OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET JOO go :::::::::::::::::::::::::::: 20 3 :.

Transkriptio

1 OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 1994 ""'IifI""I""I"'1"']""J'".,... ~,.,::!I :y~: ~ :w~w,~);:~ ~ctuksct Yhteys HETI! Kartta Huolto HUOMl nhjclta,g.llilwii#*~!tll!*i~,,'~; ;~ '~9~J!!'!m~Jl!T8~ '....~~~i:iilii1!l'~1i\!(l.:mm~ ~* 119 m Kl'!jkur.t,l, NO Keskusta N02 ~g/m' glm Nokela so, Nokela Tns ~gfm 9 rn" Keskllslö {;OKc~ku!,;ll-'t.l1{Juglrn ::::::::::::::::::::::::: :::::::::::::::::::::::::::: 180 _.. _ -_. _.. _.. _ -_ < _- _._-_ _._ _._ JOO go :::::::::::::::::::::::::::: 20 3 :.:~~:;:::;:t&i '0 -'0 ei.elo I(] OB I Py"kiisj. $02 Pyykösj. TP.S 9 m Pyykösl. NO PyykösJ. PMIO ug Musta~uo:;02 u m ~ ""''''''- ~ '''''''~, "'" '",. ~ r":::'.',',""""j'200 -._. _... --_. -. _ _.. _ _ (JO 40 ::::::::::::::::::::::,::: ::::'1::'):::::::::::::::::::: :::::::::::::::::::::::i 40 n ' n n'". '.;.,..., n n...,...:;.;.:.;.:a.:: n OU OB o o SM Liimpöt SAA Sade 51,}'.., TSUlJnt'il SAA TnopeU5 5 s unt:j. ::::::::::::::::::::::::: """---='Fc::::.", BO ;~?~~~i0..~~~~ _.-._ ~ A n Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 2/1995

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 YHTEENVETO 2 MITIAUSTOIMINTA 4 SÄÄTIEDOT 6 RIKKIDIOKSIDI 9 HAISEVAT RIKKIYHDISTEET 14 TYPEN OKSIDIT 19 TYPPIMONOKSIDI 20 TYPPIDIOKSIDI 20 HIILIMONOKSIDI ELI HÄKÄ 26 LEIJUVA PÖLY 29 HENGITETIÄVÄT HIUKKASET 29 LASKEUMA 33 PÄÄSTÖT 35 LIITIEET 38

3 JOHDANTO Tähän raporttiin on koottu Oulussa vuonna 1994 mitatut rikkidioksidin, haisevien rikkiyhdisteiden, typen oksidien, hiilimonoksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuustiedot sekä tiedot rikki- ja typpilaskeuman määristä, sääolosuhteistä ja päästöistä. Oulussa ilmanlaadun jat1.'uvatoimiset mittaukset alkoivat kaupungin omana toimintana vuonna Vuoden 1991 alussa mittausverkosto uusittiin ja mittauspaikat valittiin vastaamaan paremmin nykytilannetta. Aikaisemmista mittaustuloksista on laadittu yhteenvetoraportti "Oulun ilmanlaadun kehitys " sekä erillisiä vuosiraportteja. Ilmanlaadun mittauksista on vastannut Oulun kaupungin ympäristövirasto. Kustannuksista ovat vastanneet kaupungin lisäksi ilmansuojelulain mukaiset ilmoitusvelvolliset laitokset päästömäärien suhteessa. Vuonna 1994 kustannukset olivat mk. Laskeumamittaukset on tehty kaupungin omana työnä.

4 YHTEENVETO 2 Oulussa vuonna 1994 mitatut rikkidioksidipitoisuudet olivat parin aikaisemman vuoden tapaan alhaisia. Vuoden alkupuoliskolla pitoisuudet olivat hieman edellisvuosien vastaavia aikoja korkeammat johtuen kylmästä sääjaksosta. Kesästä vuoden loppuun pitoisuudet olivat vuorostaan paria edellisvuotta pienempiä. Erot eri mittauspisteiden välillä ovat tänäpäivänä vähäiset. Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat hieman Nokelaa ja Mustasuota alhaisemmat. Nokelassa puolestaan korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet olivat jonkinverran muita pisteitä korkeammat. Korkeimmillaan vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 12 % ohjearvosta (Nokela maaliskuu) ja tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus 18 % ohjearvosta (Nokela maaliskuu). Uusiin ohjearvoehdotuksiin verrattuna vastaavat pitoisuudet olivat 30 % ja 36 %. Vuodesta 1979 lähtien mitatun rikkidioksidin pitoisuudet laskivat jyrkemmin 1990-luvun taitteeseen asti, minkä jälkeen lasku on tasaantunut. Kehitys on ollut pääosin samanlainen koko maassa. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Nokelassa alenivat syksyllä 1988 Veitsiluoto Oy:n sellutehtaan saneerauksen jälkeen noin puoleen aikaisemmasta. Pitoisuustaso on tämän jälkeen pysytellyt keskimäärin saman suuruisena. Vuosina 1994 ja 1993 pitoisuudet olivat kuitenkin hieman edellisvuosia alhaisempia. Vallitsevista tuulensuunnista johtuen hajuhaittaa esiintyi kesh..usta-alueella selvästi enemmän tammikuu-kesälnm välisenä aikana kuin loppuvuonna. Pyykösjärvellä on mitattu haisevia rikkiyhdisteitä vuoden 1991 alusta lähtien. Pitoisuuksissa voidaan tällä mittausjaksolla havaita lievä kohoaminen. Lyhytaikaispitoisuudet Pyykösjärvellä vuonna 1994 olivat noin 50 % Nokelassa mitattuja alhaisempia. Korkeimmillaan Nokelan mittauspisteessä ohjearvoehdotukseen (20 flg/m 3 ) verrannollinen toiseksi suurin vuorokausikeskiarvo vuonna 1994 oli 9 flg/m 3 (vuonna flg/m 3 ) ja Pyykösjärvellä vastaava pitoisuus oli 3 flg/m 3 Typpidioksidipitoisuudet keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuonna 1994 olivat keskimäärin samalla tasolla kuin edellisinä vuosina. Typen oksideja on mitattu keskustassa ja Pyykösjärvellä vuoden 1991 alusta lähtien. Korkeimmillaan pitoisuudet vuonna 1994 olivat keskustassa 61 % ja Pyykösjärvellä 36 % voimassa olevasta ohjearvosta. Uuden ohjearvoehdotuksen mukainen vuorokausiohjearvo 70 flg/m 3 ylittyi keskustassa kolmena kuukautena ja vastaava tuntiohjearvo 150 flg/m 3 yhtenä kuukautena. Tilanne typpidioksidipitoisuuksien osalta on Oulun keskustassa samankaltainen kuin muiden Suomen suurimpien kaupunkien keskustoissa. Oulun keskustassa mitatut hiilimonoksidipitoisuudet vuonna 1994 olivat keskimäärin edellisen vuoden tasolla, eikä ohjearvon ylityksiä havaittu. Korkein kahdeksan tunnin ohjearvoon (10 mg/m 3 ) verrattava pitoisuus oli

5 3 7,7 mg/m 3 Keskustassa on mitattu häkää vuoden 1988 alusta lähtien. Kahdeksantunnin ohjearvo on ylitetty vuosina 1988, 1989, 1991 ja Tuntiohjearvoa (30 mg/m 3 ) ei keskustan mittauspisteessä ole ylitetty. Korkein koko mittausjaksolla todettu tuntipitoisuus on ollut vuoden 1988 jouluj...uussa mitattu 27,1 mg/m 3. Vuonna 1994 korkein tuntikeskiarvo oli marraskuussa mitattu 12,2 mg/m 3. Ohjearvoluonnoksessa kahdeksan tunnin ohjearvoksi on esitetty 8 mg/m 3 ja tuntiohjearvoksi 20 mg/m 3 Parina viime vuonna mitattuihin alhaisempiin hiilimonoksidipitoisuuksiin on vaikuttanut laman aiheuttama liikennemäärien kasvun pysähtyminen, katalysaattoriautojen lisääntyminen sekä vähemmän päästöjä aiheuttavien bensiinilaatujen käyttöönotto. Hengitettäviä hiukkasia (PM lo ) on Oulussa mitattu vuoden 1991 alusta lähtien. Pitoisuudet ovat tällä jaksolla pysyneet keskimäärin samalla tasolla ja tuloksista näkyy selvä vuodenaikaisvaihtelu. Pitoisuudet ovat alhaisimmillaan sydäntalvella ja korkeimmillaan keväällä, jolloin katujen hiekoitushiekka vapautuu lumen ja jään alta. Oulussa ongelmaliisin aika ajoittuu maaliskuun loppupuolelta toukokuun alkuun. Huippupitoisuudet mitataan heti aamulla, jolloin käynnistyvä liikennne nostattaa yöllä kaduille laskeutuneen pölyn. Tällöin pölypitoisuudet voivat kuivissa ja tuulisissa oloissa kohota korkeiksi. Keskustassa ylitettiin keväällä edellisten vuosien lailla hengitettäville hiukkasille ohjearvoluonnoksessa esitetty vuorokausiohjearvo 70 )1g/m 3. Pyykösjärvellä pölypitoisuudet ovat selvästi keskustaa alhaisemmat ja pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on vähäisempää. Rikkilaskeuman määrä Oulussa on uvun alusta hitaasti laskenut. Vuonna 1982 koko Oulun alueen keskimääräinen rikkilaskeuma oli 1,0 g/m 2 /v ja vuonna 1994 se oli 0,34 g/m 2 /v. Keskimääräinen typpilaskeuman määrä Oulun kaupungin alueella on pysytellyt suurinpiirtein samalla tasolla vuonna 1982 alkaneella mittausjaksolla vaihdellen välillä mg/m 2 /v. Vuonna 1994 keskimääräinen typpilaskeuma oli 120 mg/m 2 /v. Sekä rikkiettä typpilaskeuman määrän osalta eri mittauspisteiden väliset erot olivat vuonna 1994 parin edellisen vuoden lailla vähäiset. Rikkidioksidipäästöjen aleneminen jatkui vuonna Viime vuosina aleneminen on johtunut pääasiassa Veitsiluoto Oy:n sekä Kemira Chemicals Oy:n päästöjen alenemisesta. Hiukkaspäästöt olivat sen sijaan paria edellisvuotta korkeammat. Tähän oli syynä Veitsiluoto Oy:n soodakattilan päästöjen kasvu. Syynä kasvuun on ollut suuresta tuotannosta johtunut puhdistuslaitteiden korkea kuormitus. Savukaasupesurin rakennetta on muutettu vappuseisokissa 1995 hiukkasten erotustehon parantamiseksi. Haisevien rikkiyhdisteiden, typen oksidien, hiilimonoksidin ja hiilivetyjen päästöt olivat keskimäärin edellisten vuosien tasolla. CFC-yhdisteiden päästöt loppuivat vuonna 1994.

6 4 MITTAUSTOIMINTA Ilmanlaadun automaattinen mittausverkosto käsittää keskusyksikön, sääaseman ja neljä mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Sääasema ja Nokelan asema (S02 + TRS) ovat sijainneet samoilla paikoilla vuodesta 1979 lähtien. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988 lähtien sekä typenoksideja ja leijumaa (PM lo ) vuoden 1991 alusta. Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla mittaukset alkoivat myös Kaupungin keskustassa mitataan typpidioksidi- (NO z), typpimonoksidi (NO), häkä- (CO) ja leijumapitoisuuksia (PM lo ), Nokelassa rikkidioksidia (S02) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS). Pyykösjärvellä mitattavat suureet ovat rikkidioksidi, typpidioksidi, typpimonoksidi, TRS ja leijuma (PM lo ) sekä Mustallasuolla rikkidioksidi. Sääasema sijaitsee Kauppatorin rannassa ympäristöviraston katolla. Laskeuman keruupisteitä on yhteensä kuusi, joista yksi keskustassa, neljä asuntoalueilla ja yksi Sanginjoella Loppulassa. Laskeumanäytteiden keruussa on noudatettu samankaltaista menettelyä kuin valtakunnallisessa "Ympäristön yhdennetty seuranta" -tutkimuksessa. Raportissa on esitetty laskeuman sulfaattirikki- (SOcS) ja nitraattityppimäärät (N0 3 -N). Mittausasema- ja laitetiedot sekä tulosten laadunvarmistus on esitetty tarkemmin liitteissä 8 ja7. Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi hoidetaan DILTA-ohjelmistokokonaisuudella. Laitevikojen vuoksi tulosten saatavuus Pyykösjärven NOx-mittausten osalta elokuussa oli vain 56 %. Muiden analysaattoreiden osalta tulosten saatavuus kuukausittain oli %. Keskimäärin koko vuonna tuloksia saatiin talteen analysaattoreiden osalta 93% (90-96%) ja säätietojen osalta 99%. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain mikäli tulosten saatavuus on vähintään 75% vertailujaksolta.raportissa on merkitty tähdellä (*) sellaisia lukuarvoja joita laskettaessa mittaustuloksia on ollut käytettävissä %. Ohjearvot on esitetty liitteessä 1. Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) on ilmoitettu vuoden 1992 raportista lähtien rikkidioksidiksi laskettuna. Aikaisemmissa raporteissa TRS on ilmoitettu rikkivedyksi laskettuna. Aikaisempien raporttien TRS-pitoisuudet on kerrottava luvulla 1,88, jotta arvot olisivat vertailukelpoisia tämän raportin tuloksiin.

7 KUVA 1. Mittausasemat ( ) ja laskeuman mittauspisteet ( ) Oulussa vuodesta 1991 alkaen (1 Kaukovainio, 2 Keskusta, 3 Pyykösjärvi, 4 Lahnatie, 5 Mustasuo, 6 Loppula)

8 6 SÄÄTIEDOT Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Lämpötila Taulukossa 1 ja kuvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla vuonna 1994 ja vuosina sekä pitkänajan keskiarvot vuosina Oulunsalon lentokentällä (Ilmatieteenlaitos). Vuoden 1994 keskilämpötila oli pitkäaikaiskeskiarvoa hieman lämpimämpi, mutta edellisvuoteen verrattuna hieman kylmempi. Keskimääräistä selvästi lämpimämpiä kuukausia kauppatorilla olivat huhti- ja joulukuu. Keskimääräistä kylmempiä olivat helmi- ja toukokuu. Kuvassa 3 on esitetty saman vuoden talvikuukausien (1-3 ja 10-12) lämpötilan keskiarvo vuosina Kauppatorilla. Vuoden 1994 talvikuukaudet olivat jonkinverran lähivuosia kylmempiä. TAULUKKO 1. Kuukauden keskilämpötilat v ja vv Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv Oulunsalon lentokentällä (0 C) Kuukausi Kauppatori Kauppatori Lentoasema tammikuu -10,1-109, -111, helmikuu -13,5-94, -104, maaliskuu -43, -42, -58, huhtikuu 3,5 1,6 0,5 toukokuu 5,5 8,0 7,5 kesäkuu 12,7 13,7 13,5 heinäkuu 16,9 16,7 16,0 elokuu 15,0 14,0 13,7 syyskuu 8,9 8,6 8,4 lokakuu 3,1 2,8 3,0 marraskuu -25, -35, -31, joulukuu -21, -74, -82, keskiarvo 2,8 2,5 2,0

9 KUVA 2. Kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla v ja vv sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv Oulunsalon lentoasemalla (0 C). 1m ~ 19~ 1~ 19M ~ 19~ 1~ 1~ 1~ 1~ 1~ KUVA 3. Talvikuukausien (1-3 ja 10-12) lämpötilan keskiarvo vv Kauppatorilla (0C).

10 8 Sadeaika Kuvassa 4 on esitetty sadeaika eli sateen kesto vuorokaudessa prosentteina ilmaistuna (24 h/vrk =100%). H..L..<.+.,,,.E.. %.. I Tam Hei Maa Huh HYi %..:.LB...,..,..J Tou Kes Hei EID % '~~H.:.,lj'J.~ Sw Lok Mar Jou KUVA 4. Sadeaika Oulun kauppatorilla vuonna Tuuli Kuvassa 5 esitetty keskimääräiset tuulensuunnat Oulun kauppatorilla vuonna Vallitsevat tuulensuunnat olivat koko vuotta tarkasteltaessa etelä ja kaakko. % _-+-_-1 Kuva 5. Tuuliruusu Oulussa vuonna 1994 (sektorin suunta osoittaa mistä tuulee).

11 9 RIKKIDIOKSIDI Vuosikeskiarvot Rikkidioksidin vuosikeskiarvo oli Nokelassa 41lg/mJ sekä Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla 3 llg/mj. Pitoisuudet ovat n. 9 % valtioneuvoston voimassa olevasta ohjearvosta (40 llg/mj). Ohjearvoehdotuksessa suorien kasvillisuusvaikutusten ehkäisemiseksi rikkidioksidin vuosiarvo tai talvikauden (loka-maaliskuu) keskiarvo ei saisi ylittää 20 llg/mj. Alueilla, joiden vuosittaisen tehoisan lämpösumman pitkän ajan keskiarvo on alle 1000 astepäivää arvo on enintään 151lg/mJ (Oulussa yli 1000). Kuvasa 6 on esitetty keskimääräiset rikkidioksidipitoisuudet mittauspisteissä eri tuulensuunnilla. Nokelassa pitoisuudet ovat korkeampia läsituulella, Pyykösjärvellä kaakkoistuulella ja Mustasuolla etelä- ja kaakkoistuulella. Nokela ~glm" Pyykösjärvl IJg/m~ Mustasuo "..--r 4 co --r o o--+_~ o-j--+-{c<!!c. KUVA 6. Keskimääräiset rikkidioksidipitoisuudet en tuulensuunnilla Oulussa vuonna Kuukausikeskiarvot Rikkidioksidin k-uukausikeskiarvot Nokelassa, Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla on esitetty liitteessä 2. Nokelassa kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 1-8 llg/mj, Pyykösjärvellä 1-7 llg/mj ja Mustallasuolla 1-10 Ilg/mJ. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin kaikissa mittauspisteissä helmikuussa. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvolle ei ole annettu ohjearvoa.

12 10 Vuorokausikeskiarvot Rikkidioksidin toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot kljukausittain on esitetty kuvassa 7 ja liitteessä 2. Ohjearvoon verrannolliset, toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 3-24 flg/m 3, Pyykösjärvellä 2-16 flg/m 3 ja Mustallasuolla 3-21 flg/m 3 Vuoden aineistosta lasketut 98 %:n arvot vaihtelivat eri asemilla välillä 15 20flg/m 3 Vuorokausiarvojen osuudet valtioneuvoston ohjearvosta (200 flg/m 3 ) on esitetty taulukossa 2. Ohjearvoehdotuksessa vuorokausiohjearvoksi on esitetty 80 flg/m 3 Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 3-35 flg/m 3, Pyykösjärvellä 3-18 flg/m 3 ja Mustallasuolla 4-24 flg/m 3. Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin Pyykösjärvellä ja Nokelassa maaliskuussa sekä Mustallasuolla helmikuussa. Ilg/m' o Korkein Toiseksi korkein: omuslasuo a Pyykösjårvi ~Nokela o ] 1,.~, II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 7. Rikkidioksidin korkeimmat sekä ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v

13 11 TAULUKKO 2. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon (200 j.1g/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (ug/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta (%) kuukausittain Oulussa v kuukausi Nokela Pyykösjärvi Mustasuo pito % pito % pito % tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu %:n arvo Tuntikeskiarvot Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (99 %:n arvot) sekä korkeimmat tuntiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 8 ja liitteessä 2. Ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä j.1g/m 3, Pyykösjärvellä 7-25 j.1g/m 3 ja Mustallasuolla 7-38 j.1g/m 3 Tuntiarvojen osuudet ohjearvosta (500 j.1g/m 3 ) on esitetty taulukossa 3. Ohjearvoehdotuksessa ohjearvoksi on esitetty 250 j.1g/m 3 Korkein tuntikeskiarvo mitattiin Nokelassa ja Pyykösjärvellä maaliskuussa (235 j.1g/m 3 ja 57 j.1g/m 3 ) sekä Mustallasuolla helmikuussa (55j.1g/m 3 ).

14 Rikkidioksidin korkeimmat tuntipitoisuudet sekä ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain Oulussa v KUVA 8. TAULUKKO 3. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon (500 j1.g/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (p.g/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta kuukausittain Oulussa v kuukausi Nokela Pyykösjärvi Mustasuo pito % pito % pito % tammikuu helmikllu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu

15 13 Yhteenveto rikkidioksidituloksista Oulussa vuonna 1994 mitatut rikkidioksidipitoisuudet olivat parin aikaisemman vuoden tapaan alhaisia. Vuoden alkupuoliskolla pitoisuudet olivat hieman edellisvuosien vastaavia aikoja korkeammat johtuen kylmästä sääjaksosta. Kesästä vuoden loppuun pitoisuudet olivat vuorostaan paria edellisvuotta pienempiä. Erot eri mittauspisteiden välillä ovat tänäpäivänä vähäiset. Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat hieman Nokelaa ja Mustasuota alhaisemmat. Nokelassa puolestaan korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet olivat jonkinverran muita pisteitä korkeammat. Korkeimmillaan vuorokausiohjearvoon verrannollinen PitOISUUS oli 12 % ohjearvosta (Nokela maaliskuu) ja tuntiohjearvoon verrannollinen pitoisuus 18 % ohjearvosta (Nokela maaliskuu). Uusiin ohjearvoehdotuksiin verrattuna vastaavat pitoisuudet olivat 30 % ja 36 %. Vuodesta 1979 lähtien mitatun rikkidioksidin pitoisuudet laskivat jyrkemmin 1990-luvun taitteeseen asti, minkä jälkeen lasku on tasaantunut. Kehitys on ollut pääosin samanlainen koko maassa. Pääsyitä myönteiseen kehitykseen ovat olleet energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Aivan viimevuosina pitoisuuksia ovat laskeneet myös lämpimät talvet, jolloin lämmitysenergian tarve on vähäisempää. Kuvassa 9 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosina /iglm 40, """''---:::\ :>-Mustasuo --0- Pyykösjärvi -Nokela --0- Väliyainio 20 I---~-~: L::---~S~im!!:s~s!..-i_f t "'.<;::;7l--~~;... =:2"' O-f--l---t--t---t t---t t---t t---i KUVA 9. Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosina

16 14 HAISEVAT RIKKIYHDISTEET Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) on ilmoitettu rikkidioksidiksi laskettuna vuoden 1992 raportista lähtien. Aikaisemmissa raporteissa TRS on ilmoitettu rikkivedyksi laskettuna. Näiden raporttien TRS-pitoisuudet on kerrottava luvulla 1,88, jotta arvot olisivat vertailukelpoisia. Kuukausikeskiarvot Haisevien rikkkiyhdisteiden kuukausikeskiarvot Nokelassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 3. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat Nokelassa välillä 0-2 f.1.gjm 3 ja Pyykösjärvellä välillä 0-1 f.1.gjm 3 Korkein kuukausiarvo mitattiin Nokelassa helmija toukokuussa. Vuorokausikeskiarvot Haisevien rikkiyhdisteiden toiseksi korkeimmmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 10 ja liitteessä 3. Toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 1-9 f.1.gjm 3 ja Pyykösjärvellä 1-3 f.1.gjm 3 Korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 2-18 f.1.gjm 3 ja Pyykösjärvellä 1-7 f.1.gjm 3 Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin Nokelassa maaliskuussa ja Pyykösjärvellä lokakuussa. Kuvassa 11 on esitetty niiden vuorokausien lukumäärät, jolloin haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausikeskiarvot ovat olleet 3 f.1.gjm 3 tai enemmän. Näitä ns. hajupäiviä oli vuonna 1994 Nokelassa 49 kpl ja Pyykösjärvellä 14 kpl.

17 15 /.191m' o Korkein Toiseksi korkein: UI Pyykösjärvi mnokela o II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 10. Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet Oulussa v kpl j.1 1 ~;. ~, IID Pyykösjärvi II'iINokela o II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 11. Niiden vuorokausien määrä kuukausittain, jolloin haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuus on ollut 3 flg/m 3 tai enemmän Oulussa v.1994.

18 16 Tuntikeskiarvot Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat tuntipitoisuudet ja 99 %:n PItOIsuudet Nokelassa ja Pyykösjärvellä kuukausittain on esitetty kuvassa 12 ja liitteessä 3. Korkein tuntikeskiarvo Nokelassa oli 781lg/m3 ja se mitattiin maaliskuussa. Vastaava arvo Pyykösjärvellä oli 561lg/m3 ja se mitattiin lokakuussa. Yli 50 llg/m3 pitoisuuksia mitattiin Nokelassa 10 kertaa ja Pyykösjärvellä kerran. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen jakautuminen tuulensuunnittain on esitetty kuvassa 13. Nokelassa kohonneita pitoisuuksia esiintyi länsiluoteistuulilla ja Pyykösjärvellä kaakkois- ja etelätuulilja. BO Ilglm' o Korkein 99 %:n arvot: 1ID Pyykösjärvi IlINokela II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 12. Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat tuntipitoisuudet sekä 99 %:n pitoisuudet 1:uukausittain Oulussa v

19 17 ~g/rri' uglm o 0_ ::; Nokela : PyykOsj. KUVA 13. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen jakautuminen tuulensuunnittain Oulussa v Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Nokelassa alenivat syksyllä 1988 Veitsiluoto Oy:n sellutehtaan saneerauksen jälkeen noin puoleen aikaisemmasta. Pitoisuustaso on tämän jälkeen pysytellyt keskimäärin saman suuruisena. Vuosina 1994 ja 1993 pitoisuudet olivat kuitenkin hieman edellisvuosia alhaisempia. Vallitsevista tuulensuunnista johtuen hajuhaittaa esiintyi keskusta-alueella selvästi enemmän tammikuu-kesäkuu välisenä aikana kuin loppuvuonna. Pyykösjärvellä on mitattu haisevia rikkiyhdisteitä vuoden 1991 alusta lähtien. Pitoisuuksissa voidaan tällä mittausjaksolla havaita lievä kohoaminen. Lyhytaikaispitoisuudet Pyykösjärvellä vuonna 1994 olivat noin 50 % Nokelassa mitattuja alhaisempia. Tuloksista voidaan havaita myös Kemira Chemicals Oy:n vaikutus Haiseville rikkiyhdisteilie ei ole voimassa olevaa ohjearvoa. Ohjearvoluonnoksessa vuorokausiohjearvoksi on esitetty 20 fl.g/m 3, jonka yksi ylitys sallittaisiin kuukaudessa. Korkeimmillaan Nokelan mittauspisteessä ohjearvoehdotukseen verrannollinen vuorokausikeskiarvo vuonna 1994 oli 9 fl.g/m 3 (vuonna fl.g/m 3 ) ja Pyykösjärvellä vastaava pitoisuus oli 3 fl.g/m 3 Kuvassa 14 on esitetty TRS:n lyhytaikais- ja vuorokausipitoisuuksien kehitys Nokelassa vuosina , sekä lyhytaikaispitoisuuksien kehitys Pyykösjärvellä vuosina

20 60 pgl m, 18 Haisevien rikkiyhditeiden vuorokausikeskiarvojen kehitys vuosina Nokelassa 1_ 2. korkein korkein II J M ~?~' ~' ~~~~.\.~~ o B3 B4 B P 500 glm' Haisevien rikkiyhdisteiden Iyhytaikaispitoisuuksien kehitys vuosina Nokelassa 400 I~maxluntl I 1-99%:0 arvot! o 80 ~r l' t/ 81 o. ~ 82 B3 B ,.. "'J -- ~ ~ ~~. ~~~~~~~ '1 1.R~Br pg!m' 100., Haisevien rikkiyhdisteiden Iyhytaikaispitoisuuksien kehitys vuosina Pyykösjärvellä --0- karkein tuntiarvo %:n arvo 50 -I------'========:::! \ ~';;- o.l;;~~~c::;:::b:b+::::;:::::~d~~:::::~~c:i Kuva 14. Haisevien rikiyhdisteiden kehitys.

21 19 TYPEN OKSIDIT Päästöissä typen oksidit ovat paaaslassa typpimonoksidina (NO), joka ulkoilmassa hapettuu mm. otsonin kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi (NOz). Otsonin kuluminen loppuun rajoittaa reaktiota. Näin ollen lähellä päästölähdettä NO-pitoisuus voi olla NOz-pitosuuteen nähden paljon korkeampi. Etäällä päästölähteestä tilanne voi olla päinvastainen, koska valtaosa monoksidista on ehtinyt hapettua dioksidiksi (kuva 15). Keväällä ja kesällä olosuhteet NO:n hapettumiselle typpidioksidiksi ovat suotuisammat.toisaalta ilmansaasteiden sekoittumisolosuhteet ovat paremmat eivätkä pitoisuudet kohoa yhtä korkeiksi l"lin talvella tyyninä pakkaspäivinä. J1g!m' 90 r :~ _, BO ~ Pyykösjärvi N Pyykösjärvi NO -0- Keskusta N02 Keskusta NO.~ o t::::=:=1~==t:::::::f=~ _+ + t _--+- I kellonaika KUVA 15. Typenoksidien vuorokausivaihtelu keskustassa ja Pyykösjärvellä.

22 20 TYPPIMONOKSIDI Typpimonoksidin vuosikeskiarvo oli keskustassa 55 J-lg/m 3 ja Pyykösjärvellä 9 J-lg/m 3 Typpimonoksidin kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä J-lg/m 3 ja Pyykösjärvellä 2-8 J-lg/m 3 Toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä J-lg/m 3 ja Pyykösjärvellä J-lg/m 3 Korkeimmat vuorokausikeskiarvot vaihtelivat vastaavasti välillä J-lg/m 3 ja 4-54 J-lg/m 3 Kuukausittaiset 99 %:n tuntiarvot vaihtelivat keskustassa välillä J-lg/m 3 ja Pyyköjärvellä J-lg/m 3 Korkeimmat tuntikeskiarvot vaihtelivat vastaavasti välillä J-lg/m 3 ja J-lg/m 3 Typpimonoksidille ei ole annettu ohjearvoa. TYPPIDIOKSIDI Vuosikeskiarvot Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli keskustassa 40 J-lg/m 3 ja Pyykösjärvellä 15 J-lg/m 3 Kuvassa 16 on esitetty typpidioksidin keskimääräiset pitoisuudet en tuulensuunnilla vunna ~glm' Keskusta PyykösJärvi e-----r._ o O-j--H , Kuva 16. Typpidioksidin keskimääräiset pitoisuudet en tuulensuunnilla.

23 21 Kuukausikeskiarvot Typpidioksidin kuukausikeskiarvot keskustassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 4. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä Jig/m 3 ja Pyykösjärvellä 7-28 Jig/m 3 Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin keskustassa ja Pyykösjärvellä helmikuussa. Vuorokausikeskiarvot Typpidioksidin toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 17 ja liitteessä 4. Ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä Jig/m 3 ja Pyykösjärvellä Jig/m 3 Vuoden aineistosta laskettu 98 %:n arvo oli keskustassa 87 Jig/m 3 ja Pyykösjärvellä 47 Jig/m 3. Vuorokausiarvojen osuudet ohjearvosta (150 Jig/m 3 ) on esitetty taulukossa 4. Ehdotus typpidioksidin uudeksi vuorokausiohjearvoksi on 70 Jig/m 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä Jig/m 3 ja Pyykösjärvellä Jig/m 3 Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin keskustassa ja Pyykösjärvellä helmikuussa. f./g/m' o korkein 2. korkein!iijkeskusla!!l Pyykösjärvi BO II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 17. Typpidioksidin korkeimmat sekä ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v

24 22 TAULUKKO 4. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon (150 f-lg/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (flg/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta (%) kuukausittain Oulussa v lnmkausi Keskusta Pyykösjärvi pit. % pit. % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu %:n arvo Tuntikeskiarvot Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (99 %:n arvot) sekä korkeimmat tuntiarvot on esitetty kuvassa 18 ja liitteessä 4. Ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä f-lg/m 3 ja Pyykösjärvellä f-lg/m 3 Tuntiarvojen osuudet ohjearvosta 300 f-lg/m 3 (ohjearvoehdotus 150 f-lg/m 3 ) on esitetty taulukossa 5. Korkeimmat tuntipitoisuudet mitattiin joulukuussa. Keskustassa arvo oli 226 f-lg/m 3 ja Pyykösjärvellä 136f-lg/m 3 Typpidioksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu vuonna 1994 arkipäivisin ja viikonloppuisin on esitetty kuvassa 19. Keskustassa typpidioksidipitoisuudet alkavat nousta kello 6-7 jälkeen aamulla työmatkaliikenteeen vilkastuessa. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin kello Viikonloppuisin on havaitaan pitoisuuksien kasvavan vähitellen puoleenpäivään asti, minkä jälkeen ne lievästi laskevat. Pitoisuudet alkavat kohota jälleen noin kello 20 ja ne pysyttelevät korkeampina aamuyölle asti.

25 23 Pyykösjärvellä pitoisuudet ovat noin kolmasosa keskustan pitoisuuksista ja siellä vuorokausivaihtelu on myös hieman vähäisempää. 1'9/m' o korkein 99 %;n arvo lidkeskusta ls3 Pyykösjärvi o t1 II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 18. Typpidioksidin korkeimmat tuntipitoisuudet sekä ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain Oulussa v TAULUKKO 5. Typpidioksidin tuntiohjearvoon (300 f.-lg/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (j.-lg/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta kuukausittain Oulussa v kuukausi Keskusta Pyykösjärvi pit. % pit. % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu

26 24 /ig/m' 60, ==""------~ arkilpyykösjårvi -b-viikllpyykösjärvi --arki/keskusta --0- viikl/keskusla o -l < t--.; < ~-_ > ~-_+ 1 o B 9 10 " kellonaika KUVA 19. Typpidioksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18- perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18- sunnuntai klo 18) Oulussa v Yhteenveto tvpen oksidipitoisuuksista Liikenteen osuus typen oksidien päästöistä Oulussa on alle puolet kokonaismäärästä. Valtaosa mitatuista pitoisuuksista on kuitenkin peräisin liikenteestä, mikä johtuu liikenteen päästöjen matalasta purkautumiskorkeudesta. Typpidioksidipitoisuudet keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuonna 1994 olivat keskimäärin samalla tasolla kuin edellisinä vuosina. Typen oksideja on mitattu keskustassa ja Pyykösjärvellä vuoden 1991 alusta lähtien. Korkeimmillaan pitoisuudet vuonna 1994 olivat keskustassa 61 % ja Pyykösjärvellä 36 % voimassa olevasta ohjearvosta. Uuden ohjearvoehdotuksen mukainen vuorokausiohjearvo 70 flg/m 3 ylittyi keskustassa kolmena 1:uukautena ja vastaava tuntiohjearvo 150 flg/m 3 yhtenä k-uukautena. Tilanne typpidioksidipitoisuuksien osalta on Oulun keskustassa samankaltainen kuin muiden Suomen suurimpien kaupunkien keskustoissa. Kuvasa 20 on esitetty typpidioksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvot keskustassa ja Pyykösjärvellä vuosina

27 25 prim' Pyykösjärvi N02 kuukausi ka Pyykösjärvi N02 vuosi ka -0-Keskusta N02 kuukausi ka Keskusta N02 vuosi ka Kuva 20. Typpidioksidin kuukausi- Ja vuosikeskiarvot keskustassa ja Pyykösjärvellä vuosina

28 26 HIILIMONOKSIDI ELI HÄKÄ Hiilimonoksidin vuosikeskiarvo oli 1,1 mg/m 3. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 0,8-1,7 mg/m 3 Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin helmikuussa ja alhaisin heinä- ja elokuussa. Kuukausikeskiarvot on esitetty liitteessä 5. Kahdeksan tunnin arvot Hiilimonoksidin korkein kahdeksan tunnin liukuva keskiarvo kuukausittain on esitetty kuvassa 21 ja liitteessä 5. Korkein kahdeksan tunnin keskiarvo mitattiin helmikuussa. Ohjearvoa 10 mg/m 3 ei ylitetty. Esitys uudeksi ohjearvoksi on 8 mg/m 3. mg/m o ~ A, j "1 ".., 1 '. 1 n,, W", " ~. F"'! f;. " ~.c 1," :.j.. ": ""', f" t:"j d :r, " P'..... flj f",..,, '" '1, :J 1", ~ ;~~:i... '-.., II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 21. Hiilimonoksidipitoisuuden korkeimmat kahdeksan tunnin liukuvat keskiarvot kuukausittain Oulun keskustassa v '"" '".',. "" ~i. Tuntikeskiarvot Hiilimonoksidin korkeimmat tuntikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 22 ja liittessä 5. Korkein yksittäinen tuntipitoisuus oli 12,2 mg/m 3 ja se marraskuussa. Tuntiohjearvo hiilimonoksidilie on 30 ohjearvoehdotus 20 mg/m 3 mitattiin mg/m 3,

29 27 Kuvassa 23 on esitetty häkäpitoisuuden vuorokausivaihtelu arkipäivisin ja viikonloppuisin vuonna Arkipäivisin häkäpitoisuudet alkavat nousta kello 6-7 jälkeen aamulla työmatkaliikenteen seurauksena. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin kello Viikonloppuisin huippupitoisuudet mitataan keskipäivällä, ja korkeampia pitoisuuksia mitataan aamuyölle saakka B o r~ r1 r H.1 i'-'> ~.~ '? [!l'ii r1 r ~ 1 ~l, " w " ;'! n ~. k i r" F1, ~ ~ -1 ~.',. [ii1) Fo ~': J '"' II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII W.. r;'l KUVA 22. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntikeskiarvot kuukausittain Oulun keskustassa v pg/m' 2.5, ,,, , 2 1,5 --arki -0- viikonloppu -~_./ \"" 0,5 O+--t I-+--t t-+---l l t---l--+---< o keilonaika KUVA 23. Hiilimonoksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18- perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18 sunnuntai klo 18) Oulun keskustassa v

30 28 Yhteenveto hiilimonoksidipitoisuuksista Hiilimonoksidin mittaustulokset kuvastavat varsin hyvin liikenteen päästöjen vaikutusta ilmanlaatuun ja liikenteen aiheuttama pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on erittäin selvä. Vuonna 1994 mitatut pitoisuudet olivat keskimäärin edellisen vuoden tasolla, eikä ohjearvon ylityksiä havaittu. Korkein kahdeksan tunnin ohjearvoon (10 mg/m 3 ) verrattava pitoisuus oli 7,7 mg/m 3 Keskustassa on mitattu häkää vuoden 1988 alusta lähtien. Kahdeksantunnin ohjearvo on ylitetty vuosina 1988, 1989, 1991 ja Tuntiohjearvoa (30 mg/m 3 ) ei keskustan mittauspisteessä ole ylitetty. Korkein koko mittausjaksolla todettu tuntipitoisuus on ollut vuoden 1988 joulukuussa mitattu 27,1 mg/m 3. Vuonna 1994 korkein tuntikeskiarvo oli 12,2 mg/m 3 ja se mitattiin marraskuussa. Ohjearvoluonnoksessa kahdeksan tunnin ohjearvksi on esitetty 8 mg/m 3 ja tuntiohjearvoksi 20 mg/m 3 Parina viimevuonna mitattuihin alhaisempiin hiilimonoksidipitoisuuksiin on vaikuttanut laman aiheuttama liikennemäärien kasvun pysähtyminen, katalysaattoriautojen lisääntyminen sekä vähemmän päästöjä aiheuttavien bensiinilaatujen käyttöönotto. Kuvassa 24 on esitetty hiilimonoksidin vuosija kuukausikeskiarvot vuosina rrglfti3 2,5., ;------i1----CQ-----o:r---I-\ ,5 -/---I\-f-ö--te=-----tf-it-=----\- ---N-te /t f1~i_--ir --...:u.+---{)r----(\_}lo(l'--q=-_4_----'hc\l kuukausi ka 0, f Vl.JOOi ka O;----f ! i Kuva 24. Hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvot vuosina

31 29 LEUUVAPÖLY Keskustassa liikenteellä on huomattava vaikutus leijuvan pölyn pitoisuuksiin. Suurin osa pölystä on liikenteen ja tuulen kadulta nostattamaa tiepölyä. Leijuva pöly sisältää lisäksi autojen pakokaasujen, energiantutannon ja teollisuuden päästöjen sisältämiä hiukkasia. OngelmalIisin ajankohta pölyn suhteen on keväällä, kun katujen hiekoitushiekka on vapautunut lumen ja jään alta. Kokonaisleijumapitoisuus (TSP) kuvaa halkaisijaltaan noin alle 40,um:n hiukkasten pitoisuutta ja se kllvastaa lähinnä pölyn viihtyisyyshaittaa. Kokonaisleijumalle vuosiohjearvo on 60,ug/m 3 ja vuorokausiohjearvo 150,ug/m 3 Terveyden kannalta merkityksellisempi on hengitettävien hiukkasten (PM IO ) pitoisuus. Hengitettävät hiukkaset ovat aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10,um, ja ne pääsevät tunkeutumaan hengitysteihin ja osa myös keuhkoihin asti. Hengitettäville hiukkasille ei ole toistaiseksi ohjearvoa. Ilmanlaadun ohjearvotyöryhmä on kuitenkin esittänyt ohjearvoa myös näille hiukkasille (vuorokausiohjearvoehdotus 70,ug/m 3 ). HENGITETTÄVÄT HIUKKASET Vuosikeskiarvot Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo keskustassa oli 23,ug/m 3 ja Pyykösjärvellä 13,ug/m 3 ~glm' Keskusta Pyykösjärvl :;-- - -j t KUVA 25. Hengitettävien hiukkasten keskimääräiset pitoisuudet tuulensuunnittain Oulussa v

32 30 Kuukausikeskiarvot Hengitettävien hiukkasten kuukausikeskiarvot keskustassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 6. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä fj-g/m 3 ja Pyykösjärvellä fj-g/m 3 Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin keskustassa ja Pyykösjärvellä huhtikuussa. Vuorokausikeskiarvot Hengitettävien hiukkasten korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 26 ja liitteessä 6. XI XII KUVA 26. Hengitettävien hiukkasten toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v Toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä fj-g/m 3 ja Pyykösjärvellä fj-g/m 3 Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat keskustassa välillä fj-g/m 3 ja Pyykösjärvellä fj-g/m 3. Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin keskustassa ja Pyykösjärvellä huhtikuussa.

33 31 Tuntipitoisuudet Hengitettävien hiukkasten 99 %:n tuntiarvot ja korkeimmat tuntipitoisuudet J...uukausittain on esitetty kuvassa 27 ja liitteessä 6. Korkeinmmat tuntiarvot mitattiin huhtikuussa (keskusta 610 flg/m 3 ja Pyykösjärvi 196 flg/m 3 ). Hengitettävien hiukkasten vuorokausijakauma arkipäivisin ja viikonloppuisin vuonna 1994 on esitetty kuvassa 30. pg/m Dkorkein 99 %:n arvo m keskusta mpyykösjärvi o "' II IV V V, VII VIII,x x x, XII KUVA 27. Hengitettävien hiukkasten korkeimmat tuntikeskiarvot sekä 99%:n arvot kuukausittain Oulussa v l91m~ D B B kellonaika KUVA 28. Hengitettävien hiukkasten vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18- perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18- sunnuntai klo 18) Oulussa v

34 32 Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista OngelmalIisin ajankohta pölyn suhteen kaupungeissa on kevät, jolloin katujen hiekoitushiekka vapautuu lumen ja jään alta. Oulussa tämä aika ajoittuu maaliskuun loppupuolelta toukokuun alkuun. Huippupitoisuudet mitataan heti aamulla, jolloin käynnistyvä liikenne nostattaa yöllä kaduille laskeutuneen pölyn. Tällöin hengitettävien hiukkasten pitoisuudet voivat k-uivissa ja tuulisissa oloissa kohota korkeiksi. Keskustassa hengitettävien hiukkasten vuorokausijakaumasta näkyy hyvin liikenteen vaikutus. Pyykösjärvellä pölypitoisuudet ovat selvästi keskustaa alhaisemmat ja pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on vähäisempää. Pienhiukkasia on Oulussa mitattu vuoden 1991 alusta lähtien. Pitoisuudet ovat tällä jaksolla pysyneet keskimäärin samalla tasolla ja tuloksista näkyy selvä vuodenaikaisvaihtelu. Pitoisuudet ovat alhaisimmiliaan sydäntalvella ja korkeimmillaan huhtikuussa. Keskustassa ylitettiin keväällä edellisten vuosien lailla hengitettäville hiukkasille ohjearvoluonnoksessa esitetty vuorokausiohjearvo 70 jj.g/m 3 Kuvassa 29 on esitetty hengitettävien hiukkasten vuosi- ja kuukausikeskiarvot vuosina kcskusla kk kcsh."usta v - - Pyykösjrvi v 0 Pyykösjärvi kk A... \/\f\ \. ~.. \A.. ~.\r ~. 'V" '.. " 1..., '0""", ".. : " I, ei, '0 ' ~. ~ I " I, " '...,.."..'... D,...,".. '". ""... o Kuva 29. Hengitettävien hiukkasten vuosi- ja kuukausikeskiarvot vuosina

35 33 IASKEUMA Rikkilaskeuma (sulfaattirikki S04-S) eri mittauspisteissä Oulussa vuonna 1994 vaihteli välillä 0,29-0,41 g/m 2 /v. Edelliseen vuoteen verrattuna rikkilaskeuma oli hieman pienempi. Koko Oulun alueen keskiarvo oli 0,34g/m 2 /v ja se alitti maa- ja metsätalousalueille sekä luonnonsuojelun kannalta merkitykseiiisille alueille tarkoitetun pitkänajan tavoitearvon 0,5 g/m 2 /v. Ohjearvoluonnoksessa tavoitearvoksi on esitetty 0,3 g/m 2 /v, johon pyrittäisiin kansainvälisin ja kansaliisin keinoin. Taustapitoisuudet Oulun seudulla ovat noin 0,2-0,4 g/m 2 /v. Rikkilaskeuman määrässä voidaan mittausjaksolla vuodesta 1981 lähtien havaita samanlainen myönteinen kehitys kuin rikkidioksidipitoisuuksissa. Pyykösjärvellä rikkilaskeuma on vuoteen 1991 asti ollut selvästi muita mittauspisteitä suurempi. Vuodesta 1992 lähtien Pyykösjärven rikkilaskeuma on ollut samalla tasolla muiden mittauspisteiden kanssa. Rikkilaskeuman kehitys on esitetty kuvassa 30. Keskimääräinen typpilaskeuman (nitraattityppi NOrN) määrä Oulun kaupungin alueella on pysytellyt suurinpiirtein samalla tasolla vuonna 1982 alkaneella mittausjaksolla vaihdellen välillä mg/m 2 /v. Vuonna 1994 koko Oulun alueen keskimääräinen typpilaskeuma oli 120 mg/m 2 /v (vaihteluväli eri mittauspisteissä mg/m 2 /v). Taustapitoisuudet Pohjois-Suomessa ovat noin mg/m 2 /v. Typpilaskeuman kehitys on esitetty kuvassa 31.

36 34 mg/m'lv 2000-, , l:-loppula - Kaukovainio 6-" Keskusta Pyykösjärvi --Lahnalie..... Mustasuo 800 d o-l---l ~ KUVA 30. Rikkilaskeuman (S04-S) kehitys Oulussa vv mg/m'lv : ,- ~ ~ '...~ ~., ~, x loppula --Kaukovainio & Keskusta "--.. '.' --Pyykösjärvi -Lahnatie..... Mustasuo '. O+---t ,f----t t ,---t t----! KUVA3l. Typpilaskeuman (N03-N) kehitys Oulussa vv

37 35 PÄÄSTÖT Oulun ilmaa kuormittavat teollisuus, energiantuotanto ja liikenne. Teollisuuden ja energiantuotannon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet, typen oksidit ja hiukkaset. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, häkä, hiukkaset ja hiilivedyt. Taulukossa 6 on esitetty yhteenveto ilman epäpuhtauksien päästöistä Oulussa vuonna 1994 ja kuvassa 32 rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspäästäjen kehitys sekä jakautuminen eri päästälähteiden kesken. Rikkidioksidipäästät olivat 3301 tonnia, ja haisevien rikkiyhdisteiden päästöt 144 tonnia (S). Kokonaisrikkipäästät rikkidioksidiksi laskettuna olivat 3572 tonnia. Rikkidioksidipäästöissä voidaan havaita myönteisen kehityksen jatkuvan. Haisevien rikkiyhdisteiden päästöt ovat pysytelleet viime vuodet keskimäärin saman suuruisina. Rikkidioksidipäästöistä 93 % oli peräisin pistelähteistä. Suurimmat yksittäiset päästölähteet olivat Toppilan turvevoimalaitos (1540 tonnia), Kemira Chemicals Oy (508 tonnia) sekä Veitsiluoto Oy (634 tonnia). Haisevista rikkiyhdisteistä 94 % oli peräisin Veitsiluoto Oy:n tehtailta. TAULUKKO 6. Ilman epäpuhtauspäästöt Oulussa v (tonnia vuodessa). päästä pinta- piste- liikenne yhteensä lähteet lähteet hiukkaset rikkidioksidi haisevat rikkiyhdisteet (S:nä) typenoksidit (N02:na) hiilimonoksidi hiilivedyt

38 36 Typen oksidien päästöistä liikenteen osuus oli 42 % eli 1737 tonnia (NOz:na) ja pistelähteiden osuus 56 % eli 2306 tonnia (NOz:na). Suurimmat pistemäiset päästölähteet olivat Toppilan turvevoimala (1018 tonnia NOz:na), Veitsiluoto Oy (767 tonnia NOz:na) sekä Kemira Chemicals Oy (391 tonnia NOz:na). Oulun alueen typenoksidipäästöt ovat pysytelleet viime vuodet keskimäärin samansuuruisina. Hiukkaspäästöistä pistelähteiden osuus oli 78%. Suurimmat pistemäiset päästölähteet olivat Veitsiluoto Oy (325 tonnia) sekä Toppilan turvevoimalaitos (316 tonnia). Liikenteen hiukkaspäästöt olivat 165 tonnia (suoraan pakokaasuista peräisin olevat hiukkaset). Viimevuoteen verrattuna hiukkaspäästöissä näkyy selvä kohoaminen. Tämä johtui Veitsiluoto Oy:n soodakattilan päästöjen kohoamisesta yli kaksinkertaiseksi edelliseen vuoteen verrattuna. Syynä päästöjen kasvuun on ollut suuresta tuotannosta johtunut puhdistuslaitteiden korkea kuormitus. Savukaasupesurin rakennetta on muutettu vappuseisokissa 1995 hiukkasten erotustehon parantamiseksi. Hiilimonoksidipäästöt ovat pääasiassa peräisin liikenteestä. Päästöt ovat suurimmat katuosuuksilla, joilla ajoneuvomäärä on korkea ja ajonopeus alhainen. Tässä esitettävät tieliikenteen pakokaasupäästöt perustuvat VTT:n tie-, geo- ja liikennelaboratorion laskelmiin. Liikenteen osuus hiilivetypäästöistä on myös merkittävä. Noin 80 % kaikista orgaanisista liuottimista oli peräisin liikenteestä. Uusia ilmoitusvelvollisia laitoksia ovat suuret kemikaalivarastot, joita Oulussa on kuusi. Niiden osuus hiilivetypäästöistä oli 11 %. Orion-yhtymä Oy:n osuus oli noin 8 %. CFC-yhdisteiden päästöt Oulussa loppuivat vuoden 1994 aikana kahden ilmoitusvelvollisen laitoksen lopetettua valtineuvoston päätöksen mukaisesti näiden aineiden käytön.

39 37 Vv !3V Ii! UIKENNE 2 % L~---'=.==:.:J IIllPINTALÄHTEET 2 % mmuut PISTELÄHTEET YHT. 15 % -----rnj i OKEMIAACHEMICALSOY 15% IIDVEITSILUOTO OY+FORCHEM OY 19 %.TURVEVOIMALAITOS 47 % ' Vv E1V lill UIKENNE 42 % D PINTALÄHTEET 2 % III MUUT PISTELÄHTEET YHT.3 % o KEMIAA CHEMICALS OY 9 % IIDVEITSILUOTO OY+FORCHEM OY.TURVEVOIMALAITOS 25 % '994 t/v HIUKKAS-päästöt El V lill UIKENNE 17 % mpintalähteet 6% % = v.1994 III MUUT PISTELÄHTEET YHT. 3 % EI PAROC OY 8 % KEMIAA CHEMICALS OY 3 % IIDVEITSILUOTO OY+FORCHEM OY 32 %.TURVEVOIMALATOS 32 % Kuva 32. SOz-, NOz- ja hiukkaspäästöjen kehitys.

40 - 38 LIITE 1. Ilmanlaadun ohjearvot. N:0537 Valtioneuvoston päätös ilman laatua koskevista ohjeista Annettu Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 1984 Valtioneuvosto on 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojelulain (67/82) 9 :n nojalla ympäristöministeriön esittelystä päättänyt: 1 Ohjearvot Ilman pilaantumisen ehkäisemisessä on ohjeena, että rikkidioksidin, hiukkasten, typpidioksidin ja hiilimonoksidin keskimääräinen pitoisuus ulkoilmassa on 2,3 ja 4 momentissa mainituin poikkeuksin enintään seuraava: enimmäisaine aika pitoisuus rikkidioksidi (SOz) vuosi 40 ug/m 3 vuorokausi 200 uglm 3 tunti 500 uglm 3 hiukkaset vuosi 60 ug/m J (kokonaisieijuma) vuorokausi 150 uglm 3 typpidioksidi (NOz) vuorokausi 150 uglm 3 tunti 300 uglm 3 hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 10 mg/m 3 tunti 30 mg/m 3 Ilman rikkipitoisuuden vuorokausikeskiarvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa ylittää 1 momentin taulukossa annetun vuorokausikeskiarvon, kuitenkin niin, että korkeintaan kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvosta on yhden vuoden pituisen jakson kuluessa suurempia kuin taulukon arvo. Ilman rikkidioksidipiloisuuden tuntikeskiarvosta voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa olla suurempi kuin taulukon tuntikeskiarvo. Ilman hiukkaspitoisuuden vuorokausikeskiarvosta voi kolme prosenttia 60 vuorokauden pituisen jakson kuluessa ylittää 1 momentin taulukossa annetun vuorokausikeskiarvon, kuitenkin niin, että korkeintaan kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvosta yhden vuoden pituisen jakson kuluessa on suurempia kuin taulukon arvo. Ilman typpidioksidipitoisuuden vuorokausi keskiarvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa ylittää 1 momenlin taulukossa annetun vuorokausikeskiarvon, kuitenkin niin, että korkeintaan kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvosta on yhden vuoden pituisen jakson kuluessa suurempia kuin taulukon arvo. Ilman typpidioksidipitoisuuden tuntikeskiarvosta voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa olla suurempi kuin taulukon tunlikeskiarvo. 2 Alueellinen ohjearvo Ilman pilaantumisen ehkäisemisessä on pyrittävä siihen, että ilman rikkidioksidipitoisuus ei laajoilla maa- ja metsätalousalueilla tai luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla ylitä 25 ug/m J vuosikeskiarvona. 3 Pitkän ajan tavoile Ilmansuojelun yleisessä kehittämisessä on pitkän ajan tavoitteena saavuttaa kansaliisin ja kansainvälisin toimin se, että ilmasta maahan ja vesiin laskeutuvien rikkiyhdisteiden määrä rikiksi laskettuna (rikki laskeuma) ei 2 :ssä tarkoitetuilla alueilla ole suurempi kuin 0,5 glm 3 vuodessa.

41 39 LIITE 2 Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v 1994 (,ug/m 3 ) Nokela keskiarvo 2.korkein korkein 99 %:n korkein (=ka.) vrk-ka. vrk-ka. tunti-ka. tunti-ka. tammikllu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Pyykösjärvi tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokaimu marraskllu joulukuu Mustasuo tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu Iioulukuu

42 40 LIITE 3. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Oulussa v (p.g/m 3 ) rikkidioksidiksi laskettuna. Nokela keskiarvo 2.korkein korkein 99 %:n korkein vrk-ka vrk-ka tuntiarvo tuntiarvo tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Pyykösjärvi tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elolnju syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu