Jaana Saarinen RAPORTTI Muistion liite 1 Jyväskylän yliopisto

Transkriptio

1 Jaana Saarinen RAPORTTI Muistion liite 1 Jyväskylän yliopisto Vuosina julkaistujen kasvatustieteellisen alan väitöskirjojen analyysia Kasvatustieteellisen alan tutkimuksesta voidaan hahmotella kuvaa tarkastelemalla valmistuneita väitöskirjoja. Aineisto koostuu Helsingin, Tampereen, Turun, Joensuun, Jyväskylän, Oulun, Lapin yliopistoissa ja Åbo Akademissa vuosina valmistuneista väitöskirjoista. Kasvatusalan väitöskirjojen määrällinen kasvu on ollut valtava viimeisten kymmenen vuoden aikana (ks. Vokke projektin jatko opintojen kehittämistyöryhmän väliraportin liitteet). Väittelijöiden määrän kasvu johtuu suomalaisen tutkijankoulutuksen määrälliseen laajentumiseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muutoksen taustalla on muun muassa yliopistojen tuloksellisuusrahoitus, jossa tohtoritutkinnoilla on merkittävä osuus. Tohtoritutkinnot tuovat rahaa yliopistoille. Määrällisen kasvun lisäksi olisi syytä pysähtyä analysoimaan kasvatusalalla tehtävää tutkimusta sisällöllisesti. Millaisilla tutkimusalueilla tehdään väitöskirjoja? Millaisia ilmiöitä tehtävä tutkimus käsittelee? Mitä kasvatusalalla tehdyt väitöskirjat kertovat yleisemmin eri yliopistojen kasvatustieteiden tiedekuntien tutkimuksesta ja niiden tutkimuksen vahvuusalueista? Tässä aihetta lähestytään kysymällä: voidaanko väitöskirjojen perusteella löytää eroja eri yliopistojen kasvatustieteiden tiedekuntien tutkimuksen alueilla. Analyysin kohteena ovat väitöskirjojen otsikot. Lähtökohtaoletuksena on, että väitöskirjan otsikosta on löydettävissä tutkiva ilmiö, tutkimuksen keskeiset käsitteet, tutkimuksen teoreettisia/metodologisia lähtökohtia. Analyysin tavoitteena on jäsentää kasvatusalalla tehtävää tutkimusta tutkimuksen kohteena olevien ilmiöiden ja/tai teoreettisten/metodologisten lähestymistapojen kautta perinteisemmän tieteenaloihin pohjautuvan jaottelun sijaan. Analyysin perustaminen väitöskirjojen otsikoiden tasolle ei välttämättä kerro kovin syvällisesti kasvatusalan kentän tutkimuksesta, mutta sen avulla on hahmotettavissa tutkimuksen suuntaviivoja. Kasvatusalan tutkimuksen kuva voisi täsmentyä analysoimalla väitöskirjojen abstrakteja, joiden käyttäminen aineistona ei ole ongelmatonta. Toinen vaihtoehto voisi olla ottaa analyysin kohteeksi kaikki väitöskirjat parilta vuodelta. Tämän tyyppisen analyysin avulla saataisiin syvällisempää tietoa tutkimuksen kohteena olevista ilmiöistä, teoreettisista ja metodologisista lähestymistavoista. Lisäksi vastaväittäjien lausunnot voisivat tuoda mielenkiintoista lisäinformaatiota kyseisten tutkimuksen sijoittumisesta kasvatusalan kenttään ja arvioita tutkimuksista. Väitöskirjojen otsikoiden perusteella voidaan sanoa, että kasvatusalalla tehdään tutkimusta hyvin laajoilla kasvatuksen ja koulutuksen sekä työelämän oppimisen alueilla. Väitöskirjojen määrät yliopistoittain Helsingin yliopisto 152 Joensuun yliopisto 97 Jyväskylän yliopisto 82 Lapin yliopisto 25 Oulun yliopisto 56 Tampereen yliopisto 101 Turun yliopisto 63 (syyslukukausi 1994 ) Åbo Akademi 20 Yhteensä 596 1

2 Helsingin yliopistosta on valmistunut eniten väitöskirjoja. Seuraavina tulevat Tampereen, Joensuun ja Jyväskylän yliopistot. Kaikkein vähiten väitöskirjoja on valmistunut Lapin yliopistosta. Aloitin lukemalla väitöskirjojen otsikot. Lukemisen perusteella aineistosta nousi esille seuraavia teemoja: opettaminen, oppiminen ja vuorovaikutus; ammatillinen ja professionaalinen kehittyminen, asiantuntijuus ja työyhteisöt; ammatillinen koulutus/ammattikasvatus; koulutuspolitiikka; kasvatusfilosofia ja historia. Väitöskirjoista osan luokitteleminen oli ja niiden sijoittaminen teemoihin otsikoiden perusteella oli vaikeaa. Tämän ensimmäisen vaiheen analyysin perusteella eri yliopistojen tutkimusalueet jakaantuivat seuraavasti. Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on tarkasteluajankohtana valmistunut 152 väitöskirjaa. Tutkimus on määrällisesti paljon ja se on teemoiltaan laaja alaista. Suurin osan tutkimuksista (32 %) käsitteli opettamista, oppimista ja vuorovaikutusta. Niissä käsiteltiin muun muassa eri aineiden opettamista, oppimisista eri kouluasteilla ja erilaisissa oppimisympäristöissä. Toisen suuren tutkimuksen vahvuusalueen muodostaa ammatillista ja professionaalista kehittymistä, asiantuntijuutta ja työyhteisöjä käsittelevä tutkimus, jonka osuus oli 18 %. Näiden kahden selkeästi suurimman alueen lisäksi kasvatusfilosofinen ja historiallinen tutkimus nousi kolmanneksi 11 %:n osuudella. Koulutuspolitiikka, ammatillinen koulutus/ammattikasvatus, perhetutkimus sekä kotitalous ja käsityötiede liittyvän tutkimuksen osuus on noin 5 %. Yksittäisiä tutkimuksia tehtiin muun muassa, mediakasvatukseen ja kulttuurintutkimukseen, nuorisotutkimukseen, tieteentutkimukseen sekä gerontologiaa että ympäristökasvatukseen liittyen. Joensuun yliopistosta on valmistunut yhteensä 97 väitöskirjaa. Suurin osa (48 %) tutkimuksista koskee opettamisesta, oppimista ja vuorovaikutusta. Tällä alueella on tehty tutkimusta esimerkiksi uusiin oppimisympäristöihin (verkko opetus, tietokoneavusteinen opetus) ja ohjaukseen liittyvää tutkimusta. Omaleimaisen ja selkeästi muista yliopistoista erottuva tutkimusalue on nuorisoon, nuorten elämänkulkuun ja siirtymiin liittyvä tutkimus (11 %). Väitöskirjoista ammatilliseen ja professionaaliseen kehittymiseen, asiantuntijuuteen ja työyhteisöihin liittyvän tutkimuksen osuus on 7 %. Noin kolmasosa tehdystä tutkimuksista jakaantuu tasaisesti useille eri alueilla, joita ovat esimerkiksi lapsuus ja varhaiskasvatus, koulutuspolitiikka, kasvatushistoria ja filosofia sekä tekstiilityö ja monikulttuurisuus. Jyväskylän yliopistossa on valmistunut 82 väitöskirjaa. Oppimista, opettamista ja vuorovaikutusta käsittelevä tutkimus nousee suurimmaksi, tähän alueeseen liittyvää tutkimusta on kolmannes (32 %) Jyväskylän tutkimuksesta. Tällä alueella on tehty muun muassa opettajuuteen liittyvää tutkimusta. Toiseksi suurimpana tutkimuksen teemojen sikermä on ammatillinen ja professionaalinen kehittyminen, asiantuntijuus ja työyhteisöt, joihin liittyvää tutkimusta tehdään 17 %. Erityispedagogiikkaan liittyvää tutkimuksen osuus on 10 %. Väitöskirjoja on tehty seuraavilta alueilta kasvatushistoria ja filosofia (7 %), koulutuspolitiikka (6 %), korkeakoulututkimus ja tieteentutkimus (4 %), perhetutkimus, kotikasvatus ja vanhemmuus (5 %) sekä ammatilliseen koulutukseen (5 %). Yksittäisiä väitöskirjoja on tehty muun muassa varhaiskasvatuksen, draamakasvatuksen, nuorisotutkimuksen ja yrittäjyyskasvatuksen alalta. Lapin yliopisto on pienin kasvatustieteiden tiedekuntaa ainakin valmistuneiden väitöskirjojen perusteella. Vuosina siellä on valmistunut 25 väitöskirjaa, joista vuonna 2004 on valmistunut yhdeksän. Väitöskirjatutkimusten määrä on niin pieni, ettei siitä ole järkevää esittää prosenttiosuuksia. Tutkimukset liittyvät muun muassa opettamiseen, 2

3 oppimiseen ja vuorovaikutukseen, ammatilliseen koulutukseen sekä kasvatusfilosofiaan ja historiaan. Yksittäisiä töitä on tehty esimerkiksi koulutuspolitiikkaan, asiantuntijuuteen ja työyhteisöihin. Kuriositeettina voidaan mainita, että Lapin yliopistosta on valmistunut neljä naistutkimuksen alaan liittyvää väitöskirjaa. Oulun yliopistossa on valmistunut tarkasteluajankohtana 56 väitöskirjaa. Suurin osa (25 %) tutkimuksista liittyy kasvatushistoriallisiin ja filosofisiin aiheisiin. Toisena vahvuusalueena tulee opettamiseen, oppimiseen ja vuorovaikutukseen käsittelevät tutkimukset, joiden osuus on 18 %. Ammatilliseen kehittymiseen, asiantuntijuuteen ja työyhteisöihin liittyi 13 % tutkimuksista. Oulun yliopistossa tehtävä tutkimus jakaantuu useihin teemoihin, joita ovat muun muassa neuropsykologinen tutkimus, koulutuspolitiikka, varhaiskasvatus, perhetutkimus ja ympäristökasvatus. Oulun yliopistossa valmistui 1990 luvun puolivälin jälkeen sosiaalisiin ongelmiin liittyvää tutkimusta (työttömyys, huostaanotot ja vankila). Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on vuosina valmistunut yhteensä 101 väitöskirjaa. Tutkimukset ovat keskittyneet tiedekunnan tutkimuksen vahvuusalueille. Suurimman painopistealueen muodostaa ammatillista ja professionaalisuutta, asiantuntijuutta ja työyhteisöjä koskeva tutkimus. Väitöskirjoista 35 % on tehty tältä alueelta. Muista yliopistoissa poiketen Tampereella on tehty johtamiseen liittyviä tutkimuksia. Toinen vahvuus alue on oppiminen ja opettaminen, johon liittyviä tutkimuksia on 28 %. Ammatilliseen koulutukseen/ammattikasvatukseen liittyviä tutkimuksia on 11 % valmistuneista väitöskirjoista. Yhtä vahvana alueena ovat edustettuina koulutuspolitiikkaan liittyvät tutkimukset. Tampereen yliopistossa tehdään selkeästi tutkimusta vahvuusaluilla. Muilla alueilla tehtävät tutkimukset ovat harvinaisempia ja niiden variaatio on pienempää. Yksittäisiä tutkimuksia on valmistunut esimerkiksi kulttuurin tutkimuksesta ja mediakasvatuksesta. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on valmistunut yhteensä 63 väitöskirjaa. Opettamiseen, oppimiseen ja vuorovaikutukseen liittyvät tutkimukset muodostavat suurimman tutkimusalueen. Tähän alueeseen kuuluu 49 % kaikista väitöskirjoista. Ne käsittelevät eri aineiden opettamiseen liittyviä opetusmenetelmiä ja erilaisiin oppimisympäristöihin liittyviä teemoja. Tutkimuksia on tehty muun muassa matematiikan ja kielin opettamisesta ja oppimisesta. Esillä ovat myös monikulttuurisuuteen ja kaksikielisyyteen liittyvät teemat. Koulutuspolitiikkaan ja sosiologian kysymyksenasetteluihin liittyvät tutkimukset nousevat toiseksi suurimmaksi 13 %:n osuudella. Muita selkeitä laajahkoja tutkimusalueita ei tässä analyysissa ole löydettävissä, vaan tutkimukset jakaantuvat eri alueille. Tutkimukset liittyivät esimerkiksi kasvatushistoriaan ja filosofiaan, ammatilliseen koulutukseen sekä ammatilliseen ja professionaaliseen kehittymiseen, asiantuntijuuteen ja työyhteisöihin. Opettaminen, oppiminen ja vuorovaikutus luokan purkaminen osoittautui ongelmalliseksi tehtäväksi ja päädyin uusien luokkien rakentamisen sijaan avaamaan jokaisen yliopiston kohdalla teemaan liittyvää tutkimuskenttää. Väitöskirjan otsikoiden pohjalta ei ollut kovin helposti luokiteltavissa teoreettisiin ja/tai metodologisiin suuntauksiin. Esimerkiksi laadullisten ja määrällisten tutkimusten määrää ei voi arvioida otsikoiden perusteella. Yleisesti kasvatusalan väitöskirjoista voidaan sanoa, että niistä suurin osa tehdään edelleen yksittäisten jatko opiskelijoiden omina hankkeina. Opettamiseen ja oppimiseen liittyvän tutkimuksen runsaus liittynee siihen, että opettajat eri kouluasteilta tekivät väitöskirjatutkimuksiaan omaan työhönsä liittyen. Tutkimuksille on tyypillistä käytännöllinen ote. Tutkimusprojekteissa väitöskirjan tekeminen on edelleen harvinaista. Teoreettinen kasvatusalan tutkimuksen osuus on yllättävän vähäistä. Tieteenalan kehittymisen näkökulmasta kasvatusalalla kaivattaisiin entistä enemmän kasvatusilmiöiden teoreettista analyysia. 3

4 Esimerkiksi osaa erityispedagogiikkaan ja varhaiskasvatukseen liittyvät tutkimuksen on luokiteltu oppimista ja opettamista koskeviin tutkimuksiin. Käsityötieteen ja kotitaloustieteen tutkimuksista muutamat tutkimukset luokittelemaan tieteenalojen mukaan, koska ne eivät olleet luokiteltavista otsikoiden perusteella suurempiin teema alueisiin. Tutkimus painottuu opettamiseen ja oppimiseen liittyviin teemoihin. Eri yliopistoissa kasvatustieteen tiedekunnissa tutkimuksen vahvuusalueet vaihtelevat jonkin verran ja niissä on löydettävissä muutamia omaleimaisia piirteitä. Pienemmissä yksiköissä ei ole havaittavissa selkeitä tutkimuspainopistealueita ja tutkimus hajaantuu kasvatusalan ilmiöiden tutkimukseen erilaisin lähestymistavoin. Väitöskirjojen otsikoiden perusteella ei voi tehdä kovin tiukkaa analyysia, esimerkiksi teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat eivät käy ilmi otsikoista. Analyysin avulla on havaittavissa tutkimuksen painopistealueisiin liittyviä suuntaviivoja. Otsikoiden perusteella ei selviä on väitöskirja monografia ja artikkeliväitöskirja. Tietoja ei löytynyt myöskään kirjastojen tiedoista. 4

5 Taulukko 1. Kasvatustieteelliset väitöskirjat aihepiireittäin vuosina HY JoY JY LY OY TaY TY ÅA Ammatillinen ja professionaalinen kehittyminen, asiantuntijuus, työyhteisöt Ammatillinen koulutus/ammattikasvatus Erityispedagogiikka Kasvatusfilosofia ja kasvatushistoria Koulutuspolitiikka Korkeakoulututkimus Käsityötiede ja kotitaloustiede Mediakasvatus Nuorisotutkimus Opettaminen, oppiminen ja vuorovaikutus Perhetutkimus Varhaiskasvatus Neuropsykolog.tutk Sosiaaliset ongelmat Muut Yhteensä Kohtaan Muut on luokiteltu yksittäiset tutkimusteemat esim. draamakasvatus, monikulttuurisuus, arviointitutkimus, ympäristökasvatus, gerontologia, teatterikasvatus. 5