Toiminta- suunnitelma 2011

Transkriptio

1 Toimintasuunnitelma 2011

2 2 Johdanto Liiton vuoden 2011 toimintasuunnitelmaa on jäsennetty painopisteittäin. Painopisteitä on viisi, joista jokainen on sekä aiheensa että toimenpiteittensä suhteen laaja kokonaisuus. Vuoden 2011 toiminnan suunnittelua ohjaavat painopisteet ovat 1 Kehitetään liiton paikallista edunvalvontakykyä muuttamalla yhdistysrakenteita, yhdistysten toimintatapoja ja vahvistamalla paikallisten toimijoiden ennakoivaa edunvalvontaosaamista ja muutoksen hallintakykyä 2 Kehitetään yhdistystoimintaa tukemaan jäsenhankintaa, jäsenten kiinnittymistä yhdistyksiin ja heidän aktiivista osallistumistaan liiton toimintaan 3 Kehitetään liitto-organisaation toimintatapoja, sisäistä yhteistyötä ja henkilöstön osaamista sekä selkeytetään vastuita liiton edunvalvontaketjussa 4 Varmistetaan liiton neuvotteluvoima ja järjestöllinen asema työmarkkinakentän muuttuvissa sopimus- ja järjestörakenteissa 5 Vahvistetaan JHL:n toimintaa liittona, joka on erilaisissa työsuhteissa työskentelevien jäsentensä luja edunvalvoja ja luotettava neuvottelija sekä aktiivinen työelämän laadun ja oikeudenmukaisuuden kehittäjä 1. Kehitetään liiton paikallista edunvalvontakykyä muuttamalla yhdistysrakenteita, yhdistysten toimintatapoja ja vahvistamalla paikallisten toimijoiden ennakoivaa edunvalvontaosaamista ja muutoksen hallintakykyä Julkisen sektorin hallinto- ja palvelurakenneuudistukset ja yksityisen ja julkisen sektorin muuttuva työnjako muokkaavat liiton edunvalvontakenttää. Vanhoja työnantajayksiköitä häviää ja uusia perustetaan. Liitto on asettanut tavoitteekseen, että sen yhdistysrakenne vastaa työnantajan tapaa organisoida ja käyttää työnantajan valtaa. Yhdistysrakenteiden uudistamiseen tähtäävä uudistustyö on tuottanut tulosta. Liiton yhdistysten määrä on vähentynyt viimeisten neljän vuoden aikana 131:llä. Mutta muutoksen tahti edunvalvontaympäristössä pikemminkin kiihtyy kuin hidastuu. Julkishallinnon hallintorakenteita uudistavan työn tavoite on koota julkishallinnon resursseja suurempiin yksiköihin. Tässä tarkoituksessa kuntia on rohkaistu kuntaliitoksiin ja kuntien välisen yhteistoiminnan kehittämiseen. Valtion aluehallintoa on uudistettu ja palvelukeskuksia perustettu.

3 3 Kuntien lukumäärä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt noin sadalla kun samaan aikaan erimuotoisten kuntien välisten yhteistyöorganisaatioiden määrä on lisääntynyt. Valtiovarainministeriö on korostanut, että kuntarakenne on edelleen pirstaloitunut ja että kohtuullisen lyhyellä aikavälillä kuntien lukumäärä voisi vähetä 250:een. Kuntaliitosten ja kuntien yhteistoiminta-alueiden lisäksi liiton yhdistysrakenteeseen luo paineita kunnallisten osakeyhtiöiden lisääntyvä määrä. Liiton jäsenkehityksen ja edunvalvontakyvyn kannalta perustavaa laatua oleva kysymys on mihin uusien osakeyhtiöiden työnantajat järjestäytyvät. Näillä ratkaisuilla on oleellinen vaikutus myös kunnallisen eläkejärjestelmän rahoitukseen. Hallinto- ja palvelurakenteen uudistamista on perusteltu väestön ikääntymisellä. Lähivuosikymmeniksi arvioidusta ikäsidonnaisten julkisten palvelujen kasvupaineesta lähes puolet kohdistuu kuntien järjestämisvastuulla oleviin hoitoja hoivapalveluihin. Valtiovarainministeriö on korostanut, että kuntatalous on julkisen talouden kestävyysongelman kannalta keskeisessä asemassa. Siksi Paras uudistuksen jatkossa olisi hallintorakenteiden lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota kunnallisten palveluiden tuottavuuden parantamiseen. Valtionhallinto on korostanut, että julkisen talouden kestävyyden turvaaminen on viime kädessä valtion vastuulla. Siksi valtion kuntiin kohdistamaa ohjausta on tehostettava ja tarkasteltava entistä kokonaisvaltaisemmin valtioneuvostossa. Vaikka liitto suhtautuu myönteisesti julkisten palvelujen kehittämiseen ja toiminnan tuloksellisuuden parantamiseen, se on kritisoinut ankarasti valtionhallinnon tuottavuustyötä ohjannutta tavoitetta henkilötyövuosien mekaanisesta vähentämisestä ja ollut huolissaan siitä, ollaanko nyt valtion entistä vahvemmassa ohjauksessa siirtämässä vastaavanlaista tuottavuusajattelua myös kunnallishallintoon. Sekä kunnissa että valtiolla on viime vuosina haettu entistä vahvempaa kytköstä palkkauksen ja tuottavuustyön välille. Erityisesti sopimusratkaisujen paikallisten järjestelyerien kohdentaminen on sidottu asetettuihin ja saavutettuihin tuottavuustavoitteisiin. Sekä valtio- että kuntatyönantaja on ilmaissut halunsa jatkossakin kehittää palkkausjärjestelmää niin, että se kannustaa tuottavaan ja tulokselliseen toimintaan. Paikalliset, tuottavuussidonnaiset palkanosat yhdessä paikallistuneen neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän kanssa, korostavat luonnollisesti myös paikallisten edunvalvontarakenteiden ja paikallisen edunvalvontaosaamisen merkitystä. Tehtiinpä tuottavuustyötä minkälaisen ymmärryksen varassa hyvänsä, se vaikuttaa työvoiman määrään, työtapoihin, työnjakoon, työvälineisiin, ammattitaitovaatimuksiin ja työyhteisöjen ilmapiiriin, eli siihen edunvalvontakokonaisuuteen, jota kutsutaan työhyvinvoinniksi. Työhyvinvoinnin kehittämisen kysymykset ovat viime aikoina nousseet vahvasti esiin myös siinä keskustelussa, jossa tavoitteeksi on asetettu nykyistä pidemmät työurat. Erityisesti ammattiyhdistysliike on nostanut työhyvinvoinnin kehittämisen vaihtoehdoksi lakisääteisen eläkeiän nostolle.

4 4 Työhyvinvoinnin merkitys ammattiliittojen edunvalvontakohteena korostuu siis monestakin syystä: työhyvinvoinnilla on itseisarvoista merkitystä, se on ehto järkevästi toteutetuille tuloksellisuushankkeille ja vaikuttaa näin välillisesti myös palkkaukseen. Työhyvinvointia kehittäen voidaan varmistaa, että ihmiset haluavat ja kykenevät jatkamaan työelämässä mahdollisimman pitkään. Myös työhyvinvointia rakentavat ratkaisut ovat useimmiten paikallisia ratkaisuja ja sellaisena nekin korostavat paikallisen edunvalvonnan vaikuttavuutta. Painopistealue yksi muodostuu toimenpiteistä, joilla pyritään vastaamaan hyvin monenlaisiin julkishallinnon ja työmarkkinapolitiikan ehtoja ja käytäntöjä muuttaviin kehityssuuntiin. 2. Kehitetään yhdistystoimintaa tukemaan jäsenhankintaa, jäsenten kiinnittymistä yhdistyksiin ja heidän aktiivista osallistumistaan liiton toimintaan Ensimmäinen painopiste nostaa uudistamisen ja kehittämisen kohteeksi yhdistysrakenteet ja aktiivien osaamisen. Toinen painopiste nostaa keskiöön toimenpiteet, joilla tehostetaan yhdistysten perinteistä roolia jäsenhankinnassa ja aktiivien rekrytoinnissa.. Liiton suurimmilla sopimusaloilla kunnissa ja valtiolla henkilöstön keski-ikä on korkea. Suuret ikäluokat siirtyvät kiihtyvällä vauhdilla eläkkeelle ja heidän tilalleen palkataan entistä paremmin koulutettua väkeä, entistä useammin erilaisiin asiantuntijatehtäviin ja entistä kirjavampiin työsuhteisiin. Uusien, työikään tulevien sukupolvien sanotaan edustavan uudenlaista asennetta työhön, työelämän sosiaalisiin suhteisiin ja työelämän organisaatioihin. Tutkijoiden rohkeimmat tulkinnat kuvaavat muutosta työelämän kulttuurivallankumoukseksi. Työelämän tulokkaiden sanotaan arvostavan työn sisällön merkitystä ja työtapojen eettisiä periaatteita. He sitoutuvat edeltäjiään varauksellisemmin työnantajaansa ja pitävät pätkittäisiä työuria edeltäjiään luonnollisempana. Heikko sitoutuminen työnantajaan ja entistä monipolvisemmat työurat asettavat haasteen myös ammattiyhdistysliikkeen järjestämistyölle, mutta myös perinteisen edunvalvontatyön sisällöille ja järjestötyön tavoille. Kunnissa ja valtiolla henkilöstön nopea vaihtuvuus sekä koulutus- ja ammattirakenteen muutos lisäävät liittojen keskinäistä kilpailua työelämän tulokkaiden todennäköisesti pienenevän joukon luottamuksesta. Kiihtyvä kilpailu oikeudesta järjestää uusia työntekijöitä saattaa kärjistää alalla toimivien liittojen välejä ja niiden kykyä tehdä edunvalvontayhteistyötä. Järjestöjen välisen yhteistyön merkitys on julkisella sektorilla poikkeuksellisen suuri, pelkästään julkisen sektorin neuvottelujärjestelmästä johtuen. Henkilöstön ja henkilöstöjärjestöjen yhteisen menestymisen ehdot ovat vielä tiukemmat työhyvinvoinnin ja paikallisen edunvalvonnan alueella.

5 5 Jos liittojen välinen kilpailu käydään ei-edunvalvonnallisin, epäeettisin tai epäreiluksi koetuin keinoin, sen lopputuloksena saattaa olla alan järjestäytymisasteen lasku. Liiton kasvavalla, yksityisellä sopimusalalla järjestämistyön haasteet ovat traditionaalisempia. Yksityisen palvelusektorin alhaisempi järjestäytymisaste antaa sijaa perinteiselle jäsenhankintatyölle. Yksityisillä sopimusaloilla tosin yhdistysten rooli jäsenhankintatyössä ei voi olla yhtä merkittävä kuin julkisella sektorilla. Siellä liitto vasta rakentaa yhdistysverkostoa ja edunvalvontaorganisaatiota. Keskustoimistolla ja aluetoimistoilla on yksityisten sopimusalojen jäsenhankinnassa ainakin toistaiseksi tärkeä rooli. Liitto voi onnistua aktiivien rekrytoinnissa vain jos se onnistuu jäsenhankinnassa. Liiton aktiivien keski-ikä on viidenkymmenen paremmalla puolella. Tämä merkitsee sitä että vuosittain merkittävä määrä järjestöllistä osaamista häviää liiton hallinnosta ja paikallisesta edunvalvonnasta. Erilaisten arvo- ja asennetutkimusten perusteella tiedetään, että nykyiset pitkäjännitteisyyttä ja vapaa-ajankäyttöä edellyttävät järjestötyön muodot eivät puhuttele työelämän tulevia nuoria aikuisia. Uusien järjestötoiminnan muotojen rakentaminen edellyttää nuorten aikuisten tarpeiden ja toiveiden kuuntelua, mutta mahdollisesti myös uudenlaista työnjakoa aktiivien ja palkatun henkilöstön välillä. 3. Kehitetään liitto-organisaation toimintatapoja, sisäistä yhteistyötä ja henkilöstön osaamista sekä selkeytetään vastuita liiton edunvalvontaketjussa Liiton toimintaorganisaation uudistamisen tarvetta on viime vuosina perusteltu paitsi jäsenmäärän laskulla ja sen vaikutuksella liiton toiminnan rahoitukseen myös edellä kuvatuilla toimintaympäristön muutoksilla. Arvioinnin kohteena on ollut liiton toimisto-organisaatio ja tavoitteena nykyistä tehokkaampi resurssien käyttö, sujuvampi yhteistyö osastojen sisällä ja välillä sekä keskustoimiston ja aluetoimistojen välillä. Paremman yhteistyön tarve näkyy toiminnan arjessa, mutta se on noussut säännöllisesti esiin myös työolobarometreissa. Sujuvampaa osaamisen käyttöä yli yksikkörajojen ja parempaa osastojen välistä yhteistyötä on tavoiteltu osastojen sisällä toimintoja tiimiyttämällä ja osastojen välillä yhteistyötä edellyttäviä palveluprosesseja määritellen. Keskustoimiston ja aluetoimistojen yhteistyötä on parannettu kytkemällä aluetoimistot entistä tiiviimmin liiton toiminnan suunnittelutyöhön, keskustoimiston ja aluetoimistojen vastuita on täsmennetty ja työnjakoa selkeytetty. Yhteistyöedellytysten tarkastelu on ulotettu myös toimisto-organisaation ulkopuolelle, koko edunvalvontaketjuun. Sujuvan yhteistyön edellytyksiä on haettu myös aluetoimistojen, yhteisjärjestöjen ja yhdistysten välillä. Tavoite paremmasta yhteistyöstä ohjaa myös suunnittelukauden 2011 toimintaa. Sen lisäksi suunnittelukaudella korostuu henkilöstön osaamisen kehittäminen. Se edellyttää osaamistarpeiden määrittelyä, olemassa olevan osaami-

6 6 sen kuvausta ja yhteisöllisten(luonnolliset työryhmät) ja yksilöllisten oppimispolkujen rakentamista. Vuonna 2011 liitto valmistautuu 2012 alkavaan uuteen edustajistokauteen. Muun ohella toimintavuoden aikana tehdään uusi liittostrategia. Siinä päivitetään arvio liiton toimintaympäristön muutoksista ja muutossuunnista, määritellään liiton strategiset tavoitteet ja kuvataan minkälaisilla toimintatavoilla ja minkälaisella toimintaorganisaatiolla liitto kykenee perustehtäväänsä toteuttamaan. 4. Varmistetaan liiton neuvotteluvoima ja järjestöllinen asema työmarkkinakentän muuttuvissa sopimus- ja järjestörakenteissa Sopimusohjauksen ja neuvottelutoiminnan kannalta tarkoituksenmukaiset sopimusrakenteet ja järjestörakenteet ovat syntyneet vastaamaan teollisen Suomen elinkeino- ja ammattirakennetta. Erityisesti SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen järjestäytymistä on ohjannut ajatus koota samalla teollisuuden alalla erilaisissa tehtävissä, työntekijäasemassa oleva väki samaan ammattiliittoon. Toimihenkilöt ovat puolestaan määritelleet omat järjestäytymisperiaatteensa koulutuksellisista ja organisaatioasemaan liittyvistä lähtökohdista. Julkisella sektorilla järjestäytymistä on ohjannut ns. sovellettu teollisuusliittoperiaate. Neuvottelujärjestelmän ja sopimusrakenteen osalta se on perustunut ajatukseen yhteisestä työnantajasta (kunta tai valtio), järjestäytymistä on ohjannut ammatillinen koulutus, asema organisaatiossa, jossain määrin myös se millä julkisen toiminnan tehtäväalueella työtä tehdään. Työnantajat ovat noudattaneet omassa järjestäytymisessään samansisältöisiä periaatteita, joskin Elinkeinoelämän Keskusliitto on parasta aikaa määrittelemässä omia tavoitteitaan sopimus- ja järjestörakenteiden uudistamiseksi. Malli toimi niin kauan kun elinkeino- ja toimialarakenne oli vakaa ja toimihenkilöiden ja työntekijöiden koulutukseen, tehtäviin ja hierarkkiseen asemaan perustuvat erot selkeitä. Viime vuosina nämä ehdot ovat muuttuneet. Julkisten ja yksityisten palvelujen osuus bruttokansantuotteesta on noussut, teollisuuden osuus laskenut. Julkisen palvelutuotannon osalta perinteistä toimialarakennetta on ravistanut ostopalvelujen lisääntynyt käyttö. Sekä kunnat että valtio ovat määritelleet organisaatioidentiteettiään varsin määrätietoisesti asiantuntijuuden varaan. Tässä ajattelussa aiemmin omana työnä tuotetut, nyt tukipalveluiksi määritellyt tehtävät ostetaan yksityisiltä palvelutuottajilta. Mutta ostopalvelut ovat lisääntyneet myös ns. ydintehtävissä sosiaali- tai terveydenhuoltoalalla. Teollisuuden sisällä elinkeino- ja toimialarakennetta ovat muuttaneet yritysten uudet liiketoimintamallit. Myös yritykset ovat rakentaneet omaa liiketoimintaansa ja sitä vastaavaa organisaatiorakennetta entistä tiukemmin määritellyn

7 7 perustehtävänsä varaan. Toimialan sisäisten palvelujen ja palveluyritysten määrä on nopeasti kasvanut. Myös toinen järjestörajojen ja sopimusrakenteiden muodostumista ohjaava periaate, jako työntekijöihin ja toimihenkilöin on muuttunut. Ennen työelämään siirtymistä hankittu koulutus vanhenee entistä nopeammin. Elinikäistä oppimista ja valmiutta ammatinvaihtoon korostava ajattelu on korostunut työssä oppimisen, työuran aikana hankitun ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen merkitystä. Työn organisoinnissa korostetaan toimivia työketjuja ja palveluprosesseja, jossa tavoitteeksi asetetaan ammatillisten hierarkioiden purkaminen, joustavat tehtäväkuvat ja erilaisten tiimien ja työryhmien kollektiivinen vastuu työn tuloksista. Hierarkkisesti litteissä organisaatioissa työuralla eteneminen ei enää tarkoita vain etenemistä hierarkiatasolta toiselle, se on entistä useammin tehtävistä toisiin. Toisaalta perinteisissä työntekijätehtävissä osaamisen ja ammattitaidon merkitys on viime vuosina kasvanut. Työntekijät korostavat hierarkkisen aseman sijasta työn sisällön merkitystä, kun he määrittelevät odotuksiaan työelämälle ja suunnittelevat työuransa. Keskitetyn sopimisen hajautuminen toimialoille ja yrityksiin, yritysten verkkomainen toimintatapa, julkisen ja yksityisen sektorin muuttunut työnjako, toimihenkilö- ja eri työntekijäryhmien aseman samankaltaistuminen, aiheuttavat intressiristiriitoja ammattiliittojen välillä. Nämä ristiriidat heijastuvat myös neuvottelupöytiin ja sopimusjärjestelmään, kun liitot yrittävät toimia ja menestyä uudenlaisessa toimintaympäristössä, jota kuitenkin pyritään ohjaamaan menneen ajan käytäntöjen, käsitteiden ja normien varassa. Liiton sopimusstrategia lähtee pyrkimyksestä olla sopijaosapuolena niissä yksityisissä yrityksissä, jotka tuottavat julkisesti rahoitettuja palveluja kunnille tai valtiolle. Tässä tarkoituksessa liitto solmii yrityskohtaisia ns. normaalisitovia sopimuksia ja hakee entistä vahvempaa asemaa yksityisen palvelusektorin toimialakohtaisessa valtakunnallisessa neuvottelujärjestelmässä. Näin on toimittu mm. yksityisellä sosiaali- ja terveyspalvelualalla sekä yksityisellä opetusalalla. Kunnallisissa osakeyhtiöissä liiton neuvotteluasema pyritään varmistamaan ensisijaisesti ohjaamalla yhtiöitä, mahdollisesti yhdessä kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa, järjestäytymään kunnallisen työmarkkinalaitoksen yhteydessä toimivaan Palvelulaitosten työmarkkinayhdistykseen, johon voivat kuulua kunnallisten yhtiöiden ja säätiöiden lisäksi yksityiset palvelutuottajat. Muuttuneiden olosuhteiden luomiin järjestöllisiin haasteisiin liitto vastaa tiivistämällä sopimusyhteistyötä muiden sopimusalan järjestöjen kanssa ja tarkastelemalla ennakkoluulottomasti liittoyhdentymisten mahdollisuuksia.

8 8 5. Vahvistetaan JHL:n toimintaa liittona, joka on erilaisissa työsuhteissa työskentelevien jäsentensä luja edunvalvoja ja luotettava neuvottelija sekä aktiivinen työelämän laadun ja oikeudenmukaisuuden kehittäjä Viides painopiste asettaa tavoitteen liiton ulkoisen kuvan kirkastamiseksi ja liiton tunnettavuuden parantamiseksi. Tavoite on, että liittokuva yhdistyy potentiaalisten ja nykyisten jäsenten mielikuvassa heille tärkeisiin, työelämän arkeen ja toimeentuloon liittyviin tarpeisiin. Liiton ulkoista kuvaa rakennetaan vahvana, asiantuntevana edunvalvontaorganisaationa, joka kantaa vastuuta oikeudenmukaisuuden toteutumisesta niin työelämässä, suomalaisessa yhteiskunnassa kuin globalisoituvassa maailmassakin. Erityisesti toiminnassa ja sitä kautta liiton julkisessa kuvassa halutaan korostaa erilaisin työ- tai toimeksiantosopimuksin työskentelevien edunvalvonnan tehostamista. Työvoiman hankintatavat muuttuvat. Nykyisin arviolta jo kolmannes työvoimasta työskentelee pätkä-, silppu- tai osa-aikatyössä tai palkkatyöhön rinnastuvin järjestelyin erilaisissa toimeksiantosuhteissa joko vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti. Julkisissa palveluissa mittavan määräaikaisten käytön rinnalla vuokratyövoiman käyttö lisääntyy. Lisäksi palkkatyönä aiemmin teetettyä työtä ollaan siirtämässä itsensä työllistäjiltä hankittavaksi esimerkiksi osana yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistämistä. Työehtosopimukset tai työntekijöiden suojaksi rakennettu työ- ja sosiaalilainsäädäntö eivät kaikilta osin vastaa muuttuneita olosuhteita eivätkä kohtele erilaisia työn teettämisen tapoja oikeudenmukaisesti. Vajaa ja epävarma työllistyminen ja liikkuminen erilaisten työn tekemisen muotojen välillä voivat aiheuttaa kohtuuttomia menetyksiä työelämän oikeuksiin ja sosiaalietuuksiin. Liitto vastaa näihin tarpeisiin paitsi osallistumalla SAK:ssa toteutettavaan hankkeeseen Työn teettäminen reiluksi turvaa pätkittyyn työelämään myös erityyppisissä työsuhteissa työskenteleviin kohdistettavilla edunvalvonta- ja järjestöpalveluilla ja yhteiskuntavaikuttamisella.

9 9 1. Painopiste Kehitetään liiton paikallista edunvalvontakykyä muuttamalla yhdistysrakenteita, yhdistysten toimintatapoja ja vahvistamalla paikallisten toimijoiden ennakoivaa edunvalvontaosaamista ja muutoksen hallintakykyä Tekeminen: 1.1. Jatketaan erityisesti suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa käynnistettyjä yhdistysrakenteen ja yhdistyksen toimintatapojen kehittämishankkeita, jotka tähtäävät yhdistysten perustehtävän selkeyttämiseen, yhdistysten muutoksen hallintakyvyn parantamiseen ja aktiivien tiedollisten ja taidollisten kykyjen kehittämiseen Täsmennetään koulutuksen arviointituloksen pohjalta koulutuksen sisältötavoitteita, organisointia, koulutukseen hakeutumisen esteitä ja rakennetaan eri aktiiviryhmille koulutuspolkuja ja määritellään tavoite eri ryhmien osallistumisesta koulutukseen. Toteuttamisvastuu (arviointi/seuranta) Koulutusosasto Kehittämispalveluyksikkö Koulutusosasto 1.3. Varmistetaan että JHL:n yhdistysrakenne vastaa myös kasvavaa PTY-kenttää Kutsutaan uudet ja koulutuksessa käymättömät yhdistysten luottamushenkilöt kukin omaa luottamustehtäväänsä vastaavaan koulutustilaisuuteen Selkeytetään ja vahvistetaan ammattiala-/työpaikkaluottamusmiesten asemaa liiton edunvalvontatehtävissä, jäsenhankinnassa ja aktiivien rekrytoinnissa Jatketaan OM:n alaisten virastojen ja laitosten työsuojelun yhteistoiminnan rakenteiden ja toimintatapojen vahvistamista yhteistoiminnallisessa kehittämishankkeessa, jonka avulla työsuojelutoiminta nivoutuu osaksi johtamisjärjestelmää ja jonka avulla tuetaan henkilöstön työhyvinvointia, työssä jatkamista ja toiminnan tuottavuutta. Koulutusosasto Kehittämispalveluyksikkö Aikataulu

10 10 2. Painopiste Kehitetään yhdistystoimintaa tukemaan jäsenhankintaa, jäsenten kiinnittymistä yhdistyksiin ja heidän aktiivista osallistumistaan liiton toimintaan Tekeminen: 2.1. Luodaan pilottina virtuaalinen työyhteisö ja yhdistys yksin työskenteleville henkilökohtaisille avustajille Täsmennetään liiton tavoitteet ja henkilöstön vastuu sosiaalisen median hyödyntämisessä niin keskustoimistossa kuin alueilla ja yhdistyksissäkin Kehitetään jäsenviestinnän vuorovaikutteisuutta hyödyntäen kyselytutkimuksia sekä sosiaalisen- ja sähköisen median keinoja Kampanjoidaan kunnon työn (decent work) puolesta. Tehdään JHL:n solidaarisuustyötä näkyväksi ja lisätään jäsenten osallistumismahdollisuuksia Tuetaan ja vahvistetaan yhdistysten koulutiedottamista koulutiedottaminen hankkeen kokemusten pohjalta. Toteuttamisvastuu (arviointi/seuranta) Koulutusosasto 2.6. Tuetaan yhdistyksiä opiskelija- ja nuorisotoiminnan kehittämisessä. Koulutus 2.7. Kehitetään yhdistysten ammatillista edunvalvontaa yhdessä ammattialaverkostojen kanssa Ryhmitellään jäsentutkimusten ja -kyselyjen pohjalta jäsenet liitolle ja yhdistykselle kohdistuneiden toiveiden ja odotusten perusteella. Jäsenryhmittelyn tavoitteena on pelkistää keskeiset muutostarpeet erilaisille ryhmille tarjottavien palveluiden ja jäsenhankinnan ja markkinoinnin suunnittelussa. Koulutusosasto Aikataulu

11 11 3. Painopiste Kehitetään liitto-organisaation toimintatapoja, sisäistä yhteistyötä ja henkilöstön osaamista sekä selkeytetään vastuita liiton edunvalvontaketjussa Tekeminen: Toteuttamisvastuu (arviointi/seuranta) Aikataulu 3.1. Käynnistetään liittostrategian valmistelu yhteistyössä henkilöstön, aktiivien, jäsenistön ja sidosryhmien kanssa. Samalla arvioidaan suunnittelu- ja johtamisjärjestelmän toimivuus. Yleisjohto 3.2. Käynnistetään edustajistovaalien valmistelu ehdokasasettelun ja viestinnän osalta. Yleisjohto 3.3. Täsmennetään liiton ja yhteisjärjestöjen työnjakoa sekä yhteisjärjestöjen ja yhdistysten työnjakoa Kehitetään aluetoimistojen vastuualueosaamista yhteistyössä edunvalvontaosaston kanssa Laaditaan vuodelle 2012 liiton markkinointi- ja viestintäsuunnitelma. Suunnitelmassa tuodaan esiin liiton keskeiset painopisteet, viestinnälliset teemat ja toimenpiteet. Yleisjohto Yleisjohto Osastot

12 12 4. Painopiste Varmistetaan liiton neuvotteluvoima ja järjestöllinen asema työmarkkinakentän muuttuvissa sopimus- ja järjestörakenteissa Tekeminen: 4.1. Varmistetaan liiton neuvotteluasema nykyisten yksityisen sektorin normaalisitovien työehtosopimusten soveltamisaloilla Tarjotaan reaaliaikaista edunvalvonta- ja koulutustukea paikallisille aktiiveille yhtiöittämishankkeissa Saatetaan loppuun liittoyhdentymisen valmistelut Rautatieläisten liiton kanssa. Yleisjohto 4.4. Selvitetään sosiaalisten kriteerien asema hankintalaissa ja lain soveltamiskäytännöissä Avataan keskusteluyhteys liiton ja julkisesti rahoitettuja palveluita tuottavien yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelualan yritysten välillä. Toteuttamisvastuu (arviointi/seuranta) Oikeudellinen osasto Oikeudellinen osasto Koulutusosasto Oikeudellinen osasto Yleisjohto Aikataulu

13 13 5. Painopiste Vahvistetaan JHL:n toimintaa liittona, joka on erilaisissa työsuhteissa työskentelevien jäsentensä luja edunvalvoja ja luotettava neuvottelija sekä aktiivinen työelämän laadun ja oikeudenmukaisuuden kehittäjä Tekeminen: 5.1. Vaikutetaan työntekijöiden yhdenvertaisuuden toteutumiseen työn teettämisen tavasta riippumatta (määräaikaiset, itsensä työllistävät, vuokratyö) yhteistyössä keskusjärjestön kanssa Otetaan käyttöön pätkätyösivusto ja kehitetään pätkätyöläisten edunvalvonnallista puhelinpalvelua Osallistutaan EPSU:n kampanjaan Vesi on perusoikeus. Toteuttamisvastuu (arviointi/seuranta) Oikeudellinen osasto Oikeudellinen osasto 5.4. Selvitetään jäsenten odotukset ns. innovatiivisten työaikajärjestelyjen suhteen. Aikataulu 5.5. Markkinoidaan tehostetusti uutta henkilökohtaisten avustajien työehtosopimusta tiedotuksen, koulutuksen ja jäsenhankinnan keinoin Tehostetaan erityyppisissä työsuhteissa työskentelevien edunvalvontapalvelua ja ammatillista järjestäytymistä Tuetaan JHL:n jäsenten ja hyvinvointipalveluiden käyttäjien äänestysaktiivisuutta tuomalla esille hyvinvointipalvelujen tärkeyttä. Osallistutaan näkyvästi SAK:n kampanjatapahtumiin ja tuetaan yhdistysten omaa paikallista näkyvyyttä. JHL:läisiä ehdokkaita tuodaan esille omissa viestintävälineissä, mm. vaalisivustoissa ja Motiivi-lehdessä Järjestetään kaupunkifestivaali Helsingissä.