OULUN ILMANLAATU M ITTAUSTULOKSET1993

Transkriptio

1 OULUN ILMANLAATU M ITTAUSTULOKSET1993 :1 ( kaupunki.... Ympäristövirasto IJOulun Julkaisu 2/1994

2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 1 YHTEENVETO 2 lviittaustoiminta 4 SÄÄTIEDOT 7 RIKKIDIOKSIDI 11 HAISEVAT RIKKIYHDISTEET 17 TYPEN OKSIDIT 22 TYPPIMONOKSIDI 23 TYPPIDIOKSIDI 23 HIILIMONOKSIDI ELI HÄKÄ, 30 LEUUVA PÖLy 34 HENGITETTÄVÄT HIUKKASET 34 LASKEUMA 39 PÄÄSTÖT 42 LIITTEET 45

3 JOHDANTO Oulussa ilmanlaadlu1 jatkuvatoimiset mittaukset alkoivat kaupungin omana toimintana VUOlUla Vuoden 1991 alussa mittausverkosto uusittiin ja mittauspaikat valittiin vastaamaan paremmin nykytilalmetta. Kuluneiden VllOsien aikal1a energial1tuotannon ja teollisuuden prosessien päästöjen aiheuttalnat rikkidioksidipitoisuudet ovat laskeneet ja liikenteen aiheuttamat epäpuhtauspitoisuudet kasval1eet. Aikaisemmista mittaustuloksista on laadittu yhteenvetoraportti "Oulun ilma.nlaadun kehitys " sekä erillisiä VllosirapOltteja. Tähän raporttiin on koottu ihnalliaadun mittaustulokset Vllodelta Tarkastelun kohteeena on automaattisen mittausverkoston tuottalnat rikkidioksidin, haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärän, typen oksidien, hiilimonoksidin ja hengitettävien hiukkasten pitoisuustiedot sekä lisäksi laskeumal1 sulfaattirikki.- ja nitraattityppimäärät. Ilmanlaadun mittauksista on vastalullit Oulun kaupungin ympäristövirasto. Kustannuksista ovat vastalmeet kaupungin lisäksi ilmansuojelulain mukaiset ihnoitusvelvolliset laitokset päästömäärien suhteessa. VUOlma 1993 kustallj1ukset olivat mk. Las1ceumamittau1cset on tehty kaupungin omalla työnä.

4 YHTEENVETO 2 Rikkidioksidipitoisuuksien aleneminen jatkui Oulussa vuonna Selvin ero edelliseen vuoteen oli korkeimpien lyhytaikaispitoisuuksien aleneminen Nokelassa Mustasuon ja Pyykösjärven tasolle. Mittausasemien väliset erot pitoisuuksissa olivat pienet. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat 12 % ohjearvosta. Uuteen ohjearvoehdotukseen verrattlma pitoisuudet olivat korkeimmillaan 30 % tästä rajasta. Syitä alhaisiin rikkidioksidituloksiin on lmn. teollisuuden päästöjen aleneminen sekä viimevuosien lämpimät talvikuukaudet. Rikkidioksidikehitys on ollut samansuuntainen koko maassa. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Nokelassa ovat pysytelleet keskimäärin samalla tasolla Veitsiluoto Oy:n saneerauksesta lähtien (syksy 1988). Vuonna 1993 mitatut pitoisuudet olivat h.ieman edellisvuotta alllaisempia. Vallitsevista hlll1en suunnista johhlen hajuhaittaa esiintyi selvästi enelmnän tmmnikuu - kesäkuu välisenä aikmla kuin 10ppuvuOlU1a. Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat edellisen vuoden tasolla ja ne olivat noin 60 % alhaisempia kuin Nokelassa mitahlt. Eri kllll1causien väliset erot olivat pieniä. Haiseville rikkiyhdisteille ei ole voimassa olevaa ohjearvoa. Ohjearvoluonnoksessa vuorokausiohjearvoksi on esitetty 20 llg/m3, jonka yksi ylitys sallittaisiin kmtlcaudessa. Korkeimmillaan Nokelan mittauspisteessä toiseksi suurin vuorokausikeskiarvo VUOlU1a 1993 oli II 1g/m3. Vuonna 1992 vastaava arvo oli 15 llg/m3 Eli sellutehdaspaikkaklllu1illa vuonna 1992 vastaavat pitoisuudet vaihtelivat välillä g/m3 Typpidioksidipitoisuudet keskustan ja Pyykösjärven lnittauspisteissä vuonna 1993 olivat keskimäärin smnalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Keskustassa korkeilmnat mitahlt pitoisuudet olivat kuitenkin alhaisempia ja korkeita pitoisuuksia lnitattiin hiemml vähelmnän. Korkeilmnillaan pitoisuudet olivat keskustassa 54 % ja Pyykösjärvellä 32 % voimassa olevasta ohjearvosta. Uuden ohjearvoehdotltlcsen lmtlcainen vuorokausiohjearvo 70 llg/m3 ylittyi keskustassa neljänä kllltlcautena ja vastaava hmtiohjearvo 150 llg/m3 yhtenä kmtlcautena. Tilanne typpidioksidipitoismtlcsien osalta on Oulun keskustassa salllmlkaitainen kuin muiden Suomen suurimpien kaupullkien keskustoissa. Hiilimonoksidin mittaustulokset kuvastavat varsin h.yvin liikenteen päästöjen vaikuhlsta ilmmllaahlun ja liikenteen aiheuttama pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on erittäin selvä. VUOlU1a 1993 mitattiin keskimäärin edellisvuosia alhaisempia pitoisuuksia ja vuosikeskiarvo oli mittausjakson alhaisin. Ohjearvon ylityksiä ei vuonna 1993 havaittu. Korkein kahdeksan tulu1in ohjem"voon (10 mg/m 3 ) veitattava pitoisuus oli 6,0 mg/m 3. Aikaisempina VllOsina ohjearvo on ylitetty vuosittain vuotta 1990 Iltlcllllllottmnatta. TlUltiohjearvoa (30 mg/m 3 ) ei keskustan mittauspisteessä

5 3 ole ylitetty. OhjearvoluOlIDoksessa kahdeksan tunnin ohjearvksi on esitetty 8 mg/m 3 ja ttmtiohjearvoksi 20 mg/m 3. Vuoden 1993 alhaisempiin pitoisuuksiin on vaikuttanut eri Vllosien erillaisten sekoittumisolosuhteiden lisäksi katalysaattoriautojen lisääntyminen sekä vähemmän päästöjä aiheuttavan ns. citybensiinin käyttöönotto. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat keskimäärin samalla tasolla kuin edellisenä VllOlllla. Keväällä mitatut huippupitoisuudet olivat kuitenkin hieman alhaisempia. Keskustassa ylitettiin maalis- ja huhtikuussa edellisen VllOden lailla hengitettäville hiukkasille ohjearvoluollnoksessa esitetty VllOrokausiohjearvo 70 g/m3. Pyykösjärvellä pölypitoisuudet ovat selvästi keskustaa alhaisemmat ja pitoisuuksien Vllorokausivaihtelu on vähäisempää. Rikkilaskeuman määrä Oulussa on 1980-luvun alusta hitaasti laskenut. Vuonna 1982 koko Oulun alueen keskimääräinen rikkilaskeuma oli 1,0 g/m 2 /v ja VllOlllla 1993 se oli 0,4 g/m 2 /v. Typpilaskeuman määrä Oulun kauplulgin alueella on pysytellyt keskimäärin samalla tasolla Vllodesta 1983 lähtien ollen mg/m 2 /v. VUOlllla 1993 keskimääräinen typpilaskemna oli 140 mg/m 2 /v. Sekä rikki- että typpilaskeuman määrän osalta eri mittauspisteiden väliset erot olivat VUOlllla 1993 edellisen VllOden lailla vähäiset. Päästöt olivat jokseenkin samansulmliset hlin parina edellisenä vuonna eli selvästi alhaisenunat kuin I 980-luVlUl lopussa.

6 4 MITTAUSTOIMINTA Ilmanlaadun automaattinen mittausverkosto käsittää keskusyksikön, sääaseman ja neljä mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Sääasema ja Nokelan asema (SOZ + TRS) ovat sijainneet samoilla paikoilla vuodesta 1979 lähtien. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988 lähtien sekä typenoksideja ja leijumaa (PMlO) vuoden 1991 alusta. Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla mittaukset alkoivat myös Kaupungin keskustassa mitataan typpidioksidi- (NOZ), typpimonoksidi (NO), häkä- (CO) ja leijumapitoisuuksia (PMlO), Nokelassa rikkdioksidia (SOZ) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS). Pyykösjärvellä mitattavat suureet ovat rikkidioksidi, typpidioksidi, typpimonoksidi, TRS ja leijuma (PM10), sekä Mustallasuolla rikkidioksidi. Sääasema sijaitsee Kauppatorin rannassa ympäristöviraston katolla. Mittausasema- ja laitetiedot on esitetty tarkemmin liitteessä 8. Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi hoidetaan DILTA-ohjelmistokokonaisuudella. Laskeuman keruupisteitä on yhteensä kuusi, joista yksi keskustassa, neljä asuntoalueilla ja yksi Sanginjoella Loppulassa. Laskeumanäytteiden keruussa on noudatettu samankaltaista menettelyä kuin valtakunnallisessa "Ympäristön yhdennetty seuranta" -tutkimuksessa. Raportissa on esitetty laskeuman sulfaattirikki- (S04-S) ja nitraattityppimäärät (N03-N). Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) on ilmoitettu vuoden 1992 raportista lähtien rikkidioksidiksi laskettuna. Aikaisemmissa raporteissa TRS on ilmoitettu rikkivedyksi laskettuna. Aikaisempien raporttien TRS-pitoisuudet on kerrottava luvulla 1,88, jotta arvot olisivat vertailukelpoisia tämän raportin tuloksiin.

7 5 I KUVA 1. Mittausasemat (.) ja laskeuman mittauspisteet (.) Oulussa vuodesta 1991 alkaen(1 = Kaukovainio, 2 = Keskusta,3 = Pyykösjärvi, 4 = Lahnatie, 5 = Mustasuo, 6 = Loppula).

8 6 Tulosten laadunvarmistus Ilmanlaadunmittausohjelma (DILTA-haku) suorittaa automaattisesti analysaattoreiden (paitsi leijuma) nolla- ja aluetason tarkistuksen vuorokausittain. S02-, NO x - ja TRS-analysaattoreiden alueen tarkistus tapahtuu permeaatioputkikalibraattorilla. NOx-analysaattorin alueen tarkistukseen käytetään N02-putkea ja TRS-analysaattorin tarkistukseen H2S-putkea. Häkäanalysaattorin alue tarkistetaan CO-kaasulla, joka tuotetaan laimentavalla kalibraattorilla. Analysaattoreiden kalibrointilähteiden pitoisuudet määritetään erillisellä kannettavalla kalibraattorilla, jonka permeaatioputkia seurataan punnitsemalla. Kannettavan kalibraattorin pitoisuuksia verrataan kerran vuodessa Parts Per Billion Consulting Oy:n vastaavan kalibraattorin pitoisuuksiin. Analysaattoreille suoritettiin v monipistekalibrointeja 2-4 kpl laitekohtaisen tarpeen mukaan. Pölyanalysaattoreille suoritettiin virtausten tarkistukset sekä mikrovaa'an kalibrointi. Erilaisista laitehäiriöistä johtuvat virheelliset mittaustulokset on poistettu tai korjattu kuukausittain DILTA:n arkistointiohjelman avulla. Laitevikojen vuoksi menetettiin koko kuukauden mittaustulokset Nokelan rikkidioksidin osalta heinäkuussa. Muuten tuloksia on saatu kuukausittain yli 75 %. Keskimäärin koko vuonna tuloksia saatiin talteen analysaattoreiden osalta 93% (84-96%) ja säätietojen osalta 99%. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain mikäli tulosten saatavuus on vähintään 75% vertailujaksoita. Ohjearvot on esitetty liitteessä 1.

9 7 SÄÄTIEDOT Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Seuraavassa esitetyt säätiedot perustuvat sekä Oulun kauppatorilla (Oulun kaupunki) että Oulunsalon lentokentällä tehtyihin mittauksiin (Ilmatieteen laitos). Lämpötila Taulukossa 1 ja kllvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla vuonna 1993 ja vuosina sekä pitkänajan keskiarvot vuosina Oulunsalon lentokentällä. Vuosi 1993 oli keskimääräistä hieman lämpimämpi. Keskimääräistä selvästi lämpimämpiä kuukausia kauppatorilla olivat tammi- ja helmikuu. Keskimääräistä kylmempiä olivat kesä- ja syyskuu. Kuvassa 3 on esitetty saman vuoden ta!vikuukausien (1-3 Ja 10-12) lämpötilan keskiarvo vuosina Kauppatorilla. TAULUKKO 1. Kuukauden keskilämpötilat v ja vv Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv Oulunsalon lentokentällä (0 C). Kuukausi Kauppatori Kauppatori Lentoasema tammikllu -46, -109, -11,1 helmikuu -51, -91, -10,4 maaliskuu -26, -4,2-58, huhtikuu 08, 1,5 0,5 toukokuu 9,5 82, 7,5 kesäkuu 10,2 13,8 13,5 heinäkuu 16,2 16,7 16,0 elokuu 13,1 13,9 13,7 syyskuu 5,4 8,6 8,4 lokakuu 1,3 2,8 3,0 marraskuu -30, -3,6-31, joulukuu -63, -78, -8,2 keskiarvo 2,9 2,5 2,0

10 8 20 'C / j ti/."",/ 1 o y -0-, Kauppatori 1993 /7 ' / -.- Kauppatori ", Lentoasema '" 'l -15 I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 2, Kuukauden keskilämpötilat Oulun kauppatorilla v ja vv sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv Oulunsalon lentoasemalla (0 C). 'C o n KUVA 3. Talvikuukausien (1-3 ja 10-12) lämpötilan keskiarvo vv Kauppatorilla (0C).

11 9 Sadeaika Kuvassa 4 on esitetty sadeaika eli sateen kesto tunteina vuorokaudessa prosentteina ilmaistuna (24 h/vrk = 100%, 12 h/vrk = 50%). Tuuli Kuvassa 5 esitetty keskimääräiset tuulensuunnat Oulun kauppatorilla vuonna Vallitsevat tuulensuunnat olivat koko vuotta tarkasteltaessa etelä ja aakko o Tam -=Sade "'-e..,.o_!"-._,t--,i Hei.,LilLLJ11 Maa Huh 0/ l 20 o -=Sade Tou Kes. LJbJk Hei Elo o Syy -=Sade KUVA 4. tl. "...+-L+--" Lok Mar Jou I I I,..LL Sadeaika Oulun kauppatorilla v eli sateen kesto vuorokaudessa prosentteina ilmaistuna (24h/vrk =100 %, 12h/vrk =50 %).

12 la"';.ilj JO _.. 10 _... O /' -r-- :ffi CO ,.ui'" _. I"D _.-.---_._--- - h.:i _. -_..,,- ::D "' l :tl _--l----- ))--. l,air, n /' 2\1--- ' -. "'--':;'>---r w -- - JO- _. - _. _. - _. "' l _-r-_ " _. XI- "' :;tj "'-----I---- m ?:= _. - : _.. _---.."' }----j------j-- : D \!ll _-._--.---_.CO L---- KUVA 5_ Tuulensuunnat (%) v (sektorin suunta osoittaa, mistä tulee).

13 11 RIKKIDIOKSIDI Vuosikeskiarvot Rikkidioksidin vuosikeskiarvo oli Nokelassa 4 flg/m3, Pyykösjärvellä 3 flg/m 3 ja Mustallasuolla 4 flg/m 3. Pitoisuudet ovat n. 10.% valtioneuvoston ohjearvosta (40 flglm 3 ). Kuukausikeskiarvot Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot Nokelassa, Pyykösjärvellä ja Iyiustallasuolla on esitetty liitteessä 2. Nokelassa kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 2-6 flglm 3, Pyykösjärvellä 1-5 flg/m 3 ja Mustallasuolla 2-9 flglm 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin Pyykösjärvellä joulukuussa, Mustallasuolla marras- ja joulukuussa sekä Nokelassa helmi- ja joulukuussa. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvolle ei ole annettu ohjearvoa. Vuorokausikeskiarvot Rikkidioksidin toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot IOlUkausittain on esitetty kuvassa 6 ja liitteessä 2. Ohjearvoon verrannolliset, toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 5-16 flg/m3, Pyykösjärvellä 2 15 flg/m3 ja Mustallasuolla 3-24I-lg/m3. Vuoden aineistosta lasketut 98 %:n arvot vaihtelivat eri asemilla välillä flglm 3. Vuorokausiarvojen osuudet valtioneuvoston ohjearvosta (200 flglm 3 ) on esitetty taulukossa 2. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 8-26 flglm 3, Pyykösjärvellä 2-20 flg/m 3 ja Mustallasuolla 4-32 flg/m3. Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla marraskuussa ja Nokelassa helmikuussa.

14 12 35 f./9/m o o korkein Toiseksi korkein: o Mustasuo I PyykösjälVi [] Nokela 4- t.,- 111 FiF " -+ L; II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 6. Rikkidioksidin korkeimmat sekä ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v TAULUKKO 2. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon (200 j..lg/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (ug/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta (%) kuukausittain Oulussa v kuukausi Nokela Pyykösjärvi Mustasuo pii. % pii. % pii. % tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu 5 J syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu %:n arvo

15 13 Tuntikeskiarvot Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (99 %:n arvot) sekä korkeimmat tuntiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 7 ja liitteessä 2. Ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 9-34 f.1g/m3, Pyykösjärvellä 8-31 Ilg/m 3 ja Mustallasuolla 7-41 f.1g/m3. Tuntiarvojen osuudet ohjearvosta (500 f.1g/m 3 ) on esitetty taulukossa 3. Korkein tuntikeskiarvo mitattiin Pyykösjärvellä toukokuussa (86 f.1g/m 3 ), Nokelassa ja Mustallasuolla maaliskuussa (99 f.1g/m 3 ja 110 Ilg/m 3 ): Rikkidioksidipitoisuuksien summafrekvenssijakauma on esitetty kuvassa 8. Rikkidioksidipitoisuuksien jakautuminen tuulensuunnittain on esitetty kuvassa 9. Nokelassa korkeimmat pitoisuudet painottuvat länsi-luoteistuulille sekä koillistuulille, Pyykösjärvellä ja Mustallasuolla kaakkois-etelätuulille.

16 pg/m 3 o Korkein tuntiarvo 99 %:n arvot: o Mustasuo Pyykösjärvi o Nokela 30 o LE Ei -+ Ei 4- '-! II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 7. Rikkidioksidin korkeimmat tuntipitoisuudet sekä ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain Oulussa v TAULUKKO 3. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon (500 f..lg/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (p.g/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta kuukausittain Oulussa v kuukausi Nokela Pyykösjärvi Mustasuo pito % pito % pito % tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu

17 % 802 J ' ; = Nokela 5 -. = Pyykösj = Mustasuo Jlglm' KUVA 8. Rikkidioksidipitoisuuksien summafrekvenssijakauma Oulussa v Jlglm' = Mustasuo /.../ KUVA 9. Rikkidioksidipitoisuuksien jakautuminen tuulensuunnittain Oulussa v \

18 16 Yhteenveto rikkidioksidituloksista Rikkidioksidipitoisuuksien aleneminen jatkui Oulussa vuonna 1993 Nokelan ja Pyykösjärven mittauspisteissä. Mustasuolla pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuonna. Selvin ero edelliseen vuoteen oli korkeimpien lyhytaikaispitoisuuksien aleneminen Nokelassa Mustasuon ja Pyykösjärven tasolle. Mittausasemien väliset erot pitoisuuksissa olivat pienet. Pyykösjärven mittauspisteessä pitoisuudet olivat hieman Nokelaa ja Mustasuota alhaisempia. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat 12 % ohjearvosta. Uuteen ohjearvoehdotukseen verrattuna pitoisuudet olivat korkeimmillaan 30 % tästä raj asta. Syitä alhaisiin rikkidioksidituloksiin on mm. teollisuuden päästöjen aleneminen sekä viimevuosien lämpimät talvikuukaudet (kuva 3), jolloin lämmitysenergian tarve on vähäisempi. Rikkidioksidikehitys on ollut samansuuntainen koko maassa ja esimerkiksi Tampereella rikkidioksidin vuosikeskiarvot vuonna 1992 olivat noin 5 f.1g/m 3 Kuvassa 10 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosma /1g/rrf' Muslasuo -----'J- Pyykösjärvi ;:_!T_ I -- Nokela --{)- Välivainio o I I-I t_-;-_+_--/ I t_-----j 1m lb lb 11111_1&1_1lB1Bl1 KUVA 10. Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa vuosina

19 17 HAISEVAT RIKKIYHDISTEET Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) on ilmoitettu rikkidioksidiksi laskettuna vuoden 1992 raportista lähtien. Aikaisemmissa raporteissa TRS on ilmoitettu rikkivedyksi laskettuna. Näiden raporttien TRS-pitoisuudet on kerrottava luvulla 1,88, jotta arvot olisivat vertailukelpoisia. Liitteessä 7 on esitetty TRS:n lyhytaikais- ja vuorokausipitoisuuksien kehitys Nokelassa vuosina rikkidioksidiksi laskettuna. Vuosikeskiarvot Haisevien rikkiyhdisteiden vuosikeskiarvo oli Nokelassa 1,0 flg/m 3 Ja Pyykösjärvellä 0,4 flg/m3. Kuukausikeskiarvot Haisevien rikkkiyhdisteiden kuukausikeskiarvot Nokelassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 3. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat Nokelassa välillä 0-2 flg/m 3 ja Pyykösjärvellä välillä 0-1 f..lg/m 3. Korkein kuukausiarvo mitattiin Nokelassa helmi- ja toukokuussa. Vuorokausikeskiarvot Haisevien rikkiyhdisteiden toiseksi korkeimmmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 11 ja liitteessä 3. Toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 1-8 flg/m 3 ja Pyykösjärvellä 1-3 f..lg/m 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat Nokelassa välillä 2-11 flg/m 3 ja Pyykösjärvellä 1-8 flg/m 3 Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin Nokelassa helmi- ja huhtikuussa, Pyykösjärvellä elokuussa. Kuvassa 12 on esitetty niiden vuorokausien lukumäärät, jolloin haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausikeskiarvot ovat olleet 3 flg/m 3 tai enemmän. Näitä ns. hajupäiviä oli vuonna 1993 Nokelassa 45 kpl ja Pyykösjärvellä 6 kpl.

20 18 12 /lg/m' 10 D Korkein Toiseksi korkein: 8 6 "' - r- o Pyykösjärvi l- I!' EI Nokela 4 2 o 1" b' I" Ij J- r-r- r- Ii I'"' 1-- r-r , I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII II- KUVA 11. Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet Oulussa v kpl II" 1, "" 1- o Pyykösjärvi o Nokela o - r= :.: Ii., 1' 1 1- n(' I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 12. Niiden vuorokausien määrä kuukausittain, jolloin haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuus on ollut 3 Il-glm J tai enemmän Oulussa v

21 19 Tuntikeskiarvot Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat tuntipitoisuudet ja 99 %:n PItOIsuudet Nokelassa ja Pyykösjärvellä kuukausittain on esitetty kuvassa 13 ja Iiitteessä 3. Korkein tuntikeskiarvo Nokelassa oli 160 fj-g/m 3 ja se mitattiin huhtikuussa. Vastaava arvo Pyykösjärvellä oli 102,ug/m 3 ja se mitattiin elokuussa. Yli 50 fj-g/m 3 pitoisuuksia mitattiin Nokelassa 7 kertaa ja PyykösjärveIIä 2 kertaaa. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma on esitetty kuvassa 14. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen jakautuminen tuulensuunnittain on esitetty kuvassa 15. Nokelassa kohonneita pitoisuuksia esiintyi länsiluoteistuuliila ja PyykösjärveIIä kaakkois- ja etelätuuliila. pg/m' o r- i- - e- I,- h r- r J e- l- - - f-- r=cl' l- i- FH o korkein 99 %:n arvot: o Pyykösjärvi o Nokela II 111 IV v VI VII VIII IX X XI XII KUVA 13. Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat tuntipitoisuudet sekä 99 %:n pitoisuudet kuukausittain Oulussa v

22 =Nokeia :.... : :. 5 - = Pyykösj pg/m' KUVA 14. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma Oulussa v / KUVA 15. Haisevien rikkiyhdisteiden tuntikeskiarvojen jakautuminen tuu 1ensuunniUain Oulussa v

23 21 Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Nokelassa ovat pysytelleet keskimäärin samalla tasolla Veitsiluoto Oy:n saneerauksesta lähtien (syksy 1988). Vuonna 1993 mitatut pitoisuudet olivat hieman edellisvuotta alhaisempia. Vallitsevista tuulen suunnista johtuen hajuhaittaa esiintyi selvästi enemmän tammikuu - kesäkuu välisenä aikana kuin loppuvuonna. Pyykösjärvellä pitoisuudet olivat edellisen vuoden tasolla ja ne olivat noin 60 % alhaisempia kuin Nokelassa mitatut. Kuukausien väliset erot olivat pieniä. Haiseville rikkiyhdisteilie ei ole voimassa olevaa ohjearvoa. Ohjearvoluonnoksessa vuorokausiohjearvoksi on esitetty 20 j.1.glm 3, jonka yksi ylitys sallittaisiin kuukaudessa. Korkeimmillaan - Nokelan mittauspisteessä toiseksi suurin vuorokausikeskiarvo vuonna 1993 oli 11 j.1.glm 3 (vuonna j.1.glm 3 ). Eri sellutehdaspaikkakunnilla vuonna 1992 vastaavat pitoisuudet vaihtelivat välillä j.1.glm 3

24 22 TYPEN OKSIDIT Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina (NO), joka ulkoilmassa hapettuu mm. otsonin kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi (N02)' Otsonin kuluminen loppuun rajoittaa reaktiota. Näinollen lähellä päästölähdettä NO-pitoisuus voi olla N02-pitosuuteen nähden paljon korkeampi. Etäällä päästölähteestä tilanne voi olla päinvastainen, tällöin valtaosa monoksidista on ehtinyt hapettua dioksidiksi (kuva 16). Keväällä ja kesällä olosuhteet NO:n hapettumiselle typpidioksidiksi ovat suotuisammat.toisaalta ilmansaasteiden sekoittumisolosuhteet ovat paremmat eivätkä pitoisuudet kohoa yhtä korkeiksi kuin talvella tyyninä pakkaspäivinä. Typpimonoksidipitoisuuden vaihtelu typpidioksidipitoisuuteen nähden on suurempaa. j.lg/m " "...---"-" \ / I.-o-...o----'J---o----o--o--U ",--- " -. o o a- Keskusta NO - Pyyk6sjärvi NO -0- Keskusta N02-0- Pyyk6sjarvi N02 KUVA 16. Typenoksidien vuorokausivaihtelu keskustassa ja Pyykösjärvellä.

25 23 TYPPIMONOKSIDI Typpimonoksidin vuosikeskiarvo oli keskustassa 54 Jlglm 3 ja Pyykösjärvellä 7 Jlg/m 3. Typpimonoksidin kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä Jlg/m 3 ja Pyykösjärvellä 2-16 Jlg/m 3. Toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä Jlglm 3 ja Pyykösjärvellä 5-97 Jlglm 3. Kuukausittaiset 99 %:n tuntiarvot vaihtelivat keskustassa välillä Jlglm 3 ja Pyyköjärvellä Jlglm 3. Typpimonoksidille ei ole annettu ohjearvoa. TYPPIDIOKSIDI Vuosikeskiarvot Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli keskustassa 40 Jlglm 3 ja Pyykösjärvellä 15 Jlglm 3. Kuukausikeskiarvot Typpidioksidin kuukausikeskiarvot keskustassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 4. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä Jlglm 3 ja Pyykösjärvellä 7-22 Jlg/m 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin keskustassa maaliskuussa ja Pyykösjärvellä tammi- ja maaliskuussa. Vuorokausikeskiarvot Typpidioksidin toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 17 ja liitteessä 4.

26 24 Ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä f.lglm 3 ja Pyykösjärvellä f.lglm 3 Vuoden aineistosta laskettu 98 %:n arvo oli keskustassa 79 f.lg/m 3 ja Pyykösjärvellä 42 f.lglm3.vuorokausiarvojen osuudet ohjearvosta (150 f.lglm 3 ) on esitetty taulukossa 4. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä f.lglm 3 ja Pyykösjärvellä Ilg/m 3 Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin keskustassa helmi- ja toukokuussa ja Pyykösjärvellä helmikuussa. 1l9!m o Korkein Toiseksi korkein: i-,- i- c o Keskusta [] PyykösjälVi e o F - r- ---, 1:- '' l' 1', - l', II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII F KUVA 17. Typpidioksidin korkeimmat sekä ohjearvoon verrannolliset toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v

27 25 TAULUKKO 4. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon (150 j1g/m 3 ) verrannolliset pitoisuudet (ug/m 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta (%) kuukausittain Oulussa v kuukausi Keskusta Pyykösjärvi pito % pito % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu %:n arvo Tuntikeskiarvot Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (99 %:n arvot) sekä korkeimmat tuntiarvot on esitetty kuvassa 18 ja liitteessä 4. Ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä jlg/m 3 ja Pyykösjärvellä pg/m 3. Tuntiarvojen osuudet ohjearvosta (300 pg/m 3 ) on esitetty taulukossa 5. Korkein tuntipitoisuus keskustassa oli 208 jlg/m 3 ja se mitatiin helmikuussa. Vastaava arvo Pyykösjärvellä oli 120 jlg/m 3 ja se mitattiin helmi- ja lokakuussa. Vuonna 1993 keskustassa mitattiin yli 100 j1g/m 3 pitoisuuksia 217 kertaa ja näistä yli 150 pg/m 3 pitoisuuksia oli 19 kpl. Valtaosa kohonneista pitoisuuksista mitattiin tammikuun ja toukokuun välisenä aikana. Pyykösjärvellä yli 100 jlg/m 3 pitoisuuksia mitattiin 11 kertaa. Typpidioksidin tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma on esitetty kuvassa 19.

28 26 Typpidioksidin tuntikeskiarvojen jakautuminen tuulensuunnittain on esitetty kllvassa 20. Keskllstassa kohonneita pitoisuuksia esiintyi suhteellisen tasaisesti eri tuulensuunnilla. Tuulen suunnan ollessa tarkemmin mittauspisteen viereisten katujen suuntainen voidaan havaita keskimäärin korkeampia pitoisuuksia. Pyykösjärvellä pitoisuudet painottuivat jonkin verran muita tuulia enemmän kaakkoistuulille. Typpidioksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu vuonna 1993 arkipäivisin ja viikonloppuisin on esitetty kuvassa 21. Keskustassa typpidioksidipitoisuudet alkavat nousta kello 6-7 jälkeen aamulla työmatkaliikenteeen vilkastuessa. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin kello Viikonloppuisin on havaitaan pitoisuuksien kasvavan vähitellen puoleenpäivään asti, minkä jälkeen ne lievästi laskevat mutta alkavat kohota jälleen noin kello 18 saavauttaen huipputason vasta kello Pyykösjärvellä pitoisuudet ovat noin kolmasosa keskustan pitoisuuksista ja siellä vuorokausivaihtelu on myös hieman vähäisempää. 250 J.19!m 3 o Tuntiarvo o 99 %:n arvot: o Keskusta - o Pyykösjärvi I- I l- - i e- e- I "'! I 1,'1 "'. c- II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII e- - o 1-- KUVA 18. Typpidioksidin korkeimmat tuntipitoisuudet sekä ohjearvoon verrannolliset 99 %:n pitoisuudet kuukausittain Oulussa v

29 27 TAULUKKO 5. Typpidioksidin tuntiohjearvoon (300 f(glm 3 ) verrannolliset pitoisuudet (uglm 3 ) ja niiden osuudet ohjearvosta kuukausittain Oulussa v kuukausi Keskusta Pyykösjärvi pito % pito % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu % , ; = Keskusta 5 -=Pyyk.'....'.. : J1g!m' KUVA 19. Typpidioksidin tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma Oulussa v

30 28 I-'g/m' o 1-11-'-1 40 o ,-'-'1-: \ = Keskusta 200 = Pyyk KUVA 20. Typpidioksidin tuntikeskiarvojen jakautuminen tuulensuunnittain Oulussa v O-l _+_---+-I t I i o Keskusta arki Keskusta vii<onloppu ->- Pyykösjärvi arki --.:r--- Pyykösjärvi viio;onjopp..j KUVA 21. Typpidioksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18 - perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18 - sunnuntai klo 18) Oulussa v

31 29 Yhteenveto typen oksidipitoisuuksista Liikenteen osuus typen oksidien päästöistä Oulussa on alle puolet kokonaismäärästä. Valtaosa mitatuista pitoisuuksista on kuitenkin peräisin liikenteestä, mikä johtuu liikenteen päästöjen matalasta purkautumiskorkeudesta. Typpidioksidipitoisuudet keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuonna 1993 olivat keskimäärin samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Keskustassa korkeimmat mitatut pitoisuudet olivat kuitenkin alhaisempia ja korkeita pitoisuuksia mitattiin hieman vähemmän. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat keskustassa 54 % ja Pyykösjärvellä 32 % voimassa olevasta ohjearvosta. Uuden ohjearvoehdotuksen mukainen vuorokausiohjearvo 70 Jl-g/m 3 ylittyi keskustassa neljänä kuukautena ja vastaava tuntiohjearvo 150 Jl-g/m 3 yhtenä kuukautena. Tilanne typpidioksidipitoisuuksien osalta on Oulun keskustassa samankaltainen kuin muiden Suomen suurimpien kaupunkien keskustoissa.

32 30 HllLIMONOKSIDI ELI HÄKÄ Vuosikeskiarvo Hiilimonoksidin vuosikeskiarvo oli 1,1 mg/m 3. Kuukausikeskiarvot Häkäpitoisuuden kuukausikeskiarvot on esitetty liitteessä 5. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 0,7-1,3 mg/m 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin maaliskuussa ja alhaisin kesä- ja heinäkuussa. Kahdeksan tunnin arvot Hiilimonoksidin korkein kahdeksan tunnin liukuva keskiarvo kuukausittain on esitetty kuvassa 20 ja liitteessä 5. Korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot mitattiin helmikuussa. Ohjearvoa 10 mg/m 3 ei ylitetty o II 111 IV v VI VII VIII IX X XI XII KUVA 22. Hiilimonoksidipitoisuuden korkeimmat kahdeksan tunnin liukuvat keskiarvot kuukausittain Oulun keskustassa v

33 31 Tuntikeskiarvot Hiilimonoksidin korkeimmat tuntikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 23 ja liittessä 5. Korkein yksittäinen tuntipitoisuus oli 10,2 mg/m 3 ja se mitattiin helmikuussa. Tuntiohjearvo hiilimonoksidilie on 30 mg/m 3. Kuvassa 24 on esitetty häkäpitoisuuden vuorokausivaihtelu arkipäivisin ja viikonloppuisin vuonna Arkipäivisin häkäpitoisuudet alkavat nousta kello 6-7 jälkeen aamulla työmatkaliikenteen seurauksena. Huippupitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin kello Viikonloppuisin huippupitoisuudet mitataan keskipäivällä sekä klo mg/m' o BJill. II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII,- - -\--."---'--+---'---...L...< KUVA 23. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntikeskiarvot kuukausittain Oulun keskustassa v

34 32 mg/m 3 2, viikonloppu arki 1, t o I I I I o KUVA 24. Hiilimonoksidipitoisuuksien vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18 - perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18 sunnuntai klo 18) Oulun keskustassa v Yhteenveto hiilimonoksidipitoisuuksista Hiilimonoksidin mittaustulokset kuvastavat varsin hyvin liikenteen päästöjen vaikutusta ilmanlaatuun ja liikenteen aiheuttama pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on erittäin selvä. Vuonna 1993 mitattiin keskimäärin edellisvuosia alhaisempia pitoisuuksia ja vuosikeskiarvo oli mittausjakson alhaisin. Ohjearvon ylityksiä ei vuonna 1993 havaittu. Korkein kahdeksan tunnin ohjearvoon (10 mg/m 3 ) verrattava pitoisuus oli 6,0 mglm 3. Aikaisempina vuosina ohjearvo on ylitetty vuosittain vuotta 1990 lukuunottamatta. Tuntiohjearvoa (30 mglm 3 ) ei keskustan mittauspisteessä ole ylitetty. Ohjearvoluonnoksessa kahdeksan tunnin ohjearvksi on esitetty 8 mglm 3 ja tuntiohjearvoksi 20 mglm 3 Vuoden 1993 alhaisempiin pitoisuuksiin on vaikuttanut eri vuosien eril1aisten sekoittumisolosuhteiden lisäksi katalysaattoriautojen lisääntyminen sekä vähemmän päästöjä aiheuttavan ns. citybensiinin käyttöönotto. Kuvassa 25 on esitetty hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvot vuosina

35 33 mg/m 3 2, :---_< 1, \-/-----<'J--\---- I 0,5.,.. -=u--= I -->- kuukausi ka f vuosi ka Kuva 25. Hiilimonoksidin vuosi- ja kuukausikeskiarvot vuosll1a

36 34 LEUUVAPÖLY Keskustassa liikenteellä on huomattava vaikutus leijuvan pölyn pitoisuuksiin. Suurin osa pölystä on liikenteen ja tuulen kadulta nostattamaa tiepölyä. Suoraan pakokaasupäästöistä tulevien hiukkasten osuuden kokonaisleijumasta on arvioitu olevan alle 10 %. OngelmalIisin ajankohta pölyn suhteen on Oulussa maalis-huhtikuu, jolloin katujen hiekoitushiekka on vapautunut lumen ja jään alta. Kokonaisleijumapitoisuus (TSP) kuvaa halkaisijaltaan noin alle 40,um:n hiukkasten pitoisuutta ja se kuvastaa lähinnä pölyn viihtyisyyshaittaa. Kokonaisleijumalle vuosiohjearvo on 60 Ilg/m 3 ja vuorokausiohjearvo Terveyden kannalta merkityksellisempi on hengitettävien hiukkasten (PMIO) pitoisuus. Hengitettävät hiukkaset ovat aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10,um, ja ne pääsevät tunkeutumaan keuhkoihin asti. Hengitettäville hiukkasille, joita Oulussakin mitataan, ei ole toistaiseksi ohjearvoa. Ilmanlaadun ohjearvotyöryhmä on kuitenkin esittänyt ohjearvoa myös näille hiukkasille (vuorokausiohjearvoehdotus 70,ug/m 3 ). HENGITETTÄVÄT HIUKKASET Vuosikeskiarvot Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo keskustassa oli 26,ug/m 3 Ja Pyykösjärvellä 14/lg/m3. Kuukausil,eskiarvot Hengitettävien hiukkasten kuukausikeskiarvot keskustassa ja Pyykösjärvellä on esitetty liitteessä 6. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat keskustassa välillä Ilg/m 3 ja Pyykösjärvellä 10-19,ug/m 3. Korkein kuukausikeskiarvo mitattiin keskustassa huhtikuussa ja Pyykösjärvellä toukokuussa.

37 3S Vuorokausikeskiarvot Hengitettävien hiukkasten korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 26 ja liitteessä o Ilg!m' l" A r"f-' - o Korkein - Toiseksi korkein: - o Keskusta o Pyykösjärvi - - F n f n ',,1 c::: = I II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII - KUVA 26. Hengitettävien hiukkasten toiseksi korkeimmat ja korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain Oulussa v Toiseksi korkeimmat vuorokausipitoisuudet kuukausittain vaihtelivat keskustassa välillä f..{g/m 3 ja Pyykösjärvellä ls - 42 f..{g/m 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat keskustassa välillä f..{g/m 3 ja Pyykösjärvellä 16 - S4 j..lg/m 3 Korkein vuorokausikeskiarvo mitattiin keskustassa huhtikuussa ja Pyykösjärvellä toukokuussa. Tuntipitoisuudet Hengitettävien hiukkasten 99 %:n tuntiarvot ja korkeimmat tuntipitoisuudet kuukausittain on esitetty kuvassa 27 ja liitteessä 6. Korkein tuntiarvo oli keskustassa 383 f..lg/m 3 ja se mitattiin huhtikuussa. Pyykösjärvellä korkein tuntiarvo oli 110 f..{g/m 3 ja se mitattiin lokakuussa. Hengitettävien hiukkasten tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma on esitetty kuvassa 28 ja pitoisuuksien jakautuminen eri tuulensuunnille

38 36 kuvassa 29. Keskustassa korkeimmat pitoisuudet mitattiin tuulen ollessa mittauspisteen vieressä olevien katujen suuntainen. Pyykösjärvella kohonneet arvot jakautuivat melko tasaisesti eri tuulensuunnille o j1g/m 3 1l A D korkein tuntiano h,,. 99 %:n anot D Keskusta D PyykösjäNi - 1- R n W- 1-- I ' f=j II, - - U F"" II 111 IV V VI VII VIII IX X XI XII KUVA 27. Hengitettävien hiukkasten korkeimmat tuntikeskiarvot sekä 99%:n arvot kuukausittain Oulussa v % =Keskusta 5 - =Pyykösj ljg/m' KUVA 28. Hengitettävien hiukkasten tuntikeskiarvojen summafrekvenssijakauma Oulussa v

39 37!,g/m'!'g/m' o '--"'<:.1 60 o I----!I--I ,..--,---- = Keskusta 150. = Pyykösj. KUVA 29. Hengitettävien hiukkasten jakautuminen tuulensuunnittain Oulussa v Hengitettävien hiukkasten vuorokausijakauma arkipäivisin ja viikonloppuisin vuonna 1993 on esitetty kuvassa 30. Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista Ongelmallisin ajankohta pölyn suhteen Oulussa on maalis-huhtikuu, jolloin katujen hiekoitushiekka on vapautunut lumen ja jään alta. Huippupitoisuudet mitataan tällöin heti aamusta käynnistyvän liikenteen nostattaessa yöllä kaduille laskeutuneen pölyn. Tällöin hengitettävien hiukkasten pitoisuudet voivat kuivissa ja tuulisissa oloissa kohota korkeiksi. Keskustassa hengitettävien hiukkasten vuorokausijakaumasta näkyy hyvin liikenteen vaikutus. Pyykösjärvellä pölypitoisuudet ovat selvästi keskustaa alhaisemmat ja pitoisuuksien vuorokausivaihtelu on vähäisempää. Edelliseen vuoteen verrattuna pitoisuudet olivat keskimäärin samalla tasolla. Keväällä mitatut huippupitoisuudet olivat kuitenkin hieman edellisvuotta alhaisempia. Keskustassa ylitettiin maalis- ja huhtikuussa edellisen vuoden lailla hengitettäville hiukkasille ohjearvoluonnoksessa esitetty vuorokausiohjearvo 70 f..lg/m 3

40 38 50 /lg!m 3 o l--i < o Keskusta arki -0- Keskusta viikonloppu -4- Pyykösjärvi arki ----u-- Pyykösjärvi viikonloppu KUVA 30. Hengitettävien hiukkasten vuorokausivaihtelu arkisin (sunnuntai klo 18 - perjantai klo 18) ja viikonloppuisin (perjantai klo 18 - sunnuntai klo 18) Oulussa v

41 39 LASKEUMA Keskimääräinen.-ikkilasI<euma eri mittauspisteissä Oulussa vuonna 1993 on esitetty kuvassa 31. Sulfaattirikin (S04-S) vuosilaskeuma vaihteli välillä 0,3-0,5 g/m 2 /v. Edelliseen vuoteen veitattuna rikkilaskeluuan määrä oli alentluuit kaikissa mittauspisteissä. Koko Oulun alueen keskiarvo oli 0,4 g/m 2 /v ja se alitti maa- ja metsätalousalueille sekä luonnonsuojellm kannalta merkityksellisille alueille tarkoitetun pitkänajan tavoitearvon 0,5 g/m 2 /v. Ohjearvoluolllloksessa tavoitearvoksi on esitetty 0,3 g/m 2 /v, johon pyrittäisiin kansainvälisin ja kansaliisin keinoin. Taustapitoisuudet Oultm seudulla ovat noin 0,2-0,4 g/m 2 /v. Mustansuon, Kaukovainion ja Pyykösjälven mittauspisteistä on olemassa vertailukelpoista tietoa 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Pyykösjärvellä rikkilaskeuman määrä on vuoteen 1991 asti ollut selvästi muita mittauspisteitä suurempi. Vuodesta 1992 lähtien Pyykösjäwen rikkilaskeuma on ollut samalla tasolla muiden mittauspisteiden kanssa. Rikkilaskeuman kehitys on esitetty kuvassa 32. Typpilasl<euman (nitraattityppi N03-N) määrä OullUl kaupungin alueella on pysytellyt keskimäärin samalla tasolla vuodesta 1983 lähtien ollen mg/m 2 /vuodessa. Vuonna 1993 keskimääräinen typpilaskeuma oli 140 mg/m 2 /v ( mg/m 2 /v). Taustapitoisuudet Pohjois-Suomessa ovat noin mg/m 2 /v. Keskimääräinen typpilaskeluua eri mittauspisteissä Oulussa vuonna 1993 on esitetty kuvassa 33. Typpilaskeuman kehitys on esitetty kuvassa 34.

42 40 mg/m 2 /v O+--' '---t-L----'--+--' '-+--'------Y---'---.L-t---L--..L...j Loppula Kaukovainio Keskusta Pyykösjärvi Lahnatie Muslasuo KUVA31. Rikkilaskeuma (S04-S) Oulussa v mg/m 2 /v -. e_ Kaukovainio -c,...- Pyykösjärvi -0- Mustasuo O-l t--t t---+--c;--+---l KUVA 32. Rikkilaskeuman (S04-S) kehitys Oulussa VV

43 mg/m 2 /v LoppuJa Kaukovainio Keskusta Pyykösjärvi Lahnatie Mustasuo KUVA 33. Typpilaskeuma (N03-N) Oulussa v mg/m 2 /v :'- Pyykösjarvi -0- Mustasuo O-l---l t--I KUVA 34. Typpilaskeuman (N03-N) kehitys Oulussa vv

44 42 PÄÄSTÖT Oulun ilmaa kuonnittavat teollisuus, energiantuotanto ja LiikelUle. Teollisuuden ja energiantuotajulon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet, typen oksidit ja hiukkaset. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, häkä, hiukkaset ja hiilivedyt. Taulukossa 6 on esitetty yhteenveto ilman epäpuhtauksien päästöistä Oulussa vuonna 1993 ja kuvassa 35 rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspäästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken. Kuvassa 36 on esitetty epäpuhtauspäästöjen kehitys vuodesta 1969 alkaen. Rikkidioksidipäästöt olivat 3514 tomua, ja haisevien rikkiyhdisteiden päästöt 158 tonnia (S). Kokonaisrikkipäästöt rikkidioksidiksi laskettuna olivat 3830 tonnia. Rikkidioksidipäästöistä 96 % oli peräisin pistelähteistä. Suurimmat yksittäiset päästölähteet olivat Toppilan turvevoimalaitos (1576 toimia), Kemira Oy (683 tomua) ja Veitsiluoto Oy (642 tonnia). Haisevista rikkiyhdisteistä 94 % oli peräisin Veitsiluoto Oy:n tehtailta. Typen oksidien päästöistä liikenteen osuus oli 43 % eli 1737 toimia (N02:na) ja pistelähteiden osuus 55 % eli 2258 tomua (N02:na). Suurinunat pistemäiset päästölähteet olivat Toppilan turvevoimala (1063 tomua N02:na), Veitsiluoto Oy (775 tonnia N02:na) ja Kemira Oy (292 tonnia N02Jla). TAULUKKO 6. Ilman epäpuhtauspäästöt Oulussa v. 1993(tonnia vuodessa). päästö pinta- piste- liikemle yhteensä lähteet lähteet hiukkaset rikkidioksidi haisevat rikkiyhdisteet (S:nä) typenoksidit (N02J1a) hiilimonoksidi CFC-aineet 5,0 5,0 hiilivedyt

45 43 Kuva 35. Rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspäästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken Oulussa vuonna rikkidioksidi " PINTALÄHTEET 2 % LIIKENNE 2 % MUUT PISTELÄHTEET YHT. 14y---- /!''-, KEMIRAOYI9%l. " \.. '" \ '// TURVEVOIMALAITOS 45 % VEITSILUOTO OY 18 % typpidioksidi " TU RVEVOI MALAITOS 26 % LIIKENNE 43 %.. y1 / PINTALÄHTEET 2:: lj_: V MUUT PISTELÄHTEET YHT KEMIRA OY7 % hiukkaset " PAROC OY AB 9 % VEITSILUOTO OY 19 % LIIKENNE 21 % PINTALÄHTEET 7 % II!.. '-.. MUUT PISTELAHTEET YHT. 4 %.."...L/ 'A TURVEVOIMALAITOS 35 % KEMIRA OY 5 % VEITSILUOTO OY 19 %

46 44 Hiukkaspäästöistä pistelähteiden osuus oli 72%. Suurin pistemäinen päästölähde oli Toppilan hrrvevoimalaitos (281 tonnia). Liikenteen hiukkaspäästöt olivat 165 tonnia (suoraan pakokaasuista peräisin olevat hiukkaset). Hiilimonoksidipäästöt ovat pääasiassa peräisin liikenteestä. Päästöt ovat suurimmat katuosuuksilla, joilla ajoneuvomäärä on korkea ja ajonopeus alhainen. Tässä esitettävät tieliikenteen pakokaasupäästöt perushlvat VTT:n tie-, geo- ja liikennelaboratorion laskelmiin. Liikenteen osuus hiilivetypäästöistä on myös merkittävä. Noin 86 % kaikista orgaanisista liuotti.j.nista oli peräisin liikenteestä. Pistemäisistä päästölähteistä suurin oij Orion-yhtymä Oy. Taulukossa 6 esitetyt kloorifluorihiilivetypäästöt (CFC) ovat perälsll1 kalldesta ihnoihlsvelvollisesta laitoksesta, jotka hllevat lopettamaan näiden aineiden käytön VJloden 1994 aikana valtioneuvoston päätöksen mukaisesti RIKKIDIOKSIDI Vv HAISEVAT RIKKIYHDISTEET Vv B TYPEN OKSIDIT - -,- --,- Vv B HIUKKASET o 19G KUVA 36. Epäpuhtauspäästöjen kehitys (toimia VJlOdessa) Oulussa w

47 45 LIITE 1. llmanlaadllll ohjearvot. N:o 537 Valtioneuvoston päätös ilman laatua koskevisu ohjeisca Ann<:uu Helsingiss:l 28 päiv:inä kesäkuu(:i VaJoncu.vs{O.n 2$.päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojdulain (67182) 9 :n nojalla ympärlstömmlstcrujn eslttdystä päättänyt: _ 1 Ohjearvot 11man pijaamumisen chkäisemisessä on ohjec: na t ett:i rikkidioksidin, hiukkasten, typpidioksidin ja hiilimonoksidin keskimääräinen picoisuus ulkoilmassa on 2, 3 ja 4 momentissa mainiruin poikkeuksin enintään seuraava: rikkidioksidi (50,)- hiukbsct vuosi (kokonaislc:ijuma) vuorokausi 'YPpidioksidi (NOl) hiilimonoksidi (CO) vuosi vuorokausi [UOU vuorokausi runu 8 rumia tunti CtIimmiis. pilotsuus 40 g/m' 200 g/m' 500 eg/m' 60 g/m' 1)0 g/m' 150 g/m' 300 g/m' 10 mg/m' 30 mg/m' llmm rikkidio.ksidipiroisuudcn vuorok2usikes kiuvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa ylittää 1 momcntin taulukossa annetuo vuorokausikesk.i:uvon, kuitenkin niin, etu korkeint22i1 kaksi prosenttia vuorokausikcskiuvoisu 00 yhden vuoden pituisen jakson kuluessa suurempia kuin taulukon a.rvo. Ilman rikkidioksidipitoisuuden runtikcsk.ia.rvoisu voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa olla suurempi kuin uulukon rumikcskiarvo. Ilman hiukbspitoisuuden vuorokausikeski:u voista voi kolme prosenttia 60 vuorokauden pi tuisen jakson kuluessa ylittää 1 momeotin taulukossa annetun vuorogusikeskiarvon, kuitenkin niin, l:((<l korkdot221l kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvoista yhdeo vuoden pirui.seo jakson kuluessa 00 suurempia kuin taulukon arvo. Ilman typpic;lioksidipitoisuuden vuorokausikeskiarvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen jakson kuluessa ylittää 1 momeocin taulukossa wnetun vuorohusikeski.a.rvoo, kuitenkin niin, etu: korkeintaan kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvoisra 00 yhden vuoden pituisen jakson kulu essa suurempia kuin taulukon arvo. Ilman typpidioksidipitoisuudeo cuocikeskiarvoist2. voi yksi prosentti 30 vuorokauden piruisen jakson kuluessa oua suurempi kuin taulukon tumikeskiarvo. 2 Alueellinen ohjearvo liman pila.a.nrumisca ehk2.i..semisessä on pyrittävä siihen, että ilman rikkidioksidipitoisuus ei laajoilla maa- ja mersäwowaludlla tai luonnonsuojdun kannalt2 merkitykseuisillä alueilla ylitä 25 p.g/m J vuosikcskiarvooa. 3 Pitkän ajan tavoite IImaosuojelua yleisessä kehittämisessä on pit Un ajan t:lvoinecoa navuw.a kan.sallisin ja kansainvälisin mimin se. etti ilmta m2.2han ja vesiin laskeuruvien rikkiyhdisteiden määrä rikiksi laskettuna (n1kila.skeuml1) ei 2 :ssä tarkoiu:tuilla alueilla ole suurempi kuin 0.5 glml vuodessa.

48 46 LIITE 2 Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v 1993 (Jlg/m 3 ) Nokela keskiarvo 2.korkein korkein 99%:n korkein (=ka.) vrk-ka. vrk-ka. tunti-ka. ttmti-ka. tmmnikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Pvvkösiärvi tmnmikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu I marraskuu joulukuu Mustasuo t31mnikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu II 23 heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu II 23 m31taskuu Iioulukuu

49 47 LIITE 3. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet Oulussa v Cllg/m 3 ) rikkidioksidiksi laskettuna. Nokela keskiarvo 2.korkein korkein 99 %:n korkein vrk-ka vrk-ka tuntiarvo tlultiarvo tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Pvvkösjärvi taimnikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu

50 48 LIITE 4. Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v (llg/m 3 ). Keskusta keskiarvo 2. korkein korkein 99 %:n korkein (=ka.) vrk-ka. vrk-ka. tlulti-ka. hulti-ka. tmmnikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Pvvkösiärvi tmmnikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu

51 49 LIITE 5. Hiilimonoksidipitoisuudet Oulussa v (mg/m 3 ). Keskusta keskiarvo korkein 8 h:n korkein tuntiliukuva keskiarvo keskiarvo tmmnikuu 1,2 5,1 10,0 helmikuu 1,2 6,0 10,2 maaliskuu 1,3 4,1 5,9 huhtikuu 1,2 4,6 6,5 toukokuu 1,0 3,8 5,6 kesäkuu 0,7 ) ) -,- 3,8 heinäkuu 0,7 1,8 2,6 elokuu 0,8 2,2 3,5 syyskuu 1,0 5,9 8,- lokakuu 1,1 4,0 9,0 marraskuu 1,2 3,4 5,6 joulukuu 1,2 5,3 7),

52 LIITE 6. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet Oulussa v (ljg/m 3 ). 50 Keskusta keskiarvo 2. korkein korkein 99 %:n korkein (=ka) vrk-ka vrk-ka tlll1tiarvo tunti-ka tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu los 205 marraskuu joulukuu Pyykösjärvi tanunikuu helmikuu II maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu

53 LIITE 7. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksien kehitys Jl9!m korkein -0-- korkein \,0 \0 7 n 1 o \ i.,,i f\. Q - 1/ " ': fr, \T./ f\ l (j o I. I I I Haisevien rikkiyhdisteiden 2. korkeimmat ja korkeimmat vuorokausikeskiarvot (S02:na) kuukausittain Vllosina Nokelassa. /lg!m' f-+---t-r-----<;> i----r---jt %:n arvot - +<rih-----i ji--j\---it-----j max tunti, 0,!J(o \ o Haisevien rikkiyhdisteiden korkeimmat tulltiarvot sekä 99 %:n ll.mt.iarvot (S02:na) kuukausittain VlIosina Nokelassa.

54 52 LIITE 8. Mittausasema- ja laitetiedot. ): '... 1; A) 0 AnnanpUl510 '\. \ %;.. \ Aseman nimi: Osoite: Mittaus"ararnetdl: YhCenäisl<OOI'd inaac it: Nä)'ttccnottokorkcus: YmllHristli: Merkityl,selliset "isteliihteet: Mittauslaitteet: MoniloI' Labs made! 8850 MUSTASUO Takavainiontie S :342695lJ maanpinnasta 3m. merenpinnasta +7.5 III esikaupuki, asuntoalue Mittausrncl1ctclmHt: UV-fluoresenssi esikaupuki, asuntoalue Kemira Oy Mittausl1Icnc(clmHt: UV-fluoresenssi TRS UV-fluoresenssi NO, kemiluminesenssi < 10 /1111 hiukkaset inertiamikrovaaka

55 53 Aseman nimi: Osoite: MittausJlararnctrit: Yhteniiisl,oordinaatit: Nä)'ttccnottoli.orkcus: Ympliristö: Merldtyl<selliset pisteuihteet: Mittauslaitteet: Monilor Labs model 8840 Fuji ZRC Teom 1400 PM 10 monilor KESKUSTA Vaaranpuisto NO x, CO. lcijuma : maanpinnasta NOx ja CO 2 m, leijuma 4 m, merenpinnasta +5 m kesikaupuki, vilkasliikenleislen katujen Iiikennevalorisleys Mittausmenetelmlit: NO x kemiluminescnssi CO rr-absorplio < 10 JlIl1 hiukkaset inertiamikrovaaka Asem;m nimi: Osoite: Mittausllarametrit: Yhteniiislwordinaatit: Näytteenottokorkeus: Ympäristö: Merldtyl<sclliset Ilistelähteet: VeilsiluOIO Oy Mittauslaitteet: Monilor Labs model 8850 Monilor Labs model O)'con Convertler model 8775A TRS NOKELA Kiskolie 24 S02, TRS, : maanpinnasta 3m, merenpinnasta +7,5 m esikaupuki. asunloalue Mittausrncnctclm:it: UV-f1uoresenssi UV-fluoresenssi