Maisemointi. Maisemarakentamisen tekniikka ja materiaalit -kurssi Luento MM. Gas Works Park, Seattle, Washington. Richard Haag 1968.

Transkriptio

1 Maisemointi Maisemarakentamisen tekniikka ja materiaalit -kurssi Luento MM Gas Works Park, Seattle, Washington. Richard Haag 1968.

2 1. Maa-ainesten tuntemus ja hyödyntäminen ympäristörakentamisessa 2. Kasvualustan talteenotto 3. Kasvualustan rakentaminen uudelleen 4. Maa-ainesten otto 5. Maa-ainesten ottoalueiden jälkihoitotyöt 6. Soranottoalueiden maisemointi 7. Kalliolouhinnan jälkihoito 8. Täyttömaa-alueet 9. Pilaantuneet maa-ainekset ja -alueet

3 Pilaantuneet maa-ainekset ja -alueet maankamaraa ja pohjavesiä on suojattava haitallisilta aineilta (ympäristönsuojelulaki) ympäristölle ja terveydelle haitallisia aineita ovat mm. torjunta-aineet, raskasmetallit, öljyt, lasinsirut pilaantuneita maita usein mm. vanhat huoltoasemat, korjaamot, maalaamot, romuttamot, läjitysalueet, kaatopaikat, sahat, kyllästämöt, ampumaradat, erilaiset teollisuusalueet ja entiset kasvihuonealueet pilaantuneet maa-ainekset voidaan kuljettaa pois, puhdistaa paikan päällä (biologiset prosessit) tai eristää/kapseloida paikalla (käsittely edellyttää ympäristölupaa tai ilmoitusta) usein käytetään kaikkia näitä keinoja yhdistelmänä

4 Gas Works puistossa Yhdysvalloissa kokeiltiin 1970-luvulla hyvin tuloksin käsittelyä paikan päällä, eli maaperän biologista puhdistamista. Maan mikrobikanta aktivoitiin tuomalla myrkyttyneen maan päälle 45 cm paksu kerros jätelietteen ja sahanpurun sekoitusta. Pintaan kylvettiin nurmikko Puisto rakennettiin maisema-arkkitehti Richard Haagin suunnitelmien mukaan. Maaston muotoiluun käytettiin läheisten työmaiden ylijäämämaita. Läjitysmaa toimii myös eristeenä.

5 Gas Works Park, Seattle, Washington. Richard Haag 1968.

6 1900-luvun alkupuoliskolla Seattlen keskustan pohjoispuolella sijaitsevan suon rannalle kuljetettiin junalla hiiltä, josta valmistettiin kaasua kaupungin lämmitykseen ja valaistukseen. Myöhemmin suon lasku-uoma padottiin ja syntyi Lake Union -järvi. Öljytankkerit kulkivat mereltä laitoksen ääreen sulkuporttien kautta. 50-luvulla siirryttiin maakaasuun ja laitos suljettiin.

7 Lähde:

8

9 Suomessa pilaantuneiden maiden paikalla käsittely edellyttää ympäristölupaa tai ilmoitusta kapseloiminen tarkoittaa vettäläpäisemättömien kerrosten rakentamista eristeeksi, etteivät myrkyt pääse kulkeutumaan pinta- tai pohjaveteen eristemateriaaleina käyttökelpoisia ovat mm. kotimainen hienoainesmoreeni sellaisenaan, ulkomainen bentoniittisavi mattoina, irrallisena tai seoksena, sekä erilaiset kalvomateriaalit tällaisia suojauksia tarvitaan mm. kaatopaikoilla, teollisuusalueilla ja pohjavesialueilla

10 Maisema-arkkitehti Sini Korpisen diplomityö vuodelta 2009.

11 - täysikasvuisen kasvin juuristo leviää perusmaahan, joten sen laatu on myös tunnettava Maa-ainesten (vesiolot, ravinteet, tuntemus lämpösuhteet, ja rakenne) hyödyntäminen maisemoinnissa - Suomen yleisin metsämaalaji on moreeni, joka jaetaan edelleen karkeusasteeltaan kolmeen: soramoreeneja (vettä läpäisevä) on 5-10% kaikista moreeneista, hiekkamoreeneja 70-80% ja hienoainesmoreeneja (vettä pidättävä) 10-15% - moreenityyppi vaikuttaa puulajivalintaan ja metsänhoidon suunnitteluun - hienoainesmoreenia esiintyy yleensä kallioperää verhoavana pohjamoreenipeitteenä, se on tiivistä ja savipitoista, käyttökelpoista sellaisenaan ympäristörakentamisessa tiivistys- ja suojausmateriaalina Kasvualustan talteenotto - hyödynnettävät maakerrokset kuoritaan talteen kerroksittain, varotaan sekoittamasta - ruokamultakerros tai metsän humuskerros otetaan talteen mahdollisimman varovasti ettei maan mikrobitoiminta häiriinny - varastoidaan max. 2 m korkeissa aumoissa, leveys max. 6 m, säilytysaika max. 4 vuotta - rikkaruohoja ei saa päästää kasvamaan auman päällä eikä maa-aines saa tiivistyä Kasvualustan rakentaminen uudelleen - tavoitteena on luoda suunnitellulle kasvillisuudelle sopivia maaperähorisontteja (kerroksia), joilla jäljitellään luontaista maannosta - humuskerrosta ei tule jättää täyttökerrosten alle, koska se alkaa hajota anaerobisesti ja pysäyttää juurten kasvun

12

13 - kasvupaikan laatu voidaan arvioida leikatun maan profiilista tai olevan kasvillisuuden avulla - kasvualusta koostuu kylvö/istutuskerroksesta ja pohjakerroksesta (perusmaa) - täysikasvuisen kasvin juuristo leviää perusmaahan, joten sen laatu on myös tunnettava (vesiolot, ravinteet, lämpösuhteet, rakenne) - Suomen yleisin metsämaalaji on moreeni, joka jaetaan edelleen karkeusasteeltaan kolmeen: soramoreeneja (vettä läpäisevä) on 5-10% kaikista moreeneista, hiekkamoreeneja 70-80% ja hienoainesmoreeneja (vettä pidättävä) 10-15% - moreenityyppi vaikuttaa puulajivalintaan ja metsänhoidon suunnitteluun - hienoainesmoreenia esiintyy yleensä kallioperää verhoavana pohjamoreenipeitteenä, se on tiivistä ja savipitoista, käyttökelpoista sellaisenaan ympäristörakentamisessa tiivistys- ja suojausmateriaalina Kasvualustan talteenotto - hyödynnettävät maakerrokset kuoritaan talteen kerroksittain, varotaan sekoittamasta - ruokamultakerros tai metsän humuskerros otetaan talteen mahdollisimman varovasti ettei maan mikrobitoiminta häiriinny - varastoidaan max. 2 m korkeissa aumoissa, leveys max. 6 m, säilytysaika max. 4 vuotta - rikkaruohoja ei saa päästää kasvamaan auman päällä eikä maa-aines saa tiivistyä Kasvualustan rakentaminen uudelleen - tavoitteena on luoda suunnitellulle kasvillisuudelle sopivia maaperähorisontteja (kerroksia), joilla jäljitellään luontaista maannosta - humuskerrosta ei tule jättää täyttökerrosten alle, koska se alkaa hajota anaerobisesti ja pysäyttää juurten kasvun

14 Mitä syvemmälle maakerroksissa mennään, sitä korkeampi Ph, riippumatta struktuurista. (koskee koko maan kaikkia maalajeja) Viherrakentamisessa tulisi olla tavoitteena luoda maaperähorisontteja suunnitellulle kasvillisuudelle sopivaksi. Vuosaaren täyttömäellä on noudatettu tätä periaatetta. Lähde: Pirjo Laulumaa

15 MAALAJIEN OMINAISUUDET VIHERRAKENTAMISEN KANNALTA kantavuus vesipitoisuus (kapillaarisuus, vedenläpäisy- ja vedenpidätyskyky) routivuus työstettävyys löyhtyminen viljavuus (pohjamaan yhteys kasvualustaan, vesiolot, ph, ilmavuus, lämpimyys, ravinteisuus, jne) Mitä parempilaatuista maa on rakennettavuutensa kannalta (Sr, Hk), sitä huonompaa se yleensä on puutarhakasvien kasvualustana. Lähes yhtä hyviä molempiin tarkoituksiin ovat karkeat siltit ja hienot hiekat (ksi, hhk) sekä hienoja aineksia sisältävät moreenit.

16 Kasvualustan talteenotto 2. Kasvualustan talteenotto - hyödynnettävät maakerrokset kuoritaan talteen kerroksittain, varotaan sekoittamasta - ruokamultakerros tai metsän humuskerros otetaan talteen mahdollisimman varovasti ettei maan mikrobitoiminta häiriinny - varastoidaan max. 2 m korkeissa aumoissa, leveys max. 6 m, säilytysaika max. 4 vuotta - rikkaruohoja ei saa päästää kasvamaan auman päällä eikä maa-aines saa tiivistyä Kasvualustan rakentaminen uudelleen 3. Kasvualustan rakentaminen uudelleen - tavoitteena on luoda suunnitellulle kasvillisuudelle sopivia maaperähorisontteja (kerroksia), joilla jäljitellään luontaista maannosta - humuskerrosta ei tule jättää täyttökerrosten alle, koska se alkaa hajota anaerobisesti ja pysäyttää juurten kasvun

17

18 Kasvillisuuden suojausluokat Lähde: InfraRYL taulukko 11113:T1 Luokka Suojaamisen peruste Toimenpiteet 1 Alueella kaivetaan Kasvuolojen muutokset ovat suuret tai kasvillisuuden lähellä tai juuristoalueella kaivetaan. Suojaukset pysyviä ja/tai työnaikaisia. Rungon, oksiston ja juuriston suojaaminen sekä kasvinravinne- ja vesitalouden säilyttäminen ennallaan tai parantaminen rakenteellisilla tai muilla toimenpiteillä. 2 Alueella liikutaan Työnaikainen suojaus, kun työmaan rakenteet ulottuvat lähelle suojattavaa kasvia tai kasvin juuristoalueella joudutaan liikkumaan. Rungon suojaaminen ja juuristoalueen maakerroksen tiivistymisen estäminen. 3 Alueella ei liikuta Työnaikainen suojaus säilytettäville kasviryhmille alueilla, joilla säilytettävän kasvillisuuden kasvuolot eivät muutu rakentamisen takia. Puiden ja muiden kasvien, kasviryhmien tai muiden luontoalueiden aitaaminen.

19

20 Maa-ainesten otto 1. Maa-ainesten otto - maa-aineslaki v teki ainesten oton luvanvaraiseksi ja velvoittaa jälkihoitoon - laki koskee kiven, soran, hiekan, saven ja mullan pois kuljettamista tai paikalla jalostamista - oton ja jälkihoidon suunnittelussa tarvitaan myös hydrogeologian asiantuntemusta Maa-ainesten ottoalueiden jälkihoitotyöt 2. Maa-ainesten ottoalueiden jälkihoitotyöt - alueen siistiminen kaivun jäljiltä - mahdollisten eristyskerrosten rakentaminen - alueen muotoilu, suojaverhoilu, kylvö ja istutukset - erityiskysymykset (tulevan käytön mukaan) - alueen valvonta ja kulun ohjaus Soranottoalueiden maisemointi 3. Soranottoalueiden maisemointi - otto ja jälkihoito tulisi vaiheistaa (2-3 vuoden kierto suosituksena) - jälkihoidon vaatimukset noudattavat alueellisen yleissuunnitelman suojavyöhykejakoa - sorakuoppia ei tulisi käyttää kaatopaikkoina eikä ylijäämämassojen läjitykseen (pohjavesi!) - eroosion estämiseksi loivennetaan jyrkkiä rinteitä (1:3 tai loivemmaksi) tai stabiloidaan ne - muotoiluun ei suositella soranpesulietettä, hienoja aineksia eikä humusta - verhoilussa parasta alueelta talteenotetut pintamaakerrokset alkuperäisessä järjestyksessä - sekametsäistutus ja aluskasvillisuuden kylvö, lannoitusta vältetään - kokonaisten pintakasvustojen siirto voi onnistua vaiheistuksessa - suositeltavia jälkikäyttötapoja mm. metsätalous, urheilu- ja virkistysalueet, harva pientaloasutus

21 Lähde: Ympäristöministeriön opas 1/1994

22 Lähde: Ympäristöministeriön opas 1/1994

23 Lähde: Ympäristöministeriön opas 1/1994

24

25

26

27

28 Kalliolouhinnan jälkihoito 1. Kalliolouhinnan jälkihoito - soravarojen vähetessä louhinnan osuus maamme kiviainestuotannossa lisääntyy - louhinta on soranottoa kalliimpaa, alueet ovat siksi suurempia ja käytössä pitempään - jälkihoito periaatteessa sama kuin soranottoalueilla - jälkikäyttö mietittävä jo etukäteen, myös teollisuutta ja jopa kaatopaikkoja voidaan sijoittaa - muotoilun keinoja: terassointi ja irrallisen maa-aineksen käyttö, lammeksi muuttaminen 2. Täyttömaa-alueet - rakentamisesta ylijääneiden heikompien maamassojen läjittämistä tai hyödyntämistä - merta täyttämällä tehdyt satama- ja teollisuusalueet, puistot ja viheralueet, täyttömäet - maa-ainesten ottoalueiden jälkitäyttö

29

30 1. Kalliolouhinnan jälkihoito - soravarojen vähetessä louhinnan osuus maamme kiviainestuotannossa lisääntyy - louhinta on soranottoa kalliimpaa, alueet ovat siksi suurempia ja käytössä pitempään - jälkihoito periaatteessa sama kuin soranottoalueilla - jälkikäyttö mietittävä jo etukäteen, myös teollisuutta ja jopa kaatopaikkoja voidaan sijoittaa - muotoilun keinoja: terassointi ja irrallisen maa-aineksen käyttö, lammeksi muuttaminen Täyttömaa-alueet 2. - rakentamisesta ylijääneiden heikompien maamassojen läjittämistä tai hyödyntämistä - merta täyttämällä tehdyt satama- ja teollisuusalueet, puistot ja viheralueet, täyttömäet - maa-ainesten ottoalueiden jälkitäyttö

31

32

33 Case: Vuosaaren huippu

34 Vuosaaren huippu on yli 60 hehtaarin laajuinen ulkoilualue Vuosaaren pohjoisosassa itäisessä Helsingissä. Alueella sijaitsi aiemmin kaatopaikka ja rakentamisesta yli jääneiden maamassojen sijoituspaikka. Pitkäjänteisellä maisemointityöllä entisestä kaatopaikasta ja sijoitusalueesta on rakennettu ainutlaatuinen ympäristö, jossa elää laaja kirjo kasvi- ja eläinlajeja.

35

36

37

38

39 Vuosaaren huippu Sijainti: Helsinki Laajuus: 95 hehtaaria Tilaaja: Helsingin kaupunki Suunnitteluvuosi: 1995 / Suunnittelijat: Maisema-arkkitehdit Byman & Ruokonen Oy, FCG Finnish Consulting Group Oy, Helsingin kaupunki Huippu on rakennettu työmailta ylijääneistä maa-aineksista. Maisemoinnissa jäljiteltiin suomalaisia luontotyyppejä siirtämällä kasvillisuutta ja pintamaata suoraan kasvupaikalle. Ulkoilijoiden suosima näköalapaikka houkuttelee harvinaista eliölajistoa. Puistoa laajennetaan viereiselle kaatopaikalle.

40

41

42

43 Vuosaaren huippu, Helsinki. Näköalapaikka kohoaa 60 metrin korkeuteen. Kuva: Hanna Tajakka.

44

45

46

47

48

49

50

51 Maisema-arkkitehti Anna Levonmaan diplomityö vuodelta 2009: Avolouhoksesta puistoksi.

52 Kirjallisuutta: Linkit maanpäällisten ja maanalaisten eliöyhteisöjen välillä, vaikutukset ravinteiden pidättymiseen kaupunkimaaperässä (Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksen tutkimushanke ). Helsingin täyttömaa-alueet. Kartoitus ja ympäristövaikutusten esiselvitys. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisu 7/2001. Kati Immonen InfraRYL. Infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset, Osa 1 Väylät ja alueet. Rakennustieto Oy. Maa-ainesten ottaminen. Ympäristöministeriön opas 1/1994. Markku Rautavuoma Soranoton vaikutus pohjaveteen. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja B15. Tuomo Hatva ym Soranottoalueiden jälkihoito. Suomen ympäristökeskuksen julkaisu nro 54. Jari Rintala Viheralueiden kasvualustat. Viherympäristöliiton julkaisu nro 31. Toimittanut Jenni Sirviö Viheralueiden suunnittelun, rakentamisen ja hoidon tekniset ohjeet VTO-98. SKTY julkaisu nro (luvut Maa-ainesten talteenotto ja varastointi, ja 2.8 Kasvualustatyöt)

53 Tuntitehtävä: Istutussuunnitelmat 1. Tutki oheisia esimerkkejä mittakaavaltaan eri tyyppisiin kohteisiin laadituista istutussuunnitelmista 2. Tee piirustusten perusteella päätelmiä suunnitelmien luonteesta ja pohdi myös miten ne eroavat toisistaan? 3. Millaisia kasvualustatöitä suunnitelmien toteuttaminen mahdollisesti edellyttää?