PREIVIIKINLAHDEN NATURA ALUEEN HOITO- JA KÄYT- TÖSUUNNITELMA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "PREIVIIKINLAHDEN NATURA ALUEEN HOITO- JA KÄYT- TÖSUUNNITELMA"

Transkriptio

1 1 PREIVIIKINLAHDEN NATURA ALUEEN HOITO- JA KÄYT- TÖSUUNNITELMA LAUSUNTOVERSIO Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

2 2 SISÄLLYS TAUSTAA JA NYKYTILANNE JOHDANTO SUUNNITTELUHANKKEEN KUVAUS LUONTO JA HISTORIA Sijainti, suojelutilanne ja maanomistus Tietolähteet Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Linnustoselvitykset Hydrologinen ja veden laadun seuranta Muut luontoselvitykset ja alueelle tehdyt suunnitelmat Kehityshistoria Luonnonolot Veden laatu ja tila Kasvillisuus Rantametsät Muut ranta-alueet Saaret Vesikasvillisuus Enäjärvi Linnusto Pesivästä lajistosta Kevätaikainen muuttava linnusto Syysmuutonaikaiset levähtäjät Muut kuin Naturan perusteena olevat lajit Vuoden 2010 linnustoselvitykset Yhteenveto linnustosta Nisäkkäät Muut lajit Suojeltavat lajit ja luontotyypit Lintudirektiivin lajit ja säännölliset muuttolinnut Luontodirektiivin luontotyypit ja liitteen II lajit Luontodirektiivin liitteen IV lajit Uhanalaiset lajit Nykyinen maankäyttö Asutus, rakennus- ja kaavatilanne Virkistyskäyttö Matkailu ja rantalomailu Lintu- ja luontoharrastus sekä retkeilykäyttö Kalastus, veneily ja vesillä liikkuminen Metsästys Muu käyttö Luonnon hoito... 56

3 Rantaniityt Enäjärvi Saaret Alueen tärkeimmät arvot ja suojelun uhkatekijät HOIDON JA KÄYTÖN SUUNNITELMA HOIDON JA KÄYTÖN TAVOITTEET MAANKÄYTÖN VYÖHYKKEET LUONNON KUNNOSTUS, HOITO JA LAJISTON SUOJELU Luonnontilan säilyttäminen ja palauttaminen Ruovikot Metsät Avoimet rantaniityt Dyynit Rantametsät Saaret ja lintuluodot Maa- ja rakennuslailla toteutettavat saaret Luonnonsuojelulailla toteutettavat saaret Muut kunnostus- ja hoitotoimenpiteet Hoitomenetelmistä Niitto Laidunnus Raivaukset, ojien täyttötyöt ja rantojen muokkaus Lajiston suojelu KULTTUURIARVOJEN SUOJELU LUONNON KÄYTTÖ Retkeily Metsästys Tutkimustoiminta ja aktiivinen suojelutyö Kalastus Veneily ja vesillä liikkuminen Matkailun yritystoiminta Luonto-opastus ja opetus TUTKIMUS JA SEURANTA TOIMENPIDESUUNNITELMAT KUSTANNUKSET JA RESURSSIT SUUNNITELTUJEN TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET Vaikutusten arviointi, tarve ja perusteet Vaikutukset luontoon ja Naturan perusteena oleviin arvoihin Naturan perusteena olevat luontotyypit ja lajit Uhanalaiset lajit Yhteenveto

4 Taloudellis-sosiaaliset vaikutukset SUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI JA PÄIVITYS LÄHTEET LIITTEET LIITE I. Preiviikinlahden luontotyypit Metsähallituksen alueilta.

5 1 TAUSTAA JA NYKYTILANNE 1 JOHDANTO Preiviikinlahti on Satakunnassa, Porin kaupungissa sijaitseva laaja ja matala merenlahti, joka on erittäin merkittävä alue sekä luontoarvoiltaan että virkistyskäyttökohteena. Alue on maamme tärkeimpiä linnustonsuojelualueita ja siellä esiintyy monia harvinaisia luontotyyppejä, jotka pääosin liittyvät meillä harvinaiseen dyyniluontoon sekä maankohoamisrannan kehitykseen. Yyterin hiekkarannat ovat pohjoismaiden pisimmät, ja rannan dyynialue on laajuutensa vuoksi arvokas. Lahti on Etelä-Suomen tärkein kosteikkolinnuston sulkasadon aikainen kerääntymisalue ja muutonaikainen levähdysalue sekä myös erittäin tärkeä lintujen pesimäalue. Alueen rantaniityt ovat on äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin (Calidris alpina schinzii) viimeisiä pesimäalueita Suomessa. Alueella on erittäin tärkeä merkitys myös monipuolisena virkistyskäyttökohteena. Yyterin hiekkarannoilla käy vuosittain tuhansia kävijöitä ja alueella on tärkeä merkitys myös valtakunnallisena lintu- ja luontoharrastuskohteena. Euroopan yhteisön Natura verkostoon Preiviikinlahden alue kuuluu kokonaisuudessaan (FI020080) luontodirektiivin mukaisena, yhteisön tärkeänä pitämänä SCIalueena (Sites of Community Importance). Pääosa merenlahdesta mukaanlukien lahden länsiosien saaristo sekä Enäjärvi (FI ) kuuluvat Natura-verkostoon sekä SCIalueena että lintudirektiivin mukaisena linnuston erityissuojelualueena eli SPA-alueena (Special Protection Area). SPA-alueen ulkopuolelle jäävät Preiviikinlahden pohjoisosassa sijaitsevat Yyterinsannat ja Herrainpäivien niemi. Natura-alueen kokonaispinta-ala on 5552 ha. Maata ja vettä alueella omistavat valtion lisäksi myös yksityiset maanomistajat. Valtion maiden hallinta kuuluu kirjoitushetkellä Metsähallitukselle. Vuoden 2011 loppuun mennessä 10 % Natura-alueesta oli perustettu yksityisiksi luonnonsuojelualueiksi ja 17% hankittu valtiolle. Preiviikinlahden alue on luokiteltu myös kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi (IBA, Important Bird Area). Osa Natura-alueesta kuuluu kansainvälisesti arvokkaana kohteena myös valtioneuvoston vuonna 1982 vahvistamaan valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan (Lintuvesityöryhmä 1981). Lisäksi Preiviikinlahti kuuluu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Project Mar -ohjelmaan sekä Pohjoismaiseen biotooppien suojeluohjelmaan (Porin ympäristönsuojelulautakunta 1988). Lahden pohjoisrannat on luokiteltu osaksi valtakunnallisesti arvokasta maisemakokonaisuutta (Mattila 1996). Naturaalueesta noin puolet kuuluu vahvistetun seutukaavan SL-alueeseen. Vaikka alueen luontoarvojen merkitys on tunnustettu monessa suojeluohjelmassa tai maankäytön varauksissa, alueen luontoarvojen säilyttämiseksi ei ole ollut yksityiskohtaista ja kattavaa arviointia tai suunnitelmaa. Tämän hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on arvioida ja ohjata alueen maankäyttöä alueen luontoarvojen turvaamiseksi. Perustettujen suojelualueiden osalta se arvioi toteutettuja ratkaisuja ja ohjaa alueiden

6 2 hoitoa, jota ei yleensä rauhoitusmääräyksissä ole tarkasti esitetty. Perustamattomien, erityisesti valtion maiden osalta se ohjaa alueen rauhoitusmääräysten sisältöä. Suunnitelman tavoitteena on ollut tunnistaa alueen luontoarvot ja niihin vaikuttavat tekijät sekä arvioida mahdolliset uhkatekijät ja käytön aiheuttamat ristiriidat. Suunnitelma on tehty ns. osallistavana suunnitteluna, ja suunnitelmassa on pyritty arvioimaan ja esittämään mahdollisimman laajasti hyväksytyt toimenpiteet alueen luontoarvojen turvaamiseksi. Arvioinnissa ja suunnittelussa on ollut tavoitteena ottaa huomioon myös alueen merkitys virkistyskäyttökohteena Natura 2000-alueen luonnonarvojen suotuisan suojelun tason säilyminen huomioiden.. 2 SUUNNITTELUHANKKEEN KUVAUS Preiviikinlahden hoito- ja käyttösuunnittelun käynnistämiseksi järjestettiin avoin yleisötilaisuus Porissa Kokouksesta tiedotettiin hankeen Internet-sivuilla ja kuntien ilmoitustauluilla. Tilaisuudessa evästettiin osallistujia edustajien valitsemiseksi suunnittelua tekevään työryhmään. Eri käyttäjäryhmät valitsivat omat edustajansa tai esittivät ryhmän jäseniksi henkilöitä, jotka tuntevat alueen ja sen käyttöön liittyvät asiat hyvin. Preiviikinlahden suunnitteluryhmään ovat kuuluneet: Esko Gustafsson (pj.) Varsinais-Suomen ELY-keskus Tapio Aalto (siht.) asti Varsinais-Suomen ELY-keskus Tommi Lievonen (siht alkaen Varsinais-Suomen ELY-keskus Jouko Högmander Metsähallitus Erkki Lundgren Enäjärvi-Metsämaan pienkiinteistöyhdistys ry. Tapio Vanhakartano Maataloustuottajat/Porin seudun yhdistys Esa Sulameri Mäntyluoto-Kaanaa Pienkiinteistöyhdistys ry. Heli Nukki / Heimo Salminen Porin kaupunki, kaupunkisuunnittelu Seppo Salonen Porin kaupunki, ympäristötoimisto Sami Luoma Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ritva Hellman Porin Seudun Matkailu Oy Martti Uusitalo Preiviikin Erämiehet varalla Timo Kesti Seppo Elonen Preiviikin kalastajainseura ry. Raimo Kaarros Preiviikin Kiri/veneilijät Kari Rantala Preiviikin nuorisoseura Esa J. Anttila Preiviikinlahden yhteistyöryhmä Juha Selin Riitasaranlahti/maanomistajat Reima Laaja Satakunnan Riistanhoitopiiri varalla Mauri Krusberg Työryhmä kokoontui kaikkiaan 3 kertaa. Lisäksi suunnittelussa asioitiin kirjein, puhelimitse, sähköpostilla ja pitämällä kokouksia eri sidosryhmien edustajien kanssa. Suunnitelma esiteltiin yleisölle x.x.xxxx Porissa. Hoito- ja käyttösuunnitelmaehdotuksesta antoivat lausunnon xxxx.

7 3 3 LUONTO JA HISTORIA 3.1 Sijainti, suojelutilanne ja maanomistus Preiviikinlahden Natura-alue sijaitsee Satakunnassa Porin kaupungin alueella n. 10 km Porin keskustasta länsiluoteeseen. Rajaus kattaa koko laajan, matalan merenlahden, ja Natura-alueeseen kuuluu myös Preiviikinlahden pohjoispuolella keskellä Yyterinniemeä sijaitseva Enäjärvi. Lahden pohjoisrannalla ja lahdenpohjukassa Natura-alueeseen sisältyy laajoja ranta-alueita, mukaan lukien Yyterin dyynialue ja Herrainpäivien niemi. Lahden etelärannat Kuuminaistenniemellä sen sijaan ovat pääasiassa Natura-rajauksen ulkopuolella, mutta arvokas Kuuminaisten saaristo on osa Natura-aluetta. Pääosa Preiviikinlahdesta kuuluu Euroopan yhteisön Natura verkostoon sekä luontodirektiivin (neuvoston direktiivi 92/43/ETY) että lintudirektiivin (79/409/ETY) perusteella. Lahti on kokonaisuudessaan luontodirektiivin mukainen ns. SCI-alue (Sites of Community Importance) ja pohjoisinta osaa, Yyterinsantoja ja Herrainpäiviä lukuun ottamatta myös linnuston erityissuojelualue eli SPA-alue (Special Protection Area) (valtioneuvoston päätös ). Naturaverkostoon liittyen alueen itäosa, Isosanta- Sannannokka, Enäjärvi, Herrainpäivät, Keisarinpankki, Yyterinsantojen ranta-alue ja osa saarista ja luodoista suojellaan luonnonsuojelulailla eli alueista perustetaan luonnonsuojelualueita. Muu osa kohteesta toteutetaan rakennuslailla/-kaavalla ja vesilailla

8 Kuva 1. Preiviikinlahden Natura-alueen toteutusprofiilit, SCI ja SPA. Vihreällä alue, jossa molemmat. 4

9 5 Kuva 2. Preiviikinlahden alueen toteutustavat. Natura-alueen maa- ja vesialueista noin 970 ha on valtion omistuksessa ja näiden alueiden hallinta kuuluu Metsähallitukselle. Valtion maista ei toistaiseksi ole perustettu luonnonsuojelualueita. Noin 570 ha on perustettu yksityisiksi suojelualueiksi ja vielä toteuttamatta on yli 4000 ha. Taulukko 1. Toteutustilanne Preiviikinlahdella Totutustapa Tilanne , hehtaaria Toteutumaton Valtion omistus YSA Kaikki yhteensä luonnonsuojelulaki rakennuslaki, vesilaki Yhteensä

10 Kuva 3. Preiviikinlahden alueen toteutustilanne. 6

11 7 Enäjärvi, Preiviikinlahden pohjukka ja Ooviiki sekä Munakarilta Leveäkarille ulottuva vyöhyke, joka sisältää Yyterin lietteet ja Riitsaranlahden, kuuluvat lintuvesiensuojeluohjelmaan. Koko Preiviikinlahden pohjoisranta Mäntyluodosta Etelärantaan kuuluu arvokkaiden maisemakokonaisuuksien suojeluohjelmaan. Preiviikinlahti on luokiteltu kansainvälisesti tärkeäksi lintualueeksi myös ns. IBAkriteeristön pohjalta. IBA (Important Bird Area) on kansainvälinen lintutieteellisten yhdistysten ja organisaatioiden yhteinen kosteikkojen suojeluhanke, josta vastaa BirdLife International. Preiviikinlahden Natura-alue sisältyy laajempaan Pori archipelago and wetlands kokonaisuuteen (IBA-kohde FI083), jolla IBA-kriteerit täyttyvät useiden pesivien ja muuttoaikana levähtävien lintulajien yksilömäärien osalta. 3.2 Tietolähteet Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Preiviikinlahti Vuonna 1985 julkaistiin kattava kasvillisuusselvitys Preiviikinlahden alueesta (Kalinainen 1985). Selvityksen tutkimusalue vastaa sekä luonto- että lintudirektiivin perusteella suojeltua osaa Natura-alueesta Enäjärveä lukuun ottamatta. Vuonna 1995 tehtiin luontoselvitys Meri-Porin osayleiskaava-alueella (Mattila 1996). Selvitys kattoi suurimman osan Preiviikinlahden alueesta saaria lukuunottamatta. Selvityksessä käytettiin avainbiotooppikartoitusta, jossa huomio kiinnitettiin kasvupaikkaan ja sen laatuun lajimäärityksen jäädessä yleispiirteisemmäksi. Preiviikinlahden vesikasvillisuudesta tehtiin selvitys vuonna 2003 (Vahteri 2004). Natura-alueella sijaitsevat tutkimuksessa kartoitettavat linjat sijaitsivat Outoorin pohjoispuolella, Munakarin lounaispuolella ja Herrainpäivien niemenkärjen etelä- ja luoteispuolella. Preiviikinlahden vesikasvillisuutta kartoitettiin myös vuonna 2004 Yyterilahden rehevöitymisselvityksessä (Sinkkonen 2005). Vuonna 2007 Riitsaranlahden hoitoalueella tehtiin kasvillisuuden linjaseuranta tarkoituksena dokumentoida alueen kasvillisuus ennen hoitotoimien alkua. Vuosina 2008 ja 2009 alueen luontotyyppitietoja päivitettiin maastokäynnein Metsähallituksen töinä. Metsähallitus teki vuonna 2012 yhteenvedon Yyterinniemen Preiviikinlahden alue rantaniittyjen luonnontilasta ja hoidoista (Metsähallitus 2012). Kokemäenjoki-Life -projektin työnä tehtiin selvitys Yyterin Naturaluontotyypeistä sekä dyynien tilasta ja niiden hoitotarpeista (Nylén 2008). Enäjärvi Vuonna 1983 julkaistiin kattava kasvillisuusselvitys Enäjärven kasvillisuudesta (Kalinainen 1983). Seuraava selvitys Enäjärven kasvillisuudesta tehtiin vuonna 2001 (Sjöholm 2001) ja Enäjärven Natura-luontotyypit kartoitettiin Metsähallituksen toimesta vuonna 2003 (Metsähallitus 2003).

12 Linnustoselvitykset Ensimmäinen Preiviikinlahtea koskenut linnustoselvitys on julkaistu vuonna 1927 (Suomalainen 1927). Erikssonin (1984) mukaan Yyterin alueella tehdyistä lintuhavainnosta on julkaistu vuosiraportit Satakunnan linnut -lehdessä vuosina 1974, 1975 sekä Preiviikinlahden pohjukan linnustosta julkaistiin katsaus vuonna 1986 (Lampolahti & Lampolahti 1986). Porin rantaniittyjen linnustoa ja sen muutoksia on selvitetty moneen otteeseen. Vuonna 1975 (Salo & Soikkeli 1975) julkaistiin selvitys niittyjen linnuston rakenteen muutoksista vuosien 1960 ja 1975 välillä. Leveäkarin ja Etelärannan niittylinnustosta ja sen muutoksista laidunnuksen alettua tehtiin selvitys vuonna 1984 (Salo 1984). Lisäksi Porin rannikon niittylinnustosta on tehty selvitykset vuosina 1988 ja 1991 (Jutila 1988, Nuotio 1992b). Kumpaankin selvitykseen kuului Preiviikinlahden alueesta Preiviikinlahden pohjukan alueet, Eteläranta, Riitsalanlahti ja Yyterin niittyalue. Vuonna 1998 (Salo & Nuotio 1998) julkaistiin selvitys Kokemäenjoensuiston ja Preiviikinlahden rantaniittyjen linnustosta vuosina Vuonna 1994 julkaistiin selvitys vuosina Porin saaristossa havaituista linnuista (Erkkilä & Jutila 1994). Tutkimusalueeseen kuului lähes kaikki Preiviikinlahden Natura-alueeseen sisältyvät saaret. Vuonna 2004 julkaistiin selvitys Merikarvian ja Porin Natura-verkostoon kuuluvien ulkosaaristoalueiden linnustosta (Nuotio 2004). Tähän selvitykseen sisältyivät myös Preiviikin lahden ulkosaaret. Preiviikin alueelta tehtiin selvitys myös vuonna 2005 (Siivonen 2005), Preiviikinlahden Naturaan kuuluvan manneralueen linnuista. Vuonna 2007 tehtiin Kokemäenjoki-Life hankkeeseen liittyvä selvitys Preiviikinlahden linnustosta tulevien hoitotöiden vaikutusten arviointia varten (Kallio & Lindberg 2007). Selvityksen tutkimuskohteina olivat Riitsalanlahti ja Yyterinranta. Yksittäisiä lajeja käsitteleviä tutkimuksia on Preiviikinlahden alueella tehty tyllistä (Soikkeli & Kaukola 1967), sirreistä ja jänkäsirriäisestä (Eriksson 1984) sekä ainoastaan etelänsuosirristä (Soikkeli 1964, Perttula & Soikkeli 1988). Vuonna 2005 tehtiin myös alueella linnustoselvitys (Siivonen 2005). Porin lintutieteellisen yhdistyksen jäsenlehteä Satakunnan linnut on julkaistu vuodesta 1970 alkaen. Lehdessä julkaistaan jatkuvasti artikkeleita, joissa kootaan yhteen koko Satakunnan alueella tehtyjä havaintoja ja julkaistaan yhteenvetoja mm. kevät- ja syysmuutoista Satakunnassa sekä kesä- ja talvihavaintokatsauksia. Tuorein tässä käytetty selvitys on tehtiin Kokemäenjoki LIFE hankkeessa vuonna 2010 (Kokemäenjoki LIFE 2010a). Enäjärvi Vuonna 1988 Porin kaupunki teetti kattavan selvityksen Enäjärven linnustosta (Lampolahti ym. 1988). Seuraava selvitys Enäjärven alueen linnustosta tehtiin vuonna 2001 (Rämä ym. 2003). Enäjärven linnustosta tehtiin selvitys vuonna 2007 (Solala 2008) osana Kokemäenjoki-Life -hanketta.

13 9 Vuonna 2008 Kokemäenjoki LIFE hanke tilasi Porin lintutieteelliseltä yhdistykseltä havaintoyhteenvetoselvityksen, joka koski sekä Enäjärveä että Preiviikinlahtea. Viimeisin tässä käytetty Enäjärveä koskeva selvitys tehtiin Kokemäenjoki LIFE hankkeessa 2010 (Kokemäenjoki LIFE 2010b) Hydrologinen ja veden laadun seuranta Porin merialueen tilaa on seurattu 1960-luvulta lähtien. Kokemäenjoen varrella ja Porin rannikolla on 19 toimijaa (teollisuutta, kuntia), joilla on ympäristölupiensa kautta velvoite seurata toimintansa vesistövaikutuksia Kokemäenjoessa ja Porin edustalla. Toimijat toteuttavat tarkkailuvelvoitteensa yhteisesti, ns. yhteistarkkailuna. Näitä velvoitetarkkailuja valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskus. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry on laatinut erillisen Kokemäenjoen ja Porin edustan merialueen yhteistarkkailuohjelman (Perälä, H., valkama, J. ja Paakkinen, M. 2010), jonka ELY-keskus on hyväksynyt Siinä määritellään näytepisteet ja havaintoajankohdat erikseen veden laadun seurannan, rehevyystarkkailun, sedimentin haitta-ainetarkkailun, pohjaeläintarkkailun sekä kasvillisuuden ja Natura-alueiden seurantatarkkailuiden osalta. Porin merialueen tarkkailuvelvollisten tahojen kesken käynnistettiin yhteistarkkailu vuonna Preiviikinlahden Natura-alueella sijaitsee vuoden 2010 ohjelman mukaan kolme vedenlaadun tarkkailupistettä. Enäjärven osalta ei nykytilanteessa ole tarkkailuja käynnissä. Varsinais-Suomen ELY-keskus seuraa myös itsenäisesti Kokemäenjoen laatua useista pisteistä, jotka eivät sijaitse Natura-alueella Muut luontoselvitykset ja alueelle tehdyt suunnitelmat Satakunnan alueella on tehty luonnonsuojeluselvityksiä seutukaavaa varten yhteensä neljä kappaletta. Selvitykset ovat vuosilta 1969, 1976, 1984 ja (Hakila 2000). Selvityksissä on kuvattu kohteita Preiviikinlahden alueella, kohteilla tapahtuneita muutoksia, kohteiden suojeluarvoa, luontotyyppejä ja lajistoa kunkin selvityksen aikana (Kalinainen & Hakila 1985, Hakila 2000). Alueen selkärangattomista on myös tehty joitakin selvityksiä. Vuonna 1999 julkaistiin selvitys sekä Yyterinniemen rantaniittyjen maakiitäjäisistä (Saarinen 1999) että perhosista (Huusko & Korpela 1999). Vuonna 2002 julkaistiin pro gradu -tutkielmaan liittyvä raportti kimalaislajistosta Yyterinniemen niityillä Mäntyniemessä ja Etelärannalla (Salminen 2002). Vuonna 2009 julkaistiin osana Kokemäenjoki-Life -hanketta selvitys Preiviikinlahden sudenkorennoista (Luoma 2008). Selvityksen ensisijainen tarkoitus oli saada tietoon alueella mahdollisesti esiintyvät uhanalais- ja direktiivilajit. Kansallinen kaupunkipuisto perustettiin Poriin vuonna Vuonna 2010 joulukuussa käynnistyneessä Kansalliset puistot hankkeessa (kesto 14 kk) suunniteltiin ja toteutettiin erilaisia toimenpiteitä, joilla pyrittiin lisäämään Porin kulttuuri- ja luonnonympäristön viihtyisyyttä, toimimista oppimisympäristöinä sekä edellytyksiä tutustua niihin kestävällä tavalla. Hankkeessa suunniteltiin mm. Yyterin lietteiden alueelle retkeilyreittiä ja rakenteita. Projektin rahoitti yhdessä Porin kaupungin kanssa Euroopan unionin Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Porin kaupunki suunnittelee kansalliset

14 10 kaupunkipuistot -alueidensa jatkoa siten, että alueet tukisivat mahdollisimman hyvin tuoretta Selkämeren kansallispuistoa. Porin kaupunki käynnisti vuoden 2012 alkupuolella Yyterinniemi luontopalveluiden kehittäminen hankkeen. Projektissa toteutetaan ja jatketaan Kansalliset puistot - hankkeessa tehtyjä suunnitelmia Yyterinniemen ja Porin kaupungin Selkämeren kansallispuistoon linkittyvien alueiden kehittämiseksi luonnonsuojelun ja luontomatkailun näkökulmasta. Projekti alkoi ja kestää vuoden 2013 loppuun. Hanketta rahoittaa ELY-keskus. Omarahoituksesta vastaa Porin kaupungin ympäristövirasto ja Metsähallitus. Projektissa toteutetaan uusi luontoreitti yhdistämään Yyterin hiekkojen alue niin ikään luonnonarvoistaan tunnettuihin Yyterin lietteisiin ja Huhtalan alueeseen. Luontopolku varustetaan tarvittavilta osin siltarakenteilla niin, että vettyvilläkin alueilla on mahdollista liikkua. Kulun ohjaamisella vähennetään luontoon kohdistuvaa kulumista ja häirintää. Lisäksi alueelle suunnitellaan ja toteutetaan luontotorni ja luontolavoja. Luontopolun yhteyteen tuotetaan alueen luonnonarvoihin sidottu ympäristökasvatusmateriaali. Projektissa tehdään myös suunnitelma Yyterin dyynien kehittymisen ja muutoksien seuraamiseksi sekä aloitetaan seuranta. Seurannalla kerätään tärkeää tietoa dyynien tilasta, niiden kehittymisestä ja saadaan arvokasta dataa esimerkiksi dyynien ennallistamisen suunnittelemiseen. 3.3 Kehityshistoria Yyterinniemi kuuluu Koski TL:stä alkavaan ja mm. Säkylän ja Harjavallan kautta kulkevaan harjujaksoon, joka jatkuu Yyteristä merenalaisena edelleen luoteeseen (Nylen 2008). Yyterinniemi on muodostunut tasaisen, harjumuodostelmasta peräisin olevan hiekkakivipatjan päälle (Mattila 2006). Lisäksi Kokemäenjoki purkautui aiemmin osaksi myös Preiviikinlahteen tuoden mukanaan hienojakoista savipitoista sedimenttiainesta ja tasoittaen aluetta entisestään (Kalinainen 1985). Yyterin santojen alue on muodostunut 1700-luvulla, jolloin ensin muodostui matala särkkä ja sen jälkeen varsinaiset dyynit (Mattila 2006). Edelleen alue on osittain aktiivinen lentohiekka-alue. Nykyisin dyynialueen pituus on noin 3 kilometriä ja pinta-ala hieman alle 4 neliökilometriä (Nylen 2008). Kyläsaarta ja Yyterinniemeä erotti salmi vielä 1700-luvun alussa. Salmen umpeuduttua molemmista päistään muodostui Enäjärvi. Vuonna 1848 syvennettiin Enäjärvestä mereen laskevaa Moskerinojaa järven vedenpinnan laskemiseksi ja siten laidun- ja viljelyalan lisäämiseksi. (Mattila 1996.) Preiviikinlahden rannat ovat alavia maankohoamisrantoja, ja yhdessä aikoinaan vuosikymmeniä jatkuneen rantaniittyjen laidunnuksen kanssa tämä muovasi alueesta ainutlaatuisen. Laidunnus ja rantamaiden hyödyntäminen on kuitenkin maatalouden muutosten myötä vähentynyt tai loppunut monin paikoin, ja tämän vaikutus yhdessä maan kohoamisen sekä ravinteiden lisääntymisen kanssa on ollut rantojen kohdalla dramaat-

15 11 tinen. Vain paikoin on enää nähtävissä alkuperäistä niittyä ruovikon vallatessa alaa. Nuotion (1992) mukaan 1960-luvun alussa Preiviikinlahtea kiersi Ooviikista Munakarin säikkään saakka lähes katkeamaton niittykaistale, josta osa oli laidunmaata ja osa luonnontilaista luhtarantaa. Laidunnuksen loputtua 1960-luvulla rannoille kasvoi kymmenessä vuodessa yhtenäinen järviruokokaistale. Poikkeuksena tästä oli Leveäkari, jossa laidunnus jatkui 1970-luvulle. Nuotion mukaan Etelärannan niittyjä ryhdyttiin kunnostamaan vuonna 1990 hankkimalla alueelle laiduneläimiä ja poistamalla järviruokokasvustoa. Yyterin alueella on harrastettu matkailua jo noin sadan vuoden ajan. Tämä on vaikuttanut merkittävästi erityisesti alueen dyyniluontoon ja sen kehittymiseen (ks. luku x.x). Teollistuminen on vaikuttanut Preiviikinlahdenkin alueeseen ja 1980-luvuilla Yyterin ranta-alueella havaittiin kasvillisuusmuutoksia, joiden syyksi arveltiin teollisuuden jätevesipäästöjä (Sinkkonen 2005) luvulla Kemira Pigments Oy:n purkupaikan luona vedessä mitattiin alhaisia ph-arvoja ja huomattavan korkeita rautapitoisuuksia luvulla matalia ph-arvoja ei enää havaittu ja 2000-luvulla rautapitoisuus on laskenut lähes normaalille tasolle (Perälä 2008). 3.4 Luonnonolot Preiviikinlahti on Selkämeren lahti, jota ympäröivät Yyterinniemi ja Kuuminaistenniemi. Lahtea reunustaa meren puolella pieni saarialue, mutta saarista huolimatta lahti on melko avoin ja varsin mereinen. Alue kuuluu laajaan ja alavaan Satakunnan jotuniseen hiekkakivialueeseen. Kallioperää peittävät Säkylän-Virttaankankaan harjuun kuuluvat hiekkakerrostumat, jotka jatkuvat Yyterinniemellä merenalaisena muodostumana Selkämereen. Keskivedenpintaan nähden maa kohoaa tällä alueella nykyään noin 5-6 mm vuodessa. Merenpohja on monin paikoin matala ja loiva, joten rannan siirtyminen on erittäin nopeaa, mikä vaikuttaa mm. dyynien kehittymiseen ja kasvillisuuden sukkessioon Lahden syvyys on arvioitu 1980-luvun puolivälissä (Kalinainen 1985) olevan ulkoosissa noin 10 metriä, keskiosissa 5-8 metriä ja sisäosissa vain 2-4 metriä ja lisäksi lahden pohjukassa satojen hehtaarien laajuisen vesialueen olevan alle metrin syvyinen. Alueen pohjoisosissa Yyterinsannoilla on runsaasti edustavia rantadyynejä, rantavalleja ja niiden yhdistelmiä. Alue on yksi harvoista paikoista Suomessa, jossa on nähtävissä kaikki dyynikehityksen vaiheet. Yyterinsantojen korkein dyyni, jonka korkein kohta on Keisarinpankki, kohoaa 20 metrin korkeuteen. Herrainpäivät on moreeni- ja kalliopohjainen, osaksi hietainen niemi santojen pohjoispuolella. Hiekkaranta jatkuu Yyterin lietteinä eli liettyneenä matalikkona vielä noin kolme kilometriä Munakarin särkältä etelään. Preiviikinlahden perukka on varsin matala ja ruovikoitunut hietapohjainen merenlahti. Riitsaranlahti on pieni osalahti, joka on hiljalleen kuroutumassa irti merestä. Rannoilla on monin paikoin tervaleppävyöhyke, joka on syntynyt maan kohotessa. Preiviikinlahtea kiertävillä maankohoamisrannoilla sukkessio on nopeaa ja kasvillisuudessa on nähtävissä selvää vyöhykkeisyyttä. Ruovikoituneiden rantojen takaa löytyy monin pai-

16 12 koin niittyalueita, jotka sitten vaihettuvat vähitellen rantametsiin, lehtoihin, pajuviitoihin tai kangasmetsiin. Osaa ranta-alueista hoidetaan laiduntamalla tai niitoin/ruovikkoa murskaten, mikä on paikoin ylläpitänyt avoimia niittymäisiä ranta-alueita. Natura-alueen rajaus kattaa monessa paikassa vain kapean kaistaleen rannan maa-aluetta ja siksi maankohoamisrannan kehitysvaiheet jatkuvat joissain kohdin vielä rajauksen ulkopuolella. Alueeseen kuuluvista saarista useimmat ovat pitkulaisesti suuntautuneita moreeniselänteitä, joiden aineksen aallokko on lajitellut. Puolivälinkari on pääasiassa katajanummea, Harmaat puuttomia tai vähäpuustoisia lintusaaria ja Puskuurinkari vähäkivikkoinen lintukari. Outoorin saariryhmän Kallioluoto on diabaasisaari, josta löytyy myös luonnontilainen hiekkaranta. Kaiken kaikkiaan saarista löytyy sekä kuusikkoa, männikköä, lehtoa että suota. Kalinaisen (1983) mukaan Enäjärvi on matala sokkeloinen vitajärvi rantaluhtineen. Vesialueen pinta-ala oli vuonna ,5 ha ja syvyys kuivan kesän jäljiltä paikoin vain muutamia kymmeniä senttejä. Vuoteen 1975 asti järveen laski Pihlavan alueen yli 4000 asukkaan jätevedet. Järven luoteispäässä sijaitsevalta Rieskalan asuntoalueelta johdettiin järveen jätevesiä vielä vuonna (Enärvitoimikunta 1983) Yyterinniemellä on paljon ihmistoimintaa. Se on sijoittunut nauhamaisesti läpi koko niemen. Niemen kärjessä Mäntyluodossa toimii sahatavarasatama, johon johtavat tie- ja rautatieyhteydet läpi Yyterinniemen. Näiden varteen on sijoittunut teollisuutta ja asutusta koko niemen matkalle. Yyterin puolella asutuksen keskukseksi on muodostunut Kaanaan alue silloisen Kemiran (nykyisin Sachtleben Pigments Oy) teollisuuden myötä. Yyterin ranta-alueilla on monipuolisesti luonto-, virkistys-, retkeily-, loma- ja matkailutoimintoja. Kuminaistenniemen puolella asutus on selkeästi hajanaisempaa rantaasutusta kun taas Preiviikinlahden perällä asutus on keskittynyt kahteen taajamaan, Paarnooriin ja Preiviikiin, joissa on asukkaita yhteensä noin 600 (Mäkelä 1999). Enäjärvellä asutusta on ympäri koko järven ja maantie sivuaa järven länsilaitaa Veden laatu ja tila Selkämeri oli vielä aiemmin melko niukkaravinteinen merialue mutta 1990-luvun loppupuoliskolla on Selkämerelläkin havaittu perustuotannon lisääntymistä (Porin ympäristönsuojelulautakunta 1988). Kuitenkin esimerkiksi kesällä 2007 Preiviikinlahden vesi oli rehevyysluokituksen mukaan lähellä karua merivettä. Veden laatu koko Preiviikinlahdella on luokiteltu hyväksi. Vesi on pääasiassa kirkasta, mutta mataluuden vuoksi myös ajoittain sameampaa. Kokemäenjoen vaikutus Preiviikinlahteen on hyvin vähäinen virtausten kulkiessa Porin edustalla pohjoiseen. Meren suolapitoisuus Preiviikinlahdella on 5-6 promillea. (Perälä 2008). Enäjärvi on on suuruudeltaan noin 45 ha suuruinen rehevä Porin Yyterinniemen keskellä, Mäntyluodontien varrella. Enäjärvi laskee Preiviikinlahteen. Varsinaisia vedenlaatuseurantoja ei Enäjärvellä toteuteta, tiedot veden laadusta ovat hajanaisia.

17 Kasvillisuus Rantametsät Alueen rantametsien luonteeseen vaikuttaa maankohoaminen sekä siitä aiheutuva kehitys, osa metsistä on luonteeltaan lehtomaisia. Herrainpäivien niemessä esiintyy tervaleppälehtoa, joka vaihettuu vanhaan mustikkatyypin kuusimetsään sekä korkeammalle niemen keskiosiin edettäessä lehtomaisen kankaan kautta tuoreeksi mustikkatyypin kankaaksi. Myös Herrainpäivien lahdessa venevalkaman ja Yyterin hiekkarannan välisellä alueella esiintyy sekä tervaleppä- että saniaislehtoa. Suuri osa Yyterinsantojen alueesta on metsittynyttä dyynialuetta, joissa metsä on harvaa, mäntyvaltaista ja aluskasvillisuudessa vallitsevat paahteiset lajit, kuten metsälauha (Deschampsia flexuosa), jäkälät ja varvut. Yyterin santojen keskiosassa, uimarannan ja Lomakylän välissä, korkeimman dyynin suojan puolella kasvaa poikkeuksellisen rehevää lehtokasvillisuutta ja sen takana sara- ja lehtipuuvaltaisia avo-, pensaikko- ja metsäluhtia sekä lopulta lehtimetsää. Munakarin särkän eteläpuolella kasvaa melko lähellä rantaa harjanteilla tai kuivemmissa painanteissa kosteaa lehtimetsää ja kauempana rannasta havumetsää. Hathurunojan suun ja Lankoorinnokan välisellä alueella rantametsän uloimman, Naturaalueeseen kuuluvan osan muodostaa tervaleppävyöhyke, ja myös Riitsaranlahtea kiertää niittyjen ja ruovikoiden takana tervaleppävyöhyke. Ooviikin lahden rannalla Preiviikin koulun lähellä sijaitsee myös lehtoalue. Enäjärven rantametsät vaihtelevat moreenimaiden tuoreen ja lehtomaisen kankaan havumetsistä alavien maiden tervaleppälehtoihin ja -korpiin. Yhtenä arvokkaimpana alueena voidaan pitää järven länsipään tervaleppäkorpea Muut ranta-alueet Rantametsien lisäksi alueen rantoja hallitsevat hiekkarantojen kehitykseen liittyvä kasvillisuus, avoimet rantaniityt ja ruovikot (Phragmites australis), joita ainakin Oovikin rannolla reunustaa myös järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) ja sinikaislakasvustot (Schoenoplectus tabernaemontani). Yyterin alueella on monin paikoin selvästi nähtävissä dyynikasvillisuuden sukkessio. Hiekkaranta vaihettuu alkiodyyneiksi, jotka taas vaihettuvat rantavehnän (Leymus arenarius) peittämiksi valkoisiksi dyyneiksi, sitten mm. metsälauhan peittämiksi harmaiksi dyyneiksi ja lopuksi metsittyneiksi dyyneiksi. Ennen metsittymisvaihetta yleensä esiintyvä variksenmarjadyynien vyöhyke puuttuu Yyteristä kokonaan. Dyynien alueelta löytyviä harvinaistuneita lajeja ovat mm. merinätkelmä (Lathyrus japonicus ssp. maritimus), karhunsammalet (Polytrichum sp.) ja torvijäkälät (Cladonia sp.). Munakarin särkän läheltä alkiodyynien vyöhykkeelltä löytyy lisäksi erikoisuutena rönsyröllin (Agrostis stolonifera) sitomia alkiodyynejä.

18 14 Herrainpäivien ja Munakarin rannat ovat kivikkoisia rantoja, joiden yläosien kasvillisuuteen kuuluu monipuolisesti matalia ruohoja, heiniä ja saroja ja myös joitakin pensaita. Yyterissä esiintyy kilometrien mittaisena hiekkarantaa, jonka kasvillisuus on niukkaa mutta omaperäistä. Rannan harvinaisuuksia ovat mm. morsinko (Isatis tinctoria), merisinappi (Cakile maritima ssp. baltica) sekä ahonoidanlukko (Botrychium multifidum). Rehevöitymistutkimuksen mukaan (Sinkkonen 2005) meren rehevöitymisen seurauksena hiekkaranta on kuitenkin alkanut osoittaa merkkejä liettymisestä ja ruovikoitumisesta, jotka voivat aiheuttaa lajien häviämisiä. Vuonna 2004 Yyterin alueelta ei esimerkiksi löytynyt aiemmin esiintynyttä isohauraa (Zannichellia major ) lainkaan ja kiertohapsikkaa (Ruppia cirrhosa )vain huonokuntoisina yksilöinä. Yyterin alueen rantaniityt ovat pahasti ruovikoituneet ja niille ominainen lajisto on taantunut. Etelämpänä rantoja on hoidettu laiduntamalla, ruovikkoa niittäen murskaten ja ruovikon juuristoa jyrsien. Preiviikinlahden perältä löytyy sara-kurjenjalkaniittyjä sekä pienruohoniittyjä ja Ooviikin rannalta myös pieni lettoalue. Myös Metsähallitus (2012) on todennut yhteenvetokatsauksessaan, että Riitsaran ja Yyterin lietteiden alueiden rantaniittyjä tulisi jatkossa edelleen hoitaa laiduntaen, niittäen ja jyrsimällä Saaret Munakarin rannat ovat kivikkoisia ja sisäosa kuivaa nummea valtalajina kanerva (Calluna vulgaris). Kakkurilla ja Puolivälinkarilla sijaitsee edustavia rantaniittyjä ja ketoja (Jutila ym. 1996), kun taas Puskurinkarin kivikoissa tulevat ensimmäiset pioneerikasvit juuri toimeen. Truutholmassa taas keskiosan korkeimmat kohdat ovat metsittymässä. Outoorissa viihtyvät mm. merisinappi (Cakile maritima ssp. baltica) ja tyrni (Hippophaë rhamnoides) ja saarien tulokaslajeja ovat mm. peltovillakko (Senecio vulgaris) ja kurttulehtiruusu (Rosa rugosa) Vesikasvillisuus Preiviikinlahden vesikasvitutkimuksen (Vahteri 2004) tulosten perusteella Preiviikinlahden vesialueen kasvillisuus on pääasiassa vyöhykkeetöntä ja suhteellisen tuuheaa neljän metrin syvyyteen saakka ja loppuu kokonaan viimeistään kahdeksan metrin syvyydessä. Selvityksen mukaan kasvillisuuden vähenemistä ei kuitenkaan selitä syvyys vaan kovan pohjan puute. Ennen paljaan hiekkapohjan alkamista kasvillisuus muodostuu pääasiassa yhtenäisestä rihmalevävyöhykkeestä, yleisimpinä lajeina ahdinparta (Cladophora glomerata) ja Yyterin edustalla Pilayella-suvun ruskolevät. Rihmalevien joukossa esiintyy putkilokasveista mm. runsastuneet merihaura (Zannichelia palustris) sekä meri- (Potamogeton filiformis) ja hapsivita (Potamogeton pectinatus) sekä rehevämmällä Munakarin edustalla tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum). Ooviikin ja Uutkruntin edustalla myös meriluikka (Eleocharis uniglumis) on melko yleinen ja lahden keskiosassa esiintyi ainakin luvun puolivälissä laaja ahvenvitakasvusto (Potamogeton perfoliatus) (Kalinainen 1985). Vedenalaiset hiekkasärkät, ovat pääasiassa kasvittomia tai kasvavat meriajokasta (Zostera marina).

19 15 Ulompana lahdella Outoorin pohjoispuolella rihmälevävyöhyke jatkuu noin neljän metrin syvyyteen saakka kuten muuallakin mutta sen jälkeen alkaa rakkolevävyöhyke, jonka jälkeen jatkuu taas rihmalevävyöhyke kahdeksan metrin syvyyteen saakka (Vahteri 2004). Muutoin lahden ulko-osan kasvillisuus koostuu vuoden 1985 kasvillisuusselvityksen (Kalinainen 1985) mukaan lähinnä hapsividasta (Potamogeton pectinatus) lukuun ottamatta saarien välisiä salmia, joissa kasvillisuus on monimuotoisempaa ja runsaampaa. Lahden ulompien osien vesikasvillisuudesta ei ole tuoretta selvitystä Enäjärvi Enäjärven vesialueen pinta-ala on puolittunut siitä mitä se oli 1900-luvun puolivälissä ja järvi on luultavasti myös selvästi madaltunut pohjaan kerrostuneen liejun ansiosta. Sen seurauksena kiinteää pohjaa vaativat lajit ovat hävinneet (Sjöholm 2001). Vuonna 2001 tehdyn kasvillisuusselvityksen (Sjöholm 2001) mukaan Enäjärven etelärannalta löytyy mustikkatyypin kankaita sekä lehtomaisia kankaita tai tuoreita lehtoja. Itäpäässä on suurruoholehtoa ja alaviin painanteisiin syntyneitä harvinaisia tervaleppäkorpia. Rantaluhdissa ei ole nähtävissä vyöhykkeisyyttä vaan ne muodostuvat mosaiikkimaisesti sara-, osmankäämi- ja ruokoluhdista. Selvityksen mukaan vesikasveihin kuuluu monia eri vitalajeja. Pohjaruusukekasvit puuttuvat järvestä täysin Linnusto Preiviikinlahti on valtakunnallisesti merkittävä linnuston levähtämisalue ja alueella tavattavat lajit ovat olleet yhtenä keskeisenä perusteena alueen liittämisessä Natura 2000-verkostoon. Tästä syystä alueen linnustotietoja käsitellään tässä yksityiskohtaisemmin. Preiviikinlahden Natura-alueella pesii lintudirektiivin liitteen I mukaisia, erityistä suojelua vaativia lajeja. Muuttokausilla lahdella levähtää useita kansallisesti uhanalaisia sekä lintudirektiivin liitteen I lajeja. Alueen levähtäjämäärät ovat merkittäviä sekä yksilö- että lajimäärällä mitattuna. Alueen linnuston historiaan liittyvät tiedot Preiviikinlahden linnustosta perustuvat Porin Lintutieteelliseltä yhdistykseltä (Luoma 2008) tilattuun yhteenvetoselvitykseen, joka on jäljempänä esitetty. Materiaali on lainattu selvityksestä., Yleiskatsaus on tehty erikseen vielä saaristosta, Etelärannasta, Yyterin lietteiltä, Riitsaranlahdelta ja Enäjärveltä. Sen jälkeen on esitettyvuoden 2010 selvitys (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010b) Pesivästä lajistosta

20 16 Preiviikinlahdelta ei ole koko Natura aluetta kattavaa tuoretta julkaistua linnustotietoa kaikista pesimälajeista. Lintudirektiivin liitteen I lajeista ja direktiivin 79/409 lajeista on kuitenkin kerätty PLY:n lintuvesi- ja saaristolintuarkistoista Naturan päivitystiedot (taulukko 2). Tiedot on kerätty säännöllisesti vuosittain tehtävien Preiviikinlahden lintuvesialueen vesilintulaskentojen ja Preiviikinlahden saaristolintulaskentojen yhteydessä. Menetelminä on käytetty valtakunnallisia seurantamenetelmiä (Koskimies & Väisänen 1988 ja Koskimies 1994). Tarkat luvut ovat vuoden 2004 laskentatuloksia. Kaulushaikara, ruskosuohaukka, ruisrääkkä ja etelänsuosirri ovat niin harvalukuisia pesimälintuja, että niiden osalta luvut perustuvat jatkuvaan seurantaan. Taulukko 2. Preiviikinlahden Natura 2000-alueen lintudirektiivin liitteen I lajit ja direktiivin 79/409 lajit vuosilta * = tarkka luku vuodelta Ristisorsan parimäärässä saattaa olla mukana samoja pareja (Lahdella 15 paria vesilintulaskennassa ja saaristossa 4 paria) (Luoma 2008). Laji Pesivää paria Laulujoutsen 0-1 Valkoposkihanhi 13* Pyy Mustakurkku-uikku 6* Kaulushaikara 1* (reviiriä) Ruskosuohaukka 1* Kurki 1-5 Luhtahuitti 6-10 Ruisrääkkä 1* Etelänsuosirri 4* (reviiriä) Pikkulokki Räyskä 0-3 Kalatiira Lapintiira Pikkutiira 0-2 Pikkulepinkäinen? Ristisorsa Harmaasorsa 1-3 Jouhisorsa 1-5 Heinätavi 5-10 Lapasorsa Lapasotka 11* Pilkkasiipi 14* Harmaahaikara 6-10 Punajalkaviklo

21 17 Karikukko Naurulokki Selkälokki Rastaskerttunen 0-1 Idänuunilintu 0-1 Kuva 4. Etelänsuosirrin ja kahlaajien tärkeitä pesimäalueita Preiviikinlahdella (Luoma 2008). Lajien yksittäisiä pesäpaikkoja ei ole yksityiskohtaisesti näytetty vaan vihreillä ympyröillä on kuvattu lajien kannalta tärkeät pesimäalueet.

22 18 Kuva 5. Ruovikkolajien pesimäalueita Preiviikinlahdella (Luoma 2008). Lajien yksittäisiä pesäpaikkoja ei ole yksityiskohtaisesti näytetty vaan vihreillä ympyröillä on kuvattu lajien kannalta tärkeät pesimäalueet. Vuonna 2005 alueella tehtiin pesimälinnuston kartoitus. Siivosen (2005) selvityksessä todettiin tehtyjen laskentojen perusteella seuraavaa: Preiviikinlahden Naturaan kuuluvan manneralueen maalinnuston kokonaisparimääräksi saatiin 2292 paria ja kokonaislajimääräksi 76. Pinta-alaan suhteutettuna pesimälintutiheydeksi saatiin 348 paria neliökilometrillä, joka ylittää huomattavasti Satakunnan 200 parin keskitiheyden. Vaikka alueesta metsän osuus on rantaniittyä ja ruovikkoa vähäisempi, on pesimälinnustosta valtaosa metsälintuja. Rantaniittyjen umpeenkasvu suosii metsälajeja ja avomaanlajit taantuvat.positiivista metsälintujen osalta on vaateliaiden lehti- ja vanhojen metsien lajien kuten pikkutikan, sirittäjän, mustapääkertun ja puukiipijän suhteellisen runsas esiintyminen metsätaloudelta säästyneissä rantalehdoissa. Myös EU:n direktiivilaji pyy pesii alueella sekä kolopesijöistä talitiainen ja sinitiainen esiintyvät runsaina. Lehdot ovat paitsi linnustollisesti arvokkaita, myös EU:n luontodirektiivin suojeltuja luontotyyppejä. Avomaanlinnuston arvokkain pesimälaji alueella on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu etelänsuosirri. Kaikki parit pesivät Lietteiden edustan ja Etelärannan hoidetuilla niittyalueilla. Niittyjen hoito näyttää olevan kannan säilymisen ehdoton edellytys. Lankoorin, Etelärannan sekä Esko-Paarnoorin rantaniityillä ovat myös Euroopan laajuisesti uhanalaisten punajalkaviklon sekä kiurun vahvimmat pesimäkannat. EU:n direktiivilajeista ruisrääkkä ja suokukko sekä Suomen vastuulajeista isokuovi pesivät em. alueilla.

23 19 Lietteiden edustan niityillä sijaitsevan Hathurun ojan lammen ympäristön sakeassa ruovikossa pesivät vaarantuneeksi luokiteltu rastaskerttunen sekä EU:n direktiivilajit kaulushaikara ja luhtahuitti. Esko-Paarnoorin alueen ruovikoissa pesi mm. Suomessa harvinainen EU:n direktiivilaji niittysuohaukka sekä rastaskerttunen. Siivosen (2005) selvityksessä Preiviikin ranta-alueet oli jaettu osiin. Näillä osa-alueilla havaitut lajit on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Preiviikinlahden maa-alueilla havaittujen lajien parimääräarviot osaalueittain (Siivonen 2005). Laji Herrain- Yyteri Lankoori Riitsarka Eteläranta Esko Ooviiki Yht. päivät Teeriniemi Huhtala Leveäkari Paarnoori Preiviiki kaulushaikara 1 1 ruskosuohaukka 1 1 niittysuohaukka 1 1 pyy teeri 1 1 fasaani luhtakana luhtahuitti 3 3 ruisrääkkä 1 1 kurki 1 1 töyhtöhyyppä etelänsuosirri suokukko 1 1 taivaanvuohi lehtokurppa kuovi punajalkaviklo metsäviklo rantasipi 1 1 sepelkyyhky käpytikka pikkutikka kiuru metsäkirvinen niittykirvinen keltavästäräkki västäräkki peukaloinen 4 4 rautiainen punarinta satakieli 1 1 leppälintu pensastasku kivitasku 1 1 mustarastas

24 20 räkättirastas laulurastas punakylkirastas pensassirkkalintu 1 1 ruokokerttunen rytikerttunen luhtakerttunen rastaskerttunen kultarinta mustapääkerttu lehtokerttu hernekerttu pensaskerttu sirittäjä tiltaltti pajulintu hippiäinen harmaasieppo kirjosieppo viiksitimali pyrstötiainen 1 1 hömötiainen töyhtötiainen kuusitiainen sinitiainen talitiainen puukiipijä pikkulepinkäinen harakka 1 1 varis korppi 1 1 peippo järripeippo viherpeippo vihervarpunen urpiainen pikkukäpylintu punavarpunen punatulkku 4 4 keltasirkku pajusirkku pareja yht lajeja yht Siivosen (2005) selvityksen yhteydessä havaittiin seuraavat lajit, joita ei tulkittu pesiviksi on esitetty taulukossa 4.

25 21 Taulukko 4. Ei pesivät lajit Preiviikinlahdella vuonna 2005 (Siivonen 2005). kanahaukka käenpiika peltosirkku varpushaukka pohjantikka nuolihaukka haarapääsky meriharakka isolepinkäinen tylli närhi jänkäkurppa kottarainen käki tikli Preiviikinlahdelta on julkaistu vesilintulaskentatietoja vuosilta (Kalinainen 1984). Parimääräarvio on laskennoissa tavattujen vesilintuparien keskiarvo, ja se kertoo lahden arvosta pesivälle vesilinnustolle jakson aikana (taulukko 5). Vertailuvuotena on 1997, jonka aikana Preiviikinlahdella pesivä ja levähtävä vesilinnusto laskettiin viikoittain (Nuotio ym. 1997). Tulokset on tulkittu valtakunnallisten ohjeiden mukaisesti (Koskimies & Väisänen 1988). Laskentaalueena on ollut lintuvesiohjelma-alue. (Luoma 2008) Taulukko 5. Preiviikinlahden lintuvesiohjelma-alueen vesilintujen parimääräarviot (Kalinainen 1984) ja 1997 (Nuotio ym. 1997). ( Luoma 2008). Laji Silkkiuikku Kyhmyjoutsen 5 29 Merihanhi 2 8 Kanadanhanhi 2 3 Ristisorsa 2 12 Haapana Tavi Sinisorsa Jouhisorsa 5 3 Heinätavi 5 7 Lapasorsa Punasotka 5 - Tukkasotka Lapasotka 25 6 Haahka Pilkkasiipi 1 - Telkkä 20 48

26 22 Tukkakoskelo Isokoskelo Nokikana 5 4 Lajeja Yhteensä Parimääräarviot ovat hyvin samanlaiset. Merkittävimmät muutokset ovat kyhmyjoutsenen ja telkän runsastuminen sekä sinisorsan taantuminen. Tavin runsaus vuoden 1997 tuloksessa johtuu lajin vaikeasta laskettavuudesta, esim. vuonna 1997 Preiviikinlahdelle jäi pohjoiseen matkalla olevia taveja pitkäksi aikaa. Saaristo Preiviikinlahden ulkosaaristoon kuuluu 16 saarta ja viisi pientä karia. Ne ovat pääasiassa kuivia, hiekkaisia tai kivikkoisia moreenisaaria, joiden kiviaines on tyypillisimmillään hiekkakiveä. Diabaasikalliota on näkyvissä lähinnä vain Kallioluodossa. Suurimmat saaret kasvavat mäntyvaltaista metsää. Saaret ovat säilyneet hyvin luonnontilaisina ja vain muutamilla saarilla on käytössä olevia mökkejä. Outoorissa on retkeilysatama. Parimäärätulkinnoissa (Erkkilä & Jutila 1994 ja Nuotio 2004) on eroja, jotka on otettava huomioon. Erkkilä & Jutila on tulkinnut koskeloista pareiksi kaikki juhlapukuiset koiraat, kun taas Nuotio on tulkinnut pareiksi muista selvästi erillään olevat parit ja juhlapukuiset koiraat. Lisäksi Erkkilä & Jutilan aineistosta puuttuu kaksi saarta. Parimääräarvio on kooste seitsemän vuoden aikana kerätyistä laskentatiedoista (taulukko 3). Koosteluvut ovat parhaimman vuoden parimääriä lajeittain. Tuona aikana joissain saarissa käytiin kolmena vuonna, joissain vain yhtenä vuonna ja suoritettiin 2-3 laskentakertaa / pesimäkausi. Taulukko 6. Preiviikinlahden saariston vesi- ja rantalintujen parimääräarviot (Erkkilä & Jutila 1994) ja 2004 (Nuotio 2004). (Luoma 2008). Laji Kyhmyjoutsen 5 22 Merihanhi Kanadanhanhi Valkoposkihanhi 0 13 Ristisorsa 4 6 Haapana 14 7

27 23 Harmaasorsa 0 1 Tavi 1 4 Sinisorsa Lapasorsa 3 1 Tukkasotka Lapasotka 10 4 Haahka Pilkkasiipi Telkkä 0 1 Tukkakoskelo Isokoskelo Meriharakka Pikkutylli 1 - Tylli 8 3 Punajalkaviklo 23 7 Karikukko 28 4 Merikihu 1 1 Pikkulokki - 15 Naurulokki Kalalokki Harmaalokki Selkälokki Merilokki Kalatiira Lapintiira Yhteensä Preiviikinlahden saaristolinnustossa merkittäviä muutoksia ovat uudistulokkaat -valkoposkihanhi, harmaasorsa ja pikkulokki - ja kala- sekä harmaalokin ja lapintiiran runsastuminen. Myös kyhmyjoutsenen pesimäkanta on nelinkertaistunut jakson aikana. Lapasotka on vähitellen häviämässä linnustosta ja pilkkasiipi on taantunut huomattavasti. Kahlaajat ovat taantuneet meriharakkaa lukuun ottamatta. Etelärannan niitty Etelärannan niitty oli 1960-luvulla Preiviikinlahden merkittävin rantaniitty. Se on myös pysynyt osittain avoimena laidunnuksen ansiosta. Taulukossa 4 käy hyvin ilmi myös alueen kehityskulku kohti umpeenkasvua ja raivauksen jälkeinen uusi tuleminen myös niittynä.

28 luvulla Etelärannan alueella ei ollut ruoikkoa tai pensaikkoja luvulla aavistus umpeenkasvusta näkyy ruokokerttusen, rytikerttusen ja pajusirkun tulolla pesimälajistoon luvulla ruoikkolajisto runsastui ja uutena pesimälajina alueelle ilmaantui mm. ruskosuohaukka. Pensaikko alkoi samoihin aikoihin laajentua ja alueelle syntyi myös metsiköitä, mistä merkkinä mm. pesimälajistoon tulleet lehtokerttu ja punavarpunen. Myös isokuovi ilmestyi yhä kuivempaan kasvillisuuteen pesimälajiksi. Raivauksen jälkeen 1990-luvulla monet avoimen niityn lintulajit (punajalkaviklo, keltavästäräkki, niittykirvinen jne.) hyötyivät laidunnuksen uudelleen aloittamisesta ja niiden parimäärät kasvoivat. Pensoittuminen niityn äärirajoilla on vaihtunut osin metsäksi, mistä merkkinä ovat mm. pesivät pikkutikka ja talitiainen luvun merkittävimmät uudistulokkaat olivat luhtakana, pikkutikka ja viiksitimali (Jutila 1988, Salo & Nuotio 1998). Kahlaajien menestyksellistä aikaa oli 1960-luku, jolloin ruovikoituminen oli vielä olematonta. Etelänsuosirrillekin olisi yhä soveliasta pesimäbiotooppia alueella, mutta sirrejä on viime vuosina pesinyt vain satunnaisesti (viimeksi 2008). Taulukko 7. Etelärannan pesivä niittylinnusto 1960 (Soikkeli 1965), 1976, 1983 (Salo 1984), 1988 (Jutila 1988) ja (Salo & Nuotio 1998). * = ilman vesilintuja. (Luoma 2008) Laji Haapana Tavi Sinisorsa Jouhisorsa Heinätavi Lapasorsa Tukkasotka Telkkä Fasaani Ruskosuohaukka Luhtakana Luhtahuitti Tylli Töyhtöhyyppä Etelänsuosirri Suokukko Taivaanvuohi Lehtokurppa Isokuovi Punajalkaviklo

29 25 Rantasipi Kalalokki Sarvipöllö Pikkutikka Kiuru Niittykirvinen Keltavästäräkki Västäräkki Pensastasku Kivitasku Räkättirastas Punakylkirastas Pensassirkkalintu Ruokokerttunen Rytikerttunen Luhtakerttunen Lehtokerttu Hernekerttu Pensaskerttu Pajulintu Viiksitimali Talitiainen Pikkulepinkäinen Harakka Varis Kottarainen Peippo Viherpeippo Punavarpunen Keltasirkku Pajusirkku Lajimäärä* Parimäärä* Yyterin lietteet Preiviikinlahden selvityksessä vuodelta 2007 (Kallio & Lindberg 2007) ovat mukana Yyterin lietteiden edustan ranta-alue ja Riitsaranlahti. Nämä ovat olleet Kokemäenjoki-LIFE-hankkeen hoitokohteita vuosina Lankoorinniemen rantaniittyalue on kooltaan 25 ha ja siitä on vuodesta 1999 vuoteen 2006 hoidettu vuosittain niittämällä 5-10 ha aluetta. Kokoemäenjoki LIFEhankkeessa hoitoala on vaihdellut vuosina noin ha.

30 26 Vuoden 2007 tutkimusalueeseen (47 ha) kuuluu myös Hathurunojan suualueen ruovikko ja 13 ha metsää. Linnustossa on runsaasti ruoikkolajeja. Muutoksia tarkastellaan kuitenkin vain niitty- ja ruoikkolajiston osalta. Lankoorinniemen 25 ha alueella (Salo & Nuotio 1997) oli vain jonkin verran ruoikkoa ennen hoitojen aloittamista, joten ruoikkolajien runsaus tuoreessa selvityksessä ei johdu lajien runsastumisesta, vaan tarkasteltavien alueiden pinta-alaerosta (taulukko 8). Taulukko 8. Lankoorinniemen (Yyterin lieterannan niittyalue) niittylinnusto Tutkimusalueen pinta-ala 25 ha vuosina (Salo & Nuotio 1997) ja 34 ha vuonna 2007 (Kallio & Lindberg 2007, Luoma 2008). Laji Kaulushaikara Heinätavi Luhtakana Luhtahuitti Etelänsuosirri Suokukko Taivaanvuohi Punajalkaviklo Kiuru Niittykirvinen Keltavästäräkki Västäräkki Pensastasku Pensassirkkalintu Ruokokerttunen Rytikerttunen Rastaskerttunen Pensaskerttu Viiksitimali Keltasirkku Pajusirkku Parimäärä Uhanalainen etelänsuosirri ja punajalkaviklo ovat säilyneet niittojen ansiosta pesimälinnustossa. Keltavästäräkki on taantunut koko eteläisessä Suomessa. Riitsaranlahti

31 27 Riitsaranlahden länsirannan pesivä maalinnusto ja koko lahden vesilinnusto selvitettiin vuonna 2007 ennen alueen ensimmäistä raivausta (Kallio & Lindberg 2007). Laskentatulokset antavat hyvän pohjan arvioida hoidon vaikutuksia (taulukko 9). Taulukko 9. Riitsaranlahden pesivä vesi-, ranta- ja niittylinnusto 2007 (Kallio & Lindberg 2007). Vesilintujen parimäärät koskevat koko Riitsaranlahtea, maalinnuston tutkimusalueen pinta-ala on 62 ha. VU = vaarantunut. Kansainvälisen suojelun vastuulaji Suomessa = VA. Sarake "Direktiivi" = laji kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeihin. (Luoma 2008) Laji Parimäärä Uhanalais uus ivi Direkti Kyhmyjoutsen 3 Ristisorsa 1 VU Haapana 1 Tavi 2 VA Sinisorsa 30 Lapasorsa 1 Tukkasotka 18 VA Telkkä 2 VA Tukkakoskelo 5 VA Isokoskelo 11 VA Silkkiuikku 8 Luhtakana 3 Nokikana 10 Kurki 1 X Taivaanvuohi 5 Punajalkaviklo 1 Kalalokki 8 Kiuru 4 Niittykirvinen 3 Keltavästäräkki 3 Ruokokerttunen 34 Rytikerttunen 1 Pajusirkku 24 Enäjärvi Enäjärven linnusto on muuttunut vuosikymmenten saatossa sangen paljon. Pesivien lintujen tiheydet ovat pienentyneet selkeästi ja merkittävä syy siihen on Enäjärven puhdistuminen. Vuoteen 1975 asti järveen laski Pihlavan alueen yli 4000 asukkaan jätevedet. Järven luoteispäässä sijaitsevalta Rieskalan asuntoalueelta johdettiin järveen jätevesiä vielä vuonna 1983 (Enäjärvitoimikunta 1983). Järven hyönteistuotanto oli tuolloin hyvin suuri. Nykyään ravintoa on tarjolla

32 28 vähemmän ja lintujen parimäärien vaihtelut ovat tasoittuneet. Parimäärissä näkyvät myös monien vesilintulajien vuosittaiset kannanvaihtelut. Enäjärveltä on julkaistu runsaasti vesilintulaskentatietoja (taulukko 10). Lintuvetenä järven parhaat vuodet olivat ja 90-lukujen taitteessa. Taulukko 10. Enäjärven pesivä vesilinnusto (Kalinainen 1984, Lampolahti 1988, Rämä ym. 2003, Solala 2007). D = laji kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen 1 lajeihin (Luoma 2008 ) Laji D Silkkiuikku Mustakurkku-uikku X Kyhmyjoutsen Laulujoutsen X Kanadanhanhi Haapana Harmaasorsa Tavi Sinisorsa Jouhisorsa Heinätavi Lapasorsa Punasotka Tukkasotka Lapasotka Telkkä Tukkakoskelo Isokoskelo Nokikana Yhteensä Laji D Silkkiuikku Mustakurkku-uikku X Kyhmyjoutsen Laulujoutsen X Kanadanhanhi Haapana Harmaasorsa Tavi Sinisorsa Jouhisorsa Heinätavi Lapasorsa Punasotka Tukkasotka

33 29 Lapasotka Telkkä Tukkakoskelo Isokoskelo Nokikana Yhteensä Laulujoutsen asettui järvelle vuonna Kalaa syövät lajit ovat säilyttäneet asemansa linnustossa, mutta muut vesilintulajit ovat taantuneet. Mustakurkkuuikku on hävinnyt Enäjärven linnustosta. Enäjärven Natura alueella pesivästä linnustosta on julkaistu kolme selvitystä vuosilta 1987, 2001 ja 2007 (taulukko 11). Taulukko 11. Enäjärven muu pesivä kosteikkolinnusto 1987 (Lampolahti 1988), 2001 (Rämä ym. 2003) ja 2007 (Solala 2008). D = laji kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen 1 lajeihin. (Luoma 2008 ) Kahlaajat D Töyhtöhyyppä Taivaanvuohi Lehtokurppa Punajalkaviklo Metsäviklo Liro X Rantasipi Yhteensä Lokkilinnut D Pikkulokki X Naurulokki Kalalokki Harmaalokki Kalatiira X Yhteensä Muu kosteikkolajisto D Harmaahaikara Ruskosuohaukka X Kurki X Luhtakana 2 1 1

34 30 Luhtahuitti X Liejukana Ruokokerttunen Rytikerttunen Rastaskerttunen Niittykirvinen Keltavästäräkki Pajusirkku Yhteensä Huomion arvoisia muutoksia ovat pikkulokin häviäminen ja naurulokin taantuminen. Ruoikon taantumisen myötä ruokokerttunen on taantunut Kevätaikainen muuttava linnusto Kevätmuutonaikainen lajisto on jaettu selkeyden vuoksi neljään eri ryhmään - vesilinnut, kahlaajat, lokkilinnut ja muut lajit. Vesilinnut Preiviikinlahti on erittäin merkittävä vesilintujen levähdys- ja ruokailualue lähes koko avovesikauden ajan. Lahti sulaa poikkeuksellisen kylminä keväinä vasta toukokuun puolella kokonaan, mutta normaalisti jääpeite hupenee huhtikuun aikana. Ensimmäiset sulat maaliskuussa keräävät jo kyhmy- ja laulujoutsenia, isokoskeloita ja sinisorsia puoleensa. Vuoden 1997 levähtäjäaineisto edustaa kylmemmän kevään esimerkkiä, jollaisia 2000-luvulla ei enää ole ollut luvulla Preiviikinlahti on joinain talvina pysynyt sulana lähes koko talven, jolloin lahdella on talvehtinut satoja kyhmy- ja laulujoutsenia, kymmeniä tukka- ja lapasotkia sekä satoja telkkiä ja isokoskeloita. Levähtävien vesilintujen määrät ovat suurimmillaan huhtikuun lopulla (taulukko 12). Taulukko 12. Preiviikinlahden runsaimpien vesilintujen kevään enimmäismäärät yleensä viime vuosikymmeninä sekä suurimmat havaitut kevätmäärät kautta aikain. (Luoma 2008) Yleensä Laji enimmillään Suurimmat lasketut määrät 503 (2004) kesäkuun Kyhmyjoutsen kertymä Laulujoutsen (2005) Merihanhi (2002) Kanadanhanhi (1989)

35 31 Ristisorsa (2008) Haapana n (1987) Tavi (2005) Sinisorsa (2000) Jouhisorsa (2000) Heinätavi (2000) Lapasorsa (2006) Tukkasotka (2000) Lapasotka (1987) Haahka (2001) Mustalintu (2005) Pilkkasiipi (2008) Telkkä n (2005) Uivelo (2007) Tukkakoskelo (1980) Isokoskelo (2007) Silkkiuikku (1976) Merimetso (2007) Nokikana (1976) Kahlaajat Preiviikinlahti on Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseudun ohella maamme merkittävin kahlaajien levähdyspaikka. Preiviikinlahden matalat lieterannat tarjoavat poikkeuksellisen runsaan ruoka-aitan ja siksi alueella levähtävät käytännössä kaikki maassamme pesivät tai maamme kautta muuttavat kahlaajalajit. Hyvin monet lajit levähtävät lahdella runsaina, arktiset läpimuuttajat mukaan lukien. Arktisten lajien kevätmuuton aikaiset määrät ovat pieniä, mutta syyspuolen määrät ovat toisinaan suuria, varsinkin matalapaineen yllättäessä. Silloin (heinä-elokuussa) tundrakurmitsoja, punakuireja ja isosirrejä saattaa levähtää satamäärin. Elo-syyskuussa mm. pikkusirrejä levähtää lahdella runsaasti. Vuodenkierron runsaimmat lajit lahdella ovat tylli ja suosirri. Tyllejä levähtää parhaimmillaan puolen tuhatta ja suosirrejä monta tuhatta yksilöä kerrallaan (taulukko 13). Kapustarintoja levähtää lahdella vähäisesti, sillä laji suosii enemmän peltoja kuin lieterantoja ruokailualueinaan. Taulukko 13. Preiviikinlahden runsaimpien kahlaajien kevään enimmäismäärät yleensä viime vuosikymmeninä sekä suurimmat havaitut kevätmäärät kautta aikain. (Luoma 2008) Laji Yleensä enimmillään Suurimmat lasketut määrät Meriharakka (2002) ja 130 (1993)

36 32 Pikkutylli (1969) Tylli (2008) ja 463 (2004) Tundrakurmitsa (2007) Isosirri (2007) Pulmussirri (1986) ja 13 (1971) Pikkusirri (2002) ja 20 (1970) Lapinsirri (1971) Kuovisirri (2000) Suosirri (2003) ja (1977) Jänkäsirriäinen (2001) Suokukko (1995) ja 400 (2000) Jänkäkurppa (2004) Taivaanvuohi (1999) 636 (1976) ylimuuttavat Punakuiri mukana Pikkukuovi (2003) Isokuovi (1976) ja 46 (2000) Mustaviklo (2006) ja 108 (2004) Punajalkaviklo (1983 ja 1984) Valkoviklo (1999) Liro (2008) Karikukko (1966) Vesipääsky (1965) ja 58 (2006) Lokkilinnut Preiviikinlahti on varsinkin keväällä tärkeä levähdyspaikka räyskille. Räyskämäärät ovat parhaina keväinä niin suuria, että ne ovat koko Euroopan mittakaavassa hyvin merkittäviä. Räyskä ei yleensä keräänny suuriin parviin, mutta Preiviikinlahden keväässä näin tapahtuu. Paras kevätsumma, 72 yksilöä, on erittäin suuri määrä (liite 19). Tuolloin suuri parvi lepäili Riitsaranlahden suulla olevalla särkällä. Räyskät kalastelevat Preiviikinlahdella, Enäjärvellä ja Kokemäenjoen suistossa. Keväällä merkittävä kala-aitta niin räyskille kuin isokoskeloillekin on Leveäkarilla oleva Mooskerinojansuun laguuni, jonne nousee hyvin paljon kutevaa särkikalaa. Matalassa Enäjärvessä on runsaasti helposti saalisteltavaa kalaa ja molemmat em. paikat ovat suojaisia saalistuspaikkoja tuulisinakin päivinä. Keväällä ja syksyllä räyskien suosimat lepäilyalueet ovat Yyterin lietteet ja Riitsaranlahti. Lahdella esiintyy kevätaikaan parhaimmillaan satoja harmaalokkeja ja kymmeniä merilokkeja, varsinkin huhtikuussa särkikalojen kutuaikaan. Naurulokkisumma kohoaa harvoin yli tuhannen, mutta Yyterin lietteillä lepäili

37 yksilöä. Kalalokkeja samassa paikassa on ollut enimmillään lintua. Selkälokkeja tavataan lahdella harvakseltaan. Pikkulokkien suurin kevätmäärä 211 yks. on havaittu Lapintiiroja kerääntyy Yyterin edustalle toisinaan hyvin paljon. Suurin yhdestä pisteestä ynnätty summa, jossa on lajilleen määrittämättömät yksilöt mukana on peräti 820 tiiraa. Yyterissä levähtää loppukesällä myös runsaasti kalatiiroja, esim lepäilleet 146 vanhaa lintua. Isolokki ja pikkutiira ovat lähes jokakeväiset lajit Preiviikinlahdella. Muut lajit Preiviikinlahdella havaitaan runsaasti Suomessa ainoastaan läpimuuttavana esiintyviä tai harvalukuisena pesiviä sekä kansallisestikin harvinaisia lintulajeja. Tällaisia jokavuotisia lajeja ovat mm. pikkujoutsen, tundrahanhi, lyhytnokkahanhi, mustapyrstökuiri ja lampiviklo. Myös rantakurvi on lähes jokavuotinen laji Yyterin lietteillä. Kuva 6. Preiviikinlahden alueen tärkeitä levähdysalueita Syysmuutonaikaiset levähtäjät Syysmuutonaikainen lajisto on jaettu selkeyden vuoksi neljään eri ryhmään - vesilinnut, kahlaajat, lokkilinnut ja muut lajit.

38 34 Vesilinnut Preiviikinlahden "syyskausi" vesilintujen osalta on hyvin pitkä, alkaen toukokuun sulkimisparvista ja päättyen jääpeitteen tultua aina vuodenvaihteeseen asti. Saaristo pysyy yleensä ainakin osittain sulana koko talven, jolloin siellä talvehtivat runsaimpina lajeina kyhmyjoutsen, mustalintu, telkkä ja isokoskelo. Preiviikinlahden suurimmat vesilintujen levähtävät määrät alkusyksyllä kohoavat reilusti yli yksilön. Tämä ei kuitenkaan käy ilmi taulukoista, sillä Preiviikinlahden saariston levähtäjämääriä ei ole julkaistu missään, eikä kattavia levähtäjälaskentoja ole toteutettu saaristossa samanaikaisesti lahden lintuvesialueen kanssa. Saaristo on kuitenkin hyvin merkittävä vesilintujen sulkimis- ja levähdysalue. Suomen IBA-kohde 83:een kuuluu Porin lintuvedet ja rannikko. Tuoreessa IBA-arvioinnissa (2000-luvulla) on telkkien levähtäjämääräksi arvioitu maksimi yksilöä ja näistä puolet (6 000 yks.) koskee Preiviikinlahden saaristoa. Telkkiä esiintyy lahdella ja saaristossa vielä lokakuulta talveen asti satamäärin. Puolisukeltajasorsia ja tukkasotkia sulkii lahdella (etenkin Riitsaranlahti ja Mooskerinojan laskulaguuni) kesäkuusta alkaen. Pesimättömät ja pesinnöissään epäonnistuneet kyhmyjoutsenet kerääntyvät lahdelle sydänkesällä, ja sekä silloin että syksyllä yksilömäärät ovat useita satoja (taulukko 14). Nokikanat levähtävät lahdella vuosittain yli yksilön määrin. Puolisukeltajasorsien määrät ovat suurimmillaan sorsastuksen alettua, jolloin Yyterin lietteille ja saaristoon saapuu tuhansia lintuja. Haapanat ja jouhisorsat kerääntyvät lahdelle päämuuton aikaan syyskuun lopulla toisinaan satojen yksilöiden voimin ja usein pohjoisemman kannan tavejakin on joukossa satamäärin. Ristisorsien pääjoukot ovat yleensä poistuneet lahdelta elokuun aikana ja tämän jälkeen paikalla viivyttelee enää joitain nuoria lintuja, joskus joulukuulle saakka. Syyskauden merimetsomäärät ovat kohonneet viime vuosina yli yksilöön. Vähälukuisempia lajeja edustavat mm. harmaasorsa (syysmaksimit alle 10 yks.) ja heinätavi (max. 12 yks ). Harmaahaikaramäärät ovat kohonneet kannankasvun myötä. Taulukko 14. Runsaimpana levähtävien vesilintujen suurimmat syyskerääntymät Preiviikinlahdella. Yhdeltä vuodelta on otettu huomioon vain suurin laskettu määrä muuttokaudella. Mukana harmaahaikara. (Luoma 2008) Laji Suurin määrä Laskentapäivä Toiseksi suurin määrä Laskentapäivä Kyhmyjoutsen Laulujoutsen ja Merihanhi Kanadanhanhi

39 35 Valkoposkihanhi Ristisorsa Haapana Tavi Sinisorsa Jouhisorsa Lapasorsa ja Tukkasotka Lapasotka Mustalintu Telkkä Uivelo Tukkakoskelo Isokoskelo Silkkiuikku Merimetso Harmaahaikara Nokikana ja Kahlaajat Syksyinen Preiviikinlahti on maamme merkittävimpiin kuuluva kahlaajien levähdysalue (taulukko 15). Yyterin lietteet tarjoavat laajat ruokailualueet koko joukolle kahlaajia, ja niiden lajimäärä kohoaa vuoden aikana liki 30:een. Joskus rajaa kevät- ja syysmuuton välille on vaikea vetää, sillä kahlaajia esiintyy lahdella läpi kesän. Kahlaajien kaksijakoinen muutto vanhojen ja nuorten lintujen välillä säätelee merivedenkorkeuden ohella kahlaajamääriä. Heinäkuussa ja elokuun lopulla pelkästään lietteillä esiintyy toistatuhatta kahlaajaa. Jälkimmäinen ajankohta on nuorten lintujen päämuuttoaikaa. Veden ollessa korkealla kerää etenkin Kaarluodon edusta (Lahdenperä) vikloja ja suokukkoja. Tällöin ne ruokailevat ruoikon vesirajassa ja lepäilevät vesikivillä. Taulukko 15. Runsaimpana levähtävien kahlaajien suurimmat syyskerääntymät Preiviikinlahdella. Yhdeltä vuodelta on otettu huomioon vain suurin laskettu määrä muuttokaudella. (Luoma 2008) Laji Suurin määrä Laskentapäivä Toiseksi suurin määrä Laskentapäivä Meriharakka Pikkutylli Tylli Tundrakurmitsa Töyhtöhyyppä

40 36 Isosirri Pulmussirri Pikkusirri Lapinsirri Kuovisirri Suosirri vanhat Suosirri nuoret Jänkäsirriäinen Suokukko Jänkäkurppa Taivaanvuohi Punakuiri Pikkukuovi Isokuovi Mustaviklo vanhat Mustaviklo nuoret Punajalkaviklo Valkoviklo Liro Karikukko Vesipääsky Muut lajit Yyterin lietteet houkuttavat koko syksyn suurilla kahlaajamäärillään niitä saalistavia petolintuja. Muuttohaukkoja esiintyy etenkin Yyterin lietteillä useita eri yksilöitä syyskuisin. Lokkilinnut suosivat Preiviikinlahden matalia rantoja ja särkkiä lepäilyalueinaan. Naurulokit, räyskät, kala- ja lapintiirat kerääntyvät mielellään alkusyksyllä lietteiden matalille särkille. Myös harmaalokkeja saattaa tulla yöpymään näille särkille satamäärin. Lietteillä esiintyy parhaina päivinä myös toistasataa niittykirvistä, västäräkkiä ja keltavästäräkkiä. Lapinsirkku on syyskuussa tavallinen lietteillä, Leveäkarilla ja Etelärannalla. Haarapääskyjä yöpyy lahden ruovikoissa useita tuhansia joka syksy. Ne kerääntyvät alueelle laajasti, yöpyen lietteillä, Paarnoorissa, Eskossa, Ooviikissa jne. Pikkutiira esiintyy alueella lähes poikkeuksetta joka syksy. Jokavuotisia harvinaisuuksia lahdella ovat mm. heinäkurppa ja isokirvinen. Viime vuosina myös palsasirri on ollut jokasyksyinen. Räyskämäärät ovat huomattavan suuret syksyllä. Yyterin lietteillä ja Kirrinsannassa voi parhaana päivänä laskea yli 50 räyskää kerrallaan. Kirrinsannalla lepäilevät räyskät saalistelevat suistossa, Enäjärvellä ja Preiviikinlahdella.

41 Muut kuin Naturan perusteena olevat lajit Natura-tietokannassa on mainittu myös muita kuin edellä käsiteltyjä ja taulukoissa kuvattuja lintudirektiivin liitteen I lintulajeja sekä myös säännöllisesti esiintyviä muuttolintuja. Seuraavassa on kuvattu ja arvioitu niiden esiintymistä alueella. Metsähanhia pysähtyy epäsäännöllisesti Preiviikinlahdella. Keväällä etenkin kovempien yöpakkasten jälkeen lintuja saattaa aamuisin kerääntyä lahdelle useita satoja yksilöitä. Auringon alkaessa lämmittää ne poistuvat pelloille ruokailemaan. Syksyllä pieniä yksilön parvia levähtää Yyterin ja Riitsaranlahden kunnostetuilla niityillä. Punasotka on 2000-luvulla ollut harvalukuinen laji lahdella keväisin ja yleisemmin syksyisin.. Lehtokurppia levähtänee alueen rantametsissä, mutta laji myös pesii alueella. Rantasipejä tavataan lahdella pieniä määriä keväin syksyin. Sarvipöllö on Preiviikinlahdella satunnaispesijä. Suopöllöjä tavataan Preiviikinlahdella lähinnä syksyisin syys-lokakuussa. Usein yksittäisiä lintuja saalistelee niityillä, useimmin Etelärannan ja Leveäkarin alueella. Törmäpääskyjä ruokailee lahdella muuttoaikaan. Keväällä maksimit ovat joitakin kymmeniä, mutta syksyllä maksimimäärät ovat noin 100 yksilöä, suurin havaittu määrä on 150 yksilöä Haarapääskyt yöpyvät syksyisin lahden ruoikoissa runsaslukuisina. Etelärannan, Paarnoorin, Eskon ja Ooviikin ruoikoissa yöpyy syksyisin yleensä yhteensä vähintään tuhat lintua. Maksimi on yli yksilöä Paarnoorissa. Lapinkirvisiä tavataan syksyisin rantaniityillä. Syyskausien maksimi on 30 yks Keväisin havaitaan yleensä myös jokunen yksilö lahdella. Kivi- ja pensastaskuja havaitaan elo-syyskuussa etenkin lahden rantaniityillä. Toisinaan määrät yltävät yli 10 yksilön. Luhtakerttunen on erittäin harvalukuinen vieras lahdella keväin syksyin. Rastaskerttusta tavataan lähes vuosittain lahdella. Viimeksi lajin pesintä on varmistettu Enäjärvellä kesällä Herne- ja lehtokerttua tavataan lahdella, aivan kuten kaikkialla muuallakin. Idänuunilintu on harvalukuinen kevätvieras. Liki joka vuosi laji havaitaan toukokuun lopulla alueen rantametsissä Vuoden 2010 linnustoselvitykset Viimeisin käytettävissä ollut tieto on vuodelta 2010 jolloin tehtiin Yyterin lietteillä, Riitsaranlahdella ja Enäjärvellä linnustoselvitykset (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu

42 a, 2010b). Eri alueet on käsitelty tarkemmin jokainen erikseen. Seuraavassa on esitelty tehty selvitys. Riitsaranlahti Riitsaranlahtea ei yleensä eroteta vesilintulaskennoissa Preiviikinlahden kokonaisuudesta. Riitsaranlahdesta nousee Enäjärveen Mooskerinojaa myöten kudulle runsaasti särkikalaa. Tämän vuoksi Preiviikinlahden rannoilla ja saaristossa pesiviä isokoskelopareja ruokailee runsaasti Mooskerinojan laskulahdessa ja Riitsaranlahdessa. Näitä ruokailevia lintuja ei ole mahdollista erottaa Riitsaranlahdella pesivistä. Ruokailevat linnut saattavat johtaa erityisesti isokoskelon kohdalla liian suuriin parimääräarvioihin (Kallio & Lindberg 2007). Kuva 7. Riitsaranlahden selvitysalueet. (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010a) Vuonna 2010 Riitsaranlahdella pesi 14 lajia vesilintuja (mukaan lukien nokikana) ja niiden kokonaisparimäärä oli yhteensä 59. Suurimman eron vuoden 2007 yhteisparimääriin tekivät sinisorsan ja tukkasotkan selkeästi pienemmät parimäärät. Lahdella esiintyi ruokailevia lapintiiroja pitkin pesimäkautta, mutta laji ei kuitenkaan pesi tutkimusalueella.

43 39 Yleisempien lajien (sinisorsa, tukkasotka ja nokikana) pienemmät parimäärät verrattuna vuoteen 2007 selittynevät ankaralla talvella, joka heijastui kokonaiskantaan. Sen sijaan uusi pesimälaji, merihanhi, ja selvästi runsaampana pesinyt lapasorsa selittyvät niittotöiden tuomien laajojen rantaniittyjen ansiosta. Puolisukeltajasorsista lapasorsa ja heinätavit pesivät hyvin mielellään juuri merenrantaniityillä. Heinätaveilla oli kaiken kaikkiaan erittäin vaisu vuosi, eikä tutkimusalueella havaittu kuin kerran heinätavipari kluuvissa. Taulukko 16. Riitsaranlahden pesivä vesi- ja lokkilinnusto vuosina 2007 (Kallio & Linberg 2007) ja 2010 (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010a). Laji Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) 3 2 Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 0 1 Merihanhi (Anser anser) 0 4 Ristisorsa (Tadorna tadorna) 1 1 Haapana (Anas penelope) 2 2 Tavi (Anas crecca) 2 1 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Heinätavi (Anas querquedula) 0 0 Lapasorsa (Anas clypeata) 1 6 Punasotka (Aythya ferina) 0 0 Tukkasotka (Aythya fuligula) 18 3 Telkkä (Bucephala clangula) 2 2 Tukkakoskelo (Mergus serrator) 5 7 Isokoskelo (Mergus merganser) 11 8 Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 8 6 Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) 0 0 Nokikana (Fulica atra) 10 6 Vesilinnut yhteensä Kalalokki (Larus canus) 8 8 Harmaalokki (Larus argentatus) 0 1 Lokkilinnut yhteensä 8 9 Vuonna 2010 Riitsaranlahdella pesi niitty- ja ruoikkolajeja 13 lajia ja yhteensä 80 paria. Mukana on etelänsuosirri, joka ei pesinyt lahdella vuonna 2010, mutta pari piti yllä lajille ominaista ns. kihlareviiriä, jossa linnut varoittelivat ihmistä ja koiras vartioi reviiriään kuin asuttua. Sitruunavästäräkkireviiri koostui reviiriä pitävästä koiraasta, joka ei pariutunut pesimäkauden aikana. Niitto- ja raivaustöiden ansiosta niittypinta-ala kasvoi reilusti ja ruoikko- sekä pensaikkoalat pienenivät. Niittylinnustossa tapahtui merkittävä muutos positiivisesti. Uusia pesimälajeja olivat tai reviirillään olivat töyhtöhyyppä, etelänsuosirri, sitruunavästäräkki ja

44 40 pensastasku. Vuoteen 2007 verraten vuonna 2010 uusia pesimälajeja olivat eteläsuosirri, pensastasku ja viiksitimali. Taulukko 17. vuonna 2010 arvioidut parimäärät koskien ruoikoissa ja niityillä pesivää linnustoa sekä vertaillaan muun kosteikko- ja niittylinnuston parimääriä vuoden 2007 (Kallio & Lindberg 2007) ja 2010 (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010a) välillä. Laji Luhtakana (Rallus aquaticus) 3 - Kurki (Grus grus) 1 1 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) - 9 Etelänsuosirri (Calidris alpina schinzii) - (1) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 5 9 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 6 Kiuru (Alauda arvensis) 4 4 Niittykirvinen (Anthus pratensis) 3 8 Keltavästäräkki (Motacilla flava) 3 8 Sitruunavästäräkki (Motacilla citreola) - 1 Pensastasku (Saxicola rubetra) - 2 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaneus) Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) 1 6 Viiksitimali (Panurus biarmicus) - 1 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Yhteensä Yyterin lietteet Yyterin lieterannalla pesi vuonna 2010 yhteensä seitsemän vesilintulajia (mukaan lukien nokikana). Kokonaisparimäärä oli 13. Yyterin rannan vesialue on vesilintujen levähdys- ja sulkimisaluetta. Keväisin kohde on osa merkittävää levähdysaluekokonaisuutta ja loppukesästä sinne kertyy runsaasti sulkivia lintuja. Näiden alueella pesimättömien lintujen vuoksi vesilintulaskentaa ei kannata suorittaa erillisenä piste- tai kiertolaskentana. Tästä syystä Yyterin rannan pesivän vesilinnuston parimääräarvio perustuu kartoituslaskentojen yhteydessä kartoitusalueella havaittuihin pesiviksi tulkittuihin vesilintupareihin (Kallio & Lindberg 2007).

45 41 Kuva 8. Yyterin lietteiden selvitysalue v (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010a) Vuonna 2010 Yyterin rannalla pesi niitty- ja kosteikkolajeja 88 paria ja 12 lajia. Vuonna 2007 vastaavat luvut olivat 114 paria ja 12 lajia (taulukko 6). Suurimman pudotuksen teki ruokokerttusten parimäärä, joka oli vuonna 2007 huomattavasti suurempi. Tutkimusalueella havaittiin sitruunavästäräkki useita kertoja inventoinnin ulkopuolisella ajalla, mutta pesintää ei tapahtunut koko alueella. Taulukko 18. Yyterin lietteiden vesilintujen parimääräarviot 2007 (Kallio & Lindberg 2007) ja 2010 (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010a). Laji Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 0 1 Ristisorsa (Tadorna tadorna) 1 1 Haapana (Anas penelope) 1 2 Tavi (Anas crecca) 1 1 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 6 5 Lapasorsa (Anas clypeata) 1 2 Heinätavi (Anas querquedula) 1 0 Nokikana (Fulica atra) 1 1 Yhteensä 12 13

46 42 Taulukko 19. Yyterin lietteiden kosteikko- ja niittylinnuston parimääräarviot 2007 (Kallio Lindbergja 2010 (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010a). Laji Luhtakana (Rallus aquaticus) 5 3 Luhtahuitti (Porzana porzana) 1 0 Kurki (Grus grus) 0 1 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 1 2 Etelänsuosirri (Calidris alpina schinzii) 5 4 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 6 10 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 8 7 Kiuru (Alauda arvensis) 1 5 Niittykirvinen (Anthus pratensis) 8 8 Keltavästäräkki (Motacilla flava) 0 2 Pensastasku (Saxicola rubetra) 0 1 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaneus) Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) 5 0 Viiksitimali (Panurus biarmicus) 1 0 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Yhteensä Enäjärvi Tutkimusalueen pesimälajistoon kuului vuonna 2010 yhteensä 15 lajia vesi- ja lokkilintuja. Luku on hieman pienempi kuin vuonna 2007 ja suurimman loven aiempaan selvitykseen tekee lähes 300 naurulokkiparin katoaminen järveltä. Rantaluhtien lajeja pesi yhdeksän lajia vuonna (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010b) Taulukko 20. Enäjärven pesivä vesi- ja lokkilinnusto vuosina 2007 (Kallio & Linberg 2007) ja 2010 (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010a).. Laji Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) Laulujoutsen (Cygnus cygnus) Haapana (Anas penelope) Tavi (Anas crecca) Sinisorsa (Anas platyrhynchos) Heinätavi (Anas querquedula) Lapasorsa (Anas clypeata) Punasotka (Aythya ferina)

47 43 Tukkasotka (Aythya fuligula) Telkkä (Bucephala clangula) Uivelo (Mergus albellus) Tukkakoskelo (Mergus serrator) Isokoskelo (Mergus merganser) Silkkiuikku (Podiceps cristatus) Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus) Härkälintu (Podiceps grisegena) Nokikana (Fulica atra) Vesilinnut yhteensä Pikkulokki (Larus minutus) Naurulokki (Larus ridibundus) Kalalokki (Larus canus) Harmaalokki (Larus argentatus) Kalatiira (Sterna hirundo) Lokkilinnut yhteensä Taulukko 21. Enäjärven vesilintujen parimääräarviot 2007 (Kallio & Lindberg 2007) ja 2010 (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010a). Laji Luhtakana (Rallus aquaticus) 1 2 Luhtahuitti (Porzana porzana) 2 2 Kurki (Grus grus) 1 1 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 6 9 Niittykirvinen (Anthus pratensis) 0 2 Pensastasku (Saxicola rubetra) 0 2 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) 0 1 Rastaskerttunen (Acrocephalus arundinaceus) 1 0 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Yhteensä 70 83

48 44 Kuva 9. Enäjärven selvitysalue v (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010b) Enäjärvellä vuonna 2009 Kokemäenjoki LIFE hankkeessa toteutettujen kunnostustöiden (kolmen pesimäsaaren kaivu ja puuston osittainen poisto, järven pohjoispuolen ojien tukkiminen) vaikutus linnustoon ei ole merkittävä. Avomaalajistossa muutosta toivat vuoden 2010 selvityksen perusteella (Ahlman Konsultointi ja suunnittelu 2010b) pesivät pensastaskut ja niittykirviset. Vuonna 2007 molemmat lajit puuttuivat kohdealueen pesimälinnustosta. Pensastaskut pesivät järvellä olevan tornin edustan luhdalla ja raivatussa saaressa. Niittykirviset puolestaan pohjoispuolen ja tornin edustan luhdilla. Kaiken kaikkiaan muu kosteikkolinnusto oli melko samankaltainen kuin vuonna Poikkeuksena oli kuitenkin naurulokkien katoaminen pesimälinnustosta. Vuoden 2009 kunnostustyöt loivat naurulokeille parempaa habitaattia uusien pesimäsaarekkeiden myötä, mutta silti lajilla tapahtui totaalinen katoaminen järven pesimälinnustosta. Keväällä 2010 Enäjärvellä havaittiin vesilintulaskentojen yhteydessä vanhoja naurulokkeja pieniä määriä, mutta edes yksittäispareja ei jäänyt pesimään. Selkeitä syitä naurulokkien katoon ei ole. Ilmeisesti lokit siirtyivät pesimään Preiviikinlahdelle ja Viasvedenlahdelle. Enäjärven hyönteisravinnon tuotto saattaa olla jo niin heikkoa, ettei sen tuotto riitä suurelle naurulokkiyhdyskunnalle ole enää mahdollista. Syy saattaa siis olla veden alla. Naurulokkikolonian totaalinen nollavuosi saattaa myös johtua keväästä, jolloin jäät lähtivät aavistuksen normaalikevättä myöhemmin. Voi olla, että nisäkäspetopaine on tuolloin ollut vaikuttamassa yhdyskunnan sen vuotuiseen asettumiseen järvellä. Kunnostustöissä kaivetut saarekkeet näyttävät päällisin puolin pelkästään otollisilta pesimäpaikoilta ja niissä järven punasotkat ja valtaosa tukkasotkista pesivätkin. Vuonna 2011 tehdyssä tarkistuksessa lajia ei havaittu järvellä (Tommi Lievonen, suull. tieto). Moni laji on vähentynyt järvellä (esimerkiksi punasotka) tai kadonnut pesimälinnustosta (esim. mustakurkku-uikku), mikä kielii selkärangattomien määrän vähenemisestä. Sen lisäksi Enäjärvessä on ilmeisesti hyvin tiheä kalakanta, joka on silmiinpistävää keväisin, kun särkikalat kutevat kaikkialla rantavesissä. Niitä tulevat syömään keväisin satapäiset isokoskeloparvet, jotka osaltaan toimivat hoitokalastajina, mutta nekään eivät pitäne kurissa mahdollista ylisuurta kalakantaa.

49 Yhteenveto linnustosta Preiviikinlahden linnuston muutoksiin heijastuvat lajien yleiset kannanmuutokset, mutta alueella on tapahtunut myös selväpiirteisiä, alueiden ympäristön muutoksiin yhdistettäviä linnuston muutoksia. Rantaniittylinnusto taantui ja osin hävisi 1960-luvulta 2000-luvulle tultaessa rantojen ruovikoituessa ja kasvaessa umpeen. Ruovikoitumisesta hyötyvät lajit runsastuivat ja alueille kotiutui myös uusia lajeja. Rantaniittyjen kunnostus ja hoito on elvyttänyt Preiviikinlahden entistä rantaniittyjen pesimälajistoa Yyterin lietteillä ja Riitsaranlahdella, ja myös muuttokausien, erityisesti syysmuuton, aikaiset levähtäjämäärät ovat kasvaneet suojaisten ja ruokaisien alojen kasvaessa. Etelänsuosirri sinnittelee kunnostusten ansiosta pesivänä usean parin voimin vielä lietteiden alueella, mutta muilta niityiltä se on jo käytännössä hävinnyt, myös suiston puolelta Fleiviikistä. Epäsäännöllisiä uudistulokkaita pesimälinnustossa ovat niittysuohaukka ja sitruunavästäräkki. Hävinneitä ovat mm. sinisuohaukka ja kultasirkku. Preiviikinlahden linnustollinen arvo on säilynyt levähtävien lintujen osalta. Muutoksista voisi mainita nk. isojen lintujen kannankasvun myötä suurentuneet lepäilijämäärät (laulujoutsen, merihanhi, valkoposkihanhi, merimetso jne). alueella levähtää ja ruokailee huomattava määrä lintuja keväin syksyin edelleen, mutta niistä ei ole tuoreita kattavia laskentoja, kuten vuodelta 1997 (Nuotio ym.). Yyterin lietteet on kahlaajille yhä hyvin merkittävä levähdysalue, aivan kuten ja 1970-luvuillakin. Pesimälinnuston arvo kohteessa perustuu edelleen monipuoliseen ja runsaaseen kosteikko- ja rantalinnustoon. Kansallista kannankasvua edustavat runsastuneet kyhmyjoutsen ja telkkä. Muita runsastuneita kosteikkolajeja ovat mm. kaulushaikara, nuolihaukka ja luhtakana. Maalinnuston muutokset heijastuvat puuston kasvuun ja rehevän pinta-alan lisääntymiseen ja näistä hyötyneet ja runsastuneet lajit ovat mm. pikkutikka, satakieli, kultarinta, mustapääkerttu, sirittäjä ja tiltaltti. Kahlaajista selvimmin taantuneita ovat suokukko, isokuovi ja punajalkaviklo. Lokkilinnuilla menee hyvin, vaikka nauru- ja pikkulokkien määrät vaihtelevatkin. Niittyjen varpuslinnut ovat taantuneet selvästi, esim. niittykirvinen, keltavästäräkki ja pensastasku. Preiviikinlahdella isot linnut ovat runsastuneet. Kyhmyjoutsen, merihanhi ja valkoposkihanhi kasvattavat parimääriään lahdella. Lapasotka on miltei hävinnyt Preiviikinlahden pesimälinnustosta. Lahden pesivät kahlaajat ovat pääsääntöisesti taantuneet. Harmaalokkikanta on kaksinkertaistunut ja samalla selkälokkikanta taantunut kolmanneksella. Lapintiiralla on vahva puolen tuhannen parin kanta lahden saaristossa.

50 Nisäkkäät Mattilan (1996) luontoselvityksen mukaan Etelärannan ja Leveäkarin alue on tärkeä hirvieläinten, etenkin kauriiden (Capreolus, Odocoileus) lisääntymis- ja elinalue. Metsittynyt Leveäkari toimii hyvänä riistan suoja-alueena ja onkin rauhoitettu metsästyslain nojalla riistansuojelualueeksi. Hirviä (Alces alces) tavataan yleisesti myös Enäjärven tervaleppäkorvissa Muut lajit Preiviikinlahden sudenkorentojen lajisto koostuu normaalista merenlahden lajistosta ollen kuitenkin melko monipuolinen. Kesällä 2008 tehdyssä selvityksessä (Luoma 2008) Preiviikinlahdella esiintyi 18 lajia, joista harvinaisempina voidaan mainita vihertytönkorento (Coenagrion armatum), kirjoukonkorento (Aeshna cyanea) sekä Itämeren alueen ainoa endeeminen laji rannikkoukonkorento (Aeshna osiliensis). Selvityksessä poikkeuksellisen lajirikkaaksi alueeksi lahdella osoittautui Kuutilonojansuun ja Preiviikin uimarannan välinen alue, josta pelkästään löytyi 17 eri lajia. Suurperhosten esiintyminen Preiviikinlahden merenrantaniityillä on melko runsasta. Vuonna 1997 tehdyn selvityksen (Huusko & Korpela 1999) mukaan Riitsaran niityllä tavattiin 239 lajia ja Etelärannan niityllä 248. Lajisto on pääosin tyypillistä satakuntalaista lajistoa mutta maininnanarvoisia ovat mm. saraikkoniittyperhonen (Coenonympha tullia) ja sulkamittari (Apocheima pilosaria). Etelärannan ja Yyterin niityillä tehdyn maakiitäjäisinventoinnin (Saarinen 1999) mukaan alueella esiintyy monia vaateliaita tai melko vaateliaita lajeja, kuten silmäkiitäjäislaji Elaphrus cupreus ja kurekiitäjälaji Agonum thoreyi. Pölyttäjähyönteisselvityksen mukaan Yyterinniemen niityillä esiintyy myös runsaasti muualla harvinaisempia kimalaisia, kuten kirjokimalainen (Bombus distinguendus) ja sammalkimalainen (Bombus muscorum) (Salminen 2002). Alueella ei suunnitelman kirjoitushetkellä saatavilla olevien tietojen mukaan esiinny uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia hyönteislajeja. 3.5 Suojeltavat lajit ja luontotyypit Lintudirektiivin lajit ja säännölliset muuttolinnut Virallisessa Natura-lomakkeessa Preiviikinlahdella Euroopan yhteisön tärkeinä pitämät lintulajit eli lintudirektiivin liitteen I lajit ja säännöllisesti esiintyvät muuttolintulajit (lomakkeen kohta 3.2.b) on esitetty alla olevassa taulukossa. Liitteen I lajit samoin kuin Natura-tietokannassa esitetyt alueella esiintyvät säännölliset muuttolintulajit ovat perusteena alueen liittämiseksi Natura 2000 verkostoon linnuston erityissuojelualueena.

51 47 Taulukko 22. Preiviikinlahden Naturan perusteena olevat lintulajit. Lintudirektiivin liitteen l linnut Calidris alpina schinzii etelänsuosirri Sterna hirundo Pluvialis apricaria Botaurus stellaris Grus grus Sterna paradisaea Cygnus cygnus Tringa glareola Porzana porzana Podiceps auritus Lanius collurio Sterna albifrons Bonasa bonasia Limosa lapponica Sterna caspia Circus aeruginosus Philomachus pugnax Asio flammeus Mergellus albellus Gallinago media Phalaropus lobatus kalatiira kapustarinta kaulushaikara kurki lapintiira laulujoutsen liro luhtahuitti mustakurkku-uikku pikkulepinkäinen pikkutiira pyy punakuiri räyskä ruskosuohaukka suokukko suopöllö uivelo heinäkurppa vesipääsky Säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut Ardea cinerea harmaahaikara Anas strepera Anas querquedula Anas acuta Lymnocryptes minimus Arenaria interpres Aythya marila Calidris temminckii Anser fabalis Melanitta nigra Tringa erythropus Melanitta fusca Tringa totanus Tadorna tadorna harmaasorsa heinätavi jouhisorsa jänkäkurppa karikukko lapasotka lapinsirri metsähanhi mustalintu mustaviklo pilkkasiipi punajalkaviklo ristisorsa

52 48 Larus minutus pikkulokki Preiviikinlahden alueella on tavattu ja tavataan muitakin lintudirektiivin liitteen I lajeja, kuin mitä Natura-lomakkeessa mainitaan, mutta ne eivät ole alueen virallisia Natura-perusteita. Enäjärven linnustoselvityksen (Solala 2007) mukaan lintudirektiivin lajeista pesii Enäjärvellä laulujoutsen (Cygnus cygnus), pyy (Bonasa bonasia), luhtahuitti (Porzana porzana) ja kurki (Grus grus). Vuoden 2001 kartoituksen mukaan Enäjärvellä pesi myös mustakurkku-uikku (Podiceps auritus), kalatiira (Sterna hirundo) ja palokärki (Dryocopus martius), mutta näitä ei tavattu vuoden 2007 kartoituksessa Luontodirektiivin luontotyypit ja liitteen II lajit Tässä luvussa on esitelty Preiviikinlahdella esiintyvät Euroopan yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit (luontodirektiivin liite I) sekä eläin- ja kasvilajit (luontodirektiivin liite II). Kyseisten lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita eli ne ovat perusteena, miksi Preiviikinlahti kuuluu Natura-verkostoon luontodirektiivin mukaisena alueena (SCI-alueena). Luontotyypit Natura-alueella esiintyy 27 luontodirektiivin mukaista suojeltavaa luontotyyppiä. Alueelta löytyy ensisijaisen tärkeitä eli ns. priorisoituja luontotyyppejä. Preiviikinlahden luontotyypit on esitetty taulukossa 23. Metsähallituksen hallinnoimilta alueilta oleva tieto on esitetty liitteessä I. Metsähallituksen kartoitus on osin vielä kesken ja joillakin kuvioilla saattaa esiintyä päällekkäistä luontotyyppiä.

53 49 Taulukko 23: Preiviikinlahden Natura-alueella esiintyvät luontotyypit. Ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit on merkitty tähdellä (*). Sarake Natura = Natura-tietokannassa esitetyt luontotyypit. Koodi Luontotyypin nimi Natura 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät x 1150 *Rannikon laguunit x 1160 Laajat matalat lahdet x 1170 Riutat 1210 Rantavallit x 1220 Kivikkorannat x 1610 Harjusaaret x 1630 *Merenrantaniityt x 1640 Itämeren hiekkarannat x 2110 Liikkuvat alkiovaiheen dyynit x 2120 Liikkuvat rantakauradyynit x 2130 *Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit x 2140 *Variksenmarjadyynit x 2180 Metsäiset dyynit x 2190 Dyynien kosteat soistuneet painanteet x 3150 Luontaisesti runsasravinteiset järvet x 3160 Humuspitoiset järvet ja lammet 4030 Kuivat nummet 6430 Kosteat suurruohoniityt x 6510 Alavat niitetyt niityt x 6520 Vuoristojen niitetyt niityt x 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 9010 *Luonnonmetsät 9030 *Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät x 9050 Lehdot 9080 Metsäluhdat* x 91D0 *Puustoiset suot x alueelta on määritetty myös muita kuin Natura-lomakkeessa ilmoitettuja Naturaluontotyyppejä. Natura-tietokannassa esitettyjen luontotyyppien lisäksi Preiviikinlahden alueelta on määritetty myös Natura-luontotyyppiluokituksen (Airaksinen & Karttunen 1998) mukainen luontotyyppi riutat Munakarin pohjoispuolen merilajistosta (Sinkkonen 2005). Yyterin alueen Natura-luontotyyppiselvityksen (Nylén 2008) mukaan alueella esiintyy myös luontotyyppiä kuivat nummet Munakarilla, luontotyyppiä vaihettumissuot ja rantasuot Keisarinpankin kaakkoispuolella sekä luontotyyppiä lehdot Hathurunojan ympärillä, sannannokan takaisen lahden rannoilla, Keisarinpankin ympärillä sekä Herrainpäivien ympärillä. Dyyniluontotyyppien edustavuus on muutoin kohtalaista mutta dyynien kosteiden painanteiden edustavuus on hyvä kun taas kiinteän ruohokasvillisuuden peittämien dyynien edustavuus on heikko voimakkaan kuluneisuuden vuoksi (Nylén 2008). Metsähallituksen suorittaman Enäjärven luontotyyppikartoituksen yhteydessä vuonna 2003 (Metsähallitus 2003) Enäjärveltä löytyi kolme luontotyyppiä, joita ei mainita Natura-lomakkeessa: vaihettumissuot ja rantasuot, luonnonmetsät sekä humuspitoiset järvet ja lammet. Natura-tietokannassa mainituista luontotyypeistä Enäjärveltä on määritetty luontotyyppi puustoiset suot ja lehdot. Kartoituksen mukaan luontotyypin humuspitoiset järvet ja lammet edustavuus on erinomainen ja muiden luontotyyppien edustavuus vaihtelee hyvän ja merkittävän välillä.

54 50 Vuonna 2003 tehtyjen vesikasvitutkimusten (Vahteri 2003) perusteella luontotyypit harjusaaret ja vedenalaiset hiekkasärkät ovat alueella huomattavasti yleisempiä kuin Natura-tietokannassa ilmoitetut 1% ja 4 % osuudet. Lajit Preiviikinlahden alueelta ei ole tiedossa luontodirektiivin liitteen II lajeja Luontodirektiivin liitteen IV lajit Preiviikinlahden alueelta ei ole tiedossa luontodirektiivin liitteen IV lajeja Uhanalaiset lajit Uhanalaiset linnut Preiviikinlahden Natura-alueella esiintyy ja tavataan vuosittain vaihteleva määrä uhanalaista lajistoa. Osa lajeista on satunnaisia, mutta useina vuosina tavattavia lajeja, osa suhteellisen säännöllisesti esiintyviä muuttajia tai ruokailijoita. Tässä ei ole erikseen määritelty sitä, miten usein ja kuinka monena vuonna lajin pitäisi alueella olla havaittu, jotta se voitaisiin laskea alueella esiintyväksi. Alla on kuitenkin koottu esimerkinomainen lista siitä, mitä uhanalaisia lajeja alueella on tavattu ja mikä niiden uhanalaisstatus on. (Mukaan on otettu luokat Vaarantunut VU, Erittäin uhanalaiset - EN, Äärimmäisen uhanalaiset). Osa lajeista on tavattu vain joitakin kertoja, suurinta osaa tavataan vuosittain. Taulukon 24 tarkoitus on havainnollistaa alueen linnustollista arvoa. Taulukko 24. Preiviikinlahdella tavattuja uhanalaisia lintulajeja. Haliaeetus albicilla, merikotka, VU Larus fuscus selkälokki, VU Philomachus pugnax, suokukko, EN Phalaropus lobatus, vesipääsky, VU Sterna albifrons, pikkutiira, EN Tadorna tadorna, ristisorsa, VU Anas acuta, jouhisorsa, VU Anas querquedula, heinätavi, VU Arenaria interpres, karikukko, VU Aythya ferina, punasotka, VU Aythya fuligula, tukkasotka, VU Aythya marila, lapasotka, EN Calidris temminckiim, lapinsirri, VU Circus cyaneus, sinisuohaukka, VU Falco peregrinus, muuttohaukka, VU Limosa limosa, Mustapyrstökuiri EN Calidris alpina schinzii, etelänsuosirri, CR Gallinago media, heinäkurppa, CR

55 51 Chlidonias niger, mustatiira, EN Podiceps auritus, mustakurkku-uikku, VU Motacilla flava, keltavästäräkki, VU Acrocephalus arundinaceus, rastaskerttunen, VU Uhanalaiset nisäkkäät Preiviikinlahden alueella ei ole tavattu kansallisesti uhanalaisiksi luokiteltuja nisäkkäitä. Uhanalaiset kasvit Preiviikinlahden alueella esiintyvä suolayrtti (Salicornia europaea) (Jutila ym. 1996) on luokiteltu kansallisessa uhanalaisluokituksessa erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi (Rassi ym. 2010). Uhanalaisluokituksessa silmälläpidettäviksi (NT) lajeiksi on alueella esiintyvistä lajeista luokiteltu otalehtivita (Potamogeton friesii) (Natura-tietokanta) ja ahonoidanlukko (Botrychium multifidum) (Nylén 2008). 3.6 Nykyinen maankäyttö Asutus, rakennus- ja kaavatilanne Maakuntakaavassa Natura 2000 verkostoon kuuluviksi alueiksi on osoitettu valtioneuvoston päätösten mukaisesti Natura 2000-verkostoon kuuluvat alueet (erityisominaisuuksia ilmentävä merkintä). Natura-alueiden sisällä aluevarausten perusteena ovat olleet kullekin Natura-alueelle määritellyt toteutustavat (luonnonsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki tai vesilaki). Suunnittelualuetta koskevat Natura 2000-ohjelman toteutustapaa koskevat aluevarausmerkinnät ovat seuraavat: luonnonsuojelualue (SL, sl,sl1), suojelualue (S) ja virkistysalue (V ). Kaavassa on huomioitu Karhuluodon ja Tuurunkankaan virkistysalueet, joilla on luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia suojeltuja luontotyyppejä (merkintä V2). Kuhunkin aluevaraukseen liittyvät myös erilliset suunnittelu- ja suojelumääräykset. Yksityiskohtaiset määräykset ilmenevät Satakunnan maakuntakaavan kaavamerkintöjä ja määräyksiä koskevassa asiakirjassa. Merkinnällä SL1 osoitetaan vielä erikseen Yyterin santojen alue, jota koskee niin SL-alueen suunnittelu- ja suojelumääräys kuin myös pelkästään Yyterin aluetta koskeva suunnittelumääräys. (Kyseinen suunnittelumääräys kuuluu seuraavasti: Alueen käyttöä suunniteltaessa on huomioitava luonnonsuojelulain 65 ja 66 :ien säädökset, aluetta koskevan yleisen suunnittelumääräyksen lisäksi alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota alueen geologisiin ja ekologisiin ominaisuuksiin, maiseman ominaispiirteisiin sekä kulttuuriperintöön sekä suunnittelulla tulee lisäksi turvata ja edistää valtakunnallisesti merkittävän virkistys- ja matkailualueen kehittämisedellytyksiä.) Lisäksi suunnittelualuetta koskevat Satakunnan maakuntakaavassa seuraavat kehittämisperiaatemerkinnät: Kaupunkikehittämisen kohdevyöhyke (kk1) sekä matkailun kehit-

56 52 tämisvyöhyke, matkailu ja virkistys (mv1) sekä matkailun kehittämisvyöhyke, luontomatkailu (mv3). Aluetta koskevat erityisominaisuuksia ilmaisevat merkinnät ovat seuraavat: Natura 2000-verkostoon kuuluva alue (nat), valtakunnallisesti arvokas maisemaalue (vma), arvokas geologinen muodostuma (ge1) sekä valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö (kh1). Alueella on myös matkailupalveluiden alueet Yyterin sannoilla ja Yyteri Beach -alueilla (RM, rm). Muita suunnittelualuetta koskevia merkintöjä maakuntakaavassa ovat veneväylä sekä matkailupalvelujen aluetta osoittava kohdemerkintä Natura 2000-verkoston kupeessa. Maakuntakaavassa osoitettuja varauksia koskevat erilliset suunnittelu- ja suojelumääräykset on esitetty Satakunnan maakuntakaavan kaavamerkintöjä ja määräyksiä koskevassa asiakirjassa. Kuva 10. Ote Satakunnan maakuntakaavasta. Lähde: satakuntaliitto, www-sivut. Meri-Porin osayleiskaava, joka valmisteltiin 2000-luvun alussa ei ole voimassa Preiviikinlahden Natura-alueella. Meri-Porissa Natura 2000 alueilla voimassa vuoden 1984 yleiskaava, jossa suuri osa aluetta on osoitettu niinikään suojelukäyttöön ja Naturaaluetta ympäröiviä alueita pääosin virkistyskäyttöön.

57 53 Kuva 11. Yleiskaavaa alueelta. Lähde: Porin kaupungin karttapalvelu, www-sivut Virkistyskäyttö Matkailu ja rantalomailu Yyterin hiekkarannat vakiintuivat 1950-luvulle mennessä Suomen tärkeimmäksi rantalomakohteeksi lomakylineen, hotelleineen, ravintoloineen ja muine palveluineen sekä suurine kesätapahtumineen. Yyterin kulta-aikaa oli ja 1960 luku, jolloin kävijämäärät olivat suurimmillaan ja dyyniluonnon tallaus ja kulutuskin ehkä voimakkaimmillaan. Yyterin suosio väheni 1960-luvun lopulla, mutta säännöllisen rantalomatarjonnan lisäksi alueella on aivan viime aikoinakin järjestetty suuria yleisötapahtumia (esim. Yyteri BeachFutis 2009), jolloin yksittäisissä tapahtumissa on arveltu olleen jopa kävijää. Näissä on esiintynyt ajoittain myös roskaantumisongelmia. Alueella on merkittyjä ja laudoituksella varustettuja polkuja, mutta polkujen ulkopuolella liikkumista ei ole rajoitettu tai kielletty. Lisäksi alueella ajetaan huviajelua ainakin mönkijöillä sekä ratsastetaan, mikä vaikuttaa edelleen haitallisesti alueen dyyniluontoon (Nylén 2008).

58 Lintu- ja luontoharrastus sekä retkeilykäyttö Preiviikinlahti on valtakunnallisestikin merkittävä lintuharrastuskohde. Lahden alueella on kuusi lintutornia tai -lavaa ja Enäjärvellä luontotorni, lava sekä katselupiilo lavan läheisyydessä. Parhaalla levähdysalueella ja suosituimmalla retkikohteella kahlaajarannoilla Yyterin lietteillä retkeily tapahtuu rantoja kulkien alueen ainoan havaintolavan sijaitessa liian kaukana lintujen ydinalueista. Muilla paikoilla havainnointi keskittyy torneille ja lavoille. Ooviikin havaintolava sijaitsee entisen koulun takana Preiviiki-Yyteri retkeilyreitin toisessa päässä. Kaarluodon lintutornista avautuu näkymä Preiviikinlahden perukkaan, samoin kuin osittain myös Etelärannan tornista. Riitsaranlahdella sijaitsee itäpuolella Leveäkarin torni ja lahden länsipuolella sijaitsee Yyterin lietteiden lavan kaltainen suurenkin ryhmän käyttöön sopiva Huhtalan lava. Preiviikinlahti on suosittu retkeily- ja luontoharrastuskohde. Lähes koko lahden kiertää luontopolku. Polku on pituudeltaan noin 20 kilometriä lähtien Ooviikista entisen koulun luota ja päätyen Yyterin sannoille paikoitusalueelle. Herrainpäivien niemessä kulkee erillinen 1,2 kilometrin pituinen luontopolku ja Leveäkarin lintutornin läheltä haarautuu polku Enäjärvelle, jonka ympäri kiertää 4,2 kilometrin mittainen Haikaranpolku. Enäjärveltä pääsee jatkamaan polkua pitkin myös Kokemäenjoen suistoon Halssin- Teemuluodon luontopolulle. Myös Kaupungin omistamassa Outoorin saaressa on n. 0,8 km mittainen saaristoluontoon opastava luontopolku, joka on tällä hetkellä heikossa kunnossa Kalastus, veneily ja vesillä liikkuminen Preiviikinlahti on tärkeä kalastuskohde paikkakuntalaisille. Pääosin kalastus on vapaa-ajan- ja kotitarvekalastusta, jonkin verran myös ammattimaista verkkokalastusta. Muualta tulleita viehekalastajia alueella ei käytännössä ole. Preiviikinlahdella kalastavien määrästä, pyydysmääristä tai pyydysten paikoista ei ole täysin kattavaa tietoa. Ammattikalastajien vuokraamia pyydyspaikkoja on Porin kaupungin omistamalla vesialueella Herrainpäivien niemen kärjessä yksi. Kalastajien suosimia alueita ovat mm. Outoorin saariryhmän lähivedet (Juha Manninen, suull. ilm.), ja Yyterin edustan vedenalaiset soraharjanteet ovat tärkeitä kutupaikkoja siialle (Seppo Elonen, kirj. ilm.). Alueella toimii kalastusseura Preiviikin kalastajainseura ry. Veneily ja vesillä liikkuminen alueella liittyvät Preiviikinlahden perukassa pääosin kalastukseen, mutta ulkosaarissa on erityisesti kesäaikaan myös huviveneilyä ja saarissa liikkumista. Alueella on liikuttu myös vesiskoottereilla, mutta vesiskootterilla liikkuminen on tätä suunnitelmaa kirjoitettaessa kielletty koko Preiviikinlahden alueella. Outoorin saaressa on pieni venesatama, ja mahdollisia rantautumispaikkoja tai valkamia on muissakin saarissa. Mantereen puolelta lahden pohjukasta löytyvät Preiviikin ja Kaarluodon venesatamat, joihin on osoitettu myös viralliset veneväylät. Myös Riitasaranlahdelle on rajankäynnissä vahvistettu virallinen veneväylä. Mantereen puolella on myös monia asuintalon ja mökkien yhteydessä olevia valkamia. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvilla alueilla saa kalastaa ilman Metsähallituksen erillistä lupaa (muut asiaankuuluvat luvat vaaditaan).

59 55 Veneenlaskuun on mahdollisuus Kaarluodossa, Preiviikin veneenlaskuramppi ei ole yleisessä käytössä ja sille johtava tie on suljettu puomilla Metsästys Metsästys keskittyy alueella Preiviikinlahden eteläosaan. Alueella toimii neljä metsästysseuraa: Yyterin erä, Lännen erästäjät, Preiviikin erämiehet ja Kuuminaisten metsästäjät. Tämän lisäksi on seuroihin kuulumattomia yksityisiä metsästäjiä mm. Eskon saaren ympäristössä. Alueella harrastetaan vesilintumetsästystä pienpetopyyntejä, jänisja hirvieläinmetsästystä. Metsästys tapahtuu pääasiassa rannoilla ja metsästysvyöhyke on n 100 m rannasta merelle. Alueelle on myös myönnetty kalastushaittojen vähentämiseksi hylkeenpyyntilupia. Hirvieläinten ja vesilintujen suosima Leveäkarin niemi on rauhoitettu metsästyslain nojalla riistansuojelualueeksi (Mattila 1996), jolla liikkuminen ilman maanomistajan lupaa on kielletty (Turun ja Porin Lääninhallituksen päätös ). Enäjärvellä ei metsästetä. Lahden perukka on pääasiassa Lännen Erästäjien aluetta. Erästäjillä on noin 200 jäsentä, joista vesilinnustuksen aloituspäivänä ja siitä seuraavan viikon aikana metsästää ja myöhemmin noin 10 metsästäjää. Preiviikin Erämiehet -seurasta kauden alussa metsästää n. 5 henkilöä. Yyterin Erässä on 8 metsästäjää, ja he metsästävät Riitsaranlahden alueella. Vesilintujen saalismääristä Preiviikinlahden alueella ei ole tarkkaa tietoa, ja pienpetosaaliista on suuntaa-antavia arvioita. Metsästysseuroilta saatujen yksittäistietojen mukaan yksin Ooviikin alueella pyydetään vuosittain noin reilu 100 supikoiraa, noin 40 kettua ja noin 30 minkkiä. Valtion omistamilla saarilla ei ole metsästysvuokrasopimuksia Muu käyttö Yyterinsantojen lisäksi alueella on pieni uimaranta Etelärannalla ja uimapaikka Preiviikin kalarannan yhteydessä. Marjastuksen ja sienestyksen määrästä alueella ei ole tietoa. Enäjärven kaakkoispuolella nykyisen havaintolavan alueella on aikanaan ollut kaatopaikka. Kaatopaikan käyttö lopetettiin samoihin aikoihin, kun Toukarin kaatopaikka avattiin luvulla. Enäjärven kaatopaikka on ollut pääasiassa vanhan "paperisäkkitehtaan" eli R-Packin käytössä ja sinne on ajettu paperisäkkien valmistuksessa syntynyttä muovijätettä (rejektiä). Määrät eivät ole olleet ilmeisesti kovin mittavia, koska sijoitusaluekin on ollut melko pieni. Tarkkaa tietoa ei ole missä määrin ja millaista jätettä esim. yksityiset henkilöt ovat sinne kuljettaneet mahdollisesti vielä kaatopaikan sulkemisen jälkeenkin.

60 Luonnon hoito Rantaniityt Alueen ruovikoituneita ja umpeenkasvaneita rantaniittyjä on kunnostettu ja hoidettu laiduntamalla, ruovikkoa niittäen, murskaten ja jyrsien sekä raivauksin. Hoitotöitä on tehty monen eri toimijan voimin (mm. Porin kaupungin ympäristötoimisto, LIFEhankkeet, yksityiset karjanomistajat, Porin Lintutieteellinen Yhdistys, BirdLife Suomi, UPM jne.). Etelärannan kunnostustyöt ovat alkaneet Porin Lintutieteellisen Yhdistyksen toimesta vuonna Sekä Riitsaranlahden itärantoja että Leveäkarin aluetta on laidunnettu 2000-luvun alusta alkaen maatalouden erityistuella. Laidunnus on alkanut 1991 (Kimmo Nuotio, suull. tieto). Sopimusten päättyessä vuosien aikana vastuu hoidon jatkamisesta siirtyy Metsähallitukselle (Ritva Kemppainen/PB-tietokanta). Riitsaranlahden ja Leveäkarin alueella Metsähallitus on vuosina 2011 ja 2012 vuokrannut laidunmaat ulkopuolisen käyttöön. Suunnitelman kirjoitushetkellä alueella on laidunnuksessa arviolta noin 130 ha ranta-alueita (Satakunnan ELY-keskuksen peltolohkotietokanta , kuva 12). Laidunalueet sijoittuvat Riitsaranlahden-Etelärannan alueelle. Viime vuosina ( ) Yyterin lietteillä on avattu ja kunnostettu Kokemäenjoki-LIFE-hankkeen töinä yhteensä 26 ha:n alue, josta 5 ha on hoidettu talkooniitoin (talkooaluetta jo vuodesta 1999 alkaen). Riitsaranlahden puolella koneellista ruovikon murskausta on tehty 18 ha:n alalla.

61 57 Kuva 12. Laidunnuksessa olevat alueet (tumma vihreä palloviiva) Preiviikinlahdella Uhanalaisen eteläsuosirrin pesimistä on tuettu lietteiden rantaniityillä mm. pesää suojaavin häkkirakentein lajin pesimäympäristön ylläpidon lisäksi Enäjärvi Kokemäenjoki-LIFE- hankkeessa v alueella raivattiin umpeenkasvaneita rantaluhtia n. 7 ha:n alueelta, täytettiin pohjoispään rantaluhtia halkovia ojia sekä kaivettiin eteläpään tornin edustan luhdalta kolme erillistä pesimäsaareketta. Alueella ei ole säännöllistä hoitoa Saaret Vuonna 2008 Puskuurissa hoidettiin raivauksin saaren luoteiskärjessä sijaitsevaa äärimmäisen uhanalaiseksi luontotyypiksi luokiteltua pienruoho-varpunummea. Nummella esiintyy runsaana mm. nuokkukohokkia ja uhanalaiseksi luokiteltua keltamataraa.

62 58 Luontotyyppi on suojeltu myös EU:n luontodirektiivissä, missä se luokitellaan kuiviin nummiin (4030). Lisäksi valtion omistamassa entisessä laidunsaaressa Puolivälinkarissa hoidettiin karua umpeutumassa olevaa pienruohoketoa. Karut pienruohokedot luokitellaan nummien tapaan myös äärimäisen uhanalaisten luontotyyppien joukkoon ja luontodirektiivissä se kuuluu luokkaan runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt (6270), joka on yhteisön erityisen tärkeänä pitämä luontotyyppi. Hoidot toteutettiin kolmen viranomaisen (Metsähallitus, Porin kaupungin ympäristötoimisto ja silloinen Lounais-Suomen ympäristökeskus, nyt Varsinais-Suomen ELY-keskus) yhteistyönä. Yhteensä nummea ja ketoa raivattiin noin 1,5 ha. Nummet ovat syntyneet saariston karuissa ja tuulisissa oloissa useimmiten laidunnuksen seurauksena. Pienruohonummia esiintyy harvinaisena lähinnä lounaisessa saaristossa, Selkämerellä, Merenkurkussa ja Perämerellä. Uhanalaistumisen syynä on ollut laidunnuksen loppuminen ja sitä seurannut vähittäinen umpeenkasvu. 3.7 Alueen tärkeimmät arvot ja suojelun uhkatekijät Preiviikinlahden alueen tärkeimmät luonnonsuojelulliset arvot perustuvat alueen merkittävään linnustoon sekä suojeltaviin luontotyyppeihin. Alueen lepäilevä lajisto on erityisen runsas, samoin pesivä lajisto erityisesti etelänsuosirri. Lisäksi Yyteri ja osa lahden lintuvesistä ja rannoista on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemaalueeksi. Alueella on merkitystä myös lintuharrastuksen ja virkistyskäytön kannalta. Alueen useat lintutornit ovat suosittuja lintuhavaintopaikkoja, luontopolut aktiivisessa retkeilykäytössä ja hiekkaranta houkuttelee alueelle runsaasti matkailijoita. Alueella harrastetaan myös aktiivisesti metsästystä, kalastusta, mökkeilyä ja veneilyä. Yhteenvetona alueen tärkeimmät arvot voidaan tiivistää seuraavasti: Alueella esiintyy luontodirektiivin suojeltavia luontotyyppejä (27), erityisesti dyynit ovat alueen erikoisuus alueella pesii lintudirektiivin liitteen I mukaisia, erityistä suojelua vaativia lajeja (määrä vaihtelee vuosittain ja on muuttunut vuosien myötä), muuttokausilla lahdella levähtää useita kansallisesti uhanalaisia sekä lintudirektiivin liitteen I lajeja (määrät ja lajit voivat vaihdella vuosittain ja ovat muuttuneet vuosien myötä - esiintymisen tulkinnasta riippuen ainakin 20 uhanalaista lajia), muutolla levähtävien lintujen määrät ovat merkittäviä sekä yksilö- että lajimäärällä mitattuna ja alue on tärkeä virkistyskäyttö- ja lintuharrastuskohde paikkakuntalaisille ja muualta saapuville alueen käyttäjille Yyterin dyyniluontotyyppejä kuluttaa voimakkaimmin tallaus ja paikoitellen mönkijöiden aiheuttama kulutus. Voimakas kulutus ja polkujen runsas lisääntyminen vahin-

63 59 goittavat luontotyyppejä ja vähentävät biodiversiteettiä mutta toisaalta pitävät myös luontotyyppejä avoimina, koska dyynejä uhkaa myös viljelykarkulaisen kurtturuusun sekä rehevöitymisen myötä järviruo'on ja maitohorsman leviäminen (Nylén 2008). Myös rehevöityminen on selkeä ongelma Preiviikinlahdella. Sinkkosen (2005) mukaan Porin kaupungin ympäristötoimistoon otettu viime vuosina useita kertoja yhteyttä Yyterinlahden pohjoisosassa sijaitsevan purjelautailualueen rehevöitymisen takia. Valitukset ovat koskeneet rannalle ajautunutta, irtonaisesta vesikasvillisuudesta koostuvaa mönjää, joka lahotessaan on haissut voimakkaasti. Alueella liikkuminen sekä vesialueella, että maa-alueella aiheuttaa häiriötä muutolla levähtäville linnuille. Häiriön merkittävyydestä tai yksityiskohtaisemmasta merkityksestä ei ole selvityksiä eikä siten tarkkaa tietoa. Muita uhkia ovat perinteisten käyttömuotojen häviäminen (laidunnus) ja sen myötä alueiden avoimuuden häviäminen sekä mahdolliset vieraslajit, jotka voivat muuttaa alueen ominaispiirteitä nopeastikin (mm. kurtturuusu). Maankohoaminen muuttaa myös aluetta pidemmällä aikavälillä. HOIDON JA KÄYTÖN SUUNNITELMA 4 Hoidon ja käytön tavoitteet Preiviikinlahdella on voimassa useiden eritasoisten suojeluohjelmien tai - linjausten aluerajauksia, jotka ovat osin päällekkäisiä. Maankäytön suunnittelussa on huomioitu nämä rajaukset, ja alueita on kaavoituksessa varattu luonnonsuojelutarkoitukseen. Vahvimmin Preiviikinlahden suojeluvelvoitteet ja - tavoitteet on kytketty lakisääteisesti Natura verkostoon ja lintuvesien suojeluohjelmaan. Lisäksi suojelualueiden hoidosta Suomessa vastaava Metsähallitus on asettanut omalle toiminnalleen ja suojelualueiden hoidolle ja käytölle yleisiä tavoitteita (Metsähallitus 2008). Lintuvesiensuojeluohjelman ja muiden suojeluohjelmien ja suojelualue-esitysten tavoitteet ovat samansuuntaisia Naturaverkoston tavoitteiden kanssa. Natura-alueen toteutus täyttää näin myös muissa suojeluohjelmissa linjattuja suojelutarpeita ja -velvoitteita. Suomen Natura verkoston yleisinä tavoitteina on turvata luontodirektiivissä mainittujen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sekä lintudirektiivissä tarkoitettujen linnuston erityissuojelualueiden suotuisa suojelun taso (Ympäristöministeriö 2004). Luonnonsuojelullisen tavoitteen lisäksi luontodirektiivi edellyttää myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten vaatimusten sekä alueellisten ja paikallisten erityispiirteiden huomioon ottamista. Preiviikinlahti

64 60 kuuluu Natura verkostoon sekä luontodirektiivin mukaisena, yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI), että lintudirektiivin mukaisena linnuston erityissuojelualueena (SPA), jolloin kaikki edellä mainitut tavoitteet otetaan alueen suojelussa huomioon. Natura-perusteiden suojelun tason tulee luonnonsuojelulain mukaisesti säilyä suotuisana. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Edellä esitetyn perusteella Preiviikinlahden hoidon ja käytön yleisinä tavoitteina ovat alueen arvokkaiden luontotyyppien ja niihin liittyvien kehitysprosessien säilyttäminen ja turvaaminen, alueen linnuston ja sen elinympäristön säilyttäminen ja turvaaminen sekä alueen käyttömuotojen (matkailu, linturetkeily, kalastus, metsästys) säilyttäminen ja kehittäminen luonnonsuojelullisia tavoitteita vaarantamatta. Näitä tavoitteita voidaan tarkentaa seuraavasti: Luonnonarvoja heikentäviä ja suojelutavoitteiden kanssa ristiriitaisia hankkeita rajoitetaan ja ohjataan. Kiellettyjä hankkeita ovat esimerkiksi rakentaminen suojelualueille (muutoin kuin erikseen suunniteltava palvelurakennerakentaminen) tai alueen kuivattaminen (rantaniityt). Alueen luontoarvoja ylläpidetään ja lisätään luonnonhoitotöillä, kuten rantaniittyjen niitolla ja laidunnuksella, sekä vaalimalla luonnontilaisuutta alueilla, joiden monimuotoisuuden säilyttäminen ja/tai lisääminen sitä edellyttää. Alueen käyttöä arvioidaan ja ohjataan luontoarvot huomioon ottaen: alueen matkailua, luontoharrastusmahdollisuuksia ja retkeilyrakenteita kehitetään painottaen alueen luontoarvojen ainutlaatuisuutta ja erityispiirteitä. Suojelualueita perustetaan ja alueet merkitään selkeästi ja asianmukaisesti. Luontoa, sen kehitystä sekä alueen käyttöä tutkitaan ja seurataan säännöllisesti. 5 Maankäytön vyöhykkeet

65 61 Suunnittelualueen tuleva maankäyttö voidaan myöhemmin jakaa Metsähallituksen suunnittelujärjestelmän mukaisesti eri vyöhykkeisiin. Vyöhykejaolla pyritään tarvittaessa tiivistämään kuvaus alueen keskeisistä toiminnoista. Tässä vaiheessa alueelle ei ole tehty vyöhykejakoa, mutta tarvittaessa sellainen voidaan tehdä myöhemmin. Tämä aluejako voidaan parhaiten tehdä oman toimenpidesuunnittelun myötä ja perustuen tässä suunnitelmassa esitettyihin linjauksiin sekä tarpeen mukaan alueiden muutoksesta johtuviin tarpeisiin. Metsähallitus toteuttanee tarpeen mukaan aluejakoa Selkämeren kansallispuistoalueen hoidon ja käytön suunnittelun edetessä. 6 Luonnon kunnostus, hoito ja lajiston suojelu Natura-alueiden luontoarvoja voidaan ylläpitää ja parantaa luonnon hoidolla ja kunnostuksella. Keskeisenä tavoitteena on parantaa suojeltavan eläin- ja kasvilajiston elinolosuhteita niiden elinympäristöjä kunnostamalla ja hoitamalla. Lisäksi hoitoon voidaan ottaa harvinaisia tai uhattuja luontotyyppejä, jolloin hoidolla pyritään turvaamaan niiden säilyminen osana Natura-alueen luontotyyppikokonaisuutta. Periaatteena kuitenkin on, että luonnon toimintaan ei vaikuteta ilman luonnonsuojelullisia tavoitteita. Tämän periaatteen mukaisesti alueet, joiden hoidolle ei ole selvää luonnonsuojelullista perustetta, jätetään kehittymään luonnontilaisina. Näin edistetään luontoarvojen säilymistä alueilla, joilla luontotyyppi on erityisen herkkä ihmistoiminnan aiheuttamille kielteisille muutoksille. Preiviikinlahdella hoidetaan ensisijaisesti avoimia luontotyyppejä. Luonnonhoidon tärkeimpänä tavoitteena alueella on rantaniittyjen ylläpito ja säilyttäminen sekä avoimena pitäminen ruovikkoa niittämällä ja jyrsimällä sekä joitakin niitettyjä alueita laiduntamalla. Hoitomuodolle on alueella vahvat luonnonsuojelulliset perusteet. Lahden valtakunnallisesti korkeaa arvoa kosteikkolinnuston elinympäristönä ovat heikentäneet alueen kasvillisuudessa tapahtuneet muutokset. Erityisen voimakkaasti on taantunut rantaniittylinnusto, jonka esiintymiseen elinympäristön kunnostuksella ja hoidolla voidaan merkittävästi vaikuttaa. Hoitojen keskeinen tavoite on kansallisesti äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin ja muun taantuneen rantaniittylinnuston elinympäristön kunnostaminen. Samalla parannetaan muuttoaikoina levähtävän linnuston ruokailu- ja levähdysmahdollisuuksia. Luontotyypiltään Preiviikinlahden niityt ovat merenrantaniittyjä (1630), jotka on luontodirektiivissä mainittu priorisoituna eli erityisesti suojeltavana luontotyyppinä. Hoitojen avulla varmistetaan merenrantaniittyjen säilyminen osana Preiviikinlahden maisemaa ja luontotyyppikokonaisuutta. Preiviikinlahdella luontotyypit ja linnusto vaikuttavat suojelun käytännön toteutukseen eri tavoin eri alueilla. Tärkeinä linnuston ja uhanalaisten lajien elinympäristöinä kunnostettavien merenrantaniittyjen lisäksi alueella esiintyy

66 62 luontotyyppejä, joilla tulee turvata niiden luontainen kehitys. Tällaisia ovat mm. maankohoamisrannoille tyypilliset primäärisukkessiometsät ja Yyterin dyyniluontotyypit. Tällaisia alueita jätetään kehittymään luonnontilaisina ilman hoitoa ja käsittelyä, jotta luontotyypille ominainen kehityskaari ei katkea. Poikkeuksena voidaan kuitenkin sallia yksittäiset, luonnollisen prosessin palauttamiseen tai ylläpitämiseen tähtäävät toimet, kuten esim. metsäaluetta kuivattavan ojan tukkiminen ja alkiodyynien muodostumista häiritsevän järviruokokasvuston poistaminen. Luonnontilaan voidaan jättää joitakin edustavia ruoikkokokonaisuuksia ruoikko- ja vesilintujen pesimäpaikoiksi ja suojaisiksi ruokailu- ja sulkimisalueiksi muutonaikaiselle linnustolle. On hyvä huomata, että eri luontoarvojen suojelutavoitteiden edistämiseksi toteutettavat toimenpiteet voivat olla ristiriidassa joidenkin muiden perusteena olevien luontoarvojen kanssa. Esimerkiksi lietteiden alueella on jouduttu katkaisemaan primäärisukkessio kokonaan, jotta on pystytty hoitamaan aluetta etelänsuosirrin pesimäalueeksi. Tässä suunnitelmassa on pyritty kohdistamaan erilaiset toimenpiteet siten, että kaikki perusteena olevat luontoarvot säilyttävät suotuisan suojelun tason alueella. 6.1 Luonnontilan säilyttäminen ja palauttaminen Luonnontilan säilyttämisellä tarkoitetaan alueen jättämistä kehittymään luontaisesti ilman käsittelyä tai hoitotöitä. Luonnontilaan jättämisen perusteena voi olla esim. alueen luontotyypin luonnollisen kehityksen tai arvokkaan pesimälinnuston turvaaminen. Luonnontilaiseksi jätetään suurin osa Preiviikinlahden Natura-alueesta, mm. pääosa ruoikoista, metsistä sekä saarista ja luodoista. Näiden alueiden hoitotarpeita voidaan myöhemmin arvioida erikseen, ja esim. uusien ruoikkoalueiden ottaminen laidunkäyttöön edellyttää erillistä toimenpidesuunnitelmaa ja vaikutusten arviointia. Koko alueen luonnontilaa pyritään ylläpitämään poistamalla tarvittaessa vieraat kasvilajit, kuten erilaiset viljelykarkulaiset Ruovikot Vaikka Preiviikinlahden hoitotoimenpiteiden osalta pääpaino onkin avoimien rantaniittyjen säilyttämisessä, niitettäviksi ja avoimena hoidettaviksi rajattujen alueiden ohella säilytetään joitakin maankohoamisrantojen laajempia ruoikkokokonaisuuksia. Niissä pesii useita arvokkaita lajeja, kuten kaulushaikara ja ruskosuohaukka. Lisäksi ruoikot ovat erityisesti syksyisin tärkeitä varpuslintujen levähtämis- ja ruokailualueita, ja riittävän laajoina ne lisäävät osaltaan lahden linnuston monimuotoisuutta. Rantojen ilmaversoiskasvillisuuden (pääasiassa järviruoko) ja veden mosaiikki luo pesimismahdollisuuksia monille vesilinnuille,

67 63 ja ruoikon ympäröimät suojaisat lammikot ja lahdelmat ovat syksyisin tärkeitä sulkasatoalueita monille sorsalinnuille. Preiviikinlahden ruoikot jätetään osin kehittymään luonnontilaisina, lukuun ottamatta merenrantaniittyinä tai dyyniluontotyyppeinä hoidettavia alueita. Tärkein säilytettävä ruoikkokokonaisuus, jossa pesivät säännöllisesti sekä kaulushaikara että ruskosuohaukka, sijaitsee Yyterin lietteillä Hathurunojansuun kosteikkopainanteen ympärillä. Yyterin lietteiltä pohjoiseen rantavyöhykkeen ruoikko kapenee ohueksi vyöksi, jolla ei ole vastaavaa merkitystä ruoikkolinnustolle. Riitsaranlahdella Mooskerinojan suulla on ruoikon ympäröimä laskulaguuni, joka on tärkeä sulkasadonaikainen levähdysalue monille sorsalinnuille, mm. lapasorsille ja heinätaveille. Ruoikkoa voidaan laguunin ympärillä säästää niitolta ja laidunnukselta riittävän näkösuojan luomiseksi ja kaulushaikaran ja ruskosuohaukan pesimäedellytykset säilyttäen. Säilytettävän ruoikon määrä tulee ennen laidunten laajentamista arvioida erikseen maastossa. Ruoikkolinnuston kannalta merkittäviä, laajoja ja yhtenäisiä ruoikkoalueita on myös Leveäkarin-Etelärannan niittykokonaisuuden kaakkoisosassa, Preiviikinlahden pohjukassa Paarnoorin edustalla sekä Enäjärvellä. Etelärannan ja Paarnoorin ruovikot kasvavat vanhoilla laidunalueilla, ja niiden hoidolle avoimina rantaniittyinä on hyvät edellytykset. Toistaiseksi nämä ruoikkokokonaisuudet säilytetään luonnontilassa ruoikkolinnuston pesimäpaikkoina, mutta mahdollisuudet niiden kunnostamiseen ja hoitoon avoimina rantaniittyinä tulee selvittää. Hoito edellyttää erillisen toimenpidesuunnitelman ja vaikutusten arvioinnin laatimista. Enäjärven ruoikot jätetään luonnontilaan. Nykyisellään säilytettävät ruoikot jätetään kehittymään luonnonmukaisesti. Kehitystä tulee kuitenkin seurata ja hoitotöiden pitkän aikavälin tarve arvioida erikseen seurannan perusteella. Ruoikon laatua pesimisympäristönä heikentävät mosaiikkimaisuuden väheneminen avoveden ja ruoikon rajalla, ruoikon pensoittuminen ja metsittyminen sekä ihmisen aiheuttama häirintä tai muokkaus. Mikäli ruoikkojen laatu heikkenee ja ruoikko- ja/tai vesilinnuston pesimäolosuhteet niissä huononevat, tulee ruoikkojen hoitoa varten laatia erillinen suunnitelma Metsät Alueen metsien suojelun yleisenä tavoitteena on antaa niiden kehittyä rakenteeltaan ja prosesseiltaan luonnontilaisiksi, monimuotoisiksi metsiksi. Metsäalueet jätetään pääasiassa kehittymään luonnontilaisina ilman käsittelyä tai ennallistamistöitä. Metsistä ei oteta puuta ja polttopuut tuodaan alueen ulkopuolelta. Syntyneet tuulenkaadot jätetään metsiin sellaisenaan, eikä niitä saa sahata ja kuljettaa metsästä pois. Ainoastaan polkujen yli kaatuneet puut voidaan avata pol-

68 64 kujen kohdalta ja toisiin puihin nojaavat kaatuneet puut voidaan kaataa maahan, mikäli ne aiheuttavat vaaran polulla liikkujille. Puut tulee näissäkin tapauksissa jättää metsään lahopuusta riippuvaisten lajien, kuten uhanalaisen pikkutikan elinmahdollisuuksien parantamiseksi. Poikkeuksena voidaan sallia alueen palveluvarustuksen ja reittien ylläpitämiseksi tarvittavat raivaukset. Preiviikinlahden Natura-alueella on myös joitakin kohteita, joilla primäärisukkessio on johtanut ja tulee johtamaan edustavan primäärisukkessiometsän kehittymiseen. Tällaisia kohteita tulee jättää kehittymään luonnontilaisina, eikä niiden kehitystä saa katkaista esim. laidunnuksella. Säilytettävien kohteiden valinnassa tulee ottaa huomioon luontotyypin sisäinen vaihtelu, joka aiheutuu mm. erilaisista kosteusoloista. Eri kehityslinjoja tulee säilyttää Natura-alueella luontotyypin hyvän edustavuuden takaamiseksi. Primäärisukkessiometsiksi kehittyvinä varhaisvaiheina säilytettäviä kohteita ovat mm. Hathurunojansuulta Munakarin säikän tyvelle ulottuva metsittyvä niittyalue, sekä Lankoorinnokka Riitsaranlahden suulla. Erillistä toimenpidesuunnitelmaa tarvitaan lahden perukalla, Eskon alueesta länteen, jossa mietittäväksi tulee sukkessiometsien säilyttäminen alueella eli toisin sanoen se, pidetäänkö alueella ympäristöä avoimena vai annetaanko luonnollisen sukkession kautta rannan kehittyä siten, että luontaiset sukkession vaiheet vesirajasta primäärisukkessiometsäksi jäävät näkyviin. Primäärisukkessiometsien alueilla mahdolliset hoidot suunnitellaan kehittyvän luontotyypin mukaan siten, että primäärisukkessio ei keskeydy. Alueilta ei tällöin saa poistaa puustoa eikä niillä saa toteuttaa maaperän muodostumista, kosteustasapainoa tai ravinteikkuutta muuttavia toimenpiteitä, joita ovat mm. ojittaminen ja laidunnus. Ranta-alueen luontaisen kehityksen turvaamiseksi voidaan sallia yksittäisiä toimenpiteitä, esim. ruovikkoa voidaan niittää tai aluetta kuivattavia ojia tukkia erillisen toimenpidesuunnitelman. Muutoin nämä alueet jätetään kehittymään luonnontilaisina Avoimet rantaniityt Avoimia rantaniittyjä kunnostamalla ja hoitamalla parannetaan uhanalaisen etelänsuosirrin ja muiden avoimia rantoja suosivien lintulajien elinmahdollisuuksia. Hoidoista hyötyy sekä pesivä että muutonaikainen linnusto. Samalla hoitotyöt edistävät avoimen Natura-luontotyypin Merenrantaniityt (1630) ja sille ominaisen kasvi- ja eläinlajiston tilaa ja säilymistä alueella. Etelänsuosirri vaatii mantereen rannoilla pesimäympäristökseen avointa niittyä, jonka kasvillisuus on enintään 5-10 cm korkeaa. Etelänsuosirrin pesimärevii-

69 65 rin yhteydessä on lisäksi oltava sopivia lietteisiä ruokailualueita, ja niityn tulisi olla avoin rantaan asti. Nykytilanne Preiviikinlahdella on kunnostuksen ja hoidon piirissä on ollut 2005 vuoden jälkeen arviolta noin 170 ha rantaniittyjä (laidunnus ja niitot yhteensä). Suuri osa on sijoittunut ja sijoittuu Riitsaranlahden ja Leveäkarin-Etelärannan alueelle, joita hoidetaan laidunnuksella ja tarvittaessa täydennysniitoin ja raivauksin. Laidunnus rahoitetaan maatalouden erityistuella. Osa alueesta, yhteensä noin 25 ha, sijaitsee Yyterin lietteillä, jota on hoidettu ilman laidunnusta käsin niittämällä sekä koneellisesti jyrsimällä ja äestämällä. Riitsaranlahden ranta-alueet ovat käytännössä kokonaisuudessaan valtion omistuksessa, ja Leveäkarin-Etelärannan alueella yksityisessä omistuksessa olevat maat on perustettu suojelualueiksi. Näillä alueilla Metsähallituksella on oikeus jatkaa luonnonhoitoa. Yyterin lietteet ovat yksityisomistuksessa, ja hoitoja on toteutettu yhteisymmärryksessä maanomistajan kanssa Life-projektin EU-rahoituksella. Yhteenvetona alueen Kokemäenjoki LIFE-hankkeen rahoittamista ( ) ja sen jälkeen tehdyistä hoitotöistä voidaan todeta seuraavaa: Vuonna 2007 alueella murskattiin konetyönä välisenä aikana 17 ha ruovikoitunutta rantaniittyä ja Porin kaupungin ympäristötoimisto raivasi niittoalueelta puita ja pensaita Vuonna 2008: Alueella murskattiin ja avattiin konetyönä välisenä aikana sama rantaniittyalue kuin 2007, mutta hieman laajemmin 18,5 ha:n alalta. Lisäksi vesirajassa ruovikkoa jyrsittiin paikoin 2 ha:n alalta, jotta vesiraja pysyisi paremmin avoimena. Vuonna 2009 alueella murskattiin konetyönä ruovikkoa yhteensä 18 ha ja lisäksi vesirajassa ruovikkoa jyrsittiin paikoin 2,8 ha:n alalta, jotta vesiraja pysyisi paremmin avoimena. Vuonna 2010 alueella murskattiin ruovikkoa 29 ha, Hankkeella oli mahdollisuus panostaa vuonna 2010 Riitsaranlahden alueen kunnostukseen, niin että keskeinen laitumeksi suunniteltu alue saatiin kokonaan ruovikolta avattua. Metsähallitus on tehnyt Riitsaranlahden alueesta karjanomistajan kanssa vuokrasopimuksen, ja alueella alkoi laidunnus vuonna 2011 jatkuen vuonna 2012, joskin laidunnuspaine todettiin syksyllä 2012 liian pieneksi. Vuonna 2011 ja 2012 Porin lintutieteellinen yhdistys hoiti niittotyöt lietteiden alueella.

70 66 Kuva 13. Kokemäenjoki LIFE-hankkeessa hoidetut alueet. Suunnitelma Preiviikinlahdella tulee avointen elinympäristöjen säilyttämiseksi turvata vähintään nykyisten hoitojen jatkuminen. Yyterin lietteillä hoitoa jatketaan ilman laidunnusta ja ylläpidetään vähintään nykyinen hoitoala. Käsin tapahtuvaa niittoa tarvitaan osalla alueesta vuosittain, jolloin arvioidaan myös jyrsintätarve seuraavaa vuotta koskien. Koneellista jyrsimistä tarvitaan noin joka toinen vuosi,

71 67 kunnes luontaiset prosessit (talven jäätilanne, hanhien laidunnus) alkavat pitää aluetta avoimena. Tämänkin jälkeen alueen tilaa tulee seurata ja arvioida jyrsinnän tarve vuosittain. Lietealueen suojelulle ja hoidolle on vahvat perusteet, sillä se on linnustollisesti yksi arvokkaimmista alueista Preiviikinlahdella. Luontoarvojen ylläpitämiseksi ja parantamiseksi laidunnettuja hoitoaloja on tarpeen laajentaa nykyisestä, ja kiinnittää erityistä huomiota rantaviivan avoimuuteen. Sekä Riitsaranlahdella että Leveäkarin-Etelärannan laidunalueilla hoitoalueita tulee laajentaa kattamaan myös vesiraja. Rantojen avoimuus lisää myös alueen maisemallista arvoa. Mikäli laidunnus ei ole riittävä hoitokeino rantojen avaamiseksi, tulee ruovikot poistaa laitumen rantaviivasta niittämällä ja tarpeen mukaan koneellisesti jyrsimällä ja äestämällä. Maanomistusolot Riitsaranlahdella ja Leveäkarin-Etelärannan alueella sallivat hoitojen laajentamisen. Riitsaranlahden länsirannan tähän asti niittämällä ja jyrsimällä hoidettu alue pidetään laidunnettuna. Laitumen tulee ulottua rantaviivaan asti tai rannan avoimuus turvattava muilla keinoin, kuten edellä on kuvattu. Koko Riitsaranlahden ranta-alueet on mahdollista ottaa laidunkäyttöön. Riitsaranlahden itäosassa, Mooskerinojan suulla olevaa ruovikkoista laguunia voidaan säilyttää pääosin nykyisellään suojaisena levähdys- ja pesimäalueena vesilinnuille ja ruoikkolinnustolle. Siikakarit ja Leveäkarin niemi tulee huomioida tärkeänä riistaeläinten lisääntymisalueena. Riitsaran kylästä tulevan veneväylän penkereillä kasvava puusto tulee poistaa säännöllisesti avoimuuden lisäämiseksi ja pesärosvojen, kuten variksen, tähystyspaikkojen vähentämiseksi. Myös laitumilta puut ja pensaat tulee pääsääntöisesti raivata. Etelänsuosirrin paikallisen ja valtakunnallisen pesimäkannan vahvistamiseksi ja muutosten puskuroimiseksi hoitoalaa on kuitenkin syytä lisätä. Hoitoon soveltuvia alueita on nykyisten hoitoalojen lisäksi myös Preiviikinlahden pohjukassa Kaarluodon lintutornin edustalta Eskon saareen ulottuvalla vyöhykkeellä. Näiden alueiden hoitoa avoimina merenrantaniittyinä tulisi harkita erillisessä suunnitelmassa, jossa otetaan huomioon myös alueen ruovikkolinnuston tila. Ensisijaisena tavoitteena Natura-alueella on hoitojen jatkaminen ja elinympäristön laadun parantaminen nykyisillä hoitoaloilla yllä olevan suunnitelman mukaan. Erillistä toimenpidesuunnitelmaa tarvitaan lahden perukalla, Eskon alueesta länteen, jossa mietittäväksi tulee avoimien rantaniittyjen sijaan sukkessiometsien säilyttäminen alueella. Nykyiset ja suunnitellut hoitoalueet on esitetty kuvassa 14.

72 68 Kuva 14. Preiviikinlahden hoitoalueet. Keltaiset alueet ruovikoiden niittoa, jyrsintää, laidunnusta. Vihreät alueet luonnollinen primäärisukkessioalue eli ei hoitotoimenpiteitä. Punaiset kolmiot venevalkamat- ja satamat. Sinisellä merkitylle alueelle on tarpeen tehdä yksityiskohtaisempi toimenpidesuunnitelma Dyynit Nykytilanne Yyterinsantojen dyynialue kuuluu Preiviikinlahden Natura-alueeseen luontodirektiivin mukaisena kohteena. Dyynialue on Preiviikinlahden tärkein virkistysalue, jolla käy kymmeniä tuhansia ihmisiä vuosittain. Monet alueelta tunnistetuista dyyniluontotyypeistä ovat herkkiä kulutukselle, ja voimakkaimmin kuluneilla alueilla uusien dyynien syntyminen on estynyt. Voimakkainta kuluminen on uimarannan alueella hotellin eteläpuolella, mistä puuttuvat dyynisukkessiolle tyypilliset alkiodyynien ja harmaiden dyynien vaiheet, ja metsänreuna sijaitsee

73 69 vasta korkeimman dyynin harjalla. Kuluminen on voimakasta myös santojen pohjoisosassa uimarannan ja golfkentän välissä sekä naturistirannan alueella. Kulutus ja tallaaminen voivat toimia osin myös avoimien dyyniluontotyyppien säilyttämiseksi, mutta kasvillisuuden peittämillä dyyneillä kulutus köyhdyttää kasvilajistoa ja mataloittaa dyynejä. Luontodirektiivissä priorisoidun harmaiden dyynien luontotyypin kokonaisedustavuus Yyterissä on nykyisellään kulumisesta johtuen heikko, huolimatta luontotyypin suuresta pinta-alasta. Itämeren rehevöityminen näkyy alueella järviruo'on leviämisenä ja rannoille kasaantuvan kasviperäisen aineksen määrän kasvuna. Preiviikinlahdella ovat luvuilla yleistyneet monet rehevöitymistä ilmentävät vesikasvit, ja kasvillisuuden peittävyys lahden pohjassa ja rannoilla on kasvanut (Sinkkonen 2004). Ruovikkoa on golfkentän edustalla ajoittain niitetty, ja rannoille ajautunutta kasvimassaa on koneellisesti kerätty ja kasattu Yyterinlahden pohjoisperukan rantavyöhykkeelle ainakin 20 vuoden ajan. Roskia on seulottu hiekkarannan hiekasta koneellisesti suurten kesätapahtumien jälkeen. Suunnitelma Suojelun tavoitteena on säilyttää dyyniluontotyypit mahdollisimman luonnontilaisina ja edustavina ja mahdollistaa aktiivisen dyyninmuodostuksen jatkuminen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää liikkumisen ja käytön ohjausta riittävän polkuverkoston ja opastein tapahtuvan tiedottamisen avulla. Erityisesti tulee ottaa huomioon priorisoitu harmaiden dyynien luontotyyppi, joka on hyvin kulutusherkkä. Dyyniluonnon luonnontilaisuutta edistetään myös luonnonhoitotöin. Yyterin dyynialueen luonnonarvojen säilyttäminen ja parantaminen edellyttää liikkumisen ja käytön ohjausta, rehevöitymisen hidastamista ja tulokaslajien torjumista. Dyynialueen keskeisin uhka on tallaaminen ja rajoittamaton käyttö, ja voimakkaan virkistyskäytön sovittaminen luonnonsuojelutavoitteisiin on Yyterinsantojen keskeinen haaste ja erityispiirre. Rannikon rehevöityminen näkyy alueella erityisesti järviruo'on ja maitohorsman leviämisenä ja rantojen sulkeutumisena, mitä voidaan ehkäistä hoitotoimin. Käytön ohjauksessa tulee erityisesti kiinnittää huomiota priorisoituun harmaiden dyynien luontotyyppiin, jonka kuluneisuus on paikoin voimakasta. Liikkumista dyynialueella tulee ohjata kulumisen vähentämiseksi. Alueelle tulee perustaa riittävän laaja ja harkitusti sijoiteltu polkuverkosto, jolla käyttö ja liikkuminen kanavoidaan pois herkimmiltä alueilta. Polut tulee merkitä ja käyttäjiä ohjata dyyniluonnosta ja eroosion aiheuttamista ongelmista kertovin opastein. Myös eri käyttömuodoille rajatut alueet (esim. uimaranta) sekä liikkumiskieltoalueet tulee merkitä maastoon selkeästi. Herkimmillä ja voimakkaimman käytön

74 70 alueilla voidaan käyttää lautapolkuja ja rinneportaita ja ohjata liikkumista polun sivussa kulkevan narukaiteen avulla. Polkuja ei saa vahvistaa muualta tuodulla maa-aineksella tai soralla, ja aikaisemmin tähän tarkoitukseen käytetty sora tulee mahdollisuuksien mukaan poistaa dyynialueelta. Mönkijöillä tai muilla moottoriajoneuvoilla liikkuminen sekä ratsastaminen tulee rajata tietyille ajourille ja reiteille ja kieltää kokonaan harmaiden dyynien alueella. Munakarin särkältä etelään dyyniluonto on lähes luonnontilaista ja kulutus keskittyy jo nykyisellään olemassa oleville poluille. Polkujen sijoittelu, määrä ja mahdolliset laudoitukset tulee suunnitella erikseen alueen käyttäjämäärät huomioiden. Dyynien metsittyminen on osa luontotyypille ominaista sukkessiota, johon ei alueella tule tarpeettomasti puuttua. Dyynialueen kulumista vähentämällä ja luonnontilaa parantamalla edistetään myös luontaista sukkessiokehitystä, joka laajentaa dyynialuetta merelle päin. Hoidon alkuvaiheessa harmailta dyyneiltä voidaan poistaa männyntaimia metsittymisen hidastamiseksi, mutta ensisijaisesti ja pitkällä aikavälillä pyritään kulumisen ja deflaation (hiekan poistuminen alueelta tuulen mukana) vähentämiseen käyttöä ohjaamalla. Polut tulee merkitä ja viitoittaa selkeästi myös metsäisillä dyyneillä, jotka ovat harmaiden dyynien ohella herkkiä kulutukselle. Näin ohjataan myös kulkua harmaiden dyynien alueelle. Rehevöitymisestä on luontotyypeille aiheutuvan uhan lisäksi haittaa alueen virkistystoiminnalle. Dyynialueelle sekä pohjoisesta että etelästä leviävän ruoikon eteneminen tulee Herrainpäivien ja Munakarin välisellä Yyterinlahden ranta-alueella estää vähintään kerran kesässä toteutettavilla niitoilla. Lomakylän eteläpuolella, missä järviruokoa kasvaa harvassa, voidaan pienet kasvustot poistaa juurineen. Laidunnus kuluttaa liiaksi dyynikasvillisuutta, eikä sitä tule harjoittaa dyynialueella. Avoimilla ranta-alueilla rehevöitymistä estetään poistamalla rantaan ajautunut eloperäinen massa säännöllisesti. Poisto tulee suorittaa aina, kun massaa on kertynyt yhtenäinen matto. Kerätty massa on kuljetettava pois ranta-alueelta ja läjitettävä Natura-alueen ulkopuolelle. Rannalle ajautuneen kasvimassan määrää tulee tarkkailla Herrainpäivien ja Munakarin särkän välisellä alueella. Ainesta kasaantuu erityisesti myrskyjen aikana ja varsinkin Yyterinlahden pohjoisperukkaan. Myös niitoissa syntynyt jäte on kerättävä ja kuljetettava pois rannoilta. Pohjan sedimenttiä häiritsevää toimintaa, kuten ruoppausta tai moottoriajoneuvoilla liikkumista on vältettävä koko dyynialueella Herrainpäiviltä Yyterin lietteille. Ruovikon poistamisesta ja rehevöitymisen ehkäisemisestä dyynialueella tulee tehdä oma toimenpidesuunnitelmansa. Dyynialue jatkuu aina Herrainpäivien niemen koillispuolelle asti, missä dyynit ovat lähes luonnontilaisia. Paikoin dyyniluontoa uhkaavat tulokaslajit. Herrainpäivien pohjoispuolella sijaitsevan harmaan dyynin kurtturuusuesiintymän leviäminen tulisi estää tai, jos mahdollista, poistaa ruusukasvusto kokonaan.

75 71 Alue ei kuulu Natura-alueen luonnonsuojelulailla suojeltavaan osaan, ja toimenpiteet riippuvat maanomistajista. Muutamat dyynialueen eteläosan kurttu- ja punalehtiruusuesiintymät tulee poistaa ennen niiden leviämistä, ja seurata poiston onnistumista ainakin muutamia vuosia poiston jälkeen. Lisäksi uusien kasvustojen ilmaantumista tulee tarkkailla ja poistaa tulokkaat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaikki Yyterin luonnonsuojelulailla suojeltavaa dyynialuetta koskevat toimenpiteet edellyttävät erillisen suunnitelman laatimista ja vaikutusten arviointia Rantametsät Preiviikinlahden metsät jätetään pääasiassa kehittymään luonnontilaisina. Poikkeuksena voidaan sallia luontaisen prosessin palauttamiseen tai luonnontilan palautumisen jouduttamiseen tähtääviä hoito- ja kunnostustoimenpiteitä. Esimerkiksi primäärisukkessiometsien kehitystä selvästi uhkaavia järviruokokasvustoja voidaan niittää tärkeimmillä kohteilla, kuten Hathurunojansuulta Munakarin särkän tyvelle ulottuvalla metsittyvällä niittyalueella sekä Lankoorinnokan ranta-alueilla. Samoin Natura-alueeseen kuuluvia metsäalueita kuivattavia ojia voidaan tukkia, mikäli toimenpide ei vaikuta ulkopuolisen alueen kuivatusoloihin. Hoitotoimenpiteet tulee suunnitella ja niiden vaikutukset arvioida huolellisesti etukäteen luonnonsuojelulliset tavoitteet huomioon ottaen. Alueen muut metsäluontotyypit eivät nykytiedon mukaan tarvitse kunnostusta tai hoitoa. Tarvittaessa lehtoisia alueita voidaan hoitaa siten, että lehdon ominaispiirteet säilyvät Saaret ja lintuluodot Preiviikinlahden Natura-alueeseen sisältyvään Kuuminaisten saaristoon kuuluu 16 saarta tai luotoa ja lukuisia näitä pienempiä kareja. Monet saarista, luodoista ja kareista ovat linnustollisesti arvokkaita, ja osalla niistä on arvokkaita luontotyyppejä. Naturassa osa saarista toteutetaan maa- ja rakennuslailla ja loput perustetaan luonnonsuojelualueiksi. Joillakin saarilla on tehty avoimien ja uhanalaisten perinnebiotooppien hoitotöitä, ja saarten luontotyyppien tilaa ja hoidon tarvetta tulee jatkossa seurata. Taulukko 25. Preiviikinlahden saarten lyhyet kuvaukset ja tiivistetysti hoitotarpeet. Alue Nykytila lyhyesti Suunnitellut toimenpiteet

76 72 Trutholma Saari pusikoituu ja puustottuu luonnollisen sukkession tuloksena Puskuuri Länsipää raivattu, kämppä vähällä käytöllä Ei mitään, luonnollinen sukkessio säilytetään. Itäpäässä voisi suunnitella pienaukotuksia, länsipään avointa aluetta seurataan ja tarvittaessa pidetään avoimena poistaen esim. pensaita ja puun taimia. Puskuurinkari Vasta nousemassa merestä Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Vartkrunti Puustoinen saari, yksi kesämökki Vartkruntinkari Vasta nousemassa merestä Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Puolivälinkari Länsipää raivattu Tiheää katajikkoa tulee raivata enemmän, raivattu alue säilytetään avoimena. HARMAAT Vielä suhteellisen avoimia ulkoluotoja Ulko Halko Maa Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Santakari Saari on itä-koillispuolelta kasvamassa umpeen Outoori Virkistysalue, jonka käyttö keskittyy retkisataman ympärille Kallioluoto Keskiosan puusto järeytynyt, hiekka- ja kalliorannat säilyneet avoimina Ulkorannalta voisi harventaa puustoa suunnitellusti, erillinen suunnitelma tehtävä. Vähintään ohjeistusta lintujen pesintäajan liikkumiseen. Retkisataman rakenteita voisi siistiä, luontopolku kaipaa kunnostusta. Muutoin lähisaarissa tai Outoorissakaan ei näkynyt suuria jälkiä aktiivisesta käytöstä syksyllä 2012 (Juha Manninen, Tommi Lievonen, suull. tieto). Käyttötarvepaine lienee melko pieni alueella - lisäsaaria ei ole tarpeen erikseen varustaa palvelurakenteilla. Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Vähintään ohjeistusta lintujen pesintäajan liikkumiseen. Ojalankari Kasviton kivikko Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Ykspihlava Puustoinen saari Luvaton mökki poistettava Ykspihlavan Vähäpuustoinen saari Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. kloppa (Pöllö) Norsikari Vähäpuustoinen saari Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Pukkiluoto Puustoinen saari Mökki poistettava, laidunnus mahdollista

77 73 Katava Iso puustoinen saari, neljä kesämökkiä Primaarisukkessioalue, kesämökkitilanne tarkastettava (luvitus) Julukari Kakkuri Puustoinen, kevyesti laidunnettu saari mantereen lähellä Puustoinen, umpeen kasvava saari mantereen lähellä Laidunnus Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Uutkrunni Yksityinen mökkisaari Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä. Munakari Hiljalleen metsittyvä harjusaari Yyterin uimarannan eteläpuolella Ei mitään, luonnollisen sukkession annetaan edetä Maa- ja rakennuslailla toteutettavat saaret Outoori, Santakari ja Kallioluoto Outoori, Santakari ja Kallioluoto muodostavat avomeren äärelle saariryhmän, joka maankohoamisen myötä muodostaa tulevaisuudessa yhtenäisen saaren. Linnustollisesti saariryhmän arvokkaimpia alueita ovat Santakari ja Kallioluodon pohjoisosat, joilla pesii harvalukuisia lintulajeja ja merkittäviä lintuyhdyskuntia. Kallioluodon pohjoiskärki on ollut aikanaan Porin saariston tärkein yksittäinen pesimäalue mm. haahkalle, karikukolle ja punajalkaviklolle, ja alueella on pesinyt sekä harmaalokin että uhanalaisen selkälokin yhdyskunta. Kallioluodon itärannan hiekkatörmissä puolestaan pesi vielä 1990-luvulla merkittävä törmäpääsky-yhdyskunta. Vielä luvulla Santakarin eteläosassa pesi Preiviikinlahden suurin lapintiirakolonia, ja saari oli yksi harvoista merikihun pesimäpaikoista Porin alueella. (Erkkilä & Jutila 1994.) Saarten metsät ovat pääasiassa primäärisukkessiometsää, minkä lisäksi Outoorissa sijaitsee saariston ainoa lehto. Rehevöityminen näkyy erityisesti Outoorin ja Kallioluodon välisellä matalalla vesialueella järviruo'on leviämisenä ja merenrantaniittyjen umpeenkasvuna. Saaret on yleiskaavassa merkitty virkistysalueeksi, ja saarilla vierailee kesäaikaan veneilijöitä. Tärkeimmät maihinnousupaikat ovat Outoorin vierasvenelaituri ja Santakarin ja Kallioluodon itärantojen hietikot. Saarissa myös leiriydytään, ja Kallioluodossa on nuotiopaikka, sauna ja retkeilijämaja. Outooria on kiertänyt saaren luontoa ja historiaa esittelevä luontopolku, joka on nyttemmin paikoin pahoin ummessa ja suurin osa opasteista on huonokuntoisia. Luontopolkua voidaan parantaa ja kehittää.

78 74 Naturan toteutustapa saariryhmän alueella (maa- ja rakennuslaki) ei turvaa suojeluarvoja riittävästi eikä mahdollista luonnon hoitoon ja suojeluun tarvittavia toimenpiteitä. Linnuston pesimisolosuhteita Kallioluodon ja Santakarin linnustollisesti arvokkaimmilla alueilla voi heikentää ihmistoiminnasta aiheutuva häirintä. Lintujen pesimisrauhan turvaaminen edellyttää vähintään ohjeistusta, jossa kehotetaan välttämään maihinnousua ja liikkumista Kallioluodon pohjoiskärjessä ja Santakarin eteläosassa välisenä aikana. Mikäli ohjeistus ei toimi ja haittaa aiheutuu, tullee harkita varsinaista kieltoa. Molemmilla linnustollisesti arvokkailla alueilla on lisäksi avoimia keto- ja nummiluontotyyppejä, joita tulisi hoitaa poistamalla ajoittain puuntaimet ja katajat. Avoimuuden säilyttämiseksi Santakarin kaakkoiskärkeen kasvanut metsikkö tulisi poistaa. Rantautumista ja leiriytymistä tulee seurata Kallioluodon itäpuolen hiekkarannalla ja arvioida, aiheutuuko näistä haittaa linnustolle. Santakarissa rantautuminen ja leiriytyminen on mahdollista esimerkiksi itäpuolen hiekkarannan välittömässä läheisyydessä. Tämänhetkistä suojelun suotuisa tasoa voidaan ohjeistuksin lisätä Kallioluodon pohjoiskärjen ja Santakarin eteläosan linnustollisesti arvokkailla alueilla. Täyskieltoja tulee harkita, mikäli kohteiden seurannoissa ilmenee, että ohjeistus ei riittävällä tavalla toimi. Luontoarvojen suojelu ja hoito saariryhmän alueella on maanomistajan varassa. Katava, Pukkiluoto, Pöllö ja Ykspihlava Kuuminaisten saariston suurin saari, Katava, ja sen pohjoispuolella sijaitsevat Pukkiluoto, Pöllö ja Ykspihlava ovat valtion omistuksessa. Kaikilla saarilla on mökkejä, ja ne on kaavoitettu virkistysalueeksi. Linnustollisesti merkittävin on Pukkiluoto, jonka länsipäässä pesii lokki- ja tiirayhdyskuntia, ja saaren pesimälinnustoon kuuluvat myös saaristossa harvalukuiset pilkkasiipi ja tylli (Erkkilä & Jutila 1994). Katavassa ja Ykspihlavassa kasvaa primäärisukkessiometsää. Saarilla ei esiinny hoitoa vaativia luontotyyppejä., Pukkiluodossa on mahdollista kuitenkin hoitaa aluetta laiduntaen, mutta laidunnuksen suunnittelussa on otettava pesivä lajisto huomioon ja laidunnus tulee suunnitella huolellisesti. Lintujen pesimärauhan turvaamiseksi liikkuminen ja maihinnousu tulee ohjeistaa ja opastaa tai mikäli ne eivät riitä, kokonaan kieltää Pukkiluodon länsipäässä ja saaren eteläpuolisella luodolla lokki- ja tiirayhdyskuntien alueella

79 75 Puskuuri ja Vartkrunti Lähellä Kuuminaistenniemen kärkeä sijaitsevat Puskuuri ja Vartkrunti on perustettu yksityisiksi suojelualueiksi. Molempien saarten itäkärjessä on kivisärkkä, joka luetaan geologiseksi nähtävyydeksi. Puskuurin luoteisosassa on avointa nummiluontotyyppiä, jota voidaan hoitaa puuntaimia ja katajaa raivaamalla. Saarten keskiosat ovat metsäisiä, ja Vartkrunnissa primäärisukkessiometsää kiertää tervaleppälehtovyö. Saarten pesimälinnusto on monipuolinen ja sisältää monia harvalukuisia lajeja, kuten pilkkasiipi ja ristisorsa. Puskuurin länsipäässä pesii harmaa- ja selkälokin sekä lapintiiran yhdyskuntia, ja Vartkruntinkari on yksi lapasotkan tärkeimmistä pesimäsaarista Preiviikinlahdella. (Erkkilä & Jutila 1994.) Saarten rauhoitusmääräykset ovat pääosin riittävät turvaamaan alueen luontoarvot ja suojelun suotuisan tason. Niitä tulisi kuitenkin tarkistaa seuraavilta osin: Lintujen pesinnän aikaistuessa keväiden lämpenemisen myötä tulisi myös maihinnousukiellon alkaa jo 1.4. (nykyisissä määräyksissä 15.4.). Lisäksi rauhoitusmääräykset mahdollistavat saarten laidunnuksen, jota ei kuitenkaan tule harjoittaa primäärisukkessiometsinä säilytettävillä alueilla. Puskuurin saaren luoteiskärjessä olevan nummiluontotyypin hoitoon osan kesää jatkuva laidunnus soveltuu, eivätkä muut luontotyypit Puskuurin tapauksessa ole esteenä koko saaren laidunkäyttöön ottamiselle. Puskuurin itäpäässä olisi mahdollista harkita pienaukotusten tekemistä Luonnonsuojelulailla toteutettavat saaret Luonnonsuojelulailla toteutetaan Preiviikinlahden Natura-alueen saarista Truutholma, Puskuurinkari, Ulko-, Halko- ja Maa-Harmaa, Puolivälinkari, Julukari, Kakkuri ja Munakari. Näistä Truutholma, Puskuurinkari, Julukari ja Kakkuri on jo perustettu yksityisiksi suojelualueiksi. Loput saarista Munakaria lukuun ottamatta on ostettu valtiolle. Harmaat ja Puolivälinkari ovat merkittäviä lintujen pesimäkareja, joilla pesimäaikainen lintutiheys on hyvin korkea. Pesimälajistoon kuuluu harvalukuisia ja uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja (mm. lapasotka, selkälokki, räyskä, ristisorsa) ja suuria yhdyskuntia (mm. kala- ja harmaalokki). (Erkkilä & Jutila 1994.) Perustettavan suojelualueen rauhoitusmääräyksiä laadittaessa tulee erityisesti huomioida kareilla pesivä linnusto. Pesimärauhan turvaamiseksi maihinnousu kareille tulee kieltää Yyterin santojen eteläosassa sijaitseva Munakari on kivikkorantainen saari, jota yhdistää mantereeseen aallokon kasaama törmä eli tombolo. Tombolo on

80 76 geologinen nähtävyys, joka luo saarelle opetuksellista arvoa. Matalan veden aikaan saareen voi kahlata törmää myöden. Munakari on kalatiiran tärkein pesimäsaari Preiviikinlahdella, ja saarella pesii myös törmäpääsky-yhdyskunta. Linnustollista arvoa lisää pesimäaikainen korkea lintutiheys. (Erkkilä & Jutila 1994.) Yleiskaavaan saari on merkitty virkistysalueeksi. Maihinnousu saareen tulee kieltää lintujen pesimäaikana Kaikilla tärkeimmillä lintusaarilla ja -luodoilla tulee seurata pienpetotilannetta ja järjestää tarvittaessa pyyntejä osana alueen luonnonhoitoa. Puolivälinkarilla ja Munakarilla on laidunnuksen ansiosta syntynyttä avointa nummiluontotyyppiä, jota hoidetaan tarvittaessa raivauksin ja/tai laiduntamalla viranomaisen hyväksymän suunnitelman mukaan. Laidunkauden tulee laidunnettavilla saarilla olla lyhyt, jotta laidunpaine ei kasva liian suureksi. Laiduneläimiä voidaan tällöin siirtää saarelta toiselle kesän mittaan. Lintujen pesimäympäristön avoimuutta tulee tarvittaessa ylläpitää myös muilla lintuluodoilla pensaikkoa raivaamalla. Yksityisiksi suojelualueiksi perustettujen saarten rauhoitusmääräyksiä tulee tarkistaa. Lintujen pesinnän aikaistuessa keväiden lämpenemisen myötä tulisi myös maihinnousukiellon alkaa jo 1.4. (nykyisissä määräyksissä 15.4.). Lisäksi rauhoitusmääräykset mahdollistavat saarten vapaan laidunnuksen, mikä ei ole linnuston pesimärauhan tai saarten luontotyyppien kehityksen kannalta suotavaa. Mahdollinen laidunnus tulee toteuttaa vain viranomaisen hyväksymän suunnitelman mukaan. Luonnon hoitoon ja kunnostukseen määräykset antavat riittävän mahdollisuuden Muut kunnostus- ja hoitotoimenpiteet Rantojen mosaiikkimaisuus lisää elinympäristöjen monimuotoisuutta ja parantaa runsaan eliölajiston elinmahdollisuuksia. Erilliset kasvillisuussaarekkeet tarjoavat turvallisia, maapetojen ulottumattomissa olevia pesäpaikkoja vesilinnuille. Enäjärvellä lintujen pesimismahdollisuuksia on parannettu kaivamalla yhtenäiselle rantaluhdalle leveitä vesiväyliä, joiden avulla on erotettu kolme luhtasaareketta. Tällaiset saarekkeet ovat erinomaisia pesimäpaikkoja mm. uhanalaisen naurulokin yhdyskunnille, joiden suojissa pesii myös lukuisia vesilintuja. Kaivettujen vesiväylien umpeenkasvua tulee seurata ja tarvittaessa uusia kaivutyöt lintujen pesimäsaarekkeiden säilyttämiseksi. Ruovikon keskellä sijaitsevat allikot ovat suojaisia pesimä-, ruokailu- ja sulkimispaikkoja vesilinnuille, ja niiden selkärangatonlajisto on runsas. Esimerkiksi sudenkorentojen osalta lajisto ja yksilömäärät ovat runsaimmat tällaisten allikoiden reunamilla. Kasvillisuuden rajaamia allikoita on luonnostaan Preiviikinlahden pohjukassa, mutta uusien lampareiden luonnolliselle synnylle alueen luon-

81 77 nonolot eivät ole erityisen edulliset. Myös nopea rantojen umpeenkasvu estää allikoiden syntyä. Allikoiden ja rantavyöhykkeen kehitystä tulee seurata, ja arvioida kaivulla tapahtuvan kunnostuksen tarve ja vaikutukset seurannan perusteella. Vesikaivutöitä käytetään melko yleisesti lintuvesien kunnostuksessa, mutta ne ovat yleensä kalliita ja edellyttävät ympäristölupaviraston luvan. Uusien allikoiden kaivaminen edellyttää erillisen toimenpidesuunnitelman laatimista. Vesiensuojelu Pitkällä aikavälillä Preiviikinlahden ranta-alueita uhkaa erityisesti rehevöityminen ja sen myötä nopeutunut umpeenkasvu. Valuma-alueen maankäytöllä on keskeinen merkitys lahden ravinnekuormitukseen ja siten myös kunnostus- ja hoitotoimien vaikutusten kestoon. Preiviikinlahteen laskee useita valtaojia, joiden ravinne- ja kiintoainekuormitus nopeuttaa lahden luonnostaankin matalien rantojen mataloitumista ja umpeutumista. Ongelmaan tarttuminen edellyttää suunnitelmaa ja arviointia valuma-alueen vesiensuojelun ongelmista ja keinoista niiden ratkaisemiseksi. Ravinteiden poisto hoitokalastuksella Hoitokalastuksessa vesistön ravinnekuormaa pyritään vähentämään pyytämällä ja poistamalla särkikalastoa. Kalojen mukana järvestä poistuu ravinteita, minkä lisäksi vähennetään ravinteiden liikkeelle lähtöä kalojen tonkiessa pohjaa. Suuri särkikalakanta voi myös edistää leväkukintoja syömällä vähiin leviä ravintonaan käyttävän eläinplanktonin. Hoitomuoto soveltuu lähinnä järvien ravinnekuorman vähentämiseen. Merenlahtien kalasto saa jatkuvasti täydennystä muualta, eikä kyseessä tällöin ole ravinteiden kierron kannalta yhtä suljettu kokonaisuus kuin järvet yleensä ovat. Preiviikinlahden Natura-alueeseen kuuluvalla Enäjärvellä hoitokalastukseen ei ole tarvetta, sillä järvi on luontaisesti runsasravinteinen ja järveen tuleva ravinnekuorma ei ole poikkeuksellisen suuri. Järven tilaa tulee kuitenkin seurata ja arvioida hoitokalastuksen tarvetta ja mahdollisuutta seurannan perusteella. Tämän tyyppinen hoito voidaan Enäjärvellä sallia liikkumisrajoitusten puitteissa. Preiviikinlahden ravinnetilanteeseen ei voida olennaisesti vaikuttaa hoitokalastuksella, mutta lahden tilaa tulee seurata ja hoitomuoto voidaan jatkossa sallia esimerkiksi merenlahdesta irti kuroutuvalla Riitsaranlahdella liikkumisrajoitusten puitteissa. Pienpetojen pyynti Vesi- ja rantalinnuston pesimistulosta parannetaan poistamalla alueelta minkkejä, supikoiria ja kettuja suunnitelmallisin loukkupyynnein. Pienpetoja voidaan pyytää liikkumisrajoitusten puitteissa ympäri vuoden, mutta hoitopyyntien painopisteenä tulee olla alkukevät ennen lintujen pesintää (helmi-

82 78 maaliskuu). Lintujen muniin ja poikasiin pesimäkaudella kohdistuvaa saalistuspainetta vähennetään tehokkaimmin poistamalla talven yli selvinneet aikuiset yksilöt. Tällöin minimoidaan lisääntyvien yksilöiden ja alueelle syntyvien pienpetopoikueiden määrä. Lintujen pesimiskauden aikana ( ) pienpetopyyntejä voidaan harjoittaa liikkumisrajoitusten puitteissa tai erikoisluvalla myös liikkumiskieltoalueilla. Pyynnit tulee suunnitella yhteistyössä Ympäristökeskuksen kanssa ja toteuttaa säännöllisesti osana alueen luonnonhoitoa. Saalismäärät ja pyynnin tehokkuus tulee myös dokumentoida vuosittain. Enäjärven kaatopaikan kunnostus Enäjärven koilliskulmassa sijaitsee vanha kaatopaikka, jonka käyttö on loppunut 1960-luvulla. Pääasiassa kaatopaikalle on ajettu paperisäkkien valmistuksessa syntynyttä muovijätettä, minkä lisäksi yksityishenkilöt ovat kuljettaneet paikalle jätteitään vielä kaatopaikan sulkemisen jälkeenkin. Paikalliset asukkaat ovat toivoneet alueen ottamista virkistyskäyttöön ja varustamista palvelurakenteilla, kuten opastetauluilla, grillauspaikoilla yms. (Jari Lagerroos, kirj. ilm.) Kaatopaikan sisältämän jätteen laatu ja määrä tulee selvittää, ja estää uuden jätteen kuljetus paikalle. Mikäli selvityksen perusteella luontoarvoja vaarantamatta on mahdollista, kaatopaikka tulisi purkaa, jätteet siirtää toimivalle kaatopaikalle jatkokäsiteltäväksi ja alue varustaa virkistyskäyttöä silmälläpitäen tarvittavilla rakenteilla Hoitomenetelmistä Pääasiallisia rantojen hoitomuotoja ovat niitto, laidunnus ja erilaiset raivaustyöt. Lisäksi niittyjä kuivattavia ojia tukitaan ja ojapenkkoja hävitetään. Avoimien alueiden luomisessa ja hoidossa laidunnus on tehokkain tapa, mutta osalla aluetta rantaniittyjä kunnostetaan ilman laidunnusta. Tällöin hoito tapahtuu ruovikkoa niittämällä, ja myös maanmuokkaus jyrsimällä tai äestämällä on hyvä hoitokeino korkean kasvillisuuden taannuttamiseksi ja linnuille sopivan ruokailumaan luomiseksi. Avoimilta alueilta poistetaan puusto ja pensaat. Vain laiduneläinten suojaksi voidaan tarvittaessa jättää puuryhmiä tai pensaita, joiden tulee sijaita mahdollisimman kaukana vesirajasta. Hoitotyöt dokumentoidaan tarkasti Niitto Osaa Preiviikinlahden ranta-alueista hoidetaan niittämällä ilman laidunnusta. Säännöllisillä niitoilla heikennetään ruoikon kasvua ja ehkäistään sen leviämistä. Niitto tehdään vähintään kerran kesässä järviruo'on lopetettua kasvunsa.

83 79 Myös laidunalueilla on tehtävä kunnostusniitto ennen laitumien perustamista, ja varauduttava täydennysniittoihin ainakin laidunnuksen alkuvaiheessa. Laidunalueita voidaan lisäksi hoitaa niittämällä, jos laiduneläimiä ei saada tarpeeksi. Pahoin umpeenkasvaneilla alueilla laidunpaine voi erityisesti laidunnuksen alkuvaiheessa olla liian pieni ruovikon leviämisen estämiseksi, jolloin niitoilla nopeutetaan laitumen laadun paranemista. Tarvittaessa sekä niitto- että laidunalueiden avoimuutta lisätään raivauksin (ks Raivaukset, ojien täyttötyöt ja rantojen muokkaus). Kun tavoitteena on vähentää ruovikon myöhempää kasvua, paras aika leikkaamiseen ja niittoihin on järviruo'on kukinta-aika heinäkuun jälkipuolella ja elokuun alussa. Niitot voidaan tehdä heinäkuun loppupuolella n jälkeen, jolloin niitosta ei enää aiheudu suurta vaaraa linnustolle. Liian aikaisin tehdyt niitot ovat vaaraksi pesimälinnustolle, minkä lisäksi järviruoko ehtii kasvaa vielä saman kasvukauden aikana melko pitkäksi. Jos niitto pesimätilanteen kannalta olisikin mahdollista jo heinäkuun alkupuolella, pitäisi tällöin varautua myös toiseen niittokertaan kasvukauden lopulla. Hoitoaluetta perustettaessa ainakin ensimmäinen niittokerta ja raivaus tulisi tehdä vasta n jälkeen, sillä vankkojen, vanhaa kasvustoa sisältävien ruovikoiden pesimälinnusto on runsas, ja esim. osa nuorista kerttusista on lentokykyisiä vasta myöhään loppukesällä. Lahden ranta-alueet voivat joinakin vuosina olla liian märkiä, jotta niitot voitaisiin tehdä parhaana mahdollisena ajankohtana. Tällöin tärkeintä on saada niitot tehtyä loppuun ennen kevättä ja seuraavaa pesimäkautta, jolloin niittyjen tulee olla avoimia. Kahlaajien ja rantaniittylinnuston pesinnän kannalta olennaista on kevään tilanne, ja rantojen avoimuus keväällä parantaa myös levähtävän linnuston ruokailumahdollisuuksia. Samoin laidunalueilla tulee laidunkauden jälkeen varmistaa täydennysniitoilla, että niitty on avoin seuraavan pesimäkauden alkaessa. Ruoikko tulee poistaa myös vesirajasta siten, että niitty jatkuu avoimena rantana avoveteen saakka. Niitoissa leikattu kasvimassa tulisi ensisijaisesti kerätä niityiltä pois. Mikäli keruu on niityn märkyydestä tai tarvittavan kaluston puuttumisesta johtuen mahdotonta, leikkuu olisi suositeltavaa tehdä silppurilla, jolloin kasvimassa hajoaa hyvin pieneksi. Tällöin alueelle ei jää niityn uusiutumista hidastavaa ruokomattoa, eikä hienoksi silputtu kasvimassa pääse ajelehtimaan rannoilta vesialueelle. Leikatun kasvimassan keruulla kuitenkin nopeutetaan matalan niittykasvillisuuden palautumista. Vedessä kasvavan ruoikon kasvu taantuu parhaiten, kun ruokoa leikataan selvästi vesirajan alapuolelta. Niittojäte tulee kerätä pois vesialueelta, sillä se ajautuu helposti esim. naapurien rannoille. Jos niitettävä kasvimäärä on hyvin vähäinen, jäte voidaan jättää keräämättä. Keruun tarve tulee arvioida aina jo niittoja suunniteltaessa.

84 Laidunnus Laidunpaineen tulee olla riittävä, jotta kasvillisuus pysyy matalana. Sopivan laidunpaineen määrittely on tässä esitetyistä yleisohjeista huolimatta tapauskohtaista, ja siihen vaikuttavat mm. kesän sääolot. Laidunalueilla tulee ennen laitumen perustamista tehdä kunnostusniitto ja varautua täydennysniittoihin ainakin laidunnuksen alkuvaiheessa (ks Niitto). Eri eläinlajit syövät kasvillisuutta eri tavoin ja laiduntavat erilaisilla paikoilla. Nautakarja soveltuu parhaiten kosteiden rantaniittyjen luonnon- ja maisemanhoitotehtäviin. Hevoset ja lampaat, jotka syövät myös matalampaa kasvillisuutta kuin nautaeläimet, suosivat kuivempia alueita. Parhaaseen tulokseen päästään sekalaitumilla, joille sopivia yhdistelmiä ovat nautaeläimet joko lampaiden tai hevosten kanssa. Laidunnuspaineen tulee olla nautaeläimillä (eläintyypistä riippuen) ja hevosilla laidunnettaessa 1-2 eläintä hehtaaria kohti. Lampailla sopiva määrä on 2-3 eläintä hehtaarilla. Laidunnusta aloitettaessa on pyrittävä lievään liikalaidunnukseen. Eläinmäärää voidaan myöhemmin ruovikon kasvun heikennyttyä vähentää. Jos alueelle ei saada riittävää eläinmäärää, hoitoa on täydennettävä niitoin. Laidunnuspainetta voidaan myös säädellä tarpeen mukaan jakamalla laidunalue osiin ja kierrättämällä eläimiä eri vaiheessa olevilla alueilla. Hoitojen yhtenä tavoitteena on saada avoimet alueet jatkumaan rantaan asti. Rannassa on varmistettava eläinten pääsy vesirajaan, jolloin karjan tallaus luo vesi- ja kahlaajalinnuille sopivia ruokailualueita. Lisäksi laidunalueella tulee varautua rantaviivan tai kosteiden paikkojen muokkaamiseen koneellisesti esim. äestämällä tai jyrsimällä, mikäli laidunpaine ei riitä tämäntyyppisen ympäristön muodostumiseen. Laitumen perustamisraivausten ohella niityn avoimuudesta huolehditaan tarvittaessa uusin raivauksin. (Ks Raivaukset, ojien täyttötyöt ja rantojen muokkaus.) Laidunkauden tulee olla mahdollisimman pitkä, kuitenkin siten, ettei laiduntamista aloiteta ennen kesäkuuta. Suurella osalla niityillä pesivistä lintulajeista on vielä toukokuussa munapesät tai niin pienet poikaset, että ne eivät pysty siirtymään pois karjan tieltä. Lisäksi rantaniittylaitumilla ei ennen kesäkuuta ole karjalle juuri syötävää. Linnuston pesätappioita voidaan vähentää aitaamalla arvokkaimpien pesimälajien pesät erilleen laitumesta. Laiduntamista tulee jatkaa mahdollisimman pitkälle syksyyn, sääoloista riippuen aina lokakuun loppuun asti. Myöhäissyksyyn jatkuvalla laidunnuksella varmistetaan niityn tila seuraavan pesimäkauden alussa. Kesken kasvukauden päättynyt laidunnus mahdollistaa esim. järviruo'on kasvun vielä syksyn aikana, jolloin niityn arvo niittylinnustolle on heikentynyt seuraavana pesimäkautena. Tällöin tulee laidunkauden jäl-

85 81 keen suorittaa täydennysniittoja, joilla varmistetaan niityn avoimuus seuraavan pesimäkauden alkaessa Raivaukset, ojien täyttötyöt ja rantojen muokkaus Laidunten ja niittoalueiden peruskunnostukseen ja hoitoon kuuluu myös puiden ja pensaiden raivaus. Raivaustarve arvioidaan hoitoalueilla vuosittain, ja raivaukset on tehtävä ennen lintujen pesimäkautta n tai vasta sen jälkeen. Pajukoiden raivaus on hyvä ajoittaa elo-syyskuulle, sillä talvella tehdyt raivaukset lisäävät merkittävästi pajujen vesomista. Parhaaseen tulokseen päästään poistamalla pensaat juurineen. Raivaus- ja hakkuujäte tulee kuljettaa pois hoitoniityiltä tai se voidaan polttaa paikan päällä. Ojien tukkiminen ja ojapenkkojen hävittäminen tulee samoin tehdä lintujen muutto- ja pesimäkausien ulkopuolella. Sopiva ajankohta näille kunnostustöille on Ojien tukkimisessa tulee ottaa huomioon ojien yhteys viljelyksiin ja varmistaa, että tukkiminen ei aiheuta peltojen vettymistä. Täyttö tulisi tehdä ojapenkereiden maa-aineksella. Yyterin lietteiden sekä Riitsaranlahden länsirannalla sijaitsevan Huhtalan niityn vesirajaa hoidetaan äestämällä tai jyrsimällä. Näiden maanmuokkaustöiden ajoitukseen pätevät samat rajoitukset kuin käsinniittoihin. Ruoppaus ei kuulu alueen luonnonhoitotoimiin, mutta olemassa olevia veneväyliä ja Natura-alueen ulkopuolisen kohteen kuivatusolojen kannalta oleellisten, olemassa olevien ojien ylläpito on mahdollista. Ylläpitoon liittyvä kaivu tulisi suorittaa syksyllä aikaisintaan lähtien ja keväällä siihen asti kuin kaivu on mahdollista suorittaa jäältä tai ainakin mennessä. 6.2 Lajiston suojelu Lajiston suojelu toteutetaan pääosin linnuston elinympäristön kunnostus- ja hoitotöillä sekä käytön ohjauksella. Muita toimenpiteitä lajiston suojelemiseksi ovat: pesäpönttöjen rakentaminen ja sijoittelu nykyisen käytännön ja riistanhoidon periaatteiden mukaisesti, pesäalustojen rakentaminen suojeltavaksi osoitetulle lintulajistolle, lintujen ruokkiminen nykyisen käytännön ja tilanteen mukaisesti: lintulaudat ym. pienten lintujen ruokkimiseen tarkoitetut menetelmät sekä pesimäkauden ulkopuolinen vesilintujen ruokinta voidaan sallia; riistapeltoja ei perusteta suunnittelualueelle,

86 82 Suomen luonnolle vieraiden pienpetojen, minkin ja supikoiran vähentäminen pyynneillä suojeltavaksi tarkoitettujen lajien pesien tai esiintymien suojaaminen tarvittaessa esim. laidunkarjan aiheuttaman tallauksen estämiseksi. Myös muut vastaavat, selvästi suojeltavien lajien elinolosuhteita parantavat toimenpiteet ovat tarvittaessa mahdollisia. Näiden mahdolliset vaikutukset alueen luontoon ja käyttöön tulee arvioida etukäteen huolella. 7 Kulttuuriarvojen suojelu Preiviikinlahden Natura-alueella ei ole suojeltavaksi tarkoitettuja historiallisia rakennuksia tai muinaismuistoja. Kuuminaistenniemellä Natura-alueen ulkopuolella on useita muinaisjäännöskohteita, joista lähin kohde on noin 700 metrin päässä Natura-alueen rajasta sijaitseva rautakautinen hautaröykkiö. Preiviikin kylä ja kulttuurimaisema sekä Kuuminaisten kulttuurimaisema Preiviikinlahden Natura-alueelle ulottuvine ranta-alueineen kuuluvat valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin (Rakennettu kulttuuriympäristö 1993). Näillä alueilla tavoitteena on säilyttää rakennukset, rakenteet ja muu kulttuuriympäristö mahdollisimman hyvin. Nämä tavoitteet eivät ole ristiriidassa Natura-alueen suojelutavoitteiden kanssa. Preiviikinlahden Natura-alueen koko luode-kaakkosuuntainen pohjoisranta rantavesineen kuuluu valtakunnallisesti arvokkaiden maisemakokonaisuuksien suojeluohjelmaan. Alueen maisemallinen arvo perustuu Yyterin dyyniluontoon ja perinteiseen maaseutukulttuuriin (rantalaitumet). Valtioneuvoston päätös velvoittaa kehittämään ja tukemaan alueiden maisemanhoitoa. Suunnitellut ja tähän asti toteutetut hoitotoimenpiteet Preiviikinlahdella jatkavat alueen perinteistä käyttöä ja varmistavat perinnemaiseman säilymisen avoimena. 8 Luonnon käyttö 8.1 Retkeily Preiviikinlahti on runsaasti retkeilty alue, jolta ei kuitenkaan ole olemassa tarkkoja kävijämäärätietoja. Lintuharrastajien suosimia alueita ovat mm. Herrainpäivät, Enäjärvi ja Leveäkarin lintutorni, Yyterin lietteiden ollessa kuitenkin ylivoimaisesti eniten retkeilty kohde.

87 83 Preiviikinlahti on erittäin monipuolinen ja hyvin varusteltu retkeilykohde, joka on erityisesti lintuharrastajien suosiossa. Preiviikinlahden Natura-alueella sijaitsee kaikkiaan viisi havaintolavaa ja kolme lintutornia, joiden ohella alueen palvelurakenteisiin kuuluu Paarnoorissa sekä Leveäkarin tornin ja Huhtalan lavan tuntumassa sijaitsevat kolme levähdyspaikkaa, joilla on pöytä ja penkit. Tornien ja lavojen läheisyydessä on myös parkkipaikat tai -levennykset autolla liikkuvia vierailijoita varten, ja niiden yhteydessä viitoitus ja opastaulut. Lahden pohjukkaa ja pohjoisrantaa seurailevan Preiviiki-Yyteri-retkeilyreitin kosteimpia osia on varustettu pitkospuin, ja reitin varrella on viitoitus ja alueen luonnosta kertovia kohdeopasteita. Lisäksi Mäntyniementien varressa on kaikkia Yyterinniemen retkeilykohteita esittelevä Uudenniityn opastaulu. Tarkkailupaikoista Etelärannan havaintolavalle pääsee myös rullatuolilla, ja paikalla on kuivakäymälä ja pukukopit. Muilta osin palveluvarustus ei sovellu liikuntaesteisille. Riitsaranlahdelle on syksyllä 2012 valmistumassa Porin kaupungin toimesta lintujen tarkkailulava, johon pääsee myös pyörätuolilla. Yyterin lietteiden rauhoittaminen ihmistoiminnalta ja liikkumiselta tuottaa tarpeen uusien tarkkailupaikkojen ja reittien rakentamiselle. Niittyalaa hoidoin laajentamalla lintujen ruokailualueet saadaan laajemmiksi. Alueelle on alustavasti suunniteltu rakennettavaksi uusia lintulavoja sekä ainakin yksi torni ja näille johtavat polkurakenteet, sekä reitti lietealueelta Yyterin dyynialueelle. Polkuverkostoa kunnostetaan ja kulkua ohjataan myös dyynialueella luontotyyppien kulumisen ehkäisemiseksi. Muilta osin keskitytään kehittämään ja ylläpitämään nykyisiä rakenteita, jotka riittävät ohjaamaan retkeilyä luonnonarvojen kannalta kestävällä tavalla ja ilman häiriötä maanomistajille, vaikka retkeily alueella lisääntyisikin. Palvelurakenteiden kehittämiselle on hyvät perusteet alueen korkean virkistysarvon ja Porin kaupungin läheisyyden vuoksi. Retkeilyalueet on helppo saavuttaa Porin keskustasta, mistä sekä julkisen että kevyen liikenteen yhteydet Preiviikinlahdelle ovat hyvät. Alueen monipuolisuutta luontoharrastuskohteena voidaan edelleen lisätä vanhoja rakenteita kehittämällä ja uusia luomalla. Retkeily- ja luontoharrastusrakenteiden lisääminen alueella vaatii erillisen toimenpidesuunnitelman, jossa arvioidaan tarvittavat rakenteet, kustannukset ja mahdolliset vaikutukset alueen luontoarvoihin. Retkeilyreitin varrella olevat tarkkailupaikat ja reitin rakenteet ovat osin huonokuntoisia ja kaipaavat kunnostusta. Ooviikin lavan umpeenkasvaneelta edustalta tulee raivata tarpeellinen määrä pensaikkoa näkyvyyden säilyttämiseksi. Osa pitkospuista on keväisin saattanut siirtyä paikoiltaan veden ja jään liikut-

88 84 telemina. Niiden kiinnitykset tulee vahvistaa tai huolehtia reitin kulkukelpoisuudesta kelirikkokauden jälkeen. Outoorin saaressa sijaitseva luontopolku kaipaa osin kunnostusta ja selkeämpää merkitsemistä. Retkeilyn mahdollisia haittavaikutuksia Natura-alueella ovat liikkumisesta aiheutuva häirintä linnuille ja muulle eläimistölle, roskaaminen, joidenkin luontotyyppien kuluminen ja maanomistajille aiheutuva häiriö tai vahinko. Näitä haittoja voidaan ehkäistä ja lieventää riittävällä palveluvarustuksella ja liikkumisen ohjauksella. Tärkeää ohjaus on erityisesti lintujen tärkeimmillä pesimä- ja levähdysalueilla sekä kulutukselle herkkien luontotyyppien, kuten Yyterin dyynien alueella. Jäteastioiden riittävä määrä ja harkittu sijoittelu vähentää roskaantumisesta aiheutuvia haittoja. Preiviikinlahdelta ei ole tullut tietoon valituksia retkeilystä olemassa olevien reittien tai retkeilyrakenteiden ulkopuolella, tai muita ristiriitoja retkeilykäytön ja maanomistajien etujen yhteensovittamisessa. Preiviikinlahdella retkeily keskittyy pitkälti nykyisille palvelurakenteille ja ohjattuihin kohteisiin. Hallitsematon retkeily ja liikkuminen ovat ongelmana lähinnä Yyterin dyynialueella, jonne on syntynyt runsaasti epävirallisia polkuja. Dyynialueen osalta liikkumisen ohjausta on käsitelty dyyniluonnon hoidon yhteydessä. Munakarin eteläpuolella liikkuminen on vähäisempää ja keskittyy olemassa oleville poluille. Yyterin lietteet ovat pitkään olleet vapaasti retkeiltävää aluetta, jolla käy vuosittain tuhansia lintuharrastajia. Liikkumista lietteillä on suosituksin pyritty rajoittamaan lintujen pesimäaikana , mutta alueella liikkuminen voi merkittävästi häiritä lintujen ruokailu- ja levähdysrauhaa myös muuttoaikoina. Jatkossa liikkumista lietealueella rajoitetaan ja ohjataan uusille polkurakenteille ja havainnointilavoille välisenä aikana (jäljempänä kuvassa 16 vyöhyke A). Näin pyritään vähentämään retkeilystä sekä pesivälle että muuttokausina levähtävälle linnustolle aiheutuvaa häirintää. Luonnonhoidon myötä lietealueen linnustollinen arvo kasvaa, jolloin myös kävijämäärien voidaan erityisesti lintuharrastajien osalta odottaa kasvavan. Tällöin liikkumisen ohjaus on keskeisessä asemassa häirinnän välttämiseksi. Alueelle voidaan rakentaa pitkokset siten, että ne kulkevat metsän puolella tai metsänrajassa. Pitkoksilla pyritään ohjaamaan liikkujia hakeutumaan havaintorakenteille (tornit, lavat). Pitkoksilta viodaan tehdä lietealueelle pistoja, jotka päättyvät rakenteisiin. Näin pyritään mahdollistamaan lintujen tehokas havainnointi mahdollisimman kattavasti. Torneja ja lavoja voi olla useampiakin - niiden sijoittelu ja rakenteet muutoinkin ratkaistaan yksityiskohtaisemmassa toimenpidesuunnittelussa. Liikkumisrajoitusten voimaantulo tulisi sovittaa niin, että retkeilyn mahdollistavat rakenteet ovat jo olemassa, kun kielto astuu voimaan. Liikkumisrajoituk-

89 85 set lietteiden osalta näkyvät kuvassa 16 ja esimerkki retkeilyrakennejärjestelyistä kuvassa 15. Kuva 15. Periaatepiirros mahdollisista retkeilyrakennejärjestelyistä. Ajatuksena on, että pitkokset (punainen paksu viiva) kulkevat metsänrajassa ja lintujen tarkkailu tapahtuu lavoilta (kiikarin kuva) sekä torneista (tornin kuva). Torneja ja lavoja voi olla useampiakin, ja niiden sijoittelu ja rakenteet muutoinkin ratkaistaan yksityiskohtaisemmassa toimenpidesuunnittelussa. Punainen poikkiviiva tarkoittaa lähemmäs avovettä johtavaa pitkosta, joka päättyy rakenteeseen tai rajattuun alueeseen tms., jolla osoitetaan liikkumisen rajautuminen reitin päässä. Kuva on periaatteellinen, eikä sitä tule tulkita suunnitelmaksi.

90 86 Kuva 16. Liikkumisrajoitusalueet Preiviikinlahdella. Alueen A rajaa siirretään kauemmas lietteen reunasta Munakariin asti (musta katkoviiva). 8.2 Metsästys Metsästyksen vaikutukset ja niiden huomioiminen

91 87 Metsästys tapahtuu Preiviikinlahdella pääasiassa rannoilta käsin väijymällä, sillä alue ei avoimuutensa takia sovellu lepäävien lintujen karkottamiseen perustuvaan metsästykseen. Metsästysvyöhyke on tällöin noin 100 m rannasta merelle (Suunnitteluryhmän kokousmuistio ). Metsästys aiheuttaa paikallisenakin häiriötä levähtäville linnuille, jotka pakenevat ruokailualueiltaan rauhallisemmille alueille kuten kauemmas merelle. Lisäksi rannoilla kulkeminen häiritsee mm. rantaniityillä ruokailevia kahlaajia. Alueella metsästetään myös aktiivisessa käytössä olevien retkeilykohteiden tuntumassa, mikä vaikuttaa alueen julkisuuskuvaan. Metsästys säilytetään yhtenä alueen käyttömuotona ja paikkakuntalaisten nautintaoikeutena, ja sitä on tarpeen rajoittaa vain vesilintujen metsästyksen ja muuttolintujen tärkeimpien levähdys- ja ruokailualueiden osalta. Toisaalta pienpetojen pyynnin tulee alueella jatkua osana riistanhoitoa ja luonnonhoitotöitä. Näin ylläpidetään Preiviikinlahden korkeaa lintuvesiarvoa. Metsästystä ja liikkumista koskevista rajoituksista Preiviikinlahdella on sovittu osana suunnitteluprosessia yhdessä metsästäjien ja maanomistajien edustajien kanssa. Vesilintujen metsästys Preiviikinlahdelle perustetaan riittävän suuria ja yhtenäisiä metsästykseltä rauhoitettuja alueita. Pienemmillä alueilla laukausten pelotusvaikutus voi erityisesti tietyissä olosuhteissa vaikuttaa levähtävään linnustoon, jolloin rauhoitusalueista ei ole suojelullista hyötyä. Laajat yhtenäiset alueet ovat myös metsästäjien kannalta helpompi ratkaisu kuin pienet rauhoitusalueet siellä täällä. Tavoitteena on tärkeiden levähdys- ja ruokailualueiden rauhoittaminen, jolla taataan linnuille riittävä mahdollisuus tankkaukseen ennen muuttomatkaa. Preiviikinlahdella vesilintujen metsästys kielletään koko luonnonsuojelulailla toteutettavalla alueella, lukuun ottamatta lahden pohjukkaa, missä vesilintujen metsästys on sallittu kuvan 17 mukaisesti. Selkämeren kansallispuiston alueella metsästys on koknaan kielletty.

92 88 Kuva 17. Vesilintujen metsästysvyöhykkeet Preiviikinlahdella. Pienpetopyynnit Pienpetojen, erityisesti vieraslajien supikoiran ja minkin, pyynti on osa lahden linnuston elinolojen parantamiseen ja lintujen suojeluun tähtäävää toimintaa. Erityisesti kevääseen ajoittuvilla, lintujen pesimäaikaa edeltävillä pyynneillä on suuri merkitys maassa pesivien vesi- ja rantalintujen pesinnän onnistumiselle. Pienpetojen metsästystä tulee jatkaa Preiviikinlahdella liikkumisrajoitusten puitteissa, ja pyynnit tulee järjestää suunnitelmallisesti osana alueen riistan- ja luonnonhoitoa. Tärkeäksi painopistealueeksi tulee ottaa linnustollisesti arvokkaimmat alueet lahden koillisrannalla ja pohjukassa, saaristossa sekä Enäjärvellä. Suuret nisäkkäät

93 89 Preiviikinlahdella metsästetään suurista maanisäkkäistä hirvieläimiä ja merinisäkkäistä hylkeitä. Leveäkari on rauhoitettu metsästykseltä tärkeänä hirvieläinten lisääntymisalueena, muualla metsästys on sallittua liikkumisrajoitusten puitteissa metsästyslain mukaisesti. Hylkeiden pyyntiluvat myönnetään kalastajille, jotka voivat halutessaan luovuttaa niitä metsästäjille. 8.3 Tutkimustoiminta ja aktiivinen suojelutyö Koko Natura-alueella voidaan harjoittaa suunnitelmallista tutkimus- ja selvitystoimintaa. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi linnustolaskennat, lintujen rengastus, koekalastukset, eläinten pyynti ja kasvien kerääminen tutkimustarkoitukseen sekä muu alueen luontoa kartoittava, luetteloiva tai muutoin lisätietoa tuottava toiminta. Toimintaa varten täytyy lupa kuitenkin pyytää aluetta hallinnoivalta viranomaiselta sekä luonnollisesti myös maanomistajalta. Aktiivisella suojelutyöllä tarkoitetaan tässä sellaisia toimia, joita alueella harjoitetaan alueen luontoarvojen aktiiviseksi suojelemiseksi ja turvaamiseksi. Toimenpiteet voivat sisältää siis jo hoito-osassa mainittua niittoa ja laidunnusta soveltuvilla kohteilla, mutta myös muuta toimintaa, joka voidaan katsoa tarpeelliseksi. Tällaiseksi voidaan katsoa esiemrkiksi etelänsuosirrin pesien hakeminen ja suojaaminen metalliverkoilla tai muut vastaavat alueen luontoarvojen säilymistä tukevat toimenpiteet. 8.4 Kalastus Kalastus kuuluu alueen perinteisiin käyttömuotoihin. Kalastuksen painopiste on vähitellen siirtynyt ammatti- ja kotitarvekalastuksesta vapaa-ajan virkistyskalastukseen, mutta alueella harrastetaan edelleen ammattikalastusta. Kalastuksen vaikutukset ja niiden huomiointi Kalastuksen mahdollisia vaikutuksia ovat kalateiden tukkiminen pyydysten sijoittelulla ja vesillä liikkumisen aiheuttama häiriö levähtävälle tai pesivälle linnustolle. Merkittäviä tai erityisen kapeita kalateitä ei Preiviikinlahdella tiettävästi ole. Porin kaupungin omistamilla vesialueilla kalatiet ovat tiedossa ja niille on kaupungin kalastussäännöissä asetettu sallitut pyydystyypit ja pyydysten asettelu. Linnustolle aiheutuvaa häiriötä vähennetään alueellisin liikkumisrajoituksin. Preiviikinlahti ei kalastuskohteena ole erityisen merkittävä, eivätkä sen matalat ja vaikeakulkuiset vedet juuri houkuttele ulkopaikkakuntalaisia viehekalastajia. Kalastajamääriin ei näin ollen ole odotettavissa suuria muutoksia. Kalastus sallitaan Preiviikinlahdella kalastuslain säädösten mukaisesti, mutta alueellisia liikkumis- ja verkkokalastuskieltoja tulee noudattaa. Ammattimaisesti

94 90 kalastaville turvataan pääsy pyydyksilleen myös rajoitusaikana. Pilkkiminen jään päältä voidaan sallia myös rajoitusaikoina. Verkkokalastusta ja liikkumista koskevista rajoituksista Preiviikinlahdella on jo sovittu osana suunnitteluprosessia yhdessä alueen käyttäjien ja maanomistajien edustajien kanssa. Kansallispuiston alueella ei ole tarpeen hakea erityisiä lupia Metsähallitukselta, koska kalastus on kansallispuiston alueella sallittu (luonnollisesti muut kuhunkin kalastustapaan liittyvät, asiaankuuluvat luvat tulee olla kunnossa). Kuva 18. Verkkokalastus on kielletty avovesikaudella Preiviikinlahden perukan rantojen läheisyydessä.

Päivä Lintulaji Merkki Havaintopaikka Järjestysnumero

Päivä Lintulaji Merkki Havaintopaikka Järjestysnumero LINTUHAVAINNOT 1999 ALKAEN 1999 Päivä Lintulaji Merkki Havaintopaikka Järjestysnumero 30.3. Varis Salon keskusta 1 5.4. Käpytikka Halikonlahti/Salo 2 5.4. Peippo Halikonlahti/Salo 3 5.4. Fasaani Halikonlahti/Salo

Lisätiedot

PREIVIIKINLAHDEN NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYT- TÖSUUNNITELMA

PREIVIIKINLAHDEN NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYT- TÖSUUNNITELMA 1 PREIVIIKINLAHDEN NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYT- TÖSUUNNITELMA LAUSUNTOVERSIO 4.10.2012 Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2 SISÄLLYS TAUSTAA JA NYKYTILANNE... 1 1 JOHDANTO...

Lisätiedot

Kesäkuussa kirjattujen havaintojen vertailu

Kesäkuussa kirjattujen havaintojen vertailu viiksitimali 1,06 0,76 1,10 1,21 0,14 0,01 0,15 0,18 1,21 6,01 1,03 0,77 0,90 1,18 0,29 0,07 0,44 0,35 0,93 3,03 1,03 0,98 1,21 1,03 0,49 0,12 0,35 0,51 1,31 1,98 44 42 52 44 21 5 15 22 56 85 valkoselkätikka

Lisätiedot

Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto

Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto Tuusulan Rantamo-Seittelin linnusto Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskus Kuva: Tero Taponen Kosteikkoluontotyyppien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin (koko maa) 100 % 10 12 21 17 70 14 n 90 % 80

Lisätiedot

TORNION RÖYTÄN TUULIVOIMALAT. Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus 2011. Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry. Johdanto

TORNION RÖYTÄN TUULIVOIMALAT. Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus 2011. Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry. Johdanto TORNION RÖYTÄN TUULIVOIMALAT Lähisaarten pesimälinnuston kartoitus 2011 Kemi-Tornion lintuharrastajat Xenus ry Johdanto Tutkimuksen tilaaja oli Ramboll Oy. Kartoituksen kohteena olivat nykyisellä ja suunnitellulla

Lisätiedot

Pirkkalan Kotolahden ranta- ja vesilinnusto sekä huomioita rantametsälinnustosta 2016

Pirkkalan Kotolahden ranta- ja vesilinnusto sekä huomioita rantametsälinnustosta 2016 Pirkkalan Kotolahden ranta- ja vesilinnusto sekä huomioita rantametsälinnustosta 2016 Kotolahti kuvattuna lahden koillisrannalta. Kuva Pekka Rintamäki Pirkkalan kunta Ympäristönsuojelu Pirkanmaan Lintutieteellinen

Lisätiedot

Kauniaisten linnustoselvitys 2005

Kauniaisten linnustoselvitys 2005 Kauniaisten linnustoselvitys 2005 1 Tapio Solonen Luontotutkimus Solonen Oy Helsinki 2005 1. Johdanto Kauniaisten kaupunki tilasi 6.5.2005 Luontotutkimus Solonen Oy:ltä linnustoselvityksen Kauniaisissa

Lisätiedot

Kristiinankaupungin Dagsmarkin alueen linnustoselvitys 2009

Kristiinankaupungin Dagsmarkin alueen linnustoselvitys 2009 Kristiinankaupungin Dagsmarkin alueen linnustoselvitys 2009 Maarit Naakka LuK Marika Vahekoski Luk 0 Kuva1. Lapväärtin joki virtaa Dagsmarkin halki. Kannen kuvassa on joen eteläpuolista vanhaa asutusta.

Lisätiedot

Suomen Natura 2000 kohteet / Uudenmaan ympäristökeskus

Suomen Natura 2000 kohteet / Uudenmaan ympäristökeskus Alueen nimi: Vanhankaupunginlahden lintuvesi Alueen koodi: FI0100062 Pinta ala (ha): 316 Kunta: Helsinki Hallinnoll.alue: Merialue (ei sis. Nuts alueisiin) 90 Aluetyyppi: SCI ja SPA Uusimaa (suuralue)

Lisätiedot

Artjärven IBA-alueen pesimälinnustolaskennat v. 2012-2013

Artjärven IBA-alueen pesimälinnustolaskennat v. 2012-2013 Artjärven IBA-alueen pesimälinnustolaskennat v. - MAALI-hankkeen osaraportti Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry Lahti 6.. Johdanto Päijät-Hämeen maakuntaliitto tilasi Päijät-Hämeen lintutieteelliseltä

Lisätiedot

LINNUSTOSELVITYS SIILINJÄRVEN KUNTA

LINNUSTOSELVITYS SIILINJÄRVEN KUNTA LINNUSTOSELVITYS 101003427 2.12.2017 SIILINJÄRVEN KUNTA Kehvo Väänälänranta rantaosayleiskaava Linnustoselvitys 2017 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI... 1 3 MENETELMÄT... 1 4 TULOKSET...

Lisätiedot

Laskentojen hyödyntäminen paikallistasolla: esimerkki TLY:stä. Esko Gustafsson, Kim Kuntze

Laskentojen hyödyntäminen paikallistasolla: esimerkki TLY:stä. Esko Gustafsson, Kim Kuntze Laskentojen hyödyntäminen paikallistasolla: esimerkki TLY:stä Esko Gustafsson, Kim Kuntze 1. Kaksi artikkelia TLY:n juhlavuonna 2. 1. Kannanarviot Noin 75 tarpeeksi yleistä lajia: vakiolinjat Tarpeeksi

Lisätiedot

Tampereen Vähäjärven ranta- ja vesilinnusto sekä viitasammakot v. 2012

Tampereen Vähäjärven ranta- ja vesilinnusto sekä viitasammakot v. 2012 Tampereen Vähäjärven ranta- ja vesilinnusto sekä viitasammakot v. 2012 Osa Vähäjärven länsipään pienestä naurulokkikoloniasta. Samalla kohdalla osmankäämikössä esiintyy myös viitasammakko. Kuva Pekka Rintamäki.

Lisätiedot

Matalan ranta-asemakaava Luontoselvitys 2014, täydennys 2015 Antti Karlin Yleistä Luontoselvitys on tehty käymällä Matalan ranta-asemakaavassa oleva venevalkaman alue maastossa läpi kesällä syksyllä 2014

Lisätiedot

Artjärven IBA-alueen pesimälinnustolaskennat. v

Artjärven IBA-alueen pesimälinnustolaskennat. v Artjärven IBA-alueen pesimälinnustolaskennat v. 2012-2013 Timo Metsänen Johdanto Artjärven kirkonkylän tärkeä lintualue on järvien, rantaniittyjen, kosteikkojen ja tulvapeltojen muodostama kokonaisuus

Lisätiedot

Malmin lentokenttä luontoharrastajan näkökulmasta

Malmin lentokenttä luontoharrastajan näkökulmasta Malmin lentokenttä luontoharrastajan Ilkka Lyytikäinen 20.10.2007 Kentän luontoarvot 2 3 Siipiparatiisi Luonnonomainen niitty, joka niitetään säännöllisesti Niitty - pensaisto - metsä muodostavat kokonaisuuden,

Lisätiedot

Tampereen Teiskon Nuutilanlahden ranta- ja vesilinnusto 2012 sekä alueen viitasammakot ja konnanulpukkaesiintymä

Tampereen Teiskon Nuutilanlahden ranta- ja vesilinnusto 2012 sekä alueen viitasammakot ja konnanulpukkaesiintymä Tampereen Teiskon Nuutilanlahden ranta- ja vesilinnusto 2012 sekä alueen viitasammakot ja konnanulpukkaesiintymä Kesäkuun alussa Nuutilanlahden luoteisosassa on avovettä, mutta heinäkuussa vesialueet ovat

Lisätiedot

Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä.

Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä. Vesijärvi on yksi eteläisen Suomen hienoimmista lintujärvistä. Vesijärven tilan muutokset ovat heijastuneet järven pesimälinnustoon. Järvelle pesimään kotiutuneet linnut kertovat siitä, millaista ravintoa

Lisätiedot

KUORTANEEN KUNTA TARKISTUS, NISULAN ALUE TÄYDENNYS LUONTOARVIOINTIIN LIITE 5. Vastaanottaja Kuortaneen kunta. Asiakirjatyyppi Raportti

KUORTANEEN KUNTA TARKISTUS, NISULAN ALUE TÄYDENNYS LUONTOARVIOINTIIN LIITE 5. Vastaanottaja Kuortaneen kunta. Asiakirjatyyppi Raportti LIITE 5 Vastaanottaja Kuortaneen kunta Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 22.9.2015 Viite 1510020028 KUORTANEEN KUNTA LÄNSIRANNAN OSAYLEISKAAVAN TAISTUS, NISULAN ALUE TÄYDENNYS LUONTOARVIOINTIIN 1 Päivämäärä

Lisätiedot

Luonto- ja linnustoselvitys 2016 Lieksan Pitkäjärven laajennusosat

Luonto- ja linnustoselvitys 2016 Lieksan Pitkäjärven laajennusosat Luonto- ja linnustoselvitys 2016 Lieksan Pitkäjärven laajennusosat Ari Parviainen Johdanto Tämän linnustoselvityksen kohteina oli kaksi pientä, erillistä aluetta Pitkäjärvellä, noin 20 km Lieksan kaupungista

Lisätiedot

LINNUSTOSELVITYS 16X170594 07.01.2014. VAPO OY Korvanevan lisäalueiden pesimälinnustoselvitys, Jalasjärvi

LINNUSTOSELVITYS 16X170594 07.01.2014. VAPO OY Korvanevan lisäalueiden pesimälinnustoselvitys, Jalasjärvi LINNUSTOSELVITYS 16X170594 07.01.2014 VAPO OY Korvanevan lisäalueiden pesimälinnustoselvitys, Jalasjärvi Sisältö 1 JOHDANTO JA MENETELMÄT 1 2 TULOKSET 2 2.1 Yleiskuvaus 2 2.2 Suojelullisesti huomionarvoiset

Lisätiedot

Tampereella, 28.6.2009 www.biologitoimisto.fi

Tampereella, 28.6.2009 www.biologitoimisto.fi Pirkkalan Komperinmäen linnustoselvitys 2009 Sisällys 1. Johdanto... 2 2. Alueet ja menetelmät... 2 3. Tulokset... 3 4. Yhteenveto ja johtopäätökset... 5 Lähteet... 6 Liite I: Komperinmäen ja lähiympäristön

Lisätiedot

Tiivistelmä vuoden 2012 saaristolintulaskentojen tuloksista

Tiivistelmä vuoden 2012 saaristolintulaskentojen tuloksista RAUMAN ETELÄISEN SAARISTON PESIMÄLINNUSTO Tiivistelmä vuoden 2012 saaristolintulaskentojen tuloksista Tarja Pajari 6.10.2012 Rauman eteläisen saariston linnuston pesimäkannoissa on havaittavissa joitakin

Lisätiedot

Suomen Natura 2000 kohteet / Uudenmaan ympäristökeskus

Suomen Natura 2000 kohteet / Uudenmaan ympäristökeskus Alueen nimi: Porvoonjoen suisto Stensböle Alueen koodi: FI0100074 Pinta ala (ha): 1331 Kunta: Porvoo Hallinnoll.alue: Merialue (ei sis. Nuts alueisiin) 50 Aluetyyppi: SCI ja SPA Uusimaa (suuralue) 50 Vastuutaho:

Lisätiedot

Tampereen Vuoreksen alueen linnustoselvitys 2011

Tampereen Vuoreksen alueen linnustoselvitys 2011 Tampereen Vuoreksen alueen linnustoselvitys 2011 Kolme kanahaukan poikasta. Kuva Olavi Kalkko Tampereen kaupunki Vuores-projekti Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry Pekka Rintamäki 16.8.2011 2 Saatteeksi

Lisätiedot

Ruokolahden Kuokkalammen pesimälinnustoselvitys 2012

Ruokolahden Kuokkalammen pesimälinnustoselvitys 2012 LIITE2 Ruokolahden Kuokkalammen pesimälinnustoselvitys 2012 Karri Kuitunen T:mi Ympäristötutkimus Kuitunen 1 Ruokolahden Kuokkalammen pesimälinnustoselvitys 2012 Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä...

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 15/ (6) Ympäristölautakunta Ypst/

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 15/ (6) Ympäristölautakunta Ypst/ Helsingin kaupunki Pöytäkirja 15/2012 1 (6) 298 Vuosaaren satamahankkeen linnustonseuranta 2011 sekä vuosien 2001-2011 yhteenveto HEL 2011-000934 T 11 00 01 Päätös päätti merkitä tiedoksi raportin Vuosaaren

Lisätiedot

Laasonpohjan ja Häyhdön salmen pesimälinnusto 2013 MAALI-hankkeen osaraportti

Laasonpohjan ja Häyhdön salmen pesimälinnusto 2013 MAALI-hankkeen osaraportti Laasonpohjan ja Häyhdön salmen pesimälinnusto 2013 MAALI-hankkeen osaraportti Päijät-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry Lahti 13.10.2013 1. JOHDANTO Lintuharrastusjärjestöjen valtakunnallinen kattojärjestö

Lisätiedot

Poimintoja Helsingin Vanhankaupunginlahden v. 2014 pesimälinnuston seurantalaskennan tuloksista

Poimintoja Helsingin Vanhankaupunginlahden v. 2014 pesimälinnuston seurantalaskennan tuloksista 1 Poimintoja Helsingin Vanhankaupunginlahden v. 2014 pesimälinnuston seurantalaskennan tuloksista Hannu Sarvanne Tein kuluneena keväänä ja kesänä pesimälinnuston seurantalaskentoja Vanhankaupunginlahdella

Lisätiedot

Retinranta Nallikarissa

Retinranta Nallikarissa KAUPUNKILUONNON HAVAINNOINTIPISTE Retinranta Nallikarissa Sijainti: Retinrannan luontopiste on Nallikarista Toppilansaareen merenrannan tuntumassa johtavan pyörätien varressa. Sinne löytää helpoiten Nallikarinranta-nimisen

Lisätiedot

Yleensä toukokuun alkupuolella lahti on vapautunut kokonaan jäästä ja siellä kelluu yhä satoja lintuja.

Yleensä toukokuun alkupuolella lahti on vapautunut kokonaan jäästä ja siellä kelluu yhä satoja lintuja. Esko Rajala: Lintueloa Pennalanlahdella (Kuurtanes-Seuran Joulu 2004) Käsikirjoitus (julkaistu) LINTUELOA PENNALANLAHDELLA Pennalanlahti on Kuortaneenjärven eteläisin osa, missä Lapuanjoki laskee järveen.

Lisätiedot

Luonnonsuojelualueiden laiduntaminen

Luonnonsuojelualueiden laiduntaminen Luonnonsuojelualueiden laiduntaminen 1 LUONNONSUOJELUALUEET Suomen pinta-alasta suojeltu noin yhdeksän prosenttia luonnonsuojelu- ja erämaalailla. Lisäksi suojelutavoitteita tukevia muita alueita sisältyy

Lisätiedot

4.6.8 Voimajohtoreitit (linnusto ja muu eläimistö)

4.6.8 Voimajohtoreitit (linnusto ja muu eläimistö) Teerivaaran tuulivoimahanke 165 (269) 4.6.8 Voimajohtoreitit (linnusto ja muu eläimistö) 4.6.8.1 Arviointimenetelmät ja arvioinnin epävarmuudet Linnusto Hankkeen sähkönsiirtovaihtoehdot on kerrottu kappaleessa

Lisätiedot

TURUN KAUPUNKI. " '\ i YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO EHOOTETTUJEN LUONNONSUOJELUALUEIDEN ELOLLISEN LUONNON PERUSSELVITVKSET OSA VIII-

TURUN KAUPUNKI.  '\ i YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO EHOOTETTUJEN LUONNONSUOJELUALUEIDEN ELOLLISEN LUONNON PERUSSELVITVKSET OSA VIII- TURUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO EHOOTETTUJEN LUONNONSUOJELUALUEIDEN ELOLLISEN LUONNON PERUSSELVITVKSET OSA VIII- KUUSISTONLAHTI, RAUVOLANLAHTI JA FRISKALANLAHTI " '\ i JULKAISU 9/86 KUUSISTONLAHDEN,

Lisätiedot

Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 Juha Tiainen (Luke) ja Markku Mikkola-Roos (Syke) Riistapäivät 20.1.2016

Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 Juha Tiainen (Luke) ja Markku Mikkola-Roos (Syke) Riistapäivät 20.1.2016 Suomen lintujen uhanalaisuus Juha Tiainen (Luke) ja Markku Mikkola-Roos (Syke) Riistapäivät 20.1.2016 Metso, LC Huuhkaja, EN Kuva: Antti Below Tehtävä Ympäristöministeriö antoi lintutyöryhmälle alkuvuodesta

Lisätiedot

Karinkannanlahti (Pateniemessä)

Karinkannanlahti (Pateniemessä) KAUPUNKILUONNON HAVAINNOINTIPISTE Karinkannanlahti (Pateniemessä) Sijainti: Karinkannanlahti on Karinkannan niemen pohjoiskupeessa oleva loivapiirteinen lahti. Lahden matalaa vesialuetta pääsee tarkkailemaan

Lisätiedot

3 Tulokset. 3.1 Maalintujen linjalaskenta

3 Tulokset. 3.1 Maalintujen linjalaskenta 3 Tulokset 3.1 Maalintujen linjalaskenta Kesän 2006 linjalaskentojen tulokset ovat taulukossa 5. Taulukossa lajin tiheys on pää- ja apusarkahavainnoista laskettu tiheys (Järvinen & Väisänen 1983). Dominanssi

Lisätiedot

Kaj Karlsson 30.08.2004 TUUSULAN JOKIPELLONPUISTON-KOSKENMÄEN VÄLISEN ALUEEN LINNUSTO KEVÄÄLLÄ 2004

Kaj Karlsson 30.08.2004 TUUSULAN JOKIPELLONPUISTON-KOSKENMÄEN VÄLISEN ALUEEN LINNUSTO KEVÄÄLLÄ 2004 Kaj Karlsson 30.08.2004 TUUSULAN JOKIPELLONPUISTON-KOSKENMÄEN VÄLISEN ALUEEN LINNUSTO KEVÄÄLLÄ 2004 Koskenmäensillalta etelään Kaj Karlsson 30.08.2004 Sisällysluettelo..2 Johdanto 3 Tarkasteltavan kohteen

Lisätiedot

HÄMEENLINNAN TUULOKSEN PANNUJÄRVEN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS 2017

HÄMEENLINNAN TUULOKSEN PANNUJÄRVEN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS 2017 HÄMEENLINNAN TUULOKSEN PANNUJÄRVEN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS 2017 Pannujärven pesimälinnustoraportti 8.9.2017 Tekijät: Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry. Ari Lehtinen Kansikuva: Palokärki (Pauli

Lisätiedot

LENTOKENTÄN ALUEEN OSAYLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS

LENTOKENTÄN ALUEEN OSAYLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS LENTOKENTÄN ALUEEN OSAYLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27737 KAUHAVAN KAUPUNKI SWECO YMPÄRISTÖ OY OULU Muutoslista VALMIS 9.9.2015 RYR ADE LUONNOS MUUTOS PÄIVÄYS HYVÄKSYNYT TARKASTANUT LAATINUT HUOMAUTUS

Lisätiedot

Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 2006

Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 2006 1 Riistantutkimuksen tiedote 209:1-5. Helsinki 16.8.6 Vesilintujen runsaus ja poikastuotto vuonna 6 Hannu Pöysä, Marcus Wikman, Esa Lammi ja Risto A. Väisänen Vesilinnuston kokonaiskanta pysyi viime vuoden

Lisätiedot

Täydentävät ehdot Lintu- ja luontodirektiivin huomioiminen maatalousympäristössä

Täydentävät ehdot Lintu- ja luontodirektiivin huomioiminen maatalousympäristössä Täydentävät ehdot Lintu- ja luontodirektiivin huomioiminen maatalousympäristössä Maatalouden ympäristöneuvojakoulutus 6.3.2013 Ahlman-instituutti 11.3.2013 http://www.mavi.fi/attachments/mavi/julkaisut/5ndber1sg/

Lisätiedot

Vuosina 2007-2014 vuoden ensimmäisenä päivänä MLY:n alueella havaitut lajit (Lähde: Tiira)

Vuosina 2007-2014 vuoden ensimmäisenä päivänä MLY:n alueella havaitut lajit (Lähde: Tiira) Vuosina 2007-2014 vuoden ensimmäisenä päivänä MLY:n alueella havaitut lajit (Lähde: Tiira) Kaikki lajit Kaikkiaan on havaittu 91 eri lajia. Eri vuosina lajeja on havaittu seuraavasti: 2014 2013 2012 2011

Lisätiedot

Määrityskisa paperia jätettiin Vain 14 tyhjää vastausta! 50 lajia, 13 ei tavattu Suomessa Kuvaajat:

Määrityskisa paperia jätettiin Vain 14 tyhjää vastausta! 50 lajia, 13 ei tavattu Suomessa Kuvaajat: Määrityskisa 2018 14 paperia jätettiin Vain 14 tyhjää vastausta! 50 lajia, 13 ei tavattu Suomessa Kuvaajat: Pasi Pirinen (PaP) 25 kuvaa Sampo Laukkanen (SL) 23 kuvaa Anna Palmroos 2 kuvaa 1. Suopöllö Suopöllö

Lisätiedot

OULUN KAUPUNGIN LINNUSTOLASKENNAT 1990-1996

OULUN KAUPUNGIN LINNUSTOLASKENNAT 1990-1996 OULUN KAUPUNGIN LINNUSTOLASKENNAT 1990-1996 Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 5/1997 Kannen kuva: Naurulokkeja. Sami Timonen Painatus: Oulun kaupungin painatuskeskus - 1997 OULUN KAUPUNGIN LINNUSTOLASKENNAT

Lisätiedot

HÄMEENLINNAN HAUHON ILMOILANSELÄN LINNUSTOSELVITYS 2018

HÄMEENLINNAN HAUHON ILMOILANSELÄN LINNUSTOSELVITYS 2018 HÄMEENLINNAN HAUHON ILMOILANSELÄN LINNUSTOSELVITYS 2018 Ilmoilanselän linnustoselvitys 31.8.2018 Tekijät: Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry. Ari Lehtinen Kansikuva: Isokoskelo (Juha Mälkönen)

Lisätiedot

Riihimäen Etelä-Vahteriston ja Pohjois- Monnin linnustoselvitys kesällä 2008

Riihimäen Etelä-Vahteriston ja Pohjois- Monnin linnustoselvitys kesällä 2008 Riihimäen Etelä-Vahteriston ja Pohjois- Monnin linnustoselvitys kesällä 2008 Rauno Yrjölä Jorma Vickholm Ympäristötutkimus Yrjölä Oy 2008 Sisällys: Johdanto... 3 Tutkimusalueet... 3 Aineisto ja menetelmät...

Lisätiedot

TRINGAN NUORTENRETKI HANGON LINTUASEMALLE

TRINGAN NUORTENRETKI HANGON LINTUASEMALLE TRINGAN NUORTENRETKI HANGON LINTUASEMALLE 5.-7.4.2019 Porukka saapui asemalla perjantaina 6.4. illalla. Haliaksen viikonlopun päämiehittäjinä Jaakko Koponen, Jari Laitasalo(opas), Markus Lampinen (opas),

Lisätiedot

Lintualtasta kaupungissa ja talvella. Jukka Jokimäki Arktinen keskus LLY:n 40-vuotisjuhlaseminaari Rovaniemi, Arktikum-talo 16.3.

Lintualtasta kaupungissa ja talvella. Jukka Jokimäki Arktinen keskus LLY:n 40-vuotisjuhlaseminaari Rovaniemi, Arktikum-talo 16.3. Lintualtasta kaupungissa ja talvella Jukka Jokimäki Arktinen keskus LLY:n 40-vuotisjuhlaseminaari Rovaniemi, Arktikum-talo 16.3.2013 Lintukartoituksia Suomen kaupungeissa Kajoste (1961); Tenovuo (1967),

Lisätiedot

Vuoden lintu hankkeita vuodesta 2000

Vuoden lintu hankkeita vuodesta 2000 Vuoden lintu hankkeita vuodesta 2000 Kuva: Micha Fager Tero Toivanen, lintulaskijatapaaminen 10.2.2019 BirdLifen vuoden linnut 2000-2018 2000: Käenpiika 2001: Peltosirkku 2002: Pikkulepinkäinen 2003: Selkälokki

Lisätiedot

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 12/ (5) Kaupunginhallitus Asia/

Helsingin kaupunki Pöytäkirja 12/ (5) Kaupunginhallitus Asia/ Helsingin kaupunki Pöytäkirja 12/2019 1 (5) 197 Hakemus Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle Korkeasaarenluodon luonnonsuojelualueen perustamiseksi HEL 2018-013288 T 11 01 04 Päätös

Lisätiedot

ENDOMINES OY:N KARJALAN KULTALINJAN KAIVOSHANKKEIDEN LINNUSTOSELVITYS. TOIMI ympäristöalan asiantuntija

ENDOMINES OY:N KARJALAN KULTALINJAN KAIVOSHANKKEIDEN LINNUSTOSELVITYS. TOIMI ympäristöalan asiantuntija ENDOMINES OY:N KARJALAN KULTALINJAN KAIVOSHANKKEIDEN LINNUSTOSELVITYS ympäristöalan asiantuntija HEINÄKUU 2012 Sisällys 1. Johdanto... 1 2. Selvitysalue ja menetelmät... 1 3. Tulokset... 2 3.1 Kuittila...

Lisätiedot

Laihian Rajavuoren tuulivoima-alue Osayleiskaavan luontoselvitys Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski Petri Hertteli Ramboll Finland Oy

Laihian Rajavuoren tuulivoima-alue Osayleiskaavan luontoselvitys Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski Petri Hertteli Ramboll Finland Oy Laihian Rajavuoren tuulivoima-alue Osayleiskaavan luontoselvitys 18.8.2013 Luontopalvelu Kraakku Marika Vahekoski Petri Hertteli Ramboll Finland Oy 2 Sisällys 1 Johdanto 3 2 Maastotarkastuksen tulokset

Lisätiedot

Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä. Jukka Kauppinen 2010

Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä. Jukka Kauppinen 2010 Vesilintujen runsauden muutoksia seurantaa, syitä Jukka Kauppinen 2010 Vesilinnuston pitkäaikaisseurantaa ik i Pohjois-Savon järvien linnustokehityksestä on seuranta-aineistoa 1930-luvun puolivälistä alkaen.

Lisätiedot

Suomen lintujen uhanalaisuus Aleksi Lehikoinen, Luomus

Suomen lintujen uhanalaisuus Aleksi Lehikoinen, Luomus Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 Aleksi Lehikoinen, Luomus aleksi.lehikoinen@helsinki.fi Tehtävä YM: päivitys vuoden 2015 aikana, lintutyöryhmä vastaa Vastaava myös nisäkkäille Aiemmin luettelo laadittiin

Lisätiedot

Teppo Häyhä Nina Hagner-Wahlsten Sirkka-Liisa Helminen Rauno Yrjölä Tmi Teppo Häyhä

Teppo Häyhä Nina Hagner-Wahlsten Sirkka-Liisa Helminen Rauno Yrjölä Tmi Teppo Häyhä HONGISTON ASEMAKAAVA- ALUEEN MAISEMA- JA LUONTOSELVITYS 2007 Teppo Häyhä Nina Hagner-Wahlsten Sirkka-Liisa Helminen Rauno Yrjölä Tmi Teppo Häyhä SISÄLLYSLUETTELO 1. MAISEMASELVITYS...3 1.1. Tutkimusmenetelmä...3

Lisätiedot

Jaakonsuon jätevedenpuhdistamo Maakunnallisesti arvokas lintualue

Jaakonsuon jätevedenpuhdistamo Maakunnallisesti arvokas lintualue 29.10.2014 Teksti: Ari Aalto Kuvat: Markku Saarinen Jaakonsuon jätevedenpuhdistamo Maakunnallisesti arvokas lintualue Huom! Puhdistamoalueella liikkuminen on luvanvaraista. Vierailuja koskevista pelisäännöistä

Lisätiedot

KOKEMÄENJOEN SUISTON NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA

KOKEMÄENJOEN SUISTON NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA KOKEMÄENJOEN SUISTON NATURA 2000 -ALUEEN HOITO- JA KÄYTTÖSUUNNITELMA Lausuntoversio 1.10.2012 Varsinais-Suomen Elinkeino- Liikenne ja Ympäristökeskus Sisällysluettelo TAUSTAA JA NYKYTILANNE... 1 1 JOHDANTO...

Lisätiedot

PIETARILAN ALUEEN KORTTELIEN 1-3, 12-14, 16-21, 28 ASEMAKAAVAN MUUTOS

PIETARILAN ALUEEN KORTTELIEN 1-3, 12-14, 16-21, 28 ASEMAKAAVAN MUUTOS TYÖNUMERO: E26048 PIETARILAN ALUEEN KORTTELIEN 1-3, 12-14, 16-21, 28 ASEMAKAAVAN MUUTOS PUDASJÄRVI SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENELMÄT... 3 3 SUOJELUALUEET... 6 4 KASVILLISUUDEN

Lisätiedot

Rovaniemen pesimälinnusto. Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki (toim.)

Rovaniemen pesimälinnusto. Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki (toim.) A r k t i s e n k e s k u k s e n t i e d o t t e i t a 5 7 Rovaniemen pesimälinnusto Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki (toim.) 2012 A r k t i s e n k e s k u k s e n t i e d o t t e i

Lisätiedot

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA LUONTOSELVITYS: KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA 1.9.2014. SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27125.10 KITTILÄN KUNTA : KIRKONKYLÄN TEOLLISUUSALUEEN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 KASVILLISUUDEN YLEISKUVAUS... 2 3 LINNUSTO JA MUU ELÄIMISTÖ... 3 4 ARVOKKAAT

Lisätiedot

Kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden seuranta

Kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden seuranta Kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden seuranta Tero Toivanen, BirdLife Suomi, lintulaskijatapaaminen 11.3.2017 IBA = kansainvälisesti tärkeät lintualueet Maailmanlaajuinen biodiversiteetin seurantaverkosto

Lisätiedot

HÄMEENLAHDEN LINNUSTOSELVITYS JYVÄSKYLÄ

HÄMEENLAHDEN LINNUSTOSELVITYS JYVÄSKYLÄ HÄMEENLAHDEN LINNUSTOSELVITYS JYVÄSKYLÄ 2018 Hämeenlahden linnustoselvitys 2018 1 (10) Sisältö 1 Tehtävän sisältö ja selvitysalue... 2 2 Menetelmät... 3 3 Tulokset... 3 3.1 Alueen linnuston yleispiirteet...

Lisätiedot

Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta ja viitasammakkoselvitys 2008. Esa Lammi Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy

Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta ja viitasammakkoselvitys 2008. Esa Lammi Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Espoon lintuvesien pesimälinnuston seuranta ja viitasammakkoselvitys 2008 Esa Lammi Pekka Routasuo Ympäristösuunnittelu Enviro Oy Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 1/2009 Kannen kuva: Espoonlahden

Lisätiedot

Maallikkojen ilmoittamien lintuhavaintojen luotettavuus

Maallikkojen ilmoittamien lintuhavaintojen luotettavuus Maallikkojen ilmoittamien lintuhavaintojen luotettavuus Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki Arktinen keskus Rovaniemen kaupunkilintuatlas- projekti Rovaniemi 2012 1.Johdanto Luonnon tilan

Lisätiedot

Merilintujen lentokonelaskennat Selkämeren rannikkoalueella

Merilintujen lentokonelaskennat Selkämeren rannikkoalueella Merilintujen lentokonelaskennat Selkämeren rannikkoalueella 2012-2013 Turun yliopisto, Brahea-keskus Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus Asko Ijäs, Kimmo Nuotio, Juha Sjöholm 26.3.2014 1. Johdanto

Lisätiedot

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27852 SOMERO RUUNALAN YRITYSALUEEN ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 25.6.2015 SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU

LUONTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27852 SOMERO RUUNALAN YRITYSALUEEN ASEMAKAAVAN LUONTOSELVITYS 25.6.2015 SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU TYÖNUMERO: E27852 SOMERO RUUNALAN YRITYSALUEEN ASEMAKAAVAN SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU Muutoslista VALMIS LUONNOS MUUTOS PÄIVÄYS HYVÄKSYNYT TARKASTANUT LAATINUT HUOMAUTUS Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 TUTKIMUSALUEEN

Lisätiedot

NOKIAN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖNSUOJELUYKSIKÖN JULKAISUJA 1/2018. Markluhdanlahden pesimälinnustoselvitys Pekka Rintamäki

NOKIAN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖNSUOJELUYKSIKÖN JULKAISUJA 1/2018. Markluhdanlahden pesimälinnustoselvitys Pekka Rintamäki NOKIAN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖNSUOJELUYKSIKÖN JULKAISUJA 1/2018 Markluhdanlahden pesimälinnustoselvitys 2018 Pekka Rintamäki 2 Sisällysluettelo 1. Tiivistelmä... 5 2. Johdanto... 6 3. Tutkimusalue ja menetelmät...

Lisätiedot

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS

PESIMÄLINNUSTOSELVITYS TYÖNUMERO: E27047 KAUHAVA ALAHÄRMÄN YLEISKAAVAN SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 ALUEEN SIJAINTI JA YLEISKUVA... 1 3 AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 4 TULOKSET... 3 5 LAJILUETTELO... 9 6

Lisätiedot

Imatran Vuoksen pesimälinnustoselvitys 2010. T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen

Imatran Vuoksen pesimälinnustoselvitys 2010. T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Imatran Vuoksen pesimälinnustoselvitys 2010 Imatran kaupunki T:mi Ympäristötutkimus Karri Kuitunen Imatran Vuoksen pesimälinnustoselvitys 2010 Karri Kuitunen SISÄLLYS Tiivistelmä... 2 1. Johdanto... 3

Lisätiedot

HÄMEENLINNAN / JANAKKALAN KANKAISTENJÄRVEN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS 2017

HÄMEENLINNAN / JANAKKALAN KANKAISTENJÄRVEN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS 2017 HÄMEENLINNAN / JANAKKALAN KANKAISTENJÄRVEN PESIMÄLINNUSTOSELVITYS 2017 Kankaistenjärven pesimälinnustoraportti 8.9.2017 Tekijät: Kanta-Hämeen lintutieteellinen yhdistys ry. Ari Lehtinen Kansikuva: Kalalokki

Lisätiedot

Kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden seuranta ja IBA-verkoston päivitys

Kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden seuranta ja IBA-verkoston päivitys Kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden seuranta ja IBA-verkoston päivitys Kuva: Margus Ellermaa Tero Toivanen, lintulaskijatapaaminen 9.2.2019 IBA = Important Bird and Biodiversity Areas Maailmanlaajuinen

Lisätiedot

EURAJOEN KUNTA. Luontoselvitys. Työ: 26016. Turku, 02.05.2013

EURAJOEN KUNTA. Luontoselvitys. Työ: 26016. Turku, 02.05.2013 EURAJOEN KUNTA Hirveläntien Peräpellontien alueen asemakaava ja asemakaavan muutos Luontoselvitys Työ: 26016 Turku, 02.05.2013 AIRIX Ympäristö Oy PL 669 20701 TURKU Puhelin 010 241 4400 www.fmcgroup.fi

Lisätiedot

Ristijärven Kuorejärven liito-orava- ja linnustoselvitys Ari Parviainen

Ristijärven Kuorejärven liito-orava- ja linnustoselvitys Ari Parviainen Ristijärven Kuorejärven liito-orava- ja linnustoselvitys 2016 Ari Parviainen 2 Sisällys Johdanto 3 Tulokset 4 Maastossa havaitut lajit 4 Havaitut EU:n lintudirektiivin lajit, UHEX-lajit, EVA-lajit sekä

Lisätiedot

Koivusaaren luontotiedot

Koivusaaren luontotiedot Koivusaaren luontotiedot Rauno Yrjölä & Sirkka Helminen, Ympäristötutkimus Yrjölä Oy Johdanto Tähän yhteenvetoon olemme koonneet tietoa Koivusaaren maanpäällisestä luonnosta tällä hetkellä. Tärkein lähde

Lisätiedot

Maatalousympäristön lintujen kannanvaihtelut ja mitä ne kertovat pellon käytön muutoksista?

Maatalousympäristön lintujen kannanvaihtelut ja mitä ne kertovat pellon käytön muutoksista? Maatalousympäristön lintujen kannanvaihtelut ja mitä ne kertovat pellon käytön muutoksista? Tuomas Seimola ja Juha Tiainen Luonnonvarakeskus Mitkä lajit ovat maatalousympäristön lintuja? 2 9.2.2018 Varsinaiset

Lisätiedot

KETO-PROJEKTI. jonka tarkoituksena on tukea luonnon. Kartalla kuvatulla alueella toteutetaan ketoprojektia,

KETO-PROJEKTI. jonka tarkoituksena on tukea luonnon. Kartalla kuvatulla alueella toteutetaan ketoprojektia, KETO-PROJEKTI Kartalla kuvatulla alueella toteutetaan ketoprojektia, jonka tarkoituksena on tukea luonnon monimuotoisuutta. Käytännön toteutuksesta vastaavat: Vantaan kaupungin Pähkinärinteen ja Pähkinänsärkijän

Lisätiedot

Suomen Luontotieto Oy. Haukiputaan Niittyholman suunnittelualueen pesimälinnustoselvitys 2014

Suomen Luontotieto Oy. Haukiputaan Niittyholman suunnittelualueen pesimälinnustoselvitys 2014 Haukiputaan Niittyholman suunnittelualueen pesimälinnustoselvitys 2014 Pajulintu on alueen runsain pesimälintu Suomen Luontotieto Oy 28/2014 Jyrki Matikainen, Tikli Matikainen ja Pihla Matikainen Sisältö

Lisätiedot

Suurhiekan YVA -hankkeen vaikutuspiirin linnusto

Suurhiekan YVA -hankkeen vaikutuspiirin linnusto Suurhiekan YVA -hankkeen vaikutuspiirin linnusto Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen hallussa olevien linnustotietojen luovutus WPD Finland Oy:lle Sami Timonen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus 26.3.2008

Lisätiedot

SUOMETSÄERÄMAA-LIFE PROJEKTIALUEEN LINNUSTOSELVITYS

SUOMETSÄERÄMAA-LIFE PROJEKTIALUEEN LINNUSTOSELVITYS SUOMETSÄERÄMAA-LIFE 2002-2005-PROJEKTIALUEEN LINNUSTOSELVITYS Heikki Tuohimaa Johdanto Tutkimusalue jakaantuu kolmeen erilliseen osaan - Litokairaan, Olvassuohon ja Isotilansuohon, joita tässä raportissa

Lisätiedot

SENAATTI KERAVAN VANKILA-ALUEEN LUONTOARVIO

SENAATTI KERAVAN VANKILA-ALUEEN LUONTOARVIO Vastaanottaja Senaatti Asiakirjatyyppi Luontoarvio Päivämäärä 30.11.2017 Viite 1510033076 SENAATTI KERAVAN VANKILA-ALUEEN LUONTOARVIO SENAATTI KERAVAN VANKILA-ALUEEN LUONTOARVIO Päivämäärä 30.11.2017 Laatija

Lisätiedot

PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI. Jouko Sipari

PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI. Jouko Sipari PUUMALA REPOLAHTI ITÄOSIEN YLEISKAAVAN MUUTOKSET LUONTOINVENTOINTI Jouko Sipari 2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO.. 3 INVENTOITU ALUE... 3 1. Repolahden perukka. 3 LIITTEET Kansikuva: Repolahden perukan rantaa

Lisätiedot

MUUTTOLINTUSELVITYS 16X VAPO OY Korvanevan lisäalueiden muuttolintuselvitys, Jalasjärvi

MUUTTOLINTUSELVITYS 16X VAPO OY Korvanevan lisäalueiden muuttolintuselvitys, Jalasjärvi MUUTTOLINTUSELVITYS 16X290895 8.8.2016 VAPO OY Korvanevan lisäalueiden muuttolintuselvitys, Jalasjärvi Korvanevan lisäalueiden muuttolintuselvitys, Vapo Oy SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 MENETELMÄT 1 3 TULOKSET

Lisätiedot

Savonlinnan kaupunki Tekninen virasto Savonlinnan kaupungin kaavoitukseen liittyvät luontoselvitykset 2009

Savonlinnan kaupunki Tekninen virasto Savonlinnan kaupungin kaavoitukseen liittyvät luontoselvitykset 2009 Savonlinnan kaupunki Tekninen virasto Savonlinnan kaupungin kaavoitukseen liittyvät luontoselvitykset 2009 Asemanjatke, Vääräsaari, Nätkin teollisuusalue ja Nojanmaan tontti 17 Petri Parkko 8.7.2009 Sisällys

Lisätiedot

Niemenharjun alueen luontoselvitys

Niemenharjun alueen luontoselvitys LIITE 2b SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA PIHTIPUTAAAN KUNTA alueen FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 1 (13) Tuomo Pihlaja Sisällysluettelo 1 Johdanto... 1 2 Selvitysalue... 1 3 Menetelmät... 2 4 Tulokset... 2 4.1

Lisätiedot

HÄMEENLAHDEN LINNUSTOSELVITYS JYVÄSKYLÄ

HÄMEENLAHDEN LINNUSTOSELVITYS JYVÄSKYLÄ HÄMEENLAHDEN LINNUSTOSELVITYS JYVÄSKYLÄ 2018 Hämeenlahden linnustoselvitys 2018 1 (11) Sisältö 1 Tehtävän sisältö ja selvitysalue... 2 2 Menetelmät... 3 3 Tulokset... 3 3.1 Alueen linnuston yleispiirteet...

Lisätiedot

Mäntsälän seudun vanhojen metsien linnustoselvitys 2012

Mäntsälän seudun vanhojen metsien linnustoselvitys 2012 APUS RY:N RAPORTTEJA 1 2015 Mäntsälän seudun vanhojen metsien linnustoselvitys 2012 Petri Sola Keski- ja Pohjois-Uudenmaan lintuharrastajat Apus ry. 2 KESKI- JA POHJOIS-UUDENMAAN LINTUHARRASTAJAT APUS

Lisätiedot

TYÖNUMERO: E27533 KITTILÄN KUNTA UTSUVAARAN ASEMAKAAVAN LAAJENNUS SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu

TYÖNUMERO: E27533 KITTILÄN KUNTA UTSUVAARAN ASEMAKAAVAN LAAJENNUS SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu TYÖNUMERO: E27533 KITTILÄN KUNTA UTSUVAARAN ASEMAKAAVAN LAAJENNUS SWECO YMPÄRISTÖ OY Oulu Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 MENELMÄT... 1 3 TOPOGRAFIA, KALLIO- JA MAAPERÄ... 2 4 VESISTÖT... 3 5 SUOJELUALUEET...

Lisätiedot

RIIHIMÄEN LINNUSTOSELVITYS 2013 2014 LOPPURAPORTTI

RIIHIMÄEN LINNUSTOSELVITYS 2013 2014 LOPPURAPORTTI RIIHIMÄEN LINNUSTOSELVITYS 2013 2014 LOPPURAPORTTI Riihimäen kaupunki Tekniikan ja ympäristön toimiala Ympäristönsuojeluyksikkö Eteläinen Asemakatu 2 11130 Riihimäki PL 125, 11101 Riihimäki p. 019 758

Lisätiedot

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2024 Matolamminneva-Räntäjärvi,Virrat, Pirkanmaa

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2024 Matolamminneva-Räntäjärvi,Virrat, Pirkanmaa Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 2024 Matolamminneva-Räntäjärvi,Virrat, Pirkanmaa Sijainti Matolamminneva-Räntäjärven alue sijaitsee Virtain pohjoisosassa,

Lisätiedot

Paraisten Ånsörenin saunarakennushanketta koskeva Natura-arvioinnin tarveharkinta

Paraisten Ånsörenin saunarakennushanketta koskeva Natura-arvioinnin tarveharkinta 1(11) 17.8.2012 Paraisten Ånsörenin saunarakennushanketta koskeva Natura-arvioinnin tarveharkinta Aapo Ahola & Pertti Koskimies 1. Johdanto Tämä Natura-arvioinnin tarveharkinta koskee Paraisissa Nauvon

Lisätiedot

LIITE 10. 5.5.2014, lisätty 18.11.2015. Uudet/Muuttuneet luonnonsuojelualueet:

LIITE 10. 5.5.2014, lisätty 18.11.2015. Uudet/Muuttuneet luonnonsuojelualueet: LIITE 10 Kemiönsaaren kunta Dragsfjärdin itäisen saariston rantaosayleiskaavan muutos Luonnonsuojelukohteet Aineiston alkuperä: http://wwwp3.ymparisto.fi/lapio/lapio_flex.html# Lataus pvm. 5.5.2014, lisätty

Lisätiedot

SANGINJOEN ULKOMETSÄN LINNUSTO

SANGINJOEN ULKOMETSÄN LINNUSTO SANGINJOEN ULKOMETSÄN LINNUSTO Juha Repo LUONTO-OSUUSKUNTA Tutkimusraportti 17 2006 1. JOHDANTO... 1 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 2.1. SANGINJOEN ULKOMETSÄN LINNUSTO VUOSINA 1997 98 JA 2006... 2 2.2.

Lisätiedot

GOLD FIELDS ARCTIC PLATINUM OY Suhangon kaivoshankkeen laajennus TÄYDENTÄVÄ LINNUSTOSELVITYS 2012. Suhangon täydentävä linnustoselvitys

GOLD FIELDS ARCTIC PLATINUM OY Suhangon kaivoshankkeen laajennus TÄYDENTÄVÄ LINNUSTOSELVITYS 2012. Suhangon täydentävä linnustoselvitys TÄYDENTÄVÄ LINNUSTOSELVITYS 2012 16UEC0227 30.11.2012 GOLD FIELDS ARCTIC PLATINUM OY Suhangon kaivoshankkeen laajennus Suhangon täydentävä linnustoselvitys Gold Field Arctic Platinum Oy Suhangon täydentävä

Lisätiedot

KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA

KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA Tilaaja Kalajoki Asiakirjatyyppi Linnustoselvitys Päivämäärä 15.1.2013 Viite 82143508 KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS KALAJOEN HIEKKASÄRKKIEN ALUEELLA 2012 - KESKUSKARIN RANTA JA KESÄRANTA KALAJOKI PESIMÄLINNUSTOSELVITYS

Lisätiedot

LINNUT MAISEMARAKENTEESSA INDIKAATTORIJÄRJESTELM RJESTELMÄ VIHERALUEIDEN SUUNNITTELUSSA. Jan Nyman Vaasan kaupunkisuunnittelu

LINNUT MAISEMARAKENTEESSA INDIKAATTORIJÄRJESTELM RJESTELMÄ VIHERALUEIDEN SUUNNITTELUSSA. Jan Nyman Vaasan kaupunkisuunnittelu LINNUT MAISEMARAKENTEESSA INDIKAATTORIJÄRJESTELM RJESTELMÄ VIHERALUEIDEN SUUNNITTELUSSA Jan Nyman Vaasan kaupunkisuunnittelu 15.11.2010 1. Johdanto Työn n tilaajana Vaasan kaupunkisuunnittelu v. 2009 Tavoitteena

Lisätiedot

Tiivistelmä Kangasalan Kirkkojärven, Kuohunlahden ja Herttualan linnustolaskennoista

Tiivistelmä Kangasalan Kirkkojärven, Kuohunlahden ja Herttualan linnustolaskennoista Tiivistelmä Kangasalan Kirkkojärven, Kuohunlahden ja Herttualan linnustolaskennoista 2016-2017 Kangasalan kunta/kaavoitus Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Pekka Rintamäki 2017 1. Johdanto Elokuussa

Lisätiedot

Lehtimäen kunta Valkealammen luontoselvitys

Lehtimäen kunta Valkealammen luontoselvitys Raportti 67030416 8.7.2003 Kuva: Pasi Halme Lehtimäen kunta Valkealammen luontoselvitys 1 Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 SUUNNITTELUALUE 2 3 MENETELMÄT JA AINEISTO 2 3.1 Suunnittelutyön vaiheet 2 3.2 Suunnitteluaineisto

Lisätiedot

Länsi-Turunmaan Mustfinnträsketin alueen pesimälinnusto, le- vähtäjät ja viitasammakot 2011

Länsi-Turunmaan Mustfinnträsketin alueen pesimälinnusto, le- vähtäjät ja viitasammakot 2011 VARSINAIS-SUOMEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖPALVELUT 2011 Markus Lampinen & Pekka Alho Länsi-Turunmaan Mustfinnträsketin alueen pesimälinnusto, le- vähtäjät ja viitasammakot 2011 Sisällys 1 Johdanto... 1 2 Laskennat...

Lisätiedot

KANNUSJÄRVEN NIITTOSUUNNITELMA

KANNUSJÄRVEN NIITTOSUUNNITELMA KANNUSJÄRVEN NIITTOSUUNNITELMA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 286/2014 Laura Kokko YLEISTÄ 15.8.2014 Tämä työ on osa Kymijoen alueen järvikunnostushankkeessa laadittua Kannusjärven

Lisätiedot