Johdatusta kasvatustieteisiin

Transkriptio

1 Johdatusta kasvatustieteisiin Hannele Niemi syksy 2015 Käyttäytymistieteellinen tiedekunta / Hannele Niemi

2 Kurssin tavoitteet Ymmärtää u Mitä kasvatus on? u Mitkä ovat kasvatustieteen osaalueita ja keskeisiä tutkimuskohteita? u Miten ja minkälaisin metodein kasvatustieteellisiä ilmiöitä tutkitaan? u Mikä on kasvatustieteen rooli kansainvälisessä kasvatuksen ja koulutuksen kentässä? u Miten kasvatustiede toimii monitieteisessä kentässä?

3 Kurssin toimintatavat Luennot 4 x 4 h = 16 t Luentopäiväkirja Tällä kurssilla luentopäiväkirja korvaa perinteellisen tentin. Luentopäiväkirjassa joudut itse kokoamaan ja tiivistämään luennoilla käsitellyt asiat ja niistä käydyt keskustelut

4 Päiväkirjan tavoitteena tehdä oma oppiminen näkyväksi Jäsentää omaa oppimistasi ja rohkaista omakohtaiseen pohdintaan. jossain määrin julkinen dokumentti; se on tarkoitettu myös muiden luettavaksi. kirjoitettava jokaisen luennon jälkeen. Kirjaa siis jokaisen luennon jälkeen pohdintojasi liittyen luentopäiväkirjan rungossa oleviin kysymyksiin. Oleellista on, että kirjaat ajatuksesi mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen, jotta et unohda niitä

5 Luentokohtaiset sivut (4 x kasvatustiede): u Mikä mielestäsi oli keskeistä tällä luentokerralla? u Mitä ajatuksia tai kysymyksiä sinulla heräsi tällä luentokerralla? u Pohdintaa (esim. mitä uutta opit, mikä jäi askarruttamaan mieltäsi, mitä yhtymäkohtia opittavalla asialla oli aikaisemmin oppimaasi, miten opittu liittyy omiin havaintoihisi ja kokemuksiisi, omat reaktiosi käsiteltyihin asioihin) u Luennoitsija voi lisäksi pyytää liittämään luentopäiväkirjaan jotain, josta hän ilmoittaa erikseen

6 Yhteenveto-osa (yksi A4 koko kasvatustieteen osuudesta): u Mitä kokonaisuudessaan opit luennoilla? u Mitkä tekijät auttoivat ja/tai haittasivat oppimistasi? u Kehittämisehdotuksia ja palautetta

7 Luentopäiväkirjan runko Kansilehti (otsikoksi Johdatus kasvatustieteisiin, luentopäiväkirja, merkintä onko kyseessä kasvatustieteen vai aikuiskasvatustieteen luento-osuus, oma nimi, ja opiskelijanumero/sotu ) Luentokertaa kohti yksi A4 koneella, Times New Roman 12 pt tai vastaava fontti, riviväli 1)

8 Luentokohtaisten osien lisäksi yhden sivun mittainen yhteenveto-osa siitä, mitä kokonaisuudessaan opit luennoilla Voit tässä yhteydessä pohtia myös sitä, mitkä tekijät auttoivat ja/tai haittasivat oppimistasi. Luentopäiväkirja (4 x luentopohdinnat + kokoava tiivistelmä) jätetään 7.9. mennessä sähköisenä Osoitteeseen: Nimeä tiedosto: Sukunimi_etunimi_oppi

9 Luentosarjan sisältö 1. Mitä kasvatus on? (2.9). 2. Miksi kasvatusta tarvitaan? Mitä on kasvatuksen tutkimus? (2.9.) 3. Historiaa ja tieteenalan rakenteita (3.9) 4. Keskeisiä tutkimuskohteita (3.9) 5. Suomalaisen kasvatustieteen erityisiä haasteita (3.9.) 6. Kasvatustieteen tutkimuksen tavoitteita ja menetelmiä (4.9) 7. Arvot ja arvovapaus tieteessä ja tutkimuksessa (4.9) 8. Kasvatustiede kansainvälisesti tarkasteltuna (5.9.) 9. Kasvatustieteet monitieteisessä yhteistyössä (5.9)

10

11

12

13 Jos tuli virhe tai tarvitset apua Allaolevan linkin kautta voit perua tehtävien palautuksen. Mikael Kivelä. Suunnittelija / Verkko-opetuksen tukihenkilö. Käyttäytymistieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Siltavuorenpenger 5 A, huone 348A (PL9). p mikael.kivela@helsinki.fi

14 Länsimaissa on vahva perinne sille ajattelulle että, kasvatus ja sivistys kuuluvat yhteen. Ne ovat niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta edistyksen kulmakivet. Pauli Siljander (2000a) kirjoittaa, että valistuksesta alkanut moderni pedagoginen lähestymistapa teki kasvatuksesta ja sivistyksestä niin yksilöllisen kuin yhteiskunnallisestikin edistyksen kulmakivan

15 homo barbarus -> homo humanus Sivistysprosessi ei toteudu itsestään, vaan se edellyttää kasvatusta. Kant ilmaisee jopa niinkin voimakkaasti kuin Ihminen voi tulla ihmiseksi vain kasvatuksen avulla (Kant 1923, 443, 453). Immaneul Kant luku - valistuksen aika

16 Kasvatuksen tehtävä (Kant) Ihminen on itseisarvo Kasvatus on arvojen todeksi tekemistä Toinen ihminen ei ole väline Kasvatus ei ole lapsen ja nuoren välineeksi saattamista Ihminen syntyy biologisesti ja kulttuurisesti Yhteisöön kasvaminen elämän välttämättömyys

17 Luonnonolennosta kulttuuriolennoksi Järjellisyys Korkeampi ihmisyys Täysi-ikäisyys Itsemääräytyneisyys

18

19

20 Rationaalisuus Kasvatuksessa rationaalisuus merkitsee myös lasten ja nuorten ajattelun ohjaamista. Se ohjaa arvioimaan, kyseenalaistamaan ja päättelemään. Nuori joutuu tekemään valintoja. Ilman tietoa vaihtoehdoista ja niiden perusteista valinnat jäävät vaille pohjaa. Rationaalisuus on osa ihmistä ja ennen kaikkea keskeinen osa eettistä toimintaa. Järjellisyyteen eli rationaalisuuteen liittyy myös tietoinen päämäärien tavoittelu Kasvatukseen liittyy aina ajatus suuntautumisesta johonkin. Se suuntautuu päämääriin, jotka sisältävät arvoja ja merkityksiä ja kulttuurisia päämääriä. Näillä päämäärillä yhteisö haluaa turvata yksilön hyvinvointia ja yhteisön toimivuutta

21 Järjellisyys Rationaalisuus on osa ihmistä ja ennen kaikkea keskeinen osa eettistä toimintaa. Järjellisyyteen eli rationaalisuuteen liittyy myös tietoinen päämäärien tavoittelu. Kasvatukseen liittyy aina ajatus suuntautumisesta johonkin. Se suuntautuu päämääriin, jotka sisältävät arvoja ja merkityksiä ja kulttuurisia päämääriä. Näillä päämäärillä yhteisö haluaa turvata yksilön hyvinvointia ja yhteisön toimivuutta

22 Täysi-ikäisyys, jota voidaan kutsua myös kypsyydeksi Miten kypsyys sopii aikaamme? Ei ole enää selvää rajaa aikuisten ja lasten välillä. Veli-Matti Värri (1997) puhuu kirjassaan Hyvä kasvatus siitä, miten vanhempi, aikuinen on lapselle maailman tulkki. Aikuinen avaa lapselle ja nuoren maailman. Aikuinen, niin vanhempi kuin opettaja, avaa lapselle sen, minkälainen maailma on ja miten siinä voidaan elää ja tulisi elää. Minkälaisen maailman me lapsille ja nuorille avaamme?

23 Katoaako lapsuus? lapset tuloksen tekijöinä raaka-aine väkivalta ja lapsirikollisuus lapset päihteiden, huumeiden ja lääkkeiden käyttäjinä varhainen koulun jättäminen lapset organisoitunut rikollisuuden ja seksikaupan uhreina

24 Lapsi kohteena ja välineenä u löydettiin vasta 1900 luvulla u kadotettiin uudelleen markkinoilla u on markkinakohde ja kuluttaja u mielikuvateollisuuden kohde u työelämän raaka-aine u lapsijumala - kaiken määrääjä

25 Kasvatuksen tehtävä (Kant) Toinen ihminen on itseisarvo Kasvatus on arvon todeksi tekemistä Toinen ihminen ei ole väline Kasvatus ei ole lapsen ja nuoren välineeksi saattamista Ihminen syntyy biologisesti ja kulttuurisesti Yhteisöön kasvaminen elämän välttämättömyys

26 Kadonnut aikuinen u häntä ei tavoiteta u opettaa, että saa tehdä jos ei jää kiinni u opettaa, että huijaaminen kannatta u luovuttaa päätösvastuun liian nuorelle u kiistelee vastuusta u on kasvattaja vain silloin kun se hänelle sopii u säästää tänään lapsen koulutuksesta ja terveydestä huomisen lasku

27 Aikuisen hämmennys u perheen murros u nuorten viiteryhmien voima u hetkellisyys ja individualismi u informaation palasia kokonaisuuksien ja merkitysten katoamista

28 Kasvatus ja sivistys ajassamme Järkeä ja suunnitelmallisuutta tietoista toimintaa rationaalista toimintaa, jossa tavoitellaan päämääriä, jotka kantavat elämää eteenpäin Kypsää aikuisuutta ja lähellä olemista lapsen ja nuoren kuulemista ja kuuntelemista maailman avaamista ja tulkitsemista

29 Kasvatus ja sivistys ajassamme Kasvatusta ihmisten yhteisöön luottamuksen rakentamista toisen ymmärtämistä Kasvua oman minuuden ohjaamiseen uskallusta ajatella itsenäisesti vastuunottoa minän arvostusta ja kunnioitusta Rakkauden suoja

30 Itsemääräytyneisyys - Kasvu oman minuuden ohjaamiseen Humanistisen perinteen mukaan tavoitteena on että kasvatettava, lapsi ja nuori löytää itsenäisyytensä ja itsenäisen vastuunsa. Kykenee luovaan itsenäiseen toimintaan ja tekemään ratkaisuja, joiden perusteena ei ole toisen määräys- tai käskyvalta. Länsimainen demokratia rakentuu sen varaan, että ihmiset uskovat mahdollisuuteen vaikuttaa asioihin ja uskovat aktiivisuuden merkitykseen. Tarvitaan siis yksilöiden uskoa itseensä ja sen hyväksymistä, että yksilö tarvitsee myös yhteisöä, ei vain välineenä vaan myös arvona sinänsä. Elämä tarvitsee ihmisiä, jotka uskaltavat ajatella itsenäisesti ja ottaa vastuuta

31 Nimrod Aloni (2002, ) kulttuuriin kasvaminen: 1. lapset ja nuoret uskovat itseensä ja löytävät voimavaransa, 2. saavat käsityksen kulttuurin rikkauksista, osallisuuden niihin ja 3. oppivat elämään demokraattisessa yhteiskunnassa ja vaikuttamaan siinä. Tarvitaan ohjausta siihen, että nuoret voisivat kehittyä täyteen inhimilliseen täyteen mittaansa ja ihmisarvoiseen elämään

32

33

34

35 Kuten Popper (1945/1962) varottaa ellei ole rationaalisuuta; jäljelle jää houkutus pelkoon, vihamielisyyteen, kateuteen ja lopulta väkivaltaan. Suuri vaara on myös siinä, että hyväksytään ennakkoluulot ja huhut itsestäänselvyyksinä. Ne ovat kuin sisäänrakennettuna ja ihmisten epätasa-arvon hyväksymisestä tulee luonnollinen lähtökohta

36

37 Miten jalostaa vapautta pakolla? Ohjauksessa on tärkeää, että oppijalle kehittyisi oman oppimisen säätelykeinot. Ristiriita: lasta tai oppilasta pitää kovasti opastaa, joskus melkein pakottaa omatoimisuuteen. Se muodosti jo Kantin filosofian ydinongelma:

38 Aikamme uhkia Välinpitämättömyys - Mihinkään ei voi vaikuttaa - Kaikki on samanarvoista Fundamentalismi - Toisen minän valtaaminen omiin tarkoituksiin Suuri Minä keskeisyys - Kaiken pitää olla minua varten Mielikuvien luoma maailma - Mihin voi luottaa?

39 Yhteiskunnalliset muutokset u Moderni maailma - Valistuksesta eteenpäin: Suuret kertomukset, hierarkkiset järjestelmät ja organisaatiot - Rationaalisuus u Modernin murtuminen - Riskiyhteiskunnan käsite - Identiteetin luomisen raskaus - Refleksiivisyys u Postmoderni maailma - Suurten kertomusten hajoaminen - Uusien äänien voimistuminen; vähemmistöt - Useiden totuuksien rinnakkain olo - Hetkellisyys

40 Kasvatus u Pyrkii tavoitteisiin u Tavoitteet sisältävät arvoja u Soveltaa erilaisia menetelmiä tavoitteiden saavuttamiseksi u Kasvattaja käsite u Kasvatettava -käsite

41 Kasvatustieteellinen tutkimus Kuvaa kasvatuksen ilmiöitä Selittää ilmiöiden välisiä suhteita Etsii lainalaisuuksia Auttaa ymmärtämään kasvatuksen ja koulutuksen prosesseja

42 Kasvatuksen historian poimintoja Johan Heinrich Peztalozzi (1700 luku) Luonnonmukaisuus, sveitsiläinen pedagogi. Pestalozzi perusti tilalleen Neuhofiin köyhien lasten kasvatuslaitoksen, jokainen oppii ja jokaisella oikeus oppimiseen Friedrich Fröbel (1700/1800 luku) - Kehittävä kasvatus ja kehittävät leikkivälineet, lastentahran isä, lapselle kasvurauha Johan Friedrich Herbart (1800 luku) - Hallinta, kasvattava opetus ja kuri, systemaattinen ja looginen kasvatustieteellinen oppirakennelma, joka rakentui etiikasta ja psykologiasta. Ellen Key (1800/1900) Uuden kodin, lastenkasvatuksen, koulun ja yhteiskunnan asianajaja. Lapsikeskeinen kasvatus Rudolf Steiner (1800) Hengentieteellinen ajattelu Frankfurtin koulukunta ja kriittinen kasvatusajattelu

43 J.A. Hollo (Hollo 1952, 53) : Kasvatuksen yleisessä käytännössä on ohjaava persoonallinen tekijä useimmiten selvästi havaittavissa. Kasvatus on ohjausta ja ulkoa päin tulevan ohjauksen tehtävä päättyy vasta sitten, kun ohjattavan ajatellaan ja toivotaan voivan kehittyä edelleen lähinnä omin neuvoin, kykenevän itseänsä opastaen valmistautumaan omiin tehtäviinsä ihmisyhteisöjen jäsenenä. Kasvatus on olemukseltaan myös historiallista, eri sukupolvien töiden ja pyrkimysten välisen jatkuvuuden yhteyden turvaamista, sivistyksen ja hengen soihdun siirtoa ajasta toiseen. Jokainen sukupolvi liittää siinä oman lukunsa kasvatuksen kirjoittamattomaan historiaan. Sivistystä ei kuvata jonkin tietyn kulttuurisisällön tai perinteen siirtämisenä vaan ennen kaikkea prosessina, jonka kautta uusi sukupolvi kehittyy inhimilliseen täyteen mittaansa