KOUVOLAN JÄRVIEN TUTKIMUKSET VUONNA 2013

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "KOUVOLAN JÄRVIEN TUTKIMUKSET VUONNA 2013"

Transkriptio

1 KOUVOLAN JÄRVIEN TUTKIMUKSET VUONNA 213 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 Mirva Ketola ja Janne Raunio

2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO VEDENLAATUTUTKIMUKSET JÄRVILLÄ Aineisto ja menetelmät Tulokset Sompanen ( ) Sanijärvi ( ) Enäjärvi ( ) Hangasjärvi ( ) Rättilänjärvi ( ) KUORMITUSSELVITYKSET Aineisto ja menetelmät Tulokset Sompanen Sanijärvi Enäjärvi Palonselkä RANTAVYÖHYKKEEN BIOLOGISET TUTKIMUKSET Aineisto ja menetelmät Tulokset Sompanen Sanijärvi, Enäjärvi ja Palonselkä Rättilänjärvi Saittaranjärvi YHTEENVETO JA TULOSTEN JÄRVIKOHTAINEN TARKASTELU Sompanen Sani- ja Enäjärvi Hangasjärvi Rättilänjärvi Saittaranjärvi VIITTEET... 37

3 Liitteet: Liite 1(1-5) Järvikohtaiset kartat näytepisteiden sijainnista Liite 2 Käytetyt analyysimenetelmät Liite 3(1-3) Vedenlaadun analyysitulokset Liite 4 Surviaissääskinäytteiden lajisto ja lajien suhteelliset runsaudet Liite 5 Piilevänäytteiden lajisto ja lajien suhteelliset runsaudet

4 JOHDANTO Kouvolan kaupunki tilasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:ltä tutkimuksen Kouvolan alueella sijaitsevien järvien ekologisesta tilasta. Tutkimuksia tehtiin kaikkiaan kuudella järvellä, joista kolme (Sompanen, Sanijärvi, Enäjärvi) on mukana Kymijoen alueen järvikunnostushankkeessa ( ; Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto). Muut järvet olivat Hangasjärvi, Rättilänjärvi sekä Saittaranjärvi. Järvistä Sompanen, Hangasjärvi ja Rättilänjärvi kuuluvat Kymijoen vesistöalueeseen ja Sanijärvi, Enäjärvi sekä Saittaranjärvi Summanjoen vesistöalueeseen. EU:n vesipuitedirektiiviin perustuvan järvien tyypittelyn mukaisesti Sompanen ja Hangasjärvi edustavat järvityyppiä Pienet humusjärvet (Ph). Sanijärvi, Enäjärvi ja Rättilänjärvi kuuluvat järvityyppiin Matalat runsashumuksiset järvet (MRh). Saittaranjärven järvityyppiä ei ole määritelty, sillä tyypittely koskee vain pintaalaltaan yli 5 ha:n järviä. Syvyyden ja veden värin perusteella Saittaranjärvi olisi lähinnä järvityyppiä Matala runsashumuksinen järvi (MRh). Tutkimukset sisälsivät Sompasella yhden näytteenottokerran veden laadun kemialliset analyysit sekä järvellä että tulo- ja lähtöuomissa, sekä ekologisen tilan määrittelyn litoraalin piilevien, ja mataliin järviin soveltuvan pohjaeläintutkimuksen avulla (ns. kotelonahkamenetelmä, CPET). Menetelmä hyödyntää järvestä kuoriutuvien surviaissääskien jättämiä kotelonahkoja, jotka sisältävät sekä syvänne- että rantalajeja. Sani- ja Enäjärven tutkimukset sisälsivät yhden näytteenottokerran veden laadun kemialliset analyysit sekä järvistä että niiden tulo- ja lähtöuomista. Sani- ja Enäjärvellä tehtiin CPET-analyysit Kymijoen alueen järvikunnostushankkeen puitteessa. Hangasjärven ja Rättilänjärven kesänaikaiset vedenlaatutulokset ovat verrattain vanhoja, joten siellä tutkimukset sisälsivät elokuun näytteenottokerran veden laadun kemialliset analyysit. Rättilänjärveltä ja Saittaranjärveltä on aikaisempaa biologista tietoa hyvin vähän. Matalina järvinä ne eivät sovellu syvännepohjaeläinten näytteenottoon, joten näillä järvillä ekologista tilaa kartoitettiin kotelonahkamenetelmällä. 2 VEDENLAATUTUTKIMUKSET JÄRVILLÄ 2.1 Aineisto ja menetelmät Veden laatua tutkittiin kaikkiaan viidellä järvellä (kartat Liite 1). Vesinäytteet otettiin Sompasella, Hangasjärvellä ja Rättilänjärvellä kesäkerrostuneisuuden loppupuolella elokuussa. Sani- ja Enäjärvellä oli velvoitetarkkailuun kuuluvaa näytteenottoa kesäkaudella, joten siellä näytteenotto toteutettiin syyskierron aikaan lokakuun alussa. Enäjärvellä näytteet otettiin kahdelta eri selältä (Kotoselkä ja Keskinen). Näytepisteiksi valittiin samat pisteet, joilta on olemassa olevaa tietoa ympäristöhallinnon Herttatietokannassa. Tyypillisesti näytepisteet sijaitsevat järven syvänteellä, tai matalilla järvillä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 1

5 järven keskipisteessä. Näytesyvyydet määräytyivät näytepisteen kokonaissyvyyden perusteella. Näytteet otettiin Limnos-noutimella syvännepisteillä kahdelta eri syvyydeltä, pintavedestä (1 m) sekä pohjanläheisestä vedestä 1 m pohjan yläpuolelta. Matalilla järvillä (syvyys n. 2 m) näytteet otettiin vain yhdestä syvyydestä (1 m). Klorofylli-a -näytteet otettiin kokoomanäytteenä -2 m:n vesikerroksesta. Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Vesinäytteet analysoitiin akreditoidussa KCL Kymen laboratoriossa laatuohjeiden sekä olemassa olevien SFS-standardien mukaan (menetelmät Liite 2, tulokset Liite 3). Näytepisteiden koordinaatit ja syvyydet sekä näytesyvyydet on esitetty taulukossa 1 ja sijainnit kartalla liitteessä 1. Taulukko 1. Havaintopaikkojen koordinaatit, näytepisteiden kokonaissyvyydet ja näytesyvyydet. Näytepiste Koordinaatit (YKJ) Kok. syvyys Näytesyvyydet Sompanen m 1 m; 6 m; -2 m Sanijärvi ,5 m 1 m; 2,5 m; -2 m Enäjärvi, Kotoselkä ,5 m 1 m; -2 m Enäjärvi, Keskinen ,2 m 1 m; -2 m Hangasjärvi ,7 m 1 m; 9 m; -2 m Rättiläjärvi ,2 m 1 m; -2 m Vedenlaatutuloksia verrattiin järvien aikaisempiin tuloksiin sekä olemassa oleviin rehevyysja tilaluokituksiin. Vedestä mitattujen fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien perusteella järvet voidaan luokitella 5 eri luokkaan (Taulukko 2; Oravainen 1999). Kokonaisfosfori on tärkeä tekijä veden rehevyyden arvioinnissa, sillä se on usein perustuotannon minimitekijä. Klorofylli-a pitoisuus on puolestaan suoraan verrannollinen yhteyttävien levien määrään ja sitä kautta järven rehevyystasoon. Vesipuitedirektiivin mukaisessa järvien ekologisen tilan luokittelussa eri järvityypeille on omat raja-arvonsa klorofylli-a, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuuksille (Vuori ym. 29; Aroviita ym. 212; Taulukko 2). Matalien humusjärvien arvot ovat luontaisestikin hieman kirkkaita, syviä järviä korkeampia. Taulukko 2. Veden rehevyystason määritys pintaveden klorofylli-a (Kl-a) ja kokonaisfosforipitoisuuksien (P) perusteella. Jälkimmäisissä sarakkeissa on päivitetyt ekologisen tilan luokkarajat klorofylli-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppi- (N) pitoisuuksille matalilla runsashumuksilla järvillä sekä pienillä humusjärvillä. Yksikkönä kaikissa pitoisuuksissa on µg/l. Rehevyysluokitus Ekologinen tila (Aroviita ym. 212) (Oravainen 1999) Matalat runsashumuksiset järvet (MRh) Pienet humusjärvet (Ph) Kl-a P Kl-a P N Kl-a P N karu <4 <1 erinomainen <13,5 <3 <58 <6 <18 <51 lievästi <1 <2 hyvä <25 <45 <8 <11 <28 <7 rehevä rehevä <2 <5 tyydyttävä <5 <6 <1 <2 <45 <1 erittäin <5 <1 välttävä <1 <75 <12 <4 <9 <15 rehevä ylirehevä >5 >1 huono <15 >75 >12 <72 >9 >15 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

6 2.2 Tulokset Sompanen ( ) Kymijoen vesistöön kuuluva Sompanen on järvityypiltään Pieni humusjärvi (Ph). Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Sompasen pinta-ala on 152 ha, suurin syvyys 8,5 m, ja keskisyvyys 3 m. Hertta-tietokannasta löytyy Sompaselle vedenlaatutuloksia vuodesta 1971 lähtien. Nykyään Sompanen kuuluu ns. rotaatioseurantaan, jossa ELY-keskus ottaa näytteitä joka 3. vuosi. Vuonna 213 ELY-keskus otti näytteet maaliskuussa ja saadusta tiedosta poiketen myös elokuussa (7.8), mikä osui lähelle tässä tutkimuksessa toteutettua näytteenottoa (5.8.). Kymijoen alueen järvikunnostushankkeessa näytteitä otettiin heinäkuussa ja lokakuussa, joten Sompasen vuodenaikaisesta vedenlaadun vaihtelusta saatiin varsin kattava kuva. Sää oli elokuussa näytteenottohetkellä tyyni ja puolipilvinen lämpötilan ollessa 23 C. Vesi oli syvännepisteellä (kartta Liite 1.1) kerrostunut lämpötilan suhteen siten, että pintavesi (1 m) oli 22,3 asteista ja pohjanläheinen vesi (1 m pohjasta) 15,5 asteista. Hapen kyllästysaste pintavedessä oli yli sadan, mikä kertoo aktiivisesta levätuotannosta. Pohjanläheisessä vedessä happipitoisuus oli vain,9 mg/l. Sondilla tehtyjen vertikaalimittausten perusteella lämpötilan harppauskerros alkoi 4 metrin syvyydessä, jossa happipitoisuus väheni jo alle 4 mg/l:aan. Alusveden happivaje näkyi selvänä vedenlaatuerona pinnan ja pohjan läheisten näytteiden välillä. Kuvassa 1 on esitetty kaikkien Sompaselle löytyvien näytteenottokertojen happipitoisuudet pinnan ja pohjanläheisessä vedestä. Pohjanläheisen veden happikato on ollut Sompasella sekä talvi- että kesäkerrostuneisuuskausien ongelma koko 2-luvun ajan. Kesällä 213 pohjanläheisen veden happipitoisuus oli alhainen jo heinäkuussa. Järven kiertäessä syksyllä pohjanläheinen vesi sai happitäydennystä, eikä pitoisuus eronnut lokakuussa pintaveden arvoista. Elokuussa levien määrää kuvaava klorofylli-a pitoisuus (25 µg/l) ilmensi erittäin rehevää järveä. Pitoisuus ylitti jopa pienten humusjärvien tyydyttävän ja välttävän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Näytevedessä havaittiin myös silminnähden levää (2 asteikolla -3). Avovesikauden 213 keskiarvo oli 18,5 µg/l, mikä ylittää pienten humusjärvien hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan. Tulokset olivat pääosin samaa tasoa kuin aikaisempina vuosina (Kuva 1), poikkeuksena on vuoden 21 tulos, joka on luultavasti osunut leväkukintaan klorofyllipitoisuuden ylittäessä 1 µg/l. Näkösyvyys elokuussa oli 1,3 m, mikä edustaa 2-luvun loppupuolen tyypillisiä arvoja (Kuva 1). Vielä 2-luvun alussa Sompasella havaittiin myös yli 2 metrin arvoja. Näkösyvyys näyttäisikin alentuneen viime vuosina. Sameusmittauksia on tehty vähemmän, mutta elokuun pintaveden sameusarvo oli lähellä vuosien keskiarvoa (5,8 FTU). Sitä aikaisempien vuosien keskiarvo on 3,5 FTU, joten sameusarvotkin näyttäisivät nousseet viime vuosina. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 3

7 Sompasen sähkönjohtavuus (9,8 ms/m) oli korkea, mutta siinä ei ollut nousua aikaisempiin mittaustuloksiin nähden. Alkaliniteetin arvo oli myös varsin korkea (,37 mmol/l), joten Sompasen puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä. Myös ph oli lähellä neutraalia, pintavedessä jopa 7,3, mikä voi kertoa aktiivisesta levätuotannosta. Korkeimmat ph arvot järvellä on mitattu 2-luvun alkuvuosina, mutta arvot ovat pysyneet kuitenkin alle ph 8. Sähkönjohtavuus ja alkaliniteetti ovat vesistölle ominaisia arvoja, jotka määräytyvät pitkälti valuma-alueen maaperän mukaan, tosin jätevedet ja peltolannoitus lisäävät suolojen määrää (Oravainen 1999). Kokonaisfosforipitoisuudet Sompasessa olivat pintavedessä rehevän järven tasolla (Kuva 2). Pitoisuus oli elokuussa 37 µg/l, mikä ylitti pienten humusjärvien hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Fosfaatti-muodossa (PO 4 ) oleva fosfori oli alle määritysrajan. Pohjanläheisessä vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli kohonnut (52 µg/l) ja fosforia oli myös fosfaatti-muodossa (15 µg/l). Fosforipitoisuudet sekä pinnan että pohjanläheisessä vedessä olivat hieman kasvaneet heinäkuusta elokuuhun. ELY-keskuksen näytteenotossa pohjanläheiset arvot olivat vieläkin suurempia (12 µg/l), mikä johtunee näytteen ja näytepisteen suuremmasta syvyydestä (8,5 m). Fosforia on todennäköisesti vapautunut pohjasedimentistä alhaisessa happipitoisuudessa. Lokakuussa pitoisuudet olivat jo alhaisempia. Pitkällä aikavälillä pintaveden fosforipitoisuuksissa on havaittavissa vain lievää nousua. Pohjanläheisessä vedessä nousua on enemmän, mutta vertailua vaikeuttavat näytteenottoajankohtien eroavaisuudet. Näytteitä on alettu ottaa kesäkerrostuneisuuskauden lopussa vasta 2-luvulla. Kokonaistyppipitoisuus oli 5.8. pintavedessä 57 µg/l (Kuva 2). Koko avovesikauden keskiarvo kuitenkin niukasti ylitti hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan (7 µg/l). Nitraattitai nitriitti-muodossa (NO 3 +NO 2 ) typpeä elokuussa oli 6 µg/l ja ammonium-muotoista (NH 4 ) typpeä 1 µg/l. Pitoisuudet olivat huomattavasti suuremmat pohjanläheisessä vedessä, jossa ammonium-muotoista typpeä oli 33 µg/l, ja metriä syvemmässä pisteessä jopa 86 µg/l. Näin suuret pitoisuudet vaativat jo vähähappisia olosuhteita, joissa typpi esiintyy ammonium-muodossa. Sompasessa sedimentin pinta oli todennäköisesti täysin hapeton, joten ammoniumia on voinut vapautua sedimentistä, mikä näkyy myös kokonaistyppipitoisuuden kasvuna pohjanläheisessä vedessä. Pitkällä aikavälillä kokonaistyppipitoisuudessa näyttäisi olevan nousua 197-luvun arvoihin nähden (Kuva 2). Mineraaliravinnesuhteiden perusteella Sompanen oli koko kesän selvästi fosforirajoitteinen, mutta kokonaisravinnesuhteen perusteella arvioituna myös typpirajoittuneisuus on ajoittain mahdollista. Typen ollessa minimitekijä, saavat kilpailuetua sinilevälajit, jotka pystyvät sitomaan typpeä ilmakehästä. Ravinnesuhteiden perusteella tehtyyn arvioon minimiravinteesta täytyy kuitenkin suhtautua varauksella, rajoittavana tekijänä voi olla myös jokin muu, kuin typpi tai fosfori (Pietiläinen 28). 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

8 15 pinta pohja Happipitoisuus 12 mg/l syvänne Mutapohja Klorofylli a 1 8 µg/l m syvänne Mutapohja Näkösyvyys pinta pohja Mutapohja ph ph Kuva 1. Sompasen happipitoisuus, klorofylli-a pitoisuus, näkösyvyys ja ph pinnan (1 m) sekä pohjan läheisessä (1 m pohjasta) vedessä Klorofylli-a on mitattu -2 m vesikerroksesta. Vertailun vuoksi kuvassa on esitetty Hertta-tietokannasta löytyvät muut mittaustulokset järveltä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 5

9 15 12 pinta pohja Mutapohja Kokonaisfosfori µg/l Kokonaistyppi pinta pohja Mutapohja 2,9 1,6 1,2 mg/l,8,4 2 pinta pohja Mutapohja Väri mgpt/l 2 pinta pohja Mutapohja Kemiallinen hapenkulutus 15 mgo 2 /L Kuva 2. Sompasen kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet, veden väri sekä kemiallinen hapenkulutus pinnan (1 m) ja pohjan läheisessä (1 m pohjasta) vedessä Vertailun vuoksi kuvassa on esitetty Hertta-tietokannasta löytyvät muut mittaustulokset järveltä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

10 Pintaveden väriarvo oli 6 mg Pt/l, joten vesi oli humuspitoista (mesohumoosinen). Vesien humusleimaa heijastelee myös kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ), jonka arvo Sompasessa oli humusvesille tyypillisellä tasolla (Kuva 2). Myös pintaveden rautapitoisuus oli humusvesille tyypillinen (45 µg/l). Pohjanläheisessä vedessä väriarvot (1 mgpt/l) sekä rautapitoisuus (18 µg/l) olivat kohonneet. ELY-keskuksen näytteenotossa 7.8. pohjanläheisen veden rautapitoisuus oli jopa 1 µg/l. Suurempia arvoja selittää syvempi näytteenottopiste, kun rauta on hapettomassa sedimentissä pelkistynyt ja kohonnut vesipatsaaseen. Lokakuussa rautapitoisuudet olivat jälleen alhaisempia, joten rauta on hapettunut ja todennäköisesti sitonut myös fosforia takaisin sedimenttiin. Pitkällä aikavälillä Sompasen väriarvot ja COD Mn -arvot ovat nousseet. ELY-keskuksen näytteenoton maalis- ja elokuun 213 väriarvot ovat poikkeuksellisen korkeat, myös pintavedessä, joten suuria arvoja ei selitä näytteenottosyvyys. Jos nämä arvot poistetaan aikasarjasta, nouseva trendi säilyy, joskin loivempana. Vielä 2-luvun alkuun saakka väri- ja COD-arvot osoittivat vain lievää humusleimaa Sanijärvi ( ) Sani- ja Enäjärvi ovat Summanjoen läpivirtausjärviä. Summanjoki laskee Sanijärven eteläosaan. Sanijärvestä vedet jatkavat lyhyen jokiosuuden kautta Enäjärveen, jonka kanssa Sanijärvi on samassa pinnan tasossa. Ympäristöhallinnon tietojärjestelmän mukaan Sanijärven pinta-ala on 88 ha, suurin syvyys 4 m ja keskisyvyys 1,8 m Sanijärvi on ollut Enäjärven tavoin ympäristöhallinnon luokituksessa tyypiltään Matala runsashumuksinen järvi (MRh). Uudessa (213) luokituksessa Sanijärven tyyppi on Matala humusjärvi (Mh), ja MRh on toissijainen tyyppi. Tässä tutkimuksessa tuloksia verrattiin molempiin luokkarajoihin, jotka eroavat toisistaan vain hieman (Aroviita ym. 212). Hertta-tietokannasta löytyy Sanijärvelle vedenlaatutuloksia vuodesta 1984 lähtien (piste 8). Nykyisellä syvännepisteellä (piste 15) seuranta on alkanut vuonna 2, ja nykyään sitä toteuttaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry kaksi kertaa vuodessa (maaliskuu ja elo/syyskuu) osana Summanjoen turvetuotantoalueisiin liittyvää velvoitetarkkailua (kartta Liite 1.2). Sää oli näytteenottohetkellä pilvinen, lounaanpuoleinen tuuli oli vähäinen ja ilman lämpötila 8 C. Vesi oli kauttaaltaan 8,6 asteista ja hapellista. Syyskierto näkyi vähäisenä vedenlaatuerona pinnan ja pohjan läheisten näytteiden välillä. Lämpötilakerrostuneisuus ei ollut kovin voimakas Sanijärvellä myöskään elokuussa tehdyssä tarkkailuun kuuluvassa näytteenotossa (lämpötilaero 3 astetta), mutta silti happipitoisuus pohjan lähellä oli lähes nolla. Aikaisempina vuosina näin alhaisia happipitoisuuksia ei ole havaittu, mutta vertailu on vaikeaa, koska aiempia näytteitä elokuulta juuri ole (Kuva 3). Levien määrää kuvaava klorofylli-a pitoisuus oli lokakuussa kasvukauden ulkopuolella jo varsin alhainen (9 µg/l), mutta elokuun 213 näytteenotossa mitattu erittäin korkea klorofyllipitoisuus (13 µg/l) ilmentää jo jonkinasteista kukintaa. Yhtä suuri pitoisuus on mitattu edellisen kerran heinäkuun lopussa 21. Muutoin arvot ovat vaihdelleet hyvän ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 7

11 tyydyttävän tilan luokkarajojen (Taulukko 2; Aroviita ym. 212) molemmin puolin. Vertailua aikaisempiin vuosiin vaikeuttaa heinä-elokuun näytteiden vähyys. Näkösyvyys lokakuussa oli 1,1 m, mikä edustaa järven tyypillisiä arvoja. Näkösyvyydessä on korkeintaan hienoista laskua 8-luvun tilanteeseen nähden. Sameusmittauksia on tehty vähemmän, eikä niissä ole havaittavissa viimeaikaisia muutoksia. Lokakuun arvo (3,6 FTU) oli keskitasoa. Sanijärven sähkönjohtavuus (5,9 ms/m) oli samaa tasoa kuin aikaisemmat mittaukset. Alkaliniteetti on aikaisemmissa mittauksissa ollut tyydyttävä (,1-,2 mmol/l), mutta sitä ei ole mitattu vuoden 26 jälkeen, jolloin se oli hyvä (>,2 mmol/l). Pintaveden ph oli lokakuussa lähellä neutraalia (ph 6,8). Järven ph-arvo on ollut aiemmalla näytepisteellä vuosina keskimäärin 6,3 ja uudella näytepisteellä 2-luvulla 6,6, eli hivenen korkeampi. Kokonaisfosforipitoisuus oli Sanijärvessä lokakuussa rehevän järven tasoa (27 µg/l). Elokuussa pitoisuus oli suurempi (42 µg/l), mutta alitti vielä matalien runsashumuksisten järvien hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Matalien humusjärvien luokituksessa pitoisuus meni tyydyttävän puolelle (Aroviita ym. 212). Fosforipitoisuuksissa ei voida havaita suuria muutoksia 198-luvun tilanteeseen nähden (Kuva 4). Kokonaistyppipitoisuus oli pintavedessä 56 µg/l. Elo- ja maaliskuussa typpipitoisuudet olivat korkeampia, mutta hyvän tilan puolella matalien runsashumuksisten järvien sekä matalien humusjärvien luokkarajojen mukaan (Kuva 4). Typpipitoisuudessa ei voida havaita suuria muutoksia 198-luvun tilanteeseen nähden. Pitoisuuksissa oli jonkin verran nousua 2-luvun alussa, mutta sittemmin nousu on taittunut. Lokakuussa ei analysoitu ravinteiden eri muotoja, mutta elokuussa leväkukinnan aikaan järvi oli mineraaliravinnesuhteen perusteella typpirajoitteinen. Kokonaisravinnesuhteen perusteella tilanne ei ollut selvä. Kahtena aikaisempana vuotena syyskuun tuloksilla laskettuna järvi oli pääasiassa fosforirajoitteinen, joten selvää päätelmää minimiravinteesta ei voida tehdä. Pintaveden väriarvo lokakuussa oli 12 mg Pt/l, joten vesi oli runsashumuksista (polyhumoosinen). Veden väriarvo on vaihdellut Sanijärvellä jo 198-luvulta alkaen välillä 1-2 mgpt/l, eikä selviä muutossuuntia voida havaita (Kuva 4). Myös humusleimaa heijasteleva kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) on humusvesille tyypillisellä tasolla, eikä selvää muutossuuntaa voida havaita Enäjärvi ( ) Summanjoen vesistöön niin ikään kuuluva Enäjärvi on järvityypiltään Matala runsashumuksinen järvi (MRh). Enäjärveen Summanjoen yläosan vedet tulevat Sanijärvestä lyhyen jokiosuuden kautta. Ympäristöhallinnon tietojärjestelmän mukaan Enäjärven pinta-ala on 166 ha ja suurin syvyys 3 m. Keskisyvyys on vain 1,25 m. Enäjärvi koostuu kahdesta selästä, joten myös näytteenottopisteitä oli kaksi, yksi molemmilla selillä (Kotoselkä ja Keskinen; kartta Liite 1.2). 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

12 15 Happipitoisuus Sanijärvi 8 pinta Sanijärvi 8 pohja Sanijärvi 15 pinta Sanijärvi 15 pohja 12 mg/l Klorofylli a Sanijärvi 8 Sanijärvi µg/l Näkösyvyys Sanijärvi 8 Sanijärvi 15 1,5 m 1, ph Sanijärvi 8 pinta Sanijärvi 8 pohja Sanijärvi 15 pinta Sanijärvi 15 pohja 7 ph Kuva 3. Sanijärven happipitoisuus, klorofylli-a pitoisuus, näkösyvyys ja ph pinnan (1 m) sekä pohjan läheisessä (1 m pohjasta) vedessä sekä Hertta-tietokannasta löytyvät muut mittaustulokset järveltä kahdelta eri näytepisteeltä (8 ja 15). Klorofylli-a on mitattu -2 m vesikerroksesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 9

13 15 Kokonaisfosfori Sanijärvi 8 pinta Sanijärvi 8 pohja Sanijärvi 15 pinta Sanijärvi 15 pohja Väri Sanijärvi 8 pinta Sanijärvi 8 pohja Sanijärvi 15 pinta Sanijärvi 15 pohja mgpt/l COD Sanijärvi 8 pinta Sanijärvi 8 pohja Sanijärvi 15 pinta Sanijärvi 15 pohja µg/l Kokonaistyppi Sanijärvi 8 pinta Sanijärvi 8 pohja Sanijärvi 15 pinta Sanijärvi 15 pohja 1,6 1,2,8, mg/l mgo 2 /L Kuva 4. Sanijärven kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet, veden väri sekä kemiallinen hapenkulutus (COD) pinnan (1 m) sekä pohjan läheisessä (1 m pohjasta) vedessä , sekä Herttatietokannasta löytyvät muut mittaustulokset järveltä kahdelta eri näytepisteeltä (8 ja 15). 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

14 Enäjärvestä vedet laskevat Riissalmen kautta 142 ha:n laajuiseen, matalaan Palonselkään, jota on pidetty myös osana Enäjärveä. Vedenpinnankorkeudeltaan hieman Enäjärveä alhaisempi Palonselkä koostuu Palosenselästä ja Alimmaistenselästä (kartta Liite 1.2). Palonselältä vedet jatkavat Summanjoen keskiosaan. Palonselän suurin syvyys on 2,3 m ja keskisyvyys vain,9 m. Hertta-tietokannassa Enäjärven ensimmäinen mittaustulos on vuodelta 197. Eniten tuloksia on Kotoselältä, jossa tarkkailua suorittaa nykyään Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy kaksi kertaa vuodessa (maalis- ja heinä/elokuu) Enäjärven pohjoispuolisten turvetuotantoalueiden velvoitetarkkailuun liittyen. Sää oli näytteenottohetkellä pilvinen, lounaanpuoleinen tuuli oli vähäinen ja ilman lämpötila 8 C. Vesi oli Kotoselällä 8,6 asteista ja Keskisellä 8,8 asteista. Mataluudesta johtuen järvi ei pääse kerrostumaan kesälläkään, joten pohjaläheinen vesi ei yleensä kärsi happikadosta. Alentuneita happipitoisuuksia on tavattu lähinnä talviaikaan (Kuva 5). Levien määrää kuvaava klorofylli-a pitoisuus sekä Kotoselällä että Keskisellä oli lokakuussa kasvukauden ulkopuolella varsin alhainen (11 µg/l). Heinäkuun lopun velvoitetarkkailunäytteenotossa pitoisuus ylitti 4 µg/l. 2-luvun loppupuolella sekä viime vuosina klorofyllipitoisuus on ollut usein erittäin rehevällä tasolla ja runsashumuksisten järvien hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan yläpuolella (Taulukko 2; Kuva 5). Näkösyvyys lokakuussa oli Kotoselällä 1,1 m ja Keskisellä 1,2 m. Pääasiassa näkösyvyys on kuitenkin ollut Enäjärvellä alle metrin, ja siinä on Sanijärven tavoin korkeintaan hienoista laskua 8- luvun tuloksiin nähden. Sameusarvo lokakuussa oli Kotoselällä 5,4 FTU ja Keskisellä 3,4 FTU. Kotoselän vesi on ollut säännönmukaisesti muita osia sekä Sanijärveä sameampaa. Enäjärven sähkönjohtavuudessa ei voida havaita selvää muutossuuntaa, mutta pitkällä aikavälillä Kotoselän sähkönjohtavuus on ollut pääsääntöisesti korkeampi (6-1 ms/m) kuin Keskisen, Palonselän tai Sanijärven (5-6 ms/m). Enäjärven alkaliniteettia on mitattu vähän, Palonselällä viimeksi vuonna 211, Kotoselällä 25 ja Keskisellä 24. Kotoselän alkaliniteetti on ollut pääsääntöisesti hyvä (>,2 mmol/l), Keskisen ja Palonselän tyydyttävä (,1-,2 mmol/l). Kotoselän ja Keskisen ph arvo oli lokakuussa 6,9. Enäjärven kahden selän sekä Palonselän ph-arvot ovat olleet pitkällä aikavälillä hyvin samanlaiset. Arvot ovat vaihdelleet pääasiassa välillä ph 6-7, mutta 26 alkaen elokuun arvot ovat nousseet etenkin Kotoselällä yli ph 7. Vastaavasti alle ph 6 olevia arvoja ei ole tavattu vuoden 1994 jälkeen (Kuva 5). Kokonaisfosforipitoisuus oli lokakuussa rehevällä tasolla sekä Kotoselällä (36 µg/l) että Keskisellä (31 µg/l). Kotoselän kesäaikainen pitoisuus on kuitenkin ylittänyt usein matalille runsashumuksisille järville määritellyn hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Fosforipitoisuuksissa ei ole havaittavissa nousua 198-luvun tilanteeseen nähden. Kotoselällä pitoisuudet ovat olleet säännönmukaisesti Enäjärven muita osia sekä Sanijärveä korkeammat, joskin viimeaikaisia tuloksia Keskiseltä ja Palonselältä on verrattain vähän (Kuva 6). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 11

15 15 Happipitoisuus Kotoselkä pinta Kotoselkä pohja Keskinen pinta Palosenselkä pinta 12 mg/l Klorofylli a Kotoselkä Keskinen Palosenselkä 6 µg/l Näkösyvyys Kotoselkä Keskinen Palosenselkä 1,5 m 1, ph Kotoselkä pinta Kotoselkä pohja Keskinen pinta Palosenselkä pinta 7 ph Kuva 5. Enäjärven Kotoselän ja Keskisen happipitoisuus, klorofylli-a pitoisuus, näkösyvyys ja ph , sekä Hertta-tietokannasta löytyvät muut mittaustulokset Kotoselältä pinnan (1 m) sekä pohjan läheisessä (1 m pohjasta) vedessä, sekä Keskisen ja Palosenselän pintavedessä (1 m). 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

16 15 Kokonaisfosfori Kotoselkä pinta Kotoselkä pohja Keskinen pinta Palosenselkä pinta 12 µg/l Kokonaistyppi Kotoselkä pinta Kotoselkä pohja Keskinen pinta Palosenselkä pinta mg/l 1,6 1,2,8, Väri Kotoselkä pinta Kotoselkä pohja Keskinen pinta Palosenselkä pinta 3 mgpt/l COD Kotoselkä pinta Kotoselkä pohja Keskinen pinta Palosenselkä pinta 4 mgo 2 /L Kuva 6. Enäjärven Kotoselän ja Keskisen kokonaisfosfori- ja kokonaistyppitoisuudet sekä veden väri , sekä Hertta-tietokannasta löytyvät aikaisemmat mittaustulokset Kotoselältä pinnan (1 m) ja pohjan läheisessä (1 m pohjasta) vedessä, sekä Keskisen ja Palosenselän pintavedessä (1 m). Kuvassa on esitetty myös Hertta-aineistosta kemiallinen hapenkulutus (COD). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 13

17 Kokonaistyppipitoisuus oli lokakuussa Kotoselällä 78 µg/l ja Keskisellä 69 µg/l. Kesällä 213 mitatut arvot kuitenkin ylittivät matalien runsashumuksisten järvien hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Myöskään typpipitoisuudessa ei voida havaita suuria muutoksia 198-luvun tilanteeseen nähden. Kotoselän typpipitoisuudet ovat olleet säännönmukaisesti Enäjärven muita osia sekä Sanijärveä korkeammat (Kuva 6). Erityisesti Kotoselän talviaikaiset kokonaistyppipitoisuudet ovat suuria ylittäen 1 µg/l. Lokakuussa ei analysoitu ravinteiden eri muotoja, mutta heinäkuussa Enäjärvi oli Sanijärven tavoin mineraaliravinnesuhteen perusteella typpirajoitteinen. Kokonaisravinnesuhde puolestaan viittaa lievästi fosforirajoittuneisuuteen eikä selvää päätelmää voida tehdä myöskään aikaisempien vuosien perusteella. Pintaveden väriarvo lokakuussa oli Kotoselällä 14 mg Pt/l ja Keskisellä 13 mg/l, joten vesi oli runsashumuksista (polyhumoosinen). Veden väriarvo on vaihdellut Enäjärvellä ja Palonselällä Sanijärven tavoin jo 198-luvulta alkaen 1-2 mgpt/l välillä. Kotoselällä arvot ovat kuitenkin muihin osiin nähden säännönmukaisesti korkeampia, ylittäen välillä jopa 3 mgpt/l (Kuva 6). Humusleimaa heijasteleva kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) on Enäjärvellä samaa tasoa kuin Sanijärvellä, ja Kotoselällä säännönmukaisesti muita osia korkeampi. Suurimmat väri- ja COD Mn -arvot on mitattu 2-luvun puolivälissä (Kuva 6) Hangasjärvi ( ) Kymijoen vesistöön kuuluva Hangasjärvi on järvityypiltään Pieni humusjärvi (Ph). Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Hangasjärven pinta-ala on 328 ha ja suurin syvyys 1,4 m. Keskisyvyys on kuitenkin vain 2,5 m. Tietokannasta Hangasjärvelle löytyy varsin vähän vedenlaatutietoja, etenkin kesäajan tiedot ovat puutteelliset. Varhaisimmat tiedot ovat vuodelta Edellisen kerran näytteitä on haettu syksyllä 211, mutta lämpiminä kesäkuukausina näytteitä on haettu edellisen kerran heinäkuussa 24. Näytteenottopisteellä (kartta Liite 1.3) kokonaissyvyydeksi mitattiin käsikaiulla 9,7 m. Sää oli näytteenottohetkellä pilvinen ja sateinen, lämpötila oli 15 C ja lounaistuulta oli 5 m/s. Vesi oli syvännepisteellä kerrostunut lämpötilan suhteen siten, että pintavesi (1 m) oli 2,2 asteista, ja pohjanläheinen vesi (1 m pohjasta) 8,1 asteista. Hapen kyllästysaste pintavedessä oli 85 %. Pohjanläheisessä vedessä happipitoisuus oli vain,7 mg/l. Sondilla tehtyjen vertikaalimittausten perusteella lämpötilan harppauskerros oli 5 metrin syvyydessä, jossa happipitoisuus putosi nopeasti alle 2 mg/l:aan. Alusveden happivaje näkyi selvänä vedenlaatuerona pinnan ja pohjan läheisten näytteiden välillä. Levien määrää kuvaava klorofylli-a pitoisuus oli korkea (4 µg/l), mikä ilmensi erittäin rehevää järveä. Pitoisuus oli pienille humusjärville määritetyn välttävän ja huonon tilan luokkarajalla. Pitoisuudet ovat olleet yleensä selvästi alhaisempia, mutta avovesikauden näytteenotto on useinkin tapahtunut vasta syyskuussa tai jo kesäkuussa (Kuva 7). Ainoat aikaisemmat heinäkuun tulokset vuosilta 1986 ja 24 osoittavat myös yli 4 µg/l:n klorofyllipitoisuuksia. Näkösyvyys oli 1,3 m ja pintaveden sameusarvo 2,8 FTU, mitkä olivat 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

18 samaa tasoa aikaisempien vuosien mittausten kanssa. Näkösyvyyden trendiviiva osoittaa lievää laskua, mutta vertailua vaikeuttavat mittausajankohtien väliset erot (Kuva 7). Pohjanläheisen veden sameusarvo (33 FTU) oli selvästi kohonnut. Yleensä pohjanläheisen veden sameusarvot ovat olleet alle 1 FTU, mutta tammikuussa 24 on mitattu yhtä korkeita sameusarvoja kuin nyt elokuussa. Hangasjärven pintaveden sähkönjohtavuus (4,3 ms/m) oli varsin alhainen, eikä siinä ole selviä muutoksia vuoden 1985 jälkeisiin mittauksiin nähden. Kerrostuneisuuskausina alusveden sähkönjohtavuudet ovat tyypillisesti olleet pintavettä korkeampia (elokuussa 5,7 ms/m). Pohjanläheisessä vedessä myös alkaliniteetti-arvo oli kohonnut (,3 mmol/l). Pintaveden alkaliniteetti oli varsin alhainen (,14 mmol/l), mikä edustaa tyydyttävää puskurikykyä happamoitumista vastaan. Vähäisestä näytemäärästä ja näytteenoton ajankohtien välisistä eroista johtuen alkaliniteetissä ei voida havaita selvää muutossuuntaa vuodesta 1988 lähtien. Alhaisimmat arvot on mitattu toukokuussa 1988 ja helmikuussa 28, jolloin alkaliniteetti on ollut vain välttävällä tasolla (<,1 mmol/l). ph-arvoja on mitattu enemmän, ja niissä ei ole muutoksia 198-luvun tilanteeseen nähden. Pintaveden ph elokuussa 213 oli 6,7 ja pohjanläheisen veden 6,2. Pintavedessä on kuitenkin havaittu alle ph 6 olevia arvoja huhtikuussa 1986 sekä helmikuussa 28 (Kuva 7). Kokonaisfosforipitoisuus Hangasjärvessä oli pintavedessä rehevän järven tasolla (27 µg/l), mikä kuitenkin alitti niukasti pienille humusjärville määritellyn hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Pohjanläheisessä vedessä kokonaisfosforipitoisuus oli jonkin verran kohonnut (39 g/l). Fosfaatti-muodossa (PO 4 ) oleva fosfori oli pintavedessä alle määritysrajan ja pohjanläheisessä vedessä 7 µg/l. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat hieman korkeampia kuin aikaisempina vuosina. Vain vuonna 1986 pitoisuudet ovat olleet vieläkin korkeammat (Kuva 8). Kokonaistyppipitoisuus oli elokuussa pintavedessä 72 µg/l ja pohjanläheisessä vedessä 11 µg/l. Pintaveden pitoisuus ylitti hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Pintaveden pitoisuuksissa on korkeintaan lievää nousua, mutta pohjanläheisessä vedessä pitoisuudet ovat olleet 2-luvulla suuria (Kuva 8). Nitraatti- tai nitriitti-muodossa (NO 3 +NO 2 ) typpeä oli jonkin verran (pinta 7, pohja 1 µg/l). Ammoniummuotoinen (NH 4 ) typpi oli pintavedessä alle määritysrajan, mutta pohjanläheisessä sitä oli runsaasti (24 µg/l) vähähappisista olosuhteista johtuen. Kokonaisravinnesuhteen perusteella Hangasjärvi oli fosforirajoitteinen, mutta mineraaliravinnesuhteen perusteella tilanne ei ollut yhtä selvä. Pintaveden väriarvo elokuussa oli 13 mg Pt/l, joten vesi oli runsashumuksista (polyhumoosinen). Vesien humusleimaa heijasteleva kemiallinen hapenkulutus (COD Mn Kuva 8) sekä rautapitoisuus (65 µg/l) olivat myös runsashumuksisille järville tyypillisellä tasolla. Pohjanläheisessä vedessä väriarvot sekä rautapitoisuus olivat selvästi kohonneet (väri 3 mgpt/l; rauta 51 µg/l). Rauta on hapettomassa sedimentissä voinut pelkistyä ja kohota sedimentistä vesipatsaaseen. Samalla fosforia on voinut vapautua sedimentistä kohottaen pohjanläheisen veden fosforipitoisuuksia (Kuva 8). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 15

19 15 12 Happipitoisuus Hangasjärvi pinta Hangasjärvi pohja mg/l Klorofylli a µg/l Näkösyvyys 2 1,5 1, m ph 8 Hangasjärvi pinta Hangasjärvi pohja 7 ph Kuva 7. Hangasjärven happipitoisuus, klorofylli-a pitoisuus, näkösyvyys ja ph , sekä Herttatietokannasta löytyvät aikaisemmat mittaustulokset syvännepisteeltä pinnan (1 m) sekä pohjan läheisessä (1 m pohjasta) vedessä. Klorofylli-a on mitattu -2 m vesikerroksesta. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

20 5 4 Kokonaisfosfori Hangasjärvi pinta Hangasjärvi pohja µg/l mg/l ,6 1,2,8,4 Kokonaistyppi Hangasjärvi pinta Hangasjärvi pohja Väri 4 Hangasjärvi pinta Hangasjärvi pohja 3 mgpt/l COD 5 Hangasjärvi pinta Hangasjärvi pohja mgo 2 /L Kuva 8. Hangasjärven kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet, veden väri sekä kemiallinen hapenkulutus (COD) pinnan (1 m) ja pohjan läheisessä (1 m pohjasta) vedessä Vertailun vuoksi kuvassa on esitetty myös Hertta-tietokannasta löytyvät muut mittaustulokset järveltä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 17

21 2.2.5 Rättilänjärvi ( ) Kymijoen vesistöön kuuluva Rättilänjärvi on järvityypiltään Matala runsashumuksinen järvi (MRh). Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan Rättilänjärven pinta-ala on 81 ha. Syvyystietoja ei vielä ole järvikortissa. Hertta-tietokannasta Rättilänjärvelle löytyy aikaisempia vedenlaadun mittaustuloksia vain seitsemältä vuodelta vuodesta 197 alkaen. Edellisen kerran näytteitä on haettu kesäkuussa 21. Näissä tiedoissa järven keskellä sijaitsevan näytepisteen kokonaissyvyys on ollut suurimmillaan 2,5 m (kartta Liite 1.4). Näytteenotto-hetkellä sää oli pilvinen, sateinen ja tuulinen (lämpötila 15 C, lounaistuuli 7 m/s). Veden lämpötila oli 19,8 astetta ja hapen kyllästysaste 89 %. Alhaisin happipitoisuus Rättilänjärvellä on mitattu maaliskuun lopussa 26 (5,5 mg/l; Kuva 9). Levien määrää kuvaava klorofylli-a pitoisuus oli 22 µg/l, mikä on erittäin rehevän järven tasolla, mutta kuitenkin matalien, runsashumuksisten järvien hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan alapuolella (Taulukko 2). Aikaisempia klorofyllin mittaustuloksia on varsin vähän, mutta 2-luvulla arvot ovat pysyneet kyseisen luokkarajan alapuolella. Sen sijaan vuosina 1997 ja 1998 arvot ovat olleet korkeampia (Kuva 9). Näkösyvyys on vaihdellut metrin molemmin puolin. Elokuussa näkösyvyyttä oli 1,2 m. Avovesikauden sameusarvot ovat vaihdelleet 1-3 FTU:n välissä, elokuussa sameus oli 2,9 FTU. Rättilänjärven sähkönjohtavuus oli alhainen (3,2 ms/m). Aikaisemmat arvot ovat vaihdelleet välillä 2,6-4,6 ms/m. Suurimmat arvot on mitattu talvikausina. Alkaliniteetti oli elokuussa,6 mmol/l, mikä vastaa välttävää puskurikykyä happamoitumista vastaan (Oravainen 1999). Talvella 1989 ja 1997 alkaliniteetti on ollut huono (,1 mmol/l), mutta 2-luvun mittauksissa arvot ovat pysyneet rajan,5 mmol/l yläpuolella. Rättilänjärven vesi oli elokuussa lievästi hapanta (ph 6,3). Talvikauden sekä alkukesän mittauksissa ph ollut jopa alle 6. Alhaisin ph-arvo (ph 5,2) on mitattu tammikuussa 1989 (Kuva 9). Kokonaisfosforipitoisuus oli Rättilänjärvessä varsin rehevän järven tasolla (28 µg/l). Pitoisuus kuitenkin alittaa jopa matalille runsashumuksisille järville asetetun erinomaisen ja hyvän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Kesäkauden arvot ovat olleet tyypillisesti talvikautta korkeampia, joten vuosien väliset erot näytteenottoajankohdissa vaikeuttavat muutossuunnan tulkintaa (Kuva 1). Kokonaistyppipitoisuus oli pintavedessä 82 µg/l, mikä ylittää matalien, runsashumuksisten järvien hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan (Taulukko 2). Arvot ovat vaihdelleet luokkarajan molemmin puolin, ja muutossuuntaa on vaikea havaita. Rättilänjärvessä liukoisten ravinteiden pitoisuudet olivat alle määritysrajan. Kokonaisravinnesuhteen perusteella arvioituna järvi oli fosforirajoitteinen. Pintaveden väriarvo elokuussa oli 13 mg Pt/l, kemiallinen hapenkulutus 2 mg O 2 /l ja rautapitoisuus 96 µg/l, joten vesi oli runsashumuksista (polyhumoosinen). Arvot olivat aikaisempien vuosien tasolla. Väri- ja COD Mn -arvoissa näyttäisi olevan lievää nousua (Kuva 1), mutta tulosten vähyydestä ja näytteenottoajankohtien välisistä eroista johtuen muutossuuntaa on vaikea tulkita. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

22 15 Happipitoisuus 12 mg O 2 /L Klorofylli a 4 µg/l Näkösyvyys 1,5 m 1, ph 7 ph Kuva 9. Rättilänjärven happipitoisuus, klorofyllipitoisuus, näkösyvyys ja ph sekä Herttatietokannasta löytyvät muut mittaustulokset järveltä. Muut näytteet on otettu 1 m:n syvyydestä, mutta klorofylli-a on mitattu -2 m vesikerroksesta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 19

23 5 Kokonaisfosfori µg/l ,2 Kokonaistyppi,8, mg/l Väri mgpt/l COD mgo 2 /L Kuva 1. Rättilänjärven kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet, veden väri sekä kemiallinen hapenkulutus (COD) 1 m:n syvyydessä Vertailun vuoksi kuvassa on esitetty myös Herttatietokannasta löytyvät aikaisemmat mittaustulokset järveltä. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

24 3 KUORMITUSSELVITYKSET 3.1 Aineisto ja menetelmät Ojavesinäytteet otettiin Sompasella yhteensä 5 ojasta ja Sani- ja Enäjärvellä yhteensä 16 ojasta. Näytteenotto sisälsi sekä tulo- että lasku-uomat. Enäjärvellä näytteenotto sisälsi myös Enäjärveen Riissalmen kautta yhteydessä olevan Palonselän ojat. Ojanäytepisteiden sijainnit on esitetty kartalla Sompasen osalta liitteessä 1.1 ja Sani- ja Enäjärven sekä Palonselän osalta liitteessä 1.2. Näytteenottojen yhteydessä mitattiin veden virtausnopeus MiniAir2-siivikolla (m/s) sekä mitattiin uoman leveys ja syvyys. Virtausnopeuden ja uoman pinta-alatietojen avulla laskettiin sen hetkinen uoman virtaama (l/s), mitä käytettiin ainevirtaamia laskettaessa. Näytteistä analysoitiin kiintoaine, kemiallinen hapenkulutus, kokonaistyppi ja kokonaisfosfori. Sompasella analysoitiin näiden lisäksi typen ja fosforin eri muodot (NO 3 +NO 2, NH 4, PO 4 ). Näytteenotoista vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Vesinäytteet analysoitiin akreditoidussa KCL Kymen laboratoriossa laatuohjeiden sekä olemassa olevien SFS-standardien mukaan (menetelmät Liite 1, tulokset Liite 2). Lokakuun alkupuolella virtaamat uomissa olivat vielä vähäisiä (Kymijoen alueen järvikunnostushankkeen näytteenotto Sompasella ), mutta lokakuun lopussa syyssateet olivat jatkuneet jo jonkin aikaa ja virtaamat uomissa selvästi kasvaneet. Ilman lämpötila oli näytteenottohetkellä 3.1. Sompasella 8 astetta. Seuraavana päivänä Sanija Enäjärvellä ilman lämpötila oli aamulla näytteenoton alkaessa nollassa, mutta nousi iltapäivään mennessä viiteen asteeseen. Maa tai uomat eivät olleet vielä jäätyneet. 3.2 Tulokset Sompanen Sompasen neljän tulouoman (kartta Liite 3.1) kiintoainepitoisuudet lokakuun lopussa vaihtelivat välillä 4-63 mg/l (Taulukko 3). Pienimmät kiintoainepitoisuudet olivat Etuhiekanojassa. Suurimmat pitoisuudet ja silminnähden samein vesi oli Suurisuonojassa, jonka valuma-alue on maatalousvaltainen. Humusleimasta, ja toisaalta jätevesikuormituksesta kertova kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) vaihteli tulouomissa välillä mgo 2 /l. Pienin pitoisuus oli Etuhiekanojassa ja suurin Saukonorolla. Saukonoroa pitkin Sompaseen tulevat Laukassuon vedet. Luusuassa COD Mn arvo oli kaikkia tulo-uomia alhaisempi. Vesianalyysien perusteella tulouomien vesi oli lokakuun lopussa ravinnerikasta, kokonaisfosforipitoisuuksien vaihdellessa välillä 4-39 μg/l ja kokonaistyppipitoisuuksien välillä μg/l (Taulukko 3). Luusuassa pitoisuudet olivat kaikkia tulouomia Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 21

25 alhaisempia. Suurimmat fosfori- ja typpipitoisuudet olivat Suurisuonojassa, jonka valumaalue on maatalousvaltainen. Myös Mutapohjan ojan fosforipitoisuus oli korkea (1 µg/l). Pienimmät fosforipitoisuudet olivat Saukonorossa ja pienimmät typpipitoisuudet Etuhiekanojassa. Fosfaattifosforin pitoisuudet vaihtelivat tulouomissa välillä 7-1 µg/l. Pienin pitoisuus oli jälleen Saukonorossa ja suurin Suurisuonojassa. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista vaihteli tulouomissa välillä %, ollen suurin Mutapohjan ojassa. Nitraatti- tai nitriittimuotoisen typen osuus kokonaistypestä oli %. Suurin osuus oli Suurisuonojassa. Ammoniumtyppipitoisuus oli suurin Saukonorossa, jossa se muodosti noin yhden prosentin kokonaistyppipitoisuudesta. Ammoniumtypen pitoisuus Suurisuonojassa ja Mutapohjan ojassa oli alle määritysrajan. Taulukko 3. Ainepitoisuudet Sompasen ojanäytepisteillä : kiintoaine (mg/l), kemiallinen hapenkulutus (CODMn; mgo2/l), kokonaistyppi (N; µg/l), nitraatti+nitriittityppi (NO3+NO2; µg/l), ammoniumtyppi (NH4; µg/l) kokonaisfosfori (P; µg/l) sekä fosfaattifosfori (PO4; µg/l). Tunnus Kiintoaine COD Kok. NO3+ NH4 Kok. PO4 Mn N NO2 P 1. Suurisuonoja Oja < Mutapohjan oja Oja < Etuhiekan oja Oja 3 4, Saukonoro Oja 4 6, Muronoja, luusua Oja 5 6,7 9, Sompasen tulouomien virtaamat vaihtelivat lokakuun lopussa välillä 5-98 l/s (Taulukko 4). Luusuan virtaama oli 17 l/s. Virtaamaltaan selvästi pienin oli Mutapohjan oja. Suurimmat virtaamat olivat Saukonorossa sekä Etuhiekanojassa, mutta myös Suurisuonojan virtaama oli varsin suuri. Ojien suhteellista merkitystä järven kuormitukselle on helpompi arvioida ainevirtaamiksi laskettuina (Taulukko 4), kuin pelkkinä pitoisuuksina. Suurisuonoja muodostui varsin korkean virtaaman sekä suurten pitoisuuksien takia selvästi merkittävimmäksi ojaksi sekä kiintoaine- että typpi- ja fosforikuormituksen osalta. Peltovaltaiselta valuma-alueelta on saattanut lähteä syyskynnetyiltä pelloilta sateen mukana runsaasti kiintoainetta samentaen veden. Suurisuonojan kiintoainekuorma oli kuusinkertainen seuraavaksi suurimpaan Saukonoroon nähden. Kun Suurisuonojan kiintoaine on ollut suurimmaksi osaksi savi- tai mineraaliainesta, on Saukonoron kiintoaine ollut lähinnä humusta. Saukonoro oli selvästi suurin kuormittaja humusleimasta kertovan kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Saukonoron ja Etuhiekanojan ravinnekuormitukset olivat keskenään lähes samaa tasoa. Mutapohjan osuus järven lokakuisesta kokonaiskuormituksesta jäi vähäiseksi pienen virtaaman vuoksi, mutta paikallisesti ojalla voi olla merkitystä suojaisessa Mutapohjan lahdessa. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

26 Taulukko 4. Virtaama (l/s) sekä ainevirtaamat (kg/vrk) Sompasen ojanäytepisteillä Virtaama Kiintoaine COD Mn N NO2 P 1. Suurisuonoja 65, <,28 2,22,57 2. Mutapohjan oja 4,9 4,6 12,6,1 <,2,4,1 3. Etuhiekan oja 9, ,4 2,3,8,38,8 4. Saukonoro 97, ,8,14,34,6 5. Muronoja, luusua 17, ,5 1,4,16,4,4 Kok. NO3+ NH4 Kok. PO4 Kymijoen alueen järvikunnostushankkeessa toteutettiin näytteenotto ojilla myös lokakuun alussa. Silloin pitoisuudet olivat vielä pääsääntöisesti alhaisempia kaikissa ojissa ja virtaamat pieniä. Tulouomissa virtaamat vaihtelivat nollasta (Mutapohja) 5,3:een (Saukonoro), luusuan virtaaman ollessa 2 l/s. Ojien keskinäinen merkitys Sompasen kuormitukselle oli kuitenkin pääsääntöisesti sama. Typpeä lokakuun alussa tuli Saukonorosta hieman Suurisuonojaa enemmän Sanijärvi Sanijärven ojanäytepisteet on esitetty kartassa liitteessä 1.2. Sani- ja Enäjärvi ovat Summanjoen läpivirtausjärviä, joten Summanjoen merkitys ainevirtaamille on suuri. Summanjoen yläosan vedet laskevat Sanijärveen, josta vedet menevät edelleen Enäjärveen lyhyen jokiosuuden kautta. Summanjoen valuma-alueella on turvetuotantoa. Sanijärveen laskee myös muita pienempiä puroja, joiden suhteellista merkitystä tällä tutkimuksella pyrittiin selvittämään. Sanijärveen tulevien uomien kiintoainepitoisuudet vaihtelivat välillä 1,2-11 mg/l (Taulukko 5). Pienimmät pitoisuudet olivat Nätkinnotkonojassa, ja suurimmat Summanjoessa. Humusleimasta kertova kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) vaihteli tulouomissa välillä 6-53 mgo 2 /l. Pienin pitoisuus oli Lahtelan ojassa ja suurimmat pitoisuudet olivat Pajulanojassa ja Summanjoella. Sanijärven lähtöuomassa kiintoainepitoisuus ja COD Mn -arvo olivat varsin korkeita (Taulukko 5). Taulukko 5. Ainepitoisuudet Sanijärven ojanäytepisteillä : kiintoaine (mg/l), kemiallinen hapenkulutus (CODMn; mgo2/l), kokonaistyppi (N; µg/l), ja kokonaisfosfori (P; µg/l). Tunnus Kiintoaine CODMn Kok.N Kok. P Lynkän oja s_oja2 6, Lahtelan oja s_oja3 3,3 6, Rantalan oja s_oja4 9, Pajulan oja s_oja5 4, Nätkinnotkon oja s_oja6 1, Summanjoki yo s_oja Sanijärven laskujoki s_oja1 8, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 23

27 Vesianalyysien perusteella tulouomien vesi oli lokakuun lopussa ravinnerikasta, kokonaisfosforipitoisuuksien vaihdellessa välillä 34-9 μg/l ja kokonaistyppipitoisuuksien välillä μg/l (Taulukko 5). Suurimmat fosfori- ja typpipitoisuudet olivat Lynkänojassa ja pienimmät Nätkinnotkonojassa. Ravinnepitoisuudet olivat lokakuussa varsin korkeita myös Sanijärven laskujoessa. Sanijärven muiden tulouomien kuin Summanjoen virtaamat vaihtelivat lokakuun lopussa välillä 2-87 l/s (Taulukko 6). Pienimmät virtaamat olivat Lahtelan, Nätkinotkon ja Lynkän ojissa. Suurin virtaama oli Pajulan ojassa. Summanjoen tulovirtaama on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Virtaamaa ei saatu tässä näytteenotossa mitatuksi sillan huonon kunnon takia, mutta Summanjoen virtaamat Koskelan pisteellä ovat vaihdelleet velvoitetarkkailun huhti-touko- ja elo-syyskuun mittauksissa välillä l/s vuosina Enäja Sanijärven aikaisemmassa tutkimuksessa (Raunio ym. 29) lokakuussa 29 virtaama Koskelassa oli peräti 5 36 l/s. Ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmässä (VEMALA) on Koskelan pisteelle päivittäin simuloituja arvoja, jotka lokakuussa vaihtelivat suuresti. Näytteenottopäivälle (31.1.) simuloitu arvo on 3274 l/s, kun koko edeltävän viikon keskiarvo ( ) oli l/s. Ainevirtaamalaskelmissa käytettiin näytteenottopäivän simuloitua arvoa. Sanijärven lähtövirtaamaksi Sanijärven ja Enäjärven välisessä joessa mitattiin lokakuun lopussa 2791 l/s. Ainevirtaamiksi laskettuina (Taulukko 6) Summanjoki muodostui luonnollisesti selvästi suurimmaksi kuormittajaksi kaikkien aineiden osalta korkean virtaamansa vuoksi. Seuraavaksi suurimmat ainevirtaamat tulivat Pajulan ojasta, jotka olivat samaa luokkaa Sompasen Saukonoron kanssa. Kolmanneksi suurimmat, mutta jo selvästi Pajulan ojaa pienemmät ainevirtaamat tulivat Rantalan ojasta. Muiden ojien merkitys jäi vähäiseksi pienten virtaamien vuoksi. Taulukko 6. Sanijärven uomien virtaamat (l/s) ja ainevirtaamat (kg/vrk) *Summanjoen tulovirtaamaa ei saatu Koskelan sillan huonon kunnon vuoksi mitattua, joten Summanjoen ainevirtaamalaskelmat on tehty Koskelalle simuloidun virtaaman perusteella (VEMALA). Tunnus Virtaama Kiintoaine CODMn Kok.N Kok. P Lynkän oja s_oja2 2,7 1,5 3,1,8,2 Lahtelan oja s_oja3 1,6,4,8,3,1 Rantalan oja s_oja4 1,9 8,9 26 2,8,5 Pajulan oja s_oja5 87, ,34 Nätkinnotkon oja s_oja6 1,9,2 4,2,1,1 Summanjoki yläosa* s_oja7 3274,* Sanijärven laskujoki s_oja1 2791, Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

28 3.2.3 Enäjärvi Enäjärven ojanäytepisteet on esitetty kartalla liitteessä 1.2. Sani- ja Enäjärvi ovat Summanjoen läpivirtausjärviä, joten Summanjoen merkitys ainevirtaamille on suuri myös Enäjärvellä. Summanjoen yläosa laskee Sanijärveen, josta vedet tulevat Enäjärveen lyhyen jokiosuuden kautta. Enäjärven pohjoisosaan laskee toinenkin varsin suuri joki, Kuoppalanjoki, jonka valuma-alueen yläosassa on turvetuotantoa ja lähempänä järveä maataloutta. Järviin laskee myös muita pienempiä puroja, joiden suhteellista merkitystä tällä tutkimuksella pyrittiin selvittämään. Enäjärveen tulevien uomien kiintoainepitoisuudet lokakuun lopussa vaihtelivat välillä <1-11 mg/l (Taulukko 7). Pienimmät pitoisuudet Keskisen ojassa olivat alle määritysrajan. Suurimmat pitoisuudet olivat Kuoppalanjoessa ja seuraavaksi suurimmat Sanijärvestä tulevassa joessa. Humusleimasta kertova kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) vaihteli tulouomissa välillä mgo 2 /l, ollen pienin Valkaman ojassa. Kemiallinen hapenkulutus oli suurin Töyrylän ojassa, jossa se oli kaikista Sani- ja Enäjärvi-kokonaisuuden ojista suurin. Myös Kuoppalanjoessa pitoisuus oli korkea. Enäjärven lähtöuomassa (Riissalmi) kiintoainepitoisuus ja COD Mn -arvo olivat lähes kaikkia tulouomia alhaisempia. Tulouomien vesi oli vaihtelevan ravinteikasta, kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä 2-12 μg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä 1-28 μg/l. Suurimmat fosfori- ja typpipitoisuudet tavattiin Töyrylänojassa, jossa fosforipitoisuus oli myös koko järvikokonaisuuden suurin. Pienimmät ravinnepitoisuudet tavattiin Keskisen ojassa. Enäjärven laskuojassa (Riissalmi) ravinnepitoisuudet olivat rehevän järven tasolla (Taulukko 7). Taulukko 7. Ainepitoisuudet Enäjärven ojanäytepisteillä : kiintoaine (mg/l), kemiallinen hapenkulutus (CODMn; mgo2/l), kokonaistyppi (N; µg/l), ja kokonaisfosfori (P; µg/l). Tunnus Kiintoaine CODMn Kok.N Kok. P Sanijärven joki s_oja1 8, Kuoppalanjoki e_oja Töyrylän oja e_oja3 7, Valkaman ojansuu e_oja Keskisen oja e_oja5 < Enäjärven laskujoki e_oja1 4, Enäjärven tulouomista selvästi suurimmat virtaamat olivat Sanijärvestä tulevassa joessa sekä Kuoppalanjoessa (Taulukko 8). Seuraavaksi suurin, mutta edellisiä selvästi alhaisempi virtaama oli Töyrylän ojassa. Pienin virtaama oli Keskisen ojassa. Enäjärven lähtövirtaamaa ei saatu Riissalmen korkealta sillalta luotettavasti mitatuksi. Arvioituna se oli noin 38 l/s. Ainevirtaamiksi laskettuina (Taulukko 8) Sanijärvestä tuleva joki sekä Kuoppalanjoki muodostuivat selvästi suurimmiksi kuormittajiksi korkeiden virtaamiensa vuoksi. Kuoppalanjoen virtaama oli lähes puolet Sanijärveltä tulevaa jokea pienempi, mutta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 25

29 ainepitoisuudet olivat korkeampia. Näin ollen kahden joen ainevirtaamat Enäjärveen olivat lokakuussa hyvin lähellä toisiaan. Kiintoainetta tuli Enäjärveen hieman enemmän Sanijärveltä ja COD-kuormaa Kuoppalanjoesta. Typpi- ja fosforikuormat olivat lähes yhtä suuret molemmista joista. Erot olivat todella pienet ja huomattava on, että virtaamamittauksiin sisältyy aina epävarmuutta, etenkin näin suurten virtaamien kyseessä ollessa. Seuraavaksi suurimmat, mutta jo selkeästi pienemmät ainevirtaamat tulivat Töyrylänojasta. Töyrylänojan ainevirtaamat olivat samaa luokkaa Sanijärven Pajulan ojan ainevirtaamien kanssa, mutta olivat ravinteiden, etenkin fosforin osalta, hieman korkeammat. Pienimmät ainevirtaamat tulivat Keskisen ojasta. Taulukko 8. Enäjärven tulouomien virtaamat (l/s) ja ainevirtaamat (kg/vrk) *Enäjärven laskujoen (Riissalmi) virtaamaa ei saatu korkealta sillalta tarkasti mitattua, joten virtaama perustuu arvioon. Arviota käytettiin ainevirtaamalaskelmissa. Tunnus Virtaama Kiintoaine CODMn Kok.N Kok. P Sanijärven joki s_oja1 2791, Kuoppalanjoki e_oja2 1497, Töyrylän oja e_oja3 64, ,67 Valkaman ojansuu e_oja4 21, ,9,14 Keskisen oja e_oja5 2,5 <,2 8,,2,4 Enäjärven laskujoki* e_oja1 3843,8* Palonselkä Sani- ja Enäjärvi sekä Enäjärveen Riissalmen kautta yhteydessä oleva Palonselkä ovat Summanjoen läpivirtausjärviä, joten Summanjoen merkitys ainevirtaamille on suuri myös Palonselällä. Enäjärven pohjoisosaan laskevan Kuoppalanjoen vaikutus ulottuu todennäköisesti myös Palonselälle. Enäjärvestä Riissalmen kautta tulevan veden lisäksi Palonselkään laskee muita pienempiä puroja, joiden suhteellista merkitystä tällä tutkimuksella selvitettiin. Palonselän ojanäytepisteet on esitetty kartalla liitteessä 1.2. Palonselkään tulevien uomien kiintoainepitoisuudet lokakuun lopussa vaihtelivat välillä <1-5,9 mg/l (Taulukko 9). Pienimmät pitoisuudet Teerisuon ojassa olivat alle määritysrajan. Suurimmat pitoisuudet olivat Miesolammen ojassa. Humusleimasta kertova kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) vaihteli tulouomissa välillä mgo 2 /l. Päinvastoin kuin kiintoainepitoisuus, COD Mn -arvo oli pienin Miesolammen ojassa ja suurin Teerisuon ojassa. Palonselän laskujoessa, eli Summanjoessa Turpaalla, kiintoainepitoisuus oli tulouomien keskitasolla ja COD Mn -arvo oli tulouomia alhaisempi (Taulukko 9). Tulouomien kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat välillä μg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä μg/l (Taulukko 9). Suurimmat fosforipitoisuudet tavattiin Miesolammenojassa ja pienimmät Teerisuon ojassa, jossa fosforipitoisuus oli laskuojan pitoisuutta pienempi. Typpipitoisuus oli suurin Palosenkulman ojassa, jossa 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

30 pitoisuus oli koko järvikokonaisuuden suurin. Palojärven laskuojassa typpipitoisuus oli kaikkia tulouomia alhaisempi. Taulukko 9. Ainepitoisuudet Palonselän ojanäytepisteillä : kiintoaine (mg/l), kemiallinen hapenkulutus (CODMn; mgo2/l), kokonaistyppi (N; µg/l), ja kokonaisfosfori (P; µg/l). Tunnus Kiintoaine CODMn Kok.N Kok. P Enäj. lasku, Riissalmi e_oja1 4, Palosenkulman oja p_oja2 2, Miesolammen oja p_oja3 5, Teerisuon oja p_oja4 < Palonselän laskujoki p_oja1 3, Palonselän tulouomista selvästi suurin virtaama tuli Enäjärvestä Riissalmen kautta (Taulukko 1). Seuraavaksi suurin, mutta selvästi pienempi virtaama tuli Teerisuonojasta. Miesolammen virtaama oli lähes yhtä suuri. Vähäisin virtaama oli Palosenkulman ojasta. Palonselän lähtövirtaamaa ei saatu Turpaalla mitatuksi, sillä koski oli liian vuolas siivikolla mitattavaksi. Ainevirtaamiksi laskettuna (Taulukko 1) Enäjärvestä Riissalmen kautta tuleva kuorma oli Palonselällä selvästi suurin kaikkien aineiden osalta. Seuraavaksi suurin kuorma tuli kiintoaineen, typen ja fosforin osalta Miesolammen ojasta, ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta Teerisuonojasta. Palosenkulman ojan merkitys jäi vähäiseksi pienen virtaaman vuoksi, vaikka etenkin typpipitoisuus oli suuri. Taulukko 1. Palonselän tulouomien virtaamat (l/s) ja ainevirtaamat (kg/vrk) Enäjärven laskujoen (Riissalmi) virtaamaa ei saatu tarkasti mitattua, joten virtaama perustuu arvioon. *Palonselän laskujoki, eli Summanjoen keskiosa Turpaalla oli liian vuolas mitattavaksi siivikolla. Tunnus Virtaama Kiintoaine CODMn Kok.N Kok. P Enäj. lasku, Riissalmi e_oja1 3843,8 156,9 8634,6 332,1 13,95 Palosenkulman oja p_oja2 7,3 1,7 29,1 3,3,3 Miesolammen oja p_oja3 51,1 26, 158,9 7,9,42 Teerisuon oja p_oja4 59, <5,1 285,5 6,1,9 Palonselän laskujoki* p_oja1 - Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 27

31 4 RANTAVYÖHYKKEEN BIOLOGISET TUTKIMUKSET 4.1 Aineisto ja menetelmät Pohjaeläimet Sompasen, Sani-Enäjärven, Rättilänjärven ja Saittaranjärven ekologista tilaa selvitettiin pohjaeläinten avulla. Menetelmäksi valittiin surviaissääskien kotelonahkamenetelmä (CPET), sen kustannustehokkuuden vuoksi. Näytteitä otettiin yhteensä seitsemän kappaletta: kolme näytettä Sani-Enäjärveltä, kaksi Sompaselta ja yhdet näytteet Rättilänjärveltä ja Saittaranjärveltä (kartta Liite 1). Surviaissääskien kotelonahka-menetelmä eroaa perinteisistä pohjaeläinten tutkimusmenetelmistä siinä, että näytteenotossa keskitytään toukkien sijaan aikuistuneiden surviaissääskien veden pinnalle jättämiin kotelonahkoihin. Menetelmän avulla saadaan kattava otos eri syvyyksien, pohjanlaatutyyppien ja pienelinympäristöjen lajistosta (Wilson & Ruse 25). Näytteet kerättiin elo-syyskuussa. Aikaisempien tutkimusten perusteella tänä ajankohtana on mahdollista saada kattava otos niin karun kuin rehevän pohjanlaadun ilmentäjälajeista. Koska eri lajit kuoriutuvat eri aikaan vuorokaudesta tulee kotelonahkoja kerätä kerääntymisalueilta tai ajelehtivaa aineista keräävistä pisteistä. Tällöin näytteen voidaan katsoa edustavan viimeisen kahden vuorokauden aikana aikuistuneita lajeja (Coffman 1973). Järviolosuhteissa kerääntymisalue tarkoittaa tuulen vastaista rantaa, jonne pinnalla ajelehtivaa ainesta on kerääntynyt. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenotossa sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia SFS-EN 15196:26. Näytteenotto tapahtui haavimalla rantaveden pinnalla kelluvaa aineista käsihaavilla (havas 25 µm) (Kuva 11). Ollakseen edustava, näytteen tulee sisältää vähintään 2 kotelonahkaa (Ruse 1993). Koska vain kotelonahkojen määrä on ratkaiseva, ei näytteenottoaikaa ole määritelty tai rajattu. Käytännössä riittävä määrä kotelonahkoja saavutettiin noin 1-15 minuutin haavinnalla. Haavinnan jälkeen pussin sisältö tyhjennettiin vedellä täytettyyn ämpäriin. Ämpäristä poistetaan isoimmat roskat ja samalla arvioitiin kotelonahkojen määrää. Loppu aines kaadettiin siivilän (havas 25 µm) läpi ja seulontajäännös kaadettiin kierrekorkilliseen pulloon (,5 l) ja säilöttiin etanolilla. Haavintaa jatkettiin mikäli riittävää määrää kotelonahkoja ei ollut ensimmäisessä näytteessä. Näytteet poimittiin yleensä parin seuraavan päivän kuluessa näytteenotosta. Poimintaa varten näytepulloa sekoitettiin ja siitä kaadettiin poiminta-alustalle pieni osa-näyte. Kaikki osanäytteen kotelonahat poimittiin ja laskettiin. Mikäli osanäytteen kotelonahkojen määrä ei ylittänyt vaadittua 2 yksilöä, kaadettiin poiminta-alustalle uusi osanäyte, josta poimittiin niin ikään kaikki kotelonahat. Kotelonahkojen määrityksessä hyödynnettiin Langtonin (1991) määrityskaavaa. Kaikki kotelonahat määritettiin vähintään suvulleen, mutta pääasiassa lajilleen. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

32 Kuva 11. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenottoa Sompasella. Näytepisteiden rehevyyden arvioinnissa hyödynnettiin Paasivirran (21) ehdottamaa LEOindeksiä, jossa lajit on jaoteltu kolmeen ryhmään: i) oligotrofian ja ii) eutrofian ilmentäjälajit sekä iii) ns. indifferentit eli jokapaikan lajit. Indeksin pienin mahdollinen arvo on (ilmentäen hyvin karua pohjanlaatua) ja suurin 1 (ilmentäen hyvin rehevää pohjanlaatua). Piilevät Toisena rantavyöhykkeen ekologisen tilan mittarina käytettiin piileviä. Piilevät ovat hyvin lajirunsas päällysleväryhmä, joita on käytetty vesien tilan ilmentäjinä jo pitkään. Rantavyöhykkeen piilevänäytteitä kerättiin kahdelta näytepisteeltä Sompaselta elokuussa 213 (kartta Liite 1.1). Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia (SFS-EN 13946:23). Näytteet kerättiin rantakiviltä harjaamalla niiden näkyvillä olleet pinnat hammasharjalla. Kummaltakin pisteeltä kerättiin ja harjattiin vähintään viisi kiveä. Kivet harjattiin muovivadissa, johon oli otettu järvivettä. Kivien pinnoilta irronnut aines sekoitettiin veteen ja siitä kaadettiin näytteet tuikepulloihin. Näytteet puhdistettiin laboratoriossa muusta orgaanisesta aineksesta happokäsittelyn ja sentrifugoinnin avulla. Esikäsittelyn suoritti KCL Kymen laboratoriot Oy. Esikäsitellyistä näytteistä tehtiin petaushartsin avulla kestopreparaatteja. Piilevien määrityksessä käytettiin apuna Krammerin ja Lange-Bertalotin ( ) määritysoppaita. Kustakin näytteestä määritettiin vähintään 2:n piilevävalvan, eli solukuoren satunnaisotos. Näytepisteiden ekologisen tilan arvioinnissa hyödynnettiin ympäristöhallinnon kehittämiä indeksejä, joissa Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 29

33 järvien tai jokien havaittuja indeksiarvoja verrataan tyyppikohtaisiin referenssiarvoihin. Indekseinä käytetään tyyppiominaisia taksoneja sekä prosenttista mallinkaltaisuutta (PMA). Näiden indeksien ohella näytepisteiden tilanarvioinnissa hyödynnettiin lajien ekologisia jakaumia (Van Dam ym. 1994). Näiden jakaumien eli ns. spektrien avulla voidaan tutkia mm. saprobiaa, ravinteisuutta ja happipitoisuutta ilmentävien lajien suhteellisia runsauksia eri näytepisteillä. Ekologiset jakaumat laskettiin Omnidia-ohjelman avulla (Lecointe ym. 1993). 4.2 Tulokset Sompanen Sompasen surviaissääskinäytteistä tavattiin näytepistekohtaisesti 31 ja 35 eri surviaissääskilajia. Yleisimmät taksonit näytepisteillä olivat Procladius spp., Tanypus punctipennis, Tanytarsus lestagei-gr., Ablabesmyia monilis ja Glyptotendipes pallens (Liite 4). Näytepisteiden (Liite 1.1) tilanarvion perusteella Sompanen oli luokiteltavissa lievästi reheväksi (Kuva 12). Piileväanalyysien perusteella Sompasen näytepisteillä runsaslukuisimman lajiryhmän muodostivat meso-eutrofian (melko rehevä) ilmentäjälajit (Kuva 13). Näytteistä tavattiin 32 (1. piste) ja 39 (2. piste) lajia (Liite 5). Yleisiä lajeja olivat mm. Achnanthes minutissima sekä Fragilaria- ja Cyclotella-sukujen lajit (mm. F. construens ja C. stelligera). Ekologisen tilaarvion perusteella Sompanen olisi päällyslevälajistoltaan välttävässä tilassa (Kuvat 14 ja 15). Tosin yksi tilamittari osoitti tyydyttävää tilaa, ja muutkin arvot olivat lähellä luokkien tyydyttävä/välttävä rajaa. 3 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

34 TEO indeksin arvo Kuva 12 Surviaissääski-indeksin perusteella tehty rehevyysluokitus tutkituista järvistä. Värien selitykset: sininen = karu, oranssi = lievästi rehevä, punainen = rehevä ja harmaa = epävarma luokitus. 1 % Oligotrofia Oligo-mesotrofia Mesotrofia Meso-eutrofia Eutrofia Hypertrofia Indifferent 8 % 6 % 4 % 2 % % Sompanen 1 Sompanen 2 Kuva 13. Piilevien perusteella tehty rehevyysluokitus Sompasen näytteille. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 31

35 Sompanen 1 Sompanen 2 Kuva 14. Tyyppiomaisten piilevätaksonien perusteella tehty ekologisen tilan luokitus Sompasen näytepisteille. Värien selitykset: oranssi = välttävä, vihreä = tyydyttävä.,4,35,3,25,2,15,1,5 Sompanen 1 Sompanen 2 Kuva 15. PMA-indeksin perusteella tehty ekologisen tilan luokitus Sompasen näytepisteille. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

36 4.2.2 Sanijärvi, Enäjärvi ja Palonselkä Surviaissääskiaineiston perusteella Sani- ja Enäjärven näytepisteet (Liite 1.2) olivat pohjanlaadultaan lievästi reheviä/reheviä (Kuva 12). Indeksiarvoissa oli melko vähäistä näytepisteiden välistä vaihtelua, mutta rehevintä pohjanlaatu oli indeksin perusteella Sanijärvellä ja karuinta Enäjärven eteläosassa. Yleisiä lajeja järvillä olivat mm. Ablabesmyia monilis, Endochironomus albipennis, sekä Glyptotendipes- ja Procladius-sukujen lajit (Liite 4). Samojen näytepisteiden lajistoa tutkittiin myös vuonna 29, jolloin näytepisteet luokiteltiin pohjanlaadultaan niin ikään lievästi rehevään tai rehevään luokkaan. Näin ollen järven rehevyystasossa ei näytä tapahtuneen muutoksia viimeisen neljän vuoden aikana Rättilänjärvi Rättilänjärven (kartta Liite 1.4) yleisimmät surviaissääskilajit olivat Ablabesmyia longistyla, Cricotopus festivellus, Procladius spp. ja Tanytarsus lestagei-gr (Liite 4). Kaikki järven valtalajit olivat rehevyyden suhteen ns. indifferenttejä lajeja, eli rehevyystason muutoksilla ei ole merkittävää vaikutusta niiden runsauksiin. Lajistossa oli kuitenkin muutamia ilmentäjälajeja, joiden perusteella järvi luokittui pohjan ravinteisuuden mukaan karuun luokkaan (Kuva 12). Rättilänjärvi oli siten tutkituista järvistä karuin Saittaranjärvi Saittararanjärvi (kartta Liite 1.5) oli samantyyppinen järvi valtalajien suhteen kuin Rättilänjärvi (Liite 4), sillä surviaissääskiaineisto koostui lähes yksinomaan rehevyyden suhteen ns. indifferenteistä lajeista. Saittaranjärven luokitus perustuikin vain yhden indikaattorilajin yksilön havaintoon, joten luokitusta ei voida pitää luotettavana (Kuva 12). 5 YHTEENVETO JA TULOSTEN JÄRVIKOHTAINEN TARKASTELU 5.1 Sompanen Sompasen vedenlaatua tutkittiin syvännepisteellä elokuussa ja arvoja verrattiin järven aikaisempiin mittaustuloksiin. Järven puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä ja korkeahkon sähkönjohtavuuden perusteella järvi on luontaisesti muita tutkimuksen järviä ravinteikkaampi. Sompasen happitilanne syvänteellä oli kesäkerrostuneisuuskaudella heikko, ja se näkyi alusveden kohonneina rauta- ja ravinnepitoisuuksina. Sama ongelma järvellä on esiintynyt myös talvikerrostuneisuuskautena, etenkin 2-luvulla. Pintaveden fosforipitoisuudet olivat rehevän järven tasolla osoittaen tilaluokkaa tyydyttävä. Myös typpipitoisuus oli avovesikauden keskiarvona niukasti tyydyttävän tilan puolella. Ravinnepitoisuuksissa näkyy lievää nousua aikaisempiin vuosiin nähden, etenkin typen Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 33

37 osalta. Levien määrää kuvastava klorofyllipitoisuus oli elokuussa erittäin rehevän järven tasolla ja tilaluokassa välttävä, koko avovesikauden keskiarvo oli kuitenkin luokassa tyydyttävä. Järven humusleimaa kuvastavat veden väri ja kemiallinen hapenkulutus olivat nousseet, ja vesi näyttäisi olevan jonkin verran sameampaa aikaisempiin vuosiin nähden. Sompasen kuormitusta tutkittiin ojanäytteenotolla lokakuussa. Virtaamat kasvoivat lokakuun lopussa syyssateiden myötä ja ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ojissa kohosivat suuriksi. Suurimmat pitoisuudet ja myös ainevirtaamat olivat kiintoaineen ja ravinteiden osalta Suurisuonojassa. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta suurimmat arvot ja ainevirtaamat mitattiin Saukonorosta. Sompasen ekologista tilaa selvitettiin rantavyöhykkeestä kerättävillä piilevä- ja surviaissääskinäytteillä. Tosin surviaissääskinäytteet edustivat eri syvyyksien ja elinympäristöjen lajistoa, joten tulokset eivät rajaudu vain rantavyöhykkeeseen. Sompaselta tavattiin melko yleisenä sulkasääsken (Chaoborus flavicans) kotetelonahkoja, jotka olivat todennäköisimmin peräisin järven syvännealueelta. Runsaina esiintyessään sulkasääsket kertovat usein järven rehevyydestä ja syvänteen heikentyneestä happitilanteesta. Myös surviaissääskilajistossa oli rehevyyden ilmentäjälajeja, ja kokonaisuudessaan näytteet ilmensivät lievästi rehevää pohjanlaatua. Piileviin perustuva luokitus ilmensi melko rehevää (meso-eutrofia) vedenlaatua. Ekologista tilaa mittaavat indeksit osoittivat niin ikään pääosin välttävää tilaa. Sompanen on tällä hetkellä luokiteltu tyydyttävään tilaan, mutta eliöryhmästä riippuen luokitus voi olla tätä huonompikin. Tila-arvioiden vaihtelu eri eliöryhmien välillä liittyy mm. eliöiden erilaiseen ekologiaan. 5.2 Sani- ja Enäjärvi Sani- ja Enäjärven vedenlaatua tutkittiin lokakuussa syyskierron aikana. Arvoja verrattiin järvien aikaisempiin mittaustuloksiin. Matalina järvinä kumpikaan järvi ei kärsi yleensä hapettomuudesta, mutta elokuussa 213 Sanijärven pohjanläheisen veden happipitoisuus oli alhainen. Molempien järvien ph oli lievästi happaman puolella. Enäjärvellä ph-arvoissa on havaittavissa nousua. Levien määrää kuvastava klorofyllipitoisuus oli lokakuussa jo varsin alhainen, mutta elokuun korkeat arvot ilmensivät Sanijärvellä leväkukintaa. Muutoin Sanijärven klorofylliarvot ovat vaihdelleet hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajan molemmin puolin. Enäjärvellä kesänaikaiset tulokset olivat tyydyttävän tilan puolella, ja varsinkin 2- luvun loppupuolella kesäpitoisuudet ovat olleet erittäin rehevän järven tasolla. Näkösyvyydessä molemmilla järvillä oli hienoista laskua 8-luvun arvoihin nähden. Fosforipitoisuudet olivat Sanijärvessä rehevän järven tasolla osoittaen tilaluokkaa hyvä tai tyydyttävä, Sanijärvelle annettujen vaihtoehtoisten järvityyppien luokkarajojen mukaan. Typpipitoisuus oli hyvän tilan puolella. Enäjärven kesänaikaiset typpi- ja fosforipitoisuudet ovat olleet pääosin tyydyttävällä tasolla. Ravinnepitoisuuksissa tai veden värissä ei voida havaita suuria muutoksia aikaisempiin mittauksiin nähden kummallakaan järvellä. Enäjärven 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

38 Kotoselän ravinnepitoisuudet, veden väri ja kemiallinen hapenkulutus ovat olleet säännönmukaisesti Sanijärveä ja myös Enäjärven muita osia korkeammat. Sani- ja Enäjärven kuormitusta tutkittiin ojanäytteenotolla lokakuussa. Virtaamat kasvoivat lokakuun lopussa syyssateiden myötä ja olivat etenkin Summanjoessa ja Kuoppalanjoessa korkeat. Suurten virtaamien vuoksi näiden jokien merkitys järvien kuormitukselle on suurin. Enäjärvellä Summanjoen suunnasta Sanijärvestä tulevan joen virtaama oli Kuoppalanjokea suurempi, mutta ainevirtaamien osalta näiden kahden joen merkitys oli hyvin lähellä toisiaan. Seuraavaksi merkittävin oja Sanijärvellä oli Pajulan oja ja Enäjärvellä Töyrylän oja. Palonselän puolella seuraavana oli kiintoaineen ja ravinteiden osalta Miesolammenoja ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta Teerisuonoja. Sani- ja Enäjärveltä otettiin vuoden 29 tutkimuksen tavoin yhteensä kolme surviaissääskinäytettä, joiden perusteella näytepisteet luokiteltiin melko rehevään (Palonselän Alimmaistenselkä) tai rehevään luokkaan (Sanijärvi ja Enäjärven Kotoselkä). Luokitus oli samanlainen vuonna 29, joten merkittävää muutosta järvien rehevyystasossa ei näytä tapahtuneen. Rehevyysluokituksen ohella myös järvien lajistossa oli vuonna 213 paljon samoja lajeja kuin 29, joka tukee tila-arviota. 5.3 Hangasjärvi Hangasjärven vedenlaatua tutkittiin syvännepisteellä elokuussa. Arvoja verrattiin järven aikaisempiin mittaustuloksiin, joita on kuitenkin varsin vähän. Tulokset ovat vaihtelevasti järven kierto- tai kerrostuneisuuskausilta, mikä vaikeuttaa muutossuuntien tulkintaa. Hangasjärvi on Sompasen tapaan pieni humusjärvi, mutta sähkönjohtavuus ja alkaliniteetti ovat huomattavasti alhaisempia. Alkaliniteetti oli vain tyydyttävällä tasolla, ja toisinaan järvellä on havaittu myös alle ph 6 olevia arvoja. Veden ph:ssa ei voitu havaita muutoksia aikaisempiin mittauksiin nähden. Syvänteen happitilanne oli elokuussa heikko, mikä näkyi vedenlaatuerona pinnan ja pohjanläheisen veden välillä. Alusvedessä happipitoisuus on ollut alhainen myös aikaisemmin kerrostuneisuuskausina. Klorofyllipitoisuus oli elokuussa pienten humusjärvien välttävän ja huonon tilan luokkarajalla ilmentäen erittäin rehevää järveä. Kokonaisfosforipitoisuus oli kuitenkin vielä niukasti hyvän tilan puolella. Kokonaistyppipitoisuus oli tyydyttävän tilan puolella. Ravinnepitoisuuksissa on 2-luvulla hienoista nousua 9-luvun tuloksiin nähden, samoin veden värissä ja kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa, jotka ovat runsashumuksisen järven tasolla. Uudessa pintavesien ekologisen tilan luokituksessa (213) Hangasjärven tila on arvioitu tyydyttäväksi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 35

39 5.4 Rättilänjärvi Myös Rättilänjärven vedenlaatua tutkittiin elokuussa. Aikaisempia mittaustuloksia Rättilänjärvestä on tutkituista järvistä vähiten, mikä vaikeuttaa muutossuuntien tulkintaa. Rättilänjärvi on Sani- ja Enäjärven tapaan matala, runsashumuksinen järvi. Rättilänjärven sähkönjohtavuus oli tutkituista järvistä alhaisin, mikä kertoo karusta, varsin heikosti rapautuvasta valuma-alueesta. Järven alkaliniteetti oli vain välttävä, ja ph-arvo on ollut toisinaan alle kuuden. Arvoissa näyttäisi kuitenkin olevan lievää nousua. Matalana järvenä Rättilänjärvi ei kesäaikaan kärsi happivajeesta. Kokonaisfosforipitoisuus järvessä oli varsin rehevän järven tasolla, mutta kuitenkin hyvän tilan puolella. Typpipitoisuus oli tyydyttävän tilan puolella. Arvot ovat vaihdelleet luokkarajojen molemmin puolin ja muutossuuntaa on vaikea havainta. Elokuun klorofylli-a pitoisuus oli erittäin rehevän järven tasolla, mutta kuitenkin hyvän tilan puolella. Rättilänjärvi on runsashumuksinen, ja humusjärvissä viihtyvä limalevä Gonyostomum semen voi nostaa runsaana esiintyessään klorofyllipitoisuuksia korkeammaksi, kuin todellinen leväbiomassa antaisi olettaa (Lepistö ym. 23). Kotelonahkojen keruuseen käytetty haavi (Kuva 11) tuntui näytteenotossa limaiselta, mikä voi kertoa limalevän esiintymisestä. Sama ilmiö havaittiin Saittaranjärvellä. Veden väri ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat hieman nousseet, mutta aikaisempien tulosten vähyydestä johtuen tulkinta on epävarmaa. Uudessa pintavesien ekologisen tilan luokituksessa (213) Rättilänjärven tila on arvioitu hyväksi. Rättilänjärvi oli surviaissääskilajistonsa perusteella tutkituista järvistä pohjanlaadultaan karuin. Tosin sääolojen (voimakas tuuli) vuoksi näytteessä ei ollut riittävää määrää kotelonahkoja, joten tulokseen liittyy epävarmuutta. 5.5 Saittaranjärvi Saittaranjärven surviaissääskilajistossa ei ollut kuin yksi indikaattorilaji, ja tästäkin vain yksi yksilö. Järveä ei siten voitu luotettavasti luokitella. Pienet ja matalat järvet saattavat olla pohjaeläimiin perustuvan tilanarvioinnin kannalta haasteellisia, sillä niistä voi puuttua monia isommille ja normaalisti kerrostuville järville tyypillisiä ilmentäjälajeja. 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

40 VIITTEET Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J, Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, S.M., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K.-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/212, 144 s. Coffman, W. P Energy flow in a woodland stream ecosystem: II. The taxonomic composition and phenology of the Chironomidae as determined by the collection of pupal exuviae. Arch. Hydrobiol. 73: Krammer, K. & Lange-Bertalot, K Bacillariophyceae. Süβwasserflora von Mitteleuropa, 2 (1-4). Fischer, Stuttgart, Germany. Langton P. H., 1991: A key to pupal exuviae of West Palaearctic Chironomidae. Privatelly published, Huntington, Cambridgeshire, UK. Lecointe, C., Coste, M. & Prygiel, J Omnidia : Software for taxonomy, calculation of diatom indices and inventories management. Hydrobiologia 269/27: Lepistö, L., Jokipii, R., Niemelä, M., Vuoristo, H., Holopainen, A-L., Niinioja, R., Hammar, T., Kauppi, M. ja Kivinen, J. 23. Kasviplankton järvien ekologisen tilan kuvaajana. Suomen ympäristö 6, ympäristönsuojelu, 8 s. Oravainen, R Opasvihkonen vesianalyysitulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n moniste, 26 s. Paasivirta, L. 21. Rantavyöhykkeen surviaissääsket järvien tyypittelyssä. University of Joensuu, Publications of the Karelian Institute 133: Pietiläinen, O.-P. (toim.) 28: Yhdyskuntien typpikuormitus ja pintavesien tila. Suomen ympäristö 46/28, 71 s. Raunio, J., Anttila-Huhtinen M. ja Mattila J. 29: Sani- ja Enäjärven tutkimukset vuonna 29. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 117/29, 24 s. + liitteet. Ruse, L Chironomid distribution in the River Pang in relation to environmental variables. Ph.D. Thesis. University of Bristol, 365 pp. SFS-EN 13946:23. Water quality. Guidance standard for the routine sampling and pretreatment of benthic diatoms from rivers. 13 s. SFS-EN 15196:26. Water quality. Guidance on sampling and processing of the pupal exuviae of Chironomidae (Order Diptera) for ecological assessment. 8 s Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213 37

41 Van Dam, H., A. Mertens & J. Sinkeldam A coded checklist and ecological indicator values of freshwater diatoms from the Netherlands. Netherlands Journal of Aquatic Ecology 28: Vuori, K.-M., Mitikka, S. ja Vuoristo, H. (toim.) 29: Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen. Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/29, 12 s. Wilson, R. S. & Ruse, L. P. 25. A guide to the identification of genera of chironomid pupal exuviae occurring in Britain and Ireland (including common genera from Northern Europe) and their use in monitoring lotic and lentic fresh waters. The Freshwater Biological Association, Special Publication No Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 216/213

42 LIITE 1.1 LIITE 1.1. Sompasen näytepisteiden sijainti. Vesinäytepiste syvänteellä on merkitty punaisella, ojanäytepisteet mustalla ja surviaissääskien ja piilevien näytteenottopisteet vihreällä. Maanmittauslaitos

43 LIITE 1.2 LIITE 1.2. Sani- ja Enäjärven sekä Palonselän näytepisteiden sijainti. Vesinäytepisteet on merkitty punaisella, ojanäytepisteet mustalla ja surviaissääskien näytteenottopisteet vihreällä. Maanmittauslaitos

44 LIITE 1.3 LIITE 1.3. Hangasjärven vesinäytepisteen sijainti. Maanmittauslaitos

45 LIITE 1.4 LIITE 1.4. Rättilänjärven näytepisteiden sijainti. Vesinäytepiste on merkitty punaisella ja surviaissääskien näytepiste vihreällä. Maanmittauslaitos

46 LIITE 1.5 LIITE 1.5. Saittaranjärven näytepisteen sijainti. Surviaissääskiä haavittiin laajalta alueelta, mikä on karttaan merkitty vihreällä. Maanmittauslaitos

47 LIITE 2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/1 MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ MÄÄRITYKSET levä = Pilv. = Tuulsuunt = 2 = levää runsaasti 1 = levää vähän 8 = täyspilvistä 2 = 2/8 pilvessä SW = Lounas Happi = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 34:199 Happi-% = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 34:199 Sameus = SFS-EN ISO 727:2 Kiint GF/C = SFS-EN 872:25 Sähk = SFS-EN 27888:1994 Alkal. = Titrimetrinen, SFS 35:1981, SFS-EN ISO :1996, mod. ph = SFS 321:1979 Väri = SFS-EN ISO 7887:1995 COD Mn = SFS 336:1981 kok.n = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 331:199 N(NO3+NO2) = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 331:199 (AK) N(NH4) = SFS 332:1976 Kok.P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 326:1986 PO4-P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 325:1986 Fe spek = SFS 328:1976 Klorof. = SFS 5772:1993 MUITA MERKINTÖJÄ E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin. Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

48 LIITE 3.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/1 Sompanen, Kouvola (SOMPA) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P PO4-P Fe spek Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l SOMPA / Sompa1 Sompanen syvänne Kok.syv. 7, m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 1:4; Näytt.ottaja MK,MKe; levä 2 /3; Ilm.lt. 23 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. m/s; 1 22,3 8,9 12 5,2 9,8,37 7, < ,5, ,7,46 6, SOMPA / Oja 1 Suurisuonoja Klo 1:1; Näytt.ottaja MK; Ilm.lt. 8 C-ast; lt 7, oc;, < SOMPA / Oja 2 Mutapohjan oja Klo 1:25; Näytt.ottaja MK; Ilm.lt. 8 C-ast; lt 7, oc;, < SOMPA / Oja 3 Etuhiekan oja Klo 1:45; Näytt.ottaja MK; Ilm.lt. 8 C-ast; lt 6,8 oc;,1 4, SOMPA / Oja 4 Saukonoro Klo 9:15; Näytt.ottaja MK; Ilm.lt. 8 C-ast; lt 7,1 oc;,1 6, SOMPA / Oja 5 Muronoja (laskuoja) Klo 9:45; Näytt.ottaja MK; Ilm.lt. 8 C-ast; lt 6,3 oc;,1 6,7 9, Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

49 LIITE 3.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/3 Enäjärvi, Sanijärvi, Kouvola (ENÄSANI) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l ENÄSANI / Keskinen Enäjärven Keskinen Kok.syv. 2,2 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 1:1; Näytt.ottaja MK,TP; levä 1 /3; Ilm.lt. 8 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt SW; 1 8,8 1,4 89 3,4 6,2 6, ENÄSANI / Kotoselk Enäjärven Kotoselkä Kok.syv. 2,5 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 1:3; Näytt.ottaja MK,TP; levä 1 /3; Ilm.lt. 8 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt SW; 1 8,6 9,9 85 5,4 6,9 6, ENÄSANI / Sanijärv Sanijärven syvänne Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:; Näytt.ottaja MK,TP; levä 1 /3; Ilm.lt. 8 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt SW; 1 8,6 9,8 84 3,6 5,9 6, pohja-1 8,6 9,7 83 3,8 5,9 6, , ENÄSANI / e_oja1 Enäjärven laskuoja, Riissalmi Klo 11:25; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 3 C-ast;,1 4, ENÄSANI / e_oja2 Kuoppalanjoen suu Klo 1:15; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 2 C-ast;, ENÄSANI / e_oja3 Töyrylän oja Klo 1:25; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 2 C-ast;,1 7, ENÄSANI / e_oja4 Valkaman ojansuu Klo 1:4; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 4 C-ast;,1 6, Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

50 LIITE 3.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 2/3 Enäjärvi, Sanijärvi, Kouvola (ENÄSANI) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l ENÄSANI / e_oja5 Keskisen oja Klo 11:15; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 2 C-ast;,1 < ENÄSANI / p_oja1 Palosenjärven lasku, Summanjoki Klo 12:4; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 5 C-ast;,1 3, ENÄSANI / p_oja2 Palosenkulman oja Klo 12:; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 4 C-ast;,1 2, ENÄSANI / p_oja3 Miesolammen oja Klo 12:55; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 4 C-ast;,1 5, ENÄSANI / p_oja4 Teerisuon oja Klo 12:1; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 1 C-ast;,1 < ENÄSANI / s_oja1 Sanijärven laskujoki Klo 1:; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 1 C-ast;,1 8, ENÄSANI / s_oja2 Lynkän oja Klo 9:5; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. 1 C-ast;,1 6, ENÄSANI / s_oja3 Lahtelan oja Klo 9:4; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. C-ast;,1 3,3 6, Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

51 LIITE 3.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 3/3 Enäjärvi, Sanijärvi, Kouvola (ENÄSANI) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Kiint GF/C Sähk ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU mg/l ms/m mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l ENÄSANI / s_oja4 Rantalan oja Klo 9:3; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. C-ast;,1 9, ENÄSANI / s_oja5 Pajulan oja Klo 9:2; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. C-ast;,1 4, ENÄSANI / s_oja6 Nätkinnotkon oja Klo 9:5; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. C-ast;,1 1, ENÄSANI / s_oja7 Summanjoen suu Klo 8:5; Näytt.ottaja MK,TP; Ilm.lt. C-ast;, Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

52 LIITE 3.3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/1 Kouvolan lisätilaus (KOUVOLA) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P PO4-P Fe spek Klorof. Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l KOUVOLA / Hangasjä Hangasjärven syvänne Kok.syv. 9,7 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 14:; Näytt.ottaja JMä, MKe; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt SW; 1 2,2 7,7 85 2,8 4,3,14 6, <5 27 < ,1, ,7,3 6, KOUVOLA / Rättilä1 Rättilänjärven keskipiste Kok.syv. 2,2 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 15:35; Näytt.ottaja JMä, MKe; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,3 8,2 89 2,9 3,2,6 6, <5 <5 28 < Tapiontie 2 C, 4516 KOUVOLA Puhelin (5) , Fax (5)

53 Liite 4. Tutkittujen järvien surviaissääskilajisto ja lajien suhteelliset runsaudet (%) näytteissä. LIITE 4

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu Alajärven ja Takajärven vedenlaatu 1966-16 Alajärvi Alajärven vedenlaatua voidaan kokonaisuudessaan pitää hyvänä. Veden ph on keskimäärin 7,3 (Jutila 1). Yleisellä tasolla alusvesi on lievästi rehevää

Lisätiedot

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut Hollolan pienjärvien tila ja seuranta Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut 2016 2017 2018 2019 2020 2021 Pienjärvien seuranta Pienjärvien vedenlaadun seuranta Hollolassa

Lisätiedot

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014

RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 Vesistöosasto/MM 25.9.2013 Kirjenumero 766/13 Renkajärven suojeluyhdistys ry RENKAJÄRVEN VEDENLAATU KESÄLLÄ 2014 1. YLEISTÄ Renkajärvi on Tammelan ylänköalueella, Hattulan ja Hämeenlinnan kunnissa sijaitseva,

Lisätiedot

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA

KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA 2006-2010 TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA Näytteenotto ja näytteiden analysointi Vesinäytteet on otettu lopputalvella 2006 ja 2007 sekä loppukesällä 2006, 2007 ja 2010

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007

PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2007 PERTUNMAAN JA HEINOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 27 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 91/27 Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset 2 3.1 Lämpötila

Lisätiedot

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin LUVY/121 18.8.215 Lohjan kaupunki Ympäristönsuojelu ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin Sammatin Iso Heilammen länsiosan 6 metrin syvänteeltä otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016 .3.16 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Outamonjärven veden laatu Helmikuu 16 Outamonjärven näytteet otettiin 4..16 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Tarkoituksena oli selvittää

Lisätiedot

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto Johdanto Tämä raportti on selvitys Luoteis-Tammelan Heinijärven ja siihen laskevien ojien

Lisätiedot

Näytteenottokerran tulokset

Näytteenottokerran tulokset Ensiäiset vedenlaaturekisteristäe löytyvät tulokset ovat taikuulta 1984. Näytteenottopaikan kokonaissyvyydeksi on tuolloin itattu 7,9, ja näytteet on otettu 1, 3 ja 7 etrin syvyyksiltä. Jäätä on ollut

Lisätiedot

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016

Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 29.2.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2016 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 13.12.2016 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin Helsingin yliopiston Lammin

Lisätiedot

Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n

Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n Vedenlaatutilanne Imatran seutukunnassa loppukesällä 2014 Saimaan ammattiopisto, auditorio Esitelmöitsijä Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus Oy:n toimitusjohtaja ja limnologi Pena Saukkonen Ympäristön,

Lisätiedot

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014 LUVY/17 28.8.214 Urpo Nurmisto Rahikkalan-Pipolan-Nummijärven vsy Pappilankuja 4 912 Karjalohja KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 214 Karjalohjan läntisten järvien, Haapjärven,

Lisätiedot

Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu heinäelokuu

Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu heinäelokuu 1(3) 12.10.2016 :n Rämepuron kaivoksen tarkkailu heinäelokuu 2016 Rämepuron kaivoksen louhinta on lopetettu 9.2.2016. Samoin louhoksen tyhjennyspumppaus on lopetettu eikä selkeytysaltaalle pumpata enää

Lisätiedot

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio 1.12.211 Janne Suomela Varsinais-Suomen päävesistöalueet Kiskonjoki Perniönjoki 147 km 2 Uskelanjoki 566 km 2 Halikonjoki

Lisätiedot

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016

SAIMAAN VESI- JA YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016 Hietakallionkatu 2, 53850 LAPPEENRANTA PL 17, 53851 LAPPEENRANTA No 3135/16 23.11.2016 IMATRAN IMMALANJÄRVEN TARKKAILU SYKSYLLÄ 2016 Imatran Immalanjärven tarkkailu perustuu Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus

Lisätiedot

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 5.9.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Paskolammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan Vuotinaisissa sijaitsevalta Paskolammilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2014

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2014 VUOSIYHTEENVETO..1 VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 1 1 YLEISTÄ Asikkalan kunnan Vääksyn taajaman puhdistetut jätevedet johdetaan Päijänteen Asikkalanselän kaakkoisosaan

Lisätiedot

Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys

Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 213 Sisällys 1. Vedenlaatu... 2 1.1. Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste... 3 1.2. Ravinteet ja klorofylli-a... 4 1.3. Alkaliniteetti ja ph...

Lisätiedot

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 26.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Otalammella sijaitsevasta Tuohilammesta otettiin 20.7.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin Annukka Puro-Tahvanainen Saariselkä 18.9.2014 25.9.2014 1 2 Inarijärveen tuleva ravinnekuorma Kokonaisfosfori 55 t/v Kokonaistyppi Piste- ja hajakuormitus

Lisätiedot

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017 4.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017 Karkkilan Hajakassa Kaupinojan valuma-alueella (23.087) sijaitsevan Kaitalammin vesinäytteet otettiin 3.8.2017

Lisätiedot

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992 LUVY/149 4.8.215 Minna Sulander Ympäristönsuojelu, Vihti ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 198 ja 1992 Vihdin pohjoisosassa sijaitsevasta Iso-Kairista otettiin vesinäytteet

Lisätiedot

HARTOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2006

HARTOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 2006 HARTOLAN JÄRVITUTKIMUKSET VUONNA 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 81/27 Anne Åkerberg SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Näytteenotto ja sääolot 1 3 Tulokset 2 3.1 Lämpötila ja happi 2

Lisätiedot

HARTOLAN, HEINOLAN JA SYSMÄN VESISTÖTUTKIMUKSET VUONNA 2013 Heinolan kaupunki, ympäristötoimi. 23.10.2013 Helka Sillfors

HARTOLAN, HEINOLAN JA SYSMÄN VESISTÖTUTKIMUKSET VUONNA 2013 Heinolan kaupunki, ympäristötoimi. 23.10.2013 Helka Sillfors HARTOLAN, HEINOLAN JA SYSMÄN VESISTÖTUTKIMUKSET VUONNA 2013 Heinolan kaupunki, ympäristötoimi 23.10.2013 Helka Sillfors 1. Johdanto Heinolan kaupungin ympäristötoimi tutki vesistöjen tilaa kesällä 2013

Lisätiedot

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016

Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Valkialammen (Saukkola) veden laatu Elokuu 2016 Lohjan Saukkolassa sijaitsevan pienen Valkialammen vesinäytteet otettiin 2.8.2016 kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi

LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi LUVY/109 27.7.2012 Risto Murto Lohjan kaupunki ympäristönsuojelu LOHJAN JÄRVIEN VEDENLAATUSEURANTA 2012 Kaitalampi Näytteenotto liittyy Lohjan kaupungin lakisääteiseen velvoitteeseen seurata ympäristön

Lisätiedot

Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016

Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan pohjoisosassa Ali-Paastonjärven itäpuolella sijaitsevalta Kaitalammilta otettiin Karkkilan kaupungin

Lisätiedot

Kuva Rautuojan (FS27), Kylmäojan (FS03) ja Laurinojan (FS04) tarkkailupisteet.

Kuva Rautuojan (FS27), Kylmäojan (FS03) ja Laurinojan (FS04) tarkkailupisteet. Kuva 1-8-18. Rautuojan (), Kylmäojan (FS3) ja Laurinojan (FS4) tarkkailupisteet. 2 1.8.4.6 Äkäsjokeen laskevat purot Hannukaisen alueella Äkäsjokeen laskevien purojen vedenlaatua on tutkittu Hannukaisen

Lisätiedot

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010 FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniaisten kaupunki GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010 21.1.2011 FCG Finnish Consulting Group Oy PRT I SISÄLLYSLUETTELO 1 Tutkimuksen peruste ja vesistökuvaus...

Lisätiedot

TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU

TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 14/211 Anne Åkerberg SISÄLLYSLUETTELO sivu 1 JOHDANTO 1 2 TARKKAILU

Lisätiedot

Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013

Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013 Kari Kainua/4.12.2013 Jäälinjärven alueen veden laatuseuranta, tulokset vuodelta 2013 1 1. Taustatiedot Vuonna 2011 perustettu Kiimingin Jäälin vesienhoitoyhdistys pyrkii parantamaan entisen Kiimingin

Lisätiedot

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016

Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 29.8.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Kaitlammen (Haukkamäki) vedenlaatututkimus, elokuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Ojakkalassa sijaitsevasta Kaitlammesta otettiin 16.8.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016

Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 8.9.2016 Lahna- ja Suomusjärven hoitoyhdistys Mauri Mäntylä Lahnajärven, Suomusjärven ja Myllylammen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet otettiin Lahna- ja Suomusjärven suojeluyhdistyksen toimesta 28.8.2016

Lisätiedot

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä Liite 1 Saimaa Immalanjärvi Vuoksi Mellonlahti Joutseno Venäjä Liite 2 1 5 4 3 2 Liite 3 puron patorakennelma Onnelan lehto Onnelan lehto Mellonlahden ranta Liite 4 1/7 MELLONLAHDEN TILAN KEHITYS VUOSINA

Lisätiedot

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Lausunto 8.5.2014 Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet 10.4.2014 Tausta: Kalastajat olivat 6.4.2014 tehneet havainnon, että jäällä oli tummaa lietettä lähellä Viitasaaren

Lisätiedot

Vesijärven vedenlaadun alueellinen kartoitus 21.5.2013

Vesijärven vedenlaadun alueellinen kartoitus 21.5.2013 Vesijärven vedenlaadun alueellinen kartoitus 21.5.2013 Antti Lindfors ja Ari Laukkanen Luode Consulting Oy 13.6.2013 LUODE CONSULTING OY, SANDFALLINTIE 85, 21600 PARAINEN 2 Johdanto Tässä raportissa käsitellään

Lisätiedot

Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016

Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 28.10.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Komin vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Komista otettiin 20.7. ja 10.10.2016 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta.

Lisätiedot

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2015

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2015 VUOSIYHTEENVETO 1..1 VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 1 1 YLEISTÄ Asikkalan kunnan Vääksyn taajaman puhdistetut jätevedet johdetaan Päijänteen Asikkalanselän kaakkoisosaan

Lisätiedot

Tammelan Jäni- ja Heinijärven vedenlaatuselvitys v. 2017

Tammelan Jäni- ja Heinijärven vedenlaatuselvitys v. 2017 Tammelan Jäni- ja Heinijärven vedenlaatuselvitys v. 2017 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 11.12.2017 Johdanto Lammin biologinen asema selvitti Tammelan Jäni- ja Heinijärven sekä

Lisätiedot

Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu Toukokesäkuu

Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu Toukokesäkuu 1(3) Endomines Oy 14.7.2016 Pampalontie 11 82967 HATTU Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu Toukokesäkuu 2016 Rämepuron kaivoksen louhinta on lopetettu 9.2.2016. Samoin louhoksen tyhjennyspumppaus

Lisätiedot

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016

Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kärjenlammin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaakkoisosassa sijaitsevalta Kärjenlamilta otettiin Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Osa B ARIMAAN HAPPITALOUDEN TUTKIMUKSET JA VEDENLAADUN YHTEENVETO

Osa B ARIMAAN HAPPITALOUDEN TUTKIMUKSET JA VEDENLAADUN YHTEENVETO Osa B ARIMAAN HAPPITALOUDEN TUTKIMUKSET JA VEDENLAADUN YHTEENVETO Varsinais-Suomen kalavesienhoito Oy (2005) Sanna Tikander (2005) Turun ammattikorkeakoulu, Kestävän kehityksen ko. Arimaan happitalouden

Lisätiedot

Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus

Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus 24.8.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven ja siihen laskevan Suomusjärvenjoen vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 ja 2.8.2016.

Lisätiedot

Vihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu

Vihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 27.10.2016 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihdin Haukilammen (Huhmari) vedenlaatututkimus, heinä- ja lokakuu 2016 Vesinäytteet Vihdin Huhmarissa sijaitsevasta Haukilammesta otettiin 20.7. ja 10.10.2016

Lisätiedot

Ahmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Ahmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 29.8.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Ahmoolammin veden laatu Maalis- ja elokuu 2017 Karkkilan Ahmoossa sijaitsevan Ahmoolammin vesinäytteet otettiin 1.3.2017 ja 2.8.2017 Karkkilan kaupungin

Lisätiedot

VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Raportti nro

VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Raportti nro VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2017 YLEISTÄ Raportti nro 639-17-7035 Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy teki Sybimar Oy:n tilauksesta lokakuussa vesistöjen jatkotarkkailututkimuksen

Lisätiedot

Endomines Oy:n Rämepuron alueen tarkkailutuloksia kesä elokuulta

Endomines Oy:n Rämepuron alueen tarkkailutuloksia kesä elokuulta 1 / 3 Endomines Oy LAUSUNTO E 5127 Pampalontie 11 82967 HATTU 16.10.2015 Tiedoksi: Ilomatsin kunta Pohjois-Karjalan ELY-keskus Endomines Oy:n Rämepuron alueen tarkkailutuloksia kesä elokuulta 2015 Toiminnanharjoittajan

Lisätiedot

HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja

HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja 1 LAUREA-AMMATTIKORKEAKOULU Hyvinkää HUNTTIJÄRVEN VEDENLAADUNSEURANTA Eteläinen laskuoja Heidi Rantala Syyskuu 2008 2 SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 3 2 SÄHKÖNJOHTOKYKY... 3 3 VEDEN HAPPAMUUS... 4 4 VÄRILUKU...

Lisätiedot

VIONOJAN, KASARMINLAHDEN JA MATALANPUHDIN ALUEEN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS ELOKUUSSA Raportti nro

VIONOJAN, KASARMINLAHDEN JA MATALANPUHDIN ALUEEN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS ELOKUUSSA Raportti nro VIONOJAN, KASARMINLAHDEN JA MATALANPUHDIN ALUEEN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS ELOKUUSSA 2017 YLEISTÄ Raportti nro 639-17-6058 Sybimar Oy tilasi Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:ltä vesistötarkkailututkimuksen

Lisätiedot

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011 FCG Finnish Consulting Group Oy Kauniasten kaupunki GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011 -P11644 FCG Finnish Consulting Group Oy Kasviplankton v. 2011 I SISÄLLYSLUETTELO 1 Tiivistelmä... 1 2

Lisätiedot

Kuva 1 Lähdössä näytteenottoon. Kuvassa Ville Jalonen ja Pekka Lunnikivi

Kuva 1 Lähdössä näytteenottoon. Kuvassa Ville Jalonen ja Pekka Lunnikivi Katumajärvi (35.236.1.001; A= 377,7 ha, max. syvyys 18,9 m, keskisyvyys 7,1 m, V=26 700 000 m 3, valuma-alueen A=51 km 2, peltoisuus 20 %, järvisyys 13,2 %, viipymä 630 vrk, ravinnesuhde 26,95, rantaviiva

Lisätiedot

Kakarin vedenlaatututkimus 2016

Kakarin vedenlaatututkimus 2016 31.8.2016 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Kakarin vedenlaatututkimus 2016 Vesinäytteet Karkkilan kaupunkitaajaman länsipuolella olevalla ylänköalueella sijaitsevalta Kakarilta otettiin Karkkilan

Lisätiedot

Kolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017

Kolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017 9.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Kolmpersjärven veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Kolmpersjärven vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Vihtijärven veden laatu Heinäkuu 2017

Vihtijärven veden laatu Heinäkuu 2017 23.8.2017 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Vihtijärven veden laatu Heinäkuu 2017 Vihtijärven vesinäytteet otettiin 27.7.2017 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Näytteenotto perustuu

Lisätiedot

Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017

Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017 11.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Viidanjärven veden laatu Heinäkuu 2017 Hiidenveden Retlahden pohjoispuolella sijaitsevan pienen Viidanjärven vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin

Lisätiedot

Haukkalammen veden laatu Elokuu 2017

Haukkalammen veden laatu Elokuu 2017 5.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Haukkalammen veden laatu Elokuu 2017 Karkkilan kaupunkitaajaman länsipuolella sijaitsevan pienen Haukkalammen vesinäytteet otettiin 3.8.2017 Karkkilan kaupungin

Lisätiedot

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015 1 / 3 Stora Enso Oyj LAUSUNTO A 1741.6 Varkauden tehdas 14.10.2013 Varkauden kaupunki Tekninen virasto Carelian Caviar Oy Tiedoksi: Pohjois-Savon ely-keskus Keski-Savon ympäristölautakunta Rantasalmen

Lisätiedot

Syvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017

Syvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017 11.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Syvälammen (Saukkola) veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Saukkolassa sijaitsevan Syvälammen vesinäytteet otettiin 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Tuusulanjärven vedenlaadun seuranta ja luokittelu. Jaana Marttila Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 23.5.2013

Tuusulanjärven vedenlaadun seuranta ja luokittelu. Jaana Marttila Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 23.5.2013 Tuusulanjärven vedenlaadun seuranta ja luokittelu Jaana Marttila Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 23.5.2013 Vedenlaadun seurannan historiaa Vedenlaadun seuranta aloitettiin -Tuusulanjärven

Lisätiedot

VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA ENV

VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA ENV VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA 2 (4) 1 Johdanto Vesistön ja kalaston tarkkailu perustuu hoitokunnalle 11.9.2014 myönnettyyn

Lisätiedot

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2016 Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017 Niina Hätinen tutkija SISÄLTÖ FINAS-akkreditointipalvelun

Lisätiedot

Iso Myllylammen veden laatu Heinäkuu 2017

Iso Myllylammen veden laatu Heinäkuu 2017 23.8.2017 Vihdin kunta, ympäristönsuojelu Iso Myllylammen veden laatu Heinäkuu 2017 Vihdin ja Lohjan rajalla Nummenkylässä sijaitsevan Iso Myllylammen vesinäytteet otettiin 27.7.2017 Vihdin kunnan ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

Satakunnan vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat. Kankaanpää Heli Perttula

Satakunnan vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat. Kankaanpää Heli Perttula Satakunnan vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat Kankaanpää 22.11.211 Heli Perttula Varsinais-Suomen ELY-keskus, Vesien tila -yksikkö, Vesien seuranta -ryhmä, Heli Perttula 22.11.211

Lisätiedot

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro

UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA Väliraportti nro UUDENKAUPUNGIN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS HEINÄKUUSSA 2016 Väliraportti nro 117-16-5754 Oheisena lähetetään tulokset Uudenkaupungin merialueen tarkkailututkimuksesta, jonka Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus

Lisätiedot

Musta-Kaidan veden laatu Elokuu 2017

Musta-Kaidan veden laatu Elokuu 2017 5.9.2017 Karkkilan kaupunki, ympäristönsuojelu Musta-Kaidan veden laatu Elokuu 2017 Kovelonjärven eteläpuolella sijaitsevan Musta-Kaidan vesinäytteet otettiin 2.8.2017 Karkkilan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014

VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu kesiin 2010-2014 LUVY/121 6.7.215 Anne Linnonmaa Valkjärven suojeluyhdistys ry anne.linnonmaa@anne.fi VALKJÄRVEN VEDEN LAATU Kesän 215 tutkimus ja vertailu kesiin 21-214 Sammatin Valkjärvestä otettiin vesinäytteet 25.6.215

Lisätiedot

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN PERUSTILAN SELVITYS Haapjärvi, Kurkjärvi, Nummijärvi, Pentjärvi, Vähäjärvi. Rahikkalan-Pipolan-Nummijärven vsy

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN PERUSTILAN SELVITYS Haapjärvi, Kurkjärvi, Nummijärvi, Pentjärvi, Vähäjärvi. Rahikkalan-Pipolan-Nummijärven vsy KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN PERUSTILAN SELVITYS Haapjärvi, Kurkjärvi, Nummijärvi, Pentjärvi, Vähäjärvi Rahikkalan-Pipolan-Nummijärven vsy EEVA RANTA LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY 2010 Tutkimusraportti

Lisätiedot

Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet 2009-2013

Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet 2009-2013 25.7.213 Lihavajärven Suojeluyhdistys Senja Eskman, Antero Krekola Sammatin Lihavajärven veden laatu Vuodet 29-213 Lihavajärven tuoreimmat näytteet otettiin heinäkuussa 213 järven suojeluyhdistyksen ja

Lisätiedot

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja 8.3.2017 Åke Lillman Kirkniemen kartano 08800 Lohja KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA 2017 Vesinäytteet kahdelta havaintopaikalta otettiin 28.2.2017. Työ tehtiin Kirkniemen kartanon toimeksiannosta.

Lisätiedot

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin

ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 29.8.2016 Iso Ruokjärven suojeluyhdistys ry Tarja Peromaa ISO RUOKJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2016 mittaukset ja vertailu vuosiin 2009-2015 Sammatin Iso Ruokjärvestä otettiin uusimmat vesinäytteet 15.8.2016

Lisätiedot

Sammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 2014

Sammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 2014 7..1 Lohilammen kyläyhdistys Tiina Raukko Sammatin Lohilammen veden laatu Elokuu 1 Lohilammen näytteet otettiin 7..1 kyläyhdistyksen ja Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Näytteet

Lisätiedot

VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU

VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU KOKEMÄENJOEN VESISTÖN Marika Paakkinen 16.11.2009 Kirje nro 746 1 Tampereen kaupunki/ Ympäristövalvonta PL 487 33101 Tampere VUONNA 2009 TUTKITTUJEN TAMPEREEN JÄRVIEN VEDENLAATU 1. JOHDANTO Tampereen järvien

Lisätiedot

PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE

PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE PINTAVESIMUODOSTUMIEN LUOKITTELUPERUSTEET JA LUOKITTELUTILANNE Kimmo Olkio Vesienhoidon yhteistyöryhmä 22.3.2013 LUOKITELTELTAVAT PINTAVESIMUODOSTUMAT (Keski-Suomi) Rajatut ja tyypitellyt muodostumat luokitellaan:

Lisätiedot

1 JOHDANTO 1 2 SÄÄOLOT 1 3 VEDENLAADUSTA KERTOVAT TEKIJÄT 2. 3.1 Lämpötilakerrostuneisuus ja happiolot 2. 3.2 Rehevyys 3. 3.

1 JOHDANTO 1 2 SÄÄOLOT 1 3 VEDENLAADUSTA KERTOVAT TEKIJÄT 2. 3.1 Lämpötilakerrostuneisuus ja happiolot 2. 3.2 Rehevyys 3. 3. TIIVISTELMÄ Vuoden 2008 vesistötutkimuksessa oli mukana yhteensä 39 Hartolan, Heinolan ja Sysmän kuntien alueella sijaitsevaa vesistöä. Tutkituista vesistöistä 33 oli järviä, 5 ojia ja yksi lähde. Vuoden

Lisätiedot

Sammatin Valkjärven ja siihen Haarjärvestä laskevan puron veden laatu Heinäkuu 2017

Sammatin Valkjärven ja siihen Haarjärvestä laskevan puron veden laatu Heinäkuu 2017 10.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Valkjärven ja siihen Haarjärvestä laskevan puron veden laatu Heinäkuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Valkjärven ja siihen Haarjärvestä laskevan

Lisätiedot

Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu syysmarraskuu

Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu syysmarraskuu 1(3) Endomines Oy 14.12.2016 Pampalontie 11 82967 HATTU Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailu syysmarraskuu 2016 Rämepuron kaivoksen louhinta on lopetettu 9.2.2016. Samoin louhoksen tyhjennyspumppaus

Lisätiedot

IMATRAN IMMALANJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 SEKÄ PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA

IMATRAN IMMALANJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 SEKÄ PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1(7) IMATRAN IMMALANJÄRVEN VESISTÖTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2014 SEKÄ PITKÄAIKAISTARKASTELU VUOSILTA 1986-2014 1 Yleistä Imatran Immalanjärvi on Vuoksen kautta Laatokkaan laskevan Unterniskan vesistön

Lisätiedot

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014. Väliraportti nro 116-14-7630

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014. Väliraportti nro 116-14-7630 RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA 2014 Väliraportti nro 116-14-7630 Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy lähettää oheisena tulokset 13. 14.10.2014 tehdystä Rauman merialueen tarkkailututkimuksesta

Lisätiedot

SANIJÄRVEN, ENÄJÄRVEN JA PALONSELÄN KUNNOSTUSSUUNNITELMA

SANIJÄRVEN, ENÄJÄRVEN JA PALONSELÄN KUNNOSTUSSUUNNITELMA SANIJÄRVEN, ENÄJÄRVEN JA PALONSELÄN KUNNOSTUSSUUNNITELMA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 288/2014 Mirva Ketola Kymijoen vesi jaympäristö ry SISÄLLYS 1 TAUSTAA 1 2 SANIJÄRVI, ENÄJÄRVI

Lisätiedot

Selvitys Ahmoolammin tilasta. Taru Soukka

Selvitys Ahmoolammin tilasta. Taru Soukka Selvitys Ahmoolammin tilasta Taru Soukka Raportti a91/2012 Laatija: Taru Soukka, ympäristönhoitaja-opiskelija, Hyria koulutus Oy Tarkastaja: Eeva Ranta Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ

Lisätiedot

Tammelan järvitutkimukset vuosina 2013-2014

Tammelan järvitutkimukset vuosina 2013-2014 Tammelan järvitutkimukset vuosina 13-1 Nab Labs Oy - Ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica Tutkimusraportti / 1 Arja Palomäki 1 1 JOHDANTO Tammelan kunnan alueella sijaitsevien 3 järven veden laatua tutkittiin

Lisätiedot

PURUVEDEN VEDENLAATUTIEDOT PITKÄNAJAN SEURANNAN TULOKSISSA SEURANTAPAIKKASSA 39

PURUVEDEN VEDENLAATUTIEDOT PITKÄNAJAN SEURANNAN TULOKSISSA SEURANTAPAIKKASSA 39 PURUVEDEN VEDENLAATUTIEDOT PITKÄNAJAN SEURANNAN TULOKSISSA SEURANTAPAIKKASSA 39 Vedenlaatutiedot ja grafiikka: Hertta- ympäristötietojärjestelmä, pintavedet/ Pohjois-Karjalan ELY-keskus, Riitta Niinioja

Lisätiedot

Iso Heilammen veden laatu Helmi- ja heinäkuu 2017

Iso Heilammen veden laatu Helmi- ja heinäkuu 2017 9.8.2017 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Iso Heilammen veden laatu Helmi- ja heinäkuu 2017 Lohjan Sammatissa sijaitsevan Iso Heilammen vesinäytteet otettiin 21.2.2017 ja 19.7.2017 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston

Lisätiedot

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2016

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2016 VUOSIYHTEENVETO 8.4.27 SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 26 YLEISTÄ Sysmän kunnan viemäröinnin toiminta-alueen puhdistetut jätevedet johdetaan avo-ojaa pitkin Majutveden pohjoisosan

Lisätiedot

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS

Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS Bioenergia ry TURVETUOTANTOALUEIDEN YLIVIRTAAMASELVITYS 2014-2015 15.2.2017 ESITYKSEN SISÄLTÖ 1. Selvityksen tausta ja lähtöainesto 2. Ylivirtaamatilanteet ja niiden määritys 3. Virtaaman vaikutus vedenlaatuun

Lisätiedot

Talvivaaran jätevesipäästön alapuolisten järvien veden laatu 2010-2011 - Tarkkailutulosten mukaan

Talvivaaran jätevesipäästön alapuolisten järvien veden laatu 2010-2011 - Tarkkailutulosten mukaan Talvivaaran jätevesipäästön alapuolisten järvien veden laatu 21-211 - Tarkkailutulosten mukaan 4.1.211 1 Pintavesien tarkkailukohteet, Talvivaara Jormasjärvi Kolmisoppi Tuhkajoki Kalliojärvi Salminen Ylälumijärvi

Lisätiedot

Lumetuksen ympäristövaikutukset

Lumetuksen ympäristövaikutukset Lumetuksen ympäristövaikutukset KeMMI -osatutkimus Lumetus Lumetuksessa vesi paineilman avulla pieniksi pisaroiksi, jotka riittävän kylmässä jäätyvät ennen maahan laskeutumista Mm. IPCC ja OECD huomioineet

Lisätiedot

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA 1993-23 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 Erkki Jaala ISSN 1458-864 TIIVISTELMÄ Hamina-Kotka-Pyhtää merialueella veden laatua tarkkaillaan

Lisätiedot

Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi

Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi i Mirja Heikkinen 7.12.2009 Kuusamo Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus / Mirja Heikkinen/ Kitka-seminaari 14.12.2009 1 MITÄ, MISSÄ, MIKSI? - Säännöllinen seuranta

Lisätiedot

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1 Ympäristölautakunta 13.03.2014 Sivu 1 / 1 2412/11.01.03/2012 32 Espoon vesistötutkimus vuonna 2013 Valmistelijat / lisätiedot: Ilppo Kajaste, puh. 043 826 5220 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Va.

Lisätiedot

ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA

ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA Tmi Kairatuuli/ 2015 1 JOHDANTO Isojoen Urakointi Oy:llä on tuotannossa Isojoen Sulkonkeitaalla noin 36 ha:n suuruinen turvetuotantoalue. Sulkonkeitaan

Lisätiedot

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014 VUOSIYHTEENVETO 2.4.2015 SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2014 1 YLEISTÄ Sysmän kunnan viemäröinnin toiminta-alueen puhdistetut jätevedet johdetaan avo-ojaa pitkin Majutveden

Lisätiedot

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO 1 TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO 18.1.2010 1 YLEISTÄ Tavase Oy toteuttaa tekopohjavesihankkeen imeytys- ja merkkiainekokeen tutkimusalueellaan Syrjänharjussa Pälkäneellä.

Lisätiedot

RAPORTTI KARHOISMAJAN JÄRVIREITIN OJA- JA JÄRVITUTKIMUKSISTA

RAPORTTI KARHOISMAJAN JÄRVIREITIN OJA- JA JÄRVITUTKIMUKSISTA Vesistöosasto/RO 13.1.215 Kirjenumero 852/15 Jorma Järvensivu Kankaistonkatu 14 F 21 3871 Kankaanpää RAPORTTI KARHOISMAJAN JÄRVIREITIN OJA- JA JÄRVITUTKIMUKSISTA 4.8.215 1. TUTKIMUKSEN SUORITUS Tutkimus

Lisätiedot

Hyvinkään pintavesien seurantatulokset vuodelta 2013 Kytäjä-Usmin alue. Heli Vahtera

Hyvinkään pintavesien seurantatulokset vuodelta 2013 Kytäjä-Usmin alue. Heli Vahtera Hyvinkään pintavesien seurantatulokset vuodelta 213 Kytäjä-Usmin alue Heli Vahtera Rapor 22/213 2 Hyvinkään pintavesien seurantatulokset vuodelta 213 Kytäjä Usmin alue Sisällysluettelo 1. Johdanto... 4

Lisätiedot

KATSAUS RÄYSKÄLÄN JÄRVIEN TALVITULOKSIIN 2014

KATSAUS RÄYSKÄLÄN JÄRVIEN TALVITULOKSIIN 2014 Vesistöosasto/RO 13.5.214 Kirjenumero 417/14 Luoteis-Lopen Loma-Asukkaat ry c/o Leila Rajakangas Vanha Valtatie 1 B 4 425 KERAVA KATSAUS RÄYSKÄLÄN JÄRVIEN TALVITULOKSIIN 214 1. JOHDANTO Kokemäenjoen vesistön

Lisätiedot

Metsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa

Metsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa Metsätalouden ja turvetuotannon vedenlaadun seuranta TASO-hankkeessa Limnologipäivät 11.4.2013 Pia Högmander & Päivi Saari Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus TASO-hanke Metsätalouden

Lisätiedot

TEERNIJÄRVEN TULOKSET JA

TEERNIJÄRVEN TULOKSET JA Vesiosasto/MP 1.1.214 Kirjenumero 83/14 NOKIAN KAUPUNKI Ympäristönsuojeluyksikkö Harjukatu 21 371 NOKIA TEERNIJÄRVEN TULOKSET 19.3.214 JA 13.8.214 1. YLEISTÄ Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys

Lisätiedot