Raatelampi) tarkkailua jatketaan. Ympäristölupapäätöksen 52/2013/1 vesistöjä koskevia lupamääräyksiä: Aluehallintovirasto määrää kaivosalueen puhdistettujen jätevesien purkureitillä Oulujoen vesistöalueella Salmisen, Kalliojärven, Kalliojoen ja siihen laskevan Kuusijoen ja Kolmisopen sekä Vuoksen vesistöalueella Ylä-Lumijärven, Lumijoen ja Kivijärven vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b :n tarkoittamaksi sekoittumisvyöhykkeeksi. Näissä vesistöissä veden liukoinen nikkelipitoisuus saa tämän päätöksen mukaisti käsiteltyjen jätevesien johtamisen seurauksena ylittää jäljempää perusteluista ilmenevästi määritellyn ympäristönlaatunormin 33 μg/l. Määräyksen 8a mukaan veden liukoinen kadmium- ja lyijypitoisuus sekä ahvenen (lihaksen) elohopeapitoisuus eivät luontaiset taustapitoisuudet huomioon ottaen saa ylittää purkupaikkojen alapuolisissa vesistöissä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 C) sisämaan pintavesille säädettyjä ympäristönlaatunormeja (AA EQS). Pintavesien liukoinen nikkelipitoisuus ei luontainen taustapitoisuus huomioon ottaen saa myöskään ylittää päätöksen mukaisesti vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 C) sisämaan pintavesille säädettyä ympäristönlaatunormia (AA EQS) edellä mainittujen sekoittumisvyöhykkeiden ulkopuolella. Luvan saajan on esitettävä Kainuun ELY-keskukselle mennessä asiantuntija-arvio Jormasjärven ja Laakajärven luontaisista nikkelin taustapitoisuuksista.

21 Tarkkailupaikat, -ajankohdat ja analyysit Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailupaikat ja -ajankohdat on esitetty taulukossa 8 ja sekä kartalla liitteessä 1. Syvyystiedot taulukossa 8 perustuvat pääosin ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän tietoihin. Alku- ja lopputalvesta jäätilanne järvillä voi ajoittain vaikeuttaa tai jopa estää näytteenoton. Joki- ja puropisteillä näytteenottosyvyys on 1 m tai puolet vesisyvyydestä, mikäli vesisyvyys on alle 2 m. Järvistä ja lammista näytteet otetaan seuraavasti: 21 kokonaissyvyys näytteet < 3 m 1 m 3 5 m 1 m ja 1 m pohja yläpuolelta > 5 m 1 m, vesipatsaan puoliväli ja 1 m pohjan yläpuolelta Poikkeuksen muodostavat seuraavat paikat, joissa väliveden näyte otetaan seuraavilta syvyyksiltä: Laakajärvi 13, 5m Laakajärvi 081, 10 m Laakajärvi 12, 3 m Kiltuanjärvi 4, 15 m Kokoomanäyte a-klorofyllin määrittämistä varten otetaan järvistä 0-2 m vesikerroksesta. Näytteenoton yhteydessä määritetään näkösyvyys ja mahdolliset muut visuaaliset havainnot, joilla voi olla vaikutusta kyseisen näytteen vedenlaatuun. Kenttämittaukset (lämpötila, sähkönjohtavuus, ph, redox-potentiaali ja happipitoisuus) tehdään toistaiseksi touko-syyskuussa kerran kuukaudessa vesinäytteenoton yhteydessä kerrostuneisuuden kehityksen seuraamiseksi Kalliojärvessä (Kal1), Kolmisopessa (Kol1) ja Kivijärvessä (Kiv7). Tarkkailun muutoksista sovitaan Kainuun ELY:n kanssa erikseen tapauskohtaisesti. Kenttämittaukset tehdään 0,5 metrin välein, kun syvyys on alle 5 m ja metrin välein kun syvyys on yli 5 metriä. Kaksi kertaa kuukaudessa tarkkailtavilta pisteiltä näytteet otetaan taulukon 8 mukaisesti vuonna 2014 ja vuodesta 2015 lähtien näytteet otetaan kerran kuukaudessa. Vuoksen suunnalla, Nurmijoen reitin alaosalla pisteillä Sälevä 012, Itäkoski ja Atrojoki_Koivukoski on seurattu vuodesta 2012 lähtien Talvivaaran kaivoksen toimeksiannosta keskeisimpien muuttujien pitoisuuksia (sähkönjohtavuus, sulfaatti-, natrium- ja mangaani) maalis-huhti-, kesä-, elo- ja lokakuussa. Kyseistä tarkkailua jatketaan toistaiseksinykyisen käytännön mukaisesti. Tarkkailu voidaan lopettaa Pohjois-Savon ELY:n kanssa sovitusti, mikäli Talvivaaran vaikutuksia ei kyseisellä alueella enää havaita.

22 Taulukko 8. Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailupaikat ja -ajankohdat. 22 Paikka Tunnus Koordinaatit Syvyys Vesistö- Näytteet Kuukausi (ETRS-TM35FIN) m alue krt I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Oulujoen suunta Salminen Sal Salmisenpuro Salpu Kalliojärvi Kal Korentojoki Kor , Härkäpuro Härp Kuusijoki Kuujo Kalliojokisuu Kal su Kolmisoppi Kol , Aittopuro 1) Ait Kolmisoppi lähtevä Kol läh Tuhkajoki Tuh , Talvijoki Talvijoki , Jormasjärvi Jor , Jormasjärvi syv Jor , Jormasjoki FM Nuasjärvi, Jormaslahti FM , Nuasjärvi FM , Vuoksen suunta Ylä-Lumijärvi Ylu , Lumijärvi Lujä , Lumijoki 1, silta Lum Kivijärvi 2 Kiv , Kivijärvi 7 Kiv Kivijärvi 10 Kiv n Kivijoki 4 Kivj Laakajärvi 9 Laa , Laakajärvi 13 Laa Laakajärvi 081 Laa , Laakajärvi 12 Laa , Kiltuanjärvi Kil Haapajärvi Haa , Nurmijoki, Koirakoski Koirak Kaivospiirin ulkopuoliset järvet Iso-Savonjärvi IsoS Hakonen Hako Raatelampi Raa ) joka kolmas vuosi Vesinäytteet otetaan ulkopuolisen näytteenottajan toimesta. Näytteenottajan tulee olla sertifioitu tai hänen pätevyys ympäristönäytteenottoon on muutoin pyydettäessä osoitettava valvovalle viranomaiselle. Näytteenotossa noudatetaan ympäristöhallinnon ohjeita. Näytteistä tehtävät määritykset on esitetty taulukossa 9. Liukoiset metallipitoisuudet määritetään maastossa suodatetuista ja kestävöidyistä näytteistä. Myös kokonaismetallimäärityksiä varten näytteet kestävöidään maastossa. Määritykset tehdään ICP- OES/MS menetelmillä. Alkuaineet, joiden pitoisuudet vesistöissä ovat alhaisia, määritetään ICP-MS tekniikalla. Liukoisten metallipitoisuuksien analysoinnissa tulee ottaa huomioon asetuksen 1022/2006 (muutos 868/2010) vaatimukset analyysimenetelmille ja määritysrajoille.

23 23 Kaikki määritykset tehdään standardoiduin tai akkreditoinneissa hyväksyttyjen ja/tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymin menetelmin laboratoriossa, joka on osoittanut pätevyytensä luonnonvesien epäorgaaniseen analytiikkaan. Näytteenottopaikkoja, tarkkailutiheyttä ja tehtäviä analyysejä voidaan muuttaa, mikäli se tarkkailutulosten valossa on perusteltua samoin kuin poikkeuksellisten päästöjen yhteydessä. Asiasta sovitaan alueen ELY-keskuksen/keskusten kanssa. Lupapäätöksessä vaaditut kunnostustoimet jätevesipäästöjen aiheuttamien pilaantumishaittojen vähentämiseksi Salmisessa, Kalliojärvessä ja Kalliojoessa sekä Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa, Lumijärvessä ja Kivijärvessä voivat myös aiheuttaa muutoksia kyseisten vesien tarkkailuun. Taulukko 9. Vesinäytteistä tehtävät määritykset. Joet Joet Järvet Joet Järvet, 1 m ja pohja +1m Haapajärvi ja Koirakoski 2 krt/kk IV, VI, VIII, X IV, VI, VIII, X 3) lämpötila x x x x ph x x x sähkönjohtavuus x x x x sameus x kiintoaine (GF/C) x happipitoisuus x x hapen kyllästysaste x x alkaliniteetti x x nikkeli (Ni), liuk x x x x sinkki (Zn), liuk x x uraani (U), liuk x x kadmium (Cd), liuk x x x x mangaani (Mn), kok x x x x alumiini (Al), liuk x x alumiini (Al), kok x x rauta (Fe), liuk x x rauta (Fe), kok x x arseeni (As), liuk x x koboltti (Co), liuk x x lyijy (Pb), liuk x x kromi (Cr), liuk x x antimoni (Sb), liuk x x barium (Ba), liuk x x kupari (Cu), liuk x x sulfaatti (SO 4 ) x x x x natrium (Na) x x x kalsium (Ca) x x magnesium (Mg) x x kemiall.hapenkulutus (COD Mn) x x orgaaninen kokonaishiili (TOC) x kokonaisfosfori (P) x x 1) kokonaistyppi (N) x x 1) fosfaattifosfori (PO 4 -P) x 2) x 1) 2) nitriitti- ja nitraattityppi (NO 2 +NO 3 -N) x 2) x 1) 2) ammoniumtyppi (NH 4 -N) x 2) x 1) 2) a-klorofylli x 2) 1) 1 m ja pohja +1 m 2) VI, VII, VIII, IX 3) voidaan tehdä alueen muun yhteistarkkailun yhteydessä

24 Biologinen tarkkailu pintavesissä Kasviplankton Kasviplanktonin biomassan määrä on riippuvainen järven rehevyystasosta ja myös lajistorakenne valikoituu järven olosuhteita vastaavaksi. Kasviplanktontutkimuksen avulla saadaan siten tietoa sekä järven rehevyydestä ja muista ominaisuuksista että näissä ominaisuuksissa tapahtuneista muutoksista, kun tutkimus toistetaan tietyin väliajoin (esim. Lepistö & Rosenström 1998, Willén 2007, Vuori ym. 2010, Järvinen ym. 2011). Kasviplanktonnäytteet otetaan seuraavilta vesistötarkkailun näytteenottopaikoilta (liite 2): Kasviplanktonnäytteet on otettu vuosina 2008, 2010, 2012 ja Vuonna 2012 tehtiin ohjelmasta poiketen ylimääräinen tarkkailukierros ja tällöin mukaan tarkkailuun tuli myös Laakajärvi. Kiltuanjärven tarkkailu aloitettiin vuonna Seuraavan kerran näytteet otetaan vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v jne.) kesä-, heinä- ja elokuussa vesinäytteenoton yhteydessä. Tarkkailualueen laajuutta voidaan muuttaa, mikäli se tulosten valossa on perusteltua. Näytteet otetaan 0 2 m kokoomanäytteenä. Näytteet kestävöidään välittömästi happamalla Lugolin liuoksella. Näytteet kuljetetaan ja säilytetään pimeässä ja viileässä. Kasviplanktontutkimus tehdään käyttäen laajaa kvantitatiivista menetelmää, ja laskennassa noudatetaan ympäristöhallinnon voimassaolevaa ohjeistusta (ympäristöhallinnon www-sivut, menetelmäohjeet ja maastolomakkeet). Määrityksissä pyritään lajitasolle. Solut lasketaan tarvittaessa kokoluokittain ja solujen ja/tai kolonioiden koot mitataan mahdollisimman oikean tilavuuden määrittämiseksi. Tilavuuksina käytetään Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisteriin tallennettuja tilavuuksia. Tulokset ilmoitetaan taksonimääränä ja biomassana (milligrammaa litrassa). Näytteiden määrityksen suorittaa asiantuntija, joka on pätevöitynyt Suomen sisävesien kasviplanktonmäärityksiin esimerkiksi suorittamalla hyväksytysti Suomen ympäristökeskuksen järjestämän vertailukokeen. Laskentatulokset tallennetaan ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin. Tulosten avulla tarkastellaan tutkittujen järvien rehevyyttä, ekologista tilaa ja tilassa tapahtuneita muutoksia. Perifytonin piilevästö Piileviä esiintyy kaikissa vesistöissä, ja ne muodostavat merkittävän osan perustuottajista etenkin pienissä virtavesissä. Virtavesien kivipinnoilla kasvavat piilevät saavat kaiken ravintonsa ympäröivästä vedestä, ja siten leväyhteisön rakenne kuvastaa hyvin vesistön ekologista laatua ja rehevyyttä sekä vesistöön mahdollisesti kohdistuvaa kuormitusta. Voimakkaimmin piileväyhteisön rakenteeseen vaikuttavat vesistön ph-tasoon ja suola- Paikka Koordinaatit (ETRS- TM35FIN) Kalliojärvi (Kal1) Kolmisoppi (Kol) Jormasjärvi, Talvilahti (Jor5) Jormasjärvi, syvänne (Jor3) Kivijärvi, pohjoisosa (Kiv2) Kivijärvi, keskiosa (Kiv7) Laakajärvi, pohjoisosa (Laa13) Laakajärvi, keskiosa (Laa081) Kiltuanjärvi (Kil4)

25 25 pitoisuuteen liittyvät tekijät sekä veden ravinteisuus (esim. Soininen ym. 2004, Andrén & Jarlman 2008). Piilevätutkimus on tehty vuosina 2008, 2010 ja Seuraavat näytteet otetaan vuonna 2014 ja 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v jne.). Piilevänäytteet otetaan seuraavilta näytteenottopaikoilta (liite 2): Paikka Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Kalliojoki, suu Tuhkajoki Jormasjoki Lumijoki Kivijoki Nurmijoki, Haapakoski Näytteitä otetaan pohjaeläintarkkailun yhteydessä syksyllä yksi kappale kustakin joesta samoilta näytteenottopaikoilta kuin pohjaeläinnäytteet (liite 2). Ensisijaisesti näytteet kerätään kivien pinnoilta harjaamalla. Näytteenotto toteutetaan ympäristöhallinnon voimassaolevan ohjeistuksen mukaisesti (ympäristöhallinnon www-sivut, menetelmäohjeet ja maastolomakkeet). Piilevänäytteiden käsittely, mikroskopointi sekä analysointi toteutetaan Elorannan ym. (2007) ohjeistuksen ja standardien SFS-EN (2003) ja SFS-EN (2005) mukaisesti. Näytteiden laskennasta vastaa asiantuntija, joka on perehtynyt piilevien lajinmääritykseen esimerkiksi suorittamalla hyväksytysti NorBAF:n (the Nordic-Baltic Network for Benthic Algae in Freshwater, järjestämän vertailukokeen. Määritystulosten perusteella tarkastellaan tutkittujen jokien vedenlaatua, ekologista tilaa ja tilassa tapahtuneita muutoksia yhteisöanalyysin ja tarkoitukseen soveltuvien indeksien avulla. Piilevätulokset ja -preparaatit tulee toimittaa SYKE:lle asiasta vastaavalle henkilölle. Pohjaeläimet Pohjaeläinanalyysit ovat yleisesti käytetty tapa arvioida virtavesiin kohdistuvien paineiden ekologisia vaikutuksia. Pohjaeläimiä esiintyy käytännössä kaikissa vesistöissä, ja suhteellisen pitkäikäisinä ja paikallaan pysyvinä ne ilmaisevat elinympäristönsä hitaita muutoksia pidemmällä aikavälillä kuin vain kyseisellä näytteenottohetkellä (Koskenniemi & Ruoppa 2004). Pohjaeläimiä käytetään yhtenä biologisena osatekijänä vesistöjen ekologisessa tila-arvioinnissa. Pohjaeläintutkimuksia on tehty vuosina 2008, 2010, 2012 ja Vuonna 2012 tehtiin ohjelmasta poiketen ylimääräinen tarkkailukierros vain järvipisteillä ja tällöin mukaan tarkkailuun tuli myös Laakajärvi. Kiltuanjärven tarkkailu aloitettiin vuonna Seuraavan kerran näytteet otetaan vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v jne.). Kalliojärven ranta-alueelta on otettu ylimääräiset pohjaeläinnäytteet kaivoksen pyynnöstä vuosina 2012 ja Ranta-alueelta on vaikea saada edustavaa näytettä, joten sen tarkkailua ei jatketa. Järvien syvännenäytteet otetaan seuraavilta kymmeneltä vakioidulta tutkimusalueelta (liite 2):

26 Paikka Koordinaatit (ETRS- TM35FIN) Kalliojärvi (Kal1) Kolmisoppi (Kol) Jormasjärvi, Talvilahti (Jor5) Jormasjärvi, syvänne (Jor3) Kivijärvi, pohjoisosa (Kiv2) Kivijärvi, keskiosa (Kiv7) Laakajärvi, pohjoisosa (Laa13) Laakajärvi, keskiosa (Laa081) Kiltuanjärvi (Kil4) Jokaiselta tutkimusalueelta otetaan syys-lokakuussa neljä rinnakkaista pohjaeläinnäytettä Ekman-tyypin noutimella. Näytteet käsitellään aluksi erillisinä näytteinä. Näytteet otetaan ympäristöhallinnon viimeisimmän ohjeistuksen (ks. Meissner ym. 2012, 2013 julkaisematon) mukaan. Keskisyvyydeltään yli kolmen metrin järvien ekologista tilaa arvioidaan syvännepohjaeläinaineistoista laskettavilla PICM- ja PMA -mittareilla (ks. Aroviita ym. 2012). Lisäksi näytteenottojen perusteella arvioidaan tutkimuspaikkakohtaisesti pohjaeläimistön yksilötiheyksiä. Virtavesinäytteet kerätään syys-lokakuussa ympäristöhallinnon nykyohjeistuksen (ks. Meissner ym. 2012) mukaisesti seuraavilta liitteessä 2 esitetyiltä paikoilta: 26 Paikka Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Kalliojoki, suu Tuhkajoki Jormasjoki Lumijoki Kivijoki Nurmijoki, Haapakoski Virtavesikohteiden ekologista tilaa arvioidaan nykyisin ekologisessa tila-arvioinnissa käytettävillä kolmella eri pohjaeläinmittarilla (TT; tyyppiominaisten taksonien esiintyminen, EPTh; tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen & PMA; prosenttinen mallinkaltaisuus) (ks. Vuori ym. 2010, Aroviita ym. 2012). Varsinaisten ekologisten tilaluokittelumittarien lisäksi virtavesipohjaeläinaineistosta lasketaan myös muita pohjaeläinyhteisön monimuotoisuutta ja orgaanisen kuormituksen määrää kuvaavia tunnuslukuja (mm. ASPT -indeksi, Shannon-Wiener diversitetti-indeksillä (H ), yksilö- ja lajimäärä sekä EPT -lajimäärä). Kaikki pohjaeläintutkimuksen havaintopaikka- ja näytteenottotiedot sekä määritystulokset tallennetaan ympäristöhallinnon ylläpitämään Pohje-tietojärjestelmään. Pohjaeläinnäytteenoton tuloksia verrataan paikkakohtaisesti aiempiin pohjaeläinnäytteenottojen tuloksiin siltä osin, kun vertailukelpoista aineistoa on saatavilla. Kaikkien pohjaeläinnäytteiden määrityksessä pyritään vähintään ympäristöhallinnon tavoitetaksonomiaan mukaiseen tarkkuuteen (ks. Meissner ym. 2012). Pohjaeläinmäärittäjän tulee olla pätevöitynyt kohdelajistoon Suomen ympäristökeskuksen pohjaeläinmääritysvertailukokeiden (Prof Test) kautta (ks. Meissner & Hynynen 2009).

27 27 Vesikasvit Vesikasvillisuutta seurataan kolmessa järvessä: Kalliojärvi, Kivijärvi ja Jormasjärvi. Vesikasvillisuuden tilaa selvitetään ilmakuvausten ja maastossa tehtävien kasvillisuuden linjalaskentojen avulla. Aikaisemmin tarkkailussa on ollut mukana myös Kolmisoppi, mutta järven tarkkailu esitetään lopetettavaksi, koska Kolmisopen säännöstelyn tarkkailussa vuonna 2013 järvellä havaittiin enää muutamia vesikasveja ja vesikasvilinjat olivat lähes kasvittomia. Vesikasvillisuus ilmakuvataan kymmenen vuoden välein. Lähtötilanne on määritetty vuonna 2008 ennen ensimmäistä linjalaskentaa. Ilmakuvaukset suoritetaan aamupäivällä elokuun lopussa tai syyskuun alussa. Ilmakuvausten tarkoituksena on luoda yleiskuva vesikasvillisuudesta sekä antaa tietoa kasvustojen sijoittumisesta ja määrästä. Tarkempi vesikasvillisuuden määritys suoritetaan linjalaskentojen avulla. Linjalaskennoilla kerätään tietoa kasvillisuusvyöhykkeistä, kasvilajistosta, lajien yleisyydestä ja runsaudesta sekä kasvusyvyyksistä. Lisäksi linjoilta tehdään vesikasvien laatuluokittelu. Linjamenetelmänä käytetään ELY-keskuksenkin käyttämää yksinkertaistettua päävyöhykelinjamenetelmää, jossa kunkin lajin yleisyys ja peittävyys arvioidaan linjalla vain kerran. Maastossa linjojen tiedot kirjataan standardilomakkeille. Aineiston avulla tehdään järvien ekologinen laatuluokittelu Suomen ympäristökeskuksen järvivesikasvien laskentapohjilla. Kasvillisuuslinjat on perustettu rannasta kohtisuoraan avoveteen. Linjat ulottuvat ylimmästä vesirajasta niin syvälle, kuin makrofyyttejä esiintyy. Linjan leveys on 5 m. Linjojen sijoituskohdat on dokumentoitu niin, että linjojen sijainti voidaan paikallistaa tarkasti seuraavina vuosina. Linjan alku- ja loppupäät on määritetty GPS-paikantimella ja lisäksi linjan suunta kompassilla. Mahdollisuuksien mukaan paikannuksessa on käytetty apuna myös selkeitä maamerkkejä. Vuonna 2008 perustettujen linjojen koordinaattitiedot ja kompassisuunnat on esitetty taulukossa 10. Taulukko 10. Vesikasvillisuuslinjojen sijainti. Kalliojärvi Linja Linjan ranta Linjan avovesi Suunta Merkattu (ETRS-TM35FIN) (ETRS-TM35FIN) kompassilla maamerkki L koillinen 60 koivu (ohut) L lounas koivua L itä 84 mänty L itä 84 koivu L länsi 278 koivu Kivijärvi Linja Linjan ranta (ETRS-TM35FIN) Linjan avovesi (ETRS-TM35FIN) Suunta kompassilla L koillinen 52 mänty L koillinen 28 koivu L koillinen 36 mänty L kaakko 130 mänty L lounas 200 mänty Merkattu maamerkki Jormasjärvi/Talvilahti Linja Linjan ranta (ETRS-TM35FIN) Linjan avovesi (ETRS-TM35FIN) Suunta kompassilla Merkattu maamerkki L lounas 230 mänty L itä 88 iso koivu L itä 88 ohut leppä L luode 310 koivu L itä 97 koivu

28 28 Laskentalinjat on sijoitettu liitekartan 2 mukaisesti 5 linjaa / järvi. Vesikasvillisuuslinjat perustettiin vuonna 2008 ja niille on tehty ensimmäinen seuranta vuonna Jatkossa seuranta toteutetaan vuonna 2015 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein. Vesikasvillisuustutkimusten ajoittuminen on esitetty yhteenvetona taulukossa 11. Taulukko 11. Vesikasvillisuustutkimusten ajoittuminen. Menetelmä Ajankohta lähtötilanteen määritys, ilmakuvaus 8/2008 lähtötilanne, linjalaskenta 8/ seuranta, linjalaskenta 8/ seuranta, linjalaskenta 8/2015 seuranta ilmakuvaus 8/ seuranta, linjalaskenta 8/2021 jne. 6 v. välein linjalaskenta Vesisammalten metallipitoisuus Vesisammalia (Fontinalis dalecarlica) kerättiin metallipitoisuuksien määritystä varten ensimmäisen kerran vuonna 2013 pohjaeläinnäytepisteillä Kalliojoella, Tuhkajoella, Jormasjoella, Lumijoella, Kivijoella, Laakajoella ja Nurmijoella. Seuraavan kerran näytteet kerätään vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v jne.). Näytteet kerätään samoilta paikoilta kuin em. virtavesin pohjaeläinnäytteet Kalliojoesta Tuhkajoesta, Jormasjoesta, Lumijoesta, Kivijoesta. Laakajokea ja Nurmijokea ei esitetä otettavaksi säännölliseen seurantaan, vaan niiden tarkkailusta päätetään vuoden 2013 tulosten valmistuttua. Näytteet kerätään virtanäkinsammaleesta (Fontinalis dalecarlica). Jokaiselta havaintopisteeltä kerätään kokoomanäyte usean (n. 10) osanäytteen otoksena. Näytteenotto ja näytteiden esikäsittely tehdään standardia SFS 5671 soveltaen syys-lokakuussa. Näytteestä puristetaan puhtaalla käsineellä vesi pois ja näytteet pakastetaan. Sammalen latvaosista otetaan 3 5 uusinta vuosikasvainta kokoomanäytteeseen, joka säilötään paperipussiin tai analysoidaan välittömästi. Näytteistä analysoidaan Ni-, As-, Hg-, Zn-, Cu-, Cd-, Pb-, Co-, Ba- ja U-pitoisuus Kalasto ja kalastus Kalataloustarkkailun perusteet Kalataloustarkkailun tavoitteena on selvittää kuormituksen mahdollisia vaikutuksia kalakantoihin sekä kalastukseen ja kalojen käyttökelpoisuuteen. Verkko- ja sähkökoekalastuksilla saadaan tietoa kalakannoista ja niiden mahdollisesta muuttumisesta. Kalastuskirjanpidolla ja kalastustiedusteluilla saadaan suoraa tietoa alueen kalastuksesta ja kalastusta haittaavista tekijöistä sekä välillistä tietoa myös kalakantojen mahdollisesta muuttumisesta. Kalojen metallipitoisuusmääritykset kuvaavat kalojen käyttökelpoisuutta ravinnoksi. Koekalastukset kohdennettiin kaivoksen alkuvaiheessa purkualueiden lähivesistöihin, joissa mahdolliset muutokset kalakantojen rakenteessa ovat todennäköisimmin todettavissa. Koekalastusaluetta laajennettiin v siten, että verkkokoekalastukset ulottuivat Oulujoen vesistössä Jormasjärvelle ja Nurmijoen vesistössä Kiltuanjärvelle asti. Myös kalastustiedustelut kohdennetaan purkualueiden lähivesistöjä laajemmalle alueelle. Eteläisellä reitillä tehdään Savon Voima Oyj:n kalataloudellisen tarkkailun yhteydessä kalastustiedustelu mm. Laaka- ja Kiltuanjärvellä kolmen vuoden välein. Tiedustelu on

29 29 tehty viimeksi vuodelta Talvivaaran kaivos osallistuu Savon Voima Oyj:n kanssa eteläisen purkureitin kalataloudelliseen tarkkailuun yhteistarkkailuperiaatteella Savon Voima Oyj:n kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti. Lisäksi kaivos osallistuu Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n kanssa yhteistarkkailuperiaatteella Nuasjärven kalataloustarkkailuun Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailu sisältää kalastustiedustelun Nuasjärvellä kolmen vuoden välein. Tiedustelu tehdään seuraavan kerran v tiedoista. Rapurutto tuhosi Jormasjärven pyyntivahvan rapukannan v. 2011, joten ravun osalta ei tehdä jatkossa erillisiä tarkkailutoimia. Kalastuskirjanpito Kalastuskirjanpito on vuodesta toiseen jatkuvaa perustason seurantaa, jolla voidaan saada epäsuoraa tietoa kalakantojen vakioisuudesta/muutossuunnista. Kalastuskirjanpitoon osallistuvat kalastajat kirjaavat pyynti- ja saalistiedot päivittäin pyydyskohtaisille kaavakkeille. Kalojen mahdollisia makuvirheitä ja pyydysten likaantumista arvioidaan erilliselle kaavakkeelle. Lisäksi kirjanpitäjät havainnoivat mm. poikkeuksellisia kalastusolosuhteita, muutoksia vesistössä jne. Kirjanpitotiedoista tulostetaan perustietojen lisäksi pyydyskohtaisia yksikkösaaliita, joista muodostetaan vuosisarjoja. Jormasjärvellä on toiminut 5 kirjanpitokalastajaa, jotka ovat harjoittaneet lähinnä verkko-, rysä- ja koukkukalastusta sekä vetouistelua. Jormasjärven kalastajista 1 on kalastanut Talvilahdella. Kolmisopella 1-2 kalastajaa on harjoittanut pienimuotoista katiskakalastusta. Muita kalastajia Kolmisopella ei tiettävästi ole. Kivijärvellä kalastus on niin pienimuotoista, että sinne ei ole mielekästä järjestää kalastuskirjanpitoa. Kalastuskirjanpitoa jatketaan nykyisen laajuisena siten, että Jormasjärvellä on 4-5 kalastajaa ja Kolmisopella 1-2 kalastajaa, mikäli he jatkavat kalastusta Kolmisopella. Kalastustiedustelu Kalastustiedustelu tehdään aiemman tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2013 tiedoista, ja se uusitaan jatkossa kolmen vuoden välein eli v ja 2019 tiedoista jne. Tiedustelu tehdään yhtäaikaisesti Mondo Minerals Oy:n tiedustelun kanssa, koska tiedustelun otantajoukko on molemmissa sama. Tiedustelu tehdään kolmikierroksisena postitiedusteluna Jormaskylän osakaskunnan lupamyyntitietojen pohjalta. Tiedustelu suunnataan luvan lunastaneista kaikille niille, joilta osoitetieto on saatavissa lupakannasta. Kalastuslupia myyville tahoille tulee ennakolta ilmoittaa, että myydyissä luvissa tulisi olla myös osoitetiedot. Tiedustelusta tulostetaan alueittain kalastajien määrä, pyynnin määrä ja laatu sekä saatu saalis kalalajeittain. Kalastustiedot eritellään Kalliojärven, Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen osalta. Varsinaisten pyynti- ja saalistietojen ohella tiedusteluun sisällytetään kysymyksiä kalastusta haittaavista tekijöistä kuten pyydysten likaantumisesta ja kalojen mahdollisista makuvirheistä. Kalastus Kivijärvellä on vähäistä, eikä järvelle kohdennettuja lupamyyntitietoja ole saatavissa. Tietoja Kivijärven kalastuksesta hankitaan haastattelemalla puhelimitse joku järvellä kalastava henkilö samoina vuosina kuin Jormaskylän osakaskunnan kalastustiedustelu tehdään. Talvivaaran kaivos osallistuu yhteistarkkailuperiaatteella Mondo Minerals B.V. Branch Finland Oy:n kalataloustarkkailuun, joka sisältää kalastustiedustelun Nuasjärvellä kolmen vuoden välein. Tiedustelu tehdään Nuasjärvellä vuosilta 2013 ja 2016 jne. Kaivos osallistuu yhteistarkkailuperiaatteella myös Savon Voima Oyj:n kalataloustarkkailuun, joka sisältää mm. kalastustiedustelun Laaka- ja Kiltuanjärvellä kolmen vuoden välein.

30 30 Tiedustelu on tehty vuodelta 2012 ja se uusitaan vuodelta 2015 jne. Talvivaaran kaivoksen tiedustelun raportoinnin yhteydessä referoidaan myös edellisen tiedustelun tuloksia Laaka- ja Kiltuanjärveltä. Verkkokoekalastukset Verkkokoekalastuksilla saadaan tietoa kalakannan rakenteesta ja sen mahdollisesta muuttumisesta pitkällä aikavälillä. Verkkokoekalastukset Nordic-yleiskatsausverkoilla standardia SFS-EN soveltaen on tehty viimeksi v Kalliojärvellä (6 verkkod), Kolmisopella (10 verkko-d), Jormasjärvellä (52 verkko-d), Kivijärvellä (10 verkkod), Laakajärvellä (52 verkko-d) ja Kiltuanjärvellä (48 verkko-d). Pienillä järvillä, Kalliojärvi, Kolmisoppi ja Kivijärvi, koekalastukset tehtiin pohjaverkoilla eri puolilla järviä olevilla jo aiemmin kalastetuilla kohteilla. Jormas-, Laaka- ja Kiltuanjärvillä koekalastukset toteutettiin syvyysvyöhykkeittäin ositetun satunnaisotannan periaatteella, jossa käytettiin pohja-, välivesi- ja pintaverkkoja. Tulokset tallennettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylläpitämään koekalastusrekisteriin. Verkkokoekalastukset uusitaan v toteutetulla tavalla heinä-elokuussa v ja Vuoden 2018 tulosten valmistuttua verkkokoekalastusten laajuutta ja toteutusvuosia arvioidaan uudelleen, ja ne toteutetaan vuoden 2018 jälkeen erillisen viranomaispäätöksen mukaisesti. Koekalastusten perustulokset tallennetaan koekalastusrekisteriin kunkin verkon pyyntipaikoittain verkon eriharvuista osaa kohden kalalajeittain yksilömäärinä ja kokonaispainoina. Raportoinnissa esitetään järvikohtaisesti koekalastusten kokonaistulokset eli keskimääräinen saalis kalalajeittain, keskimääräinen saalis syvyysvyöhykkeittäin, kalojen pituusjakauma ja kokonaissaalis yhtä verkkoa kohden. Sähkökoekalastukset Sähkökoekalastuksia tehdään Kalliojoella, Tuhkajoella, Lumijoella ja Kivijoella heinäelokuussa vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v jne.). Koealoja on Tuhkajoella 3, Kallio- ja Lumijoella 2 ja Kivijoella 1 (taulukko 12, liite 2). Koealat on kalastettu viimeksi vuonna Koealueilta kalastetaan mahdollisuuksien mukaan noin 200 m 2 :n kokoiset alat standardia SFS-EN soveltaen. Koealojen tarkka sijainti määritellään GPS-laitteella. Koealat kalastetaan kolmeen kertaan ja tuloksista lasketaan lajikohtainen tiheys ja biomassa pinta-alaa kohden. Mahdolliset lohikalat mitataan yksilökohtaisesti ja niistä otetaan tarvittaessa suomunäyte ikämääritystä varten. Koekalastusten yhteydessä alalta tehdään myös kohdekuvaus eli määritetään alan mitat, vesisyvyys, virtausolot, pohjan laatu, kasvillisuus peittävyysarvioin sekä levä- ja lietekerrostumat. Lisäksi koealat valokuvataan. Sähkökoekalastusten tulostuksessa esitetään käytetty laitteisto ja kalastusten perustulokset kalastuskerroittain ilman laskennallisia korjauksia. Tulokset tallennetaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylläpitämään koekalastusrekisteriin. Tuhkajoen taimenkannan seurantaan liittyen Tuhkajoen alaosalla on tehty ylimääräisiä sähkökoekalastuksia vuosittain kahdessa kohteessa (taulukko 12, liite 2), jotka ovat hyviä taimenen pienpoikashabitaatteja. Kohteet kalastetaan jatkossakin vuosittain samoin menetelmin kuin määrävuosin kalastettavat koealueet. Lupapäätöksen 52/2013/1 kohdan 98 perusteella Tuhkajoen taimenkannan säilymisen turvaamiseksi taimenen poikasia siirrettiin syyskuussa kappaletta säilytettäväksi RKTL:n Paltamon laitoksella.

31 Taulukko 12. Vuosittain ja määrävuosin kalastettavat sähkökoekalastuskohteet. 31 Vesistö Kohde Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Kalliojoki Kalliojoki Tuhkajoki Tuhkajoki Tuhkajoki Tuhkajoki 5A * Tuhkajoki 5B * Lumijoki Lumijoki Kivijoki * kalastetaan vuosittain Kalojen metallipitoisuus Kalojen metallipitoisuuksia on tutkittu vuosina 2008, 2010, 2012 ja Vuonna 2013 näytekalat olivat ahvenia, kun ne vuosina 2008 ja 2010 olivat haukia ja vuonna 2012 haukia ja/tai ahvenia. Näytekalat pyydettiin Kalliojärvestä, Kolmisopesta, Jormasjärvestä, Kivijärvestä, Laakajärvestä ja Kiltuanjärvestä. Tutkimukset uusitaan samoilta kohteilta vuonna 2014, 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein (v jne.). Kultakin järveltä tutkitaan 10 ahvennäytettä, jotka otetaan cm pitkistä kaloista. Näytteistä määritetään Ni-, As-, Hg-, Zn-, Cu-, Cd-, Pb-, Co-, Ba- ja U-pitoisuus Sedimentin laatu Talvivaaran kaivoksen vaikutusalueella on tehty sedimenttitutkimuksia Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) toimesta vuonna 2008 ja sen jälkeen syksyllä 2012 sekä kipsisakka-altaan vuodon jälkeen helmikuussa Tutkimukset on tehty pääpiirteissään samalla tavalla kuin GTK:n toimesta vuonna Vuonna 2013 näytteistä määritettiin vain kokonaismetallipitoisuudet. Sedimenttinäytteet otetaan seuraavan kerran vuonna 2015 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v jne.) taulukossa 13 esitetyistä kohteista (liite 3): Taulukko 13. Sedimenttitutkimuksen näytteenottopaikat. Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Salminen Kalliojärvi Kolmisoppi Jormasjärvi Kivijärvi pohjoinen Kivijärvi etelä Laakajärvi Näytteet otetaan pintakerroksesta (0 2 cm). Näytteistä tehdään pääosin samat määritykset kuin vuonna 2013: Redox ja ph kenttämittaus, kosteus (%), kuiva-aine (%), hehkutushäviö- ja jäännös (%), hiili (%), typpi (%), kuiva- ja märkäpaino, As, Cd, Mo, Sb, Se, Th, Tl, U, Al, Ba, Be, Ca, Co, Cr, Cu, Fe, K, Li, Mg, Mn, Na, Ni, Pb, Rb, Ti, V, Zn, S ja Hg. Metallista määritetään kokonaispitoisuudet.

32 6.2 Pohjavesi 32 Lupamääräyksen F mukaan luvan saajan on ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin Salmisessa, Kalliojärvessä ja Kalliojoessa sekä Ylä-Lumijärvessä, Lumijoessa, Lumijärvessä ja Kivijärvessä jätevesipäästöjen aiheuttamien pilaantumishaittojen vähentämiseksi vesistöjä kunnostamalla. Kunnostettaville kohteille laadittavissa kunnostussuunnitelmissa tarkastellaan lähemmin myös tehtäviä sedimenttitutkimuksia. Ylä-Lumijärvelle on jo laadittu kunnostussuunnitelma, mutta sitä ei ole vielä jätetty AVI:lle Talousvesikaivot Kaivovesien laatua on seurattu nykyisen ohjelman mukaan 14 kohteessa kaksi kertaa vuodessa. Tarkkailutulosten ja tarkkailukohteissa tapahtuneiden muutosten vuoksi on perusteltua esittää tarkkailuohjelmaan muutoksia. Talousvesikaivojen osalta Pirttimäen ja Malmirannan kaivot esitetään poistettavaksi seurannasta, koska ne ovat nykyään kaivosyhtiön hallinnassa, eikä erityistä tarvetta seurannalle enää ole. Vesilaitoksen P4 tarkkailu tehdään kaivoksen talousvesitarkkailuun liittyen. Tehdasalueen putki P1 on kalliopohjaveden seurannassa. Härkösen kaivoa ei ole tarpeen sisällyttää enää ohjelmaan, koska se sijaitsee kaukana kaivoksesta eikä kaivo ole enää käytössä. Lahnasjärven alue sijaitsee kaukana kaivostoiminnoista eikä sinne ole pohjavesiyhteyttä, joten Lahnasjärven metsästysmajan kaivo esitetään poistettavaksi, mutta sen läheisyydessä oleva Puolivälin kaivo säilytetään vertailualueena. Näytteenottopaikat on esitetty taulukossa 14 sekä kartalla liitteessä 4 ja tehtävät määritykset taulukossa 15. Kaivoista otetaan näytteet kaksi kertaa vuodessa, maalishuhtikuussa ja elo-syyskuussa. Kaivojen vedenkorkeus mitataan mahdollisuuksien mukaan näytteenoton yhteydessä. Taulukko 14. Tarkkailtavat kaivot. Näytetunnus Kallioperän Kaivolaatu Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) tyyppi Taattola kvartsiitti porakaivo Paavola mustaliuske kuilukaivo Lampila kiilleliuske kuilukaivo Myllyniemi kiilleliuske hetekaivo Sorsala kiilleliuske kuilukaivo Hakoranta mustaliuske porakaivo Puoliväli arkeeinen porakaivo Pappila arkeeinen hetekaivo Taulukko 15. Kaivonäytteistä tehtävät määritykset. haju sulfaatti (SO 4 ) nikkeli (Ni) happipitoisuus natrium (Na) kadmium (Cd) ph kalsium (Ca) koboltti (Co) alkaliniteetti magnesium (Mg) kromi (Cr) sähkönjohtavuus kalium (K) sinkki (Zn) sameus arseeni (As) elohopea (Hg) väri alumiini (Al) seleeni (Se) nitraatti (NO 3 ) antimoni (Sb) uraani (U) nitriitti (NO 2 ) rauta (Fe) vanadiin (V) ammonium (NH4) mangaani (Mn) COD Mn kupari (Cu) kloridi (Cl) lyijy (Pb)

33 6.2.2 Kallio- ja maapohjavesi Pohjavesitarkkailun tavoitteena on saada tietoa pohjavesipinnan korkeuden ja pohjaveden laadun muutoksista kaivostoiminnan aikana. Pohjaveden seurantaa on toteutettu yhdeksästä kallioporakaivosta, joista kolmesta on mitattu vain vedenkorkeutta. Kipsisakka-altaan vuodon seurantatoimenpiteiden yhteydessä alueelle on asennettu lisää pohjavesiputkia vuoden 2013 aikana. Kortelammen padon alapuolella on putket sekä maapeitteessä että kallioperässä. Kalliopohjaveden pinnankorkeutta ja vedenlaatua on tarkkailtu Kainuun ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla (KAI-2006-Y-59, , , Dnro KAI/ELY/07.00/1010, ). Näytteenottopaikat on esitetty taulukossa 16 sekä liitteessä 4 ja tehtävät määritykset taulukossa 17. Maan tasolta katkennut putki P9 tulisi korjata. Lisäksi tarkkailuputket tulee suojata/merkitä niin, että ne löytyvät myös talvella eivätkä jää lumikasojen alle. Uusien putkien putkikortit ja putkien sijainti on esitetty liitteessä 5. Vanhat putket ovat rautaputkia. Vanhoista putkista ei ole käytettävissä tarkempaa asennustietoa, joten putkien päiden korkeudet tulee mitata (valtakunnallinen korkeusjärjestelmä) ja samalla mitataan myös putkien syvyys ja halkaisija. GTK:ssa on tekeillä pohjavesiselvitys, jonka perusteella havaintoputkia tullaan myöhemmin lisäämään niille alueille, jossa kulkeutumisriskit arvioidaan suurimmiksi. Samassa yhteydessä asennetaan kadonneen putken P3 läheisyyteen uusi putki. Näytteenottotilanteessa pohjavesiputkesta mitataan ensimmäisenä pohjavedenkorkeus. Näytteet otetaan pumpulla tai noutimella putken antoisuudesta riippuen. Näytteenotossa sovelletaan SFS-EN-standardeja sekä näytteen tutkivan laboratorion antamia ohjeita. Pohjavesiputkista pumpataan vettä näytteenoton yhteydessä niin, että vesi vaihtuu putkessa. Tarkoituksena on saada edustava näyte putken ympärillä virtaavasta pohjavedestä eikä putkessa seisseestä vedestä. Näytteenoton yhteydessä mitataan pohjaveden lämpötila. Taulukko 16. Kallio- ja maapohjaveden tarkkailupaikat. Paikka Kallioperä Koordinaatit NÄYTTEENOTTO + VESIPINTA ETRS-TM35FIN Maalis-huhti Kesä Elo-syys Marras vanhat putket P1 arkeeinen P5 metadiabaasi vp 1+2 vp P6 mustaliuske P7 arkeeinen P8 arkeeinen vp 1+2 vp P9 arkeeinen vp 1+2 vp P10 kvartsiitti vp vp vp vp P11 mustaliuske vp 1+2 vp P12 mustaliuske vp vp vp vp uudet putket Kipsi1 arkeeinen vp 1+2 vp Kipsi2 arkeeinen vp 1+2 vp Kipsi3 arkeeinen vp 1+2 vp Korte1Kallio arkeeinen vp 1+2 vp Korte1Maa arkeeinen vp 1+2 vp Korte2Maa arkeeinen vp 1+2 vp Korte3Maa arkeeinen vp 1+2 vp Korte3Kallio arkeeinen vp 1+2 vp 1,2 ja 3 = analyysit (taulukko 17), vesipinnan korkeus mitataan aina näytteenoton yhtedessä vp = pelkkä vesipinnan korkeus 33

34 34 Antimonin, elohopean, kromin, lyijyn, seleenin ja vanadiinin määritykset esitetään poistettavaksi, koska niiden pitoisuudet ovat olleet hyvin pieniä/alle analyysitarkkuusrajojen, eikä niitä alueen kiviaineksessa esiinny korkeina pitoisuuksina. Niissä putkissa, joissa mitataan kesä- ja marraskuussa vain vesipinnan korkeus (taulukko 16), voidaan mittaus tehdä kaivoksen toimesta. Taulukko 17. Kallio- ja maapohjavesinäytteistä tehtävät määritykset. Analyysit 1 Analyysit 2 Analyysit 3 lämpötila COD Mn magnesium (Mg) ph haju kokonaistyppi (N) arseeni (As) sähkönjohtavuus happipitoisuus ammonium (NH4) alumiini (Al) sulfaatti (SO 4 ) hapen kyllästysaste nitriitti (NO 2 ) kadmium (Cd) ammonium (NH4) ph nitraatti (NO 3 ) mangaani (Mn) nitraatti (NO 3 ) alkaliniteetti kokonaisfosfori (P) koboltti (Co) sähkönjohtavuus fluoridi (F) kupari (Cu) sameus kloridi (Cl) nikkeli (Ni) väri natrium (Na) rauta (Fe) kokonaiskovuus kalium (K) sinkki (Zn) redox-potentiaali kalsium (Ca) uraani (U) sulfaatti (SO 4 ) 6.3 Biologinen tarkkailu maa-alueilla Liito-orava Liito-oravan esiintymistä on seurattu lajin aiemmin havaituilla asutuilla ydinalueilla sekä lajin kannalta potentiaalisilla elinalueilla vuosittain vuosina , sekä vuonna Seurannan kannalta on huomattu, että kaivostoiminnalla ei ole ollut vaikutusta liito-oravien asuinalueisiin, jotka ovat säästyneet kaivostoiminnoilta (rakentamiselta ja hakkuilta). Muualla kuin kaivosalueella olevilla havaintopaikoilla liito-oravien asuinalueisiin ovat vaikuttaneet lähinnä yksityisten metsien hakkuut. Liito-oravan esiintymistä seurataan liitteessä 6 esitetyillä lajin aiemmin havaituilla asutuilla ydinalueilla sekä lajin kannalta potentiaalisilla elinalueilla. Seuranta tehdään seuraavan kerran vuonna 2018 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v jne.). Linjan Hakonen-Kuusilampi (Rahvaanmäki) pohjoispuoleisilla alueilla liitooravatarkkailu aloitetaan 1 2 vuotta aiemmin kuin kaivostoimintaan liittyvät rakennustyöt alueen pohjoisosassa alkavat. Sen jälkeen seuranta rytmitetään muuhun liitooravatarkkailuun sopivaksi. Seurannassa kiinnitetään huomiota paitsi lajin esiintymiseen myös puustoyhteyksissä sekä puulajisuhteissa mahdollisesti havaittaviin muutoksiin arvioitaessa hankkeen vaikutuksia alueen liito-oravakantaan. Liito-oravan esiintymistä tarkkailtavilla alueilla havainnoidaan ns. papanakartoitusmenetelmän avulla touko-kesäkuussa Lepakot Alueen lepakkokantoja seurataan kuudella liitteeseen 6 rajatuilla lepakoiden potentiaalisilla esiintymis- ja lisääntymisalueilla. Lepakkotarkkailua on tehty vuosina 2008, 2010 alueilta BAT 5 ja BAT6. Vuonna 2013 BAT6 jäi pois tarkkailusta, koska se on tuhoutunut. Seuraavan kerran lepakoita seurataan vuonna 2018 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v jne.). Linjan Hakonen-Kuusilampi (Rahvaanmäki) pohjoispuolella sijaitsevilla tarkkailualueilla BAT 1, BAT 2, BAT 3 ja BAT 4 lepakkotarkkailu aloitetaan

35 vuotta aiemmin kuin kaivostoimintaan liittyvät rakennustyöt alueen pohjoisosassa alkavat. Sen jälkeen seuranta rytmitetään muuhun lepakkotarkkailuun sopivaksi. Seurannan avulla havainnoidaan mahdollisia muutoksia lepakoiden esiintymisessä ja elinympäristöjen muutoksissa kohdealueilla. Lepakkoseuranta suoritetaan heinä- elokuussa äänenmadallinta eli ns. lepakkodetektoria käyttäen Kangasrouskun raskasmetallipitoisuudet Kangasrouskun (Lactarius rufus) raskasmetallipitoisuuksia on seurattu kymmenellä koealalla vuosina 2008, 2010 ja Jatkossa kangasrouskun raskasmetallipitoisuuksia seurataan vuonna 2018 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v jne). Koealojen sijainti on esitetty liitteessä 6. Koealojen tarkempi sijainti on esitetty taulukossa 18. Näytealat sijaitsevat vähintään 50 m etäisyydellä lähimmästä tiestä tai muusta mahdollisesta kontaminaatiolähteestä. Taulukko 18. Kangasrouskualojen koordinaatit. Näytepiste Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) BIO BIO BIO BIO BIO BIO BIO BIO BIO BIO Kangasrouskunäytteet otetaan elo-syyskuussa. Jokaiselta koealalta kerätään riittävä määrä kangasrouskuja. Näytteet kerätään kertakäyttöhanskat kädessä ja näytteistä puhdistetaan roskat. Hanskat vaihdetaan seuraavalle pisteelle siirryttäessä. Näytteet säilötään mahdollisimman pian -20 asteen pakkaseen ja toimitetaan edelleen laboratorioanalyysiin. Näytteistä määritetään nikkelin (Ni), kuparin (Cu), koboltin (Co), sinkin (Zn), kadmiumin (Cd) ja uraanin (U) pitoisuudet. Aikaisemmin samoilta aloilta on seurattu myös kekomuurahaisten (Formica spp.) raskasmetallipitoisuuksia, mutta kyseinen seuranta esitetään korvattavaksi havunneulasten seurannalla. Muurahaisnäytteenotolla saadaan tietoa raskasmetallien kertymisestä eliöihin. Havunneulasnäytteiden avulla saadaan puolestaan tietoa ilmapäästöjen ja pölyämisen mukana kulkeutuvien raskasmetallien kertymisestä orgaaniseen ainekseen Havunneulasten kuntoarvio ja raskasmetallipitoisuudet Männynneulasten (Pinus sylvestris) raskasmetallipitoisuuksia on seurattu kymmenellä koealalla vuonna 2009 liittyen Talvivaaran alueen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimuksiin (Pöyry Finland Oy 2010). Lisäksi vielä julkaisemattomia tutkimuksia on tehty kaivoksen laajennuksen YVA-menettelyn yhteydessä vuonna Jatkossa havunneulasten raskasmetallipitoisuuksia seurataan vuonna 2018 ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v jne.). Koealojen sijainti on esitetty liitteessä 6. Koealojen tarkempi sijainti on esitetty taulukossa 19.

36 Taulukko 19. Havunneulasalojen koordinaatit. Koordinaatit Näyteala (ETRS-TM35FIN) Havu Havu Havu Havu Havu Havu Havu Havu Havu Havu Neulasnäytteet kerätään standardin SFS 5669 mukaisesti kevättalvella maalishuhtikuussa. Jokaiselta näytealueelta kerätään viidestä männystä kolme oksaa. Oksat otetaan latvuksen keskikolmanneksen korkeudelta. Näytealan perustiedot kirjataan ja paikan sijainti määritettiin GPS-laitteella. Neulaskatoa arvioidaan näyteoksien viimeisessä vuosikasvussa jäljellä olleiden neulasten perusteella. Samalla arvioidaan keltapäisten neulasten sekä neulasten ilmarakovaurioiden prosentuaaliset osuudet. Arviointi suoritetaan luokitellusti soveltaen Hyvärisen ym. (1993) luokitteluperusteita (Taulukko 20). Lisäksi oksanäytteistä mitataan viimeisen vuosikasvun pituus. 36 Taulukko 20. Neulasvaurioiden ja neulaskadon arvioinnissa käytetetty luokittelu. Luokka Kuvaus 0 ei havaittavia muutoksia 1 < 10 % neulasissa näkyviä muutoksia / neulasista hävinnyt 1.:stä vuosikasvaimesta % neulasista näkyviä muutoksia / neulasista hävinnyt 1.:stä vuosikasvaimesta 3 yli 50 % neulasissa näkyviä muutoksia / neulasista hävinnyt 1.:stä vuosikasvaimesta Oksanäytteistä muodostettaan näytealakohtaiset kokoomanäytteet (15 oksaa/näyteala), jotka kuljetetaan muovipusseissa laboratorioon esikäsittelyä varten. Ennen esikäsittelyä näytteitä säilytetään kylmiössä. Näytealakohtaisista kokoomanäytteistä erotellaan viimeisen sekä toiseksi viimeisen vuosikasvaimen neulasvuosikerrat, jotka pakastetaan. Näytteistä analysoidaan nikkelin (Ni), kuparin (Cu), koboltin (Co), sinkin (Zn), kadmiumin (Cd), uraanin (U) ja rikin (S) pitoisuudet. 6.4 Ilman laatu Pölylaskeuma Pölylaskeumaa tarkkaillaan sekä kaivospiirin sisällä että kaivospiirin ulkopuolella asutuksen läheisyydessä. Laskeuman keräysaika on 30 vrk, eli keräimet vaihdetaan 30 ± 2 vrk välein standardin SFS 3865 mukaisesti. Keräyslaitteistona ja keräysastioina käytetään standardin SFS 3865 mukaisia tai niitä vastaavia laitteistoja ja astioita. Jokaiselle tarkkailukohteelle asennetaan 2 keräintä. Mikäli toinen keräimistä todetaan keräysastioiden vaihdon yhteydessä epäluotettavaksi, esim. roskaantumisen takia, tehdään määritykset vain toisesta keräimestä. Muutoin keräinten sisällöt yhdistetään ennen määritysten tekemistä. Pölylaskeuman tarkkailu on jatkuvaa. Pölylaskeuman tarkkailukohteet on esitetty liitteessä 7 sekä alla olevassa taulukossa 21.

37 Taulukko 21. Pölylaskeuman tarkkailukohteet. Tunnus Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) Alue Kohde Pöly Tehdasalue kaivosalue Pöly Pappila asuinkiinteistö Pöly Pirttimäki asuinkiinteistö Pöly Taattola asuinkiinteistö Pöly Metsäpirtti asuinkiinteistö, tausta-asema Pöly Myllyniemi asuinkiinteistö Pöly Sorsala asuinkiinteistö Pöly Lahnasjärven metsästysmaja Pöly Tuhkakylän koulu Pöly kipsisakka-altaan koillispuoli kaivosalue Pöly vaiheen liuotusalueen itäpuoli kaivosalue Pöly Kuusilammen louhoksen koillispuoli kaivosalue Pöly Juuso asuinkiinteistö, tausta-asema Pöly Kalliojärvi loma-asunto 37 Aiempaan tarkkailuun verrattuna pölykeräin 11 on jätetty pois. Keräimet 10 ja 11 ovat molemmat kipsisakka-altaan koillispuolella ja niillä tarkkaillaan kipsisakka-altaiden pölyämistä. Keräin 10 on jätetty tarkkailuun, sillä se sijaitsee lähempänä altaita kuin keräin 11. Myös pölykeräin numero 13 on jätetty pois, koska se sijaitsee keräimen 12 lähellä. Keräinten 12 ja 13 avulla tarkkaillaan 1. vaiheen liuotusalueen pölyämistä. Näytteiden käsittely laboratoriossa tehdään standardin SFS 3865 mukaisesti. Näytteistä määritetään: Kerran kuukaudessa sähkönjohtavuus ph kiintoaine kiintoaineen hehkutushäviö kiintoaineen hehkutusjäännös 4 kertaa vuodessa Ni Cu Co Zn Fe S U Metallimääritykset tehdään maalis-, kesä-, syys- ja joulukuun näytteistä. Kokonaislaskeuma lasketaan standardi SFS 3865 soveltaen. Nykyisen käytännön mukaan metallipitoisuudet määritetään siivilöidyistä näytteistä kokonaispitoisuuksina (märkäpoltto) ja epäorgaaninen ja orgaaninen aines määritetään suodatusjäännöksestä. Raportoinnissa otetaan huomioon tuulen suunta ja tuotantotiedot Leijuma Ulkoilman hengitettävien hiukkasten (PM10) pitoisuuksia mitataan kampanjaluonteisesti kahdessa tarkkailupisteessä jatkuvatoimisilla analysaattoreilla 6 kuukauden jaksona kahdessa tarkkailupisteessä (liite 7): metallitehtaan / toimistorakennuksen piha (tehdasalueella) Myllyniemi (lähiasutus) Mittausasemien paikat valitaan ottaen huomioon ilmanlaatuasetuksessa (711/2001) mainitut mittauspaikkojen sijoittamista ja väestön altistumista koskevat kriteerit. Ko. asetuksen liitteen 3 mukaan mittauslaitteen näytteenottimen lähellä ei saisi olla ilmavir-

38 38 taa rajoittavia esteitä. Mittauslaitteisto sijoitetaan vähintään muutaman metrin päähän rakennuksista, puista ja muista esteistä. Näytteenottokohta sijoitetaan vähintään 1,5 m korkeudelle maanpinnasta ottaen huomioon mahdollinen lumen kertyminen, mikäli mittausjakso ajoittuu talveen. Näytteenotinta ei tule sijoittaa päästölähteiden välittömään läheisyyteen. Näytteenottimen poistoaukko olisi sijoitettava niin, että poistoilma ei pääse näytteenottimeen. Lisäksi mittausasemien sijoittamisessa pyritään minimoimaan mahdollisen piha-alueiden pölyämisen vaikutus. Mittausasemien sijainti dokumentoidaan kirjallisena kuvauksena (sis. gps koordinaatit) sekä valokuvaamalla. Tuloksia verrataan voimassa oleviin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia koskeviin raja-arvoihin (Valtioneuvoston asetus 711/2001) ja hengitettävien hiukkasten pitoisuutta koskevaan ohjearvoon (valtioneuvoston asetus 480/1996). Leijuvien hiukkasten arseenija nikkelipitoisuus määritetään siten, että tuloksia voidaan verrata valtioneuvoston asetuksessa (164/2007) annettuihin tavoitearvoihin. Edellisen kerran mittaukset tehtiin talvella Ympäristölupapäätöksen 33/07/1 mukaisesti mittaus toistetaan viiden vuoden kuluttua, ellei lupamääräysten tarkistamishakemuksen yhteydessä muuta esitetä tai jatkoluvassa muuta määrätä. Tutkimus uusitaan talvella ja sen jälkeen kuuden vuoden välein (v jne.). 6.5 Melu Ympäristömelun tarkkailusuunnitelma sisältää ne tarkkailukohteet, jotka ovat alttiina kaivoksen toiminnasta aiheutuvan melun välittömälle vaikutukselle kaivosalueen ulkopuolella. Lisäksi annetaan ohjeet tarkkailun teknisille mittausvaatimuksille. Talvivaaran kaivoksen ympäristömelun tarkkailukohteet, joissa melumittaukset on suoritettava, sijoittuvat liitteen 7 mukaisille tonteille. Alla yhteenveto mittauspisteistä: Nimi Kohde Vallitseva ohjearvo (P/Y) Taattola Lomakiinteistö 45 db(a) / 40 db(a) Myllyniemi Asuinkiinteistö 55 db(a) / 50 db(a) Sorsala Asuinkiinteistö 55 db(a) / 50 db(a) Kalliojärvi Lomakiinteistö 45 db(a) / 40 db(a) Ympäristömelua on mitattu tarkkailusuunnitelman mukaan vuosina vuosittain. Tarkkailuun esitettävissä kohteissa mittaukset on tehty viimeksi vuonna 2012 paitsi Kalliojärvellä vuonna Seuraavan kerran melumittaukset esitetään tehtäväksi vuonna 2015 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein suoralla mittauksella häiriintyvien kohteiden piha-alueilla päivä- ja yöaikaan (klo ja 22 07). Lisäksi yhdessä kohteessa mitataan vuonna 2015 pitkänajan melumittaus (vähintään 2 viikkoa) sekä sen jälkeen kuuden vuoden välein suoralla mittauksella häiriintyvien kohteiden piha-alueilla. Mittausohjeena käytetään seuraavia ohjeistuksia ja standardeja: Yleinen ohje: Ympäristömelun mittaaminen, Ympäristöministeriön ohje 1/1995 sekä ISO , -2 ja -3. Impulssimaisen melun todentaminen: Nordtest NT ACOU 112 Koska osa häiriintyvistä kohteista sijaitsee yleisen maantien vieressä, melun tarkkailussa on otettava mittauksin tai laskennallisesti huomioon muun kuin kaivostoiminnan ai-

39 39 heuttaman taustamelun osuus kokonaismelusta. Taustamelukorjaus on tehtävä L Aeq arvoon kaivostoiminnan osamelun arvioimiseksi Ympäristöministeriön melumittausohjeen (ohje 1/1995) mukaisesti (pätee myös standardi ISO , -2 ja -3). 6.6 Tärinä Ympäristöön leviävää tärinää syntyy mm. kallion louhinnasta ja liikenteestä. Tärinän voimakkuus riippuu ensisijaisesti louhinnassa kerralla käytettävän räjähdysaineen määrästä. Liikenteen aiheuttaman tärinän voimakkuus riippuu mm. ajoneuvon kokonaispainosta ja ajonopeudesta sekä tien kunnosta. Tärinä leviää ympäristöön kallion ja maapohjan kautta. Maapohjan kautta leviävä tärinä vaimenee yleisesti eksponentiaalisesti etäisyyden kasvaessa. Kallion kautta leviävä tärinä vaimenee hitaammin kuin maapohjan kautta leviävä tärinä. Louhinnasta syntyvä tärinä on yleensä lyhytkestoisempaa kuin liikenteestä syntyvä tärinä. Haitallisen voimakasta tärinää esiintyy useimmin pehmeiden ja paksujen savi- ja silttimaakerrosten alueella, kun tärinän vaikutusalueella on maanvaraisesti perustettuja rakennuksia. Myös kalliolle perustettujen rakennuksissa voi esiintyä haitallisen voimakasta tärinää, ns. runkomelua, raide- ja ajoneuvoliikenteestä sekä lyhytkestoisia tärinäpiikkejä louhinnan yhteydessä. Rakenteellisia vaurioita (lähinnä halkeamia) havaitaan useimmin louhintatärinän vaikutusalueella, mutta myös liikenteen tärinä voi aiheuttaa rakenteellisia vaurioita, kun rakennus sijaitsee tärinälähteen välittömässä läheisyydessä (alle 50 m etäisyydellä). Tärinän voimakkuutta mitataan tärinämittareilla kolmikomponenttimittauksena rakennusten perustuksista (sokkeli) sekä maapohjasta perustuksen mittauspisteen vieressä. Louhinnasta (räjäytystöistä) syntyvää tärinän voimakkuutta ja sallittua tärinän voimakkuutta etäisyyden funktiona erilaisille rakennuksille voidaan arvioida julkaisussa Räjäytystyöt 1991, täydennykset mm. 2002, Raimo Vuolio, Suomen Maarakentajien Keskusliitto, esitettyjen kaavojen ja kertoimien perusteella. Kaivoksen toimesta on asennettu kiinteistöihin Myllyniemi, Taattola ja tehdasalue jatkuvatoimiset tärinämittarit. Louhintaräjäytysten aiheuttamaa tärinää on mitattu ulkopuolisen tahon toimesta yleensä kerran vuodessa kolmella kiinteistöllä (Pirttimäki, Myllyniemi, Pappila). Kyseisissä mittauksissa ei ole havaittu rakennusten vauriovaaraa. Kerran vuodessa tehtävää kertaluonteista tärinämittausta ei katsota tarpeelliseksi jatkaa ennen kuin kaivostoiminta laajenee Kolmisopen alueelle. Kaivostoiminnan laajetessa tarkkailua voidaan jatkaa ainakin Myllyniemen kiinteistöllä ja sopia mahdollisista muista kiinteistöistä erikseen. Tärinämittaukset tehdään tuolloin vuosittain tai tiheämmin, mikäli louhinta siirtyy asutusta lähemmäksi tai mikäli esiintyy valituksia tärinästä. 6.7 Kolmisopen säännöstelyn tarkkailu Kolmisopen säännöstelyn tarkkailemiseksi on laadittu erillinen tarkkailusuunnitelma (Pöyry Finland Oy 2010). Tarkkailusuunnitelma on koostunut veden korkeuden ja virtaaman sekä Kolmisopen rantojen morfologian ja kasvillisuuden seurannasta. Kyseinen tarkkailu sisältyy jatkossa tähän tarkkailusuunnitelmaan ja on esitetty seuraavassa. Kolmisopen säännöstely on toteutettava järven luusuaan rakennettavalla padolla siten, ettei järven vedenkorkeus lyhytaikaisia hakijasta riippumattomia poikkeuksia lukuun ottamatta ylitä säännöstelyn ylärajaa N ,70 m ja alita säännöstelyn alarajaa N ,70 m. Kolmisopesta on juoksutettava Tuhkajokeen vähintään 300

40 40 l/s ja vähintään 700 l/s. Vesi tulee johtaa järven pintakerroksesta. Poikkeuksellisen kuivina kausina, kun Kalliojoen alaosan havaittu virtaama alittaa 200 l/s, minimivirtaama voidaan alittaa, mutta tällöinkin Tuhkajokeen johdettavan virtaaman tulee olla vähintään 1,3-kertainen Kalliojoen mittauspisteessä havaittuun virtaamaan verrattuna. Kolmisopen säännöstely on aloitettu kevättalvella Vedenkorkeudet ja virtaama Kolmisopen vedenkorkeuden tarkkailemiseksi on asennettu kiinteästi mittapaalut sekä vedenottamon että luusuan padon yhteyteen. Paalut on vaaittu N 60 -korkeustasoon. Asteikkoon on merkitty säännöstelyn ylä- ja alarajan korkeudet. Kolmisopen padolla on automaattinen vedenkorkeusseuranta, josta menee tieto kaivoksen valvomoon. Säännöstelypatoon on rakennettu laitteet, jotka mahdollistavat Tuhkajokeen johdettavan virtaaman säätämisen automaattisesti metallitehtaan valvomosta käsin. Juoksutustiedot kirjataan vuorokausikeskiarvona. Tiedot tallennetaan Kolmisopen säännöstelyn ja juoksutuksen alettua niin, että virtaamat voidaan raportoida tarvittavalta jaksolta. Tuhkajoelle ei ole tehty luonnontilaista purkaumakäyrää, joten luonnontilaista virtaaman vaihtelua ei ole voitu selvittää. Vastaavasti seurataan Kalliojoen virtaamia (ks. kohta 4). Jormasjärven vedenkorkeutta ja Jormasjoen virtaamaa Jormajärven luusuassa seurataan ympäristöhallinnon toimesta säännöllisesti jatkuvalla mittauksella. Näiden seuranta-asemien tietoja käytetään tässä seurannassa. Jormasjärven luusuan virtaama-aseman numero on 2530 ja koordinaatit Seuranta kyseisellä paikalla on aloitettu v Jormasjärven luusuan (N-ranta) vedenkorkeusaseman numero on 2530 ja koordinaatit Seuranta kyseisellä paikalla on aloitettu v Edellä mainittujen seurantapaikkojen tiedot ovat luettavissa ja tallennettavissa ympäristöhallinnon Hertta-tietopalvelusta. Tiedot saadaan vuorokausitasolla halutulta jaksolta ja lisäksi saadaan pitkän ajan keskiarvot. Kolmisopen rantojen morfologia ja kasvillisuus Kolmisopen ranta-alueen syvyyskartoitus on tehty kaivoksen toimesta vuonna Kolmisopen rantakiinteistöt on lunastettu kaivosyhtiölle. Kolmisopen kasvillisuuskartoitukset on tehty perustarkkailuun liittyen syyskuussa 2008 (lähtötilanteen linjalaskenta ja ilmakuvaus) ja 1. linjalaskenta vuonna Syyskuussa 2013 on tehty Kolmisopen säännöstelyn tarkkailuun liittyen 2. linjalaskenta. Vuonna 2013 ranta-alueella ei ollut juurikaan kasvillisuutta (ks. kohta 6.1.2). Kolmisopen vesikasvillisuuden linjalaskennasta ja morfologisesta seurannasta esitetään luovuttavaksi. 7 JÄTEJAKEIDEN KAATOPAIKKAKELPOISUUS 7.1 Nykyinen jätejakeiden seurantakäytäntö Jätejakeiden nykyinen tarkkailuohjelma on laadittu pääosin vuonna 2007 ja sen laadinnassa on sovellettu valtioneuvoston asetuksen 202/2006 mukaista kaatopaikkakelpoisuuden testausmenettelyä siltä osin kuin se Talvivaaran tyyppiseen kaivostoimintaan soveltuu (Pöyry Environment Oy 2007). Talvivaaran kaivoksen ympäristölupapäätöksen mukaisesti kaivoksella ja metallitehtaalla syntyvien jätejakeiden koostumusta ja liukoisuusominaisuuksia tulee tarkkailla. Tuotannossa syntyvät pääjätejakeet ja niiden valtioneuvoston asetuksen 179/2012 Valtioneuvoston asetus jätteistä mukainen luokittelu on seuraava:

41 Läjitettävä sivukivi ja ylijäämämaa Liuotuksen jäännösmineraalit = 2.vaiheen liuotuksen kiviaines * Metallitehtaalta muodostuvat mineraalijätteet * Kipsi- ja välineutralointisakka metallimineraalien louhinnassa syntyvät jätteet * muut metallimineraalien fysikaalisessa ja kemiallisessa käsittelyssä syntyvät jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita * ei-rautametallien hydrometallurgisissa prosesseissa syntyvät muut jätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita ei-rautametallien hydrometallurgisissa prosesseissa syntyvät muut jätteet, joita ei ole mainittu muualla 41 Luettelossa tähdellä (*) merkittyihin nimikkeisiin kuuluvat jätteet ovat vaarallisia jätteitä, jollei jätelain 7 :n tai 112 :n nojalla yksittäistapauksessa toisin päätetä. Jätejakeiden seuranta on aloitettu vuoden 2010 kesäkuussa. Kuukausittaiset keräilynäytteet jätejakeista on otettu seuraavasti: 646 Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) 645 Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) 653 Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle) Tarkkailua on toteutettu laajempana mitä tarkkailuohjelmassa oli esitetty tekemällä rinnan sekä ravistelutestejä että kolonnikokeita. Päällekkäisillä testauksilla haluttiin selvittää onko liukoisuuksissa suuria eroja em. testausmenetelmillä. Alkuaineiden (As, Cd, Cr, Cu, Ni, Pb, Zn, Co, V, Ba, Mo, Sb, Be, Fe, Mg, Ti, Al, B, Ca, K, Mn, Na, P, S, Sn, Se, Hg + U) kokonaispitoisuudet on määritetty ICP-OES menetelmällä. Lisäksi näytteistä on määritetty hehkutushäviö, kuiva-aine, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) ja ph. Liukoisuudet on määritetty 2-vaiheisella CEN-ravistelutestillä (SFS-EN ) ja läpivirtaustestillä eli kolonnikokeella (CN/TS 14405). Liukoisuudet on tehty perusmääritysvaiheessa molemmilla menetelmillä myöhempää vastaavuustestausta varten. Ravistelutestin ja kolonnikokeen suodoksista määritettiin As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Se, V, Zn, Hg, Cl, F, SO4, DOC, ph, SJK sekä U ja TDS. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) on määritetty CEN/TS15364 standardin mukaisesti. ANC -arvot annetaan yhden ph-yksikön välein riippuen näytteen luontaisesta pharvosta välillä ph 12 4 yksikössä mg H+ / kg kuiva-ainetta. Eli jos näytteen luontainen ph arvo on < 4, niin standardin mukaisesti näytteellä ei ole ollenkaan hapon neutralointikapasiteettia. 7.2 Muu seuranta Toisen vaiheen liuotukseen siirrettävän kiviaineksen laatua seurataan toiminnanharjoittajan toimesta osana tuotannon seurantaa. Loppuun liuotetun kiviaineksen osalta tarkkailu ei ole vielä ajankohtaista, koska sekundäärialueella ei ole vielä loppuun liuotettua malmia. Satunnaisesti muodostuvien metallitehtaan mineraalijätteiden laatu ja määrä vaihtelee eräkohtaisesti. Epäkurantit tuoteerät palautetaan bioliuotukseen uudelleen liuotettavaksi, joten lähtökohtaisesti niistä ei

42 42 synny loppusijoitettavaa jätettä. Mikäli epäkurantteja tuote-eriä ei jostain syystä voida sijoittaa bioliuotuskasoille, niiden kaatopaikkakelpoisuuden arviointi tehdään tapauskohtaisesti Vna 202/2006 mukaisia menetelmiä soveltaen. Kyseisessä tapauksessa toimitaan aikaisemmassa ohjelmassa esitetyllä tavalla. Kaikkien jäte-erien osalta kokonaispitoisuudet analysoidaan seuraavan listauksen mukaisesti: As, Ba, Cd, Co, Cr (kok), Cu, Hg, Mo, Ni, Pb, Sb, Se, Zn. Lisäksi analysoidaan hehkutushäviö, kuiva-aine, orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus ja ph. Mikäli kyseessä on merkittävän suuri (> 500 t) erä tehdään liukoisuustestaus lähtökohtaisesti CEN/TS 14405:2004 kolonnitestillä. Alle 500 t jäte-erille liukoisuustestaus suoritetaan kaksivaiheisella SFS-EN ravistelutestillä. Mikäli kaksivaiheista testiä ei voida teknisesti suorittaa, käytetään yksivaiheista ravistelutestiä SFS-EN Suotoliuoksista analysoidaan kokonaispitoisuusmääritysten mukaiset haitta-aineet, sekä lisäksi ph, sulfaatti, DOC ja TDS. Kukin jäte-erä on yksilöllinen ja ainutlaatuinen, joten perusmäärittely joudutaan tekemään joka erälle uudestaan. Vastaavuustestausta ei näin ollen voida suorittaa. Näytteenoton ja määritysten yksityiskohdista sovitaan tapauskohtaisesti valvovan viranomaisen kanssa. 7.3 Uusi jätejakeiden tarkkailuohjelma Olemassa olevien tarkkailutulosten perusteella jätejakeiden laadusta on saatu kattavaa tietoa, joten sitä voidaan tarkistaa seuraavasti Näytteenotto Esitetään, että kuukausittaista jäte-erien analysoinneista luovutaan. Jatkossa kerätään näytteet neljän kuukauden erissä: tammi-huhtikuulta, touko-elokuulta ja syysjoulukuulta. Siten vuosittain analysoidaan kolme jätenäyte-erää. Näytteet ovat samat kuin nykyisinkin eli: Loppuneutraloinnin sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) Raudan sakeuttimen alite (kipsisakka-altaalle) Esineutralointisakka nauhasuotimelta (sekundäärikasan pohjalle). Tämä on perusteltua, koska esitetylläkin analysoinnilla saadaan jäteaineksen ominaisuudet riittävän tarkasti selville. Olemassa olevan seurannan perusteella merkittäviä vaihteluja ei ole ollut. Myös esitetyt kokoomanäytteet edustavat erityyppisiä ajanjaksoja. Näytteenoton toteutus Jätejakeista otetaan viikoittain osanäytteitä (esim. 2 3 krt/vk), jotka yhdistetään kuukausinäytteiksi. Kuukausinäytteet toimitetaan laboratorioon, jossa laboratorio yhdistää/ tekee neljän kuukauden näytteestä yhden kokoomanäytteen, jonka sitten analysoi. Analysointiin tarvitaan näytettä nyt vähemmän, kun kolonnikoetta ei tehdä. Näytettä on kuitenkin hyvä olla noin 1 2 litraa/kuukausinäyte eli vähintään noin 5 10 litraa / 4 kk Analysoinnit Esitetään, että läpivirtaustestistä eli kolonnikokeesta (CN/TS 14405) luovutaan. Jatkossa liukoisuusmääritykset tehdään 2-vaiheisella CEN-ravistelutestillä (SFS-EN ). Tämä on perusteltua, koska tarkkailutulosten perusteella 2-vaiheisella ravistelutestillä ja läpivirtaustestillä saadut tulokset ovat olleet pääosin samaa suuruusluokkaa. Esitetään, että kokonaispitoisuuksien osalta analyysivalikoimaa tarkistetaan.

43 Analyysiohjelma Vuodesta 2010 jatkuneen seurannan perusteella analyysivalikoimaa voidaan tarkistaa seuraavasti eli jatkossa määritetään kolmannes vuosittain kaikista jätejakeista (646, 645, 653) seuraavat komponentit: - alkuaineet (ICP-OES): As, Cd, Cu, Ni, Zn, Mn, Ca, S + U - kuiva-aine - hehkutushäviö - orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) - ph - ANC:n määritys vain esineutralointisakasta (653) Liukoisuusominaisuudet määritetään 2-vaiheisella ravistelutestillä (SFS-EN ). Ravistelutestin suodoksista määritetään: As, Ba, Cd, Co, Cr, Cu, Mo, Ni, Pb, Sb, Sn, Se, V, Zn, Hg, Cl, F, SO4, DOC, ph, SJK sekä U ja TDS. 43 Taulukko 22. Näytteenotto ja analysointi. Tunnus Kokonaispitoisuudet (A) Ravistelutesti (B) ANC (C) Tammi-huhtikuu x x x x x x x Touko-elokuu x x x x x x x Syys-joulukuu x x x x x x x A. As, Cd, Cu, Ni, Zn, Mn, Ca, S + U, kuiva-aine, hehkutushäviö, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), ph. B. 2-vaiheinen ravistelutesti SFS-EN C. Haponneutralointikapasiteetti (ANC) CEN/TS YHTEENVETO TARKKAILUISTA Talvivaaran kaivoksen kaikki tarkkailutoimet ja niiden ajoittuminen vuositasolla on koottu taulukkoon 23. Mikäli muutokset vaikuttavat tarkkailusuunnitelmaan, päivitetään suunnitelmaa luvussa 11 kuvatulla tavalla.

44 Taulukko 23. Yhteenveto Talvivaaran kaivoksen tarkkailusta. Päästötarkkailu Päästövedet Saniteettivedet Saniteettiliete Ilmapäästöt, metallitehdas Ilmapäästöt, muut Ympäristövaikutusten tarkkailu Veden fys.-kem. Laatu Kasviplankton Piilevät Pohjaeläimet Vesikasvit, linjalaskenta Vesikasvit, ilmakuvaus Vesisammalten metallit Kalastuskirjanpito Kalastustiedustelu Verkkokoekalastus * Sähkökoekalastus Tuhkajoen taimen Kalojen metallit Sedimentit Pohjavedet Kaivot Liito-oravat Lepakot Kangasrousku Havunneulaset Pölylaskeuma Leijuma Melu Jätejakeiden kaatopaikkakelpoisuus * tarve arvioidaan v tulosten valmistuttua 44 9 MENETTELY POIKKEUSTILANTEISSA JA SUUNNITELMASTA POIKKEAMINEN Ympäristöluvan 33/07/1 määräyksen 62 mukaisesti poikkeuksellisia päästöjä aiheuttavista häiriötilanteista sekä muista vahingoista ja onnettomuuksista, joissa haitallisia aineita pääsee ympäristöön, on viipymättä ilmoitettava Kainuun ELY-keskukselle sekä Sotkamon ja Kajaanin kuntien ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisille. Merkittävistä päästöistä on ilmoitettava myös Pohjois-Savon ELY-keskukselle ja Ylä-Savon SOTE:lle, jos asia koskee Pohjois-Savoa. Merkittävistä päästöistä on tarvittaessa ilmoitettava myös alueen pelastusviranomaisille. Toiminnanharjoittajan on viipymättä ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin vahinkojen torjumiseksi, tilanteen palauttamiseksi ennalleen sekä tapahtuneen toistumisen estämiseksi ja tarpeellisen tarkkailun järjestämiseksi. Ympäristöluvan 52/2013/1 määräyksen 96a mukaan jätevesien vaikutustarkkailua on tarvittaessa laajennettava ja muutettava nopeasti, jotta vaikutukset ja vaikutusalueen laajuus saadaan aukottomasti dokumentoiduksi.

45 45 Kaivoksen ympäristöpäällikkö päättää yhdessä valvovan viranomaisen kanssa poikkeustilanteiden tarkkailun tarpeellisuudesta ja laajuudesta. Tarkkailun toteuttajan tulee ilmoittaa poikkeavista havainnoista viipymättä kaivoksen ympäristöpäällikölle, joka tarvittaessa ilmoittaa asiasta edelleen Kainuun ELYkeskukselle sekä Sotkamon ja Kajaanin kuntien ympäristön- ja terveydensuojeluviranomaisille. Mikäli tarkkailusuunnitelmasta on poikettu, syyt siihen tulee kirjata muistiin ja ilmoittaa tapahtuneesta välittömästi kaivoksen ympäristöpäällikölle. Ympäristöpäällikkö tiedottaa asiasta tarvittaessa edelleen Kainuun ELY-keskukselle ja Sotkamon kunnan ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Korvaavien tai täydentävien näytteiden ottaminen harkitaan tilanteen mukaan yhdessä kaivoksen ympäristöpäällikön, valvovan viranomaisen ja tarkkailun toteuttajan kesken. 10 RAPORTOINTI Lupapäätöksen 52/2013/1 määräyksen 96a. mukaan tarkkailujen tulokset ja vuosiraportit on toimitettava heti niiden valmistuttua Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskuksille, Sotkamon kunnan, Kajaanin kaupungin ja Sonkajärven kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille sekä Säteilyturvakeskukselle. Lisäksi vesistötarkkailun tulokset toimitetaan Suomen ympäristökeskukselle sekä Sotkamon ja Sonkajärven kalastusalueille. Vesipäästöjen sekä pinta- ja pohjavesitarkkailun kunkin näytekerran tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua ja pääsääntöisesti viimeistään kahden viikon kuluttua näytteenotosta. Kaivos toimittaa omat tarkkailutulokset heti niiden valmistuttua sovituille tahoille. Päästötarkkailun tuloksia verrataan lupaehtoihin. Pintavesitarkkailun tulokset toimitetaan lisäksi ympäristöhallinnon tietojärjestelmään (HERTTA) neljännesvuosittain. Jätteiden kaatopaikkakelpoisuustutkimusten tulokset raportoidaan heti niiden valmistuttua. Vuosiyhteenveto käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailutiedoista toimitetaan seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Vesistötarkkailun vuosiyhteenvedon laadinnassa käytetään soveltuvin osin hyväksi Kainuun ja Pohjois-Savon ELY-keskusten vesistöstä ottamien näytteiden analyysitulokset. Vuosiyhteenvedot toimitetaan em. tahoille. Vuosi-ilmoitus ympäristösuojelun tietojärjestelmään (VAHTI) toimitetaan sähköisessä muodossa seuraavan vuoden helmikuuhun mennessä. VAHTI-järjestelmän kautta tehdään myös E-PRTR- raportointi (Pollutant Release and Transfer Registers). Ilmaan menevien päästöjen, leijuman ja melun tarkkailusta laaditaan erilliset raportit mittausten valmistuttua. Raportit tai yhteenveto niistä liitetään vuosiraporttiin. Biologisten tarkkailujen ja kalataloustarkkailun tulokset raportoidaan vuosiraporteissa. Joka kolmas vuosi tehtävässä laajemmassa raportissa referoidaan edellisen kalastustiedustelun tulokset. Vuosiraporteissa esitetään myös mahdolliset suositukset tarkkailun muuttamistarpeesta. Haitallisten aineiden kertymiä kuvaavat tulokset koskien sedimenttiä, kaloja ja vesisammalia, samoin myös maaympäristöä koskevat kertymätulokset (kangasrouskut, havunneulaset) tulee viedä ympäristöhallinnon Kertymärekisteri KERTY:yyn, mikäli se on mahdollista. Kaikissa yksittäismittauksissa määritetään mahdollisuuksien mukaan kokonaisepävarmuus. Tarkkailua koskevissa yhteenvetoraporteissa esitetään tulosten lisäksi tarkkailua koskevat epävarmuustekijät sekä käytetyt laskentamenetelmät.

46 11 SUUNNITELMAN MUUTOKSET Tähän tarkkailusuunnitelmaan voidaan tehdä muutoksia sopimalla niistä kirjallisesti Talvivaaran kaivoksen ja muutoksen luonteesta riippuen Kainuun ELY-keskuksen ja/tai Pohjois-Savon ELY-keskuksen ympäristönsuojelu- tai kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla VIITTEET Andrén, C. & Jarlman, A Benthic diatoms as indicators of acidity in streams. Fundamental and Applied Limnology/Archiv für Hydrobiologie 173(3): Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7 / Suomen ympäristökeskus. 144 s. Eloranta, P., Karjalainen, S. M. & Vuori, K.-M Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus, Oulu. Hyvärinen, A., Jukola-Sulonen, E.-L., Mikkelä, H. & Nieminen, T. 1993: Metsäluonto ja ilmansaasteet. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 446. Helsinki. 221 s. Järvinen, M., Forsström, L., Huttunen, M., Hällfors, S., Jokipii, R., Niemelä, M. & Palomäki, A. (toim.) Kasviplanktonin laskentamenetelmät. < contentid=25750&lan=fi> Päivitetty Koskenniemi, E. & Ruoppa, M Pohjaeläintutkimukset. Julkaisussa: Ruoppa, M. & Heinonen, P. (toim.). Suomessa käytetyt biologiset vesistöntutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 45 s. Lepistö, L. & Rosenström, U The most typical phytoplankton taxa in four types of boreal lakes. Hydrobiologia 369/370: Meissner, K. & Hynynen, J Laboratorioiden välinen pätevyyskoe 2/2009 Sisävesien pohjaeläinmäärityksen vertailukokeen loppuraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/ s. Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S-M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori, K-M Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen (Ver ). Suomen ympäristökeskus. 41 s. Pöyry Environment Oy Talvivaara Projekti Oy. Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelma. (Täydennetty viranomaispäätösten mukaiseksi ). Pöyry Finland Oy Talvivaaran alueen ilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuonna SFS-EN Veden laatu. Jokivesien piilevien näytteenotto ja esikäsittely. Suomen standardisoimisliitto SFS ry, Helsinki. SFS-EN Water quality. Guidance standard for the indetification, enumeration and interpretation of benthic diatom samples from running waters. SUomen standardisoimisliitto SFS ry, Helsinki.

47 47 Soininen, J., Paavola, R. & Muotka, T Benthic diatom communities in boreal streams: community structure in relation to environmental and spatial gradients. Ecography 27: Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. (toim.) Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen, Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 120 s. Willén, E Växtplankton i sjöar. Bedömningsgrunder. Rapport 2007:6. Institutionen för Miljöanalys, Sveriges Lantbruksuniversitet.

48 FM12 FM6 FM8 Jor3 Tuh1 Ait Kol1 Kol läh Jor5 Kor Kal1 Kal su Raa Talvijoki1 Salpu1 Kuujo Sal Hako1 Härp Lujä IsoS Kiv2 Lum Ylu Kiv7 Kivj4 Kiv10 Liite 1. Pintavesitarkkailun pisteet Laa m Laa13 1: Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0,

49 Laa081 Kil4 Laa12 Haa070 Liite 1. Pintavesitarkkailun pisteet Koirak m 1: Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0,

50 Jormasjoki 9 Jor3 Tuhkajoki 1 5 5A L4 L5 L4 L3 1 2 Kal1 Kol 3 4 5B L5 Kalliojoki, suu L3 L2 Jor5 L1 L1 L2 L5 Kiv2 L1 L2 Kivijoki 4 Kiv7 Lumijoki 6 7 L4 L3 8 Laa13 Laa081 Liite 2. Pintavesien biologisen tarkkailun pisteet Piilevät ja pohjaeläimet Kasviplankton ja pohjaeläimet Kil4 Vesikasvilinjat Sähkökoekalastukset 0 1,1 2,2 km Haapakoski Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0,

51 Jormasjärvi Kolmisoppi Kalliojärvi Salminen Kivijärvi pohjoinen Kivijärvi etelä Liite 3. Sedimenttitarkkailun pisteet Laakajärvi m 1: Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0,

52 Puoliväli Pappila Kipsi3 Korte1Maa Korte2Maa Korte3Maa Kipsi1 Kipsi2 P7 Korte1Kallio Korte3kallio P1 P8 P9 P6 Myllyniemi P5 P12 P10 0 0,5 1 km 1: Sorsala Lampila Taattola Hakoranta Paavola P11 Liite 4. Talousvesikaivot ja pohjaveden tarkkailuputket Pohjavesiputki Talousvesikaivo Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0,

53 Legend Havaintoputki Kipsi Kipsi2 Kipsi Korte1Kallio Korte1Maa Korte2Maa Korte3kallio 1: Korte3Maa

54 Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KIPSI Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Antti Solas, Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-3 m hms Maapinta m ehyt ka Humus Kallio -7 tulppa Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus Putken yläpää, + 1,20 m Maanpinta, MP 0 m Vesipinta, W Siivilän alapää - 20,0 m Siivilän yläpää - 12,0 m Putken materiaali PEH Sisäläpimitta 51 mm Siivilätyyppi rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = Y = Z =

55 Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KIPSI Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-7 m HkSr Maapinta m Sr / Savi m ka Hiekkasora Sr / Savi -8-8 Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus Putken yläpää, + 1,39 m Maanpinta, MP 0 m -12 tulppa -12 Vesipinta, W Siivilän alapää - 24,0 m Siivilän yläpää - 16,0 m Putken materiaali PEH Sisäläpimitta 51 mm kallio Siivilätyyppi rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu. Sijainti: X = Y = Z =

56 Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KIPSI 3 UUSI PAIKKA Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-12 m HkSr Maapinta m ka Hiekkasora Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus Putken yläpää, + 1,44 m Maanpinta, MP 0 m Vesipinta, W -13 tulppa Siivilän alapää - 27,0 m Siivilän yläpää - 19,0 m Putken materiaali PEH Sisäläpimitta 51 mm kallio Siivilätyyppi rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu. KUIVA. Sijainti: X = Y = Z =

57 Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 1 KA Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-12 m HkSr Maapinta m ka 16 m kohdalla 0 0 halkeama, josta -1-1 vettä ja maata -2-2 sortuu reiän -3-3 pohjalle Hiekkasora Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus Putken yläpää, + 1,60 m -11 tulppa -11 Maanpinta, MP 0 m Vesipinta, W Siivilän alapää - 16,0 m Siivilän yläpää - 12,0 m Putken materiaali PEH Sisäläpimitta 51 mm kallio Siivilätyyppi rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = Y = Z =

58 Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 1 MAA Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-2 m HkSr Maapinta 1 2-4,5 m Savi 0 0 4,5-6 m Savi / Sr Vettä alkoi tulla Hiekkasora m - 9 m Sr / ka n. 5-6 m kohdalla -2-2 Savi Savi / Sora Sora / kallio Putkitiedot Putken koko pituus Putken yläpää, Maanpinta, MP Vesipinta + 1,26 m 0 m Siivilän alapää Siivilän yläpää Putken materiaali Sisäläpimitta Siivilätyyppi - 9,0 m - 5,0 m PEH 51 mm rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = Y = Z =

59 Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 2 MAA Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-3 m Hk Maapinta m HkSr / savi Hiekka Hiekkasora/ -7-7 savi Putkitiedot Putken koko pituus Putken yläpää, Maanpinta, MP Vesipinta, W + 1,28 m 0 m Siivilän alapää Siivilän yläpää Putken materiaali Sisäläpimitta Siivilätyyppi - 9,0 m - 7,0 m PEH 51 mm rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = Y = Z =

60 Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 3 KA Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-1,5 m HkSr Maapinta 1 1,5-4,5 m ka rikkonainen 0 0 4,5-21 m ka ehyt Hiekkasora rikkonainen -4-4 kallio tulppa -8 Putkitiedot -9-9 Putken koko pituus Putken yläpää, + 1,22 m Maanpinta, MP 0 m ehyt Vesipinta kallio Siivilän alapää - 21,0 m Siivilän yläpää - 13,0 m Putken materiaali PEH Sisäläpimitta 51 mm Siivilätyyppi rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = Y = Z =

61 Havaintoputken asennus pvm PUTKIKORTTI JA KAIRAUSPÖYTÄKIRJA Porauspiste KORTE 3 MAA Tutkimuspaikka Talvivaara, Sotkamo Hk = Hiekka, Sr = Sora, ka = kallio, hms = humus Tilaaja ja tnro Tekijä Kalusto Talvivaara Sotkamo Oy Eeti Määttä Comacchio PUTKI Maa-aines Putki Maanäyte Syvyysväli Maalaji Muuta Yläpää 0-3,5 m HkSr Maapinta 1 3,5-4 m ka rikkonainen 0 0 Hiekkasora rikkonainen ka -4-4 Putkitiedot Putken koko pituus Putken yläpää, Maanpinta, MP Vesipinta + 1,40 m 0 m Siivilän alapää Siivilän yläpää Putken materiaali Sisäläpimitta Siivilätyyppi - 4,0 m - 2,0 m PEH 51 mm rakosiivilä Muuta Asennettu suojaputki ja hattu Sijainti: X = Y = Z =

62 Havu 1 BIO10 Havu 2 BAT1 BAT2 Havu 3 BIO1 BAT3 BIO2 BIO3 BAT4 Havu 4 Havu 6 Havu 5 BIO4 BAT5 Havu 7 BIO6 Havu 8 BIO5 Havu 9 BIO8 BIO7 Havu 10 BIO9 Liite 6. Maa-alueiden biologisen tarkkailun pisteet Liito-oravan ydinalue Liito-oravan potentiaalinen ydinalue Lepakoiden havaintoalat Kangasrouskujen keruupisteet Havunneulaspisteet 0 0,5 1 km 1: Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0,

63 Pöly09 Pöly05 Pöly16 Kalliojärvi, melu Pöly07 Sorsala, melu Pöly06 Myllyniemi, melu, leijuma Pöly04 Taattola, melu Pöly10 Pöly14 Pöly01 Pöly02 Leijuma Pöly12 Pöly03 Pöly08 Liite 7. Pölylaskeuman, leijuman ja melun tarkkailukohteet Pöly m 1: Pohjakartta: Maanmittauslaitoksen avoimen tietoaineiston lisenssi, versio 1.0,