OULUN YLIOPISTON ETIIKKA-TYÖRYHMÄ KOKOUS 3/ Plagioinnin ennaltaehkäisyä, jäljitystä ja käsittelyä koskevan pro gradu -tutkielman esittely

Transkriptio

1 OULUN YLIOPISTON ETIIKKA-TYÖRYHMÄ KOKOUS 3/2010 Aika: klo Paikka: HR 142 Läsnä: Riitta Keiski, puheenjohtaja Tytti Tenhula, sihteeri Esa Hohtola Merja Kähkönen Marja Lajunen Jyrki Mäkelä Jouni Peltonen Aune Raustia Leila Risteli Jukka Ruopsa Rauni Räsänen Satu Selkälä Petri Vuojala Antti Vähäkangas Kari Väyrynen Wille Leppämäki Muistio 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Riitta Keiski avasi kokouksen klo Esityslistan hyväksyminen Hyväksyttiin esityslista kokouksen työjärjestykseksi. 3. Edellisten kokousten muistion hyväksyminen Hyväksyttiin edellisen kokouksen muistio muutoksitta. 4. Plagioinnin ennaltaehkäisyä, jäljitystä ja käsittelyä koskevan pro gradu -tutkielman esittely Pääsuunnittelija Janne Suokas Oulun yliopiston tietohallintopalveluista esitteli Plagioinnin ennaltaehkäisyä, jäljitystä ja käsittelyä koskevaa, tietojenkäsittelytieteiden laitokselle tekemäänsä pro gradu -tutkielmaa (liitteet 1 ja 2). Keskusteltiin pro gradu tutkielman tuloksista sekä pohdittiin, millaisiin toimenpiteisiin yliopiston tulisi ryhtyä tutkielman tulosten pohjalta. Todettiin, että työkaluja plagioinnin jäljittämiseen ja tunnistamiseen tarvitaan sitä enemmän, mitä enemmän yliopiston työkieli muuttuu englannin kielelle. Pelkkä viittauskäytäntöjen opettaminen ei riitä epäeettisen toiminnan kuten plagioinnin karsimiseen, vaan tarvitaan myös asennekasvatusta. Marja Lajunen esitti, että tutkielman tuloksia esiteltäisiin tiedekuntien koulutustoimikunnissa. Sovittiin, että Etiikka-työryhmän jäsenet tutustuvat Suokkaan tutkielmaan ja vievät sen käsiteltäväksi oman tiedekuntansa koulutustoimikuntaan. Pentti Kaiteran katu 1 Puh. (08) PL 8000 Faksi: (08) OULUN YLIOPISTO

2 2(4) Sovittiin, että sihteeri keskustelee opetus- ja opiskelijapalveluiden johtajan Eva Maria Raudasojan kanssa, miten tutkielman tulokset välitetään tiedoksi koulutusneuvoston jäsenille sekä toimenpiteistä, mitä opetus- ja opiskelijapalveluiden voisi tehdä opiskelijoiden epäeettisen toiminnan ehkäisemiseksi. Sovittiin, että Janne Suokas lähettää tutkielmansa tiedoksi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan pääsihteerille Sanna Kaisa Spoofille ja on yhteydessä päätoimittaja Anna Maria Raudaskoskeen artikkelin laatimiseksi uutiskirje Hermekseen. 5. Professori Matti Lehtihameen terveiset Helsingissä järjestetystä Eettinen ennakkoarviointi ihmistieteissä -seminaarista Matti Lehtihalmes oli osallistunut Oulun yliopiston edustajana Helsingissä järjestettyyn Eettinen ennakkoarviointi ihmistieteissä -seminaariin. Lehtihalmes kertoi, että TEKN:in asettama työryhmä on tehnyt työtä ihmistieteiden eettisen ennakkoarviointimenettelyiden luomiseksi suomalaiseen tiedemaailmaan. Työryhmä on esittänyt eettisten toimikuntien perustamista yliopistoihin ja tutkimusorganisaatioihin. Eettisen toimikunnan tehtävänä olisi antaa lausuntoja ihmistieteisiin liittyvistä tutkimuksista. Työryhmän näkemyksen mukaan eettistä ennakkoarviointia tarvitaan, jos: tutkimuksessa puututaan tutkittavien fyysiseen koskemattomuuteen, tutkimuksessa poiketaan tietoon perustuvan suostumuksen periaatteesta, tutkimus kohdistuu alle 15-vuotiaisiin ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia, tutkimuksen toteuttaminen voi merkitä turvallisuusuhkaa tutkittavalle (esim. perheväkivalta), tutkimuksessa esitetään tutkittaville poikkeuksellisen voimakkaita ärsykkeitä, joiden mahdollisten haittojen arviointi edellyttää erityisasiantuntemusta (esim. väkivalta, pornografia), tutkimuksella on riski aiheuttaa tutkittaville normaalin arkielämän rajat ylittävää pitkäaikaista henkistä haittaa (trauma, masennus, unettomuus). Lehtihalmeen mukaan kaikki Suomen yliopistot ovat allekirjoittaneet TENK:n laatiman sitoutumisasiakirjan ja sitoutuneet noudattamaan toiminnassaan tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimaa ohjeistusta Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen ennakkoarvioinninjärjestämiseksi. Ohjeistus löytyy osoitteesta Käytännön ratkaisut ja aikataulut eettisen ennakkoarvioinnin toteuttamisesta ovat kuitenkin erilaisia yliopistosta riippuen. Lehtihalmeen esitys on kokonaisuudessaan liitteenä 3 (ei lupaa julkaista verkossa). Riitta Keiski kertoi olleensa yhteydessä Lapin yliopiston vararehtoriin Suvi Ronkaiseen. Lapin yliopistossa on käytäntö, että tutkimuksen vararehtori esittelee ja nimeää jokaista tapausta varten oman asiantuntijatyöryhmän, joka tekee eettisen arvioinnin. Rehtori tekee työryhmän esityksestä lopullisen ratkaisun. Kyseessä on kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu ja Lapin yliopistossa suhtaudutaankin positiivisesti mahdollisen alueellisen työryhmän perustamiseen. Käytiin keskustelua eettisen ennakkoarvioinnin toteuttamisesta Oulun yliopistossa. Matti Lehtihalmeen mukaan myös Oulun yliopistoon tulisi perustaa tutkimuseettinen toimikunta. Toimikunta voi olla joko Oulun yliopiston oma ryhmä tai yhteinen työryhmä esimerkiksi ammattikorkeakoulun tai alueen tutkimuslaitosten kanssa. Toimikunnan tehtävänä olisi antaa lausuntoja ihmistieteisiin liittyvistä tutkimuksista. Riitta Keiski kertoi keskustelleensa eettisen ennakkoarvioinnin toteuttamisesta rehtori Lajusen kanssa ja esittäneensä rehtorille työryhmän nimeämistä eettisen ennakkoarvioinnin suunnittelua varten. Rehtori oli toivonut, että Etiikka-työryhmä tekisi esityksen, miten eettinen ennakkoarviointi Oulun yliopistossa toteutetaan ja keitä toimikuntaan nimetään. Päätettiin, että puheenjohtaja laatii kirjeen rehtorille, jossa esittää työryhmän nimittämistä eettisen ennakkoarvioinnin suunnitteluun. Työryhmän puheenjohtajaksi päätettiin kutsua professori Matti Lehtihalmes, jonka tehtävänä on esittää muut työryhmään nimettävät asiantuntijat. Työryhmän tehtävänä on suunnitella eettisen ennakkoarvioinnin toteuttamista sekä arvioida, onko alueellisen työryhmän perustaminen tarpeellista tai mahdollista. Työryhmä laatii ehdotuksensa Oulun yliopiston eettisen ennakkoarvioinnin toteuttamismalliksi helmikuun 2011 loppuun mennessä.

3 3(4) 6. Edellisessä kokouksessa sovittujen tehtävien läpikäyminen Puheenjohtaja kertoi olleensa yhteydessä rehtori Lajuseen ja hallintojohtaja Pietilään uuden Etiikkatyöryhmän nimittämiseksi. Rehtori oli pyytänyt, että Etiikka-työryhmä tekee esityksen uuden työryhmän nimittämiseksi. Päätettiin, että puheenjohtaja valmistelee rehtorille esityksen työryhmän nimittämiseksi sekä laatii toimintakertomuksen toimikaudelta ja toimintasuunnitelman kaudelle Tytti Tenhula kertoi ottaneensa yhteyttä Rauno Kenakkalaan Fostering Research Integrity in Europe - raportin ja European Code of Conduct for Research Integrity -julkilausuman ( linkittämiseksi Tutkimuksen työkalupakkiin. Esa Hohtola kertoi linkittäneensä ESF:n European Code of Conduct for Research Integrity - julkilausuman Etiikka-työryhmän sivuille sekä lisänneensä Etiikka-työryhmän sivuille laskurin, jotta työryhmä voi seurata sivuilla kävijöiden määrää. Lisäksi Esa Hohtola kertoi olleensa yhteydessä Henkilökunnalle ( ja Opiskelijoille ( - sivujen päivittäjiin Etiikka-työryhmän www-sivujen linkittämiseksi ko. sivuille. Hohtolan mukaan ainakin Henkilökunnalle-sivulle on jo lisätty linkki Etiikka, joka johtaa Etiikka-työryhmän sivuille. Antti Vähäkangas kertoi toimittaneensa omien etiikkaa sivuavien opintojaksojensa tiedot Esa Hohtolalle linkitettäväksi Etiikka-työryhmän www-sivuille. Leila Risteli ilmoitti, että ei ole toistaiseksi ilmoittanut omien etiikkaa sivuavien opintojaksojensa tietoja Esalle, mutta tekee sen ensitilassa. Merja Kähkönen kertoi laittaneensa viestiä OYY:n koulutuspoliittiselle sihteerille Anna-Kaisa Tikkiselle, joka oli kertonut koulutustoimikunnan tekemästä päätöksestä, joka velvoittaa opettajia käyttämään Urkundia. Anna-Kaisa oli kertonut myös, että Urkund-järjestelmää tullaan käsittelemään vuonna 2011 Kopo-klubissa. 7. Ajankohtaista ja ilmoitusasioita Puheenjohtaja tiedotti, että Tieteen tiedotus ry:n julkaisema Tiedebarometri 2010 on valmistunut. Se löytyy verkosta osoitteesta Puheenjohtaja tiedotti, että Tutkimuseettinen neuvottelukunta -esitteestä ovat tulossa ruotsin- ja englanninkieliset painokset. Myös Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen - kirjasesta on otettu uusi painos, joka löytyy myös TENKin verkkosivuilta: Puheenjohtaja kertoi, että Kansleri Krista Varantola on kirjoittanut Singaporen II maailmankonferenssin pohjalta artikkelin Tutkimusetiikka ja mittaamisen autuus Acatiimi 8/2010 -lehteen: Puheenjohtaja tiedotti, että Helsingin yliopiston Tieteen päivien 2011 yhteydessä on Tutkimuseettisen neuvottelukunnan järjestämä tilaisuus Etiikka ihmisen arjessa perjantaina klo Tieteen päivien ohjelma löytyy osoitteesta 8. Etiikka-työryhmän työn tuloksena syntyneiden asiakirjojen toimittaminen keskusarkistoon toimikauden päättyessä Sihteeri kertoi, että Oulun yliopiston asiakirjahallinnon antaman Toimikuntien ja työryhmien asiakirjoja koskevan ohjeen mukaan toimikunnan sihteeri huolehtii toimikunnalle tulleista ja toimikunnan työn tuloksena syntyneiden asiakirjojen (esim. muistiot) toimittamisesta keskusarkistoon työryhmän toimikauden päätyttyä (liite 4). Päätettiin, että sihteeri on yhteydessä opiskelijapalvelun päällikköön Sakari Jussi-Pekkaan ja tiedustelee, löytyvätkö Etiikka-työryhmän aiemman sihteerin Sirpaliisa Euramaan laatimat muistiot ohjaus- ja työelämäpalveluista. Päätettiin, että sihteeri toimittaa muistiot keskusarkistoon (yliopiston kirjaamoon). 9. Muut mahdolliset asiat

4 4(4) Muita asioita ei ollut. 10. Seuraava kokous Etiikka-työryhmän toimikauden päättymisen vuoksi seuraavaa kokousta ei sovittu. 11. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo Muistion vakuudeksi Tytti Tenhula Etiikka-työryhmän sihteeri

5 Plagioinnin ennaltaehkäisy, jäljitys ja käsittely Janne Suokas Oulun yliopiston tietohallinto Taustaa käsitteille Plagiointi on toisten tuottamien ideoiden, tietojen, kielen tai kirjoituksien käyttämistä ilman asianmukaista viitettä alkuperäiseen lähteeseen Plagiointi on eettinen, mutta ennen kaikkea myös tekijänoikeudellinen ongelma, jossa rikotaan alkuperäisen teoksen laatijan oikeuksia. Plagioinninesto-tietojärjestelmä on sovellus, jolla tarkastetaan digitaalisessa muodossa olevia dokumentteja automaattisesti Tutkimuksen tuloksena syntyy raportti, jonka opetushenkilökunta arvioi Tarkastetun dokumentin toteaminen plagioiduksi edellyttää aina perusteellista tutkintaa

6 Motivointia tutkimukselle Tutkimukset osoittavat plagioinnin olevan yleistä korkeakouluissa Yleisesti tiedetty ja hyväksytty vilpin muoto opiskelijayhteisössä Vaihto-opiskelijat suuri riskiryhmä On muodostunut ongelmaksi erityisesti Yhdysvalloissa Ilmiötä on tutkittu Suomessa niukasti Korkeakoulujen kansainvälistyminen aiheuttaa paineita ennakoiviin toimiin Plagioinnin ennaltaehkäisy ja jäljitys on tärkeää, sillä jokainen paljastunut plagiointitapaus luo epäilyksen varjon korkeakoulun tuottamaa opetusta ja tutkimusta kohtaan Aiemmat tutkimukset Plagiointitutkimuksessa etsitään keinoja ennaltaehkäistä, havaita ja käsitellä suoritettua plagiointia Tutkimuksissa on käsitelty pääasiallisesti opiskelijoiden eettisiä arvoja, opiskelutapoja ja syitä plagioinnin suorittamiseen Plagioinnintunnistusohjelmistot nykyään erityisen mielenkiinnon kohteena Tekniset toteutukset ja siihen liittyvät rajoitukset Käyttö opetuksen tukena Lainsäädännölliset ja eettiset ongelmat Opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden suhtautuminen

7 Tutkimusongelmat Millä keinoilla korkeakoulut pystyvät ennaltaehkäisemään ja jäljittämään opiskelijoiden suorittamaa plagiointia? Mitkä ovat korkeakoulujen suositeltavat toimintaprosessit havaittujen plagiointitapausten käsittelyssä? Tutkimuksen toteutus Pro gradu -tutkimus toteutettiin kirjallisuustutkimuksella ja siihen perustuvalla kyselytutkimuksella, jossa tapausta käsiteltiin käyttämällä aineistoanalyysia Kyselytutkimus kohdennettiin Oulun yliopiston opiskelijoille ja siihen saatiin vastauksia määräaikaan mennessä 999 kappaletta Vastauksia peilattiin teoriaan ja sen perusteella muodostetaan arvio Oulun yliopiston opiskelijoiden eettisistä arvoista ja kyseenalaisten opiskelutapojen ilmentymistä ja yleisyydestä

8 Tutkimuksen toteutus Pro gradu -tutkimus toteutettiin kirjallisuustutkimuksella ja siihen perustuvalla kyselytutkimuksella, jossa tapausta käsiteltiin käyttämällä aineistoanalyysia Kyselytutkimus kohdennettiin Oulun yliopiston opiskelijoille ja siihen saatiin vastauksia määräaikaan mennessä 999 kappaletta Vastauksia peilattiin teoriaan ja sen perusteella muodostetaan arvio Oulun yliopiston opiskelijoiden eettisistä arvoista ja kyseenalaisten opiskelutapojen ilmentymistä ja yleisyydestä Kyselytutkimuksen tuloksia

9 Kyselytutkimuksen tuloksia Kyselytutkimuksen tuloksia

10 Kyselytutkimuksen tuloksia Kyselytutkimuksen tuloksia

11 Kyselytutkimuksen tuloksia Kyselytutkimuksen tuloksia

12 Kyselytutkimuksen tuloksia Kyselytutkimuksen tuloksia

13 Poimintoja tutkimuksen tuloksista Oulun yliopiston opiskelijoiden mielestä hyväksyttävintä ja samalla myös yleisintä on käyttää samaa harjoitustyötä useaan otteeseen eri kursseissa Opiskelijoiden keskuudessa oli vastausten mukaan epätietoisuutta harjoitustöiden uudelleenkäyttöön liittyvistä käytännöistä ja sen hyväksyttävyydestä Sukupuolten välillä ei ole merkittävää eettisissä arvoissa tai opiskelutavoissa Poikkeus : naiset tiesivät huomattavasti vähemmän tapauksia, jossa opiskelijatoverin työ on palautettu omissa nimissä Muita hyväksyttäväksi miellettyjä ja yleisiä opiskelumuotoja ovat suoritusmerkinnän ottaminen ryhmätöissä ilman tehtyä työpanosta Internetistä haetun materiaalin hyväksikäyttöä ei pidetä opiskelijoiden keskuudessa läheskään niin hyväksyttävänä kuin opiskelijatovereiden dokumenttien hyväksikäyttöä Julkaisujen tai tieteellisten artikkelien asiatonta käyttöä pidetään tuomittavampana kuin Internetistä tai opiskelutoverilta tuottaman materiaalin hyödyntämistä Poimintoja tutkimuksen tuloksista Lunttaaminen on kyselytutkimuksen mukaan suhteellisen harvinaista ja sitä ei pidetä hyväksyttävänä Opiskelijoista suuri enemmistö, eli 73 prosenttia hyväksyy plagioinnin, jos aiheutuu opintoviikkomäärään suhteutettuna kohtuuttoman työläästä opintojaksosta Muita suosittuja syitä suorittaa plagiointia ovat kiire ja pakko saada opintotukea Opiskelijat tekevät päätökset opiskelutavoistaan itsenäisesti

14 Vastaukset tutkimusongelmiin Millä keinoilla korkeakoulut pystyvät ennaltaehkäisemään ja jäljittämään opiskelijoiden suorittamaa plagiointia? Kirjallisuus suositteli institutionaalisten toimenpiteiden suorittamista korkeakouluissa ja tietoteknisten sovellusten hyödyntämistä tämän prosessin tukena Kirjallisuus suosittelee myös päättäväisiä, koko organisaation kattavia toimia, joihin tulee saada sitoutuminen tiedekuntien, laitoksien ja yksittäisten opetushenkilökunnan jäsenien tahoilta (Dick et al., 2002 ; Martin, 1994 ; Surakka, 2003 ; Williams, 2004) Vastaukset tutkimusongelmiin Mitkä ovat korkeakoulujen suositeltavat toimintaprosessit havaittujen plagiointitapausten käsittelyssä? Korkeakoulujen täytyy laatia koko organisaation kattavat ohjeistukset ja prosessimallit, joiden tarkoitus on yhdenmukaistaa havaittujen plagiointitapausten käsittely Tapauksien käsittelyssä on tärkeintä saada hallinnollinen vastuu pois opetushenkilökunnalta Opettajien vastuulla on havaittujen plagiointitapausten alkuselvittely ja selvittelyprosessin käynnistys, mikäli opiskelijan suorittama plagiointi katsotaan tahalliseksi ja törkeäksi (AUTC, 2004 ; Surakka, 2003 ; Puusniekka, et al.,2004 ; Oulun yliopiston plagiointitapausten käsittelyohje,

15 Lähteet AUTC. (2002) Assesing learning in Australian universities. Ideas, strategies and resources for quality in student assessement. Centre for Study on Higher Education. University of Melbourne. Lainattu , saatavilla: Canadian Broadcasting Centre. (2008). McGill student wins fight over anti-cheating website. Lainattu , saatavilla: Cyberdash.com. (2008). Issues Raised by Use of Turnitin Plagiarism Detection Software. Lainattu , saatavilla: Dick,M.,Sheard,J., Bareisiss, C.,Carter,J.,Joyce,D.,Harding,T.& Laxer, C. (2002). Addressing student cheating: definitions and solutions. Annual Joint Conference Integrating Technology into Computer Science Education Working group reports from ITiCSE on Innovation and technology in computer science education, Aarhus, Denmark, Lainattu , Saatavilla: Hart, M., Friesner,T. (2004). Plagiarism and Poor Academic Practice A Threat to the Extension of e-learning in Higher Education? Electronic Journal on e-learning Volume 2 Issue 1 (February 2004) 89-96, Lainattu , saatavilla: Lyon, C., Barret, R.,Malcom,J. (2006). Plagiarism is Easy, but also Easy To Detect. Plagiary: Cross-Disciplinary Studies in Plagiarism, Fabrication, and falsification, 1 (5), Lainattu , saatavilla: Martin, B. (1994). Plagiarism: a misplaced emphasis, Journal of Information Ethics, Vol 3(2), Lainattu , saatavilla: Lähteet Martin, B. (2004). Plagiarism: policy against cheating or policy for learning? February Newsletter of the Australian Sociological Association Vol.16, No.2. Lainattu , saatavilla: Mccabe, D. (2005). It Takes a Village: Academic Dishonesty & Educational Opportunity. Liberal Education, Summer/Fall Prufrock Press, P.O. Box 8813, Waco, Lainattu , Saatavilla: McGowan, U. (2005). Plagiarism detection and prevention: Are we putting the cart before the horse? Higher education in a changing world, Proceedings of the 28th HERDSA Annual Conference, Sydney, Lainattu , Saatavilla: Nalkki-plagiaatintunnistin. (2008). Tampereen Teknillinen Yliopisto. Lainattu , saatavilla: Julkisuuslaki. (2008). Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta /621. Lainattu , saatavilla: Kopiraitti. (2010). Kopiraitti reitti tekijänoikeuteen. Lainattu , saatavilla: Korpela, J. (2008). Tekijänoikeus: vastauksia usein esitettyihin kysymyksiin. Lainattu , saatavilla: Korpela, J. (2008b). Mitä tekijänoikeuden rikkomisesta voi seurata? Lainattu , saatavilla:

16 Lähteet Koshy,S. (2009). A Case of Miscommunication? Obstacles to the effective implementation of a plagiarism detection system in a multicultural university. University of Wollongong in Dubai. Working paper 76/2009. Lainattu Oulun ylipiston kansainvälinen strategia ja kv-toiminnan suunnitelma. (2009). Oulun ylipiston kansainvälinen strategia ja kv-toiminnan suunnitelma Lainattu , saatavilla: Oulun ylipiston korkeakoulutuksen kehittämistoimikunta ja etiikkatoimikunta. (2005). Opetuksen eettiset ohjeet. Lainattu , saatavilla: pdf Oulun yliopiston plagiointitapausten käsittelyohje. (2009). Oulun ylipiston plagiointitapausten käsittelyohje koskee Oulun yliopiston opinnäytteitä ja harjoitustöitä. Lainattu , saatavilla: Oulun ylipiston Urkund ohje. (2010). Miten Urkund toimii?. Lainattu , saatavilla: Park, C. (2004). Rebels Without a Clause: towards an institutional framework for dealing with plagiarism by students. Lainattu , saatavilla: Lähteet Puusniekka, A.,Eskola, J. (2004). Muuttuva korkeakouluopiskelijan moraali ja sen seuraukset? Yliopisto ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden käsitysten vertailua. Teoksessa S. Havu-Nuutinen ja M. Heiskanen (toim.), Yhtenäistyvät ja erilaistuvat polut oppimisen ja koulutuksen eri vaiheissa Kasvatustieteen päivien 2004 verkkojulkaisu. Lainattu , saatavilla: Puusniekka, A. (2005). En koskaan tekisi niin, mutta jos hinnasta sovitaan..." : korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä opiskelun ja tutkimuksen etiikasta. Pro gradututkielma: Kuopion yliopisto, Sosiaalipsykologian ja sosiologian laitos Puuronen, V. (2005). Tutkintoja keinolla millä hyvänsä, Helsinki: Tieteellisten seurain valtuuskunta. Lainattu , saatavilla: Raippa (2008). Oulun yliopiston sähkö- ja tietotekniikan osasto. Lainattu , saatavilla: Riski,T. (2003). Lineaaristen dokumenttien samankaltaisuuden mittaaminen. Tekninen korkeakoulu. Lainattu , saatavilla: Savage, S. (2003). A report on the trial of Turnitin in the Discipline of Government & International Relations at The University of Sydney.Lainattu , saatavilla:

17 Lähteet Sharon, S. (2009). Do students turn over their rights when they submits their papers? A case study of Turnitin.com, Touro College - Jacob D. Fuchsberg Law Center, Working Paper Series. Lainattu , saatavilla: Sheard, J., Carbone, A. & Dick, M. (2003). Determination of Factors which Impact on IT Students Propensity to Cheat. Lainattu , saatavilla: Surakka, V. (2003). Plagiointi opintosuorituksissa, plagiointityöryhmän alustava raportti. Lainattu , saatavilla: Suominen, P., & Janhonen, S. (2007). Plagiointi ja sen rajoittamiskeinot, Tampereen ammattikorkeakoulu, Lainattu , saatavilla: Tekijänoikeuslaki. (2008). Ajantasainen lainsäädäntö: /404, Lainattu , saatavilla: Tokola,T., Puuperä,R., Askola, K., Hietikko,T.& Röning, J. (2007). Student attitude towards automatic and manual exercise and evalution systems, teoksessa Sajaniemi, J., Tukiainen, M., Bednarik, R & Nevalainen, S. (toim.) Proceedings of the 19 th Annual Workshop of the Psychology of Programming Interest Group, International Proceedings Series 7, Joensuu, July 2-6. University of Joensuu Department of Computer Science and Statistics, Turnitin. (2008). Lainattu , saatavilla: Lähteet Washingtonpost.com.(2008b). McLean Students Sue Anti-Cheating Service PlagiaristsAnti- Plagiarism. Lainattu , saatavilla: Williams, J. B. (2004). Plagiarism: Deterrence, Detection and Prevention The Handbook for Economics Lecturers. Lainattu , saatavilla:

18 Kysyttävää..?

19 Plagioinnin ennaltaehkäisy, jäljitys ja käsittely Oulun yliopisto Tietojenkäsittelytieteiden laitos Pro gradu -tutkielma Janne Suokas

20 2 Tiivistelmä Korkeakouluopiskelijoiden opiskelutapojen vilpillisyys on tutkimusten mukaan yleistä ja hyväksyttyä opiskelijoiden keskuudessa. Vilppi ilmenee opiskelijatoverien tekemien harjoitustöiden ja Internetistä ladattujen dokumenttien hyödyntämisenä. Korkeakoulujen on vaikea puuttua trendiksi muodostuneeseen ilmiöön perinteisillä harjoitustöiden tarkastusmenetelmillä. Plagioinnin hillitsemiseksi on kehitelty teknisiä apuvälineitä 1990-luvun alusta lähtien ja niistä on saatu lupaavia kokemuksia lukuisissa korkeakouluissa. Tämän pro gradun alussa tutkitaan vilpillisen toiminnan ja plagioinnin yleisyyttä korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Tavoitteena on selvittää, keinot ennaltaehkäistä ja jäljittää opiskelijoiden suorittama plagiointia, selvittää suositeltavat toimintaprosessit havaittujen tapausten käsittelyyn korkeakouluissa. Pro gradussa käsitellään myös Suomen tekijänoikeuslain vaikutuksia tutkimuksessa sekä opetuksessa ja tekijänoikeuslain asettamia reunaehtoja plagioinnintunnistusohjelmistojen käytölle. Tutkimuksen lopussa käsitellään tutkimuksen tarpeisiin laaditun kyselytutkimuksen tuloksia, joita peilataan kirjallisuustutkimuksen tuloksiin. Asiasanat: Etikkaa, vilppi, plagiointi, plagioinnintunnistusohjelmistot

21 3 Alkusanat Tämän lopputyön kirjoittaminen on ollut pitkä ja mielenkiintoinen kokemus. Pitkään kestäneen luomisprosessin jälkeen on aika kiittää niitä kaikkia, jotka ovat motivoineet ja auttaneet saamaan työni valmiiksi. Tämän työn ohjaajana toimi Raija Halonen, jonka kannustava ja väsymätön kommentointi auttoivat etenemään työssäni. Siitä suuret kiitokset! Haluan kiittää myös Jorma Kajavaa, jonka asiantunteva ja aktiivinen ohjaus mahdollisti kirjoittamaan LuTK- tutkielman, johon tämä lopputyö perustuu. Kari Keinäselle haluan osoittaa kiitokset sopivan aiheen löytämisestä ja hyvistä ideoista työn sisältöön liittyen. Lopuksi kiitän opponenttina toimineen Ari Heiskasen asiantuntevista ja rakentavista kommenteista. Oulussa Janne Suokas

22 4 Sisällys Tiivistelmä... 2 Alkusanat... 3 Sisällys Johdanto Tutkimuksen tarkoitus Tutkimusongelma Tutkimuksen asemointi aiempiin tutkimuksiin Tutkielman rakenne Tutkimuksen kontribuutio Plagiointi korkeakouluissa Taustaa Plagioinnin määritelmiä Plagioinnin yleisyys Tekijänoikeus opetuksessa ja tutkimuksessa Tutkimuksen ja opiskelun etiikka Plagioinnin ehkäisy ja estäminen korkeakoulussa Korkeakoulujen institutionaaliset toimet Opetuksen kehittäminen Opiskelutapojen eettisyys Plagioinnin ilmentymät ja syyt sen suorittamiseen Plagioinnin yleisyys korkeakoulussa Plagioinnintunnistusohjelmistot Ohjelmistojen toimintaperiaate Turnitin Nalkki Urkund Raippa Yhteenveto tuotteista Kritiikkiä palveluita kohtaan Tutkimuksen toteutus Tulokset Kyselyn tulokset Pohdinta Vertailu Puusniekan tutkimukseen Vastaus tutkimusongelmaan Jatkotutkimusongelmat Kritiikki Loppusanat Lähteet... 60

23 5 1. Johdanto Maailmalla on jo 1990-luvun alusta lähtien havaittu selkeä trendi opiskelussa vallitsevasta epärehellisyydestä. Erityisesti Yhdysvalloissa opinnoissa huijaaminen on muodostumassa yhä suuremmaksi ongelmaksi (Puusniekka, 2005). Opiskelijoiden suorittama plagiointi johtaa väistämättä tutkintojen tason heikkenemiseen (Puuronen, 2005). Williamsin (2004) mukaan nykypäivän opiskelijat eivät ole aiempia sukupolvia epärehellisimpiä. Williamsin mukaan kyseessä on useiden tekijöiden yhteisvaikutus, jossa plagioinnin yleistyminen toimii indikaattorina ilmiölle, jonka taustalla ovat tietotekniikan kehittyminen, ulkoiset paineet ja opiskelijoiden puutteellinen opiskelumotivaatio (Williams, 2004.) Puusniekka (2005) toteaa ilmiön johtuvan sukupolvien välisestä kuilusta, sillä nykyajan nuoret ovat kasvaneet Internetin aikakautena. Tällöin he hallitsevat tiedonhaun ja tietoverkoista löytyvän materiaalin hyväksikäytön. Puusniekka toteaa vielä, että erityisesti vanhemmilla opettajilla puolestaan saattaa olla niukat tietotekniset tiedot ja taidot ja siten vaikeuksia jäljittää opiskelijoiden suorittamaa plagiointia (Puusniekka, 2005.) Motivoituneet, oman arvonsa tiedostavat ja terveellä itseluottamuksella varustetut opiskelijat eivät turvaudu kyseenalaisiin keinoihin opiskeluidensa aikana. (Sheard et al., 2003). Tällöin korkeakoulujen tärkeänä tehtävänä on aikaansaada rehelliseen opiskeluun positiivisesti kannustava ilmapiiri. Paras keino tähän tavoitteeseen on tuottaa opiskelijoita kiinnostavaa opetusta ja tutkimusta ja kehittämällä harjoitustöihin liittyviä käytäntöjä (Park, 2004). Opiskelijoiden suorittama plagiointi voi olla myös tahatonta johtuen muun muassa laiskuudesta merkitä viitteitä asianmukaisesti tai hyvien tieteellisten käytäntöjen osaamattomuudesta. Plagiointia suoritetaan myös inhimillistä syistä, sillä Australiassa ja Englannissa on ilmennyt vaihto-opiskelijoiden suorittamia plagiointitapauksia jotka johtuivat tarpeista suorittaa tarvittava määrä opintoja viisumin pitämiseksi voimassa (Dick et al., 2002.) Plagiointi on eettinen, mutta ennen kaikkea myös tekijänoikeudellinen ongelma, jossa rikotaan alkuperäisen teoksen laatijan oikeuksia. Tekijänoikeusrikkomuksista annettaviin rangaistuksiin vaikuttavat teon vakavuus, teon jatkuvuus ja tekijänoikeuden haltijalle aiheutuneen vahingon suuruus. (Korpela, 2008b.) Useiden tutkimusten mukaan korkeakouluopiskelijat perustelevat vilpillisiä menettelytapojaan vedoten inhimillisiin tekijöihin kuten sairasteluun, perheongelmiin tai opintojaksojen rasittavuuteen siitä saatavaan opintoviikkomäärään nähden (Dick et al., 2002 ; Puusniekka, 2005). Yhdysvaltalaisissa korkeakouluissa on tilanteen korjaamiseksi otettu käyttöön säännöstöt (Honor Code), joissa opiskelijoille tiedotetaan plagiointiin liittyvistä eettisistä kysymyksistä (Devlin, 2006). Säännöstöissä määritellään akateemisen epärehellisyyden ilmentymät, annetaan ohjeita opettajille opinnoissa huijaamisen estämiseksi sekä esitellään eri rangaistusmuotoja paljastuneille tapauksille (Park, 2004).

24 Säännöstöillä pyritään ennaltaehkäisemään plagiointia ja rohkaisemaan opiskelijoita ilmiantamaan tietämänsä plagiointitapaukset ja muodostamaan opiskelijoiden keskuuteen plagioinnin vastainen ilmapiiri (Dick et al., 2002). Plagioinnin vastainen työ on tärkeää sillä, sen suorittaminen heikentää oleellisesti opiskelijoiden oppimaa ja siten tutkintoon kuuluvien perusasioiden hallintaa (Sheard et al., 2003) Tutkimuksen tarkoitus Tässä pro gradu tutkimuksessa analysoidaan korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia ja korkeakoulujen keinoja puuttua kyseiseen ilmiöön. Tätä ilmiötä tutkitaan plagiointia käsittelevän tutkimuskirjallisuuden ja suorittamani kyselytutkimuksen antaman aineiston perusteella. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti korkeakouluissa tapahtuvan plagioinnin yleisyys ja sen ilmenemismuodot. Tutkimus etsii myös syitä opiskelijoiden kyseenalaisiin opiskelumenetelmiin. Tutkimuksessa käsitellään myös korkeakoulujen keinoja puuttua plagiointi-ilmiöön institutionaalisilla toimenpiteillä ja kehittämällä opetukseen liittyviä toimintatapoja (Park, 2004; Puusniekka, 2005; Lyon, 2006). Tutkimuskohde edustaa laajaa ongelmakenttää, jota tässä tutkimuksessa lähestytään tietojenkäsittelytieteiden näkökulmasta pyrkien selvittämään, voidaanko plagiointiongelmaan puuttua organisaation toiminnan kehittämisen lisäksi hyödyntämällä olemassa olevia teknologioita kuten esimerkiksi plagioinnintunnistus tietojärjestelmiä (Park, 2004 ; Savage, 2003; Vamplew & Dermoudy, 2005). Tämä tutkimus tarjoaa tietoa korkeakoulujen opetushenkilökunnalle plagioinnin ilmenemismuodoista, tekijänoikeuksista opetuksessa ja tutkimuksessa sekä markkinoilla olevista plagioinnintunnistus tietojärjestelmistä ja niihin kohdistetusta kritiikistä. Tutkimuksessa annetaan myös ohjeita ja suosituksia korkeakoulujen ja sen opetushenkilökunnan toimintatapojen kehittämiseksi (Savage, 2003: Sharon, 2009). Tutkimuksen lopussa pohditaan Oulun yliopiston opiskelijoille kohdistamani kyselytutkimuksen tuloksia, jonka tuloksia peilataan tutkimuskirjallisuuden tuloksiin. 1.2 Tutkimusongelma Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia ja etsiä vastauksia plagiointi-ilmiöön liittyvään tutkimusongelmaan. Vastaus siihen etsitään tutkimuskirjallisuudesta ja suorittamalla aihetta käsittelevä kyselytutkimus, joka kohdennetaan Oulun yliopiston opiskelijoille. Kyselyn tarkoitus on selvittää, kuinka hyväksyttävinä ja yleisinä opiskelijat pitävät kyseenalaisia suoritustapoja Oulun yliopistossa. Kyselytutkimuksen tuloksia peilataan tutkimuskirjallisuudessa mainittuihin vastaavanlaisiin tutkimuksiin (Dick et al., 2002 ; Puusniekka, 2005). Tutkimuksen tarkoitus on vastata seuraavaan tutkimuskysymykseen: 1. Millä keinoilla korkeakoulut pystyvät ennaltaehkäisemään ja jäljittämään opiskelijoiden suorittamaa plagiointia?

25 Tässä tutkielmassa analysoidaan oletusarvoisesti opiskelijoiden suorittamaa epäeettistä toimintaa. Tutkielmassa ei pohdita korkeakoulujen opetus- tai tutkimushenkilökunnan epäeettistä toimintaa. Eri maiden tekijänoikeuslainsäädäntöjen suurien erovaisuuksien vuoksi tutkielmassa huomioidaan ainoastaan Suomen tekijänoikeuslaki ja sen vaikutukset opetuksessa, tutkimuksessa ja plagioinnintunnistus ohjelmistojen käytössä (Tekijänoikeuslaki, 2008). Suorittamastani tutkimuksesta kerrotaan enemmän luvussa Tutkimuksen asemointi aiempiin tutkimuksiin Tämän tutkimuksen aihepiiriä on käsitelty myös aiemmissa tutkimuksissa. Näissä tutkimuksissa on pyritty selvittämään opiskelijoiden eettisiä arvoja, opiskelukäytäntöjä ja korkeakoulujen keinoja ennaltaehkäistä ja havaita plagiointia ja parhaita käytäntöjä havaittujen tapauksien käsittelyyn (Dick et al., 2002; Park, 2004; Williams, 2004 ). Puusniekka (2005) mukaan kansainvälisten tutkimusten tuloksien perusteella ei voida vetää suoria johtopäätöksiä suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden opiskelukäytännöistä. Joten tästä johtuen Puusniekka ryhtyi tutkimaan pro gradu tutkimuksessaan suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden eettisiä arvoja ja plagioinnin yleisyyttä. Puusniekka toteaa tutkimuksessaan opiskelijoiden harrastaman vilppi olevan yleistä ja hyväksyttyä harjoitus- ja ryhmätöiden suorituksissa (Puusniekka, 2005). Samoihin tuloksiin on päädytty useissa muissa kansainvälisissä tutkimuksissa, joiden mukaan opiskelijat perustelevat suorittamaansa vilppiä inhimillisillä tekijöillä ja ulkoisilla paineilla (Dick et al., 2002 ; Williams, 2004). McGowan (2005) on tutkinut korkeakoulujen mahdollisuuksia ennaltaehkäistä opiskelijoiden suorittamaa plagiointia ja hänen mukaan se onnistuu vain koko tiedeyhteisön yhteisellä ponnistuksella, jossa tiedekunnat, laitokset ja jopa opetushenkilökunnan jäsenet pyrkivät toiminnallaan luomaan plagioinnin vastaisen ilmapiirin. McGowanin mukaan tämä on ainoa tapa vaikuttaa opiskelijoiden opiskelukäytäntöihin (McGowan, 2005.) Useat korkeakoulut ovat hankkineet toiminnan kehittämisen rinnalle plagioinnintunnistusohjelmistoja, joista on hankittu hyvää palautetta sekä opetushenkilökunnalta ja oppilailta (Carrol, 2002). Näillä ohjelmistoilla korkeakoulut pystyvät havaitsemaan automaattisesti opiskelijoiden suorittaman plagioinnin ja niiden käyttö luo samalla plagiointia ehkäisevän pelotevaikutuksen (Surakka, 2003). Ohjelmistoja kohtaan tunnetaan myös kuitenkin epäluuloa, joka johtuu muun muassa niiden kaupallisesta toimintaperiaatteesta ja epäilijöiden tuntemasta pelosta niiden murentavan opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden välisen keskinäisen luottamuksen (Martin, 2004). 1.4 Tutkielman rakenne Tutkielman rakenne jakaantuu kahdeksaan päälukuun. Toisessa luvussa käsitellään korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia. Siinä käsitellään myös tekijänoikeuslain vaikutuksia opetukseen ja tutkimukseen ja esitellään lyhyesti läpi rikkomuksista langetettavat rangaistukset.

26 Kolmannessa luvussa käsitellään keinoja ennaltaehkäistä ja estää opiskelijoiden suorittama plagiointi. Neljännessä luvussa käsitellään tutkimuskirjallisuuden esittämiä tutkimustuloksia opiskelijoiden eettisistä arvoista, niiden ilmentymistä ja tutkitaan plagioinnin yleisyyttä korkeakouluissa. Viidennessä esitellään plagioinnin tunnistusohjelmistojen toimintaperiaatteita, esitellään muutama sovellus ja käsitellään ohjelmistoja kohtaan esitettyä kritiikkiä. Kuudennessa luvussa esitellään tutkimuksessa suoritettu kyselytutkimus ja seitsemännessä luvussa käydään läpi sen tulokset. Viimeisessä luvussa pohditaan tutkimuksen tulokset peilaamalla sitä suoritettuun kirjallisuustutkimukseen ja esitellään vastaukset tutkimusongelmaan Tutkimuksen kontribuutio Suorittamani kyselytutkimuksen mukaan Oulun yliopistossa opiskelevat tietävät muiden opiskelijoiden turvautuvan yleisesti kyseenalaisiin opiskelumenetelmiin. Suoritettua vilppiä pidetään myös suhteellisen hyväksyttävänä toimintana. Vastaajat itse myönsivät käyttäneensä huomattavasti vähemmän vilpillisiä keinoja kuin tiesivät sitä tapahtuneen. Samanlainen ilmiö toistui myös Puusniekan (2005) kyselytutkimuksessa. Vastaajien mielestä hyväksyttävintä ja samalla myös yleisintä on käyttää samaa harjoitustyötä useaan otteeseen eri kursseissa, sillä jopa 69 prosenttia vastaajista koki sen hyväksyttäväksi. Muita hyväksyttäväksi miellettyjä ja yleisiä opiskelumuotoja ovat suoritusmerkinnän ottaminen ryhmätöissä ilman tehtyä työpanosta ja kursseihin kuuluvien harjoitustöiden tekeminen toisen puolesta. Internetistä haetun materiaalin hyväksikäyttöä ei pidetä opiskelijoiden keskuudessa niin hyväksyttävänä kuin opiskelijatovereiden dokumenttien hyväksikäyttöä. Huomattavasti suurempi osa vastaajista hyväksyisi osittaisen tai kokonaisen tekstin kopioimisen Internetistä tai toisen opiskelijan dokumentista kuin osittaisen kopioinnin tieteellisestä artikkelista. Vastauksien valossa useat opiskelijat mieltävät sekä Internetistä löytyvän ja muiden opiskelijoiden tuottaman materiaalin väärinkäytön olevan hyväksyttävää. Tutkimukseni tuloksien mukaan miesopiskelijat harrastavat hieman naisia useammin vilpillisiä keinoja opinnoissaan. Miesvastaajat tiesivät myös naisia enemmän muiden opiskelijoiden harrastavan kyseenalaisia opiskelumenetelmiä. Kyselyyn vastanneiden mukaan Oulun yliopiston tiedekuntien välillä on suhteellisen suuri ero opiskelijoille suunnatun tieteellisiä viittauskäytäntöjen käsittelevän opetuksen määrässä, mistä molemmat sukupuolet olivat yksimielisiä. Oulun yliopiston opiskelijat suhtautuvat myönteisesti plagioinnintunnistus ohjelmistoon ja suurin osa vastanneista suostuisi palauttamaan dokumenttinsa siihen opetushenkilökunnan pyynnöstä. Myönteisemmin ohjelmistoon suhtautuvat niiden tiedekuntien opiskelijat, joissa opiskelijoiden mukaan on panostettu parhaiten oman alan tieteen etiikan- ja tieteellisten viittauskäytäntöjen opetukseen.

27 9 2. Plagiointi korkeakouluissa Tässä luvussa esitetään plagiointia käsittelevien kansainvälisten tutkimuksien tuloksia, jotka käsittelevät pääsääntöisesti korkeakoulujen parhaita keinoja ehkäistä, estää ja käsitellä paljastuneita tapauksia. Luvussa kuvataan myös yleisimmät plagioinnin ilmentymät korkeakouluissa ja tutkitaan Suomen tekijänoikeuslain plagiointia ja muita tekijänoikeusrikkomuksia käsitteleviä pykäliä. Luvun lopussa esitetään opiskelijoiden eettisiä arvoja ja opiskelutapoja käsitteleviä tutkimuksia. 2.1 Taustaa Plagioinniksi määritellään yleisesti toisten tuottamien ideoiden, tietojen, kielen tai kirjoituksien käyttämistä ilman asianmukaista viitettä alkuperäiseen lähteeseen. Plagiointia on siis niihin ajatuksiin tai kirjoituksiin kohdistunut varkaus, jotka eivät ole niin sanotusti yleistä tietoa (Park, 2004). Suoritettu teko on plagiointia vaikka alkuperäisestä tekstistä olisikin vaihdettu sanamuotoja tai sanajärjestystä (Martin, 1994). Useissa korkeakouluissa on ryhdytty plagiointia ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi säännöstöjen, tiedotuksen ja lisäämällä resursseja opetushenkilökunnan antamaan henkilökohtaiseen ohjaukseen (Vamplew & Dermoudy, 2005). Näihin institutionaalisiin toimiin kuuluvat myös havaittujen plagiointitapausten käsittelyprosessien ja sanktiokäytäntöjen yhdenmukaisuus ja annetuista rangaistuksista avoin tiedotus (Park, 2004). Korkeakoulut ovat institutionaalisten toimien ja opetuksen kehittämisen lisäksi ryhtyneet hyödyntämään teknologioiden antamia mahdollisuuksia opiskelijoiden seurantaan. Surakan (2003) mukaan tämä onnistuu plagioinnintunnistus ohjelmistoilla, joilla pystytään havaitsemaan opiskelijoiden plagiointiyritykset. Surakka jatkaa, että tietoisuus ohjelmistojen käytöstä toimii samalla pelotteena plagiointia harkitsevia opiskelijoita kohtaan (Surakka, 2003). Osa tutkijoista suhtautuu näihin keinoin kriittisesti ja he puolestaan tutkivat, että ketkä opiskelijat turvautuvat vilppiin ja ennen kaikkea mitkä tekijät johtavat siihen. Näitä tietoja käyttämällä pyritään puuttumaan havaittuihin riskitekijöihin positiivisen tuloksen aikaansaamiseksi (Devlin, 2006,6 ; McGowan, 2005,7; Sheard et al., 2003). Suomessa tutkimuseettinen neuvottelukunta (2002) on tutkinut suomalaisissa korkeakouluissa tapahtunutta tieteellistä vilppiä. Tutkimustuloksien mukaan suomalaisten opiskelijoiden suorittama vilppi ilmenee yleensä joko toisen opiskelijan harjoitustyön tai sen osan kopiointina tai tekstin kopiointina suoraan lähdemateriaalista ilman asianmukaisia lähdeviittauksia (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2002.) Suoritetusta rikkeestä annettaviin rangaistuksiin vaikuttaa teon vakavuus, teon jatkuvuus ja tekijänoikeuksien haltijoille aiheutuneen vahingon suuruus. Suomessa vakavista tekijänoikeusrikkeistä selviää yleensä sakoilla, mutta vakavissa tekijänoikeusrikoksissa voidaan langettaa vankeustuomio. Tällöin teon takana on

28 yleensä liiketoimintaa, jolla on aiheutettu tekijänoikeuksien haltijoille huomattavia ansionmenetyksiä (Korpela, 2008b.) Tahalliseksi todistetusta tieteellisestä vilpistä seuraa aina opintosuorituksen hylkääminen, mikä voidaan suorittaa myös takautuvasti. Mikäli kyseessä on opiskelutoverilta plagioiminen, molempien suoritukset voidaan hylätä, sillä oman työn luovuttaminen toisen käyttöön on aina rangaistava teko (Surakka, 2003). Plagiointi voi olla myös tahatonta, johtuen yleensä tietämättömyydestä tieteellisistä viittauskäytännöistä. (Martin, 1994). Korkeakouluissa paljastuneet vilppitapaukset käsitellään opetushenkilöstön ja opiskelijan kesken. Vakavissa tapauksissa tai mikäli asianomaiset eivät pääse tapauksen selvittelyssä yhteisymmärrykseen, siirretään asian käsittely korkeakoulun johdolle. Korkeakoulu voi erottaa opiskelijan yliopistolain puitteissa määräajaksi rangaistuksen maksimikeston ollessa puoli vuotta. (Surakka, 2003.) Plagioinnin määritelmiä Tutkimuseettisen neuvottelukunta (2002) määrittelee julkaisussaan luvattomaksi lainaamiseksi eli plagioinniksi toisten tuottamien ideoiden, tietojen, kielen tai kirjoituksien käyttämistä ilman asianmukaista viitettä alkuperäiseen lähteeseen. Plagiointia on myös sellaisten sanojen tai ajatusten varastamista, joita ei voida luonnehtia yleiseksi tiedoksi (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2002). Plagiointi on akateemista epärehellisyyttä tai huijaamista, jonka yleisiä ilmentymiä ovat tutkimustulosten väärentäminen tai niiden esittäminen omina (Martin, 1994). Opiskelijoiden suorittama vilppi ilmenee yleensä harjoitus- tai ryhmätöihin liittyvänä epärehellisyytenä (Puusniekka, 2005). Plagioinnin ilmenemismuotoja ja soveltamisalueita on siis useita kuten esimerkiksi tietojenkäsittelytieteet, jossa esiintyvää plagiointia on kuvattu seuraavasti (Surakka, 2003, 7): Tietojenkäsittelytieteen puolella ja myös muissa tieteissä on tunnistettavissa niin sanottu itsensä plagiointi. Tämä tarkoittaa saman opintosuorituksen (esim. tietokoneohjelma) käyttämistä kahden tai useamman kurssin suoritukseen. Esimerkkinä tästä mainittakoon automatisoidun opetusohjelman käyttö tietojenkäsittelytieteen ja vaikkapa kasvatustieteen kurssisuorituksina. Tämä on eri asia kuin opintojen korvaavuusmenettely, josta sovitaan aina erikseen opettajan kanssa. Plagiointi opintosuorituksissa raportissa kuvataan viisi tekstimuotoiseen materiaaliin liittyvää plagioinnin ilmenemismuotoa (Surakka, 2003). 1. Kopioi ja liitä -plagiointi 2. Plagiointi sanaa tai sanoja vaihtamalla 3. Tyylin plagiointi 4. Metafora plagiointi 5. Idean plagiointi

29 1. Kopioi ja liitä plagiointi (copy and paste copying) on yleisin korkeakouluissa havaittu plagioinnin ilmenemismuoto. Yleensä se tapahtuu kopioimalla Internetistä, tulostetusta materiaalista, käsikirjoituksista tai mistä tahansa materiaalista jonka joku tai jotkut muut ovat tuottaneet (Surakka, 2003.) Kopioi ja liitä plagioinnin havaitseminen ja suoritetun plagioinnin todistaminen on helppoa opetushenkilökunnalle (Martin, 1994). Opiskelijoiden suorittama tahaton plagiointi voidaan ennaltaehkäistä käyttämällä lainausmerkkejä ja viittaamalla tekijään tai artikkeliin aina kun ottaa lauseen tai ilmaisun koskemattomana jostain lähteestä (Surakka, 2003). 2. Plagiointi sanaa tai sanoja vaihtamalla tarkoittaa tekstin kopioimista lähteestä siten, että alkuperäisestä tekstistä vaihdetaan sanoja tai sanajärjestystä (Martin, 1994). Tietojenkäsittelytieteissä tätä suoritetaan kopioimalla lähdekoodia alkuperäisestä ja vaihtamalla muuttujien nimiä (Vamplew & Dermoudy, 2005). 3. Tyylin kopioinnilla tarkoitetaan toisen tekijän päättelyn seuraamista lause lauseelta tai kappale kappaleelta siten, että mukaillaan alkuperäistä tuotosta. Kopiointi voidaan välttää käyttämällä alkuperäisestä materiaalista ainoastaan sitä näkökohtaa tai niitä näkökohtia, joita halutaan painottaa omassa tekstissä. Tällöin käytetty materiaali toimii lähteenä ja siihen tulee viitata asianmukaisesti (Surakka, 2003.) 4. Metaforan eli kieli- tai vertauskuvan plagiointi tarkoittaa jonkun toisen henkilön tuottaman metaforan kopiointia omaan työhön. Asianmukaisella lähdeviittauksella vältytään suorittamasta kopiointia (Surakka, 2003.) 5. Idean plagiointi tarkoittaa toisen tekijän idean esittämistä omana siten, että ei anna kunniaa alkuperäiselle idean esittäjälle (Surakka, 2003.) Plagioinnin yleistymisestä johtuen korkeakoulut ympäri maailman ovat julkaisseet oppaita ja www-sivustoja, jossa tehdään selväksi korkeakoulujen tiukka suhtautuminen opiskelijoiden suorittamaan vilppiin. Tiedotuksen tarkoitus on varmistaa, että opiskelijat eivät pysty perustelemaan vilpillistä toimintaansa tietämättömyydellä tieteellisistä viittauskäytännöistä (Puusniekka et al., 2004.) Martin (1994) toteaa, että korkeakoululle on erittäin tärkeätä antaa selkeä signaali opiskelijayhteisölle siitä, että plagiointia ei suvaita ja havaituista tapauksista tullaan rankaisemaan (Martin, 1994). Korkeakoulujen on kuitenkin tärkeää myös tunnistaa plagioinnin ilmenemismuotojen lisäksi niiden suorittajaryhmät (Williams, 2004). Tällöin korkeakoulut pystyvät toimimaan ennaltaehkäisevästi antamalla riskiryhmille kohdennettua tiedotusta ja koulutusta (Dick et al., 2002). Williams jakaa nämä plagioinnin suorittajat kolmeen ryhmään (Williams, 2004). Laiska plagioija Ovela plagioija Tahaton plagioija Laiska plagioija on yleensä Williamsin mukaan huonosti motivoitunut ja akateemisilta taidoiltaan heikkotasoinen. Kyseinen riskiryhmä palauttaa toisten dokumentteja omissa nimissään ilman tunnontuskia, mikäli vain siitä on heille hyötyä (Williams, 2004). Kyseinen ryhmä ei ole kiinnostunut korkeakoulun tarjoamaa opetuksesta, sillä heidän 11

30 tavoitteena on valmistua mahdollisemman nopeasti ja ilman kunnianhimoisia tavoitteita työmarkkinoille (Puusniekka, 2005). Ovela plagioija hyödyntää ilmaantuvia mahdollisuuksia suorittaa plagiointia tiedostaen kuitenkin kiinnijäämisen riskit, mitä vältellään kaikin mahdollisin keinoin. Kyseisenkaltainen plagioija hyödyntää pääasiallisesti Internetistä ja muilta opiskelijoilta hankittua aineistoa niin paljon kuin se vain on mahdollista (Williams, 2004). Hart (2004) toteaa hyvällä itsetunnolla varustettujen opiskelijoiden käyttävän vilpillisiä keinoja todennäköisemmin kuin itsestään epävarmat opiskelijat. Tämä johtuu hänen mukaan siitä, että itsestään epävarmat opiskelijat pelkäävät menettävänsä opiskeluyhteisön hyväksynnän jos he jäisivät kiinni vilpin harjoittamisesta. Heikolla itsetunnolla varustetulla opiskelijalla on Hartin mukaan suurempi motivaatio ymmärtää ja oppia uusia asioita (Hart, 2004.) Tahatonta plagiointia suorittava opiskelija ajautuu suorittamaan vilppiä joko kokemuksen puutteen tai johtuen heikosta akateemisesta tietotaidosta. Tällainen henkilö ei pyri toiminnallaan saavuttamaan tietoisesti etua muiden kustannuksella (McGowan, 2005). Tahaton plagiointi ilmenee yleensä puuttuvina tai puutteellisina viittauksina opiskelijoiden tuottamassa tekstissä (Williams, 2004). Park (2004) mukaan vaihtoopiskelijat, erityisesti itä-aasialaiset ajautuvat harrastamaan tahatonta plagiointia, sillä heidän kulttuurin viittauskäytännöt eroavat merkittävästi länsimaisista käytännöistä (Dick et al., 2002). Kulttuurien väliset erot ilmenevät erityisesti opiskelijoiden vaikeutena tuottaa kriittistä tutkimusta, sillä itä-aasialaisessa kulttuurissa korostetaan auktoriteetteihin koettavaa kunnioitusta (Williams, 2004) Plagioinnin yleisyys Plagiointia on tutkittu useiden vuosikymmenien ajan useissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Tutkimuksilla on pyritty selvittämään syitä siihen, että miksi opiskelijat ajautuvat harrastamaan plagiointia opiskeluissaan (Dick et al., 2002 ; Park, 2004 ; Vamplew & Dermoudy, 2005; Williams, 2004). Plagiointi-ilmiön vakavuudesta ja yleisyydestä on kuitenkin erimielisyyttä tiedeyhteisössä, sillä plagioinnin määrittelyistä ja mittaustavoista riippuen opiskelijoiden harrastaman plagioinnin yleisyys vaihtelee tutkimuksissa 10 prosentista jopa 90 prosenttiin (Vamplew & Dermoudy, 2005). Tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että opiskelijoiden suorittama plagiointi on yleistynyt 1990-luvusta lähtien (Williams, 2004). Kokeneet opettajat vakuuttavat yleensä tunnistavansa oppilaiden plagiaatit niiden sisällön tai kirjoitustyylin perusteella. Tämä saattaa pitää paikkansa pienissä korkeakouluissa tai sellaisissa yksiköissä joiden oppilasmäärät ovat suhteellisen rajatut (Martin, 1994). Suurissa yksiköissä tilanne on kuitenkin käytännössä sellainen, että opetushenkilökunta eivät tunne oppilaita, heidän tasoaan ja kirjoitustyyliä niin hyvin, että he kykenisivät erottamaan oppilaiden kirjoituksen plagiaatista (Puusniekka et al., 2004). Plagioinnin yleistymisen vaikuttaa myös opiskelijoihin suunnatut ulkoiset paineet valmistua nopeasti ja mahdollisimman hyvillä arvosanoilla (Dick et al., 2002). Useissa korkeakouluissa on ryhdytty toimiin tilanteen korjaamiseksi muun muassa laatimalla säännöstöjä (Honor Code) ja hankkimalla tietojärjestelmiä jotka varoittavat

31 mahdollisista plagiointitapauksista (Park, 2004). Puusniekka on (2005) Pro Gradussaan tutkinut korkeakouluopiskelijoiden eettisiä arvoja ja plagioinnin yleisyyttä suomalaisissa korkeakouluissa. Hänen tutkimusten mukaan vilppi on yleistä ja hyväksyttyä suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Puusniekan mukaan opiskelijat perustelivat epärehellistä toimintaansa kiireellä, liian raskailla kursseilla ja epäonnistumisen pelolla (Puusniekka, 2005). Puusiniekka pelkää myös vilpillisiä keinoja käyttäneiden opiskelijoiden valmistuvan korkeakouluista puutteellisin tiedoin, varsinkin kun vilppiin turvaudutaan yleisesti juuri opiskelijoiden vaikeina tai mielenkiinnottomina pitämissä kursseissa (Puusniekka, 2005). Tämä saattaa johtaa tietyillä aloilla suoranaisiin vaaratilanteisiin, mikäli opiskelija valmistuu työelämään puutteellisella tietotaidolla (Dick et al., 2002). Puusniekka toteaakin kyynisesti, että nykypäivän opiskelijat ovat mahdollisesti myös tulevaisuuden tutkijoita, mutta minkälaista tutkimusta epärehellisiin keinoihin tottuneet tutkijat pystyvät tuottamaan? Puusniekka toteaa vielä plagioinnin olevan myös eettinen kysymys, sillä todennäköisesti opinnoissaan vilpillä menestyneet opiskelijat jatkavat epärehellistä toimintaa myös työelämässä (Puusniekka, 2005.) Taulukossa 1 esitellään yleisellä tasolle useiden eri vuosikymmeninä tehtyjen opiskelutottumuksia käsittelevien tutkimusten tuloksia. Tutkimusten tuloksista voidaan päätellä kuinka yleisiä ovat opiskelijoiden vilpillisiksi mieltämät opiskelutavat olleet tiettynä ajanjaksona. Tutkimukset ovat toteutettu pääosin kyselytutkimuksin, joissa on tiedusteltu opiskelijoiden käsityksiä heidän opiskelutapojen eettisyydestä. Kyselyssä yhdelläkin opiskelujen aikana suoritettu vilpillisellä teolla on vaikutus lopputulokseen (Dick et al., 2002.) Hetheringtonin ja Feldmanin vuonna 1964 suorittamassa tutkimuksessa testiryhmälle annettiin lukuisia koetehtäviä, joiden suorittamiseen tarjottiin mahdollisuus käyttää vilppiä. Taulukon mukaan 59 prosenttia testiryhmästä käytti tilaisuutta hyväkseen (Dick et al., 2002.) Taulukon tulokset tukevat Parkin (2004) toteamusta siitä, että nykypäivän opiskelijat tuskin ovat aiempia sukupolvia epärehellisimpiä ja hänen mukaan kyse on useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta (Park, 2004). Williams (2004) toteaa plagioinnin yleistymisen toimivan indikaattorina ilmiölle, jonka taustalla ovat tietotekniikan kehittyminen ja opiskelijoiden huonontunut opiskelumotivaatio (Williams, 2004). Kyseessä on myös sukupolvien välisestä kuilusta, sillä nykyajan nuoret ovat kasvaneet Internetin aikakautena ja hallitsevat tiedonhaun ja materiaalin hyödyntämisen. Vanhemmilla opettajilla saattaa puolestaan olla niukat tietotekniset tiedot ja taidot ja siten vaikeuksia jäljittää plagiaatteja (Puusniekka et al., 2004). Plagioinnin yleistyminen korkeakouluissa johtuu osaltaan myös opiskelijayhteisön myönteisestä suhtautumisesta opiskelussa harjoitettavaan epärehellisyyteen, joka tarjoaa mahdollisuuden valmistua nopeasti ja vähäisellä vaivalla. Plagioinnin yleisyydestä voidaan juontaa selkeä syy-seuraussuhde opetuksen laatuun ja siihen käytössä oleviin resursseihin (Williams, 2004.) Puuronen (2005) on erittäin huolissaan Suomessa tapahtuneesta opetusresurssien suhteellista pienentymistä verrattuna tutkintojen määrän hurjaan nousuun viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Hänen mukaan tutkintojen taso on laskenut vaikkakin siitä ei ole olemassa toistaiseksi tutkittua tietoa. Puurosen mukaan johtopäätöksiä voidaan kuitenkin tehdä esimerkiksi siitä tiedosta, että tohtorintutkintojen määrä on noussut vuodesta 1985 vuoteen 2003 jopa 330 prosenttia, ylempien korkeakoulututkintojen määrä samana aikana 90 prosenttia ja 13

32 opetushenkilökunnan määrä 10 prosenttia. Näistä luvuista voidaan päätellä opetushenkilökunnan resurssien vähentyneen huomattavasti tutkija- ja perustutkintotason ohjauksesta. Kuten Puuronen toteaakin, niin mikäli opetuksen määrällä ja tutkintojen tasolla on yhteys toisiinsa, voidaan väittää Suomen korkeakoulujen tuottamien tutkintojen tason laskeneen. (Puuronen, 2005.) Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan kurssien koolla on myös merkitystä, sillä suurissa kursseissa opettajalla on rajallisesti mahdollisuuksia antaa oppilaille henkilökohtaista ohjausta (Dick et al., 2002). Resurssien vähäisyys vaikuttaa vääjäämättä opetushenkilökunnan mahdollisuuksiin ohjata oppilaiden opintosuorituksia. Martin (1994) toteaa artikkelissaan huolestuneena sen, että suurien oppilasmäärien myötä opetushenkilökunta ei voi tuntea oppilaitaan tai seurata heidän opintojensa edistymistä. Oppilaiden osaamistason tietäminen olisi tärkeää, jotta oppilaiden epäilyttäviin harjoitustöihin voitaisiin puuttua ajoissa (Martin, 1994). Opetushenkilökunnan vähäisyys johtaa väistämättä tutkintojen tason laskuun, plagiointiyritysten yleistymiseen ja opetushenkilökunnan loppuun palamiseen (Puuronen, 2005). Taulukko 1. Plagioinnin yleisyys opiskeluiden aikana (Dick et al., 2002, 173) 14 Tutkimus (Hetherington and Feldman 1964) % Opiskelijoista on harrastanut vilppiä 59% (Bowers 1964) 75% (Stern and Havlicek 1986) (Davis, Grover et al ) 82% 40-60% (Maramark and 60-75% Maline 1993) (Lipson and 76% McGavern 1993) (Graham, Monday et 89% al ) (Franklyn-Stokes and 54-72% Newstead 1995) (Diekhoff, LaBeff et % al % 1996) (Dick, Sheard et al.. 80% 2001) (Harding 2001) 96%

33 Opiskelijoille haamukirjoituspalveluja tarjoavat kaupalliset verkkopalvelut pahentavat entuudestaan kurjaa tilannetta englanninkielisessä tiedemaailmassa. Williamsin mukaan kyseinen teollisuusala kasvaa nopeammin kuin aikuisviihdeteollisuus (Williams, 2004). Suomi ei ole syrjässä kansainvälistymisen lieveilmiöistä, sillä Puurosen mukaan suomessa on jo nyt paljastunut tapauksia, joissa ulkomaalaiset opiskelijat yrittivät hakea opiskelemaan väärennetyillä tutkintotodistuksilla. (Puuronen, 2005). Mielestäni tutkijat ovat oikeilla jäljillä todetessaan opiskelukäyttäytymisen nopean rapautumisen aiheutuneen tietotekniikan kehittymisen ja opiskelijoiden huonontuneen opiskelumotivaation yhteisvaikutuksena. Teknologiat mahdollistavat nopean ja vaivattoman keinon suorittaa opintoja vilpillisesti kiinnijäämisen riskin ollessa mitätön. Muiden menestyksellä suorittama vilppi laskee myös muiden opiskelijoiden motivaatiota suorittaa opinnot rehellisesti. Tätä kierrettä on hankala katkaista ilman korkeakoulun päättäväistä puuttumista asiaan Tekijänoikeus opetuksessa ja tutkimuksessa Tekijänoikeudella tarkoitetaan laissa säädettyjä määräämisoikeuksia, jotka kuuluvat luovan työn tekijälle. Tekijänoikeus on yleisnimi oikeuden alalle, jonka tehtävänä on suojata luovaa työtä ja siihen kohdistuvia investointeja (Kopiraitti, 2010). Teoksen on ylitettävä teoskynnys kuuluakseen tekijänoikeuksien piiriin, eli sen pitää olla omaperäisen luovan työn tulos. Tällöin pelkän idean, aiheen tai käsittelytavan luominen ei ylitä teoskynnystä (Korpela, 2008). Tekijänoikeudet eivät suojaa käsitteitä, termejä, nimikkeitä tai tutkimusten tuloksia abstraktilla tasolla. Tekijänoikeudessa ei myöskään suojata oppi- ja käsikirjojen kuvituksena olevia piirustuksia, käyriä ja taulukkomuotoisia mittaustuloksia (Korpela, 2008.) Suojatut teokset voivat käytännössä olla missä tahansa muodossa, sillä tekijänoikeuslaissa oleva luettelo ei ole tyhjentävä. Viranomaispäätökset, lait ja asetukset eivät kuitenkaan saa tekijänoikeussuojaa (Kopiraitti, 2010). Euroopan talousalueelta peräisin olevien teosten suoja-aika on tekijän elinikä, joka jatkuu 70 vuotta kuolinvuoden päättymisestä. Muualta peräisin olevien teosten suojaaika on yleensä 50 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä (Korpela, 2008). Suomalaiseen lainsäädäntöön vaikuttavat myös EU:n tekijänoikeusdirektiivit, joissa säädetty suoja on eräiltä osin korkeampi kuin kansainvälisten sopimusten edellyttämä taso. Käytännössä lähes kaikki ulkomainen aineisto nauttii Suomessa samantasoista tekijänoikeussuojaa kuin ulkomainen aineisto. (Kopiraitti, 2010.) Mikäli useampi henkilö osallistuu teoksen luomiseen eikä eri tekijöiden työpanoksia voida erotella erilliseksi teokseksi, on syntynyt yhteisteos ja tekijöille syntyy yhteinen tekijänoikeus teokseen. Tekijänoikeus kuuluu kaikille tekijöille yhteisesti ja teoksen käyttäminen edellyttää kaikkien tekijöiden suostumusta. Mikäli työpanokset voidaan erottaa toisistaan, ei kyseessä ole yhteisteos vaan yhteen liitetty teos. Tällöin jokainen voi määrätä omasta osuudestaan itsenäisesti, mutta koko teoksen käyttö edellyttää kaikkien tekijöiden suostumusta (Tekijänoikeuslaki, 2008, 6 ). Tekijänoikeuslaissa on määritelty myös niin sanottu sitaattioikeus, jolla tarkoitetaan lupaa käyttää lainauksia tarkoituksenmukaisesti ja hyvää tieteellistä tapaa noudattaen (Tekijänoikeuslaki, 2008, 22 ). Korpela (2008) toteaa, että sitaatti ei saa olla liian

34 hallitseva verrattuna teokseen, jossa se esiintyy. Olennaista on, että sitaatilla on asiallinen asiayhteys teoksen sisältöön. Korpelan mukaan siteeraamisen tarkoituksena ei ole julkaista alkuperäistä teosta tai usean alkuperäisen teoksen kokoelmaa, vaan lainata siitä otteita niiden arvostelemiseksi, omien käsitysten perustelemiseksi ja havainnollistamiseksi tai erilaisten käsityksien vertailemiseksi. Korpelaa jatkaa vielä, että sitaatti ei saa olla liian lyhyt, jotta vältyttäisiin alkuperäisen tekstin ajatuksen vääristymiseltä (Korpela, 2008.) Suomen tekijänoikeuslain (2008) mukaan teoksen tekijällä on täydet oikeudet laatimaansa teokseen (Tekijänoikeuslaki, 2008, 1 ). Tekijänoikeuslain poikkeuksena ovat kuitenkin yliopistoissa ja korkeakouluissa työsopimussuhteessa tehdyt tietokoneohjelmat ja tietokannat, sillä niiden tekijänoikeudet siirtyvät aina työnantajalle (Tekijänoikeuslaki, 2008, 40b ). Tekijänoikeuslain mukaan opiskelusuhde korkeakouluun ei ole työ- eikä virkasuhde eikä se siten aiheuta tekijänoikeuden siirtymistä. Opiskelijan kirjoittamaan teokseen on hänellä itsellään tekijänoikeus. Korkeakoululla ei ole tekijänoikeuksia opiskelijan teokseen, eikä se siten voi käyttää opiskelijan laatimaa teosta ilman opiskelijan antamaa suostumusta. Opiskelija voi julkaista teoksensa vapaasti, ilman tarvetta pyytää siihen lupaa korkeakoululta. (Tekijänoikeuslaki, 2008, 1.) Opiskelijan esittäessä tekemänsä tutkielman, ohjelman tai muun teoksen, kuten esimerkiksi pro gradu-tutkimustyönsä, siitä tulee julkinen asiakirja sillä perusteella, että se on viranomaiselle annettu asiakirja. Korkeakoululla on teoksen julkisuuden myötä velvollisuus antaa teos tai siitä otettu kopio pyynnöstä luettavaksi (Tekijänoikeuslaki, 2008, 19 ). Opiskelijalla tai tutkijalla on tosin halutessaan oikeus rajoittaa julkaistun teoksen julkaisua (Tekijänoikeuslaki 2 ). Toisaalta julkisuuslain (2008) mukaan kaikilla on oikeus tutustua siihen. Julkaisuoikeudeltaan rajoitetut teokset saa tässä tapauksessa nähtäville pyynnöstä (Julkisuuslaki, 2008, 21 ). Opiskelijat voivat tallentaa Internetistä noudettua aineistoa yksityiseen käyttöön ilman erillistä lupaa, mutta sen hyödyntämiseen opetuksessa tarvitaan aina oikeudenhaltijan lupa (Kopiraitti, 2010). Tekijänoikeuden rikkomisen seuraamuksista on säädetty tekijänoikeuslaissa ja rikoslaissa. Korpela toteaa, että rikoslakiin on pyritty kokoamaan kaikki säädökset vakavista rikkomuksista ja muissa laeissa on säädöksiä vain lievemmistä rikkomuksista, joista ei seuraa vankeustuomioita (Korpela, 2008b). Rikkomuksen tapahtuessa tulevana rikosnimikkeenä on tekijänoikeusrikkomus tai tekijänoikeusrikos. Jälkimmäinen tulee kyseeseen, jos on toimittu ansiotarkoituksessa aiheuttaen huomattavaa haittaa tai vahinkoa oikeuden haltijalle. Rikoslain tekijänoikeusrikkomuksia koskettavat säännöt edellyttävät, että tekijänoikeuden rikkominen on aiheuttanut huomattavaa haittaa tai vahinkoa (Korpela, 2008b.) Korpela (2008b) toteaa, että mikäli tekijänoikeuden loukkaaminen on vähäinen, niin siitä rangaistaan tekijänoikeuslakiin nojautuen. Tällöin rikkomuksesta voidaan tuomita suorittamaan oikeudenhaltijalle vahingonkorvausta ja kohtuullinen hyvitys. Korpela jatkaa vielä, että rikoslain perusteella voidaan rikoksissa käytetyt työvälineet ja siitä saavutettu hyöty tuomita menetettäväksi valtiolle (Korpela, 2008b.) 16

35 Tutkimuksen ja opiskelun etiikka Yliopisto-opiskelun aikana tapahtuva plagiointi on lakia ja muita yhteiskunnallisia normeja vastaan tapahtuvaa toimintaa, joka ehkäisee oppimista ja jossa tavoitellaan omaa etua hyväksikäyttämällä muiden työpanosta. Plagiointi ei ole moraalisesti hyväksyttävää, joten sen suorittamista voidaan pitää eettisesti vääränä. Sillä etiikan edellytyksenä on, että tarkasteltaviin asioihin on olemassa moraalinen näkökulma (Puusniekka et al., 2004.) Opiskelijoiden opintosuorituksia koskevaa yhtenäistä eettistä julistusta tai ohjeistusta ei ole laadittu Suomessa, mutta korkeakouluissa suoritetut opintotehtävät voidaan rinnastaa korkeakouluissa suoritettavaan tutkimukseen, jolloin niitä koskettavat samat eettiset arvot (Oulun ylipiston korkeakoulutuksen kehittämistoimikunta ja etiikkatoimikunta, 2005.) Tieteellisen tutkimuksen eettisiä arvoja määritellyt tutkimuseettinen neuvottelukunta on laatimassaan raportissa jakanut hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset kahteen kategoriaan. Nämä ovat piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä ja vilppi tieteellisessä toiminnassa. Raportti toteaa piittaamattomuuden tieteellisistä käytännöistä ilmenevän törkeinä laiminlyönteinä ja holtittomuutena erityisesti tutkimuksen suorituksessa. Tämä piittaamattomuus voi ilmetä esimerkiksi muiden tutkijoiden osuuden vähättelynä julkaisussa, puutteellisena viittaamisena aiempiin tutkimustuloksiin, tiedeyhteisön harhaanjohtamisena omassa tutkimustyössä ja samojen tuloksien julkaisemisena useita kertoja uusina (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2002.) Vilppi tieteellisessä toiminnassa tarkoittaa käytännössä tiedeyhteisön ja usein myös päätöksentekijöiden harhauttamista. Se on väärien tietojen tai tulosten esittämistä tiedeyhteisölle tai niiden levittämistä esimerkiksi julkaisussa, tieteellisissä kokouksissa pidettävissä esitelmissä tai rahoitushakemuksessa. Raportin mukaan plagiointi on eräs vilpin ilmentymä, jota kutsutaan luvattomaksi lainaamiseksi. Luvaton lainaaminen tarkoittaa jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan esittämistä omanaan. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2002.) Oulun yliopistolla on laadittu opetushenkilökunnan käyttöön plagiointitapauksien käsittelyohjeet, jotka koskettavat kaikkia Oulun yliopistossa suoritettuja opintosuorituksia ja opinnäytetöitä. Näillä koko yliopistoa kattavilla ohjeilla pyritään turvaamaan plagiointitapausten yhdenmukainen käsittely yliopistossa (Oulun yliopiston plagiointitapausten käsittelyohje, 2009). Yliopiston kattavilla ohjeilla pyritään takamaan opiskelijoiden yhdenmukaisen käsittelyn tiedekunnasta tai laitoksesta riippumatta. Tämä parantaa oleellisesti sekä opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan oikeusturvaa (AUTC, 2002). Kuvassa 1 on Surakan (2003) esittämä prosessimalli siitä, kuinka havaitut plagiointitapaukset tulee käsitellä opetushenkilökunnan ja yliopiston toimesta. Kyseisessä mallissa on oleellista, että havaitut tapaukset suoritetaan ennalta määritellyn prosessin mukaisesti ja hallinnolliset päätökset eivät ole opetushenkilökunnan vastuulla. Tapausten muodollinen käsittely takaa myös opiskelijan ja opetushenkilökunnan oikeusturvan (Surakka, 2003).

36 Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan opetushenkilökunta pitää ammattinsa raskaimpana puolena juuri akateemiseen epärehellisyyteen puuttumista ja riittämättömät todisteet olivat heidän mukaan yleisin syy vilppitapausten selvittämättä jättämiseen (Puusniekka, et al.,2004). Plagiointitapausten selvittämisprosessi käynnistyy aina opetushenkilökunnan tuntemasta plagiointiepäilystä, josta ilmoitetaan opiskelijalle. Tämän jälkeen opiskelija kutsutaan kuultavaksi ja opiskelijan myöntäessä plagioinnin hänelle annetaan ohjausta ja pyritään selvittämään suoritetun plagioinnin aiheuttaja. Opettaja voi vakavissa tapauksissa myös keskeyttää kurssin suorituksen (Oulun yliopiston plagiointitapausten käsittelyohje, 2009). Mikäli opiskelija kiistää plagioinnin suorittamisen, niin tapaus viedään prosessissa eteenpäin. Oulun yliopistossa toimitaan poikkeavasti kuin kuvassa 1, sillä tapaus siirretään tiedekunnan dekaanille ja tarvittaessa myös tiedekuntaneuvosto ja opintoasiainpäällikkö osallistuvat tapauksen käsittelyyn. Tiedekunnan dekaani kuulee tekijää ja tekee tämän jälkeen päätöksen mahdollisesta sanktiosta, jotka voivat olla esimerkiksi opintojakson hylkääminen tai kurssin suorittamiskarenssi (Oulun yliopiston plagiointitapausten käsittelyohje, 2009). Kuva 1. Prosessin kulku plagiointia epäiltäessä (Surakka, 2003, 13) 18

37 19 Surakan mukaan erittäin vakavissa tapauksissa opiskelija voidaan irtisanoa rehtorin määräyksellä määräajaksi tai hänen yliopiston käyttäjätunnuksensa voidaan sulkea tilapäisesti (Surakka, 2003). Oulun yliopistossa dekaanin antama päätös dokumentoidaan ja siitä toimitetaan tieto tekijälle ja sekä tiedekunnan kansliaan. Vakavissa tapauksissa tapaus kirjataan myös yliopiston kirjaamoon (Oulun yliopiston plagiointitapausten käsittelyohje, 2009). Opiskelijoiden suorittamista rikkeistä ei kuitenkaan saa muodostaa korkeakoulun sisäistä rikosrekisteriä ja näiden tietojen kirjaaminen opintorekisteriin on myös kiellettyä (Surakka, 2003). Surakan mukaan opiskelijoille annettavilla sanktioilla on kolme funktiota (Surakka, 2003). ennaltaehkäisevä vaikutus jälkikäteisvaikutus jolloin vilpillä saatu suoritus voidaan myöhemminkin mitätöidä instituution uskottavuuden säilymiseen liittyvä vaikutus.

38 Paljastuneita tapauksia ei tule lakaista maton alle, vaan niistä pikemminkin tulisi tiedottaa avoimesti (Park, 2004). Paljastuneiden tapauksien avoin ja julkinen käsittely osoittaa opiskelijoille korkeakoulun suhtautuvan plagiointiin vakavasti ja samalla nämä tapaukset toimivat pelotteena plagiointia suunnitteleville (Vamplew & Dermoudy, 2005). Tiedeyhteisön tulisi myös tehdä opiskelijoille selväksi opintokokonaisuuksiin kuuluvien harjoitus- ja ryhmätöiden opetuksellinen tarkoitus. Tämä lähestymistapa on Parkin mukaan huomattavasti tehokkaampaa kuin se, että tieteellistä vilppiä yritettäisiin ainoastaan kriminalisoida (Park, 2004). Oulun yliopisto on asettanut yhdeksi päätavoitteekseen kansainvälisyyden (Oulun ylipiston kansainvälinen strategia ja kv-toiminnan suunnitelma 2009). Kansainvälistyminen tuo mukanaan lukuisia mahdollisuuksia, mutta myös uudenlaisia uhkakuvia (Dick et al., 2002). Puuronen on erityisesti huolissaan kansainvälisten opiskelijoiden tasosta, sillä korkeakouluilla on suuri houkutus ottaa heikkotasoisia opiskelijoita turvatakseen kansainvälisten opiskeluohjelmien jatkuvuus (Puuronen, 2005). Kansainvälisten opiskelija-aineksen myötä yliopistoon tulee opiskelemaan riskiryhmiä, jotka saattavat ajautua harrastamaan plagiointia joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Erityisesti Aasiasta ja Afrikasta saapuneilla opiskelijoilla on hyvin usein vaikeuksia länsimaisten viittauskäytäntöjen kanssa (Dick et al., 2002). Korkeakoulujen tulee suhtautua ymmärtäväisyydellä mutta myös suurella vakavuudella kansainvälisten opiskelijoiden suorittamaan vilppiin, sillä heitä tulee kohdella yhdenvertaisesti suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Tapahtunutta vilppiä ei saa hyväksyä tai peitellä (Puuronen, 2005). Kulttuurien eroavaisuus luo tarpeita antaa kohdennettua tieteellisiä käytäntöjä koskettavaa opetusta ja tiedotusta ulkomaalaisille opiskelijoille (Dick et al., 2002). 20

39 21 3. Plagioinnin ehkäisy ja estäminen korkeakoulussa Tässä luvussa esitetään korkeakoulujen käytössä olevia keinoja puuttua opiskelijoiden kyseenalaisiin opiskelutapoihin. Luvussa käsiteltävät tutkimukset osoittavat korkeakoulujen tiedeyhteisön olevan merkittävässä roolissa opiskelijoiden eettisten arvojen, ja opiskelutottumuksien muokkaamisessa plagioinnin vastaisiksi. Luvussa käsitellään myös teknologioiden hyödyntämismahdollisuuksia tässä plagioinnin vastaisessa työssä. 3.1 Korkeakoulujen institutionaaliset toimet Maailmalla on jo 1990-luvun alusta lähtien havaittu selkeä trendi opiskelussa vallitsevasta epärehellisyydestä. Erityisesti Yhdysvalloissa opinnoissa huijaaminen, niin lukioissa kuin yliopistoissa on muodostumassa yhä suuremmaksi ongelmaksi (Park, 2004). Tutkijat väittävät opiskelijoiden suorittaman plagioinnin yleistyneen vuosien välisenä aikana 23 prosentista jopa 90 prosenttiin (Dick et al., 2002; Williams, 2004). Tutkijoiden mukaan opiskelijat perustelevat yleisimmin vilpin suorittamista muun muassa motivaation puutteella, kiireellä, taloudellisilla ongelmilla, pienellä riskillä paljastua ja kulttuurieroavaisuuksilla tieteellisissä viittauskäytännöissä (Williams, 2004: Puusiniekka, 2005). Korkeakoulut ovat joutuneet reagoimaan opiskelijoiden suorittamaan plagiointiin institutionaalisilla toimilla, joissa tiedeyhteisöä kannustetaan tunnistamaan ja torjumaan korkeakoulussa tapahtuva plagiointi tiedekunta- ja laitostasolta päättyen aina yksittäisen opettajan toimintaan (AUTC, 2002). Yhdysvalloissa tähän tavoitteeseen pyritään säännöstöillä (honor code), jossa opiskelijoille tiedotetaan plagiointiin liittyvistä eettisistä kysymyksistä (Devlin, 2006). Säännöstöissä määritellään akateemisen epärehellisyyden ilmentymät, annetaan ohjeita opettajille opinnoissa huijaamisen estämiseksi sekä esitellään eri rangaistusmuotoja paljastuneille tapauksille. Säännöstöihin sitoutuminen varmistetaan opiskelijan allekirjoituksella (Park, 2004). Niillä pyritään ennaltaehkäisemään plagiointia ja rohkaisemaan opiskelijoita ilmiantamaan tietämänsä plagiointitapaukset. Niiden tarkoitus on myös muodostaa opiskelijoiden keskuuteen plagioinnin vastainen ilmapiiri (Dick et al., 2002). Säännöstöjen käytöstä on saatu myönteisiä tuloksia, mutta siihen suhtaudutaan myös varauksellisesti (Devlin, 2006 ; McGowan, 2005). Kriitikoiden mukaan säännöstöillä ja siihen liittyvällä yliopistojen tiukalla valvonnalla ei voida vaikuttaa opiskelijoiden toimintatapoihin, joiden taustalla vaikuttaa varsinkin Yhdysvalloissa kiire valmistua rahakkaille työmarkkinoille nopeasti ja mahdollisimman hyvillä arvosanoilla (Dick et al., 2002). Näiden ulkoisten vaikutusten paineessa on opiskelijoiden houkutus turvautua vilpillisiin keinoihin erittäin suuri, varsinkin kiinnijäämisen riskin ollessa hyvin vähäinen. (Puusniekka, 2005.)

40 Akateemisen kulttuurin yhtenäisyydellä ja myönteisesti muodostetulla plagioinnin vastaisella ilmapiirillä näyttäisi olevan merkittävästi suurempi merkitys kuin opiskelijoiden syyllistämisellä (Park, 2004). Mccabe (2005) tukee tätä väitettä, sillä hänen mukaan korkeakoulun leväperäinen suhtautuminen opiskelijoiden harjoittamaan plagiointiin johtaa siihen, että opiskelijayhteisö kokee korkeakoulun sallivan plagioinnin. Mccabe toteaa sen johtavan siihen, että rehelliset opiskelijat menettävät mielenkiinnon suorittaa opinnot rehellisesti (Mccabe, 2005). Opiskelijoiden luottamus korkeakoulun toimintaa kohtaan on rakennettavissa päättäväisillä toimilla, joihin kuuluu plagiointiin liittyvä tiedotus ja paljastuneiden plagiointitapausten avoimella tiedotuksella. Korkeakoulun tulisi myös muodostaa opetushenkilökunnan ja oppilaiden välille avoin keskusteluyhteys (Park, 2004) Opetuksen kehittäminen Oppilaiden motivaatiota suorittaa raskaitakin opintokokonaisuuksia itsenäisesti voidaan parantaa tiedottamalla harjoitus- ja tutkimustöiden opetuksellisesta tarkoituksesta ja ennen kaikkea tukemalla oppilaita niiden suorituksessa (Dick et al., 2002 ; Williams, 2004). Opiskelijoiden suorittamaa plagiointia voidaan ehkäistä kehittämällä kurssien sisältöä ja niihin kuuluvia harjoitustöitä mahdollisimman käytännönläheisiksi ja vastaamaan niin paljon kuin mahdollista opiskelijoiden tulevaa ammatillista työkuvaa (Williams, 2004). Opetushenkilökunnan tulisi myös estää opiskelijoita suorittamasta plagiointia esimerkiksi antamalla aikaan ja paikkaan sidottuja harjoitustöitä sekä seurata niiden edistymistä ja itsenäistä suoritusta säännöllisin väliajoin (McGowan, 2005). Toinen vaihtoehto on antaa mielekkäitä ja haastavia tehtäviä, jotka vaativat oman näkökulman muodostamisen ja tiedon syvällistä pohdintaa, mihin Internetistä kopioitua ei voida hyödyntää (Puusniekka et al., 2004). Ryhmätöissä tapahtuvaa vilppiä voidaan estää antamalla ryhmän jokaiselle jäsenelle yksilöllisen tehtävän, jonka suorittamista opetushenkilökunta seuraa kurssin aikana (Park, 2004). Opiskelijoille tulee tiedottaa avoimesti plagioinnin vastaisista toimenpiteistä ja paljastuneista plagiointitapauksista annetuista rangaistuksista (AUTC, 2002). Opiskelijoiden suorittamaan vilppiin tulee puuttua välittömästi ja korkeakoulun tulee antaa selkeä signaali siitä, että vilpillisten keinojen käyttöä ei sallita missään tapauksessa (Dick et al., 2002). Korkeakoulu antaa opintonsa rehellisesti suorittaville opiskelijoille negatiivisen signaalin, jos paljastuneisiin tapauksiin ei puututa (Williams, 2004). Korkeakoulussa tulee myös olla yhdenmukaiset rangaistuskäytännöt ja yhteiset mittarit, joilla määritellään vilpillisen toiminnan rangaistavuus (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2002). Korkeakoulujen kiinnostus hyödyntää teknologioiden antamien mahdollisuuksia on kasvanut institutionaalisien toimien rinnalla. Tämä on johtanut useiden yhtäaikaisten projektien käynnistymiseen, joiden tavoitteena oli tuottaa teknisiä työkaluja plagiointitapausten ennaltaehkäisyyn ja vilppiyritysten jäljitykseen. (Surakka, 2003.) Oman kehitystyön lisäksi useat korkeakoulut ovat hankkineet käyttöönsä plagioinnintunnistusohjelmistoja, jotka hyödyntävät samoja teknologioita kuin mitä opiskelijat käyttävät plagioinnin suorittamiseen (Lyon, 2006).

41 23 4. Opiskelutapojen eettisyys Luvussa käsitellään opiskelijoiden eettisiä arvoja ja heidän opiskelutottumuksia käsitteleviä tutkimuksia, joita on laadittu 1940 luvulta lähtien. Tutkimusten tulokset osoittavat plagioinnin olevan yleistä harjoitus ja ryhmätöiden suorituksessa. Luvussa käsiteltävien tutkimusten mukaan opiskelijat perustelevat hyvin usein suorittamaansa plagiointia henkilökohtaisilla syillä ja ulkoisilla paineilla. Luvussa käsitellään myös Suomessa tehtyä opiskelijoiden eettisiä arvoja tutkivaa tutkimusta, jonka tuloksia peilataan kansainvälisiin tutkimustuloksiin. 4.1 Plagioinnin ilmentymät ja syyt sen suorittamiseen Korkeakouluopiskelijoiden yleisin vilpillinen suoritustapa on tutkimisten mukaan toisten työpanoksen hyväksi käyttäminen harjoitustöissä, minkä suorittaminen on myös yleisesti hyväksyttyä opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijat mieltävä Internetistä ladatun materiaalin käytön ilman asianmukaisia lähdeviittauksia hyväksyttäväksi ja se on myös yleistä (Dick et al., 2002; Puusniekka, 2005). Toisaalta tenttien suoritukseen liittyvä epärehellinen toiminta ei ole yleistä eikä sitä myöskään pidetty hyväksyttävänä (Sheard et al., 2003.) Hartin (2004) mukaan kyseenalaisiin opiskelutapoihin syyllistyy yleisemmin opintonsa juuri aloittanut miesopiskelija, jolla on alhainen opiskelijamotivaatio. Hänen mukaansa tietotekniikan opiskelijat harrastavat todennäköisemmin plagiointia kuin esimerkiksi lääketieteen opiskelijat (Hart, 2004). Kuva 1. Kuva 2. Malli sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä jotka vaikuttavat opiskelijan päätöksen turvautua vilppiin opinnoissaan (Dick, et al. 2002, 174) Teknologiat Sosiaaliset tekijät Henkilökohtaiset tekijät Demograafiset tekijät Ympäristölliset tekijät Kuvassa 2 on kuvattu opiskelijan henkilökohtaisiin valintoihin vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Ensimmäisenä vaikuttajana mallissa on teknologiat, jotka vaikuttavat yksilön valintoihin. Teknologian vaikutuksena voidaan mainita esimerkiksi plagioinnin

42 suorittamisen helppoutta hyväksikäytettävän materiaalin löytyessä Internetistä, jossa se on helposti ladattavissa. Kuvan loput kolme muuta tekijää ovat niin sanottuja ulkoisia paineita, jotka saattavat vaikuttaa tietyissä tilanteissa opiskelijan suorittamiin valintoihin opiskelutapojen eettisyydessä (Dick et al., 2002.) Toisena tekijänä mallissa käsitellään demograafiset tekijät, jotka vaikuttavat yksilön suorittamiin elämänvalintoihin. Demografisia tekijöitä ovat muun muassa ikä, ammatti, taloudellinen tilanne ja elämäntilanne. Kolmantena mallissa kuvataan sosiaalisia tekijöitä, joihin kuuluvat perhe, ystäväpiiri, opiskelijatoverit, roolimallit ja käytössä olevat mediat. Kaikki nämä vaikuttavat henkilön arvomaailmaan ja tällöin suoritettaviin moraalisiin valintoihin erilaisissa tilanteissa. Viimeisenä eli neljäntenä tekijänä mallissa on maantieteelliset tekijät, eli henkilön sosiaalisen tausta, tutkinnot, uskonto ja etniset taustat (Dick, et al., 2002.) Sosiaalisen taustan vaikutuksia plagioinnin yleisyyteen on tutkittu runsaasti sen mittaamisen helppouden vuoksi. Tiedeyhteisössä on väitelty sosiaalisten taustojen vaikutuksista akateemiseen epärehellisyyteen. Aiheen ilmeisen herkkyyden vuoksi siitä ei ole haluttu tehdä liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä On kuitenkin kiistattomasti todistettu, että muun muassa Aasiasta saapuvien vaihto-opiskelijoilla on vaikeuksia tuottaa materiaalia, joka on hyväksyttävää länsimaisen viittauskäytännön asettamilla mittareilla (Dick, et al., 2002.) Plagioinnin yleisyys korkeakoulussa Puusniekka (2005) on pro gradu -tutkimuksessaan tutkinut suomalaisten opiskelijoiden käsityksistä opiskelutapojen ja tutkimuksen tekemiseen liittyvien menettelytapojen eettisyydestä. Tutkimuksen tavoitteina oli selvittää, kuinka hyväksyttävää ja yleistä opiskeluvilppi on, ketkä käyttävät epärehellisiä keinoja opiskelussa ja millaiset syyt siihen oikeuttavat. Kyselytutkimus suoritettiin valitsemalla korkeakoulujen lukujärjestyksestä tutkimuksen tarpeisiin soveltuvat kurssit, joiden opetushenkilökunnalta pyydettiin suostumus kyselyn suorittamiseen harjoitusten ja luentojen yhteydessä. Kysely toteutettiin informoituna kyselynä, eli luvan saamisen ja keräämisen aikataulusta sopimisen jälkeen tutkimuslomakkeet täytettiin luentojen tai harjoituksien aikana tutkijan valvonnassa (Puusniekka, 2005.) Kyselyyn vastasi 609 Pohjois-Savossa opiskelevaa korkeakouluopiskelijaa. Taulukossa 2 on kuvattuna vastaajien mielipiteitä erilaisten vilpillisten suoritustapojen hyväksyttävyydestä ja yleisyydestä. Taulukosta käy ilmi vastaajien itse käyttäneen vähemmän mainittuja suoritustapoja verrattuna siihen, että mitä tietävät muiden niitä käyttäneen. Kyseenalaisista suoritustavoista tulevan tentin kysymysten katsomisen ja harjoitustöistä saamista liiallisista pisteistä ilmoittamatta jättämisen voidaan katsoa olevan niin sanottua passiivista vilppiä eli ne eivät vaadi opiskelijoilta aktiivista toimintaa tai etukäteissuunnittelua ja luultavasti tämän vuoksi niitä ei jyrkästi tuomita (Puusniekka, 2005.) Saman harjoitustyön käyttö useilla eri kursseilla on opiskelijoiden mielestä suhteellisen hyväksyttävää ja sitä myös tehdään ja tiedetään tehtävän paljon (Dick et al., 2002). Puusniekka toteaa harjoitustöihin uudelleen käyttöön liittyvien käytänteiden vaihtelevan

43 oppilaitoksesta ja opettajasta riippuen, mutta yleisesti ottaen saman harjoitustyön hyödyntäminen useaan kertaan eri kursseilla ei ole hyväksyttävää (Puusniekka, 2005). Puusniekan kyselyyn vastanneet oppilaat tietävät muiden käyttäneen hyväksi toisten opiskelijoiden työpanosta ryhmätöissä ja saavan siten ansaitsemattomia opintoviikkoja. Tätä käytäntöä edes tuomita kovin jyrkästi tuomita, kuten ei myöskään kaverin puolesta tämän harjoitustyöhön liittyvän tilastollisen analyysin tekemistä. Nämä, samoin kuin opiskelutoverin tekemän harjoitustyön palauttaminen omissa nimissä, ovat opiskelutapoja joissa käytetään hyväksi muiden opiskelijoiden työpanosta. Opiskelutoverin työn kopioiminen on selvästi tuomittavampaa muihin edeltä mainittuihin suoritustapoihin verrattuna, mutta sitä tiedetään käytettävän puolta enemmän kuin konkreettista toisen puolesta tekemistä. (Puusniekka, 2005.) Harjoitustöiden suorittaminen ilman omaa työpanosta johtaa siihen, että opiskelija ei saa korkeakoulun hänelle tarkoittamaa pedagogista oppimaa. Esimerkiksi lääketieteen opiskelijoiden tapauksessa tämä saattaa johtaa jopa ihmishenkien vaarantumiseen opiskelijan päätyessä työelämään (Dick et al., 2002). Opiskelijoiden tuomitsevampi asenne toisen harjoitustyön palautukseen omana johtuu siitä, että siinä käytetään konkreettisesti toisen opiskelijan työtä hyväksi oman edun tavoittelussa. Ryhmätöistä suoritusmerkinnän saamista ilman oman sovitun työpanoksen suorittamista ei ilmeisesti mielletä samanlaiseksi hyväksikäytöksi. (Dick et al., 2002). Ryhmätyötä tekevissä opiskelijaryhmissä on hyvin todennäköisesti osaamistasoltaan erilaisia opiskelijoita, jotka eivät välttämättä suoriudu annetuista vastuista. Kyseisissä tapauksissa opiskelijat katsovat asiaa läpi sormien ja tekevät puuttuvat tehtävät toisen puolesta. Tämä johtaa siihen, että kurssiin kuuluvaa oppimista ei tapahdu sen opiskelijan kohdalla, jonka puolesta harjoitustyön puuttuva osa tehtiin. (Puusniekka, 2005). Lähes puolet Puusniekan kyselyyn vastanneista ei tuominnut Internetistä noudetun materiaalin hyödyntämistä ja sitä myös tehdään ja tiedetään tehtävän paljon. (Puusniekka, 2005). Vastaaviin tuloksiin on päädytty myös muissa vastaavanlaisissa kansainvälisissä tutkimuksissa (Dick et al., 2002). Internetistä on helppo hakea aineistoa hyödyntäen hakukoneita tai sähköisiä tietokantoja kiinnijäämisen riskin ollessa mitättömän pieni korkeakoulujen opetushenkilökunnan pystyessä puutumaan ainoastaan räikeimpiin tapauksiin. (Martin, 2004). Tenteissä lunttaaminen ei ole opiskelijayhteisöissä hyväksyttyä ja se on opiskelijoiden mielestä yksi tuomittavampia kyseenalaisia toimintatapoja (Martin, 2004). Lunttaaminen on harvinaista jo suuren paljastumisriskin vuoksi (Puusniekka, 2005). 25

44 26 Taulukko 2. Erilaisten suoritustapojen hyväksyttävyys ja yleisyys (Puusniekka, 2005,32) % A B C a) Opiskelukaverin tekemän harjoitustyön palauttaminen omissa nimissä. b) Internetistä otetun tekstin käyttäminen omissa nimissä c) Etukäteen paperilapulle tms. kirjoitettujen tietojen hyödyntäminen salaa tentissä. d) Vastausten katsominen tentissä vieressä istuvalta tenttijältä e) Saman harjoitustyön käyttäminen useamman kerran eri kursseilla f) Tentin tekeminen toisen puolesta g) Harjoitustyöhön liittyvän tilastollisen analyysin tms. tekeminen toisen puolesta. h) Opiskelija ei ilmoita opettajalle saaneensa liikaa pisteitä harjoitustyöstä. i) Tulevan tentin kysymysten katsominen esim. tentaattorilta kopiokoneeseen jääneestä paperista. j) Opiskelija saa suoritusmerkinnän ryhmätyöstä, vaikka ei olekaan tehnyt omaa yhteisesti sovittua osuuttaan. A. Miten hyväksyttäviä ovat seuraavat opiskelussa käytettävät suoritustavat (viisiportainen asteikko: ei lainkaan hyväksyttävää täysin hyväksyttävää), muiden kuin "ei lainkaan hyväksyttävää" vastausten määrä (%). B. Kuinka usein on itse käyttänyt em. suoritustapoja, vähintään 1-2 kertaa käyttäneiden osuus (%). C. Kuinka moni tietää jonkun tai joidenkin käyttäneen omassa korkeakoulussa (%). Taulukossa 3 kuvataan opiskelijoiden näkemyksiä siitä, että mitkä oikeuttavat edellä käsiteltyjen vilpillisten toimintatapojen käyttöön. Opiskelijoihin näyttäisi useiden tutkimusten mukaan vetoavan inhimilliset tekijät, kuten esimerkiksi sairastelu ja perheongelmat, jotka ovat vaikeasti kontrolloitavissa. Lisäksi opintojaksojen työläys ja taloudelliset vaikeudet näyttäisivät oikeuttavan opiskeluvilppiin suhteellisen yleisesti (Dick et al., 2002; Puusniekka, 2005 ; Williams, 2004 ). Puusniekka toteaakin, että opintojakson raskauteen vetoaminen on kyseenlaista, sillä kaikkien opintojaksojen yhteismitallisuus on mahdotonta jo siksi, että jokainen

45 opiskelija on erilainen pohjatietoineen, valmiuksineen ja opiskelutapoineen (Puusniekka, 2005). Plagioinnin perusteleminen vedoten kiireeseen vetoaa opiskelijoihin yleisesti, mikä viittaa lähinnä puutteellisen motivaatioon (Hart, 2004). Puusniekan (2005) mukaan opiskelijoiden kiireisyyteen on muitakin syitä, jotka saattavat johtua puutteellisesta ajan tai kurssien hallinnasta. Kiire voi toisaalta olla joissain tapauksissa myös pakotettua. sillä opiskelijoiden on saatava tietty määrä opintoviikkoja suoritettua saadakseen opintotukea. % Taulukko 3. Millaiset syyt oikeuttavat käyttämään taulukossa 2 kerrottuja suoritustapoja? (Puusniekka, 2005,41) d) Sairastelu, perheongelmat tms. 73 e) Opintoviikkomäärään suhteutettuna kohtuuttoman työläs opintojakso 69 a) Kiire eli meneillään paljon muitakin opintoja 64 b) Pakko saada opintoviikkoja opintotukea varten 58 f) Kiire saada tutkinto valmiiksi tiedossa olevan työpaikan vuoksi 53 g) Mielenkiinnoton tai hyödytön opintojakso 51 j) Työt opintojen ohessa 46 i) Omien tietojen ja taitojen riittämättömyys 44 k) Opiskelijaryhmän paine ja yleinen ilmapiiri 38 h) Houkutteleva tilaisuus 36 c) Koska muutkin tekevät niin 27 Väittämissä käytettiin viisiportaista vastausasteikkoa: ei lainkaan hyväksyttävää täysin hyväksyttävää. Taulukoon 3 on laskettu ainoastaan ne prosenttiosuudet, jotka vastasivat kysymyksiin jotain muuta kuin "ei lainkaan hyväksyttävää" (%). Mielenkiinnoton tai hyödytön opintojakso ja omien tietojen ja taitojen riittämättömyys sijoittuvat vilpin tekoon oikeuttavien syiden keskivaiheelle. Puusniekka toteaakin kyseisen perustelun kuulostavan vaaralliselta, sillä opiskelu ei voi aina olla hauskaa ja mielenkiintoista, vaan aika ajoin joutuu suorittamaan vähemmän viehättäviä tai hyödyttömiltä vaikuttavia kursseja asiantuntemusta lisätäkseen (Puusniekka, 2005). Useiden tutkimusten mukaan vähiten epärehellisyyteen opinnoissa näyttäisi vaikuttavan opiskelijoiden mukaan oikeuttavan toisten opiskelijoiden vaikutus, kuten opiskelijaryhmän paine ja ilmapiiri ja se, että muutkin tekevät (Dick et al., 2002; Puusniekka, 2005 ;). 27

46 28 5. Plagioinnintunnistusohjelmistot Tässä luvussa kuvataan plagioinnintunnistusohjelmistojen toimintaperiaatteet ja esitetään muutamaa tutkimuskirjallisuudessa mainittua sovellusta. Luvussa esitetään myös sovellusten hyödyntämismahdollisuudet muun muassa tieteellisten viittauskäytäntöjen opetukseen. Luvun lopussa esitetään sovelluksien käyttöön kohtaan esitettyä epäluuloa ja kritiikkiä. 5.1 Ohjelmistojen toimintaperiaate Plagioinnintunnistusohjelmistojen toiminta perustuu merkkijonopohjaiseen samankaltaisuuden mittausmenetelmään, jossa dokumentit ensin pilkotaan peräkkäisten osiensa muodostamien jonojen joukoksi, jotka muutetaan laskennan helpottamiseksi luvuiksi. Tämän jälkeen dokumentista etsitään sen sisältämien peräkkäisten osien ilmentymät ja dokumentti ilmaistaan niiden joukkona. Tätä arvoa verrataan järjestelmän tietokantaan tai sen lähteisiin tallennettuihin merkkijoukkoihin (Riski, 2003). Sanan havaitseminen plagioiduksi edellyttää, että joko järjestelmään aikaisemmin palautettujen dokumenttien tai jostain käytetyistä läheistä on löydetty useita samoja peräkkäisiä sanoja kuin tutkittavasta dokumentista (Riski, 2003.) Kuva 3. Dokumenttien sisällön vertailu merkkijonopohjaisen samankaltaisuuden mittausmenetelmällä (Riski, 2003, 12) Kehittyneemmät järjestelmät osaavat myös kääntää lähdemateriaalin kielestä toiseen ja verrata käännettyä aineistoa käyttämiinsä lähteisiin. Tekstitiedostojen lisäksi eräät ohjelmistot pystyvät vertamaan lähdekoodia sisältäviä tiedostoja toisiinsa, jolloin voidaan havaita ohjelmistojen lähdekoodin luvaton käyttö tai varastaminen (Vamplew & Dermoudy, 2005). Lukuisat korkeakoulut ovat tutkimusprojektien muodossa kehittäneet käyttöönsä plagioinnintunnistimia (Surakka, 2003). Nämä ohjelmistot käyttävät paikallisia tietokantoja ja hyödyntävät ilmaisia Internetin hakumoottoreita, joihin opiskelijoiden palauttamat dokumentit verrataan (Nalkki, 2008). Kuvassa 4 on kuvattu kaupallisen Urkund-järjestelmän toimintaperiaate, joka perustuu siihen palautettuja dokumenttien vertailuun aiemmin sen tietokantaan syötettyihin dokumentteihin ja sen käyttämiin lähteisiin, jotka muodostuvat Internethakumoottoreista ja kaupallisten kustantajien tietovarastoista (Urkund, 2008). Plagioinnintunnistusohjelmistoilla voidaan puuttua yleisempiin tiedossa oleviin plagioinnin muotoihin, mutta niiden käytössä on rajoitteensa. Järjestelmät pystyvät tunnistamaan ainoastaan suoria tekstilainauksia tietokannoissaan olevista lähteistä, joten ne eivät pysty havaitsemaan alkuperäislähteiden sisältämien ajatusten varastamista tai maksullisten opinnäytepalveluiden tuottaman materiaalin käyttöä. (Williams, 2004.)

47 29 Järjestelmien muodostamien raporttien analysointi vaatii myös aina opetushenkilökunnan työpanoksen, mutta samalla se takaa opiskelijoiden tasapuolisen kohtelun. Tämä on mahdollista, koska järjestelmä tarkistaa siihen syötetyt dokumentit samalla tarkkuudella ilman ennakkoluuloja tai puolueellista asennetta. (Urkund, 2008.) Tietojenkäsittelytieteiden opintoihin kuuluvien harjoitustöiden luotettava tarkistaminen on ongelmallista, sillä harjoitusten suorittamisessa tarvittava lähdekoodi saattaa olla noudettu Internetistä tai opiskelijatoverilta. Toisaalta kurssisuoritukseen saattaa kuulua lähdekoodin noutaminen Internetistä tai ohjelmointikurssin www-sivustolta, minkä jälkeen sitä muokataan harjoitustyön vaatimukset täyttäväksi. Tämä asettaa plagioinnintunnistusohjelmiston käytölle haasteita, koska sen raportit saattavat viitata plagiointiin, vaikka harjoitustyö olisikin tehty asianmukaisesti. (Surakka, 2003) Kuva 4. Plagioinnintunnistus ohjelmiston toimintaperiaate (Urkund, 2008) Seuraavaksi esitellään muutamia tutkimuskirjallisuudessa yleisesti mainittuja plagioinnintunnistusohjelmistoja, joiden lähtökohdissa ja toiminnallisuudessa on eroavaisuuksia.

48 Turnitin Turnitin-ohjelmisto on kaupallinen plagioinnintunnistusohjelmisto, jonka toimintaperiaate perustuu Berkeleyn yliopistossa kehitettyyn dokumentin lähdeanalyysiin (Document source analysis). Lähdeanalyysi perustuu joukkoon algoritmeja, jotka muodostavat dokumentin sormenjäljen, joita verrataan tuotteen tietokannasta löytyviin sormenjälkiin (Suominen & Janhonen, 2007). Turnitin-ohjelmistossa opiskelijoille luodaan henkilökohtainen käyttäjätunnus järjestelmän Internet-sivustoon, johon kirjautumalla käyttäjät voivat tallentaa dokumenttejansa henkilökohtaisiin työtiloihinsa. Ohjelmisto vertailee työtiloihin tallennettuja dokumentteja siihen aiemmin syötettyihin dokumentteihin. Turnitinohjelmistoon syötettyjä dokumentteja vertaillaan myös ohjelmiston muihin lähteisiin, eli Internetistä noudettuun aineistoon ja kirjallisuustietokantaan, joka sisältää suunnattoman määrän eri kustantajien tallentamaa materiaalia. (Turnitin, 2008.) Turnitiin-ohjelmistoon voi syöttää materiaalia teksti (txt), Microsoft Word, PostScript (.ps), RichTextFormat (.rtf), WordPerfect (.wpd), HTML (.html, htm) tai Adobe PDF muodoissa, joko yksittäin tai useita kerrallaan pakattuna zip-pakkausformaatilla. (Turnitin, 2008.) Kuvassa 5 on kuvattu järjestelmän tuottama raportti, joka muodostuu vuorokauden sisällä dokumentin lähetyksestä. Raportissa ilmenee ohjelmiston esittämä dokumentin plagiointiaste prosenttilukuna. Raportissa esitetään myös niiden Internet-sivujen tai julkaisujen osoitteet tai tiedot, joista järjestelmä epäilee sisällön olevan plagioidun. Käytettävyyden maksimoimiseksi epäillyt plagiaattikohdat on merkitty punaisella värillä (Riski, 2003.) Järjestelmä antaa myös yleisen arvion tarkastetun dokumentin omaperäisyydestä (Suominen & Janhonen, 2007). Kuva 5. Turnitin-järjestelmän raportti arvioitavan dokumentin alkuperäisyydestä (Turnitin, 2008)

49 Nalkki Nalkki-järjestelmä on Tampereen Teknillisen yliopiston (TTY) kehittämä plagiaatintunnistin, joka vertailee siihen syötetyn tekstidokumenttien sisällön käyttämiinsä lähdealueisiin. Järjestelmä toimii siten, että se käy ensin noutamassa dokumenteissa mainitut Internet-lähteet, jonka jälkeen suoritetaan hakuoperaatio Yahoo-hakumoottorista. Näiden toimenpiteiden jälkeen järjestelmän ydin suorittaa lopullisten tulosten vertailun pilkkomalla tekstin pieniin osiin ja vertailemalla sitä käyttämiinsä lähteisiin (Nalkki-plagiaatintunnistin 2008.) Kuvassa 6 esitetään Nalkin muodostamaa raporttia, missä ohjelmiston dokumentista löytämät samankaltaisuudet kuvataan prosentteina. Prosenttilukemat lasketaan sekä yksittäistä työtä vastaan että kaikkia töitä vastaan. Nalkista saa myös eriteltyä vertailut saman toteutuskerran harjoitustöiden välillä tai aikaisemmilta vuosilta. Näin saadaan myös poimittua sellaiset tapaukset, joissa tehtävänanto on vuodesta toiseen sama ja houkutus aiempien vuosien harjoitustöiden kopiointiin on suuri. (Nalkkiplagiaatintunnistin 2008.) Järjestelmään voidaan syöttää materiaali teksti (txt), Microsoft Word tai Adobe PDF muodoissa joko yksittäin tai pakattuna. Järjestelmä tukee zip ja tar.gz pakkausformaatteja. Nalkki purkaa dokumentit automaattisesti käsiteltävään muotoon. (Nalkki-plagiaatintunnistin 2008). Kuva 6. Nalkki-järjestelmän esittämät samankaltaisuudet tekstissä (Nalkkiplagiaatintunnistin 2008) Järjestelmän tuottama raportti on värikoodattu ja osoittamalla väritettyä tekstiä hiirellä saa näkyviin mistä lähteistä kyseinen osa tekstiä on löydetty. Mikäli yhdestä lähteestä on kopioitu 30 prosenttia ja kaikista lähteistä löydetään yhteensä 50 prosenttia, niin Nalkki raportoi molemmat lukemat (Nalkki-plagiaatintunnistin 2008.)

50 Urkund Urkund on ruotsalaisten korkeakoulujen tarpeisiin kehitetty lähdeviitemerkintöjen tarkistamiseen ja plagioinnin ehkäisemiseen tarkoitettu tietojärjestelmä (Urkund, 2008). Kyseistä ohjelmistoa käytetään Oulun yliopistolla jossain opintosuorituksissa, josta myös ilmoitetaan kyseistä opintosuoritusta suorittaville (Oulun yliopiston Urkund ohje, 2010). Ohjelman käyttö vaatii opetushenkilökunnalle henkilökohtaisen sähköpostitunnuksen ja käyttäjätunnuksen, joita opetushenkilökunta käyttää järjestelmään kirjautumiseen (Urkund, 2008.) Opetushenkilökunta ilmoittaa kurssin aikana opiskelijoille www-sivun, josta opiskelija hyväksyy järjestelmän käytön. Opiskelijat myös lähettävät samasta www-sivustosta dokumenttinsa analysoitavaksi. Lähetyksen jälkeen opiskelijat saavat järjestelmältä automaattivastauksen, jossa ilmoitetaan onnistuneesta viestin lähetyksestä (Oulun ylipiston Urkund ohje, 2010). Kuvassa 4 on kuvattu ohjelmiston toimintaperiaate, jossa dokumentti ohjautuu sen lähettämisen jälkeen Urkund-tietojärjestelmään ja tallentuu tietokantaan. Tallennetun dokumentin sisältöä verrataan Urkundin lähdealueisiin, jotka muodostuvat julkisista www-sivuista, lukuisten kustantajien suljetuista tietokannoista ja ohjelmistoon tallennetuista opiskelijoiden dokumenteista. Ohjelmisto pystyy hyödyntämään kustannettua materiaalia sähköisen materiaalin lisäksi. Aineisto sisältää muun muassa tieteellisiä artikkeleita, sanomalehtiartikkeleita, tietosanakirjoja, kirjoja ja tietokantamateriaalia (Urkund, 2008.) Urkund-ohjelmisto tukee noin 300 erilaista asiakirjaformaattia ja mikäli opiskelijan lähettämä dokumentti ei ole tuettujen formaattien joukossa, niin hän saa siitä automaattisen ilmoituksen. (Urkund, 2008.) Opetushenkilökunta voi halutessaan kirjautua järjestelmään, jossa voi tutkia järjestelmän antamia tuloksia tarkemmin. Järjestelmä varoittaa opettajaa mahdollisesta plagiaatista, jos lähetetyssä dokumentissa on yhtäläisyyksiä yhden tai useamman lähteen kanssa. Havaitut yhteneväisyydet ilmoitetaan prosenttilukuina ja järjestelmä aukaisee automaattisesti havaitsemansa alkuperäisen lähteen, jota voidaan vertailla yhtäaikaisesti palautetun dokumentin kanssa. (Urkund, 2008.) Opetushenkilökunta voi suorittaa tarvittaessa tarkentavia manuaalisia hakuja joko käyttäen haluamiaan lainauksia dokumentista tai lähettämällä dokumentin järjestelmän arvioitavaksi. Järjestelmässä on huomioitu skandinaavisen merkistön tuki (Puuronen 2005) ja se pystyy kääntämään siihen ajetun materiaalin automaattisesti englanninkieliseksi. (Urkund, 2008.) Kuvassa 7 on Urkundin lähettämä raportti, joka lähetetään opettajalle analyysin valmistuttua. Tästä raportista selviää mahdolliset yhtäläisyydet muiden lähteiden kanssa, jotka kuvataan prosenttilukuina. Raportti sisältää linkin yleiskatsaukseen, jota opettaja voi käyttää tutkiessaan mahdollisia yhtäläisyyksiä tarkemmin. Arvion mahdollisten yhtäläisyyksien merkityksestä tekee aina opettaja (Urkund, 2008). Opiskelijalla on oikeus pyytää opettajalta mahdollisuutta tutustua työn analyysiin (Oulun ylipiston Urkund ohje, 2010). Analysoinnin jälkeen dokumentti tallentuu Urkundin tietokannan arkistoon jossa se on opetushenkilökunnan tarpeiden mukaan uudelleen käytettävissä (Urkund, 2008).

51 33 Kuva 7. Urkundin antama arvio dokumentista (Urkund, 2008) Opiskelija voi halutessaan kieltää dokumenttinsa käytön, jolloin dokumentti tallennetaan tietokantaan mutta se on ainoastaan Oulun yliopisto opetushenkilökunnan käytettävissä (Oulun ylipiston Urkund ohje, 2010) Raippa Oulun yliopistossa on käytetty vuodesta 2005 lähtien Raippa-järjestelmää, jota käytetään esilaboratoriojärjestelmänä, jossa opiskelijat suorittavat joukon testejä ennen kuin järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden kirjautua varsinaiseen laboratorioon. Järjestelmän tarkoituksena on parantaa opetuksen laatua, saada parempia tuloksia opetuksessa ja vähentää kursseista vastaavien opettajien työpanosta. Opetushenkilökunnan mielestä Raippa-järjestelmä täytti sille asetetut tavoitteet, ollen suuri edistysaskel verrattuna vanhaan manuaaliseen opetustapaan. Automaattisten testien myötä harjoituksiin kuluva aika lyhentyi, niiden kattavuus parantui ja opiskelijoille pystyttiin tarjoamaan yhdenmukaiset testisarjat läpäistäväksi. (Tokola et al., 2007.) Järjestelmän kehittäjät suorittivat kahden vuoden testijakson jälkeen käyttäjien keskuudessa tyytyväisyyskyselyn, jonka tarkoituksena oli muun muassa selvittää opiskelijoiden mielipiteet tietotekniikan keinoin, ilman opetushenkilökunnan läsnäoloa suoritetuista harjoituksista. Tutkimuksen tuloksien mukaan opiskelijat olivat tyytyväisiä järjestelmän puolueettomuuteen ja opiskelijoiden tasapuoliseen kohteluun verrattuna perinteisien harjoitusten toteutustapoihin. Automaattisen testin hyvinä puolina pidettiin sen käyttömukavuutta, ja sen antamaa opastusta tehtävien suorittamiseksi. Opiskelijat

52 arvostivat erityisesti järjestelmän antamaa välitöntä palautetta löytyneistä virheistä, mikä on suuri edistysaskel verrattuna perinteiseen paperilla koodaukseen. (Tokola et al., 2007.) Järjestelmän antaman harjoituksen hylkäämispäätökseen tyydyttiin hyvin usein, sillä opiskelijat luottivat päätökseen. Tämä on merkittävää, sillä manuaalisin keinoin suoritettujen harjoitusten hylkäyspäätöksiin ei yleensä olla tyytyväisiä niiden opiskelijoiden taholta, joiden osaamistaso on heikko. Kurssien läpäisseiden mielestä harjoituksien toteutustavalla ei kuitenkaan ole merkitystä harjoituksien läpäisyyn. (Tokola et al., 2007.) Järjestelmä toimii tällä hetkellä esilaboratoriojärjestelmänä, joka esittää kullekin järjestelmään kirjautuneelle opiskelijalle sarjan yksilöllisiä kysymyksiä, joihin opiskelijan on vastattava oikein, ennen kuin järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden kirjautua laboratorioon. Raippa pitää kattavasti kirjaa opiskelijan toiminnasta ja antaa automaattisesti neuvoja yleisesti esiintyvissä ongelmatilanteissa. (Raippa, 2008.) Raippa ei varsinaisesti ole plagioinnintunnistusohjelmisto, mutta sillä on saatu jäljitettyä plagiointitapauksia tarkkailemalla opiskelijoiden ajankäyttöä esitehtävien vastauksissa. Ylläpito havaitsee järjestelmän raporteista opiskelijoiden luvattoman ryhmätyön identtisenä ajankäyttönä tai epäilyttävän nopeina vastauksina (Raippa, 2008.) Yhteenveto tuotteista Kaupallisten plagioinnintunnistusohjelmistojen, eli Turnitin ja Urkundin toimintaperiaate ja toteutus ovat samankaltaiset. Molemmat tuotteet tarjotaan pilvipalveluina (Software as a Service), eli korkeakoulut käyttävät niitä palveluina tarvitsematta huolehtia sovelluksen ylläpidosta. Ilmainen Nalkki asennetaan puolestaan tietoliikenneverkkoon kytkettyyn Linux- tai Windows-työasemaan, jossa sitä suoritetaan paikallisesti (Nalkki, 2008). Raippaohjelmistoa käytetään www-selaimella, joka ottaa yhteyden Oulun yliopiston tiloissa sijaitsevaan palvelimeen (Raippa, 2008). Raippa ei ole varsinaisesti plagioinnintunnistusohjelmisto kuten muut aiemmin mainitut ohjelmistot, mutta sillä voidaan havaita harjoitusten suorittamiseen liittyvät epärehellisyydet (Raippa, 2008). Muiden tutkimuksessa mainittujen tuotteiden toiminnallisuus perustuu opiskelijoiden sähköisessä muodossa olevien dokumenttien tallentamiseen järjestelmään, jonka jälkeen niitä vertaillaan käytössä oleviin lähdealueisiin. Lähdealueiden laajuus vaihtelee ohjelmistojen välillä, sillä kaupalliset tuotteet pystyvät vertailemaan dokumentteja muun muassa kustannettuun materiaaliin ja useiden hakukoneiden tietokantoihin (Turnitin 2008 ; Urkund, 2008). Nalkki hyödyntää paikallista tietokantaa ja hakukoneiden tarjoamia ilmaisia tietokantoja (Nalkki, 2008). Kaikkiin näihin tuotteisiin pätee Martinin (1994) toteamus siitä, että tietojärjestelmät suorittavat tarkastuksen aina samalla tarkkuudella, ilman opiskelijaan kohdistettuja ennakkoluuloja tai muita lopputulokseen mahdollisesti vaikuttavia inhimillisiä tekijöitä. Ilmaisten ja korkeakoulujen itse kehittämien järjestelmien heikkoutena verrattuna kaupallisiin tuotteisiin on huomattavasti suppeampi lähteiden määrä. Nämä järjestelmät eivät esimerkiksi pysty hyödyntämään muiden korkeakoulujen tai kaupallisten toimijoiden tietokantoja (Vamplew & Dermoudy, 2005).

53 35 6. Kritiikkiä palveluita kohtaan Sharon (2009) toteaa kitkerästi, että plagioinnintunnistusohjelmistoja tuottavat yritykset ovat kaupallisia toimijoita, joiden tarkoitus on tuottaa mahdollisimman suurta liikevoittoa. Tämä ei ole ainoa syy niitä kohtaan tunnettuun epäluuloon, sillä niiden käyttämisen katsotaan olevan epäluottamuslause opiskelijoiden rehellisyyttä kohtaan. Ohjelmistoja kohtaan tunnetaan erityisen suurta vastenmielisyyttä Yhdysvalloissa, jossa ohjelmistoja käytetään säännöstöjen ja tiukan valvonnan tukevina työkaluina (McGowan 2005). Järjestelmien käyttöönoton pelätään murentavan opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden keskinäisen luottamuksen ja johtavan siihen, että opiskelijat pyrkivät kiertämään järjestelmien toiminnallisia rajoituksia. (Martin, 2004.) Kriitikot eivät kiellä järjestelmien tehokkuutta, mutta he pelkäävät korkeakoulujen menettävän mielenkiinnon plagiointia ennaltaehkäisevään toimintaan hankittuaan tietojärjestelmän (Sharon, 2009). Yhdysvalloissa McLean lukion opiskelijat keräsivät 1100 nimen adressin, jossa pyydettiin oppilaitosta luopumaan Turnitin-ohjelmiston käytöstä. Opiskelijat perustelivat vaatimustaan sillä, että heillä ei ole aikomustakaan turvautua opinnoissaan plagiointiin, ja että he eivät suvaitse plagioinnintunnistusohjelmiston käyttöä. Opiskelijoiden mukaan ohjelmiston käyttöönoton myötä lukion henkilökunta olettaa koulun opiskelijoiden syyllistyvän plagiointiin. (Washingtonpost.com 2008a.) Kanadalainen McGill yliopisto hävisi sitä vastaan nostetun oikeusjutun, jonka yliopistossa opiskeleva Jesse Rosenfield oli nostanut saatuaan harjoitustöistään hylätyn arvosanan kieltäydyttyään lähettämästä dokumenttejaan Turnitin ohjelmiston tarkastettavaksi. Jesse Rosenfieldin mukaan järjestelmä on loukkaus rehellisiä opiskelijoita kohtaan, koska heidän täytyy todistaa syyttömyytensä plagiointiin lähettämällä dokumenttinsa plagioinnintunnistusohjelmiston tarkastettavaksi. Voitetun oikeusjutun myötä Jesse Rosenfieldin harjoitustyöt tarkastettiin ilman Turnitinohjelmiston käyttöä ja dokumentit hyväksyttiin kohtuullisin arvosanoin. (Canadian Broadcasting Centre, 2008.) Plagioinnintunnistusohjelmia kohtaan tunnettavaa epäluuloa kasvattaa myös havainnot tuotteista, jotka käyttävät yhteisiä www-palvelimia ja tietokantoja harjoitustöitä kauppaavien verkkokauppojen kanssa. Tämä muodostaa suuren riskin järjestelmiin syötettyjen dokumenttien joutumisesta harjoitustöitä kauppaavien yritysten käyttöön (Williams, 2004). Englannissa ja Australiassa onkin käyty keskusteluja järjestelmien käyttöön liittyvistä riskeistä ja niiden välttämisestä muun muassa omien paikallisten tietokantojen perustamisella (Savage, 2003.) Tietokantojen fyysisellä sijainnilla on erittäin suuri merkitys, sillä Englannin lainsäädännön mukaan on laitonta tallentaa opiskelijoiden dokumentteja tietokantoihin, jotka sijaitsevat Euroopan ulkopuolella. Käytännössä Yhdysvaltalaisen toimijoiden täytyy perustaa ohjelmistojen käyttämät tietokannat Euroopan maaperälle (University of Sydney Teaching and Learning Committee, 2003). Kriitikoiden mukaan opiskelijoiden tekijänoikeuksia rikotaan tallennettaessa heidän dokumentteja kaupallisten järjestelmien tietokantoihin. Heidän mukaan opiskelijoiden

54 yksityisyyttä rikotaan, mikäli dokumentti tallennetaan tietokantaan ilman tekijän suostumusta (University of Sydney Teaching and Learning Committee, 2003). Kaupallisten plagioinnintunnistusohjelmistojen tietokantoihin tallennetut dokumentit ovatkin aiheuttaneet lukuisia oikeusjuttuja Yhdysvalloissa. Oikeusjutut ovat kohdistuneet pääsääntöisesti Turnitin-ohjelmistoa valmistavaan iparadigms yritykseen, jota on toistuvasti syytetty opiskelijoiden immateriaalioikeuksien (intellectual property rights) rikkomisesta (Washingtonpost.com 2008a.) Järjestelmien käyttöön liittyvät tekijänoikeudelliset, poliittiset ja eettiset ongelmat ovat herättäneet keskustelua ympäri maailman. Kriitikoiden mukaan korkeakoulujen tulisi plagioinnintunnistusohjelmistojen käytön sijasta pyrkiä pikemminkin toiminnallaan ennaltaehkäisemään ja vähentämään korkeakouluissa tapahtuvaa plagiointia (Park, 2004). Ohjelmistojen käytön pelätään johtavan siihen, että opetuksessa keskitytään plagioinnintunnistusohjelmistojen turhien hälytyksien välttämiseen hyvien tieteellisten toimintatapojen opettamisen sijasta. Kriitikoiden mukaan plagioinnintunnistusohjelmilla saadaan jäljitettyä vain ilmeisimmät tapaukset, joissa opiskelija on kopioinut tekstiä suoraan Internet sivustolta. (Cyberdash.com, 2008 ; Sharon, 2009). 36

55 37 7. Tutkimuksen toteutus Tutkimuksessa tavoiteltiin kokonaiskuvaa Oulun yliopiston opiskelijoiden opiskelutavoista ja eettisistä arvoista vertaamalla sen tuloksia vastaavaan Pohjois-Savon ammattikorkea- ja yliopisto- opiskelijoille tehtyyn tutkimukseen. Tutkimusasetelma antaa tällöin vastauksen siihen, onko Oulun yliopiston opiskelijoiden opiskelutavoissa eroja verrattuna Pohjois-Savossa opiskeleviin. Tutkimukselle asetettu tavoite täytettiin laatimalla sähköinen kyselytutkimus, jossa käytettiin hyväksi Oulun yliopiston tarjoamaa Webropol-järjestelmää. Kyseisellä ohjelmalla laadittiin kyselylomake, johon kertyneitä vastauksia voitiin muokata jatkokäsittelyä varten. Kyselytutkimuksen laadinnassa hyödynnettiin Anna Puusniekan pro gradu tutkimuksessa En koskaan tekisi niin, mutta jos hinnasta sovitaan..: korkeakouluopiskelijoiden käsityksiä opiskelun ja tutkimuksen etiikasta käytettyä kysymyspatteristoa. Kysymyspatteristoa täydennettiin Urkund-plagioinnintunnistusohjelmiston käyttöön ja Oulun yliopistossa annettavaan opetukseen liittyvillä kysymyksillä. Vastaajille annettiin kyselyn lopussa mahdollisuus jättää myös vapaamuotoisia kommentteja. Kysely kohdennettiin tutkimuksen kohderyhmälle hyödyntäen Oulun yliopiston Oodihenkilörekisteriä. Sen antamien tietojen perusteella tietohallinnon asiantuntijat lähettivät sähköpostiviestin tutkimuksen kohderyhmälle. Lähetetty viesti sisälsi lyhyen kuvauksen tutkimuksesta sekä www-linkin sähköiseen kyselylomakkeeseen. Sähköpostiviestissä korostettiin rehellisten vastausten takaamiseksi kyselytutkimuksen olevan täysin anonyymi. Kysely suoritettiin välisenä aikana. Tutkimuksen tuottamaa raakadataa analysoitiin Webropolin tilastointityökaluilla ja SPSS-ohjelmistolla. Kertyneestä datasta muodostettiin useita raportteja Puusniekan tutkimusta silmälläpitäen, jolloin siitä saatavia tuloksia voitiin verrata kyseiseen tutkimukseen. Tutkimusaineisto koostuu 999:sta määräaikaan lähetetystä vastauksesta, jotka jakaantuivat sukupuolten kesken siten, että vastaajista 40,8 prosenttia oli miehiä ja 59,2 prosenttia naisia. Kuvassa 8 on esitetty vastaajien opiskelumuodot: vastaajista 88.9 prosenttia oli päänaineopiskelijoita ja jatko-opiskelijoita oli 6,4 prosenttia. Täydentäviä opintoja suorittavia oli vastaajista 1,5 prosenttia, sivuaineopiskelijoista 0.2 prosenttia ja 2,9 prosenttia vastaajista ilmoitti opiskelumuodokseen vaihtoehdon muut.

56 38 Kuva 8. Vastaajien opiskelumuoto (N=995) Kuvan 9 mukaan kyselyyn vastattiin aktiivisemmin luonnontieteellisestä tiedekunnasta (n=293) ja toiseksi aktiivisin oli humanistinen tiedekunta (n=196). Kolmantena oli tekninen tiedekunta (n=182) ja neljäntenä lääketieteellinen tiedekunta (n=156). Muista tiedekunnista vastanneita oli seuraavasti: kasvatustieteellinen tiedekunta (n=97), taloustieteellinen tiedekunta (n=71) ja avoin yliopisto (n=1). Kuva 9. Tiedekunta, jossa opiskelee (N=996)

57 39 8. Tulokset Tässä luvussa esitellään kyselytutkimuksen tulokset. Tutkimuksella haettiin vastauksia kysymyksiin, kuinka hyväksyttävinä ja yleisinä opiskelijat pitävät kyseenalaisia suoritustapoja Oulun yliopistossa. Tutkimuksessa tiedusteltiin myös opiskelijoiden arvioita epärehellisten opiskelutapojen yleisyydestä sekä sitä, kuinka usein he itse ovat turvautuneet kyseenalaisiin opiskelutapoihin opinnoissaan. Tuloksien perusteella voitiin muodostaa käsitys opiskelijoiden eettisistä arvoista ja kyseenalaisten keinojen yleisyydestä Oulun yliopistossa. Tutkimuksen tulokseksi saatiin samalla ajantasainen tietämys opiskelijoiden eettisten arvojen ja opiskelutapojen eroavaisuuksista eri tiedekuntien ja sukupuolien välillä. Samalla selvitettiin opiskelijoiden käsityksiä tieteellisten viittauskäytäntöjen ja oman alan tutkimukseen liittyvien eettisten kysymyksien opetuksen riittävyydestä. Tutkimuksen lopussa selvitettiin opiskelijoiden tietämys ja suhtautuminen Urkundplagioinnintunnistusohjelmistoon. Erityisen mielenkiinnon kohteena oli selvittää, suostuvatko opiskelijat palauttamaan dokumenttinsa tietojärjestelmään opetushenkilökunnan pyynnöstä. 8.1 Kyselyn tulokset Taulukosta 4 on havaittavissa jatkuva epäjohdonmukaisuus kyselyn vastauksissa, sillä vastaajat myöntävät käyttäneensä huomattavasti vähemmän kyseenalaisia opiskelutapoja verrattuna siihen, mitä tietävät muiden käyttäneen. Ilmiö ei ole sukupuolisidonnainen, sillä se toistuu taulukossa 5, jossa vastaukset on jaoteltu sukupuolen mukaan. Mccabe toteaa, että sähköisiin kyselyihin vastaajat eivät välttämättä luota kyselyiden yksityisyyden suojaan, mikä heijastuu siihen annetuissa vastauksissa (Mccabe, 2005). Tämä ilmeisesti pitää tämän tutkimuksen osalta paikkaansa, sillä huomattavasti harvempi kyselytutkimukseen vastanneista myönsi itse harrastaneensa vilppiä kuin vastaavassa Puusniekan tutkimuksessa, joka oli toteutettu suljetussa tilassa täytetyllä paperisella kysymyslomakkeella. Puuniekka myös hämmästeli tutkimuksessaan samaa inhimillistä ilmiötä (Puusniekka, 2005). Taulukossa 4 nähtävien tuloksien perusteella hyväksyttävintä ja samalla myös yleisintä on käyttää samaa harjoitustyötä useaan otteeseen eri kursseissa, sillä jopa 69 prosenttia (N=694) vastaajista koki sen hyväksyttäväksi. Muita hyväksyttäväksi miellettyjä ja yleisiä opiskelumuotoja ovat suoritusmerkinnän ottaminen ryhmätöissä ilman tehtyä työpanosta 50 prosentin osuudella (N=501) ja kursseihin kuuluvien harjoitustöiden tekeminen toisen puolesta, jota 46 prosenttia (N=460) vastaajista piti hyväksyttävänä. Taulukoista (4-5) voidaan havaita, että harjoitustöiden kierrättäminen on huomattavasti yleisempää miesten kuin naisten keskuudessa.

58 Harjoitustöiden kierrättäminen useissa kursseissa tai jopa niiden laadinta toisten puolesta on vastausten perusteella ilmeisen yleistä opiskelijoiden keskuudessa eikä sitä edes mielletä kyseenalaiseksi toiminnaksi. Eräs opiskelija kertoi: Harjoitustöiden kopiointi tai tilaaminen kavereilta on varsin yleistä. Suuritöisissä ryhmätyökursseissa pääsee vapaamatkustajia läpi tekemättä juuri mitään ja monissa kursseissa työmäärät verrattuna opintopisteisiin ovatkin aivan päin mäntyä. Taulukko 4. Kyseenalaisten suoritustapojen hyväksyttävyys ja yleisyys Oulun yliopistossa (N=995)? % A B C a) Opiskelukaverin tekemän harjoitustyön palauttaminen omissa nimissä. b) Internetistä otetun tekstin käyttäminen omissa nimissä c) Lunttaaminen tentissä d) Vastausten katsominen tentissä vieressä istuvalta tenttijältä e) Saman harjoitustyön käyttäminen useamman kerran eri kursseilla f) Harjoitustyöhön liittyvän tilastollisen analyysin tms. tekeminen toisen puolesta. g) Opiskelija saa suoritusmerkinnän ryhmätyöstä, vaikka ei olekaan tehnyt omaa yhteisesti sovittua osuuttaan. 40 A. Niiden vastausten osuus, jotka hyväksyvät kyseenalaiset suoritustavat opinnoissa (% ) B. Kuinka usein on itse käyttänyt em. suoritustapoja, vähintään 1-2 kertaa käyttäneiden osuus (%). C. Kuinka moni tietää jonkun tai joidenkin käyttäneen omassa korkeakoulussa (%). Tietojenkäsittelytieteissä on tietyissä tapauksissa hyväksyttävää tai jopa käytännön pakko hyödyntää aiempien kurssien tarpeisiin laadittua lähdekoodia opetushenkilökunnan suostumuksella. Tietojenkäsittelytieteiden luonteeseen kuuluu, toisin kuin niin sanotuissa perinteisissä tieteissä, olennaisena osana kertaalleen laaditun aineiston eli lähdekoodin tai esimerkiksi ohjelmointikielten koodikirjastojen hyväksikäyttö. Lähdekoodin hyväksikäytöllä on kuitenkin rajansa, sillä opiskelijan toiminta muuttuu vilpilliseksi, jos harjoitustyötä hyödynnetään luvatta useissa kursseissa sen nimeä ja sisältöä pintapuolisesti muuttaen (Vamplew & Dermoudy, 2005).

59 Opiskelijoiden keskuudessa on selkeästi epätietoisuutta harjoitustöiden uudelleenkäyttöön liittyvistä käytännöistä ja sen hyväksyttävyydestä. Eräs kyselyyn vastannut opiskelija kommentoi asiaa: Kuinka hyväksyttävää on palauttaa sama työ harjoitusaineena useammille kursseille ilman lupaa?" Mitä lupaa, keneltä sellaista pitäisi hakea? Ymmärtääkseni tuottamillani teksteillä oikeudet pysyvät minulla. Jos kursseja on järjestetty niin onnettomasti että sama teksti kelpaa samanlaisena useisiin kursseihin harjoitustyönä, niin se kertoo enemmänkin siitä että toinen kursseista oli redundantti ja pitäisi poistaa, eikä että opiskelija olisi huijannut kun ei tehnyt samaa työtä kahdesti (ja toisella kertaa teennäisesti eri lailla). Se, että mainitsenko tai olenko käyttänyt itse tuottamaani materiaalia myös jossain muualla pitäisi olla merkityksetönsä Internetistä haetun materiaalin hyväksikäyttöä ei pidetä opiskelijoiden keskuudessa läheskään niin hyväksyttävänä kuin opiskelijatovereiden dokumenttien hyväksikäyttöä. Tästä huolimatta 26 prosenttia (N=255) vastaajista hyväksyi hyväksikäytön ja jopa 40 prosenttia (N=401) vastaajista tiesi muiden sitä harrastaneen. Vastaajista ainoastaan 13 prosenttia (N=131) tunnusti hakeneensa materiaalia Internetistä ja käyttäneen sitä nimissään. Ryhmätyössä saatavat opintomerkinnät ilman omaa panosta koettiin tuloksien mukaan opiskelijoiden keskuudessa hyväksyttäväksi ja sitä tiedettiin harrastettavan yleisesti. Vastaavaan tulokseen päädyttiin myös Puusniekan aiemmassa tutkimuksessa, joten kyseessä on yleinen käyttäytymismalli opiskelijoiden keskuudessa (Puusniekka, 2005). Kyselyn vastauksissa eräs opiskelija kuvaa ryhmätöihin liittyviä hankaluuksia ja harjoitustöiden kierrätystä seuraavasti: Ryhmätöissä aina joku pääsee vähemmällä. Ei ole järkevää ryhmän kesken pitää kirjaa työhön käytetyistä tunneista. Yleensä se joka ei johonkin työhön ole jostain syystä voinut/halunnut osallistua täydellä painolla, ymmärtää seuraavassa työssä tehdä enemmän. Kyselyssä pureudutaan erityisesti harjoitustöiden plagiointiin. Sitä en usko meidän osastolla ainakaan vakavassa mittakaavassa tapahtuva. Vanhoja töitä toki on kierrossa, mutta niitä käytetään lähinnä mallina työn kirjalliselle ulkoasulle. Näiden käyttöä en näe ongelmana, kunhan työ on kuitenkin keskeisiltä osin omaa tuotantoa. Tällaiseen valmiiden "pohjien" hyödyntämistä on jopa joskus henkilökunnan toimesta suositeltu. Kokonaan toinen asia on kursseihin kuuluvat kotitehtävät. Niitä kopiodaan hyvinkin avoimesti. Eettistä ongelmaa asiassa ei mielestäni kuitenkaan ole, koska kurssin arvosanaan niillä on mitätön merkitys. Kotitehtävät ovat myös monesti niin vaikeita että parhaatkin opiskelijat joutuvat miettimään yhtä tehtävää tuntikausia. Heikommilla opiskelijoilla ei siis ole mahdollisuutta tällaisia suorittaa ilman "apua" Taulukon 4 mukaan opiskelijat mieltävät tentteihin liittyvät epärehellisyydet erityisen tuomittavaksi, sillä vastaajista ainoastaan 8 prosenttia (N=44) kertoi syyllistyneensä siihen ja ainoastaan 11 prosenttia vastaajista piti sitä hyväksyttävänä. Lunttaamista tapahtuu kuitenkin suhteellisen usein, sillä 22 prosenttia (N=111) vastaajista tiesi muiden siihen syyllistyneen. 41

60 Taulukosta 5 on nähtävissä suoritustapojen yleisyys sukupuolittain. Tuloksien perusteella miehet turvautuvat naisia hieman useimmin kyseenalaisiin opiskelutapoihin. Sukupuolten väliset erot ovat kuitenkin marginaaliset, joten kyseenalaisten suoritustapojen ei voida sanoa olevan sukupuolisidonnaista. Taulukko 5. Kuinka usein olet itse käyttänyt seuraavia suoritustapoja. Naiset (N=405) ja miehet (N=586)? % N M a) Opiskelukaverin tekemän harjoitustyön palauttaminen omissa 4 10 nimissä. b) Internetistä otetun tekstin käyttäminen omissa nimissä c) Lunttaaminen tentissä 4 8 d) Vastausten katsominen tentissä vieressä istuvalta tenttijältä e) Saman harjoitustyön käyttäminen useamman kerran eri kursseilla f) Harjoitustyöhön liittyvän tilastollisen analyysin tms. tekeminen toisen puolesta. g) Opiskelija saa suoritusmerkinnän ryhmätyöstä, vaikka ei olekaan tehnyt omaa yhteisesti sovittua osuuttaan. 42 Viisiportainen vastausasteikko (ei lainkaan hyväksyttävää täysin hyväksyttävää), taulukossa on kerrottu niiden prosenttiosuudet, jotka vastasivat jotain muuta kuin "ei lainkaan hyväksyttävää" (%). Taulukkoa 6 tarkastellessa havaitaan silmiinpistävä ero sukupuolten tietämyksestä vilpistä, jossa opiskelukaverin tekemä harjoitustyö palautetaan omissa nimissä. Miehistä 47 prosenttia tiesi sitä tapahtuneen ja naisista ainoastaan 27 prosenttia. Tuloksesta voidaan päätellä miesopiskelijoiden kierrättävän keskuudessaan harjoitustöitä naisia huomattavasti aktiivisemmin. Tätä teoriaa tukee taulukossa 5 nähtävät tulokset: naisista oli harrastanut kyseistä vilppiä 4 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia. Tuloksien mukaan naiset harrastavat miehiä suhteellisesti huomattavasti vähemmän opiskelutoverin laatimien harjoitustöiden palautuksia nimissään tai harrastavat tentissä lunttaamista. Internetistä noudetun materiaalin tiedetään olevan kutakuinkin yhtä yleistä molempien sukupuolien keskuudessa. Toisaalta vastausten mukaan naiset harrastavat miehiä useammin saman harjoitustyön käyttämistä useissa eri kursseissa. Kyseinen tulos on mielenkiintoinen, vaikkakin ero tässä tapauksessa on suhteellisen marginaalinen Miesopiskelijoiden keskuudessa on myös suhteellisesti yleisempää harrastaa harjoitustyöhön liittyvän tilastollisen analyysin tms. tekemistä toisen puolesta kuin naisten keskuudessa. Miehistä 56 prosenttia tiesi sitä tapahtuneen ja naisista 41 prosenttia. Ainoana vilppinä, josta naiset tiesivät miesopiskelijoita enemmän tapauksia, liittyvät saman harjoitustyön käyttämiseen useissa eri kursseissa. Naisista sitä tiesi tapahtuneen

61 46 prosenttia ja miehistä 43 prosenttia. Tulos on mielenkiintoinen, sillä taulukon 6 mukaan naiset harrastavat sitä vähemmän. Naisvastaajien vastauksista ei valitettavasti voida päätellä harjoitustöitään kierrättävien opiskelijoiden sukupuolta. Taulukko 6. Tiedätkö muiden korkeakouluopiskelijoiden käyttäneen seuraavia suoritustapoja. Naiset (N=405) ja miehet (N=586)? % N M a) Opiskelukaverin tekemän harjoitustyön palauttaminen omissa nimissä b) Internetistä otetun tekstin käyttäminen omissa nimissä c) Lunttaaminen tentissä d) Vastausten katsominen tentissä vieressä istuvalta tenttijältä e) Saman harjoitustyön käyttäminen useamman kerran eri kursseilla f) Harjoitustyöhön liittyvän tilastollisen analyysin tms. Tekeminen toisen puolesta. g) Opiskelija saa suoritusmerkinnän ryhmätyöstä, vaikka ei olekaan tehnyt omaa yhteisesti sovittua osuuttaan. 43 Viisiportainen vastausasteikko (ei lainkaan hyväksyttävää täysin hyväksyttävää), taulukossa on kerrottu niiden prosenttiosuudet, jotka vastasivat jotain muuta kuin "ei lainkaan hyväksyttävää" (%). Taulukossa 7 kuvataan niitä syitä, jotka opiskelijoiden mielestä oikeuttavat heidät suorittamaan aiemmin mainittuja kyseenalaisia keinoja opinnoissaan. Selkeä enemmistö vastanneita oli sitä mieltä, että opintojen suoritukseen liittyvä motivaation puute tai monista eri syistä johtuva kiire antavat oikeutuksen turvautua taulukossa 8 kuvattuihin suoritustapoihin. Eräs opiskelija kommentoi kysymystä: Erittäin hyvän tutkimusaiheen olet valinnut. Mielestäni tätä tekijänoikeusasiaa ei voi liikaa korostaa, jotta tutkimuksien eettisyys säilyisi. Mielestäni on tärkeää se, että Suomessa tehtyjen tutkimusten luotettavuus, maailmanlaajuisesti ajateltuna on, on kärkisijoilla. Kaikki tekosyyt (kiire yms) ovat todellakin vain tekosyitä, jotka kertovat selittäjän moraalista, saahan ylinopeudestakin sakot, oli syy raskaalle kaasujalalle mikä tahansa! Toisaalta eräs kyselyyn vastannut opiskelija kommentoi tylsän opetusohjelman oikeuttavan plagiointiin seuraavasti: Oikeus pitää hakea oman käden kautta, jos koulutusohjelma tuntuu olevan lähinnä esteenä itsensä kehittämiselle alalla! Paperit tänne jo! Opiskelijoista ainoastaan 21 prosenttia (N=204) oli sitä mieltä, että vilppiä harrastetaan sen vuoksi, koska muutkin harrastavat sitä. Toisaalta 38 prosenttia (N=258) vastaajista koki sosiaalisen paineen vaikuttavan merkittäväksi tekijäksi. Tuloksista voidaan

62 päätellä, että opiskelijat tekevät pääsääntöisesti itsenäisesti päätöksiä opiskelutavoistaan, mutta tietyissä tilanteissa toisten opiskelijoiden painostus saattaa johtaa vilpin suorittamiseen. 44 % Taulukko 7. Millaiset syyt oikeuttavat käyttämään taulukossa 5 kuvattuja suoritustapoja Oulun yliopiston opiskelijoiden mielestä (N=995)? a) Opintoviikkomäärään suhteutettuna kohtuuttoman työläs opintojakso 73 b) Kiire eli meneillään paljon muitakin opintoja 47 c) Pakko saada opintoviikkoja opintotukea varten 48 d) Kiire saada tutkinto valmiiksi tiedossa olevan työpaikan vuoksi 48 e) Mielenkiinnoton tai hyödytön opintojakso 50 f) Työt opintojen ohessa 30 g) Omien tietojen ja taitojen riittämättömyys 34 h) Opiskelijaryhmän paine ja yleinen ilmapiiri 38 i) Houkutteleva tilaisuus 29 j) Koska muutkin tekevät niin 21 Viisiportainen vastausasteikko (ei lainkaan hyväksyttävää täysin hyväksyttävää), taulukossa on kerrottu niiden prosenttiosuudet, jotka vastasivat jotain muuta kuin "ei lainkaan hyväksyttävää" (%). Opiskelijan ajautuminen epäeettisiin opiskelutapoihin saattaa johtua myös opetushenkilökunnan toiminnasta. Eräs kyselyyn vastannut kommentoi asiaa seuraavasti: Lomakkeesta puuttui mielestäni yksi tärkeimmistä vilpillistä toimintaa aiheuttavista syistä, nimittäin opetushenkilökunnan auttamishaluttomuus. Jos esim harjoitustyö on kerta kaikkiaan jumissa, eikä kurssin pitäjät halua auttaa, opiskelija turhautuu ja menettää mielenkiinnon kurssiin. Silloin kysytään apua kurssin suorittaneilta opiskelutovereilta ja käy helposti niin, että työ tulee kopioitua. Missään kurssissa, jossa oli motivoituneet opettajat, ei kopioiminen ja huijaaminen käynyt edes mielessä! Eräs toinen opiskelija kommentoi puolestaan seuraavasti mahdollisia syitä harrastaa vilppiä: Opintoihin liittyy kuitenkin jonkin verran "ei-lääketieteellsiä kursseja", esim. tilastomatematiikkaa, biofysiikkaa, biokemiaa, ravitsemustiedettä tms. Näitä pidetään usein vaikeina, osin epäoleellisina ja inhottavina, eikä opiskelumotivaatio ole erityisen korkea. Tällöin kiusaus pyytää esim. Linnanmaalla opiskelevaa matemaatikkotuttua hoitamaan harjoitustöiden laskennalliset osuudet on kohtalaisen suuri. Tai lainataan esseissä soveltuvin osin vanhempien opiskelijoiden vastaavia.

63 Taulukossa 8 luetellaan lukuisia kyseenalaisia opiskelutapoja, joiden hyväksyttävyyttä tiedusteltiin opiskelijoilta. Kyselyyn vastanneiden mielestä tekstin kopioiminen internetistä on hyväksyttävintä annetuista vaihtoehdoista. Vastanneista miltei puolet, eli 48 prosenttia piti sitä hyväksyttävänä. Tulos on kuitenkin ristiriidassa taulukon 4 tuloksien kanssa, jossa ainoastaan 26 prosenttia opiskelijoista hyväksyisi sen. Ero johtuu luultavasti kysymyksen asettelusta. Vastaajista 46 prosenttia (N=544) hyväksyy tekstin kopioimisen opiskelutoverilta mainitsematta alkuperäislähdettä, toisaalta ainoastaan 21 prosenttia (N=107) hyväksyy tekstin kopioimisen kokonaan mainitsematta alkuperäislähdettä. Osittaisen kopioinnin alkuperäislähteestä hyväksyy huomattava osa, eli 57 prosenttia (N=572) opiskelijoista. Toisaalta julkaisujen tai tieteellisten artikkelien asiattoman käytön hyväksyy ainoastaan 25 prosenttia (N=248) vastaajista. Tuloksista voidaan päätellä opiskelijoiden pitävän tekstin osittaista kopioimista Internetistä tai opiskelutoverilta suhteellisen hyväksyttävänä. Toisaalta tekstin kokonaista kopioimista ei hyväksytä, varsinkaan jos alkuperäislähteenä toimii tieteellinen artikkeli tai julkaisu. Taulukko 8. (N=995)? Miten hyväksyttäviä ovat seuraavat opiskeluun liittyvät menettelytavat % a) Kuinka hyväksyttävää on, että opiskelijan harjoitustyössään käyttämä teksti on kopioitu kokonaan mainitsematta alkuperäislähdettä? b) Kuinka hyväksyttävää on, että opiskelijan harjoitustyössään käyttämä teksti on kopioitu osittain mainitsematta alkuperäislähdettä? c) Miten hyväksyttävää on kopioida tekstiä opiskelutoverilta mainitsematta alkuperäislähdettä? d) Miten hyväksyttävää on kopioida tekstiä Internetistä mainitsematta alkuperäislähdettä e) Miten hyväksyttävää on kopioida tekstiä julkaisusta tai artikkelista mainitsematta alkuperäislähdettä Viisiportainen vastausasteikko (ei lainkaan hyväksyttävää täysin hyväksyttävää), taulukossa on kerrottu niiden prosenttiosuudet, jotka vastasivat jotain muuta kuin "ei lainkaan hyväksyttävää" (%). Kuvan 10 mukaan 60,1 prosenttia (N=597) vastaajista koki saaneensa riittävästi ohjausta tieteellisistä viittauskäytännöistä, mutta 38,6 prosenttia (N=384) vastanneista oli vastakkaista mieltä. Ainoastaan erittäin marginaalinen osuus vastaajista koki saaneensa liikaa ohjausta tieteellisistä viittauskäytännöistä. Vastaajista 31,5 prosenttia (N=314) oli kuitenkin sitä mieltä, että eettisiä asioita ei ole käsitelty heidän opintojensa aikana. Ainoastaan 7,6 prosenttia (N=76) vastaajista oli sitä mieltä, että kyseistä aihetta on käsitelty paljon Oulun yliopistossa

64 Kuva 10. Kuinka paljon opintojesi aikana on käsitelty oman alasi tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä (N=996)? 46 Taulukossa 9 kuvataan nais- ja miesopiskelijoiden käsityksiä kuvassa 10 esitetystä kysymyksestä. Sukupuolten välisissä vastauksissa on suhteellisen merkittävä ero, sillä miehet selvästi kokevat saaneensa naisia vähemmän opetusta oman alan tutkimukseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Naisista 64,9 prosenttia (N=324) ja miehistä 55,3 prosenttia (N=207) saaneensa opetusta jonkin verran. Täysin ilman oman alan tutkimuksen eettisistä kysymyksistä koki jääneensä naisista 25,7 prosenttia (N=255) ja miehistä 39,7 prosenttia (N=189). Kyseistä opetusta koki saaneensa liikaa opintojensa naisista ainoastaan 9,4 prosenttia (N=3) ja miehistä 4,9 prosenttia (N=7). Taulukko 9. Kuinka paljon opintojesi aikana on käsitelty oman alasi tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä Naiset (N=408) ja Miehet (N=586)? % Ei lainkaan Jonkin verran Paljon Sukupuoli: Mies 39,7 55,3 4,9 Sukupuoli: Nainen 25,7 64,9 9,4 Kuvan 11 mukaan kyselyyn vastanneista 53.7 prosenttia (N=533) oli sitä mieltä, että Oulun yliopistolla käsitellään sopivasti oman alaan tutkimukseen liittyviä eettisiä asioita. Toisaalta 46,3 prosenttia (N=450) vastaajista oli sitä mieltä, että eettisiä asioita ei korosteta tarpeeksi yliopistolla. Ainoastaan 10 prosenttia (N=10) vastaajista oli sitä mieltä, että eettisiä asioita korostetaan liikaa. Kuva 11. Onko oman alasi tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä korostettu mielestäsi tarpeeksi (N=994)? Taulukossa 10 kuvataan sukupuolien käsityksiä siitä, korostetaanko eettisiä asioita tarpeeksi yliopistolla. Vastauksien perusteella sukupuolten käsityksissä ei ole juuri eroavaisuuksia. Naisvastaajat ovat kuitenkin hieman miehiä tyytyväisempiä saamaansa opetukseen.

65 Taulukko 10. Onko oman alasi tutkimukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä korostettu mielestäsi tarpeeksi? Naiset (N=405) ja miehet (N=586) % Liian vähän Sopivasti Liika Sukupuoli: Mies 46,9 51,4 1,7 Sukupuoli: Nainen 43,8 55,7 0,5 47 Kuvassa 12 esitellään opiskelijoiden käsityksiä siitä, onko heitä ohjattu riittävästi tieteellisistä viittauskäytännöistä ja tuloksien mukaan selkeä enemmistö, eli 60,1 prosenttia (N=597) koki saaneensa opetusta tarpeeksi. Tilannetta ei kuitenkaan voida pitää hyvänä, sillä 38,6 prosenttia (N=384) vastaajista koki saaneensa opetusta liian vähän. Ainoastaan marginaalisen pieni vähemmistö vastaajista koki saaneensa opetusta liikaa. Tätä mieltä oli ainoastaan 1,3 prosenttia (N=13) vastaajista. Kuva 12. Onko sinua ohjattu mielestäsi riittävästi tieteellisten viittauskäytäntöjen tekemisessä (N=995)? Taulukossa 11 tarkastellaan edellisessä taulukossa käsiteltyä kysymystä jaoteltuna vastaukset sukupuolen mukaan. Molempien sukupuolien välillä vallitsee yhteneväiset käsitykset opetuksen riittävyydestä ja riittämättömyydestä. Naisista 60,3 prosenttia ja miehistä 60 prosenttia koki saaneensa opetusta riittävästi. Mielestään liian vähäiselle opetukselle on jäänyt naisista 38,5 prosenttia (N=225) ja miehistä 38,8 prosenttia (N=156). Liikaa opetusta on saanut molemmista sukupuolista ainoastaan 1,2 prosenttia. Taulukko 11. Onko sinua ohjattu mielestäsi riittävästi tieteellisten viittauskäytäntöjen tekemisessä? Naiset (N=406) ja miehet (N=586) % Liian vähän Sopivasti Liika Sukupuoli: Mies 38,8 60 1,2 Sukupuoli: Nainen 38,5 60,3 1,2 Taulukossa 12 kuvataan opiskelijoiden käsityksiä tiedekunnittain heille annetun tieteellisten viittauskäytäntöjen ohjauksesta. Tuloksien mukaan lääketieteellisessä tiedekunnassa on panostettu selkeästi parhaiten opiskelijoiden ohjaukseen, sillä 72,3 prosenttia vastanneista koki saaneensa opetusta sopivasti. Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelijoista 68 prosenttia ja humanistisen tiedekunnan opiskelijoista 65,5 prosenttia koki saaneensa opetusta sopivasti. Vastauksien perusteella näissä tiedekunnissa on opiskelijoille annettu ohjausta menestyksellisesti, sillä erot luonnontieteelliseen ja tekniseen tiedekuntaan ovat suhteellisen suuret.

66 Luonnontieteellisessä tiedekunnassa 55,5 prosenttia, taloustieteellisessä 52,8 prosenttia ja teknisessä tiedekunnassa ainoastaan 49,1 prosenttia oli tyytyväinen saamaansa ohjaukseen. Vastausten perusteella lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoista yli 70 prosenttia oli tyytyväisiä tiedekunnan tarjoamaan opetukseen, kun toisaalta teknisen tiedekunnan opiskelijoista alle puolet oli tyytyväisiä. Avoimessa yliopistossa opiskelevan vastaus ei ole vertailukelpoinen muiden kanssa, sillä vastaajia oli ainoastaan yksi. Kyselyyn vastannut opiskelijan käsitykset lääketieteellisen tiedekunnan tilanteesta: Lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa lunttaamista ei omasta mielestäni pidetä hyväksyttävänä. Näin siksi, että kaikki tietävät, ettei tosielämässäkään voi luntata, vaan potilas pitää ihan oikeasti osata hoitaa itse ja ulkomuistista. Työssä tyriminen on valtaisa henkilökohtainen nöyryytys kollegain silmissä (ja hoitovirhe on rikos), mikä motivoi kummasti opiskelemaan ja osaamaan omin avuin. Lääketieteellisessä tutkimustyössä plagiointi on ammatillinen itsemurha. Vastauksien perusteella oman alan tutkimukseen liittyvää tietoutta on käsitelty korkeakoulussa suhteellisen runsaasti, mutta huolestuttavan usea opiskelija koki jääneensä vaille opetusta. Sukupuolien väliset erot ovat myös huomattavat, mikä aiheutuu taulukossa 12 havaitusta tuloksesta, jonka mukaan muun muassa miesvaltaisessa teknillisessä tiedekunnassa on käsitelty aihepiiriä vähemmän kuin naisvaltaisessa lääketieteellisessä tiedekunnassa. Taulukko 12. Onko sinua ohjattu mielestäsi riittävästi tieteellisten viittauskäytäntöjen tekemisessä? Vastaukset tiedekunnittain (N=995) % Liian vähän Sopivasti Liika Humanistinen tiedekunta 31,8 65,6 2,6 Kasvatustieteellinen tiedekunta 31, Luonnontieteellinen tiedekunta 43,5 55,5 1 Lääketieteellinen tiedekunta 26,4 72,3 1,3 Taloustieteellinen tiedekunta 47,1 52,8 0 Teknillinen tiedekunta 49,8 49,1 1,1 Avoin yliopisto Kuvassa 13 kuvataan opiskelijoiden käsityksiä Urkund-tietojärjestelmään liittyvästä tiedottamisesta. Selkeä enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että järjestelmästä ei ole tiedotettu. Vastaajista 76,1 prosenttia (N=759) ei ollut saanut tiedotusta ja ainoastaan 28,1 prosenttia (N=237) vastaajista oli kuullut järjestelmästä.

67 49 Kuva 13. Onko sinulle tiedotettu yliopiston käyttämästä Urkund-järjestelmästä (N=996)? Taulukossa 13 tarkastellaan Urkund tiedotuksen onnistumista sukupuolittain ja tulokset ovat yhdenmukaiset kuvan 14 kanssa. Naisista 26 prosenttia (N=130) ja miehistä 22 prosenttia (N=106) oli saanut mielestään tiedotusta kyseisestä järjestelmästä. Taulukko 13. Onko sinulle tiedotettu yliopiston käyttämästä Urkund-järjestelmästä Naiset (N=405) ja miehet (N=586)? % Ei Kyllä Sukupuoli: Mies Sukupuoli: Nainen Kyselyyn vastanneet kommentoivat Urkund-järjestelmän tiedotuskysymystä seuraavasti: Siitä plagioinnin estämisohjelmasta olisi tosiaan kiva saada tietoa. En ole edes kuullut siitä. Tiedotuksen vähäisyys on ilmeisesti vaikuttanut opiskelijoiden käsityksiin Urkundista, sillä kuvan 14 mukaan Urkundin koki tarpeelliseksi 44.9 prosenttia (N=448) vastanneista. Vastanneista yli puolet, eli 50,2 prosenttia (N=501) ei osannut kommentoida kysymykseen. On kuitenkin huomioitava, että järjestelmää ei kokenut tarpeelliseksi kuin ainoastaan 4,9 prosenttia vastanneista (N=49). Kuva 14. Onko lähdeviitemerkintöjen tarkistamiseen ja plagioinnin ehkäisemiseen tarkoitettu Urkund-järjestelmä mielestäsi tarpeellinen (N=999)? Taulukon 14 mukaan naisvastaajat suhtautuivat järjestelmän tarpeellisuuteen miehiä myönteisemmin, sillä naisista sen koki hyödylliseksi 48 prosenttia ja miehistä 39 prosenttia. Toisaalta huomattava osuus molemmista sukupuolista ei osannut ottaa mitään kantaa järjestelmän tarpeellisuuteen.

68 Taulukko 14. Onko lähdeviitemerkintöjen tarkistamiseen ja plagioinnin ehkäisemiseen tarkoitettu Urkund-järjestelmä mielestäsi tarpeellinen? Naiset (N=405) ja miehet (N=586) % En Kyllä EOS Sukupuoli: Mies Sukupuoli: Nainen Kuvan 15 mukaan suurin osa opiskelijoista suostuisi kuitenkin palauttamaan dokumenttinsa järjestelmään opetushenkilökunnan pyynnöstä. Tulosta voidaan pitää yllättävänä, sillä järjestelmää ei edellisten vastausten perusteella pidetty opiskelijoiden keskuudessa tarpeellisena. Vastanneista 92,9 prosenttia (N=921) suostuisi palauttamaan dokumenttinsa Urkundiin ja ainoastaan 7,1 prosenttia (N=70) kieltäytyisi siitä. Kuva 15. Suostuisitko palauttamaan dokumenttisi Urkund-järjestelmään tarkastettavaksi opetushenkilökunnan pyynnöstä (N=992)? Taulukon 15 mukaan dokumenttien palautuksen Urkundiin opetushenkilökunnan pyynnöstä vastustaa naisista ainoastaan 4 prosenttia (N=22) ja miehistä suhteellisesti useampi 12 prosentin (N=48) osuudella. Vastauksien perusteella voidaan sanoa, että naiset suhtautuvat dokumenttien palautukseen Urkundiin myönteisemmin. Taulukko 15. Suostuisitko palauttamaan dokumenttisi Urkund-järjestelmään tarkastettavaksi opetushenkilökunnan pyynnöstä Naiset (N=405) ja miehet (N=586)? % En Kyllä Sukupuoli: Mies Sukupuoli: Nainen 4 96 Taulukossa 16 kuvataan eri tiedekuntien opiskelijoiden käsityksiä siitä, suostuvatko he palauttamaan dokumenttinsa Urkundiin opetushenkilökunnan pyynnöstä. Myönteisemmin dokumenttien palautukseen suhtautuvat niiden tiedekuntien opiskelijat, jotka taulukossa 13 vastasivat saaneensa sopivasti tieteellisiin viittauskäytäntöihin liittyvää koulutusta. Tosin on huomattava, että tässä tapauksessa tiedekuntien väliset erot ovat hyvin marginaaliset. Tuloksesta voidaan kuitenkin päätellä tiedotuksen ja opetuksen suuren merkityksen Urkundin kaltaisten tietojärjestelmien käyttöönottojen onnistumiselle.