Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät Päivien teema: Kuntoutuksen tulokset näkyviksi Scandic Marina Congress Center Helsinki

Transkriptio

1 Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät Päivien teema: Kuntoutuksen tulokset näkyviksi Scandic Marina Congress Center Helsinki

2

3 Tervetuloa 39. Valtakunnallisille Kuntoutuspäiville! Kuntoutuksen tulokset näkyviksi Vuoden 2011 Valtakunnallisten Kuntoutuspäivien ohjelman pääteemana on esitellä kuntoutusalalla kehitettyjä hyviä käytäntöjä ja tutkittua tietoa niiden toimivuudesta ja vaikuttavuudesta. On turhaa keksiä pyörää uudelleen. Monet esille nostettavista työkäytännöistä ja toimintamalleista pystyttäisiin varsin helposti ottamaan laajempaan käyttöön ja kehittämään kuntoutusta asiakaslähtöisempään, sujuvampaan ja tuloksellisempaan suuntaan. Esimerkeiksi tästä voi nostaa työpaikkojen varhaisen reagoinnin ja tuen mallin, tuetun työllistymisen toimintamallin sekä Ikaalisten kaupungin palveluohjausmallin. Mutta päivien ohjelmassa on myös monia muita, vähintään yhtä kiinnostavien ja innovatiivisten työkäytäntöjen esittelyjä. Kuntoutuspäivien ohjelmassa korostuu kuntoutuksen monimuotoisuus ja laaja-alaisuus. Voimme tutustua naapurimaidemme Viron ja Venäjän kuntoutuksen haasteisiin, ja kotimaamme ajankohtaiseen keskusteluun työurien pidentämisestä, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden uudistamisesta sekä palvelujen kilpailuttamisesta. Matti Tuusa Koulutuspäällikkö Kuntoutussäätiö 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 1

4 Työryhmät Tiistai Yleisohjelma Työryhmät 1. Kuntoutuksen toimeenpanon kehittäminen 2. Challenges and Partnerships of Rehabilitation in the Baltic Sea Region 3. Työkyvyn tukeminen työterveyshuollon ja työpaikan yhteisenä haasteena 4. Kolmannen ja julkisen sektorin kuntoutusyhteistyön kehittäminen Keskiviikko Työryhmät 5. Lainsäädäntö ja palvelurakenteet muutoksessa 6. Kuntoutuksen marginaalissa 7. Hyvät käytännöt kehiin 8. Toimivia malleja työhönpaluun tueksi Yleisohjelma Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

5 Sisällysluettelo Ohjelma 5 Luentotiivistelmät 15 Työryhmä 1 15 Ulla Buchert ja Mirkka Vuorento, Maahanmuuttajat kuntoutuspalvelujen asiakkaana 15 Workshop 2 16 Olga I. Borodkina, Problems and Perspectives of Social Rehabilitation of Disabled People in Russia 16 Dagmar Narusson, Development of Social Rehabilitation Services in Estonia 19 Tiina Talvik and Tiina Stelmach, Challenges of (Re)habilitation of Children - Estonian Agrenska Foundation as a Novelty Model of Family Services 22 Työryhmä 3 24 Kristiina Mukala, Työterveyshuollon uudet painotukset työkyvyn tukemisessa 24 Nina Holopainen ja Sanna Pesonen, Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyömallin rakentaminen ja merkitys työyhteisölle 26 Pauliina Juntunen ja Pirjo Juvonen-Posti, Työhyvinvoinnin tukeminen työpaikan ja työterveyshuollon yhteishaaste 28 Elina Sipponen, Osaaminen osana työkykyä Moniosaajavalmennus 30 Työryhmä 4 33 Mika Ala-Kauhaluoma, Outi Hietala-Paalasmaa, Timo Saarinen, Mikko Henriksson ja Louna Hakkarainen, Kolmannen ja julkisen sektorin yhteistyön lähtökohdat ja mahdollisuudet kuntoutuksessa 33 Kari Lahti, Päihde- ja mielenterveyspäiväkeskus SOVATEKin paikallisena yhteistyökumppanina ja taustavaikuttajana 35 Jenni Airaksinen, Sektoreiden välinen yhteistyö teoriassa ja käytännössä Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 3

6 Työryhmä 5 38 Matti Tuusa, Ammatillisen kuntoutusprosessin tehostaminen sähköisen asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla 38 Työryhmä 6 40 Jenni Blomgren ja Helka Hytti, Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden työttömyystausta 40 Peppi Saikku, Pitkäaikaistyöttömien kuntoutus 43 Johanna Korkeamäki, Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen aikuisten oppimisvaikeudet palvelujärjestelmän haasteena 45 Työryhmä 7 46 Heidi Härmä ja Virva Ryynänen, Muistiluotsi asiantuntija- ja tukikeskus 46 Sinikka Reito, Ikaalilainen palveluohjaus auttaa työikäistä palvelujärjestelmän labyrintissa 48 Katja Noponen, Työhönvalmennuksen avulla avoimille työmarkkinoille 51 Leila Pölkky-Pieksa, Paltamon mallin avulla työttömyys kuriin 53 Työryhmä 8 54 Jouni Puumalainen, Työhön paluu -projektin arviointiasetelma Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

7 Tiistai Yleisohjelma 9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi 9.30 Tervetuloa Kuntoutussäätiön hallituksen puheenjohtaja, asiamies Antti Mykkänen, Kunnallisalan kehittämissäätiö 9.40 Valtiovallan tervehdys sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula, sosiaali- ja terveysministeriö Miten kehittää kuntoutuksen vaikuttavuutta? professori Pekka Rissanen, Tampereen yliopisto Millaisin keinoin kehitetään työhyvinvointia ja pidennetään työuria? sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Riitta Työläjärvi, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Tauko Rights and Inclusion of Disabled Persons President Anne Hawker, Rehabilitation International Kuntouttajamitalin jako Lounas Cocktailtilaisuus Scandic Marina Center, Ravintola Marine, 2. krs Keskiviikko Yleisohjelma Kilpailuttamisen käytännöt ja kuntoutuksen kehittäminen -paneelikeskustelu Keskustelun vetäjänä toimii Kuntoutussäätiön hallituksen pj. Antti Mykkänen johtaja Raija Volk, sosiaali- ja terveysministeriö toiminnanjohtaja Markku Salo, Päijät-Hämeen sosiaalipsykiatrinen säätiö kuntoutuspäällikkö Tiina Huusko, Kela toimitusjohtaja Vesa Lehtomäki, Korona Invest Oy Päivien päätös 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 5

8 Tiistai Työryhmä 1 Kuntoutuksen toimeenpanon kehittäminen Tämän työryhmän punaisena lankana on ajankohtaisen tutkimustiedon vieminen käytäntöön. Eri tutkimus- ja kehittämishankkeissa on selvitetty palvelujärjestelmämme toimivuutta ja kehitetty uusia toimintamalleja. Nyt on juurruttamisen aika. Tarkastelun kohteena tässä työryhmässä ovat maahanmuuttajien palvelut, työllistämisen tukipalvelut ja vaikeavammaisten kuntoutus. Puheenjohtaja: professori Kristiina Härkäpää, Lapin yliopisto Avaus Maahanmuuttajat kuntoutuspalvelujen asiakkaina tutkija Ulla Buchert, Kuntoutussäätiö Työvalmennuksen nykytila ja kehittämistarpeet Kristiina Härkäpää Kahvitauko Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittäminen tutkija Marjatta Martin, Lapin yliopisto Vajaakuntoiset TE-toimistojen asiakkaina ylitarkastaja Patrik Kuusinen, työ- ja elinkeinoministeriö Työryhmän päätös Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

9 Tiistai Workshop 2 Challenges and Partnerships of Rehabilitation in the Baltic Sea Region The workshop is organized in co-operation with Rifi (Rehabilitation International Finnish Committee) and RI Commission on Policy and Services. The workshop gathers together rehabilitation experts from various neighbouring countries in the Baltic Sea Region. The aim is to share mutual interests, challenges and achievements of rehabilitation. Practical examples of service development cover issues of pediatric rehabilitation in Estonia, social rehabilitation and employment support of persons with disabilities in Estonia and Russia. Chairman of the Seminar: Mr. Veijo Notkola, General Manager, Rehabilitation Foundation Moderator: Ms. Anne Hawker, RI President Opening Ms. Jonna Siikamäki, National Secretary, Rifi Problems and Perspectives of Social Rehabilitation of Disabled people in Russia Professor Olga Borodkina, Social Research Institute, State University of St. Petersburg, Russia Development of Social Rehabilitation Services in Estonia Lecturer Dagmar Narusson, Institute of Social Work, University of Tartu, Estonia Coffee Break Challenges of (Re)habilitation of children Professor Emerita Tiina Talvik, University of Tartu, Estonia Conclusion Ms. Anne Hawker, RI President Closing 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 7

10 Tiistai Työryhmä 3 Työkyvyn tukeminen työterveyshuollon ja työpaikan yhteisenä haasteena Puheenjohtajat: projektipäällikkö Pirkko Mäkelä-Pusa, Kuntoutussäätiö, Punk-hanke ja arviointipäällikkö Tuomas Koskela, Kuntoutussäätiö, Innokuntoutus Työterveyshuoltolain mukaan työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistyössä tulee edistää mm. työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä, työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa. Jotta tässä tehtävässä onnistutaan, tarvitaan yhteisesti sovittuja toimintamalleja. Työryhmässä paneudutaan työterveyshuollon tehtävään työkyvyntukijana ja malleihin, joissa yhteistyötä on kehitetty. Työpaikan rooli työkykyasioissa ja terveyden edistäjänä on saanut uutta painotusta ja tähän on kehittämistyössä myös haettu käytäntöjä ja varhaiskuntoutusmalleja Avaus Työterveyshuollon tehtävien uudet painotukset työkyvyn tukemisessa lääkintöneuvos Kristiina Mukala, sosiaali- ja terveysministeriö Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyömallin rakentaminen ja merkitys työyhteisölle. Esimerkki PoKa-hankkeesta. kehitysjohtaja Nina Holopainen, Kiteen kaupunki ja kehittämispäällikkö Sanna Pesonen Kuntien eläkevakuutus Kahvitauko Varhainen tuki pientyöpaikoilla, esimerkkejä Punk-hankkeesta Työkyvyntuki nettiopas apuna työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyöstä sovittaessa projektisuunnittelija Pauliina Juntunen, Kuntoutussäätiö, Punk-hanke Osaaminen osana työkykyä Moniosaajavalmennus projektisuunnittelija Elina Sipponen, Kuntoutussäätiö, Punk-hanke Työpaikka työkyvyn ja terveyden edistämisen areenana teemajohtaja Päivi Husman, Työterveyslaitos Loppukeskustelu Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

11 Tiistai Työryhmä 4 Kolmas ja julkinen sektori kuntoutuksessa Puheenjohtajat: tutkimus- ja kehittämispäällikkö Mika Ala-Kauhaluoma ja tutkija Outi Hietala-Paalasmaa, Kuntoutussäätiö Kolmanteen sektoriin kohdistuu kuntoutuksessakin monia odotuksia. Julkisen sektorin organisaatiot ovat entistä enemmän siirtämässä palveluiden toteuttamisvastuuta järjestöille ja säätiöille, joilla on samanaikaisesti myös kansalaisyhteiskuntaan sekä edunvalvontaan liittyviä tavoitteita. Tässä työryhmässä avataan sektoreiden välistä yhteistyötä paikallisten esimerkkien sekä yleisemmän tason jäsennysten avulla. Aluksi esitellään yhteistyön lähtökohtia ja mahdollisuuksia tutkiva ja kehittävä KoJu-hanke. Sen jälkeen paneudutaan Jyväskylän ja Salon tapausten avulla erityisesti päihde- ja mielenterveyskuntoutuksessa tehtyyn yhteistyöhön. Lopuksi sektoreiden välistä yhteistyötä tarkastellaan yleisemmällä tasolla Tavoitteena kolmannen ja julkisen sektorin kuntoutusyhteistyön kehittäminen (KoJu-hanke) Mika Ala-Kauhaluoma ja Outi Hietala-Paalasmaa Salon kaupungin ja mielenterveysseuran kuntoutukseen liittyvä yhteistyö näkökulmien ja strategioiden yhteensovittamista toiminnanjohtaja Eevaliisa Lindholm, Salon mielenterveysseura Kahvitauko Jyväskyläläinen SOVATEK-säätiö tarjoaa sosiaali-, valmennus-, terveysja kuntoutuspalveluja laajenevien ja monimutkaistuvien ongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Säätiö on myös järjestölähtöinen toimija syrjäytymisen ehkäisemiseen ja osallisuuden edistämiseen. Jyväskylän kaupunki ja Vaajakosken Suvanto ry ovat säätiön perustajayhteisöjä. SOVATEK-säätiö julkisen ja kolmannen sektorin yhteistoimintaorganisaationa toimitusjohtaja Jussi Suojasalmi, SOVATEK-säätiö SOVATEK aikuissosiaalityön näkökulmasta kehitysjohtaja, dosentti Sakari Möttönen, Jyväskylän Kaupunki, hallintokeskus Päihde- ja mielenterveyspäiväkeskus SOVATEKin paikallisena yhteistyökumppanina ja taustavaikuttajana toiminnanjohtaja Kari Lahti, Vaajakosken Suvanto ry Sektoreiden välinen yhteistyö teoriassa ja käytännössä kunnallispolitiikan yliopistonlehtori Jenni Airaksinen, Tampereen yliopisto, Yhdyskuntatieteiden laitos Päivän päätös 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 9

12 Keskiviikko Työryhmä 5 Lainsäädäntö ja palvelurakenteet muutoksessa Puheenjohtaja: koulutuspäällikkö Matti Tuusa, Kuntoutussäätiö Terveydenhuoltolaki uudistuu vuonna 2011 ja se tarjoaa uudet puitteet julkisten terveyspalvelujen järjestämiselle ja kehittämiselle, ja myös lääkinnälliselle kuntoutukselle. Työryhmässä käydään keskustelua lakiuudistuksesta sekä lainsäätäjän, kuntatason lääkinnällisen kuntoutuksen että kansanterveysjärjestöjen näkökulmasta. Esittelemme työryhmässä myös kahden kiinnostavan kuntoutusalan kehittämishankkeen tavoitteita ja havaintoja. Toisen hankkeen avulla selvitellään mahdollisuuksia luoda yhteinen sähköinen tietojärjestelmä ammatilliseen kuntoutukseen, ja toisen avulla kehitetään rinnakkain kuntoutuslaitosten toimintaprosesseja ja tilasuunnittelua Avaus Matti Tuusa 9.10 Uusi terveydenhuoltolaki voimaan toukokuussa Mitä uutta kuntoutuksen näkökulmasta? hallitusneuvos Anne Koskela, sosiaali- ja terveysministeriö kommenttipuheenvuorot lääkinnällinen kuntoutus: kuntoutusylilääkäri Sakari Malin, Länsi-Pohjan keskussairaala kansanterveysjärjestöt: toiminnanjohtaja Sirpa Pajunen, Iholiitto ry Kahvitauko Ammatillisen kuntoutusprosessin tehostaminen sähköisen asiakaskohtaisen tietojärjestelmän avulla Matti Tuusa Kuntoutuslaitosten prosessien ja tilasuunnittelun kehittämishanke (Kunto-hanke) teemajohtaja Kari Reijula, Työterveyslaitos Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

13 Keskiviikko Työryhmä 6 Kuntoutuksen marginaalissa Puheenjohtajat: tutkimus- ja kehittämispäällikkö Tiina Pensola, Kuntoutussäätiö ja professori Ullamaija Seppälä, Helsingin yliopisto Suomalainen kuntoutusjärjestelmä on kokonaisuudessaan tunnetusti pirstaloitunut ja valikoiva. On myös ryhmiä, joiden kuntoutustarpeita ei tunnisteta eikä niihin vastata. On suuri riski, ettei näihin ryhmiin kuuluvien hyvinvointia pystytä turvaamaan ja he jäävät kokonaan kuntoutusjärjestelmän ulkopuolelle. Keskustelemme siitä, keitä nämä ihmiset ovat, onko tällainen vaara todellinen ja kuinka vakavasta asiasta oikein on kysymys Kuntoutuksen marginaalissa Ullamaija Seppälä Kuntoutuksen marginaaliin Tiina Pensola Kahvitauko Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden työttömyystausta erikoistutkija, VTT Jenni Blomgren, Kela Pitkäaikaistyöttömien kuntoutus tutkija, VTM Peppi Saikku, THL Väliinputoamisesta yhdenvertaisuuteen aikuisten oppimisvaikeudet palvelujärjestelmän haasteena tutkija, VTM Johanna Korkeamäki, Kuntoutussäätiö Kuntoutuksen marginaalista loppukeskustelu Lounas 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 11

14 Keskiviikko Työryhmä 7 Hyvät käytännöt kehiin Puheenjohtaja: seurantapäällikkö Janne Jalava, Raha-automaattiyhdistys Tässä työryhmässä nostamme esiin joitakin kuntoutusalalla kehitettyjä hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja. Malleja yhdistää se, että ne kaikki on kehitetty palvelujärjestelmämme harmaille vyöhykkeille, ja myös se, että niiden toimintamallit ovat käyttökelpoisia sovellettavaksi muuallakin Avaus 9.10 Muistiluotsi asiantuntija- ja tukikeskusohjelma projektisuunnittelija Heidi Härmä, Muistiliitto ry 9.40 Ikaalislainen palveluohjauksen käytäntö kuntoutusvastaava, palveluohjaaja Sinikka Reito, Ikaalisten sosiaali- ja terveystoimi Kahvitauko Työhönvalmennuksen avulla avoimille työmarkkinoille toimitusjohtaja Katja Noponen, Katja Noponen Oy Paltamon mallin avulla työttömyys kuriin toiminnanjohtaja Leila Pölkky-Pieska, Paltamon työvoimatalo ry Lounas Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

15 Keskiviikko Työryhmä 8 Tukea työhön paluuseen sitä tarvitseville Puheenjohtaja: projektipäällikkö Raija Tiainen, Kuntoutussäätiö, Työhön paluu-hanke Tämä työryhmä tuo näkyväksi systemaattisen kehittämistyön tuloksia, joiden avulla voidaan tukea työhön paluuta ja pidentää työuria. Työryhmässä kuullaan ajankohtaista tietoa työkyvyttömyyden yleisestä kehityksestä ja työhön paluun mallien hyödyllisyydestä. Onnistunut masennuksesta toipuvan henkilön työhön paluu ei ole tuurista kiinni, vaan se on suunnitelmallista eri tahojen yhteistyötä ja vastuunottoa. Työhön palaajan näkökulmasta se on inhimillistä ja pitkäjänteistä tukemista ja konkreettista vastaantuloa työpaikalta. Työryhmässä pohditaan myös sitä, miten ilmapiiriä työpaikoilla saataisiin kohennettua niin, että sinne olisi hyvä palata ja erityisesti, että siellä olisi hyvä olla Avaus 9.10 Työkyvyttömyyseläkkeet laskussa toimiiko työhön paluu? ylilääkäri Jukka Kivekäs, Varma 9.45 Työhön paluu -projektin arvioinnin tuloksi tutkija Jouni Puumalainen, Kuntoutussäätiö Kahvitauko Työhön paluun tuen ryhmätoiminnan malli kuntoutusneuvoja/projektisuunnittelija Marja Oivo, Kuntoutussäätiö, kuntoutussuunnittelija Sari Harju, Helsingin kaupungin Työterveyskeskus Työhön paluun yksilöllisen tuen malli Raija Tiainen, työhön palaaja Kirsi Niinimäki Hyvinvointia työelämään näkökulmia hyvinvointiin, jopa innostukseen ja iloon työpaikoilla psykoterapeutti, NLP Trainer, henkilöstöjohdon valmentaja Riitta Malkamäki Lounas 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 13

16 Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

17 Luentotiivistelmät Työryhmä 1 Kuntoutuksen toimeenpanon kehittäminen Tutkija Ulla Buchert ja tutkija Mirkka Vuorento, Kuntoutussäätiö Maahanmuuttajat kuntoutuspalvelujen asiakkaina Suomessa asuvien maahanmuuttajien määrä on kasvanut melko tasaisesti viimeiset kaksikymmentä vuotta, mutta monissa kuntoutuspalveluissa ei näy edelleenkään juuri lainkaan maahanmuuttajia. Aihetta ei ole juurikaan tutkittu Suomessa, joten syitä tilanteeseen voidaan vain arvailla: eivätkö maahanmuuttajat tarvitse kuntoutusta, halua kuntoutukseen tai pääse kuntoutukseen? Esityksen aiheena on maahanmuuttajien kuntoutus, kuntoutukseen pääsyyn ja osallistumiseen vaikuttavat tekijät sekä niiden huomioon ottaminen kuntoutuksen toteuttamisessa. Ensin käydään läpi, mitä tiedetään Suomessa asuvista maahanmuuttajista ja heidän kuntoutusta koskevista oikeuksistaan. Toiseksi perehdytään maahanmuuttajien kuntoutusta sivunneiden tutkimusten tuloksiin. Tällöin pääpaino on mielenterveyskuntoutukseen liittyvissä, maahanmuuttajien mielenterveyttä ja mielenterveyspalvelujen käyttöä koskevien tutkimusten tuloksissa sekä ammatilliseen kuntoutukseen liittyvissä, maahanmuuttajien terveyttä, työllisyyttä ja palvelujen käyttöä koskevien tutkimusten tuloksissa. Lopuksi esitellään lyhyesti esityksen aiheeseen liittyvä, Kuntoutussäätiön Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa meneillään oleva, Kansaneläkelaitoksen rahoittama tutkimushanke Maahanmuuttajat kuntoutuspalvelujen asiakkaina. 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 15

18 Workshop 2 Challenges and Partnerships of Rehabilitation in the Baltic Sea Region Professor Olga I. Borodkina, Social Research Institute, State University of St. Petersburg, Russia Problems and Perspectives of Social Rehabilitation of Disabled People in Russia Recent years have seen the development of rehabilitation services, programs and rehabilitation education in Estonia. Background According to official data there are more than disabled people registered in St.Petersburg, representing about 17 % of the city s total population; among them more than 80 % people at pension age (almost ), about 16 % are people at working age (over ) and less than 2 % are disabled children (almost ). Social protection of people with handicaps is one of the priority issues of social policy on the national and local level in Russia. However despite of the active measures undertaken by the Government of St.Petersburg, it is necessary to admit that many problems concerning the quality of the disabled people s life remain unsolved. In this context it is extremely important to take into account the point of view of people with handicaps. These circumstances have determined the tasks and methods of the sociological study conducted in in St. Petersburg. Methods The main research method was interviewing people with handicaps: the interviews were carried out based on semi-structured questionnaires with a significant number of open questions. The questions concerned different aspects of quality of life of people with handicaps (in particular education, employment, rehabilitation, mobility, attitudes of the society towards disabled people etc.). The research aims were to find out the most significant problems of three main groups of disabled people, namely people with disabilities such as limited motor skills, visually handicapped people and hearing impaired people. As a result the research sample consisted of 96 respondents, among them 60 respondents were people with limited motor skills, Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

19 15 respondents were visually handicapped people and 21 respondents were hearing impaired people. Also 14 expert interviews were carried out in the framework of the research: interviews with the heads of non-governmental organizations, specialists on rehabilitation, specialists in social work, psychologists and heads of departments, teachers and social pedagogues. Results The analysis of the research results allows to assert that the medical model of disability is still dominating in the sphere of social support. Within this model a person with handicaps is considered as a person with stable physical, mental, intellectual or sensorial disabilities and due to this fact all efforts are directed to improve or maintain his/her physical and mental condition. The modern approach to social rehabilitation of people with handicaps has to be based on the socially oriented model of disability, which considers disability as a social construction. Disability is not just the condition of a person, but also the result of his/her relations with the social environment. Barriers of the existing environment including social, legal, cultural issues are the main reasons of the social exclusion of people with handicaps. Therefore the strong efforts should be directed not only on the improvement or maintenance of a physical condition of disabled people, but also on overcoming environmental barriers, on stimulating the process of interaction between disabled and other people, on their inclusion to social life. The essential indicator of quality of life for any person is income. The data prove that the level of income of disabled people is usually very low. The main source of income for the majority is the disability pension (58,3 %), another important source is the salary (21,9 % ), which is still rather low. The main perspectives of increasing the quality of life of people with limited possibilities might be connected to their professional education (also increasing qualifications and retraining) and further employment. That is why the question of training and professional education is one of the key points of developing system of social integration of people with handicaps. There are different opportunities for disabled people in St. Petersburg and in Russia to get qualified professional education in special professional rehabilitation centers. However, the main part of the state organizations of high and higher professional education is not equipped to provide access for disabled people and so despite legitimized equal opportunities for all people within the system of general and professional education it is still closed to them. Besides, the present system of professional education for disabled people offers a limited number of professional specialties and does not fully correspond to the demands of the labor market and as a result rather often the professional education does not increase the competitive ability of disabled people on the labor market. One of the key issues of social support of disabled people is rehabilitation. Rehabilitation of disabled people is a system and a process of full or part restitution of abilities of people with limited possibilities to household, social and professional activities. Rehabilitation of disabled people is directed at reduction or as full as possible compensation of activity limits caused by deterioration of health with stable body s dysfunctions aiming at social adaptation of disabled people, increasing their financial independence and integration to society. By the Russian legislation, rehabilitation of disabled people has to be realized in the framework of «the individual rehabilitation program» (IRP), which is a complex of optimal rehabilitation measures for disabled person including certain kinds, forms, extent, time schedule and way 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 17

20 of realization of medical, professional and other rehabilitation measures aiming at restitution, compensation of affected or lost body s functions for certain activities According the research data a rather large part of the respondents with limited possibilities don t use IRP, moreover many respondents explained it by lack of information. Only one third of the respondents, who use IRP, consider IRP as effective and very effective. The mail reason of low effectiveness of the system of individual rehabilitation program is that IRP is not developed taking into account the individual characteristics of the person, his/her needs. In practice there is individual approch in the rehabilitation system. The research data also demonstrated that disabled people were limited in their social activity. In Russia there is not enough public facilities. But it is necessary to note that the level of accessibility of many public places (especially modern buildings, i.e. shopping and recreation centers) is higher than the frequency of visiting them by people with limited possibilities. In the interviews many respondents expressed a passive position and lack of willing to be included to the social life, lack of motivation to have an active social life. Conclusions The existing system of social rehabilitation of disabled people causes a lot of critics from the disabled people as well as experts. At the same time it is necessary to highlight significant positive shifts initiated by the government to improve the quality of social services for people with limited possibilities and activating efforts of non-governmental organizations working with disabled people, which play an important role in advocacy of disabled people s interests. However, public authorities should follow the social conception of disability, which means that disability is a product of social relations and reflect the social, technological and legal aspects of society. The main efforts of public authorities in the field of social support of disabled people are directed to the creation of the accessible e environment, i.e. the environment creating with taking into account of disable people s needs. But today the accessibility is assessed only from the technical infrastructure s point of view, when the social model of disability demands to make assessment using the criteria of quality of life, level of social integration, observance of human rights. The significant changes in the field of social work are also needed. Social work besides the traditional social services has to support the development of ability of people with limited possibilities to live independent and manage their own life Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

21 Lecturer Dagmar Narusson, Department of Social Work Administration, Pärnu College, University of Tartu, Estonia Development of Social Rehabilitation Services in Estonia Recent years have seen the development of rehabilitation services, programs and rehabilitation education in Estonia. Development of rehabilitation services Current social rehabilitation system was started in 2000 when the Social Benefits for Disabled Persons Act was adopted. Since 2000 rehabilitation teams provide rehabilitation services for disabled children and since 2002 services for disabled adults. The number of rehabilitation service providers is increasing constantly. In 2007 there was 63 rehabilitation services providers and in 2011 there are 102 rehabilitation services providers. The provision of rehabilitation services is ensured by the Social Insurance Board. Particular attention is paid to the development of rehabilitation services so as to improve the ability of people with disabilities to cope independently, increase their social inclusion and facilitate their working or taking up a job. Rehabilitation services are listed in the Government of the Republic regulation no 256 of December 20, 2007, where it is also specified how many services may be provided per one calendar year. Generally one service is allowed to be provided to adults 10 hours and to children 20 hours per calendar year, except the service of physiotherapist for children, which is provided hours per year depending on the disability and services of social worker and occupational therapist for people with mental special needs, provided 35 hours per year. Services currently provided are: a personal rehabilitation plan (assessment and planning of rehabilitation); supervision how to conduct the activities described in the rehabilitation plan; the service of physiotherapist (individual and group work), the service of occupational therapist and creative therapist, the services of social worker, special education teacher, speech therapist and psychologist (indvidual, family and group services). According to the Social Welfare Act (RT I 2004, 89, 603) there is a requirement for providers of rehabilitation services to have in rehabilitation teams a minimum of five specialists who have: acquired officially recognised higher education or equal qualifications in 1) psychology, 2) medical science, 3) social work, 4) nursing, 5) special needs education, speech therapy or pedagogy, 6) physiotherapy, or 7) occupational therapy. Rehabilitation service providers are registered in register of economic activities, administrated by the Ministry of Economic Affairs and Communications (register can be found on the choosing providing rehabilitation service for the area of activity). In 2010 was registered 1625 specialist in rehabilitation teams. Many specialists practice in different teams at the same time, so the actual number on the specialists was 1336 (year 2010). 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 19

22 Development of rehabilitation programs In 2005 was started a new rehabilitation development project named PITRA I. The project aim was to improve rehabilitation services and service quality, also work out training program for rehabilitation team members. In 2008 project PITRA II was continued and focused more on the development of rehabilitation programs and co-work between local government social service units, Estonian Unemployment Insurance Fund, Social Insurance Board and social rehabilitation service providers. PITRA II worked out co-work system model and tested it in the pilot project. PITRA I and II were funded by European Social Fund. Since PITRA II Estonian rehabilitation developers emphasize the importance of implementing rehabilitation programs. New rehabilitation programs were started to pilot in 2010 by the supervision of Astangu Rehabilitation Centre. The aim of the pilot project is to facilitate disabled persons working activity and entering to labour market. 250 disabled persons participate in the project during the period June 2010 October All together 16 different rehabilitation teams develop and provide different rehabilitation programs. Rehabilitation program project is also important designation on the process of implementing assessment tools of WHO International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF). Part of the rehabilitation program pilot project is testing the assessment instrument Disability Assessment Schedule WHO DAS. Development of rehabilitation education Tartu University Pärnu College in Estonia developed new graduate level training program in Social Rehabilitation. Social Rehabilitation Training Project was started in Training curriculum consists of 8 modules (22,5 ECTS). The aim of the training project was to educate practitioners from rehabilitation teams (doctors, nurses, social workers, psychologists, speech therapists, physiotherapists etc) to be experts in rehabilitation. 422 rehabilitation specialists finished the complete training program in Training was supervised by 25 lecturers and 3foreign experts (Matti Tuusa, David Imber and Göran Skogman). Training project was funded by European Social Fond and Estonian Ministry of Social Affairs. Part of the Social Rehabilitation Training Project was the development of rehabilitation specialist professional standars. Expert team described the range of skills and competencies expected of a rehabilitation specialist working in rehabilitation teams. Next step should be preparation of a professional standard for rehabilitation specialists in cooperation with the Ministry of Social Affairs, the Estonian Qualifications Authority and institutions providing rehabilitation services and programs. After the Social Rehabilitation Training Project 2009 team of the researchers continued with the research focucing on the development of quality of rehabilitation specialist activities. During the training and supervised practice, rehabilitation specialists developed mandatory course works. Two of the course works were (1) case study reports and (2) written projects of new rehabilitation programs. Case study reports include client s assessment by using ICF categories. These written papers were main focus of this study analysis. Research team focused on the specialists cowork with the client and quality of dialogical relationship and analyzed written texts from three perspective: (1) aim setting in the rehabilitation process and how the aim Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

23 influences the rehabilitation plan; (2) overview of the assessment texts in the rehabilitation, how specialists compile assessment and which kind of information they use; (3) how practitioners understand the concept of dialogical relationship and how they share responsibility during the collaboration period. Results show that assessment texts are in general written comprehensively and compendiously and focus rather on problems. There are future challenges for specialists to balance the persons and specialist responsibility in planned activities and ability to build up rehabilitation process on clients personal resources. Next important landmark in Estonian rehabilitation education is Autumn Tartu University Pärnu College starts educating students according to the new rehabilitation curriculum. New curriculum is titled Social work and rehabilitation administration and students choose the speciality of social work administration or rehabilitation administration ( ee). New education prorgam will support the development of quality of rehabilitation services and programs. 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 21

24 Prof.em, MD, PhD Tiina Talvik, Tartu University Hospital, Children's Clinic Estonian Agrenska Foundation MD, PhD Tiina Stelmach, Estonian Agrenska Foundation, Tartu, Estonia; Tartu University Hospital, Children's Clinic Challenges of (Re)habilitation of Children - Estonian Agrenska Foundation as a Novelty Model of Family Services Introduction Rehabilitation of children differs from the rehabilitation of adults in many featurers. The first important aspect is certainly early and aetiological diagnoses (which can be extremely complicated in rare disorders) of the child which plays key-role in planning the rehabilitation services including education and prognosis and frequently, genetic counselling of the family. The second challenge is early and evidence based intervention which enables us to use plasticity of the brain. The third challenge is family based rehabilitation (Estonian model), which include involvement of all family members. This consists of three parts first of all professional, updated information about the disability/disorder and prognostic issues. Second part includes educating and training parents in rehabilitation methods. The third and in fact, the key issue and final aim of rehabilitation process is planning adequate education for children with impairments (academic and professional training according to the abilities) to create the possibility to work and get paid in the future. To fulfil all these aims Tammistu Family Centre of Estonian Agrenska Foundation was established. There are currently over 7000 children (up to 18 years of age) with disabilities in Estonia, among those ~ 3500 children with severe and profound disabilities Aim Aim of Tammistu Family Centre is to provide information and family-supportive services for better future for children and adolescents with special needs; to help - via teaching and services - to get optimal possible independence for children with disabilities - when growing up and becoming an adult Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

25 Activities To reach these aims, special network services have been designed in cooperation with parents and based on their expectations: 1. Disability-specific family courses and programmes as cost-efficient means of rehabilitation include: up-to-date information from professionals on the essence of a certain disability/ disorder; disability-specific training and information dissemination; coping strategies from families to families. 2. Respite care for children with severe disability is provided - to offer rest to the families and relief from the burden of caring. This service enables the parents to maintain their position at job market, lead their professional life and have more time for siblings. 3. Teaching of social skills to children and youth with disabilities and provision of supported employment and job practice for young people with special needs, in cooperation with Labour Market Board and Social Insurance Board. 4. Advanced/ongoing education for parents, professionals and other network members. 5. Practice base for rehabilitation research and for updating skills of students of respective areas (University of Tartu fields of medicine, physiotherapy, social work, special education) in the course of their regular participation in family programmes and respite camps(under supervision). 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 23

26 Työryhmä 3 Työkyvyn tukeminen työterveyshuollon ja työpaikan yhteisenä haasteena Lääkintöneuvos Kristiina Mukala, STM Työterveyshuollon uudet painotukset työkyvyn tukemisessa Väestömme demografinen kehitys suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle on herättänyt kysymyksen miten tulevaisuudessa ylläpidämme hyvinvoivaa Suomea. Keskusteluissa merkittäväksi tekijäksi on noussut työssäoloajan pidentäminen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähentäminen. Kaikilla työikäisillä tulisi olla mahdollisuus tehdä töitä sillä työkyvyllä mikä heillä on. Työkyky muuttuu elämän aikana ja siihen vaikuttavat monet eri tekijät. Työkyky ei ole sama kuin täydellinen psyykkinen ja fyysinen terveys. Hyvässä hoitotasapainossa olevaa pitkäaikaissairautta potevan työkyky voi olla parempi kuin terveen kanssasisaren. Kohtaavatko työn asettamat vaatimukset ja työntekijän edellytykset: fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen suorituskyky ja osaaminen? Kuka vastaa työkyvystä? Voiko vastuun ulkoistaa? Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työn terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Työntekijän tulee lain mukaan ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista, jotta työnantaja voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin niiden poistamiseksi. Työterveyshuoltolakia (1383/2001) sovelletaan työhön, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia. Työterveyshuoltolaissa säädetään työnantajan työterveyshuollon järjestämisvelvollisuudesta, työterveyshuollon ennaltaehkäisyn ensisijaisuudesta ja laajuudesta, työterveyshuollon toteuttamiseen liittyvästä yhteistyöstä ja toiminnan ajallisesta kattavuudesta koko työntekijän työuran ajan. Työterveyshuolto tulee järjestää ja toteuttaa siinä laajuudessa kuin työstä, työjärjestelyistä, henkilöstöstä, työpaikan olosuhteista ja niiden muutoksista johtuva tarve edellyttää. Lain tarkoituksena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää: 1. työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä; 2. työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta; 3. työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa, sekä 4. työyhteisön toimintaa Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

27 Turvallisuuden hallintaan perustuva ajattelutapa korostaa työnantajan vastuuta työn ja työympäristön turvallisuudesta ja terveellisyydestä. Työterveyshuolto on asiantuntijataho, jonka käyttäminen on työnantajan lakisääteinen velvoite (TTlaki 10 2mom). Työnantajan on voitava luottaa työterveyshuollon asiantuntijan antamiin neuvoihin ja ohjeisiin. Hyvällä työterveyshuoltokäytännöllä on pyritty siihen, että työterveyshuollon toiminta, joka lähtee työpaikan tarpeista, on järjestelmällistä ja suunnitelmallista. Työpaikkaselvitykset, joilla saadaan tietoa työpaikan olosuhteista, luovat perustan työterveyshuollon toiminnalle. Keväällä 2009 jätti loppuraporttinsa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtajan Jukka Ahtelan vetämä kaksikantainen työryhmä. Raportissa oli monia ehdotuksia miten työterveyshuoltoa, työelämää, työhyvinvointia, yhteistyötä, koulutusta ja työkyvyn hallintaa tulee kehittää, jotta päästäisiin tavoitteeseen työurien pidentämisessä. Tämän raportin perusteella sosiaali- ja terveysministeriö asetti kaksi ja työ- ja elinkeinoministeriö yhden kolmikantaisen työryhmän viemään tehtyjä ehdotuksia eteenpäin. Ryhmät jättivät loppuraporttinsa pääministeri Kiviniemelle Valtiosihteeri Rantahalvarin vetämässä työterveyshuollon kehittämistä pohtineessa työryhmässä kiinnitettiin erityistä huomiota työterveysyhteistyöhön. Työpaikka on työkyvyn hallinnan ja tukemisen keskeinen paikka. Työnantajalla on vastuu työkyvyn hallinnasta. Yhteistyössä työntekijöiden ja työterveyshuollon kanssa työnantaja laatii kirjallisen työkyvyn hallintasuunnitelman ja sairauspoissaolojen seurannan, josta ilmenevät eri toimijoiden vastuualueet. Toimintamalli kirjataan erilliseksi dokumentiksi, jos yrityksessä on yli 20 työntekijää. Pienemmissä yrityksissä suunnitelma kirjataan työterveyshuollon työpaikkaselvitysraporttiin. Työterveyshuollon vastuut kirjataan työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan. Tätä edellyttää myös vuoden Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 25

28 Kehitysjohtaja Nina Holopainen, Kiteen kaupunki Kehittämispäällikkö Sanna Pesonen, Kuntien eläkevakuutus Työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyömallin rakentaminen ja merkitys työyhteisölle PoKa-hanke Keva toteuttaa yhdessä Kuntoutussäätiön ja Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen kanssa pohjoiskarjalaisten kuntatyöpaikkojen ammatillisen kuntoutuksen ja työhyvinvoinnin kehittämishankkeen vuosina Kehittämishankkeen tavoitteena on henkilöstön työhyvinvoinnin edistäminen ja työssä jatkamisen tukeminen ja siten kuntien tuloksellisuuden parantaminen henkilöstön työkyvyttömyysriskin paremman hallinnan kautta. Hankkeen aikana maakunnan alueella toimii alueellinen kuntoutuspalveluohjaaja, jonka työn tavoitteena on edistää ammatillisen kuntoutuksen toimintakäytäntöjä työpaikoilla, työterveyshuollon käypiä toimintamalleja sekä ylläpitää ja parantaa yhteyksiä Kevan kuntoutusyksikköön ja eläkeratkaisutoimintaan. Kuntoutuspalveluohjaaja on ollut mukana käytännössä osatyökykyisten kuntatyöntekijöiden työssä jatkamismahdollisuuksien selvittämisprosesseissa sekä ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteissä työnantajien, kuntatyöntekijöiden ja työterveyshuoltojen apuna. Tätä kautta hankkeeseen osallistuvissa kunnissa ja työterveyshuolloissa on kuntoutuksen näkökulmaa vahvistettu sekä rakennettu erilaisille kunnille sopivia ammatillisen kuntoutuksen toimintakäytäntöjä. Hankkeen toisessa osakokonaisuudessa kunnat rakentavat tai vahvistavat jo käytössä olevia aktiivisen tuen toimintamalleja esimiestyön avuksi. Toimintamallin kehittämisen tueksi on järjestetty esimiesvalmennuksia työhyvinvoinnin, aktiivisen ja tehostetun tuen kehittämisen pääperiaatteista. Keskeistä tässä osakokonaisuudessa on myös työnantajan ja työterveyshuollon yhteistoiminnan kehittäminen ja siten työterveyshuollon vaikuttavuuden edistäminen. Hanke toimii kunta-, rypästyöpaja- ja maakuntatasolla. Kunnissa hankkeen etenemisen vastuu on projektiryhmillä, jotka koostuvat johdon, esimiesten, työterveyshuollon ja työntekijöiden edustajista. Projektiryhmät ovat laatineet täsmälliset kuntakohtaiset tavoitteet hankkeeseen. Rypästyöpajoissa kunnat työskentelevät ryhmissä, jotka on koottu kunnista ja kuntayhtymistä, joilla on yhtenäiset tavoitteet mm. aktiivisen tuen toimintamallien kehittämisessä. Ryppäille on järjestetty hankkeen aikana yhteisiä työpajoja. Lisäksi PoKa- hankkeen puitteissa on järjestetty maakunnallisia verkostotyöpajoja, joissa aiheina on ollut mm. ammatillinen kuntoutus ja työterveyshuoltoyhteistyö. Hanke on edennyt niin, että aktiivisen tuen toimintamallit ovat useimmissa kunnissa jo lähes valmiita ja niiden esittely työntekijöille on sovittu pidettäviksi kevään 2011 aikana. Kuntoutuspalveluohjauksen osalta työ painottuu kevään ja syksyn 2011 aikana käynnissä olevien kuntoutusprosessien ohjauksen loppuun saattamiseen ja ohjaavaan rooliin siten, että tunnistetut hyvät toimintatavat ja käytännöt jäävät osaksi kuntien toimintatapaa myös hankkeen päätyttyä. PoKa-hankkeen arvioinnissa tarkastellaan kuntoutuspalveluohjauksen sekä aktiivisen tuen toimintamallin käytännön vaikutusta valittaviin mittareihin ja kokemuksiin prosesseista. Kokonaisarviointi tullaan raportoimaan projektin päätösseminaarissa loppuvuodesta Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät

29 Case Kitee Kiteen kaupunki toimii työnantajana noin henkilölle. Noin puolet henkilöstöstä työskentelee sosiaali- ja terveyspalveluita seutukunnallisesti tuottavassa Helli-liikelaitoksessa. Kiteen kaupungilla ollaan laatimassa monipuolista työhyvinvoinnin edistämisen mallia osana kaupunkistrategiaan kuuluvaa henkilöstöohjelmaa. Mallin yhtenä ulottuvuutena on työterveyshuollon toimintamallin uudistaminen ja samalla työterveyshuollon käsitteen laventaminen. Lähtökohtana on, että työnantaja eli Kiteen kaupungin johto on työhyvinvoinnin vastuullinen johtaja ja samalla myös työterveyshuollon toimintaan liittyvien prosessien omistaja, aikaisemman passiivisen sivustaseuraajan roolin sijaan. Työhyvinvoinnin edistäminen on strateginen valinta ja työterveyshuolto johdon strateginen kumppani. Malli perustuu työkykyyn vaikuttavien (uhka)tekijöiden ennakointiin, jota tehdään laajapohjaisena kaupungin johdon ja esimiesten, kaupungille työterveyshuoltoa tuottavien yritysten ja organisaatioiden, henkilöstöhallinnon ja työsuojelun yhteistyönä. Ennakoinnissa huomioidaan aiempaa vahvemmin myös mahdolliset psykososiaaliset kuormitustekijät, esimerkiksi palvelutuotannon muutokset, fyysisten ohella. Työhyvinvoinnin mallissa on kolme ulottuvuutta. Ensinnäkin mallissa panostetaan ennaltaehkäisevään toimintaan työkyvyn ylläpitämiseksi. Työkyvyn uhkatekijöiden ennakoinnin kautta työyhteisöihin voidaan työterveyshuollon ja esimiesten kumppanuusyhteistyönä suunnata ja räätälöidä täsmätoimenpiteitä, esim. muutosprosessiin liittyvää valmennusta tai suunnattuja työpaikkaselvityksiä. Toiseksi Keski-Karjalan PoKa ryppään työskentelyssä on jäsentynyt ja terävöitynyt varhaisen tuen ja aikaisen reagoinnin malli, KAARI-malli ( Keski-Karjalan aikaisen aktiivisen reagoinnin malli ), joka toimii mm. esimiesten käsikirjana heidän jokapäiväisessä työssään. Tavoitteena on ennen kaikkea tietoisuuden ja osaamisen lisääminen työkykymuutosten havainnoinnissa ja niiden puheeksi ottamisessa. Kolmanneksi, PoKa hankkeen aikana on kirkastettu myös tehostetun tuen käytänteitä ja toimintatapoja tilanteisiin, joissa työyksikön omat voimavarat eivät yksin riitä. Kiteellä on käytetty alueellisen PoKa -kuntoutuspalveluohjaajan palveluita erityisen ahkerasti, mikä on sysännyt liikkeelle toiminnan jatkuvuuteen PoKa hankkeen jälkeen liittyvän selvittelyn lähikuntien yhteistyönä. Samalla on kehitelty myös pelisääntöjä työkokeilujen ja työkykyongelmien johdosta tapahtuvien henkilöstön uudelleensijoitusten toteuttamiseksi ja rahoittamiseksi. Myös Kiteen kaupungin poliittinen johto on ollut kuulolla Terveenä työssä työhyvinvoinnin mallin kehittelyn eri vaiheista. Eri yhteyksissä on nostettu keskusteluun työhyvinvoinnin, tuloksellisuuden ja tuottavuuden yhteys. Tietoisuus työpahoinvoinnin kustannuksista sairauspoissaolojen ja ennenaikaisten eläköitymisten muodossa on herättänyt päätöksentekijöitä huomaamaan työterveyshuoltoon ja työhyvinvoinnin edistämiseen suunnattujen panostusten arvo ja merkitys myös kaupungin talouden kannalta. 39. Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät 27

30 Projektisuunnittelija, TtM, ft Pauliina Juntunen ja johtava projektipäällikkö, FL Pirkko Mäkelä-Pusa, Kuntoutussäätiö Vanhempi asiantuntija, LL, kun PD, kuntoutuksen erityispätevyys, Pirjo Juvonen-Posti, Työterveyslaitos Työhyvinvoinnin tukeminen työpaikan ja työterveyshuollon yhteishaaste Vuoden 2011 alussa voimaan tulleen sairasvakuutuslain (SvL) 13 luvun 5 muutoksen avulla on haluttu kohdentaa työnantajien ja työterveyshuollon toiminta entistä painokkaammin, tavoitteellisemmin ja suunnitelmallisemmin työhyvinvoinnin tukemiseen muuttamalla lakisääteisen työterveyshuoltokustannuksen korvattavuutta. Jatkossa työpaikat, joille on laadittu yhteistyössä työterveyshuollon kanssa työkyvyn tukemisen toimintamalli, saavat 60 % Kela-korvauksen hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisista lakisääteisestä työterveyshuoltokustannuksesta. Työpaikka ja työterveyshuolto sopivat työkyvyn tuki -mallia laatiessaan yhteistyöstä ja työnjaosta työkykyasioiden hoitamisessa, jolloin myös esimiestyö helpottuu ja selkeytyy. Erillinen työkyvyn tuki -malli tulee kehittää kaikille työpaikoille, joissa on yli 20 työntekijää. Pienemmillä työpaikoilla riittää, että työkyvyn tukemiseen liittyvistä yksityiskohdista on sovittu ja että ne on kirjattu osaksi työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa tai työpaikkaselvitystä. Mallin avulla pyritään edistämään työntekijöiden työssä jatkamista oikea-aikaisesti mm. varhaisen reagoinnin ja tuen, sairauspoissaolojen seurannan ja pitkältä sairauslomalta työhön paluun tukemisen avulla. Malli myös selkiyttää ja yhtenäistää toimintatapoja yrityksen sisällä, sekä auttaa oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa: kaikkia samassa tilanteessa olevia kohdellaan samoin perustein. Nettipohjainen työkirja Työkyvyn tuki -toimintamallin tekemisessä on hyvä käyttää apuna helppokäyttöistä, nettipohjaista ja ilmaista Työkyvyn tuki työkirjaa, joka löytyy osoitteesta Työkirjan täyttämisen aloittaminen vaatii rekisteröitymisen ohjelmaan. Tällöin määritellään salasana ja käyttäjätunnus, joilla pääsee jatkossakin muokkaamaan jo tekemäänsä tekstiä. Rekisteröitymisen voi tehdä yrityksen edustaja esim. työsuojelu- tai henkilöstöhallinnosta tai pienemmissä työpaikoissa esim. työterveyshoitaja. Työkirjaan saa myös katselutunnukset, jotka voi antaa esim. yrityksen henkilöstölle, jotta he voivat halutessaan seurata työkyvyn tukimallin tekoprosessia. Työkyvyn tuki -työkirjassa on ohjeet jokaista kohtaa varten. Työkirjassa on myös materiaalipankki, josta löytyy erilaisia lomakkeita ja ohjeita mm. työkykyarvioprosessista, työterveyshuollon järjestämästä työkokeilusta, työhön paluun vaihtoehdot -koontitaulukko sekä päihdetilanteiden hoitamisesta työelämässä. Työkirjassa on valmiit tekstipohjat jokaisen otsikon alla. Työkirjassa on punaisella kirjoitettuna kohdat, jotka erityisesti tulee muuttaa kyseiselle työpaikalle sopiviksi. Alusta toimii, kuten kaikki tekstinkäsittelyohjelmat eli kaikkea tekstiä voidaan muuttaa ja täydentää. Työkirjassa on seitsemän pääotsikkoa: 1) Työhyvinvoinnin kehittämisen tavoitteet X-työpaikassa, 2) Sairauspoissaolojen ilmoitus- ja raportointikäytännöt, 3) Työkykyasioiden puheeksiot Valtakunnalliset Kuntoutuspäivät