Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna Heli Jutila, Karri Jutila & Kalle Kolunen

Transkriptio

1 Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna 2005 Heli Jutila, Karri Jutila & Kalle Kolunen Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita

2 Lähdeviite: Jutila H, Jutila K & Kolunen K 2007: Hämeenlinnan seudun vesistöjen tilan seuranta vuonna Hämeenlinnan seudullisen ympäristötoimen monisteita sivua ja 1 liite (24 s.). Kannen kuva: Ylijärvi, Heli Jutila ISBN ISSN

3 Sisällys 1. Johdanto 3 2. Renko Mustalammi Ylimmäislammi Kirkkojärvi Pohjoinen Kortejärvi Ylijärvi Tuomisto 9 3. Hauho Kenkijärvi Pyhälampi Hämeenlinna Joutsenlampi Metsälampi Velkoja Hattula Iso-Tähilammi Hepolammi Kaavijärvi Kalvola Kaakkolammi Yhteenveto 20 LIITTEET Liite 1. Järvivesinäytteet

4 1. Johdanto Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi tutki vuoden 2005 aikana kaikkiaan 15 järven tilaa kaikkien viiden tilaajakunnan alueella. Hämeenlinnassa näytteitä otettiin Joutsenlammesta, Metsälammesta ja Velkojasta, Hattulassa Iso-Tähilammesta, Hepolammesta ja Kaavijärvestä, Hauholla Kenkijärvestä ja Pyhälammesta, Kalvolassa Kaakkolammesta ja Rengossa Mustalammelta, Ylimmäislammelta, Kirkkojärvestä, Kortejärvestä, Ylijärvestä sekä Tuomiston järvestä. Näytteidenotolla pyrittiin selvittämään alueen järvien tilaa ja mahdollisia muutoksia. Vertailussa on käytetty apuna ympäristötoimen, Hämeen ympäristökeskuksen ja Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n aiemmin ottamien näytteiden tuloksia (osin Herttatietojärjestelmästä). Hämeenlinnan seudullisen ympäristölautakunnan hyväksymien toiminnallisten tavoitteiden mukaan puhdas ja terveellinen elinympäristö sekä monimuotoinen luonto ovat Hämeenlinnan seudun vetovoimatekijöitä. Vesistöjen tilan säilyminen hyvänä tai palauttaminen hyväksi kunnostustoimin lisää vesistöjen virkistyskäyttöä ja siten asukkaiden hyvinvointia. Ympäristölautakunnan valvonta- ja päätäntätehtävien tehokas suorittaminen edellyttää jatkuvaa ympäristön tilan seurantaa. Tämä pohjautuu lakiin Kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta ( /64/6 3 mom.: Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävänä on huolehtia ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista ) sekä ympäristönsuojelulakiin ( /113/25 : Kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. ). Kanta-Hämeen kuntien ympäristön tilan seurantaohjelmassa asetettiin tavoitteita seurannan riittävyyden takaamiseksi ja laadittiin mm. vesistöjen tilan seurantaohjelma. Hämeenlinnan seudullisessa ympäristötoimessa on täydennetty ja pidetty ajan tasalla tätä ohjelmaa. Resurssien niukkuuden vuoksi ohjelman edellyttämiä seurannan määrällisiä tavoitteita ei ole saavutettu. Todettakoon, että parina aikaisempana vuonna vesistötutkimuksia ei tehty lainkaan. 2. Renko Rengon alueella on 75 järveä ja lampea, joista tutkittiin kesällä 2005 kuusi järveä, joka oli eniten jäsenkunnista. Toisaalta järvistä otettiin näytteet ainoastaan kesällä ja tietyissä kohteissa vain pintavedestä, joten tulokset eivät ole täysin kattavia kuvaamaan järvien tilaa ympärivuotisesti Mustalammi (A=7 ha, max. syv. 8 m, V= 187 m 3, 127,8 m mpy) Mustalammi (kuva 1) on pieni, mutta melko syvä lampi. Sen ympärillä on paljon asutusta ja tämän lisäksi valuma-alueella (1,5 km²) on jonkin verran peltoviljelmiä. Mustalammella on erittäin paljon vesikasvillisuutta, mikä viittaa järven ravinteikkuuteen. Lammessa on mutapohja, joka sitoo ja luovuttaa helposti ravinteita. Mustalammesta on aikaisemmin otettu näytteitä ainakin vuosina 1997, 1998, 2003 ja 2004, ja lisäksi siitä on julkaistu moniste ympäristöosaston monistesarjassa Rengon Mustalammen ympäristökartoitus: Järven tila ja kuormitus (Tastula ym.1998). Seuraavassa käytetyt tiedot ovat Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston näytetietoja lukuun ottamatta näytetietoja, jotka ovat Hämeen ympäristökeskuksen näytteenotosta

5 Kalaton Mustalammi Alimmainen 0 0,3 0,6 kilometriä Kuva 1. Mustalammin näytteenottopiste. Mustalammesta otettiin näytteitä yhden, kolmen ja seitsemän metrin syvyydestä. Näkösyvyys oli 2 m eli hyvä. Mustalammin vesi oli kerrostunutta ja happitilanne oli jo viidessä metrissä erittäin huono. Mustalammella on aiemminkin ollut ongelmia alusvesien hapettomuuden kanssa. Pintavesissä happitilanne oli tyydyttävällä tasolla. Alusveden happitilanne on heikentynyt hitaasti vuosien kuluessa (Kuvaaja 1). Hapen kyllästysaste 5 m syvyydessä Hapen kyllästysaste (%) Happi 5 m Vuosi Kuvaaja 1. Rengon Mustalammen hapen kyllästysprosentin kehitys viiden metrin syvyydessä. Osa tiedoista Hertta-järjestelmästä. 4

6 Mustalammen alusveden heikko happitilanne oli todennäköisesti edistänyt ravinteiden liukenemista järven pohjasta. Mustalammessa oli erittäin korkea kokonaisfosforipitoisuus, sillä kaikkien järvestä otettujen näytteiden keskiarvo oli 96 µg/l, jonka perusteella järvi luokitellaan erittäin reheväksi. Kesällä 2005 otetut näytteet kertoivat pintaveden olevan rehevää (37 µg/l), väliveden erittäin rehevää (89 µg/l) ja alusveden hälyttävän ylirehevää (400 µg/l). Vuonna 2003 mitattiin myös hyvin korkea arvo alusvedessä (300 µg/l). Kaaviossa 2 esitetty kokonaisfosforipitoisuuden muutos eri syvyyksillä on huolestuttava, mutta on huomioitava, että kaikkia näytteitä ei ole otettu kesäkerrostuneisuuden lopulla ja ehkä tästä johtuen trendi näyttää todellista voimakkaammalta. Kokonaisfosforipitoisuus eri syvyyksillä Ptot (ug/l) Kaikki 1 m 5 m 6 m 7 m Vuosi Kuvaaja 2. Rengon Mustalammen kokonaisfosforipitoisuuksien kehitys eri syvyyksillä vuosina Osa tiedoista Hertta-järjestelmästä. Päällysvedestä alusveteen mentäessä kolminkertaistuva kokonaistyppipitoisuuskin viittaa siihen, että pohjasta oli liuennut ravinteita. Normaalisti pintaveden typpipitoisuudet ovat pienempiä kesällä, jolloin kasvukauden aikana levät ja muut kasvit kuluttavat ravinteita yhteyttäessään. Mustalammen päällysvesi oli lievästi sameaa, mutta sameni voimakkaasti syvemmälle mentäessä. Näkösyvyys jäi 1,8 m:iin (v m). Kiintoainesta oli paljon. Sähköjohtavuus oli myös koholla, mikä johtui veden sisältämistä ravinteista ja suoloista. ph oli hyvällä tasolla, ja Mustalammin alkaliteetti eli haponsitomiskyky oli hyvä. Vesi oli erittäin humuspitoista, joten väriarvo oli korkea. Rautapitoisuus oli humuspitoisille vesille tyypillisesti kohonnut. Vuoden 2005 alusveden rautapitoisuus (690 µg/l) oli sentään selvästi vuoden 1997 vastaavaa arvoa pienempi (4000 µg/l). Vaikka vesi olikin humuspitoista ja ravinteikasta, se oli bakteerien (suolistoperäiset enterokokit ja lämpökestoiset koliformiset) puolesta uimakelpoista. Mustalammin veden yleinen käyttökelpoisuus oli tulosten pohjalta välttävä. 5

7 2.2. Ylimmäislammi (5,4 ha, max. syv. 6 m, korkeus mpy 115,8) Ylimmäislammi (kuva 2) on pieni lampi Rengon etelä kaakkoisosassa. Sen valuma-alueella on ojitettuja soita ja metsiä sekä hyvin vähän asutusta. Peltoja valuma-alueella ei ole lainkaan. Aikaisemmin kyseisen lammen veden laatua ei ole tutkittu. Ylimmäislammi metriä Kuva 2. Ylimmäislammin näytteenottopiste. Ylimmäislammelta otettiin näytteitä kolmesta eri syvyydestä (1, 3 ja 5 m). Vesi oli voimakkaasti lämpökerrostunutta, ja alus- sekä välivesi olivat lähes hapettomia, mutta pintavedessä happitilanne oli hyvä (kuvaaja 3). Alusveden hapettomuus lisää ravinteiden liukenemista järven pohjasta. Rengon Ylimmäislammen Hapen kyllästysaste hapen kyllästysprosentti (%) Näytteenotto syvyys (m) Kuvaaja 3. Rengon Ylimmäislammen hapen kyllästysprosentti eri syvyyksillä Osa tiedoista Hertta-järjestelmästä. 6

8 Veden väri osoitti pintavedessä lievää humusvaikutusta, mutta syvemmällä tulokset olivat selvästi ruskeavetiselle järvelle ominaisia. Tummuus lienee rajannut näkösyvyyttä, joka jäi 1,1 metriin. Alkaliteetti eli hapettumisen sietokyky oli hyvä tai pintavedessä hyvän ja tyydyttävän välillä. Humusvaikutus näkyi myös ph:ssa, joka oli alhaisempi tummavetisessä alusvedessä (6,2) kuin kirkkaammassa pintavedessä (7,2). Kiintoainepitoisuus oli hieman kohonnut alusvedessä, mikä johtunee pohja-aineksen liikkumisesta. Myös kemiallinen hapenkulutus ja rautapitoisuus olivat hieman kohonneet luultavasti humusvesien vaikutuksesta. Kokonaistypen pitoisuudet olivat normaalien humuspitoisten vesien tasolla. Veden nitraattipitoisuus oli korkea vuodenaikaan nähden, ja liittynee järven humusvaikutteisuuteen. Kokonaisfosforin määrän perusteella järvi on rehevä (25 30 µg/l). Ylimmäislammesta otettujen vesinäytteiden lämpökestoisten kolibakteerien määrät olivat hieman kohollaan ( pmy/100 ml), mutta vesi voitiin silti luokitella vielä uimakelpoiseksi. Ylimmäislammin veden yleislaatu voitiin luokitella tyydyttäväksi Kirkkojärvi (A=3,7 ha, max. syv. 14 m, V=440 m 3, korkeus mpy 100,5 m) Kirkkojärvi (kuva 3) on pinta-alaltaan vain n. 3,7 hehtaaria, mutta sen keskisyvyys on 10 metriä. Järvi on aivan Rengon keskustassa. Sen valuma-alueella on asutusta ja lisäksi valuma-alueella kulkee vilkasliikenteinen valtatie 10. Kirkkojärveltä on otettu vuodesta 1976 lähtien 15 kertaa näytteitä. Seuraavassa tarkastellaan ensin vuoden 2005 tuloksia ja sitten arvioidaan tilan kehitystä. Kortejärvet Ylijärvi Kirkkojärvi 0 0,5 kilometriä 1 Kuva 3. Kortejärven, Ylijärven ja Kirkkojärven näytteenottopisteet. Kirkkojärven pohjoisosasta otettiin vesinäytteitä kaikkiaan neljästä eri syvyydestä (1, 2.5, 5 ja 8 m). Kirkkojärven vesi oli lievästi kerrostunutta ja happitilanne oli erittäin huono jo 7

9 2,5 metrissä. Korkea ammoniumtyppi lienee osaltaan aiheuttanut Kirkkojärven alusveden hapen kulumista. Kokonaisfosforipitoisuus (ug/l) Vuosi Hapen kyllästysaste (%) P kesä 1 m P kesä alus P talvi 1 m P talvi alus O2 kesä 1 m O2 kesä alus O2 talvi 1m O2 talvi alus Kuvaaja 4. Rengon Kirkkojärven pinta- ja alusveden kokonaisfosfori- ja happikyllästysprosentin kehitys syvyyksittäin. Osa tiedoista Hertta-järjestelmästä. Kirkkojärven pintavesi oli lievästi sameaa ja lievästi rehevää (kokonaisfosforipitoisuus vain 18 µg/l), ja näkösyvyys ulottui 1,95 metriin. Veden laatu heikkeni syvyyden myötä voimakkaasti: alusvesi oli erittäin sameaa, väriarvo korkea ja kiintoainepitoisuus sekä sähkönjohtavuus kohonneet. Johtuen veden hapettomuudesta kolmiarvoinen rauta oli pelkistynyt helppoliukoiseksi kaksiarvoiseksi raudaksi, ja siksi raudan pitoisuus alusvedessä oli korkea ( µg/l). Alusveden fosforipitoisuus osoitti rehevyyttä, joskin melko maltillisella tasolla (5 m 33 µg/l ja 8 m 28 µg/l). Ilmeisesti labiilia fosforia ei Kirkkojärven pohjasedimentissä ole erityisen paljon. Kemiallinen hapen kulutus oli humuspitoiselle vedelle tyypillisellä tasolla. Järven ph ja puskurikyky olivat hyvällä tasolla. Alhaiset bakteerimäärät (suolistoperäiset enterokokit ja lämpökestoiset koliformiset) osoittavat, että hygieenistä likaantumista Kirkkojärvellä ei havaittu ja että veden hygieeninen laatu oli hyvä. Kokonaisuutena voidaan todeta, että Kirkkojärven veden yleinen käyttökelpoisuus oli tyydyttävä vuoden 2005 tulosten perusteella. Aikaisemmin Kirkkojärvestä on otettu näytteitä eteläosasta vuosina yhteensä 22 kertaa ja pohjoisosasta 34 kertaa vuosina Happitilanne on aikaisempien mittausten mukaan ollut huono. Talvisin on yleisesti ollut happikatoa alusvedessä. Vuonna 2003 sitä oli myös pintavedessä. Kesällä päällysveden hapen kyllästysaste on pohjoisosassa ollut keskimäärin 74 % ja eteläosassa 66,3 %. Elokuun alussa vuonna 1978 on mitattu erikoinen tilanne, jolloin hapen kyllästysprosentti oli metrin syvyydessä ollut 21 % ja kolmen metrin syvyydessä 103 % (kuvaaja 4). Tämä yksittäinen arvo aiheuttaa keskiarvon alenemista eteläosassa. Syvemmällä vedessä on myös kesäisin ollut happikatoa. Näkösyvyys on Kirkkojärvessä vaihdellut paljonkin vuosien saatossa 0,7-2,5 metriin, mutta mitään selvää trendiä ei ole helppo erottaa. Kokonaisfosforin määrässä oli tapahtunut muutoksia (kuvaaja 4). Eteläosassa vuosina kokonaisfosfori oli keskimäärin 113,7 µg/l. Tähän lukuun vaikuttaa yksittäinen korkea 8

10 arvo 1200 µg/l huhtikuulta Järven pohjoisosassa vuosina oli kokonaisfosforin keskiarvo vain 24,8 µg/l. Kokonaistypen määrä oli eteläosan mittauksissa keskimäärin 5133 µg/l, ja pohjoisosan mittauksissa 1296 µg/l Pohjoinen Kortejärvi (A= 12 ha, max. syv. 10 m, korkeus mpy 106,8 m) Kortejärvi (kuva 3) on 12 ha suuruinen järvi, ja sen suurin syvyys on noin 10 metriä. Pohjoisesta Kortejärvestä otettiin yksi pintavesinäyte (1 m). Pohjoisesta Kortejärvestä on otettu näytteitä kolmella aikaisemmalla kerralla yhdestä näytepisteestä, joka sijoittuu hieman nykyisen näytepaikan eteläpuolelle. Eteläisemmästä Kortejärvestä on otettu yksi näyte Hertassa Kortejärvet on osoitettu yhtenä järvenä, vaikka ne ovat selvästi erilliset. Kortejärvestä otetun näytteen alkaliniteetti (0,39 mmol/l) ja ph (7,2) olivat hyvällä tasolla. Alkaliniteetissa ja ph:ssa on havaittavissa jopa paranemista edellisiin näytteisiin verrattuna vaikka tilanne aikaisemminkin on ollut hyvä. Vesi oli lievästi sameaa (1,5 NTU), ja väriarvo (100 mg/lpt) oli luonteenomainen humuspitoiselle järvelle. Myös sähkönjohtavuus ja kemiallinen hapen kulutus olivat suomalaisille humuspitoisille järville tyypillisellä tasolla. Fosforipitoisuuden (36 µg/l) perusteella järvi oli rehevä. Rauta sitoutuu helposti humukseen joka näkyi rautapitoisuuden kohonneessa määrässä (640 µg/l), joka on normaali humuspitoisille järville. Raudan hapettuessa fosforin pitoisuus laskee sen sitoutuessa pohjakerrokseen. Kortejärven humuspitoisuus on noussut edellisistä näytteenottokerroista, mutta tilaa on muuten hankala lähteä arvioimaan alusvedestä puuttuvien tietojen takia. Yleisarvosana järvelle on tyydyttävä. Kortejärvestä on otettu näytteitä myös 1986,1996 ja Alkaliniteetti on ollut edellisissä näytteissä keskimäärin 0,25 mmol/l ja ph 6,6, joten näiden arvojen osalta vesi oli vuonna 2005 parempilaatuista. Hapen kyllästysprosentti on alusvedessä ollut <10 kesällä 1996 ja talvella 1986, eli järven syvimmissä kohdissa on tuolloin ollut happikatoa. Kokonaistypen määrä on keskimäärin ollut järvessä 304 µg/l, kun tulos vuonna 2005 oli 540 µg/l. Kokonaisfosforin määrä oli vuonna 2005 korkeampi kuin aikaisemmin. Näkösyvyys Pohjoisessa Kortejärvessä on vaihdellut peräti 0,9-5,3 metriin Ylijärvi (A= 39,8, max. syv. 15,2 m, korkeus mpy 105,8 m) Ylijärvi (kuva 3) on Renkajoen reittiin kuuluva pieni järvi valtatie 10:n pohjoispuolella. Siitä otettiin pintavesinäyte Ylijärveltä ei ole aikaisempia tietoja näytteidenotosta. Ylijärven ph (7,0) ja alkaliniteetti (0,33 mmol/l) olivat hyvät. Sameus, sähköjohtavuus ja kiintoainepitoisuus olivat normaalin alhaiset. Rauta- ja kokonaistyppipitoisuus sekä kemiallinen hapen kulutus olivat humuspitoiselle järvelle normaalilla tasolla. Kokonaisfosforin alhaisesta pitoisuudesta (12 µg/l) päätellen järvi on karu. Ylijärven tila voidaan arvioida näiden vähäisten tietojen pohjalta hyväksi Tuomisto (A= 16 ha, max. syv. 2,5 m, korkeus mpy 118,2 m) Tuomisto (kuva 4) on 16 ha suuruinen pitkulainen järvi, joka sijoittuu Rengon ja Hattulan kuntien alueelle. Järvestä otettiin pintavesinäyte (1 m syvyydestä yksi näyte). Tuomiston 9

11 rannoilla on jonkin verran asutusta, mutta sen valuma-alueella ei ole lainkaan peltoja. Uudenmaan ympäristökeskus on tutkinut Tuomiston pintavettä vuonna 1982 kahdella talvi- ja yhdellä kesänäytteenottokerralla. Lisäksi Vapon Väärälammensuon turpeenottoon liittyen järvellä on tehty tutkimuksia. Tuomisto metriä Kuva 4. Tuomiston näytteenottopiste.. Tuomistolta syksyllä 2005 otetussa näytteessä ph ja alkaliteetti olivat hyviä. Vesi oli lievästi sameaa, kiintoaineksen määrä ja sähköjohtavuus olivat alhaiset. Kokonaistyppi- ja rautapitoisuus sekä kemiallinen hapenkulutus viittaavat humuspitoiseen järveen, minkä värilukema vahvistaa. Kokonaisfosforin perusteella järvi on miltei karu (13 µg/l). Verratessa vuonna 1982 otettuihin pintavesinäytteisiin järven tila näyttäisi pysyneen melko lailla muuttumattomana. Kokonaisuutena Tuomiston käyttökelpoisuus on ollut hyvä. Vuoden 1982 mittauksissa näytteet otettiin puolen metrin syvyydestä. Happitilanne sekä kesän että talven mittauksissa oli hyvä. Kesällä pintavesi oli ylikyllästynyt hapen suhteen. Talven 1982 tulosten mukaan ph oli lievästi hapan eli keskimäärin 6,4. Muuten mittaustulokset olivat samansuuntaisia kuin vuonna

12 3. Hauho Hauholla sijaitsee 74 järveä, joista otettiin näytteitä vain kahdesta. Näytteiden otto suoritettiin Kenkijärvellä ja Pyhälammella. Kahden järven tutkiminen ei ole riittävää ympäristön tilan seurantaohjelman noudattamiseksi ja riittävän tiedon saamiseksi kunnan järvien tilasta. Pyhälampi Kenkijärvi 0 1 kilometriä 2 Kuva 5. Kenkijärven ja Pyhälammin näytteenottopaikat Kenkijärvi (A= 34,1 ha, max. syv. 2 m, V= 341 m 3, kork. mpy 84,3 m, rantaviiva 2,7 km) Kenkijärvi (kuva 5) on matala (keskisyvyys 1 m) ja veden laadultaan sekä virkistyskäyttöarvoltaan huononlainen pieni järvi. Sen valuma-alue on lähinnä peltoa (Jutila 2004), mikä näkyykin veden korkeina ravinnepitoisuuksina. Aiemmin Kenkijärveä on tutkittu jaksolla seitsemän kertaa. Kesän 2005 (15.8.) näytetuloksen kokonaisfosforin perusteella järvi luokitellaan erittäin reheväksi, ja järvellä onkin voimakkaasti kasvillisuutta. Humuspitoisen järven näkösyvyys oli 85 cm. Alkaliniteetti ja ph olivat erinomaisella tasolla. Kemiallinen hapenkulutus, sameus, sähköjohtavuus ja kiintoaine olivat kaikki normaaleja humuspitoiselle järvelle. Matalalle järvelle tyypillisesti lämpökerrostuneisuutta ei liene syntynyt ja happea oli vain tyydyttävästi. Myös runsas kasvillisuus oli lisännyt happea yhteyttämisen seurauksena. 11

13 90 Kokonaisfosforipitoisuus (ug/l) Vuosi Ptotu Lin. (Ptotu) Kuvaaja 5. Hauhon Kenkijärven kokonaisfosforipitoisuuden kehitys (1 m:ssä). Osa tiedoista Hertta-järjestelmästä. Järven tilassa ei ollut tapahtunut oleellisia muutoksia verratessa 20 vuoden takaiseen jaksoon, jolta tietoja löytyy. Suurimmat muutokset olivat tapahtuneet alkaliteetissä, joka oli parantunut 0,2 mmol/l:ssa 0,8 mmol/l:a. Tämän lisäksi veden ph on noussut hieman ja se oli 7,3 viimeisimmässä näytteessä. Kokonaisfosforipitoisuus oli pysynyt yhtä talvinäytettä lukuun ottamatta ylirehevällä tasolla (kuvaaja 5). Täysin hapettomaksi Kenkijärvi ei ollut talvellakaan mennyt tutkituilla kahdella kerralla. Parhaimmillaan Kenkijärven näkösyvyydeksi on mitattu 1 m. Yleisluokitukseltaan Kenkijärvi arvioitiin tässä selvityksessä välttäväksi Pyhälampi (A= 65,1 ha, max. syv. 6 m, korkeus mpy 84,4 m, rantaviiva 4,8 km) Pyhälampi (kuva 5) on pieni lampi, jonka suurin syvyys on 6 metriä. Ruskeavetiseen ja rehevään Pyhälampeen laskevien ojien varsilla on runsaasti peltoa, ja hajakuormitus on rehevöittänyt järveä merkittävästi (Jutila 2004). Pyhälammen veden laatua on tutkittu aiemmin talvella 1991, tämän tutkimuksen yhteydessä (kuva 5) ja sen jälkeen talvella Pyhälammen näkösyvyys oli laskenut vuoden m:stä 1,15 m:iin kesällä Talvella 2006 näkösyvyys oli parempi, mikä on yleinen ilmiö. Sameus näyttäisi lisääntyneen ajan myötä. Vedessä oli lievää hieman voimakkaampi humusleima. Alusvesi oli lähes hapeton kesällä 2005 ja happi oli kulumassa loppuun myös talvella Yllättäen kesällä 2005 vesi näytti olleen lämpökerrostumaton tai sitten maastossa oli tapahtunut lämpötilan mittausvirhe. Pyhälammen pintavesi oli hieman emäksistä (ph 7,8) kesällä 2005, mutta aiemmin vesi oli ollut selvästi happamen puolella. Alusvesi oli nyt emäksistä (ph 8). Alkaliniteetti oli hyvällä tasolla. Kemiallinen hapenkulutus, rauta, kiintoaine ja kokonaistyppi olivat humuspitoisen järviveden normaalilla tasolla. Nitraatin pitoisuus viittasi siihen, ettei järvessä ole ollut voimakasta kasvustoa kuluttamassa sitä pois. Ravinteiden ja raudan arvot saattavat nousta jos lammen hapettomuus jatkuu. Ravinteet liukenevat pohjasta helposti hapettomaan veteen. Pirkanmaan Ympäristökeskuksen talvella 2006 ottamissa näytteissä veden rautapitoisuus ja kokonaistyppi olivat nousseet. Järviluokitus oli rehevä ja virkistyskelpoisuusluokitus oli hyvän ja tyydyttävän välillä. 12

14 4. Hämeenlinna Hämeenlinnasta otettiin näytteitä kolmesta eri järvestä, jotka olivat Joutsenlampi, Metsälampi ja Velkoja. Hämeenlinnan kaupungin alueella on 22 järveä ja lampea. Kuva 6. Joutsenlammen ja Metsälammen näytteenottopisteet Joutsenlampi (A=2,3 ha, max. syv. 1,9 m, korkeus 132 m mpy) Joutsenlampi (kuva 6) on pieni lampi Aulangolla, Molkkarinmäen kupeessa luonnonsuojelualueella. Sen syvyys on 1,9 metriä ja pinta-ala 2,3 ha. Sen valuma-alueella ei ole maanviljelyä, eikä muutakaan raskasta kuormitusta. Lammesta otettiin näyte Värin ja sameuden perusteella lammen vesi oli humuspitoista. Kokonaistypen korkea arvo (940 µg/l) oli normaali humuspitoiselle järvelle ja lisäksi humukseen helposti sitoutuva raudan pitoisuus oli koholla. Veden happikyllästysaste (88 %) oli hyvä, mikä oli normaalia näin matalalle lammelle. Kokonaisfosforin määrä 47 µg/l viittaa siihen, että lampi on rehevä. Mikäli tämä arvo ylittää 50 µg/l, ovat leväkukinnot todennäköisiä. Joutsenlammen vesi on kuitenkin humuspitoista, ja tämä veden ruskeus rajoittaa levien kasvua. Koliformisten bakteerien määrä oli lammen vedessä koholla. Virkistyskelpoisuus luokitus olisi hyvä, ellei bakteerien määrä olisi niin suuri (280pmy/100ml). Kyseisen näytteenoton hetkellä virkistyskelpoisuusluokitus oli ollut tyydyttävän ja hyvän välillä. Muuten Joutsenlammen tila oli hyvä. Joutsenlammesta on otettu näytteitä aikaisemmin 80-luvulla Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta. Päällysvedessä hapen kyllästysprosentti on 80-luvun alussa ollut kesällä %, ja tämä ylikyllästys on merkki runsastuottoisesta kasvillisuudesta. Tähän viittaa myös veden korkea ph-arvo. Heinäkuussa 1980 Joutsenlammen ph oli peräti 9,9. Näin korkea arvo viittaa levien massaesiintymiin ja on tyypillistä erityisesti sinileväkukintojen aikana. Muuten aikaisemmissa mittauksissa lammen ph on vaihdellut välillä 6,1 7,4. Heinäkuu 1980 näkyy mittauksissa erilaisena myös muiden suureiden osalta. Esimerkiksi kokonaisfosfori oli tuolloin 130 µg/l, kun se muissa mittauksissa oli keskimäärin 30 µg/l (kuvaaja 6). Kokonaistypen määrä on vaihdellut 13

15 välillä µg/l, mutta heinäkuussa 1980 arvo oli peräti 2500 µg/l. Näkösyvyys on vaihdellut 1,15-2,5 m välillä Kokonaisfosforipitoisuus (ug/l) P kesä talvi Lin. (P) Vuosi Kuvaaja 6. Joutsenlammen kokonaisfosforipitoisuuden kehitys. Trendiviiva on piirretty kaikille mitatuille pitoisuuksille. Osa tiedoista Hertta-järjestelmästä Metsälampi (max. syv. 1,4 m, korkeus 129 m mpy) Metsälampi (kuva 6) sijaitsee Aulangon luonnonsuojelualueella Aulangonvuoren juurella. Metsälammen valuma-alueella ei ole kuormittavia tekijöitä. Näyte otettiin Lammen vesi oli lievästi humuspitoista värin, sähkönjohtavuuden ja kokonaistypen (460 µg/l) arvojen perusteella. Alkaliniteetti, ph (7,2) ja kemiallinen hapen kulutus olivat hyvällä tasolla. Rautapitoisuus (90 µg/l) oli karun järven tasolla. Metsälammen tila oli hyvä kokonaisfosforipitoisuus (ug/l) hapenkyllästysaste (%) Kesä P Talvi P Kesä O2 Talvi O vuosi 0 14

16 Kuvaaja 7. Metsälammen kokonaisfosforipitoisuuden ja happikyllästysasteen kehitys. Osa tiedoista Hertta-järjestelmästä. Metsälammista on otettu näytteitä vuonna 1980 sekä 80-luvun loppupuolella Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta. ph on vaihdellut välillä 5,9 7. ph -arvot eivät viittaa voimakkaisiin leväkukintoihin. Toukokuulla 1987 lammen vesi oli ollut normaalia humuspitoisempaa värin, rautapitoisuuden, kemiallisen hapenkulutuksen sekä kokonaistypen korkeiden arvojen perusteella. Näkösyvyys on vaihdellut 0,5 ja 1,8 m välillä ja alhaisin arvo osuu juuri kesään Kokonaistypen arvot ovat aikaisemmissa mittauksissa olleet yhtä kertaa lukuun ottamatta korkeampia kuin vuoden 2005 tulos. Samoin raudan pitoisuudet ovat aikaisemmin olleet korkeampia. Metsälammen tila näyttäisi parantuneen viime vuosina Velkoja (A=2 ha, max syv. 5, V= 80 m 3, korkeus 82,4 m mpy) Miemalanselän kupeessa sijaitseva Velkojanlampi (kuva 7) (keskisyvyys 4 m) on peruslaadultaan vähähumuksinen, puskurikyvyltään hyvä lampi, jonka ravinnepitoisuudet ovat rehevien järvien luokkaa. Veden väri on usein kesäisin voimakkaan vihreä leväbiomassan vuoksi. Näkösyvyys on silti suuri ja vesi hygieenisesti puhdasta. Veden yleislaatu on arvioitu tyydyttäväksi (Jutila 2005). Velkojalta otettiin vesinäytteitä ( ) kolmesta eri syvyydestä: 1m:n, 2,5 m:n sekä 3,5 m:n syvyydestä. Velkojan valuma-alueella on jonkin verran asutusta ja peltoja, joista tulee valuvesien vaikutuksesta ravinteita. Kokonaisfosforipitoisuus (77 97 µg/l) osoitti järven olleen erittäin rehevä. Kokonaistypen ja sähkönjohtavuuden suureissakin näkyi edellä mainittu vaikutus. Järven alusveden happitilanne oli heikko, vaikka järven vesi oli vain vähän kerrostunutta pienestä koosta johtuen. Velkoja metriä Kuva 7. Velkojan näytteenottopiste. Pintavedessä happitilanne oli tyydyttävä. Veden alkaliteetti oli erinomainen ja ph oli pinnalla vain lievästi emäksinen (7,5) ja pohjalla vain lievästi hapanta (6,4). Rautapitoisuuden pe- 15

17 rusteella järvi oli karu, mutta värin, sameuden ja kemiallisen hapenkulutuksen perusteella järvi luokiteltiin humuspitoiseksi järveksi. Virkistyskelpoisuusluokitus oli tyydyttävä. 250 Kokonaisfosforipitoisuus (ug/l) Vuosi P pinta kesä alus kesä pinta talvi Lin. (P) Kuvaaja 8. Velkojan fosforipitoisuuden kehitys. Vihreällä merkityt ovat väliveden kesäarvoja. Trendiviiva on piirretty kaikille mitatuille pitoisuuksille. Osa tiedoista Hertta-järjestelmästä. Velkojasta on otettu näytteitä 90-luvulla sekä 70-luvun alussa Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen sekä Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta. Elokuussa 1996 on päällysvedessä ollut ylikyllästys happipitoisuudessa (146 %) ja veden ph on ollut 9,8. Tämä viittaa leväkukintoihin, vaikka muut suureet eivät ole normaalista poikkeavia. ph -arvot ovat keskimäärin olleet neutraaleja tai lievästi emäksisiä. Väriluvun perusteella vesi on ollut lievästi humuspitoista. Näkösyvyys on vaihdellut 1-2,9 metriin. Alkaliteettiarvot ovat parantuneet 80-luvun puolivälistä tehtyjen mittausten mukaan, eli veden puskurikyky happamoitumista vastaan on parantunut. 5. Hattula Hattulasta otettiin näytteitä kolmelta eri järveltä, jotka olivat Iso-Tähilammi, Hepolammi ja Kaavijärvi. Hattulassa on yli 55 järveä ja lampea Iso-Tähilammi (22,9 ha, rantaviiva 2,4 km) Iso-Tähilammi (kuva 8) on pieni lampi, joka sijaitsee kunnan eteläosassa Sotkajärven eteläpuolella. Lammen valuma-alueella ei ole juurikaan asutusta eikä peltoja. Iso-Tähilammen vesi laskee Suojärveen. Iso-Tähilammelta otettiin näyte metrin syvyydestä

18 Iso-Tähilammi metriä Kuva 8. Iso-Tähilammen näytteenottopiste. Lammen vesi oli hapanta (ph 5,8) ja sen alkaliniteetti (0,2 mmol/l) oli tyydyttävällä tasolla. Vesi oli sameaa ja sen väri sekä kiintoainespitoisuus viittasivat humuspitoiseen järveen. Näkösyvyys oli huono eli alle 50 cm. Tätä tuki myös veden kokonaistypen (1400 µg/l) ja raudan määrä (2100 µg/l). Kemiallinen hapen kulutus on voimakasta, mikä viittaisi mahdollisiin jätevesipäästöihin. Järven happitilanne oli tyydyttävä. Kokonaisfosforin (47 µg/l) perusteella järvi luokiteltiin reheväksi. Iso-Tähilammelta on otettu aikaisemmin näytteitä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen toimesta talvella Silloin näyte otettiin metrin syvyydestä helmikuun alussa. Happitilanne oli huono. Hapen kyllästysprosentti oli vain 6 %. Veden väri kertoi veden olleen erittäin ruskeaa, näkösyvyys jäi 0,6 metriin, ja sameuden perusteella vesi voitiin luokitella lievästi reheväksi. Muuten tämän talvella otetun näytteen arvot olivat lähellä vuoden 2005 kesänäytteen arvoja Hepolammi (9,8 ha, rantaviiva 1,5 km) Hepolammi (kuva 9) on Pukaronjärven ja Renkajärven välissä sijaitseva pieni järvi Hattulassa. Sen valuma-alueella ei ole juurikaan peltoa tai muuta ravinteiden lähdettä. Hepolammen vesi laskee Renkajärveen. Lammesta otettiin näyte metrin syvyydestä Aikaisempia mittaustuloksia ei löytynyt Hertta -ympäristötietokannasta eikä ympäristötoimen tietokannoista. Hepolammen veden ph oli lähes neutraalia (6,7) ja alkaliniteetti (23 mmol/l) tyydyttävällä tasolla. Ammoniumtyppeä oli vedessä hieman normaalia enemmän eli 33 µg/l. Lisäksi kokonaistypen, raudan ja kemiallisen hapenkulutuksen pitoisuudet viittasivat humuspitoiseen järveen. Näkösyvyys oli vaivaiset puoli metriä. Kokonaisfosforin määrän (34 µg/l) perusteella järvi luokiteltiin reheväksi. Lammen happitilanne oli kohtalaisella tasolla happikyllästysasteen ollessa 80 %. 17

19 Hepolammi 0 0,3 0,6 kilometriä Tömäjärvi Kuva 9. Näytteenottopaikka Hepolammilla Kaavijärvi (8,02 ha, rantaviiva 1,6 km) Kaavijärvi (kuva 10) on pieni järvi Hattulan Retulassa. Järven valuma-alueella on jonkin verran peltoa ja asutusta. Kaavijärven vesi laskee Vanajaveteen. Kaavijärvestä otettiin näyte metrin syvyydestä Aikaisempia mittaustuloksia ei löytynyt Hertta -ympäristötietokannasta tai ympäristötoimen tietokannoista. Kuhanselkä Kaavijärvi 0 0,3 kilometriä 0,6 Kuva 10. Kaavijärven näytteenottopaikka. 18

20 Kaavijärven veden ph oli 7,2 eli lähes neutraalia ja alkaliniteetti oli hyvällä tasolla. Humusvetistä järveä kuvasi kemiallisen hapen kulutuksen ja kokonaistypen (1200 µg/l) pitoisuudet, mutta raudan määrä (200 µg/l) oli vain karun järven tasolla. Näkösyvyyskin oli hyvä ja ulottui 1,5 metriin. Kokonaisfosforin (32 µg/l) perusteella järvi luokiteltiin reheväksi. Järven happitilanne oli tyydyttävä. 6. Kalvola Kalvolasta otettiin näytteitä ainoastaan Kaakkolammelta. Kalvolassa on 65 järveä ja lampea. Yhden järven veden tutkiminen on jatkuvan järvienkehityskuvan muodostamiseksi liian vähäistä. Jatkossa järviä tulisi ottaa tarkkailuun enemmän ja näytteitä pitäisi ottaa sekä kesällä että talvella. Kaakkolammi Tyvijärvi 0 0,3 0,6 kilometriä Kuva 11. Kaakkolammin näytteenottopaikka Kaakkolammi (6,47 ha, rantaviiva 1,28km) Kaakkolammelta (kuva 11) otettiin näyte Aikaisempia mittaustuloksia ei ole Hertta - ympäristötietokannassa tai ympäristötoimen tietokannoissa. Kaakkolammen vesi oli lievästi hapanta (ph 6,6) ja sen alkaliniteetti (0,13 mmol/l) oli tyydyttävä. Vesi oli lievästi sameaa ja humuspitoista, joka näkyi värin, kemiallisen hapenkulutuksen sekä raudan ja kokonaistypen (790 µg/l) korkeina arvoina sekä alhaisena näkösyvyytenä (0,5 m). Erityisesti raudan pitoisuus (1700 µg/l) viittasi suovesien valumiseen lampeen. Ammonium oli hyvällä tasolla ja lammen happitilanne oli tyydyttävä. 19

21 7. Yhteenveto Vuonna 2005 tutkituista järvistä luokitukseltaan hyviä olivat Metsälampi, Ylijärvi ja Tuomisto. Tyydyttäviä veden yleisen käyttökelpoisuuden perusteella oli suurin osa tutkituista järvistä (Ylimmäislammi, Pohjoinen Kortejärvi, Kirkkojärvi, Pyhälampi, Joutsenlampi, Velkoja, Iso- Tähilammi, Hepolammi, Kaavijärvi ja Kaakkolammi). Kenkijärvi ja Mustalammi arvioitiin yleisluokitukseltaan välttäväksi (Taulukko 1). Taulukko 1. Tutkittujen järvien perustietoja ja yhteenveto laadusta. Järvi Kunta Pinta-ala Max. Syvyys Näytekerrat Yleisluokitus ha m Iso-Tähilammi Hattula 22,9 arvio 5 2 tyydyttävä Hepolammi Hattula 9,8 arvio 5 1 tyydyttävä Kaavijärvi Hattula 8,0 arvio 5 1 tyydyttävä Kenkijärvi Hauho 34,1 2,0 8 välttävä Pyhälampi Hauho 65,1 6,0 3 tyydyttävä Joutsenlampi Hämeenlinna 2,3 1,9 14 tyydyttävä Metsälampi Hämeenlinna 1,5 1,4 11 hyvä Velkoja Hämeenlinna 2,0 5,0 6 tyydyttävä Kaakkolammi Kalvola 6,5 arvio 4 1 tyydyttävä Mustalammi Renko 7,0 8,0 5 välttävä Ylimmäislammi Renko 5,4 6,0 1 tyydyttävä Kirkkojärvi Renko 3,7 14,0 15 tyydyttävä Pohjoinen Kortejärvi Renko 12,0 10,0 4 tyydyttävä Ylijärvi Renko 39,8 15,2 1 hyvä Tuomisto Renko 16,0 2,5 4 hyvä 8. Lähteet Kirjallisuus Jutila, H. 2004: Hauhon luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 32. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 61 s. Jutila, H. 2005: Hämeenlinnan luonto-opas. Ympäristöosaston julkaisuja 36. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 72 s. Tastula, T., Huikari, J. & Jutila, H. 1998: Rengon Mustalammen ympäristökartoitus: Järven tila ja kuormitus. - Ympäristöosaston monisteita s. + 2 liitettä. Muut lähteet Suomen ympäristökeskuksen Hertta-tietokanta Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. 20

22 Järvivesinäytteet HY=Hämeen ympäristökeskus,uy=uudenmaan ympäristökeskus, PY=Pirkanmaan ympäristökeskus,kvvy=kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Järven nimi: Kunta: yk pohj yk itä Näyte otettu: Näyttee n otto vuosi: Vuoden aika: Kokon aisyvy ys (m) Näytek erran kok.sy vyys (m) näytes yvyys (m): Näkösy vyys (cm): lämpötila ( C): 1 Hepolammi Hattula Kesä , Iso-Tähilammi Hattula Kesä ,6 7, Iso-Tähilammi Hattula Talvi ,8 6 4 Kaavijärvi Hattula Kesä , Kenkijärvi Kenkijärvi 1 Hauho Kesä ,8 7, Kenkijärvi Keskiosa 1 Hauho Kesä ,5 9, Kenkijärvi Keskiosa 1 Hauho Kesä ,7 9, Kenkijärvi Keskiosa 1 Hauho Talvi ,9 2, Kenkijärvi Keskiosa 1 Hauho Talvi ,6 5, Kenkijärvi Keskiosa 1 Hauho Kesä ,4 7, Kenkijärvi Keskiosa 1 Hauho Kesä ,7 7, Kenkijärvi Keskiosa 1 Hauho Kesä , Pyhälampi Hauho Kesä ,9 9, Pyhälampi Hauho Talvi ,6 11, Pyhälampi Hauho Talvi ,5 10, Pyhälampi Hauho Talvi ,9 8, Pyhälampi Hauho Talvi 4, ,2 3, Pyhälampi Hauho Talvi 4, ,5 5, Pyhälampi Hauho Kesä , Joutsenlampi Hml Kesä ,9 8, Joutsenlampi Hml Kesä ,3 7,8 22 Joutsenlampi Hml Talvi ,6 3, Joutsenlampi Hml Talvi ,8 24 Joutsenlampi Hml Kesä ,7 7, Joutsenlampi Hml Talvi ,8 4, Joutsenlampi Hml Kesä 0,5 17, Joutsenlampi Hml Talvi ,6 1, Joutsenlampi Hml Kesä 1 17, Joutsenlampi Hml Talvi ,5 6,8 47 O2 O2 (%): 1

23 Järvivesinäytteet HY=Hämeen ympäristökeskus,uy=uudenmaan ympäristökeskus, PY=Pirkanmaan ympäristökeskus,kvvy=kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Järven nimi: Kunta: yk pohj yk itä Näyte otettu: Näyttee n otto vuosi: Vuoden aika: Kokon aisyvy ys (m) Näytek erran kok.sy vyys (m) näytes yvyys (m): Näkösy vyys (cm): lämpötila ( C): 30 Joutsenlampi Hml Kesä 0,5 20,8 8, Joutsenlampi Hml Kesä 1 13,1 11, Joutsenlampi Hml Kesä , Joutsenlampi Hml Talvi , Metsälampi Hml Kesä 1 35 Metsälampi Hml Kesä 0, , Metsälampi Hml Talvi 1 1,3 2, Metsälampi Hml Kesä 1 17,1 7, Metsälampi Hml Talvi ,2 2, Metsälampi Hml Kesä 0, ,2 8, Metsälampi Hml Kesä 0,5 11,8 10, Metsälampi Hml Kesä 0, ,8 7, Metsälampi Hml Talvi , Metsälampi Hml Talvi , Metsälampi Hml Talvi , Velkoja Hml Kesä 1 17,1 7, Velkoja Hml Kesä 2,5 17 1, Velkoja Hml Kesä 3, Velkoja Hml Kesä ,2 13, Velkoja Hml Kesä ,3 8, Velkoja Hml Kesä ,8 0, Velkoja Hml Kesä ,5 7, Velkoja Hml Kesä ,8 53 Velkoja Hml Kesä ,4 2, Velkoja Hml Talvi ,7 55 Velkoja Hml Talvi ,4 12, Velkoja Hml Talvi ,9 11, Velkoja Hml Talvi ,2 9, Velkoja Hml Talvi , Velkoja Hml Talvi 4, , O2 O2 (%): 2

24 Järvivesinäytteet HY=Hämeen ympäristökeskus,uy=uudenmaan ympäristökeskus, PY=Pirkanmaan ympäristökeskus,kvvy=kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Järven nimi: Kunta: yk pohj yk itä Näyte otettu: Näyttee n otto vuosi: Vuoden aika: Kokon aisyvy ys (m) Näytek erran kok.sy vyys (m) näytes yvyys (m): Näkösy vyys (cm): lämpötila ( C): 60 Velkoja Hml Talvi , Kaakkolammi Kalvola Kesä ,5 8, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä ,9 8, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 2, ,4 0,9 0,1 64 Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä , Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä ,5 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi 10,8 10, ,0 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi 10,8 10, ,6 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi 10,8 10, ,0 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi 10,8 10, ,5 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi 10,8 10,1 9,1 70 5,5 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi 10,8 9, ,6 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi 10,8 9, ,0 1, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi 10,8 9,8 8,8 70 5,2 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä ,7 3, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä ,2 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä ,5 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä ,2 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä , Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 1 18,5 8, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 3 12,1 2, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä , Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 7 7,3 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 9 6, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä ,4 8, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä , Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä ,1 0, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä , Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 1 1 2, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 3 2,8 1,3 10 O2 O2 (%): 3

25 Järvivesinäytteet HY=Hämeen ympäristökeskus,uy=uudenmaan ympäristökeskus, PY=Pirkanmaan ympäristökeskus,kvvy=kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Järven nimi: Kunta: yk pohj yk itä Näyte otettu: Näyttee n otto vuosi: Vuoden aika: Kokon aisyvy ys (m) Näytek erran kok.sy vyys (m) näytes yvyys (m): Näkösy vyys (cm): lämpötila ( C): 90 Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 5 4 2, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 8 4, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Kesä 10 4, Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi , Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi ,4 95 Kirkkojärvi pohjoisosa 2 Renko Talvi ,1 96 Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä ,1 1, Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi ,5 0, Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi ,4 0, Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi ,8 103 Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi 1 4,9 104 Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi ,6 0, Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä ,1 7, Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä ,2 10, Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Kesä ,6 115 Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi ,6 0, Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi , Kirkkojärvi eteläosa 1 Renko Talvi Kortejärvi Renko Kesä ,3 8, Kortejärvi E Renko Kesä ,8 8,1 86 O2 O2 (%): 4

26 Järvivesinäytteet HY=Hämeen ympäristökeskus,uy=uudenmaan ympäristökeskus, PY=Pirkanmaan ympäristökeskus,kvvy=kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Järven nimi: Kunta: yk pohj yk itä Näyte otettu: Näyttee n otto vuosi: Vuoden aika: Kokon aisyvy ys (m) Näytek erran kok.sy vyys (m) näytes yvyys (m): Näkösy vyys (cm): lämpötila ( C): 120 Kortejärvi E Renko Kesä , Kortejärvi E Renko Kesä ,4 0, Kortejärvi E Renko Kesä 5, , Kortejärvi P Renko Talvi ,6 11, Kortejärvi P Renko Talvi , Kortejärvi P Renko Talvi 8, ,5 5, Kortejärvi P Renko Kesä ,3 8, Kortejärvi P Renko Kesä , Kortejärvi P Renko Kesä ,7 6, Kortejärvi P Renko Kesä 8, , Kortejärvi P Renko Talvi , Kortejärvi P Renko Talvi ,2 8, Kortejärvi P Renko Talvi ,5 0, Mustalammi Renko Kesä Mustalammi Renko Kesä ,4 8, Mustalammi Renko Kesä 1 16, Mustalammi Renko Kesä 1 19,6 6, Mustalammi Renko Kesä ,03 71,1 138 Mustalammi Renko Kesä ,4 9, Mustalammi Renko Kesä 5 6,2 0, Mustalammi Renko Kesä 5 7,1 0, Mustalammi Renko Kesä 5 6,3 0, Mustalammi Renko Kesä 5 8 0,9 7, Mustalammi Renko Kesä 5 5,2 1, Mustalammi Renko Kesä 6 6,1 0, Mustalammi Renko Kesä 6 6 0,05 0,5 146 Mustalammi Renko Kesä 7 4,8 147 Mustalammi Renko Kesä 7 5,2 1, Mustalammi Renko Kesä 7,2 4, Tuomisto Renko Kesä 1 O2 O2 (%): 5

27 Järvivesinäytteet HY=Hämeen ympäristökeskus,uy=uudenmaan ympäristökeskus, PY=Pirkanmaan ympäristökeskus,kvvy=kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Järven nimi: Kunta: yk pohj yk itä Näyte otettu: Näyttee n otto vuosi: Vuoden aika: Kokon aisyvy ys (m) Näytek erran kok.sy vyys (m) näytes yvyys (m): Näkösy vyys (cm): lämpötila ( C): 150 Tuomisto Renko Kesä 0,5 0,5 0,2 20,1 9, Tuomisto Renko Talvi 0,5 0,1 0,6 10, Tuomisto Renko Talvi 0,5 0,5 0,2 0,4 11, Ylijärvi Renko Kesä Ylimmäislammi Renko Kesä , Ylimmäislammi Renko Kesä 3 12,1 0, Ylimmäislammi Renko Kesä 5 7,7 0,7 6 O2 O2 (%): 6

28 Järvivesinäytteet HY=Hämeen ympäristökeskus,uy=uudenmaan ympäristökeskus, PY=Pirkanmaan ympäristökeskus,kvvy=kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Alkaliteetti (mmol/l): ph: Väri (mg/l Pt): Sameus (NTU): Sähkönjohtavuus (ms/m): Kiintoaine KMnO4- luku Kemiall. Hapen kulutus CODMn Kokonaisfosfori, P Fosfaattifo sfori, PO 4 (µg/l) Kokonaistyppi NH4-N Ammonium, Nitraatti, NO3-N 1 0,23 6, ,74 6, , ,2 5, ,8 5,21 5, , ,17 5, ,2 5, ,57 7,2 80 2,6 12,2 2, , ,8 7, ,2 15,3 4, , , ,5 13 4, ,6 3,6 14 4, , ,3 18 2, , ,4 20 1, ,37 6, ,2 14 6, ,3 6, ,2 14 4, ,21 6 5,9 13 6, ,49 7,8 75 5,4 9, , , , <1 15 0,395 6,8 50 1, ,347 6, ,409 6,5 20 3, ,367 6,6 50 1, , ,3 9,5 6, , ,44 7,4 50 5,7 6,75 7, , <5 21 0, ,9 10 1,8 7, ,48 6,5 35 0, ,4 6, ,44 6,6 30 1,5 13 1,9 6, ,39 7,2 25 1,5 11 1,8 7, ,44 6,3 50 2,1 15 0,3 8, ,32 7,4 20 2,4 15 2,7 8, ,32 6, ,8 7, ,24 7,1 20 1,7 17 2,6 7, ,26 6, ,4 6, Nitriitti 7

29 Järvivesinäytteet HY=Hämeen ympäristökeskus,uy=uudenmaan ympäristökeskus, PY=Pirkanmaan ympäristökeskus,kvvy=kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Alkaliteetti (mmol/l): ph: Väri (mg/l Pt): Sameus (NTU): Sähkönjohtavuus (ms/m): Kiintoaine KMnO4- luku Kemiall. Hapen kulutus CODMn Kokonaisfosfori, P Fosfaattifo sfori, PO 4 (µg/l) Kokonaistyppi NH4-N Ammonium, Nitraatti, NO3-N 30 0,22 7,2 20 3,8 17 2,5 6, ,23 7,3 40 2,8 16 6, ,55 9, , ,85 6,6 40 9,6 11 2, ,25 7,2 20 1,2 6,69 1,3 24 6, , ,4 7, ,24 5,9 30 1,7 10 5, ,14 6,7 30 2,2 9,4 6, ,2 5,8 40 1,2 12 5, ,14 6,8 20 1,9 14 5, ,26 6, ,28 6,9 40 2,5 7,3 8, ,67 6,4 40 4,4 12 7, ,44 6, , ,72 6,5 40 4, ,87 7,5 40 6,9 13,7 5, , ,86 7,4 40 4,8 12, , ,99 6, ,9 8, , ,4 48 0,74 9,8 20 4,6 14, ,9 5,8 17, ,72 7, ,6 8, , , ,559 7, <1 55 7, ,5 9, , ,5 7,9 57 7, ,5 7,7 58 7, ,5 7,6 59 Nitriitti 8