LEENA ALHO ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO TERVEYDEN- JA SOSIAALIHUOLLON PERUSPALVELUISSA

Transkriptio

1 PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Health Sciences LEENA ALHO ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO TERVEYDEN- JA SOSIAALIHUOLLON PERUSPALVELUISSA

2

3 Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa

4

5 LEENA ALHO Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Clients Alcohol Screening and Brief Intervention in Primary Health Care and Social Services Esitetään Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan luvalla julkisesti tarkastettavaksi Canthian auditoriossa CA 100, Kuopiossa, perjantaina 17. helmikuuta 2017 klo 12 Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Health Sciences Number 404 Hoitotieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Kuopio 2017

6 Grano Oy Jyväskylä, 2017 Sarjan toimittajat: Professori Tomi Laitinen, LT Lääketieteen laitos Kliinisen lääketieteen yksikkö, kliininen radiologia ja isotooppilääketiede Terveystieteiden tiedekunta Professori Hannele Turunen, TtT Hoitotieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Apulaisprofessori Tarja Malm, FT A. I. Virtanen -instituutti Terveystieteiden tiedekunta Professori Kai Kaarniranta, LKT Kliinisen lääketieteen yksikkö, Silmätaudit Terveystieteiden tiedekunta Lehtori Veli-Pekka Ranta, FaT (farmasia) Farmasian laitos Terveystieteiden tiedekunta Jakelu: Itä-Suomen yliopiston kirjasto/julkaisujen myynti PL 1627, Kuopio puh ISBN (print): ISBN (pdf): ISSN (print): ISSN (pdf): ISSN-L:

7 III Tekijän osoite: Ohjaajat: Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto KUOPIO Professori Anna-Maija Pietilä, THT Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto Perusturva ja terveydenhuolto KUOPIO Dosentti Päivi Kankkunen, TtT Hoitotieteen laitos Itä-Suomen yliopisto KUOPIO Esitarkastajat: Professori Elina Haavisto, THT Hoitotieteen laitos Turun yliopisto TURKU Dosentti Katja Joronen, TtT Terveystieteiden yksikkö Tampereen yliopisto TAMPERE Vastaväittäjä: Professori Tarja Suominen, THT Hoitotiede Terveystieteiden yksikkö Tampereen yliopisto TAMPERE

8 IV

9 V Alho, Leena Clients Alcohol Screening and Brief Intervention in Primary Health Care and Social Services University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Number p. ISBN (print): ISBN (pdf): ISSN (print): ISSN (pdf): ISSN-L: ABSTRACT Early intervention for alcohol use is an effective method for reducing alcohol-related harms. However, this method has not been used enough in primary health care and social services in Finland. The purpose of this study was to describe and explain the perspectives of clients, physicians, nurses and social workers and their directors on carrying out early interventions for alcohol abuse. The system theoretical framework was utilised. The clients (N=175) alcohol consumption and attitudes related to telling about their alcohol use as well as laboratory examinations were examined with the help of AUDIT and the questionnaire by Miller et al. (2006). Factors influencing practices of staff (N=120) in interventions for alcohol use were examined with the Work Practice Questionnaire (WPQ). The managing of the early intervention was studied with a semi-structured group interview of directors. Data were collected in The staff and client questionnaires were analysed with statistical methods. The interview data was analysed qualitatively. Three out of five clients were alcohol abusers. Nearly every other client had been asked about alcohol use during the previous year. Every other client described that the early intervention had been at least beneficial. Low-risk drinkers had more positive attitudes towards reporting their alcohol use, and answered with more honesty than others. Low-risk drinkers, married and elderly had a more positive view on brief intervention aiming to reduce alcohol use and towards on laboratory tests than problem drinkers, unmarried and younger. All physicians and public health nurses asked about alcohol consumption in health checks. Nearly all social workers asked about alcohol use in social welfare status checks. All professionals were more likely to use open discussions than the assessment method. Bringing up the topic was based more on the professionals own assessment than organisational guidelines. Healthcare professionals estimated their own knowledge and skills and organizational support as significantly better than social service professionals. The directors had a positive view on early intervention for alcohol abuse, but they described that the information systems did not support interventions. The instructions, orientation and support by supervisors also varied in the units. Increasing early intervention for alcohol abuse is justified, as problematic use is common and clients consider it beneficial. Early intervention can be increased through information systems, strategies, and systematic work guidelines and support. In the future, it would be worthwhile to study early intervention for other substance abuse with the system theoretical approach in primary health care and social services. National Library of Medicine Classification: WM 270; WY Medical Subject Headings: Alcohol Drinking; Alcohol-Related Disorders, Substance-Related Disorders, Early Intervention; Early Medical Intervention; Primary Health Care; Social Work; Patients; Health Personnel

10 VI

11 VII Alho, Leena Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences. Numero s. ISBN (print): ISBN (pdf): ISSN (print): ISSN (pdf): ISSN-L: TIIVISTELMÄ Varhainen puheeksiotto on vaikuttava menetelmä alkoholinkäytön haittojen vähentämisessä. Menetelmää ei ole kuitenkaan hyödynnetty riittävästi terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja selittää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnettiin systeemiteoreettista viitekehystä. Asiakkaiden (N = 175) alkoholinkäyttöä tutkittiin AUDITilla, ja suhtautumista alkoholinkäytöstä kertomiseen ja laboratoriotutkimuksiin selvitettiin Millerin ym. (2006) kyselyllä. Työntekijöiden (N = 120) alkoholinkäytön puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin Work Practice Questionnaire (WPQ-kyselyllä). Varhaisen puheeksioton johtamista selvitettiin puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla. Aineistot kerättiin vuonna Kyselyaineistot analysoitiin tilastollisin menetelmin. Haastatteluaineisto analysoitiin laadullisin menetelmin. Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Lähes joka toiselta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret. Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kysyivät alkoholinkäytöstä terveystarkastuksessa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kaikki työntekijät käyttivät alkoholinkäytöstä kysyessään ennemmin vapaamuotoista keskustelua kuin arviointimenetelmää, ja kysyminen perustui enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin. Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat tietonsa ja taitonsa sekä organisaation tuen merkitsevästi paremmiksi kuin sosiaalihuollon ammattilaiset. Esimiehet suhtautuivat varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Esimiesten mukaan tietojärjestelmät eivät kuitenkaan tukeneet puheeksiottoa. Lisäksi esimiesten toteuttama työn ohjeistaminen, perehdyttäminen ja työn tukeminen vaihtelivat yksiköittäin. Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa on perusteltua lisätä, koska ongelmakäyttö on yleistä ja asiakkaat kokevat puheeksioton hyödylliseksi. Varhaista puheeksiottoa voidaan lisätä tietojärjestelmien, toimintasuunnitelmien sekä työn systemaattisen ohjeistamisen ja tukemisen keinoin. Jatkotutkimuksissa olisi edelleen hyödyllistä selvittää päihteidenkäytön varhaista puheeksiottoa systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Luokitus: WM 270; WY Yleinen suomalainen asiasanasto: alkoholinkäyttö; päihteet; puheeksiotto; varhainen puuttuminen; interventio; perusterveydenhuolto; sosiaalihuolto; peruspalvelut; asiakkaat; potilaat; esimiehet; henkilöstö; työntekijät; systeemiteoria

12 VIII

13 IX Esipuhe Väitöskirjatyön tekeminen on ollut monimuotoinen ja opettavainen prosessi, jonka valmistumiseen ovat vaikuttaneet monet henkilöt. Nyt on aika kiittää heitä. Kiitän lämpimästi pääohjaajaani, professori Anna-Maija Pietilää ja toista ohjaajaani, dosentti Päivi Kankkusta, jotka ovat vastanneet väitöskirjatyöni ohjauksesta vuosien ajan. Professori Anna-Maija Pietilä on suunnannut tutkimusta tieteellisten periaatteiden mukaan päämäärätietoisesti ja työtäni arvostavasti. Keskustelut ohjaajien kanssa ovat auttaneet täsmentämään ja syventämään sekä teoreettisia että menetelmällisiä lähtökohtia. Lisäksi kiitän PsL, työ- ja organisaatiopsykologien erikoispsykologi Marja-Leena Haavistoa, joka on kouluttanut minua ja auttanut tilastollisissa analyyseissa sekä kannustanut perehtymään systeemiteoreettiseen ajatteluun. Kiitän sydämellisesti esitarkastajiani, professori Elina Haavistoa ja dosentti Katja Jorosta, jotka ovat paneutuneet tutkimukseeni perusteellisesti ja antaneet minulle arvokasta palautetta. Heidän sitoutumisensa arviointityöhön oli merkittävää. Kiitän lämpimästi LT Kari Korhosta ja YtM Leila Palviaista, jotka ovat olleet vastuullisina yhteyshenkilöinä terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Heidän roolinsa on ollut erittäin tärkeä tämän tutkimuksen toteuttamiseksi. Kiitän kannustavia esimiehiäni VtM Mari Aaltoa, LT Leea Muhosta ja FT, EL Sirpa Kurkelaa, jotka ovat tukeneet ja mahdollistaneet tämän väitöskirjan tekemisen työn ohessa. Kiitän myös kollegojani TtM Hillevi Öfverstöm-Anttilaa, TtM Minna Savolaista ja TtM Virpi Jaakkolaa, jotka ovat tukeneet minua aktiivisesti ja pyyteettömästi tämän prosessin eri vaiheissa. Lisäksi kiitän Annina Rainosta ja Eila Karvista, joilta olen saanut useita hyödyllisiä käytännön ohjeita ja kannustamista tutkimuksen saattamiseksi päätökseen. Lisäksi kiitän Helsingin kaupunkia saamastani apurahasta, joka mahdollisti muutamien kuukausien keskittymisen väitöskirjatyöni toteuttamiseen ja raportointiin. Lopuksi kiitän läheisiäni Sirkka ja Pirjo Alhoa sekä Jukka, Selma ja Santeri Vadenia. He ovat tukeneet minua erityisen vahvasti ja lämpimästi. He ovat ymmärtäneet hyvin myös sen, etten tämän prosessin aikana ole aina jaksanut leikata Keuruun kesämökin nurmikkoa tai raivata yhteistä metsäämme. Helsingissä Leena Alho

14 X

15 XI Sisältö 1 JOHDANTO 1 2 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Terveyden edistäminen alkoholinkäytön haittojen ehkäisyssä terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Asiakkaiden alkoholinkäyttö ja kokemukset varhaisesta puheeksiotosta Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto ja siihen vaikuttavat tekijät Esimiesten näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITTEET JA TUTKIMUSKYSYMYKSET 21 4 TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISET RATKAISUT JA TOTEUTUS Aineistonkeruu ja aineistot Tutkimuksen toteutus Kyselyt asiakkaille ja työntekijöille Haastattelut esimiehille Aineistojen analyysit Määrällisen aineiston analyysi Laadullisen aineiston analyysi Arviointimenetelmien luotettavuus AUDITin reliabiliteetti ja validiteetti Millerin ym. (2006) kyselyn reliabiliteetti ja validiteetti WPQ-kyselyn psykometriset ominaisuudet Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta TULOKSET Tutkimukseen osallistuneet Asiakkaiden alkoholinkäyttö ja suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon Alkoholinkäyttö AUDITilla arvioituna Kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä ja keskustelun hyödyllisyydestä Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaiden alkoholinkäytön yhteys heidän suhtautumiseensa varhaiseen puheeksiottoon Yhteenveto asiakkaiden alkoholinkäytöstä, kokemuksista ja suhtautumisesta varhaiseen puheeksiottoon Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto työntekijöiden arvioimana Varhaisen puheeksioton toteuttaminen Varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla Yhteenveto työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä... 64

16 XII 5.4 Lähiesimiesten ja keskijohdon edustajien näkemyksiä alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta Suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon Suunnittelu, seuranta ja arviointi Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Työntekijöiden työn tukeminen Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta Yhteenveto tutkimustuloksista POHDINTA Tutkimuksen eettisyys Tutkimuksen luotettavuus Tulosten tarkastelu JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET 87 8 JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET 90 LÄHTEET 91

17 XIII TAULUKOT Taulukko 1. Tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät (Osatutkimukset 1 ja 2) Taulukko 2. Esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat Taulukko 3. AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit Taulukko 4. AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa Taulukko 5. AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 6. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit Taulukko 7. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot Taulukko 8. Millerin ym. (2006) kyselyn eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 9. Työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksit) ja reliabililiteetti/sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa kertoimet) Taulukko 10. Työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot Taulukko 11. Työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Taulukko 12. Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta Taulukko 13. Asiakkaiden taustatiedot (n,%) Taulukko 14. Työntekijöiden taustatiedot (n,%) Taulukko 15. Työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin Taulukko 16. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen osallistuminen ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 17. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%) Taulukko 18. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%) Taulukko 19. Asiakkaiden alkoholinkäytön eri tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p) Taulukko 20. Asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%) Taulukko 21. Asiakkaiden arvio alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%) Taulukko 22. Alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys AUDITluokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 23. Asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%) Taulukko 24. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 25. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 26. Eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max)

18 XIV Taulukko 27. Siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 28. Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 29. Alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhainen puheeksiotto ammattiryhmittäin (%) Taulukko 30. Työntekijöiden menettelytavat asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 31. Työntekijöiden kokemus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 32. Työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Taulukko 33. Työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntainen varianssianalyysi (ANOVA), jossa verrataan eri ammattiryhmien eroja eri asteikoilla Taulukko 34. Kykyjen ja taitojen riittävyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 35. Henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 36. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 37. Roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 38. Työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 39. Tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 40. Epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 41. Virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 42. Tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 43. Työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 44. Työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 45. Kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 46. Kokemus organisaation virallisesta roolista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 47. Kokemus järjestelmän vaikutuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 48. Mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 49. Mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Taulukko 50. Kokemus organisaation arvioinnista ja johdon katselmuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max)

19 XV Taulukko 51. Keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Taulukko 52. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi Taulukko 53. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Taulukko 54. Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa Taulukko 55. Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta Taulukko 56. Millerin ym. (2006) kyselyn vastaukset tässä tutkimuksessa ja Millerin ym. (2006) tutkimuksessa KUVIOT Kuvio 1. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät (mukaillen Addy ym ) Kuvio 2. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisen tarkastelu systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999) Kuvio 3. Tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa Kuvio 4. AUDITin konfirmatorinen faktorimalli Kuvio 5. Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli Kuvio 6. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) Kuvio 7. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista LIITTEET Liite 1a ja 1b: Asiakkaiden ja potilaiden tutkimustiedotteet Liite 2: Työntekijöiden tutkimustiedotteet Liite 3: Keskijohdon ja lähiesimiesten tutkimustiedotteet Liite 4: Asiakkaiden kysely Liite 5: Työntekijöiden kysely Liite 6: Esimiesten ryhmähaastattelujen teemat ja kysymykset Liite 7: Vaihtoehtoiset konfirmatoriset mallit

20 XVI Lyhenteet AUDIT Alcohol Use Disorders Identification Test (Alkoholinkäytön riskitason arviointimenetelmä) MILLERIN YM. (2006) KYSELY Patient attitudes towards self-report and biomarker alcohol screening by primary care physicans (Potilaiden suhtautuminen alkoholinkäytöstä kertomiseen ja laboratoriokokeisiin) WHO World Health Organization (Maailman terveysjärjestö) WPQ Work Practice Questionnaire (Työntekijöiden työkäytäntöihin liittyvä kysely)

21 XVII Keskeiset käsitteet ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO Asiakkaan/potilaan alkoholinkäytön arviointi, neuvonta ja tarvittaessa hoitoonohjaus ARVIOINTIMENETELMÄ Kysely, jonka avulla tutkitaan kohteena olevaa ilmiötä AUDIT-LUOKITUS Yläkäsite vähäriskiselle käytölle, riskikäytölle, haitalliselle käytölle ja mahdolliselle alkoholiriippuvuudelle SYSTEEMITEOREETTINEN VIITEKEHYS Asiakkaisiin, työntekijöihin, esimiehiin ja organisaatioon liittyvien tekijöiden sekä niiden yhteyksien tarkastelu

22 XVIII

23 1 Johdanto Alkoholin ongelmakäyttö on merkittävä kansanterveyden uhkatekijä. Vaikka alkoholinkäyttö on osa sosiaalista elämää, on huomioitava, että kyseessä on myrkyllinen ja riippuvuutta aiheuttava aine (WHO 2009) sekä karsinogeeni (IARC 2009). Ongelmakäyttö on yhteydessä yli 60 sairauteen sekä useisiin sosiaalisiin haittoihin. Alkoholi on merkittävänä riskitekijänä yhteydessä muun muassa tapaturmiin, väkivallantekoihin, myrkytyksiin, maksakirrooseihin ja syöpiin sekä ennenaikaisiin kuolemiin. (Alkoholiongelmaisen hoito 2011; WHO 2007; WHO 2002.) Alkoholinkäyttöön liittyvät kuolemat ovat olleet työikäisten yleisimpiä kuolinsyitä viime vuosina Suomessa. Työikäisten alkoholinkäyttöön liittyvät kuolemat ovat myös lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa. (STAT 2014.) Suomessa alkoholin ongelmakäyttö on yleistä ja sillä tarkoitetaan alkoholin riskikäyttöä, haitallista käyttöä ja riippuvuutta. (Aalto 2009; Alkoholiongelmaisen hoito 2011; Seppä ym ) Suomessa arvioidaan olevan yhteensä ongelmakäyttäjää (Halme ym. 2008). Vuoden 2014 tilastojen mukaan suomalaisten alkoholinkäyttö oli edelleen runsasta (Alkoholijuomien kulutus 2014). Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on keskeinen terveyden edistämisen menetelmä. Systemaattinen, ehkäisevä ja terveyttä edistävä työ, kuten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, on todettu vaikuttavaksi alkoholinkäytön haittojen vähentämisessä. (Bennett 2014; Botelho ym. 2011; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011a.) Muun muassa WHO:n (2009), Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (2008) sekä Sosiaali- ja terveysministeriön (2009) ohjelmissa alkoholin ongelmakäytön ja haittojen vähentäminen on määritelty keskeiseksi tavoitteeksi. Tästä huolimatta alkoholinkäytön varhainen ja systemaattinen puheeksiotto on ollut toistaiseksi vähäistä perusterveydenhuollossa (Mäkelä ym. 2011; Seppänen ym. 2012; Williams ym. 2011). Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on terveydenhuollossa kehitetty, vaikuttava ja kustannustehokas menetelmä. Se sisältää alkoholin ongelmakäytön tunnistamisen ja yksilön alkoholinkäyttöön suhteutetun neuvonnan. (Aalto 2009; Babor 2001; Kaner ym. 2009; Solberg ym ) Menetelmän käyttämisestä hyötyvät eniten alkoholin riskikäyttäjät ja haitallisesti käyttävät, mutta sen avulla voidaan myös ohjata alkoholiriippuvaisia hoitoon (Aalto 2009; Babor ym. 2001; Ballesteros ym. 2004; Berholet ym. 2005; Kaner ym. 2009; Nilsen 2010; Moyer ym. 2002; Poikolainen 1999). Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on todettu vaikuttavaksi menetelmäksi riskikäyttäjille ja haitallisesti käyttäville riippumatta asiakkaiden sosioekonomisesta asemasta (Fleming 1997; Johnson ym. 2010; Littlejohn 2006; Scott & Anderson 1990). Varhainen puheeksiotto on tärkeää, koska alkoholinkäyttäjä ei usein itse tiedosta oman alkoholinkäyttönsä riskejä (Aalto 2001; Babor 2001). Asiakkaiden kuvausten mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen ja keskustelu on ollut hyväksyttävää ja hyödyllistä (Aalto ym. 2004; Aalto ym. 2002; Mäkelä ym. 2011; Pedersen ym. 2011). Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on todettu toimivaksi menetelmäksi perusterveydenhuollossa (Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Kuokkanen ym. 2010). Varhainen puheeksiotto ei ole ollut kuitenkaan kattavaa, kun se on suhteutettu alkoholin ongelmakäyttäjien määrään. Terveyden edistämisen näkökulmasta varhaisen puheeksioton tulisi olla entistä systemaattisempaa ja jokaisen työntekijän toteuttamaa. (Bennet 2014; Heather 2012; Wilson ym. 2011a.) Puheeksioton toteuttamisessa on olennaista ottaa huomioon myös eettiset näkökohdat, jossa keskeistä on asiakkaan itsemääräämisen ja ihmisarvon kunnioittaminen (Behm 2015). Varhaisen puheeksioton on todettu olevan toimiva menetelmä myös sosiaalihuollossa, jossa alkoholinkäytön arviointia ja neuvontaa on

24 2 hyödynnetty muun muassa työllistymisen ja mielenterveyden edistämisessä. (Patterson ym. 2010; Hare ym. 2004; Osilla ym ) Alkoholin ongelmakäytöstä syntyy merkittäviä taloudellisia menetyksiä niin yhteiskunnalle kuin yksilölle. Yhteiskunnan näkökulmasta alkoholinkäytön haitoista aiheutuu merkittäviä kustannuksia, koska suurin osa asiakkaista ei saa neuvontaa ja hoitoa perusterveydenhuollossa (Berends ym. 2013). Esimerkiksi Suomen terveydenhuollon alkoholinkäyttöön liittyvät haittakustannukset olivat miljoonaa euroa vuonna Haittakustannuksiin on laskettu erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon vuodeosastohoidosta sekä avohoidosta aiheutuneet kustannukset. Tätäkin enemmän ongelmakäyttö on kuormittanut sosiaalihuoltoa. (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2012.) Systemaattisella varhaisella puheeksiotolla on voitu vaikuttaa myönteisesti ihmisten terveyskäyttäytymiseen ja terveydenhuollon kustannusten vähenemiseen (Brown ym. 2014; Clifford ym. 2011; Engdahl ym. 2011). Yksilön näkökulmasta ongelmakäyttö aiheuttaa riskin moniin sairauksiin ja ennenaikaisiin kuolemiin (Botelho ym. 2011; McElwaine ym. 2013). Ongelmakäytöstä aiheutuvista terveyshaitoista kaksi kolmasosaa oli kohdentunut niin sanotuille kohtuukäyttäjille ja yksi kolmasosa eniten alkoholia käyttävälle väestön kymmenesosalle (Poikolainen ym. 2007). Valtaosa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimuksista on toistaiseksi kohdentunut terveydenhuoltoon ja lääkärin työhön (Hyman 2006; Nilsen ym. 2008). Varhaisen puheeksioton kuuluminen osaksi hoitajan työtä on kuitenkin luontevaa, koska hoitajilla voidaan olettaa olevan enemmän aikaa lääkäreihin verrattuna ottaa huomioon potilas kokonaisvaltaisesti (Lock ym. 2002; Roche & Freeman 2004). Myös sosiaalityössä on ilmennyt tarpeita hyödyntää näyttöön perustuvaa menetelmää asiakkaan alkoholinkäytön arvioinnissa, neuvonnassa ja seurannassa (O`Hare 2009). Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voivat toteuttaa lääkärien ohella myös hoitajat ja sosiaalityöntekijät niin terveydenhuollossa kuin sosiaalihuollossakin (Babor 2001; WHO 2009). Hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto on havaittu olevan lähes yhtä vaikuttavaa kuin lääkäreiden toteuttama puheeksiotto asiakkaiden haitallisen alkoholinkäytön vähentämisessä (Ockene ym. 1999; Sullivan ym. 2011). Näin ollen varhaisen puheeksioton tutkiminen myös hoitajien ja sosiaalialan työntekijöiden tehtävänä on perusteltua. Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton menetelmän käyttämisen on havaittu olevan yhteydessä työntekijään ja organisaatioon liittyviin tekijöihin (Nilsen 2010; Roche ym. 2009). Tästä huolimatta varhaista puheeksiottoa on toistaiseksi tutkittu enimmäkseen työntekijän näkökulmasta eikä juurikaan esimiesten tai organisaation näkökulmasta. Viimeaikaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa on tuotu esille, että tätä monimuotoista ja -tasoista ilmiötä olisi hyödyllistä tarkastella työntekijätasoa laajemmin. (Babor ym. 2005; Kaner 2010; Nilsen 2010; Roche ym ) Organisaation monimuotoiset keinot, kuten yhteinen näkemys alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton lisäämisen tarpeesta, johdon tuki ja organisaation systeemin hyödyntäminen (esimerkiksi toimintasuunnitelmat, tietojärjestelmät) ovat lisänneet puheeksiottoa. Organisaation monimuotoiset keinot ovat tukeneet parhaiten myös työntekijöitä puheeksioton lisäämisessä. (Gifford ym. 2012; McElwaine ym. 2011; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010; Williams ym ) Edelleen tiedetään kuitenkin vähän niistä organisaatioon liittyvistä tekijöistä, jotka edistävät tehokkaimmin systemaattista ja rutiininomaista puheeksiottoa (Botelho ym. 2011; Nemeth ym. 2013). Terveyden edistämiseen liittyvien seikkojen, kuten asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkiminen, on monitieteistä ja -tasoista. Tämän tutkimuksen lähtökohtana on monitieteinen tietoperusta, koska varhaista puheeksiottoa tutkitaan sekä terveyden- että sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksen kohteena ovat asiakkaiden/potilaiden ja työntekijöiden (lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat) näkökulmat tutkittavaan ilmiöön, alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lisäksi tutkimukseen osallistuu terveyden- ja sosiaalihuollon

25 3 peruspalvelujen lähiesimiehiä ja keskijohtoa, jotka toimivat organisaation johtamisjärjestelmän eri tasoilla johtaessaan ja tukiessaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään systeemiteoreettista viitekehystä (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006), jonka avulla voidaan muodostaa kokonaisvaltainen ja perusteltu käsitys tutkittavasta ilmiöstä, alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Systeemiteoreettisen lähestymistavan on todettu toimineen hyvin monitasoisten ilmiöiden tarkastelussa ja sitä on hyödynnetty muun muassa potilasturvallisuuden tutkimuksissa. Tällöin tarkoituksena on ollut hoitotyön haittatapahtumien vähentäminen ja toiminnan kehittäminen turvallisemmaksi. (Reiman & Oedewald 2008.) Systeemiteoreettisen ajattelun lähtökohtana on, että organisaation eri tasot vaikuttavat toisiinsa, joten organisaation yhdellä tasolla tapahtuva muutos vaikuttaa vähintäänkin jollekin toiselle tasolle (Johnson ym. 2008). Näin ollen ei ole perusteltua tutkia ainoastaan työntekijöiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, koska työntekijöiden toimintaan vaikuttaa organisaation muidenkin tasojen toiminta: alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kirjaaminen organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin ja esimiesten ohjeistus puheeksiottoon vaikuttavat työntekijöiden toimintatapoihin. Näistä lähtökohdista käsin organisaatiossa toteutettavaa varhaista puheeksiottoa on tarkoituksenmukaista tutkia työntekijöiden, esimiesten ja koko organisaation näkökulmasta suhteessa asiakkaisiin. Tässä tutkimuksessa kuvataan ja selitetään asiakkaiden alkoholinkäyttöä ja suhtautumista työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksessa tarkastellaan myös työntekijöiden toteuttamaa varhaista puheeksiottoa ja siihen vaikuttavia edistäviä tekijöitä, jotka liittyvät työntekijään, työryhmään, työpaikkaan ja organisaatioon. Lisäksi tuodaan esille lähiesimiesten ja keskijohdon näkökulma. Esimiesten osalta selvitetään, miten he osana organisaatiota johtavat ja tukevat varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa sovellettava systeemiteoreettinen viitekehys mahdollistaa kokonaisvaltaisen käsityksen muodostamisen alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

26 4 2 Tutkimuksen lähtökohdat Kirjallisuuskatsaukseen haettiin tutkimusartikkeleja Ovid Medline, Cinahl ja Scopus - tietokannoista vuosilta Hakusanoina käytettiin erilaisin yhdistelmin seuraavia termejä: health promotion, alcohol brief intervention, primary care, adult, attitudes, leadership, facilitate ja system factor. Kirjallisuuskatsauksen laadinnassa hyödynnettiin informaatikon asiantuntijuutta, ja se laadittiin Johansson ym. (2007) ohjeiden mukaisesti. Tutkimukseen hyväksyttiin ne tutkimusartikkelit, jotka liittyivät aikuisten poliklinikkaasiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perusterveydenhuollossa ja tämän tutkimuksen kysymyksiin: - Perusterveydenhuollon asiakkaiden alkoholinkäyttö - Perusterveydenhuollon asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon - Työntekijöiden kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamisesta perusterveydenhuollossa - Työntekijöiden kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen vaikuttavista edistävistä tekijöistä - Esimiesten kuvaus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja tukemisesta Tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olivat asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmien tarkastelu alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveydenja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Tutkimuksessa hyödynnetään aiemmin kansainvälisesti päteviksi havaittuja aineistonkeruu- ja arviointimenetelmiä: AUDITia, Millerin ym. (2006) kyselyä, WPQ-kyselyä sekä esimiesten systeemiteoriaan perustuvaa puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimuksen lähtökohtana oli systeemiteoreettinen viitekehys (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006). Näin ollen tutkimuksen teoreettisissa lähtökohdissa käsitellään myös näitä edellä mainittuja menetelmiä ja teorioita. Lisäksi esitellään joitakin keskeisiä tutkimuksia alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kehittymisestä ja kehittämisen haasteista viimeisten vuosikymmenten aikana. Tähän tutkimukseen edellä kuvatulla tavalla laadittu kirjallisuuskatsaus osoitti, että kyseisellä lähestymistavalla ja menetelmällisillä ratkaisuilla on mahdollista saada kokonaisvaltainen käsitys tästä monimuotoisesta ja -tasoisesta ilmiöstä. 2.1 TERVEYDEN EDISTÄMINEN ALKOHOLINKÄYTÖN HAITTOJEN EHKÄISYSSÄ TERVEYDEN- JA SOSIAALIHUOLLON PERUSPALVELUISSA Terveyden edistäminen, kuten asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, kuuluu kaikkien terveydenhuollon työntekijöiden perustehtävään (Bennet 2014; Heather 2012; McElwaine ym. 2011; Wilson ym. 2011a). Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on perusteltua ja hyödyllistä myös sosiaalialalla. Sosiaalialalla kohdataan suuri määrä asiakkaita, joista valtaosan alkoholin ongelmakäyttö on ollut toistaiseksi tunnistamatta. (Patterson ym ) Perusterveydenhuollossa asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on hyväksytty tapa vähentää alkoholinkäytön haittoja ja edistää asiakkaiden terveyttä (Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2011; Pennay ym. 2014; Wilsson ym. 2011; Zoorob ym. 2014). Alkoholin hinnan korottaminen ja saatavuuden rajoittaminen ovat vieläkin vaikuttavampia tapoja vähentämään alkoholin haitallista käyttöä, mutta ne eivät ole useinkaan mahdollisia taloudellisten ja poliittisten perusteiden vuoksi. Näin ollen varhaisen puheeksioton tehostamiseen terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa olisi hyödyllistä panostaa

27 5 enemmänkin. (Davoudi & Rawson 2010; Doran ym. 2010; Heather 2012; McElwaine ym. 2011; Pennay ym ) Alkoholinkäyttöön liittyviä terveysongelmia, kuten loukkaantumisia, sairastumisia ja ennenaikaisia kuolemia, voidaan osaltaan ehkäistä varhaisella puheeksiotolla. Terveydenhuollon ammattilaiset ovat avainasemassa auttamassa asiakkaita välttämään näitä ongelmia. Ammattilaiset voivat auttaa asiakkaita arvioimalla heidän alkoholinkäyttöään, antamalla lyhytneuvontaa ja ohjaamalla tarvittaessa aikaisempaa intensiivisempään hoitoon. (Botelho ym. 2011; McElwaine ym. 2011; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Strobbe 2014; Zoorob ym ) Hoitajien ja sosiaalityöntekijöiden toteuttaman alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton on havaittu olevan lähes yhtä vaikuttava keino asiakkaiden haitallisen alkoholinkäytön vähentämiseksi kuin lääkäreiden toteuttaman puheeksioton (Sullivan ym. 2011). Hoitajien on todettu olevan keskeisessä asemassa varhaisen puheeksioton toteuttamiseksi (Berends ym. 2013; Johnson ym. 2010; Nilsen ym. 2011). Hoitajien toteuttaman puheeksioton on havaittu säästävän myös muiden ammattilaisten työaikaa sekä tehostavan asiakkaan hoitoa (Berends ym. 2013). Myös kaikkien sosiaalityöntekijöiden olisi hyödyllistä ottaa asiakkaiden alkoholinkäyttö puheeksi (Patterson ym. 2010). Moniammatillinen ja laajasti toteutettu varhainen puheeksiotto on havaittu hyödylliseksi, koska sen kautta voidaan tavoittaa eniten asiakkaita (Nilsen 2010). Mikäli varhainen puheeksiotto olisi laajemmin käytössä, sillä olisi merkittävä vaikutus alkoholinkäytön haittojen vähenemiseen (Brown ym. 2014; Engdahl & Nilsen 2011; Gifford ym. 2012; Moriarty ym. 2012). Lähes kaikki asiakkaat hyväksyvät elämäntapojen, kuten alkoholinkäytön, puheeksioton (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011). Asiakkaiden vahvasta hyväksynnästä huolimatta mahdollisuutta terveyttä edistävään tukeen ei ole tarjottu kuitenkaan kaikille asiakkaille (Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011). Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto on tärkeää myös siksi, että asiakkaiden omatoiminen avun hakeminen alkoholinkäytön ongelmiin on ollut toistaiseksi harvinaista (Berends ym. 2013). Systemaattinen alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveydenhuollossa ja sosiaalialalla on ollut toistaiseksi vähäistä (Amaral-Sabadini ym. 2010; Kaner 2010; Keurhosrst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Patterson ym. 2010; Susič ym. 2010; Williams 2011). Alkoholinkäyttö on otettu kuitenkin muita päihteitä useammin puheeksi (Moriarty ym. 2012). Tutkimuksissa on ilmennyt, että alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton käyttöönotto terveydenhuollossa ja sosiaalialalla on ollut haasteellista. Keskeisiksi esteiksi on nimetty erilaiset työntekijään ja organisaatioon liittyvät tekijät. (Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Keurhosrst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Patterson ym. 2010; Williams ym. 2011; Wilson ym. 2011b). Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimukset ovat valtaosin kohdistuneet vaikuttavuuden arviointiin, sekä työntekijöiden näkökulmaan, kuten heidän tietoihinsa, taitoihinsa ja asenteisiinsa. Näillä lähestymistavoilla ei ole kuitenkaan löydetty ratkaisua siihen, miten varhaista puheeksiottoa voitaisiin lisätä kattavasti. (Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Nilsen 2010.) Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että tätä monimuotoista ja -tasoista ilmiötä olisi tutkittava aikaisempaa laajemmassa toimintaympäristössä eli siinä ympäristössä, jossa varhaista puheeksiottoa toteutetaan. Tutkimuksissa on myös havaittu, että varhaisen puheeksioton toteuttaminen on ollut yhteydessä asiakkaisiin, työntekijöihin, esimiehiin ja organisaatioon liittyviin tekijöihin. Eri tekijöiden keskinäisten vuorovaikutusten tarkastelu onkin tärkeää tutkittaessa miten varhaista puheeksiottoa voidaan lisätä kattavasti ja kuinka erilaisia potilasryhmiä voidaan auttaa aiempaa tehokkaammin. (Botelho ym. 2011; Kaner 2010; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nemeth ym. 2013; Nilsen 2010.) Tutkimusten mukaan tarvitaan systemaattisia, monimuotoisia ja -tasoisia toimintatapoja, jotta alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto lisääntyy (Botelho ym. 2011; Johnson ym. 2013; Kaner 2010; Klimas ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nemeth ym. 2013;

28 6 Nilsen 2010; Wilson ym. 2011a). Keinoiksi on esitetty johdon päätöstä varhaisen puheeksioton käyttöönotosta ja puheeksioton kirjaamista toimintasuunnitelmiin (Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010), varhaisen puheeksioton (mukaan luettuna arviointimenetelmän) ja sen kirjaamisen ohjeistamista (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014) sekä toiminnasta muistuttavia sähköisiä ohjelmia kaavakkeineen (Gifford ym. 2012; Hyman & Crosby 2010; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010). Menettelytavoiksi on nimetty myös työajan järjestämistä puheeksiotolle (Gifford ym. 2012), koulutusta (Berends ym. 2013; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011), työntekijöiden ohjattuja vertaiskeskusteluja (Klimas ym. 2014; Nilsen ym. 2011) sekä muuta tukea poistamaan työntekijöiden tiedon ja motivaation puutteita (Berends ym. 2013; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011). Lisäksi on tarkasteltu taloudellista palkitsemista puheeksioton toteuttamisesta (Cruvinel ym. 2013; Keurhorst ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Moyer & Finney 2010), internetin avulla toteutettavaa alkoholinkäytön arviointia ja neuvontaa, jolla voidaan vähentää myös työntekijöiden työkuormaa (Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; Moyer & Finney 2010) sekä yhteistyön rakentamista päihdehoidon erityispalveluihin, jolloin asiakkaiden päihdehoitoon pääsyä voidaan sujuvoittaa (Berends ym. 2013; Nilsen 2010). Varhaisen puheeksioton arvioinnin ja kehittämisen tavoiksi on esitetty toiminnan tuloksellisuuden arviointia sekä yhteistyötä käytännön ammattilaisten kanssa (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010). Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamisen esteiksi on kuvattu muiden yleisten sairauksien (verenpainetauti, diabetes) tunnistamisen tärkeys (Moriarty ym. 2012), aikapaine eli rajattu vastaanottoaika (Chan ym. 2013; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Susič ym. 2010; Wilson ym. 2011b), alkoholiaiheen hienovaraisuus eli ajatus alkoholinkäytön yksityisyydestä (Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Susič ym. 2010) sekä akuutit kysymykset, kuten ensisijainen syy hakeutua vastaanotolle (Chan ym. 2013; Moriarty ym. 2012). Haasteiksi on kuvattu myös puheeksiotosta palkitsematta jättäminen (Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010), johdon tuen ja ohjeiden puute (Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010), riittämättömät neuvontataidot, kysymisen kuulumattomuus perustehtävään, koulutuksen vähäisyys (Wilson ym. 2011b) sekä oletus asiakkaiden haluttomuudesta osallistua alkoholinkäyttöä koskevaan keskusteluun (Fankhänel ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010). Lisäksi esteiksi on ilmaistu alkoholiaiheen negatiivinen leima ja työntekijöiden kielteinen asennoituminen alkoholin ongelmakäyttäjiin (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013) sekä työkuorma (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014). Edellä mainittuihin tekijöihin on kuitenkin voitu vaikuttaa myönteisesti organisaation monimuotoisilla toimintatavoilla, kuten johdon tuella, toimintojen systematisoimisella, tehtävien uudelleen organisoimisella ja koulutuksen järjestämisellä (Botelho ym. 2011; Chan ym. 2013; Cruvinel ym. 2013; Gifford ym. 2012; Klimas ym. 2014; Keurhorst ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010). 2.2 ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTTÖ JA KOKEMUKSET VARHAISESTA PUHEEKSIOTOSTA Alkoholin ongelmakäytön yleisyys Alkoholin ongelmakäyttö on yleistä (Aalto 2009; Kaarne ym. 2009; Miller ym. 2006; Nemeth ym. 2013; Seppä ym. 2010). Nemeth ym. (2013) mukaan keskimäärin joka viides perusterveydenhuollon asiakas oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Sen sijaan kymmenen vuotta

29 7 sitten, Miller ym. (2006) raportoivat joka kolmannen perusterveydenhuollon asiakkaan olleen alkoholin ongelmakäyttäjä. Alkoholin ongelmakäyttö määritettiin AUDIT-C:llä eli AUDITin kolmella ensimmäisellä kysymyksellä. (Miller ym ) Suomalaisen epidemiologisen kyselytutkimuksen mukaan joka neljäs mies ja lähes joka kymmenes nainen oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Tutkimuksessa alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin naisilla viittä ja miehillä seitsemää kerta-annosta viikossa. (Helakorpi ym ) Toisessa suomalaisessa epidemiologisessa tutkimuksessa miehistä joka viides ja naisista joka viidestoista oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Tutkimuksessa alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin kuutta kerta-annosta viikossa. Miehistä useampi kuin joka kolmas kertoi käyttäneensä alkoholia viikossa vähintään kahdeksan annosta. Naisista joka neljäs kertoi käyttäneensä alkoholia viikossa vähintään viisi annosta. (Helldán & Helakorpi 2015.) Kolmannen suomalaisen epidemiologisen kyselytutkimuksen mukaan joka viidestoista vastaaja oli alkoholin ongelmakäyttäjä. Alkoholin ongelmakäytön rajana pidettiin miehillä 24 annosta ja naisilla 16 annosta viikossa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuotiaiden alkoholinkäyttöä Suomessa. Tutkimuksessa havaittiin, että miehet käyttivät enemmän alkoholia kuin naiset. Miehistä lähes joka kymmenes oli alkoholin ongelmakäyttäjä ja naisista joka kolmaskymmenes. Eronneet, vuotiaat ja työttömät käyttivät enemmän alkoholia kuin naimisissa olevat, muut ikäryhmät ja työssäkäyvät. (Halme ym ) Suomalaisista työterveyshuollon asiakkaista lähes joka kolmas mies ja lähes joka kuudes nainen oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. AUDITia käytettiin alkoholin ongelmakäytön määrittelyyn. Miesten ongelmakäytön rajana pidettiin 10 pistettä ja naisten kahdeksaa pistettä. (Kaarne ym ) Asiakkaiden alkoholin ongelmakäytön yleisyydestä oli melko haasteellista muodostaa yksiselitteistä käsitystä, koska eri tutkimuksissa oli käytetty eri arviointimenetelmiä ja alkoholinkäytön riskirajoja. Lisäksi osa tutkimuksista oli epidemiologisia ja osa kliinisiä tutkimuksia, mikä vaikuttaa myös tutkimustulosten arviointiin. Edellä mainitut seikat koskivat niin kansainvälisiä kuin suomalaisia tutkimuksia. Näin ollen aiemmat tutkimustulokset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Useissa tutkimuksissa arviointimenetelmänä oli käytetty kuitenkin AUDITia (Babor ym. 2001; Johnson ym. 2010: Kaarne ym. 2009; Reid ym. 1999; Saunders ym. 1993). AUDIT alkoholinkäytön arviointimenetelmänä Alkoholin ongelmakäytön tunnistamisessa käytetään useimmiten AUDITia (Alcohol Use Disorders Idenfication Test). AUDIT on kehitetty tunnistamaan erityisesti alkoholin riskikäyttö ja haitallinen käyttö, mutta sen avulla voidaan tunnistaa myös mahdollinen riippuvuus. (Babor ym. 2001; Reid ym. 1999; Saunders ym ) Alkoholin riskikäyttö on määritelty käytöksi, jossa yksilölle on riski koitua haittoja alkoholinkäytöstään. Sen sijaan haitallinen alkoholinkäyttö on määritelty käytöksi, jossa yksilöllä on jo fyysisiä ja psyykkisiä haittoja. (Babor ym. 2001; Saunders ym ) Alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien ehkäisemisen näkökulmasta on tärkeää tunnistaa riskikäyttö ja haitallinen käyttö. Riskikäyttö ja haitallinen käyttö ovat myös merkittävästi alkoholiriippuvuutta yleisempiä. Lisäksi niiden hoitovasteen on havaittu olevan parempi kuin alkoholiriippuvuuden hoitamisen. (Babor ym ) AUDITissa on kymmenen kysymystä, ja siitä on mahdollista saada 0-40 pistettä. AUDIT määrittää yksilön alkoholinkäytön neljään eri tasoon: vähäriskiseen käyttöön (0-7), riskikäyttöön (8-15), haitalliseen käyttöön (16-19) ja mahdolliseen riippuvuuteen (20-40). (Babor ym. 2001; Saunders ym ) Eri tasojen määrittely on tärkeää, koska alkoholinkäyttötavat ovat erilaisia (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993). Näin ollen myös hoito on erilaista eri tavoin alkoholia käyttäville (Babor & Kadden 2005). AUDIT on herkkä ja psykometrisiltä ominaisuuksiltaan toimiva alkoholinkäytön arviointimenetelmä sukupuolesta, iästä ja kulttuuritaustasta riippumatta (Babor ym. 2001, Saunders ym. 1993). AUDITiin on kehitetty kolme osa-aluetta. Kysymykset 1-3 mittaavat alkoholinkäytön määrää ja tiheyttä, kysymykset 4-6 mittaavat alkoholiriippuvuuden oireita

30 8 ja kysymykset 7-10 mittaavat alkoholinkäyttöön liittyviä haittoja. (Babor ym ) Vastoin alkuperäistä kolmen faktorin mallia on osassa tutkimuksista löydetty kahden faktorin malli. Näissä tutkimuksissa kysymykset 1-3 muodostivat alkoholinkäyttöä kuvaavan faktorin ja kysymykset 4-10 muodostivat alkoholinkäytön haittoja kuvaavan faktorin. Nämä tutkimukset on toteutettu väestötasoisesti, ja näissä tutkimuksissa alkoholin ongelmakäyttöä on esiintynyt normaalia vähemmän. (Doyle ym. 2007; Maisto ym. 2000; von der Pahlen ym ) Sen sijaan kliinisissä tutkimuksissa AUDITista on muodostunut usein yksi faktori, koska alkoholin ongelmakäyttöä on esiintynyt normaalia enemmän (Bergman 2000; Carey ym. 2003). AUDITin faktorien määrän vaihtelu eri konteksteissa tehdyissä tutkimuksissa on normaalia, ja se on yhteydessä aina otoksen alkoholin ongelmakäyttäjien määrään. Näin ollen yhtä faktoria tukeva löydös tarkoittaa sitä, että alkoholin ongelmakäyttöä esiintyy enemmän. Tämä tarkoittaa myös sitä, että näissä konteksteissa on perusteltua käyttää koko kyselyä. (Lima ym ) AUDITin riskikäytön rajana on pidetty usein kahdeksaa pistettä. Riskikäytön rajan on kuitenkin todettu tarvitsevan lisätutkimusta eri kulttuurien, sukupuolten ja ikäryhmien yhteydessä. (Babor ym. 2001; Reinert & Allen 2007.) Esimerkiksi työikäisten naisten ( vuotiaiden) riskikäytön rajan tulisi olla miehiä matalampi. Työikäisten naisten riskikäytön rajan tulisi olla viisi tai kuusi pistettä. (Neumann ym. 2004; Reinert & Allen 2007.) Suomessa AUDITin riskikäytön optimaalinen raja työikäisille (25 64-vuotiaille) miehille olisi >/=7 tai 8 ja naisille >/=5 pistettä (Aalto ym. 2009). Asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaiden kuvausten mukaan alkoholinkäytöstä on kysytty satunnaisesti terveydenhuollossa (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011). Asiakkaiden kuvauksista myös ilmeni, että alkoholinkäytöstä kysyminen ja keskustelu ovat myös vaihdelleet suuresti terveydenhuollon eri toimipaikoissa (Engdahl & Nilsen 2011; Gifford ym. 2012; McKnight-Eily ym. 2014). Giffordin ym. (2012) tutkimuksessa kahdelta viidestä perusterveydenhuollon asiakkaasta oli kysytty alkoholinkäytöstä, ja heistä joka neljäs oli saanut neuvontaa. McKnight-Eilyn ym. (2014) tutkimuksessa keskimäärin joka kuudennelta asiakkaalta oli joskus kysytty alkoholinkäytöstä terveydenhuollossa. Eniten oli kysytty nuorten aikuisten alkoholinkäytöstä. Keskimäärin joka kuudes alkoholin ongelmakäyttäjä kertoi keskustelleensa alkoholinkäytöstään terveydenhuollon ammattilaisen kanssa viimeisen vuoden aikana, ja keskimäärin joka kolmas alkoholin ongelmakäyttäjä oli keskustellut joskus alkoholinkäytöstään terveydenhuollossa. (McKnight-Eily ym ) Engdahlin ja Nilsenin (2011) tutkimuksessa joka kuudennelta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana terveydenhuollossa. Lähes joka viidenneltä miespuoliselta riskikäyttäjältä ja lähes joka kuudennelta naispuoliselta riskikäyttäjältä oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana terveydenhuollossa. Miehistä joka kuudes ja naisista joka kymmenes kertoi saaneensa neuvontaa viimeisen vuoden aikana alkoholinkäytön vähentämiseen. (Engdahl & Nilsen 2011.) Yleisimmin alkoholinkäytöstä oli kysytty asiakkailta, joilla oli jo alkoholiriippuvuus (Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011). Tutkimustiedon perusteella asiakkaiden kuvaamasta varhaisesta puheeksiotosta oli esitettynä erilaisia käsityksiä. Tutkimuksista oli tunnistettavissa erityyppisten puheeksioton kysymysten käyttöä ja tutkimukset sijoittuivat eri ajanjaksoille. Näin ollen tulokset eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että valtaosa alkoholin riskikäyttäjistä ja alkoholia haitallisesti käyttävistä oli jäänyt tunnistamatta ja auttamatta perusterveydenhuollossa (Aalto ym. 2002; Cheeta ym. 2008; Engdahl & Nilsen 2011; McKnight-Eilyn ym. 2014; Mäkelä ym. 2011). Lähes kaikki asiakkaat hyväksyivät alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Pedersen ym. 2011). Asiakkaat hyväksyivät puheeksioton osana elämäntapojen ja terveydentilan arviointia (Clifford & Shakeshaft 2011; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym.

31 9 2011). Lähes kaikki perusterveydenhuollon asiakkaat suhtautuivat myös myönteisesti varhaiseen puheeksiottoon (Aalto & Seppä 2004; Aalto ym. 2002; Brown ym. 2014; Mäkelä ym. 2011). Ikääntyneemmät suhtautuivat puheeksiottoon myönteisemmin kuin nuoremmat aikuiset (Aalto ym. 2002). Suurin osa neuvontaa saaneista oli kokenut neuvonnan myös hyödylliseksi (Mäkelä ym. 2011). Alkoholin ongelmakäyttäjät ja vähäriskisesti käyttäneet pitivät keskustelua yhtä hyödyllisenä (Aalto & Seppä 2004). Asiakkaat olivat muita tyytyväisempiä neuvontaan, jos he olivat itse kertoneet alkoholinkäytöstään ja olivat riskikäyttäjiä ja/tai tupakoivia (Engdahl & Nilsen 2011). Naiset suhtautuivat alkoholinkäytöstä keskusteluun myönteisemmin kuin miehet (Khadjesari ym. 2013). Harva asiakas oli kieltäytynyt vastaamasta alkoholinkäyttöä koskevaan kysymykseen (Khadjesari ym. 2013; Johnson ym. 2010). Millerin ym. (2006) tutkimuksessa lähes kaikki asiakkaat suhtautuivat myönteisesti omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin. Tuloksista ilmeni, että yhdeksän kymmenestä suhtautui myönteisesti omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, neljä viidestä suhtautui myönteisesti alkoholinkäytöstä kysymiseen ja lähes kaikki suhtautuivat myönteisesti alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan. Yksityiskohtaisten tulosten perusteella neljä viidestä suhtautui positiivisesti laboratoriokokeisiin, joista voisi ilmetä terveydelle vaarallinen alkoholinkäyttö, ja yhdeksän kymmenestä kertoi antavansa rehellisen vastauksen, jos alkoholinkäytöstä kysyttäisiin. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat alkoholinkäytöstä kysymiseen alkoholin ongelmakäyttäjiä myönteisemmin, ja ikääntyneemmät suhtautuivat nuoria aikuisia myönteisemmin laboratoriokokeisiin. (Miller ym ) Asiakkaat kuvasivat, että alkoholinkäytöstä keskustelu oli helpointa tutun työntekijän kanssa (Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2010). Asiakkaat ilmaisivat myös tarvitsevansa kohdennettua tietoa alkoholinkäytöstään. Kohdennetulla tiedolla asiakkaat tarkoittivat sitä, millaisen riskin tai haitan alkoholinkäyttö muodosti juuri heidän terveydelleen. (Clifford & Shakeshaft 2011.) Asiakkaiden alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa olisi hyödyllistä tehostaa, koska asiakkaat hyväksyvät ja kokevat sen hyödylliseksi (Behm 2015, Drummond 2011; Edlund ym. 2004; Mäkelä ym. 2011). 2.3 TYÖNTEKIJÖIDEN TOTEUTTAMA VARHAINEN PUHEEKSIOTTO JA SIIHEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Työntekijöiden toteuttama varhainen puheeksiotto Työntekijöiden toteuttama alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana (Bennett 2014; Kim ym. 2013; Seppänen ym. 2012; Wilson ym. 2011b). Perusterveydenhuollon työntekijöiden kuvausten mukaan alkoholin varhaisen puheeksioton toteuttamisen aktiivisuus on vaihdellut kuitenkin suuresti eikä ole ollut missään tilanteessa systemaattista (Amaral-Sabadini ym. 2010; Kuokkanen ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Williams ym. 2011). Kuokkasen ym. (2010) tutkimuksen mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen soveltuu hyvin osaksi terveydentilan arviointia. Johnsonin ym. (2010) tutkimuksessa ilmeni, että elämäntapojen puheeksioton yhteydessä on luontevaa arvioida myös alkoholinkäyttöä. Williamsin ym. (2011) mukaan keskimäärin joka viidennen asiakkaan alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi perusterveydenhuollossa. Kuokkasen ym. (2010) tutkimuksessa kolmelle viidestä asiakkaasta oli täytetty AUDIT, ja valtaosalle havaituista alkoholin ongelmakäyttäjistä oli annettu lyhytneuvontaa perusterveydenhuollossa. Amaral-Sabadinin ym. (2010) mukaan joka neljäs perusterveydenhuollon ammattilainen antoi lyhytneuvontaa alkoholin ongelmakäyttäjille. Johnsonin ym. (2010) tutkimuksessa yksi kolmesta asiakkaasta olisi hyötynyt lyhytneuvonnasta, kun oli selvitetty kaikkien perusterveydenhuollon asiakkaiden alkoholinkäyttöä. Wilsonin ym. (2011b) tutkimuksen mukaan perusterveydenhuollon lääkärit kysyivät alkoholinkäytöstä muun muassa terveystarkastuksessa, lääkitystä määrätessä sekä erilaisten fyysisten ja psyykkisten oireiden yhteydessä. Alkoholinkäytöstä

32 10 kysyminen oli kuitenkin edelleen vähäistä, eikä missään tilanteessa rutiininomaista perusterveydenhuollossa. (Wilson ym. 2011b.) Yleislääkäreiden kuvauksista ilmeni, että alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi noin joka kolmannessa asiakastapaamisessa (Moriarty ym. 2012). Hoitajat olivat antaneet lyhytneuvontaa kolmelle viidestä riskikäyttäjästä. Miehille oli annettu naisia enemmän neuvontaa. (Lock & Kaner 2004.) Työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta ei ollut tunnistettavissa yksiselitteistä käsitystä, koska eri tutkimuksissa oli käytetty eri kysymyksiä. Yhteenvetona voidaankin todeta, ettei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten aktiivisesti työntekijät olivat ottaneet asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksi perusterveydenhuollossa tai muussa terveydenhuollossa (vrt. Amaral-Sabadini ym. 2010; McElwaine ym. 2013; Moriarty ym. 2012; Williams ym. 2011). Työntekijöiden kuvausten mukaan asiakkaiden alkoholinkäytön arviointi oli harvinaisempaa kuin heille tarjottu neuvonta ja hoitoonohjaus (Nygaard & Aasland 2011; Nygaard ym. 2010; Roche & Pidd 2010). Joka kymmenes lääkäri kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä, joka kolmas kuvasi antaneensa neuvontaa ja joka kuudes kuvasi ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Joka kahdeksas hoitaja kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä. Hoitajista joka kolmas kuvasi antaneensa neuvontaa ja ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Sosiaalityöntekijöistä joka kymmenes kertoi arvioineensa asiakkaiden alkoholinkäyttöä, joka toinen kertoi antaneensa neuvontaa, ja kaksi viidestä kertoi ohjanneensa asiakkaita päihdehoitoon. Alkoholinkäytön arviointia olisi hyödyllistä lisätä, jotta asiakkaita voitaisiin auttaa tarkoituksenmukaisin keinoin. (Roche & Pidd 2010.) Alkoholinkäytöstä kysymisen ja lyhytneuvonnan kirjaamisen todettiin olleen vähäistä ja sattumanvaraista (Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010). Kimin ym. (2013) mukaan joka neljännelle asiakkaalle annettu lyhytneuvonta kirjattiin ylös. Yleisimmin alkoholinkäyttöön liittyvät kirjaukset löytyivät alkoholiriippuvaisten asiakkaiden tiedoista (Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010). Asiakkaiden alkoholinkäyttöön liittyvien tietojen kirjaamista tulisikin lisätä ja yhdenmukaistaa (Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Kääriäinen 2010). Arviointimenetelmän käytön todettiin tukeneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kim ym. 2013; Lock & Kaner 2004; Moriarty ym. 2012; Zoorob ym. 2014). Myös luottamuksellisen asiakassuhteen kuvattiin tukeneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Behm 2015; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Nygaard ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Toisaalta taas uskomus, ettei alkoholinkäytön puheeksiotto ole vaikuttavaa esti työntekijöitä toteuttamasta puheeksiottoa (Nilsen ym. 2008). Koulutuksen yhteys työntekijöiden toteuttamaan varhaiseen puheeksiottoon Työntekijän kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon on edistetty koulutuksella (Clifford & Shakeshaft 2011; Freeman ym. 2007; Karam-Hage ym. 2001; Roche & Pidd 2010; Silins ym. 2007; Vadlamudi ym. 2008). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla työntekijöistä oli koulutusta alkoholinkäytön puheeksiotosta. Lääkäreistä joka kymmenes sekä sairaanhoitajista ja sosiaalityöntekijöistä joka viides ei ollut kouluttautunut alkoholinkäytön puheeksiottoon. (Roche & Pidd 2010.) Koulutuksen oli havaittu lisänneen työntekijöiden motivaatiota alkoholinkäytön puheeksiottoon, mutta koulutus ei ollut välttämättä riittänyt muuttamaan työntekijöiden työkäytäntöjä (Hunter ym. 2005; Landy ym. 2005). Myönteisesti alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen suhtautuneet työntekijät olivat muuttaneet työkäytäntöjään koulutuksen myötä, mutta kielteisesti aiheeseen suhtautuneet eivät olleet muuttaneet toimintatapojaan (Anderson ym. 2004). Erityisesti työntekijät, joilla oli ollut asiakkaina alkoholin ongelmakäyttäjiä, olivat lisänneet varhaista puheeksiottoa. Hoitajien todettiin hyödyntäneen alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutusta parhaiten. Muiden ammattiryhmien kouluttamista ja koulutuksen hyödyntämistä tulisi vahvistaa

33 11 organisaatioissa. (Johnson ym ) Yleisesti ottaen koulutuksen todettiin edistäneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa, mutta koulutus harvoin yksistään riitti muuttamaan työntekijöiden varhaisen puheeksioton työkäytäntöjä (Brown ym. 2014; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Gifford ym. 2012; Johnson ym. 2010; Klimas 2014). Varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät Työntekijöiden alkoholinkäytön puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät eli työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijät. Työntekijätasolla alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin liittyvät työntekijän kykyjen ja taitojen riittävyys, roolin oikeutus, työmotivaatio ja palkitseminen, henkilökohtainen näkökulma sekä työmotivaatio. Työryhmätasolla työntekijän työkäytäntöihin vaikuttavat tiimin kyvykkyys, epävirallinen ja virallinen tuki sekä tiimin kiinteys. Työpaikkatasolla työntekijän työkäytäntöihin liittyvät työpaikalla saatu palaute, työpaikan paineet ja tuki sekä työolosuhteet. Organisaatiotasolla työntekijän työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation virallinen rooli, järjestelmän vaikutus, palautteen antamisen mahdollisuus, organisaation arviointi ja johdon katselmus sekä ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet. (Pidd ym. 2004; Roche ym ) Kuviossa 1 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavia organisaation eri tasojen tekijöitä (mukaillen Addy ym. 2004). Kuvio 1. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöihin vaikuttavat organisaation eri tasojen tekijät (mukaillen Addy ym. 2004). Työntekijätason tekijät Työntekijätasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä työntekijän ominaispiirteisiin ja näkemykseen alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Työntekijän työkäytäntöihin

34 12 vaikuttavat omien kykyjen ja taitojen riittävyys, roolin oikeutus, työmotivaatio ja työstä saatu palaute, henkilökohtainen näkökulma sekä työmotivaatio. Näillä tekijöillä on havaittu olevan yhteyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym. 2004; Roche ym ) Työntekijän kykyjen ja taitojen riittävyydellä tarkoitetaan sitä, miten työntekijä hallitsee alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton ja luottaa omiin kykyihinsä. Työntekijän riittävät tiedot ja taidot sekä luottamus omiin kykyihin edistävät varhaista puheeksiottoa. (Addy ym. 2004; Roche ym. 2009; Skinner ym ) Rochen ja Piddin (2010) mukaan lääkäreillä, sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä oli hyvät tiedot ja taidot puheeksiottoon tarkasteltuna asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa ja 4 tarkoittaa vahvaa kykyjen ja taitojen riittävyyttä (lääkärit, ka = 3.53; sairaanhoitajat, ka = 3.21; sosiaalityöntekijät, ka = 3.24). (Roche & Pidd 2010.) Kääriäisen (2011) mukaan perusterveydenhuollon työntekijöistä kaksi kolmesta arvioi, että heillä on osaamista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lääkäreillä kuvattiin olevan myös hyvät tiedot arviointimenetelmistä sekä hyvät taidot puheeksiottoa varten (Nygaard ym. 2010). Lääkäreistä kolme neljästä koki roolinsa myös sopivaksi puheeksiottoon (Wilson ym. 2011b). Yleislääkäreillä kuvattiin olevan eniten tietoa alkoholinkäytön vaikutuksista terveyteen (Johnson ym. 2010; Seppänen 2012). Toisaalta taas joka toisella yleislääkärillä oli heikko luottamus itseensä varhaisen puheeksioton toteuttajana (Wilson ym. 2011b). Hoitajien kuvattiin sopivan varhaisen puheeksioton toteuttamiseen hyvin (Berends ym. 2013; Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Nilsen ym. 2011). Hoitajilla arvioitiin olevan myös eniten aikaa puheeksiottoon (Johnson ym. 2010). Lisäksi hoitajilla oli riittävät tiedot ja taidot puheeksioton toteuttamiseen (Chan ym. 2013). Toisaalta taas hoitajien omien tietojen vähäisyys ja itseluottamuksen puute neuvonnan antamiseen sekä tietämättömyys organisaation ohjeista ja arviointimenetelmistä estivät varhaista puheeksiottoa (Johnson ym. 2010). Yleisesti ottaen riittämättömät neuvontataidot ovat estäneet alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista (Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010). Roolin oikeutuksella viitataan siihen, miten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto on määritelty työntekijän tehtävään (Roche & Pidd 2010; Skinner ym. 2009; Wilson ym. 2011b). Roolin oikeutusta varhaiseen puheeksiottoon tukevat muun muassa organisaation ohjeet (Anderson ym. 2003; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014). Rochen ja Piddin (2010) mukaan lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat olevansa oikeutettuja varhaiseen puheeksiottoon (lääkärit (ka = 3.77), sairaanhoitajat (ka = 3.46) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.44) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa oikeutusta ja 4 tarkoittaa vahvaa oikeutusta). Wilsonin ym. (2011b) mukaan lähes kaikki yleislääkärit kokivat roolinsa oikeutetuksi puheeksiottoon. Kuitenkaan kaikki työntekijät eivät kokeneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa perustehtäväänsä kuuluvaksi (Heather 2011; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010). Työntekijän henkilökohtaisella näkökulmalla tarkoitetaan sitä, miten työntekijä suhtautuu alkoholin ongelmakäyttäjiin ja heidän auttamiseensa (Skinner ym. 2009). Työntekijän myönteinen suhtautuminen alkoholin ongelmakäyttäjien auttamiseen edisti varhaista puheeksiottoa (Amaral-Sabadini ym. 2010; Roche ym. 1996). Lähes kaikki perusterveydenhuollon ammattilaiset hyväksyivät puheeksioton toteuttamisen (Clifford & Shakeshaft 2011; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b; Zoorob ym. 2014). Erityisesti hoitajat suhtautuivat myönteisesti puheeksiottoon (Johnson ym. 2010). Kääriäisen (2011) mukaan kaksi viidestä perusterveydenhuollon työntekijästä suhtautui myönteisesti potilaan alkoholinkäytön arviointiin. Amaral-Sabadinin ym. (2010) tutkimuksen mukaan puolet työntekijöistä ei kuitenkaan ollut valmis puheeksiottoon. Muun muassa syyllistävät asenteet alkoholin ongelmakäyttäjiä kohtaan liittyivät haluttomuuteen tehdä ehkäisevää työtä ja auttaa alkoholin ongelmakäyttäjiä. (Amaral-Sabadini ym )

35 13 Työmotivaatiolla viitataan siihen, miten hyödylliseksi työntekijä kokee alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton. Esimerkiksi kiinnostus kehittää omaa osaamista asiakkaiden alkoholinkäyttöön liittyvissä kysymyksissä edisti puheeksiottoa. (Addy ym ) Työntekijän motivaatiolla ja työstä saadulla palautteella oli vaikutusta siihen, miten työntekijä toimi varhaisessa puheeksiotossa. Työntekijän toimintaan vaikuttivat aiemmat kokemukset vastaavista tilanteista. Esimerkiksi aiempi työskentely päihdeongelmaisten kanssa edisti alkoholinkäytön arvioinnin toteuttamista. (Roche ym ) Työntekijöiden toteuttamaa varhaista puheeksiottoa vahvisti myös palaute siitä, että asiakkaat olivat onnistuneet vähentämään alkoholinkäyttöään (Amaral-Sabadini ym. 2010; Davoudi & Rawson 2010). Alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisen mielekkääksi kokeneet työntekijät olivat myös muita valmiimpia antamaan lyhytneuvontaa asiakkailleen (Amaral-Sabadini ym. 2010). Kääriäisen (2011) mukaan joka viides työntekijä uskoi voivansa vaikuttaa potilaan alkoholinkäyttöön. Wilsonin (2011b) tutkimuksen mukaan yli puolet lääkäreistä arvioi pystyvänsä auttamaan alkoholin ongelmakäyttäjää. Työryhmätason tekijät Työryhmätasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä tiimin toimintaan ja suoriutumiseen. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa työkulttuuri, kommunikaatio sekä työmoraali. Tiimin kyvykkyyden, virallisen ja epävirallisen tuen sekä tiimin kiinteyden on havaittu olevan yhteydessä työryhmän toimintaan ja suoriutumiseen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. (Addy ym ) Tiimitason tekijöitä on tutkittu varhaisen puheeksioton osalta vähän, vaikka esimerkiksi kollegoiden tuen on havaittu vaikuttavan merkittävästi alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamiseen (Nilsen 2010; Anderson ym. 2003). Tiimin kyvykkyydellä tarkoitetaan sen yhteistä osaamispotentiaalia ja toimintatapoja. Osaamispotentiaali tarkoittaa sitä, että tiimistä löytyy tietoa, taitoa ja motivaatiota asiakkaiden alkoholinkäytön puheeksiottoon. Toimintatavoilla (normit ja kulttuuri) viitataan siihen, että työntekijät voivat tarvittaessa joustavasti hyödyntää tiimin osaamista alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. (Addy ym ) Epävirallisella tuella viitataan siihen, että muita osaavammat työntekijät antavat tarvittaessa neuvoja ja tukea alkoholinkäytön puheeksiottoon. Epävirallinen tuki on luonteeltaan spontaania ja epämuodollista. (Addy ym ) Työryhmän tuella oli vaikutusta siihen, otettiinko potilaan alkoholinkäyttö puheeksi (Anderson ym. 2003; Goldstein & Ford 2002; Nilsen 2010). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat saaneensa epävirallista tukea (lääkärit (ka = 3.15), sairaanhoitajat (ka = 3.01) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.09) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa tukea ja 4 vahvaa tukea). Virallisella tuella tarkoitetaan sitä, millainen on esimiesten näkökulma ja toimintapolitiikka (ohjelma, ohjeistukset) koskien alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Virallinen tuki on luonteeltaan muodollista. (Addy ym ) Organisaation toimintaperiaatteilla ja ohjeilla sekä esimiesten tuella oli vaikutusta siihen, ottivatko työntekijät potilaan alkoholinkäytön puheeksi (Goldstein & Ford 2002). Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksen mukaan hoitajat, lääkärit ja sosiaalityöntekijät kokivat saaneensa virallista tukea (hoitajat (ka = 2.93), lääkärit (ka = 2.84) ja sosiaalityöntekijät (ka = 2.79) asteikolla 1-4, jossa 1 tarkoittaa heikkoa tukea ja 4 vahvaa tukea). Tiimin kiinteydellä (koheesiolla) kuvataan työntekijöiden yhteisvastuullisuutta, vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa (Spector 2000). Korkean koheesion tiimeissä ollaan samaa mieltä tavoitteista ja niiden savuttamisen keinoista. Lisäksi niissä korostetaan yhteistyön merkitystä tavoitteiden saavuttamiseksi. Koheesion vaikutus tehtävästä suoriutumiseen ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Jos tiimissä hyväksytyt normit ovat sellaisia, mitkä edistävät organisaation tavoitteiden saavuttamista, kuten alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton lisäämistä, koheesiolla on yhteyttä hyvään suoriutumiseen. (Brown 2000). Työryhmät, joissa oli parempi tiimihenki, ottivat lyhytneuvonnan käyttöön muita työryhmiä useammin. Hyvä

36 14 tiimihenki tarkoitti sitä, että kyseisissä työryhmissä oli selkeä toimintasuunnitelma, jonka mukaan toimittiin, hyvä johtajuus ja oikeudenmukainen kohtelu. (Cruvinel ym ) Työpaikkatason tekijät Työpaikkatasolla tarkastellaan työympäristöön ja työpaikan olosuhteisiin liittyviä tekijöitä. Näitä tekijöitä ovat työpaikalla saatu palaute, työpaikan paineet ja tuki sekä työolosuhteet. Nämä tekijät vaikuttavat työntekijöiden päivittäiseen työhön, ja niillä on havaittu olevan vaikutusta myös alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym ) Työntekijöiden työpaikalla saamalla palautteella viitataan esimiesten ja muiden työntekijöiden antamaan palautteeseen. Esimerkiksi Hackman ja Oldham (1976) määrittelevät palautteen sen mukaan, miten selkeää ja suoraa tietoa se antaa työntekijän työstä suoriutumisesta. Saadulla palautteella on vaikutusta työntekijöiden työsuoritukseen ja työhyvinvointiin. Työpaikan paineella ja tuella tarkoitetaan sitä, mitä työntekijöiltä odotetaan ja miten työkuormaa hallitaan. Työn tukemisella tarkoitetaan sitä, millaista tukea työntekijöille annetaan ongelmatilanteissa. (Addy ym ) Työntekijöiden tukemisen on havaittu parantaneen työntekijöiden työmotivaatiota ja työsuoritusta (Shoptaw ym. 2000). Suuri työkuorma ja suuret asiakasmäärät ovat yleisiä terveydenhuollossa (Dollard ym. 2003). Kovan työpaineen ja jatkuvan kiireen on havaittu vähentäneen työntekijöiden motivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Chan ym. 2013; Johnson ym. 2010; Moriarty ym. 2012; Pennay ym. 2014; Skinner ym. 2009; Sullivan ym. 2011; Susič ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Alkoholinkäytön puheeksiotto on koettu usein aikaa vieväksi ja ylimääräiseksi tehtäväksi (Aira 2003; Babor ym. 2005; Holmqvist ym. 2008). Kuitenkin oikealla henkilöstöresursoinnilla on voitu edistää elämäntapojen puheeksiottoa (Davoudi & Rawson 2010; McRobbie ym. 2006; Ulbricht ym. 2008). Työpaikan olosuhteilla viitataan toimiviin ja työn tekemistä tukeviin työolosuhteisiin sekä palkitsemiseen. Olosuhteet sisältävät muun muassa toimintaan soveltuvat ja työturvalliset tilat. (Addy ym ) Hyvä työturvallisuus on edistänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Myös tehtävästä palkitseminen on edistänyt varhaista puheeksiottoa. (Cruvinel ym ) Työntekijöiden mukaan heitä ei ole kuitenkaan palkittu puheeksioton toteuttamisesta (Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Organisaatiotason tekijät Organisaatiotasolla tarkastellaan tekijöitä, jotka vaikuttavat organisaation toimintaan ja tehokkuuteen. Tällaisia tekijöitä ovat organisaation virallinen rooli, ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet, työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa toimintaan, järjestelmän vaikutus ja organisaation avoimuus muutokselle. Organisaatiotason tekijöillä on havaittu olevan vaikutusta työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. (Addy ym ) Organisaation virallinen rooli sisältää toimintaperiaatteet, käytännöt ja tukikäytännöt sekä ohjaamisen ja rohkaisemisen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Organisaation virallinen rooli voidaan käsitteellistää myös organisaatiokulttuuriksi. (Addy ym ) Organisaatiokulttuurilla on havaittu olleen vaikutusta alkoholinkäytön puheeksiottoon, vaikka sen osuutta on usein vähäteltykin. Organisaatiokulttuuri käsittää ne arvot, periaatteet ja säännöt, jotka ohjaavat työntekijöiden toimintaa organisaatiossa. (Skinner ym ) Rochen ja Piddin (2010) tutkimuksessa lääkärit, sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät kokivat, että heidän organisaationsa on oikeutettu alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (lääkärit (ka = 3.22), sairaanhoitajat (ka = 3.15) ja sosiaalityöntekijät (ka = 3.11) asteikolla 1 4, jossa 1 tarkoittaa vähäistä oikeutusta ja 4 vahvaa oikeutusta). Alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa organisaatiokulttuuri ilmenee siten, miten on sopivaa, arvokasta ja hyödyllistä toimia. Esimerkiksi positiivisen asenteen ylläpitäminen voi olla vaikeaa organisaatiossa, jossa ei arvosteta eikä tueta alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tällaisilta työpaikoilta puuttuvat yleensä myös viralliset toimintaperiaatteet, ohjeistukset, kannustus ja palaute. (Skinner ym ) Organisaatiokulttuurin muuttaminen on

37 15 haasteellista, koska se on läsnä jokapäiväisessä työssä. Siihen voidaan kuitenkin vaikuttaa kaikessa arjen käyttäytymisessä, vuorovaikutuksessa ja käytännöissä. Johtajat voivat vaikuttaa kulttuuriin esimerkiksi käyttämällä aikaansa tiettyihin tärkeisiin toimintoihin. (Alvesson 2002.) Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton edistämisessä johtajat voivat luoda positiivista kulttuuria huomioimalla ja rohkaisemalla työntekijöitä sekä tarjoamalla aiheeseen liittyvää koulutusta ja ammatillista kehittymistä. Alkoholinkäytön puheeksiotto voidaan kirjata myös työntekijöiden tehtävänkuviin, ja se voi olla yhteisten kokousten aihe. (Skinner ym ) Organisaatiokulttuuriin on pyrittävä vaikuttamaan kaikilla organisaation tasoilla, niin työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- kuin organisaatiotasollakin, jotta se edistäisi ja tukisi tavoiteltua toimintaa, kuten alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Skinner ym. 2009). Lisäksi on huomioitava eri ammattiryhmien alakulttuurit ja niihin vaikuttaminen (Alvesson 2002; Scott ym. 2003). Järjestelmän vaikutuksella tarkoitetaan organisaation ulkopuolista virallista, taloudellista ja sosiaalista järjestelmää ja rakennetta, jolla on vaikutusta organisaation toimintaan (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010; Addy ym. 2004; Roche ym. 2009). Organisaatioon ulkopuolelta tulevat viralliset ja epäviralliset signaalit vaikuttavat organisaation ja sen työntekijöiden toimintaan (Cruvinel ym. 2013; Nilsen 2010). Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa lait, ohjelmat ja suositukset. Lisäksi uuden sukupolven työntekijät, jotka asennoituvat alkoholinkäyttäjien auttamiseen aikaisempaa myönteisemmin, edistävät toimintatapojen muutosta (Crothers & Dorrian 2011; Howard & Chung 2000; Merril & Ruben 2000). Aikaisempaa myönteisemmän asenteen arvioidaan johtuvan uuden sukupolven saamasta päihdekoulutuksesta ja yleisen asenneilmapiirin muuttumisesta myönteisemmäksi päihteidenkäyttäjien auttamiselle (Skinner ym. 2009). Myös tiedon lisääntyminen alkoholin ongelmakäytön syistä on edistänyt työntekijöiden myönteisempää suhtautumista (Ducci & Goldman 2008). Yleisten arvojen ja normien muutosten on havaittu edistäneen myös työntekijöiden työkäytäntöjen muuttumista (Lewis ym. 2002). Aiemmin negatiiviset asenteet alkoholin ongelmakäyttäjiä kohtaan ovat olleet suhteellisen yleisiä terveydenhuollossa (Aalto ym. 2001). Palautteen antamisen mahdollisuudella viitataan siihen, että työntekijöillä on mahdollisuus esittää omia näkökulmiaan ja mielipiteitään työkäytäntöjen kehittämiseen. Lisäksi työntekijöillä tulee olla mahdollisuus osallistua organisaation toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon. (Addy ym ) Työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa organisaation kehittämiseen on tärkeää, jotta toiminta, kuten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto, kehittyy organisaation joka tasolla (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004). Johdon katselmukseen ja organisaation arviointiin sisällytetään organisaation kokonaistoiminnan systemaattista arviointia ja kehittämistä. Toiminnan ja työkäytäntöjen säännöllinen arviointi on tärkeää, jotta ohjeistuksia, tehtävänkuvauksia, prosesseja ja palvelun laatua voidaan jatkuvasti kehittää. (Addy ym ) Toiminnan jatkuva arviointi ja kehittäminen on todettu tärkeäksi myös alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Addy ym. 2004). Työntekijöiden ammatillisella kehittymisellä tarkoitetaan sitä, miten työntekijöitä rohkaistaan ja tuetaan kehittämään omia tietojaan ja taitojaan esimerkiski alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (Addy ym. 2004). Työntekijöiden ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksien tukeminen on edistänyt alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Cruvinel ym. 2013). Näin ollen työntekijöiden ammatillisia kehittymisen mahdollisuuksia olisi hyödyllistä vahvistaa. Organisaation antaman tuen on havaittu edistäneen alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa (Brown ym. 2014; Clifford & Shakeshaft 2011; Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Gifford ym. 2012; Johnson ym. 2010; Klimas 2014; McElwaine ym. 2013; Nemeth ym. 2013). Organisaation tuki sisältää muun muassa johdon tuen, alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kirjaamisen toimintasuunnitelmiin (Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010), toiminnan

38 16 ohjeistamisen (Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Zoorob ym. 2014) sekä työajan järjestämisen varhaiseen puheeksiottoon (Gifford ym. 2012). Sen sijaan organisaation antaman tuen riittämättömyys on estänyt puheeksioton toteuttamista (Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Johnson ym. 2010; Wilson ym. 2011b). Henkilöstöresurssien kohdentamisessa, puheeksioton ohjeistamisessa ja tulosten keräämisessä todettiin olevan edelleen kehitettävää (Davoudi & Rawson 2010). 2.4 ESIMIESTEN NÄKÖKULMA ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAISEEN PUHEEKSIOTTOON Johtamiseen vaikuttavat tekijät ja niiden merkitys alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiselle käytännössä Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen vaikuttavat useat eri tekijät, kuten lainsäädäntö, kansalliset ohjelmat, organisaation strategia, eri ammattiryhmien suositukset sekä asiakkaiden näkökulma. Nämä tekijät näyttäytyvät organisaation eri tasoilla eri tavoin. Ylin johto vastaa strategisesta suunnittelusta olemassa olevien lakien ja kansallisten ohjelmien mukaisesti. Keskijohto ja lähiesimiehet jalkauttavat strategiaa käytäntöön, ja työntekijät toteuttavat sitä. Tällöin esimerkiksi sekä organisaation ohjeet että ammatilliset suositukset ovat keskeisenä tukena. Vastaavasti, keskijohto ja lähiesimiehet varmistavat ja seuraavat, että strategia on jalkautunut, ja että on toimittu esimerkiksi organisaation ohjeiden ja ammatillisten suositusten mukaisesti. Lisäksi ylin johto arvioi, miten asetetut tavoitteet ovat kokonaisuutenaan toteutuneet, ja millaista palautetta on tullut asiakkailta ja millaisia kehittämisehdotuksia työntekijöiltä. Kuviossa 2 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamista systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999). Kuvio 2. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisen tarkastelu systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen (mukaillen Rasmussen 1997; Vicente 1999). Terveydenhuoltolaki ( /1326) velvoittaa terveyden edistämiseen ja potilasturvallisuuden kehittämiseen. Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto kuuluu terveyden edistämiseen, koska alkoholi on myrkyllinen, sikiötoksinen ja syöpää aiheuttava aine (IARC 2009; WHO 2009). Myös potilasturvallisen hoidon näkökulmasta on perusteltua,

39 17 että alkoholinkäyttö otetaan puheeksi; alkoholin käytöllä voi olla kielteisiä vaikutuksia potilaan lääkitykseen ja/tai sairauden hoitoon. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista ( /785) määrittää, että potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon sekä yksityisyyden kunnioittamiseen. Laadukkaaseen terveydenhoitoon kuuluu, että terveydelle vaaroja aiheuttava aine otetaan puheeksi (IARC 2009; Saitz ym. 2008; WHO 2009). Yksityisyyden kunnioittaminen voidaan ymmärtää niin, että potilas itse päättää, miten hän vastaa alkoholinkäytöstä kysymiseen. Kansainväliset ja valtakunnalliset ohjelmat ovat korostaneet alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ja alkoholinkäytön haittojen vähentämistä (WHO 2009; Sosiaali- ja terveysministeriö 2009: Sosiaali- ja terveysministeriö 2007; Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2008). Terveyden edistämisen strategioissa, esimerkiksi tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyskeskuksen strategiassa ( ), terveyden edistäminen ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen on määritelty keskeiseksi päämääräksi. Tavoitteeksi on asetettu kaupunkilaisten omien voimavarojen vahvistaminen sekä vastuunotto omasta terveydestä. Keinoiksi on määritelty muun muassa alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto. Organisaation strategia ja ylimmän johdon arvot, asenteet ja tavoitteet vaikuttavat koko organisaation toimintaan, kuten alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Ne eivät kuitenkaan yksistään riitä muuttamaan organisaation toimintaa ja työntekijöiden työkäytäntöjä, ellei organisaation muilla tasoilla toimita samansuuntaisesti. (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 2004; Ödegård 2006.) Keskijohdolla ja lähiesimiehillä on siis keskeinen tehtävä edistettäessä alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa käytännön työssä. Keskijohdon ja lähiesimiesten toimintaan vaikuttavat myös heidän omat arvonsa ja asenteensa. He voivat pitää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tärkeänä tai toisarvoisena tehtävänä. Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa voidaan pitää työntekijöiden tehtävään kuuluvana tai ylimääräisenä tehtävänä (Aira 2003; Babor ym. 2005; Holmqvist ym. 2008; Johnson ym. 2010; Susič ym. 2010). Esimiesten toimintaan vaikuttaa myös se, palkitaanko heitä ja heidän työntekijöitä kyseisestä työstä (Cruvinel ym. 2013; Keurhorst ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Moyer & Finney 2010; Nygaard ym. 2010). Keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautumisella ja toiminnalla on vaikutusta alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamiseen käytännön työssä. Lisäksi esimiesten toimintaan vaikuttaa kansalaisten tapa käyttää alkoholia ja kansalaisten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Yleisesti ottaen Suomessa on melko suvaitsevainen kulttuuri alkoholinkäytön suhteen (Mäkelä ym. 2009). Toisaalta taas valtaosa suomalaisista hyväksyy alkoholinkäytön puheeksioton terveydenhuollossa ja pitää sitä hyödyllisenä (Aalto 2002; Aalto & Seppä 2004; Mäkelä ym. 2011). Myös hoidossa olevien alkoholin ongelmakäyttäjien määrällä sekä tarjolla olevalla päihdehoidolla on vaikutusta siihen, miten tärkeäksi varhainen puheeksiotto arvotetaan (Nygaard ym. 2010). Puheeksioton johtaminen ja työntekijöiden työn tukeminen Esimiehet voivat edistää koko organisaation kyvykkyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Gifford ym. 2012; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010). Esimiesten tehtäviin kuuluu varmistaa, että lakien ja ohjeiden noudattaminen toteutuu myös käytännön työssä. Näin ollen esimiehet ovat keskeisessä tehtävässä toimeenpanemassa varhaista puheeksiottoa lakien, ohjelmien ja suositusten mukaisesti. (Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010.) Alkoholinkäytön arvioinnin kirjaaminen organisaation eri tasojen toimintasuunnitelmiin on havaittu tärkeäksi, jotta puheeksiotto toteutuu (Clifford & Shakeshaft 2011; Cruvinel ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010). Esimiehet ovat edistäneet varhaista puheeksiottoa myös muilla systeemisillä muutoksilla, kuten tietojärjestelmien avulla. Tietojärjestelmät ovat muistuttaneet työntekijöitä alkoholinkäytön arvioinnista sekä mahdollistaneet sähköisen kyselyn käytön ja

40 18 palautteenannon asiakkaille. Tietojärjestelmät ovat mahdollistaneet myös varhaisen puheeksioton systemaattisen kirjaamisen ja seurannan. (Gifford ym. 2012; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard ym ) Alkoholinkäytön puheeksioton toteutumisen seuranta ja arviointi on todettu tärkeäksi (Bennett 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Kaner 2010; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nilsen 2010), jotta vertailtavia aineistoja pystyttäisiin hyödyntämään ja toimintaa kehittämään systemaattisesti (Davoudi & Rawson 2010; McElwaine ym. 2011). Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtaminen ja työntekijöiden työn tukeminen on tärkeää, jotta puheeksiotto lisääntyy (Bennett 2014; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010). Esimiesten vastuulle kuuluu se, että alkoholinkäytön arviointi on ohjeistettu ja ohjeita on päivitetty säännönmukaisesti. Hyvään ohjeistukseen kuuluu muun muassa tarkoituksenmukaisen arviointimenetelmän määrittäminen ja alkoholinkäyttöön liittyvien tietojen kirjaamisen ohjeistaminen. (Bennet 2014; Chan ym. 2013; Davoudi & Rawson 2010; Hyman & Crosby 2010; Johnson ym. 2013; Khadjesari ym. 2013; Kim ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2013; McElwaine ym. 2011; Moyer & Finney 2010; Nygaard & Aasland 2011; Zoorob ym. 2014) Esimiehet voivat edistää monin eri keinoin työntekijöiden tietoja ja taitoja sekä myönteistä suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Duraisingam ym. 2007; Hyman & Crosby 2010; McElwaine ym. 2011; Nilsen 2010; Nygaard & Aasland 2011; Roche & Pidd 2010; Wolinski ym. 2003). Esimiehet ovat edistäneet työntekijöiden kyvykkyyttä ja myönteistä suhtautumista järjestämällä koulutusta ja jatkuvaa työn tukea. Koulutuksella tarkoitetaan esimerkiksi alkoholinkäytön arviointimenetelmään, lyhytneuvontaan ja hoitoonohjaukseen kouluttamista sekä keskustelua siitä, miksi varhainen puheeksiotto on tärkeää. Kouluttamisella on voitu vahvistaa työntekijöiden osaamista, entistä myönteisempää suhtautumista sekä tukea menetelmän käyttöönottoa. (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Bennett 2014; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010.) Jatkuvalla työn tekemisen tukemisella tarkoitetaan esimerkiksi mentorointia ja työnohjausta. Mentorointi tarkoittaa kokeneemman työntekijän tietojen ja kokemusten siirtämistä uraansa aloittelevalle työntekijälle. Työnohjaus tarkoittaa työntekijöiden ohjausta työhön liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Työn tekemisen jatkuva tukeminen on vahvistanut työntekijöiden myönteistä suhtautumista ja alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton toteuttamista (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym. 2013; Bennett 2014; Brown ym. 2014; Davoudi & Rawson 2010; Fankhänel ym. 2014; Hyman & Crosby 2010; Keurhorst ym. 2013; Klimas ym. 2014; McElwaine ym. 2011; Nilsen ym. 2011; Nilsen 2010; Roche & Pidd 2010). Työntekijöiden myönteinen suhtautuminen on todettu tärkeäksi, jotta alkoholin ongelmakäyttäjien leimaaminen ja syyllistäminen vähenisi. Työntekijöiden myönteinen suhtautuminen on edistänyt myös asiakkaiden omatoimista avun hakemista. (Amaral-Sabadini ym. 2010; Berends ym ) Esimiehet voivat vaikuttaa keskeisesti työntekijöiden työolosuhteisiin ja niihin liittyviin alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tukeviin järjestelyihin (Roche & Pidd 2010; Skinner 2005). Työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu, asioiden sujuva hallinta ja ohjaus, toimivat työolosuhteet sekä vaikuttavat tavat hallita työkuormaa ovat edistäneet työntekijöiden tehtävistä suoriutumista ja työhyvinvointia (Skinner 2005). Myös työturvallisuuden varmistaminen on vaikuttanut myönteisesti varhaisen puheeksi oton toteuttamiseen (Cruvinel ym. 2013). Sen sijaan suuri työkuorma on usein estänyt asiakkaiden alkoholinkäytön arviointia (Johnson ym. 2010; Pennay ym. 2014). Oikealla henkilöstöresursoinnilla on voitu kuitenkin edistää elämäntapojen puheeksiottoa (Davoudi & Rawson 2010; McRobbie ym. 2006; Ulbricht ym. 2008). Myös työntekijöiden pysyvyys samassa työpaikassa on ollut tärkeää, jotta työntekijöitä olisi riittävästi suhteessa työmäärään (Roche & Pidd 2010). Internetin avulla toteutettu alkoholinkäytön arviointi ja neuvonta on

41 19 vähentänyt työntekijöiden työkuormaa ja mahdollistanut systemaattisen toiminnan (Keurhorst ym. 2013; McKnight-Eily ym. 2014; Moy er & Finney 2010). Pitkät jonotusajat ovat usein vaikeuttaneet asiakkaiden päihdehoitoon ohjaamista (Chan ym. 2013). Esimiesten kehittämä yhteistyö päihdehoidon kanssa on sujuvoittanut asiakkaiden hoitoon pääsyä (Berends ym. 2013; Nilsen 2010). Työntekijöitä on ollut perusteltua myös palkita alkoholinkäytön arvioinnista, sillä palkitseminen on lisännyt varhaisen puheeksioton toteuttamista (Cruvinel ym. 2013; Johnson ym. 2010; Keurhorst ym. 2013; Khadejsari ym. 2013; Moyer & Finney 2010; Roche & Pidd 2010). Yleisesti ottaen esimiesten on tärkeää hyödyntää kaikki mahdolliset käytettävissä olevat keinot, jotta alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto lisääntyy (Roche & Pidd 2010). 2.5 YHTEENVETO TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDISTA Tässä alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tutkimuksessa hyödynnetään systeemiteoreettista viitekehystä (Johnson ym. 2008; Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006). Se tarkoittaa tässä tutkimuksessa asiakkaaseen, työntekijään, työryhmään, työpaikkaan, organisaatioon sekä esimiehiin liittyvien tekijöiden ja niiden välisten yhteyksien tarkastelua. Systeemiteoreettisessa lähestymistavassa tarkastelun kohteena on järjestelmä, jossa keskijohto, lähiesimiehet ja työntekijät toimivat suhteessa asiakkaaseen. Erityistä huomiota kohdennetaan siihen organisaatioon, jossa toimitaan, mutta myös organisaatiota laajempaan kontekstiin, jossa määritetään mitä toimintalinjoja tulee noudattaa. (Rasmussen 1997; Roche & Pidd 2010; Vicente 1999; Ödegård 2006.) Organisaatiota laajempi konteksti tarkoittaa muun muassa lainsäädäntöä, kansainvälisiä ja kansallisia ohjelmia sekä eri ammattiryhmien ohjeita (esimerkiksi käypähoito, eettiset ohjeet) ja kansalaisten suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Systeemiteoreettinen viitekehys mahdollistaa kokonaisvaltaisen käsityksen saamisen siitä, miten organisaation eri tasoilla toimitaan asiakkaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suhteen. Systeemiteoreettisella lähestymistavalla saadaan esille myös organisaation eri tasojen kehittämiskohteet eri ammattiryhmille ja esimiehille. (Roche & Pidd 2010.) Kuviossa 3 esitetään tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

42 20 Kuvio 3. Tämän tutkimuksen lähtökohdat systeemiteoreettisesti tarkasteltuna: alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa.

43 21 3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selittää alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa asiakkaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmasta systeemiteoreettista viitekehystä hyödyntäen. Tutkimuskysymykset Asiakkaiden näkökulma (osatutkimus 1) 1) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia AUDITilla arvioituna? 2) Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä? 3) Minkälaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? 4) Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Työntekijöiden näkökulma (osatutkimus 2) 5) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? 6) Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? Esimiesten näkökulma (osatutkimus 3) 7) Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehet ja keskijohto johtavat ja tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kehittämisessä terveyden- ja sosiaalihuollon organisaatioiden eri tasoilla sekä autettaessa asiakkaita vähentämään alkoholin ongelmakäytöstä aiheutuvia haittoja.

44 22 4 Tutkimuksen menetelmälliset ratkaisut ja toteutus 4.1 AINEISTONKERUU JA AINEISTOT Tutkimuksen toteutus Tutkimukseen kerättiin kolme eri aineistoa suuressa kaupungissa Uudellamaalla. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin asiakkaiden/potilaiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksen yhteyshenkilöinä toimivat terveysasemien johtava ylilääkäri sekä sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen päälliköt. Yhteyshenkilöt tiedottivat tutkimuksesta yksiköissään. Tämän jälkeen kyselyt lähetettiin tutkimukseen valittujen terveysasemien ja sosiaaliasemien esimiehille (terveysasemien ylilääkäreille ja osastonhoitajille sekä sosiaaliasemien johtaville sosiaalityöntekijöille). Lähiesimiehet jakoivat kyselyt asiakastyöntekijöille, jotka jakoivat tutkimustiedotteet (Liitteet 1a ja 1b), kyselyt ja kirjekuoret vastaanottokäyntien yhteydessä terveysasemien potilaille ja sosiaaliasemien asiakkaille. Asiakkaat/potilaat vastasivat kyselyyn vastaanottokäynnin jälkeen ja palauttivat kyselyn maapostitse maksetulla kirjekuorella tutkijalle. Asiakkaat/potilaat vastasivat kyselyyn nimettömästi. Pilotointi suoritettiin helmimaaliskuussa 2012, jolloin terveysasemien ja sosiaaliasemien asiakastyöntekijät jakoivat kyselyt (n = 110) potilailleen ja asiakkailleen. Kyselyistä palautui tällöin 30. Varsinainen aineisto kerättiin terveysasemien potilailta (n = 170) ja sosiaaliasemien asiakkailta (n = 120) huhti-marraskuussa Tällöin kyselyjä palautui 79 eli vastausprosentti oli 27 %. Tämän lisäksi tutkija ja terveydenhoitaja jakoivat kyselyjä (n = 100) kaupunkilaisille toukolokakuussa 2012 tutkimuksen kohteena olleessa kaupungissa järjestetyissä erilaisissa terveystapahtumissa. Tapahtumat olivat avoimia kaikille kaupunkilaisille. Kyselyt jaettiin niin, että jokaiselle tutkimukseen osallistuvalle kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta ja osallistumisen vapaaehtoisuudesta. Tutkimukseen osallistuneet palauttivat kyselyn suljetussa kirjekuoressa suoraan tutkijalle/terveydenhoitajalle. Tällöin kyselyjä palautui 66 eli vastausprosentti oli 66 %. Näin toimien varmistettiin myös se, etteivät asiakastyöntekijät jakaneet kyselyjä ainoastaan heille, joilta alkoholinkäytöstä oli juuri vastaanottokäynnillä kysytty. Asiakkaita/potilaita koskevaan tutkimukseen osallistui yhteensä 175 asiakasta vastausprosentin ollessa 35 %. Toisessa osatutkimuksessa tarkasteltiin työntekijöiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Tutkimuksen yhteyshenkilöinä toimivat terveysasemien johtava ylilääkäri sekä sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen päälliköt. Yhteyshenkilöt tiedottivat tutkimuksesta yksiköissään (Liite 2, työntekijöiden tutkimustiedotteet). Tämän jälkeen kyselyt lähetettiin tutkimukseen valittujen terveysasemien ja sosiaaliasemien esimiehille eli terveysasemien ylilääkäreille ja osastonhoitajille sekä sosiaaliasemien johtaville sosiaalityöntekijöille. Esimiehet jakoivat kyselyt työntekijöilleen, jotka vastasivat kyselyyn nimettömästi. Terveysasemilta tutkimukseen osallistuivat lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja lähihoitajat. Sosiaaliasemilta tutkimukseen osallistuivat sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat. Työntekijät palauttivat kyselyn sisäpostilla tutkijalle. Pilotointi toteutettiin joulukuussa Pilottiin osallistui työntekijöitä kaupungin yhdeltä terveysasemalta (n = 30) ja yhdeltä sosiaaliasemalta (n = 30). Vastausprosentti oli 50 %. Varsinainen aineisto kerättiin kyselyllä terveysasemien työntekijöiltä (n = 130) ja sosiaaliasemien työntekijöiltä (n = 80) maalis-lokakuussa Tähän osatutkimukseen osallistui yhteensä 120 työntekijää, vastausprosentin ollessa 44. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin keskijohdon ja lähiesimiesten näkökulmaa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen ja työntekijöiden työn tukemiseen.

45 23 Keskijohdon ja lähiesimiesten haastattelut toteutettiin helmi-elokuussa Keskijohdon ja lähiesimiesten tutkimustiedote on liitteessä Kyselyt asiakkaille ja työntekijöille Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin, miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat/potilaat käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna. AUDITilla tutkittiin asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa eli vähäriskistä käyttöä, riskikäyttöä, haitallista käyttöä ja mahdollista riippuvuutta (Babor ym. 2001; Saunders ym. 1993). AUDITissa on kymmenen kysymystä (tässä tutkimuksessa kysymykset 11-20, liite 4). Esimerkkikysymys AUDITISTA: Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia? Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin myös asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Asiakkaiden kysely sisälsi Millerin ym. (2006) kyselyn, jolla tutkittiin asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin. Millerin ym. (2006) kyselyllä selvitettiin asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, tunteellista suhtautumista alkoholinkäyttöön kysymiseen, suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan, halukkuutta osallistua laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö sekä rehellisyyttä vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin. Kyselyssä käytettiin viisiportaista Likert-asteikkoa (1 = täysin samaa mieltä, 5 = täysin eri mieltä). Kyselyssä on kymmenen väittämää (tässä tutkimuksessa väittämät 1-10, liite 4). Esimerkkiväittämä kyselystä: Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia. (Miller ym ) Millerin ym. (2006) kysely on kehitetty Yhdysvalloissa. Kyselyn käyttöön tätä väitöskirjatutkimusta varten saatiin lupa kyselyn kehittäjältä Yhdysvalloista. Kysely suomennettiin ja takaisinkäännettiin virallisten ohjeiden mukaisesti (Polit & Beck 2004). Kyselyn takaisinkääntäjänä toimi kaksikielinen käännösalan ammattilainen, jonka äidinkieli on sekä englanti että suomi. Takaisinkääntämisen jälkeen tarkastettiin vielä kyselyn suomenkielisen version sisällöllinen vastaavuus englanninkielisen kyselyn kanssa. Lisäksi asiakkaiden kyselyssä selvitettiin, onko alkoholinkäytöstä kysytty aikaisemmin ja miten hyödylliseksi asiakas on sen kokenut (tässä tutkimuksessa kysymykset liite 4). Toisessa osatutkimuksessa tutkittiin, mitkä työntekijä-, tiimi-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Kyselynä käytettiin Work Practice Questionnairea (WPQ), jonka avulla tutkittiin, mitkä tekijät olivat yhteydessä terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten työkäytäntöihin alkoholinkäytön puheeksiotossa. Kyselyssä oli 85 väittämää (tässä tutkimuksessa väittämät 14-99, liite 5). Esimerkkiväittämä kyselystä: Minulla on tarvittavaa osaamista, jotta voin auttaa ihmisiä alkoholin käyttöön liittyvissä ongelmissa. (Addy ym ) WPQ-kysely on kehitetty Australiassa. Kyselyn käyttöön tätä väitöskirjatutkimusta varten saatiin lupa kyselyn kehittäjältä Australiasta. Kysely suomennettiin ja takaisinkäännettiin virallisten ohjeiden mukaisesti (Polit & Beck 2004). Kyselyn takaisinkääntäjänä toimi kaksikielinen käännösalan ammattilainen, jonka äidinkieli on sekä englanti että suomi. Takaisinkääntämisen jälkeen tarkastettiin vielä kyselyn suomenkielisen version sisällöllinen vastaavuus englanninkielisen kyselyn kanssa. Lisäksi työntekijöiden kyselyssä selvitettiin puheeksioton toteuttamista (tässä tutkimuksessa kysymykset 9-13, liite 5). Taulukossa 1 esitetään osatutkimuksia 1 ja 2 koskevat tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät. Kansainvälisten testi- ja menetelmästandardien sekä suositusten mukaisesti kyselyissä osio-termillä (item) viitataan yksittäiseen kysymykseen ja asteikko-termillä (scale) usean osion muodostamiin aiheen kannalta yhtenäisiin kokonaisuuksiin, joista voidaan laskea esimerkiksi summapistemääriä (ITC 2014; AERA, APA & NCME 2014).

46 24 Taulukko 1. Tutkimuskysymykset ja arviointimenetelmät (Osatutkimukset 1 ja 2) Tutkimuskysymykset Arviointimenetelmät Osatutkimus 1/Asiakkaat Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia AUDITilla arvioituna? Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä? Millaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? AUDIT, jolla selvitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa Kysymykset, joilla selvitetään asiakkaiden kokemusta alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Millerin ym. (2006) kysely, jolla selvitetään asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin AUDIT, jolla selvitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasoa Millerin ym. (2006) kysely, jolla selvitetään asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin Osatutkimus 2/Työntekijät Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa peruspalveluissa? Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? Kysymykset, joilla selvitetään työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa WPQ, jolla selvitetään työntekijä-, tiimi-, työpaikka- ja organisaatiotason tekijöiden yhteyttä työntekijöiden toteuttamaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon AUDIT = Alcohol Use Disorders Identification Test (Saunders J.B. ym. 1993); Millerin ym. (2006) kysely = Patient attitudes towards self-report and biomarker alcohol screening by primary care physicians (Miller P.M. ym. 2006); WPQ = Work Practice Questionnaire (Addy D. ym. 2004) Haastattelut esimiehille Kolmannessa osatutkimuksessa selvitettiin, miten lähiesimiehet ja keskijohto (N = 22) johtavat ja tukevat työntekijöitä alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehiltä (n = 18) ja keskijohdolta (n = 4). Lähiesimiesten ja keskijohdon puolistrukturoituja teemahaastatteluja järjestettiin neljä. Haastattelut järjestettiin erikseen lääkärien, terveydenhoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien esimiehille. Jokaiseen haastatteluun osallistui vähintään yksi keskijohdon edustaja ja 3 5 lähiesimiestä. Kaikissa haastatteluissa käytettiin samoja teemoja ja kysymyksiä (Liite 6). Haastattelut tallennettiin digitaalisella äänitallentimella ja jokaisen ryhmähaastattelun alussa osallistujilta pyydettiin lupa haastattelun tallentamiseen sekä kerrottiin tutkimuksen tarkoitus. Tutkija ja yksi haastattelijana kokenut psykologi toteuttivat haastattelut. Haastattelut kestivät keskimäärin 90 minuuttia. Taulukossa 2 esitetään esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat.

47 25 Taulukko 2. Esimiesten puolistrukturoidun ryhmähaastattelun teemat Teema Keskijohdon ja lähiesimiesten näkemykset asiakkaan alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Alkoholinkäytön varhaisen puheeksiottoon liittyvän toiminnan suunnittelu, seuranta ja raportointi Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa 4.2 AINEISTOJEN ANALYYSIT Määrällisen aineiston analyysi Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin asiakkaiden näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Pilotointi suoritettiin ennen varsinaista tutkimusta, ja se käsitti 30 asiakkaan otoksen yhdeltä terveysasemalta ja yhdeltä sosiaaliasemalta. Osioiden toimivuutta analysoitiin sen perusteella, kuinka voimakkaasti kukin osio korreloi kokonaispistemäärän kanssa (item-total correlations). Analyysin tulosten perusteella kokonaiskyselystä poistettiin kolme heikoiten toimivinta itse kehitettyä kysymystä. AUDITin, Miller ym. (2006) kyselyn ja itse kehitettyjen kysymysten toimivuutta analysoitiin asteikkojen reliabiliteettikertoimien (Cronbachin alfa-kertoimet), eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Eksploratiivisissa faktorianalyyseissä käytettiin pääakselimenetelmää ja vinokulmaista rotaatiota (oblimin-rotaatio), koska korrelaatiomatriisien perusteella suurin osa kysymyksistä korreloi voimakkaasti keskenään ja vinokulmainen rotaatiomenetelmä sallii faktoreiden keskinäiset yhteydet. AUDITin ja Millerin (2006) ym. kyselyjen keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltiin rakenneyhtälömallien avulla. Tilastolliset analyysit tehtiin SPSS 22.0 ohjelmalla ja konfirmatoristen faktorianalyysien ja rakenneyhtälömallien parametrien estimoinnit toteutettiin LISREL ohjelmalla (Jöreskog & Sörbom 1996). Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin työntekijöiden näkökulmaa asiakkaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Pilotointi suoritettiin ennen varsinaista tutkimusta. Yhdeltä terveysasemalta ja yhdeltä sosiaaliasemalta kerätyn pilottiaineiston (n = 30) osioiden toimivuutta analysoitiin sen perusteella, kuinka voimakkaasti kukin osio korreloi kokonaispistemäärään (item-total correlations). Analyysin seurauksena WPQkyselystä poistettiin 10 kysymystä, jotka korreloivat heikosti asteikkoihin, joiden osana ne olivat olleet alkuperäisessä WPQ-kyselyssä. Kyselyn toimivuutta tutkittiin varsinaisessa otoksessa (N = 120) asteikkojen reliabiliteettianalyyseillä Cronbachin alfa-kertoimien perusteella sekä eksploratiivisten ja konfirmatoristen faktorianalyysien avulla. Tämän jälkeen analysoitiin eri työntekijäryhmien välisiä eroja eri asteikoissa yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA). Jos varianssianalyysin tulos osoitti ryhmien eroavan toisistaan vähintään tilastollisesti melkein merkitsevästi, niin tarkemmat yksittäisten ryhmien erot muista ryhmistä analysoitiin kontrastivertailujen avulla. Raportoinnissa tilastollisen merkitsevyyden rajaksi oli asetettu melkein merkitsevä ( 0.05). Lisäksi on nostettu esille joitakin yksittäisiä tuloksia, joissa tulos lähestyy melkein merkitsevän tuloksen rajaa Laadullisen aineiston analyysi Kolmannessa osatutkimuksessa selvitettiin esimiesten näkökulmaa asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamiseen ja työntekijöiden työn tukemiseen. Analyysi aloitettiin aukikirjoittamalla haastattelut. Aineistoa kertyi yhteensä 112 sivua Times New Roman 12-fontilla ja rivivälillä 1.5 kirjoitettuna. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittain. Analyysissa etsittiin ajatuskokonaisuuksia, jotka liittyivät alkoholinkäytön

48 26 varhaiseen puheeksiottoon suhtautumiseen, toiminnan johtamiseen, työntekijöiden työkäytäntöihin sekä työntekijöiden työn tukemiseen. Teemat ja kysymykset (Liite 6) perustuivat Rochen ja Piddin (2010) ja Rasmussenin (1997) systeemiteoreettisiin malleihin. Teemojen ja kysymysten avulla terveyden- ja sosiaalihuollon eri ammattiryhmien esimiesten vastaukset pystyttiin ryhmittelemään ja näin mahdollistui terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen eri ammattiryhmien esimiesten vastausten systemaattinen ja keskinäinen vertailu. Lopuksi laadittiin yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta. 4.3 ARVIOINTIMENETELMIEN LUOTETTAVUUS AUDITin reliabiliteetti ja validiteetti Asiakkaiden alkoholinkäyttöä arvioitiin tässä tutkimuksessa AUDITilla. Ensimmäiseksi tutkittiin AUDITin toimivuutta ja käyttökelpoisuutta tässä otoksessa. AUDITin kysymysten sisäinen johdonmukaisuus eli reliabiliteetti oli kaikkien osioiden osalta 0.90, jota voidaan pitää erinomaisena reliabiliteetin tasona (Kline 2011). Tosin Cronbachin alfa -kertoimen tulokseen vaikuttavat myös osioiden lukumäärä, ja joissain tapauksissa liian korkeat reliabiliteetin arvot saattavat merkitä sitä, ettei mitattavaa ilmiötä ole operationalisoitu riittävän kattavasti (Cohen ym. 2013). Reliabiliteetin lisäksi analysoitiin AUDITin rakennevaliditeettia (construct validity). Ensin tutkittiin osioiden normaalisuusjakaumia vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella, jotta AUDITin osioiden muodostamaa rakennetta voitiin analysoida faktorianalyyseillä. Klinen (2011) määrittelyn mukaisesti osiokohtaiset vinokkuuden (vinokkuusindeksi SI > 3.0) ja huipukkuuden (huipukkuusindeksi KI > 10.0) raja-arvot arvot eivät tässä tutkimuksessa ylittyneet. Taulukossa 3 esitetään AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit tässä tutkimuksessa. Koska muuttujat olivat riittävän normaalisti jakautuneita, laskettiin niiden väliset korrelaatiokertoimet ja AUDITin rakennetta analysoitiin eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla.

49 27 Taulukko 3. AUDITin kysymysten keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit AUDITin kysymykset Ka Kh Vinokkuus Huipukkuus 1. Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia? 2. Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia? 3. Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia? 4. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et ole aloitettuasi pystynyt lopettamaan juomista? 5. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et juomisesi takia pystynyt tekemään mitä olit aikonut? 6. Kuinka usein viime vuoden aikana runsaan juomisen jälkeen tarvitsit aamulla olutta tai muuta alkoholia päästäksesi paremmin liikkeelle? 7. Kuinka usein viime vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen? 8. Kuinka usein viime vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia? 9. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään sinun alkoholinkäyttösi seurauksena? Onko joku läheisesi tai ystäväsi, lääkäri tai joku muu ollut huolissaan alkoholinkäytöstäsi tai ehdottanut että vähentäisit juomista? Asteikko 0-4, 0 = ei käyttöä, 4 = mahdollinen alkoholiriippuvuus AUDITin kaikki kysymykset korreloivat erittäin merkitsevästi keskenään. Taulukossa 4 esitetään AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

50 28 Taulukko 4. AUDITin kysymysten keskinäiset korrelaatiot Kysymyksen numero *** 3.662***.692*** 4.465***.431***.571*** 5.404***.524***.593***.575*** 6.396***.419***.543***.669***.626*** 7.476***.545***.651***.559***.700***.614*** 8.409***.624***.686***.562***.656***.513***.706*** 9.323***.390***.418***.393***.418***.363***.440***.505*** ***.461***.497***.445***.500***.522***.595***.619***.406*** Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä.001 Eksploratiivinen faktorianalyysi tuotti AUDITin kysymyksistä yhden faktorin rakenteen. Taulukossa 5 esitetään AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit tässä tutkimuksessa. Rakenne on varsin selkeä, koska osiot latautuvat voimakkaasti yhdelle faktorille: osioiden faktorilataukset vaihtelevat välillä 0,55 0,83. Yhden faktorin ratkaisu selitti 52,5 % kokonaisvarianssista. Tulos varmennettiin vielä konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Aineistoon sopi parhaiten yhden faktorin malli, toisin sanoen latentin tekijän malli, (χ 2 (31) = 42.39, p >.05, NNFI = 0.99, GFI = 0.88, CFI = 0.99, SRMR = 0.07), jossa osioiden 5 ja 10, 2 ja 9, 7 ja 10 sekä 8 ja 10 välille jäi modifikaatioindeksien ja teoreettisen mielekkyyden kannalta selittämätöntä varianssia, joten nämä yhteydet lisättiin malliin.

51 29 Taulukko 5. AUDITin eksploratiivisen faktorianalyysin yhden faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit AUDIT osiot Faktori 1 kommunaliteetti 1. Kuinka usein juot olutta, viiniä tai muita alkoholijuomia? 2. Kuinka monta annosta alkoholia yleensä olet ottanut niinä päivinä, jolloin käytit alkoholia? 3. Kuinka usein olet juonut kerralla kuusi tai useampia annoksia? 4. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et ole aloitettuasi pystynyt lopettamaan juomista? 5. Kuinka usein viimeisen vuoden aikana et juomisesi takia pystynyt tekemään mitä olit aikonut? 6. Kuinka usein viime vuoden aikana runsaan juomisen jälkeen tarvitsit aamulla olutta tai muuta alkoholia päästäksesi paremmin liikkeelle? 7. Kuinka usein viime vuoden aikana tunsit syyllisyyttä tai katumusta juomisen jälkeen? 8. Kuinka usein viime vuoden aikana sinulle kävi niin, että et juomisen vuoksi pystynyt muistamaan edellisen illan tapahtumia? 9. Oletko itse tai onko joku muu satuttanut tai loukannut itseään sinun alkoholinkäyttösi seurauksena? 10. Onko joku läheisesi tai ystäväsi, lääkäri tai joku muu ollut huolissaan alkoholinkäytöstäsi tai ehdottanut että vähentäisit juomista? Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu Kuviossa 4 esitetään AUDITin konfirmatorinen faktorimalli tässä tutkimuksessa. Teoreettisista syistä testattiin lisäksi kahden ja kolmen latentin tekijän mallien ja rakenteiden sopivuutta aineistoon. Nämä mallit eivät kuitenkaan olleet aineistoon sopivia. Vaihtoehtoisten mallien tulokset esitetään liitteessä 7. Analyysien tulosten perusteella AUDITin tuloksen mielekkäin tulkinta perustui yhteispistemäärän käyttämiseen.

52 30 Kuvio 4. AUDITin konfirmatorinen faktorimalli. AUDIT = ympyrällä kuvattu latentti muuttuja; A1-A10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli AUDITn 10 kysymystä; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardoitua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi Millerin ym. (2006) kyselyn reliabiliteetti ja validiteetti Miller ym. (2006) selvittivät kyselyllään yhdysvaltalaisten asiakkaiden/potilaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin terveydenhuollossa. Miller ym. (2006) löysivät kyselystä korrelaatioiden perusteella viisi asteikkoa. Nämä asteikot olivat: näkökulma omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen, emotionaalinen suhtautuminen alkoholinkäytöstä kysymiseen, rehellisyys vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin, suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan sekä halukkuus osallistua laboratoriokokeisiin, joiden avulla voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö. Millerin ym. (2006) kyselyn rakennetta analysoitiin tässä tutkimuksessa ensin eksploratiivisen ja konfirmatorisen faktorianalyysin avulla ennen osioiden sisäisen johdonmukaisuuden reliabiliteettianalyysiä. Analyysi toteutettiin näin, koska ei ollut olemassa aikaisempaa tutkimusta siitä, minkälaisen rakenteen kysely muodostaa suomalaisessa aineistossa. Osioiden vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella muuttujat täyttivät normaalisuusoletukset (Kline 2011). Taulukossa 6 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuus- ja huipukkuusindeksit tässä tutkimuksessa.

53 31 Taulukko 6. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskiarvot ja keskihajonnat sekä vinokkuusja huipukkuusindeksit Kyselyn väittämät Ka Kh Vinokkuus Huipukkuus 1. Osana terveydenhoitoani lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia 2. Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia 3. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholin käyttöäni 4. Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen 5. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen 6. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö 7. Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta 8. Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon 9. Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta Asteikko 1-5: 1 = täysin samaa mieltä, 5 = täysin eri mieltä Taulukossa 7 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

54 32 Taulukko 7. Millerin ym. (2006) kyselyn väittämien keskinäiset korrelaatiot Väittämän numero *** 3.202**.216** 4.395***.220**.417*** 5.274***.357***.250***.224** 6.191*.255***.398***.270**.307*** 7.355***.453***.231**.317***.280***.228** 8.218**.253***.352***.478***.353***.327***.419*** 9.373***.733***.298***.347***.381***.280***.516***.267*** ***.460***.192*.177*.754***.280***.419***.234**.494*** Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä.001, ** = merkitsevä.01, * = melkein merkitsevä.05 Eksploratiivisen faktorianalyysin perusteella väittämät muodostivat kolme faktoria, joiden ominaisarvo oli yli 1 Kaiserin kriteerillä, jolloin jokainen yksittäinen faktori sisältää riittävän määrän kysymysten tai osioiden varianssista (Field, 2013). Rakenne ei kuitenkaan ollut selkeä, koska toiselle faktorille latautuivat ainoastaan väittämät 5 ja 10 eikä väittämä 9 latautunut kovin voimakkaasti millekään faktoreista. Väittämä 10 latautui myös voimakkaasti kolmannelle faktorille, joten aineiston sopivuutta testattiin tarkemmin konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Konfirmatorisen faktorianalyysin perusteella aineistoon sopi parhaiten kahden faktorin (AIC:n riittävyysindeksin perusteella), toisin sanoen latentin tekijän malli (χ 2 (33) = 45.01, p >.05, NNFI = 0.99, GFI = 0.88, CFI = 0.99, SRMR = 0.07). Tässä toiseen faktoriin latautuivat voimakkaimmin samat väittämät 3, 4, 6 ja 8 kuin eksploratiivisessa analyysissä oli latautunut ensimmäiseen faktoriin. Konfirmatorisessa analyysissa ensimmäiseen faktoriin latautuivat väittämät 1, 2, 5, 7, 9 ja 10. Tämän lisäksi aineistoon parhaiten sopivassa mallissa huomioitiin väittämien 5 ja 10 välinen selittämättä jäänyt voimakas yhteinen varianssi. Eksploratiivisessa faktorianalyysissä selittämättä jääneen varianssin vaikutuksia ei voitu huomioida, jolloin mallista ei saatu esille yhtä selkeää rakennetta kuin konfirmatorisella faktorianalyysillä. Konfirmatorisessa faktorianalyysissä voidaan huomioida teoreettisesti mielekkäät, myös yksittäisten osioiden väliset yhteydet. Vaihtoehtoisten mallien tulokset esitetään liitteessä 7. Taulukossa 8 esitetään Millerin ym. (2006) eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit.

55 33 Taulukko 8. Millerin ym. (2006) eksploratiivisen faktorianalyysin kolmen faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit Kyselyn väittämät Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 kommunaliteetti 1. Osana terveydenhoitoani lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia 2. Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia 3. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholinkäyttöäni 4. Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen 5. Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen 6. Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni (kuten verenpaineeseeni), lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö 7. Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta 8. Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon

56 34 Taulukko 8 jatkuu Kyselyn väittämät Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 kommunaliteetti 9. Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu Miller ym. (2006) kyselyn ensimmäisen faktorin osioiden sisäisen johdonmukaisuuden reliabiliteetti oli 0,67 ja toisen faktorin osioiden 0,82. Faktorit nimettiin Miller 1:ksi ja Miller 2:ksi. Miller 1 -faktoriin eli suhtautumiseen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyteen vastata kysymyksiin latautuneet asteikot olivat näkökulma omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen (väittämät 1. ja 7.), emotionaalinen suhtautuminen alkoholinkäytöstä kysymiseen (väittämät 2. ja 9.) sekä rehellisyys vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin (väittämät 5. ja 10.). Miller 2 -faktoriin eli suhtautumiseen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin latautuneet asteikot olivat suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan (väittämät 3. ja 6.) ja halukkuus osallistua laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä terveydelle haitallinen alkoholinkäyttö (väittämät 4. ja 8.). Kuviossa 5 esitetään Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli (Miller 1 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 - faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) tässä tutkimuksessa.

57 35 Kuvio 5. Millerin ym. (2006) kyselyn konfirmatorinen faktorimalli (Miller 1 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 -faktori kuvaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin). Miller 1 ja 2 = ympyrällä kuvattu latentit muuttujat; M1-M10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli Miller ym. (2006) kyselyn 10 väittämää; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardointua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi; kahdensuuntainen nuoli latenttien muuttujien välillä kuvaa niiden välistä korrelaatiota WPQ-kyselyn psykometriset ominaisuudet Työntekijäkyselyn tulokset laskettiin alkuperäisen WPQ kyselyn ohjeiden mukaisesti eli kunkin asteikon osioista laskettiin keskiarvo (Addy ym. 2004). Asteikoista laskettiin sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet eli reliabiliteetit Cronbachin alfa-kertoimien avulla. Suurimmassa osassa asteikkoja sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet eli reliabiliteetit olivat erinomaisella (> 0.8) tai hyvällä tasolla ( ). Työmotivaation ja järjestelmän vaikutuksen asteikoissa reliabiliteetit jäivät tyydyttävälle tasolle ( ). Henkilökohtaisen näkökulman ja työolosuhteiden asteikoissa reliabiliteetit olivat hieman heikompia (< 0.5). Matala reliabiliteetti ei kaikissa tapauksissa merkitse kuitenkaan asteikon heikkoa toimivuutta. Se saattaa viitata myös siihen, että väittämillä oli sisällöllisesti laajempi aihealue ja, että väittämiä operationalisoitaessa on huomioitu asteikon mittaaman ilmiön kannalta useita näkökulmia. (Cohen ym ) Taulukossa 9 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksit) ja sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa-kertoimet) tässä tutkimuksessa.

58 36 Taulukko 9. Työntekijäkyselyn (WPQ) asteikkojen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta, keskihajonnan keskivirhe, vinokkuus- ja huipukkuusindeksi) ja reliabiliteetti/sisäisen johdonmukaisuuden kertoimet (alfa-kertoimet) WPQ:n asteikko Ka Kh Keskihajonnan keskivirhe Omien kykyjen ja taitojen riittävyys Vinokkuus Huipukkuus Roolin oikeutus Cronbachi n alfa Työmotivaatio ja palkitseminen Henkilökohtainen näkökulma Työmotivaatio Tiimin kyvykkyys Epävirallinen tuki Virallinen tuki Tiimin kiinteys Työpaikalla saatu palaute Työpaikan paineet ja tuki Työolosuhteet Organisaation virallinen rooli Järjestelmän vaikutus Palautteen antamisen mahdollisuus Organisaation arviointi ja katselmus Ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet Asteikko 1-4: 1 = heikko, 4 = hyvä WPQ kyselyn rakennetta analysoitiin ensin eksploratiivisella faktorianalyysillä. Faktorianalyysi toteutettiin pääakselimenetelmällä ja vinokulmaisella rotaatiolla, joka sallii faktoreiden korreloida keskenään. Jotta osioiden muodostamaa rakennetta voitiin analysoida faktorianalyyseillä, tutkittiin ensin niiden normaalisuusjakaumia vinokkuus- ja huipukkuusindeksien perusteella. Klinen (2011) määrittelyn mukaisesti osiokohtaiset vinokkuuden (vinokkuusindeksi SI > 3.0) ja huipukkuuden (huipukkuusindeksi KI > 10.0) raja-arvot arvot eivät tässä tutkimuksessa ylittyneet. Koska muuttujat olivat riittävän normaalisti jakautuneita, niistä laskettiin keskinäiset korrelaatiokertoimet. Työntekijään liittyvät asteikot korreloivat voimakkaasti keskenään (-,265,601), mutta muilla osa-alueilla kaikki asteikkojen väliset korrelaatiot eivät olleet merkitseviä. Taulukossa 10 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot tässä tutkimuksessa.

59 37 Taulukko 10. Työntekijäkyselyn (WPQ) väittämien keskinäiset korrelaatiot Asteikon numero *** 3.592***.719*** *** -.343*** -.394*** 5.386***.337***.496***.276** **.198*.222* *.577*** 8.254** ***.565*** *.441***.328***.346*** *.400***.469***.447***. 570*** ***.297***.288*** *.220*.372***.496***.418***.632*** * ***.549***.678***.287** 442*** *** ** * *** ***.311***.318***.453***.476***.428*** *.488***.375***.268**.317***.303***.509*** *** ***.471***.373***.521***.602***.319*** ***.526*** Tilastolliset merkitsevyystasot: *** = erittäin merkitsevä.001, ** = merkitsevä.01, * = melkein merkitsevä.05 Taulukossa 11 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit tässä tutkimuksessa. Eksploratiivinen faktorianalyysi tuotti neljän faktorin ratkaisun, joka selitti 52,5 % kokonaisvarianssista. Faktorit nimettiin alkuperäisen rakenteen mukaisesti työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiofaktoreiksi. Työntekijä- ja työryhmäfaktorit muodostuivat selkeästi aineistosta. Työryhmäfaktorille latautuivat myös työpaikalla saatu palaute -asteikko ja organisaation virallinen rooli -asteikko. Sen sijaan työpaikka- ja organisaatiofaktoreita ei saatu esille niin selkeästi suomalaisessa aineistossa. Työpaikkafaktoriin latautuivat työpaikan paineet ja tuki -asteikko sekä työolosuhteetasteikko. Lisäksi työpaikkafaktoriin latautuivat seuraavat organisaation asteikot: palautteen antamisen mahdollisuus, organisaation arviointi ja katselmus sekä ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet. Organisaatiofaktori jäi suomalaisessa aineistossa suppeammaksi kuin miten se oli alun perin Australiassa kehitetty. Siihen latautuivat ainoastaan organisaation virallinen rooli-asteikko (joka, latautui myös työryhmäfaktorille), järjestelmän vaikutus-asteikko ja organisaation arviointi ja katselmus (joka latautui myös työpaikkafaktoriin). Mallin sopivuutta analysoitiin myös konfirmatorisen faktorianalyysin avulla, mutta mallia ei saatu selkeästi muodostettua aineistosta.

60 38 Taulukko 11. Työntekijäkyselyn (WPQ) eksploratiivisen faktorianalyysin neljän faktorin ratkaisun osioiden lataukset ja kommunaliteetit WPQ:n asteikko Faktori 1 Faktori 2 Faktori 3 Faktori 4 Kommunaliteetti Omien kykyjen ja taitojen riittävyys Roolin oikeutus Työmotivaatio ja palkitseminen Henkilökohtainen näkökulma Työmotivaatio Tiimin kyvykkyys Epävirallinen tuki Virallinen tuki Tiimin kiinteys Työpaikalla saatu palaute Työpaikan paineet ja tuki Työolosuhteet Organisaation virallinen rooli Järjestelmän vaikutus Palautteen antamisen mahdollisuus Organisaation arviointi ja katselmus Ammatillisen kehittämisen mahdollisuus Osioiden yli 0.40 faktorilataukset on tummennettu 4.4 YHTEENVETO TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISISTÄ RATKAISUISTA JA TOTEUTUKSESTA Tutkimuksessa tarkasteltiin asiakkaiden/potilaiden, työntekijöiden ja esimiesten näkökulmaa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Asiakkaiden/potilaiden ja työntekijöiden näkemystä tutkittiin kyselyillä, jotka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Esimiesten näkökulmaa selvitettiin haastatteluilla, jotka analysoitiin laadullisin menetelmin. Näillä menetelmällisillä ratkaisuilla saatiin toisiaan täydentävä käsitys alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa. Taulukossa 12 esitetään yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta.

61 39 Taulukko 12. Yhteenveto tutkimuksen menetelmällisistä ratkaisuista ja toteutuksesta Osatutkimukset ja tutkimuskysymykset Vastaajat, arviointi- ja analyysimenetelmät Osatutkimus 1. Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat käyttävät alkoholia AUDITilla arvioituna? Miten asiakkaiden taustatekijät ovat yhteydessä heidän alkoholinkäyttöönsä? Millaisia ovat asiakkaiden kokemukset ja suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Miten asiakkaiden alkoholinkäyttö on yhteydessä heidän suhtautumiseensa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon? Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). AUDIT-kysely: yksisuuntainen varianssi-analyysi ja kontrastianalyysit, eksploratiivinen ja konfirmatorinen faktorianalyysi (N = 175) Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). Kysymykset, joilla selvitettiin asiakkaiden kokemusta puheeksiotosta. Millerin ym. (2006) kysely: pilotoinnissa osioanalyysi (n = 30), eksploratiivinen ja konfirmatorinen faktorianalyysi (N = 175) Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaat (N = 175). AUDIT-kysely ja Millerin ym. (2006) kysely: Rakenneyhtälömalli (N = 175) Osatutkimus 2. Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät toteuttavat alkoholinkäytön puheeksiottoa peruspalveluissa? Mitkä työntekijään, tiimiin, työpaikkaan ja organisaatioon liittyvät tekijät edistävät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät (N = 120). Kysymykset, joilla selvitetään työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön puheeksiottoa. Ristiintaulukointi, yksisuuntainen varianssianalyysi ja kontrastianalyysit (N = 120) Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijät (N = 120). WPQ kysely (2004): pilotoinnissa osioanalyysi (n = 30), yksisuuntainen varianssianalyysi ja kontrastianalyysit sekä eksploratiivinen faktorianalyysi (N = 120) Osatutkimus 3. Miten terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen esimiehet johtavat ja tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa? Terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen keskijohto ja lähiesimiehet (N = 22). Neljä puolistrukturoitua ryhmähaastattelua: teemat ja kysymykset perustuivat systeemiteoriaan (N = 22)

62 40 5 Tulokset 5.1 TUTKIMUKSEEN OSALLISTUNEET Ensimmäiseen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen suuren kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen asiakkaita (N = 175). Asiakkaista puolet oli miehiä. Asiakkaat olivat iältään vuotiaita, keski-iän ollessa 39 vuotta. Taulukossa 13 esitetään asiakkaiden taustatiedot (n,%). Taulukko 13. Asiakkaiden taustatiedot (n,%) Asiakkaiden taustatiedot n % Sukupuoli (N = 175) Mies Nainen Ikä (N = 175) vuotias vuotias vuotias vuotias vuotias Siviilisääty (N = 174) Naimaton Naimisissa Eronnut Muu Koulutustausta (N = 173) Peruskoulu Lukio Ammattikoulu Ammattikorkeakoulu Yliopisto Pääasiallinen toiminta (N = 173) Opiskelija Työssä Työtön Eläkkeellä Muu Toiseen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen työntekijöitä (N = 120). Työntekijöistä kolme viidestä toimi terveysasemilla ja kaksi viidestä toimi sosiaaliasemilla. Naisia vastanneista oli yhdeksän kymmenestä. Taulukossa 14 esitetään työntekijöiden taustatiedot (n,%).

63 41 Taulukko 14. Työntekijöiden taustatiedot (n,%) Työntekijöiden taustatiedot n % Toimipaikka (N = 120) Terveysasema Sosiaaliasema Ammattiryhmä (N = 120) Sosiaaliohjaaja Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Lääkäri Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Lähihoitaja Sukupuoli (N = 119) Nainen Mies Työntekijöiden iän keskiarvo oli 40 vuotta. Keskimääräinen työkokemus oli 13 vuotta. Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan työkokemuksen pituudessa (F(5,39.342) = 7.090, p < 0.001). Ryhmät erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi varianssien suuruudessa Levenen testillä testattuna (F(5,103) = 4.615, p = 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Psykiatrisilla sairaanhoitajilla (t(14.20) = 4.33, p = 0.001), päihdesairaanhoitajilla (t(13.97) = 4.26, p = 0.001), lääkäreillä (t(21.19) = 3.11, p = 0.005) ja sosiaalityöntekijöillä (t(35.32) = 2.86, p = 0.007) oli merkitsevästi pidempi työkokemus kuin sosiaaliohjaajilla. Psykiatrisilla sairaanhoitajilla oli melkein merkitsevästi pidempi työkokemus kuin sosiaalityöntekijöillä (t(18.40) = 2.31, p = 0.033). Päihdesairaanhoitajilla (t(19.08) = 2.61, p = 0.017) ja psykiatrisilla sairaanhoitajilla (t(18.39) = 2.88, p = 0.010) oli merkitsevästi pidempi työkokemus kuin terveydenhoitajilla. Taulukossa 15 esitetään työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin. Taulukko 15. Työntekijöiden iän ja työkokemuksen tunnusluvut (keskiarvo, keskihajonta) toimipaikoittain ja ammattiryhmittäin Työntekijät ryhmiteltyinä Ikä vuosina Työkokemus vuosina Ka Kh Ka Kh Toimipaikka (N = 120) Terveysasema Sosiaaliasema Ammattiryhmä (N = 120) Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Lähihoitaja Lääkäri Terveydenhoitaja Sosiaaliohjaaja Kaikki (N =120) Koulutuksen sisältö painottui kaikkien ammattiryhmien työntekijöillä enemmän päihdeongelmien hoitamiseen kuin niiden varhaiseen tunnistamiseen. Yli puolella työntekijöistä oli päihdeongelmien hoitamiseen liittyvää koulutusta ja joka kolmannella työntekijällä oli alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutus. Taulukossa 16 esitetään

64 42 työntekijöiden osallistumista alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 16. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutukseen ja muuhun päihdetyöhön liittyvään koulutukseen osallistuminen ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä Mini-interventio/varhaisen puheeksioton koulutus Muu päihdetyöhön liittyvä koulutus n % n % Päihdesairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Terveydenhoitaja Lääkäri Sosiaaliohjaaja Lähihoitaja Kaikki (N = 120) Kolmanteen osatutkimukseen osallistui tutkimuksen kohteena olleen kaupungin terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalvelujen lähiesimiehiä ja keskijohtoa (N = 22). Osallistuneista neljä oli keskijohtoa ja 18 lähiesimiehiä. Tarkempia taustatietoja ei kuvata osallistujien tunnistamattomuuden turvaamiseksi. 5.2 ASIAKKAIDEN ALKOHOLINKÄYTTÖ JA SUHTAUTUMINEN VARHAISEEN PUHEEKSIOTTOON Alkoholinkäyttö AUDITilla arvioituna AUDITissa on Baborin ym. (2001) määrittämät rajat alkoholinkäytön eri tasoille: riskikäyttö (8 15 pistettä), haitallinen käyttö (16 19) ja mahdollinen alkoholiriippuvuus (20 40). Näitä rajoja käytettiin myös tässä tutkimuksessa AUDITin tulosten laskemisessa. Näiden rajojen mukaan kolme viidestä asiakkaasta käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä), ja olisi siten hyötynyt alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Taulukossa 17 esitetään asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%). Taulukko 17. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma (n,%) AUDITin kokonaispisteet n % 0 7 pistettä pistettä pistettä pistettä Kaikki (N = 175) Sukupuolittain tarkasteltuna miehistä kaksi kolmesta ja naisista kolme viidestä käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä). Miehistä riskikäyttäjiä oli lähes joka kolmas, haitallisesti käytti joka kymmenes ja mahdollisesti alkoholiriippuvaisia oli yksi neljästä. Naisista riskikäyttäjiä oli lähes puolet ja haitallisesti käyttäviä tai mahdollisesti alkoholiriippuvaisia oli enemmän kuin joka kymmenes. Taulukossa 18 esitetään asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%).

65 43 Taulukko 18. Asiakkaiden AUDIT-luokituksen jakauma sukupuolittain (n,%) AUDITin kokonaispisteet Mies % Nainen % 0 7 pistettä pistettä pistettä pistettä Kaikki (N = 175) Ikäryhmittäin tarkasteltuna vuotiaista neljä viidesosaa käytti alkoholia yli riskirajan (eli 8/>8 pistettä). Lähes kolme viidesosaa vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Enemmän kuin kaksi kolmasosaa vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Lähes kaksi viidesosaa vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Lähes puolet vuotiaista käytti alkoholia yli riskirajan. Asiakkaat erosivat toisistaan koulutustaustoiltaan AUDITin kokonaistuloksissa (F(4,69.98) = 4.27, p = 0.004). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(4,168) = 9.23, p < 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Peruskoulun suorittaneet käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna merkitsevästi enemmän kuin yliopiston suorittaneet (t(22.55) = 2.86, p = 0.009). Siviilisäädyltään erilaiset asiakkaat erosivat toisistaan AUDITin kokonaistuloksissa (F(3,20.69) = 7.05, p = 0.002). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,170) = 3.10, p = 0.028), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Naimattomat käyttivät alkoholia AUDITilla arvioituna erittäin merkitsevästi enemmän kuin naimisissa olevat (t(119.27) = 4.65, p < 0.001). Seuraavaksi alkoholinkäytön eri tasot muutettiin asteikoille 1-4, jossa 1 tarkoittaa vähäriskistä käyttöä ja 4 mahdollista riippuvuutta. Näin tutkittuna miehet käyttivät naisia erittäin merkitsevästi enemmän alkoholia (t(173) = 3.50, p = 0.001). Taulukossa 19 esitetään asiakkaiden alkoholinkäytön tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p). Taulukko 19. Asiakkaiden alkoholinkäytön tasot sukupuolittain (Ka, Kh, t, p) Tunnusluvut Mies Nainen t p Keskiarvo Keskihajonta Kaikki (N = 175) Asteikko 1-4: 1 = vähäriskinen käyttö, 4 = mahdollinen riippuvuus Kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä ja keskustelun hyödyllisyydestä Asiakkaista (N = 175) lähes joka toiselta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana ainakin jossain terveydenhuollon tai sosiaalialan toimipaikassa. Eniten asiakkaiden alkoholinkäytöstä oli kysytty terveysasemilla. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan, jos alkoholinkäytöstä oli kysytty useammassa kuin yhdessä toimipaikassa viimeisen vuoden aikana. Taulukossa 20 esitetään asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%).

66 44 Taulukko 20. Asiakkaiden kokemus alkoholinkäytöstä kysymisestä viimeisen vuoden aikana terveyden- ja sosiaalihuollon peruspalveluissa (n,%) Toimipaikka n % Terveysasema Sosiaaliasema 10 6 Muu terveydenhuollon tai sosiaalialan toimipaikka Edes yhdessä terveydenhuollon/ sosiaalialan toimipaikassa Ei missään terveydenhuollon/sosiaalialan toimipaikassa Asiakkaista joka toinen arvioi alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun erittäin hyödylliseksi tai hyödylliseksi. Alkoholinkäytön kysymisen ja keskustelun hyödyllisyyttä arvioivat ne asiakkaat, joiden alkoholinkäytöstä oli kysytty terveydenhuollon ja/tai sosiaalialan toimipaikoissa. Kysymyksessä käytettiin viisiportaista asteikkoa, jossa 1 tarkoitti erittäin hyödyllistä ja 5 erittäin hyödytöntä. Taulukossa 21 esitetään asiakkaiden arvioita alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%). Taulukko 21. Asiakkaiden arvio alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyydestä AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n,%) Erittäin hyödyllinen/ hyödyllinen Ei hyödyllinen eikä hyödytön Erittäin hyödytön/ hyödytön n % n % n % AUDIT-luokitus (N = 80) 0 7 pistettä pistettä pistettä pistettä Kaikki (N = 80) Sukupuoli (N = 80) Mies Nainen Kaikki (N = 80) AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat tilastollisesti melkein merkitsevästi toisistaan siinä, kuinka hyödylliseksi he arvioivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun (F(2,77) = 3.72, p = 0.029). Tässä vähäriskisesti käyttävät ja riskikäyttäjät olivat omina luokkinaan ja haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset yhdistettiin. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun merkitsevästi hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät (t(77) = 2.71, p = 0.008). Miehet kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisemmäksi kuin naiset. Tulos lähestyi melkein merkitsevän rajaa (t(78) = 1.72, p = 0.090). Asteikkona käytettiin 1 5, jossa 1 tarkoittaa erittäin hyödyllistä ja 5 erittäin hyödytöntä. Taulukossa 22 esitetään alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys asiakkaiden AUDIT-luokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min, Max).

67 45 Taulukko 22. Alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisyys asiakkaiden AUDITluokituksen ja sukupuolen mukaan (n, Ka, Kh, Min ja Max) n Ka Kh Min Max AUDIT-luokitus (N = 80) 0 7 pistettä pistettä pistettä Sukupuoli (N = 80) Mies Nainen Asteikko 1-5: 1 = erittäin hyödyllinen, 5 = erittäin hyödytön Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaiden (N = 175) suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin tutkittiin Millerin ym. (2006) kyselyllä. Tulokset esitetään ensin väittämittäin ja prosenttiosuuksina kuten Miller ym. (2006) ovat raportoineet. Tuloksissa ei esitetä vastauksia ei samaa mieltä eikä eri mieltä. Vastausten mukaan lähes kaikkien asiakkaiden mielestä lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa heitä vähentämään alkoholinkäyttöä, mikäli se vaikuttaa heidän terveyteensä ja lähes kaikkien asiakkaiden mielestä osana terveydenhoitoa lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä heidän alkoholinkäytöstään. Sen sijaan lähes joka neljäs asiakas ei pitänyt siitä, että heidät määrätään laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä liiallinen alkoholinkäyttö. Taulukossa 23 esitetään asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%).

68 46 Taulukko 23. Asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja alkoholinkäyttöön liittyviin laboratoriokokeisiin (n,%) Millerin ym. (2006) väittämät Osana terveydenhoitoani, lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä minulta kuinka paljon käytän alkoholia Vaivaannun, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua vähentämään alkoholinkäyttöäni Jos lääkäri tai hoitaja tarjoaa minulle laboratoriokoetta, josta voi selvitä, että käytän terveyteni kannalta liikaa alkoholia, haluaisin osallistua siihen Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, antaisin rehellisen vastauksen Samaa Mieltä/ Täysin samaa mieltä Eri mieltä/ Täysin eri mieltä n % n % Jos alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa minua lopettamaan alkoholinkäyttö Kuinka paljon käytän alkoholia on henkilökohtainen ja luottamuksellinen asia, eikä lääkärin tai hoitajan pitäisi kysyä sitä minulta Jos lääkäri tai hoitaja on sitä mieltä, että alkoholinkäyttöni vaikuttaa terveyteeni, hän voisi määrätä minut laboratoriokokeeseen, nähdäkseen käytänkö alkoholia liian paljon Koen häiritseväksi, jos lääkäri tai hoitaja kysyy minulta kuinka paljon käytän alkoholia Jos lääkäri tai hoitaja kysyisi minulta kuinka paljon käytän alkoholia, en todennäköisesti antaisi rehellistä vastausta

69 Asiakkaiden alkoholinkäytön yhteys heidän suhtautumiseensa varhaiseen puheeksiottoon Rakenneyhtälömallin avulla tutkittiin sitä, kuinka asiakkaiden AUDIT-tulokset olivat yhteydessä Millerin ym. (2006) kyselyyn vastaamiseen. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn aineistoon sopivat toisistaan erilliset konfirmatoriset faktorimallit on esitetty luotettavuus-osuudessa. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn rakenneyhtälömalli, jossa AUDIT oli yhteydessä Millerin ym. (2006) kyselyn molempiin faktoreihin sopi aineistoon erinomaisesti (χ 2 (41) = 41.49, p >.05, NNFI = 1.00, GFI = 0.87, CFI = 1.00, SRMR = 0.07). AUDITin kokonaispistemäärä oli merkitsevästi yhteydessä sekä Millerin ym. (2006) kyselyn ensimmäiseen (t = 2,31) että toiseen faktoriin (t = 2,22 ). Millerin ym. (2006) kyselyn faktorit korreloivat myös voimakkaasti keskenään, mutta yhden faktorin malli ei sopinut aineistoon. Mallin perusteella AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyihin vastanneiden pistemäärät olivat yhteydessä toisiinsa. Jatkoanalyyseissä käytettiin AUDITin kokonaispistemäärää ja AUDITin riskirajaluokituksia sekä Millerin ym. (2006) kyselystä kahta faktoreiden perusteella muodostettua summapistemäärää: asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (= Miller 1) sekä asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (= Miller 2). Kuviossa 6 esitetään AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin) tässä tutkimuksessa. Kuvio 6. AUDITin ja Millerin ym. (2006) kyselyn yhteydet (Miller 1 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyyttä vastata kysymyksiin ja Miller 2 tarkoittaa asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin). AUDIT-kokonaispistemäärä; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia. Miller 1 ja 2 = ympyrällä kuvattu latentit muuttujat; M1-M10 = laatikoilla kuvattu mitatut muuttujat eli Miller ym. (2006) kyselyn 10 väittämää; e1-e10 = nuoliin liitetyt numeroarvot kuvaavat kunkin muuttujan standardointua virhevarianssia; yhdensuuntaiset nuolet ja niihin liitetyt numeroarvot kuvaavat standardoituja regressiokertoimia; kahdensuuntaiset nuolet virhevarianssien välillä kuvaavat kahden muuttujan välille estimoituja jäännöskovariansseja, joilla huomioidaan muuttujien välille selittämättä jäänyt varianssi; kahdensuuntainen nuoli latenttien muuttujien välillä kuvaa niiden välistä korrelaatiota.

70 48 AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan (F(3,171) = 20.75, p < 0.001) suhtautumisessa omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyydessä vastata alkoholinkäyttöä koskeviin kysymyksiin (= Miller 1). Vähäriskisesti käyttävät suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen rehellisemmin kuin riskikäyttäjät (t(171) = -6.01, p < 0.001), haitallisesti käyttävät (t(171) = -6.00, p < 0.001) ja alkoholiriippuvaiset (t(171) = -5.27, p < 0.001). Millerin ym. (2006) kyselyn Miller 1 -faktorin perusteella muodostetun summamuuttujan arvot vaihtelivat välillä 6 30, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 24 esitetään AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 24. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen ja rehellisyys vastata kysymyksiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) AUDITin luokat (N = 175) n Ka Kh Min Max 0-7 pistettä pistettä pistettä pistettä Summamuuttujan arvo 6-30, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista AUDITin eri luokkiin sijoittuneet asiakkaat erosivat toisistaan suhtautumisessaan alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen (= Miller 2) (F(3,51.67) = 11.96, p < 0.001). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,171) = 6.39, p < 0.001), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Vähäriskisesti käyttävät suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin kuin riskikäyttäjät (t(123.84) = -5.04, p < 0.001), haitallisesti käyttävät (t(22.81) = -3.72, p = 0.001) ja alkoholiriippuvaiset (t(31.83) = -3.50, p = 0.001). Millerin ym. (2006) kyselyn Miller 2 -faktorin perusteella muodostetun summamuuttujan arvot vaihtelivat välillä 4 20, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 25 esitetään AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 25. AUDITin eri luokkiin sijoittuneiden asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) AUDITin luokat (N = 175) n Ka Kh Min Max 0 7 pistettä pistettä pistettä pistettä Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista Eri ikäryhmiin kuuluvat asiakkaat erosivat erittäin merkitsevästi toisistaan (F(4,170) = 5.68, p < 0.001) Miller 2 -faktorissa, jolla selvitettiin asiakkaan suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen. Nuoret (18 30-vuotiaat) suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja

71 49 laboratoriokokeisiin osallistumiseen merkitsevästi kielteisemmin kuin vuotiaat (t(170) = 2.65, p = 0.009), vuotiaat (t(170) = 2.67, p = 0.008) ja vuotiaat (t(170) = 4.53, p < 0.001) vuotiaat suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen merkitsevästi kielteisemmin kuin vuotiaat (t(170) = 2.60, p = 0.010). Summamuuttujan vaihteluväli oli 4-20, jossa pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 26 esitetään eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 26. Eri ikäryhmiin kuuluvien asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ikäryhmä (N = 175) n Ka Kh Min Max v v v v v Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista Siviilisäädyltään erilaiset asiakkaat erosivat toisistaan Miller 2 -faktorissa, jolla selvitettiin asiakkaiden suhtautumista alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen (F(3,20.14) = 4.65, p = 0.013). Levenen testillä testattuna eri ryhmien varianssit erosivat toisistaan (F(3,170) = 4.38, p = 0.005), joten ryhmien väliset erot raportoitiin Welchin testillä, joka on tällaiseen tilanteeseen soveltuva menetelmä (Field 2013). Naimisissa olevat suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin osallistumiseen erittäin merkitsevästi myönteisemmin kuin naimattomat (t(105.23) = 3.81, p < 0.001). Summamuuttujan vaihteluväli oli 4 20, jossa pienemmät arvot tarkoittivat myönteisempää suhtautumista. Taulukossa 27 esitetään siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 27. Siviilisäädyltään erilaisten asiakkaiden suhtautuminen alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan ja laboratoriokokeisiin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Siviilisääty (N = 174) n Ka Kh Min Max naimaton naimisissa eronnut muu Summamuuttujan arvo 4-20, pienemmät arvot tarkoittavat myönteisempää suhtautumista Yhteenveto asiakkaiden alkoholinkäytöstä, kokemuksista ja suhtautumisesta varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Miehet käyttivät alkoholia enemmän kuin naiset. Lähes joka toiselta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana ainakin jossakin terveyden- ja sosiaalihuollon palvelussa. Eniten asiakkaiden

72 50 alkoholinkäytöstä oli kysytty terveysasemilla. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat alkoholinkäytöstä kysymisen ja keskustelun hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät. Lähes kaikkien asiakkaiden mielestä lääkärin tai hoitajan pitäisi neuvoa heitä vähentämään alkoholinkäyttöä, mikäli se vaikuttaa heidän terveyteensä, ja lähes kaikkien asiakkaiden mielestä osana terveydenhoitoa lääkäri tai hoitaja voi vapaasti kysyä heidän alkoholinkäytöstään. Sen sijaan lähes joka neljäs asiakas ei pitänyt siitä, että heidät määrättäisiin laboratoriokokeisiin, joista voi selvitä liiallinen alkoholinkäyttö. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstään kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret. 5.3 ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAINEN PUHEEKSIOTTO TYÖNTEKIJÖIDEN ARVIOIMANA Varhaisen puheeksioton toteuttaminen Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä terveystarkastuksissa. Yli puolet lääkäreistä ja lähes puolet terveydenhoitajista kuvasi kysyneensä asiakkaidensa alkoholinkäytöstä myös muissa tilanteissa. Lähes kaikki päihdesairaanhoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä muissa tilanteissa kuten päihteidenkäytön ja psykiatrisen tilanteen arvioinnissa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät ja kaksi kolmasosaa sosiaaliohjaajista kuvasi kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 28 esitetään työntekijöiden kuvaus asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 28. Asiakkaiden alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto eri tilanteissa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä (N = 116) Terveystarkastus/ Sosiaalityön arvio Seurantakäynti Muu tilanne n % n % n % Lääkäri Terveydenhoitaja Päihdesairaanhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Lääkäreistä neljä viidestä, terveydenhoitajista kaksi kolmesta ja sosiaalialan ammattilaisista yli puolet kertoi kysyneensä riskikäyttäjiltä alkoholinkäytöstä. Riskikäyttäjä määriteltiin kyselyssä käyttäjäksi, jolla alkoholinkäytön riskiraja ylittyi, mutta merkittäviä haittoja tai riippuvuutta ei ollut vielä ilmaantunut. Lääkäreistä kaikki, terveydenhoitajista kolme neljästä ja sosiaalialan ammattilaisista yli puolet vastasi kysyneensä haitallisesti käyttäviltä alkoholinkäytöstä. Haitallisesti käyttävä määriteltiin kyselyssä käyttäjäksi, jolla oli selvästi tunnistettavia fyysisiä tai psyykkisiä haittoja, mutta ei riippuvuutta. Lääkäreistä

73 51 lähes kaikki, terveydenhoitajista kolme neljästä ja sosiaalialan ammattilaisista kolme viidestä kertoi kysyneensä alkoholinkäytöstä asiakkaalta, jolla oli alkoholiriippuvuuden oireita. Alkoholiriippuvuuden oireet määriteltiin kyselyssä muun muassa juomisen pakonomaisuutena, vieroitusoireina, toleranssin kasvuna sekä juomisen jatkumisena haitoista huolimatta. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 29 esitetään työntekijöiden vastaukset alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhaisesta puheeksiotosta ammattiryhmittäin (%). Taulukko 29. Alkoholia eri tavoin käyttävien asiakkaiden varhainen puheeksiotto ammattiryhmittäin (%) Ammattiryhmä (N = 116) Mahdollisesti riippuvainen % Haitallisesti käyttävä % Riskikäyttäjä % Kaikki % Lääkäri Terveydenhoitaja Päihdesairaanhoitaja Uusi asiakas % Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Lääkärit, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat käyttivät asiakkaan alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa vähemmän AUDITia ja palautteenantoa kuin vapaamuotoista keskustelua. Päihdesairaanhoitajat käyttivät yhtä paljon AUDITia ja palautteenantoa kuin vapaamuotoista keskustelua. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 30 esitetään työntekijöiden menettelytapoja asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 30. Työntekijöiden menettelytavat asiakkaiden alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä (N = 116) AUDIT ja palautteenanto Vapaamuotoinen keskustelu n % n % Päihdesairaanhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Terveydenhoitaja Lääkäri Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Eri ammattiryhmien työntekijät erosivat merkitsevästi sen suhteen, kuinka helpoksi he kokivat alkoholinkäytön puheeksioton (F(5,110) = 3.96, p = 0.002). Päihdesairaanhoitajat kokivat alkoholinkäytön puheeksioton merkitsevästi helpommaksi kuin lääkärit (t(110) = 3.20, p = 0.002), terveydenhoitajat (t(110) = 2.72, p = 0.008), sosiaalityöntekijät (t(110) = 3.08, p = 0.003) ja sosiaaliohjaajat (t(110) = 4.04, p < 0.000). Psykiatriset sairaanhoitajat kokivat

74 52 alkoholinkäytön puheeksioton merkitsevästi helpommaksi kuin sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.55, p = 0.012). Asteikkona käytettiin viisiportaista Likert-asteikkoa (1-5), jossa yksi tarkoitti hyvin vaikeaa ja viisi hyvin helppoa. Taulukossa 31 esitetään työntekijöiden kokemusta alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max). Taulukko 31. Työntekijöiden kokemus alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton helppoudesta ammattiryhmittäin (Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä (N = 116) Ka Kh Min Max Päihdesairaanhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Lääkäri Sosiaaliohjaaja Asteikko 1-5: 1 = hyvin vaikea, 5 = hyvin helppo Asiakkaan alkoholinkäytöstä kysyminen perustui kaikilla ammattiryhmillä enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation/työpaikan ohjeisiin. Kysymyksessä sai vastata useampaan kohtaan. Taulukossa 32 esitetään työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%). Taulukko 32. Työntekijöiden menettelytapojen perusta alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa ammattiryhmittäin (n,%) Ammattiryhmä Organisaation/työpaikan ohje Työntekijän oma arvio (N = 116) n % n % Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Lääkäri Päihdesairaanhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaaliohjaaja Varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työntekijään vaikuttavat tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1 4). (Addy ym ) Tuloksia tarkastellaan ammattiryhmittäin, koska se mahdollistaa tarkemman tiedon saamisen jo toimivista sekä vielä kehittämistä vaativista asioista. Eri ammattiryhmillä tarkoitetaan lääkäreitä, terveydenhoitajia, päihdesairaanhoitajia, psykiatrisia sairaanhoitajia, lähihoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia. Lääkärit, terveydenhoitajat, päihdesairaanhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja lähihoitajat toimivat terveysasemilla. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat toimivat sosiaaliasemilla. Kokonaistutkimuksessa lähihoitajien (n = 4) vastaukset on

75 53 huomioitu, mutta eri ammattiryhmien välisessä vertailussa niitä ei ole huomioitu ryhmän pienen koon vuoksi. Tilastolliset tulokset on esitetty Fieldin (2013) ja Nummenmaan (2011) suositusten mukaisesti. WPQ:n analyyseissä käytettiin alkuperäisen menetelmän rakennetta ja asteikkojen keskiarvoja. Levenen testien perusteella eri ammattiryhmien varianssit eivät eronneet toisistaan millään asteikolla. T-testin tuloksista esitetiin analyysit, joissa varianssit oletetaan yhtä suuriksi. Taulukossa 33 esitetään työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntaiset varianssianalyysit (ANOVA), jossa verrataan ammattiryhmien eroja eri asteikoilla. Taulukko 33. Työntekijäkyselyn (WPQ) yksisuuntaiset varianssianalyysit (ANOVA) ammattiryhmien eroista eri asteikoilla WPQ:n asteikot ammattiryhmittäin (lääkäri, terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, päihdesairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja) df SS MS F-arvo p-arvo Omien kykyjen ja taitojen riittävyys (6 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Roolin oikeutus (7 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Työmotivaatio ja palkitseminen (5 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Henkilökohtainen näkökulma (2 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Työmotivaatio (3 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Tiimin kyvykkyys (7 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Epävirallinen tuki (5 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Virallinen tuki (5 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Tiimin kiinteys (8 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Työpaikalla saatu palaute (3 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Työpaikan paineet ja tuki (6 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Työolosuhteet (6 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä

76 54 Taulukko 33 jatkuu WPQ:n asteikot ammattiryhmittäin (lääkäri, terveydenhoitaja, psykiatrinen sairaanhoitaja, päihdesairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja) df SS MS F-arvo p-arvo Organisaation virallinen rooli (6 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Järjestelmän vaikutus (3 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Palautteen antamisen mahdollisuus (3 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Organisaation arviointi ja katselmus (4 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä Ammatillisen kehittämisen mahdollisuudet (7 väittämää) ammattiryhmien välillä ammattiryhmien sisällä (df = vapausasteet, SS = neliösummat, MS = keskineliösummat) Työntekijään liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työntekijään liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tiimillä tarkoitetaan sitä työryhmää, jossa työntekijä päivittäin työskentelee. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1-4). (Addy ym ) Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat erittäin merkitsevästi toisistaan omien kykyjen ja taitojen riittävyys -asteikolla (F(5,110) = 6.43, p < 0.001). Sosiaaliohjaajat (t(110) = 5.51, p < 0.001), terveydenhoitajat (t(110) = 3.87, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(110) = 3.71, p < 0.001) kuvasivat kykynsä ja taitonsa alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa erittäin merkitsevästi heikommiksi kuin päihdesairaanhoitajat. Kyselyssä käytettiin neljäportaista asteikkoa (1 4), jossa korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kyvykkyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Taulukossa 34 esitetään kykyjen ja taitojen riittävyyttä alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

77 55 Taulukko 34. Kykyjen ja taitojen riittävyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Päihdesairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Lääkäri Terveydenhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaaliohjaaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kyvykkyyttä Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi henkilökohtaisessa suhtautumisessaan varhaiseen puheeksiottoon (F(5,108) = 3.54, p = 0.005). Sosiaalityöntekijät (t(108) = 3.45, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 3.37, p < 0.001) suhtautuivat erittäin merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin terveydenhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 1.96, p = 0.052) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.08, p = 0.039) suhtautuivat melkein merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin lääkärit. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.04, p = 0.044) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.14, p = 0.035) suhtautuivat melkein merkitsevästi myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin sosiaaliohjaajat. Korkeammat pisteet henkilökohtaisessa näkökulmassa tarkoittavat negatiivisempaa suhtautumista asiakkaisiin, joilla on alkoholin ongelmakäyttöä. Taulukossa 35 esitetään henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 35. Henkilökohtainen näkökulma alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Päihdesairaanhoitaja Sosiaaliohjaaja Lääkäri Terveydenhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat negatiivisempaa suhtautumista Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti melkein merkitsevästi työmotivaatio ja palkitseminen -asteikolla (F(5,110) = 2.61, p = 0.028). Päihdesairaanhoitajat arvioivat kokemuksensa ja työmotivaationsa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon melkein merkitsevästi paremmiksi kuin lääkärit (t(110) = 2.48, p = 0.015), sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.46, p = 0.016) ja terveydenhoitajat (t(110) = 2.30, p = 0.024). Psykiatriset sairaanhoitajat arvioivat kokemuksensa ja työmotivaationsa alkoholinkäytön

78 56 varhaiseen puheeksiottoon melkein merkitsevästi paremmiksi kuin lääkärit (t(110) = 2.42, p = 0.017), sosiaaliohjaajat (t(110) = 2.39, p = 0.019) ja terveydenhoitajat (t(110) = 2.23, p = 0.028). Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat vahvempaa kokemusta ja työmotivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Taulukossa 36 esitetään alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 36. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton palkitsevuus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Päihdesairaanhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Terveydenhoitaja Sosiaaliohjaaja Lääkäri Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta ja työmotivaatiota Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat olevansa oikeutettuja alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Korkeammat pisteet roolin oikeutuksesta viittaavat vahvempaan oikeutukseen ottaa kantaa asiakkaiden alkoholinkäyttöön. Taulukossa 37 esitetään roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 37. Roolin oikeutus alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Päihdesairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Terveydenhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Lääkäri Sosiaaliohjaaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa oikeutusta Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat olevansa motivoituneita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Korkeammat pisteet työmotivaatiosta tarkoittavat vahvempaa motivaatiota alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon sekä sellaisten asiakkaiden auttamiseen, joilla on alkoholin ongelmakäyttöä. Taulukossa 38 esitetään työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

79 57 Taulukko 38. Työmotivaatio alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Päihdesairaanhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaaliohjaaja Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Lääkäri Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa työmotivaatiota Työryhmään liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä tiimiin liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tiimillä tarkoitetaan sitä työryhmää, jossa työntekijä päivittäin työskentelee. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1-4). (Addy ym ) Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan tiimin kyvykkyydessä (F(5,107) = 4.45, p < 0.001). Terveydenhoitajat (t(107) = 3.59, p < 0.001), lääkärit (t(107) = 4.18, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(107) = 4.14, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(107) = 4.08, p < 0.001) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(107) = 3.96, p < 0.001) arvioivat oman työryhmänsä kyvykkyyden erittäin merkitsevästi paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Tiimin kyvykkyydessä korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa luottamusta oman työryhmän kykyyn ottaa alkoholinkäyttö puheeksi. Korkeammat pisteet tarkoittavat myös sitä, että tiimin toimintatavat tukevat alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Taulukossa 39 esitetään tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 39. Tiimin kyvykkyys alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Psykiatrinen sairaanhoitaja Lääkäri Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Terveydenhoitaja Päihdesairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa luottamusta tiimiin Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa epävirallista tukea. Korkeammat pisteet epävirallisessa tuessa tarkoittavat vahvempaa kokemusta epävirallisesta, kuten kollegojen antamasta, tuesta. Taulukossa 40 esitetään epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

80 58 Taulukko 40. Epävirallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Sosiaaliohjaaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Terveydenhoitaja Lääkäri Sosiaalityöntekijä Päihdesairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta epävirallisesta tuesta Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa virallista tukea. Korkeammat pisteet virallisesta tuesta kuvaavat vahvempaa kokemusta virallisesta, kuten esimiehen antamasta tuesta. Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat virallisen tuen heikommaksi kuin epävirallisen tuen. Taulukossa 41 esitetään virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 41. Virallinen tuki alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Lääkäri Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaaliohjaaja Päihdesairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kokemusta virallisesta tuesta Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat tiiminsä kiinteiksi. Korkeammat pisteet tiimin kiinteydestä kuvaavat vahvempaa kokemusta tiimin koheesiosta. Tiimin kiinteys voidaan tulkita positiiviseksi tulokseksi, jos työryhmässä on hyväksytty sellaiset toimintatavat, jotka edistävät organisaation strategisia linjauksia (esimerkiksi alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton tehostamista, jos tämä on kirjattu organisaation strategiaan). Taulukossa 42 esitetään tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

81 59 Taulukko 42. Tiimin kiinteys ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Sosiaalityöntekijä Terveydenhoitaja Lääkäri Sosiaaliohjaaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta tiimin kiinteydestä Työpaikkaan liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä työpaikkaan liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1 4). (Addy ym ) Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti melkein merkitsevästi työpaikan paineet ja tuki -asteikolla (F(5,110) = 2.26, p = 0.054). Päihdesairaanhoitajat (t(110) = 2.84, p = 0.005) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(110) = 2.36, p = 0.020) kokivat saaneensa tukea melkein merkitsevästi vähemmän työhönsä kuin lääkärit. Sosiaalityöntekijät (t(110) = 2.19, p = 0.031) kokivat saaneensa melkein merkitsevästi enemmän tukea työhönsä kuin päihdesairaanhoitajat. Työpaikan paineet ja tuki -asteikolla korkeammat pisteet tarkoittavat sitä, että työpaikan paine on vähäisempää ja työntekijöiden tukeminen on vahvempaa. Taulukossa 43 esitetään työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 43. Työpaikan paineet ja tuki ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Lääkäri Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Terveydenhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat parempaa työkuorman hallintaa Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat saaneensa rakentavaa palautetta. Työpaikalla saadussa palautteessa korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta siitä, että työpaikalla saadaan enemmän rakentavaa kuin ei-rakentavaa palautetta. Taulukossa 44 esitetään työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

82 60 Taulukko 44. Työpaikalla saatu rakentava palaute ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Lääkäri Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Terveydenhoitaja Päihdesairaanhoitaja Sosiaaliohjaaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta rakentavasta palautteesta Kaikkien ammattiryhmien työntekijät kokivat työolosuhteensa työtä tukeviksi. Korkeammat pisteet työolosuhteista tarkoittavat, että työolosuhteet koetaan työn tekemistä enemmän tukeviksi. Työolosuhteisiin kuuluvat esimerkiksi työpaikan fyysiset tilat ja turvallisuus. Taulukossa 45 esitetään kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 45. Kokemus työolosuhteista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Lääkäri Psykiatrinen sairaanhoitaja Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Päihdesairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta paremmista työolosuhteista Organisaatioon liittyvät alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Tuloksissa kuvataan ja verrataan, mitkä organisaatioon liittyvät tekijät edistivät työntekijöiden toteuttamaa alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Organisaatiolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa terveyskeskusta ja sosiaalivirastoa. Tutkimuksessa käytettiin Work Practice Questionnaire -kyselyä (WPQ). Kyselyssä on neljäportainen asteikko (1 4). (Addy ym ) Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan erittäin merkitsevästi organisaation virallinen rooli -asteikolla (F(5,109) = 6.84, p < 0.001). Sosiaaliohjaajat (t(109) = 4.86, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 4.14, p < 0.001) ja päihdesairaanhoitajat (t(109) = 2.05, p = 0.043) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa merkitsevästi heikommaksi kuin terveydenhoitajat. Sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.78, p < 0.001) ja sosiaalityöntekijät (t(109) = 3.16, p = 0.002) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa merkitsevästi heikommaksi kuin lääkärit. Sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.50, p = 0.014) ja sosiaalityöntekijät (t(109) = 1.99, p = 0.049) kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa melkein merkitsevästi heikommaksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikossa

83 61 tarkoittavat sitä, että organisaation koetaan tukevan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa. Organisaation virallisella roolilla tarkoitetaan esimerkiksi toimintaperiaatteita, jotka ohjaavat miten asiakkaiden alkoholinkäyttöön otetaan kantaa. Taulukossa 46 esitetään organisaation virallinen rooli ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 46. Kokemus organisaation virallisesta roolista ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Terveydenhoitaja Lääkäri Psykiatrinen sairaanhoitaja Päihdesairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta vahvemmasta organisaation virallisesta roolista Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi järjestelmän vaikutus -asteikolla (F(5,108) = 4.74, p = 0.001). Sosiaalityöntekijät (t(108) = 4.23, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(108) = 4.09, p < 0.001), lääkärit (t(108) = 2.95, p = 0.004), terveydenhoitajat (t(108) = 2.43, p = 0.017) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(108) = 2.14, p = 0.035) kokivat järjestelmän vaikutusta merkitsevästi vähemmän kuin päihdesairaanhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.37, p = 0.020) ja sosiaaliohjaajat (t(108) = 2.15, p = 0.034) kokivat järjestelmän vaikutusta melkein merkitsevästi vähemmän kuin terveydenhoitajat. Sosiaalityöntekijät (t(108) = 2.04, p = 0.044) kokivat järjestelmän vaikutusta melkein merkitsevästi vähemmän kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat sitä, että organisaation ulkopuolisten tekijöiden koetaan vaikuttavan organisaation toimintaan. Järjestelmän vaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi kansallisten terveysohjelmien sisältymistä organisaation strategiaan sekä organisaation toiminnan vertaamista muihin vastaaviin organisaatioihin. Taulukossa 47 esitetään järjestelmän vaikutus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 47. Kokemus järjestelmän vaikutuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Päihdesairaanhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Terveydenhoitaja Lääkäri Sosiaaliohjaaja 26 1, Sosiaalityöntekijä Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat suurempaa kokemusta järjestelmän vaikutuksesta

84 62 Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat merkitsevästi toisistaan mahdollisuuksissaan antaa palautetta johdolle (F(5,109) = 3.71, p = 0.004). Sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.70, p < 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 3.44, p = 0.001), päihdesairaanhoitajat (t(109) = 3.01, p = 0.003), psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 2.10, p = 0.038) ja terveydenhoitajat (t(109) = 2.08, p = 0.040) kokivat mahdollisuutensa antaa palautetta merkitsevästi heikommaksi kuin lääkärit. Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat kokemusta siitä, että organisaatiossa tapahtuvaan päätöksentekoon voi vaikuttaa. Taulukossa 48 esitetään mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 48. Mahdollisuus antaa palautetta johdolle ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Lääkäri Terveydenhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Päihdesairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat, että päätöksentekoon voi vaikuttaa enemmän Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat merkitsevästi toisistaan mahdollisuuksissaan ammatilliseen kehittymiseen(f(5,109) = 4.18, p = 0.002). Lääkärit kokivat mahdollisuutensa ammatilliseen kehittymiseen merkitsevästi paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 4.13, p < 0.001), sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.70, p = 0.008), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.45, p = 0.016) ja päihdesairaanhoitajat (t(109) = 1.97, p = 0.051). Terveydenhoitajat (t(109) = 3.40, p = 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.06, p = 0.042) ja sosiaaliohjaajat (t(109) = 1.99, p = 0.049) kokivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet merkitsevästi paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Korkeammat pisteet asteikosta tarkoittavat kokemusta siitä, että organisaatio tarjoaa ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksia. Taulukossa 49 esitetään mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max).

85 63 Taulukko 49. Mahdollisuus ammatilliseen kehittymiseen ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Lääkäri Terveydenhoitaja Sosiaalityöntekijä Päihdesairaanhoitaja Sosiaaliohjaaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat kokemusta paremmista ammatillisen kehittymisen mahdollisuuksista Eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan siinä, miten he näkivät organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksien toteutuneen työyhteisöissään. (F(5,109) = 3.33, p = 0.008). Lääkärit kokivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan merkitsevästi paremmin kuin sosiaaliohjaajat (t(109) = 3.34, p = 0.001), sosiaalityöntekijät (t(109) = 2.87, p = 0.005), päihdesairaanhoitajat (t(109) = 2.81, p = 0.006) ja psykiatriset sairaanhoitajat (t(109) = 2.50, p = 0.014). Terveydenhoitajat kokivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan melkein merkitsevästi paremmin kuin sosiaaliohjaajat (t(109) = 2.09, p = 0.039). Korkeammat pisteet asteikossa tarkoittavat, että organisaation toimintaa arvioidaan ja kehitetään säännöllisesti sekä kokemusta siitä, että organisaation ohjeita päivitetään. Taulukossa 50 esitetään organisaation arviointi ja johdon katselmus ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min, Max). Taulukko 50. Kokemus organisaation arvioinnista ja johdon katselmuksesta ammattiryhmittäin (n, Ka, Kh, Min ja Max) Ammattiryhmä n Ka Kh Min Max Lääkäri Terveydenhoitaja Psykiatrinen sairaanhoitaja Sosiaalityöntekijä Sosiaaliohjaaja Päihdesairaanhoitaja Kaikki Asteikko 1-4, korkeammat pisteet tarkoittavat vahvempaa kokemusta siitä, että organisaation toimintoja arvioidaan Terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten vertailu työntekijä-, työryhmä-, työpaikkaja organisaatiotasolla suhteessa alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Eri ammattiryhmien vertailun osalta terveydenhuollon ammattilaiset eli lääkärit, terveydenhoitajat, psykiatriset sairaanhoitajat ja päihdesairaanhoitajat yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi, ja sosiaalialan ammattilaiset eli sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat yhdistettiin toiseksi ryhmäksi. Näiden kahden eri ammattialan ryhmien tuloksia oli tärkeää verrata, koska haluttiin tutkia eroavatko ryhmät toisistaan suhteessa alkoholinkäytön puheeksioton

86 64 toteuttamisvalmiuteen. Esimerkiksi toisistaan poikkeava ammatillinen koulutustausta ja työkulttuuri sekä organisaatioiden toimintatavat voivat mahdollisesti selittää havaittuja ryhmien välisiä eroja. Terveydenhuollon (N = 68) ja sosiaalialan (N = 48) ammattilaisten keskinäisessä vertailussa tarkasteltiin tekijöitä, jotka edistävät tai estävät alkoholinkäytön varhaiseen puheeksioton toteuttamista. Vertailu toteutettiin työntekijä-, työryhmä-, työpaikka- ja organisaatiotasolla. Terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset erosivat toisistaan melkein merkitsevästi omien kykyjen ja taitojen riittävyyden asteikolla (t(114) = 2.19, p = 0.031). Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omien kykyjensä ja taitojensa riittävyyden melkein merkitsevästi paremmaksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset erosivat toisistaan merkitsevästi organisaation virallinen rooli asteikolla (t(113) = 5.33, p < 0.001), järjestelmän vaikutus asteikolla (t(112) = 3.72, p < 0.001), palautteen antamisen mahdollisuus asteikolla (t(113) = 2.78, p = 0.006) sekä organisaation arviointi ja johdon katselmus asteikolla (t(113) = 2.37 p = 0.019). Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat organisaation virallisen roolin, järjestelmän vaikutuksen, palautteen antamisen mahdollisuuden sekä organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen merkitsevästi paremmiksi kuin sosiaalialan ammattilaiset Yhteenveto työntekijöiden toteuttamasta alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kertoivat kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä terveystarkastuksissa. Yli puolet lääkäreistä ja lähes puolet terveydenhoitajista kuvasi kysyneensä asiakkaidensa alkoholinkäytöstä myös muissa tilanteissa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät ja kaksi kolmasosaa sosiaaliohjaajista kuvasi kysyneensä asiakkaiden alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Työntekijät käyttivät asiakkaan alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa enemmän vapaamuotoista keskustelua kuin AUDITia ja palautteenantoa. Päihdesairaanhoitajat kuvasivat alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamisen helpoimmaksi. Asiakkaan alkoholinkäytöstä kysyminen perustui kaikilla ammattiryhmillä enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin. Päihdesairaanhoitajat kuvasivat kykynsä ja taitonsa alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmiksi kuin sosiaaliohjaajat, terveydenhoitajat ja psykiatriset sairaanhoitajat. Sosiaalityöntekijät ja psykiatriset sairaanhoitajat suhtautuivat myönteisemmin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon kuin terveydenhoitajat, lääkärit ja sosiaaliohjaajat. Terveydenhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja psykiatriset sairaanhoitajat arvioivat oman työryhmänsä kyvykkyyden paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Kaikkien ammattiryhmien työntekijät arvioivat virallisen tuen epävirallista tukea heikommaksi. Terveydenhoitajat, lääkärit ja psykiatriset sairaanhoitajat kokivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmaksi kuin sosiaaliohjaajat ja sosiaalityöntekijät. Terveydenhoitajat myös kuvasivat organisaation virallisen roolin alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa paremmaksi kuin päihdesairaanhoitajat. Lääkärit arvioivat palautteen antamisen mahdollisuuden paremmaksi kuin muut ammattiryhmät. Lääkärit kokivat mahdollisuutensa ammatilliseen kehittymiseen paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat, sosiaaliohjaajat, sosiaalityöntekijät ja päihdesairaanhoitajat. Terveydenhoitajat, sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat arvioivat ammatillisen kehittymisen mahdollisuudet paremmiksi kuin psykiatriset sairaanhoitajat. Lääkäreiden mielestä organisaation arviointi ja johdon katselmus toteutuivat paremmin kuin sosiaaliohjaajien, sosiaalityöntekijöiden, päihdesairaanhoitajien ja psykiatristen sairaanhoitajien näkökulmasta. Terveydenhoitajat ilmaisivat organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen toteutuvan paremmin kuin sosiaaliohjaajat.

87 65 Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omien kykyjensä ja taitojensa riittävyyden paremmaksi kuin sosiaalialan ammattilaiset. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaiset ilmaisivat organisaation virallisen roolin, järjestelmän vaikutuksen, palautteen antamisen mahdollisuuden sekä organisaation arvioinnin ja johdon katselmuksen olleen parempaa kuin sosiaalialan ammattilaisten mielestä. 5.4 LÄHIESIMIESTEN JA KESKIJOHDON EDUSTAJIEN NÄKEMYKSIÄ ALKOHOLINKÄYTÖN VARHAISESTA PUHEEKSIOTOSTA Suhtautuminen varhaiseen puheeksiottoon Esimiesten suhtautuminen alkoholin käytön varhaiseen puheeksiottoon oli myönteistä ja heidän mukaansa asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä voi kysyä. Esimiesten myönteinen suhtautuminen perustui heidän omiin kokemuksiinsa alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisesta. Lääkärien esimiehet kuvasivat alkoholinkäytöstä kysymisen aina aktivoineen potilaan pohtimaan omaa alkoholinkäyttöään. Hoitajien esimiehet kertoivat osan potilaistaan käyttävän runsaasti alkoholia, ja siksi alkoholinkäytöstä oli perusteltua kysyä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat alkoholinkäyttöön liittyvien ongelmien olevan melko yleisiä asiakkaidensa keskuudessa, jonka vuoksi alkoholinkäytöstä oli tärkeää kysyä. Kaikkien esimiesten mukaan asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä voi kysyä. Sosiaaliohjaajien esimies: Kaikilta voi kysyä. Ja niin on tullut tehtyäkin, vaikka ei ois epäilyäkään Esimiesten kokemusten ja näkemysten mukaan asiakkaat/potilaat suhtautuivat yleensä myönteisesti puheeksiottoon. Lääkärien esimiehet olivat havainneet, että potilaat olivat suhtautuneet lähes aina myönteisesti alkoholinkäytöstä kysymiseen ja sitä seuranneeseen keskusteluun. Myös sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että asiakkaat pääsääntöisesti hyväksyivät alkoholinkäytöstä kysymisen. Esimiehet kuitenkin totesivat, että joillekin asiakkaille/potilaille alkoholinkäytöstä kysyminen on voinut olla epämiellyttävää. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat eivät olleet välttämättä halukkaita keskustelemaan alkoholinkäytöstä, jos se oli heille ongelma. Alkoholinkäytön systemaattisen puheeksioton esteiksi esimiehet nimesivät eri ammattiryhmien työtapaan, perustehtävään ja työaikaan liittyviä tekijöitä. Lääkärien esimiehet kertoivat, että terveysasemalla työskentelevän lääkärin perustehtävä oli laaja, kysyttävää oli paljon ja aika oli rajattu. Lääkärit kuvasivat myös työorientaationsa sellaiseksi, että he etenivät aina potilaan esittämästä ongelmasta ja siihen liittyvistä seikoista. Näin ollen alkoholinkäytöstä kysyttiin, jos se liittyi potilaan sen hetkiseen terveystilanteeseen. Lääkärien esimies: Kun yleislääkärin vastaanotolla se scheema on niin kuin kaikki mahdollinen, niin siihen on vaikeaa rakentaa alkoholinkäytöstä kysymistä Hoitajien esimiehet kuvasivat, että terveydenhoitajien työn sisältö oli laaja ja työ oli sekä kiireistä että vaativaa. Hoitajien tehtäviin kuului kaikkien ikäryhmien sairauksien hoito. Hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiotto ei ollut kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaista eikä aina edes mahdollista kiireisen aikataulun vuoksi. Hoitajien esimies: Eihän se ei voi olla niinkään, että joka kerta kun ovi narahtaa, niin potilaalta kysytään alkoholinkäytöstä Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että talouteen ja elämäntilanteeseen liittyvät asiat oli priorisoitu sosiaalityössä ensimmäisiksi. Näin ollen talouteen ja elämäntilanteeseen liittyviin asioihin oli myös enemmän aikaa kuin esimerkiksi alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon.

88 66 Sosiaalialan ohjaajien esimies: Alkoholinkäyttö ei oo se ensimmäinen askel, että meillä se on talous ja elämäntilanne muutenkin Taulukossa 51 esitetään tiivistetysti keskijohdon ja lähiesimiesten suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Taulukko 51. Keskijohdon ja lähiesimiesten (N = 22) suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Suhtautuminen puheeksiottoon Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Asiakkaat/potilaat, joiden alkoholinkäytöstä voi kysyä Suhtautuminen alkoholinkäytön systemaattiseen puheeksioton toteuttamisen Terveydenhuollon esimiehet Myönteinen suhtautuminen Kaikilta Ei aina tarkoituksenmukaista eikä mahdollista Sosiaalialan esimiehet Tärkeä aihe Kaikilta Alkoholinkäytöstä kysyminen ei ole tärkein asia Suunnittelu, seuranta ja arviointi Esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ei oltu kirjattu terveysasemien eikä sosiaalialan yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Sosiaalialan esimiehet kuitenkin kertoivat, että organisaation strategiaan oli kirjattu syrjäytymisen ehkäisy. Sosiaalialan esimiesten mukaan syrjäytymisen ehkäisyyn sisältyi alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto. Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa oli ohjeistettu toteuttamaan eri tavoin terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä oli ohjeistettu kysymään aina terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arvioinnissa. Myös eri sairauksien hoitomalleihin oli kirjattu, milloin alkoholinkäytöstä pitää kysyä. Hoitajien esimiehet kuvasivat, että yleisenä toimintaohjeena oli kysyä alkoholinkäytöstä kansansairauksien ja tapaturmien yhteydessä. Kysymisessä oli ohjeistettu hyödyntämään AUDITia, jonka kirjaamiseen potilastietojärjestelmään oli annettu ohjeet. Sosiaalialan esimiesten mukaan asiakkaan alkoholinkäytöstä kysymiseen löytyi ohjeet tilannearviooppaasta. Kysymisen tapaa ei ollut määritelty sosiaalialalla. Terveydenhuollon ja sosiaalialan esimiesten mukaan eri yksiköissä oli myös erilaisia omia ohjeita alkoholinkäytöstä kysymiseen. Lääkärien ja hoitajien esimiehet kuvasivat, että alkoholinkäytön puheeksiotto kuului kaikille potilasta hoitaville. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiotto kuului tilannearvion tekijälle. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton seuranta ja arviointi toteutui vaihtelevasti. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksiottoa ei sinänsä seurattu, eikä sitä koettu tarpeelliseksi. Sen sijaan täytettyjä AUDITeja seurattiin. Lääkärit kertoivat, ettei AUDITien seuranta antanut kuitenkaan todellista kuvaa alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta, koska AUDITien kirjaaminen erilliseen kohtaan potilastietojärjestelmässä oli aikaa vievää ja vaivalloista. Näin ollen kirjaaminen oli voinut jäädä tekemättä, vaikka AUDIT olikin täytetty ja/tai alkoholinkäytöstä oli keskusteltu. Lääkärien esimies: AUDITeja on täytetty huonosti, kun se tieto pitää laittaa sinne tietojärjestelmään erikseen Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, ettei alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ollut seurattu, koska sen oletettiin toteutuvan. Aiemmin sosiaalialalla oli seurattu hoitoonohjauksien määrää, mutta se lopetettiin, koska se toteutui manuaalisesti.

89 67 Suunnittelun, seurannan ja arvioinnin kehittämisehdotukset Esimiehet kannattivat puheeksioton lisäämistä suunnitelmien, seurannan ja palkitsemisen keinoin. Lääkärien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä kysymistä voitaisiin lisätä, jos se organisaatiossa niin arvotettaisiin. Lääkärien esimiehet myös kertoivat, että esimerkiksi neuvoloissa tupakoinnista kysyminen oli lisääntynyt merkittävästi aiheen arvottamisen ja tulospalkkauksen myötä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat alkoholinkäytön haitat niin suuriksi, että niiden ehkäisyyn kannattaisi panostaa nykyistä enemmän. Sosiaalialan esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytön puheeksiotto kirjattaisiin selkeästi yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Sosiaaliohjaajien esimies: Se on kyl aika huolestuttavaa, miten vähän meillä puhutaan päihteistä meidän toimintasuunnitelmissa Terveydenhuollon esimiehet ehdottivat aiempaa aktiivisempaa kehittämisotetta puheeksioton toteuttamiseen. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä voitaisiin kysyä entistä aktiivisemmin useammalta potilasryhmältä. Erityisesti nuorten, naisten ja ikääntyvien alkoholinkäyttö huolestutti, koska heidän alkoholinkäyttönsä oli tilastojen mukaan joko runsasta tai lisääntymässä. Sosiaalialan esimiehet esittivät aiempaa seikkaperäisempää ja yhdenmukaista puheeksioton ohjeistamista sekä toiminnan seurantaa. Sosiaalialan esimiesten mukaan kaikkien asiakkaiden alkoholinkäyttöä tulisi arvioida samojen kriteereiden ja yhtenäisten käytäntöjen mukaan. Lisäksi asiakkaiden tukemisen ja tilanteen seurantaa tulisi kehittää, sillä sen kautta saataisiin arvokasta tietoa asiakkaan tukemiseen. Sosiaaliohjaajien esimies: Ja sit tän toiminnan seuranta, että se, mitä me saadaan asiakkaista irti ja miten me heitä autetaan, niin kyl sellanen seuranta ois hyödyllistä Terveydenhuollon esimiehet esittivät, että potilastietojärjestelmää tulisi kehittää ja sähköisiä palveluja tulisi lisätä. Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytön tietojen kirjaamista potilastietojärjestelmään tulisi yksinkertaistaa. Tällöin kirjaaminen tulisi aina tehtyä ja kirjatut AUDITit vastaisivat tehtyjä AUDITeja. Lääkärien ja hoitajien esimiehet myös ehdottivat, että asiakkaat/potilaat voisivat kirjata ja päivittää omat alkoholinkäytön tietonsa suoraan potilastietojärjestelmään. Mahdollisesta alkoholin ongelmakäytöstä asianomainen saisi aina sähköisen palautteen ja tarvittaessa kutsun vastaanotolle. Hoitajien esimies: Kun kaikilta pitäisi periaatteessa kysyä alkoholinkäytöstä, niin tää sähköinen asiointi, ja kysyminen ois tosi hyvä. Se säästäisi kyllä meidän aikaa Sosiaalialan esimiesten mukaan asiakastietojärjestelmää pitäisi kehittää niin, että se muistuttaisi työntekijää ottamaan asiakkaan alkoholinkäytön puheeksi ja päivittämään asiakkaan tiedot. Lisäksi sosiaalialalla pitäisi ratkaista, miten alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto toteutetaan sähköisesti asioiville asiakkaille. Sosiaaliohjaajien esimies: Ton tietojärjestelmän pitäisi tukea tätä työtä niin, että se järjestelmä ilmoittaisi: Et ota puheeksi!

90 68 Taulukossa 52 esitetään tiivistetysti alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi. Taulukko 52. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi (N = 22) Puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi Alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto yksikön toimintasuunnitelmassa Alkoholinkäytön varhainen puheeksioton ohjeistaminen Arviointimenetelmä Terveydenhuollon esimiehet Ei kirjattu yksikön toimintasuunnitelmaan Ajokyvyn arviossa, terveystarkastuksessa ja tietyissä sairauksissa AUDIT Sosiaalialan esimiehet Ei kirjattu yksikön toimintasuunnitelmaan Tilannearviossa Ei määritelty Vastuu alkoholinkäytön puheeksiotosta Alkoholinkäytön puheeksioton seuranta Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelun, seurannan ja arvioinnin kehittämisehdotukset Kaikilla potilasta hoitavilla Kirjatut AUDITit Puheeksioton priorisointi ja lisääminen Tehtävästä palkitseminen Potilastietojärjestelmän tuki työlle ja seurannalle sekä potilaan itsehoidolle Tilannearvion tekijällä Ei seurantaa Kirjaus toimintasuunnitelmiin Arvioinnin yhdenmukaistaminen Seurannan kehittäminen Asiakastietojärjestelmien tuki työlle ja sähköisesti asioiville asiakkaille Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Lääkärien ja hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyttiin vapaamuotoisesti ja AUDITilla. Lääkärien ja hoitajien esimiehet kertoivat, että alkoholinkäytön tietoja kirjattiin potilastietojärjestelmän eri sivuille. Sairauskertomussivulle kirjattiin, jos alkoholinkäytöstä oli kysytty ja/tai oli annettu neuvontaa. AUDIT kirjattiin potilastietojärjestelmässä omalle erilliselle sivulleen. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyttiin vapaamuotoisesti ja aiheesta myös kirjattiin vapaamuotoisesti asiakastietojärjestelmään. Lääkärien ja hoitajien esimiehet kuvasivat tilanteita, joissa alkoholinkäytöstä oli kysytty aina. Tällaisia tilanteita olivat terveystarkastus ja ajokyvyn arvio. Lääkärien ja hoitajien esimiesten mukaan myös mielenterveysongelmien ja pitkäaikaissairauksien yhteydessä alkoholinkäyttö oli yleensä otettu puheeksi. Lisäksi alkoholinkäytöstä oli saatettu kysyä, jos potilaalla oli toistuvia tai pitkittyneitä sairaslomia. Lääkärien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä oli voitu myös kysyä, jos siitä oli löytynyt viitteitä sairauskertomuksesta tai laboratoriotuloksista. Lisäksi alkoholinkäyttö oli voitu ottaa puheeksi epämääräisten vaivojen yhteydessä sekä tilanteissa, joissa oli herännyt epäilys alkoholin ongelmakäytöstä. Lääkärien esimiehet kuitenkin totesivat, että lääkärillä pitäisi olla erinomainen tietämys alkoholin vaikutuksista eri sairauksiin, jotta alkoholinkäytöstä osattaisiin kysyä aina oikealla hetkellä potilaalta. Lääkärien esimiehet arvioivat, että alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi aktiivisimmin alkoholiriippuvaisten potilaiden kanssa kuin muissa potilasryhmissä. Hoitajien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä oli kysytty yleensä tapaturmien yhteydessä. Lisäksi eri sairauksien hoitotasapainon vaihdellessa oli voitu kysyä potilaan alkoholinkäytöstä. Hoitajien esimiehet totesivat, että alkoholinkäytöstä kysymisessä oli eroja terveysaseman, työntekijän ja tilanteen mukaan. Hoitajien esimies: Kyllä alkoholinkäytöstä kysytään, mutta se vaihtelee tietysti ihan työntekijästäkin, että kuinka paljon kysyy

91 69 Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että asiakkaan alkoholinkäyttö otettiin puheeksi aina tilannearviossa. Lisäksi alkoholinkäyttö oli voitu ottaa puheeksi, jos siitä oli herännyt huoli tai asiakas oli tuonut sen itse esille. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön puheeksioton toteuttamisessa oli eroja, koska työntekijät tekivät sen omalla tavallaan ja suhteuttivat sen kullekin asiakkaalle soveltuvaksi. Sosiaalityöntekijöiden esimies: Mä luulen, et siinä puheeksiotossa on työntekijäkohtaisia eroja, ja niin siin on asiakkaissakin Hoitajien esimiehet ilmaisivat, että alkoholin ongelmakäyttäjien kanssa keskusteltiin, jos aika vain riitti. Keskustelut kuvattiin lyhyiksi, neutraaleiksi ja herätteleviksi. Potilaalle saatettiin esimerkiksi kertoa miten alkoholin ongelmakäyttö vaikuttaa hänen sairautensa hoitoon. Hoitajien esimies: Katsotaan, että minkälainen riskitekijä alkoholi on hänen kohdallaan. Ja annetaan sitten materiaalia mukaan siihen liittyen Alkoholinkäytöstä oli keskusteltu myös terveysasemien hoitoryhmissä. Hoitajien esimiehet olivat havainneet, että esimerkiksi somaattisten sairauksien hoitoryhmissä alkoholinkäytöstä ja sen vaikutuksista sairauden hoitoon oli keskusteltu usein avoimemmin kuin yksilökeskusteluissa. Hoitajien esimies: Ryhmissä ihmiset on usein kiinnostuneita puhumaan alkoholista, ja ne puhuu vapaammin siitä kuin yksilöohjauksessa Hoitajien esimiesten mukaan potilaita myös puhallutettiin alkometriin esimerkiksi tapaturmien yhteydessä, ja sellaisissa akuuteissa tilanteissa, joissa yleistilan tarkka selvittäminen oli perusteltua potilasturvallisen hoidon näkökulmasta. Puhalluskäytännöt vaihtelivat kuitenkin terveysasemittain, ja niihin vaikuttivat esimerkiksi terveysaseman potilasprofiili, työkäytännöt ja päivystyksen varusteet. Esimiehet kuvasivat, että yleisesti ottaen resurssit riittivät varhaiseen puheeksiottoon, mutta eivät useinkaan päihteettömyyden tukemiseen. Lääkärien esimiehet kuvasivat, että resurssit eivät riittäneet alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan. Hoitajien esimiehet totesivat, että nykyiset resurssit riittivät yleensä potilaan alkoholinkäytön selvittämiseen, mutta eivät juuri muuhun. Sosiaalityöntekijöiden esimiehet arvioivat, että resurssit riittivät alkoholinkäytön puheeksiottoon. Sosiaaliohjaajien esimiehet kuvasivat, että resurssit eivät riittäneet asiakkaan päihteettömyyden tukemiseen. Työkäytäntöjen kehittämisehdotukset Lääkärien esimiesten mukaan alkoholinkäytöstä kysyminen pitäisi liittää johonkin lääkärin työn rutiiniin. Rutiiniin liittäminen tukisi sitä, että alkoholinkäytöstä muistettaisiin aina kysyä. Yksi tällainen rutiini voisi olla lääkityksen määrääminen. Perusteluna tähän käytäntöön olisi se, että alkoholin käytöllä voi olla vaikutusta potilaan lääkityksen tehoon ja sairaudesta toipumiseen. Lääkärien esimies: Alkoholinkäytöstä kysyminen pitäisi liittää johonkin rutiiniin! Voisi kysyä, kun alkaa määrätä lääkettä, että millä lailla käytät alkoholia? Lääkärien ja hoitajien esimiehet ehdottivat, että tapaturman vuoksi terveysasemalle hoitoon hakeutuvat potilaat tulisi puhalluttaa alkometriin systemaattisesti. Hoitajien

92 70 esimiesten mukaan alkometri pitäisi olla joka paikassa päivystävän hoitajan perusvaruste. Taulukossa 53 esitetään tiivistetysti alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi. Taulukko 53. Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi (N = 22) Työkäytäntöjen arviointi Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet Alkoholinkäytöstä kysymisen tapa Alkoholinkäytön kysymisen ja keskustelun kirjaaminen Tilanteita, joissa alkoholinkäyttö oli otettu puheeksi Henkilöstö- ja aikaresurssien riittävyys alkoholinkäytön puheeksiottoon Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen kehittämisehdotukset Vapaamuotoinen tai AUDIT Vapaalla tavalla, AUDIT erilliselle sivulle Terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arviossa Pitkäaikaisten sairauksien, mielenterveysongelmien, tapaturmien ja toistuvien/pitkittyneiden sairaslomien yhteydessä Somaattisten sairauksien hoitoryhmissä Resurssit riittivät puheeksiottoon, mutta eivät juuri muuhun Kysyminen tulisi liittää tiettyyn lääkärin työn rutiiniin Tapaturman vuoksi hoitoon hakeutuvat tulisi puhalluttaa Vapaamuotoinen Vapaalla tavalla Tilannearviossa Huolen herätessä Asiakkaan aloitteesta Resurssit riittivät puheeksiottoon, mutta eivät päihteettömyyden tukemiseen Työntekijöiden työn tukeminen Terveydenhuollon esimiehet tukivat työntekijöitä keskusteluin ja ohjein. Lääkärien esimiehet kuvasivat, että erityisesti nuoria lääkäreitä tuettiin potilaiden alkoholin ongelmakäytön kysymyksissä. Keskeisenä tukimuotona mainittiin esimiehen ja työntekijän väliset casekeskustelut. Keskusteluissa kuunneltiin, ohjattiin ja kannustettiin työntekijöitä ja keskusteluja käytiin säännöllisesti. Hoitajien esimiehet kertoivat, että työntekijöitä ohjattiin potilaiden alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perehdytyksessä esimerkiksi kertomalla organisaation ohjeista. Hoitajia kannustettiin myös konsultoimaan esimiestään matalalla kynnyksellä. Lisäksi alkoholin ongelmakäyttöön liittyvistä asioista keskusteltiin hoitajien kokouksissa. Hoitajien esimies: Oon sanonut, että multa saa tulla kysymään.. Ja mä pyrin olemaan aina tavoitettavissa tällaisiin asioihin Lääkärien ja hoitajien esimiehet totesivat, että terveysasemilla toimivat päihdesairaanhoitajat olivat tärkeä tuki terveysasemalla toteutettavalle alkoholinkäytön varhaiselle puheeksiotolle. Päihdesairaanhoitajat toimivat kaikilla terveysasemilla. Lääkärien esimiehet kertoivat, että päihdesairaanhoitajien läsnäolo terveysasemalla oli madaltanut muiden työntekijöiden kynnystä alkoholinkäytön puheeksiottoon. Lisäksi päihdesairaanhoitajille oli voitu ohjata potilaita matalan kynnyksen periaatetta noudattaen.

93 71 Lääkärien esimies: Kannustetaan työntekijöitä, että ne varaisi päihdesairaanhoitajille aikoja tai rohkaisisivat potilaita sinne soittamaan Hoitajien esimiehet kuvasivat terveydenhoitajien ja päihdesairaanhoitajien työnjakoa toimivaksi. Terveydenhoitajat vastasivat muun muassa alkoholin ongelmakäytön tunnistamisesta. Päihdesairaanhoitajat antoivat konsultatiivista tukea eri tilanteisiin sekä vastasivat potilaan jatkohoidosta. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton kuuluminen asiakkaan tilannearvioon helpotti jo sinänsä työntekijöiden työtä. Sosiaalialan esimiehet kuvasivat, että uusia työntekijöitä perehdytettiin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon ja keskeisimpiin päihdehoitopaikkoihin. He kertoivat myös, että kollegiaalisuus ja mahdollisuus parityöhön oli tärkeä tuki. Esimiehet totesivat, että vaikka parityö vei enemmän resursseja, se saattoi olla tuloksellisempaa kuin yksintyöskentely. Sosiaalityöntekijöiden esimies: Parityö voi olla vaikuttavampaa ja se voi mennä vähemmillä tapaamisilla.. Ja jaksaminen voi olla parempaa Lääkärien esimiehet kertoivat, että lääkärit olivat voineet osallistua koulutuksiin, joissa käsiteltiin esimerkiksi mini-interventiota tai muuta päihdehoidon teemaa. Lääkärien esimiesten mukaan kyseisiin koulutuksiin osallistuttiin kuitenkin vähän. Osallistumista oli rajoittanut esimerkiksi se, ettei alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa koettu terveysaseman ensisijaiseksi tehtäväksi. Lääkärien esimies: Monet sairauksien hoidot koetaan tärkeämpänä kuin päihdeasioiden koulutukset Hoitajien esimiehet kuvasivat, että terveydenhoitajia kannustettiin ja tuettiin osallistumaan alkoholin varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Hoitajien esimiehet nimesivät erityisen hyväksi koulutuksen, jossa alkoholinkäyttöä käsiteltiin osana muiden elämäntapojen puheeksiottoa. Kyseisen koulutuksen todettiin tukeneen hyvin juuri terveydenhoitajan työtä. Muihin päihdehoitoon liittyviin koulutuksiin osallistumista oli rajoittanut se, etteivät kaikki työntekijät voineet osallistua samoihin koulutuksiin. Sosiaalialan esimiesten mukaan työntekijöille oli tarjottu runsaasti alkoholin ongelmakäytön tunnistamiseen ja päihdehoitoon liittyviä koulutuksia. Sosiaalialan esimiehet kertoivat, että työntekijät olivat osallistuneet aktiivisesti muun muassa alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Esimiehet kuvasivat, että työntekijät pystyivät osallistumaan koulutuksiin, jos asiakastyö sen mahdollisti. Terveydenhuollon esimiesten mukaan työntekijöille oli vaihtelevasti tarjolla työnohjausta. Lääkärien esimiehet kertoivat, että kaikilla lääkäreillä oli mahdollisuus työnohjaukseen. Kaikki lääkärit eivät olleet kuitenkaan halunneet osallistua siihen. Työnohjaukseen osallistuneet lääkärit kokivat sen kuitenkin hyödylliseksi. Hoitajien esimiesten mukaan työnohjausta oli tarjottu ainoastaan niille hoitajille, jotka hoitivat vakavasti päihderiippuvaisia potilaita. Sosiaalialan esimiehet totesivat, että kaikilla työntekijöillä oli ryhmätyönohjausta. He kuvasivat, että työnohjauksessa keskusteltiin muun muassa asiakkaista, joilla oli alkoholin ongelmakäyttöä. Sosiaalialan esimiesten mukaan työnohjaus oli tukenut työntekijöitä alkoholin ongelmakäyttäjien auttamisessa. Työntekijöiden työn tukemisen kehittämisehdotukset Esimiesten mukaan työntekijöiden työtä voitaisiin tukea toimivaa päihdehoitoketjua hyödyntämällä. Toimivan päihdehoitoketjun rakentaminen olisi tärkeää, koska palvelujärjestelmän toimimattomuus kuormitti merkittävästi työntekijöitä. Myös asiakkaat/potilaat usein kadottivat hoitomotivaationsa odottamisen aikana. Lisäksi päihdehoitopaikkojen tietojen löytymistä tulisi parantaa, koska tiedot olivat hajallaan

94 72 sähköisessä maailmassa, ja työntekijöiltä kului usein runsaasti aikaa tarpeellisten tietojen löytämiseen. Lääkärien esimies: Alkoholiongelmaisilla on usein se, että he haluavat juuri sillä hetkellä sitä apua. Ja me ei aina ihan pystytä vastaamaan siihen. Se ongelma on koko tässä meidän järjestelmässä. Hoitajien esimiehet esittivät, että olisi hyvä järjestää kohdennettuja ja lyhyitä alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksia. Tällöin kaikki koulutuksesta hyötyvät pääsisivät niihin osallistumaan. Hoitajien esimiesten mukaan kaikilla hoitajilla olisi hyödyllistä olla mahdollisuus työnohjaukseen. Ehdotusta perusteltiin sillä, että terveydenhoitajat työskentelivät itsenäisesti ja jatkuvasti vaativien asioiden äärellä. Alkoholin ongelmakäyttö nimettiin yhdeksi haasteelliseksi teemaksi. Lääkärien ja esimiesten todettiin kyllä auttavan hoitajia vaativissa tilanteissa, mutta muulle keskustelulle ei ollut juuri aikaa. Hoitajien esimies: Me painitaan never ending ongelmien kanssa: on päihdeongelmia, lääkkeiden väärinkäyttöä ja kaikkea muuta.. Että hoitaja kokee sellaista riittämättömyyden tunnetta Sosiaalialan esimiesten mukaan olisi tärkeää, että kaikissa tiimeissä olisi päihdehoidon erityisosaamista. Sosiaalipalveluilla pitäisi olla myös säännölliset yhteistyötapaamiset terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa. Se tukisi alkoholin ongelmakäyttäjien auttamista. Taulukossa 54 esitetään tiivistetysti työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa. Taulukko 54. Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa (N = 22) Työn tukeminen Terveydenhuollon esimiehet Sosiaalialan esimiehet Alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon perehdyttäminen ja tukeminen Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutus Työnohjausmahdollisuus Työntekijöiden työn tukemisen kehittämisehdotukset Lääkäreillä case-keskustelut Hoitajilla organisaation ohjeet Lääkäreillä ja hoitajilla esimiehet ja päihdesairaanhoitajat tukena Kaikilla osallistumismahdollisuus; koulutuksiin osallistuttu kuitenkin melko vähän Lääkäreillä osallistumismahdollisuus Hoitajilla rajoitettu osallistumismahdollisuus Toimivat päihdehoitoketjut Hoitopaikkatietojen löydettävyys Kaikille hoitajille työnohjausmahdollisuus Hoitajille lyhyet ja kohdennetut koulutukset Sisältyminen tilannearvioon tukee työtä Perehdyttäminen päihdehoitopaikkoihin Parityö mahdollisuus Kaikilla osallistumismahdollisuus Kaikilla osallistumismahdollisuus Sujuvat hoitopolut Hoitopaikkatietojen löydettävyys Jokaisessa tiimissä päihdehoidon osaamista Yhteistyökokoukset terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa

95 Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta Esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Heidän mukaansa kaikilta asiakkailta/potilailta voi kysyä alkoholinkäytöstä. Asiakkaan/potilaan alkoholinkäytöstä kysymistä ei kuitenkaan kuvattu työntekijöiden ensimmäiseksi tehtäväksi, koska työntekijöiden tehtävänkuvat olivat laajat ja muita tehtäviä oli priorisoitu. Esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa ei oltu kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään aina terveystarkastuksissa ja ajokyvyn arviossa. Lisäksi alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään eri sairauksien hoitomalleissa. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön puheeksiotossa ohjeistettiin hyödyntämään AUDITia, jonka kirjaaminen oli ohjeistettu. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä ohjeistettiin kysymään aina tilannearviossa. Sosiaalialalla kysymisen tapaa ei ollut määritelty. Terveydenhuollon ja sosiaalialan eri yksiköissä oli myös erilaisia omia ohjeita alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä kysymisen vastuu kuului kaikille. Sosiaalialalla alkoholinkäytön kysymisestä vastasi tilannearvion tekijä. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön puheeksiottoa seurattiin kirjatuilla AUDITeilla. AUDITin kirjaaminen potilastietojärjestelmän omalle erilliselle sivulle kuvattiin kuitenkin aikaa vieväksi ja vaivalloiseksi. Näin ollen kirjaamista ei ollut aina tehty, vaikka alkoholinkäytöstä olisikin kysytty ja/tai keskusteltu. Sosiaalialalla alkoholinkäytön puheeksioton toteutumista ei seurattu, koska sen oletettiin tapahtuvan. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kirjaaminen asiakastietojärjestelmään oli vapaamuotoista. Terveydenhuollon esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto voitaisiin priorisoida ja liittää tulospalkkaukseen. Lääkärien esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytöstä voitaisiin kysyä entistä aktiivisemmin niiltä asiakasryhmiltä, joiden oli havaittu käyttävän alkoholia runsaasti tai lisääntyvästi. Tällaisiksi ryhmiksi nimettiin nuoret, naiset ja ikääntyvät. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön varhainen puheeksiotto tulisi kirjata selkeästi yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Sosiaalialan esimiehet esittivät, että alkoholinkäytöstä kysymisen tapa tulisi olla yhdenmukainen kaikissa toimipaikoissa. Esimiehet korostivat, että potilas- ja asiakastietojärjestelmien tulisi tukea työntekijöiden työtä sekä potilaiden/asiakkaiden itsehoitoa. Terveydenhuollossa potilastietojärjestelmä voisi automaattisesti tallentaa potilaan alkoholinkäyttöön liittyvät tiedot aina yhteen ja samaan paikkaan. Terveydenhuollossa potilaat voisivat myös itse kirjata alkoholinkäytön tietojaan suoraan potilastietojärjestelmään, ja saada niistä sähköisen palautteen sekä tarvittaessa kutsun vastaanotolle. Sosiaalialalla tietojärjestelmä voisi muistuttaa työntekijää ottamaan alkoholinkäytön puheeksi aina määräajoin ja tarkoituksenmukaisissa tilanteissa. Lisäksi sähköisesti asioivien asiakkaiden alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa tulisi kehittää. Esimiesten mukaan työntekijät kysyivät asiakkaiden/potilaiden alkoholinkäytöstä pääosin vapaamuotoisesti. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön kysymisessä hyödynnettiin myös AUDITia. Terveydenhuollossa alkoholinkäytöstä kysyttiin aina terveystarkastuksessa ja ajokyvyn arviossa sekä yleensä pitkäaikaissairauksien, mielenterveysongelmien ja tapaturmien yhteydessä. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kysyttiin aina tilannearviossa ja silloin, jos työntekijällä heräsi huoli asiakkaan alkoholinkäytöstä. Terveydenhuollon ja sosiaalialan esimiehet arvioivat, että työntekijöiden aika riitti yleensä alkoholinkäytön puheeksiottoon, mutta ei useinkaan päihteettömyyden tukemiseen. Terveydenhuollossa alkoholinkäytön tietoja kirjattiin potilastietojärjestelmän eri sivuille. Alkoholinkäytöstä kirjattiin vapaasti sairauskertomukseen ja AUDIT kirjattiin omalle erilliselle sivulleen. Sosiaalialalla alkoholinkäytöstä kirjattiin vapaasti asiakastietojärjestelmään.

96 74 Lääkärien esimiehet ehdottivat, että alkoholinkäytöstä kysyminen tulisi liittää tiettyyn lääkärin työn rutiiniin. Rutiiniin liittäminen tukisi sitä, että jokaisen potilaan alkoholinkäytöstä muistettaisiin kysyä. Terveydenhuollon esimiehet esittivät, että potilasturvallisen hoidon näkökulmasta potilaiden puhalluttaminen alkometriin olisi perusteltua aina tapaturman yhteydessä. Esimiesten mukaan työntekijöitä perehdytettiin ja tuettiin erilaisin keinoin alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon. Lääkäreiden esimiehet kertoivat, että lääkäreitä tuettiin case-keskusteluilla. Hoitajien esimiesten mukaan organisaation ohjeet tukivat työtä. Terveydenhuollon esimiehet kuvasivat myös päihdesairaanhoitajat tärkeäksi tueksi varhaiselle puheeksiotolle. Sosiaalialan esimiesten mukaan alkoholinkäytön kysymisen sisältyminen tilannearvioon tuki jo sinänsä työtä. Sosiaalialan ammattilaisia tuki myös perehdytys päihdehoitopaikkoihin ja parityömahdollisuus. Terveydenhuollon esimiesten mukaan lääkärit ja hoitajat olivat voineet osallistua alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Koulutuksiin osallistuminen oli ollut kuitenkin melko vähäistä. Sosiaalialan esimiehet kertoivat, että työntekijät olivat osallistuneet melko aktiivisesti esimerkiksi alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksiin. Kaikille lääkäreille oli tarjottu työnohjausta. Ainoastaan vaikeasti päihderiippuvaisia potilaita hoitaneilla hoitajilla oli mahdollisuus osallistua työnohjaukseen. Kaikilla sosiaalialan ammattilaisilla oli mahdollisuus osallistua ryhmätyönohjaukseen. Työn tukemisen haasteiksi esimiehet nimesivät päihdepalvelujärjestelmän toimimattomuuden ja hajanaisuuden. Esimiesten mukaan päihdehoitoketjua tulisi kehittää sujuvammaksi. Hoitajien esimiehet ehdottivat, että lyhyitä ja kohdennettuja alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton koulutuksia olisi hyödyllistä järjestää hoitajille. Hoitajien esimiehet myös esittivät, että työnohjausta tulisi olla tarjolla kaikille hoitajille. Sosiaalialan esimiehet kannattivat säännöllisten yhteistyökokousten järjestämistä terveydenhoidon ja päihdehoidon kanssa. Lisäksi sosiaalialan esimiehet esittivät, että kaikissa tiimeissä tulisi olla päihdehoidon erityisosaamista. Taulukossa 55 esitetään yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta.

97 75 Taulukko 55. Yhteenveto alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton johtamisesta ja työntekijöiden työn tukemisesta (N = 22) Varhainen puheeksiotto Suhtautuminen alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton suunnittelu, seuranta ja arviointi Alkoholinkäytön varhaisen puheeksioton työkäytäntöjen arviointi Työntekijöiden työn tukeminen alkoholinkäytön varhaisessa puheeksiotossa Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa edistävät tekijät Myönteinen suhtautuminen Kaikilta asiakkailta/potilailta voi kysyä Terveydenhuollossa kysyminen ohjeistettu terveystarkastuksessa, ajokyvyn arvioissa ja eri sairauksien hoitomalleissa Terveydenhuollossa arviointimenetelmänä ja seurannassa AUDIT Sosiaalialalla kysyminen ohjeistettu tilannearviossa Alkoholinkäytöstä kysyttiin jo melko aktiivisesti Resurssit riittivät puheeksiottoon Lääkäreillä case-keskustelut Hoitajilla organisaation ohjeet, perehdytys, esimiesten ja lääkäreiden tuki Terveydenhuollossa päihdesairaanhoitajat tukena Sosiaalialalla puheeksioton sisältyminen tilannearvioon, perehdytys ja parityömahdollisuus Kaikilla koulutusmahdollisuus Lääkäreillä ja sosiaalialan ammattilaisilla työnohjausmahdollisuus Alkoholinkäytön varhaista puheeksiottoa estävät tekijät Ei ensisijainen tehtävä Ei kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin Puheeksiottoa ohjeistettu eri tavoin eri yksiköissä Terveydenhuollossa vastuu kysymisestä kuului kaikille Sosiaalialalla kysymisen tapaa ei ollut määritelty eikä puheeksiottoa seurattu Kysymisen tavat vaihtelivat Kirjaaminen monimuotoista Resurssit eivät riittäneet asiakkaan tukemiseen Päihdepalvelujärjestelmän toimimattomuus ja hajanaisuus Lääkärien ja hoitajien vähäinen osallistuminen koulutuksiin Sosiaalialan, terveydenhuollon ja päihdehoidon vähäinen yhteistyö Kaikilla hoitajilla ei työnohjaus mahdollisuutta 5.5 YHTEENVETO TUTKIMUSTULOKSISTA Tutkimustulosten yhteenvetoa jäsennetään systeemiteoreettisen lähestymistavan mukaan (Kuvio 7), jolloin tuodaan esille tiivistetysti sekä asiakkaiden, työntekijöiden että lähiesimiesten ja keskijohdon arviot alkoholinkäytön varhaisesta puheeksiotosta. Tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva puheeksioton monimuotoisuudesta. Asiakkaista kolme viidestä oli alkoholin ongelmakäyttäjiä. Miehet käyttivät naisia enemmän alkoholia. Lähes joka toiselta asiakkaalta oli kysytty alkoholinkäytöstä viimeisen vuoden aikana. Joka toinen asiakas kuvasi alkoholinkäytöstä kysymisen vähintäänkin hyödylliseksi. Haitallisesti käyttävät ja mahdollisesti alkoholiriippuvaiset kokivat kysymisen hyödyllisemmäksi kuin riskikäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet suhtautuivat omasta alkoholinkäytöstä kertomiseen myönteisemmin ja vastaisivat alkoholinkäytöstä kysymiseen

98 76 rehellisemmin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät. Vähäriskisesti käyttäneet, naimisissa olevat ja ikääntyneet suhtautuivat alkoholinkäytön vähentämiseen tähtäävään neuvontaan myönteisemmin ja osallistuisivat mieluummin laboratoriokokeisiin kuin alkoholin ongelmakäyttäjät, naimattomat ja nuoret. Kaikki lääkärit ja terveydenhoitajat kysyivät alkoholinkäytöstä terveystarkastuksessa. Lähes kaikki sosiaalityöntekijät kysyivät alkoholinkäytöstä sosiaalityön tilannearviossa. Kaikki työntekijät käyttivät alkoholinkäytöstä kysyessään enemmän vapaamuotoista keskustelua kuin arviointimenetelmää (AUDIT), ja kysyminen perustui enemmän työntekijän omaan arvioon kuin organisaation ohjeisiin. Terveydenhuollon ammattilaiset arvioivat omat tietonsa ja taitonsa sekä organisaation tuen (organisaation virallinen rooli, järjestelmän vaikutus, palautteen antamisen mahdollisuus sekä organisaation arviointi ja johdon katselmus) paremmiksi kuin sosiaalihuollon ammattilaiset. Esimiehet suhtautuivat alkoholinkäytön varhaiseen puheeksiottoon myönteisesti. Puheeksiottoa ei oltu kuitenkaan kirjattu yksiköiden toimintasuunnitelmiin. Terveydenhuollossa oli ohjeistettu hoitamaan puheeksiotto osana terveystarkastusta, ja puheeksiottoa varten oli annettu ohjeistus AUDITin hyödyntämisestä. Sosiaalialalla oli ohjeistettu kysymään alkoholinkäytöstä tilannearviossa, mutta kysymisen tapaa ei ollut määritelty. Terveydenhuollossa seurattiin täytettyjä AUDIT kyselyjä. Sosiaalialalla puheeksioton toteutumista ei seurattu. Tietojärjestelmät eivät tukeneet puheeksiottoa eivätkä sen seurantaa. Esimiehet tukivat työntekijöitä erilaisin keinoin kuten perehdyttämällä, koulutuksella ja työnohjauksella. Terveydenhuollon työntekijät eivät kuitenkaan juurikaan osallistuneet koulutuksiin eikä kaikilla hoitajilla ollut mahdollisuutta työnohjaukseen. Lisäksi varhaisen puheeksioton ohjeistaminen ja työntekijöiden työn tukeminen vaihtelivat samankaltaisissakin yksiköissä. Kuviossa 7 esitetään yhteenveto tutkimuksen tuloksista.

99 Kuvio 7. Yhteenveto tutkimuksen tuloksista. 77