Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 2007

Transkriptio

1 Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 2007 Heli Jutila Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita

2 Lähdeviite: Jutila H 2008a: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita sivua ja 1 liite (34 s.). Kannen kuva: Ahvenusjärven kesäistä rantaa. Ympäristötoimi. Sisäkannen kuva: Kalvolan Kotkajärven komeapuustoista pohjoisrantaa. Heli Jutila. Julkaisun valokuvat Heli Jutilan tai ympäristötoimen. ISBN ISSN

3 Sisällys 1. Tutkimuskohteet ja menetelmät 3 2. Hattula Takajärven Mustalammi Eteläisin Mustalammi 5 3. Hauho Uppolammi Eteläistenjärvi 8 4. Hämeenlinna Kahtoilampi Kalvola Ahvenuslammi Kotkajärvi Renko Rietajärvi Mustalammi Kyynäröinen Yhteenveto Lähdeluettelo 21 Liite 1. Vesistönäytetulokset. 2

4 1. Tutkimuskohteet ja menetelmät Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi tutki vuoden 2007 aikana kaikkiaan yhdeksän järven tai lammen tilaa viiden jäsenkunnan alueella. Hattulassa tutkittavana oli Mustalammi. Hauholla tutkittiin Uppolammea ja Eteläistenjärveä. Hämeenlinnasta näytteitä otettiin vain Kahtoilammelta. Kalvolassa tutkittiin Ahvenuslammi ja Kotkajärvi sekä Rengossa Mustalammi, Rietajärvi ja Kyynäröinen. Taulukossa 1 on Suomen ympäristökeskuksen asettamat raja-arvot ja luokkarajat pintavesien yleisen käyttökelpoisuuden arvioinnissa. Lisäksi arvioinnissa on käytetty Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tekemää opasvihkosta ja nettisivustoa vesistötulosten tulkitsemiseksi. Kaikista näytteistä tutkittiin seuraavat suureet Kanta-Hämeen ympäristön tilan seurantaohjelman mukaisesti: sameus, sähköjohtavuus, ph, väri, alkaliniteetti, COD, kokonaistyppi, nitraatti-nitriittityppi, kokonaisfosfori, fosfaattifosfori, rauta ja mangaani. Lisäksi järvien päällysvedestä otetusta näytteestä tutkittiin klorofylli-a. Taulukko1. Pintavesien yleisen käyttökelpoisuuden arvioinnissa käytettyjen vedenlaatumuuttujien luokkarajat. I II III IV V Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Klorofylli-a (µg/l) (sisävedet) <4 <10 < >50 Kokonaisfosfori (µg/l) (sisävedet) <12 <30 < >100 Näkösyvyys (m) >2,5 1-2,5 <1 Sameus (FTU) <1,5 >1, Väriluku <50 (<200) <150 >150 Happipitoisuus (%) päällysvedessä vakavia happiongelmia Alusveden hapettomuus ei ei satunnaista esiintyy yleistä Hygienian indikaattoribakteerit (kpl/100 ml) <10 <50 <100 <1000 >1000 Petokalojen Hgpitoisuus (mg/kg) >1 As, Cr, Pb (µg/l) <50 >50 Hg (µg/l) <2 >2 Cd (µg/l) <5 >5 Kokonaissyanidi (µg/l) <50 >50 Levähaitat ei satunnaisesti toistuvasti yleisiä runsaita Kalojen makuvirheet ei ei ei yleisiä yleisiä Näytteiden otolla pyrittiin selvittämään alueen järvien tilaa ja tilan mahdollisia muutoksia. Vertailussa on käytetty apuna ympäristökeskuksien, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n ja Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen aikaisemmin ottamia näytteitä. Vuosittaiseen näytteiden ottoon velvoittavat laki kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta ( /1013) sekä ympäristösuojelun erityislait (ympäristönsuojelulaki /86: 25 ). 3

5 2. Hattula Hattulassa on yli 55 järveä ja lampea. Näytteet otettiin kuitenkin vain Takajärven pohjoispuolella sijaitsevasta Mustalammista. Lisäksi kunnan eteläisimmällä Mustalammilla tehtiin happimittauksia Takajärven Mustalammi (A= 25,17 ha, max syvyys 2,3 m; korkeus merenpinnasta 110,9 m) Hattulassa on kaikkiaan neljä Mustalammia. Yksi niistä sijaitsee kunnan keskiosassa, Takajärven pohjoispuolella (kuvat 1 ja 2). Mustalammista lähtee oja Takajärveen. Mustalammin länsipuolella on jonkin verran peltoa ja laajalla valuma-alueella on soita ja metsiä. Valumaalueelle mahtuu useita lampia: Luokkalammi, Ahvenlammi, Väärälammi, Emälammi, Pikkuja Iso-Kilpilammi, Ruokalammi, Kirppulammi ja Myllylammi. Edellä lammet on pääasiallisesti yläjuoksulta alajuoksulle päin lueteltuna. Mustalammi sijaitsee Vinjalamminharju II luokan pohjavesialueella. Sen paremmin Hertta-ympäristötietojärjestelmästä kuin Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen omista tietokannoistakaan ei löytynyt aikaisempia tutkimustuloksia Mustalammilta. Sekä talvi- ( ) että kesänäyte ( ) otettiin yhden metrin syvyydestä, sillä kokonaissyvyyttä järvellä oli vain 2,3 metriä. Kesällä näkösyvyys oli kaksi metriä. Kuva 1. Kesäinen näkymä Takajärven Mustalammille. Kesällä koko matala lampi oli hapettunut tuulien sekoittamana ja mitatut happipitoisuudet sekä kyllästysasteet olivat hyviä. Talvellakin happea oli lammessa riittävästi, metrin kohdalla happipitoisuus oli 5,8 mg/l ja kyllästysaste 41 %. Veden ph ja alkaliniteetti olivat sekä kesällä 4

6 (6,4; 0,22 mmol/l) että talvella (7,3; 0,29 mmol/l) hyvällä tasolla. Fosforipitoisuuksien perusteella lampi luokitellaan kesällä lievästi reheväksi (16 μg/l) ja talvella jopa karuksi (10 μg/l). Väri kertoo lammen korkeasta humuspitoisuudesta, talvella 200 mg/l Pt ja kesällä 80 mg/l Pt. Humusvedestä kertoo myös kokonaistypen pitoisuus joka oli kesällä 710 µg/l ja talvella 420 µg/l sekä etenkin talvella korkealla ollut rautapitoisuus (900 µg/l). Myös kemiallinen hapenkulutus (COD(Mn)) oli humusvesille tyypillisellä tasolla. Vesienhoito-ohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee pieni humusjärvi, jonka kasvukauden aikainen kokonaisfosforipitoisuus on hyvässä ja kokonaistyppipitoisuus tyydyttävässä luokassa. Kokonaisuutena Mustalammin tila oli näiden parin näytteen perusteella hyvä. Mustalammi metriä Kuva 2. Takajärven Mustalammin sijainti ja näytteenottopiste Eteläisin Mustalammi (A= 14 ha; max. syvyys 3,7 m; korkeus merenpinnasta 135,5 m) Peruskarttalehtien ja alueelle sijoittuva Mustalammi on nimensä mukaisesti hyvin tummavetinen. Lampea ympäröivät suuret suot, ja vesi on humuspitoista. Lammen toinen reuna on harjua ja toinen suota. Rantamökkejä on nykyisin viisi, jotka kaikki ovat kuivakäymälällä varustettuja. Lisäksi rantakaavassa on lammelle osoitettu lisää mökkejä. Mustalammi todennäköisesti kärsii kesäisin happivajeesta ja ehkä näin on myös talvisin. Kahden metrin tuntumassa happipitoisuus putosi 58 %:iin, ja kolmessa metrissä kyllästysaste oli enää 3 %. Tämän yhden mittauskerran lisäksi Mustalammilta ei ole muita tutkimustuloksia eikä lammen laatua voida arvioida. Mustalammin kasvistoon kuuluvat mm. isoulpukka (Nuphar lutea) ja pohjanlumme (Nymphaea candida ssp. candida). Vedessä on kesäisin paljon vilkkaasti uivia vesikirppuja, mutta sinileviä ei ole havaittu. 5

7 3. Hauho Hauholla on 74 järveä, joista näytteet otettiin Uppolammista sekä Eteläistenjärvestä Uppolammi (A= 2,67 ha; max syvyys 11,5 m; korkeus merenpinnasta 85,2 m) Uppolammi sijaitsee Vuorenselänharjun supassa Hauhon kirkonkylässä (kuva 3) Uppolammi oli toiseksi pienin järvistä vuonna 2007 tutkituista järvistä. Se on kuitenkin varsin syvä suppajärvi, jolta löydettiin talvella 14 m syvyyttä. Lammen valuma-alue on pieni ja metsäinen. Aikaisempia tutkimustuloksia Uppolammista ei löytynyt. Talvella ( ) näytteet otettiin 1, 5, 10 ja 13 metrin syvyyksistä. Kesän näytteet otettiin ( ) 1, 5, 10 ja 11 metrin syvyyksistä, sillä kesällä löydetty suurin kokonaissyvyys oli vain 11,5 m. Kesällä näkösyvyys oli 3,2 m. Uppolammi metriä Kuva 3. Vuorenselänharjulla sijaitsevan Uppolammin syvännepiste. Uppolammin vesi oli voimakkaasti lämpökerrostunutta ja sekä alus- että välivesi olivat lähes hapettomia. Pintavedessä happitilanne oli hyvä. Ylikyllästys kertoi (106 %) levätuotannosta. 6

8 Uppolammin hapen kyllästysaste 120 Hapen kyllästysprosentti (%) , Näytteenottosyvyys (m) Kuva 4. Hauhon Uppolammin hapen kyllästysprosentti eri syvyyksillä Veden ph oli molemmilla näytteenottokerroilla hieman happaman puolella. Talvella pintaveden alkalinitetti oli huono ja kertoi happamoitumisvaarasta, mutta kesän alkalinitettiarvot olivat tyydyttävällä tasolla. Kuva 5. Vesinäytteenottoa Uppolammilla. Uppolammi on kirkasvetinen lampi. Tosin yli 10 metristä otetuista alusvesinäytteistä oli jo havaittavissa selkeää sameutta (8,1 FNU), mikä kertoo hapettomassa alusvedessä tapahtuvasta sedimentin liikkumisesta. Uppolammi on lievästi humuspitoinen (20-35 mg/l Pt). Kokonaistyppiarvo on normaali lievästi humuspitoiselle järvelle. Uppolammin pintaveden kokonaisfos- 7

9 foripitoisuus oli kesäaikaan lievää rehevyyttä osoittava (16 μg/l) ja talvella selvästi rehevä (48 μg/l). Kaikilla syvyyksillä talviset arvot olivat kesäisiä suurempia ja näin oli myös kokonaisfosforipitoisuuksien osalta. Tämä liittyi selvästi lammen talviseen huonoon kokonaishappitilanteeseen. Myös pintavedessä oli talvella niukasti happea (17%). Alusvesi taas oli käytännössä hapeton ympäri vuoden (kyllästysprosentti 2). Rautapitoisuudet ovat yllättävän alhaisia, ja lampi oli lievästi humuspitoinen (25-35 mg/l Pt). Vesienhoito-ohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee pieni vähähumuksinen järvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet ovat hyvässä luokassa. Koska Uppolampi kuitenkin selvästi kärsii hapettomuudesta ja talviaikaan ravinnepitoisuudet ovat korkeat, lammen tila katsottiin vain tyydyttäväksi Eteläistenjärvi (A= 16,2 ha, max syvyys 0,8 m, rantaviiva 2,56 km, korkeus meren pinnasta 94,6 m) Tarkastaja-ohjelman mukaan Eteläistenjärven kylärannasta oli otettu uimavesinäyte Hertta -ympäristötietokannan mukaan Eteläistenjärvestä on otettu näytteitä vain kerran eli Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry on tehnyt järvitutkimuksen Hauhon järvistä talvella 1993 (Perälä 1993). Tutkimus tehtiin Hauhon kunnan rakennus- ja ympäristölautakunnan toimeksiannosta. Yksi tutkituista järvistä oli Eteläistenjärvi. Järvi sijaitsee Eteläisten taajaman läheisyydessä. Valuma-alue on järven kokoon nähden suuri. Järven itäpäähän laskevat mm Karuttanoja, Jänisjoki ja Otusoja. Jänisjoen yläjuoksulla sijaitsevat Jänisjärvi ja Jylisjärvi. Järven lähiympäristössä ja Karuttanojan yläjuoksulla on runsaasti peltoja. Eri puolilla valuma-aluetta on myös suota. Eteläisenjärven vedet laskevat Vuolujoen kautta Hauhonselkään. Eteläistenjärvi metriä Kuva 6. Eteläistenjärvi ja näytepiste. 8

10 Järven pinta-ala on noin 25 hehtaaria ja suurin syvyys noin metrin. Eteläistenjärven rantaviivan pituus on 4,4 kilometriä. Järven tilavuus keskisyvyydellä 0,5 m on m³. Järvi on mataluudestaan johtuen kauttaaltaan vesikasvillisuuden valtaama. Mataluuden ja runsaan vesikasvillisuuden takia virkistyskelpoisuus on huono. Maakuntakaavassa osa Eteläistenjärveä on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi lintuvedeksi ja rajattu suojelumerkinnällä, vaikka kohde on osin menettänyt lintuvesiarvoansa. Vesilinnustossa esiintyvät mm. laulujoutsen (Cygnus cygnus), punasotka (Aythya ferina), nokikana (Fulica atra), sinisorsa (Anas platyrhynchos) ja telkkä (Bucephala clangula). Ruovikoissa viihtyvät ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) ja ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus). Lähimetsissä elää myös harmaapäätikka (Picus canus). Järven virkistyskäyttöarvoa on yritetty parantaa ruoppaamalla, ja kylän rantaan on rakennettu matonpesu- ja leikkipaikka (Jutila 2004). Eteläistenjärvi on erittäin ruskeavetinen ( mg/l Pt) ja samea järvi, jonka veden laatu vaihtelee valumatilanteen mukaan. Ylivalumien aikana veden laatu heikkenee selvästi. Talvella järven sähkönjohtavuus oli normaali, mutta kesällä se oli kohonnut (67 ms/m). Tähän voi syynä olla peltolannoitus. Kesällä Eteläistenjärvi oli ylirehevöitynyt fosforin suhteen (120 μg/l), mutta talvella arvot olivat vain lievää rehevyyttä osoittavia (19-24 μg/l). Vastaavasti kokonaistyppipitoisuus on kesäisin ( μg/l) talvea ( μg/l) selvästi korkeampi. Tällaisessa tilanteessa leväsamennus on jatkuvaa ja sinileväkukinta säännöllistä. Järven happitilanne pysyy hyvänä talvella runsaan läpivirtauksen ja kesällä mataluuden johdosta. Järven alkalinitettiarvo oli hyvä. Vesienhoito-ohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee pieni humusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet ovat huonossa luokassa. Eteläistenjärven tila arvioitiin tässä tutkimuksessa tyydyttäväksi. Kuva 7. Sedimenttinäytteenottokoe Ruununmyllyjoessa Hämeenlinnassa kesällä

11 4. Hämeenlinna Hämeenlinnan kaupungin alueella on 22 järveä ja lampea, joista näytteet otettiin ainoastaan Kahtoilammesta Kahtoilampi (A= 2,38 ha, max syvyys 4,5, korkeus meren pinnasta 90,6 m) Kahtoilampi on harjulampi, joka sijaitsee aivan Ahvenistonharjun kupeessa. Lammen pintaala on vain 2 hehtaaria ja suurin syvyys 4,5 metriä. Pohjavesillä on huomattava osuus vesitaseeseen. Lammen länsipuolella sijaitseva harju on Natura-aluetta ja lammen itäpuolella on virkistysalue. Aivan lammen läheisyydessä on moottorirata ja lammen rannalla on yleinen uimaranta. Maaperän lammen ympäristössä on suomaista. Se aiheuttaa lammen veden laatuun aiheuttaen humusväritystä. Hämeenlinnan kaupungin ympäristötoimisto teki Hämeenlinnan kaupungin vesientarkkailusuunnitelman vuosille ja siinä Kahtoilampi oli mukana. Hertta -ympäristötietokannan mukaan Kahtoilampea on tutkittu kahdesti aikaisemmin, eli ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n toimesta. Kahtoilampi metriä Kuva 7. Ahvenistonharjulla, moottoriradan tuntumassa sijaitsevan Kahtoilammen syvännepiste. Hämeenlinnan kaupungin järvitutkimuksessa vuodelta 1995 todetaan, että lammen vesi on peruslaadultaan keskiruskeaa, lievästi hapanta ja ravinteikasta. Puskurikyky on huono, koska liuenneita suoloja on vedessä erittäin vähän. Alusveden ph oli ollut 5,8. Vuonna 1996 tutkituista järvistä Kahtoilampi oli ollut kaikkein happamin. 10

12 Vuoden 1996 tutkimusraportin mukaan Kahtoilammen vedenlaatu oli edellisvuotta parempi. Ravinnepitoisuudet olivat alhaisempia, näkösyvyys oli suurempi ja levää oli vähemmän. Humusleimaisuus oli myös vähäisempää. Lampi oli lämpötilan mukaan kerrostunut ja happi oli pohjalta vähissä. Fosforipitoisuus oli pohjalla kohonnut. Rehevyysaste voi vaihdella kerrostuneisuuden mukaan. Jos kerrostuneisuus on heikko, niin ravinteet pääsevät tuottavaan kerrokseen ja lisäävät rehevyyttä. Tilanne kesällä 1995 oli ollut tämänkaltainen. Kokonaisuutena veden laatu oli tyydyttävä. Laatu oli parempi kuin vuonna 1996 oli edellisvuotta parempi ja lähellä hyvää laatuluokkaa. Raportissa todettiin, että lammen luonnontila oli selvästi muuttunut, joten järven ympäristöstä oli päässyt tai pääsi yhä järveen kuormitusta. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella Kahtoilampi oli kesällä 2007 rehevä (38 μg/l) ja talvella lievästi rehevä (16 μg/l). Parin aiemman näytetuloksen perusteella pintavesi on ollut lievästi rehevää tai rehevää. Liukoisia ravinteita ei ollut juuri jäljellä. Hygieenisesti vesi oli puhdasta. Kahtoilampi on lievästi samea ja humuspitoinen. Talvella järvi oli lievästi rehevä, mutta kesää kohden arvot nousivat ja järvi rehevöityi. Kokonaistypen arvot olivat myös koholla. Kesällä 2008 Kahtoilammin happitilanne oli tyydyttävä. Alusvedestä loppui happi melkein kokonaan rehevyyden takia, vaikka järvi onkin suhteellisen matala. Talvella alusveden happipitoisuus oli 25 μg/l. Rauta-arvot olivat hieman alhaiset humuspitoiselle vedelle. Vesienhoito-ohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee pieni vähähumuksien järvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosforipitoisuus on tyydyttävässä luokassa ja kokonaistyppipitoisuus hyvässä luokassa. Kahtoilammen tila arvioitiin tässä tutkimuksessa hyväksi. Kuva 8. Kahtoilammin kesämaisemaa elokuussa

13 5. Kalvola Kalvolasta näytteet otettiin Ahvenuslammilta ja Kotkajärveltä. Yhteensä järviä ja lampia Kalvolassa on Ahvenuslammi (A= 14,31 ha, max. syvyys 5,5 m, korkeus meren pinnasta 132,4 m) Tarkastajaohjelman mukaan Ahvenuslammelta on otettu uimavesinäytteitä ja Talvella ja kesällä lammelta otettiin näytteitä kahdesta eri syvyydestä, yhdestä ja viidestä metristä. Ahvenuslammen ympärillä on suoalueita ja metsää. Ahvenuslammen laskupuron varren lehtokorpi on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi, jonka jyrkkärinteisellä alueella kasvaa monia vaateliaita ja harvinaisia lajeja kuten metsälehmusta (Tilia cordata), vuorijalavaa (Ulmus glabra), lehtosorsimoa (Glyceria lithuanica), velholehteä (Circaea alpina), lehtotähtimöä (Stellaria nemorum), humalaa (Humulus lupulus), tuoksumataraa (Galium odoratum) ja hajuheinää (Cinna latifolia)(jutila & Harju 2004). Ahvenuslammi metriä Kuva 9. Ahvenuslammin sijainti ja näytepiste. Ahvenuslammi on ruskeavetinen ja karu yläjuoksun järvi, jonka sähkönjohtavuusarvot olivat alhaiset. Pintaveden kasvukauden aikainen kokonaisfosforipitoisuus oli vain 6 μg/l. Talvella pintavesi osoitti lievää rehevyyttä (13 μg/l), ja samalla tasolla pitoisuus oli myös alusvedessä (16 μg/l). Myös kokonaistyppipitoisuudet olivat karulle vedelle ominaiset ( μg/l). Ahvenuslammen happipitoisuus ja hapen kyllästysaste olivat kesällä 5,1 9,2 mg/l ja % ja talvella 9,5 10,7 mg/l ja 71 75%, eli arvot olivat hyvät. Talvella Ahvenuslammen vesi oli kirkasta ja kesällä vain niukasti lievästi samean puolella (1,1 1,6 FNU). Talvella järven suolapitoisuus oli vähäinen ja kesällä arvot olivat koholla peltolannoitusten vuoksi. Talvella jär- 12

14 ven ph-arvo oli 5,3, mikä oli alhainen. Kesän pintaveden ph-arvo oli hyvä (7), mutta viidestä metristä otettu ph-näyte oli alhainen. Rauta-arvot ovat normaalit ruskeavetiselle järvelle. Vesienhoito-ohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee pieni humusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet olivat erittäin hyvässä luokassa. Ahvenuslammen tila arvioitiin tässä tutkimuksessa erittäin hyväksi Kotkajärvi (A= 284,84 ha, max. syvyys 10,1 m, rantaviiva 17,8 km, korkeus meren pinnasta 120,9 m) Kotkajärvi on karu järvi ja suhteellisen matala, lukuun ottamatta kahta syvännettä. Kotkanjärven tila on ollut erinomainen. Suomen ympäristökeskuksen HERTTA-tietokannasta löytyy Kotkajärven seurantatuloksia vuodesta 1966 lähtien, joskaan ei joka vuodelta. Näytteitä on otettu kahdelta seurantapisteeltä Sittala 1 (kuva 10) ja Taljala 2 sekä talvella että kesällä kaikkiaan kahdeksan kertaa ja lisäksi on muutamia rantanäytteenottoja. Kotkajärvestä laadittiin tietoja koostava julkaisu vuonna 2006 (Jutila ym. 2006) ja sitä on kuvattu myös Kalvolan luonto-oppaassa (Jutila & Harju 2004). Siinä on myös Kotkajärven vesikasvillisuusselvitys. Näytteidenottajina ovat toimineet Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi, Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, Pirkanmaan ympäristökeskus ja Uudenmaan ympäristökeskus. Vuonna 2007 ympäristötoimi otti näytteitä Sittalan syvännepisteeltä ja Kotkajärven valuma-alue on pääosin metsää ja siellä on laajoja ojitettuja soita, mutta vain vähän peltoja. Valuma-alueella sijaitsee kaksi lampea: Perälammi ja Ulajanlammi. Kotkajärveen laskee kahdeksan isompaa ojaa, joista on otettu vesinäytteitä kuormituksen selvittämiseksi. Kotkajärven kuormituksen kannalta merkittävin oja on laajan valuma-alueen omaava Myllyoja. Sahajoki laskee Kotkajärven vedet Muulinjärveen. Kotkajärvi 0 0,35 0,7 kilometriä Kuva 10. Kalvolan Kotkajärven Sittala I syvännepiste. 13

15 Kotkajärven happipitoisuus ja hapen kyllästysaste olivat talvella ,1 11 mg/l ja %. Kesällä arvot olivat 3-8,7 mg/l ja %. Alusvedessä oli siis hyvin vähän happea niin kesällä kuin talvellakin. Raudan ja mangaanin korkea arvo alusvedessä liittyy lähes hapettomiin oloihin. Yleensä hapellisissa oloissa mangaanin pitoisuudet ovat pieniä, mutta hapettomissa oloissa sitä vapautuu pohjalietteistä. Rauta 3-ioni taas pelkistyy rauta 2-ioniksi, jolloin sen liukoisuus on suurempi. Kokonaistypen arvot vaihtelivat talvella µg/l välillä ja kesällä µg/l välillä, mitkä olivat normaalit humusvedelle. Kokonaisfosforin arvot vaihtelivat talvella välillä 8-9 µg/l ja kesällä 7-17 µg/l. Järvi on siis lievästi rehevöitynyt. Talvella Kotkajärven veden väriarvo oli 70 FTU. Kesällä väriarvot olivat 40 FTU ja alusvedessä 240 FTU. Arvot olivat normaalit humuspitoiselle vedellä, mikä tekee järvestä ruskeavetisen. Järven ph-arvot olivat lähellä neutraalia. Vesienhoito-ohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee keskikokoinen vähähumuksinen järvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja typpipitoisuudet olivat erittäin hyvässä luokassa. Kotkajärven tila arvioitiin tässä tutkimuksessa erittäin hyväksi. Kuva 11. Kalvolan Kotkajärven tyyntä pintaa

16 6. Renko Rengon alueella on 75 järveä ja lampea, josta tutkittiin kolme, Rietajärvi, Mustalammi ja Kyynäröinen Kyynäröinen (A= 35,85 ha, max. syvyys 1 m, korkeus meren pinnasta 92,8 m) Kyynäröinen on Rengon ja Lopen rajalla sijaitseva, 1930-luvulla laskettu pieni ja matala järvi, joka on kasvamassa umpeen. Avovettä on vielä yli puolet pinta-alasta, ja suuren osan siitä peittävät vesisammalkasvustot. Uposkasviston harvinaisimpia ovat pikku- ja tylppälehtivita (Potamogeton berchtoldii, P. obtusifolius). Irokeijujista tavataan ristilimaskaa (Lemna trisulca). Rannoilla on järviruoko-, leveäosmankäämi- ja saraluhtia (Phragmites australis, Typha latifolia, Carex), joiden kasvistoon kuuluvat mm. kapealehtipaju (Salix repens ssp. rosmarinifolia), mutaluikka (Eleocharis mamillata) ja mutasara (Carex limosa). Lähistöllä kasvaa myös silmälläpidettävää musta-apilaa (Trifolium spadiceum) ja hirssisaraa (Carex panicea) (Jutila & Harju 2004). Lintuvetenä Kyynäröinen on Natura-alue ja valtakunnallisesti arvokas edustavan yölaulaja-, vesi- ja ruovikkolinnustonsa takia. Yölaulajista järvellä pesivät säännöllisesti mm. luhtahuitti (Porzana porzana) ja rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus). Vesilinnuista tavanomaisten lajien kuten punasotkan ja tavin (Anas crecca) lisäksi tavataan mm. härkälintua (Podicepes grisegena). Suurista ja näkyvistä linnuista Kyynäröisellä pesivät mm. kaulushaikara (Botaurus stellaris), kurki (Grus grus), laulujoutsen ja ruskosuohaukka. Myös ruisrääkkä (Crex crex) on havaittu alueella. Sudenkorentoselvityksessä vuonna 2003 (Mäkinen 2005) Kyynäröiseltä havaittiin 16 lajia, joista harvinaisin oli luontodirektiivinkin mainitsema täplälampikorento (Leucorrhinia pectoralis).kyynäröisen valuma-alue on pieni ja on umpeenkasvamassa. Se on linnustollisesti arvokas ja sen vesikasvillisuus on runsasta. Järvikorte (Equistum fluviatile) ja leveäosmankäämi (Typha latifolia) ovat yleisiä. Linnusto koostuu pääosin vesilinnuista. Kyynäröiseltä on otettu vesinäytteitä talviaikaan neljä kertaa ( , , , ) ja avovesikaudella kaksi kertaa ( , ). Talvella 2007 Kyynäröisen happitilanne oli heikko, mutta kesällä happitilanne parantui huomattavasti. Heikkoa happitilannetta talvella vahvistaa myös mangaanin suhteellisen korkea arvo, koska hapettomissa oloissa sitä vapautuu nopeasti pohjalietteestä. Kesän ph arvo oli 9,2 mikä on paljon Suomen vesistöille. Syynä voi olla hyvin voimakas leväkukinta, joka voi kohottaa ph:n arvoihin Järvi on hyvin ruskeavetinen ja lievästi samea. Kyynäröinen on fosforin suhteen rehevä (29 33 µg/l). Kokonaistypen arvot olivat hyvin korkeat erityisesti talvella. Raudan pitoisuudet olivat normaalit humusvesille, jopa hieman alhaiset. Veden sähkönjohtavuusarvot olivat koholla. Sähkönjohtavuus mittaa vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Määrä voi nostattaa peltoviljely. Vesienhoito-ohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee pieni humusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet ovat olleet tyydyttävässä luokassa. Kyynäröisen tila arvioitiin tässä tutkimuksessa tyydyttäväksi. 15

17 Kyynäröinen metriä Kuva 16. Natura 2000 ohjelmaan kuuluva Kyynäröinen lähijärvineen. Kuva 17. Rehevän Kyynäröisen rantaa

18 6.2. Mustalammi (A= 6,561 ha, max syvyys 8 m, V= 187 m³, rantaviiva 1,62 km, korkeus meren pinnasta 127,8 m; valuma-alueen A= 1,5 km 2 ) Tarkastaja-ohjelman mukaan uimavesinäytteitä on otettu , , , Vesistötutkimuksia on tehty ja Syvännepisteellä on otettu vesinäytteet ja Syvännepisteen näytteenottohetkellä järven pinta oli kiiltelevä. Tämä mahdollisesti aiheutui Venäjän metsäpalojen tuhkasta. Hertta ympäristötietokannan mukaan Mustalammista on otettu näytteitä vuosina 1997, 1998, 2003, 2004 ja Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto on tehnyt Mustalammista tutkimuksen vuonna 1998 (Tastula ym. 1998). Mustalammi sijaitsee Rengon eteläosassa Ahoisten kylässä pohjavesialueella ja on pinta-alaltaan vajaa 7 ha. Järven tilavuus on 187 m³ ja suurin syvyys 8 m. Valuma-alue on 1,5 km² ja veden keskiviipymä 6 kuukautta. Mustalammista vedet johtavat Keskimmäisen ja Alimmaisen kautta Kaartjokeen. Ympäristöosaston selvityksessä mainitaan, että Mustalammista on otettu järvivesinäytteitä ainakin vuosina 1973, 1994, 1996, 1997 ja Näytteitä on otettu eri vuodenaikoina, mikä on huomioitava tuloksia tarkastellessa. Tulosten mukaan Mustalammin pinnassa veden happipitoisuus on hyvä, mutta pohjassa oli havaittavissa happivajausta. Sähkönjohtavuus oli ominaista voimakkaasti viljellyille alueille. Kokonaisfosforiarvojen mukaan Mustalammi on rehevä. Pohjanläheisen veden hapettomuus sekä korkeat fosfori- ja rautapitoisuudet osoittavat, että Mustalammi on sisäkuormitteinen järvi. Kuva 14. Näkymä Rengon Mustalammin itäosasta. Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi otti Mustalammilta vesinäytteitä tutkimuksessaan vuonna 2005 (Jutila ym. 2007). Mustalammen vesi oli elokuussa kerrostunutta ja happitilanne oli huono jo viiden metrin syvyydellä. Pintavesissä happitilanne oli tyydyttävä. Alusvesien 17

19 happitilanne oli heikentynyt hitaasti vuosien kuluessa. Alusveden happitilanne oli edistänyt ravinteiden liukenemista järven mutaisesta pohjasta. Kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin korkea ja sen perusteella järvi luokiteltiin erittäin reheväksi. Alusvesi varsinkin oli hälyttävän ylirehevää kokonaisfosforiarvon ollessa 400 µg/l. Myös kokonaistypen pitoisuus viittaa siihen, että Mustalammin pohjasta oli liuennut ravinteita. Järven ph oli hyvällä tasolla ja alkaliniteetti eli haponsitomiskyky oli hyvä. Huolimatta humuspitoisuudesta ja ravinteista oli järven vesi bakteerien puolesta uimakelpoista. Vuoden 2005 tutkimustulosten perusteella Mustalammin veden yleinen käyttökelpoisuus oli välttävä. Vuonna 2007 Mustalammi oli humuspitoinen ja lievästi samea. Talvella järven happitilanne oli hieman heikko, mutta kesällä tilanne oli normaali. Mustalammella alkaliteetti oli hyvä edelleen. Rauta-arvo oli normaali humusvedelle. Järvi oli fosforin suhteen lievästi rehevöitynyt ja kokonaistypen arvot olivat normaalit humusvedelle. Vesienhoito-ohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee pieni humusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosforipitoisuus ovat olleet pääosin tyydyttävässä ja kokonaistyppipitoisuus hyvässä luokassa. Mustalammen tila arvioitiin tässä tutkimuksessa tyydyttäväksi. Mustalammi metriä Kuva 15. Mustalammi valuma-alueineen. Vihreällä näkyy pohjavesialueen raja. 18

20 6.3. Rietajärvi (A= 23,62 ha, max syvyys 1,6 m, rantaviiva 3,07 km, korkeus meren pinnasta 126,5 m) Hertta -ympäristötietokannan mukaan Rietajärveä on tutkittu aikaisemmin Rietajärvi on matala järvi, joten näytteitä otettiin vain yhden metrin syvyydestä ja Rietajärven valuma-alueella on useita soita ja sinne sijoittuvat mm. Honkalan- ja Nyypekanlampi. Rietajärvestä vedet kulkevat Rietaojaa myöten Rengon, Lopen ja Tammelan rajalla olevaan Pääjärveen. Talvella Rietajärven happikyllästysaste oli 9 % ja happiliukoisuus 1,4 mg/l. Kesällä Rietajärven happikyllästysaste oli 84 % ja happiliukoisuus 7,9 mg/l. Kesän tilanne ei ole huolestuttava, mutta talvella järvi oli lähes hapeton. Rauta oli talvella 2400 µg/l ja kesällä 1800 µg/l, mitkä kertovat myös huonosta happitilanteesta. Rietajärvi metriä Kuva 12. Rietajärven sijainti ja syvännepiste. Sameus oli talvella 2,5 FTU ja kesällä 3,2 FTU. Järvi oli vain lievästi samea (arvot välillä 1-5 FTU) Sähkönjohtavuus oli talvella 7 ms/m ja kesällä 51mS/m. Rietajärvi oli siis jonkin verran suolainen järvi. Peltolannoitus voi nostaa sähkönjohtavuuden arvoa kesällä. Rietajärven ph-arvo oli talvella 5,7 ja kesällä 7,2. Talven arvo oli hieman alhainen, mutta kesällä arvo oli lähellä neutraalia, mikä on hyvä. 19

21 Rietajärvi on erittäin ruskeavetinen järvi. Väriarvot olivat talvella 400 mg/l Pt ja kesällä 200 mg/l Pt. Kokonaistypen arvot ovat myös normaalit erittäin ruskeavetiselle järvelle. Talvella arvo oli 1170 µg/l ja kesällä 640 µg/l, joka on jopa hieman alhainen. Rietajärvi on rehevä fosforin osalta. Kokonaisfosforin arvo oli talvella 20 µg/l ja kesällä 29 µg/l. Vesienhoitoohjelmien mukaisen järviluokittelun mukaan kohde lienee pieni humusjärvi, jonka kasvukauden aikaiset pintaveden kokonaisfosforipitoisuus oli tyydyttävässä ja kokonaistyppipitoisuus hyvässä luokassa. Rietajärven tila arvioitiin tässä tutkimuksessa tyydyttäväksi. Kuva 12. Rengon Rietajärveä pohjoisesta kohti etelää. 20

22 7. Yhteenveto Kanta-Hämeen järvien tila oli vuonna 2007 tyydyttävä. Ahvenuslammi ja Kotkajärvi arvioitiin erittäin hyviksi laadultaan ja Kahtoilampi oli hyvässä luokassa muiden järvien kuuluessa tyydyttävään luokkaan. Eteläistenjärvi ja Kyynäröinen ovat matalia lintujärvi. Myös Rietajärvi on matala, mutta hieman karumpi luonteelta kuin edellä mainitut. Hattulan ja Rengon Mustalammit sekä Uppolammi ovat harju- ja pohjavesialueen lampia. Näistä sekä Uppolammi että Rengon Mustalammi kärsivät syvälle, pienelle lammelle tyypillisesti alusveden hapettomuudesta ja korkeasta ravinnepitoisuudesta. Järvi Kunta Pinta-ala Max. Näytekerrat Yleisluokitus syvyys ha m Uppolammi Hauho 2,667 11,5 8 tyydyttävä Eteläistenjärvi Hauho 16,234 0,8 2 tyydyttävä Mustalammi Hattula 25, tyydyttävä Kahtoilampi Hämeenlinna 2,382 4,5 4 hyvä Ahvenuslammi Kalvola 14,311 4 erittäin hyvä Kotkajärvi Kalvola 283, erittäin hyvä Rietajärvi Renko 23,622 1,6 2 tyydyttävä Mustalammi Renko 6, tyydyttävä Kyynäröinen Renko 35, tyydyttävä 8. Lähdeluettelo Jutila, H. 2004: Hauhon luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 32. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, Napa-projekti. 61 s. Jutila, H. & Harju, H. 2004: Kalvolan luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 29. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 49 s. Jutila, H. & Harju, H. 2004: Rengon luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 26. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 44 s. Jutila H, Jutila K & Kolunen K 2007: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita sivua ja 1 liite (23 s). Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys Hämeenlinnan kaupungin järvivesitutkimuksista vuodelta Kirje n:o 1380/RO Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys Hämeenlinnan kaupungin järvivesitutkimuksista vuodeta Kirje n:o 109/RO Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen internet-sivut ( Mäkinen J 2005: Hattelmalanjärven, Korvenalustanjärven, Kyynäröisten, Muulinjärven ja Paloniitunjärven sudenkorennot Ympäristöosaston monisteita 68. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 6 s. + 2 liitettä. Perälä H 1993: Pienvesistöjen veden laatu, perustutkimukset vuonna Längelmäveden ja Hauhon reittien vesistöalueet. (35.7). Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry, julkaisu no 174 G. Tastula T, Huikari J ja Jutila H 1998: Rengon Mustalammen ympäristökartoitus: Järven tila ja kuormitus. Ympäristöosaston monisteita s. +2 liitettä. 21

23 Järvivesitutkimus2007.xls Järvi Kunta Yk pohj Yk itä Karttaleh ti ala, ha Korkeu s mpy m päivämäär ä kokon näyte näkö aissyv syvyy syvyy Lämp yys s s ötila Lämpö ti Sameu s Sameu s Sähkö njohto kyky ph Väri Sähko nj ph Väri Hapen happipit kyllästy oisuus saste HavPaik Kunta NäytePvm Alkalin mg/l m m C FNU ms/m Pt mg/l mmol/l mg/l O2 Mustalammi, Takajärven N-puoleHattula ,3 110, ,3 0,2 2,0 23 8,2 94 Mustalammi, Takajärven N-puoleHattula ,3 110, ,3 1,0 2,0 22,7 1,7 7,37 7, ,29 13 Mustalammi, Takajärven N-puoleHattula ,3 110, ,3 1,5 22,4 7,5 85 Mustalammi, Takajärven N-puoleHattula ,3 110, ,3 2,0 20 4,2 46 Mustalammi, Takajärven N-puoleHattula ,3 110, ,3 1,0 0,5 2,1 1,7 7,2 6, ,8 41 0,22 26 O2(kentt ä) Kyll%(m aas Alkalit eetti KMn04- luku eli COD COD(M n) eteläisin Mustalammi Hattula ,0 135, ,7 0,2 0,3 22,6 7,9 90 eteläisin Mustalammi Hattula ,0 135, ,7 1,0 0,3 22, eteläisin Mustalammi Hattula ,0 135, ,7 2,0 0,3 17,8 5,6 58 eteläisin Mustalammi Hattula ,0 135, ,7 3,0 0,3 15,7 0,4 4 eteläisin Mustalammi Hattula ,0 135, ,7 3,5 0,3 14,9 0,3 3 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 1,0 3,2 22,6 0,81 1,76 7,1 20 9, ,07 5,8 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 2,0 3,2 22,3 9,2 105 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 3,0 3,2 19,3 10,3 111 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 4,0 3,2 14,3 6,8 66 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 5,0 3,2 10 0,98 1,65 6,1 25 1,4 13 0,1 6,5 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 6,0 3,2 7,3 0,4 3 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 7,0 3,2 6,2 0,3 2 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 8,0 3,2 5,7 0,3 2 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 9,0 3,2 5,4 0,3 2 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 10,0 3,2 5,2 5,9 1,87 5,8 35 0,3 2 0,13 6,7 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,5 11,0 3,2 5,2 8,1 1,98 5,9 35 0,3 2 0,14 6,7 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,0 1,0 2,0 0,6 1,1 1,5 5,7 35 2,3 17 0,04 6,9 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,0 5,0 2,0 3,2 1,1 1,4 5,7 2,6 19 6,2 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,0 10,0 2,0 4,3 3,6 1,3 5,7 0,7 4 6,3 Uppolammi Hauho A 2,7 85, ,0 13,0 2,0 4,5 8 1,8 5,9 0,4 3 7,7 Eteläistenjärvi, keskiosa 1 Hauho C 16,2 94, ,8 0,5 0,8 18,9 7,5 7,37 6, ,2 87 0,21 41 Eteläistenjärvi, keskiosa 1 Hauho C 16,2 94, ,9 0,5 0,5 0,9 3,6 7,3 6, ,9 45 0,15 16 Eteläistenjärvi, keskiosa 1 Hauho C 16,2 94, ,8 0,5 0,8 0,1 3,3 8 6, ,9 82 0, Eteläistenjärvi Hauho C 16,2 94, ,8 0,5 0,2 7,6 6, ,6 80 0,16 Eteläistenjärvi Hauho C 16,2 94, ,8 0,5 0,6 9,4 6, ,2 71 0,26 Heli Jutila

24 Järvivesitutkimus2007.xls Järvi Kunta Yk pohj Yk itä Karttaleh ti ala, ha Korkeu s mpy m päivämäär ä HavPaik Kunta NäytePvm kokon näyte näkö aissyv syvyy syvyy Lämp yys s s ötila Lämpö ti Sameu s Sameu s Sähkö njohto kyky ph Väri Sähko nj ph Väri Hapen happipit kyllästy oisuus saste m m C FNU ms/m mg/l Pt mg/l mmol/l mg/l O2 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 0,2 0,5 22,8 8,5 98 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 1,0 0,5 22,7 3,8 1,76 6,9 40 8,4 96 0,07 11 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 2,0 0,5 22,6 8,3 95 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 3,0 0,5 17,8 0,4 4 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 4,0 0,5 12,6 4,7 2, ,3 3 0,16 10 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 1,0 1,4 1 0,11 1,5 6,2 0,04 9, ,7 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 4,0 1,4 4,5 1,9 1,5 5,8 3,4 25 7,6 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,7 0,0-0,2 2,9 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,7 1,0 2,9 20,5 0,52 1,3 6,4 20 8,4 93 0,03 8,8 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,7 3,0 2,9 14,1 2,8 27 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,7 4,0 2,9 9,7 15 2,3 5,8 0, Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 0,0-0,2 1,5 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 1,0 1,5 22,2 1,7 1,3 6,5 50 8,6 99 0,03 11 Kahtoilampi HML B 2,4 90, ,5 3,0 1,5 16,3 3,8 1,7 5,8 1, O2(kentt ä) Kyll%(m aas Alkalit eetti Alkalin KMn04- luku eli COD COD(M n) Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 0,2 1,5 24, Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 1,0 1,5 22,8 1,6 4, , ,05 11 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 2,0 1,5 20,0 8,4 91 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 3,0 1,5 17,1 6,7 69 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 4,0 1,5 13,3 2,7 26 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 5,0 1,5 10,4 1,1 4,84 5, ,1 45 0,06 13 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 6,0 1,5 9,0 6,7 57 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 7,0 1,5 8,2 5,7 48 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 8,0 1,5 2,9 5,6 47 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 1,0 1,4 1,8 0,65 4,7 5, ,7 75 <0,02 15 Ahvenuslammi Kalvola C 14,3 132, ,5 5,0 1,4 3,7 0,56 4,5 5,3 9, Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,8 0,2 2,5 23 8,8 101 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,8 1,0 2,5 22,5 0,73 6,16 7,1 40 8,7 99 0,29 9,2 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,8 2,0 2,5 22,3 8,7 99 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,8 5,0 2,5 18,4 0,85 6, ,8 72 0,29 9,1 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,8 7,0 2,5 17 4,9 50 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,8 10,0 2,5 12,8 20 8,36 6, ,3 3 0,58 13 Heli Jutila

25 Järvivesitutkimus2007.xls Järvi Kunta Yk pohj Yk itä Karttaleh ti ala, ha Korkeu s mpy m päivämäär ä kokon näyte näkö aissyv syvyy syvyy Lämp yys s s ötila Lämpö ti Sameu s Sameu s Sähkö njohto kyky ph Väri Sähko nj ph Väri Hapen happipit kyllästy oisuus saste HavPaik Kunta NäytePvm Alkalin mg/l m m C FNU ms/m Pt mg/l mmol/l mg/l O2 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 1,0 2,2 1,7 0,41 5,7 6, ,23 12 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 5,0 2,2 2,9 0,51 8,9 65 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 10,0 2,2 3,3 0,64 5,7 6,5 7,1 52 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,2 1,0 2,2 1,5 L0,4 6,6 6, ,2 73 0,32 8,9 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,2 5,0 2,2 4,3 7,7 59 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,2 10,2 2,2 4,7 0,5 6,8 6,5 35 4,8 37 0,31 8,2 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 1,0 4,2 1,5 0,3 6,5 6, ,9 92 0,25 10 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 5,0 4,2 3,7 0, Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 8,0 4,2 4 4,9 37 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 9,5 4,2 4,2 0,6 7 6, Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 0,0-0,2 2,4 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 1,0 2,4 19,7 1,8 5,6 6,7 60 7,4 81 0,23 11 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 5,0 2,4 17,8 1,7 3,4 36 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 6,0 2,4 14,4 0,5 5 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 8,0 2,4 11,2 0,7 6 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 10,0 2,4 11 5,2 6,4 6,2 0,4 4 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 1,0 3,2 1 0,4 6,4 6, ,6 89 0,26 8,3 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 5,0 3,2 3,8 0,4 7,5 57 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 9,5 3,2 4,4 0,7 6,6 6,4 5,5 42 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,4 1,0 2,7 19,5 0,8 5,6 7,3 25 8,1 88 0,124 7,8 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,4 6,0 2,7 18,6 7,3 78 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,4 7,0 2,7 16,6 2,3 24 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,4 8,5 2,7 14,7 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,4 9,4 2,7 13,4 5,8 6,5 6,5 70 0,5 5 0,316 8,5 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 1,0 5,0 0,2 0,5 6, ,2 91 0,224 7,4 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 3,0 5,0 1,5 5,6 6,8 11,7 83 0,198 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 10,0 5,0 3,7 0,6 7 6, ,256 8,5 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,2 1,0 0,2 1,5 6,7 6,8 32 0,25 8,6 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,2 2,0 1,3 1,3 6, ,3 83 8,5 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,2 5,0 2,6 1,2 6,4 6,8 30 8,4 64 0,24 8,2 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,2 7,0 3,2 1,6 6,5 6,6 29 7,6 59 8,8 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,2 9,0 3,6 1,3 7,3 6, ,2 80 0,3 8 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 1,0 3,3 14 1,6 6,6 6,6 38 9,3 93 0,23 9,3 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 5,0 3,3 14 1,5 6,5 6,8 38 9,2 92 0,23 9,2 Heli Jutila O2(kentt ä) Kyll%(m aas Alkalit eetti KMn04- luku eli COD COD(M n)

26 Järvivesitutkimus2007.xls Järvi Kunta Yk pohj Yk itä Karttaleh ti ala, ha Korkeu s mpy m päivämäär ä kokon näyte näkö aissyv syvyy syvyy Lämp yys s s ötila Lämpö ti Sameu s Sameu s Sähkö njohto kyky ph Väri Sähko nj ph Väri Hapen happipit kyllästy oisuus saste HavPaik Kunta NäytePvm Alkalin mg/l m m C FNU ms/m Pt mg/l mmol/l mg/l O2 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,1 9,0 3,3 13,9 1,6 6,5 6,8 38 9,2 92 0,22 9,5 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 1,0 22,6 1 5,7 7,7 38 7,9 93 0,22 10 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 6,0 16,9 0,7 6 6,9 39 4,5 48 0,23 9,3 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,0 9,0 11,7 1,1 6 6,6 51 5,7 54 0,23 10 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,3 1,0 3,3 17,5 1,1 6,4 7,2 47 9,1 98 0,2 11 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,3 5,0 3,3 15,5 1 6,4 7,1 47 8,4 87 0,2 10 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,3 7,0 3,3 11,7 1,6 6,5 6,7 47 5,8 55 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,3 9,0 3,3 10,7 2 6,4 6,5 54 5,3 49 0,2 12 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 1,0 2,2 0,9 0,7 6,5 6, ,3 89 0,21 13 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 2,0 2,2 1, Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 3,0 2,2 1,3 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 4,0 2,2 1,4 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 5,0 2,2 1,8 10,6 79 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 6,0 2,2 2,1 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 7,0 2,2 2,3 8,7 66 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 8,0 2,2 2,4 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 9,0 2,2 2,4 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 10,0 2,2 2,6 1,4 6,8 6, ,21 13 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 1,0 3,3 19,8 4,6 7,2 45 9, Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 3,0 3,3 18,4 4,6 7,2 40 9, Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 5,0 3,3 14,3 4, , Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 7,0 3,3 13,6 4,6 6,9 40 8,6 85 9,9 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 9,0 3,3 12,7 4,6 6,8 45 7,9 78 9,9 Kotkajärvi, Sittala 1 Kalvola B 284,8 120, ,5 9,5 3,3 12,5 7,8 76 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 1,0 2,9 19,6 0,8 5,7 7,2 25 8,1 88 0,213 7,9 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 6,0 2,9 18,6 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 7,0 2,9 16,6 3,5 36 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 10,5 2,9 10,6 14 6,6 6, ,366 9,2 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,2 1,0 4,0 0,2 0,9 6 6, ,6 87 0,223 6,8 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,2 3,0 4,0 1,4 5,6 6,9 11,4 81 0,208 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,2 10,2 4,0 3,8 0,5 6,3 6,4 30 4,3 33 0,238 7,3 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 1,0 2,3 0,9 0,8 6,5 6, ,2 88 0,18 13 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 2,0 2,3 1,3 12,2 90 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 5,0 2,3 1, Heli Jutila O2(kentt ä) Kyll%(m aas Alkalit eetti KMn04- luku eli COD COD(M n)

27 Järvivesitutkimus2007.xls Järvi Kunta Yk pohj Yk itä Karttaleh ti ala, ha Korkeu s mpy m päivämäär ä kokon näyte näkö aissyv syvyy syvyy Lämp yys s s ötila Lämpö ti Sameu s Sameu s Sähkö njohto kyky ph Väri Sähko nj ph Väri Hapen happipit kyllästy oisuus saste HavPaik Kunta NäytePvm Alkalin mg/l m m C FNU ms/m Pt mg/l mmol/l mg/l O2 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 8,0 2,3 2,3 8,7 66 Kotkajärvi, Taljala 2 Kalvola B 284,8 120, ,0 11,0 2,3 2,5 0,9 6,6 6, ,19 12 Kyynäröinen Renko C 35,9 92, ,0 0,2 1,0 18,3 9,8 103 Kyynäröinen Renko C 35,9 92, ,0 0,5 1,0 18,2 1,6 9,46 9,2 90 9, ,44 16 Kyynäröinen Renko C 35,9 92, ,6 0,5 0,2 0,6 1,6 17,6 6, ,8 11 0,46 42 Kyynäröinen, etelä 1 Loppi C 35,9 92, ,8 0,5 0,5 19,4 4,5 8,5 7,2 80 0,46 17 Kyynäröinen, etelä 1 Loppi C 35,9 92, ,8 0,4 2,2 4,1 7,7 5, ,1 8 0,2 40 Kyynäröinen, etelä 1 Loppi C 35,9 92, ,5 1,0 2,5 6,3 15,6 6, ,62 28 Kyynäröinen, etelä 1 Loppi C 35,9 92, ,0 0,5 2,1 5,1 16 6, , O2(kentt ä) Kyll%(m aas Alkalit eetti KMn04- luku eli COD COD(M n) Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,2 0,2 1,7 20,2 7,9 87 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,2 1,0 1,7 20,2 1,8 12,1 7,2 70 7,9 87 0,47 12 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,2 2,0 1,7 20,1 7,7 84 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,2 3,0 1,7 16,9 0,4 3 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,2 4,0 1,7 11,2 0,2 2 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,2 5,0 1,7 8, ,3 6,7 90 0,2 1 0,72 13 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 8,0 1,8 0,9 0,51 13,4 6, ,3 37 0,46 17 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 5,0 1,8 2,2 1,5 14,3 6,5 3, Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 1,8 17,4 2,7 11,2 7,3 8,2 84 0,62 11,4 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 1,8 6, ,1 6, ,1 1 1,4 22 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 1,8 4, ,7 6, ,7 25,3 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,1 1 12,3 7,7 100 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 1,8 12,2 7, ,5 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, , ,4 6, ,2 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, , ,9 6, ,2 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 19,6 1,4 11,5 7,4 45 6, ,1 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 6, ,7 6, ,7 6 17,2 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 5, ,2 6, ,1 9 20,5 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 10,0 1,89 13,8 7, , ,67 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 8,0 22,7 18,3 6, ,9 8 1,46 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,0 6,0 27,5 20,7 6, ,05 1 1,78 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,2 1,0 2,0 19,4 2,1 13,6 7,6 50 9, ,51 11 Mustalammi, itäosa Renko D 6,6 127, ,2 5,0 2,0 5,2 3,1 20,6 6,4 80 1,3 10 0,86 12 Heli Jutila