Suurvaltojen maavoimien nykyiset hyökkiiysdoktriinit ja niiden soveltuvuus oloihimme

Transkriptio

1 Suurvaltojen maavoimien nykyiset hyökkiiysdoktriinit ja niiden soveltuvuus oloihimme Y1eisesikuniakapteeni II k k a H aio D e D JOHDANTO Tarkastelun kohteina ovat Yhdysvaltojen, Länsi-Saksan sekä Neuvostoliiton maavoimien nykyiset hyökkäysdoktriinit. Pyrkimyksenä on eri suurvaltojen taktillisia ja operatiivisia käsityksiä vertaileva esitys, jossa pääpaino on joukkojen sekä tulenkäytön selvittelyssä. Aiheen käsittelyssä rajoitutaan pääasiassa divisioonan puitteisiin ja sen ulkopuolelle jätetään maihinnousut ja laskuvarjojoukkojen maahanlaskusotatoimet. Doktriinien soveltuvuutta oloihimme tarkasteltaessa on pyrkimyksenä luonnehtia lyhyesti edistävät ja rajoittavat tekijät hyökkäysdoktriinien mukaiselle joukkojen käytölle maamme eri osissa sekä miten suurvalta on pakotettu olojemme vaikutuksesta muuttamaan omaksumiaan doktriineja tai tavanomaista organisaatiotaan. 1 SODAN LUONTEESTA Vaikka totaalista ydinsotaa pidetäänkin useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa epätodennäköisenä "ydinaseumpikujan" ja koko sivilisaation tuhoutumismahdouisuuden takia, on ainakin toistaiseksi suurvaltojen maavoimien koulutuksen painopiste ydinasein käytävän sodan

2 13 harjoittelussa. Suursodan toisessa vaiheessa katsotaan mahdollisiksi maavoimien laajatkin operaatiot. Silloin, kun ydinräjähteltä ei käy;" tetä, on niiden uhka,otettava aina huomioon sotatoimien suunnittelussa. On kuitenkin eräitä viitteitä, jotka osoittavat rajoitetun sodan ja tavanomaisin asein käytävien sotatoirifen harjoitusten lisääntyneen erityisesti Yhdysvalloissa. Suurvallat kiinnittävät ydinaseiden ohella yhä kasvavaa huomiota biotaisteluaineiden ja taistelukaasujen kehittämiseen, käyttöön sekä suojautumiseen niitä vastaan. Saattaa olla, että niillä pyritään korvaamaan tulevaisuudessa ydinaseet joko kokonaan tai ainakin osaksi. Hyökkäyksen merkitystä korostetaan. Vain sen avulla on mahdollista saavuttaa ratkaisu. Hyökkäyksen päämääränä on vihollisen täydellinen tuhoaminen ja operaatioiden jat~amiselle tärkeiden maaston: kohtien valtaaminen. Asemasodan ti1alle ovat tulleet nopeat ja liikkuvat sotatoimet, joissa vastustajan ryhmityksessä olevat aukot ja ydinasehyökkäysten tulokset tarjoavat mekanisoiduille joukoille mahdollisuuden laajoihin hyökkäysoperaatioihin leveällä rintamalla. II MAAVOIMIEN YHTYMIEN ORGANISAATIOT A YLElSTA Tulevaisuuden sodan päävaatimukset, tulivoima ja liikkuvuus heijastuvat selvästi maavoimien yhtymien kokoonpanoissa. Perusyhtymä, erityisesti Yhdysvalloissa, on käynyt läpi useita, eri muodonmuutoksia. Divisioonista on valtaosa mekanisoituja ja panssaridivisloonia. Suurta huomiota kiinnitetään erilaisten ajoneuvojen tie- ja maastoliikkuvuuteen sekä uinti- ja yötaiste1ukykyyn. Taulukossa 1 on esitetty yleisimmin käytettävien panssarivaunujen ja panssaroitujen kuljetusajoneuvojen ominaisuuksia. Maavoimien yhtymiin kuuluu orgaanisesti lentojoukkoja, joita ylenunät 10htoporlaat ovat valmiit vahventamaan. Viimeaikainen kehitys viittaa siihen, että lentojoukkojen osuus divisioonlssa tulee huomattavasti kasvamaan.

3 Taulukko 1. Tieto;!a suurvaltojen maavoimien käytössä olevista panssarlvaunuista Ja panssaroldulsta kuljetusajoneuvolsta Psv:t Mitat cm Panssari Nopeus Toimin- Aseistus Ps ikulj- Paino Ajolaite Mieajon:t tn mm tie/vesi tasäde Pi- I Le- I Kor- Tykki histö tuus veys keus (max) km/t km mm kk I Huomautuksia Yhdysvallat Tykillä voidaan am- Sheridan 16 tela kevmet /uiva pua sekä pst-ohjuksia (XM 555) että tykinlaukauksla. Vaunua tullaan käyttämään jo vanhentuneen M-41 psv:n t1181- la tledustelutehtäviin I M48A2 45 -,, / M ,,~ / ' "...( / M ,4 -,, kevmet 64/ M 114 7,5 -,, ,,- 64/ Tarkoitettu komentoja tiedustelu tehtäviin LInsl-8aksa Leopard 39 -,,- 6' / Leopardilla korvataan M-4l1-vaunut Jgd.Pz 23 -,,- n650 ~ / Tarkoitettu pst:aan. Tykin sijasta aseistuksena voivat olla pstohjukset. Vaunussa ei ole tornia SPz ,6 -,, n 30 51/- 270 ~ (HS 30) ~ SPz ,2 -,, n 15 58/ (HS 820) Neuvosto- Wtto PIT ,, n 20 55/ ~ 3 T-54/ ,, n 85 55/- n T '-,t- n T ,, n /- n a 4 BRDM 6,5 8pyö /uiva Pst-yksiköhllä, aseisrää tuksena 3-4 pst-oh- BTR-50P 14 tela n 20 50/ BTR-60P 8 8pyö /uiva Ei ole kattopanssaria rää Amerikkalaisilla on kokeilukäytössä taisteluajoneuvoksi tarkoitettu XM 701. Länsi-Sak~an ja Neuvostoliiton Y'llä esitetyt panssaroidut kuljetusajoneuvot ovat sopivia käytettäviksi myös taistelussa. Panssarivaunujen konekivääreistä toinen ja kuljetusajoneuvojen!konekiväärit on tarkoitettu ilma.orjuntatehtäviin. I justa

4 15 B. LANSI-SAKSA. JA YHDYSVALLAT Länsi-Saksassa vuonna 1959 toteutettua organisaatiouudistusta, jossa luovuttiin entisestä rykmentti-divisioona-kokooilipanosta, kutsuttiin nimellä "Baukastensystem", koska siinä joustavasti eri prikaatityyppejä yhdistelemällä muodostetaan panssari- ja panssarijalkaväkidivisioonia (kuva 1). Panssaridivisioonassa on yleensä yksi panssarijalkaväki- ja kaksi panssariprikaatia. Muuten panssaridivisoona on pääpiirtein panssarijalkaväkidivisioonan kaltainen. Erityistä huomiota kiinnitetään joukkojen vahvaan panssarintorjunta-aseistukseen. Panssarintorjuntaohjuksia on jo pataljoonien tukikomppanioissa. Armeijakuntaan kuuluu yleensä 2-3 panssarijalkaväkidivisioonaa ja panssaridivisioona. Armeijakunnan tykistön muodostavat "Sergeant"-, 203H- ja 155H-patteristot. Armeijakuntajoukoista mainittakoon lisäksi ilmatorjuntaohjuspatteristo sekä suojelu- ja lentopatajjoona. Amerikkalaisten vuoden 1962 divisioonassa (kuva 2) on menty joustavuudessa vielä askel eteenpäin saksalaisiin verrattuna. Kaikilla perusyhtymillä, jallkaväki-, maalh.anj.asku-, ja panssaridivisioonilla ja mekanisoiduilla divisioonilla on pääpiirtein samanlainen runko. Lentopa1laljoona pystyy kuljettamaan kuljetushelikoptereillaan keltallaan yhden komppanian tai vastaavan painoisen materiaalimäärän. Huolto-osan kevennyspyrkimyksistä huolimatta sen henkilöstö muodostaa noin 15 % koko divisioonan vahvuudesta. Maavoimien ministeriössä (Deparlment of the Army) määritetään eri divisioonille tulevien taistelu pataljoonien lukumäärä ja laatu tulevan sotanäyttämön oloista riippuen. Paikallisen tarpeen mukaan muutetaan armeijassa ja armeijakunnassa divisioonien kokoonpanoa. Divisioonan komentaja päättää kulloinkin tarkoituksenmukaisen taistelujaotuksen alistamalla pataljoonia prikaatin esikunnille. Prikaatin pataljoonien määrä vaihtelee yleensä kahdesta viiteen. Pataljoonien lisäksi saatetaan prikaateille alistaa tuki- ja huoltoyksiköitä. Prikaatin komentaja muodostaa taisteluosastoja, joissa pataljoonaan on liitetty vähintään komppania toisesta pataljoonatyypistä ja/tai tukiyksiköstä. Pataljooniin (jv-, mek- ja mlpatl:t) voi kulua Davy Crockett-osasto, jossa on,kaksi pienitehoisten, alle 1 kt:n ydinräjähteiden ampumiseen tarkoitettua heitintä. Aseiden kantama on m.

5 161 Ktrykmentti I---+-t Ps.:!vprik Patteristo 18/155 H Patteristo 12/155 H 4/203 H Patteristo 4/Honest John Itpatteristo I------l Esik ja esikkompp Tiedkompp Pionkompl! Itkompp (12/40 kak soisitk) Pstkompp(13 pstpsv 5 pst-ohj) å - n 700 miestä - 75 kuljpsv - 6/120 krh - 6/80 krh Psjvdivisioona yhteensä: - n miestä n psvaunua 42 rs kranaatinheitintä 36/105 H 30/155 H 4/203 H 12/105 H Psjyprik yhteensä - n 4000 miestä - n 700 autoa kuljpsv - 54 psv Psjvpataljoona Psprikaati - 2 psvpat1-1 psjvpat1 Muuten pääpiirtei~ kuten ps.:!vprik Kuva 1 Lioslsaksalalnen paossarualkavikldlvlsloona. Prikaatien luk1lldlira saattaa vaihdella. I

6 XX ROADdivisioona I I I I I Esik- Spol- Lento- Tied- Pionkomp- komp- patal- patal- patalpania pania joona joona joona I I I Divisioonan I tykistö - rykmsntti I Huolto- I I I I I I Rak- Tuki- Ihtsis-. &11- Lääk- Korjpatte- patte- patte- komp- patal- patalristo risto risto pania joona joona ~ 4/Honest å 18/105 H 18/155 H John 4/20' H Prik:n 1 Divisioonien vahvuudet esikunta Peruskokoonpanoon liitetään patal- Jvd joonia yleensä seuraavasti: Henkilöstö 15 82' jvd 8 jv + 2 psv Pyöräajoneuvoja '200 mekd 7 mek +, psv Panssaroituja psd 5 mek + 6 psv Eeikkomppania I ajoneuvoja mld 9ml + 1 psv (kv) (psv:t ml) 214 Helikoptereita/ Pataljoonien vahvuudet ovat miestä lentokoneita 97/6 paitsi psvpatl. jossa on 575 miestä. Kenttätykkejä 76 Jv-. mek- ja mlpatl:issa on kussakin 9/81 krh Raklählavetteja 4 ja 4/106 krh Jvpatl:ssa on n 120 autoa Mek " -"- 2 kv psv. 76 kuljpsv ja n 80 autoa Psv -"- -"- 54 psv I Kuva. 2 Amerikkalainen ROAD-dlvisloona (1962) I Viestipataljoona I Huolto- ~a ku;ljpataljoona. Mekd Ps d Mld , '" / / /6 76 4

7 18 Armeijakunnan kokoonpano on liukuva kuten saksalaisillakin. 3-4 divisioonan lisäksi siihen saattaa kuulua erillinen prikaatin esikunta, erillisiä pataljoonia sekä panssaritiedustelurykmentti. Erikaliiperisiä kenttätykistöpatteristoja on sekä niiden lisäksi "Sergeant"- ja ''Honest John"-yksiköitä. Divisioonasta puuttuvia ilmatorjuntayksiköitä korvaavat armeijakunnan useat patteristot, joista osa on varustettu Hawk-ohjuksin. Useiden pioneeripataljoonien ohella kuuluu armeijakuntaan ylimenokalusto- ja konekomppanioita. Huoltojoukot, jotka toimivat armeijakunnan vastuualueella, ovat yleensä suoraan armeijan johdossa. c. NEUVOSTOLIlTrO Noin vuodesta 1960 on jatkunut maavoimien yhtymien varustaminen ydinasein. Divi5ioonille on tunnusomaisia pitkälle viety standardisointi ja yksinkertaisuus. Rykmentti-divisioona-organisaatio on edelleen käytössä. Divisioonatyypit ovat moottoroitu jaikaväkidivisioona (kuva 3) ja panssaridivisioona. Panssaridivisioonassa on kolme panssarirykmenttiä ja yksi moottoroitu jaikaväkirykmentti. Panssarivaunuja on yli 350, joista noin 30 on järeitä (T-10). Henkilövahvuus on n 9000 miestä. Huolimatta pataljoonien suuremmasta lukumäärästä ovat henkilövahvuudet pienempiä ikuin amerikkalaisissa divisioonissa. Myös jalkaväkimiesten lukumäärän suhde panssarivaunujen määrään on huomattavasti pienempi kuin lännessä. Panssarintorjuntatykkejä korvattaneen parhaillaan panssarintorjuntaohjuksilla Rykmentissä ja siitä ylöspäin kaikissa por.taissa on suojeluyksikköjä. Kauttaaltaan panssaroituina sopivat divisioonat nimenomaan lyhyihin ja nopeisiin hyökkäyksiin. Pyrkimyksenä organisaatiota kehitettäessä näyttää olleen saada pataljoonat ja rykmentit entistä kykenevämmiksi taisteluun itsenäisinä taisteluosastoina. Neuvostoliittolaisessa divisioonassa ei todennäköisesti ole amerikkalaisten lentopataljoonan suuruista yksikköä, vaan maavoimien lento-

8 19 6/120 krh 6/'pst- ohj 6/85 K 6/57 ItK 6/14,5 ItKI!: Vahvuus: n miestä n 225 psvaunua n 400 kuljpsvaunua n 1700 muuta mt-ajoneuvoa 1) Prog on ydinkärje11ä varustettu raketti, jonka kantama onh45 km. n 1000 miestä 9} PST (T 54) 10 PST (T 10) Kuva S Neuvostollittolainen moottoroitu Jalkavilddlvlsioona. joukkojen yksiköt on keskitetty armeijan ja armeijaryhmän johtoon, jotka tarvittaessa alistavat niitä divisioonille. Divisioonista muodostetaan armeijoita. Armeijaan kuuluu 3-5 divisioonaa, joista 1-2 on panssaridivisioonia. Panssariarmeijassa on 3-4 panssaridivisioonaa.

9 NYKYISET HyöKKll. YDOKTRIINIT A. HYöKKÄYSlMIDNErELMAT JA HYÖKKÄYKSEN SUUNTAAMINENI Amerikka1aisten mukaan hyökkäys alkaa etenemisellä kosketukseen ja jatkuu tii:!dusteluhyökkäyksenä, hyökkäyksenä leveällä rintamalla tai murtohyökkäyksenä. Neuvostoliittolaiset pitävät kohtaamistaistelua, joka alkaa suoraan marssiryhmi,tyksestä, yleisimpänä ja tärkeimpänä hyökkäysmeni:!tehnänä. Myös hyökkäys puolustusvalmista vihollista vastaan voi tulla kysymykseen, erityisesti sodan myöhemmissä vaiheissa. Sekä kohtaamistaisteluun että hyökkäykseen puolustusvalmista vihollista vastaan kuuluu menestyksen lopullisena täydentäjänä takaaajo. Hyökkäys pyritään suuntaamaan saarrostaen vastustajan sivustoihin ja selustaan. Menestyksellisen saarrostuksen edellytyksinä korostetaan yllätystä ja nopeutta, joita ilman joukon omat. sivustajt voivat joutua uhatuiksi. Kaksipuolisen saarrostuksen ehtona on ylivoima elävän voiman, tulen ja liikkuvuudi:!n suhteen. Liikkeen nopeuttajana käytetään saarrostusta ilmoi:tjse. Mainitaan, että rintamahyökkäykseen turvaudutaan vain silloin, kun saarrostus ei ole mahdollinen tai muuten tarkoituksenmukainen. Kuitenkin viimeaikaisissa kirjoituksissa korostetaan voimakkaaseen tuleen ja maahanlaskuihin perustuvan rintamahyökkäyksen tehokkuutta. B. KOHTAAMISTAISTELU 1. Yleistä Kohtaamisoloissa on aktiivisella toiminnalla ja nopealla, suoraan marssiryhmityksestä tapahtuvalla hyökkäyksellä ratkaiseva merkitys. Kohdattaessa jo puolustukseen ryhmittynyt vastustaja pyritään kohtaamistaistelun tapaan joukkoja ja tulta käyttäen murtoon. Ellei se onnistu, suoritetaan valmisteltu hyökkäys. Kohtaamistaistelun rajuutta kuvaavat arvioidut hyökkäysnopeudet, jotka saattavat olla muutamista kymmenistä jopa km:iin vuo~kaudess&

10 21 oy öi' ~ t:j ~.; Suojaava joukko lvj ~ ~ (CoVll'lng ForuJ ~ Ö ftujoukko CAdval1ce GuardJ ~ 6(-) 6 d 0 ~ l2j ö ~ Ö ~ "&,-- -., r---, D;vis;ool1al1 I ÖC+-) I I ÖC+-)I pääosa I ~H I I ~(-) I Sivusfajoukko -191 I. ~ I ~(+ -): n ~Okm 1 {Rank Gual'd) I Q1 I ö (-) I I I löi I I I ~ I km L.g_ J: ~2: Divisioonan tykistö" Jluollon p"äiiosa Öc-) L~_.J.g ~ ~ r-~-i ~ I 0 3 I I ~ lI I L. _~ I Jälkijoukko ~ (-) Uärssipltuudef: - psvpatl 5-6 km -mek 4-5 II ~ sto 35-4 II A ofleuvojlp HfuSlt,tJi t OlSt päivillä l150m ja Ijlillä" 11 25m fauoolliqn välistt etäfsijljdbt ovat 2-3 km Kuva 4 Esimerkki ROAD-mekanisoidun divisioonan etenemisryhmityksestä kahden tien SU1JIUllISS8,.

11 22 2. Joukkojen käyttö A m eri k kai a i n e n mekanisoitu divisioona toimii yleensä km:n levyisellä alueella ollessaan armeijakunnan pääjoukon osana (kuva 4). Suojaavana joukkona saatetaan käyttää tiedustelupataljoonan lisäksi pataljoonan taisteluosastoa tai prikaatia. Lentotiedustelukomppania kuljettaa tiedustelutehtäviensä ohella tiedustelupartioita vihollisen selustaan. Nopean ti~tojen välittämisen takaavat tiedustelupataljoonan yli 200 radiota. Etujoukon tehtävänä on suojata päävoimat suojaavien joukkojen ja divisioonan päävoimien 'Viilissä mahdollisesti tapahtuvalta vihollisen yllättävältä toiminnalta sekä sitoa vihollinen päävoimien ryhmittymisen mahdollistamiseksi. Kohtaamisen tapahduttua on eräiden amerikkalaisten harjoitusten perusteella laskettu etujoukkojen ryhmittymisen kestävän minuuttia, jolloin ne pystyvät hyökkäämään 1-1% tunnin kuluessa. Ensimmäisten prikaatien ryhmittämiseen lasketaan kuluvan 1%-3 tuntia. Divisioona pystyy hyökkäämään päävoimin 3-5 tunnin kuluessa (kuva 5). Divisioonan lentopataljoonaa käytetään helikopterimaahanlaskuihin tärkeiden maastonkohtien haltuunottamiseksi. L ä n s i s a k sai a i sen mielipiteen mukaan saattaa usein olla tarkoituksenmukaista maaston suomien etujen turvin antaa vastustajan ensin läkähtyä ja siirtyä vasta sitten hyökkäykseen. Kun päätös hyökkäyksestä on tehty, on joukot suunnattava viipymättä hyökkäykseen sitä mukaa kun ne saapuvat taistelualueelle ja ovat taisteluvalmiita. Panssarijalkaväkidivisioona hyökkää usein kaikki prikaatit edessä. Panssariprikaati toimii painopistesuunnassa. Divisioonan reserviksi varataan 1-2 pataljoonaa sivusuunnassa hyökkäävästä prikaatista. Tämän lisäksi on divisioanalla aina panssarintorjunta-: ja pioneerireservi. Joukkojen hyökkäysalueiden leveydet ovat pääpiirtein samat kuin amerikkalaisilla., Ne u v 0 s t 0 Ii i tt 0 l a i sen divisioonan joukkojen käytössä noudatetaan myös edellä esitettyjä periaa.tteita Suojelutiedustelua pidetään erittäin tärkeänä. Vastuualueiden leveydet ovat todennäköisesti jonkin

12 km ~ ( )= 3.Pr TI[DUSTI::LU m!]:: SUIn. ' suojaavia osia Kuva I Esimerkki ROAD-mekaJdsolduu dlvlsioouau byökk!yksesti kobtaamlstaistelussa. verran pienempiä kuin amerikkalaisilla. Toisen portaan divisioonat etenevät noin 50 km:n päässä etumaisista. Keskimääräisinä marssinopeuksma pidetään km/t valoisalla ja 1&-20 km/t pimeällä. Rykmentin käyttöön varataan yleensä 1-2 ja divisioonalle 3-4 tietä. Erityistä huomiota kiinnitetään suojaavien osien sekä etujoukkojen aktiiviseen toimintaan. Rykmentin etujoukkona toimii 'pataljoona ja divisioonalla joko pataljoona tai rykmentti: Niiden on kehitettävä hyökkäystään vihollisen päävoimien ryhmittymisen vaikeuttamiseksi. Yllätyksen saavuttamiseksi ovat,tärkeitä harhauttavat operaatiot, taitava naamiointi, vuorokauden ajan valinta, huonon sään sekä maalu!nlaskujen laaja käyttö. Kohtaamistaistelussa vältetään monimutkaisia ratkaisuja.

13 3. Tulen käyttö Etenemisen aikana on yleensä pääosa a m eri k kai a i sen divisioonan tyk:i.9töstä määrätty tukemaan patteristoittain ja pattereittain prlkaateja ja taisteluosastoja. Järeä patteri ja Honest. John-patteristo pidetään yleensä suoraan divisioonan johdossa..armeijakunta vahventaa divisioonia tuliyksiköillään. ikohtaamisoloissa ydinräjähteiden käyttö on etulinjassa hanikalaa. Valmistelemattoman tulituksen aloittamiseen saattaa mennä 3 tuntia ja kauemminkin. L ä n s i s a k sai a i s te n mukaan edullisin maali ydinräjähteille on taistelusta ir.ti oleva ja vielä ryhmittymätön päävoima. Ne u v 0 s toi i i t toi a i s et pitävät menestymisen perusedellytyksenä tulen avaamista ennen vihollista. Nykyaikana aloitteen ternpaaminen voi alkaa tulen käytöllä jo ennen kohtaamista, päinvastoin kuin viime sodassa, jolloin se yleensä alkoi vasta joukkojen saatua kosketuksen. C. HYöKKÄYS PUOLUSTUS VALMISTA VIHOLLISTA VASTAAN 1. Yleistä Joukkojen ja tulenkäytön perusteet arvioidaan puolustusjärjestelyiden ja maaston sekä ydinräjähteiden ominaisuuksien mukaisesti. Tällaisena perusteena Newvostoliitossa on esimerkiksi länsisa.ksala,jnen puolustusdoktriini, jonka mukaan 2~25 km:n levyisellä divisioonan puolustusalueella on mahdollisuudet kolminkertaisen ylivoiman torjumiseen. Läpimurtoon katsotaankin vaadittavan ainakin kolminkertainen ylivoima. Arviot hyökkäyksen nopeudesta puolustusvalmista vihollista vastaan vaihtelevat. Päivittäinen hyökkäyksen kehittyminen eräissä amerikkalaisten hmioituksissa on ollut km. Neuvostoliitossa on arvioitu hyökkäysnopeudek:si avomaastossa puolustusaseman sisällä 3-4 km/t. Puolustusasemaan tehdyn murron jälkeen jatketaan hyökkäystä suurirnmaua mahdollisella nopeudella, jotta puolustaja ei ehtisi tehokkaisiin vastatoimenpiteisiin.

14 25 2. Joukkojen käyttö J oukot keskit~tään hajaryhmitykseen kymmenien kilometrien syvyyteen etulinjasta. Panssariva,unu- ja mekanisoituja joukkoja ei tuoda yleensä välittömästi etulinjan tuntumassa oleviin lähtöasemiin ainakaan silloin, kun käytetään ydinräjähteitä. Voimien keskittämisvaihe murrossa on mahdollisimman lyhyt. A m eri k kai a i sen divisioonan hyökkäysalue saattaa olla km leveä (kuvat 6 ja 7). Jalkaväkidivisioonan tavoitteen etäisyyden mittana on mm raskaimpien aseiden kantama, joka on noin km. Panssarivaunuyhtymill~ ja -Y'ksiköille käsketään yleensä lähinnä ylemmän joukon tavoite. Niinpä panssaridivisioona saa suoraan armeijakunnan tavoitteen, joka saattaa olla noin 100 km:n päässä etulinjasta. Myös anneijakunnan painopistesuunnassa toimivalle muunlaatuisellekin divisioonalle käsketään yleensä suoraan anneijakunnan tavoite. Divisioonan reservinä olevaa prikaatia valmistaudutaan käyttämään ensisijaisesti painopistesuunnassa. Se saattaa jatkaa hyökkäystä puolustusasemaan tehdyn murron jälkeen saavutetun menestyksen nopeaksi laajentamiseksi. Amerikkalaiset korostavat hallitsevien, muita TU:t') tst_-_ds_~«painopist[ ~ Divisioonan tavoite ) Kuva 6 BOAD-divlsioonan rintamahyökkiys puolustuksessa olevaa vihollista vastaan.

15 26 "-- ~ ~ustelee ')( uojaa Ptjc0PISTE o U \ /fl1 ( o{ ~rha~~~.n {O sitominen '\\ '\ X Kuva 7 ROAD-clivlsloonan seluslahyökklys, jooa pakotetaan puolustaja Irtautumaan ja taistelemaan hyökkllijäoe eduluseoa alueella. Selustaan saatetaan tunkeulua myös soluttautumalla puolustuksessa olevista a&kolsta. Saarrostushyökkäys eroaa selustahyökkäyksestä siten, että sohen kuuluu rintamassa tukeva hyökkiys. korkeampien maastonkohtien haltuunoton tärkeyttä hyökkäyssuuntien määrittärnisessä. Tukevalla hyökkäyksellä sidotaan puolustaja sivusuunnassa. Amerikkalaiset eivät ole -tarkoittaneet panssaroituja kuljetusajoneuvojaan taisteluajoneuvoiksi. Ne kuljettavat jalkaväen rynnäkköetäisyydelle, josta ne tukevat ajoneuvokolhtaisilla aseillaan hyökkäystä. Oman lentopataljoonansa lisäksi divisioona voi saada armeijakunnalta käyttöönsä lentokuljetuspataljoonan maahanlaskuja varten. Divisioona käyttää maahanlaskuihin yleensä komppanian-pataljoonan vahvuisen joukon. Joskus saatetaan divisioonan johdossa suorittaa maahanlasku prikaatinlkin voimin. Helikopterimaahanlaskut ulotetaan yleensä korkeintaan 30 km:n syvyyteen etulinjasta. Maahanlasketun pataljoonan la$ketaan pystyvän taistelemaan eristettynä 1-3 vuoro-

16 27 kautta, komppanian' vain muutamia tunteja. Maahanlaskuilla lisätään operaatioiden vauhtia, otetaan haltuun tih"keitä alueita, esimerkiksi divisioonan tavoite, suojataan sivustoja, eristetään rintamassa taisteleva vastustaja yhteyksistään sekä pakotetaan se hajoittamaan voimansa selustaan. L ä n s i s a k sai a i s e J;1 doktriinin mukaan voidaan ydinräjähteitä käytettäessä kaksi taisteluosastoa vetää tilapäisesti yhteen. Jalkaisin hyökkäävän pataljoonan käyttöala on vuoden 1960 ohjesäännön mukaan m leveä. Kuljetusajoneuvossa hyökkäävälle pataljoonbllle 3a panssarlvaunupataljoonalle määrättävä käyttöala on yleensä m, joskus leveämpikin. Silloin, kun ei käytetä ydinräjähteitä, saattaa prikaati hyökätä 3 km:n ja panssarijalkavmdivisioona noin 6 km:n levyisellä alueella. Ydinräjähteitä käytettäessä saattaa prikaatin hyökkäys BIlue olla 12 km:n ja divisioonan hyölclcäysalue jopa 25 km:n levyinen. 15- kuosastomaisilla esihyökkäyksillä pakotetaan vihollinen paljastamaan painopisteensä ja sopivat maaut ydinräjähteille. Painopiste voidaan ydinräjähteitä käytettäessä valita myös sieltä, missä vihollinen on vahvin. Suoraan marssiryhmityksestä kohtaamistaistelun tapaan voidaan hyökätä silloin, kun vihollinen on verraten heikko ja taisteluvalmiudessa jäljessä tai,.kun se voidaan yllättää hyökkääjälle helppoikulkuisessa maastossa. Ellei nopeasti päästä menestykseen, suoritetaan valmisteltu hyökkäys joko liikkeestä (kuva 8) tai lähtöasemista. Viime'ksimainitussa tapauksessa ensimmäinen porras ryhmittyy välittömästi etulinjan tuntumassa oleviin lähtöasemiin. Divisioonan reservilt saatta;at olla jopa 50 km:n etäisyydellä etulinjasta hyökjkäyksen alkaessa. Panssariprikaatia käytetään usein menestyksen hyväksikäyttöön panssarijalkaväkiprikaatien murrettua aukon vihollisen puolustusasemaan. Myös n e u v 0 s toi i i t t'o 1 a i s t e n mukaan puolustuksen murtaminen voidaan suorittaa joko liikkeestä, joka tapahtuu suoraan keskitysalueelta vihollisen puolustusasemaan tai etulinjan välittömässä läheisyydessä olevista lähtöasemista. Y dinräjähteitä käytettäessä pyritään hyökkäämään liikkeestä, jos maasto sen sallii. Hyökkäys liikkeestä valmistellaan erittäin huolellisesti. Erityisesti etenemisteiden tiedustelua pidetään tärkeänä. Rykmentin komentaja käskee pataljoonille tarkoin etenemisen hyökkäyslinjajle, noin 1 'km:n päähän vihollisesta, jossa siirrytään hyökkäysryhtditykseen. Hän käskee myös,tasat, joilla ryhmi-

17 28 ~hm1t- Pataljoonien Lähtötyminen avomuotavoite, prikaatin väli- Prikaatin Lähtöalue kynnys toihin tavoi te tavoite I-_125_kDl_2_~':-_--l~i.-.-)( ~ ~ n HG~8\ 1 I {» J -----:----II-'E--- ~4 km~ IEIE: km----')o;.. _ 6-8 km~ <EE, n 30 km ----_)0 -<E km------')o~ Pata1joonille käsketään joko hyökkäys suunta tai hyökkäysalueen rsjat. Kuva 8 Esimerkki panssarualkaviklprlkaatln "'nsl-saksa) hyökkiyksestil Uikkeesti puolustuksessa olevaa v1holusta vastaan. tytään komppania- ja joulkkuerivistöilhin. Edellinen on yleensä 4-5 km ja jälkimmäinen 2-3 km etulinjasta. Moottoroidun kivääripataljoonan hyökkäysalueen leveys käytettäessä ydinräjähteitä voi olla aina 2000 m. Divisioonan hyökkäysryhmity'ksen vähimmäisleveytenä pidetään noin 6 km:ä silloin, kun hyökätään lähtöa'seiilista ja ydinräjähteitä ei käytetä. Neuvostoliitossa ja myös Länsi-Saksassa tähdennetään amerikkalaisista poiketen panssaroitujen kuljetusajoneuvojen käyttöä murrossa kulloisenkin tilanteen mukaan. Ydinräjähteitä käytettäessä on taistelu pyrittävä käymään aina ajoneuvoista käsin. Ajoneuvojen välit ovat murrossa m. Panssarilvaunut hyökkäävät kuljtetusajoneuvojen edessä m:n välein. HyökkäysjoUlkot ryhmltetään kahteen portaaseen. Divisioonan toisena portaana on usein panssarirykmentti, jonka pataljoonia ei alisteta moottoroiduille rykmenteille. Sensijaan moottoroitujen rykmenttien

18 panssarivaunupataljoona alistetaan yleensä komppanioittain kivääripataljoonille. Ensimmäinen porras tuhoaa vastustajan puolustusaseman osat. Toinen porras pyl"kii syvälle puolustusalueella oleviin tavoitteisiin. Se saa yleensä tehtävän jo hyökkäyksen alkaessa. J askus sitä voidaan käyttää reservinä esimerkiksi vastahyökkäyksen torjuntaan, jolloin ensimmäinen porras jatkaa syvyyteen. Olennainen ero amerikkalaisten omaksumaan doktriiniin maahanlaskujen käytössä on todennäköisesti maaihanlaskettujen osastojen erittäin aktiivinen toiminta ilrohdealueella. Pääosa tehtävistä on ihyökkäyksellisiä. Huonoa säätä ja pimeyttä pyritään käyttämään hyväksi Tulen käyttö Ydinräjähteitä käytettäessä sopeutetaan joukkojen liike tulisuunnitelmaan. Savujen ja taistelukaasujen käyttö voi liittyä tuliva1misteluun. A m eri k kai a i s eli e divisioonalle annetta.vien ydinräjähteiden määrä riippuu tilanteesta. Divisioona saattaa käyttää 5-10 ydinräjähdettä vuorokaudessa. Tärkeimpiä maaleja ovat vihollisen ydinräjähteiden lähetinlaitteet, esikunnat, tykistö ja reservit. Pienillä ydinräjähteillä tuhota8l1l vihollisen puolustusaseman osia. Osa ydinräjähteistä pidetään reservissä. Tunkeutuminen puolustusasemaan katsotaan yleensä voitavan aloittaa noin lh tunnin kuluttua räjähdyiksestä. Eräiden tietojen mukaan pidetään L ä n s i - S a k sas s a minuutin aikaväliä riittävänä. Hyökättäessä pimeällä tai muuten huonon näkyvyyden vallitessa ei suositella ydinräjähteiden käyttämistä hyökkäyksen aikana i1meneviin maaleihin. Y dinräjähdetulivalmistelun jälkeen voidaan ampua lyhyt tavanomaisen tykistön tulivwmiste1u, johon saattaa liittyä myös taisteluikaasujen ja savujen käyttö. Am:erikka1.a.i.ten iharjoituksissa on painopistesuunnan divisioonaa vahvennettu 2-3 armeijakunnan patteristolla. Näiden lisäbi voidaan divisioonan hyökkäystä tukea 2-3 patteristolla. Tulituikipyynnöt taktillisille ilmavoimille tehdään divisioonan esikunnan operaatiokeskuksesta. Ilmavoimien yhteysupseeri pataljoonan esikunnassa takaa tarvittaessa tarkan tulituen aivan etulinjassa.

19 30,N e u v 0 s t 0 d 0 k t r iin i n mukaan suunnataan ydinräjä!hdeiskut ennen suuren operaation alkua kauas vihollisen selustaan painopisteen salaamiseksi. Y dinräjähteiden määrälle asetetaan vaatimus vihollisen tärkeimpien puolustus keskusten tuhoamisesta syvyydessäkin. Tykistön tulivalmistelun, joka kestää yleensä noin lh tuntia, painopiste on etulinjassa olevien panssarintorjunta-aseiden ja -pesäkkeiden sekä vastustajan kenttätykistön tuliasemien lamauttamisessa. Puolustusasemaan käytettävät ydinräjähteet ammutaan tulivalmistelun alkuvaiheessa. Harhauttamiseksi voidaan tykistön tuli siirtää välillä selustaan ja välittömästi ennen hyökkäystä takaisin etulinjaan. Tykistöä alistetaan pattereittainkin pataljoonan ja rykmentin taisteluosastoille. Osa yhtymän komentajan tykistöreservistä on varattu panssarintorjuntatehtäviin. Toisen portaan panssarivaunuja saatetaan käyttää epäsuoraan ammuntaan tykistön tapaan. D. TAKAA...AJO Amerikkalaisten mukaan on takaa-ajo murtoa seuraavan menestyksen hyväksikäytön huipentuma. Neuvostoliittolaisen doktriinin mukaan ovat takaa-ajo ja saartaminen hyökkäyksen osavaiheita. Takaa-ajo alkaa nopeasti jokaisen komentajan oma-aloitteisel1a toiminnalla, kun vihollisen todetaan vetäytyvän. Tunnusomaisena tilanteelle, jossa laajasuuntainen menestyksen hyväksikäyttö on aloitettava,. pidetään mm lisääntynyttä sotavankien ja vallatun kaluston määrää sekä vihollisen tykistön tuhoutumista. Takaa-ajon päämä~änä on lyödyn ja väistymään pakotetun vihollisen täydellinen tuhoaminen. Takaa-ajoon!käytetään yhtymän nopeimmat osat. Heli:kopterimaahanlaskut ovat tavr?0maisia. Takaa-ajon on jatkuttava vuorokaudenajasta riippumatta. Divisioona murtaa puolustuksen ja jatkaa hyökkäystään takaa-ajona. Se voi olla myös armeijakunnan reservinä, joka suunnataan toisen divisioonan mui1emasta aukosta takaa-ajoon. Takaa-ajo suoritetaan leveällä rintamalla kaikkien etenemisteiden suunnissll!. Divisioonan, prikaatien ja taisteluosastojen ryhmitys on kuten edettäessä kosketukseen. Searrostavana voimana ovat nopeimmat ja keveimmät osat (kuva 9). Komppanian - pataljoonan suuruista

20 31 Kuva 9 Esimerkki panssarualkaviklprlkaatid (Llinsi-Saksa) joukkojen käytöstli takaa-ajossa. joukkoa käytetään saarrostukseen ilmoitse. Tiedustelu kohdistuu herkeämättä vastustajan liikkeisiin ja ryhmityksiin komentajan pitämiseksi tilanteen. tasalla.. Neuvostoliittolaiset puhuvat rinnakkaistakaa-ajosta, jolla tarkoitetaan takaa-aja.vien osastojen suuntaamista vihollisen vetäytymisteiden viereisille, samansuuntaisille teille. Hyökkäys vihollisen puolustusalueen syvyydessä tapahtuu liikkeestä usein vain karttatieduste1un perusteella (kuva 10l. Taistelualue eristetään tulella. Liiikennekapeikkoihin käytetään w vittaessa ydinräjähteitä pinnassa. Tuliyksiköiden ryhmitys on samantapainen kuin kdhtaamistaistelussa. Lentojoukkojen tuli suunnataan vetäytymisteille marssirivistöjä, reservejä ja liikennekajpeilk:koja vastaan päämääränä vetäytymisen hidastaminen, jotta saarrostuksella päästään tuhoamiseen. E. MUIDEN ASELAJIEN TOIMINTA Kaikki joukot koulutetaan sulutleiden raivaamiseen. Suurvaltojen pioneerien monipuolisesta railvauskalustosta mainittakoon raivbuspanssarivaunut, rakettiraivaimet, putkipanokset ja miinaharavat.

21 4-5 kmm ~~ ~ T T ~ ~--{2)- -: =-' I -(2)---- I..JAl patlkom:n reservi "1, &... I I -<:)-@- - --~ I -@ I 2. / I I I I /' I / I 1A'I " -<:)-~ I... ~_/ ~ ~-..., :, I, I \ I ~-----~~r---~i W N Pkom: - nopean ryhmittymisen ja hyökkäyksen rajuuden valvonta Kpääll: - joukkueiden tehtävien ja yhteistoiminnan täsmentäminen radiolla ~ valvoo alistettujen yksikköjen toiminnan, komppanioiden nopean ryhmittymisen ja keskeyty:cj.ättömän etenemisen hyökkäysl.injalle Kpääll: vastaa joukkueiden nopeasta etenemisestä hyökkäyslinjalle ja ryhmittymisestä - tehtävän selvittäminen - tilanteenarvostelu - päätös - käskyt joukkueille tehtävistä ja yhteistoiminnasta I käskee tehtävät ja yhteistoiminnan järjestelyt yksiköille ~ - tehtävän selvittäminen - tilanteenarvostelu - päätös Kuva 10 Esimerkki moottoroidun klviiripatauoonan (NeuvostoWtto) hyiikklyksestl ta.kaa-ajon aikana puolustukseen ryhmittyneen vihollisen tuhoamlseksl.

22 33 Sulutteita käytetään sivustoilla ja murrokkoja luodaan ydinräjäh~ dysaineilla. Suluttamlsta nopeutetaan heukopterein. Amerikkalaisen divisioonan pioneerijoukkoja ei yleensä pidetä reservissä, vaan pioneeripataljoona alistetaan komppanioittain prikaateille ja pataljoonien taisteluosastoille. H u 0 Ilon tarvikkeiden osalta joukot varustetaan mahdollisimman itsenäisiksi. Huollon suuntaamisen todetaan olevan eräs keino hyökkäyksen painopisteen muodostamiseksi. Ampumatarvik'keiden kulutus voi olla divisioonan laadusta riippuen tonnia vuorokaudessa. Amerikkalaisen divisioonan joukoilla mukana olevat tarvikkeet riittävät 3-4 vuorokauden taisteluun. Ajoneuvoissa ja panssarivaunuissa mukana oleva polttoaine mahdollistaa km:n etenemisen tiestöllä ilman täydennystä. Pataljoonien huollollinen itsenäisyys helpottaa painopisteen siirtämistä. Divisioonan huolto pyritään pitämään 25 km:n etäisyydellä etulinjasta. Vielä noin 100 km:n etäisyydelläkin katsotaan voitavan tulla toimeen. F. JOHTAMINEN JA YHTEYDE'II Jonkin verran kaavamaisilta tuntuvat a m eri k kai a i s t en toimenpideluettelot johtamistoimintaa varten. Kuitenkin korostetaan, etteivät ne saa korvata ajattelua. Amerikkalaiset pitävät pysyvien toimintaohjeiden mel'lkitystä suurena. Nämä laaditaan kussakin divisioonassa. paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Tunnusomaista n e u v 0 s toi i i tt ola i s t en johtåmistoiminnalle on ylemmän komentajan tiukka ote alaistensa johtajien toimenpiteiden valvonnassa. Yhä enemmän korostetaan kuitenkin alijohtajien oma-aloitteisuuden merkitystä nykyaikaisessa taistelussa. Komentajien on toimittava mahdollisimman edessä pystyäkseen oikea-aikaisesti vaikuttamaan taistelun kulkuun. Hyökkäyben johtamista vari.en prikaatit, rykmentit ja divisioonat perustavat kuten muissakin taistelulajeissa komentopaikan ja esikunnan, selustaesilkunnan ja tarvittaessa varakomentopaijkan. Yhteysl~tokoneita ja helikoptereita käytetään runsaasti yhtymien johtamiseen erityisesti ikohtaamisoloissa ja takaa-ajossa. Radio on pääyhteys- 3 - Tiede ja Ase

23 34 väline. Puhelinlinjoja käytetään keskitysalueilla ja hyö~yksen alkuvaiheessa. Viesteille, jotka sisältävät varoituksen omasta tai vihollisen ydinaseiden käytöstä, annetaan etuoikeus. G. YHTEENVETO Käsitteissä ilrnenevistä eroavaisuuksista huolimatta yhteisenä piirteenä suurvaltojen hyökkäysajattelussa on ydinräjähteiden, mekanisoitujen joukkojen sekä maahanlaskujen ha1litseva osuus. Tuli on muodostunut ydinräjähteitä ikäytettäessä päätekijäksi, jonka mukaan määräytyy jouikkojen liike. Jotta joukot pystyisivät tulen vaikutusten oikea-aiikai.seen hyväksikäyttöön, ollaan siirtymässä täysin mekanisoituun jalkaväkeen panssarivaunujen rinnalla. Liikkeen nopeuttajina tulevat yhä enenevässä määrin olemaan maavoimien:kin yhtymillä helikopterit. Taistelukaasujen ja biotaisteluaineiden käyttöön on valmistauduttu. Kuvassa 11 on luonnehdittu hyökkäystaistelun kehitystä vuosisatamme aikana / /45 Kuva 11

24 35 IV SUURVALTOJEN KOULUTUS, ORGANI SAATIO JA TAKTIIKKA PITÄEN SILMÄLLÄ OLOJEMME ERIKOISPIIRTEITÄ A. TAVANOMAISET JA MEIlKALÄISET OLOT SUURVALTOJEN KANNALTA TARKASTELTUINA Tavanomaiset olot, joissa Yhdysvaltojen maavoimien pääosa koulutetaan, vallitsevat mm Pohjois-Amerikan ja Euroopan lauhkeissa vyöhykkeissä. Suomesta k.uuluvat Oulun läänin suurin osa ja Lapin lääni alueeseen, joka pääpiirlein vastaa niiden pohjoisten alueiden oloja, joitpvarten amerikkalaiset kouluttavat joukkoja Alaskassa sijaitsevissa koulutuskeskuksissa. Vaikka maamme eteläosan voidaan katsoa kuuluvan läntisillekin suurvalloille tavanomaisten olojen piiriin, on todettavissa eroavaisuuksia esimerkiiksi Keski-Eurooppaan verrattuna. - Vuodenaikojen jyrkkä vaihtelu muuttelee suo- ja järvialueiden maaston luonnetta ratkaisevasti. - Metsämaan osuus on ao---ao %, kun se esimerkiksi Saksassa on vain noin 25 %., - Tiestö tiheimmilläänkin vastannee esimerkiksi Ardennien tiestöä. Suurin osa maastamme muodostaa siis tavalla tai toisella erikoisolosuhteet Yhdysvaltojen ja Länsi-Saksan maavoimille. Sen sijaan Neuvostoliiton maahamme rajoittuvien alueiden olot eivät poikkea omistamme juuri nimeksikään. B. KOULUTUS, ORGANISAATIO JA TAKTIIKKA Y h d y s v a 11 0 i s s a koulutettiin vuonna 1960 pohjoisia sotatoimia varten noin 100 Uipseeria vuodessa Alaskan ulkopuolelta. Määrä tuntuu pieneltä, kun todetaan sen olevan vain noin kymmenesosa yhden divisioonan upseerilvahvuudesta. Koulutettua henkilöstöä tultaneen käyttämään Y'htymien ru.nkona tarpeen ilmetessä. Yhdysvaltojen jalkaväkidivisioonien toiminta-alueina ovat luonteenomaisia harvateiset maastot. Pohjoisia sotatoimia varten muodostetaan

25 36 divisioonista itsenäisiin operaatioihin soveltuvia taisteluosastoja. Prikaatille saatetaan tällöin alistaa taiste1upataljoonien ja patteriston lisäksi mm kaksi pioneerikomppaniaa, maavoimien lento-osasto sekä lääkintä- ja korjauskomppania. Joukot varustetaan vaikeisiin maastoolosuhteisiin soveltuvalla kuljetuskalustolla (taulukko 2). Tiettömien metsä- ja suoalueiden sanotaan suosivan ko koulutuksen saaneiden taisteluosastojen hyökkäystä. Saarrostuiksen merkitys kasvaa talvella. Yöhyökkäysten ja huonon sään hyväksikäytön pitäisi olla mieluummin sääntönä kuin poikkeuksena yllätykseen pääsemiseksi. Helikoptereita käytetään raskaiden aseiden ja reservien kuljettamiseen.. Maahanlaskujen merkityksen vastustajan yhteyksille katsotaan kasvavan tavanomaisiin oloihin verrattuna. L ä n s i - S a k sas s a saavat vuoristojääkäriyksiköt ja muut lumisilla seuduilla sijaitsevat joukot hiihtokoulutuksen. Muut joukot koulutetaan toimimaan keskieurooppalaisen talven oloissa. Viime vuosina on lehdistössä ja kirjallisuudessa käsitelty viime sodan aikaisia Lapin kokemuksia., Taulukko 2. Tietoja erllstä suurvaltojen käytössi olevista kuljetusajoneuvolsta 1) (lwniajoneuvoj<a) Ajoneuvo Kuor- Le- Kor- 'Pin-,paino No- Pituus ma- tapai- Huomaurkg I 'Veys keus peus cm kyky nekgl cm,kmlt tuksia cm kg cm" Yhdysvallat M-29 (Weasel) ,1 M-76 (Otter) ,15 M ,17 XM-571o ,1 Kaksiosai- (Canadair nen 'kuten Dynatrac) Bandvagn Neuvosto- Uitto GAZ ,2,Pinguin ) Kaikki taulukossa esitetyt ajoneuvot liikkuvat teloijlla ja ovat uinukykyisiä. Telarakenteessa käytetään y!leensä kumija ja terästä.

26 Vuoristojääkäridivisioonassa on kaksi vuoristojääkäriprikaatia ja panssariprikaati. Divisioonaan kuuluvat lisäksi samat yksiköt kuin panssarijalkaväkidivisioonaankin. Kuljetusyksikkönä autokomppariian ohella on kuormastokomppania. Divisioonan vahvuus on noin miestä. Prikaateissa on kolme vuoristojääkäripataljoonaa ja panssarivaunupataljoona. Prikaatin patteristossa on 105 mm:n haupitseja 12 k:pl sekä 160 mm:n kranaatinheittimiä 8 kpl Panssariprikaati on samanlainen kuin panssarijalkaväkidivisioonassa. Suuri osa N e u v 0 s toi i i t 0 n varuskunnista on alueilla, joilla joudutaan kouluttamaan metsän ja lumen tuntumassa. Talvikauteen sisällytetään leirijakso, jonka tarkoituksena on totuttaa joukot toimimaan ankarissa talviolosuhteissa ja vaikeassa maastossa. Moottoroidun jalkaväkidivisioonan ikalusto vaihdettaneen vaikeaan maastoon soveltumattomien välineiden osalta. Esimerkiksi pyöräajoneuvot korvattaneen vähäisen pintapaineen omaavilla tela-ajoneuvoilla (taulukko 2). Talvella moottoroidut kivääripataljoonat varustetaan suksilla. Neuvostoliittolameen taktiikkaan metsä- ja suoalueilla sekä talvella että kesällä kuuluvat koukkaukset vastustajan sivustoihin ja selustaan. Pataljoonien taisteluosastot muodostetaan jalkaväkivoittoisiksi ja jokaiselle panssarivaunulle määrätään suojaryhmä. Taisteluryhmitys saattaa muodostua pitkäksi. Reservin mei"kitystä tavanomaisiin oloihin 'verrattuna korostetaan jo pataljoonankin puitteissa. Lähtöasema on lähempänä ikuin tavanomaisesti. Tal~llakin pyritään etenemään ajoneuvoissa hyökkäyslinjalle, joka on avoimessakin maastossa vain noin lh km:n päässä vihollisesta ja siitä eteenpäin hiihtäen. Syvässä lumessa käytetään usein panssarivaunuja uran aukaisijoina. Komppanioiden ja pataljoonien käyttöalat saattavat olla leveämpiä metsässä ja talvella kuin tavanomaisissa oloissa ja kesällä, Jo k i on suurvaltojen yleisin vesistöeste. Neuvostoliittolaiset ovat valmistautuneet Keski-Euroopan alueella keskikokoisen joen ylittämiseen noin 20 km:n etäisyyksin ja pienen joen km:n välein. Vesistöjä ei yleensä mainita liikkeen nopeuttajina. Pohjoisissa operaatioissa amerikkalaiset tosin kehottlwat ottamaan huomioon vesistöt huollon kuljetuksia auttavina. Eräässä neuvostoliittolaisessa harjoitusesimerkissä käytti pataljoona suurehkoa järveä vesistökoukkauikseen vastustajan sivustaan. 37

27 38 Amerikkalaiset puhuvat nopeasta ja valmistellusta ylimenosta. Nopea liittyy hyökkäykseen suoraan liikkeestä suoritettuna. Vastarannalla puolustuksessa olevaa vihollista vastaan suoritetaan valmisteltu ylimeno. Pioneerijoukoilla ja ylimenokalustolla vahvennetun divisioonan valmistelujen on tapahduttava nopeasti, koska ylimenopaikkoja pidetään otollisina ydinräjähteiden maaleina. Armeijakunnan hyökkäysalueen leveys voi olla noin 50 km, jolloin kaksi mekanisoitua divisioonaa on edessä. Kun ei käytetä ydinräjähteitä, hyökkäysalueen leveys on pienempi. Ylimenossa on havaittavissa selvä vaiheittaisuus. Se alkaa voimakkaalla ilmavoimien ja kauaskantoisten aseiden tulenkäytöllä, johon liittyvät maahanlaskut sillanpään haltuunottamiseksi, taiste1usukeltajien käyttö ylimenopaikkojen tiedusteluun sekä usein laajat savutukset salaamiseksi ja harhauttamiseksi. Toisessa vaiheessa etujoukot ylittävät joen syöksyveneitä ja amfibioajoneuvoja käyttäen. Samanaikaisesti ryhmittyy divisioonan tykistö hyökkäyksen tukemista varten, ja päävoimien ylimeno alkaa sen tulen turvin. Panssarivaunuista osa tukee ylimenoa vastarannalta osan kahlatessa tai sukeltaessa vesistön poikki. Ennen siltojen valmistumista kuljetetaan osa raskaasta kalustosta lautoilla vesistön yli. c. ILMARYNN.ÄKKöDIVISlOONA On mahdollista, että tulevaisuudessa osa vaikeakulkuisilla, vähäteisillä ja harvaanasutuilla pohjoisillakin alueilla käytettävistä suurvaltojen maavoimien divisioonista saa samantapaisen organisaation ja koulutuksen kuin tällä hetkellä Vietnamissa toimiva ilmarynnäkködivisioona (Air Assault Division, kuva 12). Divisioonan taktiikka noudattelee todennäköisesti seuraajvia periaatteita. Lentotiedustelulla selvitetään tavoitealueella olevan vastustajan ryhmitys mahdollisimman tarkoin. Erityisesti. ilmatorjuntayksi-kköjen paikantamista pidetään tärkeänä. Tulivalmistelu suoritetaan rynnäkkökonein ja aseistetuin helikopterein. Kuljetushelikoptereiden mahdollisimman matalalla tapahtuva lähestyminen suojataan hävittäjien ja aseistettujen helbkoptereiden toiminnalla. Tykistö, joka lasketaan maahan tavoitteen ulkopuolelle jo ennen jalksiväkeä, tukee rynnäkkökonei-

28 'Xx Ilmarynnäkködivisioona J>Silt-I komppania I I Tiedustelupataljoona 36/tiedheko 38/ttkheko I Spolkomppania Viestipataljoona Pioneeri- Lento- Huoltopataljoona rykmentti rykmentti 1 Patteristo å 18/105 H Vahvuus: Lentokalusto; Ajoneuvot: T7kistö 4/LJ 1 I Raketti- Tulitukihepatteristo likopteripatteristo Lentopatteri 38/ttkheko J miestä 429 helikopteria 30 lentokonetta pyöräajoneuvoa 26 tela-ajoneuvoa Prikaatin esikunta Kivääripataljoona Rynnäkkö- Keskiraskas Tiedusteluhelikopteri helikopteri komppania pataljoona pataljoona 10/tiedheko 6/ttkheko 6/tiedheko 3/tiedheko 24/ttkheko 48/kuljheko 120/kv kuljheko... Tied- Ja saattopataljoona 3/tiedheko 30/tiedleko Kuva 12. Yksi prikaatin esikunta Ja kolme patauoonaa on koulutettu myös laskuvarjo-operaatioita varten. VUmeisten tietojen mukaan on rakeulpatteristo korvattu tavanomaisella tykistöliä. Orgaaninen helikopterlkalusto rlittii tatsteluoslen kolmanneksen kuljettamiseen. Llsiksl divisioonaa tuetaan lento-osastolla. Johon kuuluu 4 raskasta Ja 2 keskiraskasta helikopterlkomppanlaa.

29 40 den ja helikoptereiden ohella jalkaväen hyökkäystä tavoitteeseen. Hyökkäyksen aikana kuljetusbelikopterit kuljettavat ensimmäiset huollon osat. Tavoitteen valtaamisen jälkeen ryhmittyvät joukot puolustukseen ja alue suojataan tehokkaalla tiedustelulla. Raskaat helikopterit aloittavat tarvittavien ajoneuvojen ja täydennysten kuljetukset ja evakuoivat paluulennoilla haavoittuneita. Divisioonan toimintaetäisyytenä pidetään km etulinjasta. V HYöKKl(YSMAHDOLLISUUDET OLOISSAMME A. YLEISTÄ Selvärajaisia alueita, joilla merkittävimmin sotatoimien luonteeseen vaikuttavat ilmastolliset ja maastolliset tekijät olisivat yhdenmukaisia, on vaikea määritellä. Kuitenkin kokonaiskuvan saamiseksi hyökkäysdoktriinien soveltuvuudesta maamme eri osissa, jaetaan Suomi kolmeen osaan, joissa kussakin maastolliset ja ilmllstolliset tekijät ovat pääpiirtein samanlaiset. Rannikkoalueena käsitellään maamme osaa, joka ulottuu rannikolta Salpa.usselkään, Vanajan järviseutuun sekä Suomenselkään. Pohjoisrajana pidetään Oulun pääpiirteistä tasaa. Saaristo ja ranta-alue jätetään lähinnä maihinnoususotatoimiin vaikuttavina käsittelyn ulkopuolelle. Järvi-Suomella ymmärretään rannikkoalueen pohjois- ja itäpuolista aluetta pohjoisrajana Oulujoen vesistö, joka samalla muodostaa tässä tarkastelussa Pohjois-Suomen etelärajan. Olosuhteiden vaikutusta liikkuvuuteen pidetään tarkastelun lähtökohtana. Yleisnimityksenä mekanisoiduista, rnoottoroiduista ja panssarijalkaväkidivisioonista käytetään seuraavassa mekanisoitua divisioonaa. On mahdotonta päätellä vannasti, käytetäänkö ydinräjähteitä alueellamme hyökättäessä. Sitä, missä määrin hyökkääjä joutuu ottamaan huomioon ydinräjähteiden käytön uhkan, ei ole mahdollista tässä yhteydessä tarkastella.

30 41 B. RANNIKKOALUE Vaikka tiestö onkin keskieurooppalaisen mittapuun mukaan harvahko, pystyy mekanisoitu divisioona käyttämään rannikkoalueella sisämaahan tai rannikon suuntaan edetessään tavanomaisella km levyisellä alueella ainakin 2-3 tiekarttaan merkittyä tietä, joiden lisäksi liikkuvuutta edistävät tämän maamme osan runsaslukuiset yksityiset tiet. Ryhmityksen pituus kahdellakin tiellä voi supistua 80 km:iin ja lyhyemmäksikin, kun otetaan huomioon ilmaylivoimaisen ja runsailla ajoneuvokohtaisilla ilmatorjunta-aseilla varustetun hyökkääjän mahdollisuudet. Koko alueella on viljelysaukeiden osuus noin kolmannes koko maapinta-alasta. Runsastiestöisimmillä ja aukearikkailla alueilla kuten Helsingistä, Turusta ja Porista sisämaahan johtavissa suunnissa aikaisemmin esitetty arvio ryhmittymisen nopeudesta pitää todennäköisesti paikkansa. Divisioona suuntaa parhaassa tapauksessa päävoimansa 3-5 tunnin kuluessa taisteluun. On kuitenkin huomattava, että hyökkääjä joutuu ainakin rannikkoalueen itä- ja pohjoisosissa tilanteisiin, joissa se ei voi toteuttaa edellä mainittua ryhmittymisnopeutta, koska seutujen kivikkoisuus ja suot paikoitellen vaikeuttavat tela-ajoneuvojenkin lii!kettä. Paikka paikoin alueelle tunnusomaiset iharjut ovat sen sijaan verraten edullisia hyökkäyssuuntia maapohjan tasaisuudesta johtuen. Erään tutkimuksen mukaan pystyvät panssarivaunut 6-10 km:n tuntinopeuteen puustosta huolimatta edetessään harjun suunnassa. UintiJkykyisille ajoneuvoille ovat joet helposti ylitettävissä. Kahlauslaittein varustetut panssarivaunut selviävät alle 5,5 m:n syvyisistä joista, kunhan pohja ja rannat ovat tasaisia ja kantajvia. Sillat, jotka' ovalt alle 18 m, voidaan helposti korjata saksisilloin, joita kuuluu esimerkiksi amerikkalaisen divisioonan pioneeripataljoonaan 6 kpl. Siltojen kantavuus on noin 60 tonnia. Myös valmistellussa hyökkäyksessä rannikkoalueen maasto antaa yleensä mahdollisuuden ryfunittää joukot ilman aikaavieviä tietöitä. Suurimmassa osassa aluetta on löydettävissä divisioonan noin 10 km:n levyiselläkin hyökkäysalueella sopivia uria, jotka johtavat puolustajan sivustoihin ja selustaan. Nykyisen puolustusdoktriinimme mukaisesti ryhmittynyt pri-kaati joutuu tällöin torjumaan divisioonan, pahimmassa

31 42 tapauksessa kahdenkin divisioonan hyökkäystä, joka noudattelee jo aikaisemmin kuvattuja periaatteita. Maahanlaskujen käytön periaatteet sopivat sellaisinaan rannikkoalueelle. Siltojen 'Valtaaminen selustassa ei jokien kapeuden vuoksi paljon nopeuta hyökkäystä. Sillä on kuitenkin vastustajan tuhoamisen!kannalta tärkeä merkitys, jos puolustajan il"askaan kaluston ja huollon liikkuvuus on riippuvainen niiden hallussapidosta. Huollon toiminnallekaan olosuhteet eivät aseta suuria vaikeuksia. Panssarivaunujen ja panssaroitujen kuljetusajoneuvojen pitkä toimintamatka helpottaa huoltoa verraten lyhyillä etäisyyksillä. Esimerkiksi uusimmat panssarivaunut (taulukko 1) pystyisivät ajamaan osin taistellenkin yhdellä polttoainetäytöllä rannikoltamme Järvi-Suomeen saakka., Hyökkääjä voi noudattaa rannikkoalueen suurimmassa osassa sille tuttuja hyökkäyksen periaatteita. ltä- ja pohjoisosassa se joutunee noudattamaan ainakin osittain menettelytapoja, joita -käsitellään myöhemmin. Mekanisoitujen divisioonien käyttö on todennäköistä. Panssaridivisioonatkin saattavat tulla kysymykseen suurilla aukea-alueilla esimerkiksi pyrittäessä menestyksen nopeaan laajentamiseen rannikon puolustusasemaan tehdyn murron jälkeen. c. JÄRVI-SUOMIl Tiestöllä pystyy vesistöjen suunnassa etenevä divisioona yleensä käyttämään kahta maantietä noin 30 km:n le~yisellä alueellaan. Poikittaissuunnassa ovat tiestön käyttömahdollis)ludet rajoitetummat. Maaston kol'lkeuserot ja peitteisyys hidastavat tiestön ulkopuolella tapahtuvaa liikettä. On kuitenkin huomattava, että todennäköisesti keskinkertaista vaikeammassa maastossa, Pahkajärvellä, suoritetuissa liikkuvuuskokeissa on todettu nykyaikaisen kuljetuskaluston pystyvän jalkamiestä nopeampaan etenemiseen viitoitetulla ja raivaamattomalla reitillä. Divisioonien oma ylimenokalusto ei riitä takaamaan hyökkäykseltä vaadittavaa nopeutta. Todennäköisesti suurvalta ei kuitenkaan lähetä yhtymiään hyökkäykseen ilman alueen erikoisluonnetta vastaavaa

32 kalustoa. Uintikykyiset panssaroidut kuljetusajoneuvot (taulukko 1) saavuttavat noin 10 km:n tuntin~peuden vesistöllä. Näiden lisäksi saattavat tulla kyseeseen esimerkiksi amerikkalaisten LVTP5:n ja neuvostoliittolaisten K-61:n ja BAV:n kattaiset ajoneuvot. Teloilla liikkuva LVTP 5 kuljettaa vahvennetun joukkueen vesistön yli. K-61 ja BAV pystyvät molemmat noin joukkueen tai raskaan aseen ja sen miehistön ylikuljetukseen. Edellinen liikkuu teloilla ja jälkimmäisessä on 6 pyörää. Nykyaikaisen siltakaluston rakentamisnopeus on m/t. Helikoptereiden käyttö tavanomaista laajemmin tullee kyseeseen., Etenemisen aikana ja kohtaamistaistelussa syvät puolustajan selustaan tapahtuvat koukkaukset sekä ilmoitse että vesitse ovat siis mahdollisia (kuvat 13 ja 14)). Vesistöjemme pikkupiirteisyys ja karikkoisuus sekä rantojen laatu vaativat huolellisen tiedustelun, johon suurvalta voi periaatteittensa mukaisesti ikäyttää runsaasti lentokalustoaan. Alueen valtaosan peitteinen ja mäkinen maasto aiheuttaa sen, että suurvaltojen nopeusvaatimuksista leveällä rintamalla yhtäaikaa tapahtuvasta ylimenosta on tingittävä. Hyökkäys puolustukseen ryhmittyneen vastustajan tuhoamiseksi on tuskin mahdollinen aikaisemmin kuvatulla tavalla suoraan liikkeestä. Tavanomaisesta vaatimuksesta 2--4 sillasta divisioonaa kohti jouduttaneen usein luopumaan tiestön harvuuden vuoksi. Lauttauksin hajautetaan, mutta samalla hidastetaan moottoriajoneuvojen ylimenoa. Kapei'kkojen valtaamisella on ratikaiseva merkitys hyökkäyksen nopeudelle. Ne ovatkin todennäköisiä maahanlaskukohteita. Ne muodostavat myös arkoja, puolustajan sissitoiminnalie otollisia kohteita hyökkääjän selustassa ja sitovat ehkä usein etulinjassa tarvittavia joukkoja selustan puolustamiseen. Ylimenojen teknillinen järjestely etenkin laajemmilla vesistöalueilla tapahtunee tavanomaisesta poiketen. Saatta:a olla, että järjestelytehtäviin käytetään erikoisjoukkoja, jotka ovat saaneet rannalta-rannalle maihinni?usukoulutuksen. Jos ydinräjähteitä käytetään, rajoittaa peitteinen maasto niiden suuntaamista hyökkäysuralle. Ne saattavat tulla kyseeseen Vesistöjä pitkin hyökkäävien osastojen sivustojen suojaamisessa. Myös takaa-ajossa pyrkinee hyökkääjä eristämään taistelualueen helikopterimaahanlaskuin ja voimakkaalla tulella vesistökapeikoissa puolustajan selustassa. 43