Jaana Saarinen RAPORTTI Liite 3 Jyväskylän yliopisto Vuosina julkaistujen kasvatustieteellisen alan väitöskirjojen analyysia

Transkriptio

1 Jaana Saarinen RAPORTTI Liite 3 Jyväskylän yliopisto Vuosina julkaistujen kasvatustieteellisen alan väitöskirjojen analyysia Kasvatustieteellisen alan tutkimuksesta voidaan hahmotella kuvaa tarkastelemalla valmistuneita väitöskirjoja. Aineisto koostuu Helsingin, Tampereen, Turun, Joensuun, Jyväskylän, Oulun ja Lapin yliopistoissa sekä vuosina valmistuneista väitöskirjoista. Kasvatustieteiden tiedekuntien laatimien luettelojen tiedot vaihtelivat, esim. kaikissa ei ollut mainintaa väittelijän pääaineesta. Tiedot Åbo Akademin väitöskirjoista puuttuvat. Kasvatusalan väitöskirjojen määrällinen kasvu on ollut valtava viimeisten kymmenen vuoden aikana (ks. Vokken jk raportin liitteet). Väittelijöiden määrän kasvu on yhteydessä suomalaisen tutkijankoulutuksen määrälliseen laajentumiseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muutoksen taustalla on muun muassa yliopistojen tuloksellisuusrahoitus, jossa tohtoritutkinnoilla on merkittävä osuus. Määrällisen kasvun lisäksi olisi syytä pysähtyä analysoimaan kasvatusalalla tehtävää tutkimusta sisällöllisesti. Millaisilla tutkimusalueilla tehdään väitöskirjoja? Millaisia ilmiöitä tehtävä tutkimus käsittelee? Mitä kasvatusalalla tehdyt väitöskirjat kertovat yleisemmin eri yliopistojen kasvatustieteiden tiedekuntien tutkimuksesta ja niiden tutkimuksen vahvuusalueista? Tässä aihetta lähestytään kysymällä; voidaanko väitöskirjojen perusteella löytää eroja eri yliopistojen kasvatustieteiden tiedekuntien jatkokoulutuksen tutkimuksen sisällöllisinä suuntautumisina. Analyysin kohteena ovat väitöskirjojen otsikot. Lähtö oletuksena tässä on, että väitöskirjan otsikosta selviää tieteellisen tutkimuksen pääalueet tutkittava ilmiö, keskeiset käsitteet ja tutkimuksen teoreettinen/metodologinen suuntautuminen. Analyysin tavoitteena on jäsentää kasvatusalalla tehtävää tutkimusta tutkimuksen kohteena olevien ilmiöiden ja/tai teoreettisten/metodologisten lähestymistapojen kautta. Analyysin tekeminen yksinomaan väitöskirjojen otsikoiden perusteella ei välttämättä kerro kovin syvällisesti kasvatusalan tutkimuksesta, mutta sen avulla on hahmotettavissa tutkimuksen yleistä suuntautumista. Kasvatusalan jatkokoulutukseen liittyvän tutkimuksen kuva voisi täsmentyä analysoimalla väitöskirjojen abstrakteja. Toinen vaihtoehto voisi olla ottaa analyysin kohteeksi kaikki väitöskirjat esimerkiksi parilta vuodelta ja analysoida niitä sisällön perusteella. Tämän tyyppisen analyysin avulla saataisiin syvällisempää tietoa väitöskirjoissa tutkituista ilmiöistä sekä niiden teoreettisista ja metodologisista lähestymistavoista. Lisäksi vastaväittäjien lausunnot voisivat tuoda mielenkiintoista lisäinformaatiota kyseisten tutkimuksen sijoittumisesta kasvatusalan kenttään ja arvioita tutkimuksista. Helsingin yliopisto 152 Joensuun yliopisto 97 Jyväskylän yliopisto 82 Lapin yliopisto 25 Oulun yliopisto 56 Tampereen yliopisto 101 Turun yliopisto 63 (syyslukukausi 1994 ) Åbo Akademi 20 Yhteensä 596 Taulukko 1. Väitöskirjojen määrä eri yliopistoissa vuosina

2 Taulukko 1. osoittaa, että Helsingin yliopistosta on valmistunut eniten väitöskirjoja. Seuraavina tulevat Tampereen, Joensuun ja Jyväskylän yliopistot. Kaikkein vähiten väitöskirjoja on valmistunut Lapin yliopistosta. Aloitin sisällöllisen analyysin lukemalla väitöskirjojen otsikot. Lukemisen perusteella aineistosta nousi esille seuraavia teemoja: opettaminen, oppiminen ja vuorovaikutus; ammatillinen ja professionaalinen kehittyminen, asiantuntijuus ja työyhteisöt; ammatillinen koulutus/ammattikasvatus; koulutuspolitiikka; kasvatusfilosofia ja historia. Otsikoiden perusteella väitöskirjoista osan luokitteleminen ja sijoittaminen teemoihin oli vaikeaa. Ensimmäisen vaiheen analyysin perusteella eri yliopistojen tutkimusalueet jakaantuivat seuraavasti. Helsingin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa on tarkasteluajankohtana valmistunut 152 väitöskirjaa. Väitöskirjatutkimusta oli määrällisesti paljon ja se oli teemoiltaan laajaalaista. Suurin osan tutkimuksista (32 %) käsitteli opettamista, oppimista ja vuorovaikutusta. Niissä käsiteltiin muun muassa eri aineiden opettamista, oppimista eri kouluasteilla ja erilaisissa oppimisympäristöissä. Toisen suuren tutkimuksen vahvuusalueen muodostaa ammatillista ja professionaalista kehittymistä, asiantuntijuutta ja työyhteisöjä käsittelevä tutkimus, jonka osuus oli 18 %:a. Näiden kahden selkeästi suurimman alueen lisäksi kasvatusfilosofinen ja historiallinen tutkimus nousi kolmanneksi 11 %:n osuudella. Koulutuspolitiikka, ammatillinen koulutus/ammattikasvatus, perhetutkimus sekä kotitalous ja käsityötiede liittyvän tutkimuksen osuus on noin 5 %:a. Yksittäisiä tutkimuksia tehtiin muun muassa, mediakasvatukseen ja kulttuurintutkimukseen, nuorisotutkimukseen, tieteentutkimukseen sekä gerontologiaa että ympäristökasvatukseen liittyen. Joensuun yliopistosta on valmistunut yhteensä 97 väitöskirjaa. Suurin osa (46 %) tutkimuksista koskee opettamisesta, oppimista ja vuorovaikutusta. Tällä alueella on tehty tutkimusta esimerkiksi uusiin oppimisympäristöihin (verkko opetus, tietokoneavusteinen opetus) ja ohjaukseen liittyvää tutkimusta. Omaleimainen ja selkeästi muista yliopistoista erottuva tutkimusalue on nuorisoon, nuorten elämänkulkuun ja siirtymiin liittyvä tutkimus (9 %). Väitöskirjoista ammatilliseen ja professionaaliseen kehittymiseen, asiantuntijuuteen ja työyhteisöihin liittyvän tutkimuksen osuus on 7 %. Erityispedagogiikkaan liittyviä väitöskirjojen osuus on 5 %. Noin kolmasosa tehdystä tutkimuksista jakaantuu tasaisesti useille eri alueilla, joita ovat esimerkiksi lapsuus ja varhaiskasvatus, koulutuspolitiikka, kasvatushistoria ja filosofia sekä tekstiilityö ja monikulttuurisuus. Jyväskylän yliopistossa on tarkasteluajankohtana valmistunut 82 väitöskirjaa. Oppimista, opettamista ja vuorovaikutusta käsittelevä tutkimus nousee suurimmaksi, tähän alueeseen liittyvää tutkimusta on kolmannes Jyväskylän tutkimuksesta. (32 %). Tällä alueella on tehty muun muassa opettajuuteen liittyvää tutkimusta. Toiseksi suurimpana tutkimuksen teemojen sikermänä on ammatillinen ja professionaalinen kehittyminen, asiantuntijuus ja työyhteisöt, joihin liittyvää tutkimusta tehdään 17 %:a. Erityispedagogiikkaan liittyvää tutkimuksen osuus on 10 %:a. Erityispedagogiikka oli nimetty pääaineena yhteensä 23 väitöskirjassa (36 %), joista suurin osa sijoitettiin tutkimusaiheiden perusteella eri teemoihin, esimerkiksi Oppimista, opettamista ja vuorovaikutusta koskevan tutkimuksen alle. Väitöskirjoja on tehty seuraavilta alueilta kasvatushistoria ja filosofia (7 %), koulutuspolitiikka (6 %), korkeakoulututkimus ja tieteentutkimus (4 %), perhetutkimus, kotikasvatus ja vanhemmuus (5 %) sekä ammatillinen koulutus (5 %). Yksittäisiä väitöskirjoja on tehty muun muassa varhaiskasvatuksen, draamakasvatuksen, nuorisotutkimuksen ja yrittäjyyskasvatuksen alalta. 2

3 Lapin yliopisto on pienin kasvatustieteiden tiedekunta ainakin valmistuneiden väitöskirjojen perusteella. Vuosina siellä on valmistunut 25 väitöskirjaa, joista vuonna 2004 on valmistunut yhdeksän. Väitöskirjatutkimusten määrä on niin pieni, ettei siitä ole perusteltua esittää prosenttiosuuksia. Tutkimukset liittyvät muun muassa opettamiseen, oppimiseen ja vuorovaikutukseen, ammatilliseen koulutukseen sekä kasvatusfilosofiaan ja historiaan. Yksittäisiä väitöskirjoja on tehty esimerkiksi koulutuspolitiikasta, asiantuntijuudesta ja työyhteisöistä. Kuriositeettina voidaan mainita, että Lapin yliopistosta on valmistunut neljä naistutkimuksen alaan liittyvää väitöskirjaa. Oulun yliopistossa on valmistunut tarkasteluajankohtana 56 väitöskirjaa. Suurin osa (25 %) tutkimuksista liittyy kasvatushistoriallisiin ja filosofisiin aiheisiin. Toisena osa alueena tulee opettamiseen, oppimiseen ja vuorovaikutukseen liittyvät aiheet, joiden osuus on 18 %:a. Ammatilliseen kehittymiseen, asiantuntijuuteen ja työyhteisöihin liittyi 13 %:a tutkimuksista. Oulun yliopistossa tehtävä tutkimus jakaantuu useisiin teemoihin, joita ovat muun muassa neuropsykologinen tutkimus, koulutuspolitiikka, varhaiskasvatus, perhetutkimus ja ympäristökasvatus. Oulun yliopistossa valmistui 1990 luvun puolivälissä myös sosiaalisiin ongelmiin liittyvää väitöskirjatutkimusta (työttömyys, huostaanotot ja vankila). Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta on vuosina valmistunut yhteensä 101 väitöskirjaa. Tutkimukset ovat keskittyneet tiedekunnan tutkimuksen vahvuusalueille. Suurimman painopistealueen muodostaa ammatillista ja professionaalisuutta, asiantuntijuutta ja työyhteisöjä koskeva tutkimus. Väitöskirjoista 35 %:a on tehty tältä alueelta. Muista yliopistoissa poiketen Tampereella on tehty muun muassa johtamiseen liittyviä tutkimuksia. Toinen vahvuusalue on oppiminen ja opettaminen, johon liittyviä tutkimuksia on 28 %:a. Ammatilliseen koulutukseen/ammattikasvatukseen liittyviä tutkimuksia on 11 % valmistuneista väitöskirjoista. Yhtä vahvana alueena ovat edustettuina koulutuspolitiikkaan liittyvät tutkimukset. Tampereen yliopistossa tehdään tutkimusta tietyillä vahvuusaluilla. Muilla alueilla tehtävät tutkimukset ovat harvinaisempia ja niiden variaatio on pienempää. Yksittäisiä tutkimuksia on valmistunut esimerkiksi kulttuurin tutkimuksesta ja mediakasvatuksesta. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta on valmistunut tarkasteluajanjaksona yhteensä 63 väitöskirjaa. Opettamiseen, oppimiseen ja vuorovaikutukseen liittyvät tutkimukset muodostavat suurimman tutkimusalueen. Tähän alueeseen kuuluu 49 %: a kaikista väitöskirjoista. Ne käsittelevät eri aineiden opettamiseen liittyviä opetusmenetelmiä ja erilaisiin oppimisympäristöihin liittyviä teemoja. Tutkimuksia on tehty muun muassa matematiikan ja kielten opettamisesta ja oppimisesta. Esillä ovat myös monikulttuurisuuteen ja kaksikielisyyteen liittyvät teemat. Koulutuspolitiikkaan ja sosiologian kysymyksenasetteluihin liittyvät tutkimukset nousevat toiseksi suurimmaksi 13 %:n osuudella. Muita selkeitä laajahkoja osa alueita ei tässä analyysissa ole löydettävissä, vaan tutkimukset jakaantuvat eri alueille. Tutkimukset liittyivät esimerkiksi kasvatushistoriaan ja filosofiaan, ammatilliseen koulutukseen sekä ammatilliseen ja professionaaliseen kehittymiseen, asiantuntijuuteen ja työyhteisöihin. Opettaminen, oppiminen ja vuorovaikutus luokan purkaminen osoittautui ongelmalliseksi tehtäväksi ja päädyin uusien luokkien rakentamisen sijaan avaamaan jokaisen yliopiston kohdalla teemaan liittyvää tutkimuskenttää. Väitöskirjan otsikoiden pohjalta väitöskirjoja ei ollut kovin helposti luokiteltavissa teoreettisiin ja/tai metodologisiin suuntauksiin. Esimerkiksi laadullisten ja määrällisten tutkimusten osuutta ei voi arvioida otsikoiden perusteella. Yleisesti kasvatusalan väitöskirjoista voidaan sanoa, että niistä suurin osa tehdään edelleen yksittäisten jatko opiskelijoiden omina hankkeina. Opettamiseen ja oppimiseen liitty 3

4 vän tutkimuksen runsaus liittynee siihen, että opettajat eri kouluasteilta tekevät väitöskirjatutkimuksiaan omaan työhönsä liittyen. Väitöskirjatutkimuksille on tyypillistä käytännöllinen ote. Tutkimusprojekteissa väitöskirjan tekeminen on edelleen harvinaista. Filosofisen ja teoreettisen kasvatusalan tutkimuksen osuus on yllättävän vähäistä. Tieteenalan kehittymisen näkökulmasta kasvatusalalla kaivattaisiin kuitenkin entistä enemmän kasvatusilmiöiden teoreettista analyysia. Osa erityispedagogiikkaan ja varhaiskasvatukseen liittyvät tutkimuksesta on luokiteltu oppimista ja opettamista koskeviin tutkimuksiin. Erityispedagogiikan, käsityötieteen ja kotitaloustieteen tutkimuksista muutamat tutkimukset päädyttiin luokittelemaan ainoastaan tieteenalojen mukaan, koska ne eivät olleet luokiteltavista otsikoiden perusteella suurempiin teema alueisiin. Tutkimus painottuu opettamiseen ja oppimiseen liittyviin teemoihin. Eri yliopistojen kasvatustieteiden tiedekunnissa tutkimuksen vahvuusalueet vaihtelevat jonkin verran ja niissä on löydettävissä muutamia omaleimaisia piirteitä. Pienemmissä yksiköissä ei ole havaittavissa selkeitä tutkimuksen painopistealueita ja tutkimus hajaantuu kasvatusalan ilmiöiden tutkimukseen erilaisin lähestymistavoin. Väitöskirjojen otsikoiden perusteella ei voi tehdä kovin syvällistä analyysia, esimerkiksi teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat eivät käy ilmi otsikoista. Analyysin avulla on kuitenkin havaittavissa joitakin tutkimuksen sisällöllisiin suuntautumisiin perustuvia painopistealueita. Otsikoiden perusteella ei selviä onko väitöskirja monografia ja artikkeliväitöskirja. Tietoja ei löytynyt myöskään kirjastojen tiedoista. 4

5 Taulukko 2. Kasvatustieteelliset väitöskirjat aihepiireittäin vuosina HY JoY JY LY OY TaY TY ÅA Ammatillinen ja professionaalinen kehittyminen, asiantuntijuus, työyhteisöt Ammatillinen koulutus/ammattikasvatus Erityispedagogiikka Kasvatusfilosofia ja kasvatushistoria Koulutuspolitiikka Korkeakoulututkimus Käsityötiede ja kotitaloustiede Mediakasvatus Nuorisotutkimus Opettaminen, oppiminen ja vuorovaikutus Perhetutkimus Varhaiskasvatus Neuropsykolog.tutk Sosiaaliset ongelmat Muut Yhteensä Huom. Kohtaan Muut on luokiteltu yksittäiset tutkimusteemat esim. draamakasvatus, monikulttuurisuus, arviointitutkimus, ympäristökasvatus, gerontologia, teatteri kasvatus Huom. Aineiston luokittelu perustuu tutkimusteemoihin. 5