HENKILÖSTÖRESURSSI JA POTILASTURVALLISUUS ONKO YHTEYTTÄ? Sirpa Antinmaa Hoitotyön päällikkö Tampereen kaupunki

Transkriptio

1 HENKILÖSTÖRESURSSI JA POTILASTURVALLISUUS ONKO YHTEYTTÄ? Sirpa Antinmaa Hoitotyön päällikkö Tampereen kaupunki

2 HENKILÖSTÖRESURSSIT Hoitohenkilöstö on terveydenhuollon tärkein voimavara. Henkilöstöresursseilla terveydenhuollossa tarkoitetaan useimmiten hoitohenkilöstön määrää ja rakennetta/koulutustasoa, henkilöstömitoitusta sekä henkilöstön laatua/osaamista. Asiakkaiden/potilaiden hoidon tarpeen pitäisi olla lähtökohtana henkilöstömäärän ja rakenteen tarkoituksenmukaiselle suhteelle ja henkilöstösuunnittelulle. Henkilöstön laadulliset ominaisuudet muodostuvat osaamisesta, taidoista, tiedoista, kokemuksesta. Henkilöstön osaaminen on tasapainossa asiakkaiden/potilaiden tarpeeseen nähden. Henkilöstön osaaminen vaikuttaa laatuun ja potilasturvallisuuteen.

3 POTILASTURVALLISUUS Potilasturvallisuudella tarkoitetaan terveydenhuollossa toimivien ammattihenkilöiden, toimintayksiköiden ja organisaatioiden periaatteita ja toimintakäytäntöjä, joilla varmistetaan hoidon turvallisuus ja suojataan potilasta vahingoittumasta. Potilas saa tarvitsemansa hoidon, josta aiheutuu hänelle mahdollisimman vähän haittaa. (STM:n asetus (341/2011) laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanon suunnitelmasta.) Potilasturvallisuus tunnistetaan yhtenä laadukkaan terveydenhuollon ydinosana (Clarke, Lerner & Marella 2007). Potilasturvallisuus on osa toimintayksikön riskien ja laadun hallintaa (Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön 2009).

4 HENKILÖSTÖRESURSSEJA JA POTILASTURVALLISUUTTA KOSKEVA OHJAUS JA SÄÄNTELY Potilasturvallisuusstrategia 2009 Toimintayksikön johto vastaa edellytyksistä ja voimavaroista toteuttaa laadukasta ja potilasturvallista toimintaa. Terveydenhuoltolaki 1326/ Laatu ja potilasturvallisuus Terveydenhuollon toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin toimintakäytäntöihin. Terveydenhuollon toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua. STM:n asetus 341/2011 laadunhallinnasta ja potilasturvallisuuden täytäntöönpanon suunnitelmasta

5 HENKILÖSTÖRESURSSEJA JA POTILASTURVALLISUUTTA KOSKEVA OHJAUS JA SÄÄNTELY (JATKUU) Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn turvaamisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012 (Vanhuspalvelulaki) Henkilöstö Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2013:11) Kunnan tehtävänä on iäkkäiden kuntalaisten tarpeita vastaavien palveluiden kehittäminen. Uusi kuntalaki voimaan Riskien hallinta

6 JOHTAMISELLA VAIKUTTAVUUTTA JA VETOVOIMAA HOITOTYÖHÖN TOIMINTAOHJELMA (2009) o Hoitotyön johto ja esimiehet ottavat näkyvästi vastuun potilasturvallisuuden edistämisestä hoitotyössä o Hoitotyön johtajien tehtävänä on huolehtia siitä, että hoitohenkilöstön määrä, rakenne ja osaaminen sekä työskentelyolosuhteet vastaavat työyksikön perustehtävän ja potilasturvallisuuden vaatimuksia, jotta hoitotyötä voidaan toteuttaa hyvälle hoidolle asetettujen laatuvaatimusten mukaisesti ja turvallisesti

7 LAATUSUOSITUS HYVÄN IKÄÄNTYMISEN TURVAAMISEKSI JA PALVELUJEN PARANTAMISEKSI (2013:11) Henkilöstömitoituksen suunnittelun perusteet Henkilöstön kohdentamisessa ovat suunnittelun keskiössä asiakkaiden fyysinen, kognitiivinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky sekä muut tarpeet (esimerkiksi hengelliset tarpeet). Olennaisen tärkeää on ottaa huomioon asiakkaiden oikeudet ja toiminnalle asetetut laatu- ja vaikuttavuusvaatimukset mitä hoidolla ja palvelulla tavoitellaan. Henkilöstömäärää suunniteltaessa on varmistettava mitoituksen dynaamisuus, kuten se, miten henkilöstön lyhyt- ja pidempiaikaista poissaoloa pystytään korvaamaan sijaisilla. Dynaamisuutta on myös se, että henkilöstöä voidaan tilapäisesti siirtää eri toimipisteisiin silloin, kun asiakkaiden palvelutarpeen muutokset sitä edellyttävät, kuten saattohoitotilanteissa. Suositukset henkilöstön määräksi ja rakenteeksi tehostetussa palveluasumisessa, vanhainkodeissa ja terveyskeskussairaaloiden pitkäaikaishoidossa ehdottomaksi vähimmäismääräksi on tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,50 hoitotyöntekijää asiakasta kohden terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaishoidossa 0,60 0,70 hoitotyöntekijää asiakasta kohden Suositeltu henkilöstön vähimmäismitoitus tarkoittaa todellista mitoitusta, jossa poissaolevien työntekijöiden osuus korvataan sijaisilla. Pysyvä varahenkilöjärjestelmä on tästä syystä perusteltu vaihtoehto.

8 KÄYTÖSSÄ OLEVIA TUNNUSLUKUJA HENKILÖSTÖRESURSSIEN HALLINNASSA Organisaatiolähtöisiä esimerkiksi työn määrä, kuormittavuus, potilasvaihto ja toimintaympäristö Potilaslähtöisiä esimerkiksi potilasprofiilit, -palautteet, hoitokomplikaatiot, hoitopoikkeamat Henkilöstölähtöisiä esimerkiksi asiantuntijuus, ajankäyttö, hyvinvointi (Aalto, Karhe, Koivisto & Välimäki 2005; Salin, Stenberg & Aalto 2010)

9 HENKILÖSTÖRESURSSIT JA POTILASTURVALLISUUS TUTKIMUKSISSA Matala henkilöstömitoitus johtaa erilaisiin laatuongelmiin palvelussa (Voutilainen, Isola & Backman 2005, Voutilainen, Peiponen, Noro & Kauppinen 2006, Voutilainen, Kauppinen, Sinervo, Finne-Soveri, Laine & Ailasmaa 2007). Kun on tutkittu tehokkaita ja vaikuttavia tapoja vähentää terveydenhuollossa tapahtuvia virheitä ja alentaa kustannuksia, on yhtenä merkittävänä tekijänä henkilöstömäärä (Aiken, Clarke, Sloane, Sochalski & Silber 2002; Rogers, Hwang, Scott, Aiken & Dinges 2004; Needleman, Buerhaus, Stewart et al. 2006). Riittävä hoitajamäärä ja hoitajien saama organisaation/johdon tuki paransivat potilaiden hoidon laatua, lisäsivät hoitajien työtyytyväisyyttä, vähensivät hoitajien loppuunpalamista ja vaihtuvuutta sairaaloissa (Aiken, Clarke & Sloane 2002). Ylitöihin liittyvä hoitajien väsymys on yhteydessä hoitajien ilmoittamiin virheisiin (Rogers, Hwang, Scott, Aiken & Dinges 2004; Stone, Mooney-Kane, Larson, Horan; Glance, Zwanziger et al. 2007)

10 HENKILÖSTÖRESURSSIT JA POTILASTURVALLISUUS TUTKIMUKSISSA (JATKOA) Hoitohenkilöstön riittävyydellä taataan turvallista potilashoitoa (Lake 2007). Määrällisesti ja laadullisesti parempi hoitajamäärä vähentää sairaalakuolemia ja komplikaatioita ja muita epäsuotuisia potilastapahtumia. On vahvaa näyttöä siitä, että parempi hoitajamitoitus liittyy potilaiden parempiin hoidon tuloksiin (Kane, Shmliyan, Mueller, Duwal & Wilt 2007). Sairaalaosastoilla hoitohenkilöstön matalampi koulutustaso, lisääntynyt työmäärä ja hoitoympäristön epävarmuus liittyivät potilaiden hoitoon liittyviin negatiivisiin seuraamuksiin, kuten kaatumisiin ja lääkevirheisiin. Työyksiköissä, joissa potilaiden vaihtuvuus ja hoitajien kokema emotionaalinen häirintä lisäsivät hoitajien työkuormaa, potilaiden hoito huonontui. Mitä epävakaampi osasto oli tai oli henkilöstövajausta, potilaiden hoidon vaativuuden ennustamattomuutta tai ongelmia potilasvaihdossa, sitä todennäköisemmin hoitajat joutuivat keskeyttämään työnsä ja potilaat kokivat odottamattomia seuraamuksia. (Duffield, Diers, O Brien-Pallas, Aisbett C., Roche, King & Aisbett K )

11 HENKILÖSTÖRESURSSIT JA POTILASTURVALLISUUS TUTKIMUKSISSA (JATKOA) Osastoilla, joissa hoitajat kokivat työhönsä liittyvää autonomiaa tai kontrollia ja henkilöstöresurssit riittäviksi, oltiin aikaansaavia henkilöstömäärän ja koulutustason asettamissa rajoissa. Tutkijat esittävät, että on ehkä mahdotonta määritellä tarkasti, mikä on potilaiden ja hoitajien suhdeluku, jos ei samanaikaisesti huomioida työympäristön laatua ja työkuormaa. (Duffield, Diers, O Brien-Pallas, Aisbett C., Roche, King & Aisbett K )

12 MITOITUSLASKURI TYÖVUOROSUUNNITTELUN JA TOTEUTUNEEN HENKILÖSTÖMITOITUKSEN APUVÄLINEENÄ päivä töissä Mitoitus kerroin 0,71 aamu ilta yö jyv. pv ,33 0,24 0,4628 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4628 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4628 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,4628 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,3828 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,3828 0, pv ,33 0,24 0,4628 0, pv ,33 0,24 0,4228 0, pv ,33 0,24 0,3828 0, Keskiarv ot: 5, , ,33 0,24 0, ,

13 ESIMERKKEJÄ TOTEUTUNEISTA HENKILÖMITOITUKSISTA Sairaala 2013 v Yksiköt Osasto L1-2 L3-4 L5-6 L7-8 L9-10 L11-12 Tot.% ka A 0,57 0,57 0,59 0,61 0,59 0,59 84,13 0,59 B 0,56 0,58 0,58 0,62 0,59 0,58 84,82 0,58 C 0,57 0,60 0,59 0,61 0,61 0,63 84,81 0,60 D 0,63 0,61 0,59 0,62 0,63 0,61 79,81 0,61 E 0,57 0,58 0,58 0,61 0,59 0,58 75,54 0,59 F 0,58 0,58 0,57 0,60 0,59 0,60 80,29 0,59 G 0,56 0,57 0,58 0,61 0,61 0,60 71,00 0,59 H 0,61 0,61 0,61 0,64 0,62 0,62 76,21 0,62 YHTEEN SÄ 0,58 0,59 0,59 0,62 0,60 0,60 79,58 0,60

14 ITSEARVIOINTIA HENKILÖLÖSTÖRESURSSEISTA JA POTILASTURVALLISUUDESTA Henkilöstömitoitus ja potilasturvallisuus on osana organisaation riskien hallintaa. Saamme luotettavaa tietoa henkilöstöhallinnan tarpeisiin toteutuneiden mitoituksen ja käyttöasteen tunnuslukujen osalta. Meillä on varahenkilöjärjestelmä äkillisiin poissaoloihin. Osastonhoitajien aamupalavereissa huomioimme potilasturvallisuuden siirtämällä henkilöstöä osastojen välillä, jos se on tarpeen. Rekrytoinneissa ja muutoksissa haetaan potilaiden tarpeiden ja toiminnan mukaista osaamista ja osaamisen turvaamista. Hoitotyön johtajana on pidettävä mielessä ja viestitettävä taloudesta päättäville tahoille, että liian alhainen henkilöstömitoitus tarpeeseen nähden sisältää riskin hoidon laadun ja potilasturvallisuuden osalta. Henkilöstömitoitus tulisi suhteuttaa potilaiden hoidon tarpeeseen (potilasprofiiliin) ja hoitoisuuteen, kuormitukseen (käyttöasteeseen), potilasvaihtoon, työmäärään ja toiminnan tuloksellisuuteen.

15 ITSEARVIOINTIA HENKILÖSTÖRESURSSEISTA JA POTILASTURVALLISUUDESTA (JATKOA) Korkeammalla hoitajamitoituksella voitaisiin päästä siihen, ettei jokaiseen äkilliseen poissaoloon tarvita työntekijää. Sillä vältetään myös tuplavuorojen teettäminen. Henkilömitoituksessa pitää ottaa huomioon fyysisen hoitoympäristön rajoitteet, kuten epäkäytännölliset, ahtaat ja sokkeloiset tilat.