OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO JULKAISU 3/1988

Transkriptio

1 OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO JULKAISU 3/1988

2 -~ OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 1987 Oulun kaupunki Ympäristönsuojelutoimisto Julkaisu 3/1988

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO SÄÄOLOSUHTEET Lämpötila Tuuli Sademäärä PÄÄSTÖT MITTAUSTOIMINTA MITTAUSTULOKSET Rikkidioksidi Rikkivety Typpidioksidi Leijuma TULOSTEN TARKASTELU Rikkidioksidi Rikkivety Typpidioksidi Leij uma Yhteenveto

4 1 1. JOHDANTO Ilmansuojelulain mukaan kunnan tulee olla selvillä alueensa ilmanlaadusta ja tässä tarkoituksessa huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ilmanlaadun seurannan järjestämisestä. Ilmansuojelun edistämiseksi kunnassa ympäristönsuojelulautakunnan tulee tiedottaa ilmanlaadun seurannasta saaduista tuloksista. Oulussa ilman laadun mittauksia on tehty vuodesta 1970 lähtien. Mitattavia yhdisteitä ovat 80, H 8, NO ja leijuma. Ilman epäpuhtauksien mittauksilla saadaan tietoja 2 2 x lyhyt- ja pitkäaikaispitoisuuksista, pitoisuuksien vaihtelusta mittauspaikalla sekä yhden tai useamman päästölähteen vaikutuksesta ilmanlaatuun. Lisäksi voidaan seurata häiriötilanteiden ja tehtyjen ilmansuojelutoimien vaikutusta ilmanlaatuun. Mittaustuloksista on laadittu aiemmin kolme raporttia, Oulun kaupungin ilmansuojelututkimus (Ilmatieteen laitos 1979), Ilman laatu Oulussa v (Oulun kaupunki 1984) ja Ilman laatu Oulussa v (Oulun kaupunki 1987). Tämä raportti käsittää automaattisen mittausverkoston tuottamat mittaustulokset sekä tiedot sääolosuhteista vuodelta Tarkoituksena on, että tästä lähtien tulokset tullaan esittämään vuosittain ja näin ollen saattamaan ne niitä tarvitsevien käyttöön entistä nopeammin.

5 SÄÄOLOSUHTEET Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli, sade ja pilvisyys. Lämpötila vaikuttaa päästöjen määrään mm. energiatarpeen kautta. Kylmimpänä ajanjaksona energiatarve on suurin ja lämmityksestä peräisin olevat päästöt suurimmillaan. Sateella on ilmaa puhdistava vaikutus. Sateen mukana maahan kulkeutuu ilmassa olevia hiukkasia ja sateen aiheuttama kosteus sekä lumipeite estävät pölyn nousemista ilmaan. Ilman epäpuhtauksien leviämiseen vaikuttaa puolestaan tuulen suunta. Epäpuhtauksien sekoittumiseen ja siten pitoisuustasoihin vaikuttavat tuulen nopeus ja pyörteisyys. Tuuli laimentaa epäpuhtauspitoisuuksia ilmassa, mutta toisaalta nostattaa pinnoilta pölyä ilmaan. On kuitenkin todettava, että tuuliolot maanpinnan tasolla ovat melko epävakaiset. Kaupunkialueilla mm. rakennukset muuttavat tuulen suuntaa ja nopeutta sekä aiheuttavat pyörteisyyttä. Seuraavassa esitetyt säätiedot perustuvat Oulun kauppatorilla (Oulun kaupunki), Oulunsalon lentokentällä (Ilmatieteen laitos) ja Linnanmaalla (Oulun yliopisto) suoritettuihin mittauksiin LÄMPÖT I LA Taulukossa 1 ja kuvassa 1 on esitetty kuukauden keskilämpötilat sekä vuosikeskiarvo v Oulun kauppatorilla, Oulunsalon lentoasemalla sekä ns. normaaliarvo eli pitkänajan keskiarvo vuosilta Oulunsalon lentoasemalla.

6 3 c Kouppotorl -5.0,, lentoasema, A > ' Lo kuukausl KUVA 1. Kuukauden keskilämpötilat Oulun Kauppatorilla ja Oulunsalon lentoasemalla v sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv Oulunsalon lentoasemalla. TAULUKKO 1. Kgukauden keskilämpötilat sekä vuosikeskiarvot ( C) Oulun Kauppatorilla ja Oulunsalon lentoasemalla v sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv Oulunsalon lentoasemalla Kauppatori lentoasema lentoasema tammi -19,6-20,4-9,5 helmi -12,1-11,9-9,9 maalis -8,4-8,7-7,0 huhti 0,2 0,2-0,1 touko 6,7 6,6 7,0 kesä 12,6 12,5 12,6 heinä 14,7 14,2 16,6 elo 11,9 11,2 14,4 syys 8,0 7,7 8,9 loka 6,9 6,8 2,6 marras -4,9-4,5-2,1 joulu -10,7-10,4-6,0 ka. 0,5 0,3 2,3

7 4 Tutkimusvuoden keskilämpötila oli sekä Kauppatorin (0,5 0 C) että Oulunsalon (0,3 0 C) mittaustulosten perusteella normaalikautta (2,3 0 C) kylmempi. Poikkeuksellisen kylmää oli tammikuussa. Kauppatorilla tammikuun keskiarvo oli -19,6 o C ja kylmimmän vuorokauden lämpötila -32,2 o C. Oulunsalossa tammikuun keskilämlämpötila oli -20,4 o C ja kylmimmän vuorokauden -37,5 0 C. Normaali tammikuun keskilämpötila on -9,5 0 C. Lisäksi maaliskuun alussa ( ) oli hyvin kylmä jakso, jolloin vuorokauden keskilämpötilat olivat -8, ,loC ja minimit -15,6 o - -27,7 C. Kesäkauden lämpötilat olivat jokseenkin samoja kuin normaaliarvo. Marras-joulukuussa kuukauden keskilämpötilat olivat normaaliarvoja hieman alemmat TUUL::r: Kuvassa 2 ja taulukossa 2 on esitetty keskimääräiset tuulen suunnat ja nopeudet Oulussa (Kauppatori). Vallitseva tuulen suunta Oulussa on vuositasolla kaakko. Talvikuukausina vallitsevat melko säännöllisesti kaakkoisja etelätuulet. Kesäkuukausina tuulen suunta vaihtelee enemmän, ja sekä koillis-, länsi-, luoteis- että itätuulten osuus on ollut huomattava SA.I:>EMÄÄRÄ Taulukossa 3 ja kuvassa 3 on esitetty kuukauden sademäärät v Linnanmaalla ja Oulunsalon lentokentällä sekä pitkäaikaiskeskiarvo Oulunsalon lentokentällä ( ). Taulukossa 4 on vuoden 1987 sadepäivien lukumäärät kuukausittain Linnanmaalla ja Oulunsalossa.

8 KUVA 2. Tuulisuhteet Oulun Kauppatorilla v :'. m/s 'O,.--- ~ 6 3D 5 3 II suunta ~ lliid nopeus m/s N NE E SE S SW W NW koko vuosl m/s '0, :06 3D o moo Ilskuu '0r ::J 6 5 3D N NE E SE S SW W NW huht t kuu N NE E SE S SW W NW toukokuu N NE E SE S SW W NW kesö kuu,- '0 -,,6 30 5, N NE E SE S SW W NW heträl:::uu N NE E SE S SW W NW N NE E SE S SW NW elokuu syyskuu ' , N NE E SE S SW W NW lokakuu N NE E SE S SW W NW N NE E SE S SW W NW marraskuu joulukuu 0

9 6 TAULUKKO 2. Keskimääräiset tuulen suunnat ja nopeudet Oulussa vuonna 1987 (Kauppatori). N NE E SE S SW W NW tammi kuu 2,1 1,4 1,1 1,1 0,9 2,1 1,4 1,2 m/s helmi kuu 2,3 2,3 2,8 2,3 1,9 3,1 2,4 1,8 m/s maalis kuu 0,9 2,3 2,2 2,5 1,8 2,0 1,0 0,2 m/s huhti kuu 3,7 2,2 1,6 2,4 2,0 3,6 2,5 1,9 m/s touko kuu 2,5 3,0 2,1 2,3 3,6 3,8 2,0 3,0 m/s kesä kuu 1,1 2,5 3,1 2,5 3,4 2,6 2,9 3,3 m/s heinä kuu 2,9 2,3 2,6 1,7 1,8 2,6 3,6 3,7 m/s elo kuu 3,4 3,2 2,9 2,8 3,0 3,2 2,0 3,4 m/s syys kuu 2,1 2,2 2,2 1,8 1,7 2,2 0,9 1,2 m/s lokakuu ,9 3,9 4,0 5,5 5,3 m/s marras kuu 4,0 1,3 2,6 2,6 2,7 5,8 4,7 3,4 m/s joulu kuu 2,4 2,1 0,9 0,9 1,8 4,1 3,0 1,5 m/s koko % vuosi 2,5 2,3 2,1 2,2 2,4 3,4 2,6 2,2 m/s

10 mm 100, - 90 / \ LInnanmaa 80 V Lentoasema ~ 60 /-" ,, ~ 50 ", /,,, "- 40 / \ / I \ --. ~-' ~ 20 -, ~ kuukausi KUVA 3. Kuukauden sademäärät Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv l960 Oulunsalon lentoasemalla. TAULUKKO 3. Sademäärät (mm) Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v sekä pitkäaikaiskeskiarvo vv l960 Oulunsalon lentoasemalla l960 Lentoasema Linnanmaa Lentoasema tammi l5 l8 26 helmi maalis huhti touko kesä l heinä elo syys loka marras l3 lo 37 joulu l3 l2 30 summa

11 B TAULUKKO 4. Sadepäivien lukumäärä Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v Lentoasema Linnanmaa lunta lunta >O,lmm >l,omm >O,lmm >O,lmm >l,omm >O,lmm tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka ma=as joulu summa Vuoden 1987 kokonaissademäärä oli lähes normaali. Linnanmaalla satoi 477 mm ja Oulunsalossa 455 mm. Vastaava normaaliarvo on 468 mm. Kuukausittaiset sademäärät poikkesivat normaaliarvoista selvästi ja kesä oli erityisen runsassateinen PILVISYYS JA. SUHTEELLINEN KOSTEUS Taulukossa 5 on esitetty keskimääräinen pilvisyys ja suhteellinen kosteus Oulunsalon lentoasemalla v sekä pilvisyyden pitkäaikaiskeskiarvo vuosilta Kuvassa 4 on esitetty keskimääräinen pilvisyys vastaavina aikoina. Sekä pilvisyys että kosteusarvot olivat jokseenkin normaaleja.

12 9 ~ 90r-, ~ o ,'--';!::-_--!;-_----';!::-_+----!;-----,~-+- ;;, ;~-7;;_' KUVA 4. Keskimääräinen pilvisyys Oulunsalon lentoasemalla v sekä pitkäaikaiskeskiarvo vv TAULUKKO 5. Keskimääräinen pilvisyys ja suhteellinen kosteus Oulunsalon lentoasemalla v sekä pilvisyyden pitkäaikaiskeskiarvo vv Keskimääräinen pilvisyys ~ 0 Suhteellinen kosteus tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu ka

13 10 3. PÄÄSTÖT Oulun kaupungin merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset, hiilimonoksidi ja rikkivety. Taulukossa 6 on esitetty yhteenveto kaupungin päästöistä vuodelta Kokonaisrikkidioksidipäästöön on laskettu mukaan myös rikkivety. Oulun rikkivetypäästöt olivat 954 t ja rikkidioksidipäästöt ilman rikkivedyn osuutta 5600 t. Rikkidioksidin päästöistä 99 % on peräisin pistelähteistä ja näistä kolmen suurimman lähteen osuudet ovat: Veitsiluoto Oy 55 % (3640 t), Toppilan turvevoimalaitos 30 % (1924 t) ja Kemira Oy 15 % (1007 t). Typenoksidien päästöistä liikenteen osuus oli n. 44 % (2623 t) ja pistelähteiden 55 % (3270 t). Suurimmat pistepäästölähteet ovat Toppilan turvevoimalaitos (1543 t), Kemira Oy (1131 t) ja Veitsiluoto Oy (469 t). TAULUKKO 6. Oulun kaupungin ilman epäpuhtauspäästöt vuonna 1987 (t/a). pinta- piste- liilähteet lähteet kenne YHTEENSÄ hiukkaset S NO x CO HC Pb 6 6

14 11 Hiukkaspäästöistä pistelähteiden osuus on 92 %. Suurin yksittäinen päästölähde on Veitsiluoto Oy, jonka osuus pistepäästöistä on 51 % (1148 t). Toppilan turvevoimalan osuus on 22 % (500 t), Oy Partek Ab:n mineraalivillatehtaan 13 % (300 t) ja Kemira Oy:n 9 % (210 t). Hiilimonoksidipäästöt ovat pääasiassa peräisin liikenteestä. Päästöt ovat suurimmat katuosuuksilla, joilla ajoneuvomäärä on korkea ja ajonopeus alhainen. Yksityiskohtaisemmat tiedot päästöistä on esitetty ympäristönsuojelutoimiston raportissa Oulun ilmanlaatu, Päästökartoitus 1987.

15 12 4. MITTAUSTOIMINTA Mittauspisteiden sijainti on esitetty kuvassa 5. Mittarit ja mittausmenetelmät ovat seuraavat: Typpidioksidi: Monitor Labs Ine Model mittari, mittausmenetelmä kemiluminesenssi (Välivainio). Rikkidioksidi: Monitor Labs Ine Model mittari, mittausmenetelmä UV-fluoresenssi (Simssinkangas) sekä kaksi Philips PW 9755/00 -mittaria, mittausmenetelmä kulometrinen titraus (Välivainio, Nokela). Rikkivety: kaksi Philips PW 9755/01 -mittaria, mittausmenetelmä kulometrinen titraus (Heinäpää, Nokela). Pöly (kokonaisleijuma): Philips PW 9790/00, mittausmenetelmä -säteilyn absorptio (Heinäpää). Säätiedot: Waisalan tuulimittausjärjestelmä W12 ja lämpötila-anturi Waisala PT 100 (Kauppatori). Laitehäiriöiden vuoksi on mittaustuloksista jouduttu poistamaan leijuman osalta lokakuu ja Simssinkankaan S02:n osalta kesäkuu. Muiden mittareiden häiriöt ovat olleet lyhytaikaisia, joten tulosten saatavuus on ollut hyvä. S02-pitoisuuksien laskettua "huippuvuosista" tämän päivän tasolle on tullut ongelmaksi mittareiden herkkyys. Ongelma koskee erityisesti vanhoja Philipsin analysaattoreita. Kulometriseen titraukseen perustuvat analysaattorit eivät reagoi niin herkästi alhaisissa pitoisuuksissa kuin UVfluoresenssimenetelmällä toimiva mittari. Ilman epäpuhtauspitoisuuksien ohjearvot on esitetty liitteessä 1.

16 TASKI.~'"."'~, '.,-- 13 i j/ ; KUVA 5. Ilmansaasteiden mittauspisteiden sijainti. ~. A

17 MITTAUSTULOKSET 5.1. RIKKIDIOKSIDI Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Rikkidioksidin vuosikeskiarvot olivat v seuraavat: Simssi 12 ug/m 3, Välivainio 9 ug/m 3 ja Nokela 10 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 40 ug/m 3. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot Rikkidioksidipitoisuuden kuukausikeskiarvot ja ilman lämpötila on esitetty kuvassa 6. Lukuarvot on taulukoitu liitteessä 2. Simssinkankaalla kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 6-28 ug/m 3, Välivainiolla 3-25 ug/m 3 ja Nokelassa 2-26 ug/m 3. ug/m3 30, / ml / Slmssl " " - / s \ vö t ivainio 111 \ Nokela \?< lö..pil111a i!! "- "' c -"J o !1 6 1 kuukausl KUVA 6. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot ja ilman lämpötila (Kauppatori) Oulussa v

18 15 A1kuta1ven (tammi-huhtikuun) pitoisuudet olivat noin kolme kertaa kesäkauden (touko-syyskuun) arvoja korkeanunat. Lopputalven (loka-marraskuun) arvot olivat Välivainiolla ja Nokelassa erittäin alhaiset, ainoastaan Simssinkankaalla pitoisuudet kohosivat kesätilanteesta. Kaikkein korkeimmat kuukausipitoisuudet mitattiin kaikissa mittauspisteissä maaliskuussa. Rikkidioksidin vuorokausikeskiarvot Rikkidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausi keskiarvot kuukausittain eri mittauspisteessä on esitetty kuvassa 7 ja liitteessä 2. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat SimssinkankaalIa välillä ug/m 3, Välivainiolla 6-58 ug/m 3 ja Nokelassa 4-49 ug/m 3. ug/m3 eo,r- -, o 1. korkein korkein l1fi Simssi el Vä 1{vainio l!ii Nokelo kuukausi e KlNA 7. Rikkidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain Oulussa 1987.

19 16 Toiseksi korkeimmat pitoisuudet, joita käytetään ohjear- voihin verrattaessa olivat Simssinkankaalla ug/m 3, Välivainiolla 6-57 ug/m 3 ja Nokelassa 4-48 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 200 ug/m 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet mitattiin talvikuukausina. Rikkidioksidipitoisuuden vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 8. Pitoisuudet ovat pienimmillään aamuyöstä ja aika vat nousta klo 7 jälkeen. Huippuarvot ajoittuvat klo tienoille. ug/m l I I 71 {.-I I Simssi et <> Vä l ivainio 6 02 Dl l ke Ilona 1ka l KUVA 8. Rikkidioksidin vuorokausijakaumat Oulussa Rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuudet Rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuudet ovat puolen tunnin keskiarvopitoisuuksia. Kuvassa 9 ja liitteessä 2 on esitetty korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet kuukausittain eri mittauspisteissä.

20 17 Korkein lyhytaikaispitoisuus mitattiin Simssinkankaalla toukokuussa ja se oli 220 ug/m 3, Välivainiolla korkein lyhytaikaispitoisuus mitattiin maaliskuussa ja se oli 212 ug/m 3, vastaava arvo Nokelassa oli 307 ug/m 3 ja se mitattiin helmikuussa. Valtioneuvoston ohjearvo 1 h pitoisuudelle on 500 ug/m 3. Yli 300 ug/m 3 puolen tunnin keskiarvopitoisuuksia mitattiin v ainoastaan kerran, yli 150 ug/m 3 pitoisuuksia 9 ja yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia 71 kertaa. ug/m3 300r lzl Stmssi ~ Völivainio li!l Nokela o ~ ~ ~ 6 1 I:::UUI::::OUSl KUVA 9. Rikkidioksidin korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet (1/2 h) kuukausittain Oulussa vuonna Rikkidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 10 on esitetty rikkidioksidipitoisuudet eri mittaus asemilla tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 1/2 h mittausarvoja. Havaintojen suuntaluokittainen painottuminen pitoisuusluokkiin kuvaa eri ilmansuunnilta tulevaa ilman epäpuhtausastetta.

21 18 Simssinkankaalla korkeimmat pitoisuudet esiintyvät kaakkois-lounaissektorin tuulten vallitessa, Välivainiolla etelä-länsituulilla ja Nokelassa länsi-luoteistuulilla sekä koillistuulilla. Simssinkankaalla yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin v kpl ja näistä 20 tuulen suunnan ollessa sektorilta kaakko-lounas. Välivainiolla mitattiin 27 yli 100 ug/m 3 pitoisuutta ja niistä 19 etelä-länsituulilla. Nokelassa mitattiin 19 yli 100 ug/m 3 pitoisuutta ja niistä 11 länsiluodetuulilla. ug/m3 20 Siffissi VÖ 1ivainio Nokela N KUVA 10. NE E SE S suunta luokka Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa vuonna 1987 tuulen suunnan mukaan.

22 RIKKIVETY Rikkivedyn vuosikeskiarvot Rikkivedyn vuosikeskiarvo oli Heinäpäässä 3 ug/m 3 ja Nokelassa 2 ug/m 3. Rikkivedyn kuukausikeskiarvot Kuvassa 11 ja liitteessä 3 on esitetty rikkivedyn kuukausikeskiarvot Heinäpäässä ja Nokelassa. Rikkivedyn kuukausikeskiarvot vaihtelivat Heinäpäässä välillä 0,7-5,3 ug/m 3 ja Nokelassa 0,6-3,9 ug/m 3. Korkeimmat kuukausikeskiarvot mitattiin heinäkuussa ja keväällä. ug/m ElI Nokela ll!il He lröpäö 3.0 ~!Jii 2.0 ~ ~~ ~!Jii 1.0 ~ ~ ~ iij!jii iii iii 0.0 li! 111 % kuukausi KUVA 11. Rikkidivedyn kuukausikeskiarvot Oulussa v

23 20 Rikkivedyn vuorokausikeskiarvot Rikkivedyn korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 12 ja liitteessä 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat Heinäpäässä 1,6 39,3 ug/m 3 ja Nokelassa 1,5-29,3 ug/m 3 Kaikkein korkeimmat vuorokausipitoisuudet mitattiin heinäkuussa. ug/m3 40, :=- -, o 1. korkein korkein Iilll Nokela liiii 20 He iröpöö 10 0 ~ ~ ~ ~ *~ KUVA 12. Rikkivedyn korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna Rikkivetypitoisuuksien vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 13. Pitoisuudet nousevat jyrkästi klo 8 jälkeen, huippuarvot ajoittuvat keskipäivälle ja iltaa kohden pitoisuudet jälleen laskevat.

24 21 ug/m '.5 <> <> Nokela He lnäpöö ' KUVA 13. Rikkivedyn vuorokausijakaumat Oulussa v Kuvassa 14 on esitetty niiden vuorokausien lukumäärät, jolloin rikkivedyn vuorokausikeskiarvo on ollut 2 ug/m 3 tai enemmän. Näitä vuorokausia oli Heinäpäässä 123 ja Nokelassa 91. kpl 20'r- ---, ~ Nokela Ii!!l 15 Heinäpöö 10 ~ ~ W fii fii % ~ i* ~ 5 1il ~ il1 1il ~ ~ w ~ i* ~ w 1il w w ~ ~ ~ ~ w 1il ~ ~ ~ ~ w ~ i* 0 iii iii 1il ~ 1il 1il KUVA 14. Niiden vuorokausien määrät, jolloin rikkive~yn vuorokausikeskiarvo on ollut ainakin 2 ug/m, kuukausittain Oulussa vuonna 1987.

25 22 Rikkivedyn lyhytaikaiskeskiarvot Rikkivedyn korkeimmat puolen tunnin keskiarvopitoisuudet kuukausittain on esitetty kuvassa 15 ja liitteessä 3. Korkein lyhytaikainen pitoisuus mitattiin Heinäpäässä helmikuussa ja se oli 216 ug/m 3, ug/m. vastaava arvo Nokelassa oli Yli 100 ug:n pitoisuuksia mitattiin Heinäpäässä 12 ja nokelassa 10. Pitoisuudet ajoittuivat päivilie, jolloin tuulen suunta on ollut lännestä. ug/m I?KI Nokela li!il He iriipöä o ~ 6 1 kuukausi KUVA 15. Rikkivedyn korkeimmat puolentunnin keskiarvot kuukausittain Oulussa vuonna TYPPIDIOKSIDI Typpidioksidin vuosikeskiarvo Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli v ug/m 3.

26 23 Typpidioksidin kuukausikeskiarvot Typpidioksidin kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa 16 ja liitteessä 4. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä ug/m 3. Alkutalven pitoisuudet olivat loppuvuotta jonkin verran korkeampia. Kaikkein korkein pitoisuus mitattiin maaliskuussa. ug/m3 LO, , L k::uul::ousi KUVA 16. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot Oulussa Typpidioksidin vuorokausikeskiarvot Typpidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot on esitetty kuvassa 17 ja liitteessä 4. Korkeimmat pitoisuudet vaihtelivat välillä ug/m 3 ja toiseksi korkeimmat ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 150 ug/m 3.

27 ug/m3 60 CJ 1.korkein mj 2.korkein 20 o kuukausi KUVA 17. Typpidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna Typpidioksidipitoisuudet ovat a1haisimmi11aan aamuyöstä ja kohoavat klo 6 jälkeen. Pitoisuudet kääntyvät laskuun klo 10 jälkeen ja alkavat jälleen nousta iltapäivällä. Typpidioksidipitoisuuden vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 18. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin maalis-huhtikuussa. ug/m3 35,-- ---, L.L--+.OC-, ;!'-;-L..,~-'--_f;;_---'-- +_,..._I. ;::;_'--;_; -'--_+.::---'-- +_,..._I. ;!::;_L..,~-'--~ ke llono 1ko KUVA 18. Typpidioksidin vuorokausijakaumat Oulussa 1987.

28 25 Typpidioksidin lyhytaikaispitoisuudet Typpidioksidin korkeimmat puolen tunnin keskiarvopitoisuudet kuukausittain on esitetty kuvassa 19 ja liitteessä 4. Korkein lyhytaikaiskeskiarvo mitattiin marraskuussa ja se oli 161 ug/m 3 Valtioneuvoston ohjearvo 1 h pitoisuudella on 300 ug/m 3. 3 Yli 100 ug/m pitoisuuksia mitattiin v kertaa. ug/m3 200r- --, 150 o kuukousl B KUVA 19. Typpidioksidin korkeimmat puolentunniri keskiarvot kuukausittain Oulussa v Typpidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 20 on esitetty typpidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 1/2 h mittausarvoja. Korkeimmat N0 2 -pitoisuudet esiintyivät itätuulten vallitessa ja yli 100 ug/m 3 -Pitoisuuksista mitattiin 2/3 itätuulella.

29 ZG ug/m3 4or- ~ o N NE E 5E 5 suunta luokka 511 NII KUVA 20. Typpidioksidipitoisuudet Oulussa vuonna 1987 tuulen suunnan mukaan LEIJUMA Leijuman vuosikeskiarvo Leijuman vuosikeskiarvo v oli 27 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 60 ug/m 3. Leijuman kuukausikeskiarvot Leijuman kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa 21 ja liitteessä 4. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä ug/m 3. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin marraskuussa.

30 27 ug/m3 40,, --==- : , 10 o kuukausi KUVA 21. Leijuman kuukausikeskiarvot Oulussa v Leijuman vuorokausikeskiarvot Leijuman korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 22 ja liitteessä 4. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat välillä ug/m 3 ja toiseksi korkeimmat välillä ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 150 ug/m 3. Korkein yksittäinen vuorokausipitoisuus mitattiin maaliskuussa.

31 ug/m3 60 c:::::j 1. korke in lii!l!iiiii 2. korkein o kuukausi KWA 22. Leijuman korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna Leijuman lyhytaikaiskeskiarvot Leijuman korkeimmat kahden tunnin keskiarvopitoisuudet on esitetty kuvassa 23 ja liitteessä 4. Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet vaihtelivat välillä ja korkein arvo mitattiin helmikuussa. ug/m ~ o 1 KWA kuukausi Leijuman korkeimmat kahden tunnin keskiarvopitoisuudet Oulussa vuonna

32 29' Leijumapitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 24 on esitetty leijumapitoisuudet tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 2 h mittausarvoja. Pitoisuudet jakaantuvat suhteellisen tasaisesti eri tuulensuunnille. Jonkin verran muita korkeampia pitoisuuksia on esiintynyt länsituulten vallitessa. ug/m3 30r-- -, o N NE E 5E 5 suuntoluoho 511 II NII KUVA 24. Leijumapitoisuudet Oulussa v tuulen suunnan mukaan.

33 30 6. TULOSTEN TARKASTELU 6.1 RIKKIDIOKSIDI Rikkidioksidipitoisuus Oulussa vuositasolla on ollut suhteellisen alhainen. Vuosikeskiarvot eri mittausasemilla olivat % annetusta ohjearvosta, joka on 40 ug/m 3. Kuvassa 25 on esitetty rikkidioksidipitoisuuden kehitys Oulussa vuodesta 1979 alkaen. Vuosikeskiarvot ovat laskeneet lähes kolmannekseen 1980-luvun vaihteen huippulukemista. Myönteinen kehitys kuvastaa rikkidioksidin kokonaispäästöissä tapahtunutta vähenemistä, v Oulun S02-päästöt olivat t ja v t. ug/m3 40,--- --, Slmssi ~ Völivainio Nokela 20,,,, 10 O'---:;~-~:;-----;;-;--~-,~-,~-~;;_-~:; -~, J KUVA 25. Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa. Energiantuotannon osuus rikkidioksidipitoisuuksissa on merkittävä ja näinollen vuodenaikaisvaihtelu kuukausipitoisuuksissa on selvä. Maaliskuun alussa oli poikkeuksellisen kylmä jakso, mikä on nähtävissä myös tuloksissa. Eri mittausasemia verrattaessa on havaittavissa, että alkuvuo-

34 31 desta Simssinkankaan ja Nokelan pitoisuudet ovat jokseenkin samansuuruisia ja jonkin verran Välivainion arvoja korkeammat. Syystalvella Simssinkankaan pitoisuudet ovat muita korkeammat. Lämmityksen vaikutus pitoisuuksiin käy ilmi myös vuorokausikeskiarvoissa. Suurimmat pitoisuudet ajoittuvat talvikuukausille. Toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot ovat % ohjearvosta (200 ug/m 3 ). Kuvassa 26 on esitetty vuorokausien jakaantuminen eri pitoisuusluokkiin. Mittausjakson vuorokausikeskiarvot painottuvat luokkiin, joissa pitoisuus on alle 9 ug/m3. Kuvasta näkyy myös Simssinkankaan mittarin suurempi herkkyys alhaisille pitoisuuksille, joten ns. O-arvoja ei esiinny. vuorokausla (kpl) 130'1="" , m Simssi IFJ Yö I ivalnio Nokela. -38 yl I KUVA 26. Vuorokausien jakauma rikkidioksidin vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa v Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet ovat noin kolmasosa vuosien ja noin puolet vuosien vastaavista pitoisuuksista. Suurin osa korkeista lyhytaikaispitoi-

35 suuksista ajoittui maaliskuun alun kylmälle jaksolle, jolloin ilmanala oli seisova. Simssinkankaalla yksittäiset korkeat pitoisuudet havaitaan yleisimmin tuulen suunnan ollessa etelästä, Välivainiolla tuulen suunnan ollessa etelästä tai idästä ja Nokelassa länsituulten vallitessa. Rikkidioksidipitoisuuden luokittelu tuulen suunnan mukaan kuvaa suuntaa antavasti kullakin sektorilla sijaitsevien päästölähteiden vaikutusta mittausaseman ilman laatuun. Vertailun kannalta tulos olisi paras, jos kultakin mittausasemalta olisi omat tuulihavainnot. Tuloksista on kuitenkin todettavissa kaupungin pistelähteiden vaikutus pitoisuuksiin ja erityisesti kaupungin eteläosissa sijaitsevan Veitsiluoto Oy:n rikkipäästöjen vaikutus eri tuulensuunnilla eri mittausasemiin. Rikkidioksidipitoisuuksien myönteinen kehitys on tuonut selvästi esille vanhojen rikkidioksidianalysaattoreiden riittämättömän tarkkuuden alhaisissa pitoisuuksissa. Erityisesti kesäaikana pitoisuudet ovat alle havaintorajan, jolloin mittarit ilmaisevat pitoisuudeksi nolla ja keskiarvot ovat todellisia alhaisempia. Asiaan tulee kiinnittää huomiota mittauslaitteita uusittaessa ja mittaustoimintaa kehitettäessä RIKKIVETY Rikkivetypitoisuudet kuvaavat haisevien rikkiyhdisteiden määrää ilmassa. Rikkivetypäästöt aiheuttavat hajuhaittaa etenkin kaupungin eteläosissa, mutta alhaisen hajukynnyksensä vuoksi myös muualla kaupunkialueella. Rikkivetypitoisuudet ovat 1980-luvun alusta jonkin verran laskeneet, mutta olleet kuitenkin vielä suhteellisen korkeita (kuva 27).

36 33 ug/m3 5.0'r- --: ---, ') Nokela He iröpöö _19--""" ~ 1.0 o. 0L..:~---,l-,--- :l=--- :~--+--~=_--::l:: --_::L.:,._J KUVA 27. Rikkivedyn vuosikeskiarvot Oulussa. Rikkivetypitoisuudet ovat korkeimmillaan keväällä ja kesällä, jolloin läntiset tuulet ovat yleisimpiä. Keväällä ilma mantereella lämpenee, merialue on kylmä ja tapahtuu ilmanvirtausta mereltä maalle. Sääolot ovat muutenkin epävakaat ja pitoisuudet saattavat nousta korkeiksi. Kesällä kauniina selkeinä päivinä merituuli aiheuttaa rikki vedyn kulkeutumisen kaupunkialueelle. Vuonna 1987 ongelmaliisin kuukausi oli heinäkuu. Rikkivedyn suurin päästölähde on Veitsiluoto Oy Oulun tehtaat ja tehdasta lähempänä länsituulten alla sijaitsevan Heinäpään mittausaseman pitoisuudet ovat Nokelassa mitattuja korkeampia. Rikkivedyn vuorokausipitoisuudet painottuvat tasolle 0 2ug/m 3 (kuva 28). Rikkivedylle ei ole Suomessa ohjearvoja, mutta liitteessä 1 esitetyt ulkomaiset ohjearvot ylittyvät vuorokausi- ja lyhytaikaiskeskiarvojen osalta useasti. Ns. hajupäiviä on v ollut lähes 1/3 ajasta, ei-

37 34 kä tilanne aikaisempiin vuosiin verrattuna tässä suhteessa ole parantunut. vuorokausla (kptl ffi Nokela He lröpöö ii ~ ~ Ii Ii % " i( % i 2 " 'll i pitoisuus (ug/m3) KUVA 28. Vuorokausien jakauma rikkivedyn vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa vuonna Lyhytaikaispitoisuudet ovat olleet 1980-luvun lukemia jon kin verran alhaisempia, mutta viime vuosia jopa hieman korkeampia. Esim. vuosina korkeimmat pitoisuudet Heinäpäässä ja Nokelassa olivat 150 ug/m 3 ja 171 ug/m 3, yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin 3-9 kpl ja 0-8 kpl. Vastaavat luvut vuonna 1987 olivat Heinäpäässä 216 ug/m 3 ja Nokelassa 198 ug/m 3 ja yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia 12 ja 10 kpl. Huippulukemat ajoittuivat maa-merituuli-ilmiön ja Veitsiluoto Oy:n sijainnista johtuen päivisin klo välille. Rikkivetypitoisuuksissa ei ole tapahtunut laskua ja vuosi 1987 on ollut ongelmallinen hajuhaittojen suhteen. Veitsiluoto Oy:n saneerausten seurauksena päästöt alenevat v aikana 90 % nykyisestä, joten tilanteen voi olettaa paranevan Oulun alueella.

38 TYPPIDIOKSIDI Typpidioksidipitoisuudet ovat jonkin verran kohonneet ja 1970-luvun taitteen jälkeisten pitoisuuksien aleneminen on kääntynyt nousuun (kuva 29). Typenoksidien kokonaispäästöjen kasvu on ollut seurausta liikenteen päästöjen kasvusta, joskin Toppilan turvevoimalan osuus v oli oli kaupungin typenoksidien päästöistä 26 % ja Kemira Oy:n Oulun tehtaiden 19 %. ugfm3 30,r , O,"------;::-;------~;o_-----~, -----_:!_=_--.J vuosi KUVA 29. Typpidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot ovat alkutalvesta olleet hieman loppuvuotta korkeammat, mutta vuodenaikaisvaihtelu ei ole niin jyrkkä kuin pääasiassa energiantuotannosta peräisin olevalla rikkidioksidilla. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuivat maaliskuulle sekä kuukausi- että vuorokausikeskiarvojen osalta.

39 36 Korkeimmat vuorokausipitoisuude~ovat alle puolet ohjearvosta (150 ug/m 3 ). Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat noin 20 % korkeampia kuin vuosina Suurin osa vuorokausikeskiarvoista painottui pitoisuusluokkiin 9-30 ug/m 3 (kuva 30). vuorokausia <kpl) 50r- ~ o i "1-1./. -( yli pltoisuus (ug/m3) KUVA 30. Vuorokausien jakauma typpidioksidin vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa vuonna Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet olivat noin puolet ohjearvosta (300 ug/m 3 ). Yli 100 ug/m 3 -pitoisuuksia mitattiin 6-7 kertaa useammin kuin aikaisempina vuosina. Suurin osa korkeista lyhytaikaispitoisuuksista mitattiin itä tuulten vallitessa. Kemira Oy:n vaikutus korkeisiin pitoisuuksiin on ilmeinen. Pääosa korkeista pitoisuuksista ajoittui huhti-, kesä- ja heinäkuulie. Ajoneuvoliikenne ja typpihappotehtaat sekä osaltaan myös maa-merituuli-ilmiö vaikuttavat siihen, että korkeimmat pitoisuudet tavataan Välivainion alueella juuri itätuulilla. Etenkin liikenteen päästöt näkyvät niin, että typenoksidipitoisuus noudattelee Pohjantien liikennetiheyden vaihteluja.

40 3'1 Typen oksidien päästöjen suhteen teollisuuden päästöt tulevat lähivuosina prosessimuutosten kautta alenemaan. Liikenteen päästörajoitukset vaikuttavat vasta ensi vuosikymmenen loppupuolella autokannan hitaan uudistumisen takia LEIJUMA Leijuvan pölyn pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia (kuva 31). Vuosikeskiarvo on alle puolet ohjearvosta (60 ug/m 3 ). ug/m3 60,r-.:...- ~ KUVA 31. Leijuman vuosikeskiarvot Oulussa. Korkeimmat kuukausipitoisuudet ajoittuvat samoille ajanjaksoilie kuin rikkidioksidipitoisuudet. Kylmimpänä aikana lisääntyneestä energiantuotannosta johtuen ilmaan pääsee enemmän pölyä kuin lämpimänä jaksona. Vuoden 1987 maaliskuun alun kylmä jakso erottuu myös pölypitoisuutena, sillä sekä korkein kuukausikeskiarvo että vuorokausikeskiarvo mitattiin maaliskuussa.

41 38 Leijumapitoisuudet ovat olleet korkeampia länsituulilla, jolloin Veitsiluoto Oy:n päästöt kulkeutuvat mittausalueelle. Mittauspaikan sijainnista johtuen pintojen pölyämisen aiheuttama pitoisuuksien kohoaminen keväisin ei selvästi erotu. Liikenne- ja katupölyn seuraaminen edellyttää eri analysaattoria YHTEENVETO Ilman laadun kehitys on jatkunut Oulussa edelleen myönteisenä. Rikkidioksidipäästöt ovat alentuneet viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana alle puoleen ja pitoisuudet ovat tällä hetkellä noin neljäsosa ohjearvoista. Typenoksidien kohdalla pitoisuustaso on viime vuosina hieman kohonnut, ja syynä tähän lienee liikenteen kasvu. Valtioneuvoston antamiin ohjearvoihin verrattuna typenoksidipitoisuudet ovat olleet v alle puolet niistä. Pitoisuusvaihteluissa näkyy liikennetiheyden vaihtelut ja korkeimmat pitoisuudet on mitattu itätuulilla, jolloin liikenteen ja typpihappotehtaiden päästöt kulkeutuvat Välivainion alueelle. Leijuvan pölyn pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkitseviä muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna ja vuosikeskiarvo on ollut alle puolet ohjearvosta. Rikkivedyn osalta tilanne on jatkunut Oulussa huonona, eikä muutosta parempaan ole ollut nähtävissä. Korkeimmat pitoisuudet on mitattu asutusalueilla keväisin ja keskikesällä länsituulten vallitessa. Korkeimmat rikkivetypitoisuudet ovat Oulussa ylittäneet ulkomaiset ohjearvot tai normit ajoittain moninkertaisesti ja "hajupäiviä" on v ollut Oulussa kolmasosa ajasta.

42 LIITE 1. N:o 537 Valtioneuvoston päätös ilman laatua koskevista ohjeista Annettu Hdsingiss:l 28 päivänä kesäkuuta 1984 Valtioneuvosto on 25 päivänä tammikuuta 1982 annetun ilmansuojclulain (67/82) 9 :n nojalla ympäristöministeriön csirrc1ystä päättänyt: 1 Ohjearvot Ilman pilaamumiscn chkäiscmiscssä on ohjeena, että rikkidioksidin, hiukkastcd, ryppidioksidin ja hiilimonoksidin keskimääräinen pitoisuus ulkoilmassa on 2, 3 ja 4 momcntiss:l mainiruin po~euksin enintään seuraava: rikkidioksidi (SO,) hiukk2.scr vuosi (kokonaislcijuma) vuorokausi typpidioksidi (NO,) hiilimonoksidi (CO) VUOSI vuorokausi runu vuorokausi tunti 8 rumia (unti cnimmiis pitoisuus 40 "g/m' 200 "g/m' 500 I'g/m' 60 "g/m' 150 I'g/m' 150 I'g/m' 300 "g/m' 10 mg/m' 30 mg/m' IIm." rikkidio.ksidipitoisuuden vuorokausikes ki:uvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen j:okson Jculu= ylittää 1 momenun. uulukossa 2llnetun vuorok.2usikcskiarvon, kuitenkin niin, että korkein= kaksi prosentria vuorobusikeski:uvoisu on yhden vuoden pituisen j:okson kulu essa suurempia kuin taulukon :uvo. 11m." rikkidioksidipitoisuuden tunukeskiarvoisu voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen j:okson kulues sa olla suurempi kuin taulukon tuntikeskiarvo. Ilman hiukkaspitoisuuden vuorokausikeskiarvoista voi kolme prosenttia 60 vuorokauden pi~ roisco jakson kuluessa ylittää 1 morncntin taulukossa annetun vuorokausikcskiarvon, kuitenkin niin, että korkeintaan kaksi prosenttia vuorokausikeskiarvoista yhden vuoden piruisen jakson ku luessa on suurempi2. kuin taulukon arvo. 11m." ryppidioksidipiroisuuden vuorokausikeskiarvo voi yhden kerran 30 vuorokauden pituisen j:okson kuluessa ylittiiä 1 momentin uulukossa annetun vuoro1causikeskiarvon,.kuitenkin niin, että korkeintaan bksi prosenttia vuorokausikeski:uvoisu on yhden vuoden pituisen jakson kuluessa suurempia kuin uulukon arvo. 11m." typpidioksidipitoisuuden tuncikeskiarvoista voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen j:okson kuluessa olla suurempi kuin taulukon tuntikeskiarvo. 2 Alueellinen ohjearvo Ilman pila.a.orumiscn ehkä.i..semisessä on pyritt;ivä siihen, että i.i.rw.n rikkidioksidipitoisuus ei laajoilla maa- ja metsäulousalucilla ui luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla ylitä 25 p.glm' vuosikeski:uvona. 3 Pitkän ajan tilvoite limmsuojelun yleisessä kehittämisessä on pirkm aj." uvoittccna =vu.ttaa kansallisin.ja kan. sainvälisin toimin se, että ilmasta maah." ja vesiin laskeutuvien rikkiyhdisteiden määrii rikiksi laskettuna (rikkila!keuma) ei 2 :ssä tarkoitetuilla alueilla ole suurempi kuin 0,5 glm' vuodessa. Rikkivedyn ulkomaisia ohjearvoja, ug/m 3 (komiteamietintö 1979:14). valtio maksimi- 1 h 1 d 1 a arvo USA 30 Kanada, korkein sallittu taso 15 5 SNTL SLT 10 5

43 LIITE 2. Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m 3. Simssinkangas keski- korkein 2. kor- maksimiarvo vrk- kein vrk- lukema ka. ka (1/2 h) tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Välivainio tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Nokela tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu

44 LIITE 3. Rikkivetypitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m 3 keski- korkein 2. kor- maksimiarvo vrk- kein vrk- lukema ka. ka. (1/2 h) Heinäpää tammikuu 1,7 5,4 5,4 60 helmikuu 3,7 19,6 16,8 216 maaliskuu 3,0 12,7 10,3 144 huhtikuu 3,9 22,1 17,8 109 toukokuu 4,6 17,2 14,4 129 kesäkuu 2,7 7,3 6,0 52 heinäkuu 5,3 39,3 16,8 88 elokuu 1,4 3,5 3,4 31 syyskuu 1,8 7,2 5,0 45 lokakuu 0,7 1,6 1,4 5 marraskuu 2,2 13,5 12,0 78 joulukuu 2,6 8,0 7,8 73 Nokela tammikuu 1,5 5,6 5,0 32 helmikuu 3,0 17,1 14,3 198 maaliskuu 2,0 8,0 6,8 107 huhtikuu 2,8 13,2 10,6 122 toukokuu 3,3 10,0 9,9 114 kesäkuu 1,7 4,8 3,8 51 heinäkuu 3,9 29,3 13,3 88 elokuu 1,1 4,6 3,9 38 syyskuu 1,2 4,5 3,7 37 lokakuu 0,6 1,5 1,4 5 marraskuu 1,3 8,0 6,4 38 joulukuu 1,7 7,4 4,1 39

45 LIITE 4. Typpidioksidi 3 ja leijumapitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m. Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m 3 Välivainio keski- korkein 2. kor- maksimiarvo vrk- kein vrk- lukema ka. ka. (1/2 h) tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Leijumapitoisuudet Oulussa v. 1987, ug/m 3 Heinäpää keski- korkein 2. kor- maksimiarvo vrk- kein vrk- lukema ka. ka. (2 h) tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu