Urheilu- ja liikuntalääketieteen tutkijat POHJOISMAINEN LIIKUNTATUTKIMUS KANSAINVÄLISESSÄ ARVIOINNISSA:

Transkriptio

1 Teksti: WILLIAM L. HASKELL, RIIKKA PELLINEN Käännös: RIIKKA PELLINEN Pohjoismaiset liikuntatutkijat tekevät edelleen laadukasta ja innovatiivista tutkimusta ja julkaisevat korkeatasoisissa kansain välisissä julkaisuissa. Ruotsi ja Tanska ovat erityisen vahvoja perus- ja soveltavissa biologisissa tieteissä. Suomi ja Norja taas ovat menestyneet lääke- ja terveystieteellisessä liikuntatutkimuksessa. Yhteistyötä eri tutkimusalojen välillä on kuitenkin tarpeen edistää, jotta innovatiivisuutta voidaan lisätä. Kansallisia ja pohjoismaisia rahoitusjärjestelmiä tulisikin kehittää yhteistyötä tukeviksi. Myös nuorten tutkijoiden rekrytointiin ja koulutukseen on syytä kiinnittää huomiota. Urheilu- ja liikuntalääketieteen tutkijat Pohjoismaissa ovat saavuttaneet 1900-luvulla erinomaisen maineen innovatiivisen perus- ja soveltavan tutkimuksensa ansiosta. Rikas historia on luonut hedelmällisen, joskin haastavan ympäristön nykyiselle tiedeyhteisölle, jonka pyrkimyksenä on levittää osaamistaan läpi koko liikunta- ja urheilututkimuksen kentän. Tämän tieteenala-arvioinnin päätavoite oli tunnistaa urheilu- ja liikuntatutkimuksen haasteet, tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen vahvuudet ja heikkoudet, tulevaisuuden mahdollisuudet ja keinot niiden saavuttamiseen, sekä pitkäaikaisen menestyksen saavuttamisen suurimmat esteet tai uhkat. Tarkoituksena ei ollut arvioida yksittäisten tutkijoiden tai tutkimusyksiköiden asemaa ja saavutuksia, vaan saada kokonaiskuva liikuntatieteellisestä POHJOISMAINEN LIIKUNTATUTKIMUS KANSAINVÄLISESSÄ ARVIOINNISSA: 4 Liikunta & tiede 49 1 / 2012

2 Kuva: ANTERO AALTONEN Korkeatasoista ja laajaa yhteistyö tarpeen innovatiivisuuden edistämiseksi Liikunta & tiede 49 1 /

3 KUVIO 1. Arvioinnin kuvaus tutkimuksesta kussakin Pohjoismaassa, sekä alueella yleensä. Arvioinnin kohteena oli vuosina tehty tutkimus. Arviointimenetelmät Arviointi oli yhteistyöprojekti, jossa kansainvälisen arviointipaneelin tukena oli useita tutkijoita ja virkamiehiä/hallintohenkilöitä kaikista Pohjoismaista. Paneelin pääasialliset tietolähteet olivat laaja taustatietoraportti, joka oli kerätty yhteensä 97 arvioitavasta yksiköstä ja ryhmähaastattelut, joihin osallistui edustava joukko (yhteensä 107 henkilöä) liikuntaja urheilutieteiden tutkijoita kaikkialta Pohjoismaista. Arvioinnin helpottamiseksi ohjausryhmä jakoi osallistuvat yksiköt kolmeen pääryhmään: perus- ja sovel tavat biologiset tieteet, lääke- ja terveystieteet ja sosiaali- ja käyttäytymistieteet. Arvioitavia yksiköitä pyydettiin arvioimaan nykyistä asemaansa ja tulevaisuuden suunnitelmiaan nykyisten vahvuuksiensa ja heikkouksiensa valossa, sekä suurimpia tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia. Arvioinnin tasoja oli kolme: pääryhmä, maa ja Pohjoismaat (kuvio 1). Päätulokset Yksiköt ja henkilöstö. Arviointiin osallistuneista 97 yksiköstä 16 on Norjassa, 22 Suomessa, 41 Ruotsissa, 15 Tanskassa ja kolme Islannissa. Yksiköt jakautuivat kolmeen pääryhmään niin, että 27 kuului perusja soveltaviin tieteisiin, 32 lääke- ja terveystieteisiin ja 26 sosiaali- ja käyttäytymistieteisiin. 12 yksik köä luokiteltiin yhdistettyihin pääryhmiin, koska niiden tutkimusalojen katsottiin kuuluvaan kahteen tai useampaan pääryhmään. Yksiköiden raporttien perusteella Tanskassa oli eniten professoreita (93 henkilötyövuotta, htv). Toisena oli Norja (73 htv) ja muut järjestyksessä Ruotsi (67), Suomi (42) ja Islanti (15). Ruotsissa ilmoitettiin olevan eniten (99) vanhempia tutkijoita ( other senior researchers ). Muissa maissa luvut olivat; Suomi (60), Tanska (51), Norja (16) ja Islanti (15). Professorien lisäksi Tanskassa raportoitiin olevan eniten jatko-opiskelijoita (132). Vastaavat luvut muissa maissa olivat; Suomessa (121), Ruotsissa (115), Norjassa (72) ja Islannissa (2). Kaikki ilmoitetut henkilöstömäärät ovat vuodelta Henkilömäärät näissä ryhmissä vaihtelivat huomattavasti eri maiden välillä kun niitä tarkasteltiin tieteenalakohtaisesti pääryhmittäin. Tieteelliset julkaisut. Eräs yleisesti hyväksytty tapa tarkastella tutkimusyksikön menestystä on sen korkeatasoisissa vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisusarjoissa julkaisemien käsikirjoitusten lukumäärä. Taustamateriaalia varten yksiköitä pyydettiin ilmoittamaan vuosina julkaisemiensa eri tyyppisten käsikirjoitusten (alkuperäisartikkeli, katsausartikkeli, monografia tai kirja) lukumäärä kunakin vuonna. Pohjoismaiden tasolla julkaisuja oli ilmestynyt yhteensä kappaletta vertaisarvioiduissa kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Keskiarvo oli 80 julkaisua kuukaudessa. Eniten kansainvälisiä vertaisarvioinnin läpikäyneitä julkaisuja olivat tuottaneet suomalaiset (1 593). Tanskassa määrä oli 1 396, Norjassa 917, Ruotsissa 877 ja Islannissa 46. Eniten julkaisuja (2 041) oli lääke- ja terveystieteissä, toiseksi eniten (1 232) yhdistetyissä pääryhmissä, perus- ja soveltavissa biologisissa tieteissä julkaisuja oli ja sosiaali- ja käyttäytymistieteissä 470. Puolueettoman kuvan saamiseksi pohjoismaisten tutkijoiden tuottavuudesta vuosina , tehtiin Web of Science -analyysi, jolla määritettiin pohjoismaalaisten tutkijoiden julkaisemat tieteelliset artikkelit johtavissa (impact factorin perusteella) vertaisarvioiduissa urheilu- ja liikuntatieteellisissä julkaisusarjoissa. Pohjoismaalaiset tutkijat olivat hyvin tuotteliaita. Huolimatta siitä, että Pohjoismaitten yhteenlaskettu asukasluku on vain noin 26 miljoonaa, ne julkaisivat biologisissa tieteissä ja lääketieteissä noin 9,3 prosenttia kaikista maailman kuudessa parhaassa alan julkaisusarjassa julkaistuista artikkeleista. (Tässä ei huomioitu Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sport -lehteä, jossa pohjoismaalaiset julkaisivat 54 prosenttia kaikista artikkeleista). Koska sosiaali- ja käyttäytymistieteissä merkittäviä julkaisutyyppejä on enemmän (esimerkiksi monografiat, raportit, kappaleet ja kirjat), ei näistä aloista pystytty tekemään kattavaa Web of Science -analyysiä. Näyttää kuitenkin siltä, että pohjoismaisten tutkijoiden julkaisuaktiivisuus kahdeksassa erittäin arvostetussa sosiaali- ja käyttäytymistieteellisessä julkaisusarjassa on hyvä, muttei erinomainen. Esimerkiksi väkiluvultaan samaa luokkaa olevassa Australiassa tehtyä tutkimusta julkaistiin johtavissa sosiaali- ja käyttäytymistieteellisissä julkaisusarjoissa noin 3,4 kertaa useammin (199/59 julkaisua) kuin pohjoismaista tutkimusta vuosina Liikunta & tiede 49 1 / 2012

4 Tämä johtunee osin kielirajoituksista, mutta jättää myös parantamisen varaa pohjoismaisille tutkijoille. Tutkijakoulutus ja urakehitys. Paneelin mielestä liikunta- ja urheilutieteen tutkijoiden koulutuksen taso on Pohjoismaissa yleisesti ottaen erittäin hyvä tai erinomainen. Tulevaisuutta silmällä pitäen paneeli kuitenkin havaitsi myös joitakin vakavia puutteita. Tohtorikoulutuksen laatu vaihtelee merkittävästi sekä tutkimusyksiköiden välillä Pohjoismaissa, että eri pääryhmien välillä. Tutkijakoulutuksen vahvuuksia ovat tieteellisen kirjoittamisen prosessi ja mahdollisuus osallistua kansainvälisiin kongresseihin. Haastattelujen perusteella syntyi kuva, että monilla ohjaajilla on kädet täynnä erilaisia velvollisuuksia, mikä rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan ohjata jatko-opiskelijoita opintojen alkuvaiheessa. Paneeli päätteli, että jos tutkimusyksiköissä olisi enemmän täysipäiväisesti tutkimustyötä tekevää nuorempaa tutkijakuntaa, voitaisiin ohjausta erityisesti tutkimusmenetelmien oppimisen kannalta merkittävästi tehostaa. Haastatteluissa tutkijat kaikissa Pohjoismaissa ja pääryhmissä korostivat, että tohtorikoulutuksen jälkeisestä post doc -kaudesta on tullut välttämätön akateemisen tutkijanuran kannalta. Ainoana poikkeuk sena nähtiin lääketieteellisen koulutuksen saaneet tutkijat. Rekrytoinnissa etusijalla ovat ne tutkijat, jotka ovat työskennelleet tohtoritutkijoina korkeatasoisissa akateemisissa tutkimuslaitoksissa Pohjoismaiden ulkopuolella, erityisesti Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Tohtoritutkijakausi Euroopassa tai muissa Pohjoismaissa nähtiin myös hyödyllisempänä, kuin vastaava tutkimuskausi kotimaassa. Myös poikkeavia kantoja esitettiin, erityisesti Tanskassa. Mahdollinen tohtoreiden liikakoulutus olemassa oleviin tohtoritutkijapaikkoihin nähden katsottiin paneelissa erityisen huolen aiheeksi. Osa haastatelluista vanhemmista tutkijoista kertoi hyvien tutkijakoulutettavien määrän olevan laskussa, minkä perusteella koulutusmääriä saattaisi olla mahdollista myös jonkin verran laskea. Vaikka tohtorintutkinnon suorittamiseen käytettävän ajan kerrottiin olevan kaikissa Pohjoismaissa laskussa (tavoitteena on neljän vuoden koulutusaika), suuri osa nykyisistä ja juuri valmistuneista tohtoriopiskelijoista on käyttänyt tutkinnon suorittamiseen 6 8 vuotta. Pitkät valmistumisajat johtunevat osin taloudellisista syistä tai perhesyistä. Tutkijaliikkuvuus. Paneeli katsoo, että liikuntatutkijoiden vähäinen kansainvälisen ja kansallinen liikkuvuus rajoittaa uusien ideoiden kehittymistä sekä vähentää innovaatioiden ja yhteistyöhankkeiden syntymistä. Pohjoismaisella tasolla lähes 75 prosentissa yksiköistä ei ollut joko lainkaan tutkijavierailuja muihin tutkimuslaitoksiin tai vähintään kolmen kuukauden mittaisia vierailuja oli alle yksi vuodessa. Lisäksi, Tanskaa lukuun ottamatta, vain puolessa yksiköistä oli ollut vierailevia tutkijoita vuosina Tutkimusrahoitus. 90 osallistunutta tutkimusyksikköä, jotka ilmoittivat taustatietokyselyssä rahoitustietoja, raportoivat saaneensa yhteensä yli 47 miljoonaa euroa tutkimukseen tai tutkijakoulutukseen vuosina (seitsemän yksikköä ei ilmoittanut rahoitustietoja). Noin 47 prosenttia tästä rahoituksesta oli perusrahoitusta (tutkimuslaitoksen omaa rahoitusta) ja 57 prosenttia tuli ulkopuolisista rahoituslähteistä. Pääosa ulkopuolisesta rahoituksesta oli peräisin kansallisista ministeriöistä. Suomessa 82 prosenttia ulkopuolisesta rahoituksesta oli peräisin ministeriöiltä, kun Tanskassa vastaava osuus oli 45 prosenttia (Ruotsi 77%, Norja 73% ja Islanti 62%). Tanskassa 30 prosenttia ulkopuolisesta rahoituksesta oli peräisin yksityisiltä säätiöiltä, mikä on enemmän kuin missään muussa Pohjoismaassa. Tämän lisäksi Tanskassa noin kymmenen prosenttia kaikesta ulkopuolisesta rahoituksesta tuli kansainvälisistä rahoituslähteistä. Ministeriöiden rahoittajaorganisaatioiden tutkimussuunnitelmien arviointiprosessit ovat kussakin maassa hyvin järjestettyjä ja korkealuokkaisia. Pohjoismaissa ei ollut merkkejä liikuntatieteellisen tutkimuksen rahoituksen vähenemisestä vuosina Tällä ajanjaksolla ja ehkä jo ennen sitä yleinen painotus näyttää siirtyneen huippu-urheilun ja suorituskyvyn tutkimuksesta vähäisen liikunnan terveysriskien ja koko elämän mittaisen aktiivisen liikunnan hyötyjen tutkimukseen.tämä muutos lienee ainakin osittain seurausta poliittisista tavoitteista ja kansanterveydellisistä ohjelmista, jotka tähtäävät kroonisten sairauksien vähentämiseen ja estämiseen. Paneeli oli yksimielinen siitä, että kansainvälisen, erityisesti eurooppalaisten lähteiden, rahoituksen lisäämiseen tulisi keskittyä. Maidenvälinen, monitieteellisen tutkimusyhteistyö nähtiin välttämättömänä tämän tavoitteen saavuttamiselle. Lisäksi keskusteltiin erityyppisten rahoitusmallien eduista ja haitoista: rahoittaako mieluummin pieniä yksiköitä, joissa työskennellään itsenäisesti suhteellisen pienien, mutta tarkasti rajattujen tutkimusongelmien parissa vai suuria monitieteellisiä yksiköitä (mahdolliset huippuyksiköt), joiden tavoitteena on helpottaa yhteistyötä ja jotka pyrkivät ratkaisemaan suuria monimutkaisia ongelmakokonaisuuksia. Lopullista ratkaisua ei saavutettu, mutta molemmilla suuntauksilla oli kannatusta: pienet yksiköt ovat historiallisesti olleet hyvin tuottavia ja innovatiivisia ja niitä tulisi tukea, kuten myös suuria tehokkaasti johdettuja monitieteellisiä yksiköitä (joko fyysisiä tai virtuaalisia tutkimuskeskuksia). Tutkimusinfrastruktuuri. Taustatietojen kyselylomakkeessa ei kartoitettu olemassa olevaa infrastruktuuria, eikä tulevaisuuden tarpeita. Haastatteluissa ei käynyt ilmi, että infrastruktuurin puutteet olisivat uhkana tuottavuudelle tai innovatiivisuudelle tulevaisuudessa. Kuitenkin nähtiin, että hyvin suunniteltu ja riittävästi rahoitettu infrastruktuuri saattaisi lisätä ja tehostaa yhteistyötä. Kaikissa Pohjoismaissa pidettiin kansallisia lääketieteellisiä näytekokoelmia ja kuolemansyyrekistereitä ja niiden helppoa saatavuutta arvokkaana osana tutkimusinfrastruktuuria. Paneelin mielestä liikuntatieteen tutkijat ovat kuitenkin käyttäneet kyseisiä rekistereitä huomattavan vähän. Haastattelujen aikana tuli vain harvakseltaan ilmi hankkeita, joissa rekisterien tarjoamia tietoja oli tarkoitus käyttää. Tutkijat kertoivat, että biopankkien materiaalit (esimerkiksi verinäytteet, lihaskoepa- Liikunta & tiede 49 1 /

5 lat ja DNA-näytteet) ovat usein käytettävissä vain tutkimusorganisaation omille tutkijoille johtuen omistajuuskysymyksistä, mikä myös omalta osaltaan rajoittaa tutkimusyhteistyötä. Lähitulevaisuudessa olisikin syytä suunnitella, miten mahdollisuuksia jakaa näytteitä ja edistää yhteis työtä voitaisiin parantaa. Johtopäätökset Vastauksena arvioinnin johtoryhmän asettamiin kysy myksiin paneeli on päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin. 1. Mikä on pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen taso ja tila kansainvälisesti arvioiden? Liikuntatieteellinen tutkimus on Pohjoismaissa vuosina määrällisesti erinomaisella tasolla, joskin määrät vaihtelevat merkittävästi yksiköiden, pääryhmien ja maiden välillä. Osallistuvien yksiköiden julkaisutahti kansainvälisissä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa oli keskimäärin 80 artikkelia kuukaudessa viisivuotisen arviointijakson aikana. Pohjoismaiset liikuntatieteen tutkijat sijoittuvat hyvin kun heidän julkaisuaktiviteettiaan tieteenalan keskeisimmissä julkaisusarjoissa verrataan muiden maiden vastaavaan aktiivisuuteen. Lisäksi jotkut pohjoismaiset tutkijat ovat onnistuneet julkaisemaan tutkimuksiaan korkean impaktin julkaisuissa, jotka eivät ole liikuntatutkimukseen keskittyneitä. Näitä ovat muiden muassa The Lancet, BMJ, The Journal of the American Medical Association, Circulation, European Heart Journal ja Diabetes. 2. Onko liikuntatieteellinen tutkimus luovaa, inno vatiivista ja uusia ajattelumalleja kehittävää? Historiallisesti pohjoismainen liikunta- ja urheilututkimus on ollut uraauurtavaa ja erittäin innovatiivista kahdella alueella: liikunnan vaikutuksessa fyysiseen suoritukseen ja fyysisen aktiivisuuden merkityksessä kansanterveyteen ja hyvinvointiin. Esimerkiksi Pohjoismaissa lääkäreiden ja liikuntafysiologien yhteistyö on mahdollistanut innovatiivisen uusien mittausmenetelmien kehittämisen tai muiden alojen menetelmien soveltamisen niin, että liikunnan vaikutuksia voidaan mitata niin huippuurheilijoissa, suuressa yleisössä, kuin potilaissakin. Lisäksi ymmärryksemme vähäisen liikunnan haittavaikutuksista ja fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista on merkittävästi lisääntynyt kaikissa Pohjoismaissa kaikilla tutkimusaloilla tehdyn tutkimuksen ansiosta. Paneeli katsoo, että tutkimuksen innovatiivisuus on Pohjoismaissa nykyään osin kadonnut. Innovatiivista huippu-urheilututkimusta esiteltiin paneelille vain vähän, lukuun ottamatta urheiluvammojen estä miseen ja hoitoon liittyvää tutkimusta. Näyttää siltä, että huippu-urheilututkimuksen resurssit on pääosin kohdistettu urheilijoiden testaamiseen. Hyviä esimerkkejä urheiluvammojen estoon ja hoitoon liittyvästä tutkimuksesta löytyy Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Suomessa ja Islannissa tällä alalla ei ole yhtä selkeää toimintaa. 3. Mitkä tutkimusalat ovat vahvoja tai heikkoja kussakin maassa? Mitattuna julkaisumäärillä korkean impaktin julkaisusarjoissa, vuosina Pohjoismaissa tuottavin tutkimusala oli lääke- ja terveystieteellinen tutkimus (sisältää traumatologian), perus- ja soveltavien biologisten tutkimusalojen ollessa toisena ja sosiaali- ja käyttäytymistieteiden kolmantena. Sijoitukset kuvastavat osin myös kullakin alalla työskentelevien tutkijoiden lukumäärää. Yksikään pääryhmistä ei menestynyt heikosti, mutta kunkin pääryhmän sisällä oli aloja, jotka menestyivät merkittävästi paremmin kuin toiset. Soveltava biologia, urheilulääketiede (erityisesti traumatologia) ja sosiaalitieteet ovat vahvoja Norjassa, perusbiologian ja käyttäytymistieteiden ollessa vähemmän menestyneitä. Tutkimusyksiköiden määrän ja julkaistujen artikkeleiden lukumäärän perusteella Suomessa vahvimmaksi alaksi nousee lääke- ja terveystieteellinen tutkimus, erityisesti kroonisten tautien ehkäisy. Ruotsissa historiallisesti vahvat perus- ja soveltavat biologiset tieteet ja sosiaali- ja käyttäytymistieteet jatkavat menestystään. Ruotsissa lääke- ja terveystieteellinen tutkimus keskittyy traumatologiaan. Tanskassa liikuntatieteellistä tutkimusta tehdään aktiivisesti kaikilla kolmella pääalueella, mutta se on edelleen erityisen vahva perus- ja soveltavissa liikuntatieteissä. Islannissa liikuntatieteellinen tutkimus on viimeaikoina keskittynyt kansanterveyteen (erityisesti liikalihavuuteen liittyvät krooniset sairaudet), traumatologiaan ja sosiaalitieteisiin. 4. Mitä eroja on menestyneiden ja ei-menestyneiden alueiden välillä? Riittävä ja hyvin kohdistettu pitkän aikavälin rahoitus on eräs keskeinen tekijä tutkimusyksikön menestymiselle. Paneelille kerrottiin, että viimeisten vuosikymmenien aikana Pohjoismaissa on tapahtunut muutos, jossa ministeriöt ovat siirtäneet huippu-urheilun tutkimuksesta varoja lääke- ja terveystieteisiin (sisältäen terveyteen liittyvät muutokset käyttäytymisessä). Huippu-urheilun tutkimuksen merkitystä suurelle yleisölle on ollut vaikeaa, ellei mahdotonta, perustella, mikä on osaltaan vaikuttanut sen vähenemiseen. Millä tavalla tämä tutkimus vaikuttaa suuren yleisön eri osien terveyteen, hyvinvointiin ja elämänlaatuun? Haastattelujen aikana ei syntynyt yhteisymmärrystä liikuntatieteen tutkimuslaitosten keskittämisen tai alueellistamisen suhteen. Keskittäminen helpottaa yhteistyötä ja kalliiden tilojen ja laitteiden hankintaa, mutta alueellistaminen tuo itsenäisyyttä, joka edistää innovaatioiden syntymistä. 5. Mitkä tutkimusyksiköt/ryhmät ovat menestyneimpiä kussakin maassa ja miksi? Kaikissa Pohjoismaissa on menestyneitä tutkimusryhmiä, joiden koko, rakenne ja sijainti vaihtelevat. On joitain suuria keskittymiä, kuten Institute of Sports Science and Clinical Biomechanics (ISSCB) Etelä-Tanskan yliopistossa (University of Southern Den- 8 Liikunta & tiede 49 1 / 2012

6 Kuva: LAHDEN KAUPUNGINMUSEON KUVA-ARKISTO/ERKKI HALME mark), Norwegian School of Sport Sciences (NSSS), the Norwegian University of Science and Technology (NTNU), sekä Jyväskylän ylipiston laitokset, jotka ovat tehneet vuosien ajan merkittävää tutkimusta ja jatkavat sitä edelleen. Näillä organisaatioilla on myös merkittävä tutkijakoulutusrooli. Eri puolilla Norjaa, Suomea, Ruotsia ja Tanskaa on kuitenkin myös pieniä yksiköitä, joissa tehdään merkittävää ja innovatiivista tutkimusta. Monet tekijät, kuten lahjakas johtaja, alueellinen, kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö (erityisesti tieteenalojen välillä) ja paikallinen rahoitus, joka perustuu yksikön paikalliselle yhteisölle todistettavasti tuottamasta hyödystä, näyttävät vaikuttavan näiden yksiköiden menestykseen. 6. Millainen yhteiskunnallinen vaikuttavuus liikuntatieteillä on ollut Pohjoismaissa? Yleinen käsitys oli, että liikuntatutkijoiden tuottamaa tietoa on sovellettu laajalti luotaessa huippu-urheilun tukijärjestelmiä ja harjoituspaikkoja. Näyttää kuitenkin siltä, ettei ole järjestelmällisesti kartoitettu sitä, millainen vaikutus näillä tuloksilla on ollut suorituskykyyn. Tämä saattaa heijastua sekä rahoitukseen, että tutkijoiden ja valmentajien välisen yhteistyön rajoittuneisuuteen. Lihaksiston ja luuston terveyden tutkimuksella on ollut merkittävä vaikutus kansainvälisesti sekä tutkimuksessa, että hoitoalalla. Alan nopeasta kehityksestä johtuen vaikuttavuutta kliinisessä työssä on vielä vaikea arvioida, paitsi vammojen torjunnassa ja hoidossa jalkapallossa ja hiihdossa, missä tuloksia on jo sovellettu kansainvälisestikin. Tutkimus liikunnan vaikutuksesta luuston terveyteen, erityisesti osteoporoosin välttämiseksi, on vaikuttanut kansanterveydelliseen ja lääketieteelliseen ohjeistukseen koko maailmassa. Pohjoismaisten tutkijoiden mielestä lääketieteen ammattilaiset eivät täysin näe liikuntatieteellisen yhteisön tarjoaman tietämyksen mahdollisuuksia kroonisten sairauksien torjunnassa ja kuntoutuksessa. Tämä on ilmeistä sekä terveyden edistämiseen tähtäävien ohjelmien toteutuksesta vastaavien henkilöiden, että itse tutkimusta näillä aloilla tekevien henkilöiden keskuudessa. Useissa fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävissä kampanjoissa ja kroonisten tautien estämiseen ja terveeseen vanhenemisen liittyvissä ohjelmissa on kuitenkin käytetty ja jatketaan edelleen pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen tulosten hyväksikäyttämistä. Suositukset Ohjausryhmä toivoi paneelilta suosituksia a) liikuntatieteellisen tutkimuksen kehittämiseksi tulevaisuudessa erityisesti pohjoismaisen yhteistyön näkökulmasta ja b) liikuntatieteellistä tutkimusta rahoittaville organisaatioille. Seuraavassa suositukset lyhyesti: Liikunta & tiede 49 1 /

7 1. Pohjoismaat jatkavat menestyksekästä lääke- ja terveystieteellistä tutkimusta sekä kansallista että Pohjoismaitten välistä yhteistyötä edistäen. 2. Koska liikunta on tutkimusaiheena monitahoinen, olisi syytä luoda kannustimia monitieteellisten tutkimusryhmien toiminnan edistämiseen. Tällaisen läheisen, systeemibiologisia menetelmiä hyödyntävän yhteistyön avulla voitaisiin selvittää liikuntaan ja fyysiseen aktiivisuuteen sopeutumisen taustalla olevia tekijöitä. 3. Harkitaan pohjoismaisten ohjelmien perustamista selvittämään, mitkä perinnölliset tekijät vaikuttavat suorituskykyyn ja terveyteen fyysisen aktiivisuuden ja harjoittelun seurauksena. 4. Priorisoidaan tieteidenvälisiä hankkeita, joissa on mukana ainakin liikunta-asiantuntijoita, käyttäytymistieteilijöitä, rakennetun ympäristön tutkijoita, sosiaalitieteilijöitä ja kaupunkisuunnittelijoita, ja joissa tutkitaan ja suunnitellaan ohjelmia, joilla tunnistetaan tehokkaita menetelmiä fyysisen aktiivisuuden jokapäiväiseksi edistämiseksi eritysryhmissä. 5. Tutkijoiden tulee pyrkiä lähettämään käsikirjoituksiaan korkeatasoisiin julkaisusarjoihin sekä liikuntatieteissä, että sen ulkopuolella kansainvälisen maineen saavuttamiseksi, edistääkseen kansainvälistä yhteistyötä ja uusien kansainvälisten yhteistyökumppaneiden löytämiseksi. 6. Pohjoismaiden tulee jatkaa merkittävää kansainvälistä tutkimustyötään huippu-urheilututkimuksessa mukaan lukien vammojen estämiseen ja hoitoon liittyvä tutkimus. 7. Kussakin maassa on syytä luoda järjestelmällinen suunnitelma tietokantojen ja näytekokoelmien saamiseksi tehokkaampaan käyttöön ennestään ratkaisemattomien liikunnan terveydellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten selvittämiseksi. Liikuntatieteen tutkijoiden tulisi myös aktiivisesti kehittää uusia tietokantoja ja näytekokoelmia, jotta kaikki fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät tulisivat katettua. 8. Vuosittaisten Pohjoismaisten jatko-opiskelijatapaamisten ja kurssien elvyttämistä on syytä harkita. Mukana voisivat mahdollisesti olla myös tohtoritutkijat. Näin voitaisiin edistää laitosten ja jatko-opiskelijoiden välistä yhteistyötä Pohjoismaiden tasolla. 9. Kaikissa Pohjoismaissa on syytä harkita vakavasti fysioterapeuttien jatkokoulutuksen ja tutkijatohtoripaikkojen lisäämistä sekä vanhempien tutkijoiden vakanssien luomista fysioterapian alalle. 10. Islantilaisten sosiaali- ja käyttäytymistieteiden tutkijoiden tulisi harkita mahdollisuuksia kohdistaa tutkimusta vapaa-ajan, liikunnan ja turismin tutkimukseen, sekä etsiä kaupallisia tukijoita, joilla on yhteisiä intressejä näillä alueilla. 11. Yhteistyön lisäämiseksi on syytä perustaa erityisiä rahoitusohjelmia, joilla tuetaan uusia yhteistyöavauksia joko tutkimuslaitosten tai eri alojen tutkijoiden välillä. Yhteispohjoismaisia rahoi tusmenetelmiä tulisi harkita pohjoismaisen ja eurooppalaisen yhteistyön vahvistamiseksi. 12. Jatkokoulutusta rahoittavien ja sitä tarjoavien organisaatioiden tulisi käynnistää kattava liikuntatieteellisen jatkokoulutuksen arviointi. 13. Pohjoismaisten liikuntatieteen tutkimuksen johtajien tulisi harkita yhteistyötä pohjoismaisen liikuntatieteellisen tutkimuksen huippuyksikön perustamiseksi jollakin liikuntatieteen osa-alueella. Mahdollisuudet siihen, että NordForsk rahoittaisi suunnittelua ja toimintaa tulisi selvittää. Professori WILLIAM HASKELL Arviointipaneelin puheenjohtaja Stanfordin yliopisto RIIKKA PELLINEN Ulkopuolinen koordinaattori Suomen Akatemia Arviointiraportti on pdf-muodossa Suomen Akatemian verkkosivulla Ensimmäinen kansainvälinen Idea yhteispohjoismaisesta liikuntatieteen tieteenala-arvioinnista syntyi Suomen akatemiassa vuonna Suomen Akatemia oli aiemmin yhdessä Ruotsin Tiedeneuvoston, Vetenskapsrådetin, kanssa toteuttanut yhteisen kliinisen lääketieteen tieteenala-arvioinnin Ruotsissa ja Suomessa. Pohjoismaissa näytti olevan yhteinen kiinnostus liikuntatieteellisen tutkimuksen tieteenala-arviointiin. Tieteenala nähtiin tärkeänä, mutta riittävän pienenä, jotta yhteinen arviointi olisi mahdollista toteuttaa. Lisäksi liikuntatieteillä on tärkeä yhteiskunnallinen asema Pohjoismaissa, minkä katsottiin tuovan lisäarvoa arvioinnin suorittamiselle. Arvioinnin rahoitti NordForsk ja toiminta organisoitiin projektiryhmän, jonka puheenjohtajana toimi Mikael Fogelholm Suomen akatemiasta, ja ohjausryhmän, jonka puheenjohtajana toimi professori Michael Kjær Kööpenhaminan yliopistosta, johdolla. Suomen Akatemia koordinoi arviointiprosessia ja oli myös vastuussa projektin taloushallinnosta. Arvioinnin suoritti kansainvälinen arviointipaneeli, jolla oli käytössään mittava taustamateriaaliaineisto, joka oli kerätty kussakin maassa toimivista tutkimusyksiköistä. Lisäksi paneelilla oli mahdollisuus haastatella edustavaa otosta pohjoismaisia liikuntatieteen eri osa-alueiden ja eri tutkijanuran vaiheissa olevia tutkijoita. 10 Liikunta & tiede 49 1 / 2012