Suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ja väsyminen sprinttihiihdossa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ja väsyminen sprinttihiihdossa"

Transkriptio

1

2 Suorituskykyyn vaikuttavat tekijät ja väsyminen sprinttihiihdossa Jussi Mikkola 1, Esa Hynynen 1, Vesa Linnamo 2, Ari Nummela 1, Jani Talkkari 1, Ville Vesterinen 1 1 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU 2 Liikuntabiologian Laitos, Jyväskylän yliopisto Copyright 2012 KIHU Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. ISBN (PDF) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2012

3 1 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 1 TIIVISTELMÄ JOHDANTO PROJEKTIN TARKOITUS MENETELMÄT JA TULOKSET Urheilijat ja mittausaikataulu Hipposhallin mittaukset Jyväskylässä Antropometria Simuloitu 4 x 850 m sprinttikilpailu Lajinomainen nopeustesti Voimantuoton testit Maksimaalinen anaerobinen hiihtotesti (MAST) Tasatyöntötesti 2 x 2000 m Voima- ja nopeustestien yhteydet Lumileirin tasatyöntötekniikkakuvaukset Saariselällä Sprintin SM-kilpailujen tekniikkakuvaukset Vuokatin hiihtotunnelin mittaukset YHTEENVETO LÄHTEET LIITE A. PROJEKTIN JULKAISUT LIITE B. KIIHTYVYYSANTURI- JA EMG-SIGNAALI RULLAHIIHDON AIKANA LIITE C. HIIHTOSYKLIN SISÄISET MUUTTUJAT SPRINTTIHIIHTOSIMULOINNIN AIKANA HIPPOSHALLIN MITTAUKSISSA LIITE D. TASATYÖNNÖN SAUVA- JA SUKSIVOIMIEN SEKÄ SYKLIN ERI VAIHEIDEN ANALYSOINTI VOIMALEVYSIGNAALISTA LIITE E. VUOKATIN MITTAUSTEN TEKNIIKKAKUVAUSTEN KIRJALLINEN PALAUTESAATE LIITE F. VUOKATIN HIIHTOPUTKEN TASATYÖNTÖSPRINTTISIMULOINNIN VOIMALEVYILTÄ ANALYSOITAVIEN MUUTTUJIEN TULOKSET... 36

4 2 TIIVISTELMÄ Sprinttihiihto on ollut maastohiihdon kilpailukalenterissa noin kymmenen vuotta. Sprinttihiihto poikkeaa normaalimatkoista lyhyemmän kilpailumatkan ( m) ja intervalliluonteisen kilpailumuodon (finaaleihin pääsevät urheilijat hiihtävät 2 3 tunnin aikana neljä erää) perusteella. Tämän projektin tarkoituksena oli selvittää sprinttihiihdon lajisuoritukseen vaikuttavia tekijöitä ja tutkia sprinttihiihdossa tapahtuvaa väsymistä. Lisäksi tutkittiin sprinttihiihdossa paljon käytetyn tasatyönnön biomekaniikkaa, sen muutoksia kilpailun aikana sekä näiden biomekaanisten tekijöiden vaikutusta hiihtonopeuteen. Projektin päämittaukset tehtiin 2006 Hipposhallissa Jyväskylässä ja 2007 Vuokatin hiihtotunnelissa. Molemmissa tehtiin sprinttihiihtokilpailusimulointi (4 x m / 20 min). Jyväskylässä testattiin lisäksi hiihtäjien kestävyys-, voima- ja nopeusominaisuuksia. Vuokatissa mitattiin kilpailun aikaisia tasatyönnön sauva- ja suksivoimia. Lisäksi projektiin sisältyi mittauksia ja kuvauksia syksyn 2006 lumileirillä ja tammikuun 2007 SM-kisoissa. Hipposhallin mittauksissa väsyminen kumuloitui simuloidun rullahiihtosprinttikilpailun aikana vähän eli 20 minuutin aikana erien välillä palauduttiin hyvin. Toisaalta Vuokatissa sprinttereiden keskinopeus hidastui selvästi simuloinnin edetessä eli väsyminen kumuloitui. Väsymisessä oli kuitenkin suurta yksilöiden välistä vaihtelua. Hipposhallin mittausten mukaan hyvät aerobiset ominaisuudet estävät väsymistä sprinttikilpailun aikana eli hyvät aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä pystyy säilyttämään erien keskinopeuden paremmin kuin huonommat aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä. Sprinttihiihtosuorituskyky rullasuksilla oli vahvasti yhteydessä lajinomaiseen ylävartalon kestävyyssuorituskykyyn ja hiihtosuorituksen anaerobiseen taloudellisuuteen. Vuokatissa lumella tehty havainto ylävartalon osalta oli samansuuntainen, eli keskinopeudeltaan parhaat hiihtäjät pystyivät säilyttämään tasatyöntövoimat loppukirissä parhaiten. Hipposhallin tulokset myös osoittivat, että lajinomainen anaerobinen suorituskyky ja aineenvaihdunnallinen anaerobinen kapasiteetti ovat merkittäviä erityisesti sprinttikilpailun alussa (aika-ajo) ja aerobisten ominaisuuksien merkitys kasvaa kilpailun edetessä pidemmälle. Yleisistä voima- ja nopeusominaisuuksista ainoastaan penkkipunnerruksen suhteellinen voima oli yhteydessä sprinttihiihtosimuloinnin keskinopeuteen. On kuitenkin huomattava, että tutkimustilanteesta puuttuivat usein lopputuloksen ratkaisevat hiihtäjä-hiihtäjää vastaan käydyt kirikamppailut. Näissä kiri- ja rytminvaihtotilanteissa nopeilla voimantuotto-ominaisuuksilla on ratkaiseva merkitys. Toisaalta hyvä aerobinen kestävyys varmistaa, että näitä nopeus- ja voimaominaisuuksia voidaan ylipäätään käyttää loppukirikamppailuissa. Sprinttihiihtäjän harjoittelussa on siis löydettävä tasapaino aineenvaihdunnallisten kestävyysominaisuuksien ja hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksien kehittämisessä. Avainsanat: maastohiihto, hiihtoharjoittelu, kunto-ominaisuudet, voimantuotto

5 3 1 JOHDANTO Sprinttihiihto tuli maailmancupin ja arvokisojen lajiohjelmaan vuosituhannen vaihteessa. Kilpahiihdon ns. normaalimatkojen (5 50 km) suoritukseen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana paljon (esim. Bilodeau, Rundell, Roy & Boylay 1996; Hoffman & Clifford 1992; Mygind, Andersen & Rasmussen 1994). Kestävyysominaisuuksien (maksimaalinen hapenotto, anaerobinen kynnys, suorituksen taloudellisuus) merkitys normaalimatkojen kilpailusuorituksessa on erittäin suuri, kun taas anaerobisen kapasiteetin merkitys on suhteellisesti pienempi (esim. Eisenman, Johnson, Bainbridge & Zupan 1989). Sprinttihiihto kuitenkin poikkeaa normaalimatkoista sekä fysiologisilta että biomekaanisilta vaatimuksiltaan selvästi lyhyemmän kilpailumatkan ( m) ja nopeatempoisen hiihtäjä-hiihtäjää vastaan käytävän kilpailumuodon takia. Sprinttikilpailuissa on suuremmat hiihtovauhdit sekä lyhyemmät voimantuottoajat kuin normaalimatkoilla ja sprintissä hiihtäjä joutuu tekemään paljon nopeita rytminvaihdoksia. Myös sprinttihiihdon intervallityyppinen kilpailu (jopa neljä lähtöä saman päivän aikana lyhyimmillään noin minuutin välein) aiheuttaa omat vaatimukset urheilijan palautumiskyvylle. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana hiihdon (kuten monien muiden kestävyyslajien) kilpailuvauhdit ovat kasvaneet erityisesti välineiden ja suoritustekniikan muutosten myötä, mikä on lisännyt anaerobisten ja hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuuksien merkitystä hiihdossa. Sprinttihiihdossa tämä vielä korostuu lyhyemmän kilpailumatkan takia. Loogista siis on, että sprinttihiihtosuoritukseen vaikuttaa olennaisesti perinteisten kestävyysominaisuuksien lisäksi urheilijan anaerobinen kapasiteetti, lajinomaiset voima- ja nopeusominaisuudet, kilpailuvauhtinen tekninen osaaminen (taloudellisuus kovilla hiihtovauhdeilla) sekä urheilijan palautumiskyky suoritusten välillä. Lisäksi taktisella kyvykkyydellä on usein vaikutusta lopputulokseen. Sprinttihiihtoa koskeva tutkimustietoa ei ollut tarjolla 2000-luvun puoleenväliin mennessä. Tämän jälkeen sprinttihiihtotutkimuksia on julkaistu mm. itävaltalaisten (Stöggl, Lindinger & Muller 2007), norjalaisten (esim. Sandbakk, Holmberg, Leirdal & Ettema 2010) ja italialaisten (esim. Zory, Millet, Schena, Bortolan & Rouard 2006) toimesta. Näitä tutkimuksia ennen lajin fysiologista tietoutta on saatu soveltamalla samantyyppisten (kestoisten) lajien kautta (mm. pikaluistelu, keskimatkojen juoksu), mutta näistäkin lajeista usein puuttuu suorituksen intervallinomaisuus lyhyellä aikavälillä. Näin ollen tietoa siitä miten väsymys kumuloituu suorituksen edetessä, miten sprinttihiihtäjät palautuvat lähtöjen välillä, ja mitä palautumisen aikana tapahtuu, ei juuri ole ollut. Perinteisen hiihtotavan sprinttikilpailussa käytetään paljon tasatyöntötekniikkaa, jolloin ylä- ja keskivartalon voimantuottokapasiteetti korostuu. Holmberg, Lindinger, Stöggl, Eitzlmair ja Müller (2005) ovat esitelleet ns. sprintteritasatyönnön ( sprinter-like double poling ), joka poikkea vanhasta, perinteisestä tasatyöntötekniikasta. Tähän uuteen suuntaan tekniikkaa kehittivät ensimmäisenä mm. ruotsalaiset sprinttihiihtäjät hyvällä menestyksellä Torinon olympiakisoissa

6 Tässä uudessa tasatyöntötekniikassa työntöön lähdetään hypyn kautta korkeammalta ja työnnössä mennään pienemmille kyynär- ja lantiokulmille kuin vanhassa tekniikassa. Tällöin myös saavutetaan suuremmat kulmanopeudet kyynärnivelen ja lantion koukistuksissa sekä päästään suurempiin työntövoimiin pienemmällä voimantuottoajalla (Holmberg ym., 2005). Nyttemmin tasatyöntötekniikka on hiihtäjien keskuudessa kehittynyt edelleen ( modern double poling, hiihtäjillä omia variaatioita). Lisäksi perinteisessä on kehittynyt vuorotekniikan variaatioina eräänlainen juoksutahti, jossa vauhti luodaan suuren frekvenssin kautta suksen liu un jäädessä minimaaliseksi (alkukiihdytykset, jyrkät ylämäet). Luistelutekniikassa taas Wassbergtekniikasta on kehittynyt ns. sprinttiwassu (power V2), jossa työntö on sprinttitasatyönnön kaltainen. Lisäksi osa hiihtäjistä on pyrkinyt hyväksikäyttämään wassussa ns. tuplapotkua, joka on sovellettu inline-rullaluistelusta (Stöggl, Müller & Lindinger 2008). 2 PROJEKTIN TARKOITUS Kaksivuotisen projektin tarkoituksena oli 1) selvittää sprinttihiihdon lajisuorituksen fysiologisia/biomekaanisia vaatimuksia 2) tutkia intervallinomaisessa kilpailumuodossa tapahtuvaa väsymistä ja palautumista lähtöjen välillä 3) pyrkiä selvittämään, mitkä kunto-ominaisuudet vaikuttavat sprinttihiihtosuoritukseen olennaisimmin. Lisäksi tasatyönnön osalta pyrittiin 4) selvittämään biomekaanisia tekijöitä, jotka erottelevat nopeimmat ja hitaimmat tasatyöntäjät sprinttikilpailussa 5) selvittämään miten tasatyönnön tekniikka ja voimantuotto muuttuvat väsymisen seurauksena sprinttikilpailun aikana Palvelunomaisena toimintana projektin alkuvaiheessa tarkoitus oli myös seurata, miten suomalaiset hiihtäjät ovat omaksuneet uuden tasatyöntötekniikan. Lisäksi pyrittiin luonnollisesti löytämään valmennuksellisia keinoja edellä mainittujen tekijöiden kehittämiseen ja sitä kautta parantamaan lajisuoritusta. Tähän pyrittiin 1) mittaamalla fysiologisia, biomekaanisia ja neuromuskulaarisia muuttujia sekä simuloidun että todellisen kilpailusuorituksen aikana (kilpailusuorituksen aikana jouduttiin tyytymään pelkkään kuvaukseen) 2) mittaamalla eri kunto-ominaisuuksia ja vertaamalla niitä simuloidun sprinttihiihtokilpailun suorituskykyyn 3) kuvaamalla tasatyönnön tekniikkaa sekä maksimi- että kilpailuvauhdissa vakioolosuhteissa harjoituskauden aikana

7 5 3 MENETELMÄT JA TULOKSET 3.1 Urheilijat ja mittausaikataulu Kahden vuoden aikana projektin mittauksia tehtiin useita ja hiihtäjiä niihin osallistui taulukon 1 mukaisesti. Taulukko 1. Projektin mittaukset ja niihin osallistuneet urheilijat Ajankohta Paikka Mittaus Urheilijat Elokuu 2006 Hipposhalli, JKL Simuloitu sprinttikilpailu rullasuksilla hallissa ja kuntoominaisuustestit N = 16 miestä, joista puolet kuului eri maajoukkeisiin Marraskuu 2006 Lumileiri, Saariselkä Tasatyöntötekniikkakuvauksia ja vaihe- ja kulma-analyysit N = 26, A-maajoukkue ja Ski Cats-ryhmäläisiä Tammikuu 2007 Kesäkuu 2007 Keuruun SMsprintti Hiihtotunneli, Vuokatti Tasatyöntötekniikkakuvaukset ja vaiheanalyysit sprintin karsinnassa Simuloitu sprinttikilpailu lumella hiihtotunnelissa Pääosin eri maajoukkuehiihtäjiä (A, sprintti, Ski Cats) N = 12 miestä, joista puolet kuului eri maajoukkueisiin Testien jälkeen urheilijat saivat kirjallisen henkilökohtaisen palautteen suorituskyky- ja fysiologisista muuttujista ja/tai tekniikkapalautteen vaiheanalyyseineen (CD-ROM + kihuviewerohjelma) riippuen mitä mittauksia tai kuvauksia oli tehty. Lisäksi tuloksista konsultoitiin ryhmävalmentajia (Vesa Mäkipää ja/tai Eero Hietanen) sekä henkilökohtaisia valmentajia yhteydenottojen mukaan. Tutkimustuloksia on raportoitu Hiihdon Valmentaja lehdessä kolmessa raportissa vuosien aikana. Lisäksi tuloksista on julkaistu tai lähetty julkaistavaksi kolme kansainvälistä tutkimusjulkaisuja ja kahdeksan tieteellistä kongressiesitystä. Ville Vesterisen pro gradu tutkielma koskien elokuun 2006 mittauksia valmistui talvella Projektin tuotokset on listattu liitteessä A. 3.2 Hipposhallin mittaukset Jyväskylässä Hipposhallin mittaukset olivat ensimmäinen suurempi tutkimusosio. Kaksipäiväinen mittausprotokolla on esitetty taulukossa 2.

8 6 Taulukko 2. Jyväskylän kaksipäiväisten mittausten protokolla. 1. päivä 2. päivä - pituus, paino ja rasvaprosentti EMG valmistelut - lajinomainen nopeustesti (30m) Verryttely 20 min - simuloitu 4 x 850 m sprinttikilpailu - lihaspaksuudet ultraäänellä - voimantuottotestit Tauko 1 h - maksimaalinen anaerobinen hiihtotesti (MAST) Tauko 2 h - 2 x 2 km tasatyöntötesti Antropometria Antropometrisista muuttujista (Taulukko 3) mitattiin paino, pituus sekä rasvaprosentti 4-pisteen ihopoimumenetelmällä (biceps, triceps, subscapular, iliacrest). Reiden (m. vastus lateralis) ja käsivarren (m. triceps brachii, lateraalinen osa) lihaskudoksen ja ihonalaisrasvakudoksen paksuus mitattiin ultraäänellä kehon oikealta puolelta. Nopeimmat hiihtäjät olivat painavampia kuin hitaammat hiihtäjät (Taulukko 3). Taulukko 3. Ikä ja antropometriset muuttujat nopeimmilla ja hitaimmilla hiihtäjillä (jako sprinttihiihtosimuloinnin keskinopeuden perusteella). Nopeimmat hiihtäjät (n=8) Hitaimmat hiihtäjät (n=8) p-arvo; ryhmien välinen ero Ikä (vuosi) 24 ± 3 23 ± 3 0,707 Pituus (cm) 182 ± ± 4 0,293 Paino (kg) 78,4 ± 5,2 73,9 ± 4,9 0,083 Rasva (%) 8,9 ± 1,6 8,5 ± 1,4 0,527 Lihaspaksuus, reisi, VL (cm) 2,69 ± 0,21 2,70 ± 0,27 0,935 Lihaspaksuus, olkavarsi (cm) 2,96 ± 0,26 2,86 ± 0,26 0, Simuloitu 4 x 850 m sprinttikilpailu Kaikissa rullahiihtotesteissä käytettiin samanlaisia rullasuksia (Marwe Skating 610, 0-pyörä, Marwe Oy, Hyvinkää, Suomi). Simuloidussa sprinttikilpailussa hiihdettiin luistellen 200 metrin sisähalliradalla 4 x 850 m 20 minuutin palautuksilla (Kuvio 1). Jokaisen 850 m erän alussa ja lopussa mitattiin maksiminopeus, lihasten sähköinen aktiivisuus (EMG) ja syklinmuuttujat 30 m:ltä ( alkukiihdytys ja loppukiri ; mittaus samoin kuin lajinomaisessa nopeustestissä) väsymisen seuraamiseksi. Lisäksi myös keskikierroksilta tehtiin vastaavat mittaukset kyseiseltä 30 m:n matkalta matkavauhtisesta hiihdosta. Kaikki erät hiihdettiin kilpailuvauhtia ja kokonaissuoritusten aika mitattiin, josta laskettiin keskinopeudet.

9 7 Kuvio 1. Sprinttikilpailun simuloinnin toteutus radalla. Sauvan kahvan alapuolelle kiinnitetyn kiihtyvyysanturin avulla pystyttiin määrittämään työntövaiheen alku- ja loppukohta (Liite B), joiden avulla analysoitiin työntö- ja palautusvaiheen kesto sekä syklin kesto (CT) ja työntöfrekvenssi (PF = 1 x CT -1 ). Keskinopeuden ja syklin keston avulla laskettiin keskimääräinen syklin pituus (CL = keskinopeus x CT). Syklin sisäiset muuttujat keskiarvoistettiin kahdesta peräkkäisestä, EMG:n osalta onnistuneesta työntösuorituksesta. Simuloidun sprinttihiihtosuorituksen aikana EMG:aa mitattiin pintaelektrodien avulla suorista vatsalihaksista (m. rectus abdominis), selän ojentajista (m. erector spinae), käsivarsien ojentajista (m. triceps surae), reisistä (m. vastus lateralis) sekä rinta- ja leveästä selkälihaksesta (m. pectoralis major ja m. latissimus dorsi). Selkä- ja vatsalihasten osalta EMG-signaali oli usein niin häiriöistä, että niitä ei käytetty lopullisissa analyyseissä. EMG:n analysointi suoritettiin Analyce ohjelmalla (KIHU, Jyväskylä). Tuloksissa on käytetty kolmen lihaksen summaaktiivisuutta (käsivarren ojentaja + leveä selkälihas + reisilihas). Integroitu EMG keskiarvoistettiin samoin kuin syklimuuttujat. Tulokset ilmoitettiin suhteellisina osuuksina (%) 30 m nopeustestin tuloksiin. Fysiologisista muuttujista 850 m erien aikana mitattiin hengityskaasut kannettavalla analysaattorilla (Oxycon Mobile, Jaeger, Hoechberg, Saksa), syke (Suunto t6, Vantaa, Suomi) sekä anaerobisen energiantuotannon määrää arvioitiin veren laktaattimäärityksillä (EKF Diagnostic, Magdeburg, Saksa). Laktaattinäytteitä otettiin ennen jokaista 850 m erää sekä 1, 3 ja 5 minuuttia erien jälkeen. Hiihtäjien keskinopeudet, maksimilaktaatit, hapenkulutus ja syke pysyivät samalla tasolla läpi simuloinnin (Taulukko 4). Ainoastaan erien lähtölaktaatti kasvoi merkittävästi (Taulukko 4).

10 8 Taulukko 4. Hipposhallin sprinttisimuloinnin erien ajat, keskinopeudet, laktaatit, hapenkulutukset ja sykkeet. Aika Keskinopeus LA LÄHTÖ VO 2 (ml kg - LA MAX Syke (bpm) (min:sek) (m s -1 ) (mmol l -1 ) 1 min -1 ) (mmol l -1 ) Erä1 2:23±0:05 5,96±0,21 1,6±0,7 64,4±4,0 12,8±2,4 179±7 Erä2 2:23±0:05 5,97±0,21 5,3±3,6* 65,7±3,9 13,3±3,0 180±7 Erä3 2:22±0:06 5,98±0,23 5,9±4,1** 65,7±3,6 13,5±2,8 180±7 Erä4 2:22±0:05 6,00±0,23 6,2±4,0** 65,9±4,0 13,8±2,7 180±7 *p<0,05; **p<0,01 vs. Erä1. Kun hiihtäjät jaettiin nopeisiin ja hitaisiin kaikkien erien keskinopeuksien perusteella, havaittiin, että nopeimmilla hiihtäjillä oli suuremmat absoluuttiset (l/min) hapenkulutukset kuin hitaimmilla (Kuvio 2). Kehonpainoon suhteutetuissa hapenkulutuksissa ja maksimilaktaateissa ei ollut eroja ryhmien välillä. Erien keskinopeudet eivät muuttuneet kummallakaan ryhmällä simuloinnin aikana. Kuvio 2. Sprinttisimuloinnin erien aikaiset hapenkulutukset (pylväät, l min -1 ) ja maksimilaktaatit (pisteet) nopeilla ja hitailla hiihtäjillä. Ero nopeiden ja hitaiden välillä:**p < 0,01;*p < 0,05.

11 9 8 6 Erän keskinopeuden muutos (%) simuloinnin aikana ( erä) 4 2 r = 0,77 n = 15 p < 0, Keskimääräinen hapenkulutus (ml kg -1 min -1 ) Kuvio 3. Hipposhallin sprinttisimuloinnissa mitatun keskimääräisen hapenkulutuksen suhde erien 1 vs. 4 keskinopeuden muutokseen simuloinnin aikana. Korrelaatioanalyysien mukaan erien aikainen mitattu suhteellinen hapenkulutus oli yhteydessä kahden viimeisen erän keskinopeuksien (r = 0,60-0,68) ja maksimilaktaatti ensimmäisen erän (r = 0,56) keskinopeuden kanssa. Tämän perusteella anaerobisella kapasiteetilla on merkitystä erityisesti sprinttikilpailun alussa, mutta aerobisten ominaisuuksien merkitys kasvaa sprinttikilpailun jatkuessa pidemmälle. Lisäksi havaittiin, että mitä korkeamman hapenkulutuksen hiihtäjät erien aikana saavuttivat, sitä vähemmän erien keskinopeus pieneni sprinttikilpailun alusta loppuun (Kuvio 3). Näin ollen voidaan olettaa, että hyvät aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä väsyy sprinttikilpailun edetessä vähemmän kuin huonommat aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä. Nämä tulokset ovat samansuuntaisia kuin norjalaisessa tutkimuksessa (Sandbakk ym., 2010), jossa havaittiin että aerobinen kapasiteetti oli yksi merkittävimmistä sprinttihiihtosuorituskykyä selittävistä tekijöistä kansainvälisen tason sprinttihiihtäjillä. Jokaisen erän alussa (30 m alkukiihdytys) hiihtäjien nopeus oli selvästi suurempaa kuin loppukirissä (Kuvio 4, vasen), ja tämä näkyi myös loppukirien lihasaktiivisuuden pienenemisenä noin % verrattuna alkukiihdytyksiin (Kuvio 4, oikea). Näin ollen erän aikana tapahtui merkittävää hermostollista väsymistä. Sen sijaan simuloinnin 850 m erien samojen mittauspisteiden nopeuksien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Eroja ei myöskään havaittu samojen mittauspisteiden lihasaktiivisuuksissa erien välillä. Näiden tulosten mukaan 20 minuutin ajanjakso simuloinnin 850 m erien välillä oli riittävä palautumisen suhteen ja väsymys kumuloitui yllättävän vähän lähdöstä toiseen. Toisaalta vaikka alkukiihdytysten absoluuttinen nopeus ei muuttunut merkitsevästi erien välillä (trendi oli laskeva), niin alkukiihdytysnopeus laski suhteessa

12 10 30 m nopeustestiin kolmannessa ja neljännessä erässä (Kuvio 4, vasen). Tämä kuitenkin osoitti pientä väsymisen lisääntymistä simuloinnin edetessä. Nopeus (% 30m:n maksiminopeustestistä) 100 Alkukiihdytys (20-50m) * * Loppukiri ( m) "Matkavauhti" ( m) 70 1.veto 2.veto 3.veto 4.veto Kuvio 4. Alkukiihdytyksen, välikierroksen ( matkavauhti ) ja loppukirin nopeus suhteessa maksiminopeuteen (vasen). Sprinttisimuloinnin lihasaktiivisuus (kolmen lihaksen summaiemg työntövaiheen aikana) suhteessa 30 m nopeustestin lihasaktiivisuuteen (oikea, keskiarvo ± - hajonta). Ero 30 m nopeustestiin:***p < 0,001;**p < 0,01;*p < 0,05. Hiihtosyklin sisäiset muuttujat samoissa mittauspisteissä eri 850 m erissä eivät muuttuneet tilastollisesti merkitsevästi (Liite C). Syklin pituudessa ei myöskään ollut eroja yksittäisen erän aikana alkukiihdytyksen ja loppukirin välillä. Työntöfrekvenssi sen sijaan hidastui merkitsevästi jokaisen erän aikana. Tämä johtui sekä työntö- että palautusvaiheen kestojen pidentymisestä alkukiihdytyksestä loppukiriin, mikä siis edelleen johti hidastuneeseen kirinopeuteen. Koska myös lihasaktiivisuudet pienenivät erien lopussa, niin nopeuden hidastuminen johtui ainakin osittain hermoston väsymisestä erien aikana (Kuvio 4). Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että yksittäisen 850 m erän sisällä tapahtui selkeää hermolihasjärjestelmän väsymistä (lihasaktiivisuus pieneni, negatiiviset muutokset syklimuuttujissa, kirivauhti heikkeni) hitaalla radalla suoritetussa rullahiihtosprinttisimuloinnissa. Tämä voimantuottokoneiston väsyminen liittyy myös osittain aineenvaihdunnallisiin väsymistekijöihin, kuten happamuuden lisääntymiseen lihaksistossa (laktaattipitoisuus nousi selvästi erien aikana). Toisaalta 20 minuutin tauko erien välillä palautti suorituskyvyn yllättävän hyvin tässä tutkimuksessa, koska ainoastaan alkukiihdytyksen nopeuden pieni heikentyminen antoi viitteitä hermolihasjärjestelmän väsymisen kumuloitumisesta 850 m erästä toiseen. Kokonaisuuden kannalta tärkeimmässä muuttujassa eli 850 m erien keskinopeuksissa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia ryhmätasolla eikä energiantuotantokoneistokaan (hapenkulutus, laktaatti) hyytynyt kisan edetessä erästä toiseen. Tämä on hieman ristiriidassa itävaltalaisten tutkimukseen (Stöggl ym., 2007), jossa havaittiin merkitseviä heikennyksiä energiantuottokyvyssä (hapenkulutus, laktaatti) juoksumatolla suoritetun simuloidun sprinttikilpailun edetessä lähdöstä toiseen.

13 Lajinomainen nopeustesti Lajinomaisena nopeustestinä suoritettiin 30 metrin rullahiihtotesti lentävällä lähdöllä 20 metrin kiihdytyksen jälkeen. Testi tehtiin sekä tasatyöntäen että ns. Wassberg-tekniikalla (yksivaiheinen tasaluistelu, sauvatyöntö joka potkulle) sisähalliradalla. Testin ajat mitattiin valokennojen avulla. Lisäksi testissä mitattiin lihasten EMG-aktiivisuuksia maksimaalisen lajinomaisen rekrytoinnin selvittämiseksi samoista lihaksista kuin sprinttisimuloinnissa. Nopeustestin tulosten mukaan sprintissä keskinopeudeltaan parhaat olivat myös maksiminopeudeltaan parhaita vaikka erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (Taulukko 5) Voimantuoton testit Hiihtäjien maksimivoimaa mitattiin viidellä eri testillä (Kuvio 5): Vartalon koukistajien sekä ojentajien isometrinen testi ns. hirsipuu -laitteella Penkkipunnerrus levytangolla (1RM) Jalkaprässi sekä dynaamisesti vaakaprässillä (David 210, 1RM) että isometrisesti Yleistä voimantuottotehoa mitattiin MuscleLab-laitteiston avulla kahdella eri pääliikkeellä; jalkaprässillä ja penkkipunnerruksella. Testissä mitattiin voimantuottotehoa kussakin liikkeessä 30/50/70 % vastuksella maksimivoimasta, jolloin saadaan karkea vastus voimantuottotehokäyrä. Kuvio 5. Voimantuoton mittauksia. Voimatestien tulokset on esitetty taulukossa 5. Tulosten mukaan voimamuuttujista ainoastaan penkkipunnerruksen voimatasot erottelivat nopeat ja hitaat hiihtäjät. Lisäksi penkkipunnerruksen maksimivoima suhteessa kehopainoon oli ainoa voima- tai nopeusmuuttuja, joka oli yhtey-

14 12 dessä sprinttisimuloinnin keskinopeuteen (r = 0,52, p < 0,05). Nämä tulokset osoittavat, että ylävartalon voimalla on merkitystä sprinttihiihtosuorituskykyyn. Taulukko 5. Voima- ja nopeustestien tulokset ja erot nopeimmilla ja hitaimmilla hiihtäjillä (jako Hipposhallin sprinttihiihtosimuloinnin keskinopeuden perusteella). Nopeimmat hiihtäjät (n=8) Hitaimmat hiihtäjät (n=8) p-arvo; ryhmien välinen ero Tasatyöntö nopeus 30m (m s -1 ) 6,84 ± 0,25 6,69 ± 0,30 0,400 Wassu nopeus 30m (m s -1 ) 7,50 ± 0,22 7,26 ± 0,24 0,093 Penkkipunnerrus 1RM (kg) 95 ± ± 6 0,004** Penkkipunnerus suht.voima 1,21 ± 0,10 1,09 ± 0,11 0,040* Penkkipunnerrus teho, 50% (W) 439 ± ± 49 0,371 Jalkaprässi 1RM (kg) 274 ± ± 34 0,486 Jalkaprässi suht. Voima 3,50 ± 0,71 3,46 ± 0,48 0,602 Jalkaprässi teho, 50% (W) 978 ± ± 128 0,355 Isometrinen jalkaprässi max (N) 2410 ± ± 444 0,255 Isometrinen RFD (N s -1 ) ± ± ,220 Vartalon koukistajat, voima (kg) 87 ± ± 14 0,294 Vartalon ojentaja, voima (kg) 114 ± ± 15 0,462 1RM = dynaaminen ykkösmaksimi, suhteellinen voima = 1RM / kehonmassa, RFD = rate of force development (voimantuottonopeus), ryhmien välinen ero; * p < 0,05; ** p < 0,01; *** p < 0, Maksimaalinen anaerobinen hiihtotesti (MAST) Anaerobisen kapasiteetin, suorituskyvyn ja anaerobisen taloudellisuuden määrittämiseksi urheilijat tekivät KIHU:lla kehitetyn MART-testin sovelluksen rullasuksilla (MAST). MAST -testissä urheilijat hiihtivät rullasuksilla 9-10 x 150 metrin vetoja 100 sekunnin palautuksella sisähalliradalla siten, että hiihtonopeus lisääntyi jokaisen vedon jälkeen. Nopeudet vakioitiin valojäniksen avulla ja sen lisäksi jokaiselta vedolta otettiin aika. Testiä jatkettiin kunnes hiihtäjä ei enää pysynyt valojäniksen vauhdissa eikä hänen 150 m:n aika enää parantunut. Käytännössä joko viimeinen tai toiseksi viimeinen veto oli maksimivauhtia. Laktaatit määritettiin kapillaariverinäytteestä ennen testiä ( lepotaso ), 40 sekuntia jokaisen vedon jälkeen sekä 2,5 ja 5 minuuttia testin loppumisen jälkeen. Testistä analysoitiin maksimilaktaatti (kuvaa karkeasti anaerobista kapasiteettiä), maksimivetonopeus (kuvaa anaerobista suorituskykyä ja tehoa) ja submaksimaalisten laktaattitasojen (3, 5, 7 mmol l -1 ) hiihtonopeudet (kuvaavat anaerobista taloudellisuutta). Submaksimaalisten laktaattitasojen hiihtonopeudet määritettiin hiihtonopeus-laktaatti-käyrästä. Mittausten mukaan MAST-testin muuttujat erottelivat selvästi sprinttikilpailun nopeimmat ja hitaimmat hiihtäjät. Nopeimpien sprinttihiihtäjien MAST:n nopeudet kaikilla submaksimaalisilla laktaattitasoilla sekä maksiminopeus olivat paremmat kuin hitaimmilla sprinttihiihtäjillä (Kuvio

15 13 6). Lisäksi MAST:n maksiminopeus oli yhteydessä sprintin kahden ensimmäisen erän nopeuteen (Taulukko 6). Myös MAST:n submaksimaaliset nopeudet olivat yhteydessä sprinttihiihtosuorituskykyyn ja niiden merkitys sprinttisuorituskykyyn kasvoi sprinttikilpailun edetessä pitemmälle (Taulukko 6). 14 Laktaatti (mmol l -1 ) Nopeat Hitaat * V MAST 8 6 ** *** V * V 3 V 5 Hiihtonopeus (m s -1 ) 0 5,5 6,0 6,5 7,0 7,5 8,0 Kuvio 6. MAST-testin nopeus-laktaattikäyrä nopeilla ja hitailla sprinttihiihtäjillä. V MAST = MAST:n maksiminopeus, V 7,5,3 = submaksimaaliset nopeudet 7, 5, 3 mmol l -1, ryhmien välinen ero: * p < 0,05; ** p < 0,01; *** p < 0,001. Taulukko 6. MAST-testin yhteydet sprinttihiihtosuorituskykyyn. Eränopeudet V MAST m s -1 V 7 m s -1 V 5 m s -1 V 3 m s -1 Erä1 0,63** 0,56* 0,40 0,28 Erä2 0,57* 0,69** 0,61* 0,52* Erä3 0,39 0,62* 0,61* 0,62* Erä4 0,46 0,70** 0,71** 0,74*** Erien keskinopeus 0,56* 0,70** 0,64** 0,60* VMAST = MAST:n maksiminopeus, V7,5,3 = submaksimaaliset nopeudet 7, 5, 3 mmol l-1 laktaattitasoilla; * p < 0,05; ** p < 0,01; *** p < 0,001. Tulosten perusteella MAST on validi testi sprinttihiihtäjille. Submaksimaalisten nopeuksien, erityisesti 7 mmol/l laktaattitason, vahvat yhteydet sprinttisuorituskykyyn ovat loogisia, koska nämä vauhdit vastaavat todennäköisesti hyvin sprinttikilpailun aikaisia olosuhteita lihaksistossa. Hermo-lihasjärjestelmän on tuotettava voimaa suhteellisen nopeasti vaikka elimistön hapenkulu-

16 14 tus on suurta ja lihaksiston happamuus on noussut selkeästi. Sprinttihiihtäjien on siis harjoiteltava kilpailuvauhtista taloudellisuutta esim. määräintervalliharjoittelun avulla. MAST:n maksiminopeuden yhteys sprinttikilpailun ensimmäisiin eriin osoittaa sen, että anaerobinen suorituskyky on tärkeää erityisesti aika-ajoissa. Lisäksi anaerobisella suorituskyvyllä voi olla ratkaiseva merkitys todellisen kilpailun hiihtäjä-hiihtäjää vastaan käytävissä loppukirikamppailuissa Tasatyöntötesti 2 x 2000 m Tasatyöntötestissä hiihdettiin ensin 2000 metriä sisähalliradalla rullasuksilla submaksimaalisella nopeudella (4,4 m s -1 ), mikä vastasi vauhtikestävyysalueen kuormitusta. Submaksimaalisen 2000 m:n jälkeen pidettiin viiden minuutin palautusjakso, jonka jälkeen tasatyönnettiin 2000 m maksimivauhdilla. Koko testin ajan mitattiin hapenkulutus ja syke. Laktaattipitoisuudet määritettiin ennen testiä, submaksimaalisen 2000 m:n jälkeen, ennen maksimitestiä sekä minuutti ja kolme minuuttia maksimitestin jälkeen. Submaksimaalisen testiosion steady-state hapenkulutus kuvaa lajinomaisen ylävartalotyön taloudellisuutta. Vastaavasti maksimitestin hapenkulutus kuvaa lajinomaisen ylävartalotyön aerobista kapasiteettia ja testiaika ylävartalotyön suorituskykyä (lihaskestävyys, aerobinen kapasiteetti, voimantuotto-ominaisuudet). Tasatyöntötestin maksimivauhti ja taloudellisuus olivat vahvasti yhteydessä sprinttihiihtosuorituskykyyn (Taulukko 7). Lajinomainen ylävartalotyön kestävyyssuorituskyky on siis oleellinen ominaisuus sprintissä, joten sitä on painotettava myös sprinttihiihtäjien harjoittelussa. Mielenkiintoista oli, että tasatyöntötestin maksimaalinen hapenkulutus ei ollut yhteydessä sprinttihiihtosuorituskykyyn. Taulukko 7. Tasatyöntötestin tulokset ja erot nopeimmilla ja hitaimmilla hiihtäjillä (jako Hipposhallin sprinttihiihtosimuloinnin keskinopeuden perusteella) sekä yhteys sprinttihiihtosuorituskykyyn. Nopeimmat hiihtäjät (n=8) Hitaimmat hiihtäjät (n=8) p-arvo; ryhmien välinen ero Korrelaatio Sprinttihiihtosuorituskykyyn Sprinttierien keskinopeus (m s - 6,12 ± 0,11 5,83 ± 0,15 <0,001 1 ) 2km TT taloudellisuus, 47,3 ± 2,7 49,4 ± 2,1 0,059-0,70** hapenkulutus (ml kg -1 min -1 ) 2km TT laktaatti (mmol l -1 ) 2,5 ± 1,1 3,3 ± 1,0 0,115-0,69** 2km TT nopeus (m s -1 ) 5,65 ± 0,24 5,49 ± 0,22 0,227 0,73** 2km TT VO 2MAX (ml kg -1 min -1 ) 66,1 ± 4,4 65,5 ± 4,8 0,713 0,25 TT = tasatyöntö, sprinttihiihtosuorituskyky = neljän erän keskinopeus, * p < 0,05; ** p < 0,01; *** p < 0,001.

17 Voima- ja nopeustestien yhteydet Korrelaatioanalyysien mukaan keskivartalon koukistajien ja ojentajien isometriset maksimivoimat olivat yhteydessä maksimaaliseen hiihtonopeuteen (30m) molemmilla mitatuilla tekniikoilla (TT vs. vartalon koukistajat r = 0,85***, TT vs. vartalon ojentajat r = 0,65**, Wassberg vs. vartalon koukistajat r = 0,84***, Wassberg vs. vartalon ojentajat r = 0,83***). Myös penkkipunnerruksen tehontuotto (vastus 50 % 1RM) oli yhteydessä molempien hiihtotekniikoiden maksiminopeuteen (TT: r = 0,74***, Wassberg: r = 0,78***). Penkkipunnerruksen maksimivoima (1RM) oli merkitsevästi yhteydessä ainoastaan Wassberg-tekniikan maksiminopeuteen (r = 0,64**). Näiden tulosten mukaan ylä- ja keskivartalon voimantuotolla (maksimivoima ja/tai teho) on selkeä merkitys hiihdon maksiminopeuksiin. Tässä on kuitenkin muistettava, että nopeustestit tehtiin hitaalla alustalla ja kiihdytysvaihe oli suhteellisen lyhyt. Tällöin maksimivoimalla on todennäköisesti suhteellisesti suurempi vaikutus maksiminopeuteen kuin kilpailussa, joissa maksiminopeuteen kiihdytetään matkavauhdista. Kilpailutilanteessa siis nopeusvoimaominaisuuksien merkitys todennäköisesti korostuu. On kuitenkin muistettava, että kilpailuvauhtisen hiihtämisen voimankäytössä on enemmänkin kyse hiihtoteknisesti oikeasta voimantuotosta kuin maksimaalisesta voimantuottokyvystä. Stöggl, Müller, Ainegren ja Holberg (2010) ovatkin havainneet, että hiihdon maksiminopeusvaiheessa juuri oikea-aikainen hetkellinen voimantuottokyky erottaa nopeat hiihtäjät hitaista, ei niinkään se, kuinka suuria voimia absoluuttisesti kyetään tuottamaan. Toki riittävä maksimaalinen voimantuottotaso ja voimantuottonopeus pitää omata, jotta optimaalinen voimantuotto on ylipäätään mahdollista kovissa hiihtovauhdeissa. Kysymykseen, mikä tämä riittävä voimataso on, on vaikea antaa absoluuttista vastausta. Käytännössä harjoittelussa tämä tarkoittanee sitä, että puutteelliset voimatasot omaavat hiihtäjät keskittyvät ensin yleisvoimaharjoitteluun (perus- /maksimi-/nopeusvoima), jolla varmistetaan riittävät voimatasot. Sen jälkeen painotusta siirretään enemmän lajinopeusharjoitteluun, jossa on korostettava teknisesti oikeaa suorittamista. On järkevämpää hiihtää paljon teknisesti hyviä lyhyitä (<20 sek) 99 % vetoja kuin teknisesti huonoja 100 % vetoja. Lisäksi on muistettava, että koska esimerkiksi huippuvauhtisessa sprinttiwassussa kokonaistyöntöajat voivat hetkellisesti rytminvaihdossa jäädä jopa alle 200 ms (huippuvoimantuottoaika arviolta hieman yli kolmannes tästä ~ ms), niin huippusprinttihiihtäjillä suoritusta rajoittava tekijä on enemmänkin nopeusvoima kuin maksimivoima. Huippuhiihtäjien on siis panostettava erityisesti nopeusvoima- ja nopeusharjoitteluun (olettaen, että hiihtäjä omaa riittävät maksimivoimatasot). 3.3 Lumileirin tasatyöntötekniikkakuvaukset Saariselällä Projektiin sisältyi palvelunomaisena toimintona hiihtäjien tekniikkakuvauksia, jotka toteutettiin syksyn lumileirillä Saariselällä. Näissä kuvauksissa pyrittiin selvittämään kuinka hyvin hiihtäjät olivat omaksuneet uuden tasatyöntötekniikan. Tasatyönnön tekniikkaa kuvattiin sekä maksimivauhdissa että normaalimatkan matkavauhdissa. Tekniikkakuvaukset tehtiin kahdella kiinteällä

18 16 ja yhdellä seuraavalla DV-kameralla (50 kuvaa / s). Kiinteiden kameroiden kalibroitu kuvausalue oli 8 12 metriä ja seuraava kamera kuvasi vähintään 20 metrin matkan. Videokuvauksen avulla tehtiin ns. vaihe- ja kulma-analyysit. Käytännössä analyysiin mahtui kolme työntöä. Vaiheanalyysissä määritettiin työntö- ja palautusvaiheen kestot, työntöfrekvenssit ja liukupituudet. Vastaavasti kulma-analyysissä määritettiin nivelkulmia (nilkka-, polvi-, lantio-, kyynär- ja sauvakulmat työnnön alussa ja lopussa)(kuvio 7) ja kulmanopeuksia. Kuvio 7. Tasatyönnön kulma-analyysi leiriolosuhteissa. Hiihtäjät ja ryhmävalmentajat saivat sekä tekniikkapalautteen (videoklipit CD:llä) että numeerisen palautteen analyyseista (henkilökohtaiset tulokset + ryhmäkeskiarvot). Ryhmäkeskiarvot on esitetty taulukossa 8. Tulosten mukaan maksimivauhtisessa hiihdossa syklin kokonaisaika pienenee (=työntöfrekvenssi lisääntyy) verrattuna kilpailuvauhtiin, mutta suhteelliset työnnön ja palautusvaiheen osuudet eivät muutu. Työnnön osuus syklistä on noin 35 % (miehillä hieman alle ja naisilla hieman yli). Taulukko 8. Saariselän leirin tasatyöntökuvausten vaihe- ja kulma-analyysien tulokset. Miehet Naiset Miehet Naiset Maxvauhti Kilpailuvauhti Työntöaika (s) 0,27 0,28 0,29 0,31 Palautusaika (s) 0,52 0,49 0,60 0,55 Syklin kokonaisaika (s) 0,79 0,77 0,89 0,85 Työnnön suht. osuus (%) Palautuksen suht. osuus (%) Työntöfrekvenssi (1 s -1 ) 1,27 1,31 1,13 1,18

19 17 Miehet Naiset Miehet Naiset Maxvauhti Kilpailuvauhti Hiihtonopeus (m s -1 ) 6,81 6,01 6,48 5,60 Nivelkulmat Kyynärkulma (º) Työntövaiheen Lantiokulma (º) Alussa Polvikulma (º) Nilkkakulma (º) Sauvakulma (º) Nivelkulmat Kyynärkulma (º) Työntövaiheen Lantiokulma (º) Lopussa Polvikulma (º) Nilkkakulma (º) Nivelkulmat Kyynärkulma (º) kyynärkulman Lantiokulma (º) Minimissä Polvikulma (º) Nilkkakulma (º) Koukistusnopeus Kyynärnivel työnnön alusta kyynärkulman Lantio minimiin (º/s) Polvi Nilkka Koukistusaika kyynärkulman minimiin (s) 0,06 0, Sprintin SM-kilpailujen tekniikkakuvaukset Keuruun SM-kisoissa kuvattiin (DV-kamera, 50 kuvaa/s) sprintin aika-ajoissa noin puolimatkassa 20 metrin vakiomatka (ampumavalli), josta tehtiin samanlainen vaihe-analyysi kuin Saariselän leirillä. Kuvauksista tehtiin koostepalaute-cd vaiheanalyyseineen, joka lähetettiin ryhmävalmentajille, jotka konsultoivat urheilijoita. Kilpailuissa oli tarkoitus mitata myös fysiologisia muuttujia (syke, EPOC, laktaatti) maajoukkue-urheilijoilta, mutta käytännön ongelmien takia näistä mittauksista luovuttiin. Jatko-analyysejä varten hiihtäjät jaettiin aika-ajojen tulosten ja sukupuolen mukaan nopeisiin ja hitaisiin hiihtäjiin (Taulukko 9). Tulosten mukaan nopeimmilla naisilla ja miehillä oli lyhyemmät absoluuttiset ja suhteelliset työntöajat ja toisaalta pitemmät suhteelliset palautusajat kuin hitaimmilla hiihtäjillä. Lisäksi nopeimmilla miehillä oli n. 10 % suuremmat syklin pituudet kuin hitaimmilla miehillä. Korrelaatioanalyysin mukaan naisilla absoluuttinen työntöaika oli vahvimmin (r = 0,62; p < 0,01, Kuvio 8) yhteydessä aika-ajotulokseen. Miehillä vahvin yhteys havaittiin aika-ajotuloksen ja syklin pituuden välillä (r = 0,45; p < 0,05). Lisäksi suhteelliset työntö- ja palautusajat korreloivat (r = 0,41; p < 0,05) aika-ajonopeuteen. Työntöfrekvenssin merkitys aika-ajotulokseen oli pieni.

20 18 Taulukko 9. Keuruun SM-sprinttihiihtojen vaihe-analyysin tulokset. Naiset kaikki nopeat hitaat nopeat vs. Korrelaatio (n=16) (n=8) (n=8) hitaat (ero%) aika-ajoaikaan Syklin pituus (m) 5,7±0,5 5,9±0,7 5,4±0,2 7-0,25 Työntöaika (s) 0,29±0,02 0,27±0,01 0,30±0,02-9* 0,62** Palautusaika (s) 0,62±0,07 0,64±0,10 0,61±0,03 5 0,04 Syklinaika (s) 0,91±0,08 0,91±0,12 0,91±0,04 0,5 0,20 Työnnön suht. osuus (%) 32±2 30±2 33±1-8* 0,35 Palautuksen suht. osuus 68±2 70±2 67±1 4* -0,35 (%) Työntöfrekvenssi (1 s -1 ) 1,11±0,10 1,11±0,14 1,10±0,05 0,6-0,26 Keskinopeus 20 m (m s -1 ) 6,2±0,3 6,5±0,2 6,0±0,1 7*** -0,97*** Aika-ajon aika (min:sek) 4:10±0:09 4:02±0:06 4:17±0:02-6*** Miehet kaikki nopeat hitaat nopeat vs. Korrelaatio (n=24) (n=12) (n=12) hitaat (ero%) aika-ajoaikaan Syklin pituus (m) 7,0±0,8 7,4±0,9 6,6±0,7 10* -0,45* Työntöaika (s) 0,27±0,02 0,26±0,02 0,28±0,01-6* 0,27 Palautusaika (s) 0,70±0,11 0,74±0,12 0,66±0, ,32 Syklinaika (s) 0,97±0,12 1,00±0,13 0,94±0,10 6-0,27 Työnnön suht. osuus (%) 28±3 27±3 30±3-13* 0,41* Palautuksen suht. osuus 72±3 73±3 70±3 5* -0,41* (%) Työntöfrekvenssi (1 s -1 ) 1,04±0,12 1,01±0,13 1,07±0,11-6 0,25 Keskinopeus 20 m (m s -1 ) 7,2±0,2 7,3±0,2 7,1±0,1 4** -0,72*** Aika-ajon aika (min:sek) 3:37±0:05 3:33±0:04 3:41±0:02-4*** * = p < 0,05, ** = p < 0,01, *** = p < 0, Aika-ajojen suoritus (s) Tasatyöntö naiset r 2 = 0,39 r=0,62 n=16 p<0, Työntöaika (s) 230 0,24 0,26 0,28 0,30 0,32 0,34 Kuvio 8. Työntöajan yhteys sprinttihiihdon aika-ajosuoritukseen naisilla.

21 19 Näiden tulosten mukaan juuri tasatyöntöajan kesto erottelee nopeammat hiihtäjät hitaimmista. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös aikaisemmissa tutkimuksissa (Stöggl ym., 2007 ja Holmberg ym., 2005). Tulosten valossa voidaan olettaa, että nopeimmat hiihtäjät pystyvät tuottamaan vaaditun voimatason lyhyemmässä tai suuremman voimatason samassa ajassa kuin hitaammat hiihtäjät. Tämän takia hiihtäjien pitäisi voimaharjoittelussa keskittyä nopeusvoiman kehittämiseen ja sen hyväksikäyttöön itse lajisuorituksessa, mikä todettiin jo aikaisemmin. 3.5 Vuokatin hiihtotunnelin mittaukset Vuokatin hiihtotunnelissa mittaukset koostuivat lajinopeustestistä ja samankaltaisesta sprinttikilpailusimuloinnista kuin Hipposhallissa. Nopeustestissä tasatyönnettiin maksimivauhtia 40 metriä, josta viimeisen 20 metrin aika mitattiin valokennoilla. Sprinttisimulointi muodostui 4 x 1150 m eristä, joiden välissä oli 20 minuutin palautusjakso. Koko simulointi tehtiin tasatyöntäen. Palautusjaksojen aikana verryteltiin kevyesti hiihtäen tai hölkäten. Kuvio 9. Sauva- ja suksivoimien mittaaminen voimalevyillä Vuokatin hiihtotunnelissa. Sprinttisimuloinnin erien alussa (alkukiihdytys maksimivauhtia), puolessa välissä (optimaalinen matkavauhti) ja lopussa (maksimaalinen loppukiri) sekä nopeustestistä mitattiin hiihtonopeus (valokennot) ja voimantuotto 20 metrin vakiomatkalta. Voimantuotto mitattiin hiihtotunneliin asennetulla Jyväskylän yliopiston voimalevyanturijärjestelmällä, jolla mitattiin pysty- (Fz) ja vaakavoimat (Fy) molempien suksien ja sauvojen alta 20 m:n matkalta (Kuvio 9). Voimasignaalista määritettiin myös työntö- ja palautusajat sekä voimien impulssit (Liite D, impulssi = keskimääräinen voima x vaikutusaika). Edelleen määritettiin työntöfrekvenssi ja syklin pituus. Koska hiihtäjät pyrkivät käyttämään ns. sprinttitasatyöntöä, jossa työntöä pyritään tehostamaan

22 20 hypyllä, niin suksien voimakäyrästä määritettiin myös suksen kontaktiaika latuun ja hypystä johtuva ns. lentoaika. Lennon aikana suksi ei siis tuota latuun voimaa (Liite D). Lisäksi 20 m:n matka kuvattiin liikeanalyysiä (mm. kyynär-, lantio- ja polvikulmanopeudet) ja tekniikkapalautetta varten (hiihtäjille CD-palaute kirjallisella saatteella, Liite E). Nopeustestistä analysoitiin vastaavat muuttujat kuin sprinttisimuloinnista. Lisäksi simuloinnin erien hiihtoajat mitattiin ja keskinopeudet laskettiin. Syke kerättiin koko simuloinnin ajan ja eristä määritettiin korkein minuutin sykekeskiarvo. Lisäksi laktaattinäytteitä otettiin ennen jokaista erää sekä 1, 3 ja 5 minuuttia erien jälkeen. Hiihtotunnelin nopeustestissä (Taulukko 10) havaittiin, että nopeimmat hiihtäjät olivat painavampia, ja he saavuttivat suuremman syklin pituuden kuin hitaammat hiihtäjät. Toisaalta nopeimmat hiihtäjät työnsivät pienemmällä frekvenssillä kuin hitaammat. Voimantuottoajoissa ei ollut eroja nopeimpien ja hitaimpien välillä, mutta nopeimmat hiihtäjät tuottivat sekä suuremmat vaaka- että pystytyöntövoimat kuin hitaammat. Koska voimantuottoajat olivat samansuuruisia, niin myös työntöimpulssit ovat nopeimmilla suurempia kuin hitailla. Nopeimmilla hiihtäjillä oli myös suuremmat suksen alle tuotetut pystyvoimat ja -impulssit, jotka osittain johtuivat suuremmasta kehonpainosta. Maksiminopeus korreloi vahvimmin syklinpituuteen (r = 0,83***) (samoin kuin SM-kisojen sprintin aika-ajoissa) sekä työntöimpulsseihin (r = 0,76** 0,87***). Taulukko 10. Vuokatin hiihtotunnelin tasatyönnön nopeustestin tuloksia. nopeat hitaat korrelaatio 20m (n=7) (n=6) maxnopeuteen Paino (kg) 84,2±5,0 74,2±3,8** 0,67* Pituus (cm) 186±7 179±3 0,52 Maksiminopeus (m s -1 ) 7,66±0,19 7,19±0,21*** Syklin pituus (m) 6,5±0,2 5,7±0,4** 0,83*** Työntöaika (s) 0,24±0,02 0,24±0,03 0,11 Palautusaika (s) 0,60±0,01 0,54±0,06 0,53 Syklinaika (s) 0,85±0,03 0,79±0,05* 0,57* Työntöfrekvenssi (1 s -1 ) 1,18±0,04 1,28±0,08* -0,57* Sauva, km.pystyfz (N) 181±31 132±31* 0,74** Sauva, huippupystyfz (N) 483±72 358±96* 0,72** Sauva, km. vaakafy (N) 108±8 88±17* 0,59* Sauva, huippuvaakafy (N) 244±39 177±49* 0,62* Suksi, km. pystyfz (N) 536±66 487±37 0,37 Suksi, huippupystyfz (N) 1057± ±81* 0,60* Työntöimpulssi, pysty, z (Ns) 45±5 34±5** 0,87*** Työntöimpulssi, vaaka, y (Ns) 26±1 21±2** 0,76** Suksenimpulssi, pysty, z (Ns) 282±21 240±27** 0,59* * = p < 0,05; ** = p < 0,01; *** = p < 0,001; Fz = pystyvoima, Fy = vaakavoima.

23 21 Nämä tulokset osoittivat, että nopeimmat hiihtäjät pystyvät tasamaalla maksiminopeudella tuottamaan suuremmat työntövoimat samassa ajassa kuin hitaammat ja tätä kautta suuremman työntöimpulssin, mikä johtaa suurempaan syklinpituuteen. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että nopeat hiihtäjät pystyvät käyttämään omaa kehonpainoaan tehokkaasti hyödyksi työntöimpulssin tuottamisessa uudessa tasatyöntötekniikassa ( hyppy ennen työntöä ). Sen lisäksi että hypyssä jalkojen voimantuotto korostuu, hiihtäjän pitää pystyä vastaanottamaan sauvojen suurehkot törmäysvoimat ja ennen kaikkea kääntämään työntöimpulssi oikeaan, eteenpäin vievään suuntaan. Tämä vaatii jämäkkää ylä- ja keskivartalon lihasten hallintaa sekä hyvää teknistä osaamista. Edellä mainitun perusteella voidaan olettaa, että uuden tasatyöntötekniikan tehokas käyttö vaatii hyvää koko kehon voimantuottokapasiteettia, mikä täytyy ottaa huomioon voima- ja suorituskykyharjoittelussa. Lisäksi äskettäin julkaistussa huippu-hiihtäjillä tehdyssä tutkimuksessa (Stöggl & Holmberg, 2011) havaittiin, että suurempaan maksiminopeuteen pääsevät hiihtäjät etenevät pitemmän matkan syklin aikana (sekä pitempi työntö- että palautusvaihe) kuin hitaammat. Tätä edesauttoi se, että nopeat hiihtäjät lähtivät työntöön pystymmällä sauvakulmalla ja tuottivat suurempia sauvavoimia myöhemmin eli tällöin sauvan eteenpäin vievä voima on suurempaa. Nopeat hiihtäjät osaavat siis ajoittaa voimantuoton paremmin kuin hitaammat hiihtäjät maksiminopeudella hiihdettäessä. Hiihtotunnelissa tehdyssä sprinttisimuloinnissa (4 x 1150 m / 20 min) eräajat kasvoivat keskimäärin viisi sekuntia ensimmäisestä viimeiseen erään (Taulukko 11). Laktaatti nousi erissä keskimäärin yli 11 mmol l -1 ja laktaatti pysyi koholla 20 minuutin palautusvaiheen jälkeenkin. Maksimilaktaatti ei kuitenkaan kumuloitunut simuloinnin edetessä ja erien aikainen syke pysyi vakaana läpi simuloinnin. Taulukko 11. Hiihtotunnelin sprinttisimuloinnin erien ajat, keskinopeudet, laktaatit (LA) ja sykkeet. Aika (min:sek) Eränopeus (m s -1 ) LA ENNEN (mmol l -1 ) LA MAX (mmol l -1 ) Syke (bpm) Erä1 3:10±8 6,07±0,25 1,7±0,6 11,2±1,1 180±4 Erä2 3:13±8** 5,96±0,23** 4,9±1,7** 11,5±1,7 180±4 Erä3 3:14±8* 5,94±0,23* 5,8±2,2** 11,6±1,8 180±5 Erä4 3:15±8**# 5,92±0,25**# 5,8±2,2** 11,4±1,8 179±5 *p<0,05; **p<0,01 vs. Erä1; #p<0,05 vs Erä2. Erien sisällä maksimaalinen hiihtonopeus (lähtökiihdytys vs. loppukiri) tippui keskimäärin 16 ± 5 % (p < 0,01, Kuvio 10). Samalla työntöajat kasvoivat (18 ± 9 %, p < 0,01, Liite F) sekä palautusvaiheen aika piteni trendinomaisesti (Liite F). Erien välillä vaiheajoissa ei ollut suuria muutoksia.

24 22 Kuvio 10. Hiihtonopeus sprinttisimuloinnin erien alussa, puolivälissä ja lopussa (**p < 0,01; ***p < 0,001 ero verrattuna erän lähtökiihdytykseen). Keskimääräiset työntövoimat pienenivät (pystyvoima 24 ± 11 % ja vaakavoima 20 ±10 %, p < 0,05) (Kuvio 11) erien sisällä. Lisäksi vastaavat huippuvoimat pienenivät noin 20 % ja huippuvoimien saavuttamiseen meni enemmän aikaa (Liite F). Yksittäisissä työntöimpulsseissa ei kuitenkaan tapahtunut muutoksia (Liite F), koska työntöajat pitenivät (impulssi = voima x aika). Suksen syklinsisäiset kontaktiajat kasvoivat simulaation alusta loppuu lähes kolmanneksen (0,55 ± 0,09 0,72 ± 0,12 s; p < 0,01) ja vastaavasti tasatyöntöhypyn lentoaikojen trendi oli lyhenevä (0,24 ± 0,06 0,19 ± 0,05 s). Suksen alta mitatut pystyvoimat olivat pääsääntöisesti suuremmat alkukiihdytyksessä ja loppukirissä (selkeämpi hyppy ) kuin matkavauhtisessa hiihdossa. Suksen pystyimpulssi kasvoi simulaation alusta loppuun (20 ± 12 %; p < 0,05). Tämä johtui suksen kontaktiajan kasvusta, mikä näkyi suksen pystyimpulssin kasvun ja kontaktiaikojen kasvun välisenä korrelaationa (r = 0.83; p < 0,01). Sprintin erien keskinopeus korreloi luonnollisesti vahvasti erän keskeltä mitatun matkavauhdin kanssa (r = 0,91; p < 0,001). Lisäksi löydettiin yhteys loppukirinopeuden ja keskinopeuden välille (r = 0,79; p < 0,01) eli keskinopeudeltaan parhaat hiihtäjät jaksoivat myös loppukirissä parhaiten. Toisaalta lähtökiihdytysnopeuden ja keskinopeuden yhteys oli heikko (huom! simulointi hiihdettiin yksin, jolloin lähtönopeudella ei ollut taktista merkitystä). Erien keskinopeus tai yksittäisten erien nopeudet eivät myöskään korreloineet loppulaktaattien tai keskisykkeiden kanssa. Voimamuuttujista keskimääräinen loppukirin vaakatyöntövoima oli yhteydessä sprintin erien keskinopeuden kanssa (r = 0,70; p < 0,01, Kuvio 12).

25 23 Kuvio 11. Sauvavoimien muutokset sprinttisimuloinnin aikana (*p < 0,05; **p < 0,01 ero verrattuna erän lähtökiihdykseen, &&p < 0,01 ero verrattuna 1. erän loppukiriin).

26 24 6,4 6,3 Erien keskinopeus (m s -1 ) Tasatyöntö 6,2 6,1 6,0 5,9 r = 0.70 n = 11 P < ,8 5,7 5,6 Loppukirin km. vaakatyöntövoima (N) 5, Kuvio 12. Loppukirin vaakatyöntövoiman yhteys sprintin erien keskinopeuteen. Vuokatin sprinttisimuloinnin tulosten mukaan hiihtäjät väsyivät selkeästi erien aikana ja toisaalta väsymys myös kumuloitui koko simuloinnin aikana (eräajat heikkenivät simuloinnin alusta loppuun keskimäärin viisi sekuntia). Väsymys näkyi selvänä työntövoimien heikkenemisenä ja työntöajan kasvuna. Korrelaatioanalyysin mukaan parhaat sprinttihiihtäjät pystyvät ylläpitämään erityisesti eteenpäin vievän vaakavoimantuoton parhaiten suorituksen kestäessä, mikä siis johti parempaan loppukirinopeuteen. Tämä saattaa johtua hyvien kestävyysominaisuuksien lisäksi myös siitä, että hyvät hiihtäjät säilyttävät tekniikkansa parempana väsyneenäkin tai siitä, että hyvät hiihtäjät onnistuvat vauhdinjaossa paremmin. Toisaalta pitää muistaa, että tämä simulointi hiihdettiin yksin ja sprinttisuorituskyvyn mittarina käytettiin erien keskinopeutta, jolloin esim. hyvän lähtökiihdytyksen tuomalla hyvällä asemalla ei ollut mitään merkitystä. Voimalevyiltä mitatut yli 400 N sauvapystyvoimahuiput ovat selkeästi suurempia kuin aikaisemmin vanhalla tasatyöntötekniikalla mitatut voimatasot (Nilsson ym., 2003). Stögglin ym. (2010) mittaamat yli 300 N resultanttivoimat modernissa tasatyöntötekniikassa ovat hyvin linjassa tämän projektin tulosten kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hiihtäjällä on oltava entistä enemmän voimareserviä, jolla siedetään nämä iskuvoimat lyhyessä ajassa. Vaikka nämä huippuvoimat eivät ole absoluuttisesti suuria verrattuna esimerkiksi pikajuoksussa tuotettuihin voimiin, niin pitää muistaa että voimat täytyy sietää työntöasennossa. Lisäksi voima pitää tuottaa lyhyessä ajassa (tasatyönnössä keskimääräinen huippuvoiman saavuttamisaika alle 100 ms). Näin ollen hyvällä sprinttihiihtäjällä pitää olla riittävästi kapasiteettia (sekä maksimi- että nopeusvoiman suhteen) ylä- ja keskivartalossa työntövoimia ajatellen. Lisäksi on muistettava, että koska modernissa tasatyönnössä erityisesti kirivaiheissa (ja tämä edel-

27 25 leen korostui maksiminopeustestissä) on havaittavissa selkeä hyppy, voidaan olettaa että myös jalkojen voimantuotossa käytetään hyväksi elastista energiaa venymis-lyhenemissyklin kautta. Alaraajojen nopeaa voimantuottokykyä ja elastisuutta voidaan kehittää erilaisilla syklisillä loikka- ja hyppelyharjoituksilla lisäpainoilla ja ilman. 4 YHTEENVETO Yhteenvetona voidaan todeta, että Hipposhallin mittauksissa rullahiihtäen väsyminen kumuloitui simuloidun sprinttikilpailun aikana yllättävän vähän eli 20 minuutin aikana erien välillä palauduttiin hyvin (maksiminopeudet ja lihastenrekrytointi). Toisaalta Vuokatissa sprinttereiden keskinopeus hidastui selvästi simuloinnin edetessä eli väsyminen kumuloitui. Erot väsymisen kumuloitumisessa saattoivat johtua siitä, että Vuokatin testi tehtiin tasatyöntäen, jolloin käytettävä lihasmassa on pienempi kuin luistellen Hipposhallissa. Tällöin paikallinen lihastason väsymys ilmenee nopeammin ylävartalossa eikä sitä voida tasatyönnössä kompensoida jalkojen käytöllä. Lisäksi Vuokatissa erän kesto oli selvästi pitempi kuin Hipposhallissa (noin 3:10 vs. 2:20), mikä vaikuttanee väsymisen kumuloitumiseen. Väsymisessä oli kuitenkin suurta yksilöllistä vaihtelua. Hipposhallin mittausten mukaan aerobiset ominaisuudet estävät väsymistä sprinttikilpailun aikana eli hyvät aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä pystyy säilyttämään erien keskinopeuden paremmin kuin huonommat aerobiset ominaisuudet omaava hiihtäjä. Sprinttihiihtosuorituskyky Hipposhallissa rullasuksilla oli vahvasti yhteydessä lajinomaiseen ylävartalon kestävyyssuorituskykyyn ja hiihtosuorituksen anaerobiseen taloudellisuuteen. Vuokatissa lumella tehty havainto ylävartalon osalta oli samansuuntainen, eli keskinopeudeltaan parhaat hiihtäjät pystyivät säilyttämään tasatyöntövoimat loppukirissä parhaiten. On muistettava, että nykypäivän sprinttihiihto onkin pitkälti ylävartalopainotteista eli tasatyöntöä ja Wassbergtekniikkaa (V2, Gear 3) käytetään paljon. Hipposhallin tulokset myös osoittivat, että lajinomainen anaerobinen suorituskyky ja aineenvaihdunnallinen anaerobinen kapasiteetti ovat merkittäviä erityisesti sprinttikilpailun alussa (aika-ajo) ja aerobisten ominaisuuksien merkitys kasvaa kilpailun edetessä pidemmälle. Yleisistä voima- ja nopeusominaisuuksista ainoastaan penkkipunnerruksen suhteellinen voima oli yhteydessä sprinttihiihtosimuloinnin keskinopeuteen. On kuitenkin huomattava, että tutkimustilanteesta puuttuivat usein lopputuloksen ratkaisevat hiihtäjä-hiihtäjää vastaan käydyt kirikamppailut. Näissä kiri- ja rytminvaihtotilanteissa nopeilla voimantuotto-ominaisuuksilla on varmasti oleellinen merkitys. Tätä tukee lajinopeustestien vahva yhteys keski- ja ylävartalon voimantuotto-ominaisuuksiin. Lisäksi kilpailutilanteessa tehdyt analyysit osoittivat, että nimenomaan tasatyönnön voimantuottoaika erottelee nopeat ja hitaat hiihtäjät eli nopeimmilla aika-ajohiihtäjillä on lyhyemmät työntö-ajat. Tämä osoittaa epäsuorasti, että hyvillä nopeusvoimaominaisuuksilla (yhdistettynä hyvään tekniikkaan) on vaikutusta sprinttihiihtosuorituskykyyn. Toisaalta hyvä aerobinen kestävyys varmistaa, että näitä nopeus- ja voimaominaisuuksia voidaan ylipäätään käyttää loppukirikamppailuissa.

SPRINTTIHIIHTO- PROJEKTI 2006/07

SPRINTTIHIIHTO- PROJEKTI 2006/07 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KU Jyväskylä S- JEK 2006/07 Mikkola J, Vesterinen V, alkkari J, ummela A, ynynen E (KU) Mäkipää V, ietanen E (SL) Linnamo V, äkkinen K (JY) www.kihu.fi austaa sprinttihiihdosta

Lisätiedot

Hiihdon lajianalyysin päivitystä... Ville Vesterinen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus

Hiihdon lajianalyysin päivitystä... Ville Vesterinen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Hiihdon lajianalyysin päivitystä... Ville Vesterinen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus Hiihdon valmentajakerhon kevätseminaari Vierumäki, 29.5.2016 Ohtonen, O & Mikkola J. MAASTOHIIHDON LAJIANALYYSI

Lisätiedot

MATTOTESTAUS RULLASUKSILLA. Esa Hynynen Kilpa ja huippu urheilun tutkimuskeskus

MATTOTESTAUS RULLASUKSILLA. Esa Hynynen Kilpa ja huippu urheilun tutkimuskeskus MATTOTESTAUS RULLASUKSILLA Esa Hynynen Kilpa ja huippu urheilun tutkimuskeskus SPIROERGOMETRIAA LAJINOMAISESTI Kilpaurheilijoilla ns. mattotesti tarkoittaa portaittain maksimiin nousevaa kuormitusta, jonka

Lisätiedot

Juoksukoulu ( 3.5.2016

Juoksukoulu ( 3.5.2016 Juoksukoulu ( 3.5.2016 Klo 8:00 luento juoksuharjoi3elusta Klo 8:30-10:00 koordinaa8oharjoitus + videoklinikka Juoksuharjoituksen aikana mahdollisuus tehdä Asicsin askelanalyysi ja hankkia juoksukengät

Lisätiedot

HYPPYSYÖTÖN ANALYYSI. Kilpa- ja huippu-urheilun. Jyväskylä. Mikko Häyrinen Urheilututkija, joukkueurheilu KIHU

HYPPYSYÖTÖN ANALYYSI. Kilpa- ja huippu-urheilun. Jyväskylä. Mikko Häyrinen Urheilututkija, joukkueurheilu KIHU Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus tkim s KIHU Jyväskylä LENTOPALLON HYPPYSYÖTÖN BIOMEKAANINEN ANALYYSI Mikko Häyrinen Urheilututkija, joukkueurheilu KIHU Antti Paananen Valmennuspäällikkö, Suomen

Lisätiedot

Nuorten juoksijoiden, suunnistajien ja triathlonistien seuranta

Nuorten juoksijoiden, suunnistajien ja triathlonistien seuranta Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä Nuorten juoksijoiden, suunnistajien ja triathlonistien seuranta 2004-2006 Ari Nummela, LitT IX KESTÄVYYSSEMINAARI Liikuntakeskus Pajulahti 24.-26.11.2006

Lisätiedot

IRONMAN-TESTI. Ski Sport Finland Varalan Urheiluopisto

IRONMAN-TESTI. Ski Sport Finland Varalan Urheiluopisto IRONMAN-TESTI Ski Sport Finland Varalan Urheiluopisto Johdanto Ironman-testipatteristo perustuu Norjan Hiihtoliiton ja Olympiatoppenin käyttämään testistöön ja sen ohjeistukseen (Ironman Testbatteriene,

Lisätiedot

DNF. Liuku. DNF on lajina erityisen herkkä sille että painotus ja liukuasento ovat kunnossa. Painotuksessa yleisimmät ongelmat liittyvät jalkoihin.

DNF. Liuku. DNF on lajina erityisen herkkä sille että painotus ja liukuasento ovat kunnossa. Painotuksessa yleisimmät ongelmat liittyvät jalkoihin. DNF Dynamic No Fins eli vapaasukellus ilman räpylöitä on yleensä kaikista vaikein laji aloittelijoille. Käsi ja jalkapotkun tekniikka vaatii hyvää koordinaatiota ja liikkuvuutta ja lajissa korostuu myös

Lisätiedot

Fyysinen valmennus sulkapallossa Pajulahti 3.-5.9.2010. Sulkapallon lajianalyysiä Kestävyys V-M Melleri

Fyysinen valmennus sulkapallossa Pajulahti 3.-5.9.2010. Sulkapallon lajianalyysiä Kestävyys V-M Melleri Sulkapallon lajianalyysiä Kestävyys V-M Melleri Kestävyys sulkapallon kaksinpelissä kansainvälisellä tasolla Sulkapallo on intensiivinen jatkuvia suunnanmuutoksia vaativa intervallilaji Pallorallin ja

Lisätiedot

HUY:n asiantuntijapalvelut maastohiihdossa

HUY:n asiantuntijapalvelut maastohiihdossa HUY:n asiantuntijapalvelut maastohiihdossa Jussi Mikkola, Ville Vesterinen, Esa Hynynen, Ari Nummela (KIHU), Reijo Jylhä, Eero Hietanen, Olli Ohtonen, Jussi Piirainen (SHL) & OP Kärkkäinen (OK) TAVOITE

Lisätiedot

Harjoittelun seuranta nuorilla. Ville Vesterinen Maastohiihdon valmentajakerhon seminaari Kuopio

Harjoittelun seuranta nuorilla. Ville Vesterinen Maastohiihdon valmentajakerhon seminaari Kuopio Harjoittelun seuranta nuorilla Ville Vesterinen Maastohiihdon valmentajakerhon seminaari 24-25.5.2014 Kuopio Harjoittelun seuranta nuorilla Maajoukkueella käytössä olleet harjoittelun kuormituksen / palautumisen

Lisätiedot

Esityksen sisältö. Keihäänheiton tekniikkaseuranta kohti Lontoota + katsaus Riku Valleala KIHU

Esityksen sisältö. Keihäänheiton tekniikkaseuranta kohti Lontoota + katsaus Riku Valleala KIHU Kehitysprojektien raportointiseminaari 11.4.2012 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä Keihäänheiton tekniikkaseuranta kohti Lontoota + katsaus 2004-2011 Riku Valleala KIHU www.kihu.fi

Lisätiedot

VALMENTAMINEN LTV 2 12.12.2009 1

VALMENTAMINEN LTV 2 12.12.2009 1 VALMENTAMINEN LTV 2 12.12.2009 1 YHDEN HARJOITUSKERRAN KOKONAISUUS Ihmisen fyysinen kasvu Kasvu pituuden, painon ja kehon osien sekä elinjärjestelmien kasvua kasvu noudattaa 95%:lla tiettyä kaavaa, mutta

Lisätiedot

NOPEUS JA KOORDINAATIOHARJOITTEITA

NOPEUS JA KOORDINAATIOHARJOITTEITA NOPEUS JA KOORDINAATIOHARJOITTEITA NOPEUSHARJOITTELUN PERIAATTEET: 1. Suorituksen nopeus mahdollisimman nopea ja räjähtävä 2. Suorituksen kesto alle 10 sekuntia 3. Palautus 2 5 minuuttia 4. Määrä 1 5 räjähtävä

Lisätiedot

Fyysinen valmennus sulkapallossa Pajulahti Sulkapallon lajianalyysiä Voima V-M Melleri

Fyysinen valmennus sulkapallossa Pajulahti Sulkapallon lajianalyysiä Voima V-M Melleri Sulkapallon lajianalyysiä Voima V-M Melleri Mihin voimaa tarvitaan? liikkuminen ja suunnanmuutokset lyönnit keskivartalon tuki (tärkeää kaikessa!) Jalat (=liikkuminen) Jalkoihin kohdistuvat pelin suurimmat

Lisätiedot

Testaus- ja kuntotutkimusasema TESKU ay

Testaus- ja kuntotutkimusasema TESKU ay Testaus- ja kuntotutkimusasema TESKU ay www.tesku.fi email:tesku@tesku.fi Lääninhallituksen toimiluvalla ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon liikunnallisesti suuntautunut fyysisen kunnon testausta, liikunnallista

Lisätiedot

Vastuslaitteen merkitys nopeusvoimaharjoittelussa

Vastuslaitteen merkitys nopeusvoimaharjoittelussa Vastuslaitteen merkitys nopeusvoimaharjoittelussa Heikki Peltonen Liikuntabiologian laitos Jyväskylä yliopisto Nopeusvoimaharjoittelu Voima Räjähtävä voimantuotto Pikavoima Nopeus Lajikohtainen nopeus

Lisätiedot

St1 2015-2016. Juho Halonen Jussi Piirainen Vierumäki 28.5.2015

St1 2015-2016. Juho Halonen Jussi Piirainen Vierumäki 28.5.2015 St1 2015-2016 Juho Halonen Jussi Piirainen Vierumäki 28.5.2015 ST1 nuorten maajoukkue 2015-2016 Valmentajat: Jussi Piirainen ja Juho Halonen Urheilijat: Tytöt (6) Jasmi Joensuu (-96) Johanna Matintalo

Lisätiedot

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä. Nopeuskestävyys. Ari Nummela VAT, Tanhuvaaran urheiluopisto

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä. Nopeuskestävyys. Ari Nummela VAT, Tanhuvaaran urheiluopisto Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä Nopeuskestävyys Ari Nummela VAT, Tanhuvaaran urheiluopisto 7.10.2013 www.kihu.fi Nopeuskestävyys AerK AnK VO 2 max Peruskestävyys Vauhtikestävyys

Lisätiedot

01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ. Juha Rantala ja Marja Riihelä. Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013

01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ. Juha Rantala ja Marja Riihelä. Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013 01/2016 ELÄKETURVAKESKUKSEN TUTKIMUKSIA TIIVISTELMÄ Juha Rantala ja Marja Riihelä Eläkeläisnaisten ja -miesten toimeentuloerot vuosina 1995 2013 Sukupuolten välinen tasa-arvo on keskeinen arvo suomalaisessa

Lisätiedot

VOIMAHARJOITTELU: KUORMITTUMISEN JA PALAUTUMISEN HUOMIOINTI OSANA KOKONAISOHJELMOINTIA

VOIMAHARJOITTELU: KUORMITTUMISEN JA PALAUTUMISEN HUOMIOINTI OSANA KOKONAISOHJELMOINTIA VOIMAHARJOITTELU: KUORMITTUMISEN JA PALAUTUMISEN HUOMIOINTI OSANA KOKONAISOHJELMOINTIA Marko Haverinen, LitM Testauspäällikkö, Varalan Urheiluopisto 044-3459957 marko.haverinen@varala.fi Johdanto Yksittäisten

Lisätiedot

VALMENNUS PONNISTAA TUTKIMUKSESTA. Juha Isolehto

VALMENNUS PONNISTAA TUTKIMUKSESTA. Juha Isolehto VALMENNUS PONNISTAA TUTKIMUKSESTA Juha Isolehto Jyväskylä, 22.03.2014 VALMENNUS PONNISTAA TUTKIMUKSESTA Esityksen sisältö: 1. HARJOITTELU PERUSTUU LAJIANALYYSIIN LIIKEANALYYSI, KILPAILU ANALYYSI, SUORITUSKYKYANALYYSI,

Lisätiedot

Fyysinen valmennus sulkapallossa Pajulahti Motorinen yksikkö V-M Melleri

Fyysinen valmennus sulkapallossa Pajulahti Motorinen yksikkö V-M Melleri Motorinen yksikkö V-M Melleri Motorinen yksikkö Motorinen yksikkö = yksi liikehermosolu ja sen kaikki hermottomat lihassolut Yksi liikehermosolu (nopea/hidas) hermottaa aina samankaltaisia lihassoluja

Lisätiedot

Korkeanpaikan harjoittelu

Korkeanpaikan harjoittelu Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä Korkeanpaikan harjoittelu Ari Nummela, LitT Jyväskylän yliopisto / liikuntabiologia LBIA028 Lajianalyysit eri urheilulajeissa ja urheiluvalmennuksen

Lisätiedot

HIIHDON SPRINTTIVIESTISUORITUKSEN AIKAINEN PA- LAUTUMINEN JA SEN NOPEUTTAMINEN KUNTOPYÖ- RÄILEMÄLLÄ LYHYEN PALAUTUKSEN AIKANA

HIIHDON SPRINTTIVIESTISUORITUKSEN AIKAINEN PA- LAUTUMINEN JA SEN NOPEUTTAMINEN KUNTOPYÖ- RÄILEMÄLLÄ LYHYEN PALAUTUKSEN AIKANA HIIHDON SPRINTTIVIESTISUORITUKSEN AIKAINEN PA- LAUTUMINEN JA SEN NOPEUTTAMINEN KUNTOPYÖ- RÄILEMÄLLÄ LYHYEN PALAUTUKSEN AIKANA Juho Halonen Valmennus- ja testausoppi Kandidaatin tutkielma VTEA005 Syksy

Lisätiedot

2. Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen sekä perustaitoharjoittelu

2. Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen sekä perustaitoharjoittelu 1 Lisäys Kuusamon lukion opetussuunnitelmaan 1.8.2004 lähtien KUUSAMON KAUPUNKI ALPPIKOULU 1. Alppikoulun opetussuunnitelman pää- ja yleistavoitteet Pakolliset kurssit 1.1. Päätavoitteet: Koulutuslau takunta

Lisätiedot

FYYSISEN HARJOITTELUN PERUSTEET FHV

FYYSISEN HARJOITTELUN PERUSTEET FHV FYYSISEN HARJOITTELUN PERUSTEET FHV KEHITTYMISEN PERIAATTEITA HARJOITUSÄRSYKE = järjestelmän häirintä Perusvoimaharjoitus lihassoluvaurio ELINJÄRJESTELMÄN REAGOINTI Vaurion korjaus = proteiinisynteesin

Lisätiedot

X kestävyysseminaari, Pajulahti 10.12.05 PAINANKO LIIKAA? Dosentti, ETT Mikael Fogelholm Johtaja, UKK-instituutti, Tampere

X kestävyysseminaari, Pajulahti 10.12.05 PAINANKO LIIKAA? Dosentti, ETT Mikael Fogelholm Johtaja, UKK-instituutti, Tampere X kestävyysseminaari, Pajulahti 10.12.05 PAINANKO LIIKAA? Dosentti, ETT Johtaja, UKK-instituutti, Tampere Miten paino, painoindeksi ja rasva-% eroavat eri lajien urheilijoilla? Onko kehon koostumuksella

Lisätiedot

teknis-taktinen lajianalyysil

teknis-taktinen lajianalyysil Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä Naisten beach volleyn teknis-taktinen lajianalyysil Mikko Häyrinen, Urheilututkija, joukkueurheilu Huippu-urheilun kehitysprojektien k raportointiseminaari

Lisätiedot

Näkökulmia kulmia palautumisesta

Näkökulmia kulmia palautumisesta Näkökulmia kulmia palautumisesta Palaudu ja kehity -iltaseminaari 04.05.2010 Juha Koskela ft, TtYO, yu-valmentaja Näkökulmia kulmia palautumisesta Harjoittelun jaksotus ja palautuminen Liikeketju väsymistä

Lisätiedot

MAAJOUKKUE MIEHET DISTANCE

MAAJOUKKUE MIEHET DISTANCE MAAJOUKKUE MIEHET DISTANCE ANALYYSI KAUDESTA 2015-2016 SUUNNITELMAT KAUDELLE 2016-2017 Valmentajakerhon kevätseminaari Vierumäki 28.5.2016 Teemu Pasanen Miesten valmentaja RAKENNE Joukkue Leirityskalenteri

Lisätiedot

Nuoren urheilijan voimaharjoittelu

Nuoren urheilijan voimaharjoittelu Tavoitteena terve ja menestyvä nuori urheilija Nuoren urheilijan voimaharjoittelu Varalan urheiluopisto 20.10.2009 Nuoren urheilijan valmiudet voimaharjoitteluun Biologinen ikä: Milloin vastuksena omakehon

Lisätiedot

Harjoittelun ja valmentautumisen filosofia

Harjoittelun ja valmentautumisen filosofia Harjoittelun ja valmentautumisen filosofia What is endurance? Mitä on kilpaurheilijan kestävyys? What is endurance? Kestävyys on ihmisten ja eläinten kyky liikuttaa itseään aerobisessa tai anaerobisessa

Lisätiedot

Kilpailun ajoittaminen vuoristoharjoittelun jälkeen

Kilpailun ajoittaminen vuoristoharjoittelun jälkeen Kilpailun ajoittaminen vuoristoharjoittelun jälkeen International Altitude Training Symposium, Colorado Springs, CO, USA 5.-7.10.2011 Vuoristoharjoittelun fysiologiset vaikutukset Vuoristo / hypoksia Anaerobinen

Lisätiedot

Roadshow 17.1.2016 Peurunka

Roadshow 17.1.2016 Peurunka Roadshow 17.1.2016 Peurunka Tiina Boman & Antti Hagqvist 18.1.2016 #YHTEISÖUNELMILLE - www.finntriathlon.fi 1 Tapahtumissa 6300 uitua, 270 000 pyöräiltyä ja 64 000 juostua kilometriä. 3500 triathlonistia

Lisätiedot

Hiihtotekniikat. Perinteisen hiihtotavan tekniikat

Hiihtotekniikat. Perinteisen hiihtotavan tekniikat Hiihtotekniikat Perinteisen hiihtotavan tekniikat Hiihtotekniikoiden oppiminen alkaa perinteisen hiihtotavan tekniikoista. Perinteisen hiihtotavan tekniikoista erityisesti vuorohiihto on luonnollinen sovellus

Lisätiedot

1. Alkuverryttely; teet aina aluksi itsellesi sopivan kestoisen verryttelyn.

1. Alkuverryttely; teet aina aluksi itsellesi sopivan kestoisen verryttelyn. 1 OHJEET OT-JAKSOLLE: 1. Alkuverryttely; teet aina aluksi itsellesi sopivan kestoisen verryttelyn. 2. Ole aktiivinen OT-jaksolla kukaan ei harjoittele puolestasi. 3. Huoltavat lenkit suositellaan suoritettavaksi

Lisätiedot

Lihashuolto. Venyttely

Lihashuolto. Venyttely Lihashuolto Aina ennen harjoitusta huolellinen alkulämpö, joka sisältää lyhytkestoiset venytykset noin 5-7 sek (ei pitkäkestoisia venytyksiä, sillä muuten lihasten voimantuotto ja kimmoisuus heikentyy).

Lisätiedot

YLÄVARTALON VOIMANTUOTTO-OMINAISUUKSIEN JA HIIHTOSUORITUSKYVYN KEHITTYMINEN HARJOITTELUKAUDEN AIKANA KANSALLISEN TASON MIESHIIHTÄJILLÄ

YLÄVARTALON VOIMANTUOTTO-OMINAISUUKSIEN JA HIIHTOSUORITUSKYVYN KEHITTYMINEN HARJOITTELUKAUDEN AIKANA KANSALLISEN TASON MIESHIIHTÄJILLÄ YLÄVARTALON VOIMANTUOTTO-OMINAISUUKSIEN JA HIIHTOSUORITUSKYVYN KEHITTYMINEN HARJOITTELUKAUDEN AIKANA KANSALLISEN TASON MIESHIIHTÄJILLÄ Miika Köykkä Valmennus- ja testausoppi Kandidaatintutkielma Syksy

Lisätiedot

KESTOVOIMAHARJOITUS (KV)

KESTOVOIMAHARJOITUS (KV) KESTOVOIMAHARJOITUS (KV) VERRYTTELY JA VENYTTELY 1. SYVÄKYYKKY VARPAILLE NOUSTEN 15 X 40-60 kg 2. NISKAN TAKAA TYÖNTÖ 15 X 15-35 kg 3. ISTUMAAN NOUSU KIERTÄEN 15 X 5-10 kg 4. SIVUKYYKKY 15 X 20-30 kg 5.

Lisätiedot

Liiketaitotestit ja tuloskortti

Liiketaitotestit ja tuloskortti Liiketaitotestit ja tuloskortti 1 taso Perus liiketaidot Syväkyykky 1 - integroitu liikkuvuus käsivarret vaakatasossa edessä - suorita kyykkyliike niin alas kuin sujuvasti liike on mahdollista - lantiotason

Lisätiedot

Paluu merenpinnan tasolle ja valmistautuminen kilpailuun

Paluu merenpinnan tasolle ja valmistautuminen kilpailuun Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä Paluu merenpinnan tasolle ja valmistautuminen kilpailuun Ari Nummela Vuokatin urheiluopisto 28.6.2012 www.kihu.fi Milloin palata merenpinnan tasolle?

Lisätiedot

psyykkisen suoritusvireen

psyykkisen suoritusvireen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä Fysiologisen kuormituksen ja psyykkisen suoritusvireen seuranta taitoluistelussa Tommi Sipari, Ville Vesterinen + Virpi Horttana Huippu-urheilun

Lisätiedot

Testaus- ja kuntotutkimusasema TESKU ay www.tesku.fi email:tesku@tesku.fi

Testaus- ja kuntotutkimusasema TESKU ay www.tesku.fi email:tesku@tesku.fi Testaus- ja kuntotutkimusasema TESKU ay www.tesku.fi email:tesku@tesku.fi Lääninhallituksen toimiluvalla ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon liikunnallisesti suuntautunut fyysisen kunnon testausta, liikunnallista

Lisätiedot

TOP 4 Tehokkaimmat liikkuvuusharjoitteet

TOP 4 Tehokkaimmat liikkuvuusharjoitteet TOP 4 Tehokkaimmat liikkuvuusharjoitteet Miksi minun tulisi parantaa liikkuvuuttani? Hyvä liikkuvuus on valtavan tärkeä ominaisuus kaikille, jotka välittävät fyysisestä terveydestään ja/tai suorituskyvystään.

Lisätiedot

LIHASKUNTO-OHJELMA KPV TYTÖT 02

LIHASKUNTO-OHJELMA KPV TYTÖT 02 LIHASKUNTO-OHJELMA KPV TYTÖT 02 OHJELMAN TARKOITUS ON PARANTAA: TASAPAINOA POLVIKONTROLLIA KESKIVARTALON HALLINTAA ALARAAJOJEN LIHASVOIMAA NIVELLIIKKUVUUTTA KOORDINAATIOTA HYPYN ALASTULOTEKNIIKKAA SEKÄ

Lisätiedot

BMEP004 / Lapputyö 1. Nousukorkeuden määrittäminen eri hyppytekniikoille ja kahta eri menetelmää käyttäen

BMEP004 / Lapputyö 1. Nousukorkeuden määrittäminen eri hyppytekniikoille ja kahta eri menetelmää käyttäen BMEP004 / Lapputyö 1. Nousukorkeuden määrittäminen eri hyppytekniikoille ja kahta eri menetelmää käyttäen Biomekaniikan tutkimusmenetelmien perusteet Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto 1 JOHDANTO

Lisätiedot

Verryttelyn tavoitteet ja mahdollisuudet

Verryttelyn tavoitteet ja mahdollisuudet Tampereen Urheilulääkäriaseman iltaseminaari 6.5.2008 Tavoitteena menestyvä urheilija Verryttelyn tavoitteet ja mahdollisuudet Juha Koskela Lasketaanpa arvio: Alkuverryttelyyn 20 min (on aika vähän nopeus-,

Lisätiedot

SPRINTTI- MAAJOUKKUE ANALYYSI KAUDESTA 2015-2016 SUUNNITELMIA KAUDELLE 2016-2017

SPRINTTI- MAAJOUKKUE ANALYYSI KAUDESTA 2015-2016 SUUNNITELMIA KAUDELLE 2016-2017 SPRINTTI- MAAJOUKKUE ANALYYSI KAUDESTA 2015-2016 SUUNNITELMIA KAUDELLE 2016-2017 Valmentajakerhon kevätseminaari Vierumäki 28.5.2016 Olli Ohtonen Sprinttivalmentaja olli.ohtonen@hiihtoliitto.fi +358 504077501

Lisätiedot

Tero Schroderus ja Mikko Suni. Alku- ja väliverryttelyn kuormittavuuden vaikutus sprinttihiihtosuoritukseen

Tero Schroderus ja Mikko Suni. Alku- ja väliverryttelyn kuormittavuuden vaikutus sprinttihiihtosuoritukseen Tero Schroderus ja Mikko Suni Alku- ja väliverryttelyn kuormittavuuden vaikutus sprinttihiihtosuoritukseen Opinnäytetyö Kajaanin ammattikorkeakoulu Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Liikunnan- ja vapaa-ajan

Lisätiedot

Ryhti ja perusliikkuminen lähtökohtana

Ryhti ja perusliikkuminen lähtökohtana Ryhti ja perusliikkuminen lähtökohtana - pystyasennon hahmottaminen ja hallinta - kävely juoksu - kyykky - hyppääminen, heittäminen Juha Koskela Pystyasennon hahmottaminen ja hallinta Motorinen homunculus

Lisätiedot

Nuoren urheilijan kokonaisvaltainen valmennus. Harri Hakkarainen LL, LitM Valmentaja

Nuoren urheilijan kokonaisvaltainen valmennus. Harri Hakkarainen LL, LitM Valmentaja Nuoren urheilijan kokonaisvaltainen valmennus Harri Hakkarainen LL, LitM Valmentaja Luennon sisältö kasvun ja kehityksen piirteiden hyödyntäminen monipuolinen harjoittelu eri lajiryhmissä alkulämmittelyn

Lisätiedot

Yhteenveto keskeisistä hiihtosäännöistä

Yhteenveto keskeisistä hiihtosäännöistä Yhteenveto keskeisistä hiihtosäännöistä Tämän yhteenvedon tarkoitus ja käyttö - Yhteenveto sisältää keskeisiä sääntöjä esimerkkeineen hiihtäjille (kilpailijan velvollisuudet) - Yhteenvedon tavoitteena

Lisätiedot

Ylikuormitus ja alipalautuminen testaus ja toteaminen. Tampereen Urheilulääkäriasema

Ylikuormitus ja alipalautuminen testaus ja toteaminen. Tampereen Urheilulääkäriasema Ylikuormitus ja alipalautuminen testaus ja toteaminen Terve Urheilija iltaseminaari 20.11.2013 UKK-instituutti Piia Kaikkonen, LitM, testauspäällikkö, Tampereen Urheilulääkäriasema Liikaa, liian vähän

Lisätiedot

BIOMEKANIIKKAA VALMENNUKSEEN

BIOMEKANIIKKAA VALMENNUKSEEN BIOMEKANIIKKAA VALMENNUKSEEN Kuortane 5.10.2013 Suomen Urheiluliiton 3. tason valmentajakoulutus Tapani Keränen KIHU www.kihu.fi Biomekaniikka? Biomekaniikka tarkastelee eliöiden liikkumista. Biomekaniikan

Lisätiedot

LUISTELUN PERUSTEET 2013 LTV 1. 4.12.2013 Suomen Jääkiekkoliitto 1

LUISTELUN PERUSTEET 2013 LTV 1. 4.12.2013 Suomen Jääkiekkoliitto 1 LUISTELUN PERUSTEET 2013 LTV 1 4.12.2013 Suomen Jääkiekkoliitto 1 KEHITTÄMISKOHTEET JA LUISTELUN VAATIMUKSET 4.12.2013 Suomen Jääkiekkoliitto / Kalle Väliaho 2 KEHITTÄMISKOHTEET Liikkuvuus Lonkan liikkuvuus

Lisätiedot

Osa 1. Hermolihasjärjestelmän rakenne ja toiminta. Kirjasta Urheiluvalmennus s. 37-42

Osa 1. Hermolihasjärjestelmän rakenne ja toiminta. Kirjasta Urheiluvalmennus s. 37-42 HARJOITUSKOE, LIIKUNTAPEDAGOGIIKAN JA - BIOLOGIAN KIRJALLINEN KOE 2016 Pisteytys: Oikeasta vastauksesta saa 2 pistettä. Väärästä vastauksesta saa -1 pistettä. Vastaamatta jättämisesta saa 0 pistettä. Osa

Lisätiedot

Suomen Suunnistusliitto

Suomen Suunnistusliitto Suomen Suunnistusliitto ry Suomen Suunnistusliitto harjoitusolosuhteet Urheilijakeskeinen kokonaisvaltainen suunnistusvalmennus VALMENTAJA PSYYKE IDEAALITILANNE Tasapainoinen ja turvattu toimintaympäristö

Lisätiedot

FIRSTBEAT SPORTS EXAMPLE FITNESS TEST REPORTS

FIRSTBEAT SPORTS EXAMPLE FITNESS TEST REPORTS FIRSTBEAT SPORTS EXAMPLE FITNESS TEST REPORTS Kuntotestiraportti (Conconi) Sukupuoli 4 7 Mies 7.. Aloitustaso n nosto n pituus Palautumisen kesto km/h, km/h m : ja hengitystiheys : :3 : :7 : : : : :7 :

Lisätiedot

Naisten maajoukkue. Analyysi kausi Suunnitelma kausi

Naisten maajoukkue. Analyysi kausi Suunnitelma kausi Naisten maajoukkue Analyysi kausi 2015 16 Suunnitelma kausi 2016 17 Rakenne Joukkue Leirityskalenteri Suunnittelu Tavoitteet kaudelle Toteutuma Testi- ja kilpailutulokset Analyysi Kohti Lahtea Joukkue

Lisätiedot

BMEP004 / Lapputyö. Voima ja EMG kevennetyssä ja keventämättömässä vertikaalihypyssä.

BMEP004 / Lapputyö. Voima ja EMG kevennetyssä ja keventämättömässä vertikaalihypyssä. Tulostettu: 0.9.010 BMEP004 / Lapputyö. Voima ja EMG kevennetyssä ja keventämättömässä vertikaalihypyssä. Biomekaniikan tutkimusmenetelmien perusteet Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto YHTEENVETO

Lisätiedot

70 vuotta. Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

70 vuotta. Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi 70 vuotta Hyvinvointia työstä Pelastustyöntekijöiden toimintakyky kuumassa Lihaksiston väsymyksen ja palautumisen arviointi ja palautumista nopeuttavat menetelmät Satu Mänttäri Juha Oksa, Petri Tuomi,

Lisätiedot

OMATOIMIKAUDEN HARJOITUSOHJELMA HARJOITUS 1. OHJEITA OMATOIMIKAUDELLE:

OMATOIMIKAUDEN HARJOITUSOHJELMA HARJOITUS 1. OHJEITA OMATOIMIKAUDELLE: OMATOIMIKAUDEN HARJOITUSOHJELMA OHJEITA OMATOIMIKAUDELLE: Harjoittele omatoimikauden aikana omia kehityskohteitasi tavoitteesi mukaisesti ja tee joukkueen omatoimiharjoitukset. Suunnittele viikon harjoittelu

Lisätiedot

Koripalloilijan nopeusharjoittelu Koripalloharjoittelun tukitoimet

Koripalloilijan nopeusharjoittelu Koripalloharjoittelun tukitoimet Koripalloilijan nopeusharjoittelu 2.1. Koripalloharjoittelun tukitoimet Parikeskustelu Mitä koripalloilijan nopeusharjoittelu on sinulle käytännössä? 368 - Työkalu nopeusharjoitteluun Toiminnallisen nopeusharjoittelun

Lisätiedot

TASATYÖNNÖN TALOUDELLISUUS MAASTOHIIHDOSSA SUBMAKSIMAALISELLA NOPEUDELLA

TASATYÖNNÖN TALOUDELLISUUS MAASTOHIIHDOSSA SUBMAKSIMAALISELLA NOPEUDELLA TASATYÖNNÖN TALOUDELLISUUS MAASTOHIIHDOSSA SUBMAKSIMAALISELLA NOPEUDELLA Aina-Ilona Sirparanta Kandidaatintutkielma, Valmennus- ja testausoppi Kevät 2008 Liikuntabiologian laitos Jyväskylän Yliopisto Työn

Lisätiedot

Vanhankaupunginkosken ultraäänikuvaukset Simsonar Oy Pertti Paakkolanvaara

Vanhankaupunginkosken ultraäänikuvaukset Simsonar Oy Pertti Paakkolanvaara Vanhankaupunginkosken ultraäänikuvaukset 15.7. 14.11.2014 Simsonar Oy Pertti Paakkolanvaara Avaintulokset 2500 2000 Ylös vaellus pituusluokittain: 1500 1000 500 0 35-45 cm 45-60 cm 60-70 cm >70 cm 120

Lisätiedot

KEVÄÄN HARJOITUSAJAT

KEVÄÄN HARJOITUSAJAT KEVÄÄN HARJOITUSAJAT 1.1-31.5.2017 Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai Sali 1 Sali 2 Sali 1 Sali 2 Sali 1 Sali 2 Sali 1 Sali 2 Sali 1 Sali 2 Sali 1 Sali 2 Sali 1 Sali 2 18:00-19:00

Lisätiedot

Kyynärvarren ja ranteen vahvistaminen sekä vammojen ennaltaehkäisy

Kyynärvarren ja ranteen vahvistaminen sekä vammojen ennaltaehkäisy PS&V-MM 2011 Kyynärvarren ja ranteen vahvistaminen sekä vammojen ennaltaehkäisy Tärkein yksittäinen tekijä sulkapalloilijan kyynärvarren sekä ranteen vammojen ennaltaehkäisyssä on oikea mailaote. Muista

Lisätiedot

LIIKUNTALUOKAN SOVELTUVUUSTESTIT 2017

LIIKUNTALUOKAN SOVELTUVUUSTESTIT 2017 LIIKUNTALUOKAN SOVELTUVUUSTESTIT 2017 A. FYSIIKKA 1. Voima (etunojapunnerrus rintakehä nyrkkiä koskettaen) Suoritusohjeet: Oikeaa suoritustekniikkaa saa kokeilla kaksi toistoa. Lähtöasento on etunoja,

Lisätiedot

PhysioTools Online - ed set Sivu 1/7

PhysioTools Online -  ed set Sivu 1/7 PhysioTools Online - emailed set Sivu 1/7 Harjoitusohjelma FYS PKL SELKÄRYHMÄ 2/15 Keski-Suomen SHP Keski-Suomen keskussairaala Keskussairaalantie 19, 40620 Jyväskylä, Suomi ALKULÄMMITTELY Pyöräilyä. Aika:

Lisätiedot

ULKOKUNTOLAITEOPAS IKÄÄNTYNEILLE

ULKOKUNTOLAITEOPAS IKÄÄNTYNEILLE ULKOKUNTOLAITEOPAS IKÄÄNTYNEILLE LIHASVOIMA Lihaksen suurin mahdollinen kyky tuottaa voimaa laskee 50 ikävuoden jälkeen noin 1,5 % vuosittain. Edistettäessä aktiivista ja energistä ikääntymistä lihasvoiman

Lisätiedot

Vammaishuippu-urheilun tutkimus- ja kehitystyö on Suomessa maailman huippua

Vammaishuippu-urheilun tutkimus- ja kehitystyö on Suomessa maailman huippua Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Jyväskylä Vammaishuippu-urheilun tutkimus- ja kehitystyö on Suomessa maailman huippua Henri Lehto, Projektitutkija, LitM www.kihu.fi Sisältö Taustaa KIHU:sta

Lisätiedot

Taulukko 2. Kuortaneen valmennuskeskuksen pelaajien taustatiedot. Taulukko 3. Analysoitujen hyppysyöttöjen tutkalla mitatut nopeudet (km/h).

Taulukko 2. Kuortaneen valmennuskeskuksen pelaajien taustatiedot. Taulukko 3. Analysoitujen hyppysyöttöjen tutkalla mitatut nopeudet (km/h). 0 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 2 2 MENETELMÄT... 3 3 TULOKSET... 7 3.1 Kuvasarja suorituksesta... 7 3.2 Ryhmien väliset erot... 8 3.3 Muuttujien väliset yhteydet... 13 3.3.1 Pallon lähtönopeuteen liittyvät

Lisätiedot

1. Alkulämmittely kuntopyörällä 15min, josta viimeinen 5min aerobisen kynnyksen. 2. Keskivartalojumppa 15min jumppa kiertävänä, 30 työtä/ 1 palautus

1. Alkulämmittely kuntopyörällä 15min, josta viimeinen 5min aerobisen kynnyksen. 2. Keskivartalojumppa 15min jumppa kiertävänä, 30 työtä/ 1 palautus Pyöräilyvoimaa Lihaskunto- ohjelma pyöräilijälle Harjoituksilla on tarkoitus parantaa liikkuvuutta, nostaa jalkojen voimatasoa, harjoittaa tukilihaksia sekä parantaa keskivartalon lihaskestävyyttä. Keskity

Lisätiedot

Future Olympic Lions

Future Olympic Lions Future Olympic Lions Luistelun tehostaminen Tuomo Kärki Laji- ja pelitaidot Lajitaidot = Lajikohtainen taitavuus sisältää lajin tekniikan tarkoituksenmukaisen hyödyntämisen eri tilanteiden mukaan, tekniikassa

Lisätiedot

Suomenhevosten askelja hyppyominaisuuksien periytyvyys. Suomenhevosten jalostuspäivät 10.2.2016 Aino Aminoff

Suomenhevosten askelja hyppyominaisuuksien periytyvyys. Suomenhevosten jalostuspäivät 10.2.2016 Aino Aminoff Suomenhevosten askelja hyppyominaisuuksien periytyvyys Suomenhevosten jalostuspäivät 10.2.2016 Aino Aminoff Suomenhevosten laatuarvostelu Suomenhevosten laatuarvostelu on 3-5 v. suomenhevosille suunnattu

Lisätiedot

BIOMEKANIIKKAA VALMENNUKSEEN. Biomekaniikka? Biomekaniikan perusta. Tapani Keränen KIHU

BIOMEKANIIKKAA VALMENNUKSEEN. Biomekaniikka? Biomekaniikan perusta. Tapani Keränen KIHU BIOMEKANIIKKAA VALMENNUKSEEN SUL:n III-tason valmentajatutkinto 1.11.2014 Kuortaneen Urheiluopisto Tapani Keränen KIHU www.kihu.fi Biomekaniikka? Biomekaniikka tarkastelee eliöiden liikkumista. Tarkastelun

Lisätiedot

KUORMITUSSYKEMUUTOSTEN YHTEYS JUOKSUN TA- LOUDELLISUUTEEN YHDISTETYN VOIMA- JA KESTÄ- VYYSHARJOITTELUN AIKANA

KUORMITUSSYKEMUUTOSTEN YHTEYS JUOKSUN TA- LOUDELLISUUTEEN YHDISTETYN VOIMA- JA KESTÄ- VYYSHARJOITTELUN AIKANA KUORMITUSSYKEMUUTOSTEN YHTEYS JUOKSUN TA- LOUDELLISUUTEEN YHDISTETYN VOIMA- JA KESTÄ- VYYSHARJOITTELUN AIKANA Reetta Juuti Biomekaniikan pro-gradu Syksy 2005 Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto

Lisätiedot

Kuntoutus. Asiakaskäyttö (Running injury clinic, Salming run lab)

Kuntoutus. Asiakaskäyttö (Running injury clinic, Salming run lab) Elokuvat, pelit Tutkimus Kuntoutus Asiakaskäyttö (Running injury clinic, Salming run lab) Markkerit Kamerat : -Resoluutio 4 MP -Keräystaajuus 315Hz täydellä resoluutiolla -Max kuvausetäisyys 20-30m Hipposhalli

Lisätiedot

Opastiosilta 8 B 00520 HELSINKI 52 SELOSTE Puhelin 90-140011 3/1976 HAKKUUMIEHEN AJANKÄYTTÖ PÖLKKY

Opastiosilta 8 B 00520 HELSINKI 52 SELOSTE Puhelin 90-140011 3/1976 HAKKUUMIEHEN AJANKÄYTTÖ PÖLKKY MDSATIHO Opastiosilta 8 B 0050 HELSINKI 5 SELOSTE Puhelin 90400 /976 HAKKUUMIEHEN AJANKÄYTTÖ PÖLKKY MENETELMÄÄN LIITTYVISSÄ TÖISSÄ Mikko Kahala TIIVISTELMÄ Tutkimuksessa selvitetäänhakkuumiehen ajankäyttöä

Lisätiedot

Kestävyyskunto ja työkykyisyyden haasteet

Kestävyyskunto ja työkykyisyyden haasteet Kainuun hyvinvointifoorumi 20.9.2011 Kajaani Kestävyyskunto ja työkykyisyyden haasteet Tuija Tammelin tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus 20.9.2011 Alustuksen sisält ltö Kestävyyskunnon merkitys terveyden

Lisätiedot

Oulun seudulla kiertävät nopeusnäyttötaulut

Oulun seudulla kiertävät nopeusnäyttötaulut 3.8.216 Oulun seudulla kiertävät nopeusnäyttötaulut Mittaukset ajalla 8/21 7/216 Oulun kaupungilla ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksella on siirrettäviä nopeusnäyttötauluja, joilla annetaan palautetta

Lisätiedot

NÄIN JUOSTAAN OIKEIN. Virheitä korjaamalla kohti parempaa juoksutekniikkaa

NÄIN JUOSTAAN OIKEIN. Virheitä korjaamalla kohti parempaa juoksutekniikkaa NÄIN JUOSTAAN OIKEIN Virheitä korjaamalla kohti parempaa juoksutekniikkaa NÄIN JUOSTAAN OIKEIN Virheitä korjaamalla kohti parempaa juoksutekniikkaa Juoksutekniikan suhteen urheilija toimii kuin kone: vahvasta

Lisätiedot

TerveysInfo. Haluatko isot lihakset tai pienemmän rasvaprosentin keinolla millä hyvänsä? Tietoa kuntoilijoiden dopingaineiden käytöstä.

TerveysInfo. Haluatko isot lihakset tai pienemmän rasvaprosentin keinolla millä hyvänsä? Tietoa kuntoilijoiden dopingaineiden käytöstä. TerveysInfo kuntoilijat Aitakävelykoulu Aitakävely on levinnyt yleisurheilusta monen muun urheilulajin käyttöön, kun on huomattu harjoitteiden mahdollisuudet erityisesti lantion seudun liikkuvuuden, yleisen

Lisätiedot

Arab Company for Petroleum and Natural Gas Services (AROGAS) Johtaja, insinööri Hussein Mohammed Hussein

Arab Company for Petroleum and Natural Gas Services (AROGAS) Johtaja, insinööri Hussein Mohammed Hussein MISR PETROLEUM CO. Keneltä Kenelle Teknisten asioiden yleishallinto Suoritustutkimusten osasto Arab Company for Petroleum and Natural Gas Services (AROGAS) Johtaja, insinööri Hussein Mohammed Hussein PVM.

Lisätiedot

Koripalloilijan voimaharjoittelu Koripalloharjoittelun tukitoimet

Koripalloilijan voimaharjoittelu Koripalloharjoittelun tukitoimet Koripalloilijan voimaharjoittelu 2.1. Koripalloharjoittelun tukitoimet Parikeskustelu Minkälaista voimaa koripalloilija tarvitsee? Miten sitä harjoitellaan 368 - Työkalu voimaharjoitteluun Voiman osa-alueet

Lisätiedot

Operaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN NOPEUDESTA

Operaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN NOPEUDESTA Operaattorivertailu SELVITYS LTE VERKKOJEN NOPEUDESTA SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ... 3 YLEISTÄ... 4 TAVOITE... 5 PAIKKAKUNNAT... 5 MITATUT SUUREET JA MITTAUSJÄRJESTELMÄ... 6 MITATUT SUUREET... 6 MITTAUSJÄRJESTELMÄ...

Lisätiedot

Hyvä harjoittelu seminaarit 2009

Hyvä harjoittelu seminaarit 2009 Hyvä harjoittelu seminaarit 2009 Harri Hakkarainen Suomen Urheiluopisto Lääkäriaseman johtaja Asetelmaa Liikkuuko suomalainen lapsi riittävästi ja riittävän monipuolisesti? Ymmärretäänkö monipuolisuus

Lisätiedot

FYYSINEN RASITUS AMPUMAHIIHDOSSA JA SEN VAIKUTUKSET AMMUNTASUORITUKSEEN

FYYSINEN RASITUS AMPUMAHIIHDOSSA JA SEN VAIKUTUKSET AMMUNTASUORITUKSEEN FYYSINEN RASITUS AMPUMAHIIHDOSSA JA SEN VAIKUTUKSET AMMUNTASUORITUKSEEN Marko Tanskanen Kandidaatintutkielma Liikuntafysiologia Kevät 2013 Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto Työn ohjaaja: Antti

Lisätiedot

Aikuiskoulutustutkimus 2006

Aikuiskoulutustutkimus 2006 Koulutus 2008 Aikuiskoulutustutkimus 2006 Aikuiskoulutukseen osallistuminen Aikuiskoulutuksessa 1,7 miljoonaa henkilöä Aikuiskoulutukseen eli erityisesti aikuisia varten järjestettyyn koulutukseen osallistui

Lisätiedot

Sormilukko, myötäote, apinaote, hihnojen käyttö.

Sormilukko, myötäote, apinaote, hihnojen käyttö. Palaudu ja kehity iltaseminaari 4.5.2010, UKK-instituutti Jaskan voimakoulu: Huoltava voimaharjoittelu Kouluttajat: Jaakko Kailajärvi, painonnosto- ja voimavalmentaja Eira Taulaniemi, fysioterapeutti,

Lisätiedot

KESTÄVYYSSUORITUSKYKY, SUORITUKSEN RASITTAVUUS SEKÄ OHJELMAN RAKENNE JOUKKUEVOIMISTELUSSA

KESTÄVYYSSUORITUSKYKY, SUORITUKSEN RASITTAVUUS SEKÄ OHJELMAN RAKENNE JOUKKUEVOIMISTELUSSA KESTÄVYYSSUORITUSKYKY, SUORITUKSEN RASITTAVUUS SEKÄ OHJELMAN RAKENNE JOUKKUEVOIMISTELUSSA Päivi Rönkkö Kandidaatin tutkielmaseminaari VTE.A005 Kevät 2006 Liikuntabiologian laitos Jyväskylän yliopisto Työn

Lisätiedot

18.50) Avaus Kati Pasanen Näkökulmia palautumisesta Juha Koskela

18.50) Avaus Kati Pasanen Näkökulmia palautumisesta Juha Koskela Tavoitteena terve ja menestyvä urheilija Palaudu ja kehity 4.5.2010 UKK-instituutti, Tampere Palaudu ja kehity Ohjelma Johdantoa (klo 18.00-18.50) 18.50) Avaus Kati Pasanen Näkökulmia palautumisesta Juha

Lisätiedot

Ylikuormitus varusmiespalveluksen 8-viikon peruskoulutuskauden aikana

Ylikuormitus varusmiespalveluksen 8-viikon peruskoulutuskauden aikana Liikuntalääketieteen päivät 10.-11.11.2010, Helsinki Ylikuormitus varusmiespalveluksen 8-viikon peruskoulutuskauden aikana Tanskanen Minna 1, Uusitalo Arja 2, Atalay Mustafa 3, Kyröläinen Heikki 1, Häkkinen

Lisätiedot

Herkkyyskaudet ja harjoittelun suunnittelu Koripalloharjoittelun tukitoimet

Herkkyyskaudet ja harjoittelun suunnittelu Koripalloharjoittelun tukitoimet Herkkyyskaudet ja harjoittelun suunnittelu 2.1. Koripalloharjoittelun tukitoimet Herkkyyskaudet Herkkyyskaudet Harjoittelun suunnittelun pohjana herkkyyskausiajattelu Mitä kannattaa harjoitella minkäkin

Lisätiedot

PALKINTOTUOMARIKOULUTUS ARVOSTELUOHJE

PALKINTOTUOMARIKOULUTUS ARVOSTELUOHJE PALKINTOTUOMARIKOULUTUS ARVOSTELUOHJE Arvostelun osa-alueet ja maksimipistemäärät alueittain. 1. Nopeus 2. Innokkuus 3. Älykkyys 4. Ketteryys 5. Kestävyys Yhteensä 20 pistettä 20 pistettä 20 pistettä 20

Lisätiedot

Liikunta. Terve 1 ja 2

Liikunta. Terve 1 ja 2 Liikunta Terve 1 ja 2 Käsiteparit: a) fyysinen aktiivisuus liikunta b) terveysliikunta kuntoliikunta c) Nestehukka-lämpöuupumus Fyysinen aktiivisuus: Kaikki liike, joka kasvattaa energiatarvetta lepotilaan

Lisätiedot

treeniohjelma: Lämmittely

treeniohjelma: Lämmittely treeniohjelma: Lämmittely HARJOITTELE NÄIN: Treenaa kolmesti viikossa vaikkapa maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina, niin keho ehtii palautua treenien välillä. Harjoitus koostuu aina lämmittelystä

Lisätiedot

SKAL:n kuljetusbarometri 2/2005. Etelä-Suomi

SKAL:n kuljetusbarometri 2/2005. Etelä-Suomi SKAL:n kuljetusbarometri 2/2005 Alueellisia tuloksia Liite lehdistötiedotteeseen Etelä-Suomi Kuljetusalan yleiset näkymät ovat jo keväästä 2004 alkaen olleet Etelä- Suomessa huonompia kuin koko maassa

Lisätiedot

Mikko Koutaniemen ohjelma kohti massahiihtoja

Mikko Koutaniemen ohjelma kohti massahiihtoja LOGO ON WHITE BACKGROUND Mikko Koutaniemen ohjelma kohti massahiihtoja V iime talven Vasaloppetin paras suomalainen ja moninkertainen SM-mitalisti Mikko Koutaniemi on suunnitellut massahiihtäjien iloksi

Lisätiedot