KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT

Transkriptio

1 KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT Opiskelijan nimi Maija-Kerttu Sarvas Sähköpostiosoite Opiskelumuoto 1 vuosi Helsinki Tehtävä (merkitse myös suoritusvaihtoehto A tai B) KAS 3A osa II Tehtävän tarkastaja Päiväys, jolloin tehtävä palautettu Opiskelijan kommentit tarkastajalle

2 Opetus- ja oppimiskäsitysten soveltaminen eri ikäryhmille Suunnittelin kaksi opetuskokonaisuutta, joissa kummassakin oli aiheena Verkkoidentiteetti ja yksityisyys sosiaalisessa mediassa. Linkitän opetusmateriaalin, jota käytin kummallakin kurssillani, oppimispäiväkirjaani osaamiskaniooni. Ensimmäinen ryhmä - nuoret Ensimmäinen ryhmä koostui täyttömistä vuotiaista nuorista, joille kurssi oli TE-toimiston tilaama ja pidettiin Vantaan aikuisopistolla. Kurssin nimi: Nuorten media kurssi, osa I Verkkoidentiteetti ja yksityisyys sosiaalisessa mediassa Mihin koulutukseen kurssi sisältyy: Kurssi oli yksi osa TE-toimiston Vantaan aikuisopistolta tilaamasta kokonaisuudesta työttömille nuorille suunnatusta kurssista. Mikä on koko kurssin osaamistavoite. Koko kurssin tavoite on että nuoret oppivat media taitoja, jotka edesauttaisivat heidän työn saannissa. Mitkä ovat koko koulutuksen opetusmuodot ja pedagogiset työskentely tavat. Niitä ovat luennot ja keskustelut sekä harjoitukset ja tehtävät tietokoneluokassa. Opiskelijoiden oppimisvaikeuksia ja oppimishaasteita on lähinnä motivaation puute, koska heidän on pakko osallistua kurssille (tai johonkin TE-toimiston tarjoamista kursseista). Myöskään osa ei ole edes kiinnostunut työllistymään. Yhdellä opiskelijoista oli avustaja mukana. Mutta minulle ei tarkennettu miksi ja olisiko hän tarvinnut enemmän tukea oppimisessa. TE-toimisto haastatteli kaikki kurssille osallistujat. Mutta haastattelujen sisältöä ei kerrottu minulle. Ikäryhmä osaa käyttää sosiaalista mediaa melko taitavasti. Eli heille piti saada heräämään mielenkiinto ja motivaatio, miksi opetus olisi kuitenkin kiinnostavaa. Mitä asioita on sellaisia, joita he eivät ehkä ole ajatelleet tai vielä tienneet, jotka kuitenkin vaikuttavat esimerkiksi siihen millaisen kuvan mahdollinen tuleva työnantaja saa heistä verkon kautta. Motivoin opiskelijoita kertomalle heille esimerkkejä miten ihmisen verkkoidentiteetti vaikuttaa kuvaan jonka heistä saa. Yritin myös herättää heitä miettimään, mihin kaikkeen ihmisistä kerätään tietoa sosiaalisen median palveluissa, kysymyksillä kuten esimerkiksi miksi Facebook on ilmainen käyttäjille? Lähestyin aihetta myös omien kokemusteni ja havaintojeni kautta. Kurssin alkusi en esitellyt itseäni, vaan pyysin opiskelijoita etsimään Googlen kautta mitä tietoa he löytävät minusta. Keräsimme yhdessä ylös heidän havaintonsa ja keskustelimme siitä oliko kuva oikea, tiesinkö minä mitä he tulevat löytämään ja oliko verkkoidentiteettinen sellainen kun sen toivoin olevan ja hallitsinko sitä hyvin. Tiedoissa löytyi muutama asia, joiden näkyvyyteen en suoranaisesti voinut vaikutta toinen oli vanhentunut tieto ja toinen lastani koskeva asia jonka ei olisi hyvä olla 2

3 julkinen. Pääsimme tästä pohtimaan, onko kaikki omassa hallinnassa ja mitä tehdä jos verkossa on jotain mitä ei halua sinne. Katsoimme myös yhdessä, siten että minä näytin ja oppilaat tekivät, Facebookin asetuskia. Mietimme samalla miksi mikin asetus oli ja mihin se vaikutti. Oletusarvona Facebookissa kaikki tekeminen on julkista. Käyttäjän täytyy tiedostaa tämä ensin, ennekuin osaa etsiä asetuksia, joilla muutta näkyvyyttään. Kurssilla työskenneltiin pääasiaa yhdessä asioita tehden ja pohtien. Oppilaita oli haastavaa saada mukaan keskusteluun, oletan että tämä johtui pitkälti siitä he eivät tunteneet toisia ja oli ensimmäinen kurssipäivä. Muutama oli aktiivisemmin mukana. Mutta paljon sain puhua itse, suurin osa kyllä seurasi puhettani. Opettaminen taitokoneluokissa on aina haastavaa. Koska opettajan ja oppilaiden välissä on yksi tai useampikin kone. Opettajan huomiosta kilpailee kokoajan edessä oleva tietokone ja kaikki sen palvelut ja koko maailma sosiaalisen median kautta. Halutessaan oppilaan on helppo kätkeytyä monitorin taakse tekemään omiaan. Roolini opettajan oli hyvin itsenäinen. Vantaan aikuisopisto oli sopinut kanssani mistä aiheesta puhun. Itse valmistelin sisällön ja mietin lähestymistavan. Olisin toivonut että oppilaat olisivat olleet aktiivisempi ja ryhmätyökin olisi ollut mahdollista. Kurssin muut osat toteuttaa toinen opettaja, jota en ole koskaan tavannut. Itse välitin hänelle oman tunnelmani oppilaista ja kerroin mitä asioita kävimme läpi. Kurssilla kävi myös TEtoimiston sosiaaliohjaaja, jolle minun piti raportoida oppilaiden läsnäolo kurssilla. Kerroin myös hänelle kuin opetus oli sujunut. Hän oli se henkilö, joka oli haastatellut oppilaat. Koko kurssin kannalta läheisempi yhteistyö ja mahdollinen yhteinen suunnittelu kurssin opettajien ja sosiaaliohjaajan olisi varmasti hedelmällistä ja kukin ymmärtäisi paremmin oman roolinsa ja kurssin tavoitteet. Nyt tavoitteeni oli kertoa nuorille tärkeistä asioista verkkoidentiteettistä, joka vaikuttavat heidän työn hakuun. Mutta niistä on kunkin olisi hyvä olla tietoinen muutenkin. Kurssia ei arvioida mitenkään. Tärkeämpää oli oppilaiden läsnäolo, koska se oli edellytyksenä työttömyysturvan saantiin koulutuksen aikana. Olin toivonut että olisin voinut paremmin hyödyntää kurssilla kognitiivista ja sosiokonstruktivismista oppimisnäkemystä. Opettajana olisin halunnut jäsentää tietoa, jota oppilailla oli jo aiheesta. Mutta koska en saanut ihan käsitystä mitä oppilaat jo tiesivät aiheesta, jouduin paljolti toimimaan oman olettamukseni mukaan siitä mitä he jo tiesivät. Opetusmenetelmissä olisin toivonut että oppilaat olisivat halunneet tehdä ryhmätyötä Mutta kehotuksestani huolimatta he toimivat tehtävissä itsenäisesti. Ryhmätyötä ei myöskään edesauttaneet luokan tilat, ne olivat ahtaat ja kukin istui oman koneensa ääressä. Vieressä istujaansa lukuun ottamatta, oppilaat eivät nähneet kuin muiden selät tai koneet. Jos olisin saanut ryhmätyön toimimaan ja enemmän keskustelua oppilaiden omista kokemuksista ja näkemyksistä, olisin toivonut että oppiminen olisi ollut sosiokonstruktiivista ja oppilaat olisivat oivaltaneet toistensa kokemasta ja kertomasta 3

4 asioita, jotka nyt opettajana jouduin esittämään heille enemmän humanistiseen tyyliin. Tosin yritin opettaa kertomusten ja esimerkkien avulla, jolloin oppilaille jäi tilaa oivalluksellekin. Yritin herättää heidän ajatuksiaan ja tiedon ristiriitaa esittämilläni kysymyksillä. Onnistuinko siinä en tiedä, koska aina en saanut lainakaan vastausta. Toivon että opiskelijat oppivat oivaltamalla, joko kysymyksiäni miettimällä tai kertomuksistani. Kuinka he osaavat soveltaa asioita omassa elämässään jää nähtäväksi. Toinen ryhmä vanhemmat naiset Toinen ryhmä muodostui n naisista, jotka tulvat Helsingin työväenopiston järjestämälle kurssille. Kurssin nimi on Yksityisasetukset asetukset sosiaalisessa mediassa. Kurssi oli itsenäinen kokonaisuus Helsingin työväenopiston tieteostekniikan kurssitarjonnassa. Kurssin tavoite on, että oppilaat kurssin jälkeen ymmärtävät miten ja mitä tietoa kerätään sosiaalisen median palveluissa ja siten ovat tietoisia mitä ja minne kertovat itsestään. Tavoite on myös että he osaavat asettaa omat asetuksensa siten keille ja miten he haluavat näkyä eri palveluiden kautta. Koulutuksen opetusmuoto on luento, keskustelu ja opettajan ohjauksessa tekeminen. Opetuksen haasteena on oppilaiden hatara käsitys verkkomaailmasta ja sosiaalisen median palveluista. Kaikki käsitteet eivät ole heille tuttuja ja työkalut vieraita. Yleensäkin toiminen sosiaalisen median ympäristössä on virasta ja haastavaa. Tähän varmasti vaikuttaa oppilaiden ikä ja kokemuksen vähyys sosiaalisen median palveluiden käytössä. Toisaalta tämä ikäryhmä ja etenkin ne, jotka hakeutuvat kurssille, ovat hyvin tietoisia että eivät tiedä kaikkea ja haluavat oppia hallitsemaa omaa näkyvyyttään verkossa ja sen palveluissa, jotta uskaltavat käyttää niitä. Suuri ero vanhemmilla ja nuoremmilla oppilailla on siinä kuinka paljon he ovat valmiita jakamaan tietoa itsestään muille. Nuoret jakavat hyvin luontevasti kaikenalisia asioita elämästään etenkin omalle ikäryhmälleen, heistä kuvien, kokemusten ja tapahtumien jakaminen on luontevaa. Heidän ajatusmaailmaa kuvaa Mitä siitä jos kaikki tietää et toi on mun mutsi, kaikillahan on äiti. Vanhemmat ihmiset haluavat tarkempaa kontrollia siitä mitä muut heistä tietävät, haluavat tietää kuka tietää heistä mitäkin. Ajatus on enemmänkin Mitä se muille kuuluu kenen kanssa olen naimisissa. Toki kummassakin sukupolvessa on eroja yksilöiden suhteen. Opiskelijat olivat jo motivoituneita kuulemaan aiheesta, koska he olivat tulleet vapaaehtoisesi kurssille, jopa maksoivat että saivat osallistua. Enemmän kuin motivointi haasteena oli kurssilla fokuksessa pysyminen. Aika ei riittänyt kaiken läpikäymiseen Facebookista ja sosiaalisesta mediata, vaan täyty käsitellä vain asetuksia, jotka koskivat yksityisasetuksia ja näkyvyyttä. 4

5 Kurssilla ei varsinaisesti ollut tehtäviä, vaan opettaja näytti kaikille omalta koneeltaan mistä mitäkin tehdään ja mihin se vaikuttaa. Osa oppilaista teki asioita samaan aikaan, osa seurasi opettajaa ja kokeili vasta kotona. Tälläkin kurssilla opettajan rooli oli hyvin itsenäinen. Olin keskustellut jo keväällä työväenopiston suunnitteluopettajan kanssa kurssitarjonnasta ja hän oli päättänyt mitä niistä otetaan ohjelmaan. Tämä kurssi on ollut tässä muodossa jo pari vuotta. Alunperin toive siihen tuli suunnitteluopettajalta. Kurssi on aina ollut hyvin suosittu. Itse saan kehittää ja muuttaa kurssia. Koitan pitää kurssin ajan tasalla. Sosiaalinen media kehittyy kovaa vauhtia, uusia toimintatapoja ja uhkia tulee ja käyttöliittymät muuttuvat jatkuvasti. Uusia tapoja kerätä tietoa ihmisistä kehitellään. Samoin lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti. Kurssia ei arvosteltu oppilaiden osalta mitenkään. Toiveena oli että oppilaat ovat tyytyväisiä tietoon ja taitoihin, joita kurssilla saivat. Kurssin suunnittelin ja toteutin humanistisen oppimisnäkemyksen mukaan. Tämä koska se tuntuu luontevimmalta tavalta oppilailleni, jotka tulevat työväenopiston kursseille. Heidän ikäryhmänä on tottunut koulussa humanistisiin poimiskelumenetelmiin. Olen aiemmilla kursseillani kysynyt oppilailta, mitä mieltä he olisivat toisenlaisesta opetuksesta. Ja saanut palautetta, että tämä oli hyvä tämän tyyliselle kurssille. Myös koska kurssini siellä ovat hyvin lyhyitä, 4 tuntia, en ehdi tutustumaan heihin eivätkä he toisiinsa siinä ajassa, jolloin esimerkiksi ryhmätyöt voivat vaikuttaa väkinäisiltä. Opettajan roolini oli ohjaava ja valmentava, puhuin, kerroin ja näytin kuinka asiat on tai kuin ne tehdään. Olin valmistellut materiaalin perustuen omaan tuntemukseeni ja kokemukseeni alasta, eli asiantuntemukseeni. Opetus sisälsi myös keskustelua aiheesta. Oppilaat osallistuivat keskusteluun sekä kuuntelivat opetusta. 5