Ylioptimismin Vaikutus Listautumisantien Alihinnoitteluun Suomen Markkinoilla Overoptimism in the Finnish IPO Markets

Transkriptio

1 Ylioptimismin Vaikutus Listautumisantien Alihinnoitteluun Suomen Markkinoilla Overoptimism in the Finnish IPO Markets Kandidaatintutkielma Tomi Soininen LAPPEENRANNAN TEKNILLINEN YLIOPISTO School of Business, Talousjohtaminen

2 Sisältö 1. JOHDANTO LISTAUTUMISANTEIHIN LIITTYVÄ TEORIA JA AIKAISEMPI KIRJALLISUUS Listautumiseen motivoivat tekijät Rahoitukselliset tekijät Omistajuusrakenteen muutos Näkyvyys Listautumisannin hinnoittelu Listautumisantien alihinnoittelun taustateoriaa Epäsymmetrinen informaatio Institutionaaliset teoriat Behavioristinen tulkinta Aiempi kirjallisuus KÄYTETTÄVÄ TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄ Selitettävät tekijät Selittävät tekijät Markkinasuhdanne Yrityksen ja listautumisannin koko Alihinnoittelun syklisyys Kuumat toimialat Käytettävä malli EMPIIRINEN TUTKIMUS Kuvailevat tunnusluvut Korrelaatiot Regressioanalyysin tulokset Markkinasuhdanne Alihinnoittelun syklisyys Yrityksen ja listautumisannin koko Kuumat toimialat Herkkyysanalyysi Tulokset Eri ajanjaksojen tuottojen vertailu... 30

3 5 YHTEENVETO LÄHTEET LIITE 1: Kuvailevat Tunnusluvut LIITE 2: Sirontakuviot LIITE 3: Pearsonin Korrelaatiot LIITE 4: Regressioanalyysi LIITE 5: Herkkyysanalyysi LIITE 6: Eri Ajanjaksojen Yrityskohtaiset Tuotot

4 2 1. JOHDANTO Osakeyhtiöiden pörssiin listautumisia tutkittaessa on huomattu, että ensimmäisen listautumispäivän aikana kyseisten yhtiöiden osakkeiden tarjoamat tuotot ovat poikkeuksellisen suuria. Tämä on herättänyt niin tutkijoiden kuin sijoittajienkin mielenkiinnon tapahtumaa kohtaan. Tarkasteltuun ilmiöön viitataan yleisesti listautumisannin alihinnoittelun anomaliana tutkijoiden olettaessa, että yrityksen osake tulee markkinoille alihinnoiteltuna, jolloin markkinat nostavat ensimmäisenä päivänä osakkeen arvostamalleen tasolle. Aiheen kiinnostavuuden johdosta siitä on tehty valtavasti tutkimuksia aina luvulta lähtien. Listautumisista keskusteltaessa puhutaan kolmesta eri anomaliasta; (i) uusien osakkeiden alihinnoittelu, (ii) alihinnoittelun syklisyys (Ritter, 1984) ja (iii) alihinnoitellun listautumisannin pitkän aikavälin huono menestyminen (Ritter, 1991). Kolmas anomalia herättää kysymyksen listautumisanneista koskien alihinnoittelua. Voidaanko ensimmäisenä listautumispäivänä ilmenevää osakkeen tuottoa pitää alihinnoittelusta johtuvana, jos osake menestyy huonosti pidemmällä aikavälillä? Monien tutkijoiden mielestä ensimmäisen päivän tuottoa ei voi selittää puhtaasti alihinnoittelulla. Useat tutkimukset (mm. Beatty ja Ritter, 1986) osoittavat, että ainoastaan maltillinen alihinnoittelu on edukasta listautuvalle yritykselle, mutta ennen kaikkea annin järjestäjälle. Tulos perustelee edelleen olettamusta siitä, että ensimmäisen päivän tuotto olisi puhtaasti yrityksen tarkoituksellisen alihinnoittelun aiheuttamaa. Tuotot olisivat todennäköisemmin markkinoilla vallitsevan ylioptimismin aiheuttamia, jolloin markkinoiden yli-innokkuus nostaisi uuden osakkeen arvostuksen liioitellun suureksi. Tätä teoriaa tukee mm. Shillerin (1990) tekemä kyselytutkimus, jonka mukaan suurin osa sijoittajista ei perusta listautuvaan yritykseen kohdistuvia sijoituksiaan fundamentteihin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vain 26 % listautumisanteihin osallistuvista sijoittajista perusti sijoituksensa laskennallisiin arvoihin. Toki voidaan olettaa, että nykyaikana tehokkaammilla markkinoilla yhä useampi pyrkii perustelemaan sijoituksensa tarkemmin, mutta listautuvan yrityksen tarkkaa arvoa on edelleen vaikea määrittää rajallisesti saatavilla olevan tiedon johdosta. Listautumisanneissa ilmenee ylilyöntejä, joita voidaan perustella epäsymmetrisen informaation perusteella (Leland ja Pyle, 1977) ja erityisesti tästä johdetulla, Rockin (1986) esittämällä voittajan kirouksella.

5 3 Suomalaisia listautumisia ovat tutkineet Keloharju (1992), Westerholm (2002) ja Spohr (2004). Heidän tutkimuksensa tarkastelevat kattavasti suomalaisyritysten listautumisantien alihinnoittelua aikaisemmilla ajanjaksoilla. Näistä tuorein tarkastelee vuosien välisiä listautumisanteja, missä Spohr tutki tuloksen järjestelyn esiintymistä listautuvilla yrityksillä. Alihinnoitteluun vaikuttavia tekijöitä tutkittaessa uusinta tietoa tarjoaa Westerholmin tutkimus, jonka aikaperiodi on vuodesta 1994 vuoteen 1998 asti. Tutkimuksista ainoastaan Keloharju (1992) on ottanut kantaa ylioptimismin esiintymiseen listautumisanneissa pitäen tätä mahdollisena selityksenä alihinnoittelulle. Talouden viimeaikainen epävakaisuus on saanut listautumiskelpoiset yritykset, joita Suomestakin löytyy, lykkäämään listautumispäätöstään, jotta listautumisannista saatavat varat maksimoituisivat. Talouden elpyessä on oletettavissa, että Helsingin pörssin hiljainen kausi päättyy, jolloin tulevien listautumisten selittäminen vanhoilla malleilla (kuten Keloharju, 1992, tai Westerholm, 2002) ei ole mielekästä muuttuneen sijoitusympäristön takia. Tämä tutkimus pyrkii määrittelemään aiemmin vähäisesti tutkittua markkinoiden ylioptimismin vaikutusta listautumisannin jälkeisiin ensimmäisen päivän tuottoihin (alihinnoitteluun), käyttämällä aiempien tutkimusten tuloksia ja perusteltuja päätelmiä teoriapohjan luonnissa. Luotua teoriaa testataan empiirisesti käyttäen hyödyksi Helsingin pörssiin (OMXH) listautuneista yrityksistä vuodesta 1998 vuoden 2007 loppuun kerättyä dataa. Tämä aikaväli takaa tulkintojen relevanttiuden nykyaikaan verrattuna aiempiin tutkimuksiin, mutta lisäksi siihen sisältyy taloudessa esiintyneitä ilmiöitä, kuten teknologiabuumi, joiden vaikutuksen tarkastelu on aikaisemman teorian kannalta mielenkiintoista. Tutkimuksen alussa käydään läpi listautumiseen liittyviä komponentteja ja teorioita lähtien liikkeelle listautumiseen motivoivista tekijöistä, joiden avulla saadaan yleiskuvaa yritysten perusteluita julkiseksi menemiselle. Tämän jälkeen keskustellaan yritysten arvonmäärityksestä ja listautumisannin hinnoittelusta merkintähintaan vaikuttavien komponenttien hahmottamiseksi, jonka jälkeen siirrytään listautumisantien lyhyen aikavälin tuottojen taustalla oleviin teorioihin, kuten epäsymmetrinen informaatio ja voittajan kirous. Toisen kappaleen lopuksi tutustutaan lisäksi tutkimusaihetta koskevaan aikaisempaan kirjallisuuteen. Kolmannessa kappaleessa käydään läpi käytettävä tutkimusaineisto ja - menetelmä, joiden avulla suoritetaan analyysit ja tulkinnat kappaleessa 4. Lopuksi kappale 5 kerää yhteen saadut tulokset ja loppupäätelmät, sekä käy läpi mahdollisia jatkotutkimusaiheita.

6 4 2. LISTAUTUMISANTEIHIN LIITTYVÄ TEORIA JA AIKAISEMPI KIRJALLISUUS Listautumisantien alihinnoittelu on herättänyt kiinnostusta jo 1970-luvulta lähtien, eikä siis ole yllättävää, että sen ympärille on muodostunut laaja teoriapohja. Anomaliaa on tutkittu listautumista motivoivien tekijöiden, listautumisannin hinnoittelun ja luotujen teorioiden pohjalta. Tulokset ovat johdonmukaisia, mutta riippuvat paljolti tutkijan kannasta. Toiset olettavat, että listautuvan yrityksen osake on alihinnoiteltu ja markkinat arvostavat sen oikeaan hintaan. Toiset taas, että listautuvan yrityksen ongelmallisen arvonmäärityksen johdosta markkinoilla ilmenee ylioptimismia, joka nostaa listautumisantien tuotot korkeiksi. Monet kuitenkin olettavat alihinnoittelun johtuvan molemmista edellä mainituista. Tässä tutkimuksessa keskitytään ylioptimismin vaikutuksen havainnoimiseen. 2.1 Listautumiseen motivoivat tekijät Yhtiön listautumispäätöksellä on merkittäviä seurauksia tulevassa toiminnassa. Haittapuolina tulevat yhtiön läpinäkyvyys, jolloin media, analyytikot ja kilpailijat pääsevät arvioimaan yhtiön pärjäämistä tarkemmin (tämä nähdään myös positiivisena puolena), suhteellisen osingonverotuksen todennäköinen nouseminen sekä yhtiötä koskevien lakipykälien tiukentuminen. Listautumisella on kuitenkin perusteltuja positiivisia seurauksia, joiden motivoimina yritykset listautuvat pörsseihin. Kuten oletettavaa kannustimien taustalla toimii raha. Motivoivia tekijöitä tutkimalla voidaan saada parempi kuva listautuvan yrityksen tilanteesta ja tulevaisuuden pyrkimyksistä. Kyseisille tekijöille on luotu paljon teorioita, mutta vähemmän empiiristä tutkimusta. Pagano (1998) tutki 69:ä vuosina listautuneen italialaisen yrityksen tietojen perusteella eri teorioiden näkymistä italian markkinoilla. Hänen tuloksensa osoittivat, että italialaiset yritykset pyrkivät listautumisellaan tasoittamaan velkaantumista, eli lisäämään pääomiaan, sekä parantamaan lainansaantiehtojaan. Bancel ja Mittoo (2009) laajensivat tutkimusta koskemaan 12 Euroopan valtion listautumistietoja. He lähettivät kyselyn listautuneiden yritysten rahoituspäälliköille, joiden vastauksia he vertailivat yleisimpiin listautumisen teorioihin. Heidän tuloksensa osoittivat, että yrityksellä on useampi kuin yksi listautumiseen motivoiva tekijä. Tutkimuksen mukaan tärkeimmät syyt listautumiseen ovat kasvun rahoittaminen, näkyvyyden lisääminen ja rahoituksellisen joustavuuden parantaminen. Motivoivien tekijöiden tärkeysjärjestykseen

7 5 tutkimuksen mukaan vaikuttavat yhtiön omistuspohja, koko ja ikä. Lisäksi eroja nähdään eri yritysten suhtautumisessa ulkopuolisen sijoittajan listautumisen yhteydessä exit strategian toteuttamisesta Bancel ja Mittoo (2009) toteavat lisäksi, että osa yrityksistä pitää listautumista osana yrityksen elämänkiertoa, eivätkä täten kiinnitä huomiota listautumisesta aiheutuviin kustannuksiin, vaan tuovat enemmän esille listautumisesta seuraavia hyviä puolia. Helsingin pörssissä on ollut viimevuosina hiljaista listautumisten suhteen ja viime vuosina jopa olematonta. Siksi motivoivien tekijöiden mukana on hyvä tulkita myös niihin vaikuttavia olosuhteita. Esimerkiksi suurimman listautumisesta tulevan pääomavirran saa nousukaudella, kun sijoittajien odotukset ovat optimistisia, täten nousukaudella on todennäköisemmin enemmän listautumisia. Tilanteesta puhutaan yleisesti mahdollisuuden ikkunasta (engl. window of opportunity), jonka moni yritys pyrkii hyödyntämään. Lisäksi käsiteltäessä Suomen markkinoita, on hyvä tuoda asioita ilmi Suomen näkökulmasta. Lähinnä maakohtaisissa lainsäädännöissä on eroja; esimerkiksi Yhdysvalloissa voimassa olevan lain velvoittamana yhdysvaltalaiset yritykset ovat pakotettuja alihinnoittelemaan listautumisantejaan lakiseuraamusten pelossa. Asia ei kuitenkaan ole näin Suomessa. Lisäksi jokaisella pörssillä erikseen on tarjota palveluita ja etuja, joilla houkutellaan yritystä listautumaan juuri kyseiseen pörssiin. Nasdaq OMX Nordic, jota osa Helsingin pörssi on, tarjoaa sivujensa mukaan mm. seuraavia syitä listaukselle: Pörssi toimii porttina Pohjoismaiden ja Baltian rahoitusmarkkinoille. Helpottaa yritysten toimintaa tarjoamalla monipuolisia tuotteita ja palveluja yhtiöiden ja liikkeeseenlaskijoiden tarpeisiin. Pörssiyhtiöiden näkyvyys on parempi, välittäjät pääsevät markkinoille entistä tehokkaammin, ja sijoittajilla on aiempaa suurempi valikoima, mistä valita. Nämä tekijät yhdessä vilkastuttavat kaupankäyntiä, parantavat likviditeettiä ja lisäävät yhtiöiden toiminnan läpinäkyvyyttä. Suuri määrä pörssivälittäjiä sekä reaaliaikaisen markkinainformaation jälleenmyyjiä takaa korkean kiertonopeuden verrattuna muihin pörsseihin sekä runsaasti piensijoittajia.

8 Rahoitukselliset tekijät Yksi merkittävimpiä syitä listautumiselle on rahoituksen järjestäminen. Itse listautumisen yhteydessä yritys kerää oman pääoman ehtoista rahoitusta ensisijaismarkkinoilta. Tätä rahavirtaa on perinteisesti perusteltu kasvun rahoittamisella, jolloin listautumisannissa nostetut rahavirrat ovat erityisen tärkeässä osassa kasvuyritykselle. Kasvun rahoittamisen lisäksi Paganon (1998) tutkimuksessa havainnoima pääomarakenteen parantaminen on yksi listautumisannin positiivisia rahoituksellisia tekijöitä. Suurta velkaantuneisuutta voidaan tasoittaa listautumisannin oman pääoman lisäyksen avulla. Tämän ansiosta yritykseen kohdistuva riski vähenee, jolloin se kykenee neuvottelemaan itselleen paremmat lainaehdot. Bancelin ja Mittoon (2009) tutkimuksessa tehdyissä havainnoissa tällainen lainaehtojen parantelu on erityisen motivoiva tekijä perhesomisteisille yrityksille. Yrityksen nostaessa pääomaa markkinoilta se pyrkii luonnollisesti maksimoimaan annin arvon. Tästä syystä pääomien nostamista pääsyynään listautumiselle pitävät yritykset pyrkivät listautumaan silloin, kun sijoittajien odotukset yrityksestä ovat mahdollisimman suuret. Tämä näkyi Helsingin pörssissä 2000-luvun taiteen teknologiabuumin nostattamana listautumisintona, jonka voi havaita vertailemalla OMX Helsinki indeksin liikkeitä (Kuva 1) ja vuotuisia listautumisia (Taulukko 1). Teknologiabuumin aiheuttaman nousukauden aikana ( ) kirjattiin historiallisen suuri määrä listautumisia ja historiallisia voittoja. Nasdaq OMX Helsinki Kuva 1 OMX Helsingin kehitys vuosina (Suomen Pankki, 2011)

9 7 Taulukko 1 Listautumisantien jakautuminen vuosittain (Pörssitieto, 2011) Vuosi Listautumiset Prosentuaalinen osuus ,94 % ,18 % ,84 % ,34 % ,45 % ,15 % ,15 % ,75 % ,90 % ,30 % YHT ,00 % Omistajuusrakenteen muutos Monet yritykset käyttävät listautumista hyödyksi osana ulkopuolisen sijoittajan exit - strategiaa. Tällöin ulkopuolinen sijoittaja irrottautuu yrityksestä antamalla omat osakkeensa listautumisantiin ja kykenee täten keräämään mahdolliset voittonsa talteen. Tämä järjestely nähdään usein huonona signaalina yrityksestä, koska yksityinen sijoittaja ei näe yrityksellä olevan tulevaisuudessa erityistä kasvupotentiaalia. Listautuminen voidaan toisaalta nähdä yritystä hyödyttävän asiana omistajapohjan laajentumisen ja listautumista seuraavan ulkopuolisen seurannan lisääntymisen kannalta. Listautumisannin yhteydessä uusia ja/tai vanhoja osakkeita myydään uusille sijoittajille instituutio-, yleisö- ja henkilöstöannissa, jota seuraa uusien omistajien mukaantulo ja analyytikoiden kiinnostuminen yrityksestä. Bancel ja Mittoo (2009) huomasivat tutkimuksissaan eroja eurooppalaisten ja amerikkalaisten yritysten välillä, kun puhutaan suhtautumisesta omistajuusrakenteen muutokseen. Eurooppalaiset yritykset näkivät, heidän tutkimuksen mukaan, omistajapohjan laajenemisen ja ulkopuolisen valvonnan lisääntymisen positiivisena tekijänä, kun taas amerikkalaiset pitivät tätä haittapuolena.

10 8 Voidaan siis olettaa, että omistajien irrottautuminen listautumisen avulla on huono merkki yrityksen tulevaisuudesta, mutta toisaalta, jos listautumisella kerätään uutta omistuspohjaa ja ulkopuolisen seurannan lisääntymistä, tämä voidaan nähdä positiivisena merkkinä Näkyvyys Kuten Nasdaq OMX Nordicin kotisivuilla (2011) kerrotaan, yksi listautumisen syistä on näkyvyyden lisääminen. Pörssiin listautuminen tuo yrityksen nimen uutisiin ja lisää sijoittajien sekä muiden yritysten mielenkiintoa yritystä kohtaan. Tunnettuuden ja uskottavuuden lisääminen listautumisen avulla nähdään strategisena osana yrityksen kehitystä. Bancelin ja Mittoon (2009) tutkimus osoitti vahvaa tukea tälle käsitykselle. Lisäksi Rydgvistin ja Högholmin (1995) tutkimuksen ruotsalaisista listautuneista yrityksistä 67 % piti imagollisia tavoitteita ja listautumisesta seuraavaa tunnettuuden lisääntymistä tärkeänä tekijänä. Aiheesta tehdyt tutkimukset (mm. Bancel ja Mittoo, 2009) kuitenkin osoittavat myös sen, että tunnettuuden lisääntyminen ei yksin riitä motivoimaan listautumista. Listautuminen on monien tekijöiden summa, jossa tärkeässä osassa on näkyvyyden lisääntyminen. 2.2 Listautumisannin hinnoittelu Listautumisannissa tarjottavien osakkeiden hinnanmääritys lähtee liikkeelle yrityksen arvonmäärityksestä. Yrityksen omistajilla ja annin järjestäjällä on tarkempaa tietoa yrityksen aidosta menestyksestä ja täten heillä olisi kyky antaa yrityksen osakkeelle sen tarkka hinta. Sijoittajat eivät kuitenkaan omaa vastaavaa tietoa, koska vasta listautuvasta yrityksestä sitä ei ole tarjolla. Näin ollen markkinoiden on vaikea arvostaa osake oikeaan arvoonsa perinteisten yrityksen arvostukseen käytettävien menetelmien, kuten osinkoperusteisen, lisäarvo- ja kassavirtaperusteisen mallin, avulla, jolloin spekulaatiolle jää tilaa. Tämä mahdollistaa listautuvan yrityksen ja annin järjestäjän ottamaan hyödyn markkinoilla olevista odotuksista ja näin nostamaan merkintähintaa sitä vastaavalle tasolle. Täten listautumisannin arvonmääritys tasapainoilee listautuvan yrityksen halun maksimoida saatavat pääomat ja sijoittajien maksuvalmiuden välillä. Hinnoittelusta vastaava anninjärjestäjä kykenee arvioimaan markkinoiden odotuksia, jolloin hän voi tarjota osakkeita kiinteällä merkintähinnalla. Odotuksia kyetään kuitenkin usein määrittämään tarkemmin

11 9 käyttämällä bookbuilding menetelmää. Tämä metodin tarjoama informaatio nostaa kuitenkin toteutuksen hintaa. Näitä kahta tapaa on vertailtu valintojen selventämiseksi. Benveniste ja Busaba (1997) totesivat tutkimuksessaan, että molemmat menetelmät voivat olla optimaalisia riippuen listautuvan yrityksen ominaisuuksista, eikä täten kumpaakaan voi suoranaisesti sanoa yleisesti paremmaksi. Tutkimuksessa selviää, että bookbuilding menetelmä on kalliimpi toteuttaa ja se sisältää enemmän riskiä annin järjestäjälle, mutta sillä kyetään määrittämään osakkeille usein täysin hinta. Heidän mukaansa tärkeimpänä valinnan kriteerinä toimii kuitenkin se, kenelle listautumisesta koituvaa hyötyä halutaan maksimoida Bookbuilding Tämä tapa on ehdottomasti yleisin listautumisannin merkintähinnan arvonmäärittämisessä. Tutkimuksen listautumisien järjestäjistä suurin osa käytti bookbuilding menetelmää. Menetelmän tarkoituksena on määrittää osakkeen merkintähinnalle hintahaitari, jota tarjotaan eri sijoittajille (lähinnä institutionaalisille). Sijoittajat merkitsevät osakkeita tämän hintahaitarin sisällä annetun ajanjakson aikana. Näistä merkitsemisistä annin järjestäjä luo listautuvan yrityksen osakkeelle kysyntäkäyrän, jonka perusteella lopullinen merkintähinta määritetään. Bookbuilding menetelmä on kalliimpi toteuttaa useamman analysointi vaiheen takia, mutta tässä tapauksessa hinta seuraa laatua. Menetelmän avulla kyetään luomaan osakkeelle tarkempi markkinahinta, varsinkin silloin, kun yritys listautuu ns. kuumalla ajanjaksolla, jolloin yritysten arvostus on yliliioiteltua. Tämä menetelmä ehkäisee siten osakkeen alihinnoittelua ja mahdollistaa yritykselle mahdollisimman suuret tuotot listautumisannistaan Kiinteän hinnan malli Kiinteän hinnan (engl. Fixed Price) mallissa listautumisanti suoritetaan nimensä mukaisesti kiinteällä hinnalla. Tämä malli on kustannuksiltaan halvempi, mutta se ei perustellusti ota huomioon markkinoiden odotuksia osakkeelle. Annin järjestäjä toki pyrkii itse määrittämään sopivan markkinahinnan, mutta perustaa merkintähinnan yrityksen arvolle lisättynä omilla näkemyksillään. Tämä malli oli suositumpi historiassa, jolloin markkinat eivät olleet kehittyneitä, mutta se on menettänyt selvästi suosiotaan jo 1990-luvun alusta lähtien lähinnä

12 10 huonon markkinoiden huomioimisen ansiosta. Aineiston listautuneista yrityksistä mm. Basware käytti tätä metodia listautumisensa hinnoittelussa. 2.3 Listautumisantien alihinnoittelun taustateoriaa Listautumista seuraavien lyhyen aikavälin tuottojen suuruus on houkutellut tekemään paljon tutkimustyötä syiden selvittämiseksi. Teorioita on luotu monenlaisia aina tiedon epäsymmetriasta tunnesijoittajiin. Näiden teorioiden pohjalta on mahdollista tarkentaa tuottoja selittäviä tekijöitä ja niiden mallinnusta Epäsymmetrinen informaatio Vuonna 1977 Hayne Leland ja David Pyle julkaisivat epäsymmetristä informaatiota koskevan tutkimuksensa, jonka mukaan epäsymmetrinen informaatio vaikeuttaa sijoituspäätöksiä ja vääristää odotuksia yrityksen tulevaisuudesta. Tätä tutkimusta pidetään listautumisantien alihinnoittelun analysoimisen lähtölaukauksena ja sen pohjalta on luotu uusia teorioita, kuten voittajan kirous (engl. winner s curse) (Rock, 1986) ja signalointi (Megginson ja Weiss, 1991) Voittajan kirous Huutokaupoissa on yleistä, että huudon voittaja on se, joka yliarvostaa huudettavan kohteen. Näin ollen voittaja on ns. kirottu maksamaan liikaa kohteesta. Tämän teorian pohjalta on luotu voittajan kirous teoria, jota on tuotu myös yritysrahoituksen maailmaan. Rock (1986) toi teorian uusien osakkeiden markkinoille käyttäen perusteluna epäsymmetrisen informaation - teoriaa. Rockin mukaan listautumisannin järjestäjä ei kykene määrittelemään uuden osakkeen tarkkaa hintaa. Tämän takia hän tarjoaa merkittäväksi ylihinnoiteltuja ja alihinnoiteltuja osakkeita. Markkinoilla olevat informoidut sijoittajat, jotka ovat todennäköisesti instituutioita, merkitsevät ainoastaan alihinnoiteltuja osakkeita. Tällöin, jos kaikki merkittävät osakkeet ovat ylihinnoiteltuja, eivät informoidut sijoittajat osallistu antiin. Tilanteessa, jolloin osa osakkeista on alihinnoiteltuja ja osa ylihinnoiteltuja, informoidut sijoittajat merkitsevät alihinnoiteltuja osakkeita suurissa erissä jättäen ylihinnoitellut osakkeet epäinformoitujen sijoittajien, jotka voidaan käsittää piensijoittajiksi, ostettavaksi. Tämä johtaa osakkeiden ylisuureen kysyntään ja kaikkien uusien osakkeiden tarkempaan hinnoitteluun. Tämän

13 11 seurauksena epäinformoidut sijoittajat, jotka merkitsevät suhteessa enemmän ylihinnoiteltuja osakkeita tulevat realisoimaan tappionsa ja poistuvat markkinoilta, eikä kaikkia ylihinnoiteltuja osakkeita saada myytyä. Tämän ehkäisemiseksi listautumisanninjärjestäjä pyrkii asettamaan merkintähinnat siten, että osakkeet ovat keskimääräisesti alihinnoiteltuja. Beatty ja Ritter (1986) veivät tutkimuksessaan tätä näkökulmaa pidemmälle ja totesivat, ettei listautuva yritys pyri itse alihinnoittelemaan osakkeitaan heidän listautuessa ainoastaan kerran ja pyrkiessään nostamaan mahdollisimman paljon pääomaa markkinoilta. Listautumisannin alihinnoittelu onkin seurausta anninjärjestelijän toimista, koska järjestäjä tulee tekemään listauksia myös tulevaisuudessa ja haluaa pitää mainettaan yllä. Listautumisten ollessa liian alihinnoiteltuja uudet listautuvat yritykset eivät halua käyttää järjestäjää tulevaisuudessa, mutta listautumisannin ollessa ylihinnoiteltu tai liian vähän alihinnoiteltu, sijoittajat eivät osta tämän yrityksen järjestämiä listauksia jatkossa. He testasivat teoriaa jakamalla näytteensä kahteen aikaperiodiin ja olettivat, että jos anninjärjestäjä hinnoittelee osakeannin väärin verrattuna vastaavaan toiseen järjestäjään ensimmäisellä ajanjaksolla, tämä kyseinen järjestäjä menettää markkina-arvoaan toisella ajanjaksolla. Hypoteesille löytyi todisteita. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että annin järjestäjälle on kannattavinta alihinnoitella listautumisannit ainoastaan maltillisesti, jolloin niin listautuva yritys, kuin sijoittajatkin pysyvät tyytyväisinä Signalointi Listautumisanti ei tule todennäköisesti jäämään yrityksen ainoaksi pääomamarkkinoilta nostettavaksi rahoitukseksi. Tämän takia yritykselle on tärkeää antaa hyvä kuva itsestään jo listautumisvaiheessa. Tämän teorian mukaan yritys jättää niin sanotusti rahaa pöydälle alihinnoitellessaan listautumisantinsa ja korvaa menetetyt varat myöhemmissä osakeanneissa. Teoria kumoaa Rockin teorian informaation jakautumisesta epäsymmetriseksi, koska se olettaa, että yritys, jolla on ylivoimainen ja tarkka tieto omista tulevaisuuden kassavirroistaan, signaloi tätä tietoa sijoittajille listautumisantinsa avulla. Ibbotsonin (1975) sanoja lainaten yritys pyrkii jättämään sijoittajille hyvän maun suuhun. Voidaan olettaa, että markkinoille tulee hyvälaatuisia ja huonolaatuisia yrityksiä, joita sijoittajan on mahdoton erottaa toisistaan pienen informaation takia. Hyvälaatuiset haluavat viestiä korkeampaa laatuaan markkinoille ja huonolaatuiset pyrkivät huijaamaan markkinoita laadukkuudestaan. Täten huonolaatuiset matkivat hyvälaatuisten tekemisiä, jotteivät erottuisi.

14 12 Laadukkuuden osoittamisella on tarkoitus saada myöhempää rahoitusta paremmin ehdoin. Pörssiyhtiöt ovat kuitenkin julkisia ja tällaisen huijausyrityksen jatkaminen seuraavaan rahoituskierrokseen on lähes mahdotonta. Tämä pidättää huonolaatuisia matkimasta, joka johtaa siihen, että heidän on nostettava kaikki saatavilla oleva pääoma jo ensimmäisellä rahoituskierroksella, eli listautumisannissa. Toisin sanoen tämän teorian pohjalta voidaan olettaa, että hyvälaatuiset yritykset viestivät korkeaa laatuaan alihinnoittelemalla antinsa ja huonolaatuiset eivät tähän kykene. Yrityksen laadusta voidaan kuitenkin viestiä myös muilla keinoin. Listautuvan yrityksen maineeseen voi vaikuttaa ympäröivän sidosryhmän maine. Annin järjestäjän maine, tilintarkastajan maine tai mukaan tuleva pääomasijoittaja voivat viestiä yrityksen laadusta. Megginson ja Weiss (1991) osoittivat tutkimuksessaan, että pääomasijoittajan panos ja muut hänen tuomansa lisäarvot toimivat positiivisena signaalina markkinoille. Markkinoiden oletuksena on, että pääomasijoittaja ei sijoita, ellei hän odota sijoitukselleen kasvua. Tämä voidaan nähdä myös päinvastoin, jolloin jo aiemmin mainittu exit -strategia listautumisen yhteydessä saattaa antaa huonoa viestiä yrityksen tulevaisuuden kasvuodotuksista Institutionaaliset teoriat Institutionaaliset teoriat kuvaavat nimensä mukaisesti instituutioiden vaikutusta listautumisantien alihinnoitteluun. Yleisesti puhutaan, kuinka yhtiöiden oikeusvastuun, hinnan tukemistoimenpiteiden ja verotuksen vaikutuksista alihinnoittelussa. Oikeusvastuulla tarkoitetaan listautuvien yritysten ja anninjärjestäjää koskevaa tiukkaa tiedonantovelvollisuutta Yhdysvalloissa. Listautumiseen osallistuvilla sijoittajilla on mahdollisuus haastaa listautuva yritys ja anninjärjestäjä oikeuteen mikäli listautumisesitteestä on jätetty yrityksen arvoon vaikuttavia tietoja pois. Ensimmäisenä listautumisantien alihinnoittelun toimimista vakuutena oikeusvastuita vastaan ehdotti Ibbotson (1975). Tätä tutki pidemmälle Tinic (1988), joka ehdotti tutkimuksessaan, että alihinnoittelu vähentää oikeuskäsittelyn mahdollisuutta ja lisäksi vähentää haitallisen tuomion mahdollisuutta, mikäli siviilikanne nostetaan. Hänen tutkimuksen tulokset osoittivat, että tällainen ilmiö olisi mahdollisesti olemassa. Kyseisen mahdollisuuden olemassa olosta on tehty tutkimuksia, mutta suoraa todennusta tällaiselle ilmiölle ei ole. Kyseistä lainsäädäntöä vastaavaa käytäntöä ei ole Suomessa.

15 13 Hinnan vakauttamisesta kiinnostuneiden valvontaelimien vaikutusta listautumisantien alihinnoitteluun on myös tutkittu. Ruudin (1993) luoman teorian mukaan annit eivät ole tarkoituksellisesti alihinnoiteltuja, vaan asetettu markkina-arvoa vastaavaksi. Hinnan ollessa alhainen se tasaantuu markkinoille tullessaan oikeaan arvoonsa. Hinnan vakauttamisessa tärkeintä roolia esittää listautumisannin järjestäjä, jonka toimenpiteillä pyritään tukemaan hinnan vakautta. Tämä teorian mukaan voidaan siis olettaa, että tuettomat listautumisannit eivät olisi alihinnoiteltuja. Kuitenkin useat tutkimukset (mm. Asquith, Jones ja Kieschnick, 1998) kumoavat tämän väitteen, löytäen todisteita tuettoman listautumisannin alihinnoittelulle. Suomen markkinoilla tätä teoriaa tutki Westerholm (2002), jonka havaintojen mukaan hinnan vakauttamisen toimenpiteet näkyisivät uusien osakkeiden hinnan muodostumisessa ensimmäisen viiden päivän ajan. Tieto pohjautuu kuitenkin enemmän havainnoille kuin todisteisiin, minkä vuoksi tätä mahdollisuutta ei tulla käsittelemään tässä tutkimuksessa. Lisäksi on löydetty tukea myös verotuksellisia motiiveja listautumisannin alihinnoittelulle. Rydqvist (1997) tutki tätä mahdollisuutta ennen 90-lukua listautuneilla ruotsalaisilla yrityksillä. Ansiotuloja verotettaessa paljon ankarammin kuin pääomatuloja, kuten tuohon aikaan Ruotsissa, syntyy kannustin allokoida henkilökunnalle omaisuutta, jolla on arvonnousu potentiaalia, ts. alihinnoiteltuja osakkeita. Nämä verotuksen ongelmat ovat kuitenkin Ruotsista poistuneet, eikä tätä voida pitää Suomessakaan vaikuttava tekijänä johtuen verotuksen lainsäädännöstä ja tarkkailusta. Institutionaaliset teoriat ovat osa listautumisantien alihinnoittelun taustateorioiden laajaa pohjaa. Suomessa kuitenkin lainsäädäntö on järjestetty siten, että näiden teorioiden ilmiöitä ei yleisesti uskota ilmenevän Helsingin pörssiin listautuvien yritysten listautumisantien alihinnoittelussa. Tästä syystä teorioita ei tulla soveltamaan tämän tutkimuksen tulosten tulkinnassa Behavioristinen tulkinta Listautumisantien alihinnoittelun suuri kasvu 90-luvulla on saanut monet tutkijat epäilemään aikaisempien teorioiden selittävyyttä alihinnoittelulle. Tästä johtuen tutkijat ovat alkaneet kiinnostua listautumisantien ympärillä vallitsevasta markkinapsykologiasta ja behavioristisista teorioista. Alihinnoittelua pyritään tarkastelemaan irrationaalisten sijoittajien läsnäolon tai laumakäyttäytymisen avulla.

16 14 Tätä ajattelutapaa tukee se tosiasia, että listautuvan yrityksen informaatio on vaikeasti saatavilla ja yrityksen arvo on lähes mahdotonta arvioida tarkasti. Tästä syystä monet sijoittajat pyrkivät pääsemään osaksi listautumisannin tuottoja miettimättä, mikä yrityksen osakkeen todellinen arvo on. Aihetta käsittelevä kirjallisuus on vielä tähänkin mennessä harvaa ja kehittymätöntä. Kuitenkin teorioita on kehitelty Vesiputous hypoteesi Welch (1992) on esittänyt, että listautumisprosessissa kehittyy tietyissä määrin informaation vesiputous (engl. information waterfall). Tällöin myöhemmät sijoittajat noudattelevat edeltävien tekemisiä sivuttaen tietoisesti oman informaationsa. Listautumisantien onnistumisista puhuttaessa tulkinnat tehdään aina ensimmäisen päivän päätöksen mukaan, kuten tässäkin tutkimuksessa, jolloin tulkinnan lopulliset tekijät ovat kyseiset jälkimmäiset sijoittajat, jotka perustelevat sijoituksensa muiden toimien kautta. Listautumisannin epäonnistuminen on tämän teorian pohjalta tulkittu siten, että nämä myöhemmät sijoittajat ovat luopuneet aikeistaan sijoittaa yritykseen, jolloin lumipalloefekti jää alkutekijöihinsä. Puhtaasti tämä teoria ei toimi listautumisanneissa, jos anti on suoritettu bookbuilding menetelmällä. Tällöin annin järjestäjä pitää alihinnoittelun vallan itsellään, eikä luovuta sitä vesiputoushypoteesin olettamalla tavalla aiemmille sijoittajille. Muussa tapauksessa aiemmat sijoittajat kykenisivät vaatimaan alihinnoittelua, jotta he saisivat aikaan positiivisen kierteen. Vaikka hypoteesi ei puhtaasti toimikaan, on se osittain toimiva teoria selitettäessä listautumisantien suuria tuottoja. Sijoittajien välillä ei ole vapaata kommunikaatiota yrityksen antaessa vajaita tietoja ja markkinoiden ollessa huonosti keskenään kommunikoivia. Welch osoitti tutkimuksessaan, että yritykselle on edukkaampaa ehkäistä markkinoiden vapaata kommunikointia, jolloin sen listautumisen tuotot ovat suuremmat ja tällaisen lumipalloefektin muodostuminen on todennäköisempää Tunnesijoittajat Behavioristiset teoriat tutkivat irrationaalisia eli mielialasijoittajia. Tällaisten sijoittajien liikkeet altistavat osakkeiden hintoja vääristymään positiiviseen ja negatiiviseen suuntaan. Erityisesti positiivisen yliliioittelevuuden on uskottu näkyvän listautumisanneissa alihinnoittelun muodossa. Olosuhteet yliliioittelulle ovat listautumisanneissa erityisen otolliset jo aiemmin todetun kohdeyrityksen arvonmäärittämisen ongelmallisuuden ansiosta.

17 15 Ljungvistin, Nandan ja Singhin (2004) tutkimuksessa todettiin, että osa tunnesijoittajista asennoituu ylioptimistisesti listautuvan yrityksen tulevaisuuden tuottoihin. Tällaisen tilaisuuden esiintyessä yrityksen tulee varmistaa, että ylioptimistien määrä ei lopu kesken listautumisannin, jolloin anti epäonnistuisi. Tässä tapauksessa optimaalinen strategia olisi pitää osakkeita ns. varastossa, jotta kysyntä voidaan varmistaa. Lopulta ylioptimismi haihtuu ja osake palautuu oikeaan arvoonsa, jonka seuraukset ilmenevät listautumisannin pitkän aikavälin huonoina tuottoina (Ritter, 1991). Oletuksen mukaan anninjärjestäjä allokoi osakkeensa institutionaalisille sijoittajille, jotka myyvät nämä edelleen mielialasijoittajille. Yrityksen varastoidessa osakkeitaan sen tulee kuitenkin varmistaa, ettei osakkeisiin kohdistuva into lopu ennenaikaisesti, jolloin varastoiminen ei hyödyttäisi. Eli osakkeet on pidettävä alihinnoiteltuina, jotta ne kelpaavat institutionaalisille sijoittajille. Kuitenkin teorian mukaan osakkeiden perusarvo tulee ylitettyä, vaikkakin osa mahdollisista maksimivaroista menee institutionaalisille sijoittajille. Lopulta listautuvan yrityksen nähdään hyötyvän tämänkaltaisesta tapahtumaketjusta Psykologiset tekijät Alihinnoittelua on myös selitetty yrityksen päätöksentekijöiden näkökulmasta. Loughran ja Ritter (2002) esittivät tutkimuksessaan teorian, jonka mukaan päätöksentekijöitä ei haittaa alihinnoittelun takia ns. pöydälle jätetty raha, sillä he olettavat, että nämä tappiot ovat pienempiä kuin jälkimarkkinoilla voitettava raha osakkeen arvonnousun johdosta. Tämän avulla annin järjestäjä kykenee alihinnoittelemaan listautumisannin ja varmistamaan antinsa myynnin. He totesivat tutkimuksissaan, että suuri osa yrityksistä jättää ns. vähän rahaa pöydälle. Tämä koski erityisesti pääomasijoittajaomisteisia yrityksiä. Mutta ne jotka hyväksyvät listautumisantiensa suuremman alihinnoittelun, ovat yleensä yrityksiä joiden merkintähinta on alustavan hintavälin ulkopuolella. Tällä tavalla annin järjestäjä kykenee manipuloimaan yrityksen johtoa luulemaan tämän olevan vaurautta kasvattava mahdollisuus varmistaakseen itselleen kaikkien osakkeiden merkinnät ja parantamaan mahdollisesti imagoaan sijoittajien silmissä. Tästä seuraava ensimmäisen päivän tuotto nähdään jälleen vaurautta laskevana tekijänä, mutta ensimmäisen päivän tuoton noustessa johdolle, joka todennäköisesti omistaa edelleen yrityksensä osakkeita, tulee kuvitelma henkilökohtaisen varallisuuden noususta, joka jättää heidät tyytyväiseksi.

18 Aiempi kirjallisuus Kuten jo mainittu, tutkimuksen aihe on kiinnostanut tutkijoita jo muutaman vuosikymmenen ajan. Anomaliaa on pyritty selittämään jo aiemmin esitellyillä teorioilla sekä listautumisen eri vaiheita ja komponentteja on tutkittu. Teorioita on tutkittu määrittelemällä alihinnoitteluun vaikuttavia tekijöitä. Alihinnoitteluun vaikuttavia tekijöitä määriteltäessä tutkimus on suurimmilta osin ulkomaisilta markkinoilta, mikä on hyvin luonnollista suurempien markkinoiden kiinnostavuuden johdosta. Listautumisantien alihinnoitteluun vaikuttavia tekijöitä ovat tutkineet mm. Chin et al. (2006) Thaimaan markkinoilla. Heidän tutkimuksensa keskittyi listautumisantien alihinnoittelun selittämiseen tuotekehitykseen käytettävän rahan määrällä. Tulokset osoittivat, että sijoittajat arvostavat tuotekehityksen kuluja, vaikka ne eivät näkyisi edes taseessa. Rajan ja Servaes (1997) tutkivat listautuvan yrityksen analysoijien ylioptimismin esiintymistä ja vaikutusta vuosien 1975 ja 1987 listautuneiden yhdysvaltalaisten yritysten tietoja. Tutkimus päätteli, että alihinnoitteluun liittyvät anomaliat ovat osittain ylioptimismin ajamia. Yhdysvaltalaisia yrityksiä käytti myös Morton (1998) tutkiessaan sijoittajien käyttäytymistä Ritterin (1984) esittämillä kuumilla ja kylmillä markkinoilla (engl. hot and cold markets). Tutkimalla listautumisten vuoden jälkeistä menestymistä hän päätyi tulokseen, että sijoittajat välttelevät selvästi enemmän riskiä kylminä kuin kuumina aikoina. Suomessa Helsingin pörssien listautumisantien alihinnoittelun selittäviä tekijöitä on pyritty löytämään ainoastaan muutamassa tutkimuksessa. Keloharju (1992) on tutkinut listautumisanteihin liittyvien teorioiden ilmenemistä Suomen markkinoilla käyttäen vuosien 1984 ja 1989 välisen ajanjakson listautumisanteja. Hänen tuloksiensa mukaan markkinoilta voidaan havaita voittajan kirouksen esiintyminen sekä listautumisantien tuottojen huonon menestyksen pidemmällä aikavälillä esiintymisen, joka ei ole tutkimuksen mukaan toimialakohtaista. Listautumisanneista ei voida todeta lain vaikutusta johtuen Suomen lainsäädännöstä. Lisäksi hän päättelee, että listautumisantien lyhytaikaiset tuotot ovat seurausta sijoittajien ylioptimismista, joka kääntyy pidemmällä aikavälillä liioitelluksi pettymykseksi.

19 17 Westerholm (2002) on tutkinut anninjärjestäjien hinnan vakauttamisen vaikutusta Helsingin pörssiin listautuvien osakkeiden alihinnoittelussa. Hän löytää hinnan tukemistoimenpiteillä olevan vaikutusta osakkeen hintaan listautumista seuraavien viiden päivän aikana. Hänen jatkotutkimuksensa aiheesta käsitteli annin järjestäjien roolia likviditeetin tarjoajan ja hinnanvakauttajan välillä. Havaintojensa mukaan Westerholm huomasi, että annin järjestäjän aktiivisuudella on merkittävä vaikutus uuden osakkeen hinnanmuodostumiseen jälkimarkkinoilla. Lisäksi hän päätteli havaintojensa pohjalta, että annin järjestäjät pyrkivät toimillaan tukemaan listautumisannin hintaa, pikemmin kuin tarjoamaan likviditeettiä. Spohr (2004) tutki myös listautuvien yritysten tuloksen järjestelyn olemassaoloa. Hän totesi, että vuosien 1994 ja 2000 välisenä aikana listautuneilla yrittäjäomisteisilla yrityksillä esiintyi tuloksen järjestelyä ennen listautumista toisin kuin instituutio-omisteisilla. Suurin muutos kannattavuudessa oli nähtävillä listautumisjälkeisenä aikana. Hänen tutkimuksessaan lisäksi todettiin, ettei tuloksen järjestelyn esiintymisellä ja listautumisessa tarjottavien osakkeiden määrällä ollut todennettavaa yhteyttä. Tässä tutkimuksessa keskitytään Suomen listautumisanteihin vuosien 1998 ja 2007 väliseltä ajalta, josta tutkimusta ei ole vielä tehty. Tämän ansiosta tulokset ovat yleistettävissä paremmin tuleviin listautumisanteihin. Lisäksi tämän tutkimuksen pyrkimyksenä on aiempia tutkimuksia enemmän mallintaa ylioptimismin vaikutusta listautumisantien alihinnoitteluun.

20 18 3 KÄYTETTÄVÄ TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄ Käytettävä aineisto koostuu 29 havainnosta, jotka käsittävät Helsingin pörssiin vuosien 1998 ja 2007 välisenä aikana ensimmäistä kertaa listautuneet yritykset. Listautumistapahtuman kertaluontoisuuden ansiosta aineisto on poikkileikkausdata. Tiedot ovat kerätty käyttäen yritysten vuosikertomuksia, pörssitiedotteita, Nasdag OMX Helsingin osakkeiden historiallisia kurssitietoja ja Datastream ohjelmistoa. Pörssiin listautui tänä aikana yhteensä 87 uutta yritystä, joista 58 karsiutui puutteellisten tietojen, jakautumista seuranneen tai uudelleen listautumisen takia. Vähäinen havaintojen määrä todennäköisesti aiheuttaa ongelmia tulosten yleistettävyydessä. 3.1 Selitettävät tekijät Selitettävä tekijä on listautumisannin jälkeisen ensimmäisen päivän suhteellinen tuotto (R d ). Suhteellinen tuotto on laskettu luonnollisen logaritmin avulla (kaava 1) käyttäen vuosikertomuksista kerättyjä listautumisannin merkintähintoja (P 0 ) ja Nasdag OMX Helsingistä löytyviä ensimmäisen päivän päätöshintoja (P 1 ). = (1) Tätä tuottoa mallinnetaan käyttäen eri tekijöitä ilmiön selittäjinä, mutta sitä verrataan myös pitkän ajan huonon menestyksen anomalian (Ritter, 1991) tutkimiseksi erimittaisten aikaperiodien vastaaviin tuottoihin. Verrattava aikaperiodit ovat viikon (R v ), kuukauden (R kk ) ja kolmen vuoden (R 3v ) ajanjaksot. 3.2 Selittävät tekijät Tutkimuksen aiempien osien pohjalta kyetään luomaan regressiomallin selittävät tekijät. Nämä tekijät ovat senkaltaisia, että niitä voidaan havainnoida ennen yrityksen listautumishetkeä. Tämän ansiosta tulevalla mallilla on mahdollista ennustaa tulevien listautumisantien jälkeisten tuottojen suuruutta Markkinasuhdanne Nousukaudella varovaisemmatkin sijoittajat rohkaistuvat osakemarkkinoille. Sijoittajien määrän kasvu tarkoittaa samalla pörssiin virtaavan rahan määrän kasvua, joka nostaa

21 19 osakkeiden ja listautumisantien hintoja. Lisäksi listautumisanneista kiinnostuneiden sijoittajien määrän kasvaessa ns. huutajien määrä kasvaa, joka lisää voittajan kirouksen luoman markkinoiden ylihinnoittelun mahdollisuutta. Nämä seikat ovat myös havaittavissa käytettävässä datassa, joten malliin on hyvä lisätä tekijä, joka kuvaa noususuhdanteen olemassa oloa ja suuruutta. Chin et al. (2006) mallinsivat tätä luomalla Bull-indikaattorin. Tämän indikaattori laskettiin toimialakohtaisista lähihistorian markkinakorjatuista tuotoista. Chin et al. käyttänyt tuottojen laskennassa diskreettejä tuotto kaavoja, mutta kun keskustellaan osakemarkkinoista, on suhteellisten tuottojen kaavan kuvailevampi. Heidän tutkimuksen Bull-indikaattorina toimi toimialakohtaisten jatkuvien tuottojen markkinakorjattu arvo, joka otti samalla huomioon toimialan vaikutuksen listautumisantiin. Tällainen menettely ei kuitenkaan toimi pienessä Helsingin pörssissä, jossa esimerkiksi vuonna 2006 listautunut Neste Oil Oyj on toimialansa ainut Helsingin pörssiin listautunut yritys. Lisäksi toimialan vaikutus on otettu huomioon toimialakohtaisen P/E-luvun avulla tai toimiala dummy muuttujalla. Näistä syistä tutkimuksessa käytettävä nousumarkkinoiden indikaattorina toimii painorajoitetun OMXH capped indeksin listautumista edeltäneen vuoden tuotto (R m ), joka skaalataan selitettävää aikaperiodia vastaavaksi (kaava (2)). Tämän laskemiseksi indeksin arvot (I t-366 ja I t-1 ) saatiin Suomen pankin historiallisista indeksi tiedoista. = /365 (2) Alihinnoittelun syklisyys Aiemmissa tutkimuksissa (mm. Ritter 1984) on todettu, että suuret alihinnoittelu (eli suuret tuotot) ovat syklisiä. Tuottojen suuruus kulkee ajanjaksoissa. Tiettyinä vuosina on todettu listautumista seuraavien lyhyen aikavälin tuottojen olevan suurempia kuin muina vuosina. Tämänkin voidaan olettaa johtuvan tiettyinä ajanjaksoina vallitsevasta ylioptimismista, joka houkuttelee listautumisanteihin osallistumaan enemmän sijoittajia pikavoittojen toivossa, jolloin voittajan kirous pääsee oikeuksiinsa. Selittävänä tekijänä voisi täten olla listautumisvuosi, mutta menestys vuotta on vaikea ennustaa. Täten on tulosten kannalta merkittävämpää tutkia, miksi tiettyinä vuosina ylioptimismia esiintyy enemmän kuin toisina. Suomessa teknologiabuumin ajanjakso oli suurien listautumisen jälkeisten tuottojen ajanjakso, joka oli seurausta vuonna 1998 tapahtuneista, paljon julkisuutta saaneista

22 20 pikavoitoista (Sonera ja Fortum). Tämä tapahtuma osoittaa, että vallitsevan tietyn ajanjakson ylioptimismi on seurausta edellisten listautumisten onnistumisista, joiden voitot koukuttavat sijoituksen tehneitä sijoittajia ja houkuttelevat muitakin sijoittajia apajille. Tutkimuksessa syklisyyttä tullaan tarkastelemaan aktiivisuus muuttujalla, jossa on laskettu edeltävien kuuden kuukauden listautumisten määrä. Aikaperiodi on valittu siitä syystä, että se kuvaa hyvin listautumisintoa ennen listautumisajankohtaa, mutta ottaa lisäksi ajoissa huomioon listautumisinnon hiipumisen 2000-luvun hiljaisemmalle kaudelle siirryttäessä. Listautumisanneille suotuisia jaksoja tullaan mallintamaan myös vuosikohtaisella dummymuuttujalla, jonka avulla tarkastellaan vuosien ns. kiinteitä vaikutuksia. Luotavalla muuttujan vaikutusta aktiviteetti muuttujaan tullaan lisäksi havainnoimaan herkkyysanalyysin muodossa Yrityksen ja listautumisannin koko Suuren yrityksen koon on aiemmissa tutkimuksissa nähty tekevän informaation epäsymmetrisyyden esiintymisestä todennäköisempää (mm. Barth ja Kasznik 1999). Yrityksen koko vaikuttaa lisäksi sijoittajien kasvuodotuksiin; suurimmilta yrityksiltä ei voida odottaa suurta kasvua. Yrityksen kokoa voidaan mallintaa yrityksen listautumishetken markkina-arvolla, joka suurten erojen takia on hyvä skaalata ottamalla markkina-arvosta luonnollinen logaritmi. Listautumishetken markkina-arvo lasketaan yrityksen listautumisen jälkeisen osakemäärän ja merkintähinnan tulona. Lisäksi on hyvä tarkastella listautumisannin koon vaikutusta. Muun muassa Miller ja Reilly (1987) sekä Clarkson ja Simunic (1994) ovat tutkimuksissaan havainneet, että listautumisannin koolla on negatiivinen vaikutus listautumisantien alihinnoitteluun. Suuremmilla listautumisanneilla on pienempi alihinnoittelu. Tätä tukee myös Beattyn ja Ritterin (1986) tutkimuksen tulokset, joiden mukaan pienemmät listautumisannit saavat enemmän spekulaatiota osakseen. Tällainen mahdollisuus johtaa todennäköisesti markkinoiden ylioptimismiin eli positiiviseen vaikutukseen, mikäli listautuva yritys herättää kiinnostuksen sijoittajissa. Listautumisannin koko tullaan regressiomallissa laskemaan listautumismerkinnän hinnan ja listautumisannissa tarjottavien osakkeiden määrän tulona. Saatu listautumisannin markkinaarvo skaalataan yrityksen koon tavoin luonnollisella logaritmilla.

23 21 Nämä kokoa mittaavat muuttujat kuitenkin selittävät toisiaan, koska luonnollisesti markkinaarvoltaan kookkaammilla yrityksillä on suurempi listautumisannin arvo. Muuttujilla voidaan olettaa olevan lineaarinen yhteys, jonka vuoksi kyseiset muuttujat eivät tule esiintymään samassa mallissa multikollineariisuden välttämiseksi ja mallin luotettavuuden säilyttämiseksi Kuumat toimialat Ritter (1984) on todennut tutkimuksessaan, että 1980-luvun taitteen kuumat listautumismarkkinat johtuivat öljy-yhtiöiden listautumisiin kohdistuneista alihinnoittelusta, joka selvisi alihinnoittelun ja toimialan välisestä korrelaatiosta. Tästä havainnosta on myöhemmin johdettu useisiin tutkimuksiin toimialakohtaisia indikaattoreita, kuten Chin et al. (2006) luoma toimialakohtainen Bull-indikaattori. Ilmiötä voi havainnoida tähänkin tutkimukseen kerätystä datasta teknologiabuumin aiheuttamina IT-alan yritysten suurina listautumisannin jälkeisinä ensimmäisen päivän suhteellisina tuottoina (mm. Basware +143,76 % ja Comptel +114,94 %) (Taulukko 2). Kuuman toimialan huomioiminen regressiomallissa on täten tärkeä osa, jotta tuottojen suuruutta kyettäisiin ennustamaan. Toimiala Taulukko 2 Toimialakohtaiset Listautumiset ja Ensimmäisen Päivän Suhteelliset Tuotot Määrä Prosentuaalinen Alihinnoittelu Kaupalliset palvelut ja tuotteet 3 10,3 % -7,4 % Kiinteistöyhtiöt 2 6,9 % 3,1 % Ohjelmistot ja palvelut 13 44,8 % 31,0 % Paperi- ja metsäteollisuustuotteet 1 3,4 % 10,6 % Rakennustoiminta 1 3,4 % 9,5 % Sijoitustoiminta 1 3,4 % -0,2 % Sähkölaitteet 2 6,9 % 20,3 % Tekniset laitteistot ja tarvikkeet 2 6,9 % 1,4 % Terveydenhuollon laitteet ja palvelut 1 3,4 % -1,2 % Tuotantohyödykkeet 2 6,9 % 11,7 % Vapaa-ajan välineet ja tuotteet 1 3,4 % 8,1 % YHT ,0 % 16,6 % Toimialaan kohdistuvaa ylioptimismia tulee mallissa kuvaamaan toimialakohtainen P/E (price-to-earnings) voittokerroin. Voittokertoimia on yleisesti pidetty markkinoilla olevan ylioptimismin mittareina ja lisäksi voittokertoimiin liittyen on todettu, että suuren voittokertoimen omaavien yritysten kurssikehitys on pitkällä aikavälillä negatiivista. Tämä

24 22 ilmiö tukee Ritterin (1991) tekemiä havaintoja menestyneiden listautumisantien pitkän aikavälin huonosta menestyksestä. Voittokerroin lasketaan listautumista edeltävän päivän toimialan P/E-lukujen keskiarvona ja siitä otetaan luonnollinen logaritmi yhteyden lineaarioimiseksi. P/E voittokertoimen lisäksi luodaan toimialakohtaiset dummy-muuttujat, jotka kuvaavat eri toimialoille kuulumista tai kuulumattomuutta arvoilla 1 ja 0. Näiden muuttujien avulla on kiinnostava nähdä laskeeko P/E-luvun merkitys regressiomallissa ja onko toimialoilla ns. kiinteitä vaikutuksia. 3.3 Käytettävä malli Lineaarinen regressiomalli (engl. Classical linear regression model, CLRM) on erittäin hyödyllinen ja rahoituksen alalla käytetty työkalu, koska se kuvaa selitettävän ja selittävien muuttujien välistä suhdetta. Mallintamalla regressiota pyrkimyksenä on havainnoida selitettävän muuttujan liikkeitä. Määrittämällä yhtälö voidaan tutkia muuttujien välisten suhteiden ja liikkeiden vahvuutta. Yhden selittävän muuttujan regressiossa on nimensä mukaisesti vain yksi selittävä ja yksi selitettävä muuttuja, joiden välinen regressio yhtälö määritetään seuraavasti: = + + (3) Yhtälössä y i on selitettävä muuttuja, jota pyritään mallintamaan. on vakiotermi ja on selittävän muuttujan kerroin. Yhden selittävän muuttujan lineaarisessa regressiossa tätä kerrointa voidaan pitää regressiosuoran kulmakertoimena. Alaindeksi i kertoo havainnon numeron ja on virhetermi. Ilman virhetermiä, joka kuvaa mallin mahdollisia virheitä ja satunnaisia ulkopuolisia vaikutuksia y:n mallintaminen ei olisi realistista. Tällaisia virheitä voi esiintyä, kun tärkeitä selittäviä muuttujia on jätetty mallin ulkopuolelle tai, jos y:n mittaus on ollut virheellistä. Satunnaista ulkopuolista vaikutusta ei voida mallintaa ja sen voi aiheuttaa esimerkiksi luonnon katastrofi. Tämän vuoksi sen lisääminen yhtälön virhetermiin on perusteltua. (Brooks, 2008, 29 30). Yleisin tapa estimoida yhtälöä on mallintaa selitettävän muuttujan liikkeitä pienimmän neliösumman menetelmällä (PNS) (engl. ordinary least squares, OLS), joka minimoi residuaalien ( ) neliöiden summan. Residuaalit ovat regressiosuoran mallintaman y i :n ( ) ja

25 23 y t :n oikean arvon erot,. Toisin sanoen pienimmän neliösumman malli estimoi regressiosuoran siten, että se minimoi näiden erojen summan. (Brooks, 2008, 33). Lineaariseen regressio malliin liittyy myös olettamuksia. Tärkeimpänä ehtona on luonnollisesti oletus siitä, että otos on edustava koko populaatiosta, jotta tulokset olisivat yleistettävissä. Seuraavat viisi olettamusta koskevat virhetermiä: (1) E( )=0, virhetermin odotusarvo on nolla. (2) var( )= <, virhetermien varianssi on vakio. (3) cov, =0, virhetermien välinen kovarianssi on nolla. (4) cov(, ) =0, virhetermin ja sitä vastaavan muuttujan x välillä ei ole suhdetta. (5) ~ (0, ), virhetermi on normaalijakautunut Ensimmäinen olettamus viittaa siihen, että selittävän muuttujan ja virhetermin välillä ei ole suhdetta. Regressioyhtälössä, johon on sisällytetty vakiotermi, tämä olettamus on aina voimassa. Mutta jos olettamus ei ole voimassa, selitysaste (R 2 ) voi muuttua negatiiviseksi ja regressio johtaisi merkittäviin virheisiin kerrointen estimaateissa. Toinen olettamus (2) vaatii homoskedastisuuden. Jos virhetermien varianssi ei ole vakio, ovat virhetermit heteroskedastisia. Heteroskedastisuus voi johtaa harhaisiin estimaattoreiden keskihajontoihin. Kolmas olettamus (3) tarkoittaa sitä, että virhetermien keskinäinen korrelaatio ei tule olla merkittävää. Jos tämä olettamus ei toteudu, virhetermit voivat lisäksi olla autokorreloituneita, kun kyseessä on aikasarjadata. Neljäs olettamus (4) viittaa ensimmäisen olettamukseen. Jos ensimmäinen ehto ei olisi voimassa, syystä tai toisesta, tällöin vaatimuksena on, että selittävät muuttujat, :, eivät ole stokastisia muuttujia. Viidennessä olettamuksessa (5) oletetaan, että virhetermit ovat normaalijakautuneita. Normaalijakaumattomuutta voi esimerkiksi esiintyä silloin, kun otoksessa on outliereita eli havaintoja, jotka eivät sovi muun otoksen luomaan kuvioon. (Brooks, 2008, 44, ). Kun yllämainitut oletukset täyttyvät, mallin estimaattien, ja, voidaan sanoa olevan parhaita lineaarisia harhattomia estimaatteja (Best Linear Unbiased Estimators, BLUE). (Greene, 2003, 890). Tämä tarkoittaa sitä, että keskimääräisesti estimaattoreiden aidot arvot ovat yhtä suuria niiden oikeiden arvojen kanssa, ja, ja että ne ovat lineaarisia. Sana paras määrittelee sen, että estimaattori saa pienimmän vaihtelun verrattuna muihin